Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-03-Speech-3-163"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-07-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Bekæmpelse af sult4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020703.4.3-163"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-07-03-Speech-3-1644
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, I appreciate the remarks from the Presidency, and Members' contributions. Some have focused on the issue itself and others on the relationship between the dramatic increase in population and the number of people still lacking food. These are two complementary problems, which remind me of the dramatic vote in this House earlier today on sexual and reproductive health and rights. These matters have a lot to do with each other and certainly it is almost impossible to fight hunger meaningfully without also addressing the issue of population policy. Mrs Sauquillo Pérez del Arco, characterising Johannesburg as the last chance after Doha and Monterrey is a way of putting it with which I do not want to be identified. It makes it look as if Doha and Monterrey were both failures. This is not the case. In the European Union we can be pleased that due to our insistence and energetic input we have a Doha development agenda. Without the EU's insistence on this, it would not be so. Without the Barcelona decision leading up to Monterrey, we would not have come up with a real input. Without a real European input we would not have had the kind of American decision we saw. We are not moving forward empty-handed. Rome was an occasion to re-establish the importance of the food issue in general. For that reason it was meaningful, even in its timing. But the next step is Johannesburg. I agree with Mr Haarder on the difficulties in the run-up to Johannesburg. We will have to work very hard during the weeks and months until then. Mr Belder asked about the new anti-hunger programme introduced by the FAO Secretary-General, Mr Diouf. The price tag of this programme, which was introduced only a few days before the summit, is USD 24 billion in additional public funds. The price tag is high. This was purely a secretariat initiative, not undertaken at the request of the members and not previously discussed with them. A lot of work needs to be done in order to support and justify this initiative. It should also be recalled that another recently adopted joint FAO/NEPAD comprehensive agricultural programme for Africa calls for the investment of an additional USD 240 billion between now and 2015. So we are definitely not running short of magnificent initiatives involving billions and billions of new additional money coming from the secretariat of the FAO. Most of this money, however, is coming from the secretariat without any sort of real discussion and coordination with the donors or the membership in general. This is one of the reasons why we have not found it very easy to relate constructively to everything we have been presented with in this regard. All this should not be misunderstood as reflecting a negative attitude. We are working with the FAO; we are carrying out a number of good projects in Africa; we are funding it through our regional envelope when our partners in Africa ask us to act hand-in-hand with the FAO in areas where it has real expertise. Some things do work. I have tried to clarify this issue. I warn against the temptation of thinking that no progress is being made at all. What we need is a combined effort made up of population policy, broad-based sustainable development, fighting poverty, and stopping the wars and conflicts that are still the main cause of the starvation of millions of people. It is a man-made and political issue. That has to be kept in mind. Another important aspect which I have been focusing on more and more is the direct relationship between conflicts and hunger. Tanzania for as long as people can remember, has been host to more than half a million refugees in camps. They all have to be fed. They all add to the number of people we have to do something about to help them survive. Things could be different. The hungry people who are the casualties of conflict are a man-made disaster. Optimists would look at this as something we could change. But it is not only a matter of increasing agricultural production, it is also a matter of creating peace and a minimum of decency and governance. Several speakers have commented on the absence of leaders of our Member States, but President Prodi and I were there for the Commission and we did our part. Many others have focused on the relations between our agricultural policy in Europe and trade issues: Mr van den Berg, Mr van den Bos, Mrs Sandbæk and others. I would like to point out that we need to avoid the overdoses of Euro-masochism which we often hear when we talk about these matters. To Mrs Sandbæk, I would like to say that even if it is Oxfam that comes up with these figures, characterising the EU as being the most protectionist bloc on this issue, the reality is still that we, in Europe, import more foodstuffs and more agricultural products from the third world than the combined imports of the United States, Japan, Canada and the other OECD countries outside the EU. This is still the reality. So there is a limit to how masochistic we should be. It is true that subsidies are a big problem. This is very clear today and it will be a main topic of the discussions in Johannesburg. The figures are overwhelming. The OECD countries spend USD 350 billion a year on subsidies compared to USD 50 billion a year for development cooperation purposes. Fortunately, our internal analysis in Europe corresponds to and goes in the same direction as the global pressure in regard to what we ought to do. In both cases the heading is 'reform and reduction of subsidies'. We hope to move forward on this. Mr Van den Bos said there is too much monoculture and too little food security. I agree. One case in point is Ethiopia, which we have discussed again and again over the years. It is the biggest case of old-fashioned traditional food aid – shipping in wheat which is good for the farmers of Wisconsin and elsewhere but not good for the survivability and sustainability of people in Ethiopia. We are now agreeing a new approach with the Government of Ethiopia and even with the United States. This year we held seminars with the government, at which the Prime Minister was also present, to define a new food security approach, very different from the old food aid approach. This is exactly what I told Parliament – that we would like to see this change. It is coming. It is an approach I saw too little of in Mr Diouf's presentation of the agenda of the FAO. It is one cause of the frictions in our discussions with the FAO. Mr Ó Neachtain, I send my warm regards to your close friends and constituents."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg påskønner bemærkningerne fra formandskabet og medlemmernes bidrag. Nogle har fokuseret på selve sagen, og andre på forholdet mellem den dramatiske befolkningstilvækst og det antal mennesker, der stadig mangler mad. Det er to komplementære problemer, der minder mig om den dramatiske afstemning her i Parlamentet tidligere i dag om seksuel og reproduktiv sundhed og rettigheder. Disse ting har meget at gøre med hinanden, og det er næsten umuligt at bekæmpe sult på en meningsfyldt måde uden at tage fat på spørgsmålet om befolkningspolitik. Fru Sauquillo Pérez del Arco, at karakterisere Johannesburg som sidste chance efter Doha og Monterrey er en måde at udtrykke det på, som jeg ikke kan bifalde. Det får det til at se ud, som om både Doha og Monterrey var fiaskoer. Det er ikke tilfældet. I EU kan vi være glade for, at vi på grund af vores insisteren og vores energiske bidrag har en udviklingsdagsorden fra Doha. Uden EU's insisteren på dette ville det ikke være tilfældet. Uden Barcelona-beslutningen, der ledte op til Monterrey, ville vi ikke være kommet med et virkeligt bidrag. Uden et reelt europæisk bidrag kunne vi ikke have fået den amerikanske beslutning, vi fik. Vi går ikke fremad med tomme hænder. Rom var en mulighed for igen at fastslå vigtigheden af spørgsmålet om mad i almindelighed. Af den grund gav det mening, også med hensyn til timing. Men næste skridt er Johannesburg. Jeg er enig med hr. Haarder om vanskelighederne ved forberedelsen til Johannesburg. Vi må alle arbejde meget hårdt i ugerne og månederne indtil da. Hr. Belder spurgte om det nye antisultprogram, som FAO's generalsekretær, hr. Diouf, har indført. Prisen på programmet, der blev indført nogle få dage før sidste topmøde, er 24 milliarder amerikanske dollars af yderligere offentlige midler. Det er en høj pris. Det var et rent sekretariatsinitiativ, ikke noget, som blev lavet efter anmodning fra medlemmerne, og ikke noget, der var blevet drøftet med dem forud. Det er nødvendigt at gøre en masse arbejde for at støtte og retfærdiggøre dette initiativ. Man bør også erindre, at et nyt omfattende landbrugsprogram, der for nylig er vedtaget af FAO og NEPAD i fællesskab for Afrika, opfordrer til investering af yderligere 240 milliarder amerikanske dollars inden 2015. Så vi mangler sandelig ikke storslåede initiativer, der kræver milliarder og atter milliarder af nye ekstra penge fra FAO's sekretariat. Men de fleste af disse penge kommer fra sekretariatet uden nogen form for reel drøftelse eller koordinering med donorerne og medlemmerne i almindelighed. Det er en af grundene til, at vi ikke har fundet det let at forholde os konstruktivt til alt, hvad vi har fået forelagt i denne forbindelse. Alt dette skal ikke misforstås som udtryk for en negativ holdning. Vi arbejder med FAO. Vi er ved at gennemføre et antal gode projekter i Afrika. Vi finansierer det gennem vores regionale programmer, når vores partnere i Afrika beder os om at arbejde sammen med FAO på områder, hvor denne organisation har reel ekspertise. Nogle ting fungerer faktisk. Jeg har prøvet at belyse denne sag. Jeg advarer mod fristelsen til at tro, at der slet ikke sker nogen fremskridt. Det, vi har brug for, er en forenet anstrengelse, som består af befolkningspolitik, bæredygtig udvikling bredt forstået, bekæmpelse af fattigdommen og et stop for de krige og konflikter, der stadig er den vigtigste årsag til sult for millioner af mennesker. Det er et menneskeskabt og politisk spørgsmål. Det må vi huske på. Et andet vigtigt aspekt, som jeg har fokuseret mere og mere på, er det direkte forhold mellem konflikter og sult. Tanzania har, så længe man kan huske, været vært for mere end en halv million flygtninge i lejre. De skal alle have mad. De forøger alle det antal mennesker, vi må gøre noget for, for at hjælpe dem til at overleve. Tingene kunne forholde sig meget anderledes. De sultende, der er ofre for konflikter, er en menneskeskabt katastrofe. Optimisterne vil se på dette som noget, vi kan forandre. Men det er ikke blot et spørgsmål om at forøge landbrugsproduktionen, det gælder også om at skabe fred og et minimum af anstændighed og god regeringsførelse. Der har i adskillige indlæg været kommentarer til fraværet af lederne af vores medlemsstater, men hr. Prodi og jeg var der for Kommissionen, og vi gjorde vores. Mange andre har fokuseret på forholdet mellem landbrugspolitikken i Europa og handelsspørgsmålene, bl.a. hr. van den Berg, hr. van den Bos og fru Sandbæk. Jeg vil gerne påpege, at vi må undgå de overdoser af euromasochisme, som vi ofte hører, når vi taler om disse ting. Til fru Sandbæk vil jeg gerne sige, at selv om det er Oxfam, der kommer med disse tal, der karakteriserer EU som den mest protektionistiske blok i dette spørgsmål, så er det stadig en kendsgerning, at vi i Europa importerer flere foderstoffer og flere landbrugsprodukter fra den tredje verden end den samlede import til USA, Japan, Canada og de andre OECD-lande uden for EU. Det er stadig en kendsgerning. Så der er en grænse for, hvor masochistiske vi bør være. Det er sandt, at subsidierne er et stort problem. Det er meget klart i dag, og det vil blive hovedemnet for drøftelserne i Johannesburg. Tallene er overvældende. OECD-landene bruger 350 milliarder amerikanske dollars om året på subsidier sammenlignet med 50 milliarder dollars til udviklingsbistand. Heldigvis svarer vores interne analyse her i Europa til og går i samme retning som det globale pres med hensyn til, hvad vi bør gøre. I begge tilfælde er overskriften "reform og reduktion af subsidierne". Vi håber at komme videre med dette. Hr. van den Bos sagde, at der er for meget monokultur og for lidt fødevaresikkerhed. Jeg er enig. Et relevant tilfælde er Etiopien, som vi har drøftet igen og igen i årenes løb. Det er det største tilfælde af gammeldags traditionel fødevarebistand - vi sender hvede, hvilket er godt for landbrugerne i Wisconsin og andre steder, men ikke så godt for overlevelsesmulighederne og bæredygtigheden for befolkningen i Etiopien. Vi er nu ved at enes med Etiopiens regering og endda med USA om en ny tilgang. I år har vi afholdt seminarer med regeringerne, hvor premierministeren også var til stede, for at definere en ny tilgang til fødevaresikkerhed, som er helt anderledes end den gamle tilgang til fødevarebistand. Det er netop det, jeg sagde til Parlamentet - at vi gerne vil se denne forandring. Den kommer. Det er en holdning, jeg så for lidt af i hr. Dioufs forelæggelse af dagsordenen for FAO. Det er en grund til spændingerne i vores drøftelser med FAO. Hr. Ó Neachtain, jeg sender mine bedste hilsener til Deres nære venner og vælgere."@da1 "Herr Präsident, ich danke dem Ratsvorsitz für seine Ausführungen und den Mitgliedern für ihre Beiträge. Einige haben sich auf das eigentliche Thema konzentriert, andere auf den Zusammenhang zwischen dem dramatischen Bevölkerungswachstum und der Zahl der Menschen, die noch immer nicht genug zu essen haben. Dies sind zwei sich gegenseitig ergänzende Probleme, die mich an die emotionsgeladene Abstimmung über die sexuelle und reproduktive Gesundheit und Rechte heute in diesem Haus erinnern. Diese Probleme sind eng miteinander verknüpft, und es ist nahezu unmöglich, wirksame Schritte zur Bekämpfung des Hungers zu unternehmen, ohne sich gleichzeitig mit den Problemen der Bevölkerungspolitik auseinander zu setzen. Frau Sauquillo Pérez del Arco hat den Gipfel in Johannesburg als die letzte Chance nach Doha und Monterrey bezeichnet. Dieser Sichtweise kann ich mich nicht anschließen. Das erweckt den Eindruck, dass Doha und Monterrey Misserfolge gewesen wären. Das ist nicht der Fall. Wir in der Europäischen Union können uns darüber freuen, dass auf unser Drängen hin und durch unseren engagierten Beitrag die Entwicklungsagenda von Doha zustande gekommen ist. Wenn die EU nicht darauf gedrängt hatte, wäre das nicht der Fall. Ohne die Entscheidung von Barcelona, die dem Gipfeltreffen von Monterrey vorausging, hätten wir keinen echten Beitrag leisten können. Ohne einen echten Beitrag Europas, hätte Amerika nicht die Entscheidung getroffen, die nun vorliegt. Wir machen ja nicht mit leeren Händen weiter. Rom hat die Möglichkeit geboten, die allgemeine Bedeutung des Themas Ernährung erneut hervorzuheben. Aus diesem Grund war der Welternährungsgipfel sinnvoll, auch im Hinblick auf den gewählten Zeitpunkt. Der nächste Schritt ist nun jedoch Johannesburg. Ich teile die Meinung von Herrn Haarder, dass im Vorfeld des Gipfels von Johannesburg noch einige Schwierigkeiten zu überwinden sind. Wir werden in den kommenden Wochen und Monaten bis zu diesem Gipfeltreffen sehr hart arbeiten müssen. Herr Belder fragte nach dem neuen Programm zur Bekämpfung des Hungers, das vom Generalsekretär der FAO, Herrn Diouf, vorgestellt wurde. Die Kosten für dieses Programm, das erst einige Tage vor dem Gipfeltreffen vorgestellt wurde, belaufen sich auf 24 Mrd. USD, die aus zusätzlichen öffentlichen Mitteln gedeckt werden müssen. Diese Kosten sind hoch. Das Programm ist eine Initiative, die das Sekretariat allein auf den Weg gebracht hat, es wurde weder auf Antrag der Mitglieder erarbeitet, noch im Vorfeld mit diesen erörtert. Große Anstrengungen werden nötig sein, um Unterstützung für das Programm zu erhalten und diese Initiative zu rechtfertigen. Außerdem sollte berücksichtigt werden, dass kürzlich ein anderes umfangreiches Landwirtschaftsprogramm für Afrika verabschiedet worden ist, das gemeinsam von der FAO und NEPAD durchgeführt werden soll, und für das bis 2015 zusätzlich 240 Mrd. USD bereitgestellt werden müssen. Es besteht also absolut kein Mangel an großartigen Initiativen des Sekretariats der FAO, die zusätzliche Mittel in Milliardenhöhe erfordern. Der größte Teil dieser beabsichtigten Ausgaben stammen jedoch vom Sekretariat, ohne dass eine echte Diskussion und Koordination mit den Geldgebern oder den Mitgliedern im Allgemeinen stattfindet. Dies ist einer der Gründe, weshalb es für uns schwierig war, einen konstruktiven Beitrag zu allem zu leisten, was uns in diesem Zusammenhang vorgelegt wurde. Dies alles sollte nicht missverstanden und als Ausdruck einer negativen Haltung interpretiert werden. Wir arbeiten mit der FAO zusammen, wir führen eine Reihe von guten Projekten in Afrika durch, wir finanzieren diese Projekte durch unseren regionalen Finanzrahmen, wenn unsere Partner in Afrika uns bitten, mit der FAO in den Bereichen zusammenzuarbeiten, in denen die FAO über echte Sachkompetenz verfügt. Einige Dinge funktionieren. Ich habe versucht, einige Hintergründe aufzuzeigen. Niemand sollte jedoch glauben, dass überhaupt keine Fortschritte erreicht werden. Was wir brauchen ist eine Strategie, in die mehrere Komponenten einbezogen werden, wie die Bevölkerungspolitik, die breit angelegte nachhaltige Entwicklung, die Armutsbekämpfung und die Beendigung von Kriegen und Konflikten, die weiterhin die Hauptursache dafür sind, dass Millionen von Menschen verhungern. Der Hunger in der Welt ist ein vom Menschen verursachtes Problem, und er ist ein politisches Problem. Das dürfen wir nicht vergessen. Ein weiterer wichtiger Aspekt, der für mich immer mehr an Bedeutung gewinnt, ist der direkte Zusammenhang zwischen Konflikten und Hunger. Tansania ist ein Land, in dem, so lange wir zurückdenken können, eine halbe Million Flüchtlinge in Lagern leben. Sie alle brauchen Nahrungsmittel. Sie alle erhöhen die Zahl der Menschen, denen wir helfen müssen, damit sie überleben können. Die Situation könnte auch anders sein. Der Hunger der Menschen, die Opfer von Konflikten sind, ist eine durch den Menschen verursachte Katastrophe. Optimisten betrachten diese Situation als von uns veränderbar. Das Problem kann nicht einfach durch die Erhöhung der landwirtschaftlichen Produktion gelöst werden, wichtig ist auch, dass Frieden und ein Mindestmaß an Anstand und Regeln geschaffen werden. Einige Redner haben die Abwesenheit von Staats- und Regierungschefs unserer Mitgliedstaaten angesprochen, aber Präsident Prodi und ich haben auf dem Welthungergipfel die Kommission vertreten und unsere Position unmissverständlich klargestellt. Viele andere, wie zum Beispiel Herr van den Berg, Herr van den Bos, Frau Sandbæk und weitere Mitglieder des Parlaments, sind auf den Zusammenhang zwischen unserer Agrarpolitik in Europa und Handelsfragen eingegangen. Ich möchte betonen, dass wir diesen übertriebenen Euro-Masochismus vermeiden müssen, der oft zu spüren ist, wenn wir über diese Themen sprechen. Frau Sandbæk möchte ich darauf aufmerksam machen, dass auch die Tatsache, dass Oxfam Zahlen vorgelegt hat, nach denen die EU der am stärksten abgeschottete Handelsblock auf diesem Gebiet ist, nichts an der nach wie vor bestehenden Realität ändert, dass wir in Europa mehr Nahrungsmittel und landwirtschaftliche Erzeugnisse aus der Dritten Welt importieren, als die USA, Japan, Kanada und die anderen OECD-Länder zusammengenommen. Das ist nach wie vor die Realität. Deshalb sollten wir nicht allzu masochistisch sein. Es trifft zu, dass die Subventionen ein großes Problem darstellen. Daran besteht heute kein Zweifel mehr und dies wird eines der Hauptthemen beim Gipfeltreffen in Johannesburg sein. Die Zahlen sprechen eine deutliche Sprache. Die OECD-Länder geben jährlich 350 Mrd. USD für Subventionen aus, für die Entwicklungszusammenarbeit dagegen nur 50 Mrd. USD. Glücklicherweise sind wir in Europa bei unserer internen Analyse der Frage, was wir tun können, zu Schlussfolgerungen und Überlegungen gelangt, die in dieselbe Richtung gehen, wie die weltweit erhobenen Forderungen. Die Erkenntnis lautet übereinstimmend: „Reform und Reduzierung von Subventionen“. Wir hoffen, dass wir dabei Fortschritte erreichen können. Herr van den Bos hat darauf hingewiesen, dass es zu viel Monokultur und zu wenig Ernährungssicherheit gibt. Dem stimme ich zu. Ein Beispiel ist Äthiopien, ein Land, über das wir seit Jahren immer wieder sprechen. Äthiopien ist das eindrucksvollste Beispiel für eine überholte, traditionelle Nahrungsmittelhilfe. Die Weizenlieferungen, die das Land erhält, nutzen den Landwirten in Wisconsin und andernorts, aber sie tragen nicht zur Überlebensfähigkeit und zur nachhaltigen Entwicklung der äthiopischen Bevölkerung bei. Wir sind derzeit dabei, einen neuen Ansatz mit der äthiopischen Regierung und auch mit den Vereinigten Staaten zu erarbeiten. Wir haben in diesem Jahr Seminare mit der Regierung durchgeführt, an denen auch der äthiopische Präsident teilgenommen hat, um ein neues Konzept für die Ernährungssicherheit zu erarbeiten, das sich wesentlich vom bisherigen Konzept der Nahrungsmittelhilfe unterscheidet. Dies ist genau das, was ich dem Parlament bereits gesagt habe: Wir wollen, dass dieser Ansatz geändert wird. Die ersten Schritte sind getan. Dieser neue Ansatz ist meiner Ansicht nach in der Präsentation der FAO-Agenda von Herrn Diouf zu kurz gekommen. Dies ist ein Grund für die Spannungen in unseren Gesprächen mit der FAO. Herr Ó Neachtain, ich grüße Ihre Freunde und die Bürger aus Ihrem Wahlkreis."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, εκτιμώ τις παρατηρήσεις της Προεδρίας και τη συμβολή των βουλευτών στη συζήτηση. Ορισμένοι επικεντρώθηκαν στο ίδιο το θέμα και άλλοι στη σχέση ανάμεσα στη δραματική αύξηση του πληθυσμού και τον αριθμό των ανθρώπων οι οποίοι αντιμετωπίζουν πρόβλημα διατροφής. Πρόκειται για δύο προβλήματα που συμπληρώνουν το ένα το άλλο και μου θυμίζουν τη δραματική ψηφοφορία που διεξήχθη νωρίτερα στο Κοινοβούλιο επί της σεξουαλικής και αναπαραγωγικής υγείας και των συναφών δικαιωμάτων. Τα θέματα αυτά είναι αλληλένδετα και οπωσδήποτε είναι σχεδόν αδύνατον να καταπολεμήσουμε ουσιαστικά την πείνα, χωρίς ταυτόχρονα να αντιμετωπίσουμε το θέμα της δημογραφικής πολιτικής. Κυρία Sauquillo Pérez del Arco, το να χαρακτηρίζουμε το Γιοχάνεσμπουργκ ως την τελευταία ευκαιρία που έχουμε μετά την Ντόχα και το Μοντερέι είναι ένας τρόπος προσέγγισης ο οποίος δεν με βρίσκει καθόλου σύμφωνο. Είναι σαν να λέτε ότι αποτύχαμε τόσο στην Ντόχα όσο και στο Μοντερέι. Όμως, τα πράγματα δεν είναι έτσι. Εμείς, στην Ευρωπαϊκή Ένωση, μπορούμε να είμαστε ευχαριστημένοι για το γεγονός ότι, χάρη στην επιμονή και την ενεργητική συμβολή μας, η Ντόχα διαθέτει ένα πρόγραμμα δράσης για την ανάπτυξη. Χωρίς την επιμονή της ΕΕ για το θέμα αυτό, τα πράγματα θα ήταν διαφορετικά. Χωρίς την απόφαση της Βαρκελώνης, η οποία οδήγησε στο Μοντερέι, δεν θα είχαμε ουσιαστικό αποτέλεσμα. Χωρίς την ουσιαστική συμβολή της Ευρώπης, οι Αμερικανοί δεν θα έπαιρναν την απόφαση που πήραν. Δεν προχωρούμε προς τα εμπρός με άδεια χέρια. Η Ρώμη μας έδωσε την ευκαιρία να επαναβεβαιώσουμε τη σπουδαιότητα του θέματος του επισιτισμού γενικότερα. Για τον λόγο αυτόν, είχε κάποιο νόημα, ακόμα και ως προς τη χρονική της στιγμή. Αλλά το επόμενο βήμα είναι το Γιοχάνεσμπουργκ. Συμφωνώ με τον κ. Haarder ως προς τις δυσκολίες της περιόδου προετοιμασίας για το Γιοχάνεσμπουργκ. Θα πρέπει να εργασθούμε πολύ σκληρά όλες αυτές τις εβδομάδες και τους μήνες που μεσολαβούν μέχρι τότε. Ο κ. Belder ρώτησε για το νέο πρόγραμμα καταπολέμησης της πείνας που παρουσίασε ο Γενικός Γραμματέας του FAO κ. Diouf. Το κόστος του προγράμματος αυτού, το οποίο παρουσιάστηκε μόλις λίγες ημέρες πριν από τη Διάσκεψη Κορυφής, ανέρχεται στα 24 δισεκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ σε πρόσθετα δημόσια χρεόγραφα. Το κόστος αυτό είναι υψηλό. Επρόκειτο καθαρά για μια πρωτοβουλία της γραμματείας, η οποία δεν ζητήθηκε από τις χώρες μέλη και η οποία δεν συζητήθηκε προηγουμένως μαζί τους. Χρειάζεται σκληρή δουλειά, προκειμένου να στηριχθεί και να δικαιολογηθεί αυτή η πρωτοβουλία. Πρέπει να θυμίσω, επίσης, ότι άλλο ένα ολοκληρωμένο γεωργικό πρόγραμμα για την Αφρική, το οποίο πρόσφατα ενέκριναν από κοινού ο FAO και η NEPAD, ζητά την επένδυση του πρόσθετου ποσού των 240 δισεκατομμυρίων δολαρίων ΗΠΑ από σήμερα μέχρι και το 2015. Επομένως, δεν μας λείπουν οι θαυμάσιες πρωτοβουλίες, οι οποίες συνεπάγονται δισεκατομμύρια σε πρόσθετα χρηματικά ποσά και οι οποίες προέρχονται από τη γραμματεία του FAO. Για τις περισσότερες, όμως, από αυτές, η γραμματεία δεν προέβη προηγουμένως σε κάποια ουσιαστική συζήτηση και συντονισμό με τους δωρητές ή τα μέλη γενικότερα. Αυτός είναι ένας από τους λόγους για τους οποίους δυσκολευόμαστε να σχετιστούμε εποικοδομητικά με ο,τιδήποτε μας έχει παρουσιαστεί σχετικά με το θέμα αυτό. Δεν πρέπει να θεωρηθεί, όμως, ότι όλα αυτά αντικατοπτρίζουν μια αρνητική στάση. Συνεργαζόμαστε με τον FAO· εφαρμόζουμε ορισμένα καλά προγράμματα στην Αφρική· προσφέρουμε χρηματοδότηση μέσω των περιφερειακών μας κονδυλίων, όταν οι εταίροι μας στην Αφρική μας ζητούν να συνεργαζόμαστε με τον FAO σε τομείς της ειδικότητάς του. Υπάρχουν και πράγματα που κυλούν ομαλά. Προσπάθησα να ξεκαθαρίσω το θέμα αυτό. Δεν θα ήθελα να μπει κανείς στον πειρασμό να σκεφτεί ότι δεν σημειώνεται καθόλου πρόοδος. Αυτό που χρειαζόμαστε είναι μια συνδυασμένη προσπάθεια όσον αφορά τη δημογραφική πολιτική, την ευρείας βάσης αειφόρο ανάπτυξη, την καταπολέμηση της φτώχειας και τον τερματισμό των πολέμων και των συγκρούσεων, που εξακολουθούν να είναι η βασική αιτία για την οποία εκατομμύρια άνθρωποι λιμοκτονούν. Το θέμα είναι πολιτικό και δημιουργείται από τον ίδιο τον άνθρωπο. Αυτό πρέπει να το έχουμε υπόψη μας. Μια άλλη σημαντική πτυχή του θέματος στην οποία επικεντρώνομαι όλο και περισσότερο είναι η άμεση σχέση μεταξύ των συγκρούσεων και της πείνας. Η Τανζανία, όσο μακριά και αν ανατρέξουμε στο παρελθόν, φιλοξενούσε και φιλοξενεί περισσότερο από μισό εκατομμύριο πρόσφυγες σε στρατόπεδα. Όλοι αυτοί οι άνθρωποι θα πρέπει να τραφούν. Όλοι αυτοί προστίθενται στους ανθρώπους για τους οποίους πρέπει να κάνουμε κάτι, προκειμένου να τους βοηθήσουμε να επιβιώσουν. Τα πράγματα θα μπορούσαν να είναι διαφορετικά. Οι άνθρωποι που υποφέρουν από την πείνα και που είναι θύματα συγκρούσεων αποτελούν καταστροφή που προκλήθηκε από τον άνθρωπο. Οι αισιόδοξοι θα το θεωρούσαν αυτό ως κάτι το οποίο μπορούμε να αλλάξουμε. Δεν είναι, όμως, μόνο θέμα αύξησης της γεωργικής παραγωγής, αλλά και θέμα εγκαθίδρυσης της ειρήνης και ενός ελάχιστου ορίου ανθρωπιάς και σωστής διακυβέρνησης. Πολλοί ομιλητές σχολίασαν την απουσία των ηγετών των κρατών μελών, αλλά ο Πρόεδρος Πρόντι και εγώ ήμασταν εκεί εκπροσωπώντας την Επιτροπή και συνεισφέραμε όσο μπορούσαμε. Πολλοί άλλοι, όπως οι κκ. van den Berg, van den Bos, η κ. Sandbæk και άλλοι, επικεντρώθηκαν στις σχέσεις ανάμεσα στη γεωργική πολιτική της Ευρώπης και σε θέματα εμπορίου. Θα ήθελα να πω τα εξής, προκειμένου να αποφύγουμε την υπερβολική δόση ευρωμαζοχισμού που συναντάμε συχνά, όταν συζητάμε για αυτά τα θέματα. Στην κ. Sandbæk θα ήθελα να πω ότι, ακόμα και αν τα νούμερα αυτά τα παρουσιάζει η Oxfam, χαρακτηρίζοντας την ΕΕ ως τον πιο προστατευτικό συνασπισμό στο θέμα αυτό, η πραγματικότητα είναι ότι εμείς, στην Ευρώπη, εισάγουμε περισσότερα τρόφιμα και γεωργικά προϊόντα από τον τρίτο κόσμο από όσα εισάγουν μαζί οι Ηνωμένες Πολιτείες, η Ιαπωνία, ο Καναδάς και οι άλλες χώρες μέλη του ΟΟΣΑ εκτός της ΕΕ. Αυτό είναι μια πραγματικότητα. Επομένως, υπάρχουν κάποια όρια στον μαζοχισμό που πρέπει να επιδεικνύουμε. Είναι αλήθεια ότι οι επιχορηγήσεις αποτελούν μείζον πρόβλημα. Αυτό είναι σήμερα ξεκάθαρο και αναμένεται να αποτελέσει βασικό θέμα συζήτησης στο Γιοχάνεσμπουργκ. Τα νούμερα είναι συντριπτικά. Οι χώρες μέλη του ΟΟΣΑ διαθέτουν 350 δισεκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ τον χρόνο για επιχορηγήσεις, σε σχέση με τα 50 δισεκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ που διατίθενται τον χρόνο για τη συνεργασία για την ανάπτυξη. Ευτυχώς, η εσωτερική μας ανάλυση στην Ευρώπη αντιστοιχεί και κινείται προς την ίδια κατεύθυνση με τις διεθνείς πιέσεις ως προς το τι πρέπει να κάνουμε. Και στις δύο περιπτώσεις, το σύνθημα είναι “μεταρρύθμιση και μείωση των επιχορηγήσεων”. Ελπίζουμε να σημειώσουμε κάποια πρόοδο ως προς το θέμα αυτό. Ο κ. Van den Bos είπε ότι υπάρχει υπερβολική μονοκαλλιέργεια και ελάχιστη επισιτιστική ασφάλεια. Συμφωνώ μαζί του. Χαρακτηριστική περίπτωση αποτελεί η Αιθιοπία, για την οποία έχουμε συζητήσει κατ’ επανάληψη όλα αυτά τα χρόνια. Είναι η πιο χαρακτηριστική περίπτωση ξεπερασμένης και παραδοσιακής επισιτιστικής βοήθειας – αποστολής σίτου, η οποία είναι ευεργετική για τους αγρότες του Ουισκόνσιν και άλλων περιοχών, αλλά καθόλου αποτελεσματική για τη δυνατότητα επιβίωσης και την αειφόρο ανάπτυξη των κατοίκων της Αιθιοπίας. Σήμερα διαπραγματευόμαστε μια νέα προσέγγιση με την κυβέρνηση της Αιθιοπίας, ακόμα και με τις Ηνωμένες Πολιτείες. Φέτος πραγματοποιήσαμε σεμινάρια με την κυβέρνηση, στα οποία συμμετείχε και ο πρωθυπουργός, με στόχο τον καθορισμό μιας νέας προσέγγισης για την επισιτιστική ασφάλεια, κατά πολύ διαφορετικής από την παλιά προσέγγιση της επισιτιστικής βοήθειας. Αυτό ακριβώς δήλωσα στο Κοινοβούλιο – ότι, δηλαδή, θα θέλαμε να πραγματοποιηθεί μια τέτοια αλλαγή. Βρίσκεται πολύ κοντά. Πρόκειται για μια προσέγγιση την οποία, δυστυχώς, δεν διαπίστωσα στην παρουσίαση του προγράμματος δράσης του FAO από τον κ. Diouf. Είναι μια από τις αιτίες τριβής στις συζητήσεις μας με τον FAO. Κύριε O'Neachtain, στέλνω τους θερμούς μου χαιρετισμούς στους στενούς φίλους και στους ψηφοφόρους σας."@el8 "(EN) Señor Presidente, me parece bien lo que han dicho la Presidencia y los diputados en sus intervenciones. Algunos las han centrado en la cuestión propiamente dicha y otros en la relación entre el enorme incremento de la población y el número de personas que siguen sin poder alimentarse debidamente. Éstos son dos problemas complementarios que me recuerdan la interesantísima votación que ha tenido lugar hoy en esta sala acerca de los derechos de la mujer y de su salud genésica y sexual. Se trata de cuestiones cada una de las cuales tiene mucho que ver con las demás, y es prácticamente imposible luchar eficazmente contra el hambre sin ocuparse también de la cuestión de la política demográfica. Sra. Sauquillo Pérez del Arco, decir que Johannesburgo es la última posibilidad después de Doha y Monterrey es una forma de hablar con la que yo no estoy de acuerdo en absoluto. Cualquiera diría que Doha y Monterrey han sido fracasos, eso no es así. En la Unión Europea podemos estar contentos de que, gracias a nuestra insistencia y a nuestra enérgica presión, hayamos conseguido en Doha un programa de desarrollo. Sin la insistencia de la UE sobre esta cuestión, no lo hubiéramos conseguido. Sin la decisión adoptada en Barcelona que abrió el camino de Monterrey, no hubiéramos regresado a casa con algo positivo. Sin un verdadero impulso europeo no hubiera existido el tipo de decisión americana que tenemos ante nosotros. No estamos viajando con las manos vacías. Roma nos brindó la oportunidad de volver a reconocer la importancia de la cuestión alimentaria en general. Por eso tuvo éxito, incluso en su cronología. La próxima parada es Johannesburgo. Estoy de acuerdo con el Sr. Haarder en las dificultades que plantea la preparación de Johannesburgo. Tenemos que esforzarnos muchísimo durante las semanas y meses que nos separan de la reunión. El Sr. Belder se ha interesado por el nuevo programa contra el hambre que ha presentado el Secretario General de la FAO, Sr. Diouf. El precio de ese programa, presentado pocos días antes de la cumbre, es de 24.000 millones de dólares de los Estados Unidos de fondos públicos adicionales. Es un precio considerable. El programa era una simple iniciativa de la Secretaria, no se había preparado a petición de los miembros ni se había discutido anteriormente con ellos. Va a hacer falta trabajar mucho para apoyar y justificar esa iniciativa. No hay que olvidar tampoco que recientemente se ha adoptado otro amplio programa conjunto agrícola FAO/NEPAD para África, que requiere la inversión de otros 240.000 millones de dólares desde ahora hasta el año 2015. O sea que no podemos decir que tengamos pocas iniciativas resplandecientes que involucran miles de millones de dólares de nuevos fondos adicionales provenientes de la Secretaria de la FAO. La mayor parte de esas iniciativas, sin embargo, provienen de la Secretaria y no son resultado de ningún debate a fondo ni de ninguna coordinación con los donantes o con los países miembros en general. Ésta es una de las razones de que no hayamos estimado que resulte muy fácil interesarse constructivamente por todo lo que se nos ha presentado a ese respecto. Sería una falsa interpretación considerar todo lo que he dicho como reflejo de una actitud negativa. Estamos trabajando con la FAO, estamos desarrollando algunos buenos proyectos en África, que financiamos mediante nuestros fondos regionales cuando nuestros asociados de África nos piden que obremos de consuno con la FAO en esferas en las que la FAO tiene muchos conocimientos especializados. Algunos de estos proyectos funcionan bien. He procurado aclarar esta cuestión. Les ruego que no cedan a la tentación de creer que no se está haciendo ningún progreso. Lo que necesitamos es un esfuerzo combinado que agrupe a la política demográfica, un desarrollo sostenible de amplia base, la lucha contra la pobreza, y el término de las guerras y conflictos que siguen siendo la causa principal de que tantos millones de personas mueran de hambre. Es una cuestión causada por el hombre y al mismo tiempo es una cuestión política. Hemos de tener muy en cuenta este aspecto. Otro importante aspecto en el que centro cada vez más mis observaciones es la relación directa que hay entre los conflictos y el hambre. Tanzania, desde memoria de hombre, acoge en sus campamentos a más de medio millón de refugiados. Hay que alimentarlos a todos. Forman parte del número inmenso de personas respecto de las cuales tenemos que hacer algo para que sobrevivan. La situación podría ser diferente. Las personas hambrientas que son víctimas de conflictos constituyen un desastre del que el hombre es responsable. Los optimistas hablarán de la cuestión considerándola como algo que podemos cambiar. Ahora bien, no se trata de aumentar la producción agrícola, se trata también de crear paz y un mínimo de decencia y de gobernanza. Algunos oradores han mencionado la ausencia de dirigentes de nuestros Estados miembros, pero el Presidente Prodi y yo mismo estuvimos allí en nombre de la Comisión y hicimos lo que nos correspondía hacer. Otros muchos se han referido a las relaciones entre nuestra política agrícola europea y las cuestiones comerciales. Entre ellos, el Sr. van den Berg, el Sr. van den Bos, y la Sra. Sandbæk. Quisiera destacar que necesitamos evitar las sobredosis de euromasoquismo que oímos a menudo cuando hablamos de estas cuestiones. A la Sra. Sandbæk quisiera decirle que aunque esas cifras provengan de Oxfam, la verdad es que no se puede caracterizar a la UE como el bloque más proteccionista en esta esfera, pues en Europa todavía importamos más alimentos y más productos agrícolas del Tercer Mundo que el volumen de importaciones combinadas de los Estados Unidos, Japón, Canadá y otros países de la OCDE, sin contar a los de la UE. Ésa es y sigue siendo la realidad. ¿No les parece que hay un límite a lo masoquistas que podemos ser?. Es cierto que las subvenciones plantean un grave problema. Eso es clarísimo en la actualidad, y constituirá uno de los principales temas de debate en Johannesburgo. Las cifras son abrumadoras. Los países de la OCDE gastan 350.000 millones de dólares de los Estados Unidos al año en subvenciones, en comparación con 50.000 millones de dólares al año destinados a la cooperación para el desarrollo. Afortunadamente, nuestros análisis internos en Europa corresponden y apuntan a la misma dirección que la presión global respecto de lo que tenemos que hacer. En ambos casos el título es: “Reforma y reducción de las subvenciones”. Esperamos progresar sobre el particular. El Sr. Van den Bos ha dicho que hay demasiados monocultivos y demasiado poca seguridad alimentaria. Estoy de acuerdo. Un buen ejemplo es el de Etiopía, que llevamos discutiendo desde hace años y años. Es el caso más importante de ayuda alimentaria tradicional “a la antigua”, que consiste en enviar el trigo que es bueno para los agricultores de Wisconsin y de otros lugares pero que no es bueno para la supervivencia y la sostenibilidad del ser humano en Etiopía. Vamos a acordar ahora un nuevo enfoque con el Gobierno de Etiopía e incluso con los Estados Unidos. Este año hemos organizado seminarios con el Gobierno, en los cuales también estaba presente el Primer Ministro, para definir un nuevo enfoque de la seguridad alimentaria, muy diferente del antiguo. Eso es exactamente lo que dije al Parlamento, que quisiéramos que se materializase ese cambio. Se está materializando. Es un enfoque que apenas se mencionó cuando el Sr. Diouf presentó el programa de trabajo de la FAO. Ésa es una de las causas de las fricciones que hay en nuestras conversaciones con la FAO. Sr. Ó'Neachtain, muchos recuerdos afectuosos para sus buenos amigos y electores."@es12 "(EN) Arvoisa puhemies, kiitän puheenjohtajavaltion edustajaa julkilausumasta sekä parlamentin jäseniä puheenvuoroista. Toiset ovat keskittyneet itse asiaan ja toiset siihen, mikä yhteys voimakkaan väestönkasvun ja yhä nälästä kärsivien määrän välillä on. Nämä ongelmat liittyvät toisiinsa, mikä tuo mieleeni parlamentissa aikaisemmin tänään toimitetun dramaattisen äänestyksen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevasta mietinnöstä. Nämä asiat liittyvät suurelta osin toisiinsa, ja on lähes mahdotonta taistella mielekkäästi nälkäongelmaa vastaan tarttumatta samalla myös väestöpolitiikkaan. Arvoisa jäsen Sauquillo Pérez del Arco, en kuvailisi Johannesburgin konferenssia viimeiseksi mahdollisuudeksi Dohan ja Monterreyn tulosten jälkeen. Tästä saa vaikutelman, että Dohan ja Monterreyn konferenssit olisivat epäonnistuneet. Näin ei suinkaan ollut. Euroopan unionissa saamme olla tyytyväisiä siihen, että hellittämättömän ja energisen panoksemme ansiosta Dohan kehitysyhteistyötä koskeva asialista saatiin aikaiseksi. Näin ei olisi, jos Euroopan unioni olisi antanut periksi. Ilman Barcelonassa tehtyjä päätöksiä, jotka johtivat Monterreyn konsensuksen syntymiseen, meillä ei olisi ollut esittää todellista panosta. Jos Euroopalla ei olisi ollut tarjota todellista panosta, Amerikassa ei olisi saatu aikaan sellaista päätöstä kuin nyt saatiin. Emme kulje eteenpäin tyhjin käsin. Rooman huippukokous tarjosi meille tilaisuuden vakiinnuttaa uudelleen se merkitys, joka elintarvikkeita koskeville aiheille ylipäätään kuuluu. Tästä syystä kokouksella oli merkitystä, myös ajoituksen osalta. Seuraava askel on kuitenkin Johannesburg. Olen samaa mieltä neuvoston puheenjohtajan Haarderin kanssa siitä, että Johannesburgin kokouksen valmistelut ovat vaikeat. Meillä on vielä paljon työtä tehtävänä kokousta edeltävien viikkojen ja kuukausien aikana. Jäsen Belder kysyi FAO:n pääjohtajan, Jacques Dioufin, esittelemästä uudesta nälänvastaisesta ohjelmasta. Tämän vain muutamaa päivää ennen kokousta esitellyn ohjelman hinnaksi arvioidaan 24 miljardia Yhdysvaltain dollaria uusiin julkisiin rahastoihin sijoitettuna. Arvioitu hinta on korkea. Kyse oli pääsihteeristön omasta aloitteesta, ei jäsenvaltioiden vaatimuksesta, eikä siitä ollut keskusteltu aiemmin jäsenvaltioiden kanssa. Täytyy tehdä vielä paljon työtä, jotta voimme tukea ja puolustaa tätä aloitetta. Täytyisi pitää mielessä myös se, että toiseenkin, äskettäin hyväksyttyyn Afrikan maatalouden tukemiseen pyrkivään laajaan NEPAD-ohjelmaan (uusi kumppanuusohjelma Afrikan kehittämiseksi) tarvittaisiin vuoteen 2015 mennessä vielä kaksisataa neljäkymmentä miljardia Yhdysvaltain dollaria. Näin ollen meillä ei taatusti ole pulaa hienoista aloitteista, joihin FAO:n pääsihteeristö myöntäisi miljardin toisensa jälkeen. Suurin osa varoista myönnettäisiin kuitenkin ilman minkäänlaista todellista keskustelua tai koordinaatiota varojen lahjoittajien tai jäsenten kanssa. Tässä on yksi niistä syistä, miksi meidän ei ole ollut kovin helppoa nähdä rakentavia yhteyksiä kaiken sen välillä, mitä meille on tässä asiassa esitetty. Kaikkea sanomaani ei pitäisi ymmärtää väärin ja tulkita sen heijastavan negatiivista asennetta. Teemme yhteistyötä FAO:n kanssa, meillä on lukemattomia hyviä hankkeita meneillään Afrikassa, osallistumme rahoitukseen alueellisten hankkeiden kautta, kun afrikkalaiset kumppanimme pyytävät meitä toimimaan yhteistyössä FAO:n kanssa niillä aloilla, joilla sillä on todellista asiantuntemusta. Jotkin asiat kyllä toimivat. Olen pyrkinyt selventämään tätä asiaa. Varoitan antautumasta houkutukselle ajatella, että minkäänlaista edistystä ei tapahdu. Meidän täytyy yhdistää väestöpolitiikkaa, laaja-alaiseen kestävään kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen tähtäävät politiikat ja pysäyttää sodat ja konfliktit, joista miljoonien edelleen nälkää näkevien ihmisten kärsimykset johtuvat. Tämä on ihmisistä johtuva ja poliittinen aihe. Se täytyy pitää mielessä. Toinen tärkeä aspekti, jota olen painottanut yhä enemmän, on konfliktien ja nälkäongelman välinen suora riippuvuus toisistaan. Tansaniassa on elänyt, niin kauan kuin ihmiset jaksavat muistaa, puoli miljoonaa ihmistä pakolaisleireillä. Heille kaikille täytyy tarjota ruokaa. Nämä ihmiset ovat yksi lisä siinä joukossa, jota meidän täytyy jollakin tavalla auttaa selviytymään. Asiat voisivat olla toisin. Se, että nämä ihmiset joutuvat näkemään nälkää, on ihmisten syytä, sillä konfliktit, joiden uhreiksi he ovat joutuneet, ovat ihmisten aiheuttamia. Optimistit sanoisivat, että voimme muuttaa tilannetta. Maataloustuotannon lisääminen ei kuitenkaan yksin riitä; kyse on myös rauhan ja säädyllisten olojen ja kunnollisen hallinnon luomisesta. Useat puhujat ovat nostaneet esille sen, että kokouksessa ei ollut paikalla jäsenvaltioiden edustajia. Komission puheenjohtaja Romano Prodi ja minä olimme kuitenkin paikalla edustamassa komissiota ja hoidimme osuutemme. Monet muut ovat keskittyneet siihen, miten Euroopan maatalouspolitiikka ja kauppaa koskevat aiheet liittyvät toisiinsa: jäsenet van den Berg, van den Bos, Sandbæk sekä muut. Haluaisin sanoa seuraavan asian, jotta emme saisi yliannosta sitä euromasokismia, jota usein kuulee näistä asioista puhuttaessa. Arvoisalle jäsen Sandbækille haluaisin sanoa, että vaikka luvut ovatkin peräisin Oxfamilta, ei pidä paikkaansa, että kehitysmaiden tuotteiden olisi kaikkein vaikein päästä Euroopan unionin markkinoille. Totuus on se, että meille Eurooppaan tuodaan kolmannesta maailmasta enemmän elintarvikkeita ja maataloustuotteita kuin Yhdysvaltoihin, Japaniin, Kanadaan ja muihin Euroopan unionin ulkopuolisiin OECD-maihin yhteensä. Todellinen tilanne on edelleenkin tämä. Silläkin on rajansa, kuinka masokistisia meidän pitää olla. Valtiontuet ovat kieltämättä suuri ongelma. Tästä ei ole epäilystäkään tällä hetkellä, ja aihe tulee olemaan Johannesburgin kokouksen tärkein teema. Luvut ovat musertavia. OECD-maat käyttävät valtiontukiin 350 miljardia vuodessa, ja Yhdysvallat käyttää 50 miljardia vuodessa kehitysyhteistyöhön. Onneksi Euroopassa tehty oma tutkimuksemme vastaa tuloksiltaan suurelta osin niitä lukuja, joihin muu maailma painostaa meitä pyrkimään. Käytettiinpä sitten kumpia lukuja tahansa, otsikko kuuluu "uudistus ja valtiontuen vähentäminen". Tähän suuntaan toivomme kulkevamme. Jäsen van den Bos sanoi, että liian usein viljellään vain yhtä lajiketta ja elintarvikkeet eivät ole turvallisia. Olen samaa mieltä. Yksi tällainen tapaus on Etiopia, joka on ollut keskustelujemme aiheena toistuvasti vuosien ajan. Suurin osa vanhanaikaisesta ruoka-avusta menee Etiopiaan. Vehnän kuljettaminen sinne laivalasteittain on hyvä asia wisconsinilaisten ja muiden farmareiden kannalta, mutta huono asia etiopialaisten selviytymisen ja tukemisen kannalta. Olemme nyt Etiopian hallituksen ja jopa Yhdysvaltojen kanssa pääsemässä sopuun uudenlaisesta lähestymistavasta. Tänä vuonna olemme järjestäneet seminaareja, joissa myös pääministeri oli läsnä, ja pyrkineet määrittelemään uuden elintarviketurvallisuuteen keskittyvän lähestymistavan, joka eroaa merkittävästi vanhasta elintarvikeapua keskittyvästä lähestymistavasta. Tämä on juuri se asia, jonka kerroin parlamentille: että haluaisimme nähdä tämän muutoksen tapahtuvan. Muutos onkin tulossa. Jacques Dioufin FAO:n asialistaa koskevassa esityksessä tämä ei mielestäni tullut tarpeeksi voimakkaasti esille. Se, että keskustelumme FAO:n kanssa eivät ole sujuneet kitkatta, johtuu osaltaan tästä. Arvoisa jäsen Ó'Neachtain, lähetän lämpimät tervehdykseni läheisille ystävillenne ja valitsijoillenne."@fi5 ". Monsieur le Président, j'apprécie les remarques de la présidence et les contributions des députés. Certains se sont concentrés sur le problème lui-même et d'autres sur la relation entre l'importante augmentation de la population et le nombre de personnes manquant encore de nourriture. Ce sont là deux problèmes complémentaires qui me rappellent le vote spectaculaire qui s'est tenu dans cette Assemblée aujourd'hui sur la santé et les droits sexuels et génésiques. Ces points ont beaucoup en commun et il est certain qu'il est pratiquement impossible de combattre efficacement la faim sans aborder le problème de la politique démographique. Mme Sauquillo Pérez del Arco, qualifier Johannesburg de dernière chance après Doha et Monterrey est une façon de voir les choses à laquelle je ne veux pas être associé. Elle donne l'impression que Doha et Monterrey ont été deux échecs, ce qui n'est pas le cas. Dans l'Union européenne, nous pouvons être satisfaits de ce que notre insistance et notre énergie aient contribué à obtenir un calendrier sur le développement pour Doha. Sans l'insistance de l'UE sur ce point, il n'en serait pas ainsi. Sans la décision de Barcelone, qui a mené à Monterrey, nous n'aurions pas réussi à apporter une réelle contribution. Et sans cette contribution européenne, les décisions américaines auraient été différentes. Nous n'avançons pas les mains vides. Rome était une occasion de réaffirmer l'importance du problème alimentaire en général. C'est pourquoi ce sommet était important, même si l'on considère le moment auquel il a eu lieu. Mais Johannesburg est l'étape suivante. Je suis d'accord avec M. Haarder sur les difficultés rencontrées lors de la préparation de Johannesburg. Nous allons devoir travailler très dur pendant les mois et les semaines qui nous séparent du sommet. M. Belder a posé des questions sur le nouveau programme de lutte contre la faim introduit par le secrétaire général de la FAO, M. Diouf. Le prix de ce programme, qui a été introduit quelques jours seulement avant le sommet, est de 24 milliards de dollars de fonds publics supplémentaires. C'est un prix élevé. Il s'agit d'une initiative exclusive du secrétariat. Elle n'a pas été entreprise à la demande des membres et n'a fait l'objet d'aucune discussion préalable avec eux. Il reste à accomplir un travail immense pour soutenir et justifier cette initiative. Souvenons-nous également qu'un autre programme agricole complet pour l'Afrique - un programme commun de la FAO et du NOPADA récemment adopté - appelle à un investissement de 240 milliards de dollars de plus d'ici 2015. Nous ne manquons donc en aucun cas de nouvelles et brillantes initiatives à grand renfort de milliards supplémentaires provenant du secrétariat de la FAO. Mais la majeure partie de cet argent provient du secrétariat sans avoir fait l'objet d'aucune discussion ni coordination avec les donateurs ou les membres. C'est l'une des raisons pour lesquelles il n'a pas été simple de nous impliquer dans une relation constructive avec tout ce qui nous a été présenté dans ce contexte. Tout cela ne doit pas être perçu comme le reflet d'une attitude négative. Nous travaillons avec la FAO, nous menons un certain nombre de bons projets en Afrique, nous les finançons grâce à notre enveloppe régionale quand nos partenaires en Afrique nous demandent d'agir main dans la main avec la FAO dans les domaines où elle est expérimentée. Il y a des choses qui fonctionnent. J'ai tenté de faire la lumière sur ce point. Je mets en garde contre la tentation de penser que le progrès est absent. Nous avons besoin d'un effort combiné fait de politique démographique, de développement durable à grande échelle, de lutte contre la pauvreté et contre les guerres et les conflits qui sont toujours les principales causes de la famine de millions de personnes. Il s'agit d'un problème politique créé par l'homme. Tâchons de ne pas l'oublier. Un autre aspect important auquel j'ai apporté de plus en plus d'attention est la relation directe entre les conflits et la faim. D'aussi loin que l'on s'en souvienne, la Tanzanie a accueilli plus d'un demi-million de réfugiés dans des camps. Ils doivent tous être nourris. Ils s'ajoutent tous au nombre de ceux pour la survie desquels nous devons agir. Les choses pourraient être différentes. Les personnes affamées victimes de conflits sont un désastre créé par l'homme. Les optimistes verraient cela comme quelque chose que l'on peut changer. Mais il ne s'agit pas uniquement d'augmenter la production agricole, il faut aussi créer la paix et un minimum de décence et de gestion. Plusieurs orateurs ont fait état de l'absence de dirigeants de nos États membres, mais le président Prodi et moi-même représentions la Commission et nous avons fait notre part. Beaucoup d'autres ont insisté sur les relations entre notre politique agricole en Europe et les problèmes de commerce : entre autres, M. van den Berg, M. van den Bos, Mme Sandbæk. Pour éviter les overdoses d'euromasochisme que nous entendons souvent quand nous abordons ces points, je voudrais dire ceci : à Mme Sandbæk, je voudrais dire que même si ces chiffres - qui définissent l'Europe comme le bloc le plus protectionniste sur ce point - sont fournis par Oxfam, la réalité reste que les importations en Europe de denrées alimentaires et agricoles en provenance du tiers monde sont plus importantes que les importations combinées des États-Unis, du Japon, du Canada et des autres pays de l'OCDE en dehors de l'UE. C'est toujours la réalité. Il y a donc une limite à notre masochisme. Il est vrai que les subsides représentent un problème de taille. C'est très clair aujourd'hui et ce point sera l'un des principaux sujets des discussions à Johannesburg. Les chiffres sont impressionnants. Les pays de l'OCDE dépensent annuellement 350 milliards de dollars pour les subsides, comparé aux 50 milliards de dollars par an dépensés pour la coopération au développement. Heureusement, notre analyse interne en Europe correspond à la pression globale en ce qui concerne la conduite à adopter et va dans la même direction. Dans les deux cas, la ligne directrice est "réforme et réduction des subsides". Nous espérons progresser dans cette direction. M. van den Bos a dit qu'il y avait trop de monoculture et trop peu de sécurité alimentaire. Je suis d'accord. L'Éthiopie en est un exemple typique, dont nous avons maintes fois discuté depuis des années. C'est le cas le plus important d'aide alimentaire traditionnelle à l'ancienne - envoyer du blé, qui est bon pour les agriculteurs du Wisconsin et d'ailleurs, mais qui ne convient pas pour assurer la survie et le maintien du peuple éthiopien. Nous arrivons à un accord sur une nouvelle approche avec le gouvernement éthiopien et même avec les États-Unis. Cette année, nous avons tenu avec le gouvernement des séminaires auxquels le Premier ministre était également présent, dans le but de définir une nouvelle approche de la sécurité alimentaire, très différente de l'ancienne approche d'aide alimentaire. C'est exactement ce que j'ai dit au Parlement - que nous aimerions voir cela changer. Le changement est en bonne voie. C'est une approche trop peu présente dans la présentation du calendrier de la FAO faite par M. Diouf. C'est l'une des raisons des frictions dans nos discussions avec la FAO. M. Ó Neachtaín, j'envoie mes meilleurs vœux à vos amis et à vos électeurs."@fr6 "Signor Presidente, apprezzo le osservazioni della Presidenza e gli interventi dei deputati. Alcuni si sono concentrati sulla questione stessa, altri sul nesso fra la drastica crescita demografica ed il numero delle persone che ancora soffrono la fame. Trattasi di problemi complementari, che mi portano a parlare della cruciale votazione svoltasi oggi, in Aula, sulla salute e i diritti sessuali e riproduttivi. Si tratta di tematiche strettamente connesse e non vi è dubbio che sia pressoché impossibile combattere la fame in modo efficace senza risolvere anche il problema demografico. Onorevole Sauquillo Pérez del Arco, definire Johannesburg l'ultima dopo Doha e Monterrey è una posizione che non intendo sottoscrivere. Se ne trae l'impressione che Doha e Monterrey siano stati due fallimenti, e non è così. L'Unione europea può essere soddisfatta per il fatto che, grazie alla nostra insistenza ed al nostro vigoroso contributo, ci sia un'agenda per lo sviluppo di Doha: senza l'insistenza dell'Unione, ciò non sarebbe stato possibile. Senza la decisione di Barcellona che ha portato a Monterrey, non avremmo fornito un contributo effettivo. Senza un contributo concreto da parte europea non si sarebbe giunti alla decisione americana che conosciamo. Non stiamo procedendo invano: Roma ha costituito un'occasione per ribadire l'importanza della questione alimentare in genere. Per questo motivo è stato un appuntamento significativo, anche quanto a collocazione temporale. La prossima tappa tuttavia è Johannesburg. Concordo con il Presidente Haarder sulle difficoltà della fase preparatoria per Johannesburg. Dovremo lavorare molto assiduamente durante le settimane ed i mesi a venire. L'onorevole Belder si è interrogato circa il nuovo programma contro la fame presentato dal Segretario generale della FAO Diouf. L'obiettivo stimato dal programma, presentato solo qualche giorno prima del Vertice, è pari a 24 miliardi di dollari di fondi pubblici aggiuntivi: un obiettivo davvero ambizioso. Si tratta di una mera iniziativa del Segretariato, che non è stata intrapresa su richiesta dei membri né è stata previamente discussa con loro. E' necessario un lavoro intenso per sostenere e giustificare tale iniziativa. Bisogna altresì rammentare che un altro programma globale e congiunto FAO/NEPAD per l'agricoltura, di recente adozione, contempla investimenti aggiuntivi per 240 miliardi di dollari entro il 2015. Non ci mancano, quindi, iniziative mirabolanti per miliardi e miliardi di nuovi fondi supplementari provenienti dal Segretariato FAO. La maggior parte di tali stanziamenti vengono tuttavia decisi dal segretariato senza alcun dibattito o coordinamento effettivo con i donatori o i membri in genere. Questo è uno dei motivi per cui non siamo riusciti ad accogliere favorevolmente tutto quanto ci è stato sottoposto al riguardo. Non si deve intendere tutto questo come frutto di un atteggiamento negativo: stiamo lavorando con la FAO; stiamo portando avanti una serie di progetti validi in Africa; li stiamo finanziando grazie al nostro pacchetto regionale, laddove i nostri africani ci chiedono di agire parallelamente alla FAO nei settori in cui essa dispone di capacità specifiche. Vi sono quindi alcune cose che funzionano. Ho cercato di chiarire la questione: vi esorto a non cedere alla tentazione di pensare che non si stia facendo alcun progresso. Ciò di cui abbiamo bisogno è uno sforzo di comune accordo che deve consistere nell'applicare una politica demografica, nel promuovere uno sviluppo sostenibile di ampio respiro, nel combattere la povertà e nel porre fine alle guerre ed ai conflitti che restano la causa principale della morte per inedia di milioni di persone. E' una questione politica e causata dall'uomo: dobbiamo tenerlo presente. Un altro aspetto importante, su cui mi sono viepiù concentrato, è il nesso diretto fra conflitti e fame. La Tanzania, per quanto si ricorderà, ha ospitato in campi profughi oltre mezzo milione di persone che è stato necessario nutrire. Esse vanno ad aggiungersi a coloro che già dobbiamo aiutare a sopravvivere. Le cose potrebbero andare diversamente: gli affamati che sono vittime del conflitto sono una calamità causata dall'uomo. Non si tratta soltanto di aumentare la produzione agricola, bensì di instaurare la pace ed un minimo di dignità e governabilità. Vari oratori hanno commentato l'assenza dei governanti degli Stati membri, ma il Presidente Prodi ed io eravamo presenti, a nome della Commissione, ed abbiamo dato il nostro contributo. Molti altri si sono concentrati sui nessi fra la nostra politica agricola europea e le questioni commerciali: fra gli altri, gli onorevoli Van den Berg, Van den Bos, Sandbæk. Vorrei sottolineare che occorre evitare gli eccessi di euromasochismo che spesso riscontriamo nelle discussioni relative a queste tematiche. Alla onorevole Sandbæk vorrei dire che, anche se secondo i dati forniti dall'Oxfam l'Unione europea sarebbe il blocco che attua maggiori misure protezionistiche in materia, di fatto invece noi europei importiamo più derrate alimentari e prodotti agricoli dal Terzo Mondo di quanto non facciamo tutti insieme Stati Uniti, Giappone, Canada e gli altri paesi OCSE al di fuori dell'Unione. Questa resta la realtà: i masochisti devono quindi porsi un freno. I sussidi costituiscono effettivamente un grave problema: questo punto emerge chiaramente oggi e costituirà un argomento centrale nelle discussioni di Johannesburg. I dati parlano da sé: i paesi OCSE spendono ogni anno 350 miliardi di dollari in sussidi, contro 50 miliardi di dollari per la cooperazione allo sviluppo. Fortunatamente, la nostra analisi interna, in Europa, è adeguata e procede in sintonia con la pressione globale circa il da farsi. In entrambi i casi, si parla di "riforma e riduzione dei sussidi". Speriamo di procedere su questa via. L'onorevole Van den Bos ha detto che vi è troppa monocoltura e poca sicurezza alimentare. Ne convengo. Un caso rappresentativo è l'Etiopia, di cui si è lungamente discusso nel corso degli anni. E' il caso più eloquente di aiuto alimentare tradizionale di vecchio stampo: forniture di grano da cui traggono beneficio gli agricoltori del Wisconsin e di altre regioni, ma che poco contribuiscono alla sopravvivenza e la sostenibilità degli etiopi. Stiamo ora concordando una nuova impostazione con il governo dell'Etiopia e anche con gli Stati Uniti. Quest'anno abbiamo tenuto seminari con il governo, cui ha presenziato anche il Primo ministro, per definire una nuova strategia in materia di sicurezza alimentare, che si discosta nettamente da quella tradizionale. E' quanto ho affermato in Parlamento: vorremmo vedere la realizzazione del mutamento che si sta profilando all'orizzonte. E' un'impostazione di cui ho individuato scarsissime tracce nella presentazione del Segretario Diouf dell'agenda della FAO. E' una delle cause di attrito nei nostri dibattiti con la FAO stessa. Onorevole Ó Neachtain, porgo un caloroso saluto ai suoi amici ed ai suoi elettori."@it9 ". – Mr President, I appreciate the remarks from the Presidency, and Members' contributions. Some have focused on the issue itself and others on the relationship between the dramatic increase in population and the number of people still lacking food. These are two complementary problems, which remind me of the dramatic vote in this House earlier today on sexual and reproductive health and rights. These matters have a lot to do with each other and certainly it is almost impossible to fight hunger meaningfully without also addressing the issue of population policy. Mrs Sauquillo Pérez del Arco, characterising Johannesburg as the last chance after Doha and Monterrey is a way of putting it with which I do not want to be identified. It makes it look as if Doha and Monterrey were both failures. This is not the case. In the European Union we can be pleased that due to our insistence and energetic input we have a Doha development agenda. Without the EU's insistence on this, it would not be so. Without the Barcelona decision leading up to Monterrey, we would not have come up with a real input. Without a real European input we would not have had the kind of American decision we saw. We are not moving forward empty-handed. Rome was an occasion to re-establish the importance of the food issue in general. For that reason it was meaningful, even in its timing. But the next step is Johannesburg. I agree with Mr Haarder on the difficulties in the run-up to Johannesburg. We will have to work very hard during the weeks and months until then. Mr Belder asked about the new anti-hunger programme introduced by the FAO Secretary-General, Mr Diouf. The price tag of this programme, which was introduced only a few days before the summit, is USD 24 billion in additional public funds. The price tag is high. This was purely a secretariat initiative, not undertaken at the request of the members and not previously discussed with them. A lot of work needs to be done in order to support and justify this initiative. It should also be recalled that another recently adopted joint FAO/NEPAD comprehensive agricultural programme for Africa calls for the investment of an additional USD 240 billion between now and 2015. So we are definitely not running short of magnificent initiatives involving billions and billions of new additional money coming from the secretariat of the FAO. Most of this money, however, is coming from the secretariat without any sort of real discussion and coordination with the donors or the membership in general. This is one of the reasons why we have not found it very easy to relate constructively to everything we have been presented with in this regard. All this should not be misunderstood as reflecting a negative attitude. We are working with the FAO; we are carrying out a number of good projects in Africa; we are funding it through our regional envelope when our partners in Africa ask us to act hand-in-hand with the FAO in areas where it has real expertise. Some things do work. I have tried to clarify this issue. I warn against the temptation of thinking that no progress is being made at all. What we need is a combined effort made up of population policy, broad-based sustainable development, fighting poverty, and stopping the wars and conflicts that are still the main cause of the starvation of millions of people. It is a man-made and political issue. That has to be kept in mind. Another important aspect which I have been focusing on more and more is the direct relationship between conflicts and hunger. Tanzania for as long as people can remember, has been host to more than half a million refugees in camps. They all have to be fed. They all add to the number of people we have to do something about to help them survive. Things could be different. The hungry people who are the casualties of conflict are a man-made disaster. Optimists would look at this as something we could change. But it is not only a matter of increasing agricultural production, it is also a matter of creating peace and a minimum of decency and governance. Several speakers have commented on the absence of leaders of our Member States, but President Prodi and I were there for the Commission and we did our part. Many others have focused on the relations between our agricultural policy in Europe and trade issues: Mr van den Berg, Mr van den Bos, Mrs Sandbæk and others. I would like to point out that we need to avoid the overdoses of Euro-masochism which we often hear when we talk about these matters. To Mrs Sandbæk, I would like to say that even if it is Oxfam that comes up with these figures, characterising the EU as being the most protectionist bloc on this issue, the reality is still that we, in Europe, import more foodstuffs and more agricultural products from the third world than the combined imports of the United States, Japan, Canada and the other OECD countries outside the EU. This is still the reality. So there is a limit to how masochistic we should be. It is true that subsidies are a big problem. This is very clear today and it will be a main topic of the discussions in Johannesburg. The figures are overwhelming. The OECD countries spend USD 350 billion a year on subsidies compared to USD 50 billion a year for development cooperation purposes. Fortunately, our internal analysis in Europe corresponds to and goes in the same direction as the global pressure in regard to what we ought to do. In both cases the heading is 'reform and reduction of subsidies'. We hope to move forward on this. Mr Van den Bos said there is too much monoculture and too little food security. I agree. One case in point is Ethiopia, which we have discussed again and again over the years. It is the biggest case of old-fashioned traditional food aid – shipping in wheat which is good for the farmers of Wisconsin and elsewhere but not good for the survivability and sustainability of people in Ethiopia. We are now agreeing a new approach with the Government of Ethiopia and even with the United States. This year we held seminars with the government, at which the Prime Minister was also present, to define a new food security approach, very different from the old food aid approach. This is exactly what I told Parliament – that we would like to see this change. It is coming. It is an approach I saw too little of in Mr Diouf's presentation of the agenda of the FAO. It is one cause of the frictions in our discussions with the FAO. Mr Ó Neachtain, I send my warm regards to your close friends and constituents."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik spreek mijn waardering uit voor de opmerkingen van het voorzitterschap en voor de bijdragen van de afgevaardigden. Sommigen concentreerden zich op het vraagstuk zelf, anderen op de relatie tussen de dramatische bevolkingstoename en het aantal mensen dat nog steeds gebrek aan voedsel heeft. Het betreft hier twee problemen die elkaar onderling versterken, wat me doet denken aan de opzienbarende stemming eerder vandaag in dit Parlement over seksuele en reproductieve gezondheid en rechten. Deze zaken hangen sterk met elkaar samen en het is beslist vrijwel onmogelijk de honger adequaat te bestrijden zonder tegelijkertijd het vraagstuk van het bevolkingsbeleid aan te pakken. Mevrouw Sauquillo Pérez del Arco, u zegt dat na Doha en Monterrey Johannesburg onze laatste kans is. Ikzelf zou beslist niet in zulke termen willen spreken. U doet voorkomen alsof Doha en Monterrey beide mislukkingen waren. Dat is niet het geval. Wij als Europese Unie kunnen verheugd zijn dat er dankzij onze vasthoudendheid en onze energieke inbreng in Doha een ontwikkelingsagenda is vastgesteld. Als de EU niet zo vasthoudend was geweest, hadden we dat niet voor elkaar gekregen. Als we voorafgaand aan Monterrey in Barcelona geen besluiten hadden genomen, zouden we geen werkelijke inbreng hebben gehad. Als er geen werkelijke Europese inbreng was geweest, zouden de Amerikanen zich uiteindelijk anders hebben opgesteld dan nu het geval is. We gaan niet voorwaarts met lege handen. In Rome hebben we het belang van het voedselvraagstuk in het algemeen nog eens kunnen bevestigen. Daarom was het een zinvolle conferentie die zelfs op het juiste moment plaatsvond. De volgende stap is echter Johannesburg. Ik ben het met de heer Haarder eens dat we in de aanloop naar Johannesburg op moeilijkheden stuiten. We zullen in de weken en maanden voorafgaand aan de Top heel hard moeten werken. De heer Belder vroeg naar het nieuwe antihongerprogramma dat is geïntroduceerd door de secretaris-generaal van de FAO, de heer Diouf. Aan dit programma, dat slechts enkele dagen voor de Top werd bekendgemaakt, hangt een prijskaartje van 24 miljard dollar, een bedrag dat uit overheidsfondsen betaald moet worden. Dat is veel geld. Het betreft een initiatief van het secretariaat, dat niet op verzoek van de leden is ondernomen en ook niet vooraf met hen is besproken. Er moet nog heel wat werk worden verzet voordat men ons zal kunnen overtuigen van de noodzaak van dit initiatief en voordat we daaraan onze steun willen geven. Ook moet erop gewezen worden dat onlangs een ander alomvattend landbouwprogramma voor Afrika is aangenomen, een gezamenlijk initiatief van de FAO en NEPAD, waarvoor tussen nu en 2015 een extra investering van 240 miljard dollar nodig is. Er is dus absoluut geen gebrek aan prachtige initiatieven waarmee miljarden gemoeid zijn, geld dat door het secretariaat van de FAO beschikbaar wordt gesteld, meestal echter zonder dat er echte discussie en coördinatie heeft plaatsgevonden met de donoren of de leden in het algemeen. Dit is een van de redenen waarom we het niet eenvoudig vinden ons constructief op te stellen ten aanzien van alles wat we op dit punt voorgeschoteld krijgen. Dit betekent overigens niet dat wij een negatieve houding aannemen, laat daar geen misverstand over bestaan. We werken samen met de FAO, we voeren een aantal goede projecten in Afrika uit, en wanneer onze partners in Afrika ons vragen om nauw samen te werken met de FAO op gebieden waarop zij werkelijk deskundig is, zorgen wij via onze regionale fondsen voor de benodigde financiële middelen. Sommige dingen werken wel goed. Ik heb getracht licht op deze zaak te werpen. De verleiding bestaat om te denken dat er helemaal geen vooruitgang is geboekt en daar wil ik voor waarschuwen. Er moet een gecombineerde aanpak komen met als speerpunten een adequaat bevolkingsbeleid, een brede duurzame ontwikkeling, armoedebestrijding en de beëindiging van oorlogen en conflicten die er nog steeds de belangrijkste oorzaak van zijn dat miljoenen mensen sterven van de honger. Het is een politiek probleem waarvoor de mens zelf de verantwoordelijkheid draagt. Dat moeten we in ons achterhoofd houden. Een ander belangrijk aspect waar ik me steeds meer op ben gaan richten is het rechtstreekse verband tussen conflicten en honger. Sinds mensenheugenis vangt Tanzania meer dan een half miljoen vluchtelingen in kampen op. Deze mensen moeten allemaal worden gevoed. Ook deze mensen moeten we helpen te overleven. Dit had niet zo hoeven zijn. Honger als gevolg van een conflict is de schuld van mensen. Optimisten geloven dat we iets aan deze situatie kunnen veranderen. Het gaat er echter niet alleen om de landbouwproductie op te voeren, maar ook om vrede en een minimumniveau van fatsoen en goed bestuur te bewerkstelligen. Verscheidene sprekers hebben commentaar geleverd op de afwezigheid van de leiders van onze lidstaten, maar voorzitter Prodi en ik waren namens de Commissie aanwezig en wij hebben ons aandeel geleverd. Vele anderen hebben aandacht besteed aan de verhouding tussen ons landbouwbeleid in Europa en handelskwesties, zoals de heer Van den Berg, de heer Van den Bos en mevrouw Sandbæk. Ik zou graag willen waarschuwen voor de overdosis euromasochisme die we vaak te horen krijgen wanneer we over deze zaken spreken. Tegen mevrouw Sandbæk wil ik het volgende zeggen: zelfs al komt Oxfam met cijfers waaruit zou blijken dat de EU op dit punt het meest protectionistische blok vormt, dan is het in werkelijkheid nog altijd zo dat wij in Europa meer voedsel en meer landbouwproducten uit de derde wereld importeren dan de Verenigde Staten, Japan, Canada en de andere OESO-landen buiten de EU bij elkaar. Dit is nog steeds de realiteit. Er moeten dus wel grenzen aan ons masochisme worden gesteld. Het is waar dat subsidies een groot probleem vormen. Dat is nu wel heel duidelijk en ze zullen een hoofdthema zijn tijdens de besprekingen in Johannesburg. De cijfers zijn schokkend. De OESO-landen besteden 350 miljard dollar per jaar aan subsidies, tegen 50 miljard dollar per jaar aan ontwikkelingssamenwerking. Gelukkig komt onze interne analyse in Europa overeen met de ideeën die wereldwijd heersen over wat wij zouden moeten doen en bewegen we ons allemaal in dezelfde richting. In beide gevallen is het motto “hervorming en vermindering van subsidies”. We hopen op dit punt vorderingen te maken. De heer Van den Bos zei dat er te veel monocultuur en te weinig voedselzekerheid is. Dat ben ik met hem eens. Een voorbeeld hiervan is Ethiopië, waarover we de afgelopen jaren voortdurend hebben gesproken. Het is het meest sprekende voorbeeld van ouderwetse traditionele voedselhulp – het sturen van tarwe is goed voor de boeren van Wisconsin en elders maar niet voor de bevolking van Ethiopië, die daarmee niet kan overleven en daarmee geen duurzame samenleving kan opbouwen. We zijn nu bezig samen met de regering van Ethiopië en zelfs met de Verenigde Staten tot een nieuwe aanpak te komen. We hebben dit jaar studiebijeenkomsten gehouden met de regering, waarbij ook de minister-president aanwezig was, om een nieuwe benadering van voedselzekerheid te formuleren, die sterk verschilt van de oude aanpak. Het is precies gegaan zoals ik tegen het Parlement heb gezegd – dit is de verandering die we graag willen. De zaak komt nu in beweging. Ik heb te weinig van deze aanpak gezien in de presentatie van de agenda van de FAO door de heer Diouf. Dit is een van de redenen dat er tijdens de besprekingen wrijving met de FAO is ontstaan. Mijnheer Ó Neachtain, wilt u mijn hartelijke groeten overbrengen aan uw goede vrienden en uw achterban?"@nl2 "Senhor Presidente, declaro o meu apreço pelas observações feitas pela Presidência e pelas intervenções dos deputados. Algumas delas incidiram sobre a própria questão da luta contra a fome e outras sobre a relação entre o aumento dramático da população e o número de pessoas que ainda têm falta de alimentos. São dois problemas complementares, que me recordam a votação dramática ocorrida já hoje nesta assembleia sobre direitos em matéria de saúde sexual e reprodutiva. Estes assuntos estão muito relacionados entre si e é, decerto, quase impossível combater a fome de forma significativa sem tratar também da questão da política demográfica. Senhora Deputada Sauquillo Pérez del Arco, caracterizar Joanesburgo como sendo a última possibilidade depois de Doha e Monterrey é uma maneira de colocar a questão com a qual não desejo ser identificado. Dá a impressão de que Doha e Monterrey foram dois fracassos, o que não é o caso. Na União Europeia podemos congratular-nos pelo facto de, devido à nossa insistência e ao nosso vigoroso contributo, termos uma agenda para o desenvolvimento em Doha. Sem a insistência da UE nesta matéria, não seria assim. Sem a decisão de Barcelona que conduziu a Monterrey, não teríamos dado um verdadeiro contributo. Sem um verdadeiro contributo europeu, não teríamos tido o tipo de decisão americana a que assistimos. Não vamos avançar de mãos vazias. Roma foi um ensejo para restabelecer a importância da questão alimentar em geral. Foi significativo por esse motivo, mesmo em termos de calendarização. Mas o passo seguinte é Joanesburgo. Concordo com o Senhor Ministro Haarder no que diz respeito às dificuldades no período que antecede Joanesburgo. Vamos ter de trabalhar arduamente nas semanas e nos meses que nos separam desse acontecimento. O senhor deputado Belder fez uma pergunta sobre o novo programa de luta contra a fome apresentado pelo Secretário-Geral da FAO, Jacques Diouf. O preço desse programa, que foi apresentado alguns dias apenas antes da cimeira, é de 24 mil milhões de dólares em termos de fundos públicos adicionais. É um preço elevado. Foi, pura e simplesmente, uma iniciativa do secretariado; não foi tomada a pedido dos membros da organização nem previamente discutida com eles. Há ainda muito trabalho a fazer para apoiar e justificar esta iniciativa. Há que recordar também que um outro programa agrícola abrangente destinado a África que foi adoptado recentemente, um programa conjunto FAO/NEPAD, exige o investimento de mais 240 mil milhões de dólares de agora até 2015. Por isso, não nos faltam, de facto, grandiosas iniciativas, que envolvem milhares e milhares de milhões em novas verbas adicionais, vindas do secretariado da FAO. No entanto, a maior parte deste dinheiro vem do secretariado sem qualquer tipo de discussão e de coordenação dignas desse nome com os doadores ou com os membros em geral. Essa é uma das razões por que não achámos que fosse muito fácil estabelecer uma relação construtiva com tudo o que nos foi presente neste contexto. Nada disto deverá ser mal interpretado e visto como reflexo de uma atitude negativa. Estamos a colaborar com a FAO; estamos a levar a cabo uma série de projectos positivos em África; estamos a financiar aquela organização através do nosso envelope regional, quando os nossos parceiros em África nos pedem que actuemos de mãos dadas com a FAO em domínios onde esta tem verdadeiros conhecimentos especializados. Há coisas que de facto funcionam. Tentei esclarecer esta questão. Deixo aqui um aviso contra a tentação de se pensar que não se estão a fazer nenhuns progressos. Do que necessitamos é de um esforço conjugado de que façam parte política demográfica, desenvolvimento sustentável assente numa ampla base, luta contra a pobreza e o esforço para pôr fim a guerras e conflitos que continuam a ser o principal motivo pelo qual milhões de pessoas morrem de fome. Trata-se de uma questão provocada pelo homem e de natureza política. Há que manter isto presente. Outro aspecto importante sobre que me tenho debruçado cada vez mais é a relação directa entre conflitos e fome. A Tanzânia, desde que há memória, dá acolhimento a mais de meio milhão de pessoas em campos de refugiados. Todas essas pessoas têm de ser alimentadas. Vêm somar-se, todas elas, ao número de pessoas que temos, de alguma maneira, de ajudar a sobreviver. As coisas podiam ser diferentes. As pessoas famintas que são vítimas de conflitos são uma catástrofe provocada pelo homem. Os optimistas olharão para esta situação como algo que poderemos modificar. Todavia, não se trata apenas de aumentar a produção agrícola, trata-se também de construir a paz e de um mínimo de decoro e de governança. Vários oradores comentaram a ausência de dirigentes dos nossos Estados-Membros, mas o Senhor Presidente Prodi e eu estivemos lá em representação da Comissão e desempenhámos o nosso papel. Muitos outros concentraram a sua atenção nas relações entre a nossa política agrícola na Europa e questões comerciais: os senhores deputados van den Berg e van den Bos, a senhora deputada Sandbæk e outros. Gostaria de assinalar que precisamos de evitar as doses excessivas de euro-masoquismo que muitas vezes ouvimos quando falamos destas questões. À senhora deputada Sandbæk, gostaria de dizer que mesmo que seja a Oxfam que apresenta esses números, caracterizando a UE como o bloco mais proteccionista no que se refere a essa questão, o que continua a ser verdade é que nós, na Europa, importamos mais géneros alimentícios e mais produtos agrícolas do terceiro mundo do que os Estados Unidos, o Japão, o Canadá e os outros países da OCDE fora da UE importam conjuntamente. A realidade continua a ser esta. Por isso, deve haver um limite para o nosso masoquismo. É verdade que os subsídios são um grande problema. Isso é muito claro hoje em dia e será um dos principais tópicos da discussão que vai decorrer em Joanesburgo. Os números atingem proporções esmagadoras. Os países da OCDE gastam 350 mil milhões de dólares por ano em subsídios, em comparação com os 50 mil milhões de dólares para fins de cooperação para o desenvolvimento. Felizmente, a nossa análise interna na Europa corresponde à pressão global, e segue o mesmo sentido do que ela, em termos daquilo que devemos fazer. Em ambos os casos o título é ‘reforma e redução de subsídios’. Temos esperança de avançar nesta matéria. O senhor deputado van den Bos disse que havia monocultura em demasia e muito pouca segurança alimentar. Estou de acordo. Um caso desses é a Etiópia, que já discutimos repetidas vezes ao longo dos anos. É o maior caso de ajuda alimentar tradicional desactualizada – são enviados carregamentos de trigo, o que é bom para os agricultores do Wisconsin e de outros Estados, mas não é bom para a possibilidade de sobrevivência e para a sustentabilidade dos habitantes da Etiópia. Estamos agora a chegar a acordo sobre uma nova abordagem com o Governo da Etiópia e mesmo com os Estados Unidos. Este ano organizámos seminários com o governo, em que o Primeiro-Ministro também esteve presente, tendo em vista definir uma nova abordagem em matéria de segurança alimentar, muito diferente da velha abordagem da ajuda alimentar. Foi isso exactamente que eu disse ao Parlamento – que gostaríamos de testemunhar esta modificação. Está próxima. É uma abordagem acerca da qual pouco ou nada vi na apresentação que Jacques Diouf fez da agenda de trabalhos da FAO. É um dos motivos de fricção nas nossas discussões com a FAO. Senhor Deputado Ó Neachtain, envio os meus cordiais cumprimentos aos seus queridos amigos e aos seus constituintes."@pt11 "Herr talman! Jag uppskattar ordförandeskapets yttranden och ledamöternas bidrag. Vissa har fokuserat på själva frågan, och andra på förhållandet mellan den dramatiska befolkningsökningen och det antal människor som fortfarande saknar mat. Det här är två kompletterande problem, som påminner mig om den dramatiska omröstningen tidigare i kammaren i dag om sexuella rättigheter och reproduktiv hälsa. Dessa frågor har mycket med varandra att göra, och det är förvisso nästan omöjligt att bekämpa hungersnöd på ett meningsfullt sätt utan att också ta itu med frågan om befolkningspolitiken. Fru Sauquillo Pérez del Arco! Att kalla Johannesburg den sista chansen efter Doha och Monterrey är ett sätt att uttrycka sig på som jag inte vill kopplas samman med. Detta uttryckssätt får det att verka som om Doha och Monterrey båda var misslyckanden. Så var det inte. Inom Europeiska unionen kan vi vara nöjda med att vi, tack vare vår envishet och våra energiska bidrag, har en utvecklingsdagordning från Doha. Utan EU:s betoning av detta skulle det inte vara fallet. Utan beslutet från Barcelona inför konferensen i Monterrey skulle vi inte ha kunnat ge ett verkligt bidrag. Utan ett verkligt europeiskt bidrag skulle vi inte ha haft den typ av amerikanskt beslut som vi såg. Vi går inte framåt tomhänta. Toppmötet i Rom var ett tillfälle att åter fastställa betydelsen hos livsmedelsfrågan i allmänhet. Av det skälet var toppmötet meningsfullt, till och med i fråga om dess val av tidpunkt. Men nästa steg är Johannesburg. Jag håller med Haarder om svårigheterna under upptakten till mötet i Johannesburg. Vi måste arbeta mycket hårt under de veckor och månader som leder fram till mötet. Belder frågade om det nya programmet för hungersnödbekämpning som FAO:s generalsekreterare Diouf lagt fram. Kostnaden för detta program, som lades fram bara ett par dagar före toppmötet, är 24 miljarder US-dollar med ytterligare offentliga medel. Det är en hög kostnad. Detta var ett rent sekretariatsinitiativ, som inte togs på begäran av medlemmarna och som inte diskuterades med dem på förhand. En hel del arbete måste göras för att kunna stödja och berättiga detta initiativ. Man bör också komma ihåg att ett annat nyligen antaget gemensamt omfattande jordbruksprogram för Afrika mellan FAO och NEPAD ( ) kräver investeringar med ytterligare 240 miljarder US-dollar från och med nu och till och med 2015. Så det råder definitivt ingen brist på fantastiska initiativ från FAO:s sekretariat som omfattar miljarder och åter miljarder med nya ytterligare pengar. Merparten av pengarna kommer dock från sekretariatet utan någon som helst verklig diskussion och samordning med givarna eller med medlemmarna i allmänhet. Det är ett av skälen till varför vi inte ansåg att det var särskilt lätt att relatera konstruktivt till allt som har lagts fram för oss i detta hänseende. Allt detta får inte misstolkas som om det skulle återspegla en negativ inställning. Vi arbetar tillsammans med FAO; vi genomför ett antal bra projekt i Afrika; vi finansierar detta arbete genom vår regionala ekonomiska ram när våra partner i Afrika ber oss att agera hand i hand med FAO inom områden där denna organisation har en verklig expertis. Vissa saker fungerar faktiskt. Jag har försökt att klargöra denna fråga. Jag varnade för lockelsen med att tro att det inte gjordes några framsteg alls. Vad vi behöver är en kombinerad ansträngning som består av befolkningspolitik, en hållbar utveckling på breda grunder, fattigdomsbekämpning, och att stoppa de krig och konflikter som fortfarande är huvudorsaken till att miljontals människor svälter. Det är en människoframkallad och politisk fråga. Det måste vi komma ihåg. Ytterligare en viktig aspekt som jag har fokuserat på mer och mer är det direkta förhållandet mellan konflikter och hungersnöd. Tanzania har så länge som man kan minnas tagit emot mer än en halv miljon flyktingar i läger. De måste alla få mat. De ökar alla det antal människor som vi måste göra något åt för att hjälpa att överleva. Saker och ting kunde vara annorlunda. De hungriga människor som är offer för konflikter är en människoframkallad katastrof. Optimister skulle betrakta detta som något som vi kunde ändra. Men det handlar inte bara om att öka jordbruksproduktionen, utan också om att skapa fred och ett minimum av anständighet och styre. Flera talare har kommenterat avsaknaden av ledare för våra medlemsstater, men ordförande Prodi och jag var där för kommissionen och vi gjorde vår del av arbetet. Många andra har fokuserat på förhållandet mellan vår jordbrukspolitik i Europa och handelsfrågorna: van den Berg, van den Bos, Sandbæk och andra. Jag skulle vilja säga att vi måste undvika de överdoser av Euromasochism som vi ofta får höra när vi talar om dessa frågor. Till Sandbæk skulle jag vilja säga att även om det är Oxfam som lägger fram dessa siffror, som karakteriserar EU som det mest protektionistiska blocket i frågan, är verkligheten fortfarande att vi i Europa importerar mer livsmedel och fler jordbruksprodukter från tredje världen, än den sammanlagda importen för Förenta staterna, Japan, Kanada och de andra OECD-länderna utanför EU. Detta är fortfarande verkligheten. Så det finns en gräns för hur masochistiska vi borde vara. Det är sant att subventioner är ett stort problem. Detta är mycket tydligt i dag, och det kommer att vara en central fråga vid diskussionerna i Johannesburg. Statistiken är överväldigande. OECD-länderna spenderar 350 miljarder US-dollar per år på subventioner jämfört med 50 miljarder US-dollar per år för utvecklingssamarbete. Vår interna analys i Europa motsvarar och går lyckligtvis i samma riktning som de globala påtryckningarna när det gäller vad vi borde göra. I båda fallen är rubriken ”reform och minskade subventioner”. Vi hoppas göra framsteg i denna fråga. Van den Bos sade att det finns för mycket monokultur och för litet livsmedelssäkerhet. Jag håller med. Ett bra exempel på detta är Etiopien, som vi har diskuterat om och om igen under årens lopp. Det är det största exemplet med gammaldags traditionellt livsmedelsbistånd – man sänder dit vete, vilket är bra för jordbrukarna i Wisconsin och på andra platser, men inte för överlevnaden och hållbarheten för Etiopiens folk. Vi enas nu om en ny strategi med den etiopiska regeringen, och till och med med Förenta staterna. I år höll vi seminarier med regeringen, där också statsministern närvarade, för att fastställa en ny livsmedelssäkerhetsstrategi, som skiljer sig avsevärt från den gamla strategin med livsmedelsbistånd. Detta är exakt vad jag sade till parlamentet – att vi ville se denna förändring. Den kommer. Det är en strategi som jag inte såg nog av i Dioufs presentation av FAO:s dagordning. Det är en av orsakerna till motsättningarna i våra diskussioner med FAO. Herr Ó Neachtain, jag sänder varma hälsningar till era nära vänner och väljare."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Commission"10,3 "New Partnership for Africa's Development"13 "Nielson,"5,10,3,12 "chance"9 "komissio"5 "partner"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph