Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-02-Speech-2-151"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020702.7.2-151"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, de to forordningsforslag og betænkninger, som vi behandler i dag, er vigtige supplementer til direktivet om udsætning af GMO'er, som vi vedtog sidste år. Regler om sporbarhed og mærkning er selvfølgelig helt nødvendige, dels for at foretage en effektiv kvalitetskontrol men også for, at man kan trække produkter tilbage fra markedet, hvis der opstår uforudsete negative virkninger for vor sundhed eller miljøet, og endelig også for at give forbrugerne et reelt forbrugsvalg mellem GMO-produkter eller ikke-GMO-produkter. Derfor kan jeg fuldstændig bakke op om linjen fra Miljøudvalget - den vil sikre, at vi får et effektivt sporbarhedssystem, og at vi som forbrugere får et frit valg. Vi får oplysninger, om et produkt består af eller indeholder genmanipulerede organismer, og vi får også oplysning, om et produkt er fremstillet af genmanipulerede organismer. Det gælder selvfølgelig også animalske produkter som mælk, æg og kød, der stammer fra dyr, der er fodret med GMO-produkter. Vi har som forbrugere selvfølgelig krav på at få oplysning, både om indhold og om produktionsmetode for de fødevarer, vi indtager. Jeg kan tillige støtte, at grænsen for utilsigtet forurening med genmanipulerede organismer sættes så lavt som overhovedet muligt og højst på 0,5%.
Lad mig dernæst gøre en bemærkning om de multinationale kemikoncerner, som står bag GMO-produkterne, og i øvrigt også den engelske regering, som jo indtager den mærkelige holdning, at der ikke skal være mærkning, bortset fra at virksomhederne skal have lov til at mærke deres varer GMO-frie. Det ville jo være en katastrofal løsning. For det første vil ordningen nok ikke blive brugt ret meget af virksomhederne - det ville jo være frivilligt. Alene af ansvarsmæssige grunde vil ikke ret mange firmaer bruge den. Men det andet er, at forbrugerne bliver ladt fuldstændig i stikken med en sådan ordning. Alle de produkter, der ikke er mærket GMO-frie, kan jo enten være GMO-produkter eller ikke-GMO-produkter. Det får forbrugerne i så fald ikke nogen oplysning om, og det er selvfølgelig også hensigten bag kemiindustriens ønske.
Endelig vil sporing af GMO'er blive helt umuliggjort, hvis man ikke mærker positivt omkring GMO i alle produktions- og distributionsled. Så har man jo ingen mulighed for at finde tilbage til GMO'er, som måtte vise sig at have negative virkninger for vores sundhed eller miljøet. Set i historiens lys, må man unægtelig undre sig over, at netop den engelske regering går ind for en ordning, der hindrer sporbarhed på fødevareområdet. Markedsføringsstrategien fra industrien for GMO-produkter forstår jeg simpelthen ikke. Man argumenterer hele tiden for så lidt oplysning til forbrugerne som muligt. Tror man virkelig, at der på den måde kan skabes tillid til genmanipulerede fødevarer? Det er jo helt uforståeligt, og derfor kan jeg kun sige, at jeg til gengæld godt forstår et stort flertal af forbrugerne i Europa. Når man hele tiden møder den holdning, at forbrugerne skal vide så lidt så muligt, betyder det, at de ikke har tillid til disse produkter."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, die beiden Vorschläge für eine Verordnung und die Berichte, die wir heute behandeln, stellen wichtige Ergänzungen zur Richtlinie über die Freisetzung von GVO dar, die wir im vergangenen Jahr beschlossen haben. Bestimmungen über die Rückverfolgbarkeit und Kennzeichnung sind natürlich unbedingt erforderlich - einerseits um eine effiziente Qualitätskontrolle vornehmen zu können, aber auch um Produkte vom Markt nehmen zu können, wenn unvorhergesehene negative Auswirkungen für unsere Gesundheit oder die Umwelt auftreten, und letztendlich auch, um den Verbrauchern eine wirkliche Wahlmöglichkeit zwischen GVO-Erzeugnissen und Nicht-GVO-Erzeugnissen zu bieten. Deshalb kann ich die vom Ausschuss für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherpolitik eingebrachten Vorschläge in vollem Umfang unterstützen. Mit ihnen wird sichergestellt, dass wir ein effizientes System der Rückverfolgung erhalten, und dass wir als Verbraucher eine freie Wahl treffen können. Wir bekommen Informationen darüber, ob ein Produkt aus genetisch veränderten Organismen besteht oder solche enthält, und wir bekommen außerdem Informationen darüber, ob ein Produkt aus genetisch veränderten Organismen hergestellt ist. Dies gilt natürlich auch für tierische Erzeugnisse wie Milch, Eier und Fleisch, die von Tieren stammen, die mit GVO-Produkten gefüttert wurden. Als Verbraucher haben wir natürlich ein Recht darauf, darüber informiert zu werden, was die Nahrungsmittel, die wir zu uns nehmen, enthalten und wie sie hergestellt werden. Ich unterstütze ebenfalls, dass der Schwellenwert für eine unbeabsichtigte Verunreinigung mit genetisch veränderten Organismen so niedrig wie möglich angesetzt wird und dass er maximal 0,5 % betragen darf.
Gestatten Sie mir nun noch eine Bemerkung zu den multinationalen Chemiekonzernen, die hinter diesen GVO-Produkten stehen - wie im Übrigen auch die britische Regierung - die ja den sonderbaren Standpunkt vertritt, dass keine Kennzeichnung erfolgen soll, dass die Unternehmen jedoch das Recht haben sollen, ihre Erzeugnisse als GVO-frei zu kennzeichnen. Dies wäre eine katastrophale Lösung. Zum einen würden die Unternehmen diese Regelung wohl kaum anwenden - denn sie ist ja freiwillig. Schon aus Haftungsgründen würden nicht sehr viele Firmen von der Regelung Gebrauch machen. Zum anderen würde man die Verbraucher mit einer solchen Regelung völlig im Stich lassen, denn alle Produkte, die nicht als GVO-frei gekennzeichnet sind, könnten ja entweder GVO-Produkte oder Nicht-GVO-Produkte sein. Darüber werden die Verbraucher in diesem Fall nicht informiert, und dies ist natürlich auch die Absicht, die sich hinter dem Wunsch der Chemieindustrie verbirgt.
Letztendlich würde die Rückverfolgbarkeit von GVO völlig unmöglich sein, wenn keine Positiv-Kennzeichnung von GVO in sämtlichen Herstellungs- und Absatzgliedern vorgenommen wird. Denn dann besteht keine Möglichkeit mehr, GVO aufzuspüren, bei denen sich herausstellt, dass sie negative Auswirkungen auf unsere Gesundheit oder die Umwelt haben. Vor dem Hintergrund früherer Ereignisse muss man sich doch sehr darüber wundern, dass gerade die britische Regierung für eine Regelung eintritt, die eine Rückverfolgbarkeit im Bereich der Nahrungsmittel verhindert. Ich habe keinerlei Verständnis für die von der Industrie angewendeten Vermarktungsstrategien für GVO-Produkte. Man argumentiert ständig dafür, dass die Verbraucher so wenig Information wie möglich erhalten sollen. Glaubt man wirklich, dass man auf diese Weise Vertrauen in genetisch veränderte Nahrungsmittel erzeugt? Dies ist mir völlig unverständlich, und deshalb kann ich nur sagen, dass ich im Gegensatz dazu die große Mehrheit der Verbraucher in Europa sehr gut verstehe. Wenn man immer wieder auf die Auffassung stößt, dass die Verbraucher so wenig wie möglich wissen sollen, dann bedeutet dies doch, dass man kein Vertrauen in diese Produkte hat."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, οι δύο προτάσεις κανονισμού και οι εκθέσεις που συζητάμε σήμερα συμπληρώνουν σημαντικά την οδηγία για την ελευθέρωση των ΓΤΟ, την οποία ψηφίσαμε πέρυσι. Οι κανόνες για την ανιχνευσιμότητα και τη σήμανση είναι φυσικά απολύτως απαραίτητοι, αφενός, προκειμένου να διεξάγεται αποτελεσματικός έλεγχος της ποιότητας, κυρίως όμως για να μπορούμε να αποσύρουμε προϊόντα από την αγορά εάν εμφανιστούν απρόβλεπτες αρνητικές επιπτώσεις στην υγεία μας ή στο περιβάλλον, και τέλος για να δοθεί στους καταναλωτές μία γνήσια δυνατότητα επιλογής ανάμεσα σε προϊόντα με ΓΤΟ και σε προϊόντα χωρίς ΓΤΟ. Για τον λόγο αυτόν στηρίζω απόλυτα τη γραμμή της Επιτροπής Περιβάλλοντος, διότι θα εξασφαλίσει ότι θα αποκτήσουμε ένα αποτελεσματικό σύστημα ανιχνευσιμότητας και ότι ως καταναλωτές θα έχουμε την ελευθερία επιλογής. Θα έχουμε στη διάθεσή μας πληροφορίες για το αν ένα προϊόν αποτελείται ή περιέχει γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς και θα έχουμε στη διάθεσή μας πληροφορίες για το αν ένα προϊόν παράγεται από γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς. Αυτό φυσικά ισχύει και για τα ζωικά προϊόντα, όπως το γάλα, τα αβγά και το κρέας που προέρχονται από ζώα που τρέφονται με προϊόντα με ΓΤΟ. Ως καταναλωτές, απαιτούμε φυσικά να ενημερωνόμαστε όσον αφορά τόσο το περιεχόμενο όσο και τις μεθόδους παραγωγής των τροφίμων που καταναλώνουμε. Μπορώ επίσης να στηρίξω τον καθορισμό του ορίου της συμπτωματικής ρύπανσης από γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς όσο το δυνατόν χαμηλότερα γίνεται και κατά μέγιστο στο 0,5%.
Επιτρέψτε μου στη συνέχεια να διατυπώσω ένα σχόλιο σχετικά με τους πολυεθνικούς χημικούς ομίλους που βρίσκονται πίσω από τα προϊόντα με ΓΤΟ – στους οποίους εξάλλου περιλαμβάνεται και η βρετανική κυβέρνηση, η οποία υιοθετεί την αξιοσημείωτη θέση ότι δεν πρέπει να υπάρχει σήμανση, εκτός από το να επιτραπεί στις επιχειρήσεις να βάζουν σήμανση στα προϊόντα τους που δεν περιέχουν ΓΤΟ. Αυτή η λύση θα ήταν φυσικά καταστροφική. Καταρχάς, το σύστημα δεν θα χρησιμοποιούνταν ιδιαίτερα από τις επιχειρήσεις, αφού θα ήταν εθελοντικό. Και μόνο για λόγους ευθύνης δεν πρόκειται να το χρησιμοποιήσουν πολλές εταιρείες. Το δεύτερο όμως είναι ότι οι καταναλωτές θα μείνουν στο έλεος του Θεού με ένα τέτοιο σύστημα. Όλα τα προϊόντα που δεν φέρουν σήμανση ότι δεν περιέχουν ΓΤΟ θα μπορούσαν είτε να ήταν προϊόντα με ΓΤΟ είτε προϊόντα χωρίς ΓΤΟ. Εν πάση περιπτώσει, ένα τέτοιο σύστημα δεν πρόκειται να παράσχει καμία ενημέρωση στους καταναλωτές και φυσικά αυτή είναι η πρόθεση πίσω από την επιθυμία των χημικών βιομηχανιών.
Τέλος, η ανίχνευση των ΓΤΟ θα καταστεί αδύνατη εάν δεν υπάρχει θετική σήμανση για τους ΓΤΟ σε όλα τα στάδια της παραγωγής και διανομής. Έτσι, δεν υπάρχει καμία δυνατότητα να ανιχνευθούν οι ΓΤΟ, οι οποίοι ίσως αποδειχθεί ότι έχουν αρνητικές επιπτώσεις στην υγεία μας και το περιβάλλον. Υπό το πρίσμα της ιστορίας, δεν μπορεί κανείς παρά να εκπλαγεί που ειδικά η αγγλική κυβέρνηση τάσσεται υπέρ ενός συστήματος που θα εμποδίζει την ανιχνευσιμότητα στον τομέα των τροφίμων. Πραγματικά δεν καταλαβαίνω τη στρατηγική της βιομηχανίας για τη διάθεση στην αγορά προϊόντων με ΓΤΟ. Συνέχεια επιχειρηματολογούν υπέρ της ελάχιστης δυνατής ενημέρωσης προς τους καταναλωτές. Μα, ειλικρινά, με αυτόν τον τρόπο σκέφτονται ότι θα δημιουργήσουν εμπιστοσύνη προς τους γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς; Είναι εντελώς ακατανόητο και, κατά συνέπεια, το μόνο που μπορώ να πω είναι ότι, αντιθέτως, καταλαβαίνω καλά τη συντριπτική πλειονότητα των καταναλωτών της Ευρώπης. Όταν συνεχώς συναντούμε τη στάση ότι οι καταναλωτές πρέπει να ξέρουν όσο το δυνατόν λιγότερα αυτό σημαίνει ότι δεν έχουν εμπιστοσύνη σε αυτά τα προϊόντα."@el8
"Mr President, the two draft regulations and reports we are debating today are important supplements to the Directive on the deliberate release of GMOs into the environment, which we adopted last year. Rules on traceability and labelling are obviously vital, partly so that effective quality control can be carried out but also so that products can be withdrawn from the market if unforeseen damage to our health or the environment should occur and, finally, so that consumers, as consumers, can also be given a real choice between GM and non-GM products. I am therefore able fully to support the policy of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, designed to ensure that we obtain an effective system of traceability and that, as consumers, we are given a free choice. We are to be informed as to whether a product consists of, or contains, genetically modified organisms and we are also to be informed as to whether a product has been made from genetically modified organisms. That also applies, of course, to animal products such as milk, eggs and meat from animals fed on GM products. As consumers, we are obviously entitled to be informed both about the content of the foods we consume and about the methods used to produce them. I am also in favour of the limit for unintentional pollution by genetically modified organisms being set as low as it possibly can be, and at no higher than 0.5%.
Allow me now to make an observation about the multinational chemical concerns behind GM products, as well as about the British Government which is, of course, adopting the extraordinary position that there must be no labelling, except for businesses’ being allowed to label their products GM-free. That would of course be a disastrous solution. The first reason for this is that companies would probably not make very much use of the scheme, for it would of course be voluntary. Not very many firms would make use of it solely as a way of behaving responsibly. The second reason, however, is that such a scheme would leave consumers completely in the lurch. All products not labelled GM-free could of course be either GM or non-GM products. The scheme would not provide consumers with the relevant information, and that is of course also the intention behind the chemical industry’s wishes.
Finally, it would become completely impossible to trace genetically modified organisms if there were no positive labelling of these at all the stages of production and distribution. There would then of course be no possibility of tracing genetically modified organisms which might have proved to have had harmful effects on our health or on the environment. In the light of history, one can only wonder at, in particular, the British Government’s going in for a scheme that interferes with traceability in the area of foodstuffs. I simply do not understand industry’s marketing strategy for GM products. It argues the whole time in favour of giving consumers as little information as possible. Does it really believe that confidence in genetically manipulated foodstuffs can be created in that way? That, of course, makes no sense at all, and all I can say, therefore, is that, as a result, I well appreciate the response of the large majority of European consumers. As a result of their constantly encountering the attitude that consumers should know as little as possible, they lack confidence in these products."@en3
"(DA) Señor Presidente, las dos propuestas de reglamento e informes que hoy tramitamos son importantes suplementos de la Directiva relativa a la liberación deliberada de organismos genéticamente modificados (OGM) que aprobáramos el pasado año. Las normas sobre trazabilidad y etiquetado son naturalmente absolutamente necesarias, por un lado, para llevar a cabo un control de calidad eficaz, pero también para que se pueda proceder a la retirada del mercado de un producto si surgieran efectos negativos imprevistos para nuestra salud o para el medio ambiente y por último, también para ofrecer a los consumidores una elección de consumo real entre productos genéticamente modificados y productos no genéticamente modificados. Por ello respaldo completamente la línea adoptada por la Comisión de Medio Ambiente – ésta garantizará que contemos con un sistema de trazabilidad eficaz y que como consumidores dispongamos de libertad de elección. Seremos informados de si un producto está compuesto por o contiene organismos genéticamente modificados y también seremos informados de si un producto ha sido producido a partir de organismos genéticamente modificados. Esto se aplica naturalmente también a productos animales como la leche, los huevos y la carne derivados de animales que hayan sido alimentados con productos genéticamente modificados. Como consumidores naturalmente tenemos derecho a ser informados tanto sobre el contenido como sobre el método de producción de los alimentos que consumimos. Respaldo asimismo que el límite para la contaminación accidental por organismos genéticamente modificados quede fijado en el nivel más bajo posible y como máximo en un 0,5%.
Permítanme a continuación hacer un comentario sobre los grupos químicos multinacionales que están detrás de los productos genéticamente modificados, y dicho sea de paso, también sobre el gobierno inglés, que adopta la curiosa postura de que no haya etiquetado, con la excepción de que se permita a las empresas etiquetar sus artículos como libres de organismos genéticamente modificados. Sería una solución catastrófica. En primer lugar, el régimen seguramente no será utilizado demasiado por las empresas –sería voluntario. Sólo por razones de responsabilidad, bastantes empresas no querrán utilizarlo. Y en segundo lugar, este régimen deja a los consumidores completamente en la estacada. Todos los productos que no estén etiquetados como libres de organismos genéticamente modificados, pueden ser o productos genéticamente modificados o productos no genéticamente modificados. En este caso los consumidores no reciben ninguna información al respecto y ésta es por supuesto también la intención detrás del deseo de la industria química.
Por último, la trazabilidad de los OGM resultará absolutamente imposible si no se marca positivamente la presencia de OGM en todas las fases de producción y de distribución. Si éste fuera el caso, no habría ninguna posibilidad de encontrar nuevamente los OGM que pudieran mostrarse con efectos negativos para nuestra salud o para el medio ambiente. A la luz de la historia, es innegable que a uno debe extrañarle que sea precisamente el gobierno inglés el que abogue por un régimen que impide la trazabalidad en materia alimentaria. Simplemente no entiendo la estrategia de comercialización por parte de la industria de los productos genéticamente modificados. Se argumenta todo el tiempo en favor de dar la menor información posible a los consumidores. ¿Piensan realmente que de este modo se puede generar confianza hacia los alimentos genéticamente modificados? Me resulta absolutamente incomprensible y por ello sólo puedo decir que comprendo en cambio a la gran mayoría de los consumidores europeos. Cuando uno se encuentra todo el tiempo con la postura de que los consumidores deben saber lo menos posible, esto significa que no tienen confianza en estos productos."@es12
"Arvoisa puhemies, tänään käsittelemämme kaksi asetusehdotusta täydentävät olennaisesti geneettisesti muunnettujen organismien levittämistä koskevaa direktiiviä, jonka hyväksyimme viime vuonna. Jäljitettävyyttä ja merkintää koskevat säännöt ovat tietenkin aivan välttämättömät, toisaalta tehokkaan laadunvalvonnan suorittamisen kannalta mutta toisaalta myös sen vuoksi, että tuotteiden alkuperä voidaan jäljittää markkinoilta, jos yllättäen syntyy odottamattomia kielteisiä terveys- tai ympäristövaikutuksia, ja lopuksi ne ovat tärkeitä myös sen vuoksi, että pystyisimme tarjoamaan kuluttajille todellisen valintamahdollisuuden GM-tuotteiden ja GMO-vapaiden tuotteiden välillä. Sen vuoksi voin tukea täysin ympäristöasioiden valiokunnan linjaa – se varmistaa, että saamme tehokkaan jäljitettävyysjärjestelmän ja että me kuluttajat voimme tehdä vapaita valintoja. Saamme tietoja siitä, koostuuko jokin tuote geneettisesti muunnetuista organismeista tai sisältääkö se niitä, ja saamme myös tietoja siitä, onko jokin tuote valmistettu geneettisesti muunnetuista organismeista. Kyse on tietenkin myös eläinkunnan tuotteista kuten maidosta, munista ja lihasta, jotka ovat peräisin eläimistä, joille on syötetty GM-tuotteita. Kuluttajina vaadimme tietenkin tietoja myös niiden elintarvikkeiden sisällöstä ja tuotantomenetelmistä, joita me syömme. Tuen lisäksi sitä, että adventiinista kontaminaatiota koskeva raja asetetaan mahdollisimman alhaiseksi, että se on korkeintaan 0,5 prosenttia.
Sallikaa minun seuraavaksi huomauttaa niistä monikansallisista kemian alan yrityksistä, jotka kannattavat GM-tuotteita, ja myös Ison-Britannian hallituksesta, jolla on sellainen merkillinen kanta, että merkintä ei ole välttämätön, mutta yrityksillä pitää kuitenkin olla oikeus merkitä tuotteensa, jos tuotteet ovat GMO-vapaita. Tällainen ratkaisuhan olisi täysi katastrofi. Ensinkään yritykset tuskin käyttäisivät juurikaan tällaista järjestelyä – sen käyttöhän olisi vapaaehtoista. Jo pelkistä vastuusyistä kovinkaan monet yritykset eivät käyttäisi sitä. Toinen asia on kuitenkin se, että tällainen järjestely aiheuttaa kuluttajille suuria ongelmia. Kaikki ne tuotteet, jotka eivät ole merkittyjä GMO-vapaiksi, voivat joko sisältää GMO:ita tai olla GMO-vapaita. Siitä kuluttajat eivät saa tässä tapauksessa mitään tietoa, ja tämä onkin tietenkin kemian teollisuuden toive.
Lopuksi GMO:iden jäljitettävyys on täysin mahdotonta, jos GMO:iden esiintymistä ei merkitä kaikissa tuotanto- ja jakeluvaiheissa. Tällöinhän meillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia jäljittää GMO:ita, joilla voi olla kielteisiä terveys- tai ympäristövaikutuksia. Historiallisesti tarkasteltuna joudumme kieltämättä ihmettelemään, miksi juuri Ison-Britannian hallitus kannattaa järjestelyä, joka estää jäljitettävyyden elintarvikealalla. En yksinkertaisesti ymmärrä GM-tuotteita valmistavan teollisuuden markkinointistrategiaa. Ne kannattavat koko ajan sitä, että kuluttajille annettaisiin mahdollisimman vähän tietoja. Uskovatko he todellakin, että tämä lisää luottamusta geneettisesti muunnettuja tuotteita kohtaan? Tätä on täysin mahdotonta ymmärtää, ja sen vuoksi voin vain sanoa, että ymmärrän sitä vastoin hyvin Euroopan kuluttajien enemmistöä. Koska kuluttajat joutuvat jatkuvasti tilanteeseen, jossa heille annetaan mahdollisimman vähän tietoa, eivät he voi luottaa näihin tuotteisiin."@fi5
"Monsieur le Président, les deux rapports et propositions de règlement que nous examinons aujourd’hui constituent des ajouts importants à la directive sur le report des OGM que nous avons adoptée l’année passée. Il est évidemment capital de disposer de règles en matière de traçabilité et d’étiquetage, non seulement pour pouvoir effectuer un contrôle de qualité efficace, mais également pour nous permettre de retirer des produits du marché si des effets négatifs inattendus pour notre santé ou l’environnement se manifestent. Ces règles sont également essentielles pour permettre aux consommateurs de faire un choix réel entre les produits contenant des OGM et ceux qui n’en contiennent pas. C’est pourquoi je souscris pleinement aux points de vue exprimés par la commission de l’environnement en vue de garantir un système efficace de traçabilité et d’offrir aux consommateurs une liberté de choix. Le but est de savoir si un produit contient des organismes génétiquement modifiés ou s’il est composé de tels organismes ainsi que de savoir si un produit est fabriqué à partir d’organismes génétiquement modifiés. Cela concerne évidemment aussi les produits animaux comme le lait, les œufs et la viande, qui proviennent d’animaux nourris à l’aide de produits contenant des OGM. En tant que consommateurs, nous sommes évidemment en droit d’obtenir des informations, tant à propos du contenu que des méthodes de production des denrées alimentaires que nous consommons. D’autre part, j’approuve la proposition de fixer la limite de la pollution non intentionnelle due aux organismes génétiquement modifiés à un niveau le plus bas possible et, en tout cas, à un niveau maximal de 0,5 %.
Permettez-moi ensuite de faire une remarque à propos des groupes chimiques multinationaux qui sont à la base des produits contenant des OGM, sans parler du gouvernement anglais, qui a adopté une position étrange en refusant tout étiquetage à l’exception de la possibilité offerte aux entreprises qui fabriquent des produits dépourvus d’OGM de le signaler. Une telle solution serait catastrophique. D’une part, une telle réglementation ne serait pas souvent utilisée par les entreprises ; elle serait utilisée sur une base volontaire. Pour de simples raisons de responsabilité, peu de firmes l’utiliseraient. D’autre part, les consommateurs seraient totalement abandonnés par une telle réglementation. Tous les produits dont l’étiquetage ne signaleraient pas qu’ils sont exempts d’OGM pourraient tout aussi bien être des produits contenant des OGM que des produits n’en contenant pas. Les consommateurs seraient privés d’informations et c’est là évidemment le souhait de l’industrie chimique.
Enfin, il sera totalement impossible d’effectuer la traçabilité des OGM en l’absence d’un étiquetage positif des OGM au niveau de toute la chaîne de production et de distribution. Il serait alors impossible de retrouver des OGM qui pourraient avoir des effets négatifs sur la santé ou l’environnement. Dans une perspective historique, on peut manifestement s’étonner de constater que c’est précisément le gouvernement anglais qui préconise un règlement empêchant la traçabilité dans le secteur alimentaire. Je ne comprends tout simplement pas la stratégie de commercialisation adoptée par les producteurs d’OGM. Ils préconisent sans cesse de donner le moins d’information possible aux consommateurs. Est-ce ainsi qu’ils entendent susciter la confiance des consommateurs envers les denrées alimentaires génétiquement modifiées ? C’est vraiment incompréhensible ; c’est pourquoi je comprends, par contre, très bien la réaction de la grande majorité des consommateurs européens. Lorsqu’on entend sans cesse que les consommateurs doivent en savoir le moins possible, il est normal que ceux-ci n’aient pas confiance en ces produits."@fr6
"Signor Presidente, le due proposte di regolamento e le due relazioni in discussione quest’oggi sono importanti supplementi alla direttiva sull’emissione di OGM che abbiamo approvato l’anno scorso. Le regole per la tracciabilità e l’etichettatura sono assolutamente necessarie, in parte per svolgere un controllo di qualità efficace, ma anche per poter ritirare prodotti dal mercato se si presentano effetti negativi imprevisti sulla nostra salute o sull’ambiente, e infine anche per consentire ai consumatori una reale scelta di consumo tra prodotti OGM e non OGM. Per tale motivo posso pienamente sostenere la linea della commissione per l’ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori intesa a garantire un sistema di tracciabilità efficace e la libera scelta di noi consumatori. Otteniamo informazioni in merito al fatto che un prodotto sia costituito da o contenga organismi geneticamente modificati e informazioni in merito al fatto che un organismo sia prodotto a partire da organismi geneticamente modificati. Ciò vale evidentemente anche per prodotti animali quali latte, uova e carne, derivati da animali alimentati con prodotti OGM. Noi consumatori abbiamo ovviamente bisogno di essere informati sia sul contenuto che sul metodo di produzione degli alimenti che acquistiamo. Inoltre sono favorevole a fissare un limite per la contaminazione involontaria tramite organismi geneticamente modificati che sia il più basso possibile e al massimo pari allo 0,5 percento.
Mi sia poi consentito fare un’osservazione che riguarda le multinazionali chimiche che stanno dietro ai prodotti OGM - e per altro lo stesso governo britannico che sostiene la strana tesi che non vi debba essere etichettatura, se non che le imprese devono però avere il permesso di apporre alle proprie merci un’etichetta “senza OGM”. Si tratterebbe di una soluzione catastrofica. Innanzitutto, il regolamento non sarebbe più molto applicato dalle imprese e sarebbe praticamente volontario. Anche soltanto per motivi di responsabilità non saranno molte le imprese ad applicarlo. Ma in secondo luogo il problema è che un simile regime abbandonerebbe i consumatori completamente a se stessi. Tutti i prodotti non etichettati come “senza OGM” possono essere sia prodotti OGM che prodotti non OGM. In tal caso i consumatori non otterrebbero alcuna informazione ed evidentemente è questa l’intenzione sottesa all’auspicio dell’industria chimica.
Infine l’assenza di un’etichettatura positiva degli OGM in tutte le fasi della produzione e della distribuzione renderebbe impossibile la loro individuazione. Così non si avrebbe alcuna possibilità di rintracciare gli OGM che potrebbero risultare avere effetti negativi sulla nostra salute o sull’ambiente. Storicamente occorre senza dubbio interrogarsi sul fatto che sia proprio il governo britannico a difendere un regime che impedisce la tracciabilità nel settore alimentare. Non riesco davvero a capire la strategia di
dell’industria dei prodotti geneticamente modificati: in continuazione si argomenta a favore dell’informazione il più scarna possibile a favore dei consumatori. Davvero si crede che in questo modo si possa creare fiducia nei confronti degli alimenti geneticamente modificati? E’ del tutto incomprensibile e quindi posso soltanto dire che io, invece, comprendo bene la grande maggioranza dei consumatori europei. Se i consumatori si scontrano in continuazione con un atteggiamento teso a fornire loro il minor numero possibile di informazioni è logico che essi non abbiano fiducia in questi prodotti."@it9
"Mr President, the two draft regulations and reports we are debating today are important supplements to the Directive on the deliberate release of GMOs into the environment, which we adopted last year. Rules on traceability and labelling are obviously vital, partly so that effective quality control can be carried out but also so that products can be withdrawn from the market if unforeseen damage to our health or the environment should occur and, finally, so that consumers, as consumers, can also be given a real choice between GM and non-GM products. I am therefore able fully to support the policy of the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, designed to ensure that we obtain an effective system of traceability and that, as consumers, we are given a free choice. We are to be informed as to whether a product consists of, or contains, genetically modified organisms and we are also to be informed as to whether a product has been made from genetically modified organisms. That also applies, of course, to animal products such as milk, eggs and meat from animals fed on GM products. As consumers, we are obviously entitled to be informed both about the content of the foods we consume and about the methods used to produce them. I am also in favour of the limit for unintentional pollution by genetically modified organisms being set as low as it possibly can be, and at no higher than 0.5%.
Allow me now to make an observation about the multinational chemical concerns behind GM products, as well as about the British Government which is, of course, adopting the extraordinary position that there must be no labelling, except for businesses’ being allowed to label their products GM-free. That would of course be a disastrous solution. The first reason for this is that companies would probably not make very much use of the scheme, for it would of course be voluntary. Not very many firms would make use of it solely as a way of behaving responsibly. The second reason, however, is that such a scheme would leave consumers completely in the lurch. All products not labelled GM-free could of course be either GM or non-GM products. The scheme would not provide consumers with the relevant information, and that is of course also the intention behind the chemical industry’s wishes.
Finally, it would become completely impossible to trace genetically modified organisms if there were no positive labelling of these at all the stages of production and distribution. There would then of course be no possibility of tracing genetically modified organisms which might have proved to have had harmful effects on our health or on the environment. In the light of history, one can only wonder at, in particular, the British Government’s going in for a scheme that interferes with traceability in the area of foodstuffs. I simply do not understand industry’s marketing strategy for GM products. It argues the whole time in favour of giving consumers as little information as possible. Does it really believe that confidence in genetically manipulated foodstuffs can be created in that way? That, of course, makes no sense at all, and all I can say, therefore, is that, as a result, I well appreciate the response of the large majority of European consumers. As a result of their constantly encountering the attitude that consumers should know as little as possible, they lack confidence in these products."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de twee voorstellen voor een verordening en de verslagen waarover we het vandaag hebben, vormen een belangrijke aanvulling op de richtlijn over de introductie van GGO's, die wij vorig jaar hebben aangenomen. Regels voor de traceerbaarheid en etikettering zijn uiteraard nodig, enerzijds om een efficiënte kwaliteitscontrole toe te laten, maar anderzijds ook om de mogelijkheid te bieden producten uit de handel te nemen indien ze onvoorziene negatieve gevolgen voor onze gezondheid of voor het milieu hebben en tenslotte ook om ervoor te zorgen dat de consumenten kunnen kiezen tussen producten die GGO's bevatten en producten die er geen bevatten. Daarom sta ik volledig achter het standpunt van de Milieucommissie, die voor een efficiënt systeem op het gebied van traceerbaarheid pleit en die de consument de vrije keuze wil garanderen. De consument wordt voorgelicht of een product uit genetisch gemodificeerde organismen bestaat, GGO’s bevat, of eruit vervaardigd werd. Dit geldt uiteraard ook voor dierlijke producten zoals melk, eieren en vlees, wanneer deze afkomstig zijn van dieren die met GGO-producten gevoed zijn. Als consumenten hebben wij recht op deze informatie, zowel wat de inhoud als de productiemethoden betreft van de levensmiddelen die wij nuttigen. Ik ben het ook eens met het principe dat de grenswaarde voor onvoorziene besmetting met GGO's zo laag mogelijk gehouden moet worden en hoogstens 0,5% mag bedragen.
Nu wil ik nog iets zeggen over de multinationale chemiereuzen, die achter de GGO's staan en trouwens ook iets over de Britse regering, die etikettering merkwaardig genoeg overbodig vindt, tenzij het om producten gaat die helemaal geen GGO's bevatten. Dit laatste is een rampzalige optie. Ten eerste zou een dergelijke regeling door de ondernemingen weinig gebruikt worden, omdat ze vrijwillig is. Uit verantwoordelijkheidszin alleen zullen weinig firma's een dergelijke regeling toepassen. Ten tweede laat een dergelijke regeling de consument volledig in de kou staan. Alle producten die geen label dragen dat ze GGO-vrij zijn, kunnen dus GGO's bevatten of er ook geen bevatten. De consument wordt daarover in het ongewisse gelaten en dat is uiteraard de bedoeling van de chemische industrie.
Daarbij komt dat de traceerbaarheid van GGO's totaal onmogelijk wordt, als er niet voor elke stap in de productie- en distributieketen een etikettering betreffende GGO's in positieve zin bestaat. Wanneer achteraf zou blijken dat bepaalde GGO's schadelijke gevolgen hebben voor de gezondheid en het milieu is het onmogelijk hun herkomst terug te vinden. Wanneer men aan het verleden denkt, is het dan ook verwonderlijk dat juist de Britse regering voorstander is van een regeling die de traceerbaarheid op het gebied van levensmiddelen verhindert. Ik heb geen enkel begrip voor de marketingstrategie van de industrie voor GGO-producten. De industrie pleit er steeds weer voor de consument zo weinig mogelijk informatie te geven. Denkt zij nu werkelijk dat ze op die manier het vertrouwen van de consument voor genetisch gemodificeerde levensmiddelen kan winnen? Het is niet te begrijpen. Ik begrijp daarentegen wel de grote meerderheid van de consumenten in Europa. Wie vindt dat de consumenten zo weinig mogelijk moeten weten, heeft zelf geen vertrouwen in deze producten."@nl2
"Senhor Presidente, as duas propostas de regulamento e os relatórios que estamos a debater hoje, constituem complementos relevantes à directiva relativa à libertação dos OGM que aprovámos o ano passado. As regras relativas à rastreabilidade e rotulagem são naturalmente indispensáveis, tanto com vista a um controlo de qualidade eficaz, como com vista a permitir a retirada de um produto do mercado, caso se registem efeitos negativos imprevistos para a saúde pública ou para o ambiente e, finalmente, também para dar aos consumidores uma verdadeira escolha entre produtos contendo OGM e os produtos isentos de OGM. Por esse motivo apoio totalmente a orientação defendida pela Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, que irá garantir um sistema de rastreabilidade eficaz e possibilitar-nos, enquanto consumidores, liberdade de escolha. É-nos facultada informação sobre se um produto é constituído por ou contém organismos geneticamente modificados e informações sobre se um produto é fabricado à base de organismos geneticamente modificados. O mesmo se aplica, naturalmente, aos produtos de origem animal, tais como o leite, os ovos e a carne que provêm de animais alimentados com produtos à base de OGM. Enquanto consumidores, temos, naturalmente, o direito de exigir essas informações sobre os alimentos que ingerimos, tanto no que diz respeito ao teor como ao método de produção. Posso ainda subscrever que o limiar de contaminação adventícia pelos organismos geneticamente modificados seja o mais baixo possível, devendo situar-se em 0,5%, no máximo.
Permitam-me, em seguida, fazer um comentário sobre os grupos de empresas multinacionais do sector químico e que estão por detrás dos produtos à base de OGM – incluindo também o Governo britânico que adopta uma posição deveras peculiar, nomeadamente que não deverá existir rotulagem obrigatória e que as empresas devem apenas poder optar por rotular os seus produtos como estando isentos de OGM. Seria uma solução catastrófica. Em primeiro lugar, o regulamento provavelmente seria pouco utilizado pelas empresas, na medida em que é um regime voluntário. Quanto mais não seja, a maioria das empresas não o utilizaria por razões de responsabilidade.
Outro aspecto diz respeito aos consumidores que ficariam totalmente “pendurados” com um regime destes. Todos os produtos não rotulados como isentos de OGM tanto podem ser produtos à base de OGM como produtos isentos de OGM. Os consumidores não teriam, assim, qualquer informação nesse sentido, intenção que, naturalmente, está subjacente às pretensões da indústria química. Finalmente, a rastreabilidade dos OGM torna-se totalmente inviável se não houver uma rotulagem positiva relativamente aos OGM em todos os elos da cadeia de produção e distribuição. Neste caso não haveria a menor hipótese de voltar a encontrar o rasto e localizar os OGM que possam ter revelado um efeito nocivo para a saúde pública ou para o ambiente. Visto à luz da história, devemos indiscutivelmente interrogar-nos sobre a razão pela qual o Governo britânico defende um regulamento que impede a rastreabilidade na área dos alimentos. Não entendo, de todo, a estratégia de promoção seguida pela indústria que fabrica produtos à base de OGM. Argumentam insistentemente que deve ser facultado aos consumidores o menor número possível de informações. Será que acreditam que é assim que se cria confiança em torno dos alimentos geneticamente modificados? É absolutamente incompreensível e, por essa razão, apenas posso dizer que, em contrapartida, entendo perfeitamente a grande maioria dos consumidores na Europa. Quando enfrentamos constantemente a atitude de que os consumidores devem saber o menos possível, isso significa que os próprios não confiam nestes produtos."@pt11
"Herr talman! De två förslagen till förordning och betänkandena som vi behandlar i dag utgör viktiga komplement till direktivet om avsiktlig utsättning av genetiskt modifierade organismer, som vi antog förra året. Regler om spårbarhet och märkning är naturligtvis helt nödvändiga, dels för att man skall kunna genomföra en effektiv kvalitetskontroll, men också för att man skall kunna dra tillbaka produkter från marknaden om det uppstår en oförutsedd negativ påverkan på vår hälsa eller på miljön, och slutligen även för att man skall kunna ge konsumenterna en reell möjlighet att välja mellan genetiskt modifierade produkter och icke genetiskt modifierade produkter. Jag kan därför fullständigt ansluta mig till utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågors linje, vilken kommer att garantera att vi får ett effektivt spårbarhetssystem och att vi som konsumenter får fria valmöjligheter. Vi får upplysningar om huruvida en produkt består av eller innehåller genmanipulerade organismer, och vi får också upplysning om huruvida en produkt är framställd av genmanipulerade organismer. Detta gäller naturligtvis också animaliska produkter som mjölk, ägg och kött som kommer från djur som utfodrats med produkter som innehåller genetiskt modifierade organismer. Vi har som konsumenter naturligtvis rätt att få upplysning både om innehåll och om produktionsmetod med avseende på de livsmedel vi konsumerar. Jag kan dessutom stödja att gränsen för oavsiktlig kontaminering med genmanipulerade organismer sätts så lågt som över huvud taget är möjligt och allra högst till 0,5 procent.
Låt mig därnäst göra ett påpekande beträffande de multinationella kemikoncernerna, som ligger bakom de genetiskt modifierade produkterna, och för övrigt även beträffande den engelska regeringen som ju intar den märkliga ståndpunkten att man inte anser att det skall förekomma någon märkning, bortsett från att företagen skall få lov att märka sina varor som fria från genetiskt modifierade organismer. Detta skulle vara en katastrofal lösning. För det första skulle detta system förmodligen inte tillämpas i så hög utsträckning av företagen, eftersom det skulle vara frivilligt. Många företag skulle inte tillämpa det enbart av ansvarsmässiga skäl. För det andra skulle ett sådant system innebära ett stort svek mot konsumenterna. Alla de produkter som inte är märkta som fria från genetiskt modifierade organismer kan ju antingen vara genetiskt modifierade produkter eller icke genetiskt modifierade produkter. Detta får konsumenterna i så fall ingen upplysning om, vilket naturligtvis också är syftet bakom kemiindustrins önskan.
Slutligen skulle spårningen av genetiskt modifierade organismer omöjliggöras fullständigt om det inte sker en positiv märkning av genetiskt modifierade organismer i alla produktions- och distributionsled. Man skulle då inte ha någon möjlighet att spåra genetiskt modifierade organismer som visade sig ha en negativ inverkan på vår hälsa eller på miljön. Sett i historiens ljus kan man onekligen förundra sig över att just den engelska regeringen går in för ett system som förhindrar spårbarhet på livsmedelsområdet. Jag kan helt enkelt inte förstå den marknadsföringsstrategi som tillämpas av industrin för genetiskt modifierade produkter. Man argumenterar hela tiden för så lite upplysning till konsumenterna som möjligt. Tror man verkligen att man på det sättet kan skapa en tilltro till genmanipulerade livsmedel? Det är helt obegripligt, och därför kan jag bara säga att jag mycket väl förstår en stor majoritet av konsumenterna i Europa. När man hela tiden möter inställningen att konsumenterna skall få veta så lite som möjligt, måste det betyda att de inte själva hyser någon tilltro till produkterna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Lund (PSE )."1,12
"marketing"9,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples