Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-03-Speech-3-117"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-07-03"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"pt"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020703.3.3-117"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-07-03-Speech-3-1184
lpv:speaker	lp:Ilda Figueiredo4
lpv:spoken text	". O nosso voto contra este relatório é óbvio, dadas as afirmações aí contidas, designadamente a reafirmação da "importância primordial do objectivo prioritário, ou seja, a manutenção da estabilidade de preços”, independentemente do crescimento e do emprego, na defesa da irracionalidade do Pacto de Estabilidade e apelando a uma continuada " moderação dos salários" e insistindo na velha receita capitalista" que os trabalhadores paguem a crise", quando os ganhos de produtividade transferidos dos salários para os lucros não contribuíram para mais investimento e mais emprego, mas sim para o enriquecimento do pequeno grupo de sempre. Esquece a conjuntura económica actual e apela novamente a mais liberalizações, privatizações, integração dos mercados de capitais e, obviamente, mais flexibilidade laboral, e considera injustas as críticas ao comportamento do BCE em relação à Reserva Federal, esquecendo que a política desinflacionista seguida contribuiu para o desemprego, enquanto a política monetária restritiva não permitiu um aproveitamento cabal do período de crescimento económico da segunda metade da década de noventa, crítica essa partilhada não só por diversos economistas de renome internacional, como Solow, como também pela Comissão económica das Nações Unidas para a Europa."@pt11
lpv:spokenAs	member_of_the_bureau; EUL/NGL (2002-03-06--2004-07-19)14 unknown; Partido Comunista Português (1999-07-20--2004-07-19)14 member; EMPL (2002-01-17--2004-07-19)14 substitute; AGRI (2002-01-17--2004-07-19)14 substitute; Committee on Women's Rights and Equal Opportunities (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with the Mashreq countries and the Gulf (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; PECH (2002-01-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Vi stemmer selvfølgelig imod denne betænkning på grund af de synspunkter, som den giver udtryk for, når den på ny bekræfter "den enorme betydning af det overordnede mål, som består i først og fremmest at sikre prisstabilitet", uafhængigt af vækst og beskæftigelse, når den forsvarer stabilitetspagtens ufornuft ved at kræve fortsat "lønmådeholdenhed" og insistere på den gamle kapitalistiske opskrift om, at "lønmodtagerne skal betale krisen", og når produktivitetsforbedringer overført fra løn til profit ikke har bidraget til flere investeringer og mere beskæftigelse, men til berigelse af den sædvanlige lille gruppe. Betænkningen ignorerer den aktuelle økonomiske konjunktur og opfordrer igen til flere liberaliseringer, privatiseringer, integrering af kapitalmarkederne og - selvfølgelig - større fleksibilitet på arbejdsmarkedet, ligesom den finder kritikken af ECB i forhold til den amerikanske centralbank uberettiget, idet den glemmer, at den førte antiinflationspolitik har ført til arbejdsløshed, samtidig med at den restriktive pengepolitik har forhindret en effektiv udnyttelse af den økonomiske vækstperiode i halvfemsernes anden halvdel, en kritik, som ikke blot er blevet fremført af forskellige internationalt anerkendte økonomer som f.eks. hr. Solow, men også af FN's Økonomiske Kommission for Europa."@da1 ". Dass wir gegen diesen Bericht gestimmt haben, versteht sich aufgrund der darin enthaltenen Feststellungen von selbst, insbesondere, weil er erneut betont, „das vorrangige Ziel, d. h. die Wahrung der Preisstabilität, überragt alle anderen Überlegungen an Bedeutung“, und das unabhängig von Wachstum und Beschäftigung, um den irrationalen Stabilitätspakt zu verteidigen, zu weiterhin „moderaten Lohnabschlüssen“ aufzurufen und am alten kapitalistischen Rezept festzuhalten, „dass die Arbeiter die Kosten der Krise tragen müssen“, während die von den Löhnen zu den Gewinnen transferierten Produktivitätssteigerungen nicht zu größeren Investitionen und mehr Arbeitsplätzen, wohl aber zur Bereicherung derselben kleinen Gruppe wie immer beigetragen haben. Die aktuelle Wirtschaftslage außer Acht lassend, ruft er erneut zu weiteren Liberalisierungen und Privatisierungen, zur Integration der Kapitalmärkte und natürlich zu mehr Flexibilität auf dem Arbeitsmarkt auf und erachtet die Kritik an der Haltung der EZB gegenüber der Federal Reserve als unfair, ignoriert dabei aber, dass die von ihr verfolgte deflationistische Politik zur Arbeitslosigkeit beigetragen hat, während es die restriktive Geldpolitik nicht ermöglichte, die wirtschaftliche Wachstumsperiode der zweiten Hälfte der neunziger Jahre vollständig zu nutzen. Diese Kritik wird nicht nur von mehreren international angesehenen Wirtschaftswissenschaftlern, wie etwa Solow, sondern auch von der UN-Wirtschaftskommission für Europa geteilt."@de7 ". Είναι προφανές ότι η ψήφος μας όσον αφορά την έκθεση αυτή θα είναι αρνητική, λόγω των δηλώσεων που περιλαμβάνει και, κυρίως, διότι επιβεβαιώνει την “εξέχουσα σημασία του πρωταρχικού στόχου, ήτοι της διατήρησης της σταθερότητας των τιμών”, ανεξάρτητα από την ανάπτυξη και την απασχόληση, υποστηρίζοντας τον παραλογισμό του Συμφώνου Σταθερότητας και καλώντας σε συνεχή “συγκράτηση των μισθών” και επιμένοντας στην παλιά καπιταλιστική συνταγή “να πληρώσουν την κρίση οι εργαζόμενοι”, όταν τα κέρδη παραγωγικότητας που μεταφέρθηκαν από τους μισθούς προς τα κέρδη δεν συνέβαλαν σε μεγαλύτερη ανάπτυξη και περισσότερη απασχόληση, αλλά αντίθετα προσέφεραν περισσότερο πλούτο στην ίδια πάντα ομάδα των ολίγων. Παραγνωρίζει τη σημερινή οικονομική συγκυρία και καλεί εκ νέου για μεγαλύτερη απελευθέρωση, ιδιωτικοποιήσεις, ολοκλήρωση των κεφαλαιαγορών και, προφανώς, για μεγαλύτερη εργασιακή ευελιξία και θεωρεί άδικες τις κριτικές προς τη συμπεριφορά της ΕΚΤ σχετικά με τη Federal Reserve, ξεχνώντας ότι η πολιτική που ακολουθείται κατά του πληθωρισμού συνέβαλε στην ανεργία, ενώ η περιοριστική νομισματική πολιτική δεν επέτρεψε πλήρη χρησιμοποίηση της περιόδου οικονομικής ανάπτυξης του δεύτερου μισού της δεκαετίας του ’90, κριτική που συμμερίζονται όχι μόνο διάφοροι οικονομολόγοι διεθνούς φήμης όπως ο Solow αλλά, επίσης, και η Οικονομική Επιτροπή των Ηνωμένων Εθνών για την Ευρώπη."@el8 "We are bound to vote against this report given the assertions it makes, specifically reaffirming the “overriding importance of the primary objective, that is, maintenance of price stability” regardless of growth and employment rates, defending the irrationality of the Stability Pact, calling for continued “wage moderation” and insisting on the old capitalist recipe that “the workers should pay for the crisis” when the gains of productivity transferred from salaries into profits have not contributed to more investment and more employment, but to the enriching of the usual small group. The report ignores the current economic situation and once again calls for further liberalisations, privatisations, integration of capital markets and, obviously, more labour flexibility and considers the criticism of the ECB’s behaviour in relation to the Federal Reserve to be unfair, overlooking the fact that the deflationist policy pursued has contributed to unemployment, whilst the restrictive monetary policy has not allowed skilful use to be made of the period of economic growth in the second half of the 1990s. This criticism is shared not only by various internationally renowned economists, such as Solow, but also by the United Nations Economic Commission for Europe."@en3 "(PT) Nuestro voto contra este informe es evidente, dadas las afirmaciones que en él figuran, en particular la reafirmación de la "importancia primordial del objetivo prioritario, es decir, el mantenimiento de la estabilidad de precios", independientemente del crecimiento y del empleo, en la defensa de la irracionalidad del Pacto de Estabilidad, recurriendo a una continua "moderación de los salarios" e insistiendo en la vieja receta capitalista de que "los trabajadores paguen la crisis", cuando los aumentos de productividad transferidos de los salarios a los beneficios no han contribuido a una mayor inversión y más empleo, sino al enriquecimiento del pequeño grupo de siempre. Olvida la coyuntura económica actual y pide de nuevo más liberalizaciones, privatizaciones, integración de los mercados de capitales y, evidentemente, más flexibilidad laboral y considera injustas las críticas al comportamiento del BCE en relación con la Reserva Federal, al olvidar que la política desinflacionista seguida ha contribuido al desempleo, mientras que la política monetaria restrictiva no ha permitido un aprovechamiento cabal del período de crecimiento económico de la segunda mitad del decenio de 1990, crítica compartida no sólo por diversos economistas de renombre internacional, como Solow, sino también por la Comisión Económica de las Naciones Unidas para Europa."@es12 ". Äänemme tätä mietintöä vastaan on päivänselvä, mikä johtuu mietintöön sisältyvistä väitteistä, erityisesti väitteestä "ylivoimaisesti tärkein tavoite muihin verrattuna on hintojen vakauden säilyttäminen", koska siinä ei oteta huomioon kasvua ja työllisyyttä, vaan puolustetaan vakaussopimuksen mielettömyyttä vedoten "maltillisen palkkapolitiikan" jatkamiseen. Samoin pidetään kiinni vanhasta kapitalistisesta reseptistä "työläiset maksakoot kriisin", vaikka palkoista voittoihin siirretyt tuottavuuden hyödyt eivät lisänneet sijoituksia tai työllisyyttä, vaan saman pienen ryhmän rikastumista kuin aina ennenkin. Mietinnössä unohdetaan nykyinen taloussuhdanne ja vedotaan edelleen vapauttamiseen, yksityistämiseen, pääomamarkkinoiden integraatioon ja tietysti työn joustavuuteen ja pidetään epäoikeudenmukaisena sitä, että EKP:n toimintaa Yhdysvaltain keskuspankin osalta arvostellaan, ja unohdetaan, että sovellettu deflaatiopolitiikka johti työttömyyteen samalla, kun tiukka rahapolitiikka ei sallinut 1990-luvun loppupuolen talouskasvun täyttä hyödyntämistä. Kansainvälisesti tunnettujen taloustieteilijöiden, kuten Solow'n, lisäksi tätä arvostelua tukee myös Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissio."@fi5 "Notre vote contre ce rapport est évident compte tenu de ses affirmations, notamment : la réaffirmation de "l’importance primordiale de l’objectif premier que représente le maintien de la stabilité des prix", indépendamment de la croissance et de l’emploi ; la défense de l’irrationalité du pacte de stabilité ; l’appel à une "modération constante des salaires" et l’insistance sur la vieille recette capitaliste qui consiste à faire payer la crise aux travailleurs, alors que les gains de productivité transférés à partir des salaires vers les bénéfices n’ont pas produit plus d’investissement ni plus d’emploi, mais plus d’enrichissement du petit groupe habituel. Ce rapport oublie la conjoncture économique actuelle et plaide de nouveau pour plus de libéralisations, de privatisations, d’intégration des marchés des capitaux et, bien sûr, plus de flexibilité du travail ; il considère que les critiques envers le comportement de la BCE par rapport à la Réserve fédérale sont injustes, oubliant que la politique désinflationniste qui a été suivie a contribué au chômage puisque la politique monétaire restrictive n’a pas permis de profiter pleinement de la période de croissance économique de la seconde moitié des années quatre-vingt-dix, critique partagée non seulement par différents économistes de renommée internationale, comme Solow, mais aussi par la commission économique des Nations unies pour l’Europe."@fr6 "Il nostro voto contrario alla presente relazione è scontato, date le affermazioni in essa contenute: vi si riafferma infatti l'"importanza assoluta dell'obiettivo primario, vale a dire il mantenimento della stabilità dei prezzi", senza tener conto della crescita e dell'occupazione, si difende l'irrazionalità del patto di stabilità, si fa appello ad una costante "moderazione salariale" e si insiste sulla vecchia ricetta capitalista che vuole "che siano i lavoratori a pagare il prezzo della crisi"; e tutto ciò benché gli aumenti di produttività trasferiti dai salari ai profitti non abbiano contribuito ad aumentare investimenti e occupazione, bensì ad arricchire il solito piccolo gruppo di persone. Il documento tralascia di occuparsi dell'attuale congiuntura economica e fa nuovamente appello ad ulteriori liberalizzazioni e privatizzazioni, ad una maggior integrazione del mercato dei capitali ed ovviamente ad una maggiore flessibilità del mercato del lavoro e considera ingiuste le critiche al comportamento della BCE in relazione alla riserva federale, dimenticando che la politica deflazionistica portata avanti ha contribuito all'aumento della disoccupazione, in quanto la politica monetaria restrittiva non ha permesso di approfittare appieno del periodo di crescita economica della seconda metà degli anni novanta, critica questa condivisa da vari economisti di fama internazionale, come Solow, nonché dalla Commissione economica per l'Europa delle Nazioni Unite."@it9 "We are bound to vote against this report given the assertions it makes, specifically reaffirming the “overriding importance of the primary objective, that is, maintenance of price stability” regardless of growth and employment rates, defending the irrationality of the Stability Pact, calling for continued “wage moderation” and insisting on the old capitalist recipe that “the workers should pay for the crisis” when the gains of productivity transferred from salaries into profits have not contributed to more investment and more employment, but to the enriching of the usual small group. The report ignores the current economic situation and once again calls for further liberalisations, privatisations, integration of capital markets and, obviously, more labour flexibility and considers the criticism of the ECB’s behaviour in relation to the Federal Reserve to be unfair, overlooking the fact that the deflationist policy pursued has contributed to unemployment, whilst the restrictive monetary policy has not allowed skilful use to be made of the period of economic growth in the second half of the 1990s. This criticism is shared not only by various internationally renowned economists, such as Solow, but also by the United Nations Economic Commission for Europe."@lv10 "Wij hebben uiteraard tegen dit verslag gestemd, aangezien we het niet eens zijn met de erin opgenomen stellingen, en dan vooral de stelling aangaande “het fundamentele belang van de prioritaire doelstelling, te weten de handhaving van de prijsstabiliteit”. Er wordt geen verband gelegd tussen deze prijsstabiliteit, de werkgelegenheid en de groei, terwijl er een volkomen irrationeel pleidooi voor het Stabiliteitspact wordt gehouden, waarbij opnieuw aangedrongen wordt op “loonmatiging”. Het is het oude kapitalistische liedje: “laat de arbeiders de crisis betalen”. De extra productiviteit leidt niet tot loonsverhogingen, maar tot hogere winsten, en deze worden niet gebruikt voor meer investeringen en meer werkgelegenheid, maar voor de verrijking van steeds weer hetzelfde kleine groepje. De rapporteur heeft geen oog voor de huidige economische situatie en dringt aan op verdergaande liberaliseringen, privatisering, integratie van de kapitaalmarkten en – uiteraard – meer flexibiliteit op de arbeidsmarkt. Volgens dit verslag is de kritiek op de ECB met betrekking tot de federale reserves onterecht, maar men vergeet daarbij dat het deflatiebeleid geleid heeft tot extra werkloosheid, terwijl het restrictieve monetaire beleid tot gevolg heeft gehad dat we niet volledig hebben kunnen profiteren van de economische groei van de tweede helft van de jaren negentig. Deze kritiek wordt door velen gedeeld, niet alleen door een aantal internationaal bekende economen, zoals Solow, maar ook door de Economische Commissie voor Europa van de Verenigde Naties."@nl2 ". Vår röst emot detta betänkande är uppenbar, med tanke på de påståenden det kommer med, särskilt det fasta påståendet ”den grundläggande betydelsen för det prioriterade syftet, dvs. att bevara prisernas stabilitet”, oberoende av tillväxt och sysselsättning, till försvar för den oförnuftiga stabilitetspakten och med en vädjan om fortsatta ”moderata löner” och genom att det insisterar på det gamla kapitalistiska receptet ”låt arbetstagarna betala krisen”, då det att föra över produktivitetsöverskottet från lön till vinst inte bidrar till fler investeringar och ökad sysselsättning, utan istället gör samma lilla grupp som alltid rikare. I betänkandet glömmer man den nuvarande ekonomiska konjunkturen och vädjar återigen efter mer avreglering, privatisering och integrering av kapitalmarknaden och naturligtvis större arbetsmässig flexibilitet och så anser man att kritiken mot ECB:s sätt att se på den federala reserven är orättvis, samtidigt som man glömmer att den politik, som förts för att stävja inflationen bidrar till arbetslöshet, då den restriktiva penningpolitiken inte har gett möjlighet att utnyttja den ekonomiska tillväxtperioden under andra hälften av nittiotalet, en kritik som delas av inte bara flera ansedda internationella ekonomer, som t.ex. Solow, utan också av Förenta nationernas ekonomiska kommission för Europa."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΡΤ)"8,8 "Figueiredo (GUE/NGL ),"8,12,11 "por escrito"11 "por escrito."12 "γραπτώς"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph