Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-30-Speech-4-009"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020530.2.4-009"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, mes chers collègues, la proposition de la Commission au Conseil du 25 juillet 2001 concernant le régime des aides d'État à l'industrie houillère a un certain nombre de qualités et un petit défaut.
La première de ces qualités est qu'elle indispensable. La deuxième est que c'est effectivement un pas important dans la bonne direction pour cette industrie. Le léger défaut est qu'elle recèle un certain nombre d'imprécisions qui n'ont pas été levées en Commission.
Cette proposition est indispensable car le précédent régime vient à expiration en juillet 2002 ; d'où la nécessité de disposer d'un nouveau texte. Elle est surtout indispensable du fait de l'expiration du traité CECA, fondement juridique du précédent règlement des aides à l'industrie houillère. Or, la restructuration de l'industrie houillère n'est pas achevée, tant sans faut, en Europe et donc il ne pouvait être question de ne pas disposer d'un nouveau texte, d'un nouveau règlement sur ce régime des aides d'État. Cette proposition est aussi un pas dans la bonne direction dans la mesure où elle prévoit l'arrêt des aides à la production pour 2007. En effet, je crois qu'il est inéluctable et souhaitable d'inscrire la fin de ces aides du fait de la réintégration des produits du charbon et de l'acier dans le droit commun du traité de l'Union européenne suite à l'expiration du traité CECA.
Mon attention et la discussion en Commission ont porté sur l'innovation de mon point de vue de ce texte, une innovation importante, puisqu'elle consiste dans le soutien à la constitution de ce que l'on appelle un "socle indigène d'énergie primaire" destiné à préserver l'indépendance de l'Union européenne pour ce produit.
Cette création est un peu surprenante dans un texte qui n'a a priori qu'un objet technique. En tout cas, elle appelle et elle a appelé de ma part et de la part d'un certain nombre d'autres collègues les remarques suivantes : l'Europe est-elle menacée si ce socle indigène d'énergie primaire n'était pas constitué ? Y a-t-il un intérêt stratégique à la constitution d'un tel socle ; en d'autres termes, est-ce que le charbon est stratégique et la production indigène de charbon dans une certaine limite est stratégique pour l'Union européenne ?
Ma réponse à ces deux questions est négative. Je considère, et les experts avec moi, que le marché charbonnier se caractérise au plan mondial à la fois par une grande dispersion de l'offre et une grande stabilité des prix à moyen et long termes. Le risque de pénurie est assez faible. De plus, nombre de produits pourraient prétendre à un rang stratégique et donc les réponses obtenues de la Commission - je le regrette - m'ont conduit à proposer de disjoindre cette novation dans ce texte pour traiter ce problème. La durée de validité de ce règlement est fixée à 2010. J'avais proposé de ramener la durée à 2007 par souci de cohérence car c'était l'année de cessation dans la proposition de la Commission des aides à la production. Je n'ai pas été suivi par la commission industrie - je le regrette - et mon rapport a été repoussé.
Cela étant, je vous propose de voter ce rapport dans le texte initial de la proposition de la Commission parce que malgré ces incertitudes, ces imprécisions, ces obscurités, le texte proposé va dans le bon sens ; celui d'un soutien à la restructuration de l'industrie houillère, mais un soutien qui sera limité dans le temps. Je crois que c'est le sens qu'il faut donner à ces soutiens, qui ne peuvent durer indéfiniment."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, mine damer og herrer, kære kolleger, Kommissionens forslag til Rådet den 25. juli 2001 om statsstøtte til kulindustrien har en række kvaliteter og en lettere skavank.
Den første af disse kvaliteter er, at det er uundværligt. Den anden er, at det faktisk er et vigtigt skridt i den rigtige retning for denne industri. Den lettere skavank er, at det rummer en række unøjagtigheder, som ikke er blevet taget op i Kommissionen.
Nærværende forslag er uundværligt, for den foregående ordning udløber i juli 2002, hvorfor det er nødvendigt med en ny tekst. Det er især uundværligt, fordi EKSF-traktaten, som er retsgrundlaget for den foregående støtteordning til kulindustrien, udløber. Men kulindustriens omstrukturering er langtfra tilendebragt i Europa, og der kunne derfor ikke være tale om at undvære en ny tekst, en ny forordning om statsstøtteordningen. Forslaget er også et skridt i den rigtige retning i den udstrækning, at det fastlægger et stop for produktionsstøtte i 2007. Faktisk tror jeg, at det på grund af kul- og stålprodukternes genkomst er uundgåeligt og ønskeligt at indskrive støttestoppet i EU-traktatens fællesret som en følge af EKSF-traktatens udløb.
Min opmærksomhed og Kommissionens drøftelse har drejet sig om det nyskabende, set fra mit synspunkt, i forordningen, en vigtig nyskabelse, eftersom den går ud på at støtte opbygningen af det, man kalder et "fundament af indenlandske primærenergikilder" for at bevare EU's uafhængighed med hensyn til produktet.
Denne nyskabelse er en smule overraskende i en forordning, hvis formål a priori kun er af teknisk karakter. I alle tilfælde kalder den og har kaldt på følgende bemærkninger fra mig og en række kolleger: Er Europa i farezonen, hvis omtalte fundament af indenlandske primærenergikilder ikke bliver en realitet? Ligger der en strategisk interesse i opbygningen af et sådant fundament, med andre ord, er kul en strategisk interesse, og er den indenlandske kulproduktion inden for visse grænser strategisk for EU?
Mit svar på de to spørgsmål er negativt. Jeg mener, og det gør eksperterne også, at kulmarkedet på verdensplan er kendetegnet ved såvel stor spredning i udbuddet som stor prisstabilitet på mellemlang og lang sigt. Risikoen for knaphedstilstande er forholdsvis lille. Endvidere er der mange produkter, der kunne aspirere til strategiske overvejelser, og derfor har Kommissionens svar - desværre - foranlediget mig til at foreslå at behandle denne nyskabelse i teksten særskilt for at løse problemet. Forordningen skal være gældende til 2010. Jeg havde foreslået, at den skulle udløbe i 2007 af kohærenshensyn, fordi det var det år, Kommissionens forslag nævnte for et stop for produktionsstøtte. Jeg er ikke blevet bakket op af Industriudvalget - det er jeg ked af - og min betænkning er blevet afvist.
Når det er sagt, foreslår jeg at stemme for denne betænkning i sin oprindelige udgave af Kommissionens forslag, for på trods af tekstens uafklarede spørgsmål, unøjagtigheder og uklarheder, så bevæger den sig i den rigtige retning, nemlig imod omstruktureringstøtte til kulindustrien, en støtte, som dog skal være tidsbegrænset. Jeg tror, at det er løsningen på vores støttespørgsmål, for støtten kan ikke blive ved i det uendelige."@da1
".
Herr Präsident, meine Damen und Herren Abgeordneten, liebe Kolleginnen und Kollegen! Der an den Rat gerichtete Vorschlag der Kommission vom 25. Juli 2001 über die staatlichen Beihilfen für die Steinkohlenindustrie weist eine Reihe von Vorzügen und einen kleinen Makel auf.
Der erste dieser Vorzüge besteht darin, dass er einer unbedingten Notwendigkeit entspricht, und der zweite, dass er für diesen Industriezweig einen bedeutenden Schritt in die richtige Richtung darstellt. Der kleine Makel ist, dass er einige Ungenauigkeiten aufweist, die im Ausschuss nicht ausgeräumt wurden.
Der Vorschlag entspricht einer unbedingten Notwendigkeit, denn die bisherige Beihilfenregelung läuft im Juli 2002 aus, so dass ein neuer Text gebraucht wird. Er ist vor allem auch deshalb notwendig, weil der EGKS-Vertrag als Rechtsgrundlage für die bisherige Beihilfenverordnung für die Steinkohlenindustrie ausläuft. Die Umstrukturierung der Steinkohlenindustrie in Europa ist jedoch bei Weitem noch nicht abgeschlossen; es ist also unbedingt ein neuer Text, eine neue Verordnung für diese staatlichen Beihilfen erforderlich. Dieser Vorschlag geht auch in die richtige Richtung, da er das Ende der Förderbeihilfen für 2007 vorsieht. Denn meiner Meinung nach ist es unvermeidbar und wünschenswert, das Ende dieser Beihilfen festzuschreiben, da die Kohle- und Stahlerzeugnisse aufgrund des Auslaufens des EGKS-Vertrags wieder unter das allgemeine Recht des Vertrags über die Europäische Union fallen.
Meine Aufmerksamkeit und die Diskussion im Ausschuss galten dem, was ich als eine Neuerung in diesem Text ansehe. Es handelt sich um eine bedeutende Neuerung, die in der Förderung der Bildung eines so genannten „Primärenergiesockels“ besteht, mit dem die Versorgungssicherheit für dieses Erzeugnis in der Europäischen Union gesichert werden soll.
Eine solche Neuregelung ist einigermaßen erstaunlich in einem Text, der von vorn herein nur eine technische Zweckbestimmung hat. Auf jeden Fall löste und löst sie bei mir und bei einer Reihe von anderen Kollegen folgende Fragen aus: Wäre Europa in Gefahr, wenn ein solcher Primärenergiesockel nicht gebildet wird? Besteht ein strategisches Interesse an der Bildung eines solchen Sockels; anders ausgedrückt, hat die Steinkohle strategische Bedeutung, hat die Steinkohlenförderung innerhalb gewisser Grenzen strategische Bedeutung für die Europäische Union?
Meine Antwort auf diese beiden Fragen lautet nein. Meiner Meinung nach – und auch nach Auffassung der Sachverständigen – ist der Kohleweltmarkt von einer großen Angebotsvielfalt und zugleich von einer hohen mittel- und langfristigen Preisstabilität gekennzeichnet. Das Risiko einer Kohlenknappheit ist also gering. Zudem müsste dann auch einer Reihe von weiteren Erzeugnissen eine strategische Bedeutung zuerkannt werden. Die von der Kommission gegebenen Antworten haben mich daher leider zu dem Vorschlag veranlasst, diese Neuerung zur Regelung dieses Problems aus dem Text herauszunehmen. Die Geltungsdauer dieser Verordnung läuft bis 2010. Im Interesse größerer Kohärenz hatte ich vorgeschlagen, die Geltungsdauer auf 2007 zu begrenzen, denn dieses Jahr war im Kommissionsvorschlag für das Auslaufen der Förderbeihilfen vorgesehen. Ich habe damit im Industrieausschuss keine Zustimmung gefunden, was ich bedauere, und mein Bericht wurde abgelehnt.
Daher schlage ich vor, diesem Bericht auf der Grundlage des ursprünglichen Kommissionsvorschlags zuzustimmen, da der vorgelegte Text trotz dieser Ungewissheiten, dieser Ungenauigkeiten und Unklarheiten in die richtige Richtung geht, nämlich einer Unterstützung der Umstrukturierung der Steinkohlenindustrie, die jedoch zeitlich begrenzt sein wird. Meiner Meinung nach muss diese Förderung so gehandhabt werden, denn sie kann nicht unbegrenzt andauern."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, αγαπητοί συνάδελφοι, η πρόταση της Επιτροπής προς το Συμβούλιο, στις 25 Ιουλίου 2001, σχετικά με το καθεστώς κρατικών ενισχύσεων προς τη βιομηχανία άνθρακα έχει ορισμένα πλεονεκτήματα και ένα μικρό μειονέκτημα.
Το πρώτο από τα πλεονεκτήματα αυτά είναι ότι είναι απαραίτητη. Το δεύτερο είναι ότι αποτελεί πράγματι σημαντικό βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση για την εν λόγω βιομηχανία. Το μικρό μειονέκτημα είναι ότι περιέχει ορισμένες ασάφειες οι οποίες δεν διευκρινίστηκαν κατά τη συζήτηση στην Επιτροπή.
Η πρόταση αυτή είναι απαραίτητη διότι το προηγούμενο καθεστώς λήγει τον Ιούλιο του 2002. Προκύπτει συνεπώς η ανάγκη να διαθέτουμε νέο κείμενο. Καθίσταται απαραίτητη κυρίως λόγω της λήξης της συνθήκης ΕΚΑΧ, η οποία αποτελεί το νομικό έρεισμα του προηγούμενου κανονισμού για τις ενισχύσεις προς τη βιομηχανία άνθρακα. Όμως, η αναδιάρθρωση της βιομηχανίας άνθρακα στην Ευρώπη δεν έχει ολοκληρωθεί, το αντίθετο μάλιστα, και συνεπώς ήταν αδύνατον να μην υπάρχει νέο κείμενο, νέος κανονισμός, για αυτό το καθεστώς κρατικών ενισχύσεων. Η πρόταση αποτελεί επίσης βήμα προς τη σωστή κατεύθυνση, στο μέτρο που προβλέπει την κατάργηση των ενισχύσεων της παραγωγής το 2007. Πράγματι, νομίζω ότι είναι αναπόφευκτο και σκόπιμο να τεθεί τέλος σε αυτές τις ενισχύσεις, λόγω της επανένταξης των προϊόντων άνθρακα και χάλυβα στο κοινό δίκαιο της συνθήκης για την Ευρωπαϊκή Ένωση, μετά την εκπνοή της συνθήκης ΕΚΑΧ.
Η προσοχή μου και η συζήτηση στην Επιτροπή εστράφησαν στην, κατά την άποψή μου, καινοτομία του κειμένου αυτού, μια καινοτομία σημαντική, εφόσον αφορά τη στήριξη για τη δημιουργία της λεγόμενης “βάσης εγχωρίων πηγών πρωτογενούς ενέργειας” με στόχο να διατηρηθεί η ανεξαρτησία της Ευρωπαϊκής Ένωσης όσον αφορά το προϊόν αυτό.
Το μόρφωμα αυτό προκαλεί κάποια έκπληξη σε ένα κείμενο το οποίο έχει εκ προοιμίου τεχνικό χαρακτήρα. Εν πάση περιπτώσει, προκαλεί, και προκάλεσε εκ μέρους τόσον εμού όσον και ορισμένων άλλων συναδέλφων, τις ακόλουθες παρατηρήσεις: απειλείται η Ευρώπη αν δεν δημιουργηθεί αυτή η βάση εγχωρίων πηγών πρωτογενούς ενέργειας; Υπάρχει στρατηγικό ενδιαφέρον για τη δημιουργία μιας τέτοιας βάσης; Με άλλα λόγια, έχει ο άνθρακας και η εγχώρια παραγωγή άνθρακα, σε κάποιον βαθμό, στρατηγική σημασία για την Ευρωπαϊκή Ένωση;
Η απάντησή μου στις δύο αυτές ερωτήσεις είναι αρνητική. Θεωρώ, όπως και οι εμπειρογνώμονες, ότι η αγορά άνθρακα χαρακτηρίζεται σε παγκόσμιο επίπεδο τόσο από μεγάλη διασπορά της προσφοράς, όσο και από μεγάλη σταθερότητα των τιμών μεσοπρόθεσμα και μακροπρόθεσμα. Ο κίνδυνος έλλειψης είναι αρκετά μικρός. Επιπλέον, πολλά προϊόντα θα μπορούσε να θεωρηθεί ότι έχουν στρατηγική σημασία, και συνεπώς οι απαντήσεις που έδωσε η Επιτροπή με ανάγκασαν, δυστυχώς, να προτείνω τον διαχωρισμό της καινοτομίας αυτής από το κείμενο για να αντιμετωπιστεί το πρόβλημα. Η διάρκεια ισχύος αυτού του κανονισμού έχει οριστεί έως το 2010. Είχα προτείνει, για λόγους συνεκτικότητας, να μειωθεί έως το 2007, έτος λήξης των ενισχύσεων της παραγωγής σύμφωνα με την πρόταση της Επιτροπής. Η Επιτροπή Βιομηχανίας – δυστυχώς – δεν συμφώνησε με την άποψή μου και η έκθεσή μου απορρίφθηκε.
Ανεξαρτήτως αυτού, σας προτείνω να υπερψηφίσετε την έκθεση στο αρχικό κείμενο της πρότασης της Επιτροπής, διότι, παρά τις αβεβαιότητες, τις ασάφειες, τα σκοτεινά σημεία, το προτεινόμενο κείμενο ακολουθεί τη σωστή κατεύθυνση: την κατεύθυνση της στήριξης για την αναδιάρθρωση της βιομηχανίας άνθρακα, αλλά μιας στήριξης χρονικά περιορισμένης. Νομίζω ότι αυτή είναι η έννοια που πρέπει να δοθεί στη στήριξη αυτού του είδους, η οποία δεν μπορεί να διαρκεί επ’ αόριστον."@el8
".
Mr President, ladies and gentlemen, the Commission proposal to the Council of 25 July 2001 on State aid to the coal industry has a certain number of good qualities and one slight defect.
The first of the good qualities is the fact that it is essential. The second is that it really is an important step in the right direction for the coal industry. The slight defect is that it contains a certain number of inaccuracies which have not been removed at the committee stage.
This proposal is essential because the previous arrangements will expire in July 2002, hence the need for a new regulation. Above all, it is essential because of the expiry of the ECSC Treaty, which is the legal basis of the previous arrangements governing aid to the coal industry. The restructuring of the coal industry in Europe has not been entirely completed, so there can be no question of not having a new regulation on these arrangements for State aid. This proposal is also a step in the right direction insofar as it makes provision for production aid to cease in 2007. In fact, I believe that it is inevitable and desirable to make provision for the cessation of this aid, since coal and steel products will be re-integrated into the common law of the Treaty on European Union following the expiry of the ECSC Treaty.
My attention and the discussions in committee were concentrated on the revision, from my point of view, of this text, an important revision, because it consists of supporting the creation of what is known as an ‘indigenous primary energy base’ in order to preserve the European Union’s independence regarding this product.
This creation is slightly surprising in a text which originally had only a technical purpose. In any case, it calls, and has called, for the following comments from me and from a certain number of other Members. Is Europe threatened if this indigenous primary energy base is not created? Is there any strategic interest in creating such a base? In other words, is coal strategic, and is indigenous coal production within certain limits strategic to the European Union?
My reply to these two questions is negative. I believe, and the experts agree with me, that the world coal market is characterised by both great dispersion of supply and great stability of prices in the medium and long-term. The risk of shortages is quite small. In addition, there are a number of products which could claim strategic status, and therefore the replies obtained from the Commission have led me, I regret to say, to propose that this revision be stated separately in this text in order to deal with this problem. The period of validity of this regulation is set to end in 2010. I had proposed that it should end in 2007, for the sake of consistency, because that was the year, in the Commission proposal, for ending production aid. I regret to say that the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy did not agree with me, and my report was rejected.
That being the case, I invite you to vote for this report on the original version of the Commission proposal because, despite its uncertainties, inaccuracies and obscurities, the proposed regulation is a step in the right direction, towards support for the restructuring of the coal industry, albeit for a limited period of time. I believe that this is how that support should be given, because it cannot continue indefinitely."@en3
". – (FR) Señor Presidente, señoras y señores, Señorías, la propuesta de la Comisión al Consejo del 25 de julio de 2001 relativa al régimen de ayudas estatales a la industria del carbón tiene una serie de cualidades y un pequeño defecto.
La primera de esas cualidades es que resulta indispensable. La segunda es que se trata de un paso importante en la dirección correcta para esta industria. El ligero defecto es que contiene una serie de imprecisiones que no se han señalado en comisión.
Esta propuesta resulta indispensable ya que el régimen precedente finaliza en julio de 2002; de ahí la necesidad de disponer de un nuevo texto. Es indispensable sobre todo porque expira el Tratado CECA, base jurídica del precedente reglamento de ayudas a la industria del carbón. Ahora bien, la reestructuración de la industria del carbón no ha terminado en Europa y por tanto no se podía no disponer de un nuevo texto, de un nuevo reglamento sobre este régimen de ayudas estatales. Esta propuesta es también un paso en la buena dirección en la medida en que prevé la finalización de las ayudas a la producción para 2007. Efectivamente, creo que es inevitable y deseable incluir el fin de estas ayudas por la reintegración de los productos del carbón y del acero en el derecho común del Tratado de la Unión Europea después de que expire el Tratado CECA.
Mi atención y el debate en comisión se han centrado en la novación de mi punto de vista de este texto, una novación importante ya que consiste en el apoyo a la constitución de lo que se llama un ”nivel básico de fuentes autóctonas de energía primaria” destinado a preservar la independencia de la Unión Europea para este producto.
Esta creación es un poco sorprendente en un texto que a priori no tiene más que un objetivo técnico. En cualquier caso, merece y ha merecido por mi parte y por la de una serie de colegas las observaciones siguientes: ¿Europa estaría amenazada si no se hubiera constituido este nivel básico de fuentes autóctonas de energía primaria? ¿Hay un interés estratégico en la constitución de un nivel así?, en otras palabras, ¿el carbón es estratégico y la producción autóctona de carbón en unos ciertos límites es estratégica para la Unión Europea?
Mi respuesta a estas dos preguntas es negativa. Considero, y los expertos también, que el mercado del carbón se caracteriza a nivel mundial tanto por una gran dispersión de la oferta como por una gran estabilidad de los precios a medio y a largo plazo. El riesgo de penuria es bastante bajo. Además, muchos productos podrían aspirar a un nivel estratégico y por tanto las respuestas obtenidas de la Comisión – lo lamento – me han llevado a proponer la disociación de esta novación en este texto para tratar el problema. El periodo de validez de este reglamento está fijado para 2010. Yo propuse que fuera en 2007 por una preocupación por la coherencia ya que era el año de suspensión de las ayudas a la producción en la propuesta de la Comisión. No fui seguido por la Comisión de Industria – lo lamento - y mi informe fue rechazado.
Así las cosas, les propongo que voten este informe en el texto inicial de la propuesta de la Comisión porque a pesar de estas incertidumbres, de estas imprecisiones, de estas sombras, el texto propuesto va en la buena dirección; la de un apoyo a la reestructuración de la industria del carbón, pero un apoyo que estará limitado en el tiempo. Creo que es éste el sentido que hay que dar a esas ayudas, que no pueden durar indefinidamente."@es12
"Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvät kollegat, komission kivihiiliteollisuuden valtiontuesta neuvostolle 25. heinäkuuta 2001 esittämässä ehdotuksessa on useita hyviä asioita ja yksi pieni puute.
Sen ensimmäinen hyvä puoli on, että se on välttämätön. Toiseksi se on tälle teollisuudenalalle merkittävä askel oikeaan suuntaan. Pienenä puutteena on, että siinä on joitakin epätarkkuuksia, joihin komissio ei ole kiinnittänyt huomiota.
Ehdotus on välttämätön, sillä tähänastinen järjestelmä päättyy heinäkuussa 2002, ja siksi tarvitaan uusi asiakirja. Ennen kaikkea se on välttämätön siksi, että aiemman kivihiiliteollisuuden tukia koskevan asetuksen oikeusperustana olleen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolo päättyy. Kivihiiliteollisuuden rakenneuudistusta ei kuitenkaan ole Euroopassa saatu vielä valmiiksi, ja siksi tarvittiin ehdottomasti uusi asiakirja, uusi asetus tälle valtiontukijärjestelmälle. Ehdotus on myös askel oikeaan suuntaan, koska siinä esitetään, että tuotannon tuet lakkautetaan vuoteen 2007 mennessä. Tukien lakkauttaminen on mielestäni todellakin välttämätöntä ja suotavaa, sillä EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyessä hiili- ja terästuotteet siirretään EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan.
Huomioni ja valiokunnassa käyty keskustelu keskittyivät uuteen tätä tekstiä koskevaan näkökulmaani. Uusi näkökulma on siksi tärkeä, että se koskee tukea niin sanotun "kotimaisten primaarienergialähteiden kannan" muodostamiselle, jolla on tarkoitus turvata Euroopan unionin riippumattomuus tämän tuotteen alalla.
Uusi ajatus on hieman yllättävä asiakirjassa, joka on ensi näkemältä puhtaasti tekninen. Se herätti joka tapauksessa minussa ja joissakin kollegoissani seuraavat kysymykset: onko Eurooppa uhattuna, jos tätä kotimaisten primaarienergialähteiden kantaa ei muodosteta? Onko tämän kannan muodostamisella strategista merkitystä, eli onko hiili strategisesti tärkeää ja hiilen kotimainen tuotanto tietyssä määrin strategisesti tärkeää Euroopan unionille?
Vastaukseni näihin kahteen kysymykseen on kielteinen. Asiantuntijat ja minä uskomme, että hiilimarkkinoita luonnehtii maailmanlaajuisesti sekä tarjonnan suuri monipuolisuus että hintojen suuri vakaus keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Riski hiilipulasta on melko vähäinen. Lisäksi useiden tuotteiden kohdalla voitaisiin vedota strategiseen merkitykseen, ja siksi valiokunnalta saadut vastaukset saivat minut – valitettavasti – ehdottamaan uuden ajatuksen erottamista tekstistä tämän ongelman käsittelemiseksi. Asetuksen voimassaolo päättyy vuonna 2010. Ehdotin, että kesto lyhennettäisiin johdonmukaisuuden takia vuoteen 2007, koska komission ehdotuksen mukaan tuolloin on määrä lakkauttaa tuotannon tuet. Teollisuusvaliokunta ei – valitettavasti – kannattanut ehdotustani, ja mietintöäni lykättiin.
Ehdotan kuitenkin, että hyväksytte tämän mietinnön komission alkuperäisen tekstin mukaisesti, sillä epävarmuuksista, epäselvyyksistä ja epämääräisyyksistä huolimatta teksti on oikeansuuntainen, siinä tuetaan kivihiiliteollisuuden rakenneuudistusta, mutta tuki on rajoitettu ajallisesti. Tätä suuntaa pitäisi mielestäni noudattaa tuissa, jotka eivät voi kestää loputtomiin."@fi5
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, la proposta della Commissione al Consiglio del 25 luglio 2001, relativa al regime degli aiuti di Stato a favore dell’industria carboniera, presenta una serie di meriti e un lieve difetto.
Il primo merito risiede nel fatto che la proposta è indispensabile; il secondo merito è che, per il settore in questione, essa rappresenta un passo importante nella giusta direzione. Il lieve difetto è che nasconde alcune imprecisioni, non rimosse in Commissione.
Il regime precedente scadrà nel luglio 2002: occorre un nuovo testo e la proposta è dunque indispensabile, soprattutto a causa della scadenza del Trattato CECA, base giuridica del precedente regolamento sugli aiuti all’industria carboniera. In Europa, la ristrutturazione dell’industria carboniera non è terminata, quindi non potevamo fare a meno di un nuovo testo, di un nuovo regolamento sul regime degli aiuti di Stato. La proposta è un passo nella giusta direzione, anche perché prevede il blocco degli aiuti alla produzione nel 2007. Ritengo ineluttabile e auspicabile prevedere la fine di tali aiuti, in considerazione della reintegrazione dei prodotti del carbone e dell’acciaio nel diritto comune del Trattato dell’Unione europea, in seguito alla scadenza del Trattato CECA.
Il mio interesse e la discussione in Commissione sono stati rivolti all’innovazione del testo, un’innovazione importante perché consiste nel sostegno alla creazione della “base di fonti interne di energia primaria”, destinata ad assicurare l’indipendenza dell’Unione europea per questo prodotto.
Tale creazione è sorprendente in un testo che persegue
solo un obiettivo tecnico, ma suscita e ha suscitato, da parte mia e di alcuni colleghi, alcune considerazioni. L’Europa sarebbe in pericolo se non si creasse la suddetta base di fonti interne di energia primaria? Vi è un interesse strategico in tale creazione, ossia: per l’Unione europea il carbone e la produzione interna di carbone entro certi limiti sono strategici?
La mia risposta è negativa. Alla stregua degli esperti, ritengo che, a livello mondiale, il mercato carboniero sia caratterizzato da una grande dispersione dell’offerta e da una grande stabilità dei prezzi a medio e lungo termine. Il rischio di carenza è limitato; inoltre molti prodotti potrebbero essere strategici. Mi rammarico che le risposte fornite dalla Commissione mi abbiano spinto a proporre di separare l’innovazione nel testo in questione per affrontare questo problema. Per il regolamento, è stata stabilita una validità fino al 2010; per ragioni di coerenza, avevo proposto di riportare la data al 2007, anno di scadenza degli aiuti alla produzione nella proposta della Commissione. Con mio rammarico, la commissione per l’industria non mi ha sostenuto e la mia relazione è stata respinta.
Dopo questa premessa, propongo di votare la relazione nel testo iniziale della proposta della Commissione, in quanto, malgrado le incertezze, le imprecisioni e i punti oscuri, il testo proposto va nella giusta direzione, ovvero il sostegno alla ristrutturazione dell’industria carboniera, seppur limitato nel tempo. Ritengo che sia questo il senso da dare a tali sostegni, che non possono durare all’infinito."@it9
".
Mr President, ladies and gentlemen, the Commission proposal to the Council of 25 July 2001 on State aid to the coal industry has a certain number of good qualities and one slight defect.
The first of the good qualities is the fact that it is essential. The second is that it really is an important step in the right direction for the coal industry. The slight defect is that it contains a certain number of inaccuracies which have not been removed at the committee stage.
This proposal is essential because the previous arrangements will expire in July 2002, hence the need for a new regulation. Above all, it is essential because of the expiry of the ECSC Treaty, which is the legal basis of the previous arrangements governing aid to the coal industry. The restructuring of the coal industry in Europe has not been entirely completed, so there can be no question of not having a new regulation on these arrangements for State aid. This proposal is also a step in the right direction insofar as it makes provision for production aid to cease in 2007. In fact, I believe that it is inevitable and desirable to make provision for the cessation of this aid, since coal and steel products will be re-integrated into the common law of the Treaty on European Union following the expiry of the ECSC Treaty.
My attention and the discussions in committee were concentrated on the revision, from my point of view, of this text, an important revision, because it consists of supporting the creation of what is known as an ‘indigenous primary energy base’ in order to preserve the European Union’s independence regarding this product.
This creation is slightly surprising in a text which originally had only a technical purpose. In any case, it calls, and has called, for the following comments from me and from a certain number of other Members. Is Europe threatened if this indigenous primary energy base is not created? Is there any strategic interest in creating such a base? In other words, is coal strategic, and is indigenous coal production within certain limits strategic to the European Union?
My reply to these two questions is negative. I believe, and the experts agree with me, that the world coal market is characterised by both great dispersion of supply and great stability of prices in the medium and long-term. The risk of shortages is quite small. In addition, there are a number of products which could claim strategic status, and therefore the replies obtained from the Commission have led me, I regret to say, to propose that this revision be stated separately in this text in order to deal with this problem. The period of validity of this regulation is set to end in 2010. I had proposed that it should end in 2007, for the sake of consistency, because that was the year, in the Commission proposal, for ending production aid. I regret to say that the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy did not agree with me, and my report was rejected.
That being the case, I invite you to vote for this report on the original version of the Commission proposal because, despite its uncertainties, inaccuracies and obscurities, the proposed regulation is a step in the right direction, towards support for the restructuring of the coal industry, albeit for a limited period of time. I believe that this is how that support should be given, because it cannot continue indefinitely."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, beste collega’s, het voorstel van de Commissie van 25 juli 2001 voor een verordening van de Raad betreffende staatssteun voor de kolenindustrie bevat goede punten maar ook een enkel minpuntje.
Eerste positieve punt: het verordeningsvoorstel is absoluut noodzakelijk. Tweede punt: het is werkelijk een belangrijke stap in de goede richting voor deze industrietak. Minpunt is dat het voorstel een aantal onduidelijkheden bevat die in onze commissie niet weggewerkt zijn.
Dit verordeningsvoorstel is noodzakelijk omdat de huidige regeling in juli 2002 afloopt; we hebben dus een nieuwe tekst nodig. Nog belangrijker is dat het EGKS-Verdrag ten einde loopt, dat de juridische basis vormt voor de huidige regeling inzake steun aan de kolenindustrie. En gezien het feit dat de herstructurering van de Europese kolenindustrie bepaald nog niet afgerond is, hebben we absoluut een nieuwe regeling op dit gebied nodig. Verder is dit voorstel zoals gezegd een stap in de goede richting, en wel omdat er met deze tekst in 2007 een einde komt aan de productiesteun. Het is mijns inziens namelijk onontkoombaar en ook wenselijk een termijn voor beëindiging van deze steun vast te leggen, gezien het feit dat de steenkool- en staalproductie na het aflopen van het EGKS-Verdrag opgenomen wordt in het algemeen recht van het Verdrag betreffende de Europese Unie.
Mijn aandacht en ook de discussie in onze commissie waren gericht op wat ik als het vernieuwende element van de tekst beschouw, een belangrijke vernieuwing wel te verstaan, want het gaat hier om steun voor de vorming van een zogeheten “basisvoorraad eigen primaire energiebronnen” die tot doel heeft de onafhankelijkheid van de Europese Unie op energiegebied veilig te stellen.
Dit punt is enigszins verrassend in een tekst die in eerste instantie enkel een technisch doel dient. In ieder geval roept dit element bij mij en bij een aantal van mijn collega’s de volgende vragen op: loopt Europa gevaar als die basisvoorraad eigen primaire energie niet gerealiseerd wordt? Is er een strategisch belang gediend met de vorming van een dergelijke basisvoorraad, met andere woorden: heeft steenkool een strategisch belang en is de communautaire steenkoolproductie op enigerlei wijze van strategisch belang voor de Europese Unie?
Mijn antwoord op die twee vragen is negatief. Ik ben van mening – en de deskundigen zijn dezelfde mening toegedaan – dat de mondiale markt voor steenkool een zeer verspreid aanbod kent en zich kenmerkt door een grote prijsstabiliteit op de middellange en lange termijn. Schaarste zal niet snel optreden. Bovendien zijn er wel meer producten te noemen die een strategisch belang zouden kunnen hebben. Op grond van de antwoorden van de Commissie heb ik me derhalve gedwongen gezien, helaas, voor te stellen dit nieuwe element te schrappen. In het voorstel loopt de nieuwe verordening eind 2010 af. Ik heb voorgesteld die termijn terug te brengen tot 2007, omdat dat ook het jaar is waarin de productiesteun beëindigd zal worden volgens het voorstel van de Commissie. De Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie heeft me op dit punt helaas niet willen volgen, en mijn verslag is afgewezen.
Ondanks alles zou ik u toch willen vragen het verslag met de oorspronkelijke tekst van het Commissievoorstel aan te nemen, omdat de tekst ondanks de genoemde onzekerheden, onduidelijkheden en vaagheden in de goede richting gaat, namelijk steunverlening ten behoeve van de herstructurering van de steenkoolindustrie, met dien verstande dat die steun in de tijd beperkt is. Want zo moet het volgens mij gaan met dit soort steunregelingen: die kunnen niet eeuwig voortduren."@nl2
"Senhor Presidente, minhas Senhoras e meus Senhores, caros colegas, a proposta da Comissão ao Conselho de 25 de Julho de 2001 relativa ao regime de auxílios estatais à indústria do carvão tem várias qualidades e um pequeno defeito.
A primeira qualidade consiste em ser indispensável. A segunda é que se trata, efectivamente, de um passo importante na direcção certa para a indústria em causa. O pequeno defeito é que contém algumas imprecisões que não foram detectadas em comissão.
A proposta é indispensável pois o regime precedente expira em Julho de 2002, donde a necessidade de dispor de um novo texto. É indispensável, sobretudo, devido à expiração do Tratado CECA, base jurídica do anterior regulamento dos auxílios à indústria do carvão. Ora a restruturação da indústria do carvão não está terminada na Europa, muito longe disso, e, portanto, era impensável não dispor de um novo texto, de um novo regulamento relativo a este regime de auxílios estatais. A presente proposta é, também, um passo na direcção certa na medida em que prevê a cessação dos auxílios à produção em 2007. Creio que é inevitável e desejável inscrever o fim destes auxílios, tendo em conta a reintegração dos produtos do carvão e do aço no direito comum do Tratado da União Europeia, na sequência da expiração do Tratado CECA.
Dirigi a minha atenção, tal como aconteceu com o debate em comissão, para a inovação, do meu ponto de vista, deste texto, uma inovação significativa, já que consiste no apoio à constituição daquilo a que se chama um “nível básico de fontes endógenas de energia primária” destinado a preservar a independência da União Europeia no que respeita ao carvão.
Esta criação pode ser um tanto surpreendente num texto cujo objecto
é puramente técnico. Em todo o caso, suscitou, quer da minha parte quer da parte de outros colegas, as seguintes observações: estará a Europa ameaçada caso esse nível básico de fontes endógenas de energia primária não seja constituído? Haverá um interesse estratégico na constituição desse nível básico ou, por outras palavras, o carvão será estratégico, a produção endógena de carvão dentro de determinado limite será estratégica para a União Europeia?
A minha resposta a estas duas perguntas é negativa. Considero, tal como os peritos, que o mercado do carvão se caracteriza, a nível mundial, por uma grande dispersão da oferta e, simultaneamente, por uma grande estabilidade dos preços a médio e longo prazo. O risco de escassez é bastante fraco. Para mais, vários produtos poderiam pretender ocupar um lugar estratégico e, assim, as respostas obtidas por parte da Comissão – lamento muito – levaram-me a propor uma disjunção dessa inovação, no presente texto, ao tratar o problema. A duração da validade deste regulamento está fixada em 2010. Eu tinha proposto antecipá-la para 2007, por uma questão de coerência, pois é o ano de cessação, na proposta da Comissão, dos auxílios à produção. A Comissão da Indústria não me seguiu, o que lamento, e o meu relatório foi rejeitado.
Assim sendo, proponho que aprovemos este relatório tal como redigido inicialmente pela Comissão porque, apesar das incertezas, das imprecisões, dos pontos menos claros, o texto proposto aponta na direcção certa, a de um apoio à restruturação da indústria do carvão, mas que será limitado no tempo. Creio que é este o sentido a conferir a estes apoios, que não podem durar para sempre."@pt11
"Herr talman, mina damer och herrar, mina kära kolleger! Kommissionens förslag till rådet av den 25 juli 2001 om statligt stöd till stenkolsindustrin har många kvaliteter, och ett litet fel.
Den första av dessa kvaliteter är att förslaget är nödvändigt. Den andra är att detta är ett viktigt steg i rätt riktning för den här industrin. Den lilla bristen är att förslaget har en del oklarheter som kommissionen inte har undanröjt.
Förslaget är nödvändigt, eftersom den tidigare ordningen löper ut i juli 2002. Därför krävs det en ny text. Förslaget är också och framför allt nödvändigt på grund av att EKSG-fördraget löper ut, dvs. den rättsliga grunden för den tidigare förordningen om stöd till stenkolsindustrin. Omstruktureringen av stenkolsindustrin är långtifrån genomförd i Europa, och det kan därför inte vara fråga om att avstå från att utarbeta en ny text, en ny förordning, om statligt stöd till stenkolsindustrin. Detta förslag är också ett steg i rätt riktning för att det föreskriver ett stopp för produktionsstödet till år 2007. Jag tror att det är oundvikligt och önskvärt att planera en avveckling av stödet, eftersom kol- och stålprodukter kommer att införlivas i den allmänna rätten i Europeiska unionens fördrag när EKSG-fördraget löper ut.
Min uppmärksamhet och kommissionens diskussioner har, ur mitt perspektiv, inriktats på att förnya denna text. Denna förnyelse är betydelsefull, eftersom den innebär att man stöder upprättandet av vad man kallar ”en bas av inhemska primära energikällor”, som är avsedd att bevara Europeiska unionens oberoende på det här området.
Att en sådan bas skall upprättas är något förvånande, eftersom texten i första hand inte har något tekniskt syfte. Detta har dock gett och ger mig och vissa av mina kolleger anledning att ställa följande frågor: Skulle Europa vara hotat om denna bas av inhemska primära energikällor inte upprättades? Finns det ett strategiskt intresse av att bygga upp en sådan bas – med andra ord: är kolet och en viss inhemsk kolproduktion av strategiskt intresse för Europeiska unionen?
Mitt svar på dessa två frågor är nekande. Jag anser, och experterna med mig, att den internationella kolmarknaden präglas av en bred spridning på utbudet och stor prisstabilitet på medellång och lång sikt. Risken för brist är således liten. Ett stort antal produkter kan dessutom anses vara strategiska, och min reaktion på kommissionens svar är således – jag beklagar det – att förlängningen av giltighetstiden för den typen av produkter skall skiljas ut från texten, så att detta problem kan behandlas separat. Förordningens giltighetstid har fastställts till 2010. Mitt förslag var att den för konsekvensens skull tidigareläggs till 2007, eftersom produktionsstödet upphör då, enligt kommissionens förslag. Utskottet för industrifrågor, utrikeshandel, forskning och energi följde mig inte på den punkten – jag beklagar det – och mitt betänkande sköts därför upp.
Jag föreslår ändå att ni röstar för detta betänkande enligt kommissionens ursprungliga förslag, för trots dessa osäkra, oklara och dunkla faktorer går den föreslagna texten i rätt riktning, dvs. att den stöder en omstrukturering av stenkolsindustrin, fast under en begränsad tidsperiod. Jag tror att det är ett sådant stöd vi måste ge, eftersom det inte kan vara för evigt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"a priori"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples