Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-12-Speech-3-160"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020612.5.3-160"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident! Es scheint wirklich bei den Mitgliedstaaten irgendwie in Vergessenheit geraten zu sein, dass die Erweiterung das historische Projekt fortschreibt, welches durch den Fall der Mauer in Berlin eingeleitet worden ist. Ich teile die Ansicht des Kommissars und vor allen Dingen seine Sorge, dass es scheinbar am fehlenden Verantwortungsbewusstsein bei den Mitgliedstaaten liegt, dass das Projekt ins Stolpern kommt. Wissen die Mitgliedstaaten denn erst jetzt, dass es diese Probleme im Agrarbereich geben wird, deren Lösung vor allen Dingen durch die Europäische Union gefunden werden muss? Wissen Sie denn nicht auch, dass eine Verzögerung des Fahrplans gerade nationalistischen Kräften Wasser auf die Mühle gibt und solche in diesen Ländern entstehen lässt? Deshalb rufe ich alle demokratischen Kräfte auf, hier im Parlament, in den Mitgliedstaaten und in den Beitrittsländern, dieses große historische Projekt, wofür so viele in Europa gearbeitet haben, nicht zum Spielball von Wahlpropaganda zu machen.
Ich habe gerade in Lettland die Möglichkeit gehabt, zu sehen, wie schwierig es war, die Erfüllung der Kopenhagener Kriterien Stück für Stück zu erarbeiten. Gerade aufgrund der Geschichte und der Anstrengungen in Lettland ist es der Bevölkerung dort nicht zu vermitteln, wenn die Mitgliedstaaten nicht bereit sind, hier ihre Hausaufgaben zu machen. Es ist klar, dass die offensichtlichen Fehlentwicklungen in der europäischen Agrarpolitik nicht auf Ewigkeit unverändert fortbestehen können. Es ist auch klar, dass Europa eine Verfassung braucht. Es ist ganz wichtig, dass das parallel zum Beitritt stattfindet und den Beitritt nicht verzögert. Denn gerade die Erweiterung der Europäischen Union war der entscheidende Impuls, um den Reformkräften in Europa Mut zu machen, endlich ein demokratisches Europa zu entwickeln.
Ich möchte das am Beispiel Lettlands erläutern. Lettland hat, obwohl die Mehrheit der politischen Elite dagegen war, ein Wahlgesetz geändert und damit der russischsprachigen Bevölkerung uneingeschränktes passives Wahlrecht eingeräumt. Das ist für unsere Länder selbstverständlich. In Lettland war dies aber eine ähnlich heikle Frage wie für uns die Agrarpolitik. Wenn dieses Land es kann, warum können wir es nicht? Dieser Vergleich mag Ihnen nicht relevant erscheinen. Aber in der Erwartung der Kandidatenländer ist er relevant. Was wir von Ihnen erwarten, das müssen wir selber zeigen, nämlich Integrationswille und Reformfreudigkeit. Ohne Verfassungsreform und ohne finanzielle Solidarität wird es in Europa nicht weiter gehen. Die Aufgaben, die zu lösen sind, sind hier zu lösen. Es geht nicht an, dass wir mit dem Finger auf die Erweiterungsländer zeigen und sagen, sie sollen dies und jenes noch machen, wenn wir selbst dazu nicht in der Lage sind. Ich empfehle auf jeden Fall den Beitritt Lettlands für Ende 2002, weil ich glaube, dass dieses Land die letzten noch ausstehenden Probleme lösen kann. Die Dezentralität und die bürgernahe Politik muss auch von Seiten der Kommission weiter betrieben werden, um diesen Prozess erfolgreich zu gestalten."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det ser virkelig ud til, at medlemsstaterne på en eller anden måde har glemt, at udvidelsen er en fortsættelse af det historiske projekt, som tog sin begyndelse, da Muren faldt i Berlin. Jeg er enig med kommissæren og frem for alt i hans bekymring for, at det tilsyneladende skyldes medlemsstaternes manglende ansvarsbevidsthed, at projektet begynder at vakle. Er medlemsstaterne da først nu blevet klar over, at disse problemer på landbrugsområdet ville opstå, og at det frem for alt er EU, der skal finde en løsning på dem? Er De heller ikke klar over, at en forsinkelse i tidsplanen netop er vand på de nationalistiske kræfters mølle, og at det skaber mulighed for sådanne kræfters spiren i disse lande? Derfor opfordrer jeg alle demokratiske kræfter her i Parlamentet, i medlemsstaterne og i ansøgerlandene til ikke at gøre dette store historiske projekt, som så mange i Europa har arbejdet for, til en kastebold af valgpropaganda.
Jeg har netop i Letland haft mulighed for at se, hvor svært det er at arbejde sig hen imod en opfyldelse af Københavnskriterierne. Netop på baggrund af Letlands historie og anstrengelser skal befolkningen i dette land ikke have at vide, at medlemsstaterne ikke er parate til at lave deres eget hjemmearbejde. Det er klart, at de åbenlyse fejltagelser i den europæiske landbrugspolitik ikke fortsat kan forblive uforandrede til tid og evighed. Det er også klart, at Europa har brug for en forfatning. Det er helt afgørende, at dette sker parallelt med tiltrædelsen, og at det ikke forsinker tiltrædelsen. For netop udvidelsen af EU var jo den afgørende faktor, der gav reformtilhængerne i Europa mod til at udvikle et demokratisk Europa.
Jeg vil gerne illustrere dette med Letland som eksempel. Letland ændrede, selv om flertallet af den politiske elite var imod, en valglov og gav dermed den russisktalende befolkning en ubegrænset passiv valgret. Det er en selvfølge for vores lande. I Letland var dette dog et lige så prekært spørgsmål, som landbrugspolitikken er det for os. Hvis det kan lade sig gøre i dette land, hvorfor kan det så ikke for os? Denne sammenligning forekommer Dem måske ikke at være relevant. Men i forventningerne til ansøgerlandene er den relevant. Det, vi forventer af dem, skal vi selv vise, nemlig integrationsvilje og reformvenlighed. Uden en forfatningsreform og uden finansiel solidaritet kan det ikke fortsætte i Europa. De opgaver, som skal løses, skal løses her. Det går ikke, at vi peger fingre ad ansøgerlandene og siger, at de skal gøre både det ene og det andet, når vi ikke selv er i stand til det. Jeg anbefaler under alle omstændigheder Letlands tiltrædelse i slutningen af 2002, fordi jeg mener, at dette land kan løse de sidste endnu uløste problemer. Decentraliteten og den borgernære politik skal på Kommissionens dagsorden igen, så denne proces kan blive en succes."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, καθώς φαίνεται, τα κράτη μέλη έχουν μάλλον ξεχάσει ότι η διεύρυνση είναι απόρροια του ιστορικού προγράμματος που ξεκίνησε με την πτώση του τείχους του Βερολίνου. Συμμερίζομαι την άποψη του Επιτρόπου, και προπαντός τις ανησυχίες του, σχετικά με το ότι το σχέδιο έχει αρχίσει να σκοντάφτει, επειδή λείπει, καθώς φαίνεται, από τα κράτη μέλη η συναίσθηση των ευθυνών τους. Τώρα έμαθαν άραγε τα κράτη μέλη ότι θα υπάρξουν προβλήματα στον τομέα της γεωργίας, τη λύση των οποίων θα πρέπει να βρει προπάντων η Ευρωπαϊκή Ένωση; Μήπως δεν γνωρίζουν ότι μια καθυστέρηση του χρονοδιαγράμματος ρίχνει νερό στον μύλο των εθνικιστικών δυνάμεων και τους επιτρέπει να αναδύονται στις χώρες αυτές; Για τον λόγο αυτόν, καλώ όλες τις δημοκρατικές δυνάμεις εδώ στο Κοινοβούλιο, στα κράτη μέλη και στις υποψήφιες προς ένταξη χώρες να μην κάνουν μπαλάκι της προεκλογικής τους προπαγάνδας αυτό το μεγάλο ιστορικό πρόγραμμα για το οποίο έχουν εργασθεί τόσοι πολλοί άνθρωποι στην Ευρώπη.
Είχα πρότινος την ευκαιρία στη Λετονία να διαπιστώσω πόσο δύσκολο ήταν για τη χώρα αυτή να προετοιμάσει βήμα προς βήμα την εκπλήρωση των κριτηρίων της Κοπεγχάγης. Ιδίως εξαιτίας της ιστορίας και των προσπαθειών που κατέβαλε ο πληθυσμός της Λετονίας, τού είναι αδύνατον να κατανοήσει εν προκειμένω περιπτώσεις όπου τα κράτη μέλη δεν είναι πρόθυμα να εκτελέσουν τα δικά τους καθήκοντα. Είναι σαφές ότι οι προφανείς αρνητικές εξελίξεις στον τομέα της γεωργικής πολιτικής δεν είναι δυνατόν να συνεχιστούν αμετάβλητες στον αιώνα των αιώνων. Είναι επίσης σαφές ότι η Ευρώπη χρειάζεται ένα Σύνταγμα. Είναι πολύ σημαντικό αυτό να πραγματοποιηθεί παράλληλα με τη διαδικασία προσχώρησης και να μην καθυστερήσει την προσχώρηση. Και τούτο διότι ειδικά η διεύρυνση της Ευρώπης ήταν το καθοριστικό έναυσμα για να πάρουν θάρρος οι μεταρρυθμιστικές δυνάμεις στην Ευρώπη και να αναπτύξουν επιτέλους μια δημοκρατική Ευρώπη.
Θέλω να το εξηγήσω αυτό με παράδειγμα τη Λετονία. Η Λετονία άλλαξε έναν εκλογικό νόμο, μολονότι η πλειονότητα της πολιτικής ελίτ ήταν εναντίον αυτής της αλλαγής. Συγκεκριμένα, παραχώρησε στο ρωσόφωνο τμήμα του πληθυσμού απεριόριστο δικαίωμα του εκλέγεσθαι. Αυτό είναι για τα δικά μας κράτη κάτι το αυτονόητο, για τη Λετονία όμως ήταν το ίδιο ακανθώδες όσο είναι για εμάς η γεωργική πολιτική. Εάν η χώρα αυτή μπορεί να κάνει κάτι τέτοιο, γιατί δεν είμαστε σε θέση να το κάνουμε και εμείς; Η σύγκριση αυτή μπορεί να μην σας φαίνεται σημαντική, αλλά είναι σημαντική για τις προσδοκίες των υποψηφίων χωρών. Αυτά που εμείς αναμένουμε από τις εν λόγω χώρες πρέπει να είμαστε σε θέση να τα επιδεικνύουμε και οι ίδιοι. Συγκεκριμένα, αναφέρομαι στη βούληση υπέρ της ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης και την προθυμία για τη διεξαγωγή μεταρρυθμίσεων. Χωρίς συνταγματικές μεταρρυθμίσεις και χωρίς οικονομική αλληλεγγύη η Ευρώπη δεν πρόκειται να προχωρήσει. Τα προβλήματα που πρέπει να λυθούν πρέπει να λυθούν εδώ και τώρα. Δεν είναι δυνατόν να σηκώνουμε με δασκαλίστικο τρόπο το δάκτυλο στις υποψήφιες χώρες και να λέμε ότι πρέπει να κάνουν ακόμη αυτό και εκείνο και το άλλο όταν εμείς οι ίδιοι δεν είμαστε διατεθειμένοι να πράξουμε κάτι παρόμοιο. Συνιστώ σε κάθε περίπτωση την ένταξη της Λετονίας στο τέλος του 2002, επειδή πιστεύω ότι η χώρα αυτή μπορεί να λύσει και τα τελευταία προβλήματα που βρίσκονται σε εκκρεμότητα. Η αποκέντρωση και η πολιτική κοντά στον πολίτη θα πρέπει να συνεχιστεί και από την πλευρά της Επιτροπής προκειμένου να διαμορφωθεί επιτυχώς η διαδικασία αυτή."@el8
".
Mr President, the Member States really do seem to have forgotten that enlargement is a continuation of the historic project which began with the fall of the Berlin Wall. I share the Commissioner's view, and above all his concern, that it is apparently the Member States' failure to recognise their responsibility which is causing the project to founder. Have the Member States only just realised that these problems in agriculture would arise, and that a solution must be found, first and foremost, by the European Union? Do you really not realise that delays in the timetable are grist to the mill of nationalist forces and actually encourage their emergence in these countries? I therefore call on all the democratic movements here in this House, in the Member States and in the candidate countries to ensure that this major and historic project, which so many people in Europe have worked so hard to achieve, does not fall into the hands of election propagandists.
I have just had an opportunity to see for myself how difficult it was to fulfil the Copenhagen criteria item by item in Latvia. For historical reasons and due to the great efforts made by Latvia, it would be impossible to explain to the local population that Member States are not prepared to do their homework here. It is clear that the obvious deficiencies in European agricultural policy cannot be allowed to continue indefinitely without a reform. It is also clear that Europe needs a constitution. It is essential that this takes place in parallel to, and does not delay, accession. After all, it was the prospect of enlargement and accession to the European Union which gave the crucial impetus to the reform movements in Europe and encouraged them to embark on a course towards a democratic Europe.
Let me cite Latvia as an example. Although the majority of its political elite opposed this move, Latvia has amended one of its electoral laws and granted the Russian-speaking community an unlimited right to stand for election. This is accepted as a matter of course in our own countries. Yet in Latvia, this was a highly sensitive issue, just as agricultural policy is for us. So if Latvia can do it, why can not we? This comparison may not seem relevant to you, but it is relevant in terms of the candidate countries' expectations. What we expect from them are the qualities which we ourselves should be displaying, namely a willingness to move towards integration, and an enthusiasm for reform. Without constitutional reform and financial solidarity, Europe cannot progress. The tasks to be resolved must be resolved here. We cannot point the finger at the enlargement countries and tell them that they should be doing this and that if we cannot manage to do the same things ourselves. I would certainly recommend that Latvia's accession be planned for the end of 2002, for I am convinced that this country can resolve its remaining problems. The European Commission must also continue with the process of decentralisation and pursue policies which are close to citizens in order to shape this process successfully."@en3
". – (DE) Señor Presidente, parece que los Estados miembros han olvidado en cierto modo que la ampliación es la prosecución del proyecto histórico que se inició como consecuencia de la caída del muro de Berlín. Comparto la opinión del Comisario y sobre todo su preocupación de que, por lo visto, la falta de una conciencia de responsabilidad entre los Estados miembros es la causa del que el proyecto avance a trancas y barrancas. ¿Saben los Estados miembros sólo ahora que van a existir estos problemas en el sector agrario y cuya solución tiene que ser encontrada sobre todo por la Unión Europea? ¿No saben también que un retraso del calendario favorece sobre todo precisamente a las fuerzas nacionalistas y que promueve que éstas surjan? Apelo por ello a todas las fuerzas democráticas aquí en el Parlamento, en los Estados miembros y en los países candidatos para que este gran proyecto histórico, por el que tantas personas han trabajado en Europa, no se convierta en un mero objeto de propaganda electoral.
Acabo de tener la posibilidad de ver en Letonia lo difícil que ha sido lograr el cumplimiento de los criterios de Copenhague. Precisamente debido a la historia y los esfuerzos en Letonia, la población no comprende que los Estados miembros no estén dispuestos a hacer sus tareas. Está claro que los evidentes errores en la política agraria europea no pueden proseguir sin más eternamente. También está claro que Europa necesita una Constitución. Es muy importante que tenga lugar paralelamente a la adhesión y no retrase la adhesión. Pues precisamente la ampliación de la Unión Europea ha sido el impulso decisivo para alentar a las fuerzas reformistas en Europa para que desarrollen por fin una Europa democrática.
Voy a exponerlo en base al ejemplo de Letonia. A pesar de que la mayoría de la élite política estaba en contra, Letonia ha modificado la ley electoral concediendo a la población ruso parlante un derecho electoral pasivo ilimitado. Esto es algo evidente para nuestros países pero en Letonia esta era una cuestión delicada como para nosotros la política agrícola. Si este país puede hacerlo ¿porqué no nosotros? Puede que esta comparación no les parezca relevante, pero sí lo es ante las esperanzas de los países candidatos. Lo que esperamos de ellos tenemos que mostrarlo nosotros mismos, es decir, voluntad de integración y disposición a las reformas. Sin una reforma constitucional y sin solidaridad financiera no se podrá seguir avanzando en Europa. Las tareas que hay que solucionar se deben solucionar aquí. No puede ser que señalemos con el dedo a los países candidatos y les digamos que tienen que hacer aún esto o aquello cuando nosotros mismos no hacemos nuestras tareas. Recomiendo en cualquier caso la adhesión de Letonia para finales del 2002 pues creo que este país puede solucionar los últimos problemas aún abiertos. La Comisión tiene que seguir impulsando la descentralización y la política de cercanía a los ciudadanos para que este proceso sea un éxito."@es12
".
Arvoisa puhemies, jäsenvaltioissa on todella näköjään jotenkin päässyt unohtumaan, että laajentuminen jatkaa sitä historiallista hanketta, joka alkoi Berliinin muurin murtumisesta. Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä ja ennen kaikkea yhtä huolestunut kuin hän siitä, että ilmeisesti hankkeen kompastelu johtuu jäsenvaltioiden puuttuvasta vastuuntunnosta. Tietävätkö jäsenvaltiot muka vasta nyt, että maatalousalalla ilmenee näitä ongelmia, joiden ratkaisu on löydyttävä ennen kaikkea Euroopan unionista? Eivätkö ne tiedä, että aikataulusta viivästyminen antaa vettä myllyyn juuri nationalistisille voimille ja synnyttää sellaisia näissä maissa? Siksi vetoan kaikkiin demokraattisiin voimiin, täällä parlamentissa, jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa, jotta ne eivät tekisi tästä historiallisesta hankkeesta, jonka eteen niin monet eurooppalaiset ovat tehneet työtä, vaalipropagandan pelipalloa.
Minulla oli juuri mahdollisuus Latviassa nähdä, miten vaikeaa oli pala palalta saada täytettyä Kööpenhaminan kriteerit. Nimenomaan historian ja toisaalta Latvian ponnistelujen takia sikäläiselle väestölle on vaikea selittää, että jäsenvaltiot eivät ole valmiita hoitamaan kotitehtäviään. On selvää, että yhteisön maatalouspolitiikan ilmiselvät ongelmakohdat eivät voi ikuisesti pysyä muuttumattomina. Selvää on myös, että Eurooppa tarvitsee perustuslain. On erittäin tärkeää, että perustuslaki laaditaan samanaikaisesti laajentumisen kanssa eikä viivytä sitä. Sillä nimenomaan Euroopan unionin laajentuminen oli ratkaiseva impulssi, joka rohkaisi eurooppalaisia uudistusvoimia viimeinkin kehittämään demokraattista Eurooppaa.
Haluan havainnollistaa asiaa Latvian esimerkin avulla. Latvia muutti, vaikka poliittisen eliitin enemmistö sitä vastusti, yhtä vaalilakia ja antoi siten venäjänkieliselle väestölle rajoittamattoman vaalikelpoisuuden. Tämä on meidän valtioillemme itsestään selvää. Latviassa tämä oli kuitenkin yhtä arkaluonteinen kysymys kuin meille maatalouspolitiikka. Jos tämä maa pystyy tällaiseen, miksemme me siihen pysty? Tämä vertaus ei teistä ehkä vaikuta olennaiselta. Ehdokasvaltioiden odotusten kannalta se kuitenkin on olennainen. Mitä me niiltä odotamme, sitä meidän täytyy itse osoittaa, nimittäin integraatiohalua ja uudistusvalmiutta. Ilman perustuslakiuudistusta ja ilman taloudellista solidaarisuutta Euroopassa ei päästä eteenpäin. Tehtävät, jotka on hoidettava, on hoidettava täällä. Ei käy päinsä, että osoitamme sormella ehdokasvaltioita ja sanomme, että niiden on vielä tehtävä sitä ja tätä, jos emme itse siihen pysty. Minä suosittelen joka tapauksessa Latvian liittymistä vuoden 2002 lopulla, koska uskon, että tämä valtio pystyy ratkaisemaan viimeiset vielä edessä olevat ongelmat. Komission on myös jatkettava hajauttamista ja politiikan tuomista lähemmäs kansalaisia, jotta tästä prosessista tulee menestys."@fi5
".
Monsieur le Président, il me semble que les États membres ont oublié que l’élargissement n’est que le prolongement du projet historique qui a été initié par la chute du mur de Berlin. Je partage le point de vue du commissaire et notamment son inquiétude de voir le projet trébucher, probablement en raison du manque de conscience qu’ont les États membres de leurs responsabilités. Est-ce d’aujourd’hui que les États membres savent qu’il y aura des problèmes dans le domaine agricole et que c’est, avant tout, à l’Union européenne d’y apporter une solution ? Ne savent-ils pas également que l’ajournement du calendrier donnerait de l’eau au moulin des forces nationalistes ou favoriserait leur émergence dans ces pays ? C’est pourquoi j’en appelle à toutes les forces démocratiques, ici au Parlement, dans les États membres et dans les pays candidats à l’adhésion, pour que ce grand projet historique, sur lequel tant de personnes ont travaillé en Europe, ne soit pas le jouet de la propagande électorale.
J’ai pu récemment constater en Lettonie à quel point il était difficile de satisfaire petit à petit les critères de Copenhague. En raison notamment de son histoire et des efforts fournis par la Lettonie, il me paraît impossible de dire à la population que les États membres ne sont pas prêts à remplir leur tâche. Il est clair que l’évolution apparemment anarchique de la politique agricole ne pourra pas être maintenue en l’état éternellement. Il est également évident que l’Europe a besoin d’une constitution. Il est très important que cela se fasse parallèlement à l’adhésion et que cela ne la retarde pas. Car c’est justement l’élargissement de l’Union européenne qui a donné l’impulsion décisive et le courage aux forces réformatrices en Europe pour développer enfin une Europe démocratique.
Je voudrais illustrer cela à l’aide de l’exemple de la Lettonie. Bien que la majorité de l’élite était contre, la Lettonie a modifié une loi électorale afin de donner à la population russophone un droit de vote passif illimité. Dans nos pays, cela va de soi. Pour la Lettonie en revanche, c’était une question aussi délicate que la politique agricole pour nous. Si ce pays en est capable, pourquoi ne le serions-nous pas ? Il se peut que cette comparaison ne vous paraisse pas pertinente. Mais les pays candidats espèrent qu’elle le soit. Ce que nous attendons d’eux, nous devons en être capable nous-mêmes, je veux parler de la volonté d’intégration et de l’enthousiasme face aux réformes. Sans réforme constitutionnelle et sans solidarité financière, on ne fera pas avancer les choses en Europe. Les problèmes à résoudre doivent être résolus ici. On ne peut pas pointer le doigt sur les pays candidats à l’adhésion en disant qu’ils doivent faire encore telle ou telle chose, si nous n’en sommes pas capables nous-mêmes. En tout cas, je recommande l’adhésion de la Lettonie dès la fin 2002, car je crois que ce pays peut résoudre les derniers problèmes encore en suspens. La Commission doit continuer à mener une politique de décentralisation et proche des citoyens afin de garantir le succès de ce processus."@fr6
"Signor Presidente, sembra veramente che gli Stati membri si siano dimenticati che l'allargamento prosegue lo storico progetto avviato con il crollo del muro di Berlino. Condivido il punto di vista del Commissario ed in particolar modo la sua preoccupazione riguardo alle difficoltà del progetto, che apparentemente dipendono dalla carenza di senso di responsabilità da parte degli Stati membri. Ma gli Stati membri scoprono solo adesso che sorgeranno questi problemi nel settore agricolo, la cui soluzione spetta in particolare all’Unione europea? Non sanno che un ritardo nel calendario porta acqua al mulino delle forze nazionaliste e ne favorisce la nascita in questi paesi? Di conseguenza esorto tutte le forze democratiche in Parlamento, negli Stati membri e nei paesi candidati a non lasciare nelle mani della propaganda elettorale questo grande progetto storico al quale così tante persone in Europa hanno lavorato.
In Lettonia ho già avuto la possibilità di constatare quanto sia stato difficile arrivare passo dopo passo ad adempiere i criteri di Copenaghen. Proprio a causa della storia e degli sforzi compiuti da questo paese, non si deve indurre la popolazione a pensare che gli Stati membri non siano disposti a compiere il proprio dovere. E' chiaro che le evidenti carenze nello sviluppo della politica agricola europea non possono restare immutate per sempre. E' inoltre palese che l’Europa ha bisogno di una costituzione. Ritengo molto importante che tutto ciò sia realizzato parallelamente all’adesione e che l’adesione non venga posticipata, in quanto proprio l’allargamento dell’Unione europea è stato l’impulso decisivo che ha incoraggiato le forze di riforma in Europa a sviluppare infine un’Europa democratica.
Vorrei illustrare l’esempio della Lettonia. La Lettonia ha modificato una legge elettorale, nonostante la maggioranza dell’
politica non fosse d’accordo, ed in questo modo ha concesso alla popolazione russofona il diritto al voto passivo senza limiti. Nei nostri paesi questa è una cosa ovvia, ma in Lettonia era una questione tanto spinosa quanto lo è per noi la politica agricola. Se questo paese ha raggiunto un simile obiettivo, perché non possiamo riuscirci anche noi? Il paragone potrebbe non sembrarvi rilevante, ma per le aspettative dei paesi candidati lo è. Dobbiamo indicare noi ciò che ci aspettiamo da loro, vale a dire volontà di integrazione e buona predisposizione alle riforme. Senza riforma della costituzione e solidarietà finanziaria l’Europa non farà molta strada. I compiti che dobbiamo svolgere rientrano in questo ambito. Non è corretto puntare il dito sui paesi candidati e dire loro cosa devono fare, quando nemmeno noi siamo pronti. In ogni caso propongo l’adesione della Lettonia entro la fine del 2002, perché credo che questo paese possa ancora risolvere gli ultimi problemi lasciati in sospeso. Il decentramento e una politica vicina alle esigenze dei cittadini devono essere al centro anche della politica della Commissione per portare a compimento con successo questo processo."@it9
".
Mr President, the Member States really do seem to have forgotten that enlargement is a continuation of the historic project which began with the fall of the Berlin Wall. I share the Commissioner's view, and above all his concern, that it is apparently the Member States' failure to recognise their responsibility which is causing the project to founder. Have the Member States only just realised that these problems in agriculture would arise, and that a solution must be found, first and foremost, by the European Union? Do you really not realise that delays in the timetable are grist to the mill of nationalist forces and actually encourage their emergence in these countries? I therefore call on all the democratic movements here in this House, in the Member States and in the candidate countries to ensure that this major and historic project, which so many people in Europe have worked so hard to achieve, does not fall into the hands of election propagandists.
I have just had an opportunity to see for myself how difficult it was to fulfil the Copenhagen criteria item by item in Latvia. For historical reasons and due to the great efforts made by Latvia, it would be impossible to explain to the local population that Member States are not prepared to do their homework here. It is clear that the obvious deficiencies in European agricultural policy cannot be allowed to continue indefinitely without a reform. It is also clear that Europe needs a constitution. It is essential that this takes place in parallel to, and does not delay, accession. After all, it was the prospect of enlargement and accession to the European Union which gave the crucial impetus to the reform movements in Europe and encouraged them to embark on a course towards a democratic Europe.
Let me cite Latvia as an example. Although the majority of its political elite opposed this move, Latvia has amended one of its electoral laws and granted the Russian-speaking community an unlimited right to stand for election. This is accepted as a matter of course in our own countries. Yet in Latvia, this was a highly sensitive issue, just as agricultural policy is for us. So if Latvia can do it, why can not we? This comparison may not seem relevant to you, but it is relevant in terms of the candidate countries' expectations. What we expect from them are the qualities which we ourselves should be displaying, namely a willingness to move towards integration, and an enthusiasm for reform. Without constitutional reform and financial solidarity, Europe cannot progress. The tasks to be resolved must be resolved here. We cannot point the finger at the enlargement countries and tell them that they should be doing this and that if we cannot manage to do the same things ourselves. I would certainly recommend that Latvia's accession be planned for the end of 2002, for I am convinced that this country can resolve its remaining problems. The European Commission must also continue with the process of decentralisation and pursue policies which are close to citizens in order to shape this process successfully."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, blijkbaar zijn de lidstaten vergeten dat de uitbreiding het vervolg is van het historische project dat is begonnen met de val van de Berlijnse Muur. Ik deel de zorgen van de commissaris en vrees dat het gebrek aan verantwoordelijkheidsgevoel bij de lidstaten de oorzaak is voor het mislukken van dit project. Komen de lidstaten er nu pas achter dat deze problemen zich op het gebied van de landbouw zullen voordoen en dat met name de Europese Unie voor een oplossing moet zorgen? Zien ze ook niet in dat een vertraging van het schema met name koren op de molen is van nationalistische krachten, waardoor deze in dergelijke landen de kop op kunnen steken? Daarom roep ik alle democratische krachten in het Parlement, de lidstaten en de kandidaat-lidstaten op dit grote historische project, waarvoor zich zo velen in Europa hebben ingezet, niet tot een speelbal van de verkiezingspropaganda te maken.
Onlangs kon ik in Letland zien hoe lastig het was elk criterium van Kopenhagen te eerbiedigen. Juist gezien de geschiedenis van Letland en de daar geleverde inspanningen mogen de lidstaten de bevolking niet teleurstellen door zich niet aan hun opdracht te houden. Het spreekt vanzelf dat de duidelijk verkeerde ontwikkelingen in het Europees landbouwbeleid niet onveranderd door kunnen blijven gaan. Het is ook vanzelfsprekend dat Europa een grondwet nodig heeft. Het is echter zeer belangrijk dat deze grondwet tegelijkertijd met de toetreding wordt opgesteld en geen vertraging bij de toetreding veroorzaakt. Juist de uitbreiding van de Europese Unie was immers de beslissende impuls voor de voorstanders van hervormingen in Europa om nu eindelijk een democratisch Europa te ontwikkelen.
Ik zal dit met het voorbeeld van Letland illustreren. Hoewel de meerderheid van de politieke elite tegen was, heeft Letland een kieswet veranderd waardoor de Russisch sprekende bevolking onbeperkt passief kiesrecht heeft gekregen. Dat is voor onze landen vanzelfsprekend. In Letland was deze kwestie echter net zo lastig als voor ons het landbouwbeleid. Maar als het dit land lukt een oplossing te vinden, waarom kunnen wij dat dan niet? Misschien vindt u deze vergelijking niet relevant, maar in afwachting van de toetreding van de kandidaat-lidstaten is ze wel relevant. Wij moeten zelf ook aan de verwachtingen voldoen die wij van hen hebben en ons bereid tonen tot integratie en hervormingen. Zonder grondwetshervorming en financiële solidariteit komen wij in Europa geen stap verder. De problemen die opgelost moeten worden, moeten hier worden opgelost. Wij kunnen niet met een beschuldigende vinger naar de kandidaat-lidstaten wijzen en zeggen wat zij moeten doen, als wij zelf daartoe niet in staat zijn. Ik adviseer u in ieder geval Letland eind 2002 toe te laten treden, omdat ik ervan overtuigd ben dat dit land in staat is de laatste problemen op te lossen. Ook de Commissie moet de decentralisatie voortzetten en het beleid dichter bij de burgers brengen om dit proces succesvol te laten verlopen."@nl2
"Senhor Presidente, realmente, parece que os Estados-Membros esqueceram que o alargamento é apenas o prolongamento do projecto histórico iniciado com a queda do muro de Berlim. Partilho da opinião do Comissário e sobretudo da sua preocupação de ver o projecto começar a tropeçar provavelmente por causa de uma falta de sentido da responsabilidade por parte dos Estados-Membros. Então é só hoje que os Estados-Membros sabem que vai haver problemas no sector agrícola e que cabe principalmente à União Europeia encontrar a respectiva solução? Não sabem também que um atraso no calendário ajuda as forças nacionalistas a levar a água ao moinho, favorecendo a sua emergência naqueles países? Por isso, deixo um apelo a todas as forças democráticas, aqui no Parlamento, nos Estados-Membros, nos países candidatos, para que não transformem num joguete da propaganda eleitoral este projecto histórico pelo qual tantos lutaram na Europa.
Foi precisamente na Letónia que tive a possibilidade de ver quão difícil foi cumprir, passo a passo, os critérios de Copenhaga. Exactamente por causa da história e dos esforços da Letónia, não me parece possível dizer à sua população que os Estados-Membros não estão dispostos a cumprir as suas próprias tarefas. É evidente que os erros existentes na política agrícola europeia não podem continuar para sempre. É também claro que a Europa precisa de se dotar de uma Constituição. É muito importante que isso ocorra ao mesmo tempo que a adesão e que não a atrase. É que o alargamento da União Europeia foi o impulso decisivo para dar coragem às forças reformadoras da Europa no sentido de, finalmente, se desenvolver uma Europa democrática.
Gostaria de usar o exemplo da Letónia para ilustrar isto. Embora a maioria da elite política fosse contra, a Letónia alterou uma lei eleitoral a fim de conceder à população de língua russa um direito de voto passivo ilimitado. Nos nossos países isso é natural. Na Letónia, porém, era um problema como o é para nós a política agrícola. Mas se este país conseguiu por que é que nós não havemos de conseguir? Esta comparação pode parecer-lhes irrelevante. Mas ela é relevante nos países candidatos. Temos de ser capazes de fazer aquilo que exigimos deles, e falo concretamente da vontade de integração e do gosto pelas reformas. A Europa não poderá avançar sem uma reforma constitucional e sem solidariedade financeira. Os problemas que estão por resolver têm de ser resolvidos neste campo. Não é correcto apontarmos o dedo aos países do alargamento e dizermos que ainda devem fazer isto e aquilo, enquanto nós próprios não somos capazes de o fazer. Em todo o caso, recomendo a adesão da Letónia a partir do fim de 2002, pois creio que este país é capaz de resolver os problemas ainda pendentes. A Comissão tem de continuar a aplicar uma política de descentralização e próxima dos cidadãos a fim de garantir o êxito deste processo."@pt11
"Herr talman! Det tycks verkligen ha fallit i glömska i medlemsstaterna att utvidgningen är fortsättningen på det historiska projekt som inleddes i och med Berlinmurens fall. Jag delar kommissionärens åsikt och särskilt hans oro för att det tydligen beror på brister i medlemsstaternas ansvarskänsla att projektet haltar. Känner medlemsstaterna verkligen först nu till att det på jordbruksområdet finns problem som det främst är upp till Europeiska unionen att finna en lösning på? Och känner de inte till att förseningar i tidsplanen ger vatten på kvarnen just åt de nationalistiska krafterna, som därmed tillåts mobilisera sig i dessa länder? Därför uppmanar jag alla demokratiska krafter i parlamentet, i medlemsstaterna och i kandidatländerna att inte göra det historiska projekt som så många i Europa har arbetat för till ett slagträ för valpropaganda.
I Lettland har jag haft möjlighet att se hur svårt det har varit att bit för bit arbeta sig fram till Köpenhamnskriterierna. På grund av historien och de ansträngningar som har gjorts i Lettland går det inte att komma till befolkningen och säga att medlemsstaterna inte är beredda att fullfölja sina uppgifter. Det är klart att den uppenbart galna utvecklingen i den europeiska jordbrukspolitiken inte kan bestå utan förändringar i all evighet. Det är också klart att Europa behöver en författning. Det är mycket viktigt att detta görs parallellt med anslutningen och att anslutningen inte försenas. För det var utvidgningen av Europeiska unionen som var den avgörande impulsen för att ingjuta mod i de europeiska reformkrafterna att äntligen utveckla ett demokratiskt Europa.
Låt mig ta Lettland som exempel. Trots att majoriteten av den politiska eliten tyckte annorlunda, ändrade Lettland en vallag och gjorde därmed den ryskspråkiga befolkningen valbar utan förbehåll. Sådant är självklarheter i våra stater. Men i Lettland var frågan lika känslig som jordbrukspolitiken är för oss. Om Lettland kan, varför kan då inte vi? Jämförelsen kanske inte verkar relevant. Men när det gäller kandidatländernas förväntningar så är den det. Det vi förväntar oss av er måste vi själva visa prov på, nämligen integrationsvilja och ett reformvänligt agerande. Utan en författningsreform och utan finansiell solidaritet kommer vi inte vidare i Europa. De uppgifter som skall lösas måste lösas här. Det duger inte att hytta med pekfingret åt utvidgningsländerna och säga att de har det och det kvar att göra så, länge vi som själva inte är kapabla att göra samma sak. I alla händelser rekommenderar jag en anslutning för Lettland till årets slut, för jag tror att landet kan lösa de problem som kvarstår. Decentralisering och en folknära politik måste drivas vidare även från kommissionens sida om processen skall lyckas."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples