Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-10-Speech-1-080"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020610.4.1-080"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Signor Presidente, non so se il collega Corbett si sia ispirato ai grandi giuristi parlamentaristi europei o se abbia esaminato in dettaglio i regolamenti in vigore nella maggior parte dei nostri parlamenti; so per certo che deve aver letto la
di Orwell e il teatro di Ionesco, chiamato, appunto, il "teatro dell'assurdo".
Il suo compito era semplificare e rendere più trasparente il lavoro parlamentare, anche per renderlo più leggibile per l'opinione pubblica, per il grande pubblico. Risultato: l'onorevole Corbett vuole sopprimere le urgenze, uno degli strumenti più efficaci che questo Parlamento ha per esprimersi e farsi sentire ovunque nel mondo.
Quanto alle procedure, la relazione Corbett introduce una casistica degna della Sacra Rota e della miglior tradizione gesuitica, con tutto il rispetto per i gesuiti. Così, un emendamento presentato in plenaria rischia di non finire mai in plenaria, una relazione destinata alla plenaria rischia, anch'essa, di non finire mai in plenaria, e le procedure previste per ciascuna relazione rischiano di essere stravolte da ogni riunione di commissione, come dicevano i colleghi che hanno parlato prima di me, in funzione di maggioranze che possono cambiare e non cambiare.
Su tutto questo l'idea, appunto, Presidente - parafrasando George Orwell - che tutti i gruppi sono uguali ma ci sono dei gruppi più uguali degli altri, e comunque i deputati individuali non contano un bel niente.
E' per questo, Presidente, che sulla riforma generale del Regolamento, per la quale il collega Corbett vorrebbe introdurre anche la nozione di una sorta di relazione permanente sulla riforma, ci auguriamo, come radicali italiani, che la maggior parte di queste proposte Corbett vengano respinte mercoledì.
Sull'altra relazione Corbett, signor Presidente, sono due anni che aspettiamo e ci auguriamo che questa Camera prenda finalmente posizione sul trattamento che il nostro Regolamento riserva ai non iscritti. I sette eletti della Lista Bonino, i sette eletti radicali, ad esempio, votati da oltre due milioni e mezzo di cittadini italiani, non hanno potuto presentare da soli nemmeno un emendamento alle relazioni Corbett, tanto che abbiamo dovuto chiedere la cortesia a due presidenti di gruppo di, simbolicamente, farci presentare con loro - e di ciò li ringraziamo - degli emendamenti simbolici. Questo per dare l'idea del fatto che, come deputati individuali, noi non abbiamo potuto presentare neanche un emendamento sul tema che riguarda la nostra sorte al Parlamento.
Dopo la sentenza del Tribunale di prima istanza, che ha sciolto il gruppo TDI, sono state poste nove condizioni di discriminazione. Noi riteniamo la relazione Corbett - la seconda, intendo - un timido passo verso questa direzione e naturalmente, da questo punto di vista, riteniamo che la soluzione migliore sia l'istituzione di un gruppo misto; abbiamo presentato, grazie alla cortesia di un gruppo, un emendamento in questo senso, che speriamo l'Aula potrà approvare. Riteniamo che possa essere un primo passo verso una migliore definizione dei rapporti che devono esistere fra diritti individuali dei parlamentari europei e rispetto degli equilibri nazionali e dei gruppi in questo Parlamento."@it9
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg ved ikke, om hr. Corbett har ladet sig inspirere af de store europæiske jurister og parlamentstilhængere, eller om han nøje har undersøgt de gældende forretningsordener i størstedelen af vores parlamenter, men jeg er sikker på, at han har læst Orwells
og Ionescos teater, som netop kaldes for "absurd teater".
Han fik til opgave at forenkle Parlamentets arbejde og gøre det mere gennemsigtigt, også for at gøre det mere forståeligt for befolkningen og den brede offentlighed. Resultat: Hr. Corbett ønsker at afskaffe den uopsættelige debat, som er et de mest effektive instrumenter, Parlamentet har til at udtale sig og give sin mening til kende overalt i verden.
Hvad procedurerne angår, indfører man i hr. Corbetts betænkning en opdeling i rigtigt og forkert, som er Vatikanets domstol og den bedste jesuitiske tradition værdig, med al respekt for jesuitterne. Man risikerer således, at et ændringsforslag, som bliver stillet på plenarmødet, aldrig bliver forelagt plenarforsamlingen, at en betænkning, som skulle behandles på plenarmødet, aldrig bliver det, og at der bliver vendt op og ned på de planlagte procedurer for de enkelte betænkninger under hvert udvalgsmøde - sådan som talerne før mig sagde - alt efter om flertallene ændrer sig eller ej.
Alt dette bygger netop på den tankegang, hr. formand - og det siger jeg med en let omskrivning af George Orwell - at alle grupper er lige, men at der er nogle grupper, som er mere lige end andre, og at de enkelte parlamentsmedlemmer under alle omstændigheder ikke har nogen som helst betydning.
Når det gælder den generelle reform af forretningsordenen, hvor hr. Corbett også ønsker at indføre en slags permanent reformbetænkning, håber vi radikale parlamentsmedlemmer fra Italien således, hr. formand, at de fleste af hr. Corbetts forslag bliver forkastet på onsdag.
Med hensyn til hr. Corbetts anden betænkning, hr. formand, har vi nu ventet i to år, og vi håber, at Parlamentet endelig tager stilling til vores forretningsordens behandling af løsgængerne. F.eks. havde de syv radikale repræsentanter for Emma Bonino-Listen, som over 2.500.000 italienere har stemt på, ikke mulighed for selv at stille et eneste ændringsforslag til hr. Corbetts betænkning, og derfor var vi nødt til at bede to gruppeformænd om lov til - og det takker vi dem for - at stille nogle symbolske ændringsforslag sammen med dem. Dette er blot for at fortælle, at vi som enkelte parlamentsmedlemmer ikke engang kunne stille et ændringsforslag om et spørgsmål, der vedrører vores skæbne i Parlamentet.
Efter dommen fra Retten i Første Instans, som opløste TDI-Gruppen, er der opstillet nye diskriminerende betingelser. Efter vores mening er hr. Corbetts betænkning - altså den anden betænkning - et forsigtigt skridt i denne retning, og ud fra dette synspunkt mener vi naturligvis, at den bedste løsning ville være oprettelsen af en blandet gruppe. En af grupperne har været så elskværdig at lade os stille et ændringsforslag i den henseende, og vi håber, at Parlamentet vedtager dette ændringsforslag. Det kan efter vores opfattelse udgøre det første skridt i retning af en bedre definition af det forhold, der skal være mellem de enkelte parlamentsmedlemmers rettigheder og respekten for medlemsstaternes og gruppernes balance i Parlamentet."@da1
"Herr Präsident, ich weiß nicht, ob sich der Kollege Corbett von den großen parlamentarischen Rechtsgelehrten Europas inspirieren ließ und ob er die in den meisten unserer Parlamente geltenden Geschäftsordnungen im Einzelnen untersucht hat; doch weiß ich mit Sicherheit, dass er die „Farm der Tiere“ von Orwell gelesen haben und die just als „absurdes Theater“ bezeichneten Theaterstücke von Ionescu kennen wird.
Seine Aufgabe bestand darin, die parlamentarische Arbeit zu vereinfachen und transparenter zu gestalten, indem sie auch für die Öffentlichkeit, d. h. für die Allgemeinheit, verständlicher gemacht wird. Das Ergebnis: Herr Corbett will die Dringlichkeiten abschaffen, eines der wirksamsten Instrumente, über die dieses Parlament verfügt, um Stellung zu beziehen und sich überall in der Welt Gehör zu verschaffen.
Was die Verfahren anbelangt, so führt der Bericht Corbett eine Kasuistik ein, wie sie der Rota Romana und der besten jesuitischen Tradition zur Ehre gereichen würde – bei allem Respekt vor den Jesuiten. So entsteht die Gefahr, dass ein im Plenum gestellter Änderungsantrag oder ein für das Plenum bestimmter Bericht nie abschließend im Plenum behandelt werden und dass die für jeden Bericht vorgesehenen Verfahren, wie meine Vorredner sagten, in Abhängigkeit von den Mehrheiten, die sich ändern können oder nicht, durch jede Ausschusssitzung auf den Kopf gestellt werden.
Über alledem steht die Idee – um es frei nach George Orwell auszudrücken –, dass alle Fraktionen gleich, einige jedoch gleicher als die anderen sind, und dass die fraktionslosen Abgeordneten überhaupt nicht zählen.
Deshalb, Herr Präsident, und wegen der allgemeinen Reform der Geschäftsordnung, für die der Kollege Corbett auch den Begriff eines ständigen Berichts über die Reform einführen will, wünschen wir uns als Abgeordnete der italienischen Radikalen, dass am Mittwoch die meisten dieser Vorschläge von Herrn Corbett abgelehnt werden.
Auf den anderen Bericht Corbett warten wir bereits seit zwei Jahren, und wir hoffen, dass dieses Parlament endlich Stellung dazu bezieht, welche Behandlung nach unserer Geschäftsordnung den fraktionslosen Mitgliedern vorbehalten sein soll. Die sieben Abgeordneten der Bonino-Liste, die sieben Abgeordnete der italienischen Radikalen, die von mehr als 2,5 Millionen italienischen Bürgern gewählt worden sind, konnten beispielsweise von allein nicht einen einzigen Änderungsantrag zu den Berichten Corbett stellen, so dass wir zwei Fraktionsvorsitzende um die Gefälligkeit bitten mussten, uns, sozusagen symbolisch, gemeinsam mit ihnen symbolische Änderungsanträge einreichen zu lassen – wofür wir ihnen dankbar sind. Dies nur, um Ihnen eine Vorstellung davon zu vermitteln, dass wir als fraktionslose Abgeordnete nicht einmal einen Änderungsantrag zu dem Thema stellen konnten, das unser Schicksal in diesem Parlament betrifft.
Nach dem Urteil des Gerichts erster Instanz, wonach die Technische Fraktion der unabhängigen Abgeordneten aufgelöst worden ist, wurden neue diskriminierende Bedingungen gestellt. Der Bericht Corbett – wohlgemerkt der zweite – ist unseres Erachtens ein vorsichtiger Schritt in die richtige Richtung, wobei wir unter diesem Gesichtspunkt die Schaffung einer gemischten Fraktion selbstverständlich für die beste Lösung halten; wir haben dank des Entgegenkommens einer Fraktion in diesem Sinne einen Änderungsantrag eingereicht, der hoffentlich vom Plenum angenommen werden kann. Das könnte ein erster Schritt zur besseren Definition des Verhältnisses sein, das zwischen den individuellen Rechten der Europaabgeordneten und, unter Wahrung der nationalen Gleichgewichte, den Rechten der Fraktionen dieses Parlaments bestehen muss."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, δεν γνωρίζω αν ο συνάδελφος κ. Corbett εμπνεύσθηκε από τους μεγάλους ευρωπαίους κοινοβουλευτικούς νομομαθείς ή αν εξέτασε λεπτομερώς τους ισχύοντες κανονισμούς στην πλειοψηφία των κοινοβουλίων μας
είμαι, όμως, βέβαιος ότι πρέπει να διάβασε τη
του Όργουες και το θεατρικό του Ιονέσκο με τίτλο
.
Καθήκον του ήταν να απλοποιήσει και να καταστήσει πιο διαφανές το κοινοβουλευτικό έργο, ώστε να γίνει πιο κατανοητό για την κοινή γνώμη και το ευρύ κοινό. Αποτέλεσμα: ο κ. Corbett θέλει να καταργήσει τις διαδικασίες κατεπείγοντος, ένα από τα πιο αποτελεσματικά μέσα που διαθέτει αυτό το Σώμα για να εκφράζεται και να ακούγεται σε όλα τα μέρη του κόσμου.
Όσον αφορά τις διαδικασίες, η έκθεση Corbett εισάγει μία περιπτωσιολογία αντάξια του Εκκλησιαστικού Δικαστηρίου και της καλύτερης ιησουΐτικης παράδοσης, με όλο τον σεβασμό για τους Ιησουΐτες. Έτσι, μία τροπολογία που παρουσιάζεται στην Ολομέλεια κινδυνεύει να μην φτάσει ποτέ στην Ολομέλεια, μία έκθεση που προορίζεται για την Ολομέλεια κινδυνεύει επίσης να μην φτάσει ποτέ στην Ολομέλεια και οι διαδικασίες που προβλέπονται για κάθε έκθεση κινδυνεύουν να διαστρεβλωθούν από κάθε συνεδρίαση Επιτροπής ανάλογα με τις πλειοψηφίες που μπορούν να αλλάξουν ή όχι, όπως έλεγαν οι συνάδελφοι που μίλησαν πριν από εμένα.
Κύριε Πρόεδρε – παραφράζοντας τον Τζωρτζ Όργουες – κυριαρχεί σε όλα αυτά η ιδέα ότι όλες οι ομάδες είναι ίσες, αλλά υπάρχουν ομάδες πιο ίσες από τις άλλες, ενώ οι ανεξάρτητοι βουλευτές δεν υπολογίζονται καθόλου.
Κύριε Πρόεδρε, αυτός είναι ο λόγος για τον οποίο ως Ιταλοί Ριζοσπάστες ευχόμαστε να απορριφθεί την Τετάρτη η πλειοψηφία αυτών των προτάσεων σχετικά με τη γενική μεταρρύθμιση του Κανονισμού, για την οποία ο συνάδελφος Corbett θα ήθελε να εισαγάγει ένα είδος διαρκούς έκθεσης για τη μεταρρύθμιση.
Όσον αφορά την άλλη έκθεση Corbett, κύριε Πρόεδρε, είναι δύο χρόνια που περιμένουμε και ευχόμαστε το Σώμα αυτό να πάρει επιτέλους θέση σχετικά με τη μεταχείριση των μη εγγεγραμμένων από τον Κανονισμό. Για παράδειγμα, οι επτά βουλευτές του Καταλόγου Bonino, οι επτά ριζοσπάστες βουλευτές τους οποίους ψήφισαν πάνω από δυόμισι εκατομμύρια ιταλοί πολίτες, δεν μπόρεσαν να παρουσιάσουν μόνοι τους ούτε μία τροπολογία επί των εκθέσεων Corbett, σε σημείο που αναγκαστήκαμε να επικαλεσθούμε την ευγένεια δύο Προέδρων ομάδων για να παρουσιάσουμε συμβολικά μαζί τους – και για αυτό τους ευχαριστούμε – ορισμένες αντιπροσωπευτικές τροπολογίες. Αυτό για να γίνει κατανοητό το γεγονός ότι, ως ανεξάρτητοι βουλευτές, δεν μπορέσαμε να παρουσιάσουμε ούτε μία τροπολογία για ένα θέμα που αφορά την τύχη μας στο Κοινοβούλιο.
Μετά την απόφαση του Πρωτοδικείου για τη διάλυση της ομάδας ΤΣΑΒ, ετέθησαν εννέα συνθήκες διάκρισης. Εμείς θεωρούμε την έκθεση Corbett – εννοώ τη δεύτερη έκθεση – ένα δειλό βήμα προς αυτήν την κατεύθυνση και, από αυτήν την άποψη, θεωρούμε φυσικά ότι η καλύτερη λύση είναι η ίδρυση μιας μικτής ομάδας
χάρη στην ευγένεια μίας ομάδας, παρουσιάσαμε μία τροπολογία προς αυτήν την κατεύθυνση και ελπίζουμε να εγκριθεί από το Σώμα. Θεωρούμε ότι μπορεί να αποτελέσει ένα πρώτο βήμα προς έναν καλύτερο προσδιορισμό των σχέσεων που πρέπει να υφίστανται μεταξύ ατομικών δικαιωμάτων των ευρωβουλευτών και σεβασμού των εθνικών ισορροπιών και των ομάδων αυτού του Κοινοβουλίου."@el8
"Mr President, I do not know whether Mr Corbett has been inspired by the great jurists of the European Parliament or whether he has carried out a detailed analysis of the regulations in force in most of our parliaments; what I do know for certain is that he must have read Orwell’s ‘Animal Farm’ and the plays by Ionesco which are described, appropriately, as the ‘Theatre of the Absurd’.
His task was to simplify Parliament’s work and make it more transparent, not least in order to make it easier for public opinion, for the general public to understand. And the result? Mr Corbett is seeking to abolish topical and urgent debates, which are one of Parliament’s most effective ways of expressing itself and making its voice heard throughout the world.
As regards the procedures, the Corbett report introduces casuistry worthy of the Sacred Roman Rota in the best Jesuit tradition – no offence to the Jesuits. Thus, an amendment tabled in plenary may not ever reach plenary session, a report intended for plenary may not ever reach it either, and the procedures laid down for each report are in danger of being distorted with each successive committee meeting, as the previous speakers have said, on the basis of majorities which may or may not change.
With regard to all this, the idea seems to be, Mr President – to misquote George Orwell – that all groups are equal but some groups are more equal than others, and, in any case, the individual Members do not count for anything.
That is why, Mr President, with regard to the general revision of the Rules of Procedure, through which
Mr Corbett is seeking, not least, to introduce the concept of a form of ongoing dialogue on reform, the Italian radicals call for the majority of Mr Corbett’s proposals to be rejected on Wednesday.
As regards the other Corbett report, Mr President, we have been waiting and calling for two years for this House to get round to adopting a position on the treatment reserved by our Rules of Procedure for the Non-attached Members. The seven Members of the Bonino List, the seven radical Members, for instance, elected by over two and a half million Italian citizens, have not been able to table even a single amendment to the Corbett report purely on our own behalf, such that we have had to ask two group chairman to grant us the favour of – symbolically – allowing us to table symbolic amendments together with them – and I would like to thank them for this. I am saying this to illustrate the fact that, as individual Members, we have not been able to table even a single amendment on the report which will decide our fate in Parliament.
Following the judgment of the Court of First Instance which disbanded the Technical Group of Independent Members, nine discriminatory conditions were imposed. We see the Corbett report – the second report, I mean – as a hesitant step towards resolving matters and, naturally, in this regard, we feel that the best solution would be to set up a mixed group. Thanks to the kindness of one of the groups, we have been able to table an amendment to this effect which we hope the House will adopt. We feel that it would be an initial step towards better definition of the necessary balance of relationships between the individual rights of the Members of the European Parliament and respect for national political balances and for the groups in this House."@en3
"(IT) Señor Presidente, no sé si el Sr. Corbett se ha inspirado en los grandes juristas parlamentaristas europeos o si ha examinado en detalle los reglamentos en vigor en la inmensa mayoría de nuestros parlamentos; lo que sí sé es que debe haber leído
de Orwell y el teatro de Ionesco, llamado precisamente el "teatro del absurdo".
Su tarea era simplificar y convertir en más transparente el trabajo parlamentario, también para hacerlo más comprensible a la opinión pública, al gran público. Resultado: el Sr. Corbett quiere eliminar las urgencias, uno de los instrumentos más eficaces con que cuenta este Parlamento para expresarse y hacer oír su voz en todo el mundo.
En cuanto a los procedimientos, el informe Corbett introduce una casuística digna de la Sacra Rota y de la mejor tradición jesuita, con todo el respeto que me merecen los jesuitas. Así, una enmienda presentada en sesión plenaria corre el riesgo de no llegar nunca al Pleno, un informe destinado al Pleno corre el riesgo de no llegar nunca a él y, como han dicho los oradores que me han precedido, los procedimientos previstos para cada informe corren el riesgo de tergiversarse en cada reunión que se celebra en comisión en función de mayorías que pueden cambiar o no cambiar.
De ahí la idea, señor Presidente - parafraseando a George Orwell – de que todos los Grupos son iguales pero que hay grupos más iguales que otros, y de que, en todo caso, los diputados individuales no cuentan para nada.
Por esto, señor Presidente, en cuanto a la revisión general del Reglamento, respecto a la que el Sr. Corbett querría introducir también la idea de una especie de informe permanente sobre la reforma, como radicales italianos, hacemos votos porque la mayor parte de estas propuestas del Sr. Corbett sea rechazada el próximo miércoles.
Con relación al otro informe Corbett, señor Presidente, hace dos años que esperamos y que confiamos en que esta Cámara adopte por fin una posición respecto al trato que nuestro reglamento reserva a los no inscritos. Los siete electos de la Lista Bonino, los siete electos radicales, por ejemplo, que fueron votados por más de 2,5 millones de ciudadanos italianos, no han podido presentar siquiera una enmienda a los informes Corbett, tanto es así que hemos tenido que pedir a dos presidentes de Grupo el favor de permitirnos presentar conjunta y simbólicamente – y se lo agradecemos – unas enmiendas simbólicas. Esto para dar idea de que, como diputados individuales, no hemos podido presentar siquiera una enmienda con relación al tema que concierne a nuestra suerte en el Parlamento.
Tras la sentencia del Tribunal de Primera Instancia por la que se disolvió el Grupo TDI, se han puesto nueve condiciones de discriminación. Consideramos el informe Corbett – me refiero al segundo - un tímido paso en esta dirección y, desde este punto de vista, estimamos que la mejor solución es la creación de un Grupo mixto; hemos presentado, gracias a un Grupo, una enmienda en este sentido que esperamos que sea aprobada por el Pleno. Consideramos que puede ser un primer paso hacia una mejor definición de las relaciones que deben existir entre los derechos individuales de los diputados europeos y el respeto a los equilibrios nacionales y a los Grupos en este Parlamento."@es12
"Arvoisa puhemies, en tiedä onko parlamentin jäsen Corbett hakenut innoitusta suurilta eurooppalaisilta parlamentarismia edistäneiltä juristeilta tai onko hän tutkinut huolellisesti useimmissa kansanedustuslaitoksissamme voimassa olevia säännöksiä; tiedän varmasti, että hänen on täytynyt lukea Orwellin
ja eräs Ionescon näytelmä, jonka nimi on osuvasti "Absurdi teatteri".
Hänen tehtävänsä oli yksinkertaistaa parlamentin työtä ja tehdä siitä avoimempaa, myös sen vuoksi, että yleinen mielipide, suuri yleisö, saisi selkeämmän kuvan parlamentin työstä. Tuloksena on se, että parlamentin jäsen Corbett haluaa poistaa "ajankohtaiset ja kiireelliset menettelyt", erään tehokkaimmista välineistä, joita parlamentilla on ilmaistakseen mielipiteensä ja saadakseen äänensä kuuluville kaikkialla maailmassa.
Menettelyjen osalta Corbettin mietinnössä esitetään parhaimpaan Sacra Rotan ja jesuiittojen perinteeseen sopivaa järjestelmää, kaikella kunnioituksella jesuiittoja kohtaan. Näin täysistunnossa esitetty tarkistus saattaa olla koskaan saapumatta täysistuntoon, täysistuntoon aiottu mietintö on sekin vaarassa jäädä koskaan saapumatta täysistuntoon, ja kullekin mietinnölle säädetyt menettelyt voidaan kääntää päälaelleen kaikissa valiokunnan kokouksissa, kuten ennen minua puhuneet kollegat totesivat, enemmistösuhteiden mukaan, jotka saattavat muuttua tai olla muuttumatta.
Kaikesta tästä syntyy ajatus, arvoisa puhemies – lainaan vapaasti George Orwellia – että kaikki ryhmät ovat tasa-arvoisia mutta jotkut ryhmät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, eikä yksittäisillä parlamentin jäsenillä missään tapauksessa ole mitään merkitystä.
Tästä syystä, arvoisa puhemies, työjärjestyksen yleisen muuttamisen osalta, johon kollega Corbett haluaisi liittää myös eräänlaisen uudistusta koskevan pysyvän raportin käsitteen, me italialaiset radikaalit toivomme, että suurin osa näistä Corbettin ehdotuksista hylätään keskiviikkona.
Corbettin toisen mietinnön osalta, arvoisa puhemies, on sanottava, että olemme odottaneet jo kaksi vuotta ja toivomme, että parlamentti ottaisi lopultakin kantaa siihen kohteluun, joka työjärjestyksessämme on varattu riippumattomille parlamentin jäsenille. Esimerkiksi Lista Boninon valitut seitsemän parlamentin jäsentä, seitsemän radikaalipuolueen edustajaa, joita yli kaksi ja puoli miljoonaa italialaista äänesti, eivät ole voineet yksin esittää yhtäkään tarkistusta Corbettin mietintöön, joten meidän oli pyydettävä kahdelta poliittisen ryhmän puheenjohtajalta sitä suosionosoitusta, että he antaisivat meidän esittää symbolisesti ryhmänsä mukana – ja kiitämme heitä siitä – symbolisia tarkistuksia. Sanon tämän antaakseni käsityksen siitä, että me yksittäisinä parlamentin jäseninä emme ole voineet esittää yhtään tarkistusta aiheesta, joka koskee meidän asemaamme parlamentissa.
Sen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion jälkeen, joka hajoitti TDI-ryhmän, on asetettu yhdeksän syrjivään kohteluun liittyvää ehtoa. Katsomme, että Corbettin mietintö – tämä toinen, tarkoitan – on varovainen askel tähän suuntaan ja luonnollisesti tässä asiassa katsomme, että paras ratkaisu olisi luoda tekninen ryhmä, ja kiitos erään ryhmän ystävällisyyden olemme esittäneet tällaisen tarkistuksen, ja me toivomme, että parlamentti voi hyväksyä sen. Katsomme, että se voisi olla ensimmäinen askel kohti niiden suhteiden parempaa määrittelyä, joiden on parlamentissa vallittava Euroopan parlamentin jäsenten yksilön oikeuksien ja kansalaisuuksien ja ryhmien välisen tasapainon kunnioittamisen välillä."@fi5
"Monsieur le Président, je ne sais pas si M. Corbett s’est inspiré des grands juristes parlementaires européens ou s’il a examiné en détail les règlements en vigueur dans la plupart de nos parlements ; ce que je sais par contre, c’est qu’il doit avoir lu la "Ferme des animaux" de Orwell et le théâtre de Ionesco que l’on appelle justement le théâtre de l’absurde.
Sa tâche était de simplifier le travail parlementaire et de le rendre plus transparent afin qu’il soit plus lisible pour l’opinion publique, pour le grand public. Résultat : M. Corbett veut supprimer les urgences, l’un des instruments les plus efficaces dont dispose ce Parlement pour s’exprimer et se faire entendre partout dans le monde.
En ce qui concerne la procédure, le rapport Corbett introduit une casuistique digne de la Sainte Rote et de la meilleure tradition jésuite, avec tout le respect dû aux jésuites. Ainsi, un amendement présenté en plénière risque de ne jamais finir en plénière et les procédures prévues pour chaque rapport risquent d’être bouleversées par chaque réunion de commission, en fonction, ainsi que le disaient les députés qui se sont exprimés avant moi, des majorités qui peuvent changer ou ne pas changer.
On en arrive à l’idée, Monsieur le Président, - paraphrasant Orwell - que tous les groupes sont égaux mais que certains groupes le sont plus que d’autres, et que de toutes façons, les députés individuels ne comptent pour rien du tout.
C’est pour cela, Monsieur le Président, qu’en ce qui concerne la réforme générale du règlement pour laquelle M. Corbett voudrait introduire la notion d’une espèce de rapport permanent sur la réforme, nous espérons, nous les radicaux italiens, que la plus grande partie des propositions de M. Corbett sera rejetée mercredi.
En ce qui concerne l’autre rapport Corbett, voilà deux ans, Monsieur le Président, que nous attendons et que nous espérons que cette Assemblée prenne enfin position sur le traitement que notre règlement réserve aux non inscrits. Les sept élus de la liste Bonino, les sept élus radicaux par exemple, qui furent élus par plus de deux millions et demi de citoyens italiens, n’ont même pas pu présenter seuls ne serait-ce qu’un amendement aux rapports Corbett, au point que nous avons dû demander à deux présidents de groupe de bien vouloir, symboliquement, nous laisser présenter avec eux - et nous les en remercions - des amendements symboliques. Pour vous donner une idée du fait que, en tant que députés indépendants, nous n’avons même pas pu présenter un seul amendement sur le thème qui concerne notre sort au Parlement.
Après l'arrêt du Tribunal de première instance qui a dissout le groupe TDI, de nouvelles conditions de discrimination ont été mises en place. Nous estimons que le rapport Corbett - je veux parler du second rapport - est un pas timide dans cette direction et, nous estimons naturellement que, de ce point de vue, la meilleure solution est d’instituer un groupe mixte. Nous avons présenté, par l’intermédiaire d’un groupe, un amendement dans ce sens et nous espérons que cette Chambre l’approuvera. Nous estimons que c’est peut être un premier pas vers une meilleure définition des rapports qui doivent exister entre les droits individuels des députés européens et le respect des équilibres nationaux et des groupes dans ce Parlement."@fr6
"Mr President, I do not know whether Mr Corbett has been inspired by the great jurists of the European Parliament or whether he has carried out a detailed analysis of the regulations in force in most of our parliaments; what I do know for certain is that he must have read Orwell’s ‘Animal Farm’ and the plays by Ionesco which are described, appropriately, as the ‘Theatre of the Absurd’.
His task was to simplify Parliament’s work and make it more transparent, not least in order to make it easier for public opinion, for the general public to understand. And the result? Mr Corbett is seeking to abolish topical and urgent debates, which are one of Parliament’s most effective ways of expressing itself and making its voice heard throughout the world.
As regards the procedures, the Corbett report introduces casuistry worthy of the Sacred Roman Rota in the best Jesuit tradition – no offence to the Jesuits. Thus, an amendment tabled in plenary may not ever reach plenary session, a report intended for plenary may not ever reach it either, and the procedures laid down for each report are in danger of being distorted with each successive committee meeting, as the previous speakers have said, on the basis of majorities which may or may not change.
With regard to all this, the idea seems to be, Mr President – to misquote George Orwell – that all groups are equal but some groups are more equal than others, and, in any case, the individual Members do not count for anything.
That is why, Mr President, with regard to the general revision of the Rules of Procedure, through which
Mr Corbett is seeking, not least, to introduce the concept of a form of ongoing dialogue on reform, the Italian radicals call for the majority of Mr Corbett’s proposals to be rejected on Wednesday.
As regards the other Corbett report, Mr President, we have been waiting and calling for two years for this House to get round to adopting a position on the treatment reserved by our Rules of Procedure for the Non-attached Members. The seven Members of the Bonino List, the seven radical Members, for instance, elected by over two and a half million Italian citizens, have not been able to table even a single amendment to the Corbett report purely on our own behalf, such that we have had to ask two group chairman to grant us the favour of – symbolically – allowing us to table symbolic amendments together with them – and I would like to thank them for this. I am saying this to illustrate the fact that, as individual Members, we have not been able to table even a single amendment on the report which will decide our fate in Parliament.
Following the judgment of the Court of First Instance which disbanded the Technical Group of Independent Members, nine discriminatory conditions were imposed. We see the Corbett report – the second report, I mean – as a hesitant step towards resolving matters and, naturally, in this regard, we feel that the best solution would be to set up a mixed group. Thanks to the kindness of one of the groups, we have been able to table an amendment to this effect which we hope the House will adopt. We feel that it would be an initial step towards better definition of the necessary balance of relationships between the individual rights of the Members of the European Parliament and respect for national political balances and for the groups in this House."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik weet niet of collega Corbett inspiratie heeft gezocht bij de grote parlementaire juristen van Europa, of dat hij daarentegen de verordeningen die in de meeste parlementen van onze landen gelden, aan een nauwlettend onderzoek heeft onderworpen. Wel durf ik haast te wedden dat hij
van Orwell gelezen heeft, en ook het toneelwerk van Ionesco, dat niet voor niets “absurd toneel” heet.
Hij had tot taak het werk van het Parlement te vereenvoudigen en transparanter te maken, alsook om het begrijpelijker te maken voor de publieke opinie, voor het grote publiek. Wat heeft dat nu allemaal opgeleverd? De heer Corbett wil het actualiteitendebat afschaffen, dat wil zeggen een van de doeltreffendste instrumenten die dit Parlement bezit om zijn stem overal in de wereld te doen horen.
Op het vlak van de procedures voert het verslag-Corbett een aantal gevallen in dat de Sacra Rota en de beste jezuïtische traditie niet zou ontsieren; met alle respect dan voor de jezuïeten. Zo is er het risico dat een amendement dat in plenaire vergadering is ingediend nooit in plenaire vergadering terechtkomt, een verslag bestemd voor de plenaire dreigt het nooit zo ver te schoppen, en de procedures die voor ieder verslag zijn voorzien lopen kans bij iedere commissievergadering weer radicaal te worden herzien door meerderheden die er van de ene keer op de andere totaal anders kunnen uitzien, zoals collega’s vóór mij al hebben opgemerkt.
Dit alles wordt geregeerd door het principe, en nu wil ik George Orwell parafraseren, dat alle fracties gelijk zijn maar dat sommige fracties gelijker zijn dan andere; en de afzonderlijke leden tellen hoe dan ook niet mee.
Daarom hopen wij als Italiaanse radicalen dat de voorstellen van collega Corbett met betrekking tot de algemene hervorming van het Reglement, waarvoor hij ook een soort permanent evaluatieverslag in petto heeft, woensdag grotendeels afgewezen zullen worden.
Wat het andere verslag-Corbett aangaat: mijnheer de Voorzitter, wij zitten al twee jaar te wachten – en hopelijk zal dit Parlement nu eindelijk een standpunt terzake innemen – op de behandeling die ons Reglement aan de niet-ingeschrevenen moet voorbehouden. Zo hebben de zeven radicale leden die door meer dan tweeënhalf miljoen Italianen zijn gekozen voor de lijst-Bonino, op eigen houtje nog niet één amendement op de verslagen-Corbett mogen indienen. Wij hebben zelfs heel vriendelijk aan twee fractievoorzitters moeten vragen of wij symbolisch met hen symbolische amendementen mochten indienen; waarvoor ze trouwens bij dezen worden bedankt. Dit vertel ik u om u er een idee van te geven dat wij als afzonderlijke leden niet eens een amendement mochten presenteren over een vraagstuk dat ons lot in het Parlement moet bezegelen.
Na de uitspraak van het Gerecht van eerste aanleg, waarmee de TDI-Fractie werd ontbonden, zijn er negen randvoorwaarden bepaald. Wij zijn van mening dat het verslag-Corbett, het tweede dus, een timide stap in die richting is en natuurlijk vinden wij vanuit die optiek dat het de beste oplossing is om een gemengde fractie op te richten. Dankzij de bereidwilligheid van een fractie hebben wij een amendement met deze strekking ingediend, en wij hopen dat het Parlement ermee akkoord kan gaan. Dit kan een eerste stap zijn naar een betere omschrijving van de relatie tussen individuele rechten van de Europese Parlementsleden en respect van de nationale evenwichten alsook van de fracties in dit Parlement."@nl2
"Senhor Presidente, não sei se o colega Corbett se terá inspirado nos grandes juristas parlamentaristas europeus ou se terá analisado em pormenor os regimentos em vigor na maior parte dos nossos parlamentos; o que eu sei é que deve ter lido
de Orwell e o teatro de Ionesco, designado, justamente por “teatro do absurdo”.
A sua tarefa era simplificar e tornar mais transparente o trabalho parlamentar, inclusivamente para o tornar mais compreensível para a opinião pública, para o grande público. Resultado: o senhor deputado Corbett quer suprimir as questões urgentes, um dos instrumentos mais eficazes de que este Parlamento dispõe para se manifestar e fazer ouvir a sua voz em qualquer parte do mundo.
Quanto aos procedimentos, o relatório Corbett introduz uma casuística digna da Rota e da melhor tradição jesuítica, com todo o respeito pelos jesuítas. Assim, uma alteração apresentada em sessão plenária corre o risco de nunca acabar em sessão plenária, um relatório destinado à sessão plenária corre igualmente risco de nunca acabar em sessão plenária, e os procedimentos previstos para cada relatório correm o risco de ser alterados em cada reunião de comissão, como disseram os colegas que falaram antes de mim, em função de maiorias que podem ou não mudar.
De tudo isto fica-nos precisamente a ideia, Senhor Presidente – parafraseando George Orwell –, de que todos os grupos são iguais mas que há grupos mais iguais do que outros e que, seja como for, os deputados individuais não contam para nada.
Por isso, Senhor Presidente, relativamente à reforma geral do Regimento, através da qual o colega Corbett também gostaria de introduzir a noção de uma espécie de relatório permanente sobre a reforma, fazemos votos, como radicais italianos, que a maior parte dessas propostas Corbett seja rejeitada na quarta-feira.
No que respeita ao outro relatório Corbett, Senhor Presidente, há dois anos que estamos à espera e desejamos que esta Assembleia tome finalmente posição sobre o tratamento reservado pelo nosso Regimento aos Não-inscritos. Os sete deputados eleitos da Lista Bonino, os sete Radicais eleitos, por exemplo, votados por mais de dois milhões e meio de cidadãos italianos, não puderam sequer apresentar sozinhos uma única alteração aos relatórios Corbett, ao ponto de nos termos visto forçados a pedir a dois presidentes de grupo o favor de, a título simbólico, nos permitirem apresentar em conjunto com eles – e aqui ficam desde já os nossos agradecimentos – algumas alterações simbólicas. Isto só para dar uma ideia do facto de, enquanto deputados individuais, não termos podido apresentar uma única alteração sobre uma questão que diz respeito à nossa sorte no Parlamento.
Depois do acórdão do Tribunal de Primeira Instância, que dissolveu o Grupo TDI, foram postas nove condições de discriminação. Nós consideramos o relatório Corbett – o segundo relatório, que fique bem claro – um tímido passo nesse sentido e, naturalmente, desse ponto de vista, entendemos que a melhor solução é a criação de um grupo misto; graças à gentileza de um grupo, apresentámos uma alteração nesse sentido, que esperamos que esta assembleia possa aprovar. Achamos que pode ser um primeiro passo para uma melhor definição das relações que devem existir entre os direitos individuais dos deputados europeus e o respeito dos equilíbrios nacionais e dos grupos neste Parlamento."@pt11
"Herr talman! Jag vet inte om kollegan Corbett har inspirerats av de stora europeiska jurister som var anhängare av parlamentarismen eller om han har granskat de gällande arbetsordningarna i större delen av våra parlament i detalj. Jag är säker på att han måste ha läst
av Orwell och Ionescos pjäser, som just kallas absurda.
Hans uppgift var att förenkla arbetet i parlamentet och skapa mer insyn, bland annat för att göra det lättare för den allmänna opinionen, för den stora allmänheten att ta till sig det. Resultat: Corbett vill avskaffa de brådskande förfarandena, ett av de mest effektiva instrument parlamentet har för att uttrycka sig och göra sin stämma hörd i hela världen.
Vad förfarandena anbelangar inför Corbett i sitt betänkande en kasuistik värdig den Heliga stolens domstol och i bästa jesuitisk tradition, med all respekt för jesuiterna. På så sätt riskerar ett ändringsförslag som läggs fram i plenum att aldrig komma till plenum och ett betänkande ämnat för plenum riskerar även det att aldrig komma till plenum. De förfaranden man har tänkt sig för varje betänkande riskerar att vändas upp och ner vid varje utskottssammanträde beroende på om majoriteterna skiftar eller ej, som andra kolleger har sagt före mig.
Herr talman! Allt detta präglas av just uppfattningen att alla grupper är lika men att vissa är mer lika än andra – om man får parafrasera George Orwell – och att de enskilda ledamöterna hur som helst inte räknas det minsta.
Herr talman! Det är därför vi som radikala italienska ledamöter hoppas att större delen av dessa förslag från Corbett om den allmänna reformeringen av arbetsordningen, där Corbett också vill införa en slags permanent reformbetänkande, kommer att avslås på onsdag.
Herr talman! När det gäller Corbetts andra betänkande har vi nu i två år väntat och hoppats på att denna kammare äntligen skall ta ställning till hur vår arbetsordning behandlar de grupplösa ledamöterna. De sju som valdes från Lista Bonino, de sju radikala ledamöterna, röstades till exempel in av över två och en halv miljon italienska medborgare, men har inte själva kunnat lägga fram ett enda ändringsförslag till Corbetts betänkanden. Vi har tvingats be två gruppordföranden om tjänsten att symboliskt tillsammans med dem få lägga fram symboliska ändringsförslag – och det tackar vi dem för. Detta för att förklara att vi som individuella ledamöter inte har kunnat lägga fram ett enda ändringsförslag i en fråga som gäller vårt öde i parlamentet.
Efter domen i första instans, som innebar att TDI-gruppen upplöstes, har det införts nya diskriminerande förhållanden. Vi anser att Corbetts betänkande – jag menar då det andra – är ett försiktigt steg i den riktningen och ur den synpunkten anser vi naturligtvis att den bästa lösningen är att skapa en blandad grupp. Med hjälp av en grupp har vi lagt fram ett ändringsförslag med detta syfte och vi hoppas att kammaren kommer att anta det. Vi anser att det skulle vara ett första steg mot att tydligare definiera det förhållande mellan parlamentsledamöternas individuella rättigheter och respekten för de nationella jämvikterna och grupperna i detta parlament som måste finnas."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples