Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-16-Speech-4-143"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-05-16"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Partnerskap EU-Förenta nationerna4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020516.5.4-143"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-05-16-Speech-4-1444
lpv:speaker	lp:Nielson4
lpv:spoken text	". – Mr President, I shall begin by addressing some of the points raised this afternoon. Firstly, Mr Miranda's wish that Parliament be kept well informed about progress in our relationship with the United Nations family and that this be included in our annual report. I agree completely. I am grateful to Mr Miranda for referring to the annual report, because it requires something of an effort to produce it, and so I am very touched to hear it mentioned. It may also be useful from time to time in direct discussion in Parliament's committees. The follow-up to the Communication we are discussing is already well advanced. Bilateral meetings have been conducted with a number of UN agencies: funds and programmes and the strategic programming dialogues established by ECHO are examples. For the country strategy papers, consultation with UN bodies present in the country is now obligatory. This is where the type of cooperation I mentioned in my response to Mrs García-Orcoyen Tormo applies. We are discussing further steps with the UN Secretariat. A broad fact-finding exercise on mandates and capacities of potential UN partners was launched in November 2001 to determine how their key capacities match with our priorities. The first results of this will be available by June. A more effective partnership with the UN requires an adequate enabling legal and financial environment: We are negotiating the revision of the 1999 EC-UN Framework Agreement, with a view to concluding all this by the end of the year. However, recasting the changes in the Community’s Financial Regulation is still, as I said before, under discussion in the Council. This work will have to be completed fully to realise the intentions of the Communication. This is the real bottleneck. The United Nation’s response, called "A Vision of Partnership", supports much of the Communication and proposes to go even further. The Commission is drafting another communication that will address the EU-UN relationship at a broader level, as your resolution also suggests. In preparing this communication we will take account of the points made by Parliament in this debate. We look forward to working hand in hand with Parliament in strengthening our influence in the world through this process. Mrs García-Orcoyen Tormo wanted more emphasis on the operational side, even at the level of project selection with UN organisations. Basically, the way in which we prefer to work with others is project selection or the formulation of sector programmes, something rooted in the policy of the host government. The consequence will be that we and other donors provide some sort of basket funding enabling a government to carry out its education policy, its health sector policy, or whatever, rather than donors together deciding on a project. It has to be flexible to meet all kinds of circumstances, but basically this more problematic way of planning things is also what we are discussing with the UN family. A big problem today is that the restrictions on how we can spend money in the existing Financial Regulation force the Commission to fund specific projects only one by one, through UN organisations. This makes us an inadequate and even sometimes unwelcome partner because we lack predictability and a more long-term perspective. On top of this, we are obliged, on the basis of existing rules and regulations, to insist on having reporting, accounting and auditing on funding through a UN entity carried out under our rules. We are not allowed to accept their way of reporting, unlike our Member States. This is the core of the changes that we presented nearly two years ago to Member States. I will come back to this. Mr McCartin, it is absolutely true that we still have a problem about the rate of implementation. However, at the end of 1999, when this Commission took over, it took 4.6 years to spend what was committed at the then rate of spending. The following year this was down to 4.1 years and, at the end of 2001, the figure was 3.6 years. So we are eating into the mountain of unspent commitments. We have not finished yet, but things are moving. On the question of the development of a single policy, we have an overall development cooperation policy statement. It was adopted unanimously by Member States in November 2000 and Parliament has also endorsed this policy unanimously. We are very pleased with that. The main effect of this policy is to focus more clearly on poverty reduction or eradication as the guiding principle for whatever we do. We have never had anything like this before. It covers our global activities, so we have a guide as to what Member States should do. However, reality can be different. Let me applaud the positive and constructive report of Mr Miranda. We welcome the support given by that Parliament to the Commission’s approach to building a more effective partnership with the United Nations. I liked the positive tone this afternoon in all the speeches. This has not always been the case. It is a sign of maturity and of healthy self-confidence on our part in Europe that we now approach this in a more active manner. The United Nations, due to its global mandate, its unique legitimacy and, in a number of areas, its operational strengths, provides an irreplaceable framework to address global challenges confronting the international community. Enhancing dialogue and cooperation to build a strategic partnership between the Community and the United Nations will improve the effectiveness and efficiency of development cooperation and humanitarian aid, thereby strengthening the Community’s contribution to poverty reduction and human security. There is, however, a limit to how far we can go. It is, after all, called the United Nations – it is not called the "United Commissions". Our Member States are the real owners of the United Nations as an organisation. But there is large scope for improvement and a very strong interest on both sides to move in that direction. A more active and visible presence of the Commission in the UN also has a positive effect in enhancing the ability of the European Union as such to act and speak with one voice on global matters. This is a very important, and also a very real, aspect. We saw this demonstrated in Monterrey, and it is the intention of the Commission to continue along the same lines. We aim at concrete outcomes at policy and operational levels. At policy level we will strengthen the involvement of the Community in the upstream policy dialogue with the different members of the United Nations system. At the operational level we will work towards a transparent, financially credible, predictable and easier to monitor strategic partnership with selected UN agencies, funds and programmes."@en3
lpv:translated text	". Hr. formand, jeg vil starte med nogle af de spørgsmål, der blev rejst i eftermiddag. Først og fremmest er det hr. Mirandas ønske, at Parlamentet er velinformeret om vores fremskridt i forholdet til FN, og at dette inkluderes i vores årsberetning. Jeg er helt enig. Jeg er hr. Miranda meget taknemmelig for at henvise til årsberetningen, da udarbejdelsen af den er en meget krævende opgave. Den kan jo også være meget nyttig fra tid til anden i direkte drøftelser i Parlamentets udvalg. Opfølgningen på den meddelelse, som vi drøfter, er allerede undervejs. Der har fundet bilaterale møder sted med en række FN-organer. Eksempler er fonde og programmer og de strategiske dialoger, som ECHO har etableret. Det er nu obligatorisk, at landestrategipapirerne skal samordnes med FN-organer i det pågældende land. Her er et eksempel på den type samarbejde, som jeg nævnte i mit svar til fru García-Orcoyen Tormo. Vi drøfter i øjeblikket yderligere tiltag med FN-sekretariatet. En øvelse med henblik på at indhente fakta om mandater og kapacitet i forbindelse med potentielle FN-partnere blev iværksat i november 2001 for at vurdere, hvordan deres hovedkapacitet passer til vores prioriteter. De første resultater vil være klar i juni. Et mere effektivt partnerskab med FN kræver et tilstrækkeligt retligt og økonomisk grundlag. Vi er i gang med forhandlingen af en revision af rammeaftalen mellem EU og FN fra 1999 med henblik på at nå et resultat i slutningen af året. En gennemgang af ændringerne i EU's finansforordning drøftes, som jeg sagde før, stadig i Rådet. Dette arbejde skal være færdigt for at realisere meddelelsen. Det er der, den største flaskehals er. FN's svar med titlen støtter størstedelen af punkterne i meddelelsen og indeholder forslag om endnu mere vidtrækkende tiltag. Kommissionen er i færd med at udarbejde en ny meddelelse, der vil omhandle EU-FN-partnerskabet mere bredt, sådan som det også foreslås i beslutningsforslaget. I udarbejdelsen af denne meddelelse vil vi tage højde for Parlamentets synspunkter under denne forhandling. Vi ser frem til at samarbejde med Parlamentet om at styrke vores indflydelse i verden gennem denne proces. Fru García-Orcoyen Tormo ønskede mere fokus på den driftsmæssige side, selv vedrørende projektudvælgelse med FN-organisationer. Vi foretrækker at udvælge projekter eller formulere programmer under hensyntagen til værtsregeringens politik. Det betyder, at vi og andre donorer yder en form for grundstøtte, som gør det muligt for regeringen af udføre sin uddannelsespolitik, sundhedspolitik, eller hvad det nu måtte være, frem for at det er donorerne, der bestemmer projekterne. Der skal være stor fleksibilitet, og det er også denne mere problematiske planlægningsmåde, som vi drøfter med FN. Et stort problem i dag er begrænsningerne for anvendelsen af midler i henhold til den eksisterende finansforordning, som tvinger Kommissionen til at støtte specifikke projekter - et ad gangen - gennem FN-organisationer. Derved bliver vi en utilstrækkelig og sommetider uvelkommen partner, fordi vi mangler forudsigelighed og et mere langsigtet perspektiv. Derudover er vi på grund af eksisterende regler nødt til at insistere på rapportering, regnskabsføring og revision vedrørende støtten gennem en FN-enhed i henhold til vores regler. Vi har ikke lov til at acceptere deres rapporteringsform i modsætning til vores medlemsstater. Det vil jeg vende tilbage til. Hr. McCartin, det er fuldstændig rigtigt, at vi stadig har et problem med gennemførelsesgraden. I slutningen af 1999, da Kommissionen tiltrådte, tog det imidlertid 4,6 år at bruge de midler, der var afsat. Det følgende år tog det kun 4,1 år og i slutningen af 2001 tog det kun 3,6 år. Så vi er i færd med at få anvendt de ubrugte midler. Det er endnu ikke godt nok, men der sker noget. Med hensyn til spørgsmålet om en fælles politik har vi en overordnet erklæring om samarbejdspolitik, som blev vedtaget enstemmigt af medlemsstaterne i november 2000, og Parlamentet har ligeledes undertegnet denne politik. Det er vi meget tilfredse med. Hovedformålet med politikken er at sætte større fokus på bekæmpelse af fattigdom som det overordnede princip for alt, hvad vi gør. Vi har aldrig haft noget tilsvarende. Politikken dækker vores globale aktiviteter, så vi har retningslinjer for medlemsstaternes aktiviteter. Dog kan virkeligheden være anderledes. Jeg hilser hr. Mirandas positive og konstruktive betænkning velkommen. Vi bifalder Parlamentets støtte til Kommissionens foranstaltninger til opbygning af et bedre partnerskab med FN. Jeg glæder mig over den positive tone i alle taler i eftermiddagens debat. Sådan har det ikke altid været. Det er et tegn på modenhed og sund selvtillid i Europa, at vi nu kan behandle dette spørgsmål mere aktivt. På grund af sit globale mandat, sin unikke legitimitet og på en række områder operationelle styrke udgør FN en uerstattelig ramme til tackling af globale udfordringer i det internationale samfund. Bedre dialog og samarbejde om opbygningen af et strategisk partnerskab mellem EU og FN vil forbedre effektiviteten af udviklingssamarbejde og humanitær hjælp og dermed styrke EU's bidrag til bekæmpelse af fattigdom og forbedring af sikkerheden. Der er imidlertid grænser for, hvor langt vi kan gå. Det kaldes trods alt De Forenede Nationer og ikke "De Forenede Kommissioner". Vores medlemsstater er de reelle ejere af FN som organisation. Men der er behov for stor forbedring og interesse fra begge sider for at opnå større effektivitet. Kommissionen bør også have en mere aktiv og synlig tilstedeværelse i FN for at øge EU's mulighed for at handle og tale med én stemme vedrørende globale spørgsmål. Det er meget vigtigt og også et meget reelt aspekt. Vi så det demonstreret i Monterrey, og det er Kommissionens hensigt at fortsætte i den retning. Vores mål er konkrete resultater på politisk og operationelt plan. På det politiske plan vil vi styrke EU's deltagelse i den politiske dialog med forskellige medlemmer af FN. På det operationelle plan vil vi arbejde i retning af et gennemsigtigt, økonomisk troværdigt, forudsigeligt og overvågningsvenligt strategisk partnerskab med udvalgte FN-organer, -fonde og -programmer."@da1 ". Herr Präsident, ich möchte eingangs auf einige Punkte eingehen, die heute Nachmittag angesprochen wurden. Da ist zunächst der Wunsch von Herrn Miranda, dass das Parlament über Fortschritte in unseren Beziehungen zur Familie der Vereinten Nationen stets umfassend informiert wird und dass das in unseren Jahresbericht aufgenommen wird. Dem stimme ich voll und ganz zu. Ich bin Herrn Miranda dankbar, dass er auf den Jahresbericht verweist, denn seine Erstellung bedeutet einen ziemlichen Aufwand, und daher bin ich über seine Erwähnung hocherfreut. Dann und wann mag er auch in direkten Diskussionen in den Parlamentsausschüssen von Nutzen sein. Die Nachfolgearbeiten im Zusammenhang mit der Mitteilung, über die wir hier diskutieren, sind bereits weit gediehen. Mit einer Reihe von UNO-Organen wurden bereits bilaterale Treffen abgehalten: Beispiele dafür sind Fonds und Programme und die von ECHO eingeleiteten strategischen Programmdialoge. Für die Länderstrategiepapiere ist die Konsultation mit den im Lande befindlichen UN-Gremien nunmehr obligatorisch. Hier trifft die Art der Zusammenarbeit zu, von der ich in meiner Antwort an Frau García-Orcoyen Tormo sprach. Wir diskutieren zurzeit mit dem Sekretariat der Vereinten Nationen weitere Schritte. Im November 2001 führten wir eine umfassende Untersuchung über Mandate und Kapazitäten potenzieller UN-Partner durch, um herauszufinden, wie ihre Schlüsselkapazitäten unseren Prioritäten entsprechen. Die ersten Ergebnisse dieser Studie werden im Juni vorliegen. Voraussetzung für eine wirksamere Partnerschaft mit der UNO ist ein geeignetes und günstiges rechtliches und finanzielles Umfeld. Wir verhandeln zurzeit die Überarbeitung des EG-UN-Rahmenabkommens und wollen das alles bis zum Jahresende abschließen. Die Neufassung der Änderungen in der Haushaltsordnung befindet sich jedoch, wie ich bereits sagte, im Rat noch in der Diskussion. Diese Arbeiten müssen vollständig abgeschlossen sein, damit die Intentionen der Mitteilung Realität werden können. Das ist der Flaschenhals. Die mit „Eine Vision der Partnerschaft“ bezeichnete Reaktion der Vereinten Nationen geht mit der Mitteilung weitgehend konform und geht sogar noch weiter. Die Kommission arbeitet gegenwärtig an einer weiteren Mitteilung, in der, wie auch Ihre Entschließung nahe legt, die Beziehungen zwischen der EU und den Vereinten Nationen auf einer umfassenderen Ebene behandelt werden. Bei der Ausarbeitung dieser Mitteilung werden wir die in dieser Aussprache vom Parlament vorgetragenen Probleme berücksichtigen. Wir freuen uns darauf, im Rahmen dieses Prozesses Hand in Hand mit dem Parlament an der Stärkung unseres Einflusses in der Welt zu wirken. Frau García-Orcoyen Tormo wünschte sich eine stärkere Betonung des operationellen Aspekts, selbst auf der Ebene der Projektauswahl mit den UN-Organisationen. Grundsätzlich ziehen wir es vor, zusammen mit anderen an der Projektauswahl oder der Formulierung von Sektorprogrammen zu arbeiten, an etwas, was in der Politik der Regierung des Gastlandes wurzelt. So stellen wir und andere Geber sozusagen pauschal Mittel bereit, um eine Regierung in die Lage zu versetzen, ihre Bildungspolitik, ihre Gesundheitspolitik usw. durchzuführen, anstatt dass die Geber gemeinsam über ein Projekt entscheiden. Dabei muss man flexibel sein, um allen Gegebenheiten gerecht zu werden, aber diese problematischere Form der Planung ist auch etwas, was wir mit der UNO-Familie diskutieren. Ein großes Problem besteht heute darin, dass die Ausgabenbeschränkungen im Rahmen der derzeitigen Haushaltsordnung die Kommission zwingen, spezifische Projekte ausschließlich fallweise über UN-Organisationen zu finanzieren. Dadurch werden wir zu einem ungeeigneten und mitunter sogar unwillkommenen Partner, weil es uns an Berechenbarkeit und einer längerfristigen Perspektive mangelt. Bei alledem verpflichten uns die bestehenden Regelungen und Verordnungen auch noch zur Berichterstattung, zur Abrechnung und wirtschaftlichen Prüfung der über eine UN-Formation vorgenommenen Finanzierung gemäß unseren Regelungen. Es ist uns im Unterschied zu unseren Mitgliedstaaten nicht gestattet, deren Art der Berichterstattung zu akzeptieren. Das sind im Kern die Änderungen, die wir den Mitgliedstaaten vor knapp zwei Jahren vorschlugen. Ich werde darauf noch zurückkommen. Herr McCartin, es ist absolut richtig, dass die Umsetzungsgeschwindigkeit für uns immer noch ein Problem darstellt. Als jedoch diese Kommission Ende 1999 ihr Amt antrat, dauerte die Umsetzung der Verpflichtungen 4,6 Jahre. Im darauf folgenden Jahr hatte sich dieser Zeitraum auf 4,1 Jahre verringert, und Ende 2001 waren wir bei 3,6 Jahren angelangt. Wir graben uns somit durch den Berg nicht realisierter Mittelbindungen. Wir sind noch nicht hindurch, aber es geht voran. Zur Frage der Gestaltung einer gemeinsamen Politik haben wir ein Gesamtstrategiepapier über die Entwicklungszusammenarbeit, das im November 2000 von den Mitgliedstaaten einmütig verabschiedet wurde. Auch das Parlament hat diese Politik einstimmig gebilligt. Darüber sind wir sehr froh. Gemäß dieser Politik soll der Schwerpunkt eindeutiger auf der Verringerung oder Beseitigung der Armut als Leitprinzip all unseres Tuns liegen. Bislang hatten wir nichts dergleichen. Es umfasst unsere globalen Aktivitäten, so dass die Mitgliedstaaten eine Richtschnur haben. Die Wirklichkeit kann sich allerdings anders darstellen. Gestatten Sie mir, den positiven, konstruktiven Bericht von Herrn Miranda zu loben. Wir begrüßen die Unterstützung dieses Parlaments für das auf eine wirksamere Partnerschaft mit den Vereinten Nationen gerichtete Vorgehen der Kommission. Mir gefiel der in allen Redebeiträgen des heutigen Nachmittags anklingende positive Grundton. Das war nicht immer so. Es zeugt von Reife und gesundem Selbstbewusstsein unsererseits in Europa, dass wir an diese Frage jetzt aktiver herangehen. Aufgrund ihres globalen Mandats, ihrer ureigenen Legitimation und ihrer operativen Stärke auf zahlreichen Gebieten bieten die Vereinten Nationen einen unersetzlichen Rahmen, um den Herausforderungen zu begegnen, vor denen die internationale Gemeinschaft steht. Die Verstärkung des Dialogs und der Zusammenarbeit zur Errichtung einer strategischen Partnerschaft zwischen der Gemeinschaft und den Vereinten Nationen wird zur besseren Wirksamkeit und zur erhöhten Effizienz der Entwicklungszusammenarbeit und der humanitären Hilfe führen und auf diese Weise den Beitrag der Gemeinschaft zur Verringerung der Armut und zur Sicherheit der Menschen stärken. Uns sind allerdings Grenzen gesetzt. Es heißt schließlich Vereinte Nationen und nicht „Vereinte Kommissionen“. Unsere Mitgliedstaaten sind die wahren Eigentümer der Vereinten Nationen als Organisation. Doch gibt es noch große Möglichkeiten für Verbesserungen und auf beiden Seiten ein sehr starkes Interesse, sich in diese Richtung zu bewegen. Eine aktivere und spürbarere Präsenz der Kommission in der UNO wirkt sich auch positiv auf die Fähigkeit der Europäischen Union als solcher aus, bei globalen Angelegenheiten geschlossen zu handeln und mit einer Stimme aufzutreten. Dies ist ein sehr wichtiger und auch ein sehr realer Aspekt. Das hat sich in Monterrey gezeigt, und es ist die Absicht der Kommission, in dieser Richtung weiterhin zu wirken. Wir streben konkrete Ergebnisse auf strategischer und auf operativer Ebene an. Auf strategischer Ebene werden wir die Einbeziehung der Gemeinschaft in den vorgelagerten politischen Dialog mit den verschiedenen Gliedern des Systems der Vereinten Nationen verstärken. Auf operativer Ebene werden wir auf eine transparente, finanziell glaubwürdige, berechenbare und leichter zu überwachende strategische Partnerschaft mit ausgewählten Organen, Fonds und Programmen der Vereinten Nationen hinwirken."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ξεκινήσω με κάποια από τα σημεία που θίχτηκαν σήμερα το απόγευμα. Πρώτον, με την ευχή του κ. Miranda να ενημερώνεται το Κοινοβούλιο για την πρόοδο στη σχέση μας με την οικογένεια των Ηνωμένων Εθνών και η ενημέρωση αυτή να περιλαμβάνεται στην ετήσια έκθεσή μας. Συμφωνώ απολύτως. Είμαι ευγνώμων στον κ. Miranda που αναφέρθηκε στην ετήσια έκθεση, γιατί η ετοιμασία της απαιτεί αρκετή προσπάθεια, και έτσι συγκινούμαι πολύ που ακούω ότι το θίγει. Θα μπορούσε επίσης να είναι χρήσιμο από καιρού εις καιρόν σε απευθείας συζήτηση στις επιτροπές του Κοινοβουλίου. Η συνέχιση της ανακοίνωσης που συζητάμε έχει ήδη προχωρήσει αρκετά. Έχουν υπάρξει διμερείς συναντήσεις με πολλούς οργανισμούς του ΟΗΕ: για παράδειγμα, πιστώσεις και προγράμματα, καθώς και οι διάλογοι που έχουν εδραιωθεί από τον ECHO για τον στρατηγικό προγραμματισμό. Για τα έγγραφα εθνικής στρατηγικής, η διαβούλευση με τα όργανα του ΟΗΕ που είναι παρόντα στη χώρα είναι τώρα υποχρεωτική. Εδώ, ισχύει το είδος συνεργασίας που ανέφερα κατά την απάντηση μου στην κ. García-Orcoyen Tormo. Συζητάμε περαιτέρω βήματα με τη Γραμματεία του ΟΗΕ. Τον Νοέμβριο του 2001 άρχισε μια ευρεία διερευνητική εργασία για τις αποστολές και τις ικανότητες των εν δυνάμει εταίρων του ΟΗΕ για να καθορίσουμε το πώς οι ικανότητές τους ανταποκρίνονται στις προτεραιότητές μας. Τα πρώτα αποτελέσματά της θα είναι διαθέσιμα μέχρι τον Ιούνιο. Μια πιο αποτελεσματική εταιρική σχέση με τον ΟΗΕ απαιτεί ένα κατάλληλο και πρόσφορο νομικό και οικονομικό περιβάλλον: Διεξάγουμε διαπραγματεύσεις για την αναθεώρηση της Συμφωνίας Πλαισίου ΕΚ/ΟΗΕ, οι οποίες προβλέπεται να ολοκληρωθούν μέχρι το τέλος του χρόνου. Ωστόσο, η ενσωμάτωση των αλλαγών στον δημοσιονομικό κανονισμό της Κοινότητας είναι ακόμη, όπως είπα πριν, υπό συζήτηση στο Συμβούλιο. Αυτή η εργασία θα πρέπει να ολοκληρωθεί πλήρως για να γίνουν κατανοητοί οι στόχοι της ανακοίνωσης. Αυτός είναι ο πραγματικός ανασταλτικός παράγοντας. Η απάντηση των Ηνωμένων Εθνών, που αποκαλείται “Ένα όραμα εταιρικής σχέσης”, υποστηρίζει μεγάλο μέρος της ανακοίνωσης και προτείνει να προχωρήσουμε ακόμη περισσότερο. Η Επιτροπή ετοιμάζει άλλη μια ανακοίνωση που θα αφορά τη σχέση μεταξύ ΕΕ και ΟΗΕ σε ένα ευρύτερο επίπεδο, όπως προτείνει επίσης το ψήφισμά σας. Κατά την προετοιμασία της ανακοίνωσης, θα λάβει υπόψη της τα σημεία που αναφέρθηκαν από το Κοινοβούλιο κατά τη σημερινή συζήτηση. Περιμένουμε με ανυπομονησία να συνεργαστούμε χέρι με χέρι με το Κοινοβούλιο για να ενισχύσουμε την επιρροή μας στον κόσμο μέσα από αυτήν τη διαδικασία. Η κ. García-Orcoyen Tormo ήθελε περισσότερη έμφαση στην επιχειρησιακή πλευρά, ακόμη και στο επίπεδο της επιλογής των έργων με τους οργανισμούς των ΗΕ. Βασικά, ο τρόπος με τον οποίο προτιμούμε να εργαζόμαστε με τους άλλους είναι η επιλογή έργων ή η δημιουργία τομεακών προγραμμάτων, κάτι που είναι ριζωμένο στην πολιτική της κυβέρνησης που τα φιλοξενεί. Το αποτέλεσμα θα είναι ότι εμείς και οι άλλοι χορηγοί θα συγκεντρώσουμε τις χρηματοδοτήσεις, ώστε να έχει τη δυνατότητα μια κυβέρνηση να φέρει η ίδια εις πέρας την εκπαιδευτική της πολιτική, την πολιτική της για τον τομέα υγείας, ή οτιδήποτε άλλο, αντί να αποφασίζουν οι χορηγοί για το έργο. Αυτό πρέπει να είναι ευέλικτο για να ανταποκρίνεται σε όλων των ειδών τις περιστάσεις, αλλά βασικά αυτός ο πιο προβληματικός τρόπος της σχεδίασης των πραγμάτων είναι αυτό που επίσης συζητάμε με την οικογένεια των ΗΕ. Ένα μεγάλο πρόβλημα σήμερα είναι ότι οι περιορισμοί για τη διάθεση των χρημάτων στο πλαίσιο του ισχύοντος δημοσιονομικού κανονισμού αναγκάζουν την Επιτροπή να χρηματοδοτεί συγκεκριμένα έργα μόνο ένα προς ένα, μέσα από οργανισμούς των ΗΕ. Αυτό μας καθιστά έναν ανεπαρκή, και μερικές φορές ακόμη και μη ευπρόσδεκτο, εταίρο, διότι μας λείπει η προβλεψιμότητα και η πιο μακροχρόνια προοπτική. Και από πάνω, αναγκαζόμαστε, στη βάση των ισχυόντων κανόνων και κανονισμών, να επιμένουμε ώστε οι εκθέσεις που υποβάλλονται, τα λογιστικά και οι έλεγχοι για τη χρηματοδότηση μέσω ενός οργανισμού του ΟΗΕ να προσδιορίζοντα σύμφωνα με τα πρότυπά μας. Δεν μας επιτρέπεται να δεχτούμε τον δικό τους τρόπο για τη σύνταξη εκθέσεων, σε αντίθεση με τα κράτη μέλη. Αυτός είναι ο πυρήνας των αλλαγών που παρουσιάσαμε σχεδόν δύο χρόνια πριν στα κράτη μέλη. Θα επανέλθω σε αυτό. Κύριε McCartin, είναι απολύτως αληθές ότι έχουμε ακόμη πρόβλημα σχετικά με τον ρυθμό εφαρμογής. Ωστόσο, στο τέλος του 1999, όταν ανέλαβε αυτή η Επιτροπή, χρειάστηκαν 4,6 χρόνια για να δαπανηθεί οτιδήποτε είχε δεσμευθεί με τον τότε ρυθμό δαπανών. Το επόμενο έτος η διάρκεια μειώθηκε στα 4,1 έτη και, στο τέλος του 2001, η διάρκεια ήταν 3,6 έτη. Έτσι, αναλωνόμαστε σε ένα βουνό αχρησιμοποίητων δεσμεύσεων. Δεν τελειώσαμε ακόμη, αλλά τα πράγματα κινούνται. Σχετικά με το ζήτημα της ανάπτυξης μιας ενιαίας πολιτικής, έχουμε μια δήλωση για μια γενική πολιτική αναπτυξιακής συνεργασίας, η οποία εγκρίθηκε ομόφωνα από τα κράτη μέλη τον Νοέμβριο του 2000, ενώ η πολιτική αυτή εγκρίθηκε επίσης ομόφωνα από το Κοινοβούλιο. Είμαστε πολύ ευχαριστημένοι με αυτό. Το κύριο αποτέλεσμα αυτής της πολιτικής είναι να εστιάσει με μεγαλύτερη σαφήνεια στη μείωση ή την εξάλειψη της ένδειας ως κατευθυντήρια αρχή για οτιδήποτε κάνουμε. Δεν είχαμε ποτέ πριν κάτι αντίστοιχο. Καλύπτει τις γενικές δραστηριότητες, ώστε να έχουμε έναν οδηγό για το τι πρέπει να κάνουν τα κράτη μέλη. Ωστόσο, η πραγματικότητα μπορεί να είναι διαφορετική. Επιτρέψτε μου να επικροτήσω τη θετική και εποικοδομητική έκθεση του κ. Miranda. Χαιρετίζουμε την υποστήριξη που δόθηκε από εκείνο το Κοινοβούλιο στην προσέγγιση της Επιτροπής να δημιουργήσει μια πιο αποτελεσματική εταιρική σχέση με τα Ηνωμένα Έθνη. Μου άρεσε ο θετικός τόνος όλων των ομιλιών σήμερα το απόγευμα. Αυτό δεν συνέβαινε πάντα. Είναι σημάδι ωριμότητας και υγιούς αυτοεκτίμησης από τη δική μας πλευρά, στην Ευρώπη, το γεγονός ότι προσεγγίζουμε πλέον το ζήτημα περισσότερο δραστήρια. Τα Ηνωμένα Έθνη, λόγω της παγκόσμιας αποστολής τους, της μοναδικής νομιμοποίησής τους και, σε πολλούς τομείς, της επιχειρησιακής ισχύος τους, παρέχουν ένα αναντικατάστατο πλαίσιο για τη διευθέτηση των παγκοσμίων προκλήσεων που αντιμετωπίζει η διεθνής κοινότητα. Η προώθηση του διαλόγου και της συνεργασίας για τη δημιουργία μιας στρατηγικής εταιρικής σχέσης μεταξύ της Κοινότητας και των Ηνωμένων Εθνών θα βελτιώσει την αποτελεσματικότητα και τη δραστικότητα της αναπτυξιακής συνεργασίας και της ανθρωπιστικής βοήθειας, ενισχύοντας έτσι την συνεισφορά της Κοινότητας στη μείωση της ένδειας και στην ανθρώπινη ασφάλεια. Υπάρχει, ωστόσο, ένα όριο στο πόσο μακριά μπορούμε να πάμε. Στο κάτω-κάτω, ΟΗΕ σημαίνει Οργανισμός Ηνωμένων Εθνών και όχι “Ηνωμένων Επιτροπών”. Τα κράτη μέλη μας είναι οι πραγματικοί ιδιοκτήτες των Ηνωμένων Εθνών, ως οργανισμού. Υπάρχει όμως μεγάλο περιθώριο βελτίωσης και πολύ έντονο ενδιαφέρον και από τις δύο πλευρές να κινηθούν προς αυτήν την κατεύθυνση. Μια πιο δραστήρια και ορατή παρουσία της Επιτροπής στον ΟΗΕ έχει επίσης θετικό αποτέλεσμα στην ενδυνάμωση της ικανότητας της Ευρωπαϊκής Ένωσης να ενεργεί και να ομιλεί με μια φωνή σε παγκόσμια ζητήματα. Αυτή είναι μια πολύ σημαντική, και επίσης πολύ αληθινή, πτυχή, όπως αποδείχθηκε στο Μοντερέι, και είναι πρόθεση της Επιτροπής να συνεχίσει να δραστηριοποιείται με βάση αυτές τις αρχές. Στοχεύουμε σε συγκεκριμένα αποτελέσματα σε πολιτικό και επιχειρησιακό επίπεδο. Στο πολιτικό επίπεδο, θα ενισχύσουμε τη συμμετοχή της Επιτροπής στον εξελισσόμενο διάλογο για τη χάραξη πολιτικής με τα διάφορα μέλη του συστήματος των Ηνωμένων Εθνών. Στο επιχειρησιακό επίπεδο, θα εργαστούμε προς μια διαφανή, οικονομικά αξιόπιστη, προβλέψιμη και πιο εύκολα διαχειρίσιμη στρατηγική εταιρική σχέση με επιλεγμένους οργανισμούς, πιστώσεις και προγράμματα του ΟΗΕ."@el8 "(EN) Señor Presidente, comenzaré abordando algunas de las cuestiones que se han planteado esta tarde. En primer lugar, el deseo del Sr. Miranda de que se mantenga bien informado al Parlamento sobre el progreso de nuestras relaciones con la familia de las Naciones Unidas y que dicho progreso se incluya en nuestro informe anual. Estoy completamente de acuerdo. Le agradezco al Sr. Miranda que haya hecho referencia al informe anual, porque su elaboración supone un gran esfuerzo, y por eso me conmueve que alguien lo mencione. También puede ser de utilidad ocasionalmente en los debates directos en las comisiones parlamentarias. La continuación de la Comunicación que hoy nos ocupa ya está muy avanzada. Hemos celebrado reuniones bilaterales con varias agencias de la ONU: los fondos y programas y los diálogos de programación estratégica establecidos por ECHO son algunos ejemplos. En el caso de los documentos sobre estrategia por país, ahora es obligatorio consultar a los organismos de las Naciones Unidas presentes en el país en cuestión. Es aquí donde interviene el tipo de cooperación que mencioné en mi respuesta a la Sra. García-Orcoyen Tormo. Estamos estudiando con la Secretaría de las Naciones Unidas cuáles deben ser los siguientes pasos. En noviembre de 2001 se lanzó un amplio ejercicio de exploración sobre mandatos y aptitudes de posibles socios de las Naciones Unidas para determinar cómo encajan sus aptitudes fundamentales con nuestras prioridades. Los primeros resultados de este estudio estarán disponibles antes de junio. Una asociación más efectiva con las Naciones Unidas exige un entorno jurídico y financiero adecuado que la haga posible: Estamos negociando la revisión del Acuerdo Marco CE-NU de 1999, con vistas a que todo esto quede concluido antes de final de año. No obstante, la modificación necesaria del Reglamento Financiero de la Comunidad están aún, como he dicho antes, en fase de negociación en el Consejo. Será necesario completar este trabajo para comprender las intenciones de la Comunicación. Es un verdadero cuello de botella. La respuesta de las Naciones Unidas, denominada "A Vision of Partnership" (Visión de la asociación), respalda buena parte de la Comunicación y propone llegar incluso más lejos. La Comisión está redactando otra comunicación que tratará sobre la relación UE-NU a un nivel más amplio, como sugiere la resolución del Parlamento. En la preparación de esta comunicación, tendremos en cuenta las observaciones que el Parlamento ha hecho en el transcurso del presente debate. Esperamos con interés poder trabajar codo con codo con el Parlamento en el reforzamiento de nuestra influencia en el mundo a través de este proceso. La Sra. García-Orcoyen Tormo quiere que se haga más hincapié en la parte operativa, incluso a nivel de selección de proyectos con las organizaciones de la ONU. Básicamente, el modo en que preferimos trabajar con otros es en la selección de los proyectos o en la formulación de los programas sectoriales, algo arraigado en la política del gobierno anfitrión. La consecuencia será que otros donantes y nosotros proporcionaremos una especie de financiación conjunta que permita a un gobierno llevar a cabo su política de educación, su política sanitaria o cualquier otra, en vez de que sean los donantes los que eligen de común acuerdo un proyecto. Debe ser flexible para que se adapte a todo tipo de circunstancias, pero básicamente, este modo más problemático de planificar las cosas es también lo que estamos debatiendo con la familia de las Naciones Unidas. Actualmente tenemos el grave problema de que las restricciones del Reglamento Financiero respecto a la utilización que hacemos de los fondos obligan a la Comisión a financiar determinados proyectos sólo de uno en uno, a través de organizaciones de la ONU. Esto nos convierte en un socio poco adecuado y, en ocasiones, incluso no deseado debido a nuestra incapacidad de predicción y nuestra falta de perspectiva a más largo plazo. Además, en virtud de las normativas y reglamentos en vigor, estamos obligados a insistir en la presentación de informes, contabilidad y auditoría de la financiación por parte de una entidad de las Naciones Unidas conforme a nuestras propias reglas. No estamos autorizados a aceptar su modo de notificación, a diferencia de nuestros Estados miembros. Ésta es la parte central de las modificaciones que presentamos hace casi dos años a los Estados miembros. Volveré sobre este asunto. Señor McCartin, es absolutamente cierto que seguimos teniendo un problema en cuanto al índice de ejecución. No obstante, a final de 1999, cuando la Comisión asumió el cargo, eran necesarios 4,6 años para utilizar los compromisos al ritmo de utilización de entonces. El año siguiente, se redujo a 4,1 años, y a final de 2001, la cifra era de 3,6 años. Lo que quiere decir que estamos reduciendo la montaña de compromisos no utilizados. Aún no hemos terminado, pero las cosas avanzan. Sobre la cuestión del desarrollo de una política única, tenemos una declaración sobre la política general de cooperación al desarrollo. Los Estados miembros la aprobaron por unanimidad en noviembre de 2000 y también el Parlamento ha dado su respaldo unánime a esta política. Estamos contentos de que haya sido así. La principal consecuencia de esta política es que nos centraremos más claramente en la reducción o erradicación de la pobreza como principio básico para todo lo que hagamos. Nunca antes habíamos tenido nada parecido. Abarca nuestras actividades globales, o sea que contamos con una orientación sobre lo que los Estados miembros deberían hacer. No obstante, la práctica puede ser diferente. Permítanme que aplauda el positivo y constructivo informe del Sr. Miranda. Saludamos el apoyo del Parlamento al enfoque de la Comisión de construir una asociación más efectiva con las Naciones Unidas. Me ha gustado el tono positivo de todas las intervenciones de esta tarde. Esto no siempre ha sido así. Es señal de madurez y de sana confianza en nosotros mismos en Europa que ahora nos permite enfocar este asunto de una manera más activa. Las Naciones Unidas, como consecuencia de su mandato mundial, su legitimidad singular y su fuerza operativa en una serie de ámbitos, proporcionan un marco irreemplazable para buscar soluciones a los retos mundiales a que se enfrenta la comunidad internacional. Intensificar el diálogo y la cooperación para construir una asociación estratégica entre la Comunidad y las Naciones Unidas mejorará la eficacia y la eficiencia de la cooperación al desarrollo y de la ayuda humanitaria, reforzando así la contribución de la Comunidad a la reducción de la pobreza y a la seguridad humana. No obstante, existe un límite de hasta dónde podemos llegar. Al fin y al cabo se llaman Naciones Unidas – y no "Comisiones Unidas". Nuestros Estados miembros son los auténticos titulares de las Naciones Unidas como organización. Pero existe un enorme margen para mejorar y un gran interés por ambas partes de avanzar en esa dirección. Una presencia más activa y visible de la Comisión en las Naciones Unidas repercutirá además positivamente en la mejora de la capacidad de la Unión Europea de actuar como tal y de hablar con una sola voz sobre asuntos mundiales. Es un aspecto muy importante y también muy real. Lo pudimos comprobar en Monterrey, y la Comisión tiene intención de seguir por estas mismas líneas. Aspiramos a obtener resultados concretos a nivel de toma de decisiones políticas y a nivel operativo. A nivel de toma de decisiones políticas, reforzaremos la participación de la Comunidad en el diálogo previo sobre las políticas con los diferentes integrantes del sistema de las Naciones Unidas. A nivel operativo, trabajaremos por una asociación estratégica con agencias, fondos y programas seleccionados de las Naciones Unidas que sea transparente, financieramente creíble, predecible y más fácil de supervisar."@es12 "Arvoisa puhemies, aloitan tarkastelemalla muutamaa tänä iltapäivänä esiin otettua asiaa. Ensimmäiseksi käsittelen esittelijä Mirandan toivetta siitä, että parlamentille tiedotetaan hyvin EU:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien suhteiden kehityksestä ja että se sisältyisi vuosikertomukseemme. Olen täysin samaa mieltä. Olen kiitollinen esittelijä Mirandalle siitä, että hän viittasi vuosikertomukseen, koska sen tuottaminen vaatii melkoisia ponnisteluja, joten sen mainitseminen koskettaa minua. Se saattaa olla joskus tarpeellinen myös parlamentin valiokunnissa käytävissä suorissa keskusteluissa. Käsiteltävänä olevan tiedonannon seuranta on jo edistynyt hyvin. YK:n useiden erityisjärjestöjen kanssa on käyty kahdenvälisiä keskusteluja: esimerkkejä ovat rahastot ja ohjelmat ja ECHO:n alulle panemat strategiset ohjelmointikeskustelut. Maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa on nyt kuultava YK:n kyseisissä valtioissa toimivia elimiä. Tässä sovelletaan sentyyppistä yhteistyötä, josta mainitsin vastatessani García-Orcoyen Tormolle. Keskustelemme muista toimista YK:n sihteeristön kanssa. Aloitimme mahdollisten YK-kumppaneiden valtuuksia ja toimintakykyä koskevan laajan tarkkailuvaiheen marraskuussa 2001 määrittääksemme, kuinka niiden keskeinen toimintakyky sopii yhteen meidän painopisteidemme kanssa. Ensimmäiset tulokset saadaan kesäkuussa. Tehokkaampi kumppanuus YK:n kanssa vaatii riittävän toimivallan antavaa oikeudellista ja taloudellista ympäristöä: Neuvottelemme parhaillaan EY:n ja YK:n välisen, vuonna 1999 tehdyn puitesopimuksen uudistamisesta ja toivomme saavamme neuvottelut päätökseen vuoden loppuun mennessä. Kuten aiemmin mainitsin, muutosten sisällyttämisestä yhteisön varainhoitoasetukseen keskustellaan edelleen. Tämän työn on oltava tehtynä tiedonannon kaikkien tavoitteiden toteuttamiseksi. Siinä on varsinainen pullonkaula. YK:n vastaus, jonka nimi on "Visio kumppanuudesta", tukee tiedonantoa monilta osin, ja siinä ollaan valmiita menemään pitemmällekin. Komissio luonnostelee toista tiedonantoa, jossa tarkastellaan EU:n ja YK:n suhdetta laajemmin, kuten päätöslauselmassanne lisäksi ehdotetaan. Kun valmistelemme tiedonantoa, otamme huomioon parlamentin tässä keskustelussa esittämät asiat. Odotamme yhteistyötä parlamentin kanssa lisätäksemme tämän prosessin avulla vaikutustamme maailmassa. Jäsen García-Orcoyen Tormo kaipasi lisäpontta toimintaan, myös YK:n järjestöjen kanssa tehtävään hankkeiden valintaan. Muiden kanssa yhteistyössä toimiessamme me asetamme periaatteessa etusijalle osallistumisen hankkeiden valintaan tai alakohtaisten ohjelmien muotoiluun, jonkin, joka perustuu vastaanottavan hallituksen politiikkaan. Se johtaa siihen, että me ja muut avunantajat tarjoamme mieluummin eräänlaisen rahoituskorin, joka tarjoaa hallitukselle mahdollisuuden toteuttaa koulutuspolitiikkaansa, terveyspolitiikkaansa tai muuta vastaavaa, kuin että avunantajat päättäisivät keskenään hankkeesta. Hankkeen on pystyttävä joustamaan kaikenlaisten olojen mukaan, mutta periaatteessa me keskustelemme YK:nkin kanssa juuri tästä hankalammasta asioiden suunnittelutavasta. Suuri ongelma tällä hetkellä on, että nykyisen varainhoitoasetuksen asettamat rajoitukset komission varainkäytölle pakottavat meidät rahoittamaan tiettyjä hankkeita yksi kerrallaan, YK:n järjestöjen kautta. Tämä tekee meistä huonon ja joskus jopa ei-toivotun kumppanin, koska olemme ennustamattomia ja meiltä puuttuu pitkän aikavälin näkökulma. Tämän lisäksi meidän on nykyisten sääntöjen ja määräysten mukaan vaadittava YK:n elimiä raportoimaan, pitämään kirjanpitoa ja valvomaan rahoitusta meidän sääntöjemme mukaisesti. Emme saa hyväksyä heidän raportointitapojaan, kuten jäsenvaltiomme voivat tehdä. Tämä on niiden muutosten ydin, joita esitimme jäsenvaltioille lähes kaksi vuotta sitten. Palaan tähän asiaan myöhemmin. Jäsen McCartin, on aivan totta, että täytäntöönpanoaste on edelleen ongelma. Kun tämä komissio astui virkaan vuoden 1999 lopussa, olisi kulunut 4,6 vuotta käyttää ne määrärahat, joihin oli sitouduttu silloin. Seuraavana vuonna luku putosi 4,1 vuoteen ja vuoden 2001 lopussa se oli 3,6 vuotta. Me siis vähennämme koko ajan täyttämättömiä sitoumuksia. Emme ole vielä lopettaneet, mutta asiat etenevät. Yhteisen politiikan kehittämisestä meillä on julkilausuma yleisestä kehitysyhteistyöpolitiikasta. Jäsenvaltiot hyväksyivät sen yksimielisesti marraskuussa 2000 ja parlamenttikin on hyväksynyt politiikan yksimielisesti. Olemme erittäin tyytyväisiä siihen. Tämän politiikan tärkein seuraus on keskittyminen entistä selvemmin köyhyyden vähentämiseen tai hävittämiseen kaikkea toimintaamme ohjaavana periaatteena. Meillä ei ole milloinkaan ollut mitään vastaavaa. Se kattaa maailmanlaajuisen toimintamme, joten meillä on ohje, joka kertoo, mitä jäsenvaltioiden pitäisi tehdä. Todellisuus voi kuitenkin olla toisenlainen. Sallikaa minun kiittää esittelijä Mirandan myönteistä ja rakentavaa mietintöä. Olemme tyytyväisiä siihen, että parlamentti tukee komission tavoitetta entistä läheisemmän kumppanuuden rakentamiseksi YK:n kanssa. Pidin iltapäivän puheiden yleisestä myönteisestä sävystä. Se ei ole aina ollut sellainen. Se, että lähestymme tätä asiaa entistä aktiivisemmin, on merkki kypsyydestämme ja terveestä itseluottamuksestamme Euroopassa. Yhdistyneet Kansakunnat maailmanlaajuisine tehtävineen, ainutlaatuisine legitimiteetteineen ja monilla aloilla osoitettuine toimintavahvuuksineen tarjoaa korvaamattomat puitteet kansainvälistä yhteisöä kohtaavien haasteiden tarkastelemiseen. Vuoropuhelun ja yhteistyön laajentaminen strategisen kumppanuuden aikaansaamiseksi yhteisön ja Yhdistyneiden Kansakuntien välille lisää kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun vaikutusta ja tehoa lisäten näin yhteisön osuutta köyhyyden vähentämisessä ja ihmisten turvallisuuden lisäämisessä. On kuitenkin olemassa raja, jota pitemmälle me emme voi edetä. Sitä kutsutaan itse asiassa Yhdistyneiksi Kansakunniksi ei "Yhdistyneiksi Komissioiksi". Jäsenvaltiomme ovat Yhdistyneiden Kansakuntien muodostaman järjestön todelliset omistajat. Parannettavaa on kuitenkin paljon, ja molemmat osapuolet ovat erittäin kiinnostuneita etenemään tähän suuntaan. Komission entistä aktiivisemmalla ja näkyvämmällä läsnäololla YK:ssa on lisäksi myönteinen vaikutus Euroopan unionin kykyyn toimia ja puhua yhtenäisesti maailmanlaajuisista asioista. Se on erittäin tärkeä ja lisäksi hyvin todellinen näkökohta. Me näimme sen Monterreyssä, ja komissio aikoo noudattaa samaa linjaa. Pyrimme konkreettisiin tuloksiin poliittisella ja toiminnan tasolla. Poliittisella tasolla me lisäämme yhteisön osallistumista ylemmän portaan poliittiseen vuoropuheluun YK-järjestelmän erilaisten jäsenten kanssa. Toiminnan tasolla me pyrimme avoimeen, taloudellisesti uskottavaan, ennustettavaan ja entistä helpommin valvottavaan strategiseen kumppanuuteen YK:n valikoitujen erityisjärjestöjen, rahastojen ja ohjelmien kanssa."@fi5 ". Monsieur le Président, je commencerai par aborder certains points soulevés cet après-midi. Premièrement, le souhait de M. Miranda de tenir le Parlement au courant des progrès de notre relation avec la famille des Nations unies et de faire figurer cela dans notre rapport annuel. Je suis tout à fait d'accord. Je suis reconnaissant à M. Miranda de faire allusion au rapport annuel, dont la réalisation nécessite un effort conséquent, et je suis très touché qu'on y fasse allusion. Il peut aussi de temps en temps rendre des services au cours des discussions directes au sein des commissions parlementaires. Le suivi de la communication dont nous débattons est déjà bien avancé. On a organisé des réunions bilatérales avec un certain nombre d'agences de l'ONU, comme par exemple certains fonds et certains programmes, ainsi que les dialogues de programmation stratégique établis par ECHO. En ce qui concerne les documents de stratégie par pays, la concertation avec les agences de l'ONU présentes dans le pays en question est devenue obligatoire. C'est là qu'intervient le type de coopération que j'ai mentionné dans ma réponse à Mme García-Orcoyen Tormo. Nous discutons des étapes suivantes avec le Secrétariat des Nations unies. Une enquête à grande échelle sur les mandats et les capacités des partenaires potentiels de l'ONU a été lancée en novembre 2001 pour déterminer dans quelle mesure leurs principales capacités s'accordaient avec nos priorités. Les premiers résultats seront disponibles en juin. Un partenariat plus efficace avec l'ONU nécessite un cadre juridique et financier habilitant et adéquat : Nous sommes en train de négocier la révision de l'accord-cadre de 1999 entre l'UE et l'ONU, avec l'objectif d'en avoir terminé à la fin de l'année. Cependant, le remaniement des modifications du règlement financier de la Communauté est, comme je l'ai déjà dit, encore débattu au sein du Conseil. Ce travail devra être entièrement terminé pour appliquer les intentions de la communication. C'est là le véritable goulot d'étranglement. La réponse des Nations unies, intitulée "Une conception du partenariat", soutient la communication dans sa plus grande partie et propose même d'aller au-delà. La Commission est occupée à rédiger l'avant-projet d'une autre communication, qui abordera la relation UE-ONU à un niveau plus large, ainsi que le suggère votre résolution. En préparant cette communication, nous tiendrons compte des points soulevés par le Parlement au cours du présent débat. Nous nous réjouissons de travailler main dans la main avec le Parlement pour renforcer ainsi notre influence au niveau mondial. Mme García-Orcoyen Tormo souhaitait qu'on insiste davantage sur le côté opérationnel, même au niveau de la sélection de projets avec les agences de l'ONU. En principe, notre méthode préférée de collaboration est la sélection de projets ou la formulation de programmes sectoriels, qui prennent racine dans la politique du gouvernement hôte. La conséquence sera que les autres donateurs et nous-mêmes fournirons une sorte de panier de financement qui permettra à un gouvernement de mettre en œuvre sa politique éducative, sa politique en matière de santé, etc., plutôt que de décider nous-mêmes ensemble d'un projet à réaliser. Ce panier devra être flexible pour pouvoir faire face à des circonstances diverses, mais cette manière dans l'ensemble plus problématique de planifier les choses est aussi ce dont nous discutons avec la famille des Nations unies. Aujourd'hui, nous sommes face à un problème important : les restrictions sur la façon dont nous pouvons dépenser de l'argent dans le cadre de la réglementation financière existante forcent la Commission à ne financer qu'un projet à la fois, via des agences de l'ONU. Ceci fait de nous un partenaire inadéquat et même parfois malvenu, parce que nous manquons de prévisibilité et d'une perspective à plus long terme. De plus, les règlements et réglementations existants nous contraignent à insister sur la nécessité de faire réaliser les rapports, les comptes et les audits financiers par une entité de l'ONU au titre de nos règles. Contrairement à nos états membres, nous n'avons pas le droit d'accepter leur manière de faire un rapport. C'est le cœur des modifications que nous avons présentées il y a près de deux ans aux états membres. Je reviendrai là-dessus. M. McCartin, il est tout à fait exact que nous avons encore un problème à propos du rythme de mise en œuvre. Cependant, à la fin de 1999, quand cette Commission a repris le flambeau, il fallait 4,6 années pour dépenser les fonds qui avaient été alloués, au rythme de dépenses de l'époque. L'année suivante, ce chiffre descendait à 4,1 années et à la fin 2001, il était de 3,6 années. Comme vous le voyez, nous creusons dans la montagne d'engagements financiers qui n'ont pas été dépensés. Nous n'avons pas encore fini, mais les choses bougent. En ce qui concerne l'élaboration d'une politique unique, il y a une déclaration de politique globale de coopération au développement. Elle a été adoptée à l'unanimité par les états membres en novembre 2000 et le Parlement a lui aussi adhéré à l'unanimité à cette politique. Nous en sommes très heureux. Le principal effet de cette politique est d'attirer plus clairement l'attention sur la réduction, voire la suppression, de la pauvreté comme principe conducteur de tout ce que nous entreprenons. Nous n'avons jamais rien eu de tel auparavant. Cette politique couvre nos activités globales ; ainsi, nous avons une indication de ce que les états membres doivent faire. Cependant, la réalité peut être différente. Permettez-moi d'applaudir le rapport constructif et positif de M. Miranda. Nous apprécions le soutien accordé par le Parlement à la Commission dans son approche de la construction d'un partenariat plus efficace avec les Nations unies. Cet après-midi, j'ai apprécié le ton positif de tous les discours. Cela n'a pas toujours été le cas. Le fait que nous abordions le sujet de façon plus active est le signe de notre maturité et de la saine confiance dont nous faisons preuve en Europe. Grâce à leur mandat universel, à leur légitimité unique et, dans certaines régions, à leurs forces opérationnelles, les Nations unies fournissent un cadre irremplaçable pour relever les défis mondiaux auxquels la communauté internationale est confrontée. Le renforcement du dialogue et de la coopération dans la mise sur pied d'un partenariat stratégique entre la Communauté et les Nations unies accroîtra l'efficacité et le bon fonctionnement de la coopération au développement et de l'aide humanitaire, renforçant par là la contribution de la Communauté à la diminution de la pauvreté et à la sécurité des personnes. Il y a malgré tout une limite à ce que nous pouvons faire. Après tout, cette organisation s'appelle les Nations unies, pas les "Commissions unies". Nos états membres sont les véritables propriétaires des Nations unies en tant qu'organisation. Mais il existe une grande marge de manœuvre pour des améliorations et l'envie de se diriger dans cette direction est très forte de part et d'autre. Une présence plus active et mieux visible de la Commission à l'ONU a également pour effet positif de rendre l'Union européenne en tant que telle plus apte à parler et à agir d'une seule voix sur les sujets mondiaux. C'est un aspect très important, très concret aussi. Nous en avons eu la démonstration à Monterrey, et la Commission a l'intention de poursuivre dans cette voie. Nous visons des résultats concrets au niveau politique et au niveau opérationnel. Au niveau politique, nous allons renforcer l'implication de la Communauté dans le dialogue politique en amont avec les différentes entités du système des Nations unies. Au niveau opérationnel, nous allons travailler à la mise au point d'un partenariat stratégique transparent, financièrement digne de foi, prévisible et plus facile à contrôler avec une sélection d'agences, de fonds et de programmes de l'ONU."@fr6 "Signor Presidente, per cominciare vorrei trattare alcuni punti menzionati nel corso del pomeriggio. Innanzitutto, l’onorevole Miranda ha auspicato che il Parlamento sia costantemente informato dei progressi registrati nei rapporti con le Nazioni Unite e che ciò sia incluso nella nostra relazione annuale. Concordo pienamente e sono grato all’onorevole Miranda per aver ricordato la relazione annuale, un compito impegnativo che sono felice di sentir ricordare. Di volta in volta potrebbe anche essere utile nelle discussioni dirette che hanno luogo in seno alle commissioni parlamentari. Il della comunicazione che discutiamo è in una fase avanzata. Ci sono state riunioni bilaterali con una serie di agenzie dell’ONU: basti ricordare i fondi, i programmi e i dialoghi di programmazione strategica realizzati da ECHO. Per i documenti strategici nazionali, è necessario consultare gli organismi dell’ONU presenti nel paese di volta in volta interessato. Ed è qui che si applica il tipo di cooperazione che ho ricordato nella mia risposta alla onorevole García-Orcoyen Tormo. Stiamo discutendo ulteriori iniziative con il Segretariato dell’ONU. Nel novembre 2001 è stata avviata un’indagine conoscitiva concernente i mandati e le capacità dei potenziali dell’ONU per accertare la corrispondenza tra le loro competenze fondamentali e le nostre priorità; i primi risultati dell’indagine saranno disponibili entro giugno. Un partenariato più efficace con l’ONU richiede un adeguato ambiente giuridico e finanziario. Stiamo negoziando la revisione dell’Accordo quadro CE-ONU, che speriamo di concludere entro la fine dell’anno. Come ho detto, il Consiglio sta discutendo le modifiche al regolamento finanziario della Comunità, un lavoro che dovrà essere completato prima di realizzare le intenzioni della comunicazione; è questo il vero ostacolo. La risposta dell’ONU, intitolata “Il concetto di partenariato” condivide gran parte del contenuto della comunicazione e propone di andare oltre. La Commissione sta preparando un’altra comunicazione che riguarda il rapporto UE-ONU a un livello più esteso, come suggerisce la vostra risoluzione. Nella comunicazione terremo conto delle osservazioni fatte dal Parlamento durante la discussione; auspichiamo di poter lavorare a fianco del Parlamento per accrescere la nostra influenza nel mondo attraverso questo processo. La onorevole García-Orcoyen Tormo ha chiesto di rivolgere maggiore attenzione all’aspetto operativo, anche a livello di selezione dei progetti con le organizzazioni dell’ONU. Il modo in cui preferiamo collaborare è la selezione dei progetti o la definizione dei programmi settoriali, elementi profondamente radicati nella politica del governo ospite. Di conseguenza, noi e altri donatori forniremo una specie di paniere finanziario che consentirà ad un governo di portare avanti le proprie politiche scolastiche, sanitarie o altro, invece di lasciare che siano i donatori a decidere in merito ad un progetto. Sarà necessaria una certa flessibilità per affrontare le situazioni più disparate, ma questo metodo più problematico di pianificazione è lo stesso di cui stiamo discutendo con le Nazioni Unite. Un grave problema con cui ci scontriamo è che le restrizioni applicate alle nostre modalità di spesa dall’attuale regolamento finanziario costringono la Commissione a finanziare i progetti specifici uno alla volta, mediante organizzazioni dell’ONU. Questo fa di noi un inadeguato e talvolta sgradito perché manchiamo di capacità previsionale e di prospettiva a lungo termine. Inoltre, sulla base delle norme e dei regolamenti vigenti, siamo obbligati ad insistere affinché rendicontazione, contabilità e revisione contabile dei finanziamenti siano effettuate da un organismo dell’ONU conformemente alle nostre norme. Non ci è consentito di accettare il loro tipo di rendicontazione, a differenza di quanto avviene per gli Stati membri. Questa è l’essenza dei cambiamenti che abbiamo proposto quasi due anni fa agli Stati membri; tornerò su questo punto. Onorevole McCartin, è vero che il nostro tasso d’esecuzione è ancora insoddisfacente. Bisogna dire però che alla fine del 1999, quando questa Commissione è entrata in carica, ci volevano 4,6 anni per spendere quanto era stato impegnato al tasso di spesa di allora. L’anno seguente si era scesi a 4,1 anni e, alla fine del 2001, a 3,6 anni. Stiamo gradualmente erogando l’enorme ammontare di denaro impegnato e non speso; non abbiamo ancora finito, ma le cose si stanno muovendo. Per ciò che riguarda l’elaborazione di una politica unica, disponiamo di una dichiarazione complessiva sulla politica di cooperazione allo sviluppo, adottata all’unanimità dagli Stati membri nel novembre 2000 e approvata all’unanimità dal Parlamento; ce ne rallegriamo. L’effetto principale di questa politica è che la riduzione o lo sradicamento della povertà diventano i principi ispiratori di ogni nostra azione, il che è una cosa senza precedenti. Questa politica abbraccia tutte le nostre attività; abbiamo quindi un’indicazione per ciò che gli Stati membri devono fare; la realtà tuttavia può essere diversa. Permettetemi adesso di lodare la relazione Miranda, che si distingue per il suo approccio costruttivo. Siamo lieti che il Parlamento abbia sostenuto la Commissione nel tentativo di realizzare un partenariato più efficace con l’ONU. Ho apprezzato il tono positivo che ha caratterizzato tutti gli interventi di questo pomeriggio; purtroppo, non è sempre stato così. Questo nostro atteggiamento più attivo è un segno di maturità e di fiducia nell’Europa. L’ONU, grazie al suo mandato globale, alla sua legittimità e, in alcuni settori, alla sua forza operativa, offre un quadro insostituibile per affrontare le sfide globali con cui si confronta la comunità internazionale. Incoraggiando il dialogo e la cooperazione, al fine di costruire un partenariato strategico tra la Comunità e le Nazioni Unite, miglioreremo l’efficacia e l’efficienza della cooperazione allo sviluppo e degli aiuti umanitari; riusciremo così a ottimizzare il contributo della Comunità nel campo della riduzione della povertà e della sicurezza umana. C’è tuttavia un limite a ciò che possiamo fare. Il nome dell’organizzazione è Nazioni Unite e non Commissioni Unite. I nostri Stati membri sono i veri proprietari delle Nazioni Unite, concepite come organizzazione. Vi è però un ampio margine di miglioramento ed entrambe le parti hanno mostrato di essere interessate a muoversi in tale direzione. La presenza più attiva e visibile della Commissione nell’ambito dell’ONU avrà anche un effetto positivo, in quanto aumenterà la capacità dell’Unione europea di agire e parlare con una voce sola su questioni globali. Questo è un aspetto molto importante e reale, come ha dimostrato la Conferenza di Monterrey, e la Commissione intende continuare sulla stessa strada. Intendiamo raggiungere obiettivi concreti a livello politico e operativo: a livello politico aumenteremo l’impegno della Comunità nel dialogo politico che si svolge a monte con i membri delle Nazioni Unite. A livello operativo cercheremo di realizzare – con agenzie, fondi e programmi selezionati dell’ONU - un partenariato strategico trasparente, finanziariamente affidabile, prevedibile e più facile da controllare."@it9 ". – Mr President, I shall begin by addressing some of the points raised this afternoon. Firstly, Mr Miranda's wish that Parliament be kept well informed about progress in our relationship with the United Nations family and that this be included in our annual report. I agree completely. I am grateful to Mr Miranda for referring to the annual report, because it requires something of an effort to produce it, and so I am very touched to hear it mentioned. It may also be useful from time to time in direct discussion in Parliament's committees. The follow-up to the Communication we are discussing is already well advanced. Bilateral meetings have been conducted with a number of UN agencies: funds and programmes and the strategic programming dialogues established by ECHO are examples. For the country strategy papers, consultation with UN bodies present in the country is now obligatory. This is where the type of cooperation I mentioned in my response to Mrs García-Orcoyen Tormo applies. We are discussing further steps with the UN Secretariat. A broad fact-finding exercise on mandates and capacities of potential UN partners was launched in November 2001 to determine how their key capacities match with our priorities. The first results of this will be available by June. A more effective partnership with the UN requires an adequate enabling legal and financial environment: We are negotiating the revision of the 1999 EC-UN Framework Agreement, with a view to concluding all this by the end of the year. However, recasting the changes in the Community’s Financial Regulation is still, as I said before, under discussion in the Council. This work will have to be completed fully to realise the intentions of the Communication. This is the real bottleneck. The United Nation’s response, called "A Vision of Partnership", supports much of the Communication and proposes to go even further. The Commission is drafting another communication that will address the EU-UN relationship at a broader level, as your resolution also suggests. In preparing this communication we will take account of the points made by Parliament in this debate. We look forward to working hand in hand with Parliament in strengthening our influence in the world through this process. Mrs García-Orcoyen Tormo wanted more emphasis on the operational side, even at the level of project selection with UN organisations. Basically, the way in which we prefer to work with others is project selection or the formulation of sector programmes, something rooted in the policy of the host government. The consequence will be that we and other donors provide some sort of basket funding enabling a government to carry out its education policy, its health sector policy, or whatever, rather than donors together deciding on a project. It has to be flexible to meet all kinds of circumstances, but basically this more problematic way of planning things is also what we are discussing with the UN family. A big problem today is that the restrictions on how we can spend money in the existing Financial Regulation force the Commission to fund specific projects only one by one, through UN organisations. This makes us an inadequate and even sometimes unwelcome partner because we lack predictability and a more long-term perspective. On top of this, we are obliged, on the basis of existing rules and regulations, to insist on having reporting, accounting and auditing on funding through a UN entity carried out under our rules. We are not allowed to accept their way of reporting, unlike our Member States. This is the core of the changes that we presented nearly two years ago to Member States. I will come back to this. Mr McCartin, it is absolutely true that we still have a problem about the rate of implementation. However, at the end of 1999, when this Commission took over, it took 4.6 years to spend what was committed at the then rate of spending. The following year this was down to 4.1 years and, at the end of 2001, the figure was 3.6 years. So we are eating into the mountain of unspent commitments. We have not finished yet, but things are moving. On the question of the development of a single policy, we have an overall development cooperation policy statement. It was adopted unanimously by Member States in November 2000 and Parliament has also endorsed this policy unanimously. We are very pleased with that. The main effect of this policy is to focus more clearly on poverty reduction or eradication as the guiding principle for whatever we do. We have never had anything like this before. It covers our global activities, so we have a guide as to what Member States should do. However, reality can be different. Let me applaud the positive and constructive report of Mr Miranda. We welcome the support given by that Parliament to the Commission’s approach to building a more effective partnership with the United Nations. I liked the positive tone this afternoon in all the speeches. This has not always been the case. It is a sign of maturity and of healthy self-confidence on our part in Europe that we now approach this in a more active manner. The United Nations, due to its global mandate, its unique legitimacy and, in a number of areas, its operational strengths, provides an irreplaceable framework to address global challenges confronting the international community. Enhancing dialogue and cooperation to build a strategic partnership between the Community and the United Nations will improve the effectiveness and efficiency of development cooperation and humanitarian aid, thereby strengthening the Community’s contribution to poverty reduction and human security. There is, however, a limit to how far we can go. It is, after all, called the United Nations – it is not called the "United Commissions". Our Member States are the real owners of the United Nations as an organisation. But there is large scope for improvement and a very strong interest on both sides to move in that direction. A more active and visible presence of the Commission in the UN also has a positive effect in enhancing the ability of the European Union as such to act and speak with one voice on global matters. This is a very important, and also a very real, aspect. We saw this demonstrated in Monterrey, and it is the intention of the Commission to continue along the same lines. We aim at concrete outcomes at policy and operational levels. At policy level we will strengthen the involvement of the Community in the upstream policy dialogue with the different members of the United Nations system. At the operational level we will work towards a transparent, financially credible, predictable and easier to monitor strategic partnership with selected UN agencies, funds and programmes."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik zal eerst ingaan op een aantal van de vanmiddag naar voren gebrachte punten. Ik wil beginnen met de wens van de heer Miranda dat het Parlement goed op de hoogte wordt gehouden van vorderingen in onze relatie met de Verenigde Naties en dat deze informatie wordt opgenomen in ons jaarverslag. Ik stem daar van harte mee in. Ik ben de heer Miranda dankbaar dat hij naar het jaarverslag verwijst, aangezien het opstellen daarvan heel wat werk vereist en het mij derhalve veel genoegen doet dat het ter sprake komt. Het is wellicht ook zinvol het af en toe te gebruiken tijdens het rechtstreekse overleg met de parlementaire commissies. Wij zijn reeds vergevorderd met het vervolg op de onderhavige Commissiemededeling. Er zijn bilaterale besprekingen gevoerd met een aantal VN-organen; de door ECHO gestarte dialoog over de strategische programmering en fondsen en programma’s zijn daar voorbeelden van. Wat de nationale strategiedocumenten betreft: het is nu verplicht daarvoor overleg te plegen met in het betreffende land aanwezige VN-organen. Hier is het soort samenwerking van toepassing dat ik noemde in mijn antwoord aan mevrouw García-Orcoyen Tormo. Wij overleggen momenteel met het Secretariaat-generaal van de VN over verdere maatregelen. In november 2001 is een uitgebreid onderzoek van start gegaan naar de mandaten en capaciteiten van potentiële VN-partners. Doel daarvan was vast te stellen in hoeverre de voornaamste capaciteiten van deze potentiële partners overeenstemmen met onze prioriteiten. De eerste resultaten van het onderzoek zullen tegen juni beschikbaar komen. Randvoorwaarde voor een meer daadwerkelijk partnerschap met de VN is een adequaat wettelijk en financieel kader: Wij onderhandelen over de herziening van de kaderovereenkomst van 1999 tussen de EU en de VN en hopen daarover tegen het eind van het jaar overeenstemming te hebben bereikt. Zoals ik al aangaf is de vernieuwing van het Financieel Reglement van de Gemeenschap echter nog steeds in behandeling in de Raad. Daar zit het werkelijke knelpunt. In hun antwoord op de mededeling van de Commissie, dat verschenen is onder de titel “A vision of partnership”, steunen de Verenigde Naties deze mededeling in hoge mate. Zij stellen zelfs voor nog verder te gaan. De Commissie stelt een nieuwe mededeling op waarin de relatie tussen de EU en de VN op een breder niveau wordt behandeld, zoals ook in uw ontwerpresolutie wordt voorgesteld. Wij zullen daarbij rekening houden met de punten die het Parlement in dit debat ter sprake heeft gebracht. Wij verheugen ons erop in nauwe samenwerking met het Parlement via dit proces onze invloed in de wereld te vergroten. Mevrouw García-Orcoyen Tormo wilde dat meer nadruk kwam te liggen op de operationele kant, zelfs op het niveau van projectselectie in samenwerking met VN-organisaties. In principe werken wij bij voorkeur met anderen samen middels projectselectie of door het formuleren van sectorprogramma’s, uitgaande van het beleid van de regering van het gastheerland. Dientengevolge zullen wij en de andere donoren zorgen voor gemeenschappelijke financiering vanuit één fonds. Op die manier zijn het niet de donoren die gezamenlijk een project uitkiezen, maar wordt een regering in staat gesteld haar beleid op het gebied van onderwijs, gezondheidszorg of wat dan ook ten uitvoer te leggen. Om aan alle omstandigheden te kunnen voldoen dient deze financieringsvorm flexibel te zijn. Het is lastiger qua planning, maar hierover zijn wij in gesprek met de VN-organisatie. De beperkingen krachtens het huidige Financieel Reglement aangaande de wijze waarop wij geld besteden vormen op dit moment een groot probleem. Zij dwingen de Commissie namelijk specifieke projecten één voor één te financieren, via VN-organisaties. Daardoor zijn wij een ongeschikte en soms zelfs ongewenste partner, aangezien onze hulp niet voorspelbaar is en wij geen perspectief voor de langere termijn bieden. Daar komt nog bij dat wij op basis van bestaande voorschriften verplicht zijn erop aan te dringen dat de verslaglegging, boekhouding en controle van de financiering wordt verzorgd door een VN-onderdeel, in overeenstemming met onze regels. In tegenstelling tot onze lidstaten mogen wij de verslagleggingmethoden van de VN niet accepteren. Dit is de kern van de veranderingen die wij bijna twee jaar geleden aan de lidstaten hebben voorgesteld. Ik kom hier later nog op terug. Mijnheer McCartin, het tempo van de tenuitvoerlegging is inderdaad nog steeds een probleem. Toen deze Commissie eind 1999 aantrad, werd het toegezegde geld in een dusdanig tempo besteed, dat de uitbetaling 4,6 jaar in beslag zou nemen. Het jaar daarop was die periode teruggebracht tot 4,1 jaar en aan het eind van 2001 ging het om 3,6 jaar. Wij maken de berg van nog niet waargemaakte toezeggingen dus kleiner. We zijn er nog niet, maar er zit beweging in. Wat de ontwikkeling van een gezamenlijk beleid betreft: wij hebben een allesomvattende beleidsverklaring inzake ontwikkelingssamenwerking. Deze is in november 2000 unaniem door de lidstaten aangenomen en ook het Parlement heeft zijn unanieme goedkeuring gehecht aan dit beleid. Wij zijn daarover zeer verheugd. De kern van dit beleid is dat armoedebestrijding bij alles wat wij doen het leidend beginsel moet zijn. Nooit eerder hebben wij een dergelijk beleid gehad. Het heeft betrekking op onze wereldwijde activiteiten en wij hebben dus een leidraad voor wat de lidstaten moeten doen. De werkelijkheid kan evenwel anders zijn. Ik juich het positieve en constructieve verslag van de heer Miranda van harte toe. Wij zijn verheugd over de steun van dit Parlement voor de wijze waarop de Commissie een meer daadwerkelijk partnerschap met de Verenigde Naties wil ontwikkelen. De positieve toon van alle interventies van vanmiddag hebben mij deugd gedaan. Het is wel eens anders geweest. Het is een teken van volwassenheid en gezond zelfvertrouwen onzerzijds dat wij ons nu actiever met dit onderwerp bezighouden. Dankzij hun wereldwijde mandaat, unieke legitimiteit en operationele capaciteit op een aantal gebieden bieden de Verenigde Naties een onvervangbaar kader voor het aanpakken van mondiale problemen waarmee de internationale gemeenschap te maken krijgt. Het versterken van de dialoog en de samenwerking teneinde een strategisch partnerschap tussen de Gemeenschap en de Verenigde Naties te ontwikkelen zal de doelmatigheid en doeltreffendheid van ontwikkelingssamenwerking en humanitaire hulp ten goede komen. Daardoor zal de Gemeenschap een grotere bijdrage kunnen leveren aan het terugdringen van armoede en aan veiligheid. Onze mogelijkheden zijn evenwel begrensd. De Verenigde Naties heten tenslotte niet “de Verenigde Commissies”. Onze lidstaten zijn de werkelijke eigenaren van de Verenigde Naties als organisatie. Er is echter veel ruimte voor verbetering en beide partijen willen die ruimte ook gaarne benutten. Een actievere en meer zichtbare aanwezigheid van de Commissie in de VN heeft ook een gunstig effect op het vermogen van de Europese Unie als zodanig om in mondiale aangelegenheden met één stem te spreken en eensgezind op te treden. Dit is een uitermate belangrijk en ook uiterst reëel aspect. Wij hebben dit gezien in Monterrey en de Commissie is voornemens de ingeslagen weg te vervolgen. Wij streven naar concrete resultaten op beleids- en operationeel niveau. Op beleidsniveau zullen wij de inbreng van de Gemeenschap versterken in de beleidsdialoog met de diverse leden van de VN-organisatie. Op operationeel niveau zullen wij werken aan de ontwikkeling van een doorzichtiger, financieel geloofwaardig en voorspelbaar, gemakkelijk te controleren strategisch partnerschap met bepaalde VN-organisaties, -fondsen en -programma’s."@nl2 "Senhor Presidente, começarei por abordar algumas das questões colocadas esta tarde. Em primeiro lugar, o pedido do senhor deputado Miranda de que o Parlamento receba uma informação adequada e atempada sobre os progressos das nossas relações com os organismos das Nações Unidas e de que essa informação seja incluída no nosso relatório anual. Agradeço ao senhor deputado Miranda a sua referência ao relatório anual, porque a elaboração desse relatório representa um esforço importante e fico muito sensibilizado com o facto de o relatório ter sido mencionado. O relatório poderia também ser útil de vez em quando, nos debates directos com as comissões do Parlamento. A discussão do seguimento da Comunicação está já muito adiantada. Realizaram-se reuniões bilaterais com vários organismos da ONU: os fundos e programas e os diálogos sobre programação estratégica estabelecidos pelo ECHO constituem exemplos dessa cooperação. No que se refere aos documentos de estratégia por país, a realização de consultas aos organismos da ONU presentes no país é agora obrigatória. É esse o tipo de cooperação a que me referi na minha reposta à senhora deputada García-Orcoyen Tormo. Estamos a discutir novas medidas com o Secretariado da ONU. Em Novembro de 2001 foi iniciada uma análise global dos mandatos e capacidades de potenciais parceiros da ONU, para determinar se as suas capacidades fundamentais se coadunam com as nossas prioridades. Os primeiros resultados dessa análise estarão disponíveis em Junho. Uma parceria mais eficaz com a ONU exigirá um quadro jurídico e financeiro adequado. Estamos a negociar uma revisão do Acordo-Quadro CE-ONU de 1999, que deverá ser concluída até ao fim do ano. Porém e como o disse já, a reformulação das alterações ao regulamento financeiro da Comunidade está ainda a ser discutida no Conselho. Só depois desse trabalho estar completamente terminado será possível concretizar as intenções da Comunicação. Esse é que é o principal estrangulamento. A resposta das Nações Unidas, intitulada “Uma visão da parceria”, apoia em grande medida a Comunicação, propondo-se ir ainda mais longe. A Comissão está a elaborar outra comunicação em que abordará a relação UE-ONU a um nível mais geral, como se sugere também na vossa resolução. Teremos em conta na elaboração dessa comunicação as observações formuladas pelo Parlamento no presente debate. Aguardamos com expectativa a oportunidade de colaborar com o Parlamento neste processo, que permitirá reforçar a nossa influência a nível mundial. A senhora deputada García-Orcoyen Tormo gostaria que fosse dado mais relevo ao aspecto operacional, inclusive a nível da selecção dos projectos nas organizações da ONU. Basicamente, a forma de colaboração com terceiros que preferimos é uma selecção dos projectos ou uma formulação de programas sectoriais efectuada com base na política dos governos do próprio país. A consequência é que nós e os outros doadores disponibilizamos uma espécie de cabaz de financiamento que permite a um governo executar a sua política no sector da educação, a sua política de saúde ou qualquer outra, em vez de serem os doadores a decidirem dos projectos. Tem de haver flexibilidade, para permitir a adaptação a diferentes circunstâncias, mas basicamente o que estamos a discutir com as organizações da ONU é esta forma mais problemática de planeamento das coisas. Um grande problema que se coloca hoje é que as restrições ao dispêndio dos fundos impostas pelo regulamento financeiro em vigor obrigam a Comissão a financiar isoladamente projectos específicos, através das organizações da ONU. É essa a razão pela qual somos por vezes um parceiro pouco adequado ou mesmo indesejável, porque não há previsibilidade ou uma perspectiva de mais longo prazo. Ainda por cima somos obrigados pelas regras e regulamentos em vigor a insistir em que a elaboração de relatórios, a contabilidade e a auditoria aos financiamentos, da responsabilidade de uma entidade da ONU, sejam efectuados de acordo com as nossas regras. Ao contrário dos nossos Estados-Membros, não somos autorizados a aceitar os procedimentos de elaboração de relatórios da ONU. É este aspecto que está no centro das alterações que propusemos há perto de dois anos aos Estados-Membros. Mas adiante voltarei a este assunto. Senhor Deputado McCartin, é absolutamente verdade que há problemas com a taxa de execução dos fundos. No entanto, no fim de 1999, quando esta Comissão entrou em funções, seriam necessários 4,6 anos para executar os fundos autorizados, à taxa de execução que se registava nessa data. No ano seguinte esse número desceu para 4,1 anos e no fim de 2001 era de 3,6 anos, o que quer dizer que estamos a reduzir a montanha de dotações autorizadas e não executadas. Ainda não resolvemos o problema, mas estamos a fazer progressos. No que se refere ao estabelecimento de uma política única, temos uma declaração sobre a política global de cooperação para o desenvolvimento, que foi aprovada por unanimidade pelos Estados-Membros em Novembro de 2000, e o Parlamento ratificou unanimemente essa política, com o que nos congratulamos. O principal efeito dessa política consiste no facto de se centrar mais claramente na redução ou na erradicação da pobreza, como princípio orientador da nossa intervenção. Anteriormente não existia nada de semelhante. Temos uma política que abrange a nossa actividade global, portanto existe uma orientação para o que os nossos Estados-Membros devem fazer. No entanto, a realidade pode ser diferente. Gostaria de aplaudir o relatório positivo e construtivo do senhor deputado Miranda. Congratulamo-nos com o apoio prestado pelo Parlamento à abordagem adoptada pela Comissão no domínio da criação de uma parceria mais eficaz com as Nações Unidas. Gostei do tom positivo de todas as intervenções desta tarde, o que nem sempre tem sido o caso. Ao abordar agora esta questão de uma forma mais activa, estamos a dar um sinal de maturidade e de confiança saudável na Europa. As Nações Unidas, devido ao seu mandato global, à sua legitimidade única e à sua capacidade operacional em vários domínios, proporcionam um quadro insubstituível para fazer face aos desafios globais com que se confronta a comunidade internacional. O reforço do diálogo e da cooperação, com vista à criação de uma parceria estratégica entre a Comunidade e as Nações Unidas, contribuirá para aumentar a eficácia e a eficiência da cooperação para o desenvolvimento e da ajuda humanitária, reforçando assim o contributo da Comunidade para a redução da pobreza e para a segurança humana. No entanto, há limites para o que podemos fazer. Ao fim e ao cabo, estamos a falar de uma Organização das Nações Unidas, e não das “Comissões Unidas”. Os nossos Estados-Membros são os verdadeiros proprietários da Organização das Nações Unidas. Mas há muita margem para melhoramentos e grande interesse das duas partes em avançar nesse sentido. Uma presença mais activa e mais visível da Comissão nas Nações Unidas terá também efeitos positivos do ponto de vista do reforço da capacidade da União Europeia para agir e falar a uma só voz no que se refere às questões globais. Este aspecto é muito importante e muito real. Foi o que ficou demonstrado em Monterrey, e a Comissão tenciona prosseguir essa linha de actuação. Queremos obter resultados concretos, a nível político e operacional. A nível político, reforçaremos a participação da Comunidade no diálogo politico a montante com os vários membros do sistema das Nações Unidas. A nível operacional, esforçar-nos-emos por criar uma parceria estratégica transparente, financeiramente credível e mais facilmente controlável com organismos, fundos e programas seleccionados da ONU."@pt11 "Herr talman! Jag skall börja med att ta upp några av de punkter som behandlats i eftermiddag. För det första Mirandas önskan om att parlamentet skall hållas välinformerat om de framsteg som sker i våra förbindelser med FN, och att detta skall införlivas i vår årsrapport. Jag håller fullständigt med. Jag är tacksam till Miranda för att han tog upp årsrapporten, eftersom det kräver en viss ansträngning att utarbeta den, så jag är mycket rörd över att den nämns. Den kan också vara användbar emellanåt i direkta diskussioner i parlamentets utskott. Uppföljningen av det meddelande som vi diskuterar har redan kommit långt. Bilaterala möten har hållits med ett antal FN-kontor: FN-fonder, FN-program och de strategiska programplaneringssamtal som ECHO upprättat är exempel på detta. När det gäller strategidokumenten för enskilda länder, är rådfrågning med de FN-organ som finns i landet nu obligatorisk. Det är i dessa fall som den typ av samarbete tillämpas som jag nämnde i mitt svar till García-Orcoyen Tormo. Vi diskuterar ytterligare åtgärder tillsammans med FN:s sekretariat. En omfattande faktainsamlingsverksamhet om de potentiella FN-partnernas uppdrag och förmåga inleddes i november 2001, för att fastställa hur deras centrala förmåga kan jämkas med våra prioriteringar. De första resultaten av denna verksamhet kommer att finnas tillgängliga i juni. Ett mer effektivt partnerskap med FN kräver gynnsamma rättsliga och ekonomiska förutsättningar: Vi håller på att förhandla fram en översyn av 1999 års ramavtal mellan EU och FN, i syfte att avsluta allt detta i slutet av året. Att omarbeta förändringarna i gemenskapens budgetförordning diskuteras dock fortfarande i rådet, som jag nämnde tidigare. Detta arbete måste slutföras fullständigt för att avsikterna i meddelandet skall kunna genomföras. Detta är den verkliga flaskhalsen. FN stöder en stor del av meddelandet i sitt svar, med titeln ”En partnerskapsvision”, och föreslår till och med ännu mer långtgående åtgärder. Kommissionen håller på att utarbeta ytterligare ett meddelande som kommer att ta upp förbindelserna mellan EU och FN på en mer omfattande nivå, liksom ni också föreslår i er resolution. När vi utarbetar detta meddelande kommer vi att ta hänsyn till de påpekanden som parlamentet gjort i denna debatt. Vi ser fram emot att få arbeta sida vid sida med parlamentet för att öka vårt inflytande i världen genom denna process. García-Orcoyen Tormo ville att den operativa sidan skulle betonas mer, och så även nivån för projekturval med FN-organisationerna. Vi föredrar egentligen att arbeta tillsammans med andra när det gäller att välja ut projekt eller att utarbeta sektorsprogram, vilket är något som är förankrat i värdregeringens politik. Konsekvensen kommer att vara att vi och andra givare ger något slags samfinansiering som gör det möjligt för en regering att genomföra sin utbildningspolitik, hälsopolitik eller vad det nu kan vara, snarare än att givare tillsammans beslutar om ett projekt. Detta samarbetssätt måste vara flexibelt för att kunna bemöta alla typer av omständigheter, men på det stora hela är detta mer problematiska sätt att planera saker och ting också det vi diskuterar med FN. Ett stort problem i dag är att restriktionerna för hur vi kan spendera pengar i den befintliga budgetförordningen tvingar kommissionen att endast finansiera specifika projekt var för sig, genom FN-organisationerna. Detta gör att vi blir en otillräcklig, och ibland till och med ovälkommen partner, eftersom vi saknar förutsägbarhet och ett mer långsiktigt perspektiv. Utöver detta tvingas vi, på grundval av de befintliga reglerna och bestämmelserna, att insistera på rapportering, redovisning och granskning av den finansiering som genomförs genom ett FN-organ, och som genomförs enligt våra bestämmelser. Vi får inte godkänna deras sätt att rapportera, till skillnad från våra medlemsstater. Detta är kärnan i de förändringar som vi lade fram för nästan två år sedan för medlemsstaterna. Jag återkommer till detta. Herr McCartin, det är absolut sant att vi fortfarande har ett problem med genomförandegraden. När denna kommission tog över i slutet av 1999 tog det dock 4,6 år att spendera det som avsatts med den dåvarande utgiftsgraden. Året därpå var denna tid nere i 4,1 år och i slutet av 2001, låg siffran på 3,6 år. Så vi börjar tära på mängden oförbrukade åtaganden. Vi är ännu inte klara, men saker och ting går framåt. När det gäller frågan om att utveckla en enda politik, har vi ett övergripande politiskt uttalande om utvecklingssamarbetet. Det antogs enhälligt av medlemsstaterna i november 2000, och parlamentet har också stött denna politik enhälligt. Det gläder oss mycket. Det centrala syftet med denna politik är att vi skall fokusera tydligare på att minska eller avskaffa fattigdomen, vilket skall vara den styrande principen för allt vi gör. Vi har aldrig haft något liknande förut. Uttalandet omfattar vår övergripande verksamhet, så vi har riktlinjer för vad medlemsstaterna borde göra. Verkligheten kan dock bli annorlunda. Låt mig hylla Mirandas positiva och konstruktiva betänkande. Vi välkomnar det stöd som parlamentet gett kommissionens strategi för att bygga ett mer effektivt partnerskap med FN. Jag tyckte om den positiva tonen i alla anföranden i eftermiddag. Så har det inte alltid varit. Det är ett tecken på mognad och på ett hälsosamt självförtroende från vår sida i Europa att vi nu griper oss an denna fråga på ett mer aktivt sätt. På grund av sitt globala uppdrag, sin unika legitimitet och sina operativa styrkor inom ett antal områden, är FN ett oersättligt ramverk där man kan ta itu med de globala utmaningar som världssamfundet står inför. Att stärka dialogen och samarbetet för att bygga upp ett strategiskt partnerskap mellan gemenskapen och FN kommer att förbättra verkningsfullheten och effektiviteten hos utvecklingssamarbetet och det humanitära biståndet, och därigenom stärka gemenskapens bidrag till fattigdomsminskningen och den mänskliga säkerheten. Det finns emellertid en gräns för hur långt vi kan gå. Det heter trots allt Förenta nationerna – och inte ”Förenta kommissionerna”. Våra medlemsstater är de verkliga ägarna till Förenta nationerna som organisation. Men det finns ett stort utrymme för förbättring, och ett mycket stort intresse på båda sidor för att gå i den riktningen. En mer aktiv och synbar närvaro från kommissionens sida inom FN inverkar också positivt på stärkandet av Europeiska unionens förmåga att som union agera och tala med en röst i globala frågor. Detta är en mycket viktig, och också mycket verklig aspekt. Vi såg bevis på detta i Monterrey, och det är kommissionens avsikt att fortsätta i samma riktning. Vårt mål är konkreta resultat på politisk och operativ nivå. På politisk nivå kommer vi att stärka gemenskapens delaktighet i den förberedande politiska dialogen med de olika medlemmarna i FN-systemet. På operativ nivå kommer vi att arbeta mot ett öppet, finansiellt trovärdigt, förutsägbart och mer övervakningsvänligt strategiskt partnerskap med utvalda FN-kontor, FN-fonder och FN-program."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""A Vision of Partnership""1 "Comisión"12 "Commission"10,3 "EN"8 "Nielson,"8,10,3,12 "follow-up"9 "partner"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph