Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-29-Speech-3-137"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020529.9.3-137"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Comisario, cuando en el año 1999 se firma en Berlín la Agenda 2000 todos respiramos, puesto que se abría un período de tranquilidad presupuestaria donde la multifuncionalidad había asentado con fuerza sus cimientos y garantizaba la pervivencia de un medio rural sostenible, donde calidad, seguridad y respeto al medio ambiente habían encontrado su sitio. Su revisión intermedia, por lo tanto, es clave.
La Política Agrícola Común está viviendo, en estos momentos, un gran cambio, debido a los desafíos a los que tiene que hacer frente la Unión Europea, sobre todo, en sus retos de la ampliación al Este y las negociaciones de la Organización Mundial del Comercio.
La Unión Europea se prepara para emprender en el año 2003 la revisión de la PAC, que podría ser la antesala, de una reforma más profunda prevista para el año 2006. Una de las claves de este debate es la modulación de las ayudas de la política de mercado para trasvasar fondos al segundo pilar, al desarrollo rural, donde nos hemos quedado cortos; de esta manera conseguiríamos una política, a juicio de muchos, más coherente con los compromisos adquiridos en la OMC, además de facilitar el camino a la adhesión.
Pero lo que parece una meta loable puede ser también un arma de doble filo. Todos queremos que los agricultores contribuyan al mantenimiento duradero de las zonas rurales, pero éstas no pueden vivir sin agricultores, y además, si intentamos conseguir a toda costa el objetivo final, corremos el riesgo de equivocarnos en los medios utilizados, porque todos queremos un mayor desarrollo rural, pero este no puede realizarse poniendo en peligro la rentabilidad de la actividad agraria. Cualquier ajuste que haga la Unión Europea en las ayudas directas a la renta debe realizarse sin que ello suponga un perjuicio para la renta de los agricultores.
Por lo tanto, si aceptamos la modulación de las ayudas de la PAC, esta modulación debería realizarse siguiendo parámetros que no den al traste con la competitividad de las explotaciones y que tengan en cuenta las desigualdades económicas de la Unión Europea. Debemos ser, pues, sumamente prudentes a la hora de transmitir este mensaje a la sociedad. Esta actitud prudente es, creo, la que ha inspirado a la Comisión Europea cuando ha decidido aplazar al 10 de julio de la presentación de su propuesta de revisión de la PAC para 2003, una vez que los Estados Unidos hayan aprobado su nueva ley agraria. Esta nueva ley representa un giro de 180 grados en la política estadounidense al reintroducir un claro apoyo a los precios, lo que podría poner en clara desventaja a los productores comunitarios.
La Unión Europea no puede plegarse a los vaivenes de ningún país cuando está en juego el futuro de sus agricultores. Me gustaría que la Comisión Europea presentara sus propuestas a este Parlamento Europeo y calibrara muy cuidadosamente el impacto que va a tener la "Farm Bill". Exijamos al ejecutivo comunitario el informe sobre dicho impacto con el fin de tener las cuentas claras. Si debemos optar por la modulación, esta debe ser planteada con cuidado, siguiendo una línea prudente, que no nos lleve a una situación de no retorno para nuestros agricultores."@es12
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. kommissær, da Agenda 2000 blev underskrevet i Berlin i 1999, åndede vi alle lettet op, eftersom vi begyndte på en periode med budgetfred, hvor multifunktionaliteten stærkt havde lagt grundstenene og garanterede et bæredygtigt landmiljøs vedholdenhed, hvor kvalitet, sikkerhed og respekt for miljøet havde fundet sit leje. Derfor er midtvejsrevisionen afgørende.
Den fælles landbrugspolitik gennemlever for tiden en stor ændring på grund af de udfordringer, som EU skal klare, navnlig i sine udfordringer i forbindelse med udvidelsen mod øst og WTO-forhandlingerne.
EU forbereder sig på at tage fat på en revision af den fælles landbrugspolitik i 2003, som kunne være første skridt på vejen mod en større revision i 2006. Et af kodeordene i denne debat er modulering af støtteordningerne i markedspolitikken for at overføre midler til anden søjle, udvikling af landdistrikter, hvor vi mangler penge. På denne måde ville vi opnå en politik, som efter manges opfattelse ville være mere i overensstemmelse med de forpligtelser, der blev indgået i WTO, ud over, at det ville lette udvidelsen.
Men det, der ligner et prisværdigt mål, kan også være et våben, der giver bagslag. Vi ønsker alle, at landmændene bidrager med at tage vare på nogle bæredygtige landområder, men disse områder kan ikke leve uden landmænd, og hvis vi derudover for enhver pris forsøger at opnå det endelige mål, risikerer vi at begå en fejltagelse med de anvendte midler. Vi ønsker alle at få en større udvikling af landdistrikterne, men den kan ikke gennemføres ved at bringe landmændenes lønsomhed i fare. Enhver tilpasning, som EU foretager af den direkte indkomststøtte, bør gennemføres, uden at det skader landmændenes indkomst.
Så hvis vi accepterer modulering i den fælles landbrugspolitiks støtteordninger, burde den gennemføres ved at følge parametre, som ikke sætter bedrifternes konkurrencedygtighed over styr, og som tager hensyn til EU's økonomiske forskelle. Defor skal vi være yderst forsigtige, når dette budskab skal sendes ud til samfundet. Jeg tror, det er denne forsigtige indstilling, der har inspireret Kommissionen, da den besluttede at udsætte fremlæggelsen af sit revisionsforslag af den fælles landbrugspolitik i 2003 til den 10. juli, når USA har fået vedtaget sin nye landbrugslov. Denne nye lov betyder en 180-graders vending i den amerikanske politik, idet den genindfører en klar prisstøtte, og det kunne stille fællesskabsproducenterne i en dårligere situation.
EU kan ikke give efter for andre landes ustadighed, når landmændenes fremtid står på spil. Jeg ville ønske, at Kommissionen kunne forelægge Europa-Parlamentet sine forslag og meget nøje udmåle den indvirkning, som denne
vil få. Lad os kræve af Kommissionen, at vi får rapporten om denne indvirkning med henblik på vide, hvor vi står. Hvis vi bør satse på modulering, skal den fremsættes forsigtigt, idet der følges en forsigtig linje, som ikke bringer os i en situation, hvor der ikke er nogen vej tilbage for vores landmænd."@da1
"Herr Kommissar, als im Jahre 1999 in Berlin die Agenda 2000 unterzeichnet wurde, atmeten wir alle auf, denn damit wurde eine Periode haushaltspolitischer Ruhe eingeleitet, in der die Multifunktionalität kraftvoll ihre Wurzeln ausgebreitet hatte und den Fortbestand eines nachhaltigen ländlichen Raums gewährleistete, in dem Qualität, Sicherheit und Schutz der Umwelt ihren Platz gefunden hatten. Ihre Halbzeitbewertung ist deshalb von entscheidender Bedeutung.
Die Gemeinsame Agrarpolitik erlebt derzeit einen großen Wandel infolge der Herausforderungen, denen sich die Europäische Union vor allem bei ihren Aufgaben der Osterweiterung und der Verhandlungen in der Welthandelsorganisation stellen muss.
Die Europäische Union bereitet sich darauf vor, im Jahre 2003 die Revision der GAP durchzuführen, die der Vorläufer einer für 2006 vorgesehenen tiefer gehenden Reform sein könnte. Einer der entscheidenden Punkte dieser Aussprache ist die Modulation der marktpolitischen Beihilfen, um Mittel in den zweiten Pfeiler, die ländliche Entwicklung, umzuleiten, wo wir bisher zu kurz gekommen sind; auf diese Weise würden wir nach Ansicht vieler zu einer Politik gelangen, die sich besser im Einklang mit den in der WTO übernommenen Verpflichtungen befindet, und wir würden darüber hinaus den Weg zum Beitritt erleichtern.
Aber was als lobenswertes Ziel erscheint, kann auch eine zweischneidige Waffe sein. Wir wollen alle, dass die Landwirte zur dauerhaften Erhaltung der ländlichen Räume beitragen, aber diese Räume können nicht ohne Landwirte existieren, und wenn wir versuchen, das Endziel um jeden Preis zu erreichen, laufen wir zudem Gefahr, uns beim Einsatz der Mittel zu irren, weil wir alle eine stärkere ländliche Entwicklung wollen, was jedoch nicht geschehen darf, indem wir die Rentabilität der landwirtschaftlichen Aktivität gefährden. Jegliche Anpassung, die die Europäische Union bei den direkten Einkommensbeihilfen vornimmt, muss so erfolgen, dass sie sich nicht nachteilig auf das Einkommen der Landwirte auswirkt.
Wenn wir also die Modulation der Beihilfen der GAP akzeptieren, dann sollte diese Modulation unter Anwendung von Parametern durchgeführt werden, die nicht die Wettbewerbsfähigkeit der Betriebe untergraben und die die wirtschaftlichen Ungleichheiten der Europäischen Union berücksichtigen. Das heißt, wir müssen äußerst vorsichtig bei der Übermittlung dieser Botschaft an die Gesellschaft sein. Diese besonnene Haltung ist es meiner Meinung nach, die die Europäische Kommission zu dem Beschluss inspiriert hat, die Vorlage ihres Vorschlags zur Überprüfung der GAP für 2003 zu verschieben, bis die USA ihr neues Agrargesetz verabschiedet haben. Dieses neue Gesetz stellt eine Kehrtwendung in der Politik der Vereinigten Staaten dar, indem erneut eine eindeutige Stützung der Preise eingeführt wird, was einen klaren Nachteil für die Produzenten der Gemeinschaft bedeuten könnte.
Die Europäische Union darf sich nicht dem Auf und Ab in irgendeinem Land beugen, wenn die Zukunft ihrer Landwirte auf dem Spiel steht. Ich möchte, dass die Europäische Kommission ihre Vorschläge diesem Europäischen Parlament vorlegt und sehr sorgfältig einschätzt, welche Auswirkungen das „Farm Bill“ haben wird. Wir sollten von der Exekutive der Gemeinschaft einen Bericht über diese Auswirkungen verlangen, um Klarheit zu haben. Wenn wir uns für die Modulation entscheiden müssen, dann muss diese behutsam und besonnen in Angriff genommen werden, damit wir nicht in eine für unsere Landwirte unumkehrbare Situation geraten."@de7
"Κύριε Επίτροπε, όταν το 1999 υπογράφηκε στο Βερολίνο η Ατζέντα 2000 όλοι πήραμε μια βαθιά ανάσα, δεδομένου ότι άνοιγε μία περίοδος δημοσιονομικής ηρεμίας, όπου η πολυλειτουργικότητα είχε βάλει σταθερά τα θεμέλια της και εγγυούνταν την επιβίωση ενός βιώσιμου αγροτικού περιβάλλοντος, όπου η ποιότητα, η ασφάλεια και ο σεβασμός στο περιβάλλον θα είχαν βρει τη θέση τους. Η ενδιάμεση αναθεώρησή της, επομένως, είναι στοιχείο κλειδί.
Η Κοινή Γεωργική Πολιτική διέρχεται, αυτήν την εποχή, μία μεγάλη αλλαγή, εξαιτίας των προκλήσεων που πρέπει να αντιμετωπίσει η Ευρωπαϊκή Ένωση, κυρίως τις προκλήσεις της διεύρυνσης προς τα Ανατολικά και τις διαπραγματεύσεις του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου.
Η Ευρωπαϊκή Ένωση ετοιμάζεται για να ξεκινήσει το έτος 2003 την αναθεώρηση της ΚΓΠ, που θα μπορούσε να αποτελέσει τον προθάλαμο μίας πιο βαθιάς μεταρρύθμισης για το έτος 2006. Ένα από τα στοιχεία κλειδιά αυτής της συζήτησης είναι η προσαρμογή των ενισχύσεων της πολιτικής της αγοράς για τη μετάθεση πόρων στον δεύτερο πυλώνα, στην αγροτική ανάπτυξη, όπου ήμασταν ανεπαρκείς. Με αυτόν τον τρόπο, θα πετυχαίναμε μία πολιτική, σύμφωνα με πολλούς, πιο συνεπή με τις δεσμεύσεις που έγιναν στον ΠΟΕ, πέρα από τη διευκόλυνση του δρόμου για την ένταξη.
Αλλά αυτό που φαίνεται σαν ένας αξιέπαινος στόχος μπορεί να είναι, επίσης, ένα δίκοπο μαχαίρι. Όλοι θέλουμε να συμβάλλουν οι αγρότες στη διαρκή διατήρηση των αγροτικών περιοχών, αλλά αυτές δεν μπορούν να επιβιώσουν χωρίς αγρότες, και επιπλέον, αν επιχειρήσουμε να πραγματοποιήσουμε με κάθε κόστος τον τελικό στόχο, διατρέχουμε τον κίνδυνο να κάνουμε λάθος στα μέσα που χρησιμοποιούμε, διότι όλοι θέλουμε μεγαλύτερη αγροτική ανάπτυξη, αλλά αυτό δεν μπορεί να πραγματοποιηθεί θέτοντας σε κίνδυνο την αποδοτικότητα της αγροτικής δραστηριότητας. Οποιαδήποτε προσαρμογή κάνει η Ευρωπαϊκή Ένωση στις άμεσες ενισχύσεις στο εισόδημα πρέπει να υλοποιείται, χωρίς αυτό να συνεπάγεται ζημία για το εισόδημα των αγροτών.
Επομένως, αν δεχτούμε την προσαρμογή των ενισχύσεων της ΚΓΠ, αυτή η προσαρμογή θα πρέπει να πραγματοποιηθεί σύμφωνα με παραμέτρους που δεν καταστρέφουν την ανταγωνιστικότητα των γεωργικών εκμεταλλεύσεων και που λαμβάνουν υπόψη τις οικονομικές ανισότητες της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πρέπει να είμαστε, επομένως, πολύ συνετοί όταν μεταδίδουμε αυτό το μήνυμα στην κοινωνία. Αυτή η συνετή συμπεριφορά είναι, πιστεύω, αυτή που ενέπνευσε την Ευρωπαϊκή Επιτροπή αν αποφάσισε να μεταθέσει στις 10 Ιουλίου την παρουσίαση της πρότασής της για την αναθεώρηση της ΚΓΠ για το 2003, εφόσον οι Ηνωμένες Πολιτείες θα έχουν ψηφίσει τον νέο αγροτικό τους νόμο. Αυτός ο νέος νόμος αντιπροσωπεύει μία στροφή 180 μοιρών στην αμερικανική πολιτική, επανεισάγοντας μία σαφή στήριξη των τιμών, γεγονός που θα μπορούσε να βάλει σε μειονεκτική θέση του κοινοτικούς παραγωγούς.
Η Ευρωπαϊκή Ένωση δεν μπορεί να υποκύπτει στις ταλαντεύσεις καμίας χώρας, όταν διακινδυνεύεται το μέλλον των αγροτών της. Θα ήθελα η Ευρωπαϊκή Επιτροπή να παρουσιάσει τις προτάσεις της σε αυτό το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο και να μετρήσει πολύ προσεχτικά τις επιπτώσεις που πρόκειται να έχει το “αγρόκτημα Μπιλ”. Απαιτούμε από το κοινοτικό εκτελεστικό όργανο την έκθεση σχετικά με τις εν λόγω επιπτώσεις, προκειμένου να κάνουμε σωστούς λογαριασμούς. Αν πρέπει να επιλέξουμε την προσαρμογή, αυτή πρέπει να γίνει προσεχτικά, ακολουθώντας μία συνετή γραμμή, που δεν θα μας οδηγήσει σε μία κατάσταση χωρίς επιστροφή για τους αγρότες μας."@el8
"Commissioner, when Agenda 2000 was signed in 1999 in Berlin we all breathed a sigh of relief as it began a period of budgetary calm in which multifunctionality had laid strong foundations guaranteeing the survival of a sustainable rural environment, in which quality, safety and respect for the environment had found their place. The interim review is, therefore, key.
The common agricultural policy is currently undergoing a major change, due to the challenges that the European Union has to face, particularly with enlargement to the East and the negotiations with the World Trade Organisation.
The European Union is preparing to undertake a review of the CAP in 2003, which could be the prelude to a more in-depth reform planned for 2006. One of the key elements in this debate is the modulation of aid from the market policy in order to transfer funds to the second pillar, to rural development, where we have been left short; in this way we will achieve a policy that many think will be more consistent with the agreements obtained at the WTO, as well as easing the path to accession.
What appears to be a laudable aim, however, could also be a double-edged sword. We all want farmers to contribute to the sustainable maintenance of rural areas, but those areas cannot live without farmers, and what is more, if we try to achieve the final objective at any cost, we run the risk of using the wrong methods, because although we all want greater rural development, this cannot take place if it endangers the profitability of farming. Any change made by the European Union to direct income aid must be done without damaging the income of farmers.
Therefore, if we accept the modulation of CAP aid, that modulation must take place according to parameters that do not put paid to the competitiveness of farms and that take into account the economic inequalities of the European Union. We must therefore be extremely careful when passing on this message to society. That careful attitude is, I think, what inspired the European Commission to decide to postpone the presentation of its proposal to revise the CAP for 2003 to 10 July, once the United States has passed its new farming law. This new law represents a u-turn in United States policy by reintroducing a clear support for prices, which could place Community producers at a clear disadvantage.
The European Union cannot give in to the whims of any country when the future of its farmers is a stake. I would like the European Commission to present its proposals to the European Parliament and very carefully weigh up the impact that the Farm Bill is going to have. We should demand a report from the Community executive on that impact in order to be clear about this. If we have to opt for modulation, it should be approached with care, taking a careful line that will not lead us to a point of no return for our farmers."@en3
"Arvoisa komission jäsen, kun Agenda 2000 allekirjoitettiin Berliinissä vuonna 1999, me kaikki saatoimme hengähtää, sillä tuolloin alkoi talousarvion kannalta rauhallinen ajanjakso: monitoiminnallisuus oli juurtunut syvään, ja se takasi sellaisen kestävän maaseutuympäristön säilymisen, jossa laatu, turvallisuus ja ympäristön kunnioittaminen olivat löytäneet paikkansa. Agenda 2000:n välivaiheen tarkistaminen on siis välttämätöntä.
Yhteinen maatalouspolitiikka on nyt suuressa murroksessa, sillä Euroopan unionilla on edessään haasteita, jotka liittyvät ennen kaikkea itälaajentumiseen ja Maailman kauppajärjestön neuvotteluihin.
Euroopan unioni valmistautuu aloittamaan vuonna 2003 YMP:n tarkistamisen, joka saattaa olla esimakua vuodeksi 2006 kaavaillusta perusteellisesta uudistuksesta. Yhtenä keskustelun olennaisista osista on markkinapolitiikan tukien eriyttäminen, jotta varoja voitaisiin kohdentaa toiseen pilariin, maaseudun kehittämiseen, jossa varoja on ollut liian vähän; tällöin meillä olisi politiikka, joka monen mielestä vastaa nykyistä paremmin WTO:ssa tehtyjä sitoumuksia ja joka helpottaa myös laajentumista.
Tämä päällisin puolin kunnioitettava tavoite voi kuitenkin olla kaksiteräinen miekka. Me kaikki haluamme, että maanviljelijät edistäisivät osaltaan maaseutualueiden kestävää hoitoa, mutta maaseutualueet eivät voi elää ilman maanviljelijöitä, ja jos sitä paitsi pyrimme lopulliseen tavoitteeseen hinnalla millä hyvänsä, vaarana on, että valitsemme välineet väärin; me kaikki nimittäin haluamme lisätä maaseudun kehittämistä, mutta sitä ei voida toteuttaa vaarantamalla maataloustoiminnan kannattavuutta. Kaikki Euroopan unionin suoriin tukiin tekemät mukautukset on toteutettava vaarantamatta maanviljelijöiden tuloja.
Jos siis hyväksymme YMP:n tukien eriyttämisen, eriyttämisessä olisi noudatettava parametreja, joilla ei tuhota tilojen kilpailukykyä ja joissa otetaan huomioon Euroopan unionin taloudelliset eroavuudet. Meidän onkin oltava äärimmäisen varovaisia, kun välitämme yhteiskunnalle tällaisen viestin. Juuri tämä varovainen asenne oli mielestäni Euroopan komission pontimena, kun se päätti esitellä ehdotuksensa vuonna 2003 tehtävästä YMP:n tarkistamisesta vasta 10. heinäkuuta, kun Yhdysvallat on hyväksynyt uuden maatalouslakinsa. Uusi laki merkitsee 180 asteen käännöstä Yhdysvaltain politiikassa, sillä siinä annetaan selviä hintatukia, mikä voisi asettaa yhteisön tuottajat selkeästi epäedulliseen asemaan.
Euroopan unioni ei voi taipua minkään maan edessä, kun vaakalaudalla on sen maanviljelijöiden tulevaisuus. Haluaisin, että Euroopan komissio esittelisi ehdotuksensa Euroopan parlamentille ja selvittäisi erittäin huolellisesti tämän maatalouslain
vaikutuksen. Meidän on vaadittava yhteisön täytäntöönpanoelimeltä kertomusta lain vaikutuksesta, jotta tilanne olisi tiedossa. Jos meidän on valittava eriyttäminen, se on suunniteltava huolellisesti ja toteutettava varovaisesti, jottei se veisi meitä tilanteeseen, josta maanviljelijöillämme ei ole paluuta."@fi5
"Monsieur le Commissaire, lors de la signature de l’Agenda 2000 à Berlin en 1999, nous avons tous poussé un soupir de soulagement parce qu’une période de tranquillité budgétaire où la multifonctionnalité avait posé avec force ses jalons voyait le jour. En outre, elle garantissait la survie d’un milieu rural durable où qualité, sécurité et respect de l’environnement avaient trouvé leur place. Dès lors, sa révision intermédiaire est une étape-clef.
La politique agricole commune vit, en ce moment, un changement considérable dû aux défis que doit affronter l'Union européenne, en particulier en ce qui concerne l’élargissement à l’Est et les négociations au sein de l’Organisation mondiale du commerce.
L'Union européenne se prépare à entamer la révision de la PAC en 2003, ce qui pourrait s’avérer être l’antichambre d’une réforme plus profonde prévue pour 2006. Un des éléments-clefs de ce débat est la modulation des aides de la politique de marché afin de transvaser des fonds au deuxième pilier, au développement rural, où nous avons calculé trop juste ; de cette manière, en plus de faciliter le chemin vers l’adhésion, nous parviendrions, selon de nombreuses personnes, à une politique plus cohérente avec les engagements pris au sein de l’OMC.
Mais ce qui paraît un but louable peut aussi se révéler une arme à double tranchant. Nous voulons tous que les agriculteurs contribuent au maintien durable des zones rurales, mais ces dernières ne peuvent se passer des agriculteurs. En outre, si nous essayons d’atteindre à tout prix l’objectif final, nous courons le risque de nous tromper dans les moyens utilisés, parce que nous voulons tous un développement rural plus conséquent, mais il ne peut se réaliser aux dépens de la rentabilité de l’activité agricole. Tout ajustement de l'Union européenne en matière d’aides directes au revenu doit se faire sans que cela ne suppose un préjudice pour le revenu des agriculteurs.
Par conséquent, si nous acceptons la modulation des aides de la PAC, cette modulation devrait s’effectuer en suivant des paramètres qui ne mettent pas fin à la compétitivité des exploitations et qui tiennent compte des inégalités économiques au sein de l'Union européenne. Dès lors, il nous faut être extrêmement prudents lorsque nous délivrerons ce message à la société. Cette attitude prudente est, je crois, celle qui a inspiré à la Commission européenne sa décision de postposer au 10 juillet la présentation de sa proposition de révision de la PAC pour 2003, dès que les États-Unis auront adopté leur nouvelle loi agricole. Cette nouvelle loi constitue un virage à 180 degrés de la politique des États-Unis puisqu’elle réintroduit un soutien manifeste aux prix, ce qui pourrait placer les producteurs communautaires dans une position clairement désavantageuse.
L’Union européenne ne peut se plier aux fluctuations de la politique d'aucun pays lorsque l’avenir de ses agriculteurs est en jeu. J’aimerais que la Commission européenne présente ses propositions devant ce Parlement européen et jauge très soigneusement l’impact qu’aura la "Farm Bill". Nous réclamons à l’exécutif communautaire le rapport sur cet impact afin d’y voir clair. Si nous devons opter pour la modulation, celle-ci doit être soigneusement, prudemment réfléchie, afin de ne pas en arriver à une situation de non-retour pour nos agriculteurs."@fr6
"Signor Commissario, quando nel 1999 a Berlino è stata firmata l’Agenda 2000 abbiamo tutti tirato un sospiro di sollievo; si apriva in quel modo un periodo di tranquillità di bilancio, in cui la multifunzionalità sarebbe stata ben ancorata e avrebbe garantito la sopravvivenza di un ambiente rurale sostenibile, nel quale qualità, sicurezza e rispetto dell’ambiente trovavano tutti la propria collocazione. Pertanto, la revisione intermedia di quell’Agenda 2000 è un elemento chiave.
La politica agricola comune sta vivendo, in questo momento, grandi cambiamenti, dovuti alle sfide alle quali deve far fronte l’Unione europea, soprattutto le sfide rappresentate dall’ampliamento ad est e dai negoziati dell’Organizzazione mondiale del commercio.
L’Unione europea si prepara a intraprendere nel 2003 la revisione della PAC, che potrebbe essere l’anticamera di una riforma più profonda prevista per l’anno 2006. Uno degli elementi chiave dell’attuale dibattito è la modulazione degli aiuti elargiti dalla politica di mercato per far confluire fondi nel secondo pilastro, lo sviluppo rurale, in cui accusiamo un
; in questo modo otterremmo una politica che, a detta di molti, sarebbe più coerente con gli impegni acquisiti in seno all’OMC e, inoltre, faciliteremmo la strada verso l’ampliamento.
Tuttavia, ciò che appare una meta lodevole può anche trasformarsi in un’arma a doppio taglio. Tutti desideriamo che gli agricoltori contribuiscano alla conservazione nel tempo delle zone rurali, ma tali zone non possono vivere senza agricoltori e inoltre, se cerchiamo di raggiungere a ogni costo l’obiettivo finale, corriamo il rischio di sbagliare nella scelta degli strumenti da utilizzare, perché tutti vogliamo un maggiore sviluppo rurale, obiettivo questo che non può essere però realizzato a scapito della redditività dell’attività agricola. Ogni tipo di correttivo che potrebbe apportare l’Unione europea al sostegno diretto dei redditi non deve comportare alcun pregiudizio per il reddito degli agricoltori.
Pertanto, se accettiamo la modulazione degli aiuti della PAC, tale modulazione dovrebbe avvenire seguendo parametri che non si scontrino con la competitività delle aziende agricole e che tengano in debita considerazione le disparità economiche all’interno dell’Unione europea. Dobbiamo quindi essere estremamente prudenti quando trasmettiamo questo messaggio alla società. E, a mio avviso, questa stessa prudenza ha ispirato la Commissione europea quando è stato deciso di rinviare al 10 luglio la presentazione della proposta di revisione della PAC per il 2003, ovvero dopo che gli Stati Uniti avranno approvato la loro nuova legge in materia di agricoltura. Questa nuova legge rappresenta un’inversione di rotta radicale della politica statunitense in quanto reintroduce un chiaro sostegno ai prezzi; ciò potrebbe mettere chiaramente in situazione di svantaggio i produttori comunitari.
L’Unione europea non può piegarsi agli sbalzi di umore di nessun paese quando è in gioco il futuro dei suoi agricoltori. Vorrei che la Commissione europea presentasse le proprie proposte al Parlamento europeo e calibrasse molto attentamente l’impatto che avrà la cosiddetta
. Dobbiamo esigere dalla Commissione una relazione su tale impatto al fine di avere ben chiari tutti i dati. Se dobbiamo optare per la modulazione, essa deve essere costruita con attenzione, seguendo una linea prudente che non ci porti a una situazione di non ritorno per i nostri agricoltori."@it9
"Commissioner, when Agenda 2000 was signed in 1999 in Berlin we all breathed a sigh of relief as it began a period of budgetary calm in which multifunctionality had laid strong foundations guaranteeing the survival of a sustainable rural environment, in which quality, safety and respect for the environment had found their place. The interim review is, therefore, key.
The common agricultural policy is currently undergoing a major change, due to the challenges that the European Union has to face, particularly with enlargement to the East and the negotiations with the World Trade Organisation.
The European Union is preparing to undertake a review of the CAP in 2003, which could be the prelude to a more in-depth reform planned for 2006. One of the key elements in this debate is the modulation of aid from the market policy in order to transfer funds to the second pillar, to rural development, where we have been left short; in this way we will achieve a policy that many think will be more consistent with the agreements obtained at the WTO, as well as easing the path to accession.
What appears to be a laudable aim, however, could also be a double-edged sword. We all want farmers to contribute to the sustainable maintenance of rural areas, but those areas cannot live without farmers, and what is more, if we try to achieve the final objective at any cost, we run the risk of using the wrong methods, because although we all want greater rural development, this cannot take place if it endangers the profitability of farming. Any change made by the European Union to direct income aid must be done without damaging the income of farmers.
Therefore, if we accept the modulation of CAP aid, that modulation must take place according to parameters that do not put paid to the competitiveness of farms and that take into account the economic inequalities of the European Union. We must therefore be extremely careful when passing on this message to society. That careful attitude is, I think, what inspired the European Commission to decide to postpone the presentation of its proposal to revise the CAP for 2003 to 10 July, once the United States has passed its new farming law. This new law represents a u-turn in United States policy by reintroducing a clear support for prices, which could place Community producers at a clear disadvantage.
The European Union cannot give in to the whims of any country when the future of its farmers is a stake. I would like the European Commission to present its proposals to the European Parliament and very carefully weigh up the impact that the Farm Bill is going to have. We should demand a report from the Community executive on that impact in order to be clear about this. If we have to opt for modulation, it should be approached with care, taking a careful line that will not lead us to a point of no return for our farmers."@lv10
"(
Mijnheer de commissaris, toen in 1999 in Berlijn Agenda 2000 werd ondertekend, haalden wij allemaal opgelucht adem, omdat er een periode van begrotingsrust aanbrak waarin multifunctionaliteit sterk was verankerd en het voortbestaan werd gegarandeerd van een duurzaam ruraal milieu, waarin kwaliteit, veiligheid en respect voor het milieu een plaats hadden gekregen. De tussentijdse herziening is daarom van essentieel belang.
Het gemeenschappelijk landbouwbeleid maakt momenteel een grote verandering door vanwege de uitdagingen waarmee de Europese Unie wordt geconfronteerd, met name in het licht van de uitbreiding naar het oosten en de onderhandelingen met de Wereldhandelsorganisatie.
De Europese Unie bereidt zich voor op de hervorming van het GLB in het jaar 2003, die de voorbode kan zijn van verdergaande hervormingen die zijn voorzien voor het jaar 2006. Een van de kernpunten van dit debat is de modulering van de steun in het kader van het marktbeleid, met de bedoeling meer kredieten over te hevelen naar de tweede pijler, de plattelandsontwikkeling, waar wij te weinig aan hebben gedaan. Op die manier komen wij naar het oordeel van velen tot een beleid dat meer in overeenstemming is met de met de WTO aangegane verplichtingen en wordt bovendien de weg naar de toetreding geëffend.
Maar wat een lovenswaardige doelstelling lijkt kan ook als een boemerang werken. Wij willen allemaal dat de agrariërs bijdragen aan het duurzame behoud van de plattelandsgebieden, maar die gebieden kunnen niet blijven bestaan zonder agrariërs, en bovendien lopen wij, als wij met alle geweld het einddoel proberen te bereiken, het risico ons te vergissen in de gebruikte maatregelen. Want wij willen allemaal een versterkte plattelandsontwikkeling, maar die kan niet worden verwezenlijkt door de rentabiliteit van de agrarische bedrijvigheid in gevaar te brengen. Elke bezuiniging die de Europese Unie doorvoert in de rechtstreekse inkomenssteun moet worden uitgevoerd zonder dat het inkomen van de boeren erop achteruitgaat.
Als wij instemmen met de modulering van de steun in het GLB, dan moet die dus worden verwezenlijkt volgens parameters waaruit geen nadelige gevolgen voor het concurrentievermogen van de bedrijven voortvloeien en waarin rekening gehouden wordt met de economische ongelijkheden binnen de Europese Unie. Wij moeten dus uiterst behoedzaam zijn op het moment dat wij deze boodschap overbrengen aan de samenleving. Deze behoedzaamheid heeft de Europese Commissie denk ik tot het besluit gebracht om de presentatie van haar voorstel voor de hervorming van het GLB in 2003 te verplaatsen naar 10 juli, als de Verenigde Staten hun nieuwe landbouwwet zullen hebben aangenomen. Die nieuwe wet betekent een ommekeer van 180 graden van het Amerikaanse beleid door de herinvoering van duidelijke prijssteun, en dat zou zeker in het nadeel kunnen werken van de Europese producenten.
De Europese Unie kan zich niet voegen naar de veranderingen van een land wanneer de toekomst van haar boeren op het spel staat. Ik zou graag willen dat de Europese Commissie haar voorstellen voorlegt aan dit Europees Parlement en zeer zorgvuldig gaat bepalen welke impact de
gaat hebben. Laten wij het uitvoerend orgaan van de Unie vragen om een verslag over deze impact teneinde een duidelijk beeld te krijgen. Als wij moeten kiezen voor modulering, dan moet die voorzichtig worden ingevoerd en moet een behoedzame lijn worden gevolgd, zodat er geen onomkeerbare situatie ontstaat voor onze agrariërs."@nl2
"Senhor Presidente, quando em 1999 se assinou em Berlim a Agenda 2000 todos respirámos de alívio, visto que se abria um período de tranquilidade orçamental, em que a multifuncionalidade tinha ficado assente em bases sólidas e garantia a sobrevivência de um meio rural sustentável, onde qualidade, segurança e respeito pelo ambiente tinham encontrado o seu lugar. A sua revisão intercalar é, por conseguinte, crucial.
A Política Agrícola Comum vive, actualmente, uma considerável modificação, devido aos desafios que a União Europeia tem pela frente, sobretudo, aos reptos lançados pelo alargamento a Leste e pelas negociações da Organização Mundial do Comercio.
A União Europeia preparara-se para empreender, no ano 2003, a revisão da PAC, que poderá ser a antecâmara de uma reforma mais profunda prevista para o ano de 2006. Uma das chaves para este debate é a modulação das ajudas da política de mercado com vista à transferência de fundos para o segundo pilar, para o desenvolvimento rural, relativamente ao qual estamos num impasse; dessa forma, conseguiríamos uma política, no entender de muitos, mais coerente com os compromissos assumidos na OMC, para além de facilitarmos o caminho para adesão.
Porém, o que parece um objectivo louvável pode também ser uma faca de dois gumes. Todos queremos que os agricultores contribuam para a manutenção duradoura das zonas rurais, mas estas não podem viver sem agricultores, e, para além disso, se tentarmos conseguir, a todo o custo, o objectivo final, corremos o risco de nos enganarmos quanto aos meios a utilizar, porque todos queremos um maior desenvolvimento rural, mas este não pode ser realizado colocando em perigo a rentabilidade da actividade agrícola. Qualquer ajustamento que a União Europeia faça nas ajudas directas ao rendimento deverá ser feito sem que isso pressuponha prejuízos para o rendimento dos agricultores.
Assim, se aceitarmos a modulação das ajudas da PAC, esta deverá realizar-se segundo parâmetros que não prejudiquem a competitividade das explorações e que tenham em conta as desigualdades económicas na União Europeia. Devemos, pois, ser extremamente prudentes na altura de transmitir esta mensagem à sociedade. Foi nesta atitude prudente, creio, que a Comissão Europeia se inspirou quando decidiu adiar para 10 de Julho a apresentação da sua proposta de revisão da PAC em 2003, depois de os Estados Unidos terem aprovado a sua nova lei para o sector agrícola
. Esta nova lei representa uma viragem de 180 graus na política americana, ao reintroduzir um claro apoio aos preços, o que poderá colocar em clara desvantagem os produtores comunitários.
A União Europeia não pode vergar-se aos vaivéns de qualquer país, quando está em jogo o futuro dos seus agricultores. Gostaria que a Comissão Europeia apresentasse as suas propostas a este Parlamento Europeu e aferisse muito cuidadosamente o impacto que a
virá a ter. Exijamos ao executivo comunitário o relatório sobre o referido impacto para que possamos dispor de dados claros. Se devemos optar pela modulação, esta deverá ser prevista com cuidado, seguindo uma orientação prudente, que não conduza a uma situação de não retorno para os nossos agricultores."@pt11
"Herr kommissionär! När Agenda 2000 undertecknades i Berlin 1999 fick vi alla litet lugn och ro, eftersom en stabil budgetperiod inleddes, där en stabil grund till mångsidighet lades och som garanterade att den hållbara landsbygden skulle överleva, en landsbygd där kvalitet, säkerhet och hänsyn till miljön hade funnit sin plats. Översynen efter halva tiden av Agenda 2000 är därför av avgörande vikt.
För närvarande genomförs stora förändringar av den gemensamma jordbrukspolitiken, vilket beror på de utmaningar som Europeiska unionen har att ta itu med, framför allt när det gäller utvidgningen mot öst och förhandlingarna i Världshandelsorganisationen.
Europeiska unionen förbereder sig för att inleda översynen av den gemensamma jordbrukspolitiken 2003, en översyn som kan vara början till en mer djupgående reform som är planerad till 2006. En av nyckelfrågorna i den här debatten är moduleringen av stöden till marknadspolitiken för att flytta över medel till den andra pelaren, till landsbygdsutveckling, där vi har ont om pengar. På så vis kommer vi att få en politik som många anser är mer samstämmig med våra åtaganden i WTO och som dessutom kommer att underlätta vägen till anslutningen.
Det som förefaller vara ett lovvärt mål kan dock även vara ett tveeggat svärd. Vi vill alla att jordbrukarna skall bidra till ett hållbart bevarande av landsbygdsområdena, men dessa områden kan inte överleva utan jordbrukare. Om vi till varje pris försöker nå slutmålet riskerar vi dessutom att välja fel metoder, eftersom vi alla vill ha en ökad landsbygdsutveckling, men inte till pris av att vi riskerar jordbruksverksamhetens lönsamhet. Alla justeringar som Europeiska unionen genomför av de direkta utbetalningarna bör genomföras utan att detta inverkar skadligt på jordbrukarnas inkomster.
Om vi godtar moduleringen av stöden inom den gemensamma jordbrukspolitiken måste den genomföras enligt parametrar som inte förstör jordbruksföretagens konkurrenskraft. De ekonomiska skillnader som finns i Europeiska unionen måste även beaktas. Vi måste alltså vara mycket försiktiga när vi sänder detta budskap till samhället. Denna försiktiga attityd är, tror jag, vad som har legat till grund för Europeiska kommissionens beslut att vänta med att lägga fram sitt förslag till översyn av den gemensamma jordbrukspolitiken för 2003 till den 10 juli, när Förenta staterna har antagit sin nya jordbrukslagstiftning. Denna nya lagstiftning är en svängning på 180 grader i Förenta staternas politik, eftersom man återinför ett klart prisstöd till priserna, vilket leder till klara nackdelar för gemenskapens producenter.
Europeiska unionen kan inte ge efter för något annat lands omsvängningar när unionens jordbrukares framtid står på spel. Jag skulle vilja att Europeiska kommissionen lägger fram sina förslag för Europaparlamentet och mycket noga studerar den effekt som den amerikanska ”jordbrukslagen” kommer att få. Vi kräver att gemenskapen utarbetar en rapport om dessa effekter, så vi har läget klart för oss. Om vi skall satsa på modulering måste denna genomföras varsamt, man måste följa en försiktig linje, som inte leder oss till en situation utan återvändo för våra jordbrukare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"("Farm Bill")"11
"(Farm Bill)"5
"Farm Bill"1,2,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples