Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-29-Speech-3-167"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020529.12.3-167"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Monsieur le Président, je suis obligé de faire un retour en arrière de onze ans. En effet, c'est en 1991 que le Conseil des ministres de l'environnement a adopté une directive qui sera en débat ce soir concernant la mise sur le marché de produits phytopharmaceutiques. L'objectif de cette directive était d'une part de définir une procédure d'évaluation commune des substances actives pour les pesticides existants et nouveaux, et d'autre part d'établir une liste positive des substances autorisées car considérées comme acceptables sur le plan de la santé et de l'environnement. Liste positive signifie que tout ce qui n'est pas sur cette liste est de facto interdit. Le délai qui a été choisi pour réaliser l'énorme travail d'évaluation était de douze ans. En clair cela nous amène en juillet 2003. Mais entretemps, la Commission était tenue par l'article 8 de publier un rapport sur l'évolution de la procédure. Ce rapport a été effectivement publié à la fin de l’année passée et c'est ce qui fait l'objet de notre débat de ce soir.
Que constate la Commission ? Que sur les 834 substances actives qui étaient sur le marché, 31 ont été évaluées, c'est-à-dire moins de 5 %. Il est évident que dans ces conditions l'échéance de juillet 2003 est impossible à respecter, comme le constate la Commission à juste titre. Je ne m’appesantirai pas sur les causes du retard énorme qui s'est imposé à nous, sinon qu'il doit être imputé pour une large part à un manque de volonté politique aussi bien de la Commission que des États membres. En effet les États membres s'étaient partagés la tâche de réaliser l'évaluation des substances.
La Commission propose aujourd'hui de prolonger les délais et forcément, par souci de réalisme, la commission de l'environnement dont je suis le porte-parole ce soir, doit marquer son accord pour une prolongation. Mais tout en acceptant cette prolongation, elle assortit son accord de conditions rigoureuses. J'en cite quelques-unes : adoption de priorités claires pour établir le nouveau calendrier de travail, priorité aux substances problématiques pour la santé de l'environnement et l'eau potable, refus de la prime au laxisme - en clair, les entreprises qui n'ont pas déposé le dossier dans les délais ne pourront pas voir traiter ce dossier, à moins que les exigences de la directive apparaissent comme devant être facilement respectées. Enfin, nous demandons un rapport régulier sur l'évolution du traitement de cette évaluation au Parlement européen et au Conseil.
La Commission par ailleurs, et c'est ce que souhaite la commission de l'environnement, devrait présenter une proposition de révision de la directive de 1991 avant la fin 2003. Pourquoi cette proposition de révision ? La Commission le propose elle-même, donc nous ne faisons que la soutenir en y ajoutant des remarques, je crois, pertinentes. On a constaté des manquements importants dans le processus qui s'est déroulé. Je pense notamment qu'il ne suffit pas, pour un pesticide, de dévaluer les substances actives mais qu'il faut aussi évaluer éventuellement les métabolites, c'est-à-dire les produits de désintégration qui sont parfois plus dangereux que les substances de base.
La commission de l'environnement soutient aussi l'introduction du concept d'évaluation comparative et du principe de substitution qui aboutit à favoriser l'émergence sur le marché et l'utilisation des substances les moins toxiques, celles qui sont plus toxiques étant éliminées. J'ajoute que des critères nouveaux - en dix ans les choses ont évolué, et encore plus en douze ans - doivent être pris en compte, comme l'absence des faits de perturbations endocriniennes - en 1991, on ne parlait pas des perturbateurs endocriniens ; depuis lors, c'est devenu un sujet important dans la politique de l'environnement - ou l'incidence spécifique sur la santé des enfants et des fœtus, ainsi que les problèmes de synergie liés à l’exposition à plusieurs pesticides.
En conclusion, chers collègues, je vous demanderai de soutenir le rapport de la commission de l'environnement, tout en attirant votre attention sur un point particulier qu'est le point 14 de la résolution. Il demande à la Commission la publication avant juillet 2003 d'une autre proposition de directive qui établirait un programme de réduction de l'utilisation des pesticides. C'est ce qu'ont fait à ce jour un certain nombre d'États membres. Je pense que la commission de l'environnement fait bien de soutenir cette proposition qui vise non seulement à faire aboutir la directive de 1991 mais aussi à réduire l'utilisation des pesticides, ce qui est certainement un très bon moyen pour diminuer les risques."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg bliver nødt til at gå 11 år tilbage. Det var faktisk i 1991, at Rådet (miljø) vedtog et direktiv, som bliver drøftet i aften om markedsføringen af plantebeskyttelsesmidler. Dette direktiv sigtede dels mod at definere en fælles procedure for evaluering af de aktive stoffer for eksisterende og nye pesticider og dels mod at udarbejde en positivliste over de godkendte stoffer, som anses for acceptable med hensyn til sundhed og miljø. Positivlisten betyder, at alt det, som ikke er på denne liste, reelt er forbudt. Den periode, der blev valgt til at gennemføre dette enorme evalueringsarbejde, var på 12 år. Det fører os frem til juli 2003. Men i mellemtiden var Kommissionen i henhold til artikel 8 forpligtet til at offentliggøre en rapport om proceduren for evaluering. Denne rapport blev offentliggjort i slutningen af sidste år, og det er den, vi skal drøfte i aften.
Hvad kommer Kommissionen frem til? At ud af 834 aktive stoffer, der var på markedet, er 31 blevet evalueret, hvilket vil sige mindre end 5%. Det er klart, at det under disse betingelser er umuligt at overholde fristen juli 2003, som Kommissionen med rette konstaterer. Jeg vil ikke komme nærmere ind på årsagerne til denne store forsinkelse, som vi har set, andet end at den for en stor dels vedkommende må skyldes manglende politisk vilje fra såvel Kommissionens som fra medlemslandenes side. Medlemslandene havde faktisk fordelt opgaven med at evaluere stofferne mellem sig.
Kommissionen foreslår i dag, at fristen forlænges, og naturligvis skal Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik, som jeg er ordfører for her i aften, for at holde sig til realiteterne give udtryk for sin positive holdning til en forlængelse. Men samtidig med at udvalget accepterer denne forlængelse, tilføjer det nogle strenge krav. Jeg vil kun nævne et par stykker: vedtagelse af klare prioriteter i forbindelse med fastsættelsen af en ny tidsplan, prioritet til de stoffer, der er problematiske for miljøet og drikkevandet, afvisning af, at man kan betale sig fra ligegyldighed. Med andre ord: De virksomheder, der ikke har indsendt deres rapport inden fristens udløb, vil ikke få deres rapport behandlet, medmindre kravene i direktivet anses for let at kunne opfyldes. Endelig beder vi om, at en beretning om evalueringsarbejdet regelmæssigt sendes til Europa-Parlamentet og Rådet.
Kommissionen bør for øvrigt, og det ønsker Udvalget om Miljø- og Sundhedsanliggender og Forbrugerpolitik, stille et forslag om revidering af direktivet fra 1991 inden slutningen af 2003. Hvorfor et sådant forslag om revidering? Kommissionen foreslår det selv, så vi støtter det blot ved at tilføje nogle efter min mening relevante bemærkninger. Der er fundet betydelige mangler i den anvendte procedure. Jeg tænker især på, at det ikke er nødvendigt for et pesticid at devaluere de aktive stoffer, men det er også nødvendigt eventuelt at evaluere metabolitterne, det vil sige de nedbrydningsprodukter, som ofte er mere farlige end selve grundstoffet.
Miljøudvalget støtter også indførelsen af begrebet komparativ evaluering og substitutionsprincippet, som medfører, at de mindst giftige stoffer kommer frem på markedet og anvendes, hvilket betyder, at de mere giftige stoffer udryddes. Jeg vil gerne tilføje, at disse nye krav - der sker en udvikling på 10 år og en endnu større udvikling på 12 år - bør tages i betragtning, f.eks. de manglende oplysninger om endokrine desintegratorer - i 1991 talte man ikke om endokrine desintegratorer, men det er siden blevet et vigtigt emne i miljøpolitikken, eller om indvirkningen på børns og fostres sundhed samt om problemer med de synergier, der er forbundet med udsættelse for flere forskellige pesticider.
Kære kolleger, afslutningsvis beder jeg Dem om at støtte betænkningen fra Miljøudvalget og henleder Deres opmærksomhed på et særligt punkt, nemlig punkt 14 i beslutningen, hvor det kræves, at Kommissionen inden juli 2003 offentliggør et forslag til et nyt direktiv om indførelse af et program for begrænsning af anvendelsen af pesticider. Det har en række medlemslande allerede gjort indtil nu. Jeg mener, at Miljøudvalget med rette bør støtte dette forslag, der ikke blot sigter mod at færdiggøre direktivet fra 1991, men også mod at begrænse anvendelsen af pesticider, som helt sikkert er et meget godt middel til at begrænse risiciene."@da1
".
Herr Präsident! Ich muss erst einmal um elf Jahre zurückgehen. Im Jahre 1991 hat der Rat der Umweltminister eine Richtlinie über das Inverkehrbringen von Pflanzenschutzmitteln verabschiedet, die heute zur Beratung ansteht. Ziel dieser Richtlinie war einerseits die Festlegung eines einheitlichen Verfahrens für die Beurteilung der Wirkstoffe von bereits vorhandenen und neuen Pflanzenschutzmitteln und andererseits die Erstellung einer Positivliste der Substanzen, die zugelassen werden, da sie als unbedenklich für Gesundheit und Umwelt eingestuft wurden. Positivliste bedeutet, dass alles, was nicht auf dieser Liste steht, de facto verboten ist. Als Frist für diese enorme Bewertungsarbeit wurden zwölf Jahre festgelegt, also bis Juli 2003. In der Zwischenzeit war die Kommission jedoch nach Artikel 8 gehalten, einen Bericht über den Fortgang des Verfahrens vorzulegen. Dieser Bericht wurde nun Ende vergangenen Jahres veröffentlicht und bildet den Gegenstand unserer heutigen Aussprache.
Was stellt die Kommission nun fest? Dass von den 834 auf dem Markt befindlichen Wirkstoffen 31 beurteilt wurden, also weniger als 5 %. Natürlich ist unter diesen Bedingungen der Termin Juli 2003 nicht zu halten, wie die Kommission zu Recht feststellt. Ich will mich hier nicht über die Gründe für diesen enormen Rückstand auslassen, sondern lediglich darauf verweisen, dass er zu einem großen Teil auf mangelnden politischen Willen sowohl seitens der Kommission als auch seitens der Mitgliedstaaten zurückzuführen ist. Die Mitgliedstaaten hatten sich die Aufgabe der Beurteilung der Wirkstoffe geteilt.
Nunmehr schlägt die Kommission vor, die Fristen zu verlängern, und zwangsläufig muss der Umweltausschuss, für den ich heute hier spreche, sich realistischerweise mit einer Verlängerung einverstanden erklären. Er knüpft seine Zustimmung zu dieser Verlängerung jedoch an strenge Bedingungen. Um nur einige zu nennen: Festlegung klarer Prioritäten bei der Erarbeitung des neuen Zeitplans, vorrangige Beurteilung von Stoffen, die als problematisch für die Gesundheit, die Umwelt und die Trinkwasserreserven gelten, Nachlässigkeit darf nicht honoriert werden – das heißt im Klartext, dass die Unterlagen von Unternehmen, die das Dossier nicht fristgemäß vorgelegt haben, nicht bearbeitet werden können, es sei denn die Forderungen der Richtlinie sind leicht einzuhalten. Schließlich verlangen wir einen regelmäßigen Bericht über den Fortgang der Bearbeitung dieser Beurteilung im Europäischen Parlament und im Rat.
Im Übrigen sollte die Kommission auf Wunsch des Umweltausschusses bis Ende 2003 einen Vorschlag für die Überarbeitung der Richtlinie von 1991 vorlegen. Welchen Sinn hat ein solcher Vorschlag für die Überarbeitung? Die Kommission schlägt dies selbst vor, wir unterstützen diesen Vorschlag also lediglich und fügen noch einige aus meiner Sicht durchaus sachdienliche Bemerkungen hinzu. Bei dem bisherigen Prozess wurden deutliche Versäumnisse festgestellt. Insbesondere genügt es meiner Meinung nach bei einem Pestizid nicht, die Wirkstoffe zu beurteilen, sondern man muss möglicherweise auch die Metaboliten beurteilen, das heißt die Zerfallsprodukte, die häufig gefährlicher sind als die Ausgangsstoffe.
Der Umweltausschuss unterstützt auch die Einführung der vergleichenden Beurteilung und des Substitutionsprinzips, das letztlich dazu führt, dass die Markteinführung und die Verwendung der am wenigsten giftigen Substanzen gefördert wird und die giftigeren ausgeschlossen werden. Außerdem müssen neue Kriterien berücksichtigt werden – in zehn Jahren haben sich die Dinge weiterentwickelt und erst recht in zwölf Jahren – so beispielsweise die Tatsache, dass keine Störungen des Hormonsystems auftreten – 1991 sprach man noch nicht von Störungen des Hormonsystems, seitdem wurde dies jedoch ein wichtiges Thema in der Umweltpolitik – oder die spezifischen Auswirkungen auf die Gesundheit von Kindern und Föten sowie mögliche synergetische Wirkungen im Zusammenhang mit der gesamten Exposition gegenüber bestimmten Pestiziden.
Abschließend möchte ich an Sie appellieren, den Bericht des Umweltausschusses zu unterstützen, und dabei Ihre Aufmerksamkeit besonders auf Ziffer 14 der Entschließung lenken. Dort wird gefordert, dass die Kommission bis spätestens Juli 2003 einen Vorschlag für eine neue Richtlinie zur Festlegung eines Programms zur Verringerung des Einsatzes von Pestiziden vorlegt. Das haben einige Mitgliedstaaten bis heute bereits getan. Meiner Meinung nach hat der Umweltausschuss gut daran getan, diesen Vorschlag zu unterstützen, der nicht nur darauf abzielt, die Richtlinie von 1991 vollständig umzusetzen, sondern auch die Verwendung von Pestiziden zu reduzieren, was unbestreitbar ein sehr gutes Mittel ist, um die Risiken zu verringern."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, είμαι υποχρεωμένος να γυρίσω έντεκα χρόνια πίσω. Πράγματι, μόλις το 1991, το Συμβούλιο των Υπουργών Περιβάλλοντος ενέκρινε μια οδηγία, η οποία θα συζητηθεί απόψε, σχετικά με τη διάθεση φυτοπροστατευτικών προϊόντων στην αγορά. Στόχος της οδηγίας αυτής ήταν, αφενός, ο καθορισμός μιας διαδικασίας κοινής αξιολόγησης των δραστικών ουσιών που χρησιμοποιούνται στα υπάρχοντα και στα νέα παρασιτοκτόνα και, αφετέρου, η δημιουργία ενός καταλόγου εγκεκριμένων ουσιών, οι οποίες θα διατίθενται ελεύθερα στην αγορά θεωρούμενες ως ακίνδυνες για την υγεία και το περιβάλλον. Η δημιουργία αυτού του καταλόγου σημαίνει πως κάθε ουσία η οποία δεν θα περιλαμβάνεται στον κατάλογο αυτόν θα θεωρείται
απαγορευμένη. Η προθεσμία που δόθηκε για την πραγματοποίηση αυτού του τεράστιου έργου ήταν 12 χρόνια, ήτοι έως τον Ιούλιο του 2003. Ωστόσο, κατά το διάστημα που μεσολάβησε, η Επιτροπή είχε δεσμευτεί από το άρθρο 8 να δημοσιεύσει μια έκθεση σχετικά με την εξέλιξη της διαδικασίας. Πράγματι, η έκθεση αυτή δημοσιεύτηκε στο τέλος του περασμένου χρόνου, και γι’ αυτήν ακριβώς συζητούμε σήμερα.
Τι διαπιστώνει λοιπόν η Επιτροπή; Ότι από τις 834 δραστικές ουσίες που διετίθεντο στην αγορά μόνον οι 31 είχαν αξιολογηθεί, αριθμός που αντιστοιχεί σε ποσοστό μικρότερο του 5%. Είναι προφανές ότι υπό αυτές τις συνθήκες είναι αδύνατον να τηρηθεί η προθεσμία του Ιουλίου 2003, πράγμα το οποίο πολύ σωστά διαπιστώνει και η Επιτροπή. Δεν θα αναφέρω εδώ τα αίτια αυτής της τεράστιας καθυστέρησης που μας επιβλήθηκε, εκτός ίσως από το γεγονός ότι η καθυστέρηση αυτή οφείλεται κατά πολύ σε έλλειψη πολιτικής βούλησης, τόσο από την πλευρά της Επιτροπής όσο και των κρατών μελών. Πράγματι, τα κράτη μέλη είχαν αναλάβει την υποχρέωση να πραγματοποιήσουν το έργο της αξιολόγησης των ουσιών.
Σήμερα, η Επιτροπή προτείνει την παράταση των προθεσμιών, και η Επιτροπή Περιβάλλοντος, την οποία εκπροσωπώ απόψε, είναι αναγκασμένη να εκφράσει τη σύμφωνη γνώμη της όσον αφορά την παράταση αυτήν, προκειμένου να είμαστε ρεαλιστές. Ωστόσο, η Επιτροπή Περιβάλλοντος αποδέχτηκε την πρόταση για παράταση των προθεσμιών θέτοντας ορισμένες αυστηρές προϋποθέσεις, όπως ο καθορισμός σαφών προτεραιοτήτων για τη θέσπιση νέου χρονοδιαγράμματος εργασιών, η προτεραιότητα στις ουσίες που θα θεωρηθούν προβληματικές για την υγεία, το περιβάλλον και το πόσιμο νερό, η αυστηρή τήρηση των προθεσμιών – όσοι φάκελοι υποβληθούν εκπρόθεσμα εκ μέρους των επιχειρήσεων δεν θα γίνονται δεκτοί, εκτός και αν προκύπτει πως μπορούν να εκπληρωθούν εύκολα οι απαιτήσεις της οδηγίας. Τέλος, ζητούμε από την Επιτροπή να υποβάλλει τακτικά στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο εκθέσεις σχετικά με την κατάσταση προόδου του προγράμματος αξιολόγησης.
Εξάλλου, η Επιτροπή, όπως άλλωστε επιθυμεί και η Επιτροπή Περιβάλλοντος, θα πρέπει πριν από το 2003 να έχει υποβάλει πρόταση αναθεώρησης της οδηγίας του 1991. Γιατί όμως είναι απαραίτητη αυτή η πρόταση αναθεώρησης; Η Επιτροπή προτείνει μόνη της να γίνει κάτι τέτοιο, επομένως εμείς απλώς τη στηρίζουμε, προσθέτοντας ορισμένες παρατηρήσεις οι οποίες, κατά τη γνώμη μου, σχετίζονται άμεσα με το θέμα. Έχουν διαπιστωθεί σημαντικές ελλείψεις στη μέχρι σήμερα διαδικασία. Ειδικά γι’ αυτό το θέμα, πιστεύω ότι δεν αρκεί μόνο να απαξιώνουμε τις δραστικές ουσίες, αλλά πρέπει επίσης να αξιολογούμε τους μεταβολίτες τους, δηλαδή τα προϊόντα διάσπασης, τα οποία ενίοτε είναι πιο επικίνδυνα από τις βασικές ουσίες.
Η Επιτροπή Περιβάλλοντος υποστηρίζει την καθιέρωση της συγκριτικής αξιολόγησης και της αρχής της υποκατάστασης, η οποία ευνοεί τη διάθεση και χρήση των δραστικών ουσιών που παρουσιάζουν τη χαμηλότερη τοξικότητα και την κατάργηση των ουσιών με την υψηλότερη τοξικότητα. Θα ήθελα να προσθέσω ότι θα έπρεπε να ληφθούν υπόψη και ορισμένα νέα κριτήρια – δεδομένου ότι μέσα σε δέκα χρόνια, πόσο μάλλον σε δώδεκα, τα πράγματα έχουν αλλάξει. Μερικά από τα κριτήρια αυτά είναι η απουσία περιπτώσεων ενδοκρινολογικών διαταραχών – το 1991, δεν μιλούσαμε για ουσίες που προκαλούν ενδοκρινολογικές διαταραχές, αλλά από τότε μέχρι σήμερα το ζήτημα αυτό αποτελεί σημαντικό θέμα της περιβαλλοντικής πολιτικής – ή οι επιπτώσεις στην υγεία των παιδιών και των εμβρύων, καθώς και τα προβλήματα συνέργειας που συνδέονται με την έκθεση σε πολλά παρασιτοκτόνα.
Εν κατακλείδι, αγαπητοί συνάδελφοι, θα ήθελα να σας ζητήσω να υποστηρίξετε την έκθεση της Επιτροπής Περιβάλλοντος, δίδοντας ιδιαίτερη προσοχή στο σημείο 14 του ψηφίσματος, το οποίο ζητεί από την Επιτροπή να δημοσιεύσει, πριν από τον Ιούλιο του 2003, νέα πρόταση οδηγίας για τη θέσπιση προγράμματος σχετικά με τη μείωση της χρήσης παρασιτοκτόνων. Αυτό άλλωστε έκαναν μέχρι σήμερα ορισμένα κράτη μέλη. Νομίζω ότι η Επιτροπή Περιβάλλοντος ορθώς υποστηρίζει αυτήν την πρόταση, η οποία στοχεύει όχι μόνο στη διεκπεραίωση της οδηγίας του 1991 αλλά και στη μείωση της χρήσης παρασιτοκτόνων, πράγμα το οποίο αποτελεί έναν πολύ καλό τρόπο ελαχιστοποίησης των κινδύνων."@el8
".
Mr President, I am forced to take a trip eleven years down memory lane since it was, in fact, in 1991 that the Council of Ministers for the Environment adopted a directive, to be discussed this evening, concerning the placing of plant protection products on the market. The aim of this directive was, firstly, to define a common evaluation procedure of active substances for both existing and new pesticides, and, secondly, to establish a positive list of authorised substances, which are deemed to be acceptable for health and the environment. A positive list means that any substance that does not feature on this list is, essentially, banned. Twelve years was chosen as the period in which to complete this considerable undertaking, which of course gives us until July 2003. In the meantime, however, the Commission was required, under Article 8, to publish a progress report on the procedure. This report was in fact published at the end of last year and this is what forms the basis of this evening’s debate.
In the report, the Commission states that 31 out of the 834 active substances on the market have been evaluated, that is, less than 5%. In these conditions and as the Commission quite rightly states, it will clearly not be possible to meet the July 2003 deadline. I shall not dwell on the causes of the enormous delay placed upon us, other than to say that it must be attributed, in the main, to a lack of political will, on the part of the Commission as well as the Member States. The Member States divided between them the task of carrying out the evaluation of substances.
The Commission is now proposing to extend the deadlines and inevitably, for the sake of realism, the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, for which I am spokesperson this evening, must agree to this extension. Although it accepts this extension, the group’s agreement is, however, subject to strict conditions, which include adopting clear priorities for drawing up the new timeframe for the task, giving priority to substances deemed to cause problems for environmental health and drinking water and refusing to allow any degree of indulgence on this issue. Businesses that do not submit the dossier by the prescribed date shall obviously not have their dossiers evaluated, unless it appears to be easy to fulfil the requirements of the directive. Lastly, we call for a regular report on the progress made with the evaluation programme to be submitted to the European Parliament and the Council.
The Commission – and this is what the Committee on the Environment desires – is also due to submit a proposal for the revision of
the 1991 Directive before the end of 2003. Why do we need this particular proposal? The Commission itself is proposing this, therefore we can only support it and add what I believe to be appropriate comments. We have noted serious lapses in the process. In particular, I do not believe it is sufficient to evaluate active pesticides: we must also evaluate metabolites if necessary, in other words, the decay products, which can be more dangerous than the basic substances.
The Committee on the Environment also supports the introduction of comparative assessments and of the substitution principle which will result in encouraging the emergence onto the market and the use of substances with the lowest toxicity; the more toxic substances will therefore be withdrawn. Furthermore, new criteria – there have been considerable developments in the space of ten years, and even more so in the last two – must be taken into account. These include the lack of evidence relating to endocrine disruption – back in 1991, no one spoke of endocrine disrupters but since then, this has become an important subject in environmental policy – or the specific effect on the health of children and foetuses, as well as the synergistic problems related to exposure to several pesticides.
To sum up, ladies and gentlemen, I urge you to support the report by the Committee on the Environment, and I should also like to draw your attention to a particular point, namely item 14 of the resolution, which calls on the Commission to publish, before July 2003, a new proposal for a directive establishing a programme for a reduction in the use of pesticides, similar to the one introduced in some Member States. I feel that the Committee on the Environment is right to support this proposal which aims not only to bring the 1991 Directive to a successful conclusion but also to reduce the use of pesticides, which is certainly a very good way of reducing the risks."@en3
"(FR) Señor Presidente, me veo obligado a retroceder once años en el tiempo. En efecto, en 1991 el Consejo de Ministros de Medio Ambiente aprobó una directiva, que esta noche será materia de debate, sobre la comercialización de productos fitosanitarios. El objetivo de esta directiva era, por una parte, definir un procedimiento de evaluación común de las sustancias activas de los plaguicidas ya existentes y nuevos y, por otra, establecer una lista positiva de sustancias autorizadas consideradas aptas en el plano sanitario y medioambiental. Una lista positiva significa que todo aquello que no se incluye en dicha lista está
prohibido. El plazo establecido para efectuar la enorme labor de evaluación era de doce años. Esto nos conduce, indudablemente, a julio de 2003. Pero, mientras tanto, el artículo 8 obligaba a la Comisión a publicar un informe sobre la evolución del procedimiento. Dicho informe fue efectivamente publicado a finales del año pasado y ese es el objeto de nuestro debate de esta noche.
¿Qué constata la Comisión? Que de las 834 sustancias activas que se comercializaban, sólo 31 han sido evaluadas, es decir, menos del 5%. Es evidente que en estas condiciones es imposible respetar el plazo de julio de 2003, como lo constata, con razón, la Comisión. No me extenderé sobre las causas de este enorme retraso, sino que en gran parte debe imputarse a una falta de voluntad política tanto de la Comisión como de los Estados miembros. En efecto, los Estados miembros se habían dividido la tarea de efectuar la evaluación de las sustancias.
La Comisión propone hoy prorrogar los plazos, y forzosamente, por razones de realismo, la Comisión de Medio Ambiente, de la que esta noche soy portavoz, debe acordar una prórroga. Pero aunque acepta dicha prórroga, la comisión acompaña su acuerdo con unas condiciones rigurosas. Cito algunas de ellas: adoptar prioridades claras para establecer el nuevo calendario de trabajo, dar prioridad a las sustancias problemáticas en relación con la calidad del medio ambiente y del agua potable, no consentir premiar el laxismo - indudablemente, no podrán ser estudiados los expedientes que las empresas no hayan presentado dentro de los plazos previstos, a menos que se considere que las exigencias de la directiva pueden ser fácilmente respetadas -. Finalmente, pedimos que se presente al Parlamento Europeo y al Consejo un informe periódico sobre el desarrollo de dicha evaluación.
Por otro lado, la Comisión - y es lo que la Comisión de Medio Ambiente desea - debería presentar una propuesta de revisión de la directiva de 1991 antes de finales de 2003. ¿Por qué esta propuesta de revisión? La propia Comisión lo sugiere; por lo tanto, no hacemos sino apoyarla añadiendo algunas observaciones - en mi opinión - pertinentes. Se han constatado carencias importantes en el proceso desarrollado. Pienso concretamente que, con respecto a un plaguicida, no basta con evaluar las sustancias activas, sino que también han de evaluarse en su caso los metabolitos, es decir, los productos de desintegración, que a veces son más peligrosos que las sustancias de base.
La Comisión de Medio ambiente apoya asimismo la introducción del concepto de evaluación comparativa y del principio de sustitución, cuyo fin es favorecer la emergencia en el mercado y la utilización de las sustancias menos tóxicas, eliminando las más tóxicas. Añadiré que deben tomarse en consideración nuevos criterios - en diez años las cosas han cambiado, y aún más en doce años - como la ausencia de episodios de perturbaciones endocrinas - en 1991 no se hablaba de las sustancias que causan perturbaciones endocrinas; desde entonces esto se ha convertido en una cuestión importante en la política del medio ambiente - o la incidencia específica en la salud infantil y del feto, así como los problemas de sinergia ligados a la exposición a varios plaguicidas.
En conclusión, Señorías, les pediré que apoyen el informe de la Comisión de Medio Ambiente, y llamaré la atención de ustedes sobre un punto particular, que es el punto 14 de la resolución. Se solicita a la Comisión que publique antes de julio de 2003 otra propuesta de directiva por la que se establezca un programa de reducción de la utilización de los plaguicidas. Eso es lo que han hecho hasta ahora algunos Estados miembros. Pienso que la Comisión de Medio Ambiente tiene razón en apoyar esta propuesta por la que no sólo se pretende llevar a buen término la directiva de 1991, sino también reducir la utilización de los plaguicidas, lo que constituye, ciertamente, una muy buena manera de lograr que los riesgos disminuyan."@es12
".
Arvoisa puhemies, minun on pakko palata 11 vuotta ajassa taaksepäin. Ympäristöasioita käsittelevä neuvosto nimittäin hyväksyi vuonna 1991 direktiivin, josta keskustelemme tänä iltana ja joka koskee kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista. Direktiivin tarkoituksena oli sekä määritellä nykyisten ja uusien kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden yhteinen arviointimenettely sekä laatia terveyden ja ympäristön kannalta hyväksytyiksi katsottujen sallittujen aineiden positiivinen luettelo. Positiivinen luettelo tarkoittaa, että kaikki luetteloon kuulumattomat aineet ovat tosiasiassa kiellettyjä. Tämän valtavan arviointityön määräajaksi asetettiin 12 vuotta, eli tuo aika menee umpeen heinäkuussa 2003. Neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artikla edellyttää, että komission on tällä välin julkaistava kertomus arviointimenettelyn etenemisestä. Kertomus todella julkaistiin viime vuoden lopussa, ja juuri siitä me keskustelemme tänä iltana.
Mitä komissio toteaa? Se toteaa, että markkinoilla olleista 834 aktiiviaineesta 31 eli alle 5 prosenttia on arvioitu. On selvää, että tässä tilanteessa tuossa vuoden 2003 heinäkuun määräajassa on mahdoton pysyä, kuten komissio aivan perustellusti toteaa. En jää pohtimaan tämän valtaisan myöhästymisen syitä sen enempää kuin todetakseni, että sen täytyy suureksi osaksi johtua sekä komission että jäsenvaltioiden poliittisen tahdon puutteesta. Jäsenvaltiot nimittäin jakoivat tehoaineiden arviointia koskevan tehtävän keskenään.
Tänään komissio ehdottaa tehoaineiden arvioinnin määräaikojen pidentämistä, ja ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan, jonka puolesta puhun tänä iltana, on pakostakin annettava hyväksyntänsä tuolle pidentämiselle realiteetit huomioon ottaen. Ympäristövaliokunta hyväksyy tuon pidentämisen, mutta tiukoin ehdoin. Mainitsen niistä muutamia: selkeiden prioriteettien hyväksyminen uuden työaikataulun laatimiseksi, terveyden, ympäristön ja juomaveden kannalta ongelmallisina pidetyille tehoaineille annetaan etusija, kieltäydytään palkitsemasta leväperäisyydestä – selkokielellä tämä tarkoittaa, että niiden yritysten tietoja, jotka eivät ole jättäneet tehoaineita koskevia tietoja määräajassa, ei voida käsitellä, varsinkin kun direktiivin vaatimukset on nähtävästi helppo täyttää. Vaadimme myös säännöllisen kertomuksen esittämistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle arvioinnin käsittelyn etenemisestä.
Komission on lisäksi määrä esittää ehdotus vuonna 1991 annetun direktiivin tarkistamisesta ennen vuoden 2003 loppua, kuten ympäristöasioiden valiokunta on toivonut. Miksi tämä tarkistusehdotus? Komissio on sitä itse ehdottanut, joten voimme vain tukea sitä ja tehdä siihen mielestäni asianmukaisia huomautuksia. Käynnissä olleessa menettelyssä on todettu tapahtuneen vakavia laiminlyöntejä. Katson etenkin, ettei tehoaineiden arviointi riitä kasvinsuojeluaineiden kohdalla, vaan sen lisäksi on arvioitava myös mahdolliset metaboliitit eli hajoamistuotteet, jotka ovat toisinaan yleisaineita vaarallisempia.
Ympäristöasioiden valiokunta kannattaa myös vertailevan arvioinnin ja korvausperiaatteen käyttöönottoa, jotta voidaan edistää vähemmän myrkyllisten aineiden markkinoille tuloa ja käyttöä, sellaisten, jotka ovat vähemmän myrkyllisiä eliminoituina. Lisäisin vielä, että on otettava huomioon uudet kriteerit, kuten – sillä 10 vuodessa asiat ovat menneet eteenpäin, ja vielä enemmän 12 vuodessa – endokriinisten haittavaikutusten puute – vuonna 1999 tämä termi ei vielä ollut käytössä, mutta sittemmin tästä on tullut tärkeä aihe ympäristöpolitiikassa – tai aineiden erityisvaikutukset lasten ja sikiöiden terveyteen sekä useille kasvinsuojeluaineille altistumisen yhteisvaikutusta koskevat ongelmat.
Hyvät kollegat, lopuksi kehottaisin teitä tukemaan ympäristöasioiden valiokunnan mietintöä ja kiinnittämään huomiota erityiseen kohtaan, nimittäin päätöslauselman 14 kohtaan. Siinä komissiota pyydetään ehdottamaan vuoden 2003 heinäkuuhun mennessä uutta direktiiviä kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämistä koskevan ohjelman perustamiseksi. Näin on joissain jäsenvaltioissa toistaiseksi jo tehtykin. Ympäristöasioiden valiokunta tekee mielestäni oikein tukiessaan tätä ehdotusta, jonka tarkoituksena on paitsi vuoden 1991 direktiivin kumoaminen myös kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen, joka on varmasti oiva keino vähentää riskejä."@fi5
"Signor Presidente, sono costretto a tornare indietro di undici anni. Infatti, nel 1991 il Consiglio dei ministri dell’ambiente aveva adottato una direttiva – in discussione questa sera – sull’immissione in commercio di prodotti fitosanitari. L’obiettivo di questa direttiva era quello di definire una procedura comune di valutazione delle sostanze attive per i pesticidi già esistenti e quelli nuovi da un lato e, dall’altro, di stabilire un elenco positivo di sostanze autorizzate, ovvero considerate accettabili sul piano sanitario e ambientale. Elenco positivo significa che tutto quello che non è contenuto in esso è
vietato. Il periodo fissato entro cui realizzare il colossale lavoro di valutazione era di dodici anni. Questo ci porta al mese di luglio 2003. La Commissione, nel frattempo, ai sensi dell’articolo 8, era tenuta a pubblicare una relazione sull’evoluzione della procedura. Detta relazione è stata effettivamente pubblicata alla fine dello scorso anno ed è l’argomento della nostra discussione di questa sera.
Cosa constata la Commissione? Constata che sono state analizzate 31 delle 834 sostanze attive presenti sul mercato, vale a dire meno del cinque per cento. Come osserva giustamente la Commissione, è chiaro che in queste condizioni sarà impossibile rispettare la scadenza fissata per il mese di luglio 2003. Non mi dilungherò sulle cause dell’enorme ritardo con cui dobbiamo fare i conti; mi limiterò a dire che esso è in gran parte imputabile ad un’assenza di volontà politica sia della Commissione che degli Stati membri. Gli Stati membri, infatti, si erano suddivisi il compito di realizzare la valutazione delle sostanze.
Oggi la Commissione propone di prolungare i tempi e, ovviamente, per senso di realismo, la commissione per l’ambiente di cui sono portavoce questa sera, deve dare il suo accordo ad una proroga. Tuttavia, sebbene essa accetti questa proroga, il suo accordo è vincolato da condizioni rigorose. Ne cito alcune: l’adozione di priorità chiare per stabilire il nuovo calendario di lavoro, la precedenza alle sostanze che pongono problemi alla salubrità dell’ambiente e dell’acqua potabile, il rifiuto di incoraggiare il lassismo; in altre parole la documentazione presentata dalle imprese oltre i termini non sarà presa in considerazione a meno che non risulti facile rispettare le esigenze della direttiva. Infine, chiediamo un rendiconto periodico al Parlamento europeo e al Consiglio sulla procedura di valutazione.
La Commissione, tra l’altro, come auspica la commissione per l’ambiente, dovrebbe presentare una proposta di revisione della direttiva del 1991 entro la fine del 2003. Perché questa proposta di revisione? E’ un’iniziativa della Commissione, noi ci limitiamo a sostenerla e ad aggiungere alcune osservazioni che mi paiono pertinenti. Abbiamo constatato gravi lacune nel modo in cui si è svolta la procedura. In particolare, penso che nel caso di un pesticida, non sia sufficiente valutare le sostanze attive ma che, inoltre, sia necessario analizzare eventualmente i metaboliti, ovvero i prodotti di disintegrazione che sono talvolta più pericolosi delle sostanze di base.
La commissione per l’ambiente è favorevole all’introduzione del concetto di valutazione comparativa e del principio di sostituzione che portano a promuovere la presenza in commercio e il ricorso a sostanze meno tossiche, per il fatto che quelle più tossiche vengono eliminate. Aggiungo che nuovi criteri – in dieci anni c’è stata un’evoluzione, che sarà ancora maggiore nell’arco di dodici anni – devono essere presi in considerazione, ad esempio l’assenza delle conseguenze di perturbazioni del sistema endocrino – nel 1991 non si parlava di tali perturbazioni; da allora questo è diventato un tema importante della politica ambientale – o l’incidenza specifica sulla salute dei bambini e dei feti, così come i problemi di sinergia connessi all’esposizione a vari pesticidi.
Per concludere, onorevoli colleghi, vi chiedo di sostenere la relazione della commissione per l’ambiente, e richiamo la vostra attenzione su un punto preciso, il punto 14 della risoluzione. Con esso si chiede alla Commissione di pubblicare entro il mese di luglio 2003 una nuova proposta di direttiva che fissi un programma di riduzione dell’impiego dei pesticidi. E’ un’iniziativa già intrapresa da taluni Stati membri. Credo che la commissione per l’ambiente faccia bene a sostenere questa proposta che mira non soltanto a portare a compimento la direttiva del 1991, ma anche a ridurre l’impiego dei pesticidi, metodo eccellente per ridurre i rischi."@it9
".
Mr President, I am forced to take a trip eleven years down memory lane since it was, in fact, in 1991 that the Council of Ministers for the Environment adopted a directive, to be discussed this evening, concerning the placing of plant protection products on the market. The aim of this directive was, firstly, to define a common evaluation procedure of active substances for both existing and new pesticides, and, secondly, to establish a positive list of authorised substances, which are deemed to be acceptable for health and the environment. A positive list means that any substance that does not feature on this list is, essentially, banned. Twelve years was chosen as the period in which to complete this considerable undertaking, which of course gives us until July 2003. In the meantime, however, the Commission was required, under Article 8, to publish a progress report on the procedure. This report was in fact published at the end of last year and this is what forms the basis of this evening’s debate.
In the report, the Commission states that 31 out of the 834 active substances on the market have been evaluated, that is, less than 5%. In these conditions and as the Commission quite rightly states, it will clearly not be possible to meet the July 2003 deadline. I shall not dwell on the causes of the enormous delay placed upon us, other than to say that it must be attributed, in the main, to a lack of political will, on the part of the Commission as well as the Member States. The Member States divided between them the task of carrying out the evaluation of substances.
The Commission is now proposing to extend the deadlines and inevitably, for the sake of realism, the Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy, for which I am spokesperson this evening, must agree to this extension. Although it accepts this extension, the group’s agreement is, however, subject to strict conditions, which include adopting clear priorities for drawing up the new timeframe for the task, giving priority to substances deemed to cause problems for environmental health and drinking water and refusing to allow any degree of indulgence on this issue. Businesses that do not submit the dossier by the prescribed date shall obviously not have their dossiers evaluated, unless it appears to be easy to fulfil the requirements of the directive. Lastly, we call for a regular report on the progress made with the evaluation programme to be submitted to the European Parliament and the Council.
The Commission – and this is what the Committee on the Environment desires – is also due to submit a proposal for the revision of
the 1991 Directive before the end of 2003. Why do we need this particular proposal? The Commission itself is proposing this, therefore we can only support it and add what I believe to be appropriate comments. We have noted serious lapses in the process. In particular, I do not believe it is sufficient to evaluate active pesticides: we must also evaluate metabolites if necessary, in other words, the decay products, which can be more dangerous than the basic substances.
The Committee on the Environment also supports the introduction of comparative assessments and of the substitution principle which will result in encouraging the emergence onto the market and the use of substances with the lowest toxicity; the more toxic substances will therefore be withdrawn. Furthermore, new criteria – there have been considerable developments in the space of ten years, and even more so in the last two – must be taken into account. These include the lack of evidence relating to endocrine disruption – back in 1991, no one spoke of endocrine disrupters but since then, this has become an important subject in environmental policy – or the specific effect on the health of children and foetuses, as well as the synergistic problems related to exposure to several pesticides.
To sum up, ladies and gentlemen, I urge you to support the report by the Committee on the Environment, and I should also like to draw your attention to a particular point, namely item 14 of the resolution, which calls on the Commission to publish, before July 2003, a new proposal for a directive establishing a programme for a reduction in the use of pesticides, similar to the one introduced in some Member States. I feel that the Committee on the Environment is right to support this proposal which aims not only to bring the 1991 Directive to a successful conclusion but also to reduce the use of pesticides, which is certainly a very good way of reducing the risks."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik wil u eerst elf jaar terugnemen in de tijd. In 1991 heeft de Raad van milieuministers een richtlijn aangenomen betreffende het op de markt brengen van gewasbeschermingsmiddelen. Over deze richtlijn zal vanavond worden gedebatteerd. Met deze richtlijn werd beoogd enerzijds een gemeenschappelijke beoordelingsprocedure vast te stellen voor de werkzame stoffen in bestaande en nieuwe pesticiden en anderzijds een positieve lijst op te stellen van stoffen die men acceptabel vond voor de volksgezondheid en het milieu en die daarom werden toegestaan. Een positieve lijst wil zeggen dat alles wat niet op de lijst voorkomt feitelijk verboden is. Voor de omvangrijke beoordelingswerkzaamheden is een termijn van twaalf jaar gekozen. Deze termijn eindigt dus in juli 2003. In de tussentijd diende de Commissie overeenkomstig artikel 8 een verslag te publiceren over de evaluatie van de procedure. Dit verslag is eind vorig jaar gepubliceerd en vormt het onderwerp van het debat van vanavond.
In haar verslag constateert de Commissie dat 31 van de 834 stoffen zijn beoordeeld, dat wil zeggen minder dan 5 procent van het totale aantal stoffen. Het zal voor iedereen duidelijk zijn dat in deze omstandigheden de termijn van juli 2003 niet meer kan worden gehaald. Dit punt wordt dan ook terecht door de Commissie geconstateerd. Ik wil hier niet te lang stilstaan bij de oorzaken van deze enorme vertraging. Gesteld kan worden dat ze in belangrijke mate kan worden toegeschreven aan een gebrek aan goede wil van zowel de Commissie als de lidstaten. De lidstaten hadden onderling immers afgesproken ieder een deel van de taken inzake de beoordeling van de stoffen op zich te nemen.
Nu stelt de Commissie voor de termijnen te verlengen. De Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid die ik hier vertegenwoordig heeft geen andere keuze dan in te stemmen met deze verlenging. Ze verbindt hieraan echter wel strenge voorwaarden. Ik zal er een aantal noemen: er moeten duidelijke prioriteiten worden gesteld bij de vaststelling van een nieuw werkschema. In de eerste plaats moeten de stoffen worden onderzocht die een gevaar kunnen betekenen voor het milieu en het drinkwater. Een lakse houding mag niet worden beloond. Kortom, de ondernemingen die hun dossier niet binnen de gestelde termijn hebben ingediend, moeten er op rekenen dat het niet in behandeling wordt genomen, tenzij blijkt dat naleving van de vereisten van de richtlijn gemakkelijk kan worden afgedwongen. Tot slot willen wij dat er regelmatig verslag wordt uitgebracht aan het Europees Parlement en de Raad over de voortgang van deze boordelingswerkzaamheden.
De Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid wil dat de Commissie voor het einde van 2003 een voorstel tot wijziging van de richtlijn van 1991 indient. De Commissie heeft dit zelf voorgesteld. Wij steunen dit voorstel, maar plaatsen wel enkele kanttekeningen. Er zijn belangrijke tekortkomingen geconstateerd in het proces dat zich heeft afgespeeld. Zo denk ik dat bij een pesticide niet zozeer de actieve stoffen moeten worden verminderd, maar dat de metabolieten moeten worden beoordeeld, dat wil zeggen de ontbindingsproducten die soms nog gevaarlijker zijn dan de basisstoffen.
De Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid steunt verder de invoering van een vergelijkende beoordeling en van het substitutiebeginsel. Dit maakt het eenvoudiger om minder giftige stoffen op de markt te brengen en te gebruiken, en de meest giftige stoffen uit de handel te nemen. In tien jaar tijd is er veel veranderd. Na ruim twaalf jaar moeten er daarom nieuwe criteria in overweging worden genomen. Zo ontsnappen bijvoorbeeld hormoonontregelaars momenteel aan beoordeling. In 1991 werd er nog niet over hormoonontregelaars gesproken. Inmiddels zijn ze een belangrijk aandachtspunt in het milieubeleid geworden. Verder dient er rekening te worden gehouden met de invloed op de gezondheid van kinderen en foetussen en met synergetische problemen, die verband houden met de blootstelling aan bepaalde pesticiden bevattende producten.
Tot slot, waarde collega's, verzoek ik u het verslag van de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid te steunen en zou ik uw aandacht willen vestigen op paragraaf 14 van de resolutie. In deze belangrijke paragraaf wordt de Commissie verzocht om vóór juli 2003 een ander voorstel voor een richtlijn tot instelling van een programma ter vermindering van het pesticidengebruik te publiceren. Een aantal lidstaten heeft inmiddels aan dit verzoek gehoor gegeven. Ik denk dat de Commissie milieubeheer, volksgezondheid en consumentenbeleid er goed aan doet dit voorstel te steunen. Niet alleen lezen wij in dit voorstel dat de richtlijn uit 1991 tot een resultaat moet leiden, maar ook dat het gebruik van pesticiden moet worden verminderd, hetgeen ontegenzeggelijk een goede manier is om de risico's terug te brengen."@nl2
"Senhor Presidente, sou obrigado a voltar atrás 11 anos. Com efeito, foi em 1991 que o Conselho de Ministros do Ambiente adoptou uma directiva que será debatida esta noite sobre a colocação de produtos fitofarmacêuticos no mercado. O objectivo dessa directiva era, por um lado, o de definir um processo de avaliação comum das substâncias activas no que respeita aos pesticidas existentes e novos, e, por outro, o de estabelecer uma lista positiva das substâncias autorizadas por serem consideradas aceitáveis a nível da saúde e do ambiente. Lista positiva significa que tudo o que não figurar nela é de facto proibido. O prazo escolhido para realizar esse enorme trabalho de avaliação foi de 12 anos. O que nos leva a Julho de 2003. Mas, entretanto, a Comissão era obrigada pelo artigo 8º a publicar um relatório sobre a evolução do processo. Esse relatório foi efectivamente publicado no final do ano passado e é ele que é objecto do nosso debate desta noite.
O que é que constata a Comissão? Que, das 834 substâncias activas comercializadas, 31 foram avaliadas, isto é, menos de 5%. É evidente que, nestas condições, o prazo de Julho de 2003 é impossível de respeitar, como constata com razão a Comissão. Não me alongarei sobre as causas do enorme atraso que nos foi imposto, a não ser para dizer que tem de ser largamente imputado a uma falta de vontade política quer da Comissão quer dos Estados-Membros. Com efeito, os Estados-Membros tinham partilhado a tarefa de procederem à avaliação das substâncias.
A Comissão propõe agora prolongar os prazos e, forçosamente, numa preocupação de realismo, a Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, de que sou porta-voz esta noite, tem de dar o seu acordo a esse adiamento. Esta, embora aceite esse adiamento, complementa o seu acordo com condições rigorosas. Cito algumas: adopção de prioridades claras para estabelecer o novo calendário de trabalho, prioridade às substâncias problemáticas para a saúde do ambiente e a água potável, recusa do prémio ao laxismo - na prática, as empresas que não entregaram o
dentro dos prazos não poderão ver esse
tratado, a menos que as exigências da directiva pareçam ser facilmente respeitáveis. Por fim, pedimos um relatório periódico sobre a evolução do tratamento dessa avaliação ao Parlamento Europeu e ao Conselho.
Além disso, a Comissão - e é esse o desejo da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor - deverá apresentar uma proposta de revisão da directiva de 1991 antes do final de 2003. Porquê esta proposta de revisão? É a própria Comissão que a propõe, pelo que apenas a apoiamos, acrescentando-lhe algumas observações quanto a mim pertinentes. Constatámos falhas importantes no processo que se desenrolou. Estou nomeadamente a pensar que não basta, relativamente a um pesticida, avaliar as substâncias activas, havendo também eventualmente que avaliar os metabolitos, isto é, os produtos de desintegração, por vezes mais perigosos do que as substâncias de base.
A Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor defende também a introdução do conceito de avaliação comparativa e do princípio de substituição, que leva a favorecer a emergência no mercado e a utilização das substâncias menos tóxicas, tendo sido eliminadas as mais tóxicas. Acrescentaria que têm de ser tomados em consideração novos critérios - em dez anos, as coisas evoluíram, e ainda mais em doze anos -, como a ausência das perturbações endócrinas - em 1991, não se falava dos perturbadores endócrinos; desde então, tornou-se um tema importante na política ambiental - ou a incidência específica para a saúde das crianças e dos fetos, assim como os problemas de sinergia ligados à exposição a vários pesticidas.
Para concluir, caros colegas, pedir-lhes-ia que apoiem o relatório da Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor, chamando simultaneamente a vossa atenção para um ponto específico que é o nº 14 da resolução, o qual pede à Comissão a publicação até Julho de 2003 de outra proposta de directiva estabelecendo um programa de redução da utilização dos pesticidas. Foi o que já fizeram alguns Estados-Membros. Penso que a Comissão do Meio Ambiente, da Saúde Pública e da Política do Consumidor faz bem em apoiar esta proposta, que visa não só o êxito da directiva de 1991 como também reduzir a utilização dos pesticidas, o que representa seguramente um bom meio para fazer diminuir os riscos."@pt11
"Herr talman! Jag måste gå tillbaka elva år i tiden. Det var 1991 som rådet (miljöfrågor) antog ett direktiv, som kommer att diskuteras i kväll, om utsläppande av växtskyddsmedel på marknaden. Målsättningen med direktivet var dels att fastställa ett gemensamt förfarande för bedömning av aktiva ämnen i befintliga och nya bekämpningsmedel, dels att upprätta en positiv förteckning över ämnen som är tillåtna eftersom de betraktas som acceptabla för hälsan och miljön. En positiv förteckning innebär att allt som inte finns på förteckningen faktiskt är förbjudet. Den tidsfrist som fastställdes för att genomföra det enorma utvärderingsarbetet var elva år. Det betyder i klartext juli 2003. Men under tiden var kommissionen enligt artikel 8 skyldig att offentliggöra en rapport om utvecklingen av förfarandet. Rapporten offentliggjordes faktiskt i slutet av förra året, och det är detta som föranleder vår debatt här i kväll.
Vad har då kommissionen kommit fram till? Att av 834 aktiva ämnen på marknaden har 31 bedömts, dvs. mindre än 5 procent. Under sådana förhållanden är det självklart omöjligt att hålla tidsfristen med juli 2003, vilket kommissionen också mycket riktigt konstaterar. Jag skall inte fördjupa mig i orsakerna till den enorma försening som man påtvingat oss, utan bara säga att den till stor del måste tillskrivas en brist på politisk vilja såväl från kommissionens som från medlemsstaternas sida. Medlemsstaterna hade faktiskt delat upp uppgiften med att bedöma ämnena mellan sig.
Kommissionen föreslår i dag att tidsfristen skall förlängas och av realistiska skäl måste utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor, som jag företräder här i kväll, godkänna en förlängning. Men samtidigt som vi godtar förlängningen ställer utskottet stränga krav. Jag skall nämna några av dem: Tydliga prioriteringar behöver göras när det gäller att fastställa den nya tidsplanen för arbetet, ämnen som är problematiska för hälsan, miljön och dricksvattnet skall prioriteras, släpphänthet skall inte premieras – det innebär i klartext att de företag som inte i tid lämnat in sina handlingar inte kan räkna med att ärendet behandlas, om inte kraven i direktivet förefaller kunna uppfyllas enkelt. Vi kräver slutligen en regelbunden rapportering om utvecklingen av hur denna bedömning behandlas i Europaparlamentet och rådet.
Kommissionen borde för övrigt, före slutet av 2003, lägga fram ett förslag till översyn av direktivet från 1991, och det är också vad utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor vill. Varför detta förslag om översyn? Kommissionen föreslår det själv, och vi kan bara stödja det och samtidigt lägga till kommentarer som jag tror är relevanta. Man har konstaterat stora brister i den process som genomförts. Jag anser bland annat att det för bekämpningsmedel inte räcker med att bedöma de aktiva ämnena utan att man också eventuellt måste bedöma metaboliterna, dvs. nedbrytningsprodukterna som ibland är farligare än de grundläggande ämnena.
Utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor stöder också införandet av konceptet med jämförande bedömning och ersättningsbedömning som leder till att de minst giftiga ämnena släpps ut på marknaden och används, och till att de giftigaste undanröjs. Jag vill tillägga att nya kriterier – på tio år har saker och ting utvecklats, och ännu mer på tolv år – måste beaktas, såsom avsaknaden av endokrina rubbningar – år 1991 talade man inte om endokrina rubbningar, men sedan dess har det blivit en viktig fråga i miljöpolitiken – eller den specifika inverkan på barns och fosters hälsa, liksom synergiproblem i anslutning till exponering av flera bekämpningsmedel.
Sammanfattningsvis, kära kolleger, vill jag be er att stödja betänkandet från utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor och jag vill samtidigt göra er särskilt uppmärksamma på punkt 14 i resolutionen. Där krävs att kommissionen före juli 2003 skall offentliggöra ett annat förslag till direktiv, som skulle innebära att ett program för att minska användningen av bekämpningsmedel upprättas. Det är vad ett antal medlemsstater i dag har gjort. Jag anser att utskottet för miljö, folkhälsa och konsumentfrågor gör rätt i att stödja detta förslag, som inte bara syftar till att direktivet från 1991 skall fullföljas utan också till att användningen av bekämpningsmedel skall minska, vilket säkert är ett mycket bra sätt att minska riskerna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples