Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-12-Speech-3-017"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020612.1.3-017"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, jeg kan støtte udskillelsen af udenrigs- og sikkerhedspolitikken fra det øvrige EU-samarbejde og begrænsningen i Rådets sammensætning, men må tage afstand fra alle forsøg på at give de større lande en større andel af formandskaber og poster. Alle lande må være lige i EU, såvel før, som under og efter topmødet i Sevilla.
Den foreslåede åbenhedsreform åbner ikke for alvor Ministerrådets arbejde for offentligheden endsige for de folkevalgte i Europa-Parlamentet og de nationale parlamenter. Man ønsker en åben drøftelse af Kommissionens forslag allerede første gang, Kommissionen forelægger det, og det er rigtigt, at åbenheden kommer til at omfatte alle forslag. Imidlertid vil man åbne for afstemningerne sidst i forløbet, men da der i praksis kun stemmes om et lille antal forslag, bliver denne del af øvelsen ren kosmetik. Vi erfarer ikke mere, end vi gør i dag, hvor Rådet offentliggør omkring 50 afstemningsresultater om året. Problemet er, at 70% af beslutningerne bliver færdigbehandlet i Rådets arbejdsgrupper, 15% hos ambassadørerne i Coreper, kun 15% af forslagene forelægges Rådet, og vi har ikke tal for, hvilken procent ministrene rent faktisk ser. Her må kravet være, at i det mindste alle folkevalgte har fuld adgang til aktindsigt i lovgivningsprocessen.
Kommissionen har givet os tilsagn om, at vi kan få medlemmernes bidrag til Rådets arbejdsgrupper. Jeg er glad for, at den spanske udenrigsminister Piquet i går i Formandskonferencen gav os tilsagn om fuld indsigt i Rådets arbejdsgrupper under den fælles beslutningstagning; det er da en god begyndelse.
Hvorfor ikke beslutte, at ethvert EU-forslag skal forelægges de nationale parlamenter og gennemgå samme behandling som nationale lovforslag. Et rent nationalt lovforslag kan altid ændres - et EU-forslag kan aldrig ændres. Netop derfor bør det ikke behandles mindre grundigt end de forslag, der tillader en hurtig justering af fejl eller utilsigtede konsekvenser. Man kunne gå ud fra, at Luxembourg-forligets vetoret fortsat skulle gælde, måske i den variant, som Georges Berthoin, Monnets højre hånd, har foreslået, hvorefter statsministeren har pligt til at forsvare et veto på det følgende topmøde. Man kunne ligeledes kræve, at det nationale parlament beslutter at anvende veto i en åben beslutning. Det skal ikke være let at blokere, men der skal være mulighed for det, hvis EU skal bestå af et samarbejde mellem frie landes parlamentariske demokratier; det er vores ønske, i demokratiernes og mangfoldighedens Europa."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, ich kann die Herauslösung der Außen- und Sicherheitspolitik aus der übrigen EU-Zusammenarbeit und die Beschränkung die Zusammensetzung des Rates betreffend unterstützen, aber ich distanziere mich von allen Versuchen, den größeren Ländern einen höheren Anteil an Präsidentschaften und Posten zuzubilligen. In der EU müssen alle Länder gleich sein – vor, während und nach dem Gipfeltreffen von Sevilla.
Die vorgeschlagene Reform zur Erhöhung der Transparenz verschafft der Öffentlichkeit keinen wirklichen Einblick in die Arbeit des Ministerrats, geschweige denn den Volksvertretern im Europäischen Parlament und den nationalen Parlamenten. Es wird eine offene Debatte der Kommissionsvorschläge schon zum Zeitpunkt der Vorlage gewünscht und es stimmt, dass sich die Offenheit auf alle Vorschläge erstrecken wird. Jedoch will man die Abstimmungen am Ende des Verfahrens öffentlich gestalten. Da in der Praxis aber nur über wenige Vorschläge abgestimmt wird, handelt es sich hier nur um kosmetische Änderungen. Wir erfahren nicht mehr als heute auch, da der Rat etwa 50 Abstimmungsergebnisse pro Jahr veröffentlicht. Das Problem liegt darin, dass ca. 70 % der Beschlüsse in den Arbeitsgruppen des Rates abschließend behandelt werden, 15 % von den Botschaftern in COREPER und nur 15 % der Vorschläge dem Rat vorgelegt werden. Wie viel Prozent die Minister tatsächlich zu sehen bekommen, wissen wir nicht. Hier müssen wir fordern, dass wenigstens alle Volksvertreter uneingeschränkte Akteneinsicht in das legislative Verfahren erhalten.
Die Kommission hat uns zugesagt, dass wir die Beiträge der Mitglieder zu den Arbeitsgruppen des Rates bekommen können. Ich bin auch erfreut darüber, dass uns der spanische Außenminister Piquet in der gestrigen Konferenz der Präsidenten für die gemeinsamen Entscheidungen vollen Einblick in die Arbeitsgruppen des Rates versprochen hat, das ist ein guter Anfang.
Warum beschließen wir nicht, dass jeder EU-Entwurf den nationalen Parlamenten vorgelegt wird und dasselbe Verfahren durchläuft wie nationale Gesetzesvorlagen. Ein rein nationaler Gesetzentwurf kann immer geändert werden, während ein EU-Entwurf nie geändert werden kann. Gerade deshalb darf er nicht weniger gründlich behandelt werden als die Vorschläge, die eine schnelle Korrektur von Fehlern oder unbeabsichtigten Folgen erlauben. Man könnte davon ausgehen, dass das Vetorecht des Luxemburger Vergleichs weiterhin gelten soll, vielleicht in der von Georges Berthoin, der rechten Hand Monnets, vorgeschlagenen Version, der zufolge der Premierminister verpflichtet ist, ein Veto auf einem nachfolgenden Gipfeltreffen zu vertreten. Man könnte auch fordern, dass das nationale Parlament beschließt, das Vetorecht in einer offenen Entscheidung einzusetzen. Eine Blockade soll nicht leicht sein, aber sie muss möglich sein, wenn die EU eine Zusammenarbeit zwischen parlamentarischen Demokratien freier Länder sein soll. Das ist unser Wunsch, in einem Europa der Demokratien und Unterschiede."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στηρίζω τον διαχωρισμό της εξωτερικής πολιτικής και της πολιτικής ασφάλειας από την υπόλοιπη κοινοτική συνεργασία και τον περιορισμό της σύνθεσης του Συμβουλίου, όμως οφείλω να πάρω αποστάσεις από όλες τις προσπάθειες που αποσκοπούν στο να δοθεί στις μεγαλύτερες χώρες μεγαλύτερο μερίδιο όσον αφορά τις προεδρίες και τις θέσεις. Όλα τα κράτη πρέπει να είναι ίσα στην ΕΕ, όπως και πριν από τη Σύνοδο Κορυφής της Σεβίλλης, όπως και κατά τη διάρκειά της, όπως και μετά από αυτή.
Η προτεινόμενη μεταρρύθμιση για τη διαφάνεια δεν δημοσιοποιεί ουσιαστικά στο κοινό το έργο του Συμβουλίου Υπουργών, πόσο μάλλον του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και των εθνικών κοινοβουλίων. Επιθυμούμε μια ανοιχτή συζήτηση της πρότασης της Επιτροπής ήδη από την πρώτη στιγμή που θα υποβληθεί και είναι ορθό η διαφάνεια να διέπει όλες τις προτάσεις. Παρόλα αυτά θέλουν να τεθεί η διαδικασία σε ψηφοφορία στο τέλος, όμως δεδομένου ότι στην πράξη μόνο ένας μικρός αριθμός προτάσεων δύναται να τεθεί σε ψηφοφορία, αυτό το κομμάτι της διαδικασίας καθίσταται τελείως διακοσμητικό. Δεν πρόκειται να δούμε περισσότερα από όσα βλέπουμε σήμερα που το Συμβούλιο δημοσιοποιεί περίπου το 50% των αποτελεσμάτων των ψηφοφοριών ετησίως. Το πρόβλημα είναι ότι το 70% των αποφάσεων λαμβάνονται κατόπιν τελικής επεξεργασίας τους από τις ομάδες εργασίας του Συμβουλίου, το 15% από τους πρεσβευτές του Coreper και μόνο το 15% των προτάσεων υποβάλλονται στο Συμβούλιο, ενώ δεν έχουμε κανένα νούμερο για το ποσοστό των προτάσεων που εξετάζουν πραγματικά οι υπουργοί. Πρέπει λοιπόν να απαιτήσουμε τουλάχιστον όλοι έχουν εκλεγεί από τον λαό να έχουν πλήρη πρόσβαση στα δημόσια έγγραφα της νομοθετικής διαδικασίας.
Η Επιτροπή μάς υποσχέθηκε ότι θα μπορούμε να λάβουμε τις συμβολές των βουλευτών στις ομάδες εργασίας του Συμβουλίου. Εκφράζω την ικανοποίησή μου που ο ισπανός Υπουργός Εξωτερικών, κ. Piquet, στη Διάσκεψη των Προέδρων, εχθές, μας υποσχέθηκε πλήρη πρόσβαση στις ομάδες εργασίας του Συμβουλίου κατά την κοινή λήψη αποφάσεων· είναι μια καλή αρχή.
Γιατί να μην αποφασίσουμε ότι κάθε κοινοτική πρόταση θα υποβάλλεται στα εθνικά κοινοβούλια και θα περνά από την ίδια επεξεργασία όπως τα εθνικά νομοσχέδια. Ένα καθαρά εθνικό νομοσχέδιο μπορεί πάντοτε να αλλάξει – ένα κοινοτικό νομοσχέδιο δεν μπορεί ποτέ να αλλάξει. Για ακριβώς αυτόν τον λόγο δεν πρέπει να τα επεξεργαζόμαστε λιγότερο ενδελεχώς από τις προτάσεις που επιτρέπουν μια γρήγορη διόρθωση τυχόν σφαλμάτων ή απρόβλεπτων συνεπειών. Θα μπορούσαμε να υποθέσουμε ότι θα έπρεπε να εξακολουθεί να ισχύει το δικαίωμα αρνησικυρίας του συμβιβασμού του Λουξεμβούργου, πιθανώς στην παραλλαγή που πρότεινε ο κ. Georges Berthoin, το δεξί χέρι του κ. Monnet, σύμφωνα με την οποία ο πρωθυπουργός έχει υποχρέωση να υπερασπιστεί μία αρνησικυρία στην επόμενη σύνοδο κορυφής. Κατά παρόμοιο τρόπο θα μπορούσαμε να απαιτήσουμε τα εθνικά κοινοβούλια να αποφασίζουν για τη χρήση της αρνησικυρίας με φανερή ψηφοφορία. Δεν θα είναι εύκολο να παρεμποδιστεί, αλλά θα υπάρχει μια τέτοια δυνατότητα εάν η ΕΕ θέλει να αποτελείται από μια συνεργασία μεταξύ των κοινοβουλευτικών δημοκρατιών ελεύθερων κρατών· αυτή είναι η επιθυμία μας στην Ομάδα για την Ευρώπη της Δημοκρατίας και της Διαφοράς."@el8
"Mr President, I am able to support the separation of foreign and security policy from other EU cooperation and the restriction regarding the constitution of the Council, but I must disassociate myself from all the attempts to give the larger countries a greater share of presidencies and posts. All countries must be equal in the EU – before, during and after the Seville Summit.
The proposed reform concerning transparency does not seriously open the Council of Ministers’ work up to the public, let alone to the elected representatives in the European Parliament and the national parliaments. What is wanted is an open debate on Commission proposals when these are first tabled, and it is true that transparency will embrace all proposals. It is not, however, until the end of the process that voting will be opened up and, because only a small number of proposals are voted on in practice, this part of the exercise is purely cosmetic. We shall learn no more than we do at present when the Council publishes approximately 50 records of the votes per year. The problem is that 70% of decisions are finalised by the Council’s working parties and 15% at meetings of COREPER ambassadors. Only 15% of the proposals are put before the Council, and we do not have figures for what percentage ministers in actual fact see. The requirement in this area must be that all elected representatives, at least, have full right of access to documents as part of the legislative process.
The Commission has promised us that we can be shown Members’ contributions to the Council’s working parties. I am pleased that, yesterday at the Conference of Presidents, the Spanish Foreign Minister, Mr Piquet, promised us full access to the Council’s working parties during the codecision process, and so that is a good beginning.
Why not decide that every EU proposal is to be put before the national parliaments and go through the same process as national bills. A purely national bill can always be altered, whereas an EU bill can never be altered. That is precisely why an EU bill should not be debated any less thoroughly than those bills which permit the rapid adjustment of errors or unintended consequences. It could be assumed that the right of veto under the Luxembourg Accords should continue to apply, perhaps in the variant proposed by Georges Berthoin, Monnet's right-hand man, whereby the prime minister is obliged to defend a veto at the next summit. It might also be required that a national parliament’s decision to use the veto be made openly. It must not be made easy to block a proposal, but use of the veto must be an option if the EU is to consist of cooperation between parliamentary democracies in free countries. That is our wish in a Europe of democracies and diversities."@en3
"(DA) Señor Presidente, respaldo la diferenciación de la política exterior y de seguridad del resto de la cooperación comunitaria y la limitación en la composición del Consejo, sin embargo, he de rechazar todos los intentos por dar a los países más grandes una parte mayor de presidencias y puestos. Todos los países han de ser iguales en la UE, tanto antes como durante y tras la cumbre de Sevilla.
La reforma en materia de transparencia propuesta no abre seriamente el trabajo del Consejo de Ministros a la opinión pública ni mucho menos a los cargos electos en el Parlamento Europeo y en los parlamentos nacionales. Se quiere una negociación abierta de la propuesta de la Comisión ya la primera vez que la Comisión la plantea y es cierto que la transparencia llegará a incluir todas las propuestas. Sin embargo, se dará paso a las votaciones al final del proceso, y puesto que en la práctica sólo se vota un pequeño número de propuestas, esta parte del ejercicio será pura cosmética. No nos enteraremos de más de lo que nos enteramos hoy, cuando el Consejo da a conocer aproximadamente 50 resultados de votaciones al año. El problema radica en que la negociación de un 70% de las decisiones se termina en los grupos de trabajo del Consejo, un 15% entre los embajadores en Coreper y sólo un 15% de las propuestas se remite al Consejo y no disponemos de cifras de qué porcentaje ven realmente los ministros. En este punto la exigencia ha de ser que al menos todos los cargos electos tengan acceso total a la consulta pública de los documentos durante el proceso legislativo.
La Comisión nos ha prometido que podremos obtener las contribuciones de los diputados a los grupos de trabajo del Consejo. Celebro que el Ministro español de Asuntos Exteriores, Sr. Piqué, nos prometiera ayer en la Conferencia de Presidentes acceso total a los grupos de trabajo durante el proceso de codecisión, es en efecto un buen comienzo.
Por qué no acordar que cualquier propuesta comunitaria sea sometida a los parlamentos nacionales y recorra el mismo trámite que las propuestas legislativas nacionales. Una propuesta legislativa nacional pura siempre puede ser modificada –una propuesta comunitaria nunca puede modificarse. Precisamente por ello no debe tramitarse menos a fondo que las propuestas que permiten un rápido ajuste de fallos o consecuencias imprevistas. Podría partirse de que el derecho de veto del Compromiso de Luxemburgo siguiera estando vigente, quizá en la variante que el Sr. Georges Berthoin, la mano derecha del Sr. Monnet, ha propuesto, según la cual el Primer Ministro tiene el deber de defender un veto en la cumbre posterior. Podría exigirse asimismo que el parlamento nacional decidiera emplear el veto en una decisión abierta. No debe ser fácil bloquear, sin embargo, debe existir la posibilidad de hacerlo, si se quiere que la UE sea una cooperación entre democracias parlamentarias de países libres; éste es nuestro deseo, en la Europa de las democracias y diferencias."@es12
"Arvoisa puhemies, voin tukea ulko- ja turvallisuuspolitiikan erottamista muusta EU:n yhteistyöstä ja neuvoston kokoonpanon rajoittamista, mutta torjun kaikki yritykset, joissa suurille valtioille pyritään antamaan entistä suurempi osuus puheenjohtajapaikoista ja viroista. Kaikkien valtioiden on oltava tasa-arvoisia EU:ssa, niin ennen Sevillan huippukokousta kuin sen aikana ja sen jälkeenkin.
Ehdotettu avoimuutta koskeva uudistus ei muuta todellisuudessa ministerineuvoston työtä avoimemmaksi yleisön ja tai ainakaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kansan valitsemien edustajien kannalta. Haluaisimme keskustella avoimesti komission kanssa jo silloin, kun se esittää asian ensimmäistä kertaa, ja kaikkien ehdotusten on kuuluttava avoimuuden piiriin. Kuitenkin äänestyksistä halutaan vihdoinkin tehdä avoimia, mutta koska käytännössä äänestämme vain muutamista ehdotuksista, tämän toimen merkitys on lähinnä teoreettinen. Emme saa sen enempää tietoja kuin nykyäänkään, jolloin neuvosto julkistaa noin 50 äänestystulosta vuodessa. Ongelmana on, että 70 prosenttia päätöksistä käsitellään valmiiksi neuvoston työryhmissä, 15 prosenttia pysyvien edustajien komitean lähettiläiden toimesta, ja vain 15 prosenttia ehdotuksista esitetään neuvostolle, eikä meillä ole tarkkoja lukuja siitä, kuinka monta prosenttia ehdotuksista ministerit todellisuudessa näkevät. Tässä asiassa on vaadittava, että ainakin kansan valitsemat edustajat saavat kaikki lainsäädäntöprosessia koskevat asiakirjat käsiinsä.
Komissio on luvannut meille, että jäsenet voivat osallistua neuvoston työryhmien työhön. Olen iloinen siitä, että Espanjan ulkoministeri Piquet lupasi meille eilen järjestetyssä puheenjohtajakokouksessa, että saamme tutustua kaikkiin niihin neuvoston työryhmien asiakirjoihin, jotka liittyvät yhteispäätösmenettelyyn; tämä on hyvä alku.
Miksi emme päättäisi, että jokainen EU:n ehdotus annettaisiin kansallisten parlamenttien käsiteltäviksi ja että niitä käsiteltäisiin samoin kuin kansallisia lainsäädäntöehdotuksia. Puhtaasti kansallista lainsäädäntöehdotusta voi aina muuttaa – EU:n ehdotusta ei voi koskaan muuttaa. Juuri sen vuoksi niitä pitää käsitellä vähintäänkin yhtä perusteellisesti kuin niitä ehdotuksia, jotka sallivat virheiden tai odottamattomien seurausten nopean korjaamisen. Voisimme lähteä liikkeelle siitä, että Luxemburgin sovittelussa saavutettu veto-oikeutta koskeva tulos on edelleenkin voimassa, ehkäpä sellaisina, kuin Georges Berthoin, komission ensimmäisen puheenjohtaja Monnet'n oikea käsi, ehdotti, jolloin pääministerillä on velvollisuus perustella veto-oikeuden käyttöä seuraavassa huippukokouksessa. Samoin voitaisiin vaatia, että kansalliset parlamentit tekevät päätöksen veto-oikeuden käyttämisestä avoimesti. Veto-oikeuden käytön estäminen ei saa olla helppoa, mutta sen on oltava mahdollista, jos EU aikoo jatkossakin olla vapaiden valtioiden parlamentaaristen demokratioiden välistä yhteistyötä; tätä demokratian ja monimuotoisuuden Eurooppa -ryhmä haluaa."@fi5
"Monsieur le Président, j’approuve l’idée de séparer la politique étrangère et de sécurité des autres domaines de coopération européenne ainsi que celle de limiter la composition du Conseil mais je m’oppose à toutes les tentatives visant à octroyer davantage de postes et des parts de présidence plus importantes aux pays les plus grands. Tous les pays de l’Union européenne doivent être égaux, tant avant que pendant ou après le Sommet de Séville.
Les réformes proposées en vue d’une plus grande transparence ne permettront pas vraiment au public et encore moins aux élus du peuple au sein du Parlement européen et des parlements nationaux d’accéder aux travaux du Conseil de ministres. Les propositions de la Commission devront être examinées de manière transparente dès qu’elles seront présentées et il est vrai que toutes les propositions devront faire l’objet de transparence. Les votes ne deviendront transparents qu’en fin de parcours, mais vu que, sur le plan pratique, seul un petit nombre de propositions feront l’objet d’un vote, ce ne sera qu’un exercice de façade. Le résultat ne sera pas meilleur que celui auquel nous assistons aujourd’hui où le Conseil publie une cinquantaine de résultats de vote par an. Le problème concerne le fait que 70 % des décisions sont finalisées au sein de groupes de travail instaurés par le Conseil, 15 % le sont auprès d’ambassadeurs travaillant au sein du Coreper et seulement 15 % des propositions sont présentées au Conseil, et nous ne disposons pas du pourcentage de propositions que les ministres examinent véritablement. Nous devons au moins exiger que les élus du peuple puissent bénéficier d’un accès total aux documents pendant le processus législatif.
La Commission a promis que les députés pourraient participer aux groupes de travail du Conseil. Je me réjouis des promesses formulées hier lors de la Conférence des présidents par le ministre espagnol des Affaires étrangères, M. Piquet, selon lesquelles les groupes de travail instaurés par le Conseil feraient l’objet d’une transparence totale lors de la prise de décisions communes ; c’est un bon début.
Ne pourrait-on pas décider que toutes les propositions communautaires devront être soumises aux parlements nationaux et faire l’objet d’un examen identique à celui qui s’applique aux propositions de loi nationales ? Une proposition de loi nationale peut toujours être amendée alors qu’une proposition communautaire ne peut jamais être amendée. C’est précisément pour cette raison qu’on ne peut admettre qu’une proposition communautaire soit examinée de façon moins approfondie que les propositions qui peuvent être rapidement réajustées à la suite d’erreurs ou de conséquences non désirées. On pourrait se baser sur l’idée selon laquelle le droit de veto octroyé par le compromis de Luxembourg pourrait rester d’application, mais éventuellement selon la variante proposée par M. Georges Berthoin, le bras droit de M. Monnet, selon laquelle le premier ministre est tenu de conserver un droit de veto lors du prochain sommet. On pourrait parallèlement exiger que le parlement national décide d’utiliser son droit de veto dans une discussion ouverte. Il ne sera pas facile de bloquer une proposition, mais la possibilité de le faire existera à partir du moment où l’Union européenne consistera en une coopération entre des démocraties parlementaires de pays libres. Tel est le souhait formulé par le groupe de l’Europe des démocraties et des différences."@fr6
"Signor Presidente, sono favorevole alla separazione della politica estera e di sicurezza dal resto della cooperazione comunitaria e alla limitazione nella composizione del Consiglio, ma devo dissociarmi da tutti i tentativi di dare ai paesi grandi una quota maggiore delle presidenze e delle cariche. Tutti i paesi devono essere uguali all’interno dell’Unione europea prima, durante e dopo il Consiglio europeo di Siviglia.
La riforma per la trasparenza proposta non apre il lavoro del Consiglio dei ministri al pubblico e men che meno agli eletti al Parlamento europeo e ai parlamenti nazionali. Si auspica una discussione aperta di una proposta della Commissione già la prima volta che la Commissione la presenta, ed è giusto che la trasparenza riguardi tutte le proposte. Allo stesso tempo, si intendono rendere pubbliche le votazioni alla fine dell’
ma poiché nella pratica si vota solo su un numero limitato di proposte, questa parte dell’esercizio diventa una puramente cosmetico. Non vedremo nulla di più di quello che vediamo oggi, con il Consiglio che pubblica circa 50 risultati di votazioni all’anno. Il problema è che il 70 per cento delle decisioni viene redatto nella forma definitiva nei gruppi di lavoro del Consiglio, il 15 per cento tra gli ambasciatori al Coreper, solo il 15 per cento delle proposte viene presentato al Consiglio, e non abbiamo cifre relative alla percentuale che i ministri vedono davvero. La richiesta deve essere in questo caso che almeno tutti gli eletti abbiano pieno accesso ai documenti nel processo legislativo.
La Commissione ci ha promesso che potremo avere il contributo dei deputati ai gruppi di lavoro del Consiglio. Sono lieto che il Ministro degli esteri spagnolo Piquet ieri alla Conferenza dei presidenti ci abbia promesso pieno accesso ai gruppi di lavoro del Consiglio durante il processo decisionale comune; è un buon inizio.
Perché non decidere che qualsiasi proposta dell’Unione debba essere sottoposta ai parlamenti nazionali e debba essere sottoposta alla stessa discussione alla quale sono sottoposte le proposte di legge nazionali. Una proposta di legge nazionale può essere sempre modificata - una proposta di legge dell’Unione europea non può essere mai modificata. Proprio per questo non deve essere discussa in modo meno approfondito delle proposte che consentono una rapida correzione degli errori o delle conseguenze impreviste. Si potrebbe presumere che il diritto di
del compromesso del Lussemburgo dovrebbe continuare a valere, magari nella variante proposta da Georges Berthoin, braccio destro di Monnet, secondo la quale il Primo Ministro ha l’obbligo di difendere un
al Consiglio europeo successivo. Si potrebbe altresì esigere che il parlamento nazionale decida di utilizzare il
in una decisione aperta. Non deve essere facile esercitare un’azione di blocco, ma deve esserci la possibilità di farlo, se vogliamo che l’Unione europea sia una cooperazione tra democrazie parlamentari di paesi liberi; è il nostro auspicio, nel gruppo per l’Europa delle democrazie e delle diversità."@it9
"Mr President, I am able to support the separation of foreign and security policy from other EU cooperation and the restriction regarding the constitution of the Council, but I must disassociate myself from all the attempts to give the larger countries a greater share of presidencies and posts. All countries must be equal in the EU – before, during and after the Seville Summit.
The proposed reform concerning transparency does not seriously open the Council of Ministers’ work up to the public, let alone to the elected representatives in the European Parliament and the national parliaments. What is wanted is an open debate on Commission proposals when these are first tabled, and it is true that transparency will embrace all proposals. It is not, however, until the end of the process that voting will be opened up and, because only a small number of proposals are voted on in practice, this part of the exercise is purely cosmetic. We shall learn no more than we do at present when the Council publishes approximately 50 records of the votes per year. The problem is that 70% of decisions are finalised by the Council’s working parties and 15% at meetings of COREPER ambassadors. Only 15% of the proposals are put before the Council, and we do not have figures for what percentage ministers in actual fact see. The requirement in this area must be that all elected representatives, at least, have full right of access to documents as part of the legislative process.
The Commission has promised us that we can be shown Members’ contributions to the Council’s working parties. I am pleased that, yesterday at the Conference of Presidents, the Spanish Foreign Minister, Mr Piquet, promised us full access to the Council’s working parties during the codecision process, and so that is a good beginning.
Why not decide that every EU proposal is to be put before the national parliaments and go through the same process as national bills. A purely national bill can always be altered, whereas an EU bill can never be altered. That is precisely why an EU bill should not be debated any less thoroughly than those bills which permit the rapid adjustment of errors or unintended consequences. It could be assumed that the right of veto under the Luxembourg Accords should continue to apply, perhaps in the variant proposed by Georges Berthoin, Monnet's right-hand man, whereby the prime minister is obliged to defend a veto at the next summit. It might also be required that a national parliament’s decision to use the veto be made openly. It must not be made easy to block a proposal, but use of the veto must be an option if the EU is to consist of cooperation between parliamentary democracies in free countries. That is our wish in a Europe of democracies and diversities."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik steun de opsplitsing tussen het buitenlands en veiligheidsbeleid enerzijds en de overige vormen van EU-samenwerking anderzijds, evenals de beperking van het aantal leden van de Raad, maar ik verwerp elk streven om de grote landen een groter aantal voorzitterschappen en -posten toe te kennen. Alle landen moeten gelijk zijn in de EU, zowel voor, als tijdens en na de Top van Sevilla.
De voorgestelde hervorming brengt onvoldoende openheid in de werkzaamheden van de Raad naar het grote publiek toe, om nog te zwijgen van de afgevaardigden in het Europees Parlement en de nationale parlementen. Wij wensen een open behandeling van de voorstellen van de Commissie, vanaf het moment waarop zij voor het eerst in de Raad behandeld worden. Dit moet bovendien voor alle voorstellen gelden. Men heeft echter beslist de laatste fase van de procedure - de stemmingen - openbaar te maken, maar aangezien er in de praktijk slechts over een klein aantal voorstellen gestemd wordt, stelt deze openheid niet veel voor. Wij zullen niet meer weten dan vandaag, want nu maakt de Raad de resultaten openbaar van ongeveer 50 stemmingen per jaar. Het probleem is dat 70% van de besluiten in de werkgroepen van de Raad wordt afgewerkt, 15% in de COREPER bij de ambassadeurs en dat slechts 15% aan de Raad worden voorgelegd. Hoeveel percent de ministers zelf daarvan onder ogen krijgen, weten wij niet. Wij moeten eisen dat alle volksvertegenwoordigers onbeperkte toegang tot alle documenten van het wetgevingsproces hebben.
De Commissie heeft ons beloofd dat wij toegang krijgen tot alle documenten die haar leden voor de werkgroepen van de Raad maken. Ik ben blij dat de heer Piquet, Spaans minister voor buitenlandse zaken, ons gisteren in de Conferentie van voorzitters, ook beloofde dat wij toegang krijgen tot alle documenten van de werkgroepen van de Raad tijdens de besluitvormingsprocedure. Dat is alvast een goed begin.
Waarom beslissen wij niet elk EU-voorstel aan de nationale parlementen voor te leggen en op dezelfde wijze te behandelen als de nationale voorstellen? Een zuiver nationaal voorstel kan altijd gewijzigd worden, een EU-voorstel nooit. Juist daarom mag het niet minder grondig behandeld worden dan voorstellen die snel kunnen worden aangepast, wanneer blijkt dat ze niet goed zijn of onvoorziene gevolgen hebben. We zouden er kunnen van uitgaan dat het compromis van Luxemburg nog steeds geldt, misschien in de variant die Georges Berthoin, de rechterhand van Jean Monnet, voorstelde. Hij stelde voor dat de premier die een veto uitspreekt dit op de eerstkomende top moet verdedigen. Men zou ook kunnen eisen dat het nationaal parlement een veto mag uitspreken tegen een open besluit. Het mag niet gemakkelijk zijn een besluit te blokkeren, maar het moet wel mogelijk zijn als de EU een samenwerking wil zijn tussen de parlementaire democratieën van de lidstaten. Dit is onze wens als vertegenwoordigers van het Europa van Democratie en Diversiteit."@nl2
"Senhor Presidente, posso subscrever a exclusão da politica externa e de segurança da restante cooperação no âmbito da UE e a limitação relativamente à composição do Conselho, mas devo distanciar-me de quaisquer tentativas de conceder aos países maiores uma maior quota parte da Presidência e dos diferentes cargos. Todos os países devem ser iguais na UE, tanto antes, como durante, como depois da Cimeira de Sevilha.
A reforma de abertura que foi proposta não confere uma verdadeira abertura aos trabalhos do Conselho de Ministros a favor do público em geral, já para não falar dos representantes do povo no Parlamento Europeu e nos parlamentos nacionais. Pretende-se uma discussão aberta da proposta da Comissão logo na primeira vez que a Comissão a apresentar, e é um facto que a abertura irá abranger todas as propostas. Entretanto, pretende-se criar abertura em relação à votação, na parte final do processo, mas como na prática apenas se vota a favor de um conjunto limitado de propostas, esta parte do exercício não passa de “cosmética”. Não iremos ficar a saber mais do que sabemos hoje, em que o Conselho publica aproximadamente 50 resultados das votações por ano. Entretanto, o problema é que 70% das decisões são objecto de debate final nos grupos de trabalho do Conselho, 15% são debatidos entre os embaixadores no COREPER e apenas 15% das propostas são apresentadas ao Conselho, e não temos os números relativos à percentagem que é efectivamente vista pelos próprios ministros. Relativamente a este aspecto devemos exigir que, pelo menos, todos os eleitos do povo possam ter acesso pleno ao processo legislativo.
A Comissão prometeu que iríamos receber as contribuições dos membros para grupos de trabalho do Conselho. Congratulo-me pelo facto de o Ministro dos Negócios Estrangeiro espanhol, o senhor Piquet, nos ter prometido ontem, durante a Conferência dos Presidentes, o acesso total aos grupos de trabalho do Conselho durante a tomada de decisão comum, o que, pelo menos, já é um bom começo.
Porque não decidir que todas as propostas da UE devem ser submetidas aos parlamentos nacionais e aí serem objecto de debate, à semelhança das propostas de legislação nacionais? Um projecto de lei puramente nacional é sempre susceptível de ser alterado. Uma proposta da UE não é susceptível de ser alterada nunca. Justamente por isso não deve ser objecto de debate menos aprofundado do que as propostas que admitem uma fácil correcção de erros ou de consequências imprevistas. Poderíamos partir do princípio que o direito de veto estabelecido pela Conciliação do Luxemburgo continua em vigor, eventualmente na variante proposta por Georges Berthoin, o braço direito de Jean Monnet, segundo a qual o Primeiro-Ministro tem o dever de defender um veto na Cimeira seguinte. Poder-se-ia igualmente exigir aos parlamentos nacionais que apliquem o direito de veto no processo de decisão aberta. Não deve poder ser fácil bloquear uma decisão, mas deve existir a possibilidade de o fazer, para que a UE possa ser constituída por uma cooperação entre democracias parlamentares de nações livres; é isso que pretendemos na Europa das Democracias e das Diferenças."@pt11
"Herr talman! Jag kan stödja att utrikes- och säkerhetspolitiken avskiljs från det övriga samarbetet inom Europeiska unionen, och att det sker en begränsning när det gäller rådets sammansättning, men jag måste ta avstånd från alla försök att ge de större länderna en större andel när det gäller ordförandeskap och poster. Alla länder måste vara jämställda i Europeiska unionen såväl före som under och efter toppmötet i Sevilla.
Den föreslagna öppenhetsreformen ger i själva verket inte allmänheten, och faktiskt inte ens de folkvalda i Europaparlamentet och de nationella parlamenten, någon inblick i ministerrådets arbete. Man vill ha en öppen diskussion om kommissionens förslag redan första gången kommissionen lägger fram förslaget, och det är rätt att öppenheten skall omfatta alla förslag. Någon insyn i omröstningarna kommer emellertid inte att ges förrän i sista hand, men eftersom man i praktiken endast röstar om ett litet antal förslag får detta moment endast en kosmetisk betydelse. Vi får inte veta mer än i dag, när rådet offentliggör omkring 50 omröstningsresultat om året. Problemet är att 70 procent av besluten färdigbehandlas i rådets arbetsgrupper, 15 procent av ambassadörerna i Coreper, och bara 15 procent av förslagen läggs fram för rådet. Vi har ingen uppgift om hur stor procent av besluten som ministrarna faktiskt ser. Här måste kravet vara att åtminstone alla folkvalda skall ha fri tillgång till de dokument som rör lagstiftningsprocessen.
Kommissionen har givit oss ett löfte om att vi skall få tillgång till ledamöternas bidrag till rådets arbetsgrupper. Jag är glad för att den spanske utrikesministern Piquet i går på talmanskonferensen gav oss ett löfte om full insyn i rådets arbetsgrupper under det gemensamma beslutsfattandet; det är i varje fall en bra början.
Varför kan vi inte besluta att varje förslag inom Europeiska unionen skall läggas fram för de nationella parlamenten och gå igenom samma behandling som nationella lagförslag. Ett renodlat nationellt lagförslag kan alltid ändras, medan ett EU-förslag aldrig kan ändras. Just därför bör EU-förslagen inte behandlas mindre grundligt än de förslag där det är möjligt att göra snabba justeringar avseende fel eller oavsiktliga konsekvenser. Man borde kunna utgå ifrån att vetorätten enligt Luxemburgkompromissen fortfarande gällde, kanske i den variant som föreslagits av Georges Berthoin, Monnets högra hand, enligt vilken det åligger statsministern att försvara vetot vid det efterföljande toppmötet. Man skulle också kunna kräva att det nationella parlamentet beslutade sig för att tillämpa sitt veto vid ett öppet beslutsfattande. Det skall inte vara lätt att blockera ett beslut men det skall finnas möjlighet att göra det, om Europeiska unionen skall vara ett samarbete mellan fria länders parlamentariska demokratier. Detta är vår önskan i demokratiernas och mångfaldens Europa."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bonde (EDD )."1,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples