Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-02-Speech-2-040"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020702.2.2-040"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente del Parlamento, señor Presidente en ejercicio del Consejo, señor Presidente de la Comisión, como le dije al Sr. de Miguel en la pasada sesión, ésta es la primera Presidencia de la Unión Europea con geometría variable.
En su Presidencia, señor Aznar, la Unión Europea no ha desempeñado un verdadero protagonismo para la solución justa del conflicto de Oriente Próximo, y sus propuestas acerca de América Latina y del Mediterráneo han sido de un perfil bajo incomprensible.
Por estas razones, señor Aznar, no podemos hacer una valoración positiva de su Presidencia. Los aspectos positivos -el proyecto Galileo, la tarjeta sanitaria, alguna cosa más- palidecen ante estas razones que yo he intentado, al menos para nosotros, esbozar.
No se puede hacer más Europa deteriorando las políticas sociales, los servicios públicos o las políticas europeas comunes. Es necesaria más Europa pero, también y sobre todo, una mejor Europa. Otra Europa es posible -como han venido reclamando miles de ciudadanos ante cada Consejo Europeo cada vez más y, particularmente en su Presidencia, en Barcelona, Madrid, Valencia y Sevilla. Más Europa, sí, pero una Europa más solidaria, más humana, más al servicio de los ciudadanos y más presente en la escena internacional.
Le agradecería también, señor Presidente en ejercicio del Consejo, que pudiera usted clarificar el tema del suceso con Portugal en relación con estas manifestaciones.
Es sorprendente la escasa relación entre la exposición que el Sr. Aznar realizó al inicio de la Presidencia en esta Cámara acerca de las prioridades y la actividad de la Unión Europea en este semestre. Es notable la capacidad de adaptación que ha demostrado cambiando sus prioridades. Por ejemplo, cuando se hizo complicado cumplir los objetivos de la ampliación, se introdujo el tema de la inmigración ilegal. La prioridad del terrorismo era un enfoque en parte reductor del mandato, mucho más amplio, emanado de Laeken, que se centraba en la política exterior y de seguridad común. En realidad, no se ha registrado ningún avance importante con relación a este aspecto y la cuestión del terrorismo ha consistido en la orden de detención y entrega básicamente, que en parte ya fue diseñada por la Presidencia belga.
Su capacidad de adaptación se hace aún más patente si pensamos que al principio de la Presidencia, por ejemplo, se habían aparcado las propuestas de la Comisión sobre inmigración. En Sevilla, la cuestión de la inmigración se trató de enfocar exclusiva y básicamente desde un punto de vista represivo y policial. Afortunadamente, algunos Estados miembros dulcificaron sus propuestas a este respecto.
Se han dejado de lado -por desarrollar, sería más correcto- las políticas de integración, los expedientes de reagrupación familiar, el estatuto para residentes de larga permanencia o la regulación común de las corrientes migratorias.
El lema de su Presidencia, señor Aznar, era "más Europa" y entre las prioridades, la que quizás tenía mayor alcance político era la relacionada con la ampliación de la Unión Europea. Es cierto que se ha cerrado un buen número de capítulos, pero no todos tienen la misma importancia. El agrícola era el principal y, dentro de él, las ayudas directas son mucho más importantes que cualquier otro tema. La cicatera propuesta de la Comisión sobre la agricultura es rechazada por la mayoría de los países candidatos. Por otra parte, el bloqueo de cuatro Estados del Consejo de Asuntos Generales pone de manifiesto la magnitud del problema, un problema en el que no se ha avanzado mucho en Sevilla.
Un buen número de Estados miembros quiere un mercado más grande, pero no más Europa. Las razones son presupuestarias y el objetivo, en parte, es desmantelar o reducir las escasas políticas comunes.
Efectivamente, señor Aznar, es necesaria más Europa; una Europa más grande, pero no vacía de contenidos. No es admisible el argumento que usted usó antes del Consejo Europeo de Sevilla: "los esfuerzos inútiles conducen a la melancolía". La Presidencia debe hacer todo lo que esté en su mano para cumplir los objetivos finales. A usted, señor Aznar, en Barcelona no le supuso ningún problema -me parece a mí- presionar a Francia hasta el final acerca de la liberalización del suministro de la energía eléctrica, aun habiendo un proceso electoral en marcha en ese país. Sin embargo, ante el proceso electoral actual en algún otro país, no ha actuado del mismo modo, para evitar las presiones sobre la ampliación y la reducción de la PAC, porque seguramente lo considera un esfuerzo inútil. Sin justificar su actitud con respecto a las liberalizaciones, es evidente que usted ahí ha usado dos varas de medir.
Su enfoque también ha sido parcial y reductor en los aspectos económicos. Ha conseguido conferir al proceso de Lisboa una impronta muy neoliberal, olvidando sus contenidos sobre el empleo de calidad, la cohesión social y el papel del diálogo social. Se niega a reconocer el nuevo escenario económico, alejado ya de las previsiones de Lisboa; se mantiene una interpretación inflexible en las orientaciones económicas del Pacto de Estabilidad, pero, a la vez, el "sálvese quien pueda" para que algunos Estados miembros puedan arreglar sus problemas de equilibrio presupuestario. Y esto tampoco se puede calificar de más Europa.
En enero, usted manifestó literalmente su intención de crear una zona de mayor prosperidad económica que salvaguarde el modelo social europeo. El Consejo Europeo de Barcelona y las políticas que su Gobierno pretende aplicar en España demuestran lo contrario. Y de Barcelona a Sevilla, señor Aznar, le convocaron una huelga general. No podía ser de otra forma, porque su reforma laboral, que recorta la protección del desempleo y abarata el despido, es un exponente más de lo que la Presidencia española entiende por flexibilizar el mercado laboral."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand for Parlamentet, hr. formand for Rådet, hr. formand for Kommissionen, som jeg sagde til hr. de Miguel under det foregående møde, er dette det første formandskab for EU med variabel geometri.
Under Deres formandskab, hr. Aznar, har EU ikke spillet en rigtig hovedrolle for at finde en retfærdig løsning på konflikten i Mellemøsten, og dets forslag om Latinamerika og Middelhavsområdet har været ufatteligt uambitiøse.
Af disse grunde, hr. Aznar, kan vi ikke vurdere Deres formandskab positivt. De positive aspekter - Galileo-projektet, sygesikringskortet og noget mere - blegner i forhold til de, i hvert fald for os, negative ting, som jeg har forsøgt at skitsere.
Man kan ikke skabe mere Europa med en forværring af de sociale politikker, de offentlige tjenesteydelser eller de fælles europæiske politikker. Det er nødvendigt med mere Europa, men det er også, og især, nødvendigt med et bedre Europa. Det er muligt at skabe et andet Europa - som tusinder af borgere har krævet det i stigende grad for hvert møde i Det Europæiske Råd og især under Deres formandskab i Barcelona, Madrid, Valencia og Sevilla. Mere Europa, ja, men et mere solidarisk og humant Europa i borgernes tjeneste, som er mere til stede på den internationale scene.
Jeg ville også takke Dem, hr. rådsformand, hvis De kunne gøre rede for hændelsen med Portugal i forbindelse med disse demonstrationer.
Den ringe forbindelse mellem den redegørelse for prioriteterne, som hr. Aznar afgav ved begyndelsen af formandskabet her i Parlamentet, og EU's aktiviteter i dette halvår er overraskende. Den tilpasningsevne, som det har vist ved at ændre sine prioriteter, er bemærkelsesværdig. Da det f.eks. viste sig at være vanskeligt at nå målene for udvidelsen, blev spørgsmålet om ulovlig indvandring taget op. Prioriteten om terrorisme var en delvist afgrænset strategi fra det meget bredere mandat fra Laeken, som var centreret om den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Der er i virkeligheden ikke sket noget mærkbart fremskridt på dette område, og spørgsmålet om terrorisme har hovedsageligt bestået i den europæiske arrestordre, som allerede delvist blev udformet af det belgiske formandskab.
Dets tilpasningsevne bliver endnu mere åbenbar, hvis vi tænker på, at arbejdet med Kommissionens forslag om indvandring ved formandskabets begyndelse stod stille. I Sevilla forsøgte man at behandle indvandringsspørgsmålet udelukkende og grundlæggende ud fra et repressivt og politimæssigt synspunkt. Heldigvis fik nogle medlemsstater mildnet forslagene på det område.
Man har tilsidesat - i stedet for at udvikle, det ville være mere korrekt - integrationspolitikkerne, sagerne om familiesammenføring, statussen som fastboende udlænding og den fælles regulering af migrationsstrømme.
Deres formandskabs valgsprog, hr. Aznar, var "mere Europa", og den prioritet, der måske havde størst politisk rækkevidde, var den om udvidelsen af EU. Det er rigtigt, at et stort antal kapitler er blevet afsluttet, men de er ikke alle lige vigtige. Landbrugskapitlet var det vigtigste, og inden for det var den direkte støtte langt det vigtigste. Den ramme, som Kommissionen har foreslået for landbrug, er blevet afvist af størstedelen af ansøgerlandene. Samtidig viser fire staters blokering i Rådet (almindelige anliggender) problemets omfang, og der skete ikke de store fremskridt på det område i Sevilla.
Et stort antal medlemsstater ønsker et større marked, men ikke mere Europa. Årsagerne er budgetmæssige, og målet er til dels at afskaffe eller begrænse de få fælles politikker.
Det er faktisk, hr. Aznar, nødvendigt med mere Europa, et større Europa, men ikke et indholdsløst Europa. Det argument, som De brugte inden Det Europæiske Råds møde i Sevilla, om, at nyttesløse bestræbelser fører til tungsind, er uantageligt. Formandskabet bør gøre alt, hvad der står i dets magt for at nå de endelige mål. I Barcelona havde De, hr. Aznar - så vidt jeg husker - ingen problemer med at presse Frankrig til det sidste, hvad angår liberalisering af energiforsyningen på elektricitetsområdet, selv om der var en valgproces i gang i landet. I forbindelse med den igangværende valgproces i et andet land har De imidlertid ikke optrådt på samme måde for at undgå pres om udvidelsen og begrænsning af den fælles landbrugspolitik, ganske givet fordi De anser det for at være en nyttesløs bestræbelse. Uden at Deres optræden omkring liberaliseringerne skal retfærdiggøres, er det indlysende, at De har anvendt to forskellige målestokke.
Deres strategi har også været delvis og afgrænset på de økonomiske områder. De har formået at give Lissabon-processen et meget nyliberalt præg, og De har glemt dens mål om kvalitet i arbejdet, social samhørighed og den sociale dialogs betydning. Man nægter at erkende den nye økonomiske situation, som allerede er langt fra skønnene fra Lissabon. Man holder fast ved en stiv fortolkning af stabilitetspagtens økonomiske retningslinjer, men samtidig "enhver er sig selv nærmest", for at nogle medlemsstater kan få løst deres problemer med at få budgettet til at balancere. Og det kan heller ikke betegnes som mere Europa.
I januar gav De ordret udtryk for Deres ønske om at skabe et område med større økonomisk velstand, der kan beskytte den europæiske sociale model. Det Europæiske Råd i Barcelona og de politikker, som Deres regering forsøger at føre i Spanien, viser det modsatte. Og fra Barcelona til Sevilla, hr. Aznar, blev der varslet en generalstrejke over for Dem. Det kunne ikke være anderledes, for Deres arbejdsmarkedsreform, der skærer ned på arbejdsløshedsunderstøttelsen og gør det billigere at afskedige ansatte, er endnu et eksempel på, hvad det spanske formandskab forstår ved at smidiggøre arbejdsmarkedet."@da1
"Herr Präsident des Parlaments, Herr amtierender Ratspräsident, Herr Präsident der Kommission! Wie ich Herrn de Miguel in der vergangenen Tagung sagte, ist dies der erste Vorsitz der Europäischen Union mit variabler Geometrie.
In der Zeit Ihres Vorsitzes, Herr Aznar, hat die Europäische Union keine wirkliche Vorreiterrolle für eine gerechte Lösung des Nahost-Konflikts gespielt, und Ihre Vorschläge zu Lateinamerika und zum Mittelmeerraum besaßen ein unverständlich niedriges Profil.
Aufgrund dessen, Herr Aznar, können wir keine positive Bewertung Ihrer Präsidentschaft vornehmen. Die positiven Aspekte – das Projekt GALILEO, die Krankenversicherungskarte und das eine oder andere mehr – verblassen angesichts dieser Gründe, die ich versucht habe zu umreißen, zumindest für uns.
Man kann nicht „Mehr Europa“ machen und dabei der Sozialpolitik, dem öffentlichen Dienst oder der gemeinsamen europäischen Politik Schaden zufügen. Mehr Europa ist notwendig, aber auch und vor allem ein besseres Europa. Ein anderes Europa ist möglich – wie es Tausende von Bürgern vor jedem Europäischen Rat mit immer lauterer Stimme, insbesondere während Ihrer Präsidentschaft in Barcelona, Madrid, Valencia und Sevilla, gefordert haben. Mehr Europa ja, aber ein solidarischeres, humaneres Europa, das stärker im Dienste der Bürger steht und größere internationale Präsenz zeigt.
Ich wäre Ihnen auch dankbar, Herr amtierender Ratspräsident, wenn Sie den Zwischenfall mit Portugal anlässlich dieser Demonstrationen aufklären könnten.
Erstaunlich ist der geringe Zusammenhang zwischen den Erklärungen, die Herr Aznar in diesem Hause zu Beginn der Präsidentschaft über die Prioritäten gegeben hat, und der Tätigkeit der Europäischen Union in diesem Halbjahr. Die Fähigkeit zur Anpassung, die er bei der Änderung seiner Prioritäten an den Tag gelegt hat, ist bemerkenswert. Als es ihm beispielsweise zu kompliziert wurde, die Ziele der Erweiterung zu erfüllen, brachte er das Thema der illegalen Einwanderung in die Diskussion. Die Priorität des Terrorismus war ein Ansatz, der das viel umfassendere Mandat von Laeken, das auf der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik fußt, teilweise einschränkte. In Wirklichkeit ist kein bedeutender Fortschritt in Bezug auf diesen Aspekt zu verzeichnen, und die Frage des Terrorismus bestand hauptsächlich im Haftbefehl, der zum Teil schon von der belgischen Präsidentschaft konzipiert worden war.
Seine Anpassungsfähigkeit wird noch offenkundiger, wenn man bedenkt, dass zum Beispiel die Vorschläge der Kommission zur Einwanderung zu Beginn des Vorsitzes gestoppt wurden. In Sevilla versuchte man, die Frage der Einwanderung vor allem und ausschließlich aus repressiver und polizeilicher Sicht anzugehen. Glücklicherweise milderten einige Mitgliedstaaten seine diesbezüglichen Vorschläge.
Die Integrationspolitiken, die Frage der Familienzusammenführung, der Status von langfristig Aufenthaltsberechtigten oder die gemeinsame Regelung der Flüchtlingsströme wurden ausgeklammert – besser gesagt, nicht entwickelt.
Das Motto Ihrer Präsidentschaft, Herr Aznar, war „Mehr Europa“, und die größte politische Tragweite unter den Prioritäten hatte vielleicht diejenige, die sich auf die Erweiterung der Europäischen Union bezog. In der Tat wurde eine gute Zahl von Kapiteln abgeschlossen, aber nicht alle haben die gleiche Bedeutung. Das Agrarkapitel war die Hauptsache, und darin sind die Direkthilfen viel wichtiger als jedes andere Thema. Der knauserige Vorschlag der Kommission zur Landwirtschaft wird von der Mehrheit der Beitrittskandidaten abgelehnt. Zum anderen offenbart die Blockade von vier Staaten im Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ das Ausmaß des Problems, eines Problems, bei dem in Sevilla keine großen Fortschritte erzielt wurden.
Eine erhebliche Zahl von Mitgliedstaaten will einen größeren Markt, aber nicht mehr Europa. Die Gründe sind haushaltspolitischer Natur, und das Ziel besteht teilweise darin, die wenigen gemeinsamen Politikbereiche zu demontieren oder zu reduzieren.
In der Tat ist mehr Europa vonnöten, Herr Aznar, ein größeres, aber kein inhaltsloses Europa. Das von Ihnen vor dem Europäischen Rat von Sevilla verwendete Argument „Die nutzlosen Anstrengungen führen zur Melancholie“ kann nicht akzeptiert werden. Die Präsidentschaft muss alles in ihren Kräften Stehende tun, um die letztendlichen Ziele zu erreichen. Für Sie, Herr Aznar, war es in Barcelona kein Problem – so scheint es mir –, auf Frankreich wegen der Liberalisierung der Energieversorgung bis zum Ende Druck auszuüben, obwohl der Wahlkampf in diesem Land im Gange war. Angesichts des derzeitigen Wahlkampfes in einem anderen Land sind Sie nicht in der gleichen Weise verfahren, um den Druck auf die Erweiterung und die Reduzierung der GAP zu verhindern, denn sicher halten Sie es für eine nutzlose Kraftanstrengung. Ohne Ihre Haltung in Bezug auf die Liberalisierungen zu rechtfertigen, ist es offensichtlich, dass Sie hier mit zweierlei Maß messen.
Ihr Herangehen an die wirtschaftlichen Aspekte war ebenfalls unvollständig und einschränkend. Es ist Ihnen gelungen, dem Prozess von Lissabon ein stark neoliberales Gepräge zu geben, wobei seine Inhalte in Bezug auf hochwertige Arbeitsplätze, den sozialen Zusammenhalt und die Rolle des sozialen Dialogs in Vergessenheit gerieten. Man weigert sich, das neue Wirtschaftsszenarium, das sich schon von den Voraussagen von Lissabon entfernt hat, anzuerkennen, man hält an einer inflexiblen Interpretation des Stabilitätspakts in den Grundzügen der Wirtschaft fest, aber gleichzeitig gilt das „Rette sich, wer kann“, damit einige Mitgliedstaaten ihre Probleme in Bezug auf einen ausgeglichenen Haushalt regeln können. Auch das kann man keinesfalls als „Mehr Europa“ bezeichnen.
Im Januar erklärten Sie wörtlich Ihre Absicht, eine Zone größerer wirtschaftlicher Prosperität zu schaffen, durch die das europäische Sozialmodell bewahrt wird. Der Europäische Rat von Barcelona und die Politik, die Ihre Regierung in Spanien durchsetzen will, beweisen das Gegenteil. In der Zeit zwischen Barcelona und Sevilla, Herr Aznar, wurde ein Generalstreik ausgerufen. Das konnte nicht anders sein, denn Ihre Reform des Arbeitsmarkts, die den Arbeitslosenschutz kürzt und die Entlassung verbilligt, ist ein weiterer Gradmesser dafür, was die spanische Präsidentschaft unter Flexibilisierung des Arbeitsmarkts versteht."@de7
"Κύριε Πρόεδρε του Κοινοβουλίου, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, κύριε Πρόεδρε της Επιτροπής, όπως είπα στον κ. de Miguel στην προηγούμενη συνεδρίαση, αυτή είναι η πρώτη Προεδρία της Ευρωπαϊκής Ένωσης με μεταβλητή γεωμετρία.
Κατά την Προεδρία σας, κύριε Αθνάρ, η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν διαδραμάτισε πραγματικά πρωταγωνιστικό ρόλο για τη δίκαιη επίλυση της σύγκρουσης της Μέσης Ανατολής και οι προτάσεις σας σχετικά με τη Λατινική Αμερική και τη Μεσόγειο ήταν ακατανόητα χαμηλών τόνων.
Γι’ αυτούς τους λόγους, κύριε Αθνάρ, δεν μπορούμε να κάνουμε θετική αποτίμηση της Προεδρίας σας. Οι θετικές πτυχές – το πρόγραμμα Galileo, η κάρτα υγείας και μερικές ακόμη – ωχριούν μπροστά σε αυτούς τους λόγους που προσπάθησα να σκιαγραφήσω, τουλάχιστον για εμάς.
Δεν μπορεί να υπάρξει περισσότερη Ευρώπη με την επιδείνωση των κοινωνικών πολιτικών, των δημόσιων υπηρεσιών ή των κοινών ευρωπαϊκών πολιτικών. Χρειαζόμαστε περισσότερη Ευρώπη, αλλά, επίσης και πάνω από όλα, καλύτερη Ευρώπη. Είναι εφικτή μία άλλη Ευρώπη – όπως ζητούν χιλιάδες πολίτες σε κάθε Ευρωπαϊκό Συμβούλιο ολοένα και περισσότερο και, ιδιαίτερα κατά την Προεδρία σας, στη Βαρκελώνη, τη Μαδρίτη, τη Βαλένθια και τη Σεβίλλη. Περισσότερη Ευρώπη, ναι, αλλά μία Ευρώπη περισσότερο αλληλέγγυα, περισσότερο ανθρώπινη, περισσότερο στην υπηρεσία των πολιτών και περισσότερο παρούσα στη διεθνή σκηνή.
Θα σας ευχαριστούσα επίσης, κύριε Προεδρεύων του Συμβουλίου, αν μπορούσατε να διευκρινίσετε το θέμα του συμβάντος με την Πορτογαλία σε σχέση με αυτές τις διαδηλώσεις.
Είναι εκπληκτική η ανύπαρκτη σχεδόν σχέση μεταξύ της έκθεσης που παρουσίασε ο κ. Αθνάρ στην αρχή της Προεδρίας σε αυτό το Σώμα σχετικά με τις προτεραιότητες και της δραστηριότητας της Ευρωπαϊκής Ένωσης αυτό το εξάμηνο. Είναι αξιοσημείωτη η ικανότητα προσαρμογής που επέδειξε αλλάζοντας τις προτεραιότητές του. Για παράδειγμα, όταν έγινε περίπλοκη η εκπλήρωση των στόχων της διεύρυνσης, εισήγαγε το θέμα της παράνομης μετανάστευσης. Η προτεραιότητα της τρομοκρατίας ήταν μία προσέγγιση που περιόριζε εν μέρει την πολύ πιο ευρεία εντολή που είχε δοθεί στο Λάκεν και η οποία επικεντρωνόταν στην κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφαλείας. Στην πραγματικότητα, δεν έγινε καμία σημαντική πρόοδος σχετικά με το θέμα αυτό και το ζήτημα της τρομοκρατίας περιορίστηκε βασικά στο ευρωπαϊκό ένταλμα σύλληψης, το οποίο εν μέρει είχε σχεδιαστεί ήδη από τη βελγική Προεδρία.
Η ικανότητα προσαρμογής του γίνεται ακόμη πιο έκδηλη, αν σκεφτούμε ότι στην αρχή της Προεδρίας, για παράδειγμα, είχαν παγώσει οι προτάσεις της Επιτροπής σχετικά με τη μετανάστευση. Στη Σεβίλλη, επιχειρήθηκε να προσεγγιστεί το ζήτημα της μετανάστευσης αποκλειστικά και βασικά από αστυνομική και κατασταλτική άποψη. Ευτυχώς, ορισμένα κράτη μέλη μετρίασαν τις προτάσεις τους ως προς αυτό το θέμα.
Αφέθηκαν κατά μέρος – αντί να αναπτυχθούν, πράγμα που θα ήταν πιο σωστό – οι πολιτικές ένταξης, ο φάκελος της οικογενειακής επανένωσης, το καθεστώς για τους κατοίκους μακράς διαμονής ή τη κοινή ρύθμιση των μεταναστευτικών ρευμάτων.
Το σύνθημα της Προεδρίας σας, κύριε Αθνάρ, ήταν “περισσότερη Ευρώπη” και, μεταξύ των προτεραιοτήτων, εκείνη που ίσως είχε την μεγαλύτερη πολιτική σημασία ήταν η σχετική με τη διεύρυνση της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Είναι αλήθεια ότι έχει κλείσει ένας μεγάλος αριθμός κεφαλαίων, αλλά δεν έχουν όλα τα κεφάλαια την ίδια σημασία. Το κεφάλαιο της γεωργίας ήταν το κυριότερο και, στο πλαίσιό του, οι άμεσες ενισχύσεις είναι πολύ πιο σημαντικές από οποιοδήποτε άλλο θέμα. Η φειδωλή πρόταση της Επιτροπής σχετικά με τη γεωργία απορρίφθηκε από την πλειονότητα των υποψηφίων χωρών. Εξάλλου, το βέτο τεσσάρων κρατών του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων αποκαλύπτει το μέγεθος του προβλήματος, ενός προβλήματος που δεν προχώρησε πολύ στη Σεβίλλη.
Ένας σημαντικός αριθμός κρατών μελών θέλει μια πιο μεγάλη αγορά, αλλά όχι περισσότερη Ευρώπη. Οι λόγοι είναι δημοσιονομικοί και ο στόχος, εν μέρει, είναι η κατάργηση ή η μείωση των ελάχιστων κοινών πολιτικών.
Πράγματι, κύριε Αθνάρ, είναι απαραίτητη η περισσότερη Ευρώπη· μία πιο μεγάλη Ευρώπη, αλλά όχι κενή περιεχομένου. Δεν είναι αποδεκτό το επιχείρημα που χρησιμοποιήσατε στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης: “οι μάταιες προσπάθειες οδηγούν στη μελαγχολία”. Η Προεδρία πρέπει να κάνει ό,τι περνάει από το χέρι της για να εκπληρώσει τους τελικούς στόχους. Στη Βαρκελώνη, δεν σας ήταν καθόλου δύσκολο, κύριε Αθνάρ – κατά την άποψή μου – να πιέσετε τη Γαλλία μέχρι τέλους για την ελευθέρωση της παροχής ηλεκτρικής ενέργειας, μολονότι βρισκόταν σε εξέλιξη μία εκλογική διαδικασία στη χώρα αυτή. Ωστόσο, μπροστά στην εκλογική διαδικασία κάποιας άλλης χώρας, δεν ενεργήσατε με τον ίδιο τρόπο, προκειμένου να αποφύγετε τις πιέσεις σχετικά με τη διεύρυνση και τη μείωση της ΚΓΠ, διότι σίγουρα το θεωρείτε μάταιη προσπάθεια. Χωρίς να δικαιολογήσετε τη στάση σας όσον αφορά τις ελευθερώσεις, είναι φανερό ότι σε αυτή την περίπτωση χρησιμοποιήσατε δύο μέτρα και δύο σταθμά.
Η προσέγγισή σας ήταν επίσης μεροληπτική και περιοριστική στα οικονομικά θέματα. Καταφέρατε να προσδώσετε στη διαδικασία της Λισαβόνας μία πολύ νεοφιλελεύθερη χροιά, λησμονώντας το περιεχόμενό της όσον αφορά την ποιοτική απασχόληση, την κοινωνική συνοχή και τον ρόλο του κοινωνικού διαλόγου. Αρνείστε να αναγνωρίσετε το νέο οικονομικό σκηνικό, που έχει ήδη απομακρυνθεί από τις προβλέψεις της Λισαβόνας· διατηρείτε μία ανελαστική ερμηνεία των οικονομικών προσανατολισμών του Συμφώνου Σταθερότητας, αλλά, παράλληλα, το “ο σώζων εαυτόν σωθήτω” για να μπορέσουν ορισμένα κράτη μέλη να τακτοποιήσουν τα προβλήματα δημοσιονομικής ισορροπίας τους. Ούτε αυτό μπορεί να χαρακτηριστεί ως περισσότερη Ευρώπη.
Τον Ιανουάριο εκδηλώσατε επί λέξει την πρόθεσή σας να δημιουργήσετε μία ζώνη μεγαλύτερης οικονομικής ευημερίας που θα διασφαλίζει το ευρωπαϊκό κοινωνικό μοντέλο. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης και οι πολιτικές που φιλοδοξεί να εφαρμόσει η κυβέρνησή σας στην Ισπανία αποδεικνύουν το αντίθετο. Και από τη Βαρκελώνη ως τη Σεβίλλη, κύριε Αθνάρ, πραγματοποιήθηκε εναντίον σας γενική απεργία. Δεν θα μπορούσε να γίνει διαφορετικά, διότι η εργασιακή σας μεταρρύθμιση, που περικόπτει τα επιδόματα ανεργίας και αυξάνει τις απολύσεις, είναι ένα ακόμη παράδειγμα του τι θεωρεί η ισπανική Προεδρία ευελιξία στην αγορά εργασίας."@el8
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, President of the Commission, as Mr de Miguel said to you in the last part-session, this is the first Presidency of the European Union with variable geometry.
During your Presidency, Mr Aznar, the European Union has not played a truly leading role in finding a fair solution to the conflict in the Middle East, and your proposals on Latin America and the Mediterranean have been incomprehensibly low-profile.
For these reasons, Mr Aznar, we cannot make a positive assessment of your Presidency. The positive aspects: the Galileo project, the health insurance card, and some other things, pale into insignificance against these reasons that I have tried to outline, at least for us.
You cannot make more Europe by allowing social policies, public services and common European policies to deteriorate. We need more Europe but also, and above all, a better Europe. Another Europe is possible, as thousands of citizens have been increasingly demanding more and more before every European Council, and particularly during your Presidency, in Barcelona, Madrid, Valencia and Seville. More Europe, yes, but a more supportive, more human Europe that serves citizens more and has a greater presence on the international stage.
I would also be grateful, Mr President-in-Office of the Council, if you could clarify the issue of what happened with Portugal regarding these demonstrations.
It is astonishing how little the priorities that Mr Aznar set out in this House at the start of the Presidency bear relation to the activity of the European Union during the past six months. He has shown a remarkable capacity to adapt in changing his priorities. For example, when it became complicated to fulfil the enlargement objectives, the subject of illegal immigration was introduced. The priority of terrorism was a focus that partly reduced the much broader mandate from Laeken, focused on the Common Foreign and Security Policy. In actual fact there has not been any significant progress made on this aspect, and the issue of terrorism has consisted basically of the arrest warrant which had already been partly drawn up by the Belgian Presidency.
His capacity to adapt becomes even clearer if we consider that at the start of the Presidency, for example, the Commission’s proposals on immigration had been shelved. In Seville an attempt was made to deal with the issue of immigration solely and basically from a repressive and policing point of view. Fortunately, some Member States toned down his proposals in that respect.
Integration policies, family reunification cases, long-term resident status and common regulation of migratory flows have been put aside, or more correctly, are still to be developed.
The slogan for your Presidency, Mr Aznar, was "more Europe”, and one of the priorities and perhaps the one with the greatest political scope was that associated with the enlargement of the European Union. It is true that a good number of chapters have been closed, but they are not all of equal importance. The agricultural chapter was the main one, and within it, direct aid is much more important than any other subject. The Commission’s tight-fisted proposal on agriculture is rejected by the majority of the candidate countries. Also, the blocking of the General Affairs Council by four Member States demonstrates the magnitude of the problem, a subject on which not much progress was made in Seville.
A large number of Member States want a larger market, but not more Europe. The reasons are budgetary and the objective is partly to dismantle or reduce the few common policies.
We do need more Europe, Mr Aznar; a larger Europe, but not one that is void of content. The argument that you used before the Seville European Council is not valid: "futile efforts lead to melancholy ". The Presidency must do everything in its power to fulfil the final objectives. Mr Aznar, in Barcelona I do not think that you had any problem with pressuring France to the end regarding the liberalisation of electricity, despite the fact that there was an electoral process underway in that country. However, with the current electoral process in another country, you have not acted in the same way, in order to avoid pressure on enlargement and the reduction of the CAP, because you must consider it to be a futile effort. Although I am not justifying the attitude to liberalisation, it is clear that you have used two different yardsticks.
Your approach to economic aspects has also been partial and reductionist. You have managed to make a very neo-liberal mark on the Lisbon process, forgetting its content on quality employment, social cohesion and the role of social dialogue. You refuse to recognise the new economic stage, which has now moved far from the predictions of Lisbon; you maintain an inflexible interpretation in the economic guidelines of the Stability pact, but, at the same time, an “every man for himself” attitude so that some Member States can solve their budget balancing problems. That cannot be described as more Europe either.
In January, you literally stated your intention to create an area of greater economic prosperity to safeguard the European social model. The Barcelona European Council and the policies that your Government intends to implement in Spain are proof to the contrary. And from Barcelona to Seville, Mr Aznar, a general strike was called. There could be no other way, because your labour reform, cutting unemployment protection and making dismissal cheaper, is a further indicator of what the Spanish Presidency understands by making the labour market more flexible."@en3
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, kuten sanoin jäsen de Miguelille edellisessä istunnossa, tämä on ensimmäinen Euroopan unionin eriytetyn yhdentymisen puheenjohtajakausi.
Teidän puheenjohtajakautenne aikana, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Aznar, Euroopan unioni ei ole näytellyt todellista pääroolia Lähi-idän konfliktin oikeudenmukaisessa ratkaisemisessa ja teidän ehdotuksenne Latinalaisen Amerikan ja Välimeren asioissa ovat olleet ääriviivoiltaan käsittämättömyyden alapuolella.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Aznar, näiden syiden vuoksi emme voi antaa myönteistä arviota puheenjohtajakaudestanne. Myönteiset asiat – Galileo-projekti, terveyskortti ja muutama muu asia – kalpenevat näiden syiden rinnalla, joita olen yrittänyt ainakin itsellemme hahmotella.
Ei voi tehdä enemmän Eurooppaa turmellen samalla sosiaalipolitiikkoja, julkisia palveluja tai yhteisiä eurooppalaisia politiikkoja. Enemmän Eurooppaa on tarpeen, mutta samalla myös ennen kaikkea parempi Eurooppa. Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen - kuten tuhannet kansalaiset ovat jokaisen Eurooppa-neuvoston edessä vaatineet joka kerta yhä voimakkaammin ja erityisesti teidän puheenjohtajakautenne aikana Barcelonassa, Madridissa, Valenciassa ja Sevillassa. Enemmän Eurooppaa, kyllä, mutta solidaarisempaa, humaanimpaa, enemmän kansalaisia palvelevaa ja enemmän kansainvälisellä näyttämöllä läsnä olevaa Eurooppaa.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olisin myös kiitollinen, jos voisitte selvittää Portugalin kanssa sattunutta tapausta koskien näitä mielenosoituksia.
On yllättävää, kuinka vähän yhteistä puheenjohtajakaudella on siihen esitykseen, jonka neuvoston puheenjohtaja Aznar antoi puheenjohtajakauden alussa ensisijaisista tavoitteista ja Euroopan unionin toiminnasta. Puheenjohtajavaltio on osoittanut huomattavaa sopeutumiskykyä muuttamalla ensisijaisia tavoitteita. Esimerkiksi kun laajentumisen tavoitteet muodostuivat hankaliksi, otettiin esille laittoman siirtolaisuuden teema. Terrorismia koskeva tavoite rajoitti osaltaan puheenjohtajuutta ja se oli paljon laajempi, Laekenista lähtöisin oleva painopiste, joka keskittyi yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Itse asiassa tällä alueella ei ole kirjattu minkäänlaista merkittävää edistymistä ja terrorismikysymys on perustunut pääasiassa pidätys- ja luovutusmääräykseen, joka osaksi muotoiltiin jo Belgian puheenjohtajakaudella.
Puheenjohtajuuden sopeutumiskyky tulee yhä ilmeisemmäksi, jos ajattelemme, että puheenjohtajakauden alussa esimerkiksi komission ehdotukset maahanmuutosta oli siirretty myöhempään ajankohtaan. Sevillassa maahanmuuttokysymyksessä pyrittiin painottamaan yksinomaan ja pääasiassa kehitystä rajoittavaa ja poliisin näkökulmaa. Onneksi muutamat jäsenvaltiot pehmensivät ehdotuksiaan tässä asiassa.
On jätetty sivuun – oikeammin kehittymättöminä – maahanmuuttopolitiikat, perheiden yhdistämistä koskevat menettelyt, pysyvästi asettautuneiden asema tai muuttovirtojen yleinen säätely.
Arvoisa puheenjohtaja Aznar, puheenjohtajakautenne tunnuslause oli "enemmän Eurooppaa" ja painopistealueista se, jolla oli ehkä eniten poliittista merkitystä liittyi Euroopan unionin laajenemiseen. On totta, että huomattava määrä neuvottelulukuja on saatu päätökseen, mutta kaikki niistä eivät ole yhtä merkityksellisiä. Maatalouden neuvotteluluku oli tärkein ja sen sisällä suorat tuet ovat paljon tärkeämpiä kuin mikään muu aihe. Suurin osa ehdokasvaltioista hylkää komission kitsaan ehdotuksen maataloudesta. Toisaalta neljän valtion sulkeminen yleisten asioiden neuvoston ulkopuolelle osoittaa ongelman suuruuden, ongelman, jonka ratkaisemisessa ei paljoa edistytty Sevillassa.
Monet jäsenvaltioista haluavat suuremmat markkinat, mutta eivät enemmän Eurooppaa. Syyt ovat taloudellisia ja tavoitteena on osaksi hylätä tai rajoittaa vähäiset yhteiset politiikat.
Arvoisa puheenjohtaja Aznar, enemmän Eurooppaa on todellakin tarpeen, suurempi Eurooppa, mutta ei sisällötön. Argumentti, jota käytitte ennen Sevillan Eurooppa-neuvostoa ei ole hyväksyttävä: "tarpeettomat ponnistelut johtavat melankoliaan". Puheenjohtajavaltion pitää tehdä kaikki, mikä on sen käsissä, lopullisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Arvoisa puheenjohtaja Aznar, Barcelonassa teille ei ollut mikään ongelma – minun nähdäkseni – painostaa Ranskaa loppuun saakka sähköenergian toimittamisen vapauttamisessa, vieläpä kun maassa olivat vaalit meneillään. Kuitenkaan erään toisen valtion vaalien alla ette ole toiminut samalla tavoin välttääksenne laajentumispaineita ja YMP:n rajoittamista, sillä varmasti pidätte sitä tarpeettomana ponnisteluna. Arvioimatta suhtautumistanne vapauttamisiin, on ilmeistä, että tässä tapauksessa olette käyttänyt kahta eri mittatikkua.
Painotuksenne talousasioissa on ollut yksipuolinen ja rajoittava. Olette onnistunut jättämään Lissabonin prosessiin hyvin uusliberaalin jäljen, unohtaen sen sisällön parempien työpaikkojen luomisen, sosiaalisen koheesion ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun roolin kannalta. Kieltäydytte tunnustamasta uutta taloudellista näyttämöä, joka on jo erkaantunut Lissabonin ennustuksista. Pidätte yllä joustamatonta tulkintaa vakauttamissopimuksen taloussuuntauksista, mutta samalla "pelastautukoon, ken voi", jotta muutamat jäsenvaltiot voivat hoitaa talousarviota koskevat ongelmansa. Ja tätä ei myöskään voi pitää enemmän Eurooppana.
Tammikuussa ilmaisitte tarkasti aikomuksenne luoda taloudellisesti vauraamman alueen eurooppalaisen sosiaalisen mallin turvaamiseksi. Barcelonan Eurooppa-neuvosto ja ne politiikat, joita teidän hallituksenne pyrkii toteuttamaan Espanjassa, osoittavat päinvastaista. Barcelonasta Sevillaan, arvoisa puheenjohtaja Aznar, ja tuli yleislakko. Se oli väistämätöntä, koska teidän työreforminne, joka leikkaa uudelleen työttömyysturvaa ja tekee irtisanomisen halvemmaksi, on yksi osoitus lisää siitä millä tavoin Espanja puheenjohtajavaltiona ymmärtää työmarkkinoiden tekemisen joustaviksi."@fi5
"Monsieur le Président du Parlement, Monsieur le Président en exercice du Conseil, Monsieur le Président de la Commission, comme je l’ai dit à M. de Miguel lors de la dernière période de session, cette présidence de l’Union européenne est la première à être à géométrie variable.
Au cours de votre présidence, Monsieur Aznar, l'Union européenne n’a pas constitué un véritable protagoniste dans les efforts déployés pour parvenir à une résolution juste du conflit du Proche-Orient, et vos propositions concernant l’Amérique latine et la région méditerranéenne ont témoigné d’un profil bas incompréhensible.
Pour toutes ces raisons, Monsieur Aznar, nous ne pouvons donner une évaluation positive de votre présidence. Les aspects positifs - le projet Galileo, la carte d'assurance maladie et d’autres choses - font pâle figure face à ces raisons que je viens d’essayer, du moins pour nous, d’esquisser.
Il n’est pas acceptable de parvenir à "plus d’Europe" en nuisant aux politiques sociales, aux services publics ou aux politiques communes européennes. Il est nécessaire d’avoir "plus d’Europe", mais également et surtout une meilleure Europe. Une autre Europe est possible - comme l’ont de plus en plus réclamé des milliers de citoyens lors de chaque Conseil européen et, au cours de votre présidence particulièrement, à Barcelone, à Madrid, à Valence et à Séville. "Plus d’Europe", oui, mais une Europe plus solidaire, plus humaine, davantage au service des citoyens et plus présente sur la scène internationale.
Je vous saurais également gré, Monsieur le Président en exercice du Conseil, de pouvoir clarifier la question de ce qui s'est produit avec le Portugal en relation avec ces manifestations.
Il est surprenant de voir la faible relation existant entre l’exposé présenté par M. Aznar devant ce Parlement au début de la présidence à l’égard des priorités et l’activité de l’Union européenne au cours de ce semestre. La capacité d’adaptation dont il a fait preuve en changeant ses priorités est remarquable. Par exemple, lorsqu’il est devenu difficile de réaliser les objectifs de l’élargissement, la question de l’immigration légale est apparue. La priorité du terrorisme était une approche en partie réductrice du mandat émanant de Laeken, à la portée beaucoup plus large et centré sur la politique étrangère et de sécurité commune. En réalité, aucun progrès important n’a été enregistré à ce sujet et la question du terrorisme s’est principalement réduite au mandat d’arrêt et aux procédures de remise, déjà en partie mis au point par la présidence belge.
Sa capacité d’adaptation est encore plus évidente si nous pensons au fait qu’au début de la présidence, par exemple, les propositions de la Commission sur l’immigration avaient été écartées. À Séville, l’objectif était d’envisager la question de l’immigration d’un point de vue exclusivement et fondamentalement répressif et policier. Malheureusement, certains États membres ont édulcoré leurs propositions à cet égard.
Les politiques d’intégration, les dossiers de regroupement familial, le statut des résidents de longue durée et la réglementation commune des courants migratoires ont été laissés de côté - ou plutôt en attente de développement, pour être plus correct.
Le slogan de votre présidence, Monsieur Aznar, était "plus d’Europe" et, parmi les priorités, celle qui était peut-être pourvue de la plus grande portée politique était la priorité liée à l’élargissement de l’Union européenne. Il est certain qu’un grand nombre de chapitres ont été clos, mais tous ne revêtent pas la même importance. La question agricole était la question principale et, dans ce cadre, les aides directes sont bien plus importantes que tout autre sujet. La proposition avare de la Commission sur l’agriculture est rejetée par la majorité des pays candidats. D’autre part, le blocus de quatre États du Conseil "affaires générales" souligne l’ampleur du problème, à l’égard duquel peu de progrès ont été réalisés à Séville.
Bon nombre d’États membres souhaitent un marché plus vaste, mais pas "plus d’Europe". Les raisons en sont budgétaires et l’objectif est en partie de démanteler ou de réduire les quelques politiques communes existantes.
Il est vrai, Monsieur Aznar, qu'il est nécessaire d’avoir "plus d’Europe" ; une Europe plus grande, mais non dépourvue de contenu. L’argument que vous avez utilisé avant le Conseil européen de Séville est inadmissible : "Les efforts inutiles mènent à la mélancolie." La présidence se doit de faire tout son possible pour parvenir aux objectifs finaux. À Barcelone, Monsieur Aznar, cela ne vous a posé aucun problème - il me semble - d’exercer jusqu’au bout des pressions sur la France en ce qui concerne la libéralisation de l’approvisionnement en énergie électrique, alors qu’un processus électoral était en cours dans ce pays. Cependant, face au processus électoral actuellement en cours dans un autre pays, vous n’avez pas agi de la même manière afin d’éviter les pressions sur l’élargissement et la réduction de l’importance de la PAC, probablement parce que vous considérez cela comme un effort inutile. Sans justifier votre attitude à l’égard des libéralisations, il est évident que vous avez adopté là une politique de deux poids, deux mesures.
Votre approche s’est également avérée partiale et réductrice au niveau des aspects économiques. Vous êtes parvenu à conférer au processus de Lisbonne une empreinte très néo-libérale, en oubliant les aspects de l’emploi de qualité, de la cohésion sociale et du rôle du dialogue social. Vous refusez de reconnaître le nouveau cadre économique, déjà bien éloigné des prévisions de Lisbonne ; l’on maintient une interprétation inflexible des orientations économiques du pacte de stabilité, tout en appliquant le principe du "sauve qui peut", destiné à permettre à certains États membres de régler leurs problèmes d’équilibre budgétaire. Cela non plus ne peut être qualifié de "plus d’Europe".
Au mois de janvier, vous avez littéralement manifesté votre intention de créer une zone de plus grande prospérité économique qui préserve le modèle social européen. Le Conseil européen de Barcelone et les politiques que votre gouvernement prétend appliquer en Espagne démontrent le contraire. De Barcelone à Séville, Monsieur Aznar, une grève générale a été déclenchée. Il ne pouvait en être autrement, car votre réforme du travail, qui réduit la protection du chômage et diminue le coût du licenciement, donne un exemple supplémentaire de ce que la présidence espagnole entend par flexibilisation du marché du travail."@fr6
"Signor Presidente del Parlamento, signor Presidente in carica del Consiglio, signor Presidente della Commissione, come ho già detto al ministro de Miguel la scorsa tornata questa è la prima Presidenza dell’Unione a geometria variabile.
Sotto la sua guida, presidente Aznar, l’Unione europea non ha svolto un ruolo da vero protagonista nella ricerca di una soluzione equa in Medio Oriente, mentre le vostre proposte in materia di America latina e di Mediterraneo sono state di una levatura incomprensibilmente bassa.
Per queste ragioni, Presidente Aznar, noi non possiamo valutare la sua Presidenza in termini positivi. Gli aspetti positivi – il progetto GALILEO, la tessera sanitaria e poco più – impallidiscono davanti a tutte le argomentazioni che ho ora tentato di esporre, almeno secondo noi.
Non si può fare più Europa a detrimento delle politiche sociali, dei servizi pubblici o delle politiche comuni europee. Occorre più Europa, ma occorre anche e soprattutto un’Europa migliore. Un’altra Europa è possibile, come reclamata da migliaia di cittadini europei dinanzi a ciascun Consiglio europeo, sempre più ma particolarmente sotto la sua Presidenza, a Barcellona, Madrid, Valencia e Siviglia. Più Europa, sì, ma un’Europa più solidale, più umana, più al servizio dei cittadini, più presente sulla scena internazionale.
Le sarei inoltre grato, signor Presidente in carica del Consiglio, se potesse chiarire la questione che ha coinvolto il Portogallo in concomitanza con quelle manifestazioni.
E’ sorprendente la scarsa rispondenza fra l’esposizione delle priorità tenuta in quest’Aula all’inizio della Presidenza e le attività svolte dall’Unione in questo semestre. Ed è incredibile la capacità di adattamento di cui ha dato prova nel cambiare le sue priorità. Per esempio, quando rispettare gli obiettivi dell’ampliamento si è rivelato complicato, ecco introdotta la questione dell’immigrazione clandestina. La priorità al terrorismo era una visione in parte riduttiva del mandato, molto più vasto, conferito a Laeken, che si concentrava sulla politica estera e di sicurezza comune. In realtà non è stato compiuto alcun progresso significativo al riguardo e il problema del terrorismo è stato sostanzialmente ridotto alla sola questione del mandato di cattura europeo, in parte già definita dalla Presidenza belga.
Ma la sua capacità di adattamento diviene ancora più evidente se si pensa che, in apertura di Presidenza, per esempio, le proposte della Commissione in materia di immigrazione erano state accantonate. A Siviglia si è tentato di affrontare la questione dell’immigrazione da un punto di vista esclusivamente e sostanzialmente repressivo e di polizia. Fortunatamente, alcuni Stati membri hanno saputo edulcorare le vostre proposte in materia.
Sono state accantonate – per un futuro sviluppo, per essere più precisi – le politiche di integrazione, le pratiche di ricongiungimento familiare, lo
dei residenti di lunga durata o la disciplina comune dei flussi migratori.
Presidente Aznar, il motto della sua Presidenza era “più Europa” e, fra le priorità, quella probabilmente più politica era quella relativa all’ampliamento dell’Unione. E’ pur vero che sono stati conclusi numerosi capitoli, ma non tutti sono ugualmente importanti. Il più importante era quello agricolo e, al suo interno, gli aiuti diretti sopravanzano per importanza ogni altro aspetto. La già misera proposta della Commissione sull’agricoltura viene respinta dalla maggior parte dei paesi candidati. D’altra parte, il blocco imposto da quattro Stati al Consiglio “Affari generali” costituisce la riprova dell’entità del problema, un problema sul quale a Siviglia non sono stati fatti grandi progressi.
Un buon numero di Stati membri vuole un mercato più vasto, ma non più Europa. Le ragioni sono ragioni di bilancio e l’obiettivo, in parte, consiste nello smantellamento o nel ridimensionamento delle già scarse politiche comuni.
E’ vero, Presidente Aznar, occorre più Europa, un’Europa più grande, ma non vacua di contenuti. Non è ammissibile l’argomentazione cui lei si è appellato al Vertice di Siviglia: “gli sforzi vani conducono alla malinconia”. Una Presidenza è tenuta a fare tutto quanto è in suo potere per il rispetto degli obiettivi ultimi. A Barcellona non mi risulta che lei, Presidente Aznar, si sia fatto troppe difficoltà nel premere sulla Francia sulla liberalizzazione della distribuzione dell’energia elettrica, nonostante il paese fosse in campagna elettorale. Ecco ora invece che, davanti alla campagna elettorale di un altro paese, lei ha scelto una linea diversa evitando pressioni sull’ampliamento e sul ridimensionamento della PAC, evidentemente perché lo reputa uno sforzo vano. Senza voler giustificare la sua posizione in materia di liberalizzazione, è evidente che lei ha usato due pesi e due misure.
Ma lei ha tenuto una linea parziale e riduttiva anche in materia di economia. E’ riuscito a imprimere al processo di Lisbona una linea marcatamente neoliberale, dimenticandone i contenuti in termini di occupazione di qualità, coesione sociale e ruolo riconosciuto al dialogo sociale. Lei rifiuta di riconoscere il nuovo scenario economico, ormai lontano dalle previsioni di Lisbona; viene mantenuta un’interpretazione inflessibile degli indirizzi economici del Patto di stabilità, cui si affianca però un “si salvi chi può” per consentire ad alcuni Stati membri di risolvere i loro problemi di equilibrio dei conti pubblici. Neppure questo può essere definito come “più Europa”.
A gennaio lei ha manifestato, letteralmente, la sua intenzione di dar vita a una zona di maggior prosperità economica che permetta di salvaguardare il modello sociale europeo. Il Consiglio europeo di Barcellona e le politiche che il suo governo mira ad applicare in Spagna vanno però in direzione opposta. E fra Barcellona e Siviglia, signor Aznar, lei si è ritrovato un bello sciopero generale. E non poteva essere altrimenti, dato che la sua riforma del mercato del lavoro, che taglia i sussidi di disoccupazione e rende meno costosi i licenziamenti, costituisce l’ennesima riprova di ciò che intende la Presidenza spagnola per “flessibilità del mercato del lavoro”."@it9
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, President of the Commission, as Mr de Miguel said to you in the last part-session, this is the first Presidency of the European Union with variable geometry.
During your Presidency, Mr Aznar, the European Union has not played a truly leading role in finding a fair solution to the conflict in the Middle East, and your proposals on Latin America and the Mediterranean have been incomprehensibly low-profile.
For these reasons, Mr Aznar, we cannot make a positive assessment of your Presidency. The positive aspects: the Galileo project, the health insurance card, and some other things, pale into insignificance against these reasons that I have tried to outline, at least for us.
You cannot make more Europe by allowing social policies, public services and common European policies to deteriorate. We need more Europe but also, and above all, a better Europe. Another Europe is possible, as thousands of citizens have been increasingly demanding more and more before every European Council, and particularly during your Presidency, in Barcelona, Madrid, Valencia and Seville. More Europe, yes, but a more supportive, more human Europe that serves citizens more and has a greater presence on the international stage.
I would also be grateful, Mr President-in-Office of the Council, if you could clarify the issue of what happened with Portugal regarding these demonstrations.
It is astonishing how little the priorities that Mr Aznar set out in this House at the start of the Presidency bear relation to the activity of the European Union during the past six months. He has shown a remarkable capacity to adapt in changing his priorities. For example, when it became complicated to fulfil the enlargement objectives, the subject of illegal immigration was introduced. The priority of terrorism was a focus that partly reduced the much broader mandate from Laeken, focused on the Common Foreign and Security Policy. In actual fact there has not been any significant progress made on this aspect, and the issue of terrorism has consisted basically of the arrest warrant which had already been partly drawn up by the Belgian Presidency.
His capacity to adapt becomes even clearer if we consider that at the start of the Presidency, for example, the Commission’s proposals on immigration had been shelved. In Seville an attempt was made to deal with the issue of immigration solely and basically from a repressive and policing point of view. Fortunately, some Member States toned down his proposals in that respect.
Integration policies, family reunification cases, long-term resident status and common regulation of migratory flows have been put aside, or more correctly, are still to be developed.
The slogan for your Presidency, Mr Aznar, was "more Europe”, and one of the priorities and perhaps the one with the greatest political scope was that associated with the enlargement of the European Union. It is true that a good number of chapters have been closed, but they are not all of equal importance. The agricultural chapter was the main one, and within it, direct aid is much more important than any other subject. The Commission’s tight-fisted proposal on agriculture is rejected by the majority of the candidate countries. Also, the blocking of the General Affairs Council by four Member States demonstrates the magnitude of the problem, a subject on which not much progress was made in Seville.
A large number of Member States want a larger market, but not more Europe. The reasons are budgetary and the objective is partly to dismantle or reduce the few common policies.
We do need more Europe, Mr Aznar; a larger Europe, but not one that is void of content. The argument that you used before the Seville European Council is not valid: "futile efforts lead to melancholy ". The Presidency must do everything in its power to fulfil the final objectives. Mr Aznar, in Barcelona I do not think that you had any problem with pressuring France to the end regarding the liberalisation of electricity, despite the fact that there was an electoral process underway in that country. However, with the current electoral process in another country, you have not acted in the same way, in order to avoid pressure on enlargement and the reduction of the CAP, because you must consider it to be a futile effort. Although I am not justifying the attitude to liberalisation, it is clear that you have used two different yardsticks.
Your approach to economic aspects has also been partial and reductionist. You have managed to make a very neo-liberal mark on the Lisbon process, forgetting its content on quality employment, social cohesion and the role of social dialogue. You refuse to recognise the new economic stage, which has now moved far from the predictions of Lisbon; you maintain an inflexible interpretation in the economic guidelines of the Stability pact, but, at the same time, an “every man for himself” attitude so that some Member States can solve their budget balancing problems. That cannot be described as more Europe either.
In January, you literally stated your intention to create an area of greater economic prosperity to safeguard the European social model. The Barcelona European Council and the policies that your Government intends to implement in Spain are proof to the contrary. And from Barcelona to Seville, Mr Aznar, a general strike was called. There could be no other way, because your labour reform, cutting unemployment protection and making dismissal cheaper, is a further indicator of what the Spanish Presidency understands by making the labour market more flexible."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter van het Parlement, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, mijnheer de voorzitter van de Commissie, zoals ik tijdens de vorige vergadering tegen de heer Miguel zei, is dit het eerste voorzitterschap van de Europese Unie met variabele geometrie.
Onder uw voorzitterschap, mijnheer Aznar, heeft de Europese Unie geen rol van betekenis gespeeld in het vinden van een oplossing voor het conflict in het Midden-Oosten, terwijl uw voorstellen voor Latijns Amerika en het Middellandse Zee-gebied onbegrijpelijk weinig voorstelden.
Gezien dit alles, mijnheer Aznar, kunnen wij niet positief oordelen over uw voorzitterschap. De positieve elementen - het GALILEO-project, de Europese ziekenfondskaart, en nog een paar - verbleken bij hetgeen ik hiervoor, althans voor ons, heb geprobeerd aan te geven.
Meer Europa wordt niet bereikt via een verslechtering van het sociale beleid, de openbare diensten of het gemeenschappelijk Europees beleid op de diverse onderdelen. Meer Europa is nodig maar ook, en vooral, een beter Europa. Een ander Europa is mogelijk - iets wat duizenden burgers bij elke Europese Raad, en met name tijdens uw voorzitterschap, in Barcelona, Madrid, Valencia en Sevilla, elke keer weer opeisen. Meer Europa, prima, maar dan wel een Europa met een meer solidair en menselijk gezicht, een Europa dat de burgers meer ten dienste staat en een grotere rol speelt op het internationale toneel.
Verder zou ik het op prijs stellen, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, als u een toelichting kunt geven op wat er is gebeurd met Portugal in verband met die demonstraties.
Het is opvallend te zien hoe weinig verband er is tussen de uiteenzetting van de heer Aznar bij de start van het voorzitterschap in dit Parlement over de prioriteiten enerzijds en de activiteiten van de Europese Unie in dit semester anderzijds. Het is frappant te zien met welk gemak hij in staat is gebleken zijn prioriteiten te verleggen. Toen bijvoorbeeld de uitbreidingsdoelstellingen moeilijk te verwezenlijken bleken, werd de illegale immigratie als onderwerp ten tonele gevoerd. De prioriteit die aan het terrorisme werd toegekend ging voor een belangrijk deel ten koste van het veel ruimere mandaat van Laken. Dat mandaat had als hoofdthema’s het buitenlands beleid en de gemeenschappelijke veiligheid. Op die punten is geen enkele wezenlijke vooruitgang geboekt, terwijl de kwestie van het terrorisme in feite is neergekomen op het opsporings- en aanhoudingsbevel, dat deels al onder het Belgisch voorzitterschap was ontworpen.
Zijn aanpassingsvermogen komt nog duidelijker naar voren als we bijvoorbeeld bedenken dat aan het begin van het voorzitterschap de voorstellen van de Commissie voor de immigratiekwestie waren opgeschort. In Sevilla werd geprobeerd voor deze kwestie een oplossing te zoeken met in feite uitsluitend repressieve en politiële middelen. Gelukkig zijn door toedoen van enkele lidstaten zijn voorstellen hiervoor wat verzacht.
Wat buiten beschouwing is gebleven - wat is blijven liggen voor verdere uitwerking, beter gezegd - zijn de vormen van integratiebeleid, de gezinshereniging, de status van langdurig ingezetenen en de gemeenschappelijke regeling van migratiestromen.
Het devies van uw voorzitterschap, mijnheer Aznar, was "meer Europa", en waarschijnlijk was de prioriteit met de voornaamste beleidsimplicaties de uitbreiding van de Europese Unie. Er is weliswaar een flink aantal hoofdstukken afgesloten maar die zijn niet allemaal even belangrijk. Het voornaamste was dat over de landbouw, met de rechtstreekse steun als verreweg het belangrijkste thema. Het zeer magere voorstel van de Commissie voor de landbouw vindt bij de meeste kandidaat-landen geen weerklank. Het feit dat vier landen de Raad algemene zaken tegenhouden, geeft aan hoe groot het probleem is, en Sevilla heeft een oplossing daarvoor nauwelijks dichterbij gebracht.
Een aanzienlijk aantal lidstaten wil wel een grotere markt maar niet meer Europa. Dat is om budgettaire redenen en heeft mede tot doel het volledig of gedeeltelijk terugdraaien van het beetje gemeenschappelijke beleid dat er nu is.
U heeft gelijk, mijnheer Aznar, er is meer Europa nodig, een groter Europa maar niet één zonder inhoud. Het door u voorafgaand aan de Europese Raad van Sevilla gehanteerde argument, dat "vergeefse moeite droefgeestig stemt", gaat niet op. Het voorzitterschap dient alles in het werk te stellen om de einddoelen te bereiken. Mijns inziens, mijnheer Aznar, had u er in Barcelona geen enkele moeite mee Frankrijk tot op het laatst onder druk te zetten ten aanzien van de liberalisering van de elektriciteitsmarkt, en dat terwijl er in dat land verkiezingen aan de gang waren. Nu een ander land in een verkiezingsproces verkeert, heeft u echter anders gehandeld, om te voorkomen dat druk wordt uitgeoefend op de uitbreiding of beperking van het GLB, zeker omdat u dat ziet als vergeefse moeite. Zonder uw houding tegenover de liberalisering te rechtvaardigen, heeft u op dit punt kennelijk met twee maten gemeten.
Uw benadering van de economische aspecten is ook partijdig en beperkend geweest. Door uw toedoen heeft het proces van Lissabon een sterk neoliberaal stempel meegekregen omdat niet is gekeken wat het inhoudelijk te bieden had aan kwaliteit van de werkgelegenheid, sociale cohesie en de rol van de sociale dialoog. De nieuwe economische realiteit, die nu al verder afstaat van de bepalingen van Lissabon, wordt niet erkend. Enerzijds worden de economische richtsnoeren van het Stabiliteitspact strikt uitgelegd en anderzijds wordt het adagium “redden wie zich redden kan” gehuldigd om sommige lidstaten in staat te stellen hun problemen met een onevenwichtige begroting op te lossen. Dat kun je al evenmin “meer Europa” noemen.
In januari heeft u met zoveel woorden aangegeven voornemens te zijn een zone van grotere economische welvaart te creëren ter bescherming van het Europese sociale model. De Europese Raad van Barcelona en het beleid dat uw regering heeft uitgestippeld voor Spanje, zijn daarmee volledig in strijd. Tussen Barcelona en Sevilla, mijnheer Aznar, is uit protest tegen dat beleid een algemene staking afgekondigd. Dat kon ook niet anders, want de hervormingen die u doorvoert op het gebied van de werkgelegenheid, waarmee de bescherming tegen werkeloosheid afneemt en het ontslaan van medewerkers goedkoper wordt, zijn een voorbeeld te meer van wat het Spaans voorzitterschap verstaat onder de flexibilisering van de arbeidsmarkt."@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Presidente da Comissão, como disse ao Senhor Ministro de Miguel no passado período de sessões, esta é a primeira Presidência da União Europeia com geometria variável.
Durante a sua Presidência, Senhor Presidente Aznar, a União Europeia não desempenhou um verdadeiro protagonismo na procura de uma solução pacífica para o conflito no Médio Oriente, e as suas propostas sobre a América Latina e o Mediterrâneo foram incompreensivelmente modestas.
Por estas razões, Senhor Presidente Aznar, não podemos fazer um juízo positivo da sua Presidência. Os aspectos positivos – o projecto GALILEO, o cartão de saúde e pouco mais – soçobram diante destas razões, que tentei, pelo menos para nós, esboçar.
Não se pode construir “mais Europa” deteriorando as políticas sociais, os serviços públicos ou as políticas europeias comuns. É necessária mais Europa, mas também, e sobretudo, uma Europa melhor. É possível construir uma outra Europa – como têm vindo a reclamar cada vez mais milhares de cidadãos por ocasião de cada Conselho Europeu e, em particular, durante a sua Presidência, em Barcelona, Madrid, Valência e Sevilha. “Mais Europa”, sim, mas uma Europa mais solidária, mais humana, mais ao serviço dos cidadãos e mais presente na cena internacional.
Agradecia-lhe também, Senhor Presidente em exercício do Conselho, que esclarecesse o incidente com Portugal no que respeita a essas manifestações.
É surpreendente a escassa relação entre a exposição acerca das prioridades que o Senhor Presidente Aznar realizou no início da Presidência nesta assembleia e a actividade da União Europeia neste semestre. É notável a capacidade de adaptação que demonstrou, alterando as prioridades. Por exemplo, quando se tornou complicado cumprir os objectivos do alargamento, introduziu-se o tema da imigração ilegal. A prioridade do terrorismo resumia-se a uma abordagem, de certa forma redutora, do mandato, muito mais amplo, emanado de Laeken, que se centrava na política externa e de segurança comum. Na realidade, não se registou qualquer progresso significativo no que se refere a este aspecto, e a questão do terrorismo cingiu-se, no fundo, ao mandado de captura europeu e aos procedimentos de entrega entre Estados-Membros que, em parte, tinham já sido delineados pela Presidência belga.
A sua capacidade de adaptação torna-se ainda mais notória se pensarmos que, no início da Presidência, por exemplo, tinham sido apresentadas as propostas da Comissão sobre imigração. Em Sevilha, procurou tratar-se a questão da imigração exclusivamente do ponto de vista repressivo e policial. Felizmente, alguns Estados-Membros atenuaram as suas propostas a este respeito.
As políticas de integração, os procedimentos para o reagrupamento familiar, o estatuto dos residentes de longa duração, ou a regulação dos fluxos migratórios foram deixados de lado – seria mais correcto dizer que ficaram por desenvolver.
O lema da sua Presidência, Senhor Presidente Aznar, era "mais Europa", e, entre as prioridades identificadas, aquela que tinha, talvez, maior alcance político era a relacionada com o alargamento da União Europeia. É certo que foi encerrado um bom número de capítulos, mas nem todos tinham a mesma importância. O capítulo agrícola era o principal e, neste domínio, a questão dos pagamentos directos é muito mais importante do que qualquer outra. A proposta tacanha da Comissão em matéria agrícola é rejeitada pela maioria dos países candidatos. Por outro lado, o bloqueio de quatro Estados no Conselho “Assuntos Gerais” põe em evidência a amplitude do problema, um problema relativamente ao qual não se progrediu muito em Sevilha.
Um bom número de Estados-Membros deseja um mercado maior, mas não necessariamente “mais Europa”. As razões são orçamentais e o objectivo é, em parte, desmantelar ou reduzir as escassas políticas comuns.
Efectivamente, Senhor Presidente Aznar, é necessária “mais Europa”; uma Europa maior, porém não desprovida de conteúdo. Não é admissível o argumento que o senhor usou antes do Conselho Europeu de Sevilha: "os esforços inúteis conduzem à melancolia". A Presidência deverá fazer tudo o que estiver ao seu alcance para cumprir os objectivos finais. Em Barcelona, Senhor Presidente Aznar, o senhor não teve quaisquer problemas – parece-me – em pressionar a França até ao limite no que respeita à liberalização do abastecimento de energia eléctrica, ainda que estivesse em curso um processo eleitoral nesse país. No entanto, face ao processo eleitoral a decorrer actualmente num outro país, o senhor não actuou do mesmo modo, para evitar as pressões sobre o alargamento e a redução da PAC, seguramente por entender tratar-se de um esforço inútil. Sem justificar a sua atitude relativamente às liberalizações, é evidente que, neste caso, o senhor fez uso de dois pesos e duas medidas.
A sua abordagem foi também parcial e redutora em matéria económica. Conseguiu conferir ao processo de Lisboa um cunho muito neo-liberal, esquecendo os seus conteúdos sobre o emprego de qualidade, a coesão social e o papel do diálogo social. Nega-se a reconhecer o novo cenário económico, afastado já das previsões de Lisboa. Mantém-se uma interpretação inflexível das orientações económicas do Pacto de Estabilidade, mas, simultaneamente, pratica-se o "salve-se quem puder", para que determinados Estados-Membros possam solucionar os seus problemas de equilíbrio orçamental. Isto também não se pode qualificar de “mais Europa”.
Em Janeiro, o senhor manifestou literalmente a sua intenção de criar uma zona de maior prosperidade económica, que salvaguardasse o modelo social europeu. O Conselho Europeu de Barcelona e as políticas que o seu Governo pretende aplicar em Espanha demonstram o contrário. Entre Barcelona e Sevilha, Senhor Presidente Aznar, convocaram-lhe uma greve geral. Não poderia ser de outra forma, visto que a sua reforma laboral, que reduz a protecção do emprego e generaliza o despedimento, é mais um exemplo daquilo que a Presidência espanhola entende por flexibilização do mercado de trabalho."@pt11
"Herr talman för parlamentet, herr rådsordförande, herr kommissionsordförande! Som jag sade till de Miguel under den förra sessionen är detta det första ordförandeskapet som har en variabel geometri.
Under ert ordförandeskap, herr Aznar, har Europeiska unionen inte spelat en verklig huvudroll för en rättvis lösning av Mellanösternkonflikten, och era förslag för Latinamerika och Medelhavsområdet har haft en oförståeligt låg profil.
Av dessa skäl, herr Aznar, kan vi inte göra en positiv utvärdering av ert ordförandeskap. De positiva aspekterna, Galileoprojektet, hälsovårdskortet, ytterligare någon sak – bleknar inför dessa skäl som jag har försökt skissera upp för er.
Man kan inte skapa mer Europa genom att försämra socialpolitiken, de offentliga tjänsterna eller de gemensamma europeiska politikområdena. Det är nödvändigt med mer Europa, men även och framför allt, ett bättre Europa. Ett annat Europa är möjligt – som tusentals medborgare har krävt före varje europeiskt råd och i allt större utsträckning, framför allt under ert ordförandeskap, i Barcelona, Madrid, Valencia och Sevilla. Mer Europa, ja, men ett mer solidariskt och mänskligare Europa, som står mer i medborgarnas tjänst och som är mer närvarande på den internationella arenan.
Jag skulle även vara tacksam, ärade rådsordförande, om ni kunde klargöra frågan om framgången med Portugal när det gäller dessa demonstrationer.
Det är slående hur lite samband det finns mellan det uttalande som Aznar gjorde inför kammaren i början av ordförandeskapet om Europeiska unionens prioriteringar och agerande under detta halvår och vad han nu säger. Den anpassningsförmåga som han har visat genom att ändra prioriteringarna är anmärkningsvärd. När det blev svårt att uppfylla målen för utvidgningen införde man till exempel frågan om olaglig invandring i stället. Prioriteringen för terrorismen var en delvis reducerad fråga under detta mandat, en fråga som är mycket bredare och härrör från Laeken, som koncentrerades på extern politik och gemensam säkerhet. Sanningen att säga har inga viktiga framsteg gjorts när det gäller den här aspekten, och frågan om terrorismen har huvudsakligen utgjorts av den europeiska arresteringsordern och överlämnande mellan medlemsstaterna, som till en del redan utformats av det belgiska ordförandeskapet.
Er anpassningsförmåga blir ännu mer uppenbar om vi till exempel tänker på att kommissionens förslag om invandring hade bordlagts i början av ordförandeskapet. När det gällde invandringsfrågan ville man enbart ta sig an den från en repressiv och polisär synpunkt i Sevilla. Lyckligtvis mildrade några medlemsstater era förslag i den här frågan.
Integreringspolitiken, frågorna om familjeåterförening, status för under lång tid stadigvarande bosatta personer och gemensamma regler för migrationsströmmar har lämnats åt sidan – eller rättare sagt vidareutvecklingen av dessa frågor.
Mottot för ert ordförandeskap, herr Aznar, var ”mer Europa”, och bland prioriteringarna var det frågan om utvidgningen av Europeiska unionen som kanske hade längst politisk räckvidd. Det är sant att ett avsevärt antal kapitel har kunnat stängas, men alla är inte lika viktiga. Jordbrukskapitlet var det viktigaste, och inom detta är de direkta stöden mycket viktigare än någon annan fråga. Kommissionens snåla förslag om jordbruket förkastas av de flesta kandidatländerna. Det faktum att fyra medlemsstater har blockerat frågan i rådet (allmänna frågor) visar på hur allvarligt problemet är, ett problem som man inte lyckades särskilt bra med att lösa i Sevilla.
Ett avsevärt antal medlemsstater vill ha en större marknad, men inte mer Europa. Skälen till detta är budgetmässiga, och målet är till en del att avveckla eller minska de få områden där vi har gemensam politik.
Det stämmer, herr Aznar, att vi behöver mer Europa, ett större Europa, men inte tomt på innehåll. Det argument ni använde före Europeiska rådet i Sevilla är inte godtagbart: ”meningslösa ansträngningar leder endast till svårmod”. Ordförandeskapet skall göra allt som står i dess makt för att uppfylla slutmålen. I Barcelona var det inget problem för er, herr Aznar – såsom jag uppfattar det – att pressa Frankrike ända till slutet när det gällde avregleringen av elförsörjningen, trots att det pågick en valprocess i Frankrike. Inför den nuvarande valprocessen i något annat land har ni emellertid inte agerat likadant för att undvika påtryckningar om utvidgningen och minskningen av den gemensamma jordbrukspolitiken, eftersom ni säkerligen anser att det är en meningslös ansträngning. Utan att rättfärdiga er attityd inför avregleringarna är det uppenbart att ni där har använt olika måttstockar.
Ert synsätt när det gäller de ekonomiska aspekterna har även de varit ofullständiga och reducerade. Ni har lyckats ge Lissabonprocessen en mycket nyliberal prägel, men ni har glömt bort de delar som handlar om kvalitetsmässig sysselsättning, social sammanhållning och den sociala dialogens roll. Ni vägrar att inse att det råder nya ekonomiska förhållanden som skiljer sig mycket från prognoserna från Lissabon; ni vidhåller en icke-flexibel tolkning av de ekonomiska riktlinjerna för stabilitetspakten, men samtidigt gäller talesättet ”rädde sig den som kan” för att några medlemsstater skall kunna ordna upp sina problem med budgetjämvikten. Detta kan inte heller kallas för mer Europa.
I januari förklarade ni bokstavligen er avsikt att skapa ett område med större ekonomiskt välstånd, där den europeiska sociala modellen skall säkras. Europeiska rådet i Barcelona och den politik ni tillämpar i Spanien visar på det motsatta. Mellan Barcelona och Sevilla, herr Aznar, utlystes en generalstrejk. Detta var oundvikligt, eftersom er arbetsmarknadsreform, vilken minskar arbetslöshetsskyddet och gör det lättare att avskeda anställda, är ytterligare ett uttryck för det spanska ordförandeskapets uppfattning om att göra arbetsmarknaden mer flexibel."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples