Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-02-Speech-2-135"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020702.6.2-135"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, voy a ser muy breve. En primer lugar, quiero agradecer la posibilidad de participar en este debate con motivo de la presentación del informe anual del Banco Central Europeo.
Quiero agradecer al Parlamento, y en especial a la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios y a su ponente, la Sra. Kauppi, su excelente informe. Muchos de los puntos de vista recogidos en el mismo son compartidos totalmente por la Comisión. Entre ellos, y de forma muy especial, la positiva valoración que ha hecho de la política del Banco Central Europeo.
Me referiré sólo a dos puntos del debate de hoy que son de especial interés para la Comisión.
En primer lugar, el papel del pacto de estabilidad y crecimiento en el proceso actual. En nuestra opinión, el pacto ha contribuido a una buena reacción de las políticas presupuestarias en la reciente ralentización. Aquellos países que habían logrado ya el equilibrio del superávit han podido utilizar los estabilizadores automáticos, amortiguando los efectos del menor crecimiento. Y, a diferencia de otras situaciones, ningún país en déficit ha llevado a cabo políticas fiscales expansionistas de difícil justificación. Por otra parte, los Estados miembros han podido seguir adelante con sus políticas de reforma fiscal que, sin duda alguna, ayudarán a eliminar rigideces de la oferta.
Yo diría que, en términos generales, la combinación de la política de los primeros años de la Unión Económica y Monetaria ha sido apropiada para contribuir al crecimiento económico y a nuestra estabilidad macroeconómica.
Más recientemente, una combinación de una política monetaria de apoyo al crecimiento y una política fiscal ligeramente más flexible han sostenido la recuperación cíclica. Sin embargo, la falta de consolidación fiscal en el año 2000, cuando el crecimiento económico era floreciente, ha estado en la base de algunos de los obstáculos que actualmente tenemos, especialmente en los países con déficits más altos. Por eso, consideramos que nuestro objetivo fundamental inmediato es seguir adelante con la consolidación fiscal y con las reformas estructurales que nos permitan mejorar nuestra capacidad de crecimiento.
En segundo lugar, respecto al euro y su impacto sobre los precios, utilizando datos trimestrales, Eurostat ha llegado a la conclusión de que en el primer trimestre del año 2002, en comparación con el último trimestre del año 2001, el impacto inflacionista del euro ha sido del 0,16%. Sin embargo, hay que ser prudentes en la utilización de esta cifra. Primero, porque es difícil llegar a estos cálculos; segundo, porque, aun siendo esta cifra global correcta, en nuestra opinión existen incrementos inusualmente altos en algunos servicios y bienes que se consumen con regularidad, y con ello se da a los ciudadanos la impresión de que la subida ha sido mucho mayor; y tercero, porque no es menos cierto que el euro debe contribuir a medio plazo a mejorar el entorno competitivo y la eficiencia económica, disminuyendo los precios al consumo.
Estos son mis comentarios esta tarde y, tras ellos, cedo la palabra al Presidente del Banco Central Europeo, Sr. Duisenberg, que, imagino, expondrá algún asunto adicional."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, meget kort. Først og fremmest vil jeg takke for muligheden for at deltage i forhandlingen om Den Europæiske Centralbanks årsberetning.
Jeg vil gerne takke Parlamentet, og især Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål og ordføreren fru Kauppi for den fortræffelige betænkning. Kommissionen er enig i mange elementer i betænkningen. Deriblandt, og særligt, den positive evaluering af Den Europæiske Centralbanks politik.
Jeg vil kun komme ind på to punkter i dagens forhandling, som Kommissionen lægger særlig vægt på.
For det første, stabilitets- og vækstpagtens rolle i den nuværende proces. Vi mener, at pagten har bidraget til en hurtig tilpasning af budgetpolitikkerne i forbindelse med den økonomiske afmatning. Medlemsstater med afbalancerede budgetter har kunnet bruge de automatiske stabilisatorer som modvægt til den lavere vækst. Og som noget nyt er der ingen lande med underskud, der har ført ekspansiv skattepolitik, uden berettigelse. På den anden side har medlemsstaterne kunnet fortsætte deres skattereformpolitikker, som uden tvivl vil være med til at fjerne stivheden i udbuddet.
Jeg mener, at kombinationen af politikker i Den Økonomiske og Monetære Unions første år, samlet set, på passende måde har bidraget til økonomisk vækst og makroøkonomisk stabilitet.
I den senere tid har vi også set, hvordan en kombination af pengepolitik, der sigter på vækst, og en mere fleksibel skattepolitik har støttet en regelmæssig genopretning. Men manglen på skattemæssig konsolidering i 2002, da den økonomiske vækst blomstrede, har medført nogle af de hindringer, vi nu står over for, især i lande med stort underskud. Vi mener derfor, at vores vigtigste opgave i øjeblikket er at fortsætte den skattemæssige konsolidering og strukturreformerne med henblik på at forbedre vores vækstkapacitet.
For det andet, hvad angår euroen og dens indflydelse på priserne, har Eurostat, med brug af kvartalsoplysninger, konkluderet, at euroens indflydelse på inflationen i første kvartal i 2002 i sammenligning med sidste kvartal i 2001 udgjorde 0,16%. Det er selvfølgelig et tal, man skal bruge varsomt. Dels fordi det er vanskeligt at foretage disse udregninger, dels fordi vi mener, der er usædvanlig stor vækst inden for nogle tjenesteydelser og forbrugsgoder, som kan medføre, at borgerne får indtryk af, at stigningen har været større, end den reelt er, selv om tallet er korrekt, og dels fordi euroen også på mellemlang sigt skal bidrage til en bedre konkurrenceevne og økonomisk dynamik samt et prisfald til fordel for forbrugerne.
Det var mine kommentarer. Nu vil jeg overlade ordet til formanden for Den Europæiske Centralbank, hr. Duisenberg, som sikkert vil komme med yderligere oplysninger."@da1
"Herr Präsident, ich werde mich ganz kurz fassen. Zunächst möchte ich für die Möglichkeit der Teilnahme an dieser Aussprache danken, die anlässlich der Vorlage des Jahresberichts der Europäischen Zentralbank stattfindet.
Ich möchte dem Parlament und speziell dem Ausschuss für Wirtschaft und Währung sowie seiner Berichterstatterin, Frau Kauppi, für den ausgezeichneten Bericht Dank sagen. Viele der darin erfassten Standpunkte werden von der Kommission voll und ganz geteilt, insbesondere die positive Beurteilung der Politik der Europäischen Zentralbank.
Ich werde nur zwei Punkte aus der heutigen Aussprache ansprechen, die für die Kommission von besonderem Interesse sind.
Zum Ersten die Rolle des Stabilitäts- und Wachstumspakts im gegenwärtigen Prozess. Unseres Erachtens hat der Pakt zu einer guten Reaktion der Haushaltspolitiken auf die kürzlich eingetretene Konjunkturabschwächung beigetragen. Jene Länder, die bereits einen ausgeglichenen Haushalt oder einen Haushaltsüberschuss erreicht hatten, konnten die automatischen Stabilisatoren nutzen, um die Auswirkungen des geringeren Wachstums abzufedern. Und im Unterschied zu anderen Situationen hat kein Land mit einem Haushaltsdefizit schwer zu rechtfertigende expansionistische Steuerpolitiken durchgeführt. Andererseits haben die Mitgliedstaaten ihre Maßnahmen zur Steuerreform weiter voranbringen können, die ohne Zweifel helfen werden, Verkrustungen auf der Angebotsseite aufzubrechen.
Ich würde sagen, dass insgesamt die Kombination der Politik der ersten Jahre der Wirtschafts- und Währungsunion geeignet war, zum Wirtschaftswachstum und zu unserer gesamtwirtschaftlichen Stabilität beizutragen.
In jüngster Zeit hat eine Kombination zwischen einer das Wachstum unterstützenden Währungspolitik und einer etwas flexibleren Haushaltspolitik den Konjunkturaufschwung gestützt. Aber die mangelnde Haushaltskonsolidierung im Jahre 2000, als das Wirtschaftswachstum blühte, war die Ursache für einige Hindernisse, die wir gegenwärtig speziell in den Ländern mit den höchsten Defiziten haben. Daher sind wir der Ansicht, dass unser unmittelbares Hauptziel darin besteht, die Haushaltskonsolidierung und die Strukturreformen weiter voranzubringen, die es uns erlauben, unsere Wachstumsfähigkeit zu verbessern.
Zum Zweiten, in Bezug auf den Euro und seine Auswirkung auf die Preise ist Eurostat unter Verwendung der Quartalsdaten zu dem Schluss gekommen, dass die inflationären Auswirkungen im ersten Quartal des Jahres 2002 im Vergleich zum ersten Quartal des Jahres 2001 bei 0,16 % lagen. Aber man muss diese Zahl mit Vorsicht verwenden. Erstens, weil es schwierig ist, solche Berechnungen anzustellen; zweitens, weil unserer Meinung nach, wenngleich diese Gesamtzahl korrekt ist, bei einigen Dienstleistungen und Waren, die regelmäßig in Anspruch genommen werden, ungewöhnlich hohe Steigerungsraten aufgetreten sind, so dass die Bürger den Eindruck haben, der Anstieg sei viel stärker gewesen; und drittens, weil es auch gewiss ist, dass der Euro mittelfristig durch die Senkung der Verbraucherpreise zur Verbesserung des Wettbewerbsumfelds und der wirtschaftlichen Leistungsfähigkeit beitragen muss.
Soweit meine Anmerkungen heute Nachmittag, und nun überlasse ich das Wort dem Präsidenten der Europäischen Zentralbank, Herrn Duisenberg, der wahrscheinlich noch auf weitere Aspekte eingehen wird."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα είμαι πολύ σύντομος. Καταρχάς, θέλω να σας ευχαριστήσω για τη δυνατότητα που μου δίνετε να συμμετάσχω σε αυτήν τη συζήτηση επ’ ευκαιρία της παρουσίασης της ετήσιας έκθεσης της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας.
Θέλω να ευχαριστήσω το Κοινοβούλιο, και ιδιαίτερα την Επιτροπή Οικονομικής και Νομισματικής Πολιτικής και την εισηγήτριά της, κ. Kauppi, για την εξαίρετη έκθεσή της. Η Επιτροπή συμμερίζεται απόλυτα πολλές από τις απόψεις που εμπεριέχονται σε αυτή. Μεταξύ αυτών, και όλως ιδιαιτέρως, τη θετική αξιολόγηση της πολιτικής της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας.
Θα αναφερθώ σε δύο μόνο σημεία της σημερινής συζήτησης που έχουν ιδιαίτερο ενδιαφέρον για την Επιτροπή.
Καταρχάς, ο ρόλος του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης στην τωρινή διαδικασία. Κατά τη γνώμη μας, το σύμφωνο συνέβαλε στην καλή αντίδραση των δημοσιονομικών πολιτικών κατά την πρόσφατη επιβράδυνση. Οι χώρες εκείνες που είχαν ήδη επιτύχει την ισορροπία του πλεονάσματος μπόρεσαν να χρησιμοποιήσουν τους αυτόματους σταθεροποιητές, περιορίζοντας τις επιπτώσεις της μείωσης της ανάπτυξης. Και, σε αντίθεση με άλλες περιπτώσεις, καμία χώρα με έλλειμμα δεν έφερε σε πέρας επεκτατικές φορολογικές πολιτικές που δύσκολα δικαιολογούνται. Αφετέρου, τα κράτη μέλη κατάφεραν να προχωρήσουν τις πολιτικές τους για φορολογική μεταρρύθμιση, οι οποίες, αναμφίβολα, θα βοηθήσουν στην εξάλειψη δυσκαμψιών στην προσφορά.
Εγώ θα έλεγα ότι, σε γενικές γραμμές, ο συνδυασμός της πολιτικής των πρώτων ετών της Οικονομικής και Νομισματικής Ένωσης ήταν ο κατάλληλος για να συμβάλει στην οικονομική αύξηση και στη μακροοικονομική μας σταθερότητα.
Πιο πρόσφατα, ο συνδυασμός μίας νομισματικής πολιτικής για την ενίσχυση της ανάπτυξης και μίας ελαφρά πιο ελαστικής φορολογικής πολιτικής διατήρησαν την κυκλική ανάκαμψη. Ωστόσο, η έλλειψη φορολογικής σταθεροποίησης το 2000, όταν η οικονομική ανάπτυξη ήταν ανθηρή, βρίσκεται στη βάση ορισμένων από τα εμπόδια που αντιμετωπίζουμε σήμερα, ιδιαίτερα στις χώρες με πιο υψηλά ελλείμματα. Γι’ αυτό, θεωρούμε ότι ο άμεσος βασικός μας στόχος είναι να προωθήσουμε τη φορολογική σταθεροποίηση και τις διαρθρωτικές μεταρρυθμίσεις που θα μας επιτρέψουν να βελτιώσουμε τις αναπτυξιακές μας δυνατότητες.
Δεύτερον, όσον αφορά το ευρώ και τις επιπτώσεις του στις τιμές, η Eurostat, χρησιμοποιώντας τριμηνιαία στοιχεία, έφτασε στο συμπέρασμα ότι το πρώτο τρίμηνο του 2002, σε σύγκριση με το τελευταίο τρίμηνο του 2001, η πληθωριστική επίπτωση του ευρώ ήταν 0,16%. Ωστόσο, πρέπει να είμαστε συνετοί στη χρήση αυτού του αριθμού. Πρώτον, διότι είναι δύσκολο να κάνουμε αυτούς τους υπολογισμούς· δεύτερον, διότι, αν και αυτός ο αριθμός είναι γενικά σωστός, κατά την άποψή μας, υπάρχουν ασυνήθιστα υψηλές αυξήσεις σε ορισμένες υπηρεσίες και αγαθά συχνής κατανάλωσης, και αυτό δίνει στους πολίτες την εντύπωση ότι η αύξηση ήταν πολύ μεγαλύτερη· και, τρίτον, διότι δεν είναι λιγότερο αλήθεια ότι το ευρώ πρέπει να συμβάλει μεσοπρόθεσμα στη βελτίωση του ανταγωνιστικού περιβάλλοντος και της οικονομικής αποδοτικότητας, μειώνοντας τις τιμές καταναλωτή.
Αυτά είναι τα σχόλιά μου αυτό το απόγευμα. Κατόπιν αυτών, δίνω τον λόγο στον Πρόεδρο της Ευρωπαϊκής Κεντρικής Τράπεζας, κ. Duisenberg, ο οποίος, υποθέτω, θα αναλύσει κάποιο επιπρόσθετο θέμα."@el8
".
Mr President, I shall make this brief. I would first of all like to welcome the opportunity to take part in this debate on the presentation of the Annual Report of the European Central Bank.
I should like to thank Parliament, and in particular the Committee on Economic and Monetary Affairs and its rapporteur, Mrs Kauppi, for her excellent report. The Commission fully agrees with many of the points of view contained in the report such as, in particular, its positive assessment of the policy of the European Central Bank.
I shall only refer to two points from today’s debate, which are of particular interest to the Commission.
First, the role of the Stability and Growth Pact in the current process. We believe the Pact has contributed to a favourable reaction by budgetary policies during the recent slowdown. Countries that had already reached a balanced fiscal position have been able to use automatic stabilisers to absorb the effects of reduced growth. Contrary to other situations, meanwhile, no country in debt has implemented unjustified expansionist fiscal policies. Furthermore, the Member States have been able to continue with their fiscal reform policies which will undoubtedly help to eliminate supply rigidity.
In general, I would say that the policy of the first few years of Economic and Monetary Union has contributed to economic growth and to our macroeconomic stability.
More recently, a combination of monetary policy favourable to growth and a slightly more flexible fiscal policy has sustained cyclical recovery. The lack of fiscal consolidation in the year 2000, however, when economic growth was flourishing, was at the root of some of the obstacles we are currently faced with, in particular in the most indebted countries. We therefore believe that our immediate main objective is to continue with fiscal consolidation and structural reform to enable us to improve our capacity for growth.
Secondly, with regard to the euro and its impact on pricing, using quarterly data, Eurostat has come to the conclusion that in the first quarter of 2002, the inflationary impact of the euro was 0.16% in comparison with the final quarter of 2001. This figure should, however, be used with caution. First, because it is difficult to make these calculations; secondly, because, although this overall figure is correct, we believe there are unusually high increments for certain goods and services that are consumed regularly, which gives citizens the impression that the increase has been far greater; and thirdly, because it is equally true that the euro should, in the medium term, contribute to improving the competitive environment and economic efficiency, thus bringing down consumer prices.
That is all I have to say this afternoon. I shall now hand over to the President of the European Central Bank, Mr Duisenberg, who I expect will have something to add."@en3
"Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Ensinnäkin haluan kiittää mahdollisuudesta osallistua tähän keskusteluun, jonka aiheena on Euroopan keskuspankin vuosikertomus.
Haluan kiittää parlamenttia ja erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ja esittelijä Kauppia erinomaisesta mietinnöstä. Komissio on täysin samaa mieltä monista siihen sisältyvistä näkökohdista. Niiden joukosta painotan erityisesti Euroopan keskuspankin politiikkaa koskevaa myönteistä arviota.
Puhun ainoastaan kahdesta tämänpäiväisessä keskustelussa käsitellystä asiasta, jotka ovat komission kannalta erityisen mielenkiintoisia.
Ensinnäkin vakaus- ja kasvusopimuksen rooli nykyisessä kehityskulussa. Sopimus on mielestämme vaikuttanut talousarviopolitiikkojen suotuisaan reagointiin äskettäisen taantuman aikana. Ne maat, jotka olivat jo saaneet ylijäämänsä tasapainoon, ovat voineet käyttää automaattisia vakauttajia, joilla on lievennetty vähäisemmän kasvun vaikutuksia. Lisäksi erona muihin tilanteisiin on, että mikään alijäämäinen maa ei ole toteuttanut perustelemattomia noususuhdanteisia veropolitiikkoja. Toisaalta jäsenvaltiot ovat voineet jatkaa verouudistuspolitiikkojaan, joiden avulla epäilemättä onnistutaan vähentämään tarjonnan jäykkyyttä.
Sanoisin, että yleensä ottaen talous- ja rahaliiton ensimmäisten vuosien politiikkojen yhdistelmä on ollut sopiva talouskasvun ja makrotaloudellisen vakautemme edistämiseen.
Nyt hieman myöhemmin suhdanteiden elpymistä on ollut edistämässä kasvua tukevan rahapolitiikan ja hieman joustavamman verotuspolitiikan yhdistelmä. Se, että julkinen talous ei vakautunut vuonna 2000, kun talouskasvu oli kukoistavaa, on kuitenkin aiheuttanut joitakin nykyisistä ongelmista, erityisesti kaikkein alijäämäisimmissä valtioissa. Sen takia katsomme, että välittömänä perustavoitteenamme on jatkaa julkisen talouden vakauttamista ja kasvukykyämme parantavia rakennemuutoksia.
Toiseksi Eurostat on tehnyt neljännesvuositietojen perusteella eurosta ja sen vaikutuksesta hintoihin sen päätelmän, että euron vaikutus inflaation kasvuun oli vuoden 2002 ensimmäisen neljänneksen aikana 0,16 prosenttia. Tätä lukua on kuitenkin käytettävä varovaisesti. Ensinnäkin tähän tulokseen pääseminen on hankalaa. Toiseksi, vaikka tämä kokonaisluku on oikea, joissakin säännöllisesti käytettävissä palveluissa ja hyödykkeissä on mielestämme havaittavissa epätavallisen suuria korotuksia, ja siten kansalaiset ovat saaneet sen vaikutelman, että nousu on ollut paljon suurempi. Kolmanneksi ei ole vähemmän totta, että keskipitkällä aikavälillä euron on parannettava kilpailukykyä ja taloudellista tehokkuutta kuluttajahintojen pienenemisen myötä.
Nämä ovat kommenttini tänä päivänä, ja nyt annan puheenvuoron Euroopan keskuspankin puheenjohtaja Duisenbergille, jolla on käsittääkseni sanottavanaan jotakin lisää asiasta."@fi5
"Monsieur le Président, je serai très bref. Je tiens avant tout à vous remercier de m'avoir permis de participer à ce débat à l'occasion de la présentation du rapport annuel de la Banque centrale européenne.
Je souhaite remercier le Parlement et, en particulier, la commission économique et monétaire et sa rapportrice, Mme Kauppi, pour son excellent rapport. Bon nombre des avis repris dans ce rapport sont entièrement partagés par la Commission, et parmi eux, tout particulièrement, l'évaluation positive qu'elle a faite de la politique de la Banque centrale européenne.
Je me référerai uniquement à deux points du débat d'aujourd'hui, qui revêtent un intérêt particulier pour la Commission.
En premier lieu, je parlerai du rôle joué par le pacte de stabilité et de croissance dans le processus actuel. Nous sommes d'avis que le pacte a contribué à une bonne réaction des politiques budgétaires lors du récent ralentissement. Les pays qui avaient déjà atteint l'équilibre excédentaire ont pu utiliser les facteurs de stabilisation automatiques, amortissant ainsi les effets de la moindre croissance. Contrairement à d'autres situations, aucun pays en déficit n'a mené de politiques fiscales expansionnistes difficiles à justifier. Par ailleurs, les États membres ont pu poursuivre leurs politiques de réforme fiscale qui, à n'en pas douter, permettront d'éliminer les rigidités de l'offre.
Je dirais, en termes généraux, que la combinaison de la politique des premières années de l'Union économique et monétaire était appropriée pour contribuer à la croissance économique et à notre stabilité macro-économique.
Plus récemment, la combinaison d'une politique monétaire de soutien à la croissance et d'une politique fiscale légèrement plus flexible a encouragé la reprise cyclique. Le manque de consolidation fiscale en 2000, lorsque la croissance économique était florissante, a néanmoins été à l'origine de certains obstacles auxquels sont notamment confrontés les pays dont les déficits sont les plus élevés. C'est pourquoi nous estimons que notre objectif fondamental immédiat est de poursuivre dans le sens de la consolidation fiscale et des réformes structurelles qui nous permettront d'améliorer notre capacité de croissance.
Deuxièmement, en ce qui concerne l'euro et son impact sur les prix, Eurostat est parvenu, sur la base de données trimestrielles, à la conclusion que l'impact inflationniste de l'euro a été de 0,16 % au cours du premier trimestre 2002, par rapport au dernier trimestre 2001. Il convient néanmoins de faire preuve de prudence en utilisant ces chiffres. Premièrement, parce qu'il est difficile d'effectuer ces calculs ; deuxièmement, parce que même si ces chiffres globaux sont corrects, certains biens et services régulièrement consommés ont subi, selon nous, des hausses inhabituellement élevées, ce qui donne aux citoyens l'impression que l'augmentation a été beaucoup plus sensible ; et troisièmement, parce qu'il est certain que l'euro doit contribuer à améliorer la compétitivité et l'efficacité économique à moyen terme et permettre de diminuer les prix à la consommation.
Ce sont là mes commentaires pour ce soir. Je laisse à présent la parole au président de la Banque centrale européenne, M. Duisenberg, qui, je l'imagine, exposera quelque affaire supplémentaire."@fr6
"Signor Presidente, sarò breve. In primo luogo, mi rallegro di avere avuto modo di intervenire in questa discussione a seguito della presentazione della relazione annuale della Banca centrale europea.
Desidero ringraziare il Parlamento, e in particolare la commissione per i problemi economici e monetari con la relatrice Kauppi, per l’eccellente relazione. Molte delle tesi ivi espresse raccolgono il pieno sostegno della Commissione. Fra queste, in particolare, la valutazione positiva della politica condotta dalla BCE.
Mi soffermerò unicamente su due aspetti dell’odierna discussione di particolare interesse per la Commissione.
In primo luogo, il ruolo del Patto di stabilità e crescita nel processo ora in atto. A nostro avviso, il Patto ha reso possibile una buona risposta delle politiche dei conti pubblici in concomitanza con il recente rallentamento. I paesi che avevano già raggiunto il pareggio o l’attivo dei conti pubblici hanno potuto fare uso degli stabilizzatori automatici, attenuando così gli effetti di una minore crescita economica. E, diversamente che in altri frangenti, nessuno fra i paesi in
ha messo in campo politiche fiscali espansionistiche difficilmente giustificabili. Peraltro, gli Stati membri hanno potuto proseguire le proprie politiche di riforma fiscale che, indubbiamente, contribuiranno all’eliminazione delle rigidità nell’offerta.
In linea generale, trovo che il
della politica condotta nei primi anni di Unione economica e monetaria si è rivelato adeguato per contribuire alla crescita e alla nostra stabilità macroeconomica.
In tempi più recenti, l’abbinamento fra una politica monetaria di sostegno della crescita e una politica fiscale lievemente più flessibile ha permesso di tonificare la ripresa del ciclo. Tuttavia, l’assenza di un consolidamento fiscale nel 2000, quando la crescita economica era sostenuta, spiega alcuni degli ostacoli con cui ci confrontiamo ora, specie nei paesi in cui il
è più elevato. Riteniamo pertanto che il nostro obiettivo fondamentale consista, nell’immediato, nel proseguire il consolidamento fiscale e le riforme strutturali che ci consentiranno di migliorare il nostro potenziale di crescita.
In secondo luogo, passando all’euro e al suo impatto sui prezzi, in base a dati trimestrali l’Eurostat è giunta alla conclusione che nel primo trimestre del 2002, rispetto all’ultimo trimestre del 2001, la ricaduta inflazionistica dell’euro è stata pari allo 0,16 percento. Si tratta però di un dato da utilizzare con precauzione: anzitutto perché sono calcoli complessi, in secondo luogo perché, anche ritenendo corretto questo dato sul piano globale, a nostro avviso si sono registrati incrementi insolitamente elevati in alcuni beni e servizi di frequente consumo, il che dà ai cittadini l’impressione di un rincaro molto maggiore e, in terzo luogo, perché è altrettanto vero che, a medio termine, l’euro contribuirà a migliorare l'ambiente competitivo e l’efficienza dell’economia, con un calo dei prezzi al consumo.
Ecco i miei commenti di questo pomeriggio; ora cedo la parola al Presidente della BCE, Duisenberg, che immagino vorrà fornire ulteriori elementi."@it9
".
Mr President, I shall make this brief. I would first of all like to welcome the opportunity to take part in this debate on the presentation of the Annual Report of the European Central Bank.
I should like to thank Parliament, and in particular the Committee on Economic and Monetary Affairs and its rapporteur, Mrs Kauppi, for her excellent report. The Commission fully agrees with many of the points of view contained in the report such as, in particular, its positive assessment of the policy of the European Central Bank.
I shall only refer to two points from today’s debate, which are of particular interest to the Commission.
First, the role of the Stability and Growth Pact in the current process. We believe the Pact has contributed to a favourable reaction by budgetary policies during the recent slowdown. Countries that had already reached a balanced fiscal position have been able to use automatic stabilisers to absorb the effects of reduced growth. Contrary to other situations, meanwhile, no country in debt has implemented unjustified expansionist fiscal policies. Furthermore, the Member States have been able to continue with their fiscal reform policies which will undoubtedly help to eliminate supply rigidity.
In general, I would say that the policy of the first few years of Economic and Monetary Union has contributed to economic growth and to our macroeconomic stability.
More recently, a combination of monetary policy favourable to growth and a slightly more flexible fiscal policy has sustained cyclical recovery. The lack of fiscal consolidation in the year 2000, however, when economic growth was flourishing, was at the root of some of the obstacles we are currently faced with, in particular in the most indebted countries. We therefore believe that our immediate main objective is to continue with fiscal consolidation and structural reform to enable us to improve our capacity for growth.
Secondly, with regard to the euro and its impact on pricing, using quarterly data, Eurostat has come to the conclusion that in the first quarter of 2002, the inflationary impact of the euro was 0.16% in comparison with the final quarter of 2001. This figure should, however, be used with caution. First, because it is difficult to make these calculations; secondly, because, although this overall figure is correct, we believe there are unusually high increments for certain goods and services that are consumed regularly, which gives citizens the impression that the increase has been far greater; and thirdly, because it is equally true that the euro should, in the medium term, contribute to improving the competitive environment and economic efficiency, thus bringing down consumer prices.
That is all I have to say this afternoon. I shall now hand over to the President of the European Central Bank, Mr Duisenberg, who I expect will have something to add."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, ik ga het heel kort houden. In de eerste plaats wil ik u bedanken voor het feit dat ik mij mag roeren in dit debat over de presentatie van het jaarverslag van de Europese Centrale Bank.
Ik wil het Parlement en in het bijzonder de Economische en Monetaire Commissie en haar rapporteur, mevrouw Kauppi, bedanken voor dit uitstekende verslag. Veel van de hierin opgenomen zienswijzen onderschrijft de Commissie volledig. Dat geldt met nadruk voor de positieve waardering van het beleid van de Europese Centrale Bank.
Ik zal mij beperken tot twee discussiepunten die voor de Commissie van groot belang zijn.
In de eerste plaats de rol van het stabiliteits- en groeipact binnen de huidige ontwikkelingen. Wij menen dat de begrotingsinstanties mede dankzij het pact adequaat hebben kunnen reageren op de recente economische terugloop. Die landen die reeds een overschotevenwicht hadden bereikt, konden de automatische stabilisatoren inzetten om de gevolgen van de afgenomen groei op te vangen. En in tegenstelling tot vroeger heeft geen enkel deficitland een ook nauwelijks te verdedigen, expansionistisch fiscaal beleid gevoerd. Tegelijkertijd konden de lidstaten gewoon doorgaan met de hervormingen van het fiscale beleid die in de toekomst moeten bijdragen aan een meer flexibel aanbod.
Ik zou meer in het algemeen willen zeggen dat het beleid tijdens de eerste jaren van de Economische en Monetaire Unie de economische groei en onze macro-economische stabiliteit heeft bevorderd.
De combinatie van een monetair beleid ter ondersteuning van de groei met een ietwat soepeler fiscaal beleid heeft, meer recent, het cyclische herstel geschraagd. Helaas heeft het uitblijven van fiscale consolidatie in het jaar 2000, toen de economische groei aanzienlijk was, geleid tot een aantal problemen waar wij momenteel mee worden geconfronteerd, vooral in de landen met de grootste tekorten. Vandaar dat wij op korte termijn vooral streven naar fiscale consolidatie en naar de structurele hervormingen die ons groeivermogen opkrikken.
In de tweede plaats dan de euro en zijn impact op de prijzen. Volgens trimestrale gegevens van Eurostat waarbij het eerste trimester van 2002 vergeleken werd met het laatste trimester van 2001 heeft de euro tot een inflatie van 0,16 procent geleid. Toch is, wat dit cijfer betreft, voorzichtigheid geboden. Ten eerste omdat deze berekeningen niet waterdicht zijn. Ten tweede omdat zelfs als dit cijfer globaal klopt, er volgens ons uitzonderlijke prijsstijgingen zijn doorgevoerd voor bepaalde diensten en goederen die zeer regelmatig worden geconsumeerd. Daardoor ontstaat bij de burger het gevoel dat het leven veel duurder is geworden. En ten derde omdat het de bedoeling is dat de euro op middellange termijn, via lagere consumentenprijzen, leidt tot een betere concurrentiepositie en tot meer economische efficiency.
Dat waren mijn opmerkingen voor vanmiddag en dan geef ik nu het woord aan de president van de Europese Centrale Bank, de heer Duisenberg, die ongetwijfeld nog iets heeft toe te voegen."@nl2
"Senhor Presidente, serei muito breve. Em primeiro lugar, desejo agradecer a oportunidade de participar neste debate sobre o Relatório Anual do Banco Central Europeu.
Desejo agradecer ao Parlamento e, em particular, à Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários e à sua relatora, senhora deputada Piia-Noora Kauppi, o seu excelente relatório. Muitos dos pontos de vista contemplados no seu texto são plenamente partilhados pela Comissão. Entre eles, e de forma muito especial, a aferição positiva da política do Banco Central Europeu.
Passo a referir-me unicamente a dois pontos do debate de hoje, que se revestem de um especial interesse para a Comissão.
Em primeiro lugar, o papel do Pacto de Estabilidade e Crescimento no processo actual. Na nossa óptica, o pacto contribuiu para uma boa reacção das políticas orçamentais na recente conjuntura de abrandamento. Aqueles países que tinham já conseguido o equilíbrio das situações excedentárias puderam utilizar os estabilizadores automáticos, refreando os efeitos de um crescimento mais lento. Contrariamente a outras situações, nenhum país com uma situação de défice levou a cabo políticas fiscais expansionistas dificilmente justificáveis. Por outro lado, os Estados-Membros puderam avançar com as suas políticas de reforma fiscal que, inegavelmente, ajudarão a eliminar aspectos rígidos da oferta.
Diria que, em termos gerais, a combinação das políticas dos primeiros anos da União Económica e Monetária foi adequada para contribuir para o crescimento económico e para a nossa estabilidade macroeconómica.
Mais recentemente, uma combinação de uma política monetária de apoio ao crescimento e uma política fiscal ligeiramente mais flexível foram a base do ciclo de recuperação. Todavia, a falta de consolidação fiscal em 2000, quando o crescimento económico estava numa fase ascendente, esteve na origem de alguns dos obstáculos com que deparamos actualmente, em especial nos países que apresentam défices mais elevados. Por essa razão, consideramos que o nosso objectivo fundamental imediato é prosseguir a consolidação fiscal e as reformas estruturais susceptíveis de melhorar a nossa capacidade de crescimento.
Em segundo lugar, em relação ao euro e ao seu impacte sobre os preços, recorrendo a dados trimestrais, o Eurostat chegou à conclusão de que no primeiro trimestre do ano 2002, comparativamente ao último trimestre de 2001, o impacte inflacionista do euro foi de 0,16%. Contudo, é conveniente ser-se prudente na utilização deste número. Primeiro, porque é difícil chegar a estes cálculos; segundo, porque, mesmo tratando-se de um número global correcto, no nosso entender, determinados serviços e bens que se consomem com regularidade apresentam aumentos inusitadamente elevados, pelo que se transmite aos cidadãos a impressão de que a subida foi muito maior; e terceiro, porque é igualmente verdade que o euro deve contribuir a médio prazo para melhorar a competitividade e a eficiência económica, baixando os preços no consumidor.
São estas as observações que queria apresentar aqui esta tarde, após o que cedo a palavra ao Presidente do Banco Central Europeu, Sr. Wim Duisenberg, que, presumo, irá expor algum assunto adicional."@pt11
"Herr talman! Jag kommer att fatta mig mycket kort. För det första vill jag tacka för möjligheten att delta i denna debatt om Europeiska centralbankens årsrapport.
Jag vill tacka parlamentet och särskilt utskottet för ekonomi och valutafrågor och utskottets föredragande, Kauppi, för ett utmärkt betänkande. Kommissionen delar fullständigt många av de åsikter som tas upp i betänkandet. Detta gäller särskilt den positiva utvärdering som har gjorts av politiken för Europeiska centralbanken.
Jag kommer endast att ta upp två punkter i debatten, som är av särskilt intresse för kommissionen.
För det första stabilitetspaktens roll i den aktuella processen. Enligt vår åsikt har stabilitetspakten varit en bidragande faktor till budgetpolitikens goda reaktioner på den avmattning i tillväxttakten som vi nyligen haft. De länder som redan hade nått jämvikt i överskotten har kunnat använda de automatiska stabilisatorerna och har på så vis kunnat mildra effekterna av den minskade tillväxten. Till skillnad från andra situationer har inget land med underskott genomfört expansiv skattepolitik, något som är svårt att försvara. Medlemsstaterna har dessutom kunnat fortsätta att utveckla sin politik för skattereformer, vilket utan tvivel kommer att bidra till att undanröja rigiditeter i utbudet.
Generellt sett skulle jag säga att kombinationen av den ekonomiska och monetära unionens politik under de första åren har varit lämplig för att bidra till ekonomisk tillväxt och vår makroekonomiska stabilitet.
Mer nyligen har en kombination av en monetär politik till stöd för tillväxten och en något mer flexibel skattepolitik stött den cykliska återhämtningen. Dock ligger bristen på skattekonsolidering under år 2000, när den ekonomiska tillväxten blomstrade, till grund för några av de hinder vi för närvarande möter, särskilt i de länder som har de högsta underskotten. Därför anser vi att vårt främsta huvudmål är att fortsätta med skattekonsolidering och de strukturella reformerna som ger oss möjlighet att förbättra vår tillväxtkapacitet.
För det andra och när det gäller den effekt euron har haft på priserna har Eurostat genom att använda kvartalsuppgifter kommit till slutsatsen att eurons effekt på inflationen låg på 0,16 procent under det första kvartalet 2002 i jämförelse med det sista kvartalet 2001. Man måste dock vara försiktig när man använder denna siffra. För det första för att det är svårt att göra sådana kalkyler och för det andra på grund av att det enligt vår åsikt endast är några varor och tjänster som konsumeras regelbundet som har haft ovanligt höga prisökningar, även om det är en övergripande korrekt siffra, och i och med detta får medborgarna intrycket av att ökningen har varit mycket större. Det tredje skälet är att det inte är mindre sant att euron på medellång sikt skall bidra till att förbättra konkurrensklimatet och den ekonomiska effektiviteten, och på så vis minska konsumtionspriserna.
Detta var det jag ville säga här i kväll, och nu ger jag ordet till ordföranden för Europeiska centralbanken, Duisenberg, som säkerligen kommer att ta upp ytterligare frågor."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples