Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-11-Speech-2-167"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020611.9.2-167"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, verdenskonferencen om bæredygtig udvikling i Johannesburg kunne give en enestående mulighed for at skabe en bæredygtig udvikling for kommende generationer både økonomisk, socialt og miljømæssigt, men det kræver, at den rige verden vil ofre noget for en sådan udvikling. Det er beklageligt og nærmest pinligt, at forhandlingerne på Bali om en global aftale om bæredygtighed reelt brød sammen. Det viser en manglende vilje i den rige verden til at forpligte sig, når det drejer sig om kernespørgsmålene om globalisering, handel og udvikling. De rige lande har end ikke opfyldt det løfte, de afgav i Rio. Ulandene har derfor en berettiget forventning om behandling af disse spørgsmål. Udviklingslandene vil og bør have sikkerhed for, at industrilandene begynder at afvikle statsstøtten til landbruget, og sikkerhed for, at den ekstra bistand til miljø og bæredygtig udvikling, som de blev lovet i Rio for 10 år siden, faktisk kommer. Men de rige lande har hidtil været meget afvisende. USA vil ikke give de nødvendige indrømmelser, og EU tøver. EU har sat en del prestige ind på at gøre verdenstopmødet til en succes, men har ganske enkelt, som det klart fremgik af rådsformandens tale, været for dårligt forberedt. EU må nu i den 11. time gå hjem og forberede sig. Forhåbentligt bliver man allerede om to uger i Sevilla enige om at tage helt konkrete initiativer.
For Danmark bliver verdenstopmødet den første, store internationale begivenhed og prøveballon for det danske EU-formandskab. Adgangen til vore markeder er nøglen til, at ulandene kan klare sig selv, men det kan ikke nytte, at EU stiller for strenge krav til ulandene, som betingelse for frihandel, og de må absolut ikke bruges som en undskyldning for, at EU og USA opretholder handelshindringer. Der må arbejdes målrettet for at samle EU om at sikre adgangen til de rige landes markeder for verdens fattigste lande. Ulandene bør have et tilsagn om fair og fri handel. Heri ligger nødvendigvis, at EU må udfase eksport- og produktionsstøtten. Danmark bør, som formand for EU, holde fast i, at alle lande lever op til FN's målsætning om at give 0,7% af bruttonationalproduktet i ulandsbistand."@da1
|
| lpv:spokenAs |
substitute; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (2002-01-17--2003-03-24)14
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, die Weltkonferenz über nachthaltige Entwicklung in Johannesburg wäre eine einmalige Gelegenheit zur Schaffung einer nachhaltigen Entwicklung für kommende Generationen aus der wirtschaftlichen, sozialen und Umweltperspektive, wobei die reiche Welt für eine solche Entwicklung allerdings Opfer bringen müsste. Es ist bedauerlich, fast peinlich, dass die Verhandlungen auf Bali über ein globales Abkommen zur Nachhaltigkeit de facto abgebrochen worden sind. Das zeugt von dem fehlenden Willen des reichen Teils der Welt, in Bezug auf die Kernprobleme Globalisierung, Handel und Entwicklung Verpflichtungen einzugehen. Die reichen Länder haben noch nicht einmal ihr in Rio gegebenes Versprechen eingelöst und die Entwicklungsländer erwarten daher zu Recht, dass diese Fragen behandelt werden. Die Entwicklungsländer wollen und brauchen Garantien dafür, dass die Industrieländer die Abschaffung der staatlichen Agrarbeihilfen einleiten und außerdem die Sicherheit, dass die vor 10 Jahren in Rio zugesagten zusätzlichen Beihilfen zur Entwicklung von Umwelt und nachhaltiger Entwicklung tatsächlich gezahlt werden. Die reichen Länder waren bisher allerdings sehr abweisend. Die USA ist zu den erforderlichen Zugeständnissen nicht bereit und die EU zögert. Die EU hat den Erfolg des Weltgipfels zu einer Prestigefrage gemacht, war aber ganz einfach zu schlecht vorbereitet, wie die Rede des Ratspräsidenten eindeutig gezeigt hat. Die EU muss sich jetzt, kurz vor 12, gut vorbereiten. Hoffentlich wird man sich schon in zwei Wochen in Sevilla auf konkrete Maßnahmen einigen können.
Für Dänemark wird der Weltgipfel das erste bedeutende internationale Ereignis sein, ein Test für die dänische Präsidentschaft. Der Zugang zu unseren Märkten ist der Schlüssel zum Erfolg für die Entwicklungsländer. Dabei ist es nicht sinnvoll, wenn die EU als Vorbedingung für den Freihandel zu hohe Forderungen an die Entwicklungsländer stellt, und sie dürfen der EU und den USA auf keinen Fall als Vorwand für die Aufrechterhaltung von Handelshindernissen dienen. Es müssen gezielte Anstrengungen unternommen werden, damit sich die gesamte EU dafür einsetzt, dass die ärmsten Länder der Welt Zugang zu den Märkten der reichen Länder erhalten. Den Entwicklungsländern muss fairer und freier Handel zugesichert werden. Das beinhaltet natürlich, dass die EU Export- und Produktionsbeihilfen abschaffen muss. Als das Land, das den EU-Ratsvorsitz innehat, muss Dänemark darauf bestehen, dass alle Länder das Ziel der UN erfüllen, 0,7 % ihres Bruttonationalprodukts als Entwicklungshilfe zu zahlen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η παγκόσμια διάσκεψη για την αειφόρο ανάπτυξη στο Γιοχάνεσμπουργκ θα μπορούσε να προσφέρει μια μοναδική ευκαιρία για την επίτευξη αειφόρου ανάπτυξης για τις επόμενες γενιές, από άποψη οικονομική, κοινωνική και περιβαλλοντική, όμως κάτι τέτοιο απαιτεί από το πλούσιο τμήμα του κόσμου να θυσιάσει κάτι για να επιτευχθεί μια τέτοια εξέλιξη. Είναι απογοητευτικό και σχεδόν επονείδιστο ότι οι διαπραγματεύσεις στο Μπάλι για μία παγκόσμια συμφωνία για την αειφορία τελικά απέτυχαν. Αυτό δείχνει έλλειψη θέλησης του πλούσιου τμήματος του κόσμου να αναλάβει υποχρεώσεις όσον αφορά τα θεμελιώδη θέματα της παγκοσμιοποίησης, του εμπορίου και της ανάπτυξης. Οι πλούσιες χώρες δεν έχουν καν εκπληρώσει τις υποσχέσεις που έδωσαν στο Ρίο. Οι αναπτυσσόμενες χώρες ως εκ τούτου δικαιολογημένα περιμένουν να συζητηθούν αυτά τα θέματα. Οι αναπτυσσόμενες χώρες επιθυμούν και πρέπει να διαβεβαιωθούν ότι οι βιομηχανικές χώρες θα αρχίσουν να καταργούν τις κρατικές ενισχύσεις προς τη γεωργία, να διαβεβαιωθούν ότι η πρόσθετη βοήθεια για το περιβάλλον και την αειφόρο ανάπτυξη που τους υποσχεθήκαμε στο Ρίο πριν από 10 χρόνια θα χορηγηθεί στην πράξη. Όμως, οι πλούσιες χώρες έχουν μέχρι τώρα αποδειχθεί ιδιαίτερα αρνητικές. Οι ΗΠΑ δεν θέλουν να δώσουν τις απαραίτητες διαβεβαιώσεις και η ΕΕ διστάζει. Η ΕΕ έχει εναποθέσει ένα μέρος του κύρους της στην επιτυχία της παγκόσμιας διάσκεψης, αλλά όπως προέκυψε από την ομιλία του Προεδρεύοντος του Συμβουλίου, ήταν πάρα πολύ άσχημα προετοιμασμένη. Η ΕΕ πρέπει ακόμα και τώρα, την ύστατη στιγμή, να κλειστεί στο σπίτι της και να προετοιμαστεί. Καλώς εχόντων των πραγμάτων, σε δύο εβδομάδες θα συμφωνήσουμε στη Σεβίλλη για τη λήψη συγκεκριμένων πρωτοβουλιών.
Για τη Δανία η παγκόσμια διάσκεψη θα είναι το πρώτο μεγάλο, διεθνές γεγονός και δοκιμασία για τη δανική Προεδρία της ΕΕ. Η πρόσβαση στις αγορές μας είναι το κλειδί για να καταφέρουν οι αναπτυσσόμενες χώρες να τα φέρουν βόλτα μόνες τους, αλλά δεν πρόκειται να ωφελήσει εάν η ΕΕ θέτει υπερβολικά αυστηρές απαιτήσεις προς τις αναπτυσσόμενες χώρες ως όρο για το ελεύθερο εμπόριο, ενώ οι απαιτήσεις αυτές δεν πρέπει επ’ ουδενί να χρησιμοποιηθούν ως δικαιολογία για τη διατήρηση από την ΕΕ και τις ΗΠΑ των εμπορικών φραγμών. Πρέπει να προηγηθεί καλά εστιασμένη εργασία για να συνασπισθεί η ΕΕ με στόχο την εξασφάλιση της πρόσβασης των φτωχότερων κρατών του κόσμου στις αγορές των πλούσιων χωρών. Οι αναπτυσσόμενες χώρες πρέπει να λάβουν μία υπόσχεση για δίκαιο και ελεύθερο εμπόριο. Αυτό εκ των πραγμάτων σημαίνει ότι η ΕΕ πρέπει σταδιακά να καταργήσει τις ενισχύσεις για τις εξαγωγές και την παραγωγή. Η Δανία πρέπει, ως προεδρεύουσα της ΕΕ, να επιμείνει ότι όλες οι χώρες πρέπει να σεβαστούν τους στόχους του ΟΗΕ για την προσφορά του 0,7% του Ακαθάριστου Εθνικού Προϊόντος ως βοήθεια προς τις αναπτυσσόμενες χώρες."@el8
"Mr President, the World Conference on Sustainable Development in Johannesburg could provide a unique opportunity for creating sustainable development, economically, socially and in environmental terms, for future generations, but it requires the rich world to sacrifice something in the interests of such development. It is unfortunate and almost embarrassing that the talks in Bali concerning a global agreement on sustainability in actual fact broke down. It shows the rich world’s unwillingness to commit itself when it comes to the key issues of globalisation, trade and development. The rich countries have still not fulfilled the pledge they made in Rio. The developing countries are therefore justified in expecting these issues to be dealt with. The developing countries want, and should be given, guarantees that the industrial countries are beginning to phase out state subsidies for agriculture and that the additional aid for the environment and for sustainable development, promised to them in Rio ten years ago, is in fact on the way. The rich countries have so far been very dismissive, however. The United States does not wish to make the necessary concessions, and the EU is hesitating. The EU has staked a certain amount of prestige on making a success of the world summit but, as is clear from the speech by the President-in-Office of the Council, it has quite simply been insufficiently prepared. The EU must now, at the eleventh hour, go home and prepare itself. Hopefully, we shall have agreed, in as little as two weeks’ time in Seville, to take entirely practical initiatives.
For Denmark, the world summit will be the first big international event of its EU Presidency and also a test of that presidency. Access to our markets is the key to the developing countries’ being able to compete successfully, but it is no use the EU’s making unduly strict demands of the developing countries as a condition of free trade, and they must certainly not be used as an excuse for the EU’s and the United States’s maintaining obstacles to trade. Determined work must be done on bringing the EU together in guaranteeing the world’s poorest countries access to the rich countries’ markets. The developing countries must be given a pledge of free and fair trade. As part of this, the EU must necessarily phase out export and production subsidies. As the country holding the presidency of the EU, Denmark should insist on all countries’ complying with the UN’s objective whereby 0.7% of Gross National Product is to be donated by way of aid to developing countries."@en3
"(DA) Señor Presidente, la conferencia mundial sobre desarrollo sostenible en Johanesburgo podría brindar una oportunidad única de crear un desarrollo sostenible para futuras generaciones tanto desde el punto de vista económico y social como del medioambiental, sin embargo, tal cosa requiere que el mundo rico sacrifique algo para alcanzar este desarrollo. Es lamentable y casi embarazoso que las negociaciones en Bali sobre un acuerdo global en materia de sostenibilidad fracasaran realmente. Esto muestra una falta de voluntad en el mundo rico para comprometerse cuando se trata de las cuestiones claves en materia de globalización, comercio y desarrollo. Los países ricos no han cumplido siquiera las promesas que hicieran en Río. Los países en vías de desarrollo mantienen por tanto justificadas esperanzas sobre el tratamiento de estas cuestiones. Los países en vías de desarrollo quieren y deben tener la seguridad de que los países industrializados comenzarán a eliminar las ayudas de Estado a la agricultura, y la seguridad de que la ayuda suplementaria al medio ambiente y al desarrollo sostenible que se les prometiera en Río hace diez años llegará realmente. Sin embargo, los países ricos han mostrado hasta la fecha una actitud muy negativa. Los EE.UU. no quieren hacer las necesarias concesiones y la UE titubea. La UE ha echado mano de parte de su prestigio para convertir la cumbre mundial en un éxito, sin embargo, ha estado sencillamente muy mal preparada, como se desprendió del discurso del señor Presidente del Consejo. La UE debe ahora a última hora volver a casa y prepararse. Es de esperar que ya dentro de dos semanas en Sevilla se esté de acuerdo en adoptar iniciativas concretas.
Para Dinamarca la cumbre mundial será el primer gran acontecimiento internacional y globo sonda de la presidencia danesa de la UE. El acceso a nuestros mercados es la llave para que los países en vías de desarrollo puedan valerse por sí mismos y no es nada útil que la UE plantee exigencias demasiado estrictas a los países en vías de desarrollo como condición para el libre comercio y éstas de ningún modo han de ser utilizadas como excusa para el mantenimiento de trabas comerciales por parte de los EE.UU. y de la UE. Ha de trabajarse específicamente para concentrar a la UE en la tarea de garantizar el acceso a los mercados de los países ricos de los países más pobres del mundo. Los países en vías de desarrollo deben recibir la promesa de comercio libre y justo. Esto supone necesariamente que la UE ha de liquidar las ayudas a la producción y exportación. Dinamarca debe, como país que ostenta la presidencia de la UE, insistir en que todos los países cumplan el objetivo de Naciones Unidas de destinar el 0,7% del producto nacional bruto a la ayuda a los países en vías de desarrollo."@es12
"Arvoisa puhemies, Johannesburgissa järjestetty kestävää kehitystä koskeva maailmankonferenssi voisi olla ainutlaatuinen tilaisuus luoda kestävää kehitystä tuleville sukupolville niin taloudelliselta, sosiaaliselta kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta, mutta tilanne vaatii, että rikas maailma uhraa jotakin tällaisen kehityksen puolesta. On valitettavaa ja lähinnä kiusallista, että Balissa käydyt kestävyyttä koskevaan maailmanlaajuiseen sopimukseen liittyvät neuvottelut olivat tuloksettomat. Tämä osoittaa, että rikkailla valtioilla ei ole tarpeeksi tahtoa sitoutua, kun kyse on maailmanlaajuisuutta, kauppaa ja kehitystä koskevista ydinkysymyksistä. Rikkaat valtiot eivät ole vieläkään täyttäneet Riossa antamia lupauksiaan. Kehitysmaat voivat siten oikeutetusti vaatia, että näitä kysymyksiä käsitellään. Kehitysmaiden pitää ja täytyy saada tae siitä, että teollisuusvaltiot lakkauttavat vähitellen maatalouteen liittyvää valtion tukeaan, ja meidän on lisäksi varmistettava, että Riossa 10 vuotta sitten luvattu ympäristöä ja kestävää kehitystä koskeva erityistuki todellakin maksetaan. Rikkaat valtiot ovat kuitenkin olleet melko torjuvalla kannalla tähän asti. Yhdysvallat ei anna tarvittavia myönnytyksiä, ja EU epäröi. EU on asettanut jonkin verran arvovaltaansa peliin, jotta maailman huippukokous onnistuisi, mutta kuten neuvoston puheenjohtajan puheesta kävi ilmi, se on valmistautunut siihen liian huonosti. EU:lla on nyt viimeinen tilaisuus valmistautua kokoukseen. Toivottavasti jo kahden viikon kuluttua Sevillassa päästäisiin yksimielisyyteen aivan konkreettisten aloitteiden tekemisestä.
Maailman huippukokous on Tanskan ensimmäinen, suuri kansainvälinen tapahtuma ja koe puheenjohtajavaltio Tanskalle. Markkinoillemme pääsy on avain siihen, että kehitysmaat voivat tulla toimeen itsenäisesti, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, että EU asettaa kehitysmaille liian tiukkoja vaatimuksia vapaakaupan ehdoiksi, eikä niitä saa missään nimessä käyttää syynä siihen, että EU ja Yhdysvallat ylläpitävät kauppaesteitä. On tehtävä määrätietoista työtä, jotta koko EU tukisi rikkaiden valtioiden markkinoiden avaamista maailman köyhille valtioille. Kehitysmaille on annettava lupaus reilusta ja vapaasta kaupasta. Lisäksi EU:n on lakkautettava asteittain vienti- ja tuotantotuki. EU:n puheenjohtajavaltiona Tanskan on pidettävä kiinni siitä, että kaikki valtiot noudattavat YK:n tavoitetta, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta on maksettava kehitysapuna."@fi5
"Monsieur le Président, la conférence mondiale sur le développement durable, qui se tiendra à Johannesburg constitue une chance unique de créer un développement durable pour les générations futures, que ce soit sur le plan économique, social ou environnemental, mais il faudra que les pays riches fassent certains sacrifices pour garantir un tel développement. Il est regrettable pour ne pas dire pénible que les négociations de Bali sur la conclusion d’un accord planétaire sur la durabilité aient véritablement échoué. Cela témoigne d’une absence de volonté de la part des pays riches de prendre des engagements dès qu’il s’agit de questions cruciales comme la mondialisation, les échanges et le développement. Les pays riches n’ont pas non plus tenu les promesses qu’ils avaient formulées à Rio. Les pays en développement sont par conséquent en droit d’espérer que ces problèmes seront examinés. Les pays en développement doivent avoir la garantie que les pays industrialisés se mettront à démanteler les aides d’État en faveur de l’agriculture ainsi que l’assurance d’obtenir concrètement une aide supplémentaire en faveur de l’environnement et du développement durable, tel que cela leur avait été promis à Rio il y a 10 ans. Mais les pays riches ont jusqu’à présent été très réticents. Les États-Unis refusent de faire les concessions nécessaires et l’Union européenne hésite. L’Union européenne a mis une partie de son prestige en jeu en vue de faire de ce sommet mondial un succès mais, comme il ressort clairement de l’intervention faite par le président en exercice, elle ne s’est pas suffisamment préparée en vue de cette conférence. L’Union doit maintenant s’y préparer in extremis. J’espère que, lors du Sommet de Séville dans deux semaines, un accord sera conclu en vue de prendre des initiatives concrètes.
Pour la présidence danoise, ce sommet mondial constituera le premier événement international important et un ballon d’essai. Les pays en développent ne pourront s’en sortir que s’ils bénéficient d’un accès à nos marchés, mais il ne faut pas que l’Union européenne impose des exigences trop sévères aux pays en développement comme conditions au libre-échange et ces exigences ne pourront en aucune façon servir de prétexte au maintien d’entraves aux échanges par l’Union européenne et les États-Unis. Nous devons travailler de façon ciblée pour que l’UE s’accorde à garantir l’accès aux marchés des pays riches pour les pays les plus pauvres du monde. Nous devons promettre aux pays en développement qu’ils bénéficieront du libre-échange et de conditions commerciales équitables. Pour cela, l’UE devra nécessairement éliminer progressivement les aides à l’exportation et à la production. En tant que pays exerçant la présidence de l’UE, le Danemark devra veiller à ce que tous les pays respectent l’objectif fixé par les Nations unies d’allouer 0,7 % de leur produit national brut à l’aide au développement."@fr6
"Signor Presidente, la Conferenza mondiale di Johannesburg sullo sviluppo sostenibile potrebbe rappresentare l’occasione irripetibile di instaurare lo sviluppo sostenibile a beneficio delle generazioni future, dal punto di vista economico, sociale e ambientale, ma ciò implica che il mondo ricco sia disposto a offrire qualcosa in cambio di un siffatto sviluppo. E’ spiacevole e quasi imbarazzante che i negoziati a Bali per un accordo globale sulla sostenibilità siano praticamente falliti. Ciò dimostra da parte del mondo ricco la scarsa volontà di impegnarsi quando si tratta di questioni chiave legate alla globalizzazione, al commercio e allo sviluppo. I paesi ricchi non hanno neanche rispettato la promessa assunta a Rio. I paesi in via di sviluppo quindi hanno un’aspettativa giustificata in merito al fatto che tali questioni siano trattate. I paesi in via di sviluppo vogliono e devono ottenere la garanzia che i paesi industrializzati inizino a smantellare le sovvenzioni statali a favore dell’agricoltura, e la garanzia che arrivino davvero gli aiuti supplementari per l’ambiente e lo sviluppo sostenibile promessi a Rio dieci anni fa. Ma i paesi ricchi, fino ad oggi, sono stati decisamente recalcitranti. Gli Stati Uniti non intendono fare le concessioni necessarie e l’Unione europea è titubante. L’Unione europea ha investito molto del suo prestigio nell’impegnarsi per favorire il successo del Vertice, ma come risulta chiaramente dal discorso del Presidente del Consiglio, si è preparata in modo pessimo. L’Unione europea ora deve dedicarsi ai preparativi dell’ultim’ora. Speriamo che a Siviglia, tra due settimane, si decida di assumere iniziative assai concrete.
Per la Danimarca il Vertice sarà la prima grande occasione internazionale, il primo
della Presidenza danese dell’UE. L’accesso ai nostri mercati è la chiave perché i paesi in via di sviluppo possano cavarsela da soli, ma non serve a nulla che l’Unione fissi requisiti troppo severi per i paesi in via di sviluppo, come condizione per il libero commercio, e questi non possono assolutamente essere utilizzati come scusante perché Unione europea e Stati Uniti mantengano le proprie restrizioni commerciali. Occorre lavorare in modo mirato per compattare l’Unione europea intorno alla necessità di garantire l’accesso ai mercati dei paesi ricchi per i paesi più poveri del mondo. I paesi in via di sviluppo devono ottenere un impegno sul commercio libero e equo. Ciò implica, necessariamente che l’Unione europea abolisca gradualmente le sovvenzioni alle esportazioni e alla produzione. La Danimarca, che ha la Presidenza dell’Unione, deve insistere affinché tutti i paesi rispettino l’obiettivo delle Nazioni Unite di destinare alla cooperazione allo sviluppo lo 0,7 percento del PIL."@it9
"Mr President, the World Conference on Sustainable Development in Johannesburg could provide a unique opportunity for creating sustainable development, economically, socially and in environmental terms, for future generations, but it requires the rich world to sacrifice something in the interests of such development. It is unfortunate and almost embarrassing that the talks in Bali concerning a global agreement on sustainability in actual fact broke down. It shows the rich world’s unwillingness to commit itself when it comes to the key issues of globalisation, trade and development. The rich countries have still not fulfilled the pledge they made in Rio. The developing countries are therefore justified in expecting these issues to be dealt with. The developing countries want, and should be given, guarantees that the industrial countries are beginning to phase out state subsidies for agriculture and that the additional aid for the environment and for sustainable development, promised to them in Rio ten years ago, is in fact on the way. The rich countries have so far been very dismissive, however. The United States does not wish to make the necessary concessions, and the EU is hesitating. The EU has staked a certain amount of prestige on making a success of the world summit but, as is clear from the speech by the President-in-Office of the Council, it has quite simply been insufficiently prepared. The EU must now, at the eleventh hour, go home and prepare itself. Hopefully, we shall have agreed, in as little as two weeks’ time in Seville, to take entirely practical initiatives.
For Denmark, the world summit will be the first big international event of its EU Presidency and also a test of that presidency. Access to our markets is the key to the developing countries’ being able to compete successfully, but it is no use the EU’s making unduly strict demands of the developing countries as a condition of free trade, and they must certainly not be used as an excuse for the EU’s and the United States’s maintaining obstacles to trade. Determined work must be done on bringing the EU together in guaranteeing the world’s poorest countries access to the rich countries’ markets. The developing countries must be given a pledge of free and fair trade. As part of this, the EU must necessarily phase out export and production subsidies. As the country holding the presidency of the EU, Denmark should insist on all countries’ complying with the UN’s objective whereby 0.7% of Gross National Product is to be donated by way of aid to developing countries."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de wereldconferentie van Johannesburg zou een unieke gelegenheid kunnen zijn om voor toekomstige generaties een duurzame ontwikkeling tot stand te brengen op zowel economisch, sociaal als milieuterrein, maar dat vereist dat de rijke wereld iets voor een dergelijke ontwikkeling wil opofferen. Het is betreurenswaardig en bijna pijnlijk dat de onderhandelingen op Bali inzake een
over duurzaamheid in feite zijn mislukt. Dat toont een gebrek aan goede wil van de rijke wereld om verplichtingen aan te gaan als het om de essentiële zaken inzake globalisering, handel en ontwikkeling gaat. De rijke landen hebben de belofte die ze in Rio hebben gedaan nog niet ingelost. De ontwikkelingslanden verwachten derhalve terecht dat deze kwesties behandeld zullen worden. De ontwikkelingslanden verlangen de garantie dat de industrielanden de staatssteun aan de landbouw gaan afbouwen en moeten deze ook krijgen, plus de garantie dat de extra steun voor milieu en duurzame ontwikkeling, zoals hun 10 jaar geleden in Rio beloofd werd, er ook echt komt. Maar de rijke landen zijn tot dusverre bijzonder afwijzend geweest. De VS willen de noodzakelijke concessies niet doen en de EU draalt. De EU heeft het nodige prestige op het spel gezet om de Wereldtop tot een succes te maken, maar was gewoonweg, zoals duidelijk uit de toespraak van de voorzitter van de Europese Raad is gebleken, te slecht voorbereid. De EU moet zich nu te elfder ure gaan voorbereiden. Hopelijk wordt men het reeds over twee weken in Sevilla eens over het nemen van zeer concrete initiatieven.
Voor Denemarken wordt de Wereldtop de eerste grote internationale gebeurtenis en het wordt een proefballon voor het Deense EU-voorzitterschap. De toegang tot onze markten is de sleutel tot de zelfredzaamheid van de ontwikkelingslanden, maar het is zinloos dat de EU al te strenge eisen aan de ontwikkelingslanden als voorwaarde voor vrijhandel stelt. Deze mogen absoluut niet gebruikt worden ter verontschuldiging van het feit dat de EU en de VS handelsbelemmeringen in stand houden. Er moet doelgericht aan worden gewerkt de EU op één lijn te krijgen bij het streven de toegang tot de markten van de rijke landen voor de armste landen in de wereld te garanderen. De ontwikkelingslanden moeten een toezegging inzake een faire en vrije handel krijgen. Dit impliceert noodzakelijkerwijze dat de EU de export- en productiesteun geleidelijk moet afschaffen. Denemarken moet als voorzitter van de EU vasthouden aan het standpunt dat alle landen voldoen aan de doelstelling van de VN om 0,7% van hun bruto nationaal product aan ontwikkelingshulp te besteden."@nl2
"Senhor Presidente, a Conferência Mundial sobre o Desenvolvimento Sustentável, em Joanesburgo, poderá ser uma oportunidade única para criar um desenvolvimento sustentável a favor das gerações vindouras, tanto em termos económicos como em termos sociais e ambientais, mas implica que o mundo rico esteja disposto a fazer sacrifícios em prol desse desenvolvimento. É lamentável, eu diria quase embaraçoso, que tenham, na realidade, falhado as negociações em Bali relativas ao acordo global da sustentabilidade. Revela falta de vontade por parte do mundo rico para se comprometer em relação a questões nucleares como a globalização, o comércio e o desenvolvimento. Os países ricos não cumpriram as promessas que fizeram no Rio. Consequentemente são justificadas as expectativas dos países em vias de desenvolvimento relativamente à discussão destas questões. Os países em vias de desenvolvimento querem e devem ter a garantia que os países industrializados vão iniciar a suspensão da ajuda estatal à agricultura e que a ajuda extraordinária para o ambiente e o desenvolvimento sustentável, prometidos no Rio há 10 anos atrás, se vão, de facto concretizar. Mas até aqui os países ricos têm mantido uma posição de rejeição. Os EUA não querem fazer as concessões que se impõem, e a UE hesita. A UE apostou uma boa parte do seu prestígio na transformação da Cimeira Mundial num sucesso, só que, como constou claramente do discurso do presidente do Conselho, a UE estava mal preparada. A UE vai ter agora de se preparar, em cima da hora. Espero que, daqui a 2 semanas, em Sevilha, se chegue a acordo relativamente à tomada de iniciativas totalmente concretas.
Para a Dinamarca, a Cimeira Mundial constituirá o primeiro evento internacional de grande dimensão, constituindo igualmente um balão de ensaio para a Presidência dinamarquesa. O acesso aos nossos mercados é a chave para que os países em vias de desenvolvimento se desembaracem sozinhos, mas de nada serve que a UE imponha condições demasiado restritivas aos países em vias de desenvolvimento, como, por exemplo, restrições ao comércio livre que não devem, de modo algum, servir de desculpa para que a UE e os EUA mantenham os entraves comerciais. É necessário trabalhar por objectivos para que a UE se concentre na garantia do acesso dos países pobres aos mercados dos países ricos. Deverão ser feitos compromissos de comércio leal e livre com os países em vias de desenvolvimento. Isto implica, necessariamente, que a UE proceda a uma eliminação por fases dos apoios à exportação e à produção. A Dinamarca deve, enquanto presidente da UE, insistir para que todos os países cumpram os objectivos da ONU, nomeadamente da concessão de 0,7% do seu PIB para a ajuda ao desenvolvimento."@pt11
"Herr talman! Världskonferensen om hållbar utveckling i Johannesburg skulle kunna innebära en enastående möjlighet att skapa en hållbar utveckling för kommande generationer både ekonomiskt, socialt och miljömässigt, men det kräver att den rika världen är villig att offra någonting för att åstadkomma en sådan utveckling. Det är beklagligt och närmast pinsamt att förhandlingarna på Bali avseende ett globalt avtal om hållbarhet faktiskt bröt samman. Det tyder på att den rika världen saknar viljan att ta sitt ansvar när det gäller kärnfrågorna, så som globalisering, handel och utveckling. De rika länderna har ännu inte uppfyllt löftet de gav i Rio. Utvecklingsländerna har därför anledning att hysa en berättigad förväntan om att dessa frågor kommer att behandlas. Utvecklingsländerna vill och bör få garanti för att industriländerna börjar avveckla det statliga stödet till jordbruket och att de infriar löftet om extra bistånd till miljö och hållbar utveckling som gavs i Rio för 10 år sedan. Men de rika länderna har hittills varit mycket avvisande. Förenta staterna vill inte göra de nödvändiga medgivandena och Europeiska unionen tvekar. Europeiska unionen har satsat en del av sin prestige på att göra världstoppmötet till en succé men har helt enkelt, som tydligt framgick av rådsordförandens tal, varit för dåligt förberett. Europeiska unionen måste nu i elfte timmen gå hem och förbereda sig. Förhoppningsvis enas man redan om två veckor i Sevilla om att ta konkreta initiativ.
Världstoppmötet blir den första större internationella begivenheten för Danmark och en prövosten för det danska ordförandeskapet i EU. Tillgång till våra marknader är vad som krävs för att utvecklingsländerna skall kunna klara sig själva. Det hjälper föga att Europeiska unionen ställer alltför stränga krav på utvecklingsländerna som villkor för frihandel och de får absolut inte tas till intäkt för Europeiska unionens och Förenta staternas upprätthållande av handelshinder. Man måste arbeta målinriktat för att inom Europeiska unionen nå enighet om att ge världens fattigaste länder tillgång till de rika ländernas marknader. Utvecklingsländerna bör få ett löfte om en rättvis och fri handel. Detta innebär att Europeiska unionen måste utjämna export- och produktionsstödet. Danmark bör som ordförande i Europeiska unionen hålla fast vid att alla länder skall leva upp till Förenta nationernas målsättning att ge 0,7 procent av bruttonationalprodukten i utvecklingsbistånd."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples