Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-02-Speech-2-150"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020702.7.2-150"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren! Wozu braucht man genetisch veränderte Pflanzen? Durch die Veränderung weniger Bausteine des genetischen Materials soll eine Pflanze besser an negative Umwelteinflüsse angepasst werden, wie zum Beispiel Schädlingsbefall oder Unkrautkonkurrenz. Sie ist von sich aus widerstandsfähiger. Der Einsatz von Herbiziden und Insektiziden kann stark reduziert werden. Die Umwelt wird entlastet. In Qualität und Nährwert unterscheiden sich diese genetisch veränderten Lebensmittel in keiner Weise von herkömmlichen Nahrungsmitteln. Das wird durch umfassende Tests sicher gestellt.
Die Meinungen über die vorliegenden Kommissionsvorschläge zur Rückverfolgbarkeit und Kennzeichnung gehen innerhalb des Parlaments weit auseinander. Das wissen wir. Einig sind wir uns in einem Punkt: Die Vorschläge sind wenig geglückt. Unverständlich ist, warum die Kommission nicht alles gemeinsam in einer einzigen Verordnung regeln will. Eine solche umfassende und einheitliche Regelung hätte dann auch den Bereich Saatgut umfassen können, der derzeit, auch für uns unverständlich, im Komitologieverfahren, also quasi unter Ausschluss des Europäischen Parlaments, abgehandelt wird.
Trotz dieser Mängel wollen wir die Kommissionsvorschläge jedoch nicht zurückverweisen, weil jede weitere Verzögerung Gift wäre für den Status genetisch veränderter Produkte innerhalb der EU. Das seit einigen Jahren bestehende De-facto-Moratorium würde so weiter fortbestehen.
In den beiden Kommissionsvorlagen geht es darum, eine klare, wahrheitsgetreue Information des Verbrauchers hinsichtlich genetisch veränderter Organismen in Lebens- und Futtermitteln sicher zu stellen. Natürlich bin auch ich ohne jede Einschränkung für eine umfassende Information der Verbraucher. Das ist klar! Doch kann eine solche Information nur erreicht werden, wenn man eben nur die Produkte als GVO-haltig kennzeichnet, die auch wirklich GVO enthalten. Wissenschaftliche Nachweisbarkeit anhand von genetisch veränderter DNA oder Proteinen oder in Zukunft vielleicht auch anhand anderer neuer Analysemöglichkeiten ist dabei oberstes Gebot. Eine derartige produktbezogene Kennzeichnung ist der einzig gangbare Weg. Der Kommissionsvorschlag geht hier in die falsche Richtung. Eine so genannte prozessbasierte Kennzeichnung von Lebens- und Futtermitteln unabhängig von der Nachweisbarkeit der genetischen Veränderung im Endprodukt ist einfach nicht praktikabel, lädt ein zu Betrug. In der Konsequenz würde Europa von einer Welle vermeintlicher Skandale überrollt, das Verbrauchervertrauen in unsere doch qualitativ hochwertigen Nahrungsmittel würde ohne Not weiter erschüttert.
Aus dem gleichen Grund ist daher die Ausdehnung der Kennzeichnungspflicht auf tierische Erzeugnisse, wie Fleisch, Eier, Milchprodukte, die von Tieren stammen, welche irgendwann einmal mit genetisch veränderten Futtermitteln in Kontakt gekommen sind, abzulehnen. Eine derartige Kennzeichnungspflicht wäre genau so abstrus wie diejenige für Lebensmittel, die unter Einsatz genetisch erstellter oder veränderter Hilfsstoffe, zum Beispiel Enzyme, erzeugt werden, weil in beiden Fällen im Lebensmittel selbst keinerlei genetische Veränderung vorhanden ist. Es gibt keinen Unterschied zu konventionellen Erzeugnissen.
Genau das Gleiche gilt auch für stark raffinierte Erzeugnisse, wie Speiseöle oder Zucker. Es ist nachweislich keine genetische Veränderung mehr im Produkt enthalten. Wozu also kennzeichnen?
Ein derartiges Vorgehen der Kennzeichnung eines jeden Erzeugnisses, das GVO wirklich nur gesehen hat, würde die Idee der Verbraucheraufklärung bzw. Information konterkarieren. Es wäre nämlich nahezu jedes Lebensmittel mit dem Vermerk „hergestellt unter Verwendung oder aus GVO“ zu versehen.
Eine weitere Schlüsselfrage: Der Schwellenwert für das zufällige oder technisch nicht vermeidbare Vorhandensein von GVO in Produkten. Im Ausschuss für Umweltfragen, Volksgesundheit und Verbraucherpolitik wurde gegen das Votum der EVP-Fraktion der Schwellenwert für das zufällige und technisch unvermeidbare Vorhandensein von GVO von 1 % aus der Kommissionsvorlage auf 0,5 % abgesenkt. Wir sind uns doch einig darin, dass dieser Schwellenwert allein ein politischer Wert ist und kein wissenschaftliches Fundament besitzt. Als politische Größe muss sich dieser Wert aber daran orientieren, was praktikabel ist, was machbar ist. Die Machbarkeitsschwelle wird allerdings mit einer Untergrenze von 1 % schon mehr als erreicht. Ein Schwellenwert von 0,5 % ist zurzeit einfach nicht einzuhalten. Es wäre ein Verhinderungswert, eine Verhinderungsschwelle.
In diesem Punkt war allerdings, und auch das muss gesagt werden, die Kommissionsvorlage äußerst unglücklich formuliert. Natürlich erzeugt es Unbehagen, wenn von in der EU nicht zugelassenen GVO gesprochen wird. Damit assoziiert man so etwas wie hilfloses Ausgeliefertsein. Im Grunde genommen geht es bei dieser Schwelle um einen besonders in der Übergangsphase notwendigen Toleranzwert für GVO, die aufgrund des De-facto-Moratoriums noch keine Zulassung erhalten haben, aber sehr wohl schon in der EU die Prüfung durch die zuständigen wissenschaftlichen Ausschüsse durchlaufen haben, und zwar mit dem Ergebnis, dass sie keine Gefahr sind für die menschliche Gesundheit und für die Umwelt. Sie sind zulassungsreif, sie stehen in der Warteschleife. Der richtige Begriff müsste also heißen
. Ich werde versuchen, diesen Begriff in der Gesetzgebung zu verankern."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, hvad skal man bruge genetisk modificerede planter til? Ved at ændre på nogle få elementer i det genetiske materiale skal en plante tilpasses bedre til negative miljøpåvirkninger, f.eks. skadedyrsangreb eller konkurrence fra ukrudt. Den bliver mere modstandsdygtig i sig selv. Anvendelsen af ukrudts- og insektbekæmpelsesmidler kan reduceres betydeligt. Miljøet aflastes. Hvad kvalitet og næringsværdi angår, adskiller disse genetisk modificerede fødevarer sig på ingen måde fra traditionelle fødevarer. Det sikres gennem omfattende test.
I Parlamentet er der vidt forskellige meninger om de foreliggende kommissionsforslag om sporbarhed og mærkning. Det ved vi. På ét punkt er vi enige. Forslagene er ikke særligt vellykkede. Det er uforståeligt, hvorfor Kommissionen ikke vil regulere det hele samlet i en enkelt forordning. En sådan omfattende og fælles ordning ville så også have kunnet omfatte området såsæd, som i dag, hvad vi heller ikke forstår, behandles i udvalgsproceduren, altså praktisk talt under udelukkelse af Europa-Parlamentet.
Trods disse mangler vil vi dog ikke sende Kommissionens forslag tilbage, fordi enhver yderligere forsinkelse ville være gift for situationen for genetisk modificerede produkter inden for EU. Det de facto-moratorium, som har eksisteret i nogle år, ville så fortsat eksistere.
I de to kommissionsforslag handler det om at sikre en klar, troværdig information til forbrugerne med hensyn til genetisk modificerede organismer i fødevarer og foder. Naturligvis går jeg også fuldt og helt ind for omfattende information til forbrugerne. Det er klart! Men en sådan information kan kun opnås, hvis man kun mærker de produkter som GMO-holdige, som virkelig indeholder GMO'er. Her er det øverste bud videnskabelig påviselighed ved hjælp af genetisk modificeret DNA eller proteiner eller i fremtiden måske ved hjælp af andre nye analysemuligheder. En sådan produktrelateret mærkning er den eneste gangbare vej. Her går Kommissionens forslag i den forkerte retning. En såkaldt procesbaseret mærkning af fødevarer og foder uafhængigt af påviseligheden af den genetiske modifikation i slutproduktet er ganske enkelt ikke praktikabel, den indbyder til snyd. Som konsekvens ville Europa blive overskyllet af en bølge af formodede skandaler, og forbrugernes tillid til vores fødevarer, som er af høj kvalitet, ville blive yderligere rystet, uden at det var nødvendigt.
Af samme grund må det afvises at udvide mærkningspligten til animalske produkter som kød, æg og mælkeprodukter, som stammer fra dyr, der på et eller andet tidspunkt har været i kontakt med genetisk modificeret foder. En sådan mærkningspligt ville være lige så absurd som den for fødevarer, som fremstilles under anvendelse af genetisk fremstillede eller modificerede hjælpestoffer, f.eks. enzymer, fordi der i begge tilfælde ikke findes nogen som helst genetisk modifikation i fødevaren selv. Der er ingen forskel i forhold til konventionelle produkter.
Det samme gælder også for stærkt raffinerede produkter som spiseolie eller sukker. Der er påviseligt ingen genetisk modifikation tilbage i produktet. Hvorfor så mærke?
En sådan metode med mærkning af ethvert produkt, som bare har set en GMO, ville modarbejde idéen om forbrugeroplysning og -information. Så ville nemlig næsten alle fødevarer skulle mærkes med "fremstillet under anvendelse af GMO'er eller af GMO'er".
Et andet centralt spørgsmål er grænseværdien for utilsigtet eller teknisk uundgåelig forekomst af GMO'er i produkter. I Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik blev grænseværdien for utilsigtet eller teknisk uundgåelig forekomst af GMO'er mod PPE-DE-Gruppens stemmer nedsat fra 1% i Kommissionens forslag til 0,5%. Vi er dog enige om, at denne grænseværdi alene er en politisk værdi og ikke har noget videnskabeligt fundament. Som politisk størrelse må denne værdi imidlertid orientere sig efter, hvad der er praktikabelt, hvad der kan lade sig gøre. Grænsen for, hvad der kan lade sig gøre, er imidlertid mere end nået allerede med en undergrænse på 1%. En grænseværdi på 0,5% kan ganske enkelt ikke overholdes i dag. Det ville være en forhindringsværdi, en forhindringsgrænse.
På dette punkt var Kommissionens forslag imidlertid yderst uheldigt formuleret, det skal også siges. Naturligvis skaber det ubehag, når talen er om GMO'er, der ikke er godkendt i EU. Det associerer man med noget i retning af magtesløshed. I grunden handler denne grænse om en især i overgangsfasen nødvendig toleranceværdi for GMO'er, som på grund af de facto-moratoriet endnu ikke har fået nogen godkendelse, men som i EU har gennemgået de videnskabelige udvalgs prøvninger med det resultat, at de ikke er til fare for den menneskelige sundhed og for miljøet. De er modne til godkendelse, de står i venteposition. Det rigtige begreb ville altså være
. Jeg vil forsøge at forankre dette begreb i lovgivningen."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, αξιότιμοι κυρίες και κύριοι, τι μας χρειάζονται τα γενετικά τροποποιημένα φυτά; Με τη μετατροπή λίγων δομικών στοιχείων του γενετικού υλικού, ένα φυτό μπορεί να προσαρμόζεται καλύτερα σε αρνητικές περιβαλλοντικές επιδράσεις, όπως για παράδειγμα η προσβολή από παράσιτα ή ο ανταγωνισμός των ζιζανίων. Τα φυτά αυτά έχουν από μόνα τους μεγαλύτερη αντίσταση. Η χρησιμοποίηση ζιζανιοκτόνων και παρασιτοκτόνων μπορεί να μειωθεί δραστικά. Η περιβαλλοντική επιβάρυνση περιορίζεται. Αυτά τα γενετικά τροποποιημένα τρόφιμα δεν διαφέρουν καθόλου από τα παραδοσιακά ως προς την ποιότητα και τη θρεπτική αξία. Αυτό διαπιστώνεται από εκτενείς ελέγχους.
Στο Κοινοβούλιο υπάρχει μεγάλη διάσταση απόψεων ως προς τις παρούσες προτάσεις της Επιτροπής για την ανιχνευσιμότητα και την επισήμανση. Αυτό το γνωρίζουμε. Συμφωνούμε όμως στο εξής σημείο: οι προτάσεις δεν είναι ιδιαίτερα επιτυχείς. Είναι ακατανόητο γιατί η Επιτροπή δεν θέλει να τα ρυθμίσει όλα μαζί σε έναν και μόνο κανονισμό. Μία τέτοια εκτενής και ενιαία ρύθμιση θα μπορούσε να περιλάβει και τον τομέα των σπόρων σποράς, που σήμερα υπάγονται στη διαδικασία επιτροπολογίας, πράγμα εξίσου ακατανόητο για εμάς, και επομένως αντιμετωπίζονται χωρίς τη συμμετοχή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου.
Ωστόσο, δεν θέλουμε την αναπομπή των προτάσεων της Επιτροπής, παρά τις ελλείψεις που παρουσιάζουν, γιατί κάθε περαιτέρω καθυστέρηση θα ήταν πολύ κακή για το καθεστώς των γενετικά τροποποιημένων προϊόντων στην ΕΕ. Έτσι θα εξακολουθούσε να υπάρχει το de facto-μορατόριουμ που ισχύει εδώ και μερικά χρόνια.
Στα δύο σχέδια της Επιτροπής το ζητούμενο είναι να εξασφαλιστεί μία σαφής, αντικειμενική ενημέρωση του καταναλωτή σχετικά με τους γενετικά τροποποιημένους οργανισμούς στα τρόφιμα και στις ζωοτροφές. Φυσικά τάσσομαι και εγώ απερίφραστα υπέρ μιας ευρείας ενημέρωσης των καταναλωτών. Εννοείται! Όμως μια τέτοια ενημέρωση μπορεί να επιτευχθεί εάν επισημαίνονται ως περιέχοντα ΓΤΟ μόνο τα προϊόντα που πραγματικά περιέχουν ΓΤΟ. Απολύτως απαραίτητη είναι εδώ η επιστημονική ανιχνευσιμότητα βάσει του γενετικά τροποποιημένου DΝA ή βάσει πρωτεϊνών ή ενδεχομένως βάσει άλλων, νέων μεθόδων ανάλυσης στο μέλλον. Ο μόνος εφικτός τρόπος είναι μια τέτοια επισήμανση που θα αφορά τα προϊόντα. Εδώ η πρόταση της Επιτροπής παίρνει λάθος δρόμο. Η επονομαζόμενη επισήμανση τροφίμων και ζωοτροφών με βάση τις διαδικασίες που δεν λαμβάνει υπόψη την ανιχνευσιμότητα της γενετικής τροποποίησης στο τελικό προϊόν είναι απλά ανεφάρμοστη και αποτελεί πρόκληση για εξαπατήσεις. Η συνέπεια θα ήταν ένα κύμα υποτιθέμενων σκανδάλων στην Ευρώπη και η εμπιστοσύνη των καταναλωτών στα τρόφιμά μας, που είναι ωστόσο υψηλής ποιότητας, θα κλονιζόταν και άλλο χωρίς λόγο.
Για τον ίδιο λόγο πρέπει να απορριφθεί η επέκταση της επισήμανσης σε ζωικά προϊόντα όπως το κρέας, τα αυγά και τα γαλακτοκομικά που προέρχονται από ζώα, τα οποία ήρθαν κάποτε σε επαφή με γενετικά τροποποιημένες ζωοτροφές. Μια τέτοια υποχρέωση επισήμανσης θα ήταν το ίδιο ασαφής με την υποχρεωτική επισήμανση τροφίμων που παρήχθησαν με τη βοήθεια γενετικά δημιουργημένων ή τροποποιημένων ουσιών, όπως τα ένζυμα, γιατί και στις δύο περιπτώσεις το ίδιο το τρόφιμο δεν παρουσιάζει καμία γενετική τροποποίηση. Δεν έχει καμία διαφορά από τα συμβατικά προϊόντα.
Ακριβώς το ίδιο ισχύει για πολύ εξευγενισμένα προϊόντα, όπως το μαγειρικό λάδι ή η ζάχαρη. Αποδεικνύεται ότι δεν υπάρχει πλέον καμία γενετική τροποποίηση στο προϊόν. Επομένως προς τι η επισήμανση;
Μια τέτοια διαδικασία επισήμανσης κάθε προϊόντος που πραγματικά απλά και μόνο “είδε” έναν ΓΤΟ θα ήταν αντίθετη με την ιδέα της ενημέρωσης ή πληροφόρησης του καταναλωτή. Διότι τότε σχεδόν σε όλα τα τρόφιμα θα έπρεπε να υπάρχει η επισήμανση “παράγεται από ή με τη βοήθεια ΓΤΟ”.
Ένα άλλο καίρια ερώτημα: το κατώφλι της τυχαίας ή τεχνικώς αναπόφευκτης παρουσίας ΓΤΟ σε προϊόντα. Στην Επιτροπή Περιβάλλοντος, Δημόσιας Υγείας και Πολιτικής των Καταναλωτών, και ενάντια στην ψήφο της Ομάδας του ΕΛΚ, το κατώφλι της τυχαίας και τεχνικώς αναπόφευκτης παρουσίας ΓΤΟ μειώθηκε από 1% που ήταν στο σχέδιο της Επιτροπής σε 0,5%. Ασφαλώς όλοι συμφωνούμε ότι αυτό το κατώφλι είναι καθαρά πολιτικό και στερείται επιστημονικής βάσης. Ως πολιτικό μέγεθος όμως πρέπει να έχει ως κριτήριο το υλοποιήσιμο, το εφικτό. Το εφικτό όμως αφορά ένα κατώτατο όριο της τάξης του 1%. Ένα κατώφλι της τάξης του 0,5% δεν είναι δυνατόν να τηρηθεί σήμερα. Θα ήταν μια απαγορευτική οριακή τιμή, ένα απαγορευτικό κατώφλι.
Πρέπει ωστόσο να πούμε επίσης ότι στο σημείο αυτό η πρόταση της Επιτροπής είχε εξαιρετικά ατυχή διατύπωση. Φυσικά δημιουργείται δυσανασχέτηση όταν γίνεται λόγος για ΓΤΟ που δεν εγκρίνονται στην ΕΕ. Ο συνειρμός που δημιουργείται είναι πως είμαστε αβοήθητα θύματα. Ουσιαστικά, αυτό το κατώφλι είναι μια τιμή ανοχής των ΓΤΟ που είναι αναγκαία ιδίως στη μεταβατική φάση και αφορά ΓΤΟ που δεν έχουν ακόμη εγκριθεί εξ αιτίας του de facto-μορατόριουμ, έχουν όμως περάσει από εξέταση των αρμοδίων επιστημονικών επιτροπών της ΕΕ, και μάλιστα το αποτέλεσμα της εξέτασης ήταν ότι δεν αποτελούν κίνδυνο για την υγεία του ανθρώπου και για το περιβάλλον. Μπορούν να εγκριθούν και περιμένουν τη σειρά τους. Επομένως, η σωστή διατύπωση θα ήταν “preauthorized” (προεγκεκριμένα). Θα καταβάλω προσπάθειες ώστε να συμπεριληφθεί αυτός ο όρος στη νομοθεσία."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, why do we need genetically modified plants? If we modify a few genetic building blocks, plants are apparently better adapted to adverse environmental influences, such as attacks by pests or competition from weeds. They become more resistant. Far fewer herbicides and insecticides are needed. There is less environmental pollution. From the point of view of quality and nutritional value, genetically modified foods are absolutely identical to conventional foods. That is guaranteed through comprehensive testing.
There are widely differing views in Parliament on the present Commission proposals on traceability and labelling. We know that. But we are all agreed on one point: the proposals have been poorly dealt with. We fail to understand why the Commission has no wish to include everything in a single regulation. A comprehensive, uniform regulation could then have included seed, which at present – and again we fail to understand why – is handled under the comitology procedure, thereby more or less excluding Parliament.
However, these shortcomings notwithstanding, we have no desire to reject the Commission proposals because any further delay would be very bad for the status of genetically modified products within the EU and the de facto moratorium which has applied for several years would remain in place.
The purpose of the Commission's two proposals is to guarantee that consumers have clear, truthful information about genetically modified organisms in food and feed. Of course, I too am unreservedly in favour of comprehensive information for consumers. That goes without saying. But we can only achieve this sort of information if we make sure that only products that really contain GMOs are labelled as such, with the need for scientific proof, with genetically modified DNA or protein or perhaps other new analytical methods in the future, as our prime requirement. This sort of product-related labelling is the only feasible way forward. The Commission proposal is barking up the wrong tree here. So-called process-based labelling of food and feed, with no facility to prove genetic modification in the end product is simply not practicable and is inviting fraud. Europe would be inundated with a flood of supposed scandals and consumer confidence in our high quality food – and it is high quality – would be shaken even further, and needlessly so.
For the same reason, then, we should reject the idea of extending labelling requirements to animal products such as meat, eggs and milk products from animals which have come into contact with genetically modified feed at some point. This sort of labelling requirement would be just as perplexing as a labelling requirement for food produced using genetically produced or modified aids such as enzymes because, in both cases, the food itself is not genetically modified in any way and is no different from conventional produce.
Exactly the same applies to highly refined products such as edible oils or sugar. There is demonstrably no longer any genetic modification in the product. So why label it?
This sort of procedure, labelling every product which has no more than glanced at a GMO, would run counter to the idea of consumer enlightenment and information. Nearly every food product would have to be labelled "manufactured using or from GMOs".
Another key question is the threshold for the accidental or technically unavoidable presence of GMOs in products. In the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, the threshold value for the accidental and technically unavoidable presence of GMOs was reduced from the 1% in the Commission proposal to 0.5%. The PPE-DE group voted against this, although we are all agreed that this threshold value is a purely political value and has no scientific basis. However, even as a political value, it has to have a practicable, a feasible basis. And, with a lower limit of 1%, the feasibility threshold is more than satisfied. A threshold value of 0.5% simply cannot be complied with at present. It would be a blocking value, a blocking threshold.
However, on this point, and this too has to be said, the Commission proposal was very poorly formulated. Of course it will generate unease if there is talk of banning GMOs in the EU. It smacks of selling out. Basically, this threshold is a necessary tolerance value, especially in the transition phase, for GMOs which, because of the de facto moratorium, may not yet have been licensed but which have certainly been tested in the EU by the relevant scientific committees and have proven to be harmless to human health and the environment. They are ready to be licensed; they are in a holding pattern. The term we should be using is "preauthorised" and I for one shall endeavour to get this term adopted in the legislation."@en3
". – (DE) Señor Presidente, señoras y señores, ¿para qué se necesitan plantas genéticamente modificadas? Mediante la modificación de algunos pocos elementos constitutivos del material genético se quiere que una planta esté mejor adaptada a los efectos medioambientales negativos, como por ejemplo, que sea resistente a los parásitos o esté mejor preparada para la competencia con las malas hierbas. De este modo, se puede reducir fuertemente el empleo de herbicidas e insecticidas, lo que repercute positivamente sobre el medio ambiente. En calidad y valor nutriente, estos alimentos genéticamente modificados no se diferencian en absoluto de los alimentos tradicionales. Esto está demostrado por numerosas pruebas.
Las opiniones sobre las presentes propuestas de la Comisión relativas al seguimiento y etiquetado divergen ampliamente dentro del Parlamento. Lo sabemos. Estamos de acuerdo en un punto: las propuestas son poco afortunadas. Es incomprensible porqué la Comisión no quiere regular todo junto en un único reglamento. Una regulación global y unitaria de este tipo podría incluir asimismo el sector de las semillas que actualmente, lo que es para nosotros también incomprensible, es tratado en el procedimiento de la comitología, es decir, casi excluyendo al Parlamento Europeo.
A pesar de estos defectos, no vamos a devolver las propuestas de la Comisión, pues cualquier retraso adicional sería veneno para la situación de los productos genéticamente modificados dentro de la UE. Proseguiría la moratoria que existe de facto desde hace algunos años.
En las dos propuestas de la Comisión se trata de asegurar una información clara y veraz al consumidor sobre los organismos genéticamente modificados en los alimentos y piensos. Por supuesto, yo también estoy a favor de una amplia información de los consumidores sin ningún tipo de limitaciones. Está claro. Pero una información de este tipo sólo se puede lograr si sólo se etiquetan como OGM los productos que contienen realmente OGM. Es absolutamente necesaria la prueba científica en base a ADN o de proteínas genéticamente modificadas o quizás en el futuro en base a nuevas posibilidades de análisis. Un etiquetado de tal tipo relacionado con el producto es el único camino viable. La propuesta de la Comisión apunta aquí en la dirección equivocada. Un así llamado etiquetado de alimentos y piensos basado en el proceso con independencia de la demostrabilidad de las modificaciones genéticas en el producto final es sencillamente impracticable e invita al fraude. La consecuencia sería que Europa se vería envuelta en una oleada de supuestos escándalos que sacudiría sin necesidad la confianza de los consumidores en nuestros alimentos que sí son de alta calidad.
Por el motivo indicado, se debe rechazar la ampliación de la obligación de etiquetado a los productos de origen animal, como carne, huevos o productos lácteos provenientes de animales que en alguna ocasión han estado en contacto con piensos genéticamente modificados. Una obligación de etiquetado de este tipo sería tan absurda como la de para alimentos que se han elaborado empleando sustancias auxiliares elaboradas o genéticamente modificadas, como por ejemplo, los enzimas, pues en ambos casos en el mismo alimento no existe ninguna modificación genética. No existe ninguna diferencia con los productos tradicionales.
Exactamente lo mismo es aplicable a productos intensamente refinados, como aceites para la alimentación o el azúcar. Está comprobado que no existe ya ninguna modificación genética en el producto. ¿Para qué etiquetar entonces?
Un modo de proceder de este tipo con el etiquetado de cualquier producto que realmente sólo ha visto de pasada un OGM, contradiría la idea de la información o aclaración del consumidor. Prácticamente cada alimento debería ir acompañado de la anotación "elaborado bajo el empleo de OGM".
Otra cuestión clave: el valor umbral para la presencia casual o inevitable técnicamente de OGM en los productos. En la Comisión de Medio Ambiente, Salud Pública y Política de Consumidor se ha reducido, en contra del voto del Grupo del PPE, el valor umbral para la presencia casual o inevitable técnicamente de OGM del 1%, que era la propuesta de la Comisión, a un 0,5%. Estamos de acuerdo en que este valor umbral es sólo un valor político y que no posee ningún fundamento científico. Pero como magnitud política, este valor debe orientarse a lo que es practicable o factible. El umbral de lo posible se alcanza en cualquier caso ya más que de sobra con un valor inferior del 1%. Un valor umbral del 0,5% es sencillamente imposible de mantener actualmente. Se trataría de un valor o de un umbral obstáculo.
Sin embargo, también hay que decir que en este punto la propuesta de la Comisión estaba formulada de un modo extremadamente desafortunado. Naturalmente que provoca desazón si se habla en la UE de OGM no autorizados. A esto se asocia algo así como estar a merced de alguien. En el fondo, en este umbral se trata de un valor de tolerancia necesario, en especial en la fase transitoria para los OGM que debido a la moratoria de facto aún no han obtenido una autorización, pero que ya han pasado en la UE el control de los comités científicos competentes, con el resultado de que no representan ningún peligro para la salud humana ni para el medio ambiente. Han pasado el examen pero se encuentran en la cola de espera. El concepto correcto debería ser el de
. Intentaré que este concepto se establezca en la legislación."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mihin geneettisesti muunnettuja kasveja tarvitaan? Muuntamalla kasvin perintöaineksen muutamia osia sitä on tarkoitus mukauttaa paremmin kielteisiin ympäristövaikutuksiin, kuten tuhoeläimiin tai kasvien kanssa kilpaileviin rikkaruohoihin. Kasvi on luonnostaan vastustuskykyisempi. Kasvi- ja hyönteismyrkkyjen käyttöä voidaan vähentää merkittävästi. Ympäristön kuormitus vähenee. Laadun ja ravintoarvon osalta nämä geneettisesti muunnetut elintarvikkeet eivät eroa mitenkään perinteisistä elintarvikkeista. Se varmistetaan laaja-alaisilla kokeilla.
Käsiteltävinä olevia komission jäljitettävyyttä ja merkitsemistä koskevia ehdotuksia koskevat mielipiteet eroavat parlamentin sisällä suuresti. Sen me tiedämme. Me olemme yksimielisiä yhdestä asiasta: ehdotukset eivät ole kovinkaan onnistuneita. On käsittämätöntä, miksi komissio ei halua säännellä kaikkea yhdessä yksittäisessä asetuksessa. Sellaiseen laaja-alaiseen ja yhtenäiseen sääntelyyn olisi voitu sitten sisällyttää myös siemenala, jota käsitellään, mikä on meistä myös käsittämätöntä, tällä hetkellä komitologiamenettelyssä, siis tavallaan sulkemalla Euroopan parlamentti asian ulkopuolelle.
Näistä puutteista huolimatta me emme halua kuitenkaan palauttaa komission ehdotuksia käsiteltäväksi, koska jokainen uusi viivästys olisi myrkkyä geneettisesti muunnettujen tuotteiden asemalle EU:ssa. Muutamien vuosien ajan vallinnut tosiasiallisen lykkäämisen tila jatkuisi siten edelleen.
Molemmissa komission asiakirjoissa on kyse sen turvaamisesta, että kuluttaja saa selkeää ja todenmukaista tietoa elintarvikkeiden ja rehujen sisältämistä geneettisesti muunnetuista organismeista. Myös minä kannatan tietysti rajoituksetta kuluttajien laaja-alaista tietoa. Se on selvä! Sellainen tieto voidaan kuitenkin saavuttaa vain, jos GMO:ita sisältäviksi tuotteiksi merkitään nimenomaan vain ne tuotteet, jotka myös todella sisältävät GMO:ita. Geneettisesti muunnetun DNA:n tai proteiinien tai tulevaisuudessa ehkä myös muiden uusien analyysimahdollisuuksien avulla tapahtuva tieteellinen havaittavuus on siinä yhteydessä ehdoton edellytys. Sellainen tuotekohtainen merkitseminen on ainoa käyttökelpoinen tapa. Komission ehdotuksessa mennään tältä osin väärään suuntaan. Elintarvikkeiden ja rehujen niin sanottu prosessipohjainen merkitseminen, joka ei riipu geneettisen muuntamisen havaittavuudesta valmiissa tuotteessa, ei ole yksinkertaisesti käytännössä saavutettavissa ja houkuttaa petoksiin. Sen seurauksena Euroopan yli vyöryisi oletettavien skandaalien aalto, ja kuluttajien luottamus meidän kuitenkin korkealaatuisiin elintarvikkeisiimme järkkyisi helposti entisestään.
Samasta syystä on siksi torjuttava merkintävelvoitteen laajentaminen koskemaan eläinperäisiä tuotteita, kuten lihaa, kananmunia ja maitotuotteita, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka ovat joutuneet joskus kosketuksiin geneettisesti muunnettujen rehujen kanssa. Tällainen merkintävelvoite olisi juuri niin vaikeaselkoinen kuin sellaisia elintarvikkeita koskeva merkintävelvoite, jotka tuotetaan käyttämällä geneettisesti valmistettuja tai muunnettuja ainesosia, esimerkiksi entsyymejä, koska molemmissa tapauksissa elintarviketta itsessään ei ole muunnettu geneettisesti. Ne eivät eroa mitenkään perinteisistä tuotteista.
Aivan sama pätee myös pitkälle jalostettuihin tuotteisiin, kuten ruokaöljyihin tai sokeriin. Tuote ei sisällä havaittavasti enää geneettistä muuntamista. Miksi siis merkitä se?
Sellainen menettely, jossa merkitään jokainen tuote, joka on todellakin vain nähnyt GMO:n, tekisi tyhjäksi ajatuksen kuluttajavalistuksesta tai kuluttajille tiedottamisesta. Lähes jokainen elintarvike olisi nimittäin varustettava merkinnällä "valmistettu käyttämällä GMO:ita tai GMO:sta" .
Toinen avainkysymys on kynnysarvo, joka koskee geneettisesti muunnetun aineksen sellaista esiintymistä tuotteissa, joka on adventiivista tai teknisesti mahdotonta välttää. Tätä kynnysarvoa laskettiin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa komission asiakirjassa ehdotetusta yhdestä prosentista 0,5 prosenttiin PPE-ryhmän äänestäessä sitä vastaan. Me olemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että tämä kynnysarvo on pelkästään poliittinen arvo eikä sillä ole mitään tieteellistä perustaa. Poliittisena arvona sen on kuitenkin perustuttava siihen, mikä on käytännössä saavutettavissa ja toteuttamiskelpoista. Toteuttamiskelpoisuuden kynnys ylittyy kuitenkin jo yhden prosentin alarajalla. Kynnysarvoa, joka olisi 0,5 prosenttia, ei voida tällä hetkellä yksinkertaisesti noudattaa. Se olisi estoarvo ja estokynnys.
Tältä osin komission asiakirja oli kuitenkin, ja myös se on sanottava, muotoiltu erittäin epäonnistuneesti. Sellaisista GMO:ista puhuminen, joita ei ole hyväksytty EU:ssa, herättää tietysti levottomuutta. Siihen yhdistetään jotakin sellaista kuin avuton turvattomuus. Tässä kynnyksessä on oikeastaan kyse erityisesti siirtymävaiheessa tarvittavasta sellaisten GMO:iden toleranssiarvosta, joita ei ole hyväksytty vielä yhteisössä tosiasiallisen lykkäämisen vuoksi mutta jotka ovat jo läpäisseet EU:ssa asianmukaisten tiedekomiteoiden tarkastuksen, nimittäin sillä tuloksella, että ne eivät ole vaara ihmisten terveydelle eivätkä ympäristölle. Ne voidaan hyväksyä, ne ovat jonossa. Oikea käsite olisi siis
. Yritän vakiinnuttaa tämän käsitteen lainsäädännössä."@fi5
"Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, pourquoi a-t-on besoin de plantes génétiquement modifiées ? Une plante est sensée, grâce à la modification de quelques éléments de son matériel génétique, être mieux adaptée aux influences négatives de l'environnement, comme par exemple à l'infestation de parasites ou à la concurrence avec des mauvaises herbes. La plante est donc d'elle-même plus résistante. Le recours aux herbicides et aux insecticides peut donc en être fortement réduit. L'environnement en sera soulagé. En termes de valeur nutritive et de qualité, ces denrées alimentaires génétiquement modifiées ne sont aucunement différentes des aliments traditionnels. Cela a été prouvé par des tests approfondis.
Les avis au sujet des propositions en question de la Commission sur la traçabilité et l'étiquetage sont très partagés au sein de ce Parlement. Cela, nous le savons. Nous sommes d'accord sur un point : les propositions sont peu abouties. La raison pour laquelle la Commission ne veut pas tout régler en une fois dans un seul règlement est incompréhensible. Un tel règlement unique et détaillé aurait également pu englober la question des semences qui est pour l'instant traitée, ce qui est aussi incompréhensible à nos yeux, dans la procédure de comitologie, quasiment hors de portée du Parlement européen.
Malgré ces défauts, nous ne voulons pas renvoyer les propositions de la Commission parce que tout nouveau retard nuirait au statut des produits génétiquement modifiés au sein de l'UE. Le moratoire
qui existe depuis quelques années continuerait ainsi d'exister.
Dans les deux propositions de la Commission, il s'agit d'assurer au consommateur une information claire, digne de foi en matière d'organismes génétiquement modifiés dans l'alimentation humaine et animale. Naturellement, je suis également tout à fait en faveur de l'accès du consommateur à une information détaillée. C'est évident ! Mais un tel niveau d'information ne peut être atteint que si l'on n'étiquette de la mention "avec OGM" que les produits qui en contiennent vraiment. La démonstration scientifique au moyen d'ADN ou de protéines génétiquement modifiés, et à l'avenir peut-être aussi au moyen d'autres méthodes d'analyse, est la règle numéro un. La seule possibilité réside dans un étiquetage de cette sorte, propre au produit. La proposition de la Commission va ici dans la mauvaise direction. Un étiquetage, dit basé sur le procédé, de l'alimentation humaine et animale indépendamment de la preuve de la modification génétique dans le produit final est tout simplement impossible et mène à la fraude. Par conséquent, l'Europe serait submergée par une vague de supposés scandales, et la confiance du consommateur dans nos aliments qui, au demeurant, sont de très bonne qualité, serait sans raison à nouveau ébranlée.
L'élargissement de l'obligation d'étiquetage aux produits d'origine animale, comme la viande, les œufs, les produits laitiers qui proviennent d'animaux qui, à un moment ou à un autre, ont été en contact avec des aliments génétiquement modifiés, est à rejeter pour la même raison. Une telle obligation d'étiquetage serait aussi abstruse que celle sur les denrées alimentaires qui ont été produites avec des adjuvants fabriqués ou modifiés génétiquement, tels que des enzymes, parce que dans les deux cas, l'aliment en lui-même n'a été en aucune manière modifié génétiquement. Il n'y a aucune différence entre ces produits et les produits conventionnels.
On peut dire exactement la même chose des produits hautement raffinés comme les huiles agro-alimentaires ou le sucre. Il est prouvé que ces produits ne présentent plus de modifications génétiques. Alors pourquoi les étiqueter ?
Un tel mode d'étiquetage de tout produit qui n'a vu que passer un OGM contrecarrerait l'idée de l'explication ou de l'information du consommateur. En effet, presque tous les aliments porteraient la mention "fabriqué avec ou à partir d'OGM".
Autre question cruciale : le seuil de présence accidentelle ou techniquement inévitable d'OGM dans les produits. Au sein de la commission de l'environnement, de la santé publique et de la politique des consommateurs, le seuil de présence accidentelle ou techniquement inévitable d'OGM a été ramené de 1 %, comme le proposait la Commission, à 0,5 %, contre l'avis du groupe PPE. Nous sommes pourtant tous d'accord que ce seuil n'a qu'une valeur politique et ne repose sur aucune base scientifique. En tant que repère politique, cette valeur devrait s'approcher de ce qui est possible, de ce qui est faisable. Le seuil de faisabilité est pourtant plus qu'atteint avec une limite inférieure de 1 %. Un seuil de 0,5 % est actuellement impossible à respecter. Ce serait une valeur-obstacle, un seuil-obstacle.
Sur ce point, la proposition de la Commission était toutefois, et cela doit aussi être dit, formulée de façon extrêmement malheureuse. Bien sûr, un certain malaise apparaît lorsqu'on parle d'OGM non autorisés dans l'UE. On y associe quelque chose comme un sentiment d'impuissance. En fait, ce seuil est une valeur de tolérance particulièrement nécessaire dans la phase de transition pour les OGM qui, en raison du moratoire
n'ont pas obtenu d'autorisation, mais qui ont subi les tests au sein des organismes scientifiques compétents et été reconnus comme ne présentant aucun danger pour la santé de l'homme ni pour l'environnement. Ils sont prêts à être autorisés, ils sont dans la file d'attente. Le terme juste doit donc être pré-autorisé. Je vais essayer d'ancrer ce concept dans la législation."@fr6
".
Signor Presidente, onorevoli colleghi, a che cosa servono le piante modificate geneticamente? Modificando pochi elementi costitutivi del materiale genetico, una pianta può essere resa più adatta agli influssi ambientali negativi, quali ad esempio l'attacco dei parassiti o la concorrenza di piante infestanti, acquistando una maggiore capacità di resistenza. L'impiego di erbicidi e insetticidi può così essere nettamente ridotto, con minori danni per l'ambiente. Questi alimenti geneticamente modificati non si differenziano in alcun modo dagli alimenti convenzionali dal punto di vista della qualità e del valore nutritivo e ciò viene garantito attraverso
accurati.
Le opinioni in seno al Parlamento in merito alle proposte attualmente all'esame della Commissione sulla tracciabilità e l'etichettatura sono estremamente contrastanti, come sappiamo. Tuttavia, tutti siamo concordi su un punto: le proposte che ci sono state sottoposte sono insoddisfacenti. Non si comprende come mai la Commissione non voglia disciplinare l'intera materia nel quadro di un unico regolamento. Un tale regolamento generale e unitario avrebbe potuto comprendere anche il settore sementi che attualmente viene affrontato - e anche questo ci risulta incomprensibile - con una procedura di comitatologia, ossia quasi escludendo il Parlamento europeo.
Nonostante questi limiti non intendiamo respingere le proposte della Commissione in quanto qualsiasi ulteriore ritardo sarebbe senz'altro controproducente per la situazione dei prodotti geneticamente modificati all'interno dell'UE. In tal modo proseguirebbe l'attuale moratoria di fatto che dura ormai da anni.
In entrambe le proposte della Commissione ci si propone di assicurare la chiarezza e la veridicità delle informazioni per i consumatori. Naturalmente anch'io sono incondizionatamente a favore di un'informazione completa dei consumatori. E' evidente! Tuttavia, una tale informazione può essere ottenuta soltanto qualificando come prodotti contenenti OGM soltanto quelli che contengono effettivamente OGM. Vi è pertanto l'esigenza imprescindibile di assicurare la valutazione scientifica sulla base di DNA o di proteine geneticamente modificate oppure, in futuro, anche attraverso nuovi metodi di analisi. L'unica via praticabile è quella di un’etichettatura riferita al prodotto. Da questo punto di vista la proposta della Commissione imbocca una via sbagliata. Un’etichettatura degli alimenti e dei mangimi riferita, per così dire, al processo, indipendentemente dalla dimostrabilità della modificazione genetica nel prodotto finale è semplicemente impraticabile e favorisce le frodi. Di conseguenza l'Europa verrebbe travolta da un'ondata di presunti scandali che minerebbero ulteriormente, senza motivo, la fiducia dei consumatori nei nostri prodotti alimentari che sono comunque di elevata qualità.
Per la stessa ragione va respinta l'estensione dell'obbligo di etichettatura a prodotti animali come carne, uova, latticini ottenuti da animali che in un determinato momento sono venuti a contatto con mangimi geneticamente modificati. Un obbligo di etichettatura di questo tipo sarebbe altrettanto astruso di quello imposto ad alimenti prodotti attraverso modificazioni genetiche o con l'impiego di sostanze coadiuvanti modificate geneticamente come ad esempio gli enzimi, in quanto in entrambi i casi nell'alimento in sé non è presente alcuna modificazione genetica e non è evidenziabile alcuna differenza rispetto ai prodotti convenzionali.
Lo stesso vale anche per prodotti altamente raffinati come gli oli commestibili o lo zucchero. E' stato dimostrato che nel prodotto non è più evidenziabile alcuna modificazione genetica. A che scopo, dunque, richiederne l'etichettatura?
Un tale metodo di etichettatura di prodotti che in realtà gli OGM li hanno solo "visti", contrasterebbe in effetti con l'idea di fornire informazioni e chiarimenti ai consumatori. A quel punto, infatti, quasi tutti gli alimenti dovrebbero recare la dicitura "prodotto con l'impiego di OGM o ottenuto a partire da OGM" .
Un'altra questione chiave è la seguente: il valore soglia per la presenza accidentale o tecnicamente inevitabile di OGM nei prodotti. In sede di commissione per l'ambiente, la sanità pubblica e la politica dei consumatori il valore soglia per la presenza accidentale e tecnicamente inevitabile di OGM è stato ridotto dall' 1 percento proposto dalla Commissione allo 0,5 percento con il voto contrario del PPE. Tutti conveniamo sul fatto che questo valore soglia è un valore prettamente politico e non ha alcun fondamento scientifico. In quanto ordine di grandezza politico, tuttavia, questo valore dovrebbe basarsi su ciò che è praticabile, fattibile. La soglia di fattibilità è già più che raggiunta con un limite inferiore all'1 percento. Attualmente non è possibile rispettare un valore soglia dello 0,5 percento. Si tratterebbe di un valore d'impedimento, di una soglia d'impedimento.
Su questo punto - e anche questo va detto - la proposta della Commissione era formulata in modo alquanto infelice. Naturalmente suscita disagio parlare nell'UE di OGM non autorizzati. Ciò viene associato ad una situazione di impotenza. Fondamentalmente questa soglia viene stabilita per la necessità di fissare, soprattutto nella fase transitoria, il necessario valore di tolleranza per gli OMG che, a causa della moratoria di fatto, non hanno ottenuto ancora l'autorizzazione ma che nell'UE sono già stati sottoposti all'esame dei comitati scientifici competenti che ne hanno constatato la non pericolosità per la salute umana e per l'ambiente. Essi sono ormai maturi per l'autorizzazione e in attesa di venire autorizzati. La giusta denominazione dovrebbe pertanto essere
. Mi adopererò affinché tale denominazione sia inserita nella legislazione."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, why do we need genetically modified plants? If we modify a few genetic building blocks, plants are apparently better adapted to adverse environmental influences, such as attacks by pests or competition from weeds. They become more resistant. Far fewer herbicides and insecticides are needed. There is less environmental pollution. From the point of view of quality and nutritional value, genetically modified foods are absolutely identical to conventional foods. That is guaranteed through comprehensive testing.
There are widely differing views in Parliament on the present Commission proposals on traceability and labelling. We know that. But we are all agreed on one point: the proposals have been poorly dealt with. We fail to understand why the Commission has no wish to include everything in a single regulation. A comprehensive, uniform regulation could then have included seed, which at present – and again we fail to understand why – is handled under the comitology procedure, thereby more or less excluding Parliament.
However, these shortcomings notwithstanding, we have no desire to reject the Commission proposals because any further delay would be very bad for the status of genetically modified products within the EU and the de facto moratorium which has applied for several years would remain in place.
The purpose of the Commission's two proposals is to guarantee that consumers have clear, truthful information about genetically modified organisms in food and feed. Of course, I too am unreservedly in favour of comprehensive information for consumers. That goes without saying. But we can only achieve this sort of information if we make sure that only products that really contain GMOs are labelled as such, with the need for scientific proof, with genetically modified DNA or protein or perhaps other new analytical methods in the future, as our prime requirement. This sort of product-related labelling is the only feasible way forward. The Commission proposal is barking up the wrong tree here. So-called process-based labelling of food and feed, with no facility to prove genetic modification in the end product is simply not practicable and is inviting fraud. Europe would be inundated with a flood of supposed scandals and consumer confidence in our high quality food – and it is high quality – would be shaken even further, and needlessly so.
For the same reason, then, we should reject the idea of extending labelling requirements to animal products such as meat, eggs and milk products from animals which have come into contact with genetically modified feed at some point. This sort of labelling requirement would be just as perplexing as a labelling requirement for food produced using genetically produced or modified aids such as enzymes because, in both cases, the food itself is not genetically modified in any way and is no different from conventional produce.
Exactly the same applies to highly refined products such as edible oils or sugar. There is demonstrably no longer any genetic modification in the product. So why label it?
This sort of procedure, labelling every product which has no more than glanced at a GMO, would run counter to the idea of consumer enlightenment and information. Nearly every food product would have to be labelled "manufactured using or from GMOs".
Another key question is the threshold for the accidental or technically unavoidable presence of GMOs in products. In the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, the threshold value for the accidental and technically unavoidable presence of GMOs was reduced from the 1% in the Commission proposal to 0.5%. The PPE-DE group voted against this, although we are all agreed that this threshold value is a purely political value and has no scientific basis. However, even as a political value, it has to have a practicable, a feasible basis. And, with a lower limit of 1%, the feasibility threshold is more than satisfied. A threshold value of 0.5% simply cannot be complied with at present. It would be a blocking value, a blocking threshold.
However, on this point, and this too has to be said, the Commission proposal was very poorly formulated. Of course it will generate unease if there is talk of banning GMOs in the EU. It smacks of selling out. Basically, this threshold is a necessary tolerance value, especially in the transition phase, for GMOs which, because of the de facto moratorium, may not yet have been licensed but which have certainly been tested in the EU by the relevant scientific committees and have proven to be harmless to human health and the environment. They are ready to be licensed; they are in a holding pattern. The term we should be using is "preauthorised" and I for one shall endeavour to get this term adopted in the legislation."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, geachte dames en heren, waarom hebben we genetisch gemodificeerde planten nodig? Door een paar bouwstenen van het genetisch materiaal te modificeren past een plant zich beter aan negatieve milieu-invloeden aan, zoals aantasting door insecten of onkruid. De plant beschikt uit zichzelf over meer resistentie. Het gebruik van herbiciden en insecticiden kan daardoor sterk worden gereduceerd. Het milieu wordt minder belast. Zulke genetisch gemodificeerde levensmiddelen onderscheiden zich in kwaliteit en voedingswaarde op geen enkele wijze van traditionele voedingsmiddelen. Dat is door uitvoerige proeven aangetoond.
In het Parlement lopen de meningen over de onderhavige voorstellen van de Commissie inzake de traceerbaarheid en etikettering sterk uiteen. Dat weten we allemaal. Over één ding zijn we het eens: de voorstellen zijn niet bepaald geslaagd. Het is onbegrijpelijk waarom de Commissie niet al deze zaken in één enkele verordening wil regelen. In zo’n volledige en samenhangende regeling had dan ook de sector zaaizaad kunnen worden opgenomen. Deze sector wordt nu om ook voor ons onbegrijpelijke redenen binnen de comitologieprocedure behandeld, dus min of meer met uitsluiting van het Europees Parlement.
Ondanks deze tekortkomingen willen we de voorstellen van de Commissie niet terugverwijzen, omdat iedere verdere vertraging zeer schadelijk zou zijn voor de status van genetisch gemodificeerde producten in de EU. Het moratorium dat we de facto al enige jaren kennen, zou dan blijven bestaan.
Beide Commissievoorstellen willen garanderen dat de consument duidelijke en eerlijke informatie krijgt over genetisch gemodificeerde organismen in levensmiddelen en diervoeders. Natuurlijk ben ook ik zonder enig voorbehoud voor een uitvoerige consumentenvoorlichting. Dat is duidelijk. Dat bereik je echter alleen wanneer alleen van die producten wordt aangegeven dat ze GGO’s bevatten die ook daadwerkelijk geheel of gedeeltelijk uit GGO’s bestaan. Voorop staat dat dit wetenschappelijk moet worden aangetoond aan de hand van genetisch gemodificeerd DNA of proteïnen en in de toekomst misschien met behulp van andere, nieuwe analysetechnieken. Zo’n op producten gebaseerde etikettering is de enig begaanbare weg. Het voorstel van de Commissie wijst ons de verkeerde weg. Een etikettering die is gebaseerd op procédés waarmee levensmiddelen en diervoeders worden gemaakt, los van de vraag of genetische modificatie in het eindproduct kan worden aangetoond, is gewoonweg niet uitvoerbaar en werkt fraude in de hand. Als gevolg daarvan zou Europa worden overspoeld door een golf van vermeende schandalen en het vertrouwen van de consument in onze toch wel kwalitatief hoogwaardige voedingsmiddelen zou onnodig verder worden aangetast.
Om dezelfde reden ben ik tegen uitbreiding van de verplichte etikettering tot dierlijke producten zoals vlees, eieren en zuivelproducten, afkomstig van dieren die ooit wel eens in aanraking zijn geweest met genetisch gemodificeerde diervoeders. Een dergelijke etiketteringsplicht zou net zo vergezocht zijn als een etiketteringsplicht voor levensmiddelen die door toevoeging van genetisch vervaardigde of gemodificeerde hulpstoffen, bijvoorbeeld enzymen, worden geproduceerd. In beide gevallen is het voedingsmiddel zelf immers niet genetisch gemodificeerd. Er is geen verschil met conventionele producten.
Precies hetzelfde geldt ook voor sterk geraffineerde producten zoals spijsolie of suiker. Het product bevat aantoonbaar geen genetisch gemodificeerde organen meer. Waarom zou je het dan etiketteren?
Een dergelijke aanpak, waarbij elk product dat slechts vluchtig in aanraking is geweest met GGO’s een etiket krijgt, zou haaks staan op het idee om voorlichting en informatie aan de consument te geven. Je zou namelijk nagenoeg alle levensmiddelen moeten voorzien van het etiket “vervaardigd uit of met behulp van GGO’s”.
Een ander belangrijk punt is de drempelwaarde voor de toevallige of technisch onvermijdelijke aanwezigheid van GGO’s in producten. In de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid werd tegen de wens van de christen-democratische fractie in de drempelwaarde van 1% uit het Commissievoorstel verlaagd tot 0,5%. Wij zijn het er toch over eens dat deze drempelwaarde alleen een politieke betekenis heeft en niet wetenschappelijk is gefundeerd. Ook als politiek richtgetal moet zo’n waarde toch gebaseerd zijn op wat uitvoerbaar is, wat haalbaar is. De haalbaarheidsdrempel is echter met een ondergrens van 1% al meer dan bereikt. Aan een drempelwaarde van 0,5% kan op dit moment eenvoudigweg niet worden voldaan. Het zou een onhaalbare waarde zijn, een onoverkomelijke drempel.
Nu moet wel gezegd worden dat het Commissievoorstel op dit punt uiterst ongelukkig was geformuleerd. Natuurlijk wekt het onbehagen wanneer gesproken wordt over GGO’s die in de EU niet zijn toegestaan. Daardoor krijgt men het gevoel dat men aan willekeur is overgeleverd. In wezen gaat het bij deze drempel om een vooral in de overgangsfase noodzakelijke tolerantiewaarde voor GGO’s die vanwege het moratorium dat de facto geldt, nog niet zijn toegestaan maar wel degelijk door de bevoegde wetenschappelijke instanties in de EU zijn getest. Het resultaat daarvan is dat deze GGO’s geen gevaar vormen voor de gezondheid en het milieu. Ze zijn rijp voor toelating, ze staan in de wacht. De juiste term zou dus moeten zijn:
. Ik zal proberen deze term in de wetgeving te verankeren."@nl2
"Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, para que são necessários organismos geneticamente modificados? A modificação de alguns elementos constitutivos do material genético permite que o organismo se adapte melhor a impactos ambientais negativos, como por exemplo, pragas de insectos ou concorrência de ervas daninhas. Ele torna-se por si mais resistente. A utilização de herbicidas e insecticidas pode ser fortemente reduzida. Reduzir-se-á a poluição do meio ambiente. Estes alimentos geneticamente modificados não se distinguem de maneira nenhuma de alimentos tradicionais, no que diz respeito à qualidade e ao valor nutritivo.
Existem opiniões muito divergentes no Parlamento sobre as propostas da Comissão em apreço relativas à rastreabilidade e à rotulagem. Sabemo-lo. Num ponto estamos de acordo: as propostas não são bem conseguidas. É incompreensível por que razão a Comissão não quer regulamentar tudo num único regulamento. Um regulamento abrangente e único deste tipo poderia, então, incluir também o sector das sementes, tratado actualmente – o que também é incompreensível para nós – no processo de comitologia, portanto, quase com a exclusão do Parlamento Europeu.
No entanto, apesar destas insuficiências, não queremos rejeitar as propostas da Comissão, porque mais atrasos seriam altamente prejudiciais para o estatuto dos produtos geneticamente modificados dentro da UE. Deste modo, a moratória
existente há alguns anos, manter-se-ia.
As duas propostas da Comissão têm por objectivo garantir uma informação ao consumidor clara e fidedigna no que diz respeito a organismos geneticamente modificados nos alimentos para a alimentação humana e animal. Naturalmente, também eu sou completamente a favor de uma informação exaustiva do consumidor. Isto é evidente! Porém, uma informação deste tipo só pode ser alcançada se apenas os produtos que contêm de facto OGM forem rotulados como tal. O fundamental nesta questão é que seja possível comprovar cientificamente a presença do ADN ou das proteínas resultantes da modificação genética ou, no futuro, talvez utilizar outras possibilidade de análise. O único caminho possível é uma rotulagem referente ao produto. A proposta da Comissão vai aqui na direcção errada. A chamada rotulagem referente ao processo de alimentos para a alimentação humana e animal independente da possibilidade de comprovar a modificação genética no produto final é, simplesmente, impraticável, convida à fraude. Em consequência disto, a Europa seria esmagada
por uma onda de escândalos que abalaria desnecessariamente a confiança dos consumidores nos nossos alimentos, que, de facto, são de alta qualidade.
Por conseguinte, é de rejeitar, pela mesma razão, o alargamento da rotulagem obrigatória a produtos animais, como, por exemplo, carne, ovos, lacticínios, provenientes de animais que tenham entrado, alguma vez, em contacto com rações geneticamente modificadas. Uma rotulagem obrigatória deste tipo seria tão abstrusa como a rotulagem obrigatória para alimentos fabricados com adjuvantes geneticamente modificados ou produzidos a partir dos OGM, por exemplo, enzimas, porque, em ambos os casos, não existem quaisquer modificações genéticas no próprio alimento. Não existe qualquer diferença em relação a produtos convencionais.
O mesmo se aplica a produtos muito refinados, como, por exemplo, óleos alimentares ou açúcar. É possível comprovar que já não existe qualquer modificação genética no produto. Portanto, para quê a rotulagem?
Uma rotulagem deste tipo de cada produto que, de facto, apenas “viu” OGM frustraria a ideia do esclarecimento ou da informação dos consumidores. É que, quase todos os alimentos deveriam possuir a observação: “fabricado com ou a partir de OGM”.
Uma outra questão-chave: o limite para a presença acidental ou tecnicamente inevitável de OGM em produtos. Na Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, o limite para a presença acidental ou tecnicamente inevitável de OGM foi reduzido de 1%, tal como se encontrava na proposta da Comissão, para 0,5%, contra o voto do Grupo PPE-DE. Mas, estamos de acordo em que este limite é unicamente um valor político, não possuindo qualquer fundamento científico. Porém, enquanto grandeza política, este valor tem de se orientar por aquilo que é praticável, que é viável. De qualquer modo, o limiar de viabilidade é já mais do que atingido com o limite mínimo de 1%. Actualmente, é simplesmente impossível respeitar um limite de 0,5%. Isto constituiria um valor impeditivo, um limite impeditivo.
Contudo, neste ponto – e também isto tem de ser dito – a formulação da proposta da Comissão foi extremamente infeliz. Naturalmente, quando se fala de OGM não autorizados na UE, gera-se um mal-estar. Associa-se a isto algo como estar totalmente à mercê de alguém. No fundo, neste limite trata-se de um valor de tolerância para OGM – necessário sobretudo na fase de transição – que ainda não obtiveram autorização devido à moratória
mas que já foram examinados pelas comissões científicas competentes na UE, tendo-se chegado à conclusão de que não representam qualquer perigo para a saúde humana e para o meio ambiente. Eles estão prontos para a autorização, encontram-se na linha de espera. Portanto, o conceito correcto deveria ser “pré-autorizados”. Vou tentar consagrar este conceito na legislação."@pt11
".
Herr talman, mina damer och herrar! Vad behöver man genetiskt modifierade växter till? Genom en förändring av några få beståndsdelar i det genetiska materialet anpassas en växt bättre till negativ miljöpåverkan, exempelvis skadedjursangrepp eller ogräskonkurrens. Den blir i sig själv mer motståndskraftig. Användning av ogräs- och insektsbekämpningsmedel kan starkt reduceras. Miljön avlastas. I kvalitet och näringsvärde skiljer sig dessa genetiskt modifierade livsmedel inte på något sätt från traditionella födoämnen. Det säkerställs genom omfattande tester.
Åsikterna om föreliggande förslag från kommissionen, vilket rör spårbarhet och märkning, skiljer sig mycket åt inom parlamentet. Det vet vi. Vi är ense på en punkt: förslagen är inte särskilt lyckade. Det är svårt att förstå varför kommissionen inte vill reglera alltsammans i en enda förordning. Sådana omfattande och enhetliga bestämmelser skulle då också kunna innefatta utsäde, som nu, vilket vi inte heller förstår, behandlas genom kommittéförfarandet, där alltså Europaparlamentet så att säga utesluts.
Trots dessa brister vill vi ändå inte återförvisa kommissionens förslag, eftersom varje ytterligare fördröjning skulle vara rena giftet för tillståndet för de genetiskt modifierade produkterna inom EU. Det de facto-moratorium som funnits i några år skulle fortsätta på samma vis.
I båda förslagen från kommissionen handlar det om att säkerställa klar, sanningsenlig information för konsumenten med tanke på genetiskt modifierade organismer i livsmedel och foderprodukter. Naturligtvis är även jag, utan varje inskränkning, positiv till omfattande information till konsumenterna. Det är klart! Men sådan information kan bara åstadkommas om man förser sådana produkter med märkning om GMO-innehåll som också verkligen innehåller GMO. Vetenskaplig spårbarhet med hjälp av genetiskt modifierad DNA eller modifierade proteiner, eller i framtiden kanske också med hjälp av andra nya analysmöjligheter, är här det första budet. En sådan produktrelaterad märkning är den enda möjliga vägen. Kommissionens förslag går här åt fel håll. En så kallad processbaserad märkning av livsmedel och foderprodukter, oberoende av den genetiska modifieringens spårbarhet i slutprodukten, är helt enkelt inte genomförbar, utan skulle inbjuda till bedrägerier. Som konsekvens av detta skulle en våg av förmenta skandaler välla över Europa, och konsumenternas förtroende för våra ändå kvalitativt högvärdiga livsmedel skulle onödigtvis bli ytterligare rubbat.
Av samma anledning bör man därför avvisa utvidgningen av märkningsplikten till animala produkter, exempelvis kött, ägg och mjölkprodukter som kommer från djur vilka någon gång kommit i kontakt med genetiskt modifierade foderprodukter. En sådan märkningsplikt vore lika dunkel som den som gäller livsmedel vilka producerats med användning av genetiskt tillverkade eller modifierade ingredienser, exempelvis enzymer, eftersom det inte i något av fallen finns någon som helst genetisk modifiering av själva livsmedlet. Det finns ingen skillnad i jämförelse med konventionella produkter.
Exakt samma sak gäller också för starkt raffinerade produkter, exempelvis matoljor eller socker. Det finns bevisligen inte längre någon genetisk modifiering i produkten. Varför skall man då märka den?
Ett sådant förfarande med att märka varje produkt som verkligen bara har tittat på GMO skulle motverka idén med konsumentupplysning respektive information. Då skulle nämligen näst intill varje livsmedel behöva förses med märkningen ”tillverkat av GMO eller med användning av GMO”.
Ytterligare en nyckelfråga: tröskelvärdet för den tillfälliga eller tekniskt oundvikliga förekomsten av GMO i produkter. I utskottet för miljöfrågor, folkhälsa och konsumentfrågor sänktes tröskelvärdet för den tillfälliga och tekniskt oundvikliga förekomsten av GMO från 1 procent, enligt kommissionens förslag, till 0,5 procent, mot PPE-DE-gruppens votum. Vi är ändå ense om att detta tröskelvärde enbart är ett politiskt värde och inte har någon vetenskaplig grund. Som politisk storhet måste detta värde ändå rätta sig efter vad som är genomförbart, vad som kan göras. Genomförbarhetströskeln uppnås emellertid gott och väl med en undre gräns på 1 procent. Ett tröskelvärde på 0,5 procent kan helt enkelt inte iakttas för närvarande. Det skulle vara ett förhindrande värde, en förhindrande tröskel.
På denna punkt var emellertid, det måste också sägas, kommissionens förslag ytterst olyckligt formulerat. Naturligtvis orsakar det obehag när det talas om GMO som är otillåtet inom EU. Man associerar det ungefär med att vara hjälplöst utlämnad. I grund och botten är detta tröskelvärde ett, särskilt i övergångsfasen, nödvändigt toleransvärde för GMO, som på grund av de facto-moratoriet ännu inte tillåtits, men däremot har genomgått den kontroll som gjorts av de ansvariga vetenskapliga kommittéerna i EU, vilket gav till resultat att de inte innebär någon fara för människans hälsa eller för miljön. De är mogna för att tillåtas, de står på väntelistan. Det riktiga begreppet måste alltså vara
. Jag skall försöka att förankra detta begrepp i lagstiftningen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"de facto"11,6
"preauthorized"1,13,5,2,7,12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples