Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-07-02-Speech-2-034"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-07-02"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Spanska ordförandeskapet4
dcterms:Language	"it"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020702.2.2-034"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-07-02-Speech-2-0354
lpv:speaker	lp:Prodi4
lpv:spoken text	"Signor Presidente del Parlamento, signor Presidente del Consiglio, onorevoli parlamentari, per il progetto europeo il 2002 è un anno focale, su cui convergono processi e sfide di grandissima importanza, politica e storica: l’allargamento e il dibattito sulla natura politica e istituzionale dell’Unione di oggi e di domani. Negli ultimi mesi è salita l'attenzione anche per un'altra sfida: l’immigrazione, che implica una nuova riflessione sugli equilibri da realizzare all’interno delle società europee e nei rapporti tra nord e sud del mondo. Onorevoli parlamentari, l'allargamento ormai imminente ha sollevato un vento di riforma che attraversa tutta l'Unione. L'attività si orienta in due direzioni principali: da una parte, in seno alla Convenzione, che sta per concludere la prima fase dei suoi lavori; dall'altra, in ciascuna delle Istituzioni principali dell'Unione. La Convenzione, guidata dal Presidente Giscard d'Estaing, ha il compito di immaginare soluzioni di lunga durata per l'Europa del futuro a 25 o più Stati membri, e ha inoltre il compito di riflettere su che tipo di Unione noi vogliamo nel nostro continente. Come dicevo, però, altri processi sono in corso all’interno dell’Unione e alle sue porte, come ha riferito il Presidente Aznar nel suo discorso, che rendono necessario rivedere il funzionamento delle nostre Istituzioni già oggi, con decisione, con rapidità, con concretezza, senza attendere la modifica dei Trattati e senza interferire con i lavori della Convenzione. La Convenzione è sacra; non possiamo minimamente interferire. L'impatto dell'allargamento sul funzionamento delle nostre Istituzioni, ad esempio, dev'essere valutato immediatamente al fine di applicare le misure necessarie entro e non oltre l'inizio del 2004. In secondo luogo, non dobbiamo dimenticare che il sistema comunitario è basato su un raffinato equilibrio fra le nostre Istituzioni, un equilibrio che si basa su pesi e contrappesi e sul loro funzionamento interdipendente: qualsiasi cambiamento che investe una di esse si riflette perciò in modo strutturale su tutte le altre. Per questo motivo, il coordinamento e la concertazione dello sforzo di razionalizzazione in corso in tutte le Istituzioni sono fondamentali. Sono lieto di notare che, per certi versi, ciò sta già avvenendo in modo quasi spontaneo: la vostra relazione Corbett, il rapporto Solana e le nostre proposte su come modificare il modo di funzionamento della Commissione vanno tutti nella stessa direzione. In particolare, le nuove regole approvate a Siviglia per il Consiglio europeo e le altre formazioni ministeriali e le mie idee di riforma del Collegio dei Commissari hanno molti punti in comune. Entrambe le iniziative articolano le attività proprie a ciascuna Istituzione in modo più flessibile e semplificato, individuando una serie di compiti essenziali e affidandoli a istanze di coordinamento con responsabilità ben precise. Occorre pertanto, onorevoli parlamentari, in questa fase storica, trovare subito soluzioni innovative con gli strumenti che già abbiamo, cioè con gli strumenti che possediamo a trattato costante. Come ho detto, però, dobbiamo agire in modo coerente fra di noi, e questo è anche lo spirito del nostro pacchetto di proposte per legiferare meglio, cioè la . Sono lieto, quindi, che a Siviglia il Consiglio europeo abbia deciso di istituire un Gruppo tecnico ad alto livello per la cooperazione interistituzionale e abbia invitato le tre Istituzioni ad adottare, entro l'anno, un accordo interistituzionale per migliorare la qualità e il recepimento della nostra legislazione. E' questo il compito che ci aspetta nel prossimo futuro e che, sono certo, noi affronteremo con serenità, impegno e nello spirito di collaborazione che ormai contraddistingue i nostri rapporti. E' proprio di questo spirito di collaborazione che ringrazio voi, membri del Parlamento, e il Presidente Aznar e i suoi collaboratori, che in questo semestre hanno reso possibile un lavoro concreto e fattivo. Conosciamo bene la difficoltà di queste sfide e dobbiamo rendere il giusto merito alla Presidenza spagnola che, negli ultimi sei mesi, ha avuto il compito di guidare l'Unione nell'affrontare tutti questi problemi, problemi che essa ha affrontato con energia e saggezza. Voglio cogliere quindi questa occasione per ringraziare il Presidente Aznar, i suoi ministri e tutti i collaboratori per il lavoro eseguito. Aggiungo, inoltre, che la cooperazione tra Presidenza e Commissione ha raggiunto livelli elevatissimi, che mi fanno dire che abbiamo con la Spagna stabilito un metodo che mi auguro possa essere riutilizzato da tutte le presidenze a venire. Uno dei successi dell'Unione, raggiunti in questo semestre, è il rispetto della tabella di marcia dell'allargamento. A Siviglia abbiamo fatto altri passi in avanti: abbiamo trovato posizioni comuni sui capitoli dell'agricoltura e dei fondi strutturali e abbiamo messo in evidenza gli ultimi ostacoli da superare. In autunno, per la precisione entro il Consiglio europeo di ottobre a Bruxelles, dovremo trovare un accordo interno all'Unione su alcune questioni di bilancio, soprattutto sui pagamenti diretti alle aziende agricole. Sempre in autunno, i cittadini irlandesi saranno chiamati ad un secondo per la ratifica del Trattato di Nizza. Sono estremamente fiducioso che questa volta il dibattito verterà sui punti fondamentali del Trattato e non su altre questioni erroneamente attribuite all’Unione e che perciò esso potrà portare a un risultato positivo. A tal fine, considero di grande utilità la dichiarazione del Consiglio, fatta a Siviglia, sul rispetto della neutralità militare dell'Irlanda. Continuo quindi a guardare al Consiglio europeo di Copenhagen con grande ottimismo: passo dopo passo stiamo superando i possibili ostacoli alla decisione definitiva sull’allargamento. Il grande impegno dimostrato dai paesi candidati in questi anni merita di essere coronato da successo. Non mi stancherò mai di ripetere che l’allargamento e le riforme ad esso collegate sono e rimangono la nostra principale priorità politica e che questa Commissione non risparmierà alcuno sforzo per raggiungere questo obiettivo, la cui importanza strategica va ben oltre il continente europeo. Nell'ordine del giorno del Consiglio europeo appena concluso il capitolo "Asilo e immigrazione" aveva un posto di grande rilevanza. A Siviglia hanno prevalso il buon senso, la prudenza e la misura. L'immigrazione clandestina e la tratta degli esseri umani sono fenomeni inaccettabili e l'Unione ha affermato con chiarezza che farà tutto il possibile per contrastarli. Non si tratta di semplici dichiarazioni astratte. Da Siviglia sono emersi indicazioni e tempi precisi, come ad esempio: la conclusione degli accordi di riammissione in corso e l'apertura dei negoziati con gli altri paesi indicati dal Consiglio; l'esecuzione di operazioni comuni alle frontiere esterne entro il 2002; l'istituzione di un sistema comune per i visti entro il marzo 2003. L’importanza di queste date non va affatto sottovalutata. L’esperienza ci insegna che solo date precise possono permetterci di avanzare con coerenza. Vi assicuro che noi opereremo e vigileremo per fare in modo che questi impegni vengano rispettati puntualmente. Nel suo complesso, peraltro, il fenomeno dell'immigrazione richiede un approccio integrato, che tenga pienamente conto dei diversi risvolti, politici, sociali e umani. Il controllo delle frontiere è legato alle politiche di asilo, la sicurezza al trattamento equo di tutti i cittadini e alla sicurezza interna; l’efficacia, poi, delle varie decisioni e azioni all’interno dell’Unione dipende anche dai rapporti con i paesi terzi e dalla cooperazione allo sviluppo che saremo in grado di organizzare. Ritrovando lo spirito di Tampere, il Consiglio non ha trascurato nessuno di questi aspetti e ha dato quindi prova di grande equilibrio. E' un segnale, questo, rassicurante per tutti i cittadini, per coloro che temono per il futuro degli immigrati legali, che credono in società aperte e tolleranti, e per coloro che temono l’immigrazione clandestina e i suoi sfruttatori e che invocano pertanto una maggiore sicurezza: sicurezza che non dipende certo unicamente dalla gestione del fenomeno dell’immigrazione ma anche da una serie di questioni che vanno affrontate in modo organico e per cui l’Unione può davvero fare la differenza. Questo, onorevoli parlamentari, è uno degli insegnamenti che dobbiamo trarre da Siviglia, dove è emersa in maniera ancora più chiara l’impossibilità di risolvere tali problemi a livello puramente nazionale e la necessità di politiche e di decisioni coraggiose e lungimiranti a livello europeo."@it9
lpv:translated text	"Hr. formand for Parlamentet, hr. formand for Rådet, mine damer og herrer, for det europæiske projekt er 2002 et afgørende år, som er præget af en række processer og udfordringer af den allerstørste politiske og historiske betydning, såsom udvidelsen og drøftelserne om EU's politiske og institutionelle rammer i dag og i morgen. I de seneste måneder har opmærksomheden også været koncentreret om en anden udfordring, nemlig indvandringen, der medfører nye overvejelser om, hvilken ligevægt der skal stræbes efter inden for de europæiske samfund og i forbindelserne mellem Nord og Syd på globalt plan. Mine damer og herrer, den forestående udvidelse har fremkaldt en reformvind, der gennemblæser hele EU. Aktiviteterne udfoldes to steder: dels i konventet, der står for at afslutte den første fase af sit arbejde, dels i hver af de tre vigtigste institutioner. Konventet, som ledes af formanden, Valéry Giscard d'Estaing, har til opgave at finde frem til langsigtede løsninger for fremtidens EU med 25 eller flere stater og at overveje, hvilken slags Union vi ønsker for vores verdensdel. Men som sagt er der andre processer undervejs i EU og processer, som står for døren, sådan som rådsformand Aznar sagde i sin tale, og derfor er det nødvendigt, at vi allerede i dag beslutsomt, hurtigt og konkret reviderer vore institutioners måde at fungere på uden at afvente ændringen af traktaterne og uden at gribe ind i konventets arbejde. Konventet er urørligt, og vi må ikke på nogen måde gribe ind i dets arbejde. Udvidelsens virkning for vores institutioners måde at fungere på skal f.eks. vurderes straks, således at de nødvendige foranstaltninger kan gennemføres senest i begyndelsen af 2004. Desuden må vi ikke glemme, at fællesskabssystemet bygger på en nøje afstemt ligevægt mellem vores institutioner, der opretholdes af lodder og modvægte og af institutionernes indbyrdes afhængighed. En hvilken som helst ændring i én af institutionerne får således strukturelle virkninger for alle de andre. Derfor er samordningen af og enigheden om de rationaliseringsbestræbelser, der foregår i alle institutionerne, af afgørende betydning. Det glæder mig at se, at den næsten kommer af sig selv. Parlamentets Corbett-betænkning, Solana-rapporten og mine tanker om, hvorledes Kommissionens måde at fungere på kan ændres, går alle i samme retning. De nye regler, der i Sevilla blev vedtaget for Det Europæiske Råd og de andre ministerrådsmøder, og mine tanker om reform af kommissærernes kollegium har mange punkter til fælles. Begge tiltag indebærer, at hver enkelt institutions virksomhed tilrettelægges smidigere og enklere, idet man finder frem til en række væsentlige områder og opgaver, der overlades til samordningsinstanser med et klart afgrænset ansvar. Derfor er det i denne historiske fase, mine damer og herrer, nødvendigt straks at finde nogle kreative løsninger med de instrumenter, vi har til rådighed, det vil sige med de instrumenter, vi har til rådighed med de gældende traktater. Men som sagt må vi handle på en sammenhængende måde. Dette er også den ånd, der ligger bag vores forslag om bedre lovgivning, den såkaldte . Det glæder mig derfor, at Det Europæiske Råd i Sevilla har besluttet at nedsætte en faglig gruppe på højt niveau for interinstitutionelt samarbejde, og at det har opfordret de tre institutioner til inden årets udgang at vedtage en interinstitutionel aftale for at forbedre kvaliteten af vores lovgivning og dens gennemførelse i national ret. Dette er den opgave, der venter på os i den nærmeste fremtid, og jeg er sikker på, at vi vil løse den med et afklaret og ansvarligt sind og i den samarbejdsånd, der nu præger vore forbindelser. Og det er netop denne samarbejdsånd, som jeg gerne vil takke parlamentsmedlemmerne samt rådsformand Aznar og hans medarbejdere for. De har nemlig gjort det muligt at udføre et konkret og aktivt stykke arbejde i dette halvår. Der er tale om meget vanskelige udfordringer. Vi må sige tak til det spanske formandskab, der i de sidste seks måneder har ledet EU's indsats på en dynamisk og klog måde. Jeg vil gerne benytte lejligheden til at takke formanden, José María Aznar, hans ministre og alle medarbejderne for det arbejde, der er udført. Jeg skal desuden tilføje, at niveauet for samarbejdet mellem formandskabet og Kommissionen har været overordentlig højt, således at jeg kan sige, at vi nu har fastlagt en metode, som jeg håber kan anvendes af alle kommende formandskaber. En af EU's succeser i dette halvår er, at tidsplanen for udvidelsen er blevet overholdt. I Sevilla har vi nemlig gjort yderligere fremskridt: Vi har fastlagt fælles holdninger til kapitlerne vedrørende landbruget og strukturfondene, og vi har kortlagt de sidste hindringer, som skal overvindes. Til efteråret skal vi inden Det Europæiske Råds møde i Bruxelles i oktober inden for EU nå til enighed om en række budgetspørgsmål, især spørgsmålet om direkte betalinger til landmændene. Desuden skal de irske borgere til efteråret på ny stemme om ratificeringen af Nice-traktaten. Jeg stoler fuldt og fast på, at debatten denne gang vil dreje sig om traktatens grundlæggende punkter og ikke om andre spørgsmål, der med urette forbindes med EU, og at den vil føre til et positivt udfald. I den forbindelse betragter jeg Rådets erklæring om overholdelsen af Irlands militære neutralitet som meget væsentlig. Jeg ser fortsat frem til Det Europæiske Råds møde i København: Skridt for skridt overvinder vi de mulige hindringer for den endelige beslutning om udvidelsen. Den store indsats, ansøgerlandene har gjort i disse år, fortjener at krones med succes. Det kan ikke siges for tit: Udvidelsen og reformerne i forbindelse hermed er og bliver vores vigtigste politiske opgave, og den nuværende Kommission vil ikke spare sig nogen anstrengelser for at nå dette mål, hvis strategiske betydning rækker langt uden for Europa. På dagsordenen for det netop afsluttede møde i Det Europæiske Råd indtog asyl og indvandring en betydningsfuld plads. I Sevilla sejrede den sunde fornuft, forsigtigheden og mådeholdet. Den illegale indvandring og menneskesmugling er fænomener, der ikke kan accepteres, og EU har slået tydeligt fast, at det vil gøre alt for at bekæmpe dem. Og der er ikke tale om rene principerklæringer. I Sevilla er der vedtaget nøjagtige retningslinjer og tidsplaner for bl.a. indgåelsen af de tilbagetagelsesaftaler, som der på nuværende tidspunkt forhandles om, og åbning af forhandlinger med de andre lande, som Rådet har peget på; gennemførelse af fælles operationer ved de ydre grænser inden udgangen af 2002; indførelse af en fælles visumordning inden marts 2003. Betydningen af disse datoer må ikke undervurderes. Erfaringen viser, at kun med faste datoer kan vi gøre sammenhængende fremskridt. Og jeg kan forsikre Dem om, at vi vil sørge for, at disse forpligtelser nøje bliver overholdt. Indvandringen som helhed kræver en samlet indsats, hvor der tages alle de nødvendige hensyn til de forskellige politiske, sociale og menneskelige aspekter. Grænsekontrollen er forbundet med asylpolitikken, sikkerheden for ligebehandling af alle borgere og den indre sikkerhed, og effektiviteten af de forskellige beslutninger og foranstaltninger, der vedtages af EU, afhænger også af forbindelserne med tredjelandene og af det udviklingssamarbejde, vi er i stand til at tilrettelægge. I ånden fra Tampere har Rådet ikke forsømt nogen af disse aspekter, og det har således udvist stor ligevægt. Det er et tegn, der må berolige alle borgere, både dem, der frygter for fremtiden for de lovlige indvandrere, og som tror på åbne og tolerante samfund, og dem, der frygter den illegale indvandring og dens udbyttere, og som derfor kræver større sikkerhed. En sikkerhed, der afgjort ikke afhænger udelukkende af forvaltningen af indvandringsfænomenet, men også af en række spørgsmål, der skal løses i sammenhæng, og hvor EU virkelig kan gøre en forskel. Mine damer og herrer, den lære, der kan uddrages af Sevilla-topmødet, er, at det er blevet endnu klarere, at visse problemer ikke kan løses på nationalt plan, og at det er nødvendigt, at der vedtages modige og fremsynede politikker og beslutninger på europæisk plan."@da1 "Herr Parlamentspräsident, Herr Ratspräsident, meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten! Für das europäische Einigungswerk ist das Jahr 2002 von entscheidender Bedeutung, ein Jahr voller Prozesse und Herausforderungen von großer politischer und historischer Tragweite wie die Erweiterung und die Debatte über den politischen und institutionellen Rahmen der EU in ihrer jetzigen und künftigen Form. In den letzten Monaten ist eine weitere Herausforderung in den Mittelpunkt gerückt: die Zuwanderung, die neue Überlegungen über das notwendige gesellschaftliche Gleichgewicht in Europa und die Nord-Süd-Beziehungen verlangt. Meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten! Je näher die Erweiterung rückt, desto stärker werden die Reformbemühungen in der gesamten Union. Dies gilt insbesondere für zwei Bereiche: zum einen für den Konvent, der demnächst die erste Phase seiner Arbeiten abschließt, und zum anderen für die wichtigsten Organe der Union. Der Konvent, dessen Vorsitzender Valéry Giscard d'Estaing ist, hat die Aufgabe, dauerhafte Lösungen für eine EU zu finden, der künftig über 25 Mitgliedstaaten angehören werden, und darüber nachzudenken, welche Union wir uns für unseren Kontinent vorstellen. Wie ich bereits sagte, sind jedoch andere Entwicklungen im Gange, sowohl innerhalb der EU als auch, wie Präsident Aznar in seiner Rede betonte, vor ihrer Haustür, weshalb die Arbeitsweise der Organe bereits jetzt energisch, rasch und pragmatisch überprüft werden muss, ohne auf eine Änderung der Verträge zu warten und ohne in die Arbeiten des Konvents einzugreifen. Der Konvent ist heilig; wir dürfen uns nicht im Geringsten einmischen. Die Auswirkungen der Erweiterung auf die Funktionsweise der Organe muss beispielsweise unverzüglich geprüft werden, damit die erforderlichen Maßnahmen bis spätestens Anfang 2004 ergriffen werden können. Zweitens dürfen wir nicht vergessen, dass das Gemeinschaftssystem auf einem genau austarierten institutionellen System beruht: jede Änderung bei einem der Organe hat daher strukturelle Auswirkungen auf die anderen. Deshalb müssen die gegenwärtig bei allen Organen stattfindenden Reformbemühungen koordiniert und aufeinander abgestimmt werden. Es freut mich, festzustellen, dass dies in gewisser Weise bereits gleichsam von alleine geschieht. Der Corbett-Bericht für das Europäische Parlament, der Solana-Bericht und unsere Vorschläge für die Reform der Arbeitsweise der Kommission gehen alle in dieselbe Richtung. Insbesondere haben die neuen Vorschriften, die in Sevilla für den Europäischen Rat und die anderen Ministerräte verabschiedet wurden, sowie meine Überlegungen zur Reform des Kollegiums der Kommissionsmitglieder vieles gemeinsam. Bei beiden Initiativen geht es darum, die Tätigkeiten der einzelnen Organe flexibler und einfacher zu gestalten, eine Reihe von Kernaufgaben zu benennen und sie den Koordinierungsstellen mit klar umrissenen Verantwortlichkeiten zu übertragen. Meine sehr verehrten Damen und Herren Abgeordneten! Wir müssen mit den uns zur Verfügung stehenden Mitteln, d. h. mit den Verträgen, wie sie sind, umgehend kreative Lösungen finden. Wie ich bereits erwähnt habe, müssen wir jedoch geschlossen vorgehen. Dies ist auch der Grundgedanke unserer Vorschläge für eine bessere Rechtssetzung. Ich freue mich, dass der Europäische Rat von Sevilla beschlossen hat, eine Hochrangige Technische Gruppe für interinstitutionelle Zusammenarbeit einzurichten, und dass die drei wichtigsten Organe gebeten wurden, vor Ende des Jahres eine interinstitutionelle Vereinbarung abzuschließen, um die Qualität der Rechtssetzung auf Gemeinschaftsebene und ihre Umsetzung in nationales Recht zu verbessern. Vor dieser Aufgabe stehen wir in den nächsten Monaten, und ich bin überzeugt, dass wir sie ruhig und entschlossen im Geiste der Zusammenarbeit, die unsere Beziehungen auszeichnet, bewältigen werden. Und für eben diesen Kooperationsgeist danke ich Ihnen, den Mitgliedern des Europäischen Parlaments, sowie Präsident Aznar und seinen Mitarbeitern, die in den letzten sechs Monaten ein konkrete und tatkräftige Arbeit ermöglicht haben. Wir wissen sehr wohl, wie schwierig diese Herausforderungen sind, und wir müssen dem spanischen Ratsvorsitz danken, der die Union in den letzten sechs Monaten geführt hat, so dass sie all diese Probleme energisch und weise anzupacken vermochte. Ich möchte diese Gelegenheit nutzen, um Präsident Aznar, seinen Ministern und allen Mitarbeitern für ihre Arbeit danken. Ich möchte außerdem hinzufügen, dass die Zusammenarbeit zwischen dem Ratsvorsitz und der Kommission ein sehr hohes Niveau erreicht hat. Wir haben mittlerweile gemeinsam mit Spanien eine Methode entwickelt, die, wie ich hoffe, auch bei allen künftigen Ratsvorsitzen angewendet werden kann. Einer der Erfolge der Union in den letzten sechs Monaten war die Einhaltung des Fahrplans für die Erweiterung. In Sevilla haben wir weitere Fortschritte erzielt: Wir haben gemeinsame Positionen über die Kapitel Landwirtschaft und Strukturfonds erzielt und die letzten zu überwindenden Schwierigkeiten aufgezeigt. Im Herbst, genauer gesagt bis zum Europäischen Rat von Brüssel im Oktober, müssen wir innerhalb der Union eine Einigung über verschiedene Haushaltsfragen, insbesondere die Direktzahlungen an Landwirte, erzielen. Ebenfalls im Herbst werden die Bürger Irlands in einem zweiten Referendum über die Ratifizierung des Vertrages von Nizza abstimmen. Ich bin äußerst zuversichtlich, dass es bei der Debatte diesmal um den eigentlichen Inhalt des Vertrages geht, und nicht um andere Themen, die fälschlicherweise der EU zugeschrieben werden, und das Ergebnis positiv sein wird. In diesem Zusammenhang kommt der Erklärung des Europäischen Rates über die Wahrung der militärischen Neutralität Irlands große Bedeutung zu. So sehe ich dem Europäischen Rat von Kopenhagen mit Optimismus entgegen. Schritt für Schritt überwinden wir mögliche Hindernisse, die einer endgültigen Entscheidung über die Erweiterung entgegenstehen könnten. Die Bemühungen der Bewerberländer in den letzten Jahren verdienen einen erfolgreichen Abschluss. Ich kann nicht oft genug wiederholen, dass die Erweiterung und die damit verbundenen Reformen jetzt und in Zukunft unsere oberste politische Priorität sind und diese Kommission keine Mühen scheuen wird, um dieses Ziel zu erreichen, ein Ziel, dessen strategische Bedeutung weit über die Grenzen Europas hinausgeht. Asyl und Zuwanderung standen ganz oben auf der Tagesordnung des Europäischen Rates. Und in Sevilla setzten sich gesunder Menschenverstand, gutes Urteilsvermögen und Augenmaß durch. Illegale Zuwanderung und Menschenhandel sind nicht hinnehmbar, und die Union hat deutlich gemacht, dass sie alles tun wird, um hier Einhalt zu gebieten. Dies ist nicht nur eine Absichtserklärung. In Sevilla wurden konkrete Einzelheiten und Zeitpläne festgelegt für den Abschluss von Rückübernahmeabkommen, die derzeit ausgehandelt werden, und für die Aufnahme von Gesprächen mit weiteren vom Rat benannten Ländern; für gemeinsame Maßnahmen an den Außengrenzen vor Ende des Jahres 2002 und für die Einführung einer gemeinsamen Visaregelung bis März 2003. Die Bedeutung dieser Zeitpläne darf nicht unterschätzt werden. Die Erfahrung zeigt, dass wir dauerhafte Fortschritte nur erzielen können, wenn wir klare Zeitvorgaben machen. Und ich versichere Ihnen, dass wir dafür Sorge tragen werden, dass diese Verpflichtungen gewissenhaft eingehalten werden. Insgesamt verlangt das Thema Zuwanderung ein umfassendes Konzept, das die politische, gesellschaftliche und menschliche Dimension berücksichtigt. Grenzkontrollen sind Teil der Asylpolitik, die Sicherheit ist verbunden mit der Gewährleistung einer fairen Behandlung aller Bürgerinnen und Bürger, und die Wirksamkeit der verschiedenen Entscheidungen und Maßnahmen innerhalb der Union hängt nicht zuletzt von den Beziehungen zu Drittländern und der entwicklungspolitischen Zusammenarbeit ab, die wir zustande bringen werden. Im Geiste des Europäischen Rates von Tampere hat der Rat keinen dieser Aspekte vernachlässigt und ein hohes Maß an Ausgewogenheit gezeigt. Dies ist beruhigend für alle Bürger. Für die, die sich Sorgen machen über die Zukunft der legalen Zuwanderer und die an eine offene und tolerante Gesellschaft glauben, sowie für diejenigen, die sich Sorgen über die illegale Zuwanderung und ihre Nutznießer machen und stärkere Sicherheitsmaßnahmen fordern. Natürlich hängt die Sicherheit nicht allein davon ab, wie wir die Zuwanderung steuern, sondern von vielen verschiedenen Fragen, bei denen ein umfassendes EU-Konzept von entscheidender Bedeutung ist. Dies, meine Damen und Herren, ist sicherlich eine der Lehren von Sevilla, wo noch deutlicher geworden ist, dass einige Probleme nicht auf nationaler Ebene gelöst werden können und wir mutige und weitsichtige Maßnahmen und Entscheidungen auf EU-Ebene benötigen."@de7 "Κύριε Πρόεδρε του Κοινοβουλίου, κύριε Πρόεδρε του Συμβουλίου, κυρίες και κύριοι βουλευτές, για το ευρωπαϊκό σχέδιο το 2002 είναι ένα κρίσιμο έτος στο οποίο συγκεντρώνονται διαδικασίες και προκλήσεις τεράστιας πολιτικής και ιστορικής σημασίας: η διεύρυνση και η συζήτηση για τον πολιτικό και θεσμικό χαρακτήρα της Ένωσης σήμερα και στο μέλλον. Τους τελευταίους μήνες αυξήθηκε το ενδιαφέρον για μια άλλη πρόκληση: τη μετανάστευση, η οποία προϋποθέτει έναν νέο προβληματισμό όσον αφορά τις ισορροπίες που πρέπει να επιτευχθούν εντός των ευρωπαϊκών κοινωνιών και στις σχέσεις μεταξύ Βορρά και Νότου στον πλανήτη. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, η επικείμενη πλέον διεύρυνση προκάλεσε έναν άνεμο μεταρρυθμίσεων που πνέει σε όλη την Ευρώπη. Η δραστηριότητα προσανατολίζεται σε δύο κύριες κατευθύνσεις: αφενός, στο πλαίσιο της Συνέλευσης η οποία ετοιμάζεται να ολοκληρώσει την πρώτη φάση των εργασιών της και, αφετέρου, σε καθένα από τα κύρια θεσμικά όργανα της Ένωσης. Η Συνέλευση, υπό την καθοδήγηση του Προέδρου Giscard d’Estaing, έχει το καθήκον να εκπονήσει λύσεις μακράς διαρκείας για την Ευρώπη του μέλλοντος με 25 ή περισσότερα κράτη μέλη, καθώς και το καθήκον να προβληματισθεί σχετικά με τον τύπο της Ένωσης που θέλουμε στην ήπειρό μας. Όπως προανέφερα όμως, και όπως είπε ο Πρόεδρος Αθνάρ στην ομιλία του, στο εσωτερικό και επί των θυρών της Ένωσης συντελούνται και άλλες διαδικασίες, οι οποίες καθιστούν αναγκαία την αναθεώρηση της λειτουργίας των οργάνων μας από τώρα, με αποφασιστικότητα, σπουδή και συνεκτικότητα, χωρίς να περιμένουμε την τροποποίηση των Συνθηκών και χωρίς να παρεμβαίνουμε στις εργασίες της Συνέλευσης. Η Συνέλευση είναι ιερή δεν μπορούμε να παρέμβουμε στο ελάχιστο. Για παράδειγμα, οι συνέπειες της διεύρυνσης στη λειτουργία των οργάνων μας πρέπει να αξιολογηθεί αμέσως, ώστε να εφαρμοσθούν τα αναγκαία μέτρα εντός και όχι πέραν της αρχής του 2004. Κατά δεύτερο λόγο, δεν πρέπει να ξεχνούμε ότι το κοινοτικό σύστημα βασίζεται σε μια λεπτή ισορροπία μεταξύ των οργάνων μας, μια ισορροπία που στηρίζεται σε βάρη και αντίβαρα και στην ανεξάρτητη λειτουργία τους: συνεπώς, οποιαδήποτε αλλαγή που επέρχεται σε ένα από αυτά έχει διαρθρωτικές επιπτώσεις σε όλα τα υπόλοιπα. Για τον λόγο αυτόν, η συνεννόηση και ο συντονισμός των προσπαθειών εξορθολογισμού που υλοποιούνται σε όλα τα όργανα είναι θεμελιώδεις. Χαίρομαι γιατί παρατηρώ ότι κατά κάποιον τρόπο αυτό γίνεται αυθόρμητα: η έκθεση Corbett, η έκθεση Σολάνα και οι προτάσεις μας για την τροποποίηση του τρόπου λειτουργίας της Επιτροπής κινούνται όλες προς την ίδια κατεύθυνση. Ειδικότερα, οι νέοι κανόνες που εγκρίθηκαν στη Σεβίλλη για το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο και τις άλλες υπουργικές συνθέσεις και οι ιδέες μου για τη μεταρρύθμιση του Σώματος των Επιτρόπων έχουν πολλά κοινά σημεία. Αμφότερες οι πρωτοβουλίες διαρθρώνουν τις ίδιες δραστηριότητες κάθε οργάνου με πιο ευέλικτο και απλοποιημένο τρόπο, προσδιορίζοντας μία σειρά ουσιωδών καθηκόντων τα οποία ανατίθενται με βάση την αναγκαιότητα συντονισμού με συγκεκριμένες αρμοδιότητες. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, σε αυτήν την ιστορική φάση, πρέπει κατά συνέπεια να βρούμε αμέσως καινοτόμες λύσεις με τα όργανα που έχουμε, δηλαδή με τα όργανα τα οποία διαθέτουμε με αμετάβλητες Συνθήκες. Όπως προανέφερα όμως, πρέπει να ενεργήσουμε με τρόπο συνεκτικό μεταξύ μας και αυτό είναι το πνεύμα της δέσμης των προτάσεών μας για να νομοθετούμε καλύτερα, δηλαδή η “better regulation”. Χαίρομαι συνεπώς που το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο αποφάσισε στη Σεβίλλη να συγκροτήσει μία τεχνική ομάδα υψηλού επιπέδου για τη διοργανική συνεργασία και κάλεσε τα τρία όργανα να εγκρίνουν εντός του έτους μία διοργανική συμφωνία για τη βελτίωση της ποιότητας και της μεταφοράς της νομοθεσίας μας. Αυτό είναι το καθήκον που μας περιμένει στο εγγύς μέλλον και το οποίο είμαι βέβαιος πως θα αντιμετωπίσουμε με νηφαλιότητα, ζήλο και με το πνεύμα συνεργασίας που διακρίνει πλέον τις σχέσεις μας. Για αυτό το πνεύμα συνεργασίας ευχαριστώ τα μέλη του Κοινοβουλίου, τον Πρόεδρο Αθνάρ και τους συνεργάτες του, οι οποίοι το εξάμηνο αυτό επέτρεψαν την υλοποίηση ουσιαστικού και συγκεκριμένου έργου. Γνωρίζουμε καλά τη δυσκολία αυτών των προκλήσεων και πρέπει να αποδώσουμε τα εύσημα στην ισπανική Προεδρία η οποία είχε τους τελευταίους έξι μήνες το καθήκον να οδηγήσει την Ένωση στην αντιμετώπιση όλων αυτών των προβλημάτων, προβλημάτων που αντιμετώπισε με δυναμισμό και σύνεση. Θέλω λοιπόν επί τη ευκαιρία να ευχαριστήσω τον Πρόεδρο Αθνάρ, τους Υπουργούς του και όλους του συνεργάτες για το έργο που επιτέλεσαν. Προσθέτω επίσης ότι η συνεργασία μεταξύ Προεδρίας και Επιτροπής έφθασε σε πολύ υψηλό επίπεδο, πράγμα που με κάνει να πω ότι με την Ισπανία θεσπίσαμε μία μέθοδο την οποία εύχομαι να εφαρμόσουν και όλες οι μελλοντικές Προεδρίες. Μία από τις επιτυχίες της Ένωσης το εξάμηνο αυτό ήταν η τήρηση του χάρτη πορείας για τη διεύρυνση. Στη Σεβίλλη συντελέσθηκαν και άλλα βήματα προόδου: βρήκαμε κοινές θέσεις στα κεφάλαια της γεωργίας και των διαρθρωτικών ταμείων και προσδιορίσαμε τα τελευταία εμπόδια που πρέπει να ξεπεραστούν. Το φθινόπωρο, για την ακρίβεια έως το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Οκτωβρίου στις Βρυξέλλες, θα πρέπει να καταλήξουμε σε μία εσωτερική συμφωνία της Ένωσης όσον αφορά ορισμένα ζητήματα του προϋπολογισμού, ιδίως για τις άμεσες ενισχύσεις στις γεωργικές εκμεταλλεύσεις. Το φθινόπωρο πάντα, οι ιρλανδοί πολίτες θα κληθούν σε ένα δεύτερο δημοψήφισμα για την επικύρωση της Συνθήκης της Νίκαιας. Είμαι πολύ αισιόδοξος ότι αυτήν τη φορά η συζήτηση θα επικεντρωθεί στα θεμελιώδη σημεία της Συνθήκης και όχι σε άλλα ζητήματα που εσφαλμένα αποδίδονται στην Ένωση, έτσι ώστε να οδηγήσει σε ένα θετικό αποτέλεσμα. Για τον σκοπό αυτόν, θεωρώ ιδιαίτερα χρήσιμη τη δήλωση του Συμβουλίου στη Σεβίλλη, σχετικά με τον σεβασμό της στρατιωτικής ουδετερότητας της Ιρλανδίας. Εξακολουθώ συνεπώς να προσβλέπω στο Συμβούλιο της Κοπεγχάγης με μεγάλη αισιοδοξία: βήμα προς βήμα ξεπερνούμε τα πιθανά εμπόδια στην οριστική απόφαση για τη διεύρυνση. Η μεγάλη προσπάθεια που κατέβαλαν οι υποψήφιες χώρες τα χρόνια αυτά αξίζει να στεφθεί από επιτυχία. Δεν θα κουραστώ ποτέ να επαναλαμβάνω ότι η διεύρυνση και οι μεταρρυθμίσεις που συνεπάγεται είναι και παραμένουν η σημαντικότερη πολιτική μας προτεραιότητα και ότι η Επιτροπή αυτή δεν θα φεισθεί καμίας προσπάθειας για την επίτευξη αυτού του στόχου, η στρατηγική εμβέλεια του οποίου υπερβαίνει κατά πολύ την ευρωπαϊκή ήπειρο. Στην ημερήσια διάταξη του Ευρωπαϊκού Συμβουλίου που μόλις ολοκληρώθηκε, το κεφάλαιο “Άσυλο και μετανάστευση” κατείχε προεξέχουσα θέση. Στη Σεβίλλη επικράτησαν η κοινή λογική, η φρόνηση και το μέτρο. Η παράνομη μετανάστευση και το δουλεμπόριο είναι φαινόμενα απαράδεκτα και η Ένωση επιβεβαίωσε με σαφήνεια ότι θα πράξει ό,τι είναι δυνατόν για να τα αντιμετωπίσει. Δεν πρόκειται για απλές δηλώσεις κενές περιεχομένου. Από τη Σεβίλλη προέκυψαν κατευθύνσεις και συγκεκριμένοι χρόνοι, όπως: η σύναψη των συμφωνιών επανεισδοχής που ολοκληρώνεται και η έναρξη των διαπραγματεύσεων με τις άλλες χώρες που υπέδειξε το Συμβούλιο η διεξαγωγή κοινών επιχειρήσεων στα εξωτερικά σύνορα εντός του 2002 η θέσπιση ενός κοινού συστήματος για τις θεωρήσεις εντός του 2003. Η σημασία των ημερομηνιών αυτών δεν πρέπει να υποτιμηθεί καθόλου. Η εμπειρία μάς διδάσκει ότι μόνον ακριβείς ημερομηνίες μπορούν να επιτρέψουν προόδους με συνεκτικότητα. Σας διαβεβαιώ ότι θα εργασθούμε και θα επαγρυπνούμε ούτως ώστε οι δεσμεύσεις αυτές να γίνουν απόλυτα σεβαστές. Εξάλλου, συνολικά το φαινόμενο της μετανάστευσης απαιτεί μια ολοκληρωμένη προσέγγιση η οποία θα λαμβάνει πλήρως υπόψη τις διάφορες πολιτικές, κοινωνικές και ανθρωπιστικές πτυχές. Ο έλεγχος των συνόρων συνδέεται με τις πολιτικές ασύλου, τη διασφάλιση ίσης μεταχείρισης όλων των πολιτών και την εσωτερική ασφάλεια έπειτα, η αποτελεσματικότητα των διαφόρων αποφάσεων και ενεργειών στο εσωτερικό της Ένωσης εξαρτάται και από τις σχέσεις με τις τρίτες χώρες και τη συνεργασία για την ανάπτυξη που θα είμαστε σε θέση να οργανώσουμε. Επανερχόμενο στο πνεύμα του Τάμπερε, το Συμβούλιο δεν αμέλησε καμία από αυτές τις πτυχές, επιδεικνύοντας έτσι μεγάλη ισορροπία. Αυτό είναι ένα καθησυχαστικό μήνυμα για όλους τους πολίτες, για εκείνους που φοβούνται για το μέλλον των νόμιμων μεταναστών, που πιστεύουν σε ανοικτές και ανεκτικές κοινωνίες, καθώς και για όσους φοβούνται την παράνομη μετανάστευση και τους εκμεταλλευτές της και ζητούν περισσότερη ασφάλεια: ασφάλεια η οποία δεν εξαρτάται βεβαίως μόνο από τη διαχείριση του φαινομένου της μετανάστευσης, αλλά και από μία σειρά θεμάτων που πρέπει να αντιμετωπισθούν με οργανικό τρόπο και για τα οποία η Ένωση μπορεί πράγματι να κάνει τη διαφορά. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, αυτό είναι ένα από τα διδάγματα που πρέπει να εξάγουμε από τη Σεβίλλη, όπου έγινε φανερή με ακόμη μεγαλύτερη σαφήνεια η αδυναμία επίλυσης των προβλημάτων αυτών σε καθαρά εθνικό επίπεδο και η ανάγκη τολμηρών και μακρόπνοων πολιτικών και αποφάσεων σε ευρωπαϊκό επίπεδο."@el8 ". Mr President, President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, 2002 is a crucial year for European integration – a year marked by projects and challenges of huge political and historical significance such as enlargement and the debate on the political and institutional nature of the Union today and in the future. In the last few months, another challenge has caught our attention – immigration – which calls for more reflection on the balance we need to achieve within our societies in Europe and in relations between the northern and southern hemispheres. Ladies and gentlemen, as it draws near, enlargement is generating a wave of reform throughout the entire Union. This is focused on two main areas: the Convention, which is about to wind up the first phase of its work, and the three main institutions of the Union. Under the chairmanship of Valéry Giscard d’Estaing, the Convention’s task is to devise lasting solutions for the Europe of tomorrow consisting of 25 Member States or more, and to think about the type of Union we want for our continent. As I said, however, there are other processes under way, both within the EU and on its doorstep, as Mr Aznar said in his speech, and these demand that we review the workings of the institutions as of now – resolutely, swiftly and pragmatically – without waiting for the Treaties to be amended and without interfering in the work of the Convention. The Convention is sacrosanct: even minimal interference is out of the question. The impact of enlargement on the way the institutions function must, for example, be assessed immediately, so the necessary measures can be put in place by the beginning of 2004 at the latest. Secondly, we must not forget that the Community system depends on a fine balance between our institutions, based on a set of checks and balances, with the institutions functioning interdependently. Any change affecting one institution will thus have a structural impact on all the others. A coordinated and concerted approach is therefore vital in the streamlining processes underway in all the institutions. I am pleased to note that, in some ways, this is already happening more or less spontaneously. The Corbett report to Parliament, the Solana report and our own proposals on reforming the way the Commission works all point in the same direction. In particular, the new rules approved at Seville concerning the European Council and the other Council configurations and my ideas on reforming the College of Commissioners have a great deal in common. Both initiatives organise the activities of their respective institutions in a more flexible and simpler way, identifying a set of core tasks and assigning them to coordination bodies with clearly determined responsibilities. Ladies and gentlemen, at this historic time, creative solutions must be found right away with the instruments to hand – with the instruments we have already, without amending the Treaties. As I said before, however, we must act coherently. That is also the idea behind our set of proposals on better regulation. I am therefore pleased that the Seville European Council decided to set up a High-Level Technical Group for Interinstitutional Cooperation and that it called on the three institutions to adopt an interinstitutional agreement before the end of the year to improve the quality of Community legislation and its transposal into national law. This is the task before us in the coming months and I am sure we will tackle it calmly, with dedication and in the spirit of cooperation that has now become a feature of our relations. I would like to thank you, Members of Parliament, and Mr Aznar and his colleagues, for precisely that spirit of cooperation, for we have worked pragmatically and energetically in the last six months. We are quite familiar with the difficulties involved in these challenges and we must pay tribute to the Spanish Presidency, which has guided the Union through the last six months as it tackled all these problems with drive and wisdom. I would like to take this opportunity to thank President Aznar, his ministers and all those who worked with him for their work. I would add, moreover, that cooperation between the Presidency and the Commission has reached great heights. The Commission and Spain have established a method that can, I hope, be applied by all future Presidencies. One of the Union’s successes in these past six months has been the way the roadmap for enlargement has been followed. At Seville, we made further progress: we achieved common positions on the chapters on agriculture and the Structural Funds and we identified the last hurdles to overcome. In the autumn, by the Brussels European Council in October, to be precise, we must have agreement within the Union on certain budgetary issues and, in particular, on direct payments to farmers. Sometime in the autumn too, the citizens of Ireland will be taking part in a second referendum to ratify the Treaty of Nice. I have every confidence that, this time, the debate will focus on the real substance of the Treaty rather than on other issues wrongly laid at the Union’s door and I therefore have no doubt that the outcome will be positive. In this connection, I see the European Council’s declaration at Seville on respect for Ireland’s military neutrality as highly significant. I therefore continue to look forward to the Copenhagen European Council with great optimism. We are gradually overcoming the potential obstacles to a definitive decision on enlargement. The great commitment displayed by the candidate countries over the last few years deserves to meet with success. I cannot stress too often that enlargement and the related reforms are and will remain our main political priority and that the Commission will spare no effort to reach that goal, a goal whose strategic importance stretches far beyond the confines of Europe. Asylum and immigration were high on the Seville European Council’s agenda, and what prevailed at Seville were common sense, good judgment and moderation. Illegal immigration and the trafficking of human beings are unacceptable and the EU has made it clear that it will do its utmost to put a stop to them. This is not just a declaration of intent. At Seville, clear recommendations and timeframes were laid down, for example for the conclusion of the re-admission agreements currently being negotiated and the launching of talks with the other countries identified by the Council, the implementation of joint operations at external borders before the end of 2002, and the introduction of common visa arrangements by March 2003. The importance of these timeframes must in no way be underestimated. Experience teaches us that we can only make coherent progress by setting definite dates. I assure you we will work to ensure those commitments are met on time. Overall, however, immigration calls for a comprehensive approach that takes all the political, social and human dimensions fully into account. Border control is bound up with asylum policies, security is linked to ensuring fair treatment for all the citizens and internal security, and the effectiveness of the various decisions and measures within the Union depends on the relations with third countries and the development cooperation we are able to achieve too. Recovering the spirit of Tampere, the Council neglected none of these aspects and demonstrated considerable even-handedness. This is reassuring for all the citizens, for those who are concerned about the future of legal immigrants, who believe in open, tolerant societies, and for those who are worried about illegal immigration and the people who exploit it and who therefore want security stepped up. Of course, there is more to security than just managing immigration: it also depends on a number of issues which need to be addressed where a comprehensive Union approach can really make a difference. Ladies and gentlemen, this is one of the lessons we must learn from Seville, where there was an even clearer awareness that some problems cannot be solved purely at national level, and there is a need for courageous, far-sighted policies and decisions at European level."@en3 "(IT) Señor Presidente del Parlamento, señor Presidente en ejercicio del Consejo, Señorías, para el proyecto europeo, 2002 es un año crucial en el que convergen procesos y retos de grandísima importancia política e histórica, como la ampliación y el debate sobre la naturaleza política e institucional de la Unión de hoy y de mañana. En los últimos meses también ha aumentado la atención que nos merece otro desafío: la inmigración que implica una nueva reflexión sobre los equilibrios que hay que debemos lograr dentro de las sociedades europeas y en las relaciones Norte-Sur del mundo. Señorías, la ya inminente ampliación ha levantado un viento de reforma que atraviesa toda la Unión. La actividad hierve en dos direcciones principales: por una parte, en el seno de la Convención que está a punto de concluir la primera etapa de sus trabajos; y por otra, en cada una de las Instituciones principales de la Unión. La Convención presidida por el Presidente Giscard d'Estaing tiene por misión idear soluciones a largo plazo para la futura Europa de 25 o más Estados miembros, y reflexionar sobre qué tipo de Unión deseamos para nuestro Continente. Sin embargo, como les decía, hay otros procesos en curso dentro de la Unión y a sus puertas, como decía el Presidente Aznar en su discurso, que nos obligan a revisar el funcionamiento de nuestras Instituciones desde ahora mismo con decisión, rapidez y concreción, sin esperar a la modificación de los Tratados y sin interferir en los trabajos de la Convención. La Convención es sagrada; no podemos interferir en lo más mínimo en ella. Debemos, por ejemplo, evaluar de inmediato el impacto de la ampliación en el funcionamiento de nuestras Instituciones, a fin de aplicar las medidas necesarias antes del inicio de 2004. En segundo lugar, no debemos olvidar que el sistema comunitario se basa en un refinado equilibrio entre nuestras Instituciones, basado en pesos y contrapesos y en su funcionamiento interdependiente: cualquier cambio que afecte a una de ellas se refleja por lo tanto de manera estructural en todas las demás. Por esta razón, la coordinación y la concertación del esfuerzo de racionalización en curso en todas las Instituciones son fundamentales. Me complace constatar que en ciertos casos esto ya está ocurriendo de manera casi espontánea. Su informe Corbett, el informe Solana y nuestras propuestas sobre cómo modificar el sistema de funcionamiento de la Comisión apuntan todos en la misma dirección. En particular, las nuevas reglas aprobadas en Sevilla para el Consejo Europeo y las demás formaciones ministeriales y mis ideas de reforma del Colegio de Comisarios tienen muchos puntos en común. Ambas iniciativas articulan las actividades de cada Institución de manera más flexible y simplificada identifican una serie de tareas esenciales y las asignan a organismos de coordinación con responsabilidades muy precisas. En consecuencia, Señorías, en esta etapa histórica debemos encontrar rápidamente soluciones creativas con los instrumentos de que disponemos, es decir, sin necesidad de modificar el Tratado. No obstante, como ya he dicho, debemos actuar de manera coherente entre nosotros, y éste es también el espíritu de nuestro paquete de propuestas para legislar mejor, es decir, la . Por lo tanto, me felicito de que en Sevilla el Consejo Europeo haya tomado la decisión de crear un Grupo técnico de alto nivel para la cooperación interinstitucional y haya invitado a las tres Instituciones a adoptar, dentro de este año, un acuerdo interinstitucional para mejorar la calidad y la aplicación de nuestra legislación. Ésta es la tarea que nos espera en un futuro próximo y estoy seguro de que la afrontaremos con serenidad y empeño, y con ese espíritu de colaboración que ya caracteriza nuestras relaciones. Y es precisamente por este espíritu de colaboración que les doy las gracias a ustedes, miembros del Parlamento, y al Presidente Aznar y a sus colaboradores que en este semestre han hecho posible un trabajo concreto y eficaz. Conocemos perfectamente la dificultad de estos desafíos y debemos reconocer en este sentido el mérito de la Presidencia española, que en los últimos seis meses ha tenido a su cargo la tarea de guiar a la Unión a la hora de afrontar todos estos problemas, unos problemas que la misma ha afrontado con energía y sensatez. Por lo tanto, quiero aprovechar esta ocasión para dar las gracias al Presidente Aznar, a sus ministros y a todos los colaboradores por el trabajo realizado. Me gustaría asimismo añadir que la cooperación entre la Presidencia y la Comisión ha alcanzado unos niveles elevadísimos, lo que me permite decir que hemos logrado establecer con España un método que espero pueda ser reutilizado por todas las futuras presidencias. Uno de los éxitos que la Unión ha alcanzado en este semestre es el respeto del calendario de la ampliación. En Sevilla hemos dado nuevos pasos en esta dirección: hemos alcanzado posiciones comunes sobre los capítulos de la agricultura y de los Fondos estructurales y hemos identificado los últimos obstáculos pendientes. En otoño, y más concretamente en el marco del Consejo Europeo que se celebrará en octubre en Bruselas, tendremos que lograr un acuerdo interno de la Unión sobre algunas cuestiones presupuestarias, y en particular sobre los pagos directos a las explotaciones agrarias. También en otoño, los ciudadanos irlandeses serán llamados a participar en segundo referéndum para la ratificación del Tratado de Niza. Estoy plenamente convencido de que esta vez el debate girará en torno a los puntos fundamentales del Tratado y no en torno a otras cuestiones erróneamente atribuidas a la Unión, y conducirá a un resultado positivo. En este sentido, considero de gran utilidad la declaración que hizo el Consejo en Sevilla sobre el respeto de la neutralidad militar de Irlanda. Sigo pues mirando al Consejo Europeo de Copenhague con gran optimismo: paso a paso estamos superando los posibles obstáculos a la decisión definitiva sobre la ampliación. El gran esfuerzo que los países candidatos han desplegado en estos años merece verse coronado por el éxito. Nunca me cansaré de repetir que la ampliación y las reformas que conlleva son y seguirán siendo nuestra prioridad política, y que esta Comisión no escatimará ningún esfuerzo para conseguir este objetivo, cuya importancia estratégica va mucho más allá del Continente europeo. En el orden del día del Consejo Europeo que acaba de finalizar, el capítulo "Asilo e inmigración" ocupaba un puesto de enorme relevancia. En Sevilla han prevalecido el sentido común, la prudencia y la medida. La inmigración ilegal y la trata de seres humanos son fenómenos inaceptables y la Unión ha afirmado con claridad que hará todo lo posible para combatirlos. Y no se trata de simples declaraciones abstractas. En Sevilla han surgido indicaciones y plazos precisos, tales como, por ejemplo: la conclusión de los acuerdos de readmisión en curso y la apertura de las negociaciones con los otros países señalados por el Consejo; la ejecución de operaciones comunes en las fronteras exteriores durante 2002; la institución de un sistema común de visados de aquí a marzo de 2003. De ningún modo debemos infravalorar la importancia de estas fechas. La experiencia nos enseña que sólo unas fechas precisas pueden permitirnos avanzar con coherencia. Y les aseguro que obraremos y nos mantendremos alerta para conseguir que se cumplan estos compromisos. En su conjunto, por otra parte, el fenómeno de la inmigración exige un enfoque integrado que tenga plenamente en cuenta los distintos aspectos políticos, sociales y humanos. El control de las fronteras está ligado a las políticas de asilo; la seguridad, al tratamiento equitativo de todos los ciudadanos y a la seguridad interna y la eficacia de las distintas decisiones y acciones dentro de la Unión depende también de las relaciones con los terceros países y de la cooperación al desarrollo que seremos capaces de organizar. Retomando el espíritu de Tampere, el Consejo no ha descuidado ninguno de estos aspectos y, por lo tanto, ha dado muestras de gran equilibrio. Ésta es una señal tranquilizadora para todos los ciudadanos, tanto para aquéllos que temen por el futuro de los inmigrantes legales y creen en unas sociedades abiertas y tolerantes como para aquéllos que se sienten amenazados por la inmigración ilegal y por quienes se aprovechan de ella y, por lo tanto, reclaman una mayor seguridad: Una seguridad que ciertamente no depende tan sólo de la gestión del fenómeno de la inmigración, sino también de una serie de cuestiones que deben afrontarse de manera orgánica y para las cuales la Unión puede realmente marcar la diferencia. Porque ésta, Señorías, es una de las enseñanzas que debemos extraer de Sevilla, donde se ha evidenciado de manera todavía más clara la imposibilidad de resolver estos problemas a escala meramente nacional y la necesidad de políticas y de decisiones valientes y de largo alcance a escala europea."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat parlamentin jäsenet, vuosi 2002 on keskeinen eurooppalaiselle hankkeelle, sillä siihen osuu niin poliittisesti kuin historiallisestikin erittäin merkittäviä prosesseja ja haasteita: laajentuminen ja keskustelu tämän päivän ja huomisen unionin poliittisesta ja institutionaalisesta luonteesta. Viime kuukausina huomio on kohdistunut myös erääseen toiseen haasteeseen: maahanmuuttoon, joka tarkoittaa eurooppalaisissa yhteiskunnissa ja maailman pohjoisten ja eteläisten osien suhteissa toteutettavien tasapainotusten uudelleenpohtimista. Arvoisat parlamentin jäsenet, laajentuminen on jo ovella ja se on nostattanut uudistusten tuulen, joka pyyhkäisee yli koko unionin. Toiminta kohdistuu kahteen pääsuuntaan: toisaalta neuvostoon, jossa ollaan päättämässä töiden ensimmäistä vaihetta; toisaalta kuhunkin unionin tärkeimmistä toimielimistä. Giscard d'Estaingin johtaman tulevaisuuskonventin tehtävänä on kehitellä pitkäkestoisia ratkaisuja tulevaisuuden Euroopalle, jossa on 25 tai useampia jäsenvaltioita, ja lisäksi sen tehtävänä on pohtia, minkälaisen unionin mantereestamme haluamme. Kuten olen sanonut, unionin sisällä ja sen porteilla on kuitenkin meneillään muitakin prosesseja, kuten puheenjohtaja Aznar totesi puheessaan, joiden vuoksi on välttämätöntä tarkistaa toimielintemme toimintaa jo nyt, päättäväisesti, ripeästi, konkreettisesti, odottamatta perussopimusten muuttamista ja puuttumatta konventin työskentelyyn. Konventti on pyhä ja koskematon, emmekä voi vähimmässäkään määrin puuttua sen työskentelyyn. Laajentumisen vaikutusta esimerkiksi toimielintemme toimintaan pitää välittömästi arvioida, jotta tarvittaviin toimiin voidaan ryhtyä vuoden 2004 alkuun mennessä eikä yli sen. Toiseksi, meidän ei pidä unohtaa, että yhteisön järjestelmä perustuu toimielinten väliseen hienovaraiseen tasapainoon, joka perustuu painoihin ja vastapainoihin ja niiden vastavuoroiseen toimintaan: mikä hyvänsä johonkin näistä kohdistuva muutos heijastuu siten rakenteellisesti kaikkiin muihin. Siitä syystä kaikissa toimielimissä meneillään olevan rationalisointiprosessin yhteensovittaminen ja siitä käytävä neuvottelu on elintärkeää. Olen iloinen huomatessani, että tätä tapahtuu tietyssä määrin jo lähes spontaanisti: Corbettin mietintö, Solanan raportti ja ehdotus komission toimintatapojen muuttamiseksi ovat kaikki samansuuntaisia. Erityisesti Sevillassa hyväksytyillä uusilla säännöillä Eurooppa-neuvostolle ja muilla ministerien kokoontumisilla ja minun uudistusajatuksillani komissaarien muodostamasta kollegiosta on monia yhtymäkohtia. Kummassakin aloitteessa eritellään kunkin toimielimen toiminnot joustavammin ja yksinkertaistetummin yksilöimällä joukon oleellisia tehtäviä ja antamalla ne koordinointitoimille, joiden vastuualueet ovat varsin täsmällisesti määriteltyjä. Siksi tässä historiallisessa vaiheessa on, arvoisat parlamentin jäsenet, löydettävä heti innovatiivisia ratkaisuja käyttämällä meillä jo olevia välineitä eli sopimuksissa annettuja välineitä. Kuten sanoin, meidän on kuitenkin toimittava keskenämme johdonmukaisesti, ja tämä on myös säädöskäytännön parantamista koskevan ehdotuspakettimme hengen mukaista. Olen siis iloinen, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa Sevillassa päätettiin perustaa korkean tason tekninen ryhmä toimielinten välistä yhteistyötä varten ja kehotettiin kaikkia kolmea toimielintä hyväksymään vuoden kuluessa toimielinten välinen sopimus lainsäädäntömme laadun ja täytäntöönpanon parantamiseksi. Tämä on meitä tulevaisuudessa odottava tehtävä, ja olen varma, että kohtaamme sen tyynesti ja sitoutuen ja sen yhteistyön hengessä, joka nykyään on suhteillemme ominaista. Juuri tässä yhteistyön hengessä kiitän teitä, parlamentin jäsenet, ja neuvoston puheenjohtaja Aznaria ja hänen yhteistyökumppaneitaan siitä, että he ovat tänä kautena mahdollistaneet konkreettisen ja intensiivisen työnteon. Tunnemme hyvin näiden haasteiden vaikeudet ja meidän onkin annettava oikeutettua tunnustusta puheenjohtajavaltio Espanjalle, jonka tehtävänä on kuluneiden kuuden kuukauden ollut luotsata unionia kaikkien näiden ongelmien kohtaamisessa, ongelmien, jotka se on kohdannut pontevasti ja viisaasti. Haluan siis käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää neuvoston puheenjohtaja Aznaria, hänen ministereitään ja kaikkia yhteistyöhön osallistuneita tehdystä työstä. Lisään vielä, että puheenjohtajavaltion ja komission välisessä yhteistyössä päästiin erittäin korkealle tasolle, ja vakiinnutimme Espanjan kanssa menetelmän, jota toivon kaikkein tulevienkin puheenjohtajavaltioiden voivan käyttää. Yksi unionin tänä kautena saavuttamista menestyksistä on laajentumisaikataulun noudattaminen. Sevillassa otimme muitakin edistysaskeleita: löysimme yhteisen kannan maanviljelyn ja rakennerahastojen luvuista ja toimme esiin viimeisiä ylitettävänä olevia esteitä. Syksyllä, tarkemmin sanoen Brysselissä lokakuussa pidettävään Eurooppa-neuvoston kokoukseen mennessä, meidän on päästävä unionin sisällä yhteisymmärrykseen eräistä budjettikysymyksistä, ennen kaikkea maatalousyrityksille suoraan maksettavista tuista. Samoin syksyllä Irlannin kansalaiset kutsutaan toiseen kansanäänestykseen Nizzan sopimuksen ratifioinnista. Olen hyvin luottavainen sen suhteen, että keskustelu käydään tällä kerralla sopimuksen peruskohdista eikä muista, unionille virheellisesti kuuluviksi katsotuista kysymyksistä ja että se voi siksi johtaa positiiviseen tulokseen. Pidän neuvoston Sevillassa antamaa julkilausumaa Irlannin sotilaallisesta puolueettomuudesta siinä suhteessa hyvin hyödyllisenä. Odotankin edelleen Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston kokousta hyvin optimistisena: olemme askel askelelta ylittämässä mahdollisia esteitä laajentumisesta tehtävän lopullisen päätöksen tieltä. Jäsenehdokasvaltiot ovat viime vuosina osoittaneet sitoutuvansa hankkeeseen tosissaan, ja se ansaitsee tulla palkituksi menestyksellä. En koskaan väsy toistamaan, että laajentuminen ja siihen liittyvät uudistukset ovat ensisijainen poliittinen painopistealue ja pysyvät sellaisena, ja että komissio ei aio säästää ponnistuksiaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi, jonka strateginen merkitys ulottuu Euroopan mantereen ulkopuolellekin. Juuri päättyneen Eurooppa-neuvoston kokouksen esityslistalla kohdalla "turvapaikka ja maahanmuutto" oli merkittävä asema. Sevillassa vallitsi terve järki, maltti ja harkinta. Laiton maahanmuutto ja ihmiskauppa ovat tuomittavia ilmiöitä, ja unioni on todennut selkeästi tekevänsä kaiken mahdollisen niiden vastustamiseksi. Kyse ei ole pelkistä abstrakteista julkilausumista. Sevillan kokouksessa tuli esiin täsmällisiä huomioita ja ajankohtia, kuten esimerkiksi meneillään oleva takaisinottoa koskevien sopimusten loppuunsaattaminen ja neuvottelujen alkaminen neuvoston osoittamien muiden maiden kanssa; yhteisön toimien täytäntöönpano ulkorajoilla vuoden 2002 aikana; yhteisen viisumijärjestelmän käyttöönotto maaliskuuhun 2003 mennessä. Näiden ajankohtien merkitystä ei pidä lainkaan aliarvioida. Kokemus osoittaa, että vain täsmällisten ajankohtien ansiosta voimme edetä johdonmukaisesti. Vakuutan teille toimivamme siten, että näitä sitoumuksia noudatetaan täsmällisesti ja valvovamme sitä. Maahanmuuttoilmiössä tarvitaan sitä paitsi kokonaisuudessaan yhtenäistä lähestymistapaa, jossa otetaan täysipainoisesti huomioon useita eri poliittisia, sosiaalisia ja inhimillisiä näkökohtia. Rajojen valvonta liittyy turvapaikkapolitiikkaan, turvallisuus kaikkien kansalaisten yhdenmukaiseen kohteluun ja sisäiseen turvallisuuteen; erilaisten unionin sisällä tehtyjen päätösten ja toimien tehokkuus riippuu myös suhteista kolmansiin maihin ja kehitysyhteistyöstä, jota pystymme järjestämään. Eurooppa-neuvoston kokouksessa saavutettiin jälleen Tampereen-henki eikä laiminlyöty yhtäkään näistä näkökohdista, mikä oli siten osoituksena hyvästä tasapainosta. Tämä on rauhoittava merkki kaikille kansalaisille, niille, jotka pelkäävät laillisten, avoimiin ja suvaitseviin yhteiskuntiin uskovien maahanmuuttajien tulevaisuuden puolesta, ja niille, jotka pelkäävät laitonta maahanmuuttoa ja sen väärinkäyttäjiä ja siten peräänkuuluttavat suurempaa turvallisuutta: turvallisuutta, joka ei varmasti riipu ainoastaan maahanmuuttoilmiön hoidosta, vaan myös joukosta asioita, jotka on kohdattava yhtenäisesti ja joiden vuoksi unioni todella voi tehdä eron. Tämä, arvoisat parlamentin jäsenet, on yksi niistä asioista, joista meidän on syytä ottaa opiksi Sevillan kokouksesta, jossa tuli vielä selkeämmin esiin, kuinka mahdotonta tällaisia ongelmia on ratkoa puhtaasti kansallisella tasolla ja että tarvitaan rohkeaa ja kaukonäköistä politiikkaa ja päätöksiä Euroopan tasolla."@fi5 "Monsieur le Président du Parlement, Monsieur le Président du Conseil, Mesdames et Messieurs les Députés, pour le projet européen, 2002 est une année capitale vers laquelle convergent des processus et des défis d'une énorme importance politique et historique, comme l'élargissement et le débat sur la nature politique et institutionnelle de l'Union d'aujourd'hui et de demain. Ces derniers mois, l'attention s'est concentrée également sur un autre défi : l'immigration, qui implique une nouvelle réflexion sur les équilibres à mettre en place au sein des sociétés européennes et dans les rapports entre le nord et le sud de la planète. Mesdames et Messieurs les députés, l'élargissement désormais imminent a soulevé un vent de réforme dans l'Union tout entière. L'activité s'articule autour de deux axes principaux : d'une part, au sein de la Convention qui est sur le point de conclure la première partie de ses travaux ; d'autre part, dans chacune des trois institutions principales. La Convention, dirigée par le président Giscard d'Estaing, a pour tâche d'imaginer des solutions à long terme pour l'Europe future à 25 - ou davantage - États membres, de réfléchir sur le type d'Union que nous voulons pour notre continent. Mais, comme je le disais, d'autres processus sont en cours au sein de l'Union et à ses portes, comme l'a remarqué le président Aznar dans son discours, qui rendent nécessaire une révision du fonctionnement de nos institutions dès aujourd'hui, dans un esprit de décision, rapidité et pragmatisme, sans attendre la modification des Traités et sans interférer avec les travaux de la Convention. La Convention est sacrée ; nous ne pouvons pas interférer dans ses travaux. L'impact de l'élargissement sur le fonctionnement de nos institutions, par exemple, doit être évalué immédiatement afin d'appliquer les mesures nécessaires avant 2004 et pas au-delà. Ensuite, nous ne devons pas oublier que le système communautaire repose sur un équilibre subtil entre nos institutions, fondé sur des poids et contrepoids et sur le fonctionnement interdépendant de ceux-ci : tout changement qui implique l'une d'entre elles se reflète aussitôt de façon structurelle sur toutes les autres. C'est la raison pour laquelle la coordination et la concertation des efforts de rationalisation en cours dans toutes les institutions sont fondamentales. Je suis heureux de constater que, pour certains volets, c'est déjà le cas de façon presque spontanée. Votre rapport Corbett, le rapport Solana et mes idées sur la façon de modifier le mode de fonctionnement de la Commission vont tous dans la même direction. En particulier, les nouvelles règles approuvées à Séville pour le Conseil européen et les autres formations ministérielles et mes idées de réforme du Collège des commissaires ont beaucoup de points communs. Ces deux initiatives prévoient un exercice plus souple et plus simple des activités propres à chaque institution, elles identifient une série de tâches essentielles et elles les confient à des instances de coordination ayant des responsabilités très précises. Il convient donc, Mesdames et Messieurs les Députés, à ce stade historique, de trouver tout de suite des solutions créatives grâce aux instruments dont nous disposons déjà, c'est-à-dire des instruments à traité constant. Comme je l'ai déjà dit, cependant, nous devons agir de façon cohérente. Tel est également l'esprit de notre paquet de propositions pour mieux légiférer, c'est-à-dire la . Aussi suis-je heureux qu'à Séville, le Conseil européen ait décidé de mettre sur pied un groupe technique de haut niveau pour la coopération interinstitutionnelle et ait invité les trois institutions principales à adopter, dans l'année, un accord interinstitutionnel afin d'améliorer la qualité et l'accueil réservé à notre législation. Telle est la tâche qui nous attend dans un avenir proche et je suis certain que nous l'affronterons avec sérénité, avec engagement et dans cet esprit de collaboration qui marquera désormais nos rapports. C'est justement pour cet esprit de collaboration que je remercie les députés, le président Aznar et ses collaborateurs, qui ont permis, au cours du dernier semestre, un travail concret et efficace. Nous connaissons bien les difficultés de ces défis, et nous devons reconnaître le mérite qui revient à la présidence espagnole qui, au cours des six derniers mois, a eu pour tâche de guider l'Union afin qu'elle puisse les affronter avec énergie et sagesse. Je voudrais saisir cette occasion pour remercier le président Aznar, ses ministres et tous ses collaborateurs pour le travail accompli. J'ajouterai que la coopération entre la présidence et la Commission a atteint des niveaux très élevés, ce qui me pousse à dire que nous avons désormais établi une méthode qui, je l'espère, pourra être utilisée par toutes les présidences à venir. Un des succès que l'Union a réalisés dans le courant de ce semestre, c'est d'avoir respecté la feuille de route de l'élargissement. En effet, à Séville, nous avons fait d'autres pas en avant : nous avons dégagé des positions communes sur les chapitres de l'agriculture et des fonds structurels et nous avons identifié les derniers obstacles à surmonter. En automne, plus précisément avant le Conseil européen de Bruxelles en octobre, nous devrons dégager un accord interne à l'Union sur certaines questions budgétaires, surtout sur les paiements directs aux exploitations agricoles. En automne toujours, les citoyens irlandais seront appelés à se prononcer, par un deuxième référendum, sur la ratification du traité de Nice. Je ne doute pas que, cette fois-ci, le débat portera sur les points fondamentaux du traité et non pas sur d'autres questions attribuées erronément à l'Union, et qu'il débouchera sur un résultat positif. À cette fin, j'estime d'une grande utilité la déclaration du Conseil sur le respect de la neutralité militaire de l'Irlande. C'est pourquoi je continue à faire preuve d'optimisme en ce qui concerne le Conseil européen de Copenhague : pas après pas, nous sommes en train de surmonter les obstacles éventuels à la décision définitive sur l'élargissement. Le grand engagement démontré par les pays candidats au cours de ces années mérite d'être couronné de succès. Je ne me lasserai jamais de répéter que l'élargissement et les réformes qui y sont liées sont et restent notre priorité politique principale et que la Commission n'épargnera aucun effort pour atteindre cet objectif dont l'importance stratégique va bien au-delà du continent européen. Dans l'ordre du jour du Conseil européen qui vient de se conclure, le chapitre "Asile et immigration" était un point important. À Séville, c'est le bon sens, la mesure et la prudence qui ont prévalu. L'immigration clandestine et la traite des êtres humains sont des phénomènes inacceptables et l'Union a affirmé avec clarté qu'elle fera tout ce qui est en son pouvoir pour y faire obstacle. Il ne s'agit pas de simples déclarations abstraite. À Séville, des indications et des délais précis ont été fixés, comme, par exemple : la conclusion des accords de réadmission en cours et l'ouverture des négociations avec d'autres pays indiqués par le Conseil ; l'exécution d'opérations communes aux frontières extérieures avant la fin de 2002 ; la mise en place d'un système commun pour les visas d'ici mars 2003. Il ne faut pas sous-évaluer l'importance des dates. L'expérience nous montre que seules des dates précises peuvent nous permettre d'avancer avec cohérence. Je vous assure que nous œuvrerons dans ce sens et que nous veillerons à ce que ces engagements soient respectés ponctuellement. Par ailleurs, le phénomène de l'immigration dans son ensemble exige une approche intégrée qui tienne pleinement compte des divers volets politiques, sociaux et humains. Le contrôle des frontières est lié aux politiques d'asile, la sécurité est liée au traitement équitable de tous les citoyens et à la sécurité intérieure, et l'efficacité des diverses décisions et actions au sein de l'Union dépend également des rapports avec les pays tiers et de la coopération au développement que nous serons capables de mettre au point. Retrouvant l'esprit de Tampere, le Conseil n'a négligé aucun de ces aspects et a ainsi fait preuve d'un grand équilibre. C'est un signal rassurant pour tous les citoyens, pour ceux qui craignent pour l'avenir des immigrés légaux, pour ceux qui croient en des sociétés ouvertes et tolérantes et pour ceux qui craignent l'immigration clandestine et les personnes qui l'exploitent et qui souhaitent, par conséquent, davantage de sécurité : sécurité qui ne dépend certainement pas uniquement de la gestion du phénomène de l'immigration, mais d'une série de questions qu'il convient d'affronter de façon cohérente et sur laquelle l'Union peut vraiment faire la différence. Tel est, Mesdames et Messieurs les Députés, l'un des enseignements que nous devons tirer de Séville, où est apparue de façon encore plus nette l'impossibilité de résoudre ces problèmes au niveau national et la nécessité de politiques et de décisions courageuses et prévoyantes au niveau européen."@fr6 ". Mr President, President-in-Office of the Council, ladies and gentlemen, 2002 is a crucial year for European integration – a year marked by projects and challenges of huge political and historical significance such as enlargement and the debate on the political and institutional nature of the Union today and in the future. In the last few months, another challenge has caught our attention – immigration – which calls for more reflection on the balance we need to achieve within our societies in Europe and in relations between the northern and southern hemispheres. Ladies and gentlemen, as it draws near, enlargement is generating a wave of reform throughout the entire Union. This is focused on two main areas: the Convention, which is about to wind up the first phase of its work, and the three main institutions of the Union. Under the chairmanship of Valéry Giscard d’Estaing, the Convention’s task is to devise lasting solutions for the Europe of tomorrow consisting of 25 Member States or more, and to think about the type of Union we want for our continent. As I said, however, there are other processes under way, both within the EU and on its doorstep, as Mr Aznar said in his speech, and these demand that we review the workings of the institutions as of now – resolutely, swiftly and pragmatically – without waiting for the Treaties to be amended and without interfering in the work of the Convention. The Convention is sacrosanct: even minimal interference is out of the question. The impact of enlargement on the way the institutions function must, for example, be assessed immediately, so the necessary measures can be put in place by the beginning of 2004 at the latest. Secondly, we must not forget that the Community system depends on a fine balance between our institutions, based on a set of checks and balances, with the institutions functioning interdependently. Any change affecting one institution will thus have a structural impact on all the others. A coordinated and concerted approach is therefore vital in the streamlining processes underway in all the institutions. I am pleased to note that, in some ways, this is already happening more or less spontaneously. The Corbett report to Parliament, the Solana report and our own proposals on reforming the way the Commission works all point in the same direction. In particular, the new rules approved at Seville concerning the European Council and the other Council configurations and my ideas on reforming the College of Commissioners have a great deal in common. Both initiatives organise the activities of their respective institutions in a more flexible and simpler way, identifying a set of core tasks and assigning them to coordination bodies with clearly determined responsibilities. Ladies and gentlemen, at this historic time, creative solutions must be found right away with the instruments to hand – with the instruments we have already, without amending the Treaties. As I said before, however, we must act coherently. That is also the idea behind our set of proposals on better regulation. I am therefore pleased that the Seville European Council decided to set up a High-Level Technical Group for Interinstitutional Cooperation and that it called on the three institutions to adopt an interinstitutional agreement before the end of the year to improve the quality of Community legislation and its transposal into national law. This is the task before us in the coming months and I am sure we will tackle it calmly, with dedication and in the spirit of cooperation that has now become a feature of our relations. I would like to thank you, Members of Parliament, and Mr Aznar and his colleagues, for precisely that spirit of cooperation, for we have worked pragmatically and energetically in the last six months. We are quite familiar with the difficulties involved in these challenges and we must pay tribute to the Spanish Presidency, which has guided the Union through the last six months as it tackled all these problems with drive and wisdom. I would like to take this opportunity to thank President Aznar, his ministers and all those who worked with him for their work. I would add, moreover, that cooperation between the Presidency and the Commission has reached great heights. The Commission and Spain have established a method that can, I hope, be applied by all future Presidencies. One of the Union’s successes in these past six months has been the way the roadmap for enlargement has been followed. At Seville, we made further progress: we achieved common positions on the chapters on agriculture and the Structural Funds and we identified the last hurdles to overcome. In the autumn, by the Brussels European Council in October, to be precise, we must have agreement within the Union on certain budgetary issues and, in particular, on direct payments to farmers. Sometime in the autumn too, the citizens of Ireland will be taking part in a second referendum to ratify the Treaty of Nice. I have every confidence that, this time, the debate will focus on the real substance of the Treaty rather than on other issues wrongly laid at the Union’s door and I therefore have no doubt that the outcome will be positive. In this connection, I see the European Council’s declaration at Seville on respect for Ireland’s military neutrality as highly significant. I therefore continue to look forward to the Copenhagen European Council with great optimism. We are gradually overcoming the potential obstacles to a definitive decision on enlargement. The great commitment displayed by the candidate countries over the last few years deserves to meet with success. I cannot stress too often that enlargement and the related reforms are and will remain our main political priority and that the Commission will spare no effort to reach that goal, a goal whose strategic importance stretches far beyond the confines of Europe. Asylum and immigration were high on the Seville European Council’s agenda, and what prevailed at Seville were common sense, good judgment and moderation. Illegal immigration and the trafficking of human beings are unacceptable and the EU has made it clear that it will do its utmost to put a stop to them. This is not just a declaration of intent. At Seville, clear recommendations and timeframes were laid down, for example for the conclusion of the re-admission agreements currently being negotiated and the launching of talks with the other countries identified by the Council, the implementation of joint operations at external borders before the end of 2002, and the introduction of common visa arrangements by March 2003. The importance of these timeframes must in no way be underestimated. Experience teaches us that we can only make coherent progress by setting definite dates. I assure you we will work to ensure those commitments are met on time. Overall, however, immigration calls for a comprehensive approach that takes all the political, social and human dimensions fully into account. Border control is bound up with asylum policies, security is linked to ensuring fair treatment for all the citizens and internal security, and the effectiveness of the various decisions and measures within the Union depends on the relations with third countries and the development cooperation we are able to achieve too. Recovering the spirit of Tampere, the Council neglected none of these aspects and demonstrated considerable even-handedness. This is reassuring for all the citizens, for those who are concerned about the future of legal immigrants, who believe in open, tolerant societies, and for those who are worried about illegal immigration and the people who exploit it and who therefore want security stepped up. Of course, there is more to security than just managing immigration: it also depends on a number of issues which need to be addressed where a comprehensive Union approach can really make a difference. Ladies and gentlemen, this is one of the lessons we must learn from Seville, where there was an even clearer awareness that some problems cannot be solved purely at national level, and there is a need for courageous, far-sighted policies and decisions at European level."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter van het Parlement, mijnheer de voorzitter van de Raad, geachte afgevaardigden, voor het Europees project is 2002 een cruciaal jaar, waarin een paar mijlpalen bereikt moeten worden, zowel in politiek als historisch opzicht: de uitbreiding en het debat over de politieke en institutionele aard van de Unie van vandaag en morgen. In de afgelopen maanden is nog een andere problematiek steeds meer in de belangstelling gekomen, namelijk het immigratievraagstuk, dat een herbezinning vereist over het evenwicht dat binnen de Europese samenlevingen en in de relaties tussen het noorden en het zuiden van de wereld tot stand gebracht moet worden. Geachte afgevaardigden, de op handen zijnde uitbreiding heeft door de hele Unie een ware hervormingswind doen opsteken. De activiteiten ontplooien zich in twee hoofdrichtingen: enerzijds binnen de Conventie, die binnenkort de eerste fase van haar werkzaamheden afsluit, en anderzijds in elk van de voornaamste Unie-instellingen. De Conventie, geleid door Giscard d’Estaing, heeft tot taak langetermijnoplossingen te bedenken voor het toekomstige Europa van 25 of meer lidstaten. Daarnaast heeft zij de opdracht zich te bezinnen over welk soort Unie wij op ons continent willen. Zoals ik echter al zei, er zijn andere processen aan de gang binnen en vlak buiten de Unie, zoals ook voorzitter Aznar in zijn redevoering vermeldde. Daaruit blijkt dat de functionering van onze instellingen nu al moet worden herzien, en dat moet snel en concreet gebeuren, door meteen op te treden, zonder te wachten op wijziging van de Verdragen en zonder interferenties met de werkzaamheden van de Conventie. De Conventie is heilig, daar mogen wij ons niet in mengen. Het effect van de uitbreiding op het functioneren van onze instellingen moet bijvoorbeeld onmiddellijk beoordeeld worden, zodat ten laatste begin 2004 de nodige maatregelen getroffen kunnen worden. In de tweede plaats moeten wij niet vergeten dat het communautaire stelsel gebaseerd is op een delicaat evenwicht tussen onze instellingen. Het is een voortdurend wikken en wegen en de functionering van de instellingen toont een hechte onderlinge afhankelijkheid: elke verandering in één van deze instellingen heeft een structurele weerslag op alle andere. Daarom is het van essentieel belang dat de rationaliseringsoperatie die momenteel in alle instellingen aan de gang is, op grond van coördinatie en onderling overleg verloopt. Het verheugt me te constateren dat dat in zekere zin al, op haast spontane wijze, gebeurt: uw verslag-Corbett, het verslag-Solana en onze voorstellen over hoe het functioneren van de Commissie gewijzigd moet worden, gaan allemaal dezelfde richting uit. Met name is het zo dat de nieuwe regels die in Sevilla zijn vastgesteld voor de Europese Raad en de andere ministerformaties en mijn ideeën over hervorming van het college van commissarissen, veel raakvlakken tonen. Beide initiatieven strekken ertoe de activiteiten die typerend zijn voor iedere instelling een meer soepele en eenvoudige indeling te geven, door een reeks essentiële taken op te sporen en die in handen te leggen van coördinatie-instanties met duidelijk omschreven verantwoordelijkheden. Daarom is het, geachte afgevaardigden, in deze historische fase nodig dat er terstond innoverende oplossingen worden gevonden met de middelen die wij reeds hebben, dat wil zeggen met de middelen die wij op grond van het huidige Verdrag bezitten. Zoals ik echter al heb gezegd, moeten wij ons optreden onderling afstemmen, en dat is ook de strekking van ons pakket voorstellen om betere wetgeving te produceren. Het verheugt me dus dat de Europese Raad in Sevilla besloten heeft om een technische groep op hoog niveau voor de interinstitutionele samenwerking op te richten en dat de drie instellingen zijn opgeroepen om nog dit jaar een interinstitutioneel akkoord goed te keuren, teneinde de kwaliteit en overname van onze wetgeving te verbeteren. Dit is de taak die ons in de nabije toekomst wacht. Ik ben ervan overtuigd dat wij daarvoor zullen werken met de nodige volharding en met die samenwerkingsgeest die inmiddels het handelsmerk van onze relaties is. Het is om deze samenwerkingsgeest dat ik u, leden van het Parlement, alsook voorzitter Aznar en zijn medewerkers, die in dit semester zo concreet en zinvol werk hebben verricht, bedank. Wij weten goed hoe moeilijk deze vraagstukken liggen en het mag dan ook echt wel gezegd worden dat het Spaans voorzitterschap, dat in de afgelopen zes maanden de taak had de Unie te leiden bij de aanpak van al die problemen, goed gepresteerd heeft, want het heeft de problemen op doortastende en verstandige wijze aangepakt. Ik wil dan ook deze gelegenheid te baat nemen om voorzitter Aznar, zijn ministers en al zijn medewerkers te bedanken voor het gedane werk. Hier wil ik nog aan toevoegen dat de samenwerking tussen het voorzitterschap en de Commissie een krachtige impuls heeft gekregen. Wij hebben met Spanje een methode opgezet waarvan ik hoop dat die door alle toekomstige voorzitterschappen zal worden overgenomen. Een van de successen die de Unie dit semester heeft geboekt, is dat het tijdschema voor de uitbreiding kon worden aangehouden. In Sevilla hebben wij nog meer stappen vooruit gezet: wij hebben gemeenschappelijke standpunten gevonden over landbouw en structuurfondsen en wij hebben duidelijk gemaakt wat de laatste obstakels zijn die nog geslecht moeten worden. In de herfst, om precies te zijn nog vóór de Europese Raad van oktober in Brussel, zullen wij binnen de Unie een akkoord moeten vinden over een paar begrotingskwesties, vooral op het vlak van de rechtstreekse betalingen aan landbouwbedrijven. Voorts zullen in de herfst de Ieren opgeroepen worden voor een tweede referendum over de ratificatie van het Verdrag van Nice. Ik heb er het volste vertrouwen in dat het debat dit keer zal gaan over de fundamentele punten van het Verdrag en niet over andere kwesties die abusievelijk worden toegeschreven aan de Unie. Ik denk dan ook dat het referendum een positieve uitslag zal opleveren. Met het oog hierop lijkt me de verklaring die de Raad in Sevilla heeft gedaan over de eerbiediging van de militaire neutraliteit van Ierland, heel goed van pas te komen. Ik blijf dus met groot optimisme vooruitblikken naar de Europese Top van Kopenhagen: stukje bij beetje zijn wij bezig de mogelijke obstakels voor het definitieve besluit over de uitbreiding weg te nemen. De inzet die de kandidaat-landen in deze jaren tonen is zo groot dat hun inspanningen echt wel met succes mogen worden bekroond. Ik zal dan ook niet aflaten te herhalen dat de uitbreiding en de daaraan gekoppelde hervormingen onze voornaamste politieke prioriteit zijn en blijven, en dat deze Commissie geen enkele inspanning uit de weg zal gaan om dit doel, waarvan het strategisch belang veel verder reikt dan het Europese continent, te verwezenlijken. Op de agenda van de zojuist afgeronde Europese Raad nam het hoofdstuk “asielbeleid en immigratie” een belangrijke plaats in. In Sevilla hebben een gematigde, voorzichtige houding en het gezond verstand gezegevierd. Illegale immigratie en mensenhandel zijn onaanvaardbaar en de Unie heeft vastberaden verklaard dat zij alles zal doen om die verschijnselen tegen te gaan. Dit zijn niet zomaar abstracte verklaringen. Uit Sevilla zijn precieze indicaties en tijdschema’s naar voren gekomen, zoals: afronding van de lopende hertoelatingsakkoorden en opening van onderhandelingen met de andere door de Raad aangewezen landen; uitvoering binnen het jaar 2002 van gemeenschappelijke acties aan de buitengrenzen; totstandbrenging van een gemeenschappelijk visumstelsel vóór einde maart 2003. Het belang van deze termijnen mag absoluut niet onderschat worden. De ervaring leert ons dat wij alleen door precieze data af te spreken consequente vorderingen maken. Ik verzeker u dat we ons best zullen doen en erop zullen toezien dat deze afspraken nauwkeurig worden nagekomen. Overigens is er voor het immigratievraagstuk een geïntegreerde aanpak vereist die volledig rekening houdt met de diverse politieke, maatschappelijke en menselijke weerslagen. De controle aan de grenzen is gekoppeld aan het asielbeleid, de binnenlandse veiligheid en de zekerheid dat alle burgers een gelijke behandeling ontvangen. Ook zal de doelmatigheid van de verschillende besluiten en acties binnen de Unie afhangen van de mate waarin wij de betrekkingen met derde landen en de ontwikkelingssamenwerking weten te organiseren. De Raad heeft de geest van Tampere teruggevonden en geen enkel van deze aspecten verwaarloosd, aldus blijk gevend van een grote evenwichtige houding. Dit is een geruststellend signaal voor alle burgers, zowel voor degenen die vrezen voor de toekomst van illegale immigranten en geloven in open en verdraagzame samenlevingen, als voor degenen die hun hart vasthouden voor illegale immigratie, die bang zijn voor de uitbuiting daarvan en dus aandringen op meer veiligheid. Deze veiligheid hangt zeker niet alleen af van de manier waarop wordt omgegaan met het immigratieverschijnsel, maar ook van een reeks kwesties die op organische wijze aangepakt dienen te worden en waarvoor de Unie echt het verschil kan uitmaken. Dit, geachte afgevaardigden, is een van de leringen die wij moeten trekken uit de Top van Sevilla: daar is op nog duidelijker wijze naar voren gekomen dat die problemen onmogelijk alleen maar in nationaal verband kunnen worden opgelost en dat men dus op Europees niveau doortastende en verreikende beleidsbesluiten moet nemen."@nl2 "Senhor Presidente do Parlamento, Senhor Presidente do Conselho, Senhores Deputados, para o projecto europeu, 2002 é um ano fulcral, para o qual convergem processos e desafios de enorme importância, política e histórica: o alargamento e o debate sobre a natureza política e institucional da União de hoje e de amanhã. Nos últimos meses, a atenção aumentou também em relação a outro desafio: a imigração, que implica uma nova reflexão sobre os equilíbrios a conseguir no interior das sociedades europeias e nas relações entre o Norte e o Sul do mundo. Senhores Deputados, o alargamento agora iminente levantou um vento de reforma que percorre toda a União. A actividade orienta-se em duas direcções principais: por um lado, no seio da Convenção, que está prestes a terminar a primeira fase dos seus trabalhos; por outro lado, em cada uma das principais Instituições da União. A Convenção, orientada pelo Senhor Presidente Giscard d’Estaing, tem a função de imaginar soluções de longa duração para a Europa do futuro, com 25 ou mais Estados-Membros, e tem ainda a função de reflectir acerca do tipo de União que queremos no nosso continente. No entanto, como já disse, há outros processos em curso no interior da União e às suas portas, como referiu o Senhor Presidente Aznar no seu discurso, que tornam necessário rever o funcionamento das nossas Instituições hoje mesmo, com decisão, com rapidez, com grande capacidade de actuação, sem estar à espera da modificação dos tratados e sem interferir nos trabalhos da Convenção. A Convenção é sagrada; não podemos minimamente interferir. O impacto do alargamento no funcionamento das nossas Instituições, por exemplo, deve ser avaliado imediatamente, a fim de se aplicarem as medidas necessárias até ao início de 2004, e não posteriormente. Em segundo lugar, não devemos esquecer-nos de que o sistema comunitário tem como base um apurado equilíbrio entre as nossas Instituições, um equilíbrio que se baseia em pesos e contrapesos e no seu funcionamento interdependente: por conseguinte, qualquer mudança que afecte uma delas reflecte-se, de um modo estrutural, em todas as outras. Por este motivo, a coordenação e a concertação do esforço de racionalização em curso em todas as Instituições são fundamentais. Verifico com agrado que, em certos aspectos, isso já está a acontecer de uma forma quase espontânea: o vosso relatório Corbett, o relatório Solana e as nossas propostas acerca da forma de modificar o modo de funcionamento da Comissão apontam todos no mesmo sentido. Em especial, as novas regras aprovadas em Sevilha para o Conselho Europeu e as outras formações ministeriais e as minhas ideias de reforma do Colégio dos Comissários têm muitos pontos em comum. Ambas as iniciativas articulam as actividades próprias de cada Instituição de uma forma flexível e simplificada, definindo uma série de funções essenciais e confiando-as a instâncias de coordenação com responsabilidades muito concretas. Por isso, Senhores Deputados, nesta fase histórica, é necessário encontrar de imediato soluções inovadoras com os instrumentos de que já dispomos, ou seja, com os instrumentos que possuímos nos termos do actual Tratado. No entanto, tal como já disse, temos de agir de forma coerente entre nós, e esse é também o espírito do nosso conjunto de propostas para se legislar melhor, ou seja, a . Por conseguinte, estou satisfeito por, em Sevilha, o Conselho Europeu ter decidido criar um grupo técnico de alto nível com vista à cooperação interinstitucional e ter convidado as três Instituições a adoptarem, ainda este ano, um acordo interinstitucional com vista a melhorar a qualidade e a transposição da nossa legislação. Essa é a função que nos compete no futuro próximo e à qual, estou certo, iremos fazer face com serenidade, empenho e imbuídos do espírito de colaboração que caracteriza já as nossas relações. É precisamente por esse espírito de colaboração que vos agradeço, a vós, membros do Parlamento, bem como ao Senhor Presidente Aznar e aos seus colaboradores, que neste semestre tornaram possível um trabalho concreto e eficaz. Conhecemos bem a dificuldade desses desafios e devemos prestar uma justa homenagem à Presidência espanhola que, nos últimos seis meses, desempenhou o papel de orientar a União na sua abordagem de todos esses problemas, problemas esses a que a Presidência fez face com energia e inteligência. Por conseguinte, quero aproveitar esta oportunidade para agradecer ao Senhor Presidente Aznar, aos seus Ministros e a todos os seus colaboradores o trabalho realizado. Quero ainda acrescentar que a cooperação entre a Presidência e a Comissão atingiu níveis extremamente elevados, que me levam a dizer que, com a Espanha, estabelecemos um método que eu espero que possa voltar a ser usado por todas as Presidências futuras. Um dos sucessos da União, conseguidos neste semestre, é o respeito da tabela de avaliação do alargamento. Em Sevilha demos mais alguns passos em frente: encontrámos posições comuns sobre os capítulos da agricultura e dos Fundos Estruturais e pusemos em evidência os últimos obstáculos a ultrapassar. No Outono – para ser mais exacto, até ao Conselho Europeu de Outubro, em Bruxelas – deveremos conseguir um acordo no seio da União sobre algumas questões orçamentais, principalmente sobre os pagamentos destinados às empresas agrícolas. Ainda no Outono, os cidadãos irlandeses serão chamados a um segundo referendo para a ratificação do Tratado de Nice. Estou extremamente confiante em que, desta vez, o debate se fará em torno dos pontos fundamentais do Tratado e não sobre outras questões erradamente atribuídas à União, e em que, por isso, esse referendo poderá conduzir a um resultado positivo. Tendo em vista esse objectivo, considero de grande utilidade a declaração do Conselho, feita em Sevilha, sobre o respeito pela neutralidade militar da Irlanda. Continuo, portanto, a encarar o Conselho Europeu de Copenhaga com grande optimismo: passo a passo, estamos a transpor os possíveis obstáculos à decisão definitiva sobre o alargamento. O grande empenho demonstrado pelos países candidatos nos últimos anos merece ser coroado de êxito. Nunca me cansarei de repetir que o alargamento e as reformas a ele ligadas são e hão-de continuar a ser a nossa principal prioridade política e que esta Comissão não se poupará a quaisquer esforços para alcançar esse objectivo, cuja importância estratégica vai muito para além do continente europeu. Na ordem do dia do Conselho agora terminado, o capítulo “Asilo e imigração” ocupava um lugar de grande importância. Em Sevilha prevaleceram o bom senso, a prudência e a moderação. A imigração clandestina e o tráfico de seres humanos são fenómenos inaceitáveis e a União afirmou claramente que fará todo o possível para os combater. Não se trata de meras declarações abstractas. Em Sevilha surgiram indicações e prazos concretos, como, por exemplo: a conclusão dos acordos de readmissão em curso e a abertura das negociações com os outros países indicados pelo Conselho; a realização de operações comuns nas fronteiras externas até ao final de 2002; e a criação de um sistema comum para os vistos até ao final de Março de 2003. A importância destas datas não deve, de modo algum, ser depreciada. A experiência ensina-nos que só datas concretas podem permitir-nos avançar com coerência. Asseguro-vos que iremos actuar e manter-nos vigilantes para nos certificarmos de que esses compromissos serão respeitados pontualmente. De resto, no seu conjunto, o fenómeno da imigração exige uma abordagem integrada, que tenha plenamente em conta os diversos aspectos, políticos, sociais e humanos. O controlo das fronteiras está ligado às políticas de asilo, a segurança ao tratamento justo de todos os cidadãos e à segurança interna; além disso, a eficácia das várias decisões e acções no interior da União também depende das relações com os países terceiros e da cooperação para o desenvolvimento que formos capazes de organizar. Reencontrando o espírito de Tampere, o Conselho não descurou nenhum desses aspectos, dando, portanto, provas de grande equilíbrio. Estamos perante um sinal tranquilizador para todos os cidadãos, para aqueles que receiam pelo futuro dos imigrantes legais, que acreditam em sociedades abertas e tolerantes, e para aqueles que receiam a imigração clandestina e aqueles que a exploram, e que pedem, portanto, uma maior segurança: segurança essa que, como é óbvio, não depende unicamente da gestão do fenómeno da imigração, mas também de uma série de questões que devem ser abordadas de um modo orgânico e em relação às quais a União pode, realmente, marcar a diferença. Esse, Senhores Deputados, é um dos ensinamentos que devemos retirar de Sevilha, onde ficou patente de uma forma ainda mais clara a impossibilidade de resolver esses problemas a nível puramente nacional, bem como a necessidade de políticas e decisões corajosas e clarividentes a nível europeu."@pt11 "Herr talman, herr rådsordförande, ärade parlamentsledamöter! För det europeiska projektet är 2002 ett avgörande år, ett år när processer och utmaningar av största betydelse sammanfaller: utvidgningen och diskussionen om unionens politiska och institutionella natur i dag och i morgon. Under de senaste månaderna har uppmärksamheten dessutom riktats mot en annan utmaning, invandringen, som kräver att vi på nytt diskuterar den balans vi måste förverkliga i de europeiska samhällena och i relationerna mellan nord och syd i världen. Ärade parlamentsledamöter! Den nära förestående utvidgningen gör att det nu blåser reformvänliga vindar i hela unionen. Verksamheten har två huvudinriktningar: å ena sidan konventet, som är på väg att avsluta första fasen av sitt arbete, och å andra sidan alla unionens viktigaste institutioner. Konventet, som leds av ordföranden Giscard d’Estaing, har uppdraget att söka långsiktiga lösningar för framtidens Europa med 25 medlemsstater eller ännu fler. Konventet har också till uppgift att fundera på vilken typ av union vi vill ha på vår kontinent. Men som jag sade så pågår andra processer inom unionen och vid dess portar, vilket president Aznar påpekade i sitt tal, processer som gör det nödvändigt att revidera våra institutioners funktion redan i dag, med beslutsamhet, snabbt, konkret, utan att vänta på att fördraget skall ändras och utan att vi stör konventet i dess arbete. Konventet är heligt; vi har ingen som helst möjlighet att lägga oss i dess arbete. Effekterna från utvidgningen när det gäller hur våra institutioner fungerar, till exempel, skall omedelbart utvärderas så att vi kan genomföra de åtgärder som krävs senast i början på 2004. För det andra får vi inte glömma att gemenskapssystemet är baserat på en känslig balans mellan våra olika institutioner, en balans som vilar på vikter och motvikter och på att deras funktioner är inbördes beroende av varandra. Alla förändringar som görs i någon av institutionerna får strukturella effekter för alla de andra. Därför är samordningen och de gemensamma rationaliseringsinsater som pågår inom samtliga institutioner av grundläggande betydelse. Jag är glad över att kunna konstatera att detta redan, i vissa avseenden, håller på att ske på ett närmast spontant sätt: ert Corbettbetänkande, Solanas rapport och våra förslag om ändring av kommissionens sätt att fungera går alla i samma riktning. Framför allt har de nya regler som godkändes i Sevilla för Europeiska rådet och de övriga ministerråden och mina idéer om hur kommissionens kollegium skall reformeras mycket gemensamt. Båda initiativen strävar efter att göra så den inre verksamheten i de olika institutionerna blir flexiblare och enklare genom att ange en serie grundläggande uppgifter och anförtro dem till samordningsfunktioner med väl preciserade ansvarsområden. Det gäller därför, ärade parlamentsledamöter, i denna historiska fas, att genast hitta innovativa lösningar med de instrument vi redan har, dvs. med de instrument vi förfogar över enligt gällande fördrag. Men, som sagt, vi måste agera samordnat, och detta är också andemeningen i vårt paket av förslag när det gäller hur vi skall bli bättre lagstiftare, dvs. förordningen om bättre lagar. Det gläder mig därför att Europeiska rådet i Sevilla beslutade att inrätta en teknisk högnivågrupp för det interinstitutionella samarbetet och att man uppmanade de tre institutionerna att före årets slut ingå ett interinstitutionellt avtal för att förbättra kvaliteten på och införandet av våra lagar. Detta är den uppgift som väntar oss inom den närmaste framtiden och som, det är jag övertygad om, vi kommer att ta oss an seriöst, engagerat och i den samarbetsanda som numera är utmärkande för alla våra förbindelser. Det är just i denna samarbetsanda som jag tackar er, ledamöter av parlamentet, och president Aznar och hans medarbetare, som under detta halvår gjorde det möjligt att arbeta konkret och resultatinriktat. Vi känner väl till dessa utmaningar, och vi måste ge det spanska ordförandeskapet en eloge som under det senaste halvåret har haft till uppgift att leda unionen i dess arbete med alla dessa problem, problem som unionen har kunnat tackla med energi och klokskap. Jag vill därför ta tillfället i akt och tacka president Aznar, hans ministrar och alla hans medarbetare för det arbete som har utförts. Jag vill också tillägga att samarbetet mellan ordförandeskapet och kommissionen har nått en mycket hög nivå, en nivå som gör att jag vågar påstå att vi tillsammans med Spanien har inrättat en metod som jag hoppas skall kunna utnyttjas igen av alla de kommande ordförandeskapen. En av de framgångar som unionen uppnått under halvåret som gått är respekten för tidtabellen för utvidgningen. I Sevilla har vi också gjort andra framsteg: vi har kommit fram till gemensamma ståndpunkter när det gäller kapitlen jordbruket och strukturfonderna, och vi har lyft fram de sista hinder som skall klaras av. Till hösten, inför Europeiska rådet i Bryssel i oktober, måste vi komma fram till en överenskommelse inom unionen när det gäller vissa budgetfrågor, framför allt när det gäller direktbetalningar till jordbruksföretagen. I höst kommer också de irländska medborgarna att genomföra en andra folkomröstning för ratificering av Nicefördraget. Jag har stort förtroende för att diskussionen denna gång skall handla om de grundläggande frågorna i fördraget och inte om andra problem som felaktigt läggs unionen till last och att resultatet av omröstningen därför skall bli positivt. I det sammanhanget betraktar jag den deklaration som rådet gjorde i Sevilla om respekten för Irlands militära neutralitet som mycket konstruktiv. Jag börjar med andra ord se fram emot Europeiska rådet i Köpenhamn med stor optimism. Steg för steg tar vi oss över de tänkbara hindren för ett slutgiltigt beslut om utvidgningen. Det stora engagemang som visats av kandidatländerna under dessa år förtjänar att krönas med framgång. Jag tröttnar aldrig på att upprepa att utvidgningen och de reformer som är knutna till den är och förblir vår främsta politiska uppgift och att denna kommission inte kommer att spara någon möda för att uppnå målet, vars strategiska betydelse sträcker sig långt utanför den europeiska kontinenten. På agendan för det europeiska råd som just avslutats hade punkten ”asyl och invandring” en framträdande plats. I Sevilla dominerade det sunda förnuftet, försiktigheten och måttfullheten. Illegal invandring och människosmuggling är oacceptabla fenomen, och unionen har gjort klart att den kommer att göra allt som står i dess makt för att bekämpa dem. Det handlar inte bara om abstrakta deklarationer. Från Sevilla kommer uppgifter om precisa tidsplaner, som till exempel följande: avslutande av pågående föranslutningsavtal och inledande av förhandlingar med de övriga länder som angetts av rådet; förverkligandet av gemensamma åtgärder vid de yttre gränserna under 2002; inrättandet av ett gemensamt system för visering senast i mars 2003. Betydelsen av dessa datum bör absolut inte underskattas. Erfarenheten visar att endast klart bestämda datum gör det möjligt för oss att gå fram konsekvent. Jag kan garantera att vi kommer att arbeta för och vara uppmärksamma på att dessa åtaganden verkligen respekteras till punkt och pricka. Invandringsproblematiken kräver dessutom i sin helhet en integrerad strategi som tar full hänsyn till dess olika politiska, sociala och mänskliga konsekvenser. Gränskontrollen är knuten till asylpolitiken, säkerheten till den rättvisa behandlingen av samtliga medborgare och till den inre säkerheten; effektiviteten för de olika besluten och åtgärderna inom ramen för unionen beror dessutom på förbindelserna med tredje land och det utvecklingssamarbete vi förmår organisera. I en återfunnen Tammerforsanda har rådet inte bortsett från någon av dessa aspekter och har därigenom gett prov på ett stort mått av balans. Detta är en lugnande signal för alla medborgare, för dem som fruktar för framtiden för de legala invandrarna, som tror på öppna och toleranta samhällen och för dem som fruktar de illegala invandrarna och de personer som utnyttjar dem och som därför kräver ökad säkerhet, en säkerhet som sannerligen inte enbart är beroende av hur invandringsfrågan hanteras, utan också av en hel serie frågeställningar som måste behandlas organiskt och där unionen verkligen måste spela en avgörande roll. Detta, ärade parlamentsledamöter, är en av de lärdomar vi måste dra av Sevilla, där det tydligare än någonsin framkom hur omöjligt det är att lösa dessa problem enbart på nationell nivå och hur nödvändigt det är att utarbeta modiga och långsiktiga politiska program och beslut på europeisk nivå."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Presidente de la Comisión"12 "Presidente della Commissione"9 "Prodi,"12,9 "better regulation"1,2,12,11,9,6 "en bloc,"10,3 "referendum"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph