Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-11-Speech-2-108"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020611.7.2-108"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text | |
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Den nye artikel 6 a, stk. 13, i Europa-Parlamentets forretningsorden, som blev vedtaget efter Duff-betænkningen, fastsætter følgende: "Udvalget kan efter høring af medlemsstaterne udarbejde en vejledende liste over de myndigheder i medlemsstaterne, som har kompetence til at indgive anmodning om ophævelse af et medlems immunitet."
Som jeg nævnte i går har denne kunstige formulering et mål, som er ikke fuldt ud at anerkende en national kompetent myndighed, som generer Europa-Parlamentet. For ikke at indrømme det lægger man ud med at sige, at Europa-Parlamentet har ret til at udarbejde en liste. Men da denne rettighed er taget ud af den blå luft, skynder man sig at tilføje, at listen er "vejledende". For det tredje, eftersom denne nedvurdering fra Europa-Parlamentets side stadig ikke er helt god, præciseres det, at medlemsstaterne "høres", hvilket tilsyneladende betyder, at de ikke bestemmer. For øvrigt vides det heller ikke, hvad de "høres" om. Er det om princippet med en liste eller listens indhold?
Det er en af de europæiske institutioners klassiske metoder til at kapre de nationale kompetencer: Man lægger ud med at gøre alt uklart, derefter erklærer man, at situationen er alt for kompliceret, og for at forenkle den, skal kompetencen overdrages til Bruxelles."@da1
".
Der auf Grund des Berichts Duff angenommene neue Artikel 6a Absatz 13 der Geschäftsordnung unseres Hauses lautet: „Nach Konsultierung der Mitgliedstaaten kann der (zuständige) Ausschuss (des Europäischen Parlaments) eine als Hinweis dienende Liste der Behörden der Mitgliedstaaten erstellen, die für die Einreichung eines Antrags auf Aufhebung der Immunität eines Mitglieds zuständig sind.“
Wie ich gestern bereits ausführte, hat diese verschwommene Formulierung einen bestimmten Zweck: Es soll nicht klar und deutlich eine nationale Zuständigkeit anerkannt werden, die das Europäische Parlament stört. Um diese nicht anzuerkennen, wird zunächst gesagt, das Europäische Parlament hat das Recht, eine Liste zu erstellen. Da dieses Recht jedoch lediglich erfunden ist, fügt man sogleich hinzu, dass sie „als Hinweis dient“. Weil die Herabsetzung des Europäischen Parlaments immer noch missfällt, wird drittens angefügt, dass die Mitgliedstaaten „konsultiert“ werden, was zu besagen scheint, dass sie nicht entscheiden. Im Übrigen bleibt im Dunklen, worüber sie konsultiert werden: zum Grundsatz der Liste oder zu deren Inhalt.
Dies ist eine der klassischen Methoden, welche die europäischen Institutionen verwenden, um sich nationale Kompetenzen anzueignen: Zunächst einmal wird alles verwirrt, sodann erklärt man, die Situation sei zu kompliziert; zwecks Vereinfachung müsse die Zuständigkeit auf Brüssel übertragen werden."@de7
"Το νέο άρθρο 6α, παράγραφος 13, του Κανονισμού του Κοινοβουλίου μας, όπως ψηφίστηκε βάσει της έκθεσης Duff, προβλέπει τα εξής: “Η (αρμόδια) επιτροπή (του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου), μετά από διαβούλευση με τα κράτη μέλη, μπορεί να καταρτίσει ενδεικτικό κατάλογο των αρχών των κρατών μελών οι οποίες είναι αρμόδιες για να υποβάλουν αίτηση για την άρση της ασυλίας ενός βουλευτή”.
Όπως είπα και εχθές, αυτή η ασαφής διατύπωση εξυπηρετεί έναν σκοπό: να μην αναγνωριστεί σαφώς μια αρμόδια εθνική αρχή, διότι κάτι τέτοιο ενοχλεί το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Για να μην το παραδεχτούμε, λέμε ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο έχει το δικαίωμα να καταρτίσει τέτοιον κατάλογο. Όμως, καθώς το δικαίωμα αυτό το έχουμε εφεύρει, προσθέτουμε βιαστικά ότι ο κατάλογος είναι “ενδεικτικός”. Τρίτον, καθώς αυτός ο υποβιβασμός του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου εξακολουθεί να μην μας αρέσει, διευκρινίζουμε ότι προηγείται “διαβούλευση” με τα κράτη μέλη, γεγονός που φαίνεται να σημαίνει ότι δεν είναι αυτά που αποφασίζουν. Εξάλλου, ούτε που ξέρουμε το αντικείμενο της εν λόγω διαβούλευσης: είναι η ίδια η αρχή της κατάρτισης καταλόγου ή το περιεχόμενό του;
Πρόκειται για μία από τις συνήθεις μεθόδους που εφαρμόζουν τα θεσμικά όργανα προκειμένου να ιδιοποιηθούν εθνικές αρμοδιότητες: αρχίζουν μπλέκοντας τα πάντα και κατόπιν δηλώνουν ότι η κατάσταση είναι ιδιαίτερα περίπλοκη και ότι για να απλουστευθεί πρέπει να ανατεθεί η αρμοδιότητα στις Βρυξέλλες."@el8
"The new Rule 6a(13) of the Rules of Procedure, as adopted following the Duff report, states: ‘The [competent] committee [of the European Parliament], after consulting the Member States, may draw up an indicative list of the authorities of the Member States which are competent to present a request for waiving the immunity of a Member’.
As I said yesterday, this convoluted wording has but one objective: to avoid clearly recognising a national competence which is a hindrance to the European Parliament. To avoid admitting this, the text begins by saying that the European Parliament has the right to draw up a list. As this right is pure fabrication, it is quickly added that the list is 'indicative’. Thirdly, as this cramping of the European Parliament’s style is still not appreciated, it is specified that the Member States are to be ‘consulted’, which appears to mean that they do not decide. What is more, we do not know what they are consulted on either: whether it is the principle of the list or its content.
This is one of the methods traditionally used by the European institutions to take over national competences: they begin by completely confusing the issue, then they say that the situation is too complicated and that, in order to simplify it, competence must be transferred to Brussels."@en3
". - (FR) El nuevo artículo 6 bis, párrafo 13º, del reglamento de esta Asamblea, tal como fue votado como consecuencia del informe Duff, declara: "una vez consultados los Estados miembros, la comisión (competente del Parlamento Europeo) podrá redactar una lista indicativa de las autoridades de los Estados miembros habilitadas para presentar una solicitud de suspensión de inmunidad de un diputado".
Como dije ayer, esta formulación alambicada tiene un objetivo: no reconocer con claridad una competencia nacional que molesta al Parlamento Europeo. Para no admitirla, se comienza diciendo que el Parlamento Europeo tiene derecho a redactar una lista. Pero como este derecho es puramente inventado, se apresuran a añadir que la lista es "indicativa". En un tercer momento, como esta minoración del Parlamento Europeo sigue sin agradar, se aclara que los Estados miembros son "consultados", lo que parece significar que no deciden. Por otra parte, no se sabe tampoco sobre qué son consultados: sobre el principio de una lista o sobre su contenido.
Se trata de uno de los métodos clásicos de las instituciones europeas para acaparar competencias nacionales: se comienza por confundirlo todo y posteriormente se declara que la situación es demasiado complicada y que para simplificarla es necesario dar competencias a Bruselas."@es12
"Euroopan parlamentin työjärjestyksen uuden 6 a artiklan 13 kohdassa, sellaisena kuin se on Duffin mietintöä seuranneen äänestyksen jälkeen, sanotaan: "(Euroopan parlamentin asiasta vastaava) valiokunta voi jäsenvaltioita kuultuaan laatia viitteellisen luettelon niistä jäsenvaltioiden viranomaisista, jotka ovat toimivaltaisia esittämään pyynnön jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisestä."
Kuten eilen sanoin, tällä väkinäisellä muotoilulla on tavoite: ei tunnusteta selvästi Euroopan parlamenttia häiritsevää kansallista toimivaltaa. Jotta sitä ei myönnettäisi, aloitetaan sanomalla, että Euroopan parlamentilla on oikeus laatia luettelo. Mutta koska tämä oikeus on puhtaasti keksitty, kiirehditään lisäämään, että luettelo on "viitteellinen". Koska Euroopan parlamentin vähättely harmittaa vielä, täsmennetään vielä, että jäsenvaltioita "kuullaan", mikä tuntuu tarkoittavan, että ne eivät tee päätöstä. Eikä sitä paitsi tiedetä sitäkään, mistä niitä kuullaan: luettelon periaatteesta vai sen sisällöstä.
Tämä on yksi Euroopan unionin toimielinten perinteisistä menetelmistä kansallisen toimivallan anastamiseksi: ensin kaikki sekoitetaan, sitten ilmoitetaan, että tilanne on liian monimutkainen ja että asian yksinkertaistamiseksi toimivalta on annettava Brysseliin."@fi5
"Il nuovo articolo 6 bis, paragrafo 13, del Regolamento della nostra Assemblea, nella versione votata a seguito della relazione dell’onorevole Duff, recita: “La commissione (competente del Parlamento europeo), previa consultazione degli Stati membri, può redigere un elenco indicativo delle autorità degli Stati membri competenti a presentare una richiesta di revoca dell'immunità di un deputato”.
Come ho detto ieri questa formulazione lambiccata ha uno scopo: non riconoscere in modo chiaro una competenza nazionale che disturba il Parlamento europeo. Per non ammetterlo si parte col dire che il Parlamento europeo ha il diritto di redigere un elenco ma siccome questo diritto è semplicemente inventato, ci si affretta ad aggiungere che l’elenco è “indicativo”. In un terzo momento dato che questa mutilazione del Parlamento europeo continua a non piacere, si precisa che gli Stati membri sono “consultati”, e questo sembra voler dire che non decidono. D’altro canto non si sa nemmeno su cosa sarebbero consultati: sul principio di un elenco o sul suo contenuto?
Questo è uno dei metodi classici delle Istituzioni europee per accaparrare competenze nazionali: si comincia con il confondere tutto, poi si dichiara che la situazione è troppo complicata e che per semplificare occorre dare la competenza a Bruxelles."@it9
"The new Rule 6a(13) of the Rules of Procedure, as adopted following the Duff report, states: ‘The [competent] committee [of the European Parliament], after consulting the Member States, may draw up an indicative list of the authorities of the Member States which are competent to present a request for waiving the immunity of a Member’.
As I said yesterday, this convoluted wording has but one objective: to avoid clearly recognising a national competence which is a hindrance to the European Parliament. To avoid admitting this, the text begins by saying that the European Parliament has the right to draw up a list. As this right is pure fabrication, it is quickly added that the list is 'indicative’. Thirdly, as this cramping of the European Parliament’s style is still not appreciated, it is specified that the Member States are to be ‘consulted’, which appears to mean that they do not decide. What is more, we do not know what they are consulted on either: whether it is the principle of the list or its content.
This is one of the methods traditionally used by the European institutions to take over national competences: they begin by completely confusing the issue, then they say that the situation is too complicated and that, in order to simplify it, competence must be transferred to Brussels."@lv10
"Het nieuwe artikel 6 bis, lid 13 van het Reglement van het Parlement, zoals aangenomen na het verslag-Duff, luidt als volgt: “De commissie (d.w.z. de bevoegde commissie van het Europees Parlement) kan na raadpleging van de lidstaten een indicatieve lijst van autoriteiten van de lidstaten opstellen die bevoegd zijn tot indiening van een verzoek om opheffing van de immuniteit van een lid.”
Zoals ik gisteren al zei, zit er een bedoeling achter deze gecompliceerde formulering, namelijk om een nationale bevoegdheid die het Europees Parlement hindert niet duidelijk te erkennen. Om dit niet te hoeven toegeven verklaart men allereerst dat het Europees Parlement het recht heeft een lijst op te stellen. Aangezien dit recht echter zuiver fictief is, haast men zich hieraan toe te voegen dat deze lijst “indicatief” is. Vervolgens preciseert men, hetgeen deze minderheid van het Europees Parlement nog steeds betreurt, dat de lidstaten worden “geraadpleegd”. Dit lijkt te betekenen dat zij geen besluiten nemen. Overigens weten we evenmin waarover ze worden geraadpleegd: over het principe van een lijst of over de inhoud daarvan.
Dit is een van de klassieke methoden van de Europese instellingen om de nationale bevoegdheden te beheersen: eerst maakt men er een warboel van, vervolgens verklaart men dat de situatie te ingewikkeld is en dat - om de zaken te vereenvoudigen - de bevoegdheid aan Brussel moet worden overgedragen."@nl2
"O número 13 do novo artigo 6º bis do Regimento desta assembleia, tal como aprovado na sequência do relatório Duff, declara: "A comissão (competente do Parlamento Europeu), após consulta dos Estados-Membros, poderá estabelecer uma lista indicativa das autoridades dos Estados-Membros com competência para apresentar um pedido de levantamento da imunidade de um deputado".
Como o afirmei ontem, esta formulação subtil tem um fim: não reconhecer claramente uma competência nacional que contrarie o Parlamento Europeu. Para não o admitir, começamos por dizer que o Parlamento Europeu tem o direito de estabelecer uma lista. Mas como este direito é pura e simplesmente inventado, apressamo-nos a acrescentar que a lista é "indicativa". Numa terceira fase, como esta minoração do Parlamento Europeu é insatisfatória ainda, especifica-se que os Estados-Membros são "consultados" o que parece significar que não têm poder de decisão. Aliás, também não sabemos sobre o que são consultados: sobre o princípio de uma lista ou sobre o seu conteúdo.
Este é um dos métodos clássicos das Instituições Europeias para açambarcar competências nacionais: começamos por embrulhar tudo, depois declaramos que a situação é demasiado complicada e que para simplificar há que dar a competência a Bruxelas."@pt11
"I den nya artikeln 6a.13, i parlamentets arbetsordning som röstade igenom efter Duffs betänkande står: ”Utskottet kan, efter att ha hört medlemsstaterna, utarbeta en förteckning över de myndigheter i de olika medlemsstaterna som är behöriga att inkomma med en begäran om upphävande av en ledamots immunitet”.
Som jag sade i går har denna konstlade formulering ett mål: att inte tydligt erkänna en nationell befogenhet som stör Europaparlamentet. För att inte erkänna det börjar man med att säga att Europaparlamentet har rätt att upprätta en förteckning. Men eftersom denna rättighet bara är påhittad skyndar man sig att lägga till att förteckningen är ”vägledande”. För det tredje preciserar man, eftersom denna underskattning av Europaparlamentet fortfarande inte uppskattas, att man ”samråder” med medlemsstaterna, vilket verkar innebära att de inte bestämmer. Man vet för övrigt inte heller om vad man samråder: om principen med en förteckning eller om dess innehåll.
Det är en av de europeiska institutionernas klassiska metoder för att lägga beslag på nationell behörighet: Man börjar med att förvirra, och sedan förklarar man att situationen är alltför komplicerad och för att förenkla den måste man ge Bryssel befogenheten."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples