Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-06-10-Speech-1-068"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020610.4.1-068"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Voorzitter, ik ben bijzonder verheugd dat ik hier vanavond mag spreken over het belangrijke verslag-Corbett over een politieker en spannender parlement dat ook voor de pers en de burgers interessant is. Een echt parlement dus. Vandaag ontbreekt het ons natuurlijk als Parlement nog te vaak aan bevoegdheden. Defensie, migratie, landbouw, men kan andere terreinen noemen en daarover voeren we het gevecht in de Conventie over de toekomst van Europa. Momenteel zijn de Europese Commissie en Raad ook vaak hier te technocratisch. Ze slepen ons mee in details en zo verbergen ze de echte politieke keuzes. Die komen dan onvoldoende helder hier aan de orde en dat is natuurlijk weer negatief voor de interesse van de burger.
Misschien moeten we als Parlement een tijdelijke MKZ-onderzoekscommissie krijgen, zoals vroeger de BSE-enquêtecommissie. Dat zijn middelen die ons tot een tijger kunnen maken in plaats van een tandeloos lam. Iedere parlementaire commissie kan nu al activiteiten ontplooien om krachtiger te worden en we willen eigenlijk toe naar een stevigere positie als Parlement naar het voorbeeld van het Amerikaans Congres en de Senaat.
Vandaag pakken wij eigenlijk een onderdeel aan, een belangrijk onderdeel waarbij traditie, technocratie en helaas conservatisme ons veel te veel hebben gehinderd om een politieker en interessanter parlement te worden. Nu hebben we vaak een opsomming, soms in beledigende
die van de parlementaire debatten een aanfluiting maken. Het meest beledigende van alles is wel dat Commissie en Raad soms samen drie keer zo lang spreken als alle fractieleiders bij elkaar. Ik zou al op voorhand Commissie en Raad willen vragen zichzelf vrijwillig ook forsere beperkingen op te leggen. Vervolgens moeten we zelf het aantal sprekers namens de fractie beperken. Hier en daar moeten we het debat verlevendigen door gebruik te maken van het
principe. Dat principe moet niet gebruikt worden voor losse flodders, maar juist om diegenen die reeds gesproken hebben opnieuw het woord te geven, zodat men echt op elkaar kan reageren.
En dan voorzitter, is er het punt van de urgenties. Ik heb de eer om voor de PSE-fractie de urgentieresoluties te coördineren. Ik vind dat vaak een blamage. Er is een veel te korte voorbereiding en er wordt over van alles en nog wat oordelen gegeven zonder de gespecialiseerde commissies in te schakelen. Ik erken dat de mensenrechten een resolutie kunnen verdienen en ook van waarde zijn voor een betrokken regering of land. Deze moeten echter goed zijn voorbereid en ook na aanneming goed worden gevolgd en een degelijke follow-up krijgen. Mijn fractie steunt het idee van de mensenrechten/NGO-gemeenschap en doet hierbij ook een verzoek aan Pat Cox en u om tot een parlementaire commissie zonder punt, à la de Commissie rechten van de vrouw, te komen en wel zo spoedig mogelijk. Dan kunnen de urgenties worden afgeschaft en hebben we een veel beter en geloofwaardiger perspectief. Ik ben benieuwd naar de reacties hierop.
De heer Corbett heeft een aanzienlijke hoeveelheid werk verricht en compromissen gesloten om tot een gezamenlijke positie te komen. Het Parlement steekt hiermee zijn hand in eigen boezem. Wij vragen als Parlement met het oog op de op handen zijnde uitbreiding met 10 à 12 nieuwe lidstaten met grote regelmaat om hervormingen van alle Europese instellingen, zoals de Raad en de Commissie. Dat is ook hard nodig. Maar dan moeten we ook tegelijkertijd niet benauwd zijn om zelf broodnodige hervormingen door te voeren. Laten we erkennen dat de vorige hervormingen van het Europees Parlement een muis gebaard hebben. Veel geschreeuw, weinig wol. Dat komt ook doordat individuele belangen, belangen van kleinere fracties, deelbelangen, scherpslijpen van wetten ons zonder enige noodzaak iedere keer weer bij oeverloze stemmingen, gesplitste stemmingen
en hoofdelijke stemmingen doen uitkomen. Op al deze terreinen doet Corbett een dappere poging en heeft hij een compromis gezocht. Weer dreigen echter dezelfde belangen de boel te verzieken. Ik doe een beroep op alle collega's, het totaalbelang van de democratische politiek van ons Parlement te behartigen en niet in een deelbelang te blijven steken. Laten we inderdaad met een meerderheid bij de stemming over het verslag-Corbett tonen dat we daartoe in staat zijn en laten we deze keer meer dan een muis baren. Laat het Parlement de moed hebben om over zijn eigen schaduw heen te stappen."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, det er mig en glæde at få mulighed for i aften at udtale mig om hr. Corbetts særdeles vigtige betænkning om et mere politisk og aktivt parlament, som også vil være interessant set med pressens og borgernes øjne. Et egentligt parlament med andre ord. I dag er det naturligvis stadig sådan, at Europa-Parlamentet for ofte savner beføjelser. Det gælder områder som forsvar, immigration og landbrug, og man kunne nævne andre. Herom står slaget i Konventet om Den Europæiske Unions Fremtid. I øjeblikket er Kommissionens og Rådets holdning også for teknokratisk på disse områder. Vi begraves i detaljer, hvorved de egentlige politiske valg fortoner sig. De fremstår ikke tilstrækkeligt klart i Europa-Parlamentets forhandlinger, hvilket naturligvis også har negativ indvirkning på borgerens interesse herfor.
Måske burde Europa-Parlamentet nedsætte et midlertidigt undersøgelsesudvalg om mund- og klovsyge i lighed med det tidligere Midlertidige Undersøgelsesudvalg om BSE. Det er en måde, hvorpå vi kan sikre, at Europa-Parlamentet fremstår stærkt som en tiger og ikke blidt som et lam. De enkelte parlamentariske udvalg kan allerede nu arbejde for at styrke deres position. Egentlig ønsker vi jo at sikre Europa-Parlamentet en stærkere position i lighed med eksempelvis den amerikanske Kongres og Senatet.
I dag beskæftiger vi os i virkeligheden med en del af denne problemstilling, og en ganske væsentlig del, hvor tradition, teknokrati og konservatisme i alt for høj grad har hindret os i at udvikle os til et mere politisk og mere interessant parlament. Vi oplever ofte en opsummering, undertiden i form af regulært ærekrænkende
som reducerer Parlamentets forhandlinger til en karikatur. Mest ærekrænkende er imidlertid den omstændighed, at Kommissionens og Rådets taletid undertiden sammenlagt er tre gange så lang som alle gruppeformændenes tilsammen. Jeg vil da også på forhånd tillade mig at anmode Kommissionens og Rådets medlemmer om på eget initiativ at lægge strengere bånd på sig selv i denne henseende. Til gengæld må vi også selv begrænse antallet af talere fra de enkelte politiske grupper. Undertiden må vi tilføre forhandlingen ny dynamik ved at anvende
princippet. Det må imidlertid ikke give sig udslag i spredte bemærkninger uden mål og med, men bør udnyttes til at give den, som har udtalt sig, mulighed for at få ordet igen, således at man reelt kan reagere på hinandens udsagn.
Hr. formand, vi må også nævne problematikken om hastesager. Jeg har den ære at koordinere beslutningsforslagene om hastesager på vegne af PSE-Gruppen. Ofte er det efter min opfattelse en skændsel, som det foregår. Der er alt for kort tid til at forberede beslutningsforslagene, og der tages stilling til de mest forskelligartede forhold, uden at de på de pågældende områder specialiserede udvalg inddrages. Jeg medgiver, at menneskerettighedsspørgsmålet kan fortjene en beslutning, og at en sådan også kan være værdifuld for den berørte regering eller det berørte land. Beslutningsforslagene bør imidlertid være grundigt forberedt, og efterfølgende skal de beslutninger, der vedtages, også reelt følges op. Min gruppe støtter tankerne om menneskerettigheder/ngo'er og anmoder Europa-Parlamentets formand og medlemmer om hurtigst muligt at etablere et parlamentarisk udvalg uden portefølje, i lighed med Udvalget om Kvinders Rettigheder og Lige Muligheder. Dermed kan vi afskaffe hastesagerne, og vi kan se spørgsmålene i et langt bedre og mere troværdigt perspektiv. Jeg er meget interesseret i at modtage reaktioner på dette forslag.
Hr. Corbett har ydet en betydelig indsats og indgået kompromiser for at nå frem til en fælles holdning. Parlamentet griber hermed i egen barm. Vi anmoder set i lyset af den forestående udvidelse med 10-12 nye medlemsstater jævnligt om reformer af alle EU's institutioner, herunder Kommissionen og Rådet, hvilket også er hårdt tiltrængt. Men Europa-Parlamentet må så heller ikke være bange for selv at gennemføre helt uomgængelige reformer. Vi må erkende, at de tidligere reformer af Europa-Parlamentet har været ubetydelige. Mange ord, men meget ringe udbytte. Det skyldes bl.a., at individuelle interesser, mindre gruppers interesser, særinteresser og ordkløveri om lovgivningsanliggender resulterer i, at vi, uden at det egentlig er nødvendigt, gennemfører endeløse afstemninger, opdelte afstemninger og afstemninger ved navneopråb. På disse områder har hr. Corbett gjort et modigt forsøg og har søgt kompromiser. Imidlertid truer de selvsamme interesser med at ødelægge det hele. Jeg appellerer derfor til samtlige kolleger om at fremme de samlede interesser, når det gælder Europa-Parlamentets demokratiske politik, og ikke fastholde særinteresser. Lad os ved afstemningen om Corbett-betænkningen med et flertal af jastemmer vise, at vi er i stand hertil, og lad os denne gang sikre, at udbyttet er til at få øje på. Lad os i Europa-Parlamentet have mod til at overgå os selv."@da1
"Herr Präsident! Ich bin außerordentlich erfreut, dass ich mich hier heute Abend zu dem wichtigen Bericht Corbett über ein politischeres und spannenderes Parlament, das auch für die Presse und die Bürger interessant ist, äußern darf. Ein richtiges Parlament also. Heute fehlt es unserem Parlament natürlich noch zu häufig an Kompetenzen. Verteidigung, Migration, Landwirtschaft - es ließen sich noch weitere Bereiche nennen, und darüber diskutieren wir im Konvent über die Zukunft Europas. Zur Zeit sind die Europäische Kommission und der Rat oft auch hier zu technokratisch. Sie verwickeln uns in Detailfragen, und die wirklichen politischen Fragen gehen dabei unter. Sie werden hier nicht deutlich genug zur Sprache gebracht, was sich selbstverständlich wieder negativ auf das Interesse der Bürger auswirkt.
Vielleicht sollte das Parlament einen nichtständigen MKS-Untersuchungsausschuss erhalten, so wie es früher den BSE-Untersuchungsausschuss gab. Das sind Instrumente, die uns zu einem Tiger anstatt zu einem zahnlosen Lamm machen können. Jeder Parlamentsausschuss kann schon jetzt Aktivitäten entwickeln und entschlossener handeln. Wir streben eine stabilere Position des Parlaments nach dem Beispiel des Kongresses und des Senats der Vereinigten Staaten an.
Heute befassen wir uns mit einem Teil, einem wichtigen Teil, bei dem uns Tradition, Technokratie und leider Konservatismus viel zu sehr daran gehindert haben, ein politischeres und interessanteres Parlament zu werden. Gegenwärtig erleben wir oft eine Aneinanderreihung von Rednern, manchmal in beleidigenden
wodurch die Parlamentsdebatten zum blanken Hohn werden. Das Beleidigendste von allem ist aber, dass die Kommission und der Rat manchmal dreimal so lange sprechen wie alle Fraktionsvorsitzenden zusammen. Ich möchte die Kommission und den Rat bereits jetzt ersuchen, sich freiwillig stärkere Beschränkungen aufzuerlegen. Wir selbst müssen die Zahl der Sprecher im Namen der Fraktion begrenzen. Ab und zu müssen wir die Debatte mit Hilfe des
Prinzips beleben. Dieses Verfahren darf nicht für inhaltslose Bemerkungen benutzt werden, sondern um denjenigen, die bereits gesprochen haben, erneut das Wort zu erteilen, so dass man wirklich aufeinander reagieren kann.
Ein weiterer Punkt, Herr Präsident, sind die Dringlichkeiten. Ich habe die Ehre, für die PSE-Fraktion die Dringlichkeitsentschließungen zu koordinieren. Das ist oft eine Blamage. Die Zeit zur Vorbereitung ist viel zu kurz, und es wird über alles Mögliche geurteilt, ohne die Fachausschüsse zu konsultieren. Ich gebe zu, dass die Menschenrechte Entschließungen verdienen können, die auch für die betreffenden Regierungen oder Länder von Wert sind. Diese Entschließungen müssen allerdings gründlich vorbereitet und auch nach der Annahme aufmerksam verfolgt werden und ein angemessenes Follow-up erhalten. Meine Fraktion unterstützt die Idee der Gemeinschaft betreffend die im Bereich der Menschenrechte tätigen NRO und fordert hiermit Pat Cox und Sie auf, einen Parlamentsausschuss nach dem Vorbild des Ausschusses für die Rechte der Frau und Chancengleichheit einzurichten und zwar so rasch wie möglich. Dann brauchen wir die Dringlichkeitsdebatten nicht mehr und haben eine weitaus bessere und glaubwürdigere Perspektive. Ich bin gespannt, wie darauf reagiert wird.
Herr Corbett hat wirklich Fleißarbeit geleistet und Kompromisse geschlossen, um einen Gemeinsamen Standpunkt zu erzielen. Das Parlament fasst sich hiermit an seine eigene Nase. Mit Blick auf die bevorstehende Erweiterung um 10 bis 12 neue Mitgliedstaaten fordert es mit schöner Regelmäßigkeit Reformen sämtlicher europäischen Institutionen wie Rat und Kommission. Das ist auch dringend erforderlich. Dann dürfen wir aber gleichzeitig nicht davor zurückschrecken, selbst höchst notwendige Reformen durchzuführen. Wir müssen zugeben, dass die bisherigen Reformen des Europäischen Parlaments eine Maus geboren haben. Viel Lärm um nichts. Das ist auch darauf zurückzuführen, dass individuelle Interessen, Interessen kleinerer Fraktionen, Teilbelange, Verschärfung von Gesetzen uns ohne jede Notwendigkeit jedes Mal wieder bei endlosen Abstimmungen, getrennten Abstimmungen und namentlichen Abstimmungen landen lassen. In all diesen Bereichen unternimmt Herr Corbett einen tapferen Versuch und hat einen Kompromiss gesucht. Dieselben Interessen drohen jedoch erneut alles zu verderben. Ich appelliere an alle Kolleginnen und Kollegen, das Gesamtinteresse der demokratischen Politik unseres Parlaments im Auge zu haben und nicht einem Teilinteresse verhaftet zu bleiben. Wir müssen bei der Abstimmung über den Bericht Corbett wirklich mit einer Mehrheit beweisen, dass wir dazu in der Lage sind, und dieses Mal nicht nur eine Maus gebären. Das Parlament muss den Mut aufbringen, über seinen eigenen Schatten zu springen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, χαίρομαι ιδιαίτερα που έχω απόψε την ευκαιρία να μιλήσω για τη σημαντική έκθεση του κ. Corbett, έκθεση η οποία αποσκοπεί στο να καταστήσει το Κοινοβούλιο περισσότερο πολιτικό και περισσότερο ενδιαφέρον, έτσι ώστε να ενδιαφέρει και τον Τύπο αλλά και τους πολίτες. Να καταστεί δηλαδή ένα πραγματικό κοινοβούλιο. Σήμερα, ως γνωστόν, πολύ συχνά το Κοινοβούλιο δεν διαθέτει αρμοδιότητες σε ζητήματα όπως η άμυνα, η μετανάστευση ή η γεωργία, ενώ θα μπορούσαμε να προσθέσουμε και άλλους τομείς. Για αυτόν ακριβώς τον λόγο, αγωνιζόμαστε στη Συνέλευση σχετικά με το μέλλον της Ευρώπης. Τη στιγμή αυτή η Επιτροπή και το Συμβούλιο ακολουθούν συχνά πολύ τεχνοκρατικές μεθόδους. Μας παρασύρουν σε λεπτομέρειες, συσκοτίζοντας έτσι τις πραγματικές πολιτικές επιλογές. Αυτές δεν εμφανίζονται έτσι με αρκετή σαφήνεια, γεγονός το οποίο αποβαίνει φυσικά εις βάρος του ενδιαφέροντος των πολιτών.
Ίσως θα πρέπει ως Κοινοβούλιο να δημιουργήσουμε μία προσωρινή επιτροπή έρευνας για τον αφθώδη πυρετό, όπως είχαμε κατά το παρελθόν την επιτροπή έρευνας για την ΣΕΒ. Με τέτοιους τρόπους θα μπορούσαμε να γίνουμε τίγρη, αντί για τον άκακο αμνό που είμαστε τώρα. Κάθε κοινοβουλευτική επιτροπή μπορεί τώρα να αναπτύξει συγκεκριμένες δραστηριότητες, προκειμένου να καταστεί περισσότερο αποφασιστική και αποτελεσματική. Στόχο μας έχουμε να κατακτήσουμε ως Κοινοβούλιο μία σημαντικότερη θέση κατά το πρότυπο του αμερικανικού Κογκρέσου και της Γερουσίας.
Σήμερα συζητούμε όντως ένα μέρος του προβλήματος. Ένα μέρος σημαντικό, όπου η παράδοση, η τεχνοκρατία και ο συντηρητισμός δυστυχώς μας εμπόδισαν υπερβολικά να καταστούμε ένα περισσότερο πολιτικό και ενδιαφέρον κοινοβούλιο. Τη στιγμή αυτή πραγματοποιούμε συχνά απλώς μία απαρίθμηση, συχνά σε προσβλητικά σύντομες μονόλεπτες δηλώσεις, με τις οποίες καταντούν παρωδία οι κοινοβουλευτικές συζητήσεις. Το περισσότερο προσβλητικό σημείο από όλα είναι το γεγονός ότι η Επιτροπή και το Συμβούλιο μιλούν κάποτε τρεις φορές περισσότερο από ό,τι όλοι οι επικεφαλείς των Ομάδων συνολικά. Θα ήθελα τώρα κιόλας να καλέσω την Επιτροπή και το Συμβούλιο να περιορίσουν εθελοντικά σε μεγαλύτερο βαθμό τον χρόνο ομιλίας τους. Εξάλλου, θα πρέπει να περιορίσουμε τον αριθμό ομιλητών εξ ονόματος των Ομάδων. Θα πρέπει κάποτε να καθιστούμε ζωηρότερη τη συζήτηση χρησιμοποιώντας την αρχή
Η αρχή αυτή δεν θα πρέπει να χρησιμοποιείται μόνο για κενά συνθήματα, αλλά ακριβώς προκειμένου να μπορούν να λαμβάνουν εκ νέου τον λόγο ομιλητές που αγόρευσαν οι ίδιοι, έτσι ώστε να μπορεί να πραγματοποιείται μία πραγματική συζήτηση.
Κατόπιν, κύριε Πρόεδρε, υπάρχει το ζήτημα των επειγόντων θεμάτων. Έχω την τιμή ως Πρόεδρος της Ομάδας του ΕΛΚ-ΕΔ να συντονίζω τα επείγοντα ψηφίσματα. Συχνά πιστεύω ότι πρόκειται για γελοιοποίηση. Η προετοιμασία είναι εξαιρετικά σύντομη και τα ψηφίσματα περιλαμβάνουν δηλώσεις επί παντός επιστητού, χωρίς να συμμετέχουν σε αυτά οι ειδικές επιτροπές. Αναγνωρίζω ότι αξίζει ένα ψήφισμα για τα ανθρώπινα δικαιώματα, το οποίο να αφορά και μία συγκεκριμένη κυβέρνηση ή χώρα. Όμως, τα ψηφίσματα αυτά θα πρέπει να έχουν προετοιμαστεί καλά και να παρακολουθούνται μετά την υιοθέτηση τους, να τους δίνεται η κατάλληλη συνέχεια. Η Ομάδα μου υποστηρίζει την ιδέα της κοινότητας ανθρωπίνων δικαιωμάτων/ΜΚΟ και απευθύνει στο σημείο αυτό έκκληση στον κ. Pat Cox και σε εσάς να συσταθεί μία κοινοβουλευτική επιτροπή άνευ θέματος, όπως συμβαίνει με την Επιτροπή για τα Δικαιώματα της Γυναίκας, και μάλιστα το ταχύτερο δυνατόν. Έτσι δεν θα χρειάζεται να συζητώνται ζητήματα με την διαδικασία του κατεπείγοντος και θα έχουμε πολύ καλύτερες και περισσότερο αξιόπιστες προοπτικές. Θα ήθελα να γνωρίζω τις απόψεις σας σχετικά με το σημείο αυτό.
Ο κ. Corbett πραγματοποίησε ένα εξαιρετικά σημαντικό έργο και κατέληξε σε συμβιβαστικές προτάσεις, προκειμένου να υπάρξει κοινή θέση. Το Κοινοβούλιο πραγματοποιεί με τον τρόπο αυτόν την αυτοκριτική του. Ως Κοινοβούλιο ζητούμε πολύ συχνά, ενόψει και της επικείμενης διεύρυνσης με 10 έως 12 νέα κράτη μέλη, να πραγματοποιηθούν μεταρρυθμίσεις σε όλα τα ευρωπαϊκά όργανα, όπως το Συμβούλιο και η Επιτροπή. Οι μεταρρυθμίσεις αυτές είναι απολύτως απαραίτητες. Όμως, δεν θα πρέπει να διστάσουμε να πραγματοποιήσουμε και τις απολύτως απαραίτητες μεταρρυθμίσεις εντός μας. Ας ομολογήσουμε ότι οι προηγούμενες μεταρρυθμιστικές προσπάθειες του Κοινοβουλίου ώδιναν όρος και έτεκον μυν. Πολύς θόρυβος για το τίποτα. Αυτό οφείλεται στο γεγονός ότι προσωπικά συμφέροντα, συμφέροντα μικρότερων πολιτικών και άλλων ομάδων, καθώς και η παράκαμψη της νομοθεσίας, μάς αναγκάζουν κάθε φορά να πραγματοποιούμε χωρίς να υπάρχει ανάγκη ψηφοφορίες επ’ άπειρον, ψηφοφορίες στις οποίες καταλήγουμε σε ισοψηφία, καθώς και ονομαστικές ψηφοφορίες. Για όλες αυτές τις περιπτώσεις, ο κ. Corbett πραγματοποιεί μία θαρραλέα προσπάθεια και αναζήτησε συμβιβαστικές λύσεις. Όμως τα ίδια αυτά συμφέροντα απειλούν να υποσκάψουν τις προσπάθειές του. Απευθύνω έκκληση σε όλους τους συναδέλφους να λάβουμε υπόψη τα συνολικά συμφέροντα της δημοκρατικής πολιτικής του Κοινοβουλίου και να μην προωθούμε τα συμφέροντα κάποιων ομάδων. Ας δείξουμε όντως, μέσω της πλειοψηφίας υπέρ της έκθεσης Corbett, ότι είμαστε σε θέση να επιτύχουμε τέτοιους στόχους και ας μην τέξουν αυτήν τη φορά οι προσπάθειες μας έναν μυν. Ας έχει το θάρρος το Κοινοβούλιο να ξεπεράσει τις κακές του συνήθειες."@el8
"Mr President, I am especially delighted that I can comment on the important Corbett report concerning a more political and more exciting Parliament that also appeals to the press and the people. A real parliament, in other words. Needless to say, we as Parliament still too often lack powers. In defence, migration, agriculture and in other areas too, and this is what the fight in the Convention about the future of Europe is about. At the moment, the European Commission and Council are often too technocratic in this respect too. They drag us down into detail and thus conceal the real political choices. These are subsequently brought to us in an ambiguous format which, in turn, has a negative bearing on their appeal to the citizen.
Perhaps we as Parliament should be given a temporary foot and mouth inquiry committee, modelled on the BSE inquiry committee. These are ways in which we can turn into a tiger rather than a toothless lamb. Every parliamentary committee can already develop activities in order to become more powerful, and we actually want to gain a more solid position as Parliament, much like the American Congress and the Senate.
Today, we are, in fact, tackling a component, an important component in which tradition, technocracy and – unfortunately – conservatism have hampered us too much in order to become a more political and more interesting parliament. Nowadays, we often have a list, sometimes in the form of insulting one-minute statements, which make a mockery of the parliamentary debates. The most insulting of all must be that the Commission and the Council sometimes take up three times as much speaking time as all the group leaders combined. I would ask the Commission and the Council at this stage to adopt more stringent restrictions of their own volition. Subsequently, we ourselves must limit the number of speakers on behalf of the group. We must liven up the debate here and there by using the catch-the-eye principle. This principle should not be used for empty talk, but exactly allow those who have already spoken to take the floor again, so that a true dialogue can take place.
I should now like to turn to the point of urgent debates. I have the honour of coordinating the urgent resolutions on behalf of the PSE Group. This is often a disgrace in my view. The groundwork is far too cursory and judgment is passed on all manner of things without the specialist committees being involved. I recognise that human rights can warrant a resolution and be of value to a government or country involved. These, however, should be prepared thoroughly and be closely monitored, even following adoption, and be given a sound follow-up. My group supports the idea of the human rights/NGO community and in this respect, has asked Pat Cox and yourselves to set up a parliamentary committee with a wide remit, much like the Committee on Women’s Rights and Equal Opportunities, at the earliest opportunity. In that case, the urgent debates can be abolished and we will gain a far better and more credible perspective. I am interested to hear the reactions to this.
Mr Corbett has done a considerable amount of work and made compromises in order to reach a common position. With this, Parliament has searched its own conscience. We as Parliament, would, pending the forthcoming enlargement by 10 to 12 new Member States, ask for frequent reforms of all European institutions, including the Council and the Commission. This is also required as a matter of urgency. However, we should not at the same time be frightened about carrying out reforms that are desperately needed ourselves. We should admit that the previous reforms of the European Parliament have achieved precious little. They can be summed up as much ado about nothing. This is because individual interests, interests of smaller groups, one-sided interests and ever tighter legislation, time and again, result in voting on hundreds of amendments, split votes and roll-call votes. Mr Corbett has made a valiant effort in all these areas and has sought to compromise. However, the self-same interests are threatening to undermine the whole show again. I call on all fellow MEPs to serve the total interest of our Parliament’s democratic politics and not to remain focused on one-sided interests. Indeed, by voting on the Corbett report with a majority, we should demonstrate that we are up to the task, and the fruits should be a little more significant this time. Parliament should have the courage to shrug off its past."@en3
"(NL) Señor Presidente, me complace enormemente poder intervenir esta tarde aquí para hablar acerca del destacado informe Corbett referido a un parlamento más político y activo, algo que también beneficiará a la prensa y a los ciudadanos. Es decir: un auténtico parlamento. En la actualidad, aun nos encontramos a menudo limitados por nuestras competencias como Parlamento. Defensa, inmigración, agricultura,... se pueden nombrar otros ámbitos por los que estamos luchando en la Convención acerca del futuro de Europa. En la actualidad, la Comisión Europea y el Consejo actúan en este sentido de forma excesivamente tecnocrática. Nos inundan con detalles secundarios y ocultan las auténticas decisiones políticas. Éstas se tratan de forma insuficiente en este lugar, lo que sin duda va en detrimento de los intereses de los ciudadanos.
Quizás deberíamos contar como Parlamento con una comisión temporal de investigación de la fiebre aftosa, tal y como se hizo en su momento con la comisión de investigación de la EBB. Esas son las medidas que pueden convertirnos en un tigre en lugar de un cordero sin dientes. Todas las comisiones parlamentarias pueden desempeñar en la actualidad actividades para cobrar más fuerza y lo que pretendemos en realidad es adquirir una posición más sólida como Parlamento siguiendo el ejemplo del Congreso y del Senado estadounidenses.
Hoy en día solo tocamos una parte, una parte importante, en la que la tradición, la tecnocracia y, lamentablemente, el conservadurismo han obstaculizado en gran medida la consecución de un parlamento más político e interesante. Ahora, a menudo nos encontramos con una acumulación de
a veces insultantes, que convierten los debates parlamentarios en un circo. Lo más insultante de todo es que la Comisión y el Consejo a veces hablan el triple que todos los portavoces de los grupos juntos. Quisiera pedir de antemano a la Comisión y al Consejo que se autoimpongan voluntariamente mayores limitaciones. A continuación, debemos limitar nosotros el número de personas que intervengan en nombre del grupo. En algunos casos deberíamos animar el debate aplicando el principio de
Dicho principio no deberá emplearse para flecos sueltos, sino precisamente para conceder de nuevo la palabra a quienes acaban de intervenir y facilitar así las respuestas mutuas.
Y esto nos lleva, Señor Presidente, a la cuestión de las urgencias. Tengo el honor de coordinar las resoluciones de urgencia para el Grupo del PSE. A menudo resulta lamentable. La preparación es escasa y se suelen emitir dictámenes acerca de cualquier tema sin contar con la ayuda de comisiones especializadas. Reconozco que los derechos humanos merecen una resolución y constituyen una medida para valorar un gobierno o país concreto. Sin embargo, es preciso contar con una preparación adecuada para poder efectuar un correcto seguimiento y control posterior. Mi Grupo respalda la idea de una comunidad de ONG en el ámbito de los derechos humanos y desea solicitarle al Sr. Pat Cox y a usted la creación de una comisión parlamentaria al estilo de la Comisión de los Derechos de la Mujer en el menor plazo posible. De este modo, podremos prescindir de las urgencias y contaremos con una perspectiva mejor y más creíble. Tengo curiosidad por conocer las reacciones a esta petición.
El Sr. Corbett ha realizado una gran labor y ha llegado a compromisos para alcanzar una postura común. El Parlamento se hace de este modo un favor. Como Parlamento y en vista de la próxima ampliación con entre 10 y 12 nuevos Estados Miembros, demandamos una amplia regularidad en las reformas de todas las instituciones europeas como el Consejo y la Comisión. Es algo necesario. No debemos ser reticentes a la hora de llevar a cabo unas reformas imprescindibles. Debemos admitir que las anteriores reformas del Parlamento Europeo han dado a luz una especie de ratón. Mucho ruido y pocas nueces. Esto se debe a que los intereses individuales, los intereses de los grupos minoritarios, los intereses partidistas y el afinamiento de las leyes nos llevan una y otra vez, sin necesidad alguna, a votaciones vacuas, a votaciones divididas y a votaciones solidarias. En todos estos ámbitos, Corbett ha tratado con valentía de lograr un compromiso. De nuevo corremos el riesgo de que los mismos intereses manden todo al traste. Hago un llamamiento a todos los colegas para que defiendan el interés general de la política democrática de nuestro Parlamento abandonando la defensa de intereses partidistas. Demostremos a través de una votación mayoritaria a favor del informe Corbett que estamos preparados y no permitamos que esta vez se dé a luz de nuevo un ratón. Que el Parlamento tenga la valentía de sobreponerse a su propia sombra."@es12
"Arvoisa puhemies, olen erityisen iloinen voidessani puhua täällä tänä iltana jäsen Corbettin tärkeästä mietinnöstä, jossa käsitellään parlamentin kehittämistä poliittisemmaksi ja jännittävämmäksi, niin että se kiinnostaisi myös lehdistöä ja kansalaisia. Siis oikeaksi parlamentiksi. Tällä hetkellä Euroopan parlamentilta puuttuu tietysti vielä liian usein toimivaltaa. Puolustuksen, maahanmuuton ja maatalouden lisäksi voidaan mainita muitakin alueita, ja niistä me taistelemme Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä valmistelukunnassa. Euroopan komissio ja neuvosto käyttäytyvät täällä nykyään usein liian teknokraattisesti. Ne vetävät meidät mukaan yksityiskohtiin ja piilottavat sillä tavalla aidot poliittiset valinnat. Niitä ei sitten käsitellä täällä riittävän selkeästi, mikä taas tietysti vaikuttaa kielteisesti kansalaisten tuntemaan mielenkiintoon.
Ehkä Euroopan parlamentin pitää saada väliaikainen suu- ja sorkkatautia käsittelevä tutkintavaliokunta samaan tapaan kuin aiemmin BSE-tutkintavaliokunta. Sellaiset välineet voivat tehdä meidät hampaattomasta lampaasta tiikeriksi. Jokainen parlamentin valiokunta voi jo nyt kehittää toimintoja valiokunnan vahvistamiseksi, ja me haluamme itse asiassa parlamentille vankempaa asemaa Yhdysvaltojen kongressin ja senaatin esikuvan mukaan.
Tänään käymme käsiksi itse asiassa tärkeään osaan, jonka kohdalla perinteet, teknokraattisuus ja valitettavasti konservatiivisuus ovat aivan liian usein estäneet parlamenttia muuttumasta poliittisemmaksi ja kiinnostavammaksi. Nyt parlamentilla on usein luettelo, joskus loukkaavina yhden minuutin puheenvuoroina, jotka tekevät parlamentin keskusteluista keskustelun irvikuvan. Kaikkein loukkaavinta on kuitenkin, että komissio ja neuvosto käyttävät joskus kolme kertaa enemmän puheaikaa kuin kaikki ryhmäjohtajat yhteensä. Haluaisin jo etukäteen pyytää komissiota ja neuvostoa asettamaan itselleen vapaaehtoisesti tiukemmat rajat. Sen lisäksi meidän itsemme pitää rajoittaa ryhmän nimissä puhuvien määrää. Paikka paikoin meidän pitää elävöittää keskustelua käyttämällä puhemiehen huomion kiinnittämiseen perustuvaa puheenvuorojen myöntämismenettelyä. Tätä periaatetta ei pidä käyttää irrallisiin huomautuksiin vaan puheenvuoron antamiseksi uudestaan juuri niille, jotka ovat jo puhuneet, jotta keskustelijat voivat todella reagoida toisiinsa.
Sitten kiireelliset asiat, arvoisa puhemies. Minulla on kunnia koordinoida PSE-ryhmän puolesta kiireellisiä asioita koskevat päätöslauselmat. Minusta siinä tapahtuu joskus tosi pahoja kömmähdyksiä. Niitä valmistellaan aivan liian vähän ja niissä esitetään mielipiteitä vähän kaikesta ottamatta yhteyttä erikoisvaliokuntiin. Myönnän, että ihmisoikeudet voivat olla päätöslauselmien arvoisia ja arvokkaita myös asianosaiselle hallitukselle tai maalle. Päätöslauselmat pitää kuitenkin valmistella hyvin, hyväksyttyjä päätöslauselmia pitää seurata huolellisesti ja niille pitää varmistaa kunnollinen seuranta. Ryhmäni kannattaa ihmisoikeusjärjestöjen ja riippumattomien järjestöjen ajatusta ja pyytääkin siihen liittyen Pat Coxia ja teitä tekemään aloitteen parlamentaarisesta valiokunnasta ilman aihetta, naisten oikeuksien valiokunnan tavoin, ja vieläpä mahdollisimman pian. Silloin kiireelliset asiat voidaan poistaa käytöstä, ja parlamentin näkemyksestä tulee paljon parempi ja uskottavampi. Odotan kiinnostuneena reaktioita tähän ehdotukseen.
Jäsen Corbett on tehnyt huomattavan määrän työtä ja kompromisseja päästäkseen yhteiseen näkemykseen. Parlamentti myöntää tässä kohdin oman syyllisyytensä. Parlamentti pyytää säännöllisin väliajoin kaikkien eurooppalaisten toimielinten, kuten neuvoston ja komission, uudistamista ottaen huomioon edessä oleva laajentuminen kymmenellä tai kahdellatoista uudella jäsenvaltiolla. Uudistukset ovatkin aivan välttämättömiä. Mutta silloin emme saa itse samaan aikaan arkailla omien välttämättömien uudistustemme toteuttamista. Myöntäkäämme, että Euroopan parlamentin edelliset uudistukset olivat tuloksiltaan mitättömiä. Paljon melua, vähän villoja. Se johtuu myös siitä, että yksittäiset etunäkökohdat, pienempien ryhmien edut, omien taustaryhmien edut ja lakien loputon viilaaminen johtavat meidät aivan turhaan yhä uudestaan loputtomiin äänestyksiin, kohta kohdalta -äänestyksiin ja nimenhuutoäänestyksiin. Kaikilla näillä alueilla jäsen Corbett yrittää urheasti ja pyrkii kompromissiin. Samaiset etunäkökohdat uhkaavat kuitenkin taas pilata kaiken. Pyydän kaikkia kollegoja ajamaan koko parlamentin ja sen demokraattisen politiikan asiaa sen sijaan, että he pitäytyisivät omien taustaryhmiensä etunäkökohdissa. Meidän pitää nyt todella osoittaa enemmistöllä Corbettin mietinnön äänestyksessä, että pystymme siihen, ja varmistaa, että tällä kertaa syntyy tuloksia. Parlamentin pitää nyt olla rohkea ja ylittää kaikki siihen kohdistuvat odotukset."@fi5
"Monsieur le Président, je me réjouis tout particulièrement ce soir d’avoir l’opportunité de m’exprimer sur le rapport Corbett, un rapport important qui vise à faire de ce Parlement une institution plus politique, plus passionnante et dont la presse et les citoyens suivraient donc plus volontiers les travaux. Nous aurions alors un vrai parlement. Bien sûr, trop de compétences parlementaires continuent de nous échapper. Défense, immigration, agriculture, la liste est longue. Nous nous battons au sein de la Convention sur l’avenir de l’Europe pour les obtenir. Actuellement, la Commission européenne et le Conseil se montrent ici sous un jour par trop technocratique. Ils nous entraînent dans les détails, nous dissimulant ainsi les choix politiques véritables. Ces choix n’apparaissent pas assez clairement sous leur vrai jour ici, ce qui ne manque pas d’amplifier encore le désintérêt des citoyens à notre égard.
Le Parlement devrait peut-être se doter d’une commission d’enquête provisoire sur la fièvre aphteuse, comme il l’a fait pour l’ESB. Ce sont là des moyens susceptibles de nous donner la force du tigre et de ne plus jouer les agneaux inoffensifs. Chacune des commissions parlementaires dispose d’ores et déjà de la possibilité de déployer ses activités pour gagner en puissance et notre volonté, après tout, est de renforcer le Parlement en nous inspirant de l’exemple du congrès et du sénat des États-Unis.
Nous nous attaquons aujourd’hui à un morceau important, sachant que la tradition, la technocratie et le conservatisme, malheureusement, nous ont empêchés trop souvent de donner du contenu politique et de l’intérêt à ce Parlement. Nous devons subir actuellement ces interventions en forme d’énumérations - ce sont parfois des déclarations d'une minute
la risée des débats parlementaires. Le comble de la vexation est même atteint lorsque la Commission et le Conseil prennent la parole jusqu’à trois fois plus longtemps que tous les chefs de groupes réunis. Je voudrais dès maintenant appeler la Commission et le Conseil à s’imposer volontairement une limitation draconienne de leur temps de parole. Par ailleurs, nous devons nous-mêmes restreindre le nombre d’orateurs s’exprimant au nom d’un groupe. De temps à autre, il nous faudra rendre le débat plus vivant en ayant recours au principe "catch the eye", en attirant l'attention du président. Ce principe ne doit pas être utilisé pour des interventions qui ne riment à rien mais bien pour laisser ceux qui ont déjà pris la parole s’exprimer à nouveau, afin que chacun puisse réagir à ce qui vient d’être dit.
Ensuite, Monsieur le Président, il y a le point des urgences. J’ai l’honneur de coordonner les résolutions d’urgence du groupe PSE. J’éprouve souvent de la honte en faisant ce travail. Préparation bâclée, avis exprimés sur les sujets les plus divers sans que les commissions spécialisées soient mises à contribution. Je puis admettre que les droits de l’homme méritent une résolution et que ces résolutions aient de l’importance pour un gouvernement ou un pays. Ce n’est pourtant pas une raison pour négliger leur préparation et, leur adoption acquise, le suivi dont elles doivent faire l’objet. Mon groupe est favorable à l’idée de la communauté droits de l’homme/ONG et émet une requête à Pat Cox ainsi qu’à vous afin que nous établissions une commission parlementaire, dans l’esprit de la commission des droits de la femme, et dans les délais les plus brefs. Les urgences pourront alors passer aux oubliettes et nous jouirons d’une perspective bien meilleure et beaucoup plus crédible. Je suis impatient de voir les réactions que suscitera cette idée.
M. Corbett a abattu un travail impressionnant et conclu de très nombreux compromis pour parvenir à une position commune. Le Parlement balaye ainsi devant sa porte. Dans la perspective prochaine de l’élargissement à 10 ou 12 nouveaux États membres, le Parlement appelle très régulièrement de ses vœux la réforme de toutes les institutions européennes, notamment celle du Conseil et de la Commission. Cette réforme est plus que nécessaire. Mais ne craignons pas non plus de mettre en œuvre les réformes qui s’imposent dans notre Parlement. Reconnaissons que les réformes antérieures du Parlement européen étaient lacunaires, que la montagne a accouché d’une souris, que l’on a fait beaucoup de bruit pour rien. Tout cela parce que les intérêts individuels, les intérêts des petits groupes, les intérêts particuliers, les tatillons nous font systématiquement nous échouer sans nécessité aucune dans des votes interminables, des votes séparés et des votes par appel nominal. Sur tous ces points, M. Corbett a vaillamment tenté d’avancer et cherché un compromis. Pourtant, ces mêmes intérêts menacent de faire à nouveau triompher le chaos. J’appelle tous mes collègues à prendre la défense des intérêts globaux de la politique démocratique de notre Parlement et à se détourner de tout intérêt de groupe. Montrons par un vote majoritaire en faveur du rapport Corbett que nous en sommes capables et faisons en sorte cette fois-ci que la montagne accouche de quelque chose de plus imposant qu’une souris. Aidons le Parlement à avoir le courage de se débarrasser de son ombre."@fr6
"Signor Presidente, sono particolarmente lieto di poter intervenire stasera sulla importante relazione Corbett relativa a un Parlamento più politico e appassionante e interessante anche per la stampa e per i cittadini. Un vero Parlamento, quindi. Spesso oggi al Parlamento ci mancano competenze: la difesa, le migrazioni, l'agricoltura, e si possono citare anche altri campi. Ed è per questo che ci stiamo battendo nella Convenzione sul futuro dell'Europa. Attualmente la Commissione europea e il Consiglio spesso hanno un carattere troppo tecnocratico, ci trascinano nelle questioni di dettaglio, nascondendo le vere scelte politiche, di cui si parla in termini troppo nebulosi, il che è nocivo per l'interesse dei cittadini.
Forse il Parlamento dovrebbe costituire una commissione temporanea d'inchiesta per l'afta epizootica, come quella che abbiamo avuto per la BSE. Sono strumenti che possono trasformare il Parlamento dall'attuale agnellino senza denti in una tigre. Ogni commissione parlamentare può già svolgere attività che la rendano più forte e vogliamo che il Parlamento assuma una posizione più forte seguendo l'esempio del Congresso e del Senato americani.
Oggi affrontiamo una parte importante in cui la tradizione, la tecnocrazia e purtroppo il conservatorismo ci hanno impedito fin troppo di diventare un Parlamento più politico e interessante. Adesso le nostre discussioni parlamentari sono inesistenti, spesso sono solo un elenco di dichiarazioni a volte di un solo minuto
quasi offensive. La cosa più offensiva di tutte è che la Commissione e il Consiglio dispongono in totale del triplo del tempo di parola a disposizione di tutti i presidenti dei gruppi messi insieme. Chiedo in anticipo a Consiglio e Commissione di volersi imporre volontariamente maggiori limitazioni. Poi dobbiamo ridurre il numero di oratori a nome dei gruppi. Dobbiamo rendere più vivaci le discussioni ricorrendo al principio “
che non deve essere usato per colpi a salve, bensì per ridare la parola a coloro che sono già intervenuti per consentire loro una reazione.
E poi, signor Presidente, ci sono le urgenze. Ho l'onore di coordinare per il gruppo PSE le risoluzioni sulle urgenze. Spesso però trovo che siano un disonore. Il tempo per prepararle è insufficiente e si esprime un giudizio su tutto senza coinvolgere le commissioni specializzate. Riconosco che i diritti dell'uomo possano meritare una risoluzione e che siano importanti per un governo o un paese coinvolto. Tuttavia occorre prepararle bene e dare loro un seguito anche dopo l'approvazione, con un
fattuale. Il mio gruppo appoggia l'idea della comunità delle ONG/diritti umani e rivolge al Presidente Pat Cox e a lei la richiesta di giungere il prima possibile a una commissione parlamentare sulla falsa riga della commissione per i diritti della donna. Così potremo abolire le urgenze con una prospettiva molto migliore e molto più credibile. Aspetto con ansia i vostri commenti in proposito.
L'onorevole Corbett ha fatto un lavoro enorme e ha formulato compromessi per giungere a una posizione comune. Il Parlamento così si fa un esame di coscienza e chiede, soprattutto in vista del prossimo ampliamento a 10 o 12 nuovi Stati membri, una riforma di tutte le Istituzioni europee, come il Consiglio e la Commissione. E' davvero necessario, ma nel contempo non dobbiamo temere di portare avanti l'indispensabile riforma della nostra Istituzione. Riconosciamo che le precedenti riforme del Parlamento europeo hanno ottenuto ben poco. Tanto fumo e poco arrosto, anche perché a causa di interessi individuali, interessi dei gruppi più piccoli, interessi di parte quando si tratta di rivedere una legge in senso restrittivo sfociamo sempre, senza che ce ne sia la necessità, in votazioni fiume, votazioni per parti separate e votazioni nominali. In tutti questi campi l'onorevole Corbett fa un coraggioso tentativo e ha cercato il compromesso. Tuttavia gli stessi interessi minacciano di guastare la festa. Lancio un appello a tutti i colleghi affinché difendano l'interesse generale della politica democratica del nostro Parlamento, piuttosto che continuare a pensare solo a interessi di parte. Mostriamo con una maggioranza al momento del voto sulla relazione Corbett che ne siamo capaci e cerchiamo questa volta di ottenere un risultato consistente. Che il Parlamento per un volta dia prova di coraggio."@it9
"Mr President, I am especially delighted that I can comment on the important Corbett report concerning a more political and more exciting Parliament that also appeals to the press and the people. A real parliament, in other words. Needless to say, we as Parliament still too often lack powers. In defence, migration, agriculture and in other areas too, and this is what the fight in the Convention about the future of Europe is about. At the moment, the European Commission and Council are often too technocratic in this respect too. They drag us down into detail and thus conceal the real political choices. These are subsequently brought to us in an ambiguous format which, in turn, has a negative bearing on their appeal to the citizen.
Perhaps we as Parliament should be given a temporary foot and mouth inquiry committee, modelled on the BSE inquiry committee. These are ways in which we can turn into a tiger rather than a toothless lamb. Every parliamentary committee can already develop activities in order to become more powerful, and we actually want to gain a more solid position as Parliament, much like the American Congress and the Senate.
Today, we are, in fact, tackling a component, an important component in which tradition, technocracy and – unfortunately – conservatism have hampered us too much in order to become a more political and more interesting parliament. Nowadays, we often have a list, sometimes in the form of insulting one-minute statements, which make a mockery of the parliamentary debates. The most insulting of all must be that the Commission and the Council sometimes take up three times as much speaking time as all the group leaders combined. I would ask the Commission and the Council at this stage to adopt more stringent restrictions of their own volition. Subsequently, we ourselves must limit the number of speakers on behalf of the group. We must liven up the debate here and there by using the catch-the-eye principle. This principle should not be used for empty talk, but exactly allow those who have already spoken to take the floor again, so that a true dialogue can take place.
I should now like to turn to the point of urgent debates. I have the honour of coordinating the urgent resolutions on behalf of the PSE Group. This is often a disgrace in my view. The groundwork is far too cursory and judgment is passed on all manner of things without the specialist committees being involved. I recognise that human rights can warrant a resolution and be of value to a government or country involved. These, however, should be prepared thoroughly and be closely monitored, even following adoption, and be given a sound follow-up. My group supports the idea of the human rights/NGO community and in this respect, has asked Pat Cox and yourselves to set up a parliamentary committee with a wide remit, much like the Committee on Women’s Rights and Equal Opportunities, at the earliest opportunity. In that case, the urgent debates can be abolished and we will gain a far better and more credible perspective. I am interested to hear the reactions to this.
Mr Corbett has done a considerable amount of work and made compromises in order to reach a common position. With this, Parliament has searched its own conscience. We as Parliament, would, pending the forthcoming enlargement by 10 to 12 new Member States, ask for frequent reforms of all European institutions, including the Council and the Commission. This is also required as a matter of urgency. However, we should not at the same time be frightened about carrying out reforms that are desperately needed ourselves. We should admit that the previous reforms of the European Parliament have achieved precious little. They can be summed up as much ado about nothing. This is because individual interests, interests of smaller groups, one-sided interests and ever tighter legislation, time and again, result in voting on hundreds of amendments, split votes and roll-call votes. Mr Corbett has made a valiant effort in all these areas and has sought to compromise. However, the self-same interests are threatening to undermine the whole show again. I call on all fellow MEPs to serve the total interest of our Parliament’s democratic politics and not to remain focused on one-sided interests. Indeed, by voting on the Corbett report with a majority, we should demonstrate that we are up to the task, and the fruits should be a little more significant this time. Parliament should have the courage to shrug off its past."@lv10
"Senhor Presidente, regozijo-me particularmente com o facto de esta noite me ser dado falar aqui sobre o importante relatório Corbett, que trata de um parlamento mais político e mais fascinante, de um parlamento que interesse, inclusive, à imprensa e aos cidadãos; de um autêntico parlamento, portanto. É claro que, actualmente, como Parlamento, ainda acontece, com demasiada frequência, encontrarmo-nos desprovidos de competências, no domínio da defesa, da migração, da agricultura, além de outros domínios, que podem referir-se, sobre os quais travamos a batalha na Cimeira de Sevilha sobre o Futuro da Europa. Actualmente, a Comissão Europeia e o Conselho ainda têm aqui, frequentemente, uma atitude demasiado tecnocrata. Arrastam-nos consigo para pormenores, ocultando, desse modo, as verdadeiras opções políticas, que, depois, não vêm aqui à colação com suficiente clareza, o que, evidentemente, é, por sua vez, negativo para os interesses do cidadão.
Talvez, como Parlamento, devamos criar uma comissão de inquérito temporária para as PME, como se fez, em tempos, com a Comissão de Inquérito relativa à BSE. Essas comissões constituem recursos que podem fazer de nós um tigre, em vez de um cordeiro desdentado. Cada comissão parlamentar pode, já neste momento, desenvolver actividades tendentes a torná-la mais forte. O que nós pretendemos, na verdade, é vir a ocupar uma posição mais firme, como Parlamento, a exemplo do Congresso e do Senado americanos.
Com efeito, estamos hoje a abordar um elemento, um elemento importante, em que a tradição, a tecnocracia e, infelizmente, o conservantismo, nos impediram demasiadas vezes de nos tornarmos um Parlamento mais político e mais interessante. Neste momento acontece com frequência obtermos uma simples enumeração, por vezes em ofensivas
que transformam o debate parlamentar numa paródia de debate. O mais ofensivo de tudo é, realmente, o facto de, por vezes, a Comissão e o Conselho, juntos, fazerem uso da palavra durante o triplo do tempo que cabe aos dirigentes dos grupos, na totalidade. Queria solicitar já antecipadamente à Comissão e ao Conselho que também se auto-imponham, voluntariamente, restrições mais rigorosas. Em seguida, nós próprios devemos restringir o número de oradores que fazem uso da palavra em nome de cada grupo. Temos de animar o debate aqui e ali, fazendo uso do princípio
princípio que não deve ser utilizado para observações soltas, mas precisamente para conceder de novo a palavra àqueles que dela já fizeram uso, de molde a haver, realmente, possibilidade de resposta mútua.
Depois, Senhor Presidente, há o ponto relativo às urgências. Cabe-me a honra de coordenar para o Grupo PSE as resoluções em matéria de urgências. Muitas vezes considero que isso constitui uma condenação. A preparação é demasiado curta, emitem-se juízos sobre tudo e mais alguma coisa, sem, para o efeito, se pedir a ajuda das comissões especializadas. Reconheço que os direitos do Homem podem merecer uma resolução, bem como ser valiosos para um governo ou país envolvido. Estas resoluções devem, porém, ser bem preparadas e, inclusive, após a sua aprovação, devem ser devidamente seguidas e ter um sólido
. O meu grupo apoia a ideia da comunhão direitos do Homem/ONG, apelando, neste caso também para o senhor Presidente do Parlamento Europeu, Pat Cox, bem como para o senhor, no sentido de se criar, o mais urgentemente possível, uma comissão parlamentar sem mais
Comissão dos Direito da Mulher e da Igualdade de Oportunidades, o que permite eliminar as urgências, passando nós a ter uma perspectiva muito melhor e mais credível. Aguardo com curiosidade as reacções a este ponto.
O senhor deputado Corbett levou a cabo uma considerável quantidade de trabalho, tendo concluído alguns compromissos para chegar a uma posição comum. Com isto, o Parlamento mete a mão na própria consciência. Na nossa qualidade de Parlamento, e tendo em vista o iminente alargamento a 10 ou 12 novos Estados-Membros, pedimos, assiduamente, reformas de todas as Instituições europeias, como o Conselho e a Comissão, reformas que são absolutamente necessárias. Todavia, ao mesmo tempo, também não devemos acanhar-nos de nós próprios levarmos a cabo reformas, que são necessárias como pão para a boca. Reconheçamos que as anteriores reformas do Parlamento Europeu deram à luz um rato. Muita parra pouca uva, o que se fica a dever também ao facto de interesses individuais, interesses de pequenos grupos, interesses partidários e a radicalização das leis nos conduzirem sempre, sem qualquer necessidade, a votações intermináveis, a votações por partes e votações nominais. Em todos estes domínios, o senhor deputado Corbett faz uma corajosa tentativa, e procura chegar a um compromisso. Uma vez mais, porém, os mesmos interesses ameaçam deitar tudo a perder. Apelo para todos os colegas no sentido de defenderem os interesses gerais da política democrática do nosso Parlamento e de não se deixarem deter por interesses partidários. Demonstremos, de facto, com uma maioria na votação sobre o relatório Corbett, que temos capacidade para o fazer, e demos, desta vez, à luz algo mais do que um rato. Que o Parlamento tenha a coragem de se ultrapassar a si próprio."@pt11
"Herr talman! Jag är mycket glad över att jag i dag får tala om det mycket viktiga betänkandet av Corbett om ett mer politiskt och mer spännande parlament som är intressant för pressen och för medborgarna också. Ett riktigt parlament alltså. I dag saknar vi som parlament ofta behörighet. Försvar, migration, jordbruk, man kan nämna fler ämnen och om dessa kämpar vi i konventet om Europas framtid. För närvarande är Europeiska kommissionen och rådet också ofta för teknokratiska. De släpar med oss i detaljer och döljer på det sättet de verkligt politiska alternativen. De kommer sedan inte tillräckligt tydligt i fråga här och det är naturligtvis i sin tur negativt för medborgarnas intresse.
Vi måste kanske som parlament få en tillfällig undersökningskommission för mul- och klövsjukan, som vi tidigare hade BSE-undersökningskommissionen. Det är medel som kan göra oss till en tiger i stället för ett tandlöst lamm. Varje parlamentsutskott kan redan nu vidta åtgärder för att bli kraftigare och vi vill egentligen ha en stabilare ställning som parlament liksom den amerikanska kongressen och senaten.
I dag tar vi upp en del, en viktig del varvid tradition, teknokrati och tyvärr konservatism hindrat oss alldeles för mycket från att bli ett mer politiskt och mer intressant parlament. Nu har vi ofta en sammanfattning, ibland i förnedrande
som gör parlamentsdebatterna till ett skämt. Det mest förnedrande av allt är väl att kommissionen och rådet ibland tillsammans får tala tre gånger så länge som alla gruppledare tillsammans. Jag skulle redan på förhand vilja uppmana kommissionen och rådet att frivilligt inskränka sig själva ordentligt. Vidare måste vi själva begränsa antalet talare för partigruppen. Här och där måste vi liva upp debatterna genom att använda oss av
principen. Den principen får inte användas för löst snack utan just för att på nytt ge ordet till den som nyss talat så att man verkligen kan reagera på varandra.
Sedan, herr talman, frågan om brådskande ärenden. Jag har äran att för PSE-gruppens räkning samordna resolutionerna i brådskande frågor. Det tycker jag ofta är ett misslyckande. Förberedelserna är alldeles för korta och det görs uttalanden om både det ena och det andra utan att engagera de specialiserade utskotten. Jag håller med om att mänskliga rättigheter kan förtjäna en resolution och även kan vara av betydelse för berörda regeringar eller länder. De måste dock vara väl förberedda och även följas upp noga efter att de antagits. Min partigrupp stöder människorätts-/NGO-gemenskapens tanke och uppmanar i det sammanhanget även Pat Cox och er att inrätta ett parlamentsutskott utan portfölj, som utskottet för kvinnors rättigheter, och det så snabbt som möjligt. Då kan de brådskande frågorna avskaffas och har vi ett mycket bättre och trovärdigare perspektiv. Jag är nyfiken på reaktionerna på det här.
Corbett har gjort ett stort arbete och slutit många kompromisser för att komma fram till en gemensam ståndpunkt. Parlamentet rannsakar härmed sitt eget samvete. Med beaktande av utvidgningen av unionen med 10 till 12 nya medlemsstater begär vi som parlament regelbundet reformer av alla europeiska institutioner, såsom rådet och kommissionen. Det behövs verkligen. Då får vi dock samtidigt inte vara rädda för att själva genomföra de förändringar som krävs. Låt oss erkänna att de förra reformerna av Europaparlamentet inte var särskilt genomgripande. Mycket väsen för ingenting. Det kommer sig också av att enskilda intressen, små gruppers intressen, delintressen, finslipning av lagar ständigt får oss att utan någon egentlig nödvändighet hamna i ändlösa omröstningar, delade omröstningar
och omröstningar med namnupprop. På alla dessa områden gör Corbett ett tappert försök och har han sökt en kompromiss. Samma intressen hotar dock på nytt att infektera det hela. Jag uppmanar alla kolleger att ta till sig totalintresset för vårt parlaments demokratiska politik och inte fastna i delintressen. Låt oss med en majoritet vid omröstningen om Corbettbetänkandet visa att vi kan det och att vi går längre den här gången. Låt parlamentet våga gå över sin egen skugga."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"a la"11
"catch the eye-"13,2,1
"catch the eye."8,12
"catch the eye”,"9
"declaraciones en el último minuto"12
"follow-up"11,9
"one minute statements"1,11,7
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples