Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-13-Speech-4-139"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020613.4.4-139"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Les perspectives financières établies à Berlin en 1999 pour les années 2000-2006 prévoyaient l'arrivée de six nouveaux membres dans cette période, à partir de 2002. En réalité, il pourrait bien en arriver 10, mais en 2004 seulement, de sorte que l'économie sur la durée de présence compenserait la surcharge des membres supplémentaires. Nous approuvons cet équilibrage, qui permettra de demeurer sous le plafond budgétaire de 1,27 % des PIB des Etats membres.
Nous pouvons admettre aussi l'adaptation progressive des paiements de la politique agricole aux nouveaux pays membres, telle que la prévoit le rapport Böge, sachant que l'on raisonne ici à politique constante. Mais nous voudrions aussi la réforme de cette politique, pour la transformer en "PAC durable" (voir mon explication de vote sur le rapport Olsson).
Nous réprouvons en revanche la petitesse des efforts consentis par les Etats membres bénéficiaires aujourd'hui des fonds structurels et de cohésion, qui devraient mieux comprendre la nécessité de déplacer ces crédits vers l'Est. Il faut clairement prévoir l'extinction du fonds de cohésion actuel, qui d'ailleurs était destiné à faciliter l'accès de ces pays à la monnaie unique, mission aujourd'hui terminée."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"De finansielle overslag, der blev udarbejdet i Berlin i 1999 for 2000-2006, planlagde indlemmelsen af seks nye medlemmer i perioden fra 2002. I virkeligheden kunne man sagtens indlemme 10, men først i 2004, således at besparelsen i varighed af deres tilstedeværelse kompenserer for den forøgede byrde af supplerende medlemmer. Vi bifalder denne afvejning, som gør det muligt at holde sig under budgetloftet på 1,27% af medlemsstaternes BNP.
Vi kan også anerkende landbrugspolitikkens gradvise indfasning af betalinger til de nye medlemslande, som Böge-betænkningen fastlægger, idet man skal være klar over, at vi her går ud fra, at politikken er uændret. Men vi ønsker også en reform af denne politik for at ændre den til en "bæredygtig fælles landbrugspolitik" (se min stemmeforklaring til Olsson-betænkningen).
Vi misbilliger til gengæld den smålighed, som medlemsstaterne, der nyder godt af struktur- og samhørighedsfondene, udviser i deres bestræbelser, på trods af at de burde være de nærmeste til at forstå nødvendigheden af at overflytte disse midler til Østlandene. Vi må klart fastlægge en afvikling af den nuværende Samhørighedsfond, som i øvrigt skulle lette disse landes adgang til den fælles mønt, en opgave, der nu er afsluttet."@da1
".
Bei der im Jahre 1999 in Berlin aufgestellten Finanziellen Vorausschau für den Zeitraum 2000-2006 war man vom Beitritt von sechs neuen Mitgliedstaaten in diesem Zeitraum ab 2002 ausgegangen. Nun könnten es sogar zehn Staaten sein, allerdings erst ab 2004, so dass die Mehrbelastung infolge der größeren Mitgliederzahl durch die kürzere Dauer ausgeglichen wird. Wir stimmen diesem Ausgleichsverfahren zu, da wir auf diese Weise unter der Haushaltsobergrenze von 1,27 % des BIP der Mitgliedstaaten bleiben könnten.
Des Weiteren können wir der progressiven Anpassung der Agrarbeihilfen zu Gunsten der neuen Mitgliedstaaten zustimmen, wie sie laut Bericht Böge vorgesehen ist, da man hier um eine konstante Politik bemüht ist. Wir befürworten allerdings auch eine Reform dieser Politik, um sie zu einer „nachhaltigen GAP“ zu machen (siehe auch meine Stimmerklärung zum Bericht Olsson).
Enttäuscht sind wir hingegen über die Kleinlichkeit bei den Anstrengungen von Seiten der Mitgliedstaaten, die gegenwärtig Nutznießer der Struktur- und Kohäsionsfonds sind und die mehr Verständnis für die notwendige Umschichtung dieser Mittel zu Gunsten des Ostens aufbringen sollten. Die Abschaffung des derzeitigen Kohäsionsfonds gehört eindeutig auf die Tagesordnung, zumal er den Beitritt dieser Länder zur gemeinsamen Währung erleichtern sollte, was ja inzwischen abgeschlossen ist."@de7
"Οι οικονομικές προοπτικές που θεσπίστηκαν στο Βερολίνο το 1999 για τα έτη 2000-2006 προέβλεπαν την άφιξη έξι νέων μελών κατά την περίοδο αυτή, αρχής γενομένης το 2002. Στην πραγματικότητα, θα μπορούσαν να ενταχθούν 10, αλλά μόνο το 2004, κατά τρόπον ώστε η οικονομία στη διάρκεια παρουσίας να αντισταθμίσει την υπερφόρτωση των επιπλέον μελών. Εγκρίνουμε αυτήν την εξισορρόπηση, που θα επιτρέψει να τηρηθεί το δημοσιονομικό όριο του 1,27% του ΑΕΠ των κρατών μελών.
Μπορούμε να δεχτούμε, επίσης, την προοδευτική προσαρμογή των πληρωμών της γεωργικής πολιτικής στα νέα κράτη μέλη, όπως την προβλέπει η έκθεση Böge, γνωρίζοντας ότι επιχειρηματολογούμε εδώ με σταθερή πολιτική. Αλλά θα θέλαμε, επίσης, τη μεταρρύθμιση αυτής της πολιτικής, για να την μεταμορφώσουμε σε “αειφόρο ΚΓΠ” (βλ. την αιτιολόγηση ψήφου μου για την έκθεση Olsson).
Αποδοκιμάζουμε, αντιθέτως, τις μικρόψυχες προσπάθειες που καταβάλλουν τα κράτη μέλη τα οποία επωφελούνται σήμερα από διαρθρωτικά ταμεία και ταμεία συνοχής, και θα όφειλαν να κατανοήσουν καλύτερα την ανάγκη μετατόπισης αυτών των πιστώσεων προς την Ανατολή. Πρέπει ξεκάθαρα να προβλέψουμε την κατάργηση του σημερινού ταμείου συνοχής, το οποίο προοριζόταν, εξάλλου, να διευκολύνει την πρόσβαση αυτών των χωρών στο ενιαίο νόμισμα, αποστολή που σήμερα έχει λήξει."@el8
"The financial perspectives established in Berlin in 1999 for the years 2000-2006 anticipated the arrival of six new Member States as from 2002. In reality, 10 countries might well join, but not until 2004 so that the economy, over time, should offset the extra burden represented by the additional Member States. We approve of balancing of this kind, which will enable us to remain below the budget ceiling of 1.27% of the Member States’ GDP.
We are also able to accept the progressive adaptation of payments made under the agricultural policy to the new Member States, as anticipated by the Böge report, bearing in mind that the idea here is to maintain a consistent policy. We should also like, however, to see this policy reformed and converted into a ‘durable CAP’ (see my explanation of vote on the Olsson report).
On the other hand, we condemn the meagre efforts made by the Member States which at present benefit from the structural and cohesion funds and which should better understand the need to move these credits eastwards. There must be a clear intention to abolish the present cohesion fund which, in any case, was designed to give the Eastern countries easier access to the single currency, a task which has now been completed."@en3
"(FR) Las perspectivas financieras fijadas en Berlín en 1999 para los años 2000-2006 preveían la llegada de seis nuevos miembros en este periodo, a partir de 2002. En realidad, podrían perfectamente llegar 10, pero sólo en 2004, de forma que el ahorro en tiempo de presencia compensaría la sobrecarga de los miembros adicionales. Aprobamos esta fórmula de equilibrio, que nos permitirá seguir por debajo del techo presupuestario del 1,27 % de los PIB de los Estados miembros.
Podemos igualmente admitir la progresiva adaptación de los pagos de la política agrícola a los nuevos países miembros, tal y como la contempla el informe Böge, sabiendo que aquí se razona sobre la base de una política real. Pero desearíamos también que esta política se reformara, para convertirla en “PAC duradera” (ver mi explicación de voto sobre el informe Olsson).
Por el contrario, censuramos los escasos esfuerzos realizados por los Estados miembros que hoy disfrutan de los Fondos Estructurales y de Cohesión, que deberían entender mejor la necesidad de desplazar estos créditos hacia el Este. Hay que prever con claridad la extinción del actual Fondo de Cohesión, que además estaba destinado a facilitar el acceso de estos países a la moneda única, objetivo que hoy ya ha sido superado."@es12
"Berliinissä vuonna 1999 vahvistetuissa rahoitusnäkymissä vuosiksi 2000–2006 ennakoitiin kuuden uuden jäsenvaltion liittymistä tänä ajanjaksona vuodesta 2002 lähtien. Tosiasiassa niitä saattaa tulla 10, mutta vasta vuonna 2004, joten ajan lyhenemisessä tehty säästö korvaa ylimääräisten jäsenten aiheuttamat lisäkustannukset. Hyväksymme tämä tasapainottamisen, jonka ansiosta ei ylitetä ylärajaksi asetettua 1,27 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:istä.
Voimme myös hyväksyä uusille jäsenvaltioille maksettavien maatalouspolitiikan tukien asteittaisen mukauttamisen siten kuin Bögen mietinnössä on esitetty, sillä tämä on vakiintuneen politiikan mukainen käytäntö. Haluaisimme kuitenkin, että tätä politiikkaa uudistettaisiin ja se muutettaisiin "kestäväksi YMP:ksi" (ks. Olssonin mietintöä koskeva äänestysselitykseni).
Paheksumme sitä vastoin rakenne- ja koheesiorahastoista nykyisin tukea saavien jäsenvaltioiden tekemien ponnistelujen vähäisyyttä, niiden pitäisi ymmärtää paremmin tarvetta siirtää määrärahoja kohti itää. Nykyisten koheesiorahastojen lakkauttaminen on määrättävä selkeästi. Niitä ei ollut alun perinkään tarkoitettu kuin helpottamaan maiden liittymistä yhtenäisvaluuttaan, mikä on nyt saatu valmiiksi."@fi5
"Le prospettive finanziarie fissate a Berlino nel 1999 per il periodo 2000-2006 prevedevano l’ingresso di sei nuovi membri a partire dal 2002. In realtà, forse ne entreranno dieci, ma solo a partire dal 2004; in questo modo il risparmio dovuto alla minore durata della presenza dei nuovi Stati compenserebbe le spese aggiuntive dovute ai membri supplementari. Approviamo questo riequilibrio, che consentirà di restare al di sotto della soglia di bilancio dell’1,27 per cento del PIL degli Stati membri.
Inoltre, possiamo accettare l’adeguamento progressivo dei pagamenti nell'ambito della politica agricola ai nuovi paesi membri nel modo in cui esso è previsto dalla relazione Böge, sapendo che si ragiona in termini di una politica costante. Tuttavia auspicheremmo una riforma della politica agricola per trasformarla in una “politica agricola comune sostenibile” (si veda la mia dichiarazione di voto sulla relazione Olsson).
Al contrario, deploriamo la pochezza degli sforzi consentiti dagli Stati membri attualmente beneficiari dei Fondi strutturali e di coesione, che dovrebbero capire meglio la necessità di trasferire questi stanziamenti ad Est. Ovviamente dobbiamo prevedere l’estinzione dell’attuale Fondo di coesione, che del resto doveva servire a facilitare l’accesso di quei paesi alla moneta unica, missione oggi conclusa."@it9
"The financial perspectives established in Berlin in 1999 for the years 2000-2006 anticipated the arrival of six new Member States as from 2002. In reality, 10 countries might well join, but not until 2004 so that the economy, over time, should offset the extra burden represented by the additional Member States. We approve of balancing of this kind, which will enable us to remain below the budget ceiling of 1.27% of the Member States’ GDP.
We are also able to accept the progressive adaptation of payments made under the agricultural policy to the new Member States, as anticipated by the Böge report, bearing in mind that the idea here is to maintain a consistent policy. We should also like, however, to see this policy reformed and converted into a ‘durable CAP’ (see my explanation of vote on the Olsson report).
On the other hand, we condemn the meagre efforts made by the Member States which at present benefit from the structural and cohesion funds and which should better understand the need to move these credits eastwards. There must be a clear intention to abolish the present cohesion fund which, in any case, was designed to give the Eastern countries easier access to the single currency, a task which has now been completed."@lv10
"Bij het opstellen in Berlijn van de financiële vooruitzichten voor de periode 2000-2006 is rekening gehouden met de toetreding van zes nieuwe lidstaten vanaf 2002. In feite zouden er wel eens tien nieuwe lidstaten kunnen toetreden. Er is evenwel voor gekozen om te wachten tot 2004 teneinde te voorkomen dat de Unie door de nieuwe lidstaten overbelast zal raken. Wij kunnen ons vinden in dit streven naar evenwicht. Op deze manier kunnen de financiële vooruitzichten in ieder geval onder het plafond van 1,27% van het BBP van de lidstaten blijven.
Wij zijn verder ingenomen met de constatering in het verslag-Böge dat de bedragen die in het kader van het GLB voor de nieuwe lidstaten zullen worden vrijgemaakt, geleidelijk aan zullen worden aangepast. Er moeten immers geen plotselinge wijzigingen in het GLB plaatsvinden. Het landbouwbeleid moet echter wel worden omgevormd in een "duurzaam GLB" (zie mijn stemverklaring over het verslag-Olssen).
Wij zijn daarentegen teleurgesteld over de beperkte inspanningen van de lidstaten die momenteel van de structuurfondsen en het Cohesiefonds profiteren. Ze zouden moeten begrijpen dat deze kredieten noodzakelijkerwijze voor de landen in Midden- en Oost-Europa moeten worden vrijgemaakt. Het huidige Cohesiefonds moet natuurlijk verdwijnen. Dit fonds was namelijk bedoeld om de toegang van de betreffende landen tot de euro te vereenvoudigen en deze doelstelling is inmiddels gerealiseerd."@nl2
"As perspectivas financeiras estabelecidas em Berlim em 1999 para os anos 2000-2006 prevêem a entrada de seis novos membros durante esse período, a partir de 2002. Na realidade, poderiam entrar 10, mas só em 2004, de forma a que a poupança realizada com a duração da presença compensasse os custos adicionais com os membros suplementares. Aprovamos essa compensação, que permitirá manter-nos abaixo do tecto orçamental dos 1,27% do PIB dos Estados-Membros.
Podemos também admitir a adaptação progressiva dos pagamentos da política agrícola aos novos países membros, tal como prevista no relatório Böge, sabendo que estamos a pensar numa política constante. Mas queríamos também a reforma dessa política, a fim de a transformar em "PAC sustentável" (ver a minha declaração de voto sobre o relatório Olsson).
Em contrapartida, reprovamos a exiguidade dos esforços desenvolvidos pelos Estados-Membros actualmente beneficiários dos Fundos Estruturais e de Coesão, que deveriam compreender melhor a necessidade de deslocar essas dotações para o Leste. Há claramente que prever a extinção do actual Fundo de Coesão, que se destinava aliás a facilitar o acesso desses países à moeda única, missão neste momento terminada."@pt11
"I den finansieringsram som fastställdes för perioden 2000-2006 i Berlin 1999 räknade man med att sex nya medlemsländer skulle gå med i unionen under denna period, från och med 2002. I verkligheten kan det komma att bli tio länder, men först 2004. Vad som sparas in på kortare medlemskap skulle därmed kompensera merkostnaden för de ytterligare medlemmarna. Vi är positiva till denna utjämning, som gör det möjligt att hålla sig under budgettaket på 1,27 procent av medlemsstaternas BNP.
Vi kan också acceptera den gradvisa anpassningen av de nya medlemmarnas jordbruksavgifter för den gemensamma jordbrukspolitiken, enligt vad som föreskrivs i Bögebetänkandet, i vetskap om att man här utgår från att den nuvarande politiken behålls. Men vi vill också se en reform av denna politik, för att förvandla den till en ”hållbar gemensam jordbrukspolitik” (se min röstförklaring om Olssons betänkande).
Däremot är vi emot att de medlemsstater som idag får stöd från struktur- och sammanhållningsfonderna skall göra så små ansträngningar. De borde bättre inse behovet av att flytta dessa anslag österut. Vi måste tydligt planera att slopa den nuvarande sammanhållningsfonden, som för övrigt var avsedd att underlätta dessa länders tillträde till den gemensamma valutan, något som idag är ett avslutat uppdrag."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples