Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-16-Speech-4-135"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020516.5.4-135"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Senhor Presidente, seguramente não somos muitos, mas estou certo que somos bons! Senhor Comissário Poul Nielson, julgo haver entre nós um profundo consenso em torno da ideia da necessidade de forjar uma parceria eficaz entre a União Europeia e as Nações Unidas, desde logo nos domínios da acção humanitária e do desenvolvimento. Isso mesmo ficou patente no debate e na votação que efectuámos na Comissão para o Desenvolvimento e a Cooperação, e espero que o mesmo acontecerá agora. E algo diferente seria incompreensível se tivermos em conta os objectivos universalmente proclamados nestes domínios, especialmente os desafios e os objectivos da Declaração do Milénio e, simultaneamente, a notória falta de coordenação para lhes dar concretização e a evidente escassez de recursos que se têm verificado até ao momento.
Pena é, entretanto, que a Comissão não tenha desde já optado por uma abordagem completa e integrada desta parceria e tenha deixado para momento ulterior as questões da segurança, da manutenção da paz, da prevenção dos conflitos e da gestão das crises, tanto mais quanto é conhecida a interligação destes aspectos com os que motivam a presente comunicação. Ainda assim, e em geral, parece-me positivo o sentido da mesma, nomeadamente quando se tomam as Nações Unidas como referência e pilar fundamentais para a prossecução dos objectivos e das políticas comunitárias em tais domínios.
Entretanto, importa sublinhar a necessidade de ultrapassar contradições que hoje se verificam e que resultam bem patentes, por um lado, pelo papel relevante que os Estados-Membros assumem nas Nações Unidas, sobretudo em termos de contribuições financeiras para as diversas acções e para o seu orçamento, ou mesmo o importante contributo dos mesmos Estados-Membros e da União Europeia para os diferentes fundos das Nações Unidas, e, por outro lado, o evidente nível reduzido de influência política que ambos exercem, nomeadamente junto das agências especializadas.
É necessário alterar esta situação, o que deve ter subjacente uma maior articulação entre os próprios Estados-Membros e um maior envolvimento destes e da União Europeia nas diversas fases dos programas das Nações Unidas. E, acima de tudo, uma maior capacidade de envolvimento na definição de estratégias de desenvolvimento e na programação e concretização das acções a realizar neste domínio. O que permitirá, de resto, assegurar uma maior coerência e optimização dos impactos respectivos.
A Comunicação da Comissão com vista a atingir os objectivos proclamados desta parceria salienta a necessidade de um enquadramento administrativo quer através da conclusão rápida e positiva das negociações em curso sobre a chamada "cláusula de verificação", que permitirá assegurar uma informação suficiente sobre a utilização dos fundos comunitários disponibilizados, quer através da renegociação do acordo-quadro entre a Comunidade e a ONU de 1999 por forma a garantir uma abordagem mais centrada nas operações de co-financiamento, na orçamentação baseada nos resultados e no financiamento a montante dos programas. Acompanhamos estas preocupações e estas posições, mas sublinhamos igualmente que a prossecução de uma parceria eficaz, bem como a compatibilização das estruturas e procedimentos, deve ser promovida a três níveis: com o reforço do diálogo político estratégico com vista à definição das políticas e dos programas, com o reforço da cooperação, no terreno, a nível dos países em vias de desenvolvimento de forma a assegurar a complementaridade e a coerência a nível operacional, e com a criação de um quadro financeiro estável, com regras e princípios coerentes entre as duas instituições, bem como, naturalmente, o referido novo acordo-quadro.
Entretanto, e tal como é referido na abordagem da Comissão, é indispensável que o primeiro passo desta cooperação consista numa selecção dos parceiros mais adequados no quadro do sistema das Nações Unidas. Como indispensável é que, ao nível comunitário, se dê rápida conclusão aos processos de descentralização e desconcentração da gestão e das tomadas de decisão, e se assegure o envolvimento democrático dos movimentos sociais e, em geral, da chamada sociedade civil. Sem arrumar a nossa própria casa pouco poderemos avançar! A decidida concretização da reforma em curso é, por isso, essencial também neste domínio.
Finalmente, gostaria de afirmar que o nosso empenhamento nesta parceria e o desejo de acompanhar o respectivo processo de concretização nos leva a solicitar à Comissão uma informação adequada e atempada sobre o desenrolar do mesmo, sugerindo nomeadamente que a Comissão inclua uma informação específica sobre este desenrolar do processo no seu relatório anual sobre a política de cooperação."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, vi er godt nok ikke mange, men jeg er sikker på, at vi er gode! Hr. kommissær Nielson, jeg tror, at vi er fundamentalt enige om, at der bør opbygges et effektivt partnerskab mellem EU og FN - i første omgang inden for humanitære anliggender og udvikling. Det stod klart både i den debat og i den afstemning, som vi havde i Udvalget om Udvikling og Samarbejde, og jeg håber, at det samme vil være tilfældet nu. Alt andet ville være uforståeligt, hvis vi erindrer den brede konsensus, der hersker omkring målsætningerne for disse områder, særligt udfordringerne fra og målsætningerne i år 2000-erklæringen, den notoriske mangel på samordning, når de skal føres ud i livet, og de til rådighed stående økonomiske midler, der tydeligt for enhver har været alt for begrænsede.
Det er imidlertid beklageligt, at Kommissionen ikke fra starten har fulgt en mere komplet og integreret tilgang til dette partnerskab, men har valgt at udskyde spørgsmålene om sikkerhed, fredsbevarende indsats, konfliktforebyggelse og krisestyring til senere, så meget mere som det er almindeligt anerkendt, at disse aspekter hænger tæt sammen med dem, som denne meddelelse omhandler. Min samlede bedømmelse af meddelelsen er dog positiv, ikke mindst når FN betragtes som en referenceramme og et grundlæggende omdrejningspunkt i opfyldelsen af EU's målsætninger og politikker på disse områder.
Meget væsentligt er det dog at påpege, at der må findes en løsning på de modsigelser, der nu så tydeligt gør sig gældende på grund af den vigtige rolle, som medlemsstaterne spiller i FN ikke mindst med hensyn til de finansielle midler til de forskellige operationer og FN's budget, og medlemsstaternes og EU's betydelige bidrag til FN's forskellige fonde, men den temmelig begrænsede politiske indflydelse, som EU og EU's medlemsstater udøver i FN, herunder i FN's agenturer.
Dette må ændres, så EU sammen med medlemsstaterne kommer til at spille en større rolle i FN's programmer, og medlemsstaterne i højere grad inddrages i de forskellige faser, særligt i udarbejdelsen af udviklingsstrategier og til programmering og gennemførelse af aktioner på udviklingsområdet. Det vil også sikre større overensstemmelse med de politiske målsætninger og øge FN-aktionernes virkning.
Kommissionens meddelelse om, hvorledes målsætningerne for dette partnerskab med FN skal nås, fremhæver den nødvendige administrative ramme herfor i form af dels en hurtig og positiv afslutning af de igangværende forhandlinger om den såkaldte "kontrolklausul", som skal sikre tilfredsstillende adgang til oplysninger om anvendelsen af de til rådighed stillede fællesskabsmidler, dels en genforhandling af rammeaftalen mellem EU og FN fra 1999 med en tilgang, der i højere grad er fokuseret på samfinansieringsoperationer, resultatbaseret budgettering og en programfinansieret fremgangsmåde. Vi er enige i disse bestræbelser og synspunkter, men vi vil også gerne understrege, at såvel et effektivt partnerskab som en indbyrdes tilpasning af strukturer og administrative procedurer bør fremmes på tre forskellige niveauer: ved at styrke den strategiske politiske dialog om definering af politikker og programmer, ved at styrke samarbejdet i felten i udviklingslandene for at sikre komplementaritet og sammenhæng på det operationelle niveau og ved at skabe en stabil finansiel ramme med fælles principper og regler på det finansielle område mellem de to institutioner og en ny rammeaftale.
Imidlertid er det, som det også nævnes i Kommissionens meddelelse, uomgængeligt, at det første skridt i dette samarbejde består i en udvælgelse af de mest hensigtsmæssige partnere i FN-systemet Ikke mindre uomgængeligt er det dog også, at EU's egen forvaltning og beslutningstagning hurtigt decentraliseres og dekoncentreres, og at de sociale bevægelser og det såkaldte civilsamfund i det hele taget inddrages på demokratisk vis. Uden en oprydning hos os selv kommer vi ikke langt! Den igangværende reform er derfor ganske afgørende også på dette område.
Til slut vil jeg gerne sige, at vores interesse i dette partnerskab og vores ønske om at følge op på gennemførelsen af det får os til at anmode Kommissionen om at tilvejebringe nødvendig og aktualiseret information herom, idet vi særligt opfordrer Kommissionen til i dens årsberetning om samarbejdspolitikken at medtage specifikke oplysninger i så henseende."@da1
".
Herr Präsident! Wir sind gewiss nicht viele, doch ich bin sicher, dass wir gut sind! Herr Kommissar Poul Nielson, ich glaube, zwischen uns besteht ein umfassender Konsens über die Notwendigkeit, eine effiziente Partnerschaft zwischen der Europäischen Union und den Vereinten Nationen zu gestalten, was selbstverständlich auch die Bereiche humanitäre Hilfe und Entwicklung betrifft. Gerade dies zeigte sich eindeutig in der Aussprache und Abstimmung, die wir im Ausschuss für Entwicklung und Zusammenarbeit vorgenommen haben, und ich erwarte, dass jetzt das Gleiche geschieht. Etwas anderes wäre auch unverständlich angesichts der in diesen Bereichen allgemein verkündeten Ziele, insbesondere die Herausforderungen und Ziele der Millenniumserklärung, und zugleich des offenkundigen Fehlens einer Koordinierung für ihre Verwirklichung und der offenkundigen Knappheit der Mittel, die bisher bereitgestellt wurden.
Bedauerlich ist jedoch, dass die Kommission nicht schon jetzt einen umfassenden und integrierten Ansatz für diese Partnerschaft gewählt und die Fragen der Sicherheit, der Erhaltung des Friedens, der Konfliktverhütung und der Krisenbewältigung auf einen späteren Zeitpunkt verschoben hat, zumal ja bekannt ist, dass diese Aspekte mit denen zusammenhängen, die den Anstoß für die vorliegende Mitteilung gaben. Dennoch halte ich die allgemeine Ausrichtung dieser Mitteilung für positiv, insbesondere wenn man die Vereinten Nationen als Bezugsgröße und Grundpfeiler für die Verfolgung der Ziele und Gemeinschaftspolitiken in solchen Bereichen betrachtet.
Man muss jedoch betonen, dass es notwendig ist, heute festzustellende Widersprüche zu überwinden, die sich ganz eindeutig einerseits aus der wichtigen Rolle ergeben, die die Mitgliedstaaten in den Vereinten Nationen spielen, und zwar vor allem bei der finanziellen Beteiligung an den jeweiligen Aktionen und an ihrem Haushalt oder auch bei dem wesentlichen Beitrag der einzelnen Mitgliedstaaten und der Europäischen Union zu den verschiedenen Fonds der Vereinten Nationen, und andererseits aus den offenkundig schwachen politischen Einflussmöglichkeiten beider, und zwar auch in den Spezialorganen.
Diese Situation muss sich ändern. Dazu bedarf es eines stärkeren Zusammenwirkens zwischen den Mitgliedstaaten selbst und einer intensiveren Beteiligung dieser Staaten und der Europäischen Union an den einzelnen Phasen der Programme der Vereinten Nationen. Vor allem geht es um eine umfassendere Einbeziehung in die Festlegung der Entwicklungsstrategien sowie in die Planung und Umsetzung der Aktionen in diesem Bereich. Auf diese Weise lässt sich dann auch ein Höchstmaß an Kohärenz und die Optimierung ihrer Wirkung gewährleisten.
In der Mitteilung der Kommission, die als Grundlage für das Erreichen der in dieser Partnerschaft verkündeten Ziele dienen soll, wird die Notwendigkeit eines administrativen Rahmens betont, und zwar entweder durch den schnellen und positiven Abschluss der laufenden Verhandlungen über die so genannte „Überprüfungsklausel“, die es ermöglichen wird, zufrieden stellende Informationen über die Verwendung der verfügbaren Gemeinschaftsmittel zu sichern, oder durch die Neuverhandlung des Rahmenabkommens zwischen der Gemeinschaft und der UNO von 1999 mit dem Ziel eines Konzepts, das stärker auf die Kofinanzierung, die Haushaltsplanung auf der Grundlage der Ergebnisse und der vorgeschalteten Finanzierung der Programme ausgerichtet ist. Wir beobachten diese Bemühungen und Stellungnahmen, betonen aber gleichzeitig, dass der Aufbau einer effizienten Partnerschaft sowie die Anpassung der Strukturen und Verwaltungsverfahren auf drei Ebenen gefördert werden muss: mit der Intensivierung des strategisch-politischen Dialogs zur Festlegung der Politiken und Programme, mit dem Ausbau der Zusammenarbeit in den Entwicklungsländern selbst, um die Komplementarität und Kohärenz bei der eigentlichen Arbeit zu gewährleisten, und mit der Schaffung eines soliden Finanzrahmens mit einheitlichen Regeln und Grundsätzen für beide Institutionen wie auch selbstverständlich des erwähnten neuen Rahmenabkommens.
Wie im Ansatz der Kommission hervorgehoben wird, muss auf jeden Fall der erste Schritt für diese Zusammenarbeit in einer Auswahl der geeignetsten Partner innerhalb des Systems der Vereinten Nationen bestehen. Ferner sind auf Gemeinschaftsebene die Prozesse der Dezentralisierung und der Dekonzentration der Verwaltung und Entscheidungsfindung zügig abzuschließen, und es ist die demokratische Mitwirkung der sozialen Bewegungen und allgemein der so genannten Zivilgesellschaft zu gewährleisten. Wir können doch kaum Fortschritte erreichen, wenn wir unser eigenes Haus nicht in Ordnung bringen! Deshalb ist die entschlossene Durchführung der laufenden Reform auch in diesem Bereich unerlässlich.
Abschließend möchte ich erklären, dass unser Engagement in dieser Partnerschaft und der Wunsch, den entsprechenden Durchführungsprozess zu begleiten, uns veranlassen, die Kommission zu bitten, uns sachgerecht und beizeiten über den Fortgang dieses Prozesses zu informieren. Vor allem schlagen wir vor, dass die Kommission in ihren Jahresbericht über die Politik der Zusammenarbeit spezielle Informationen über die bei diesem Prozess erzielten Fortschritte aufnimmt."@de7
".
Κύριε Πρόεδρε, ασφαλώς δεν είμαστε πολλοί, αλλά είμαι βέβαιος ότι είμαστε καλοί! Επίτροπε, κύριε Poul Nielson, πιστεύω ότι υπάρχει μεταξύ μας βαθιά συναίνεση σχετικά με την ιδέα της ανάγκης να σφυρηλατήσουμε μία αποτελεσματική συνεργασία μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και των Ηνωμένων Εθνών, στους τομείς της ανθρωπιστικής δράσης και της ανάπτυξης. Αυτό επίσης κατέστη σαφές στη συζήτηση και στην ψηφοφορία που πραγματοποιήσαμε στην Επιτροπή για την Ανάπτυξη και τη Συνεργασία, και ελπίζω ότι το ίδιο θα συμβεί και τώρα. Θα ήταν δε ακατανόητο να συμβεί κάτι διαφορετικό, εάν λάβουμε υπόψη τους στόχους που εξαγγέλθηκαν παγκοσμίως στους τομείς αυτούς, ιδίως τις προκλήσεις και τους στόχους της Δήλωσης της Χιλιετίας και, ταυτόχρονα, τη σημαντική έλλειψη συντονισμού σχετικά με την υλοποίησή τους και την προφανή έλλειψη πόρων που διαπιστώθηκαν τότε.
Είναι ωστόσο λυπηρό το γεγονός ότι η Επιτροπή δεν επέλεξε από τότε μία πλήρη και ολοκληρωμένη προσέγγιση αυτής της συνεργασίας και ανέβαλε για αργότερα τα ζητήματα της ασφάλειας, της διατήρησης της ειρήνης, της πρόληψης των συγκρούσεων και της διαχείρισης των κρίσεων, στον βαθμό μάλιστα που είναι γνωστός ο συσχετισμός αυτών των πτυχών με εκείνες που συνιστούν το κίνητρο της παρούσας ανακοίνωσης. Επομένως, και γενικότερα, θεωρώ θετικό το περιεχόμενό της, κυρίως όταν τα Ηνωμένα Έθνη θεωρούνται βασικό πλαίσιο αναφοράς και πυλώνας για την επίτευξη των στόχων και των κοινοτικών πολιτικών στους τομείς αυτούς.
Εν τω μεταξύ πρέπει να υπογραμμίσουμε την ανάγκη επίλυσης των αντιφάσεων που παρατηρούνται σήμερα και που είναι σαφείς, αφενός, λόγω του σημαντικού ρόλου που αναλαμβάνουν τα κράτη μέλη στα Ηνωμένα Έθνη, κυρίως όσον αφορά τις χρηματοδοτικές εισφορές για τις διάφορες δράσεις και τον προϋπολογισμό τους, ή ακόμη τη σημαντική συμβολή των ίδιων των κρατών μελών και της Ευρωπαϊκής Ένωσης στα διάφορα ταμεία των Ηνωμένων Εθνών, και, αφετέρου, το προφανές μειωμένο επίπεδο πολιτικής επιρροής που ασκούν και οι δύο, κυρίως προς τους ειδικούς οργανισμούς.
Πρέπει να αλλάξει αυτή η κατάσταση, κάτι το οποίο προϋποθέτει μεγαλύτερη διάρθρωση μεταξύ των ίδιων των κρατών μελών και μεγαλύτερη συμμετοχή τους, καθώς και συμμετοχής της Ευρωπαϊκής Ένωσης στις διάφορες φάσεις των προγραμμάτων των Ηνωμένων Εθνών. Και πάνω από όλα μεγαλύτερη ικανότητα συμμετοχής στον καθορισμό στρατηγικών ανάπτυξης και στον προγραμματισμό και υλοποίηση των δράσεων που πρέπει να αναληφθούν στον τομέα αυτόν. Αυτό θα επιτρέψει επιπλέον να διασφαλιστεί μεγαλύτερη συνοχή και βελτιστοποίηση των αποτελεσμάτων τους.
Η Ανακοίνωση της Επιτροπής για την επίτευξη των στόχων της συνεργασίας που εξαγγέλθηκαν, υπογραμμίζει την ανάγκη για μία διοικητική πλαισίωση, είτε μέσω της ταχείας και θετικής ολοκλήρωσης των διαπραγματεύσεων που διεξάγονται σχετικά με την αποκαλούμενη “ρήτρα επαλήθευσης”, η οποία θα επιτρέψει τη διασφάλιση επαρκούς ενημέρωσης σχετικά με τη χρήση των κοινοτικών πόρων που διατίθενται, είτε μέσω της επαναδιαπραγμάτευσης της συμφωνίας πλαισίου του 1999 μεταξύ Επιτροπής και ΟΗΕ κατά τρόπο ώστε να διασφαλιστεί μία προσέγγιση που θα επικεντρώνεται περισσότερο στις δράσεις συγχρηματοδότησης, στον προϋπολογισμό βάσει των αποτελεσμάτων και στην πλήρη χρηματοδότηση των προγραμμάτων. Συμφωνούμε με αυτές τις ανησυχίες και θέσεις, αλλά υπογραμμίζουμε επίσης ότι η επίτευξη αποτελεσματικής συνεργασίας, καθώς και η συμβατότητα των δομών και διαδικασιών, πρέπει να προωθείται σε τρία επίπεδα: με την ενίσχυση του στρατηγικού πολιτικού διαλόγου με στόχο τον καθορισμό των πολιτικών και των προγραμμάτων, με την ενίσχυση της συνεργασίας, επί του πεδίου, σε επίπεδο αναπτυσσόμενων χωρών, ούτως ώστε να διασφαλιστεί η συμπληρωματικότητα και η συνοχή σε λειτουργικό επίπεδο, και με τη δημιουργία ενός σταθερού οικονομικού πλαισίου, με συνεκτικούς κανόνες και αρχές μεταξύ των δύο θεσμικών οργάνων, όπως φυσικά η αναφερόμενη νέα συμφωνία πλαίσιο.
Εν τω μεταξύ, και όπως αναφέρθηκε στην προσέγγιση της Επιτροπής, είναι απαραίτητο, η επιλογή των καταλληλότερων εταίρων στο πλαίσιο του συστήματος των Ηνωμένων Εθνών, να αποτελέσει το πρώτο βήμα αυτής της συνεργασίας. Όπως επίσης είναι απαραίτητο, σε κοινοτικό επίπεδο, να ολοκληρωθούν αμέσως οι διαδικασίες αποκέντρωσης και αποσυγκέντρωσης της διαχείρισης και των διαδικασιών λήψης αποφάσεων και να διασφαλιστεί η δημοκρατική συμμετοχή των κοινωνικών κινημάτων και, γενικότερα, της αποκαλούμενης κοινωνίας των πολιτών. Εάν δεν τακτοποιήσουμε το δικό μας σπίτι, δεν μπορούμε να προχωρήσουμε και πολύ! Η αποφασιστική υλοποίηση της μεταρρύθμισης που διεξάγεται είναι επομένως βασική και στον τομέα αυτόν.
Θα ήθελα τέλος να επιβεβαιώσω ότι, η δέσμευσή μας σε αυτήν τη συνεργασία και η επιθυμία μας να παρακολουθήσουμε τη διαδικασία υλοποίησής της, μας οδηγεί να ζητήσουμε από την Επιτροπή κατάλληλη και έγκαιρη πληροφόρηση σχετικά με την εξέλιξή της, προτείνοντας κυρίως να συμπεριλάβει η Επιτροπή ειδική πληροφόρηση σχετικά με αυτήν την εξέλιξη της διαδικασίας στην ετήσια έκθεσή της σχετικά με την πολιτική συνεργασίας."@el8
".
Mr President, we may not be many, but I am sure we are good! Commissioner Nielson, I believe we are in complete agreement on the need to forge an effective partnership between the European Union and the United Nations, especially in the fields of humanitarian affairs and development. This became evident in the debate and the vote we held in the Committee on Development and Cooperation, and I hope it will happen again now. Anything else would be incomprehensible, given the universally declared aims in these fields, especially the challenges and goals of the Millennium Declaration, and, at the same time, the glaring lack of coordination in putting them into practice and the obvious scarcity of resources available thus far.
It is a pity, however, that the Commission did not take an all-inclusive, integrated approach to this partnership right from the start and has left the questions of security, peacekeeping, conflict prevention and crisis management until a later date, all the more so since these aspects are known to be connected with the issues behind this communication. Even so, I think the general sense of the communication is positive, especially when the United Nations is taken as a basic reference and pillar for the pursuit of the Community’s aims and policies in these fields.
It is important, however, to go beyond the contradiction which is quite obvious today, in that, on the one hand the Member States play a major role in the United Nations, especially in terms of their financial contributions to its various activities and its budget or the large contribution made by the same Member States and the European Union itself to the various United Nations funds, whereas, on the other hand, they clearly both have relatively little political influence, particularly in the specialised agencies.
This situation must change, and it must be based on greater coordination among the Member States themselves and greater involvement by them and the European Union in the various stages of United Nations programmes. Above all, they also need to be more involved in the drawing-up of development strategies and in the planning and performance of activities to be carried out in this field. This will ensure that their respective impacts are optimised and more coherent.
With a view to achieving the stated aims of this partnership, the Commission Communication points out the need for administrative arrangements: the ongoing negotiations on the so-called ‘verification clause’, which would ensure there is sufficient information on the use of available Community funds, must be brought to a quick and satisfactory conclusion; the 1999 EC-UN framework agreement should be renegotiated with a view to changing to an approach oriented more directly towards co-financing operations, output-based budgeting, and upstream programme financing. We share these concerns and these positions, but we also stress that the pursuit of an effective partnership and the achievement of compatibility in structures and procedures must be promoted on three fronts: through strengthening strategic political dialogue in order to define policies and programmes; through strengthening cooperation on the ground in developing countries so as to ensure complementarity and coherence at an operational level; and through the creation of a stable financial framework, with consistent rules and principles in the two institutions, as well as the above-mentioned new framework agreement, of course.
As mentioned in the Commission Communication, however, the first step in this cooperation has to be selection of the most suitable partners within the United Nations system. It is equally essential, at Community level, to bring the processes of decentralisation and deconcentration of management and decision-making to a swift conclusion and to ensure that social movements and so-called civil society in general are democratically involved. We shall not get far if we do not put our own house in order first. Achieving practical results in our current reforms is therefore essential in this field too.
Finally, because of our commitment to this partnership and our desire to see it put into practice, we ask the Commission to keep us suitably and promptly informed of its progress, and, in particular, we suggest that the Commission should include specific information on its progress in its yearly report on cooperation policy."@en3
"(PT) Señor Presidente, seguramente no somos muchos, pero, ¡estoy seguro de que somos buenos! Señor Comisario Poul Nielson, considero que hay entre nosotros un profundo consenso en torno a la idea de la necesidad de forjar una asociación eficaz entre la Unión Europea y las Naciones Unidas, en las esferas de la acción humanitaria y del desarrollo, desde luego. Eso mismo quedó patente en el debate y en la votación que celebramos en la Comisión de Desarrollo y Cooperación y espero que ahora suceda lo mismo. Y algo diferente sería incomprensible, si tenemos en cuenta los objetivos universalmente proclamados en esas esferas, en particular los imperativos y los objetivos de la Declaración del Milenio y, simultáneamente, la notoria falta de coordinación para materializarlos y la evidente escasez de recursos que ha habido hasta el momento.
Pero es una pena que la Comisión no haya optado desde ahora mismo por un planteamiento completo e integrado de esa asociación y haya dejado para un momento posterior las cuestiones de seguridad, mantenimiento de la paz, prevención de los conflictos y gestión de las crisis, tanto más cuanto que es conocida la vinculación de esos aspectos con los que motivan la presente comunicación. Aun así y en general, me parece positivo su sentido, en particular cuando se toman las Naciones Unidas como referencia y pilar fundamentales para la consecución de los objetivos y las políticas comunitarias en dichas esferas.
Entretanto, conviene subrayar la necesidad de superar contradicciones que hoy se dan y que resultan bien patentes, por un lado, por el relevante papel que desempeñan los Estados miembros en las Naciones Unidas y sobre todo en materia de contribuciones financieras a las diversas acciones y a su presupuesto o incluso la importante contribución de los mismos Estados miembros y de la Unión Europea a los diferentes fondos de las Naciones Unidas y, por otro, el nivel, evidentemente reducido, de influencia política que ambos ejercen, en particular en los organismos especializados.
Es necesario modificar esa situación, para lo que hace falta una mayor articulación subyacente entre los propios Estados miembros y una mayor participación de éstos y de la Unión Europea en las diversas fases de los programas de las Naciones Unidas. Y, por encima de todo, una mayor capacidad de participación en la formulación de estrategias de desarrollo y en la programación y materialización de las acciones por realizar en esa esfera, lo que permitirá, por lo demás, lograr una mayor coherencia y optimación de sus repercusiones.
La comunicación de la Comisión con vistas a alcanzar los objetivos proclamados de esa asociación subraya la necesidad de un marco administrativo mediante la conclusión rápida y positiva de las negociaciones en curso sobre la llamada "cláusula de verificación", que permitirá garantizar una información suficiente sobre la utilización de los fondos comunitarios disponibles, o mediante la renegociación del acuerdo-marco entre la Comunidad y las Naciones Unidas de 1999 a fin de garantizar un planteamiento más centrado en las operaciones de cofinanciación, en la presupuestación basada en los resultados y en la financiación en origen de los programas. Compartimos esas preocupaciones y esas posiciones, pero subrayamos también que se debe promover la consecución de una asociación eficaz, así como la compatibilización de las estructuras y los procedimientos, en tres niveles: con el fortalecimiento del diálogo político estratégico con vistas a la formulación de las políticas y los programas, con el fortalecimiento de la cooperación, en el terreno, en el nivel de los países en vías de desarrollo a fin de garantizar la complementaridad y la coherencia en el nivel operativo y con la creación de un marco financiero estable, con normas y principios coherentes entre las dos instituciones, así como el relativo al acuerdo-marco, naturalmente.
Entretanto, y tal como se dice en el planteamiento de la Comisión, es indispensable que el primer paso de esa cooperación consista en una selección de los socios más adecuados en el marco del sistema de las Naciones Unidas. Como también es indispensable que en el nivel comunitario se dé una rápida conclusión a los procesos de descentralización y concentración de la gestión y la adopción de decisiones y se garantice la participación democrática de los movimientos sociales y, en general, de la llamada sociedad civil. Sin ordenar nuestra propia casa, ¡poco podemos avanzar! Por eso, la decidida materialización de la reforma en curso es esencial también en esa esfera.
Por último, quisiera afirmar nuestro compromiso con esta asociación; el deseo de seguir su proceso de materialización nos mueve a solicitar a la Comisión una información adecuada y puntual sobre su desarrollo y proponerle que en su informe anual sobre la política de cooperación incluya una información concreta sobre ese desarrollo del proceso."@es12
".
Arvoisa puhemies, meitä ei todellakaan ole montaa täällä, mutta olen varma, että olemme hyviä! Arvoisa komission jäsen Poul Nielson, me olemme mielestäni päässeet laajaan yhteisymmärrykseen ajatuksesta, että Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien on luotava toimiva kumppanuus, luonnollisesti humanitaaristen toimien ja kehityksen aloilla. Tämä sama asia tuli selväksi kehitysyhteistyövaliokunnan keskustelussa ja äänestyksessä, ja toivon, että samoin tapahtuu nytkin. Muunlaista toimintaa olisikin mahdotonta ymmärtää, mikäli otamme huomioon näillä osa-alueilla vahvistetut yleismaailmalliset tavoitteet, erityisesti vuosituhannen julistuksen haasteet ja tavoitteet sekä sen, että tähän mennessä on todettu, että niiden täytäntöönpanemiseen tarvitaan huomattavasti enemmän koordinaatiota ja että varoja on mitä ilmeisimmin niukalti.
On kuitenkin sääli, että komissio ei ole jo heti alusta lähtien lähestynyt tätä kumppanuutta kokonaisvaltaisesti ja integroituneesti ja että se on jättänyt tuonnemmaksi turvallisuuteen, rauhan turvaamiseen, konfliktien torjuntaan ja kriisinhallintaan liittyvät kysymykset, varsinkin, kun tiedetään, että nämä näkökohdat ja tämän tiedonannon taustalla vaikuttavat kysymykset ovat kytköksissä toisiinsa. Siitä huolimatta pidän tiedonantoa yleissävyltään myönteisenä, erityisesti siksi, että siinä pidetään Yhdistyneitä Kansakuntia viitekehyksenä ja peruspilarina tavoitteiden ja yhteisön politiikkojen toteuttamiseksi näillä aloilla.
On kuitenkin tärkeää korostaa, että nykyisin ilmenevät ja voimissaan olevat ristiriidat on selvitettävä, yhtäältä siksi, että jäsenvaltioilla on merkittävä rooli Yhdistyneissä Kansakunnissa, ennen kaikkea ajateltaessa eri toimien ja talousarvion rahoitusta tai jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin merkittävää rahoituspanosta Yhdistyneiden Kansakuntien eri rahastoissa. Toisaalta kummallakaan näistä ei ilmiselvästi ole paljoakaan poliittista vaikutusvaltaa erityisestikään erityisjärjestöissä.
Tämä tilanne on muutettava yhteensovittamalla jäsenvaltioiden toimintaa entistä paremmin sekä edistämällä niiden ja Euroopan unionin aiempaa suurempaa osallistumista Yhdistyneiden Kansakuntien ohjelmien eri vaiheisiin. Kaiken tämän lisäksi niiden on kyettävä osallistumaan paremmin kehitysstrategioiden määrittelyyn sekä tällä alalla toteutettavia toimia koskevien ohjelmien laatimiseen ja toteuttamiseen. Se taas mahdollistaa niiden vaikutusten entistä paremman johdonmukaisuuden ja optimoinnin.
Komission kumppanuuden tavoitteiden saavuttamista koskevassa tiedonannossa korostetaan, että tarvitaan hallinnolliset puitteet, jotka voidaan luoda sekä saattamalla nopeasti ja myönteisesti päätökseen käynnissä olevat neuvottelut, jotka koskevat niin kutsuttua "tarkistuslauseketta", jonka avulla voidaan varmistaa riittävä pääsy tietoihin yhteisön varojen käytöstä, että käymällä vuodelta 1999 olevasta yhteisön ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisestä puitesopimuksesta uudet neuvottelut, joissa keskityttäisiin enemmän yhteisrahoitettaviin toimiin, tulosperusteiseen budjetointiin ja ohjelmien rahoittamiseen ylemmällä portaalla. Olemme samaa mieltä näistä huolenaiheista ja kannoista, mutta painotamme myös, että tehokasta kumppanuutta sekä hallinnollisten rakenteiden ja menettelyjen yhteensovittamista täytyy edistää erityisesti kolmella eri tasolla: tehostamalla strategista poliittista vuoropuhelua politiikkojen ja ohjelmien määrittelemiseksi, vahvistamalla paikan päällä tehtävää yhteistyötä kehitysmaissa toimien täydentävyyden ja johdonmukaisuuden takaamiseksi, luomalla johdonmukaiset rahoitussäännöt ja -periaatteet sisältävä vakaa rahoituskehys näiden kahden instituution välille sekä aikaansaamalla aiemmin mainittu uusi puitesopimus.
Kuten komission esityksessäkin mainitaan, on kuitenkin välttämätöntä, että ensimmäisenä askeleena kohti tehokasta yhteistyötä on se, että komissio valitsee sopivimmat kumppanit Yhdistyneiden Kansakuntien keskuudesta. Yhteisön tasolla on myös välttämätöntä saattaa nopeasti päätökseen hallinnon ja päätöksenteon hajauttaminen ja siirtäminen ja varmistaa yhteiskunnallisten liikkeiden ja yleensä niin kutsutun kansalaisyhteiskunnan demokraattinen osallistuminen. Emme voi edistyä siivoamatta omaa taloamme! Siksi meneillään olevan uudistuksen päättäväinen täytäntöönpano on keskeinen myös tällä osa-alueella.
Lopuksi haluaisin todeta, että paneutumisemme tähän kumppanuuteen ja halumme seurata sen toteutumista on syynä komissiolle esittämäämme pyyntöön, että saisimme riittävästi ajankohtaista tietoa sen kehityksestä, ja erityisesti haluaisin ehdottaa, että komissio sisällyttäisi tästä kehityksestä erityistä tietoa kehitysyhteistyöpolitiikkaa käsittelevään vuosikertomukseensa."@fi5
"Monsieur le Président, nous ne sommes assurément pas nombreux, mais je suis sûr que la qualité y est ! Monsieur le Commissaire Poul Nielson, je pense que l’idée de la formation d’un partenariat efficace entre l’Union européenne et les Nations unies fait l’objet d’un large consensus parmi nous, à commencer pour ce qui est des domaines de l’action humanitaire et du développement. Cela est apparu évident lors du débat et du vote au sein de la commission du développement et de la coopération, j’espère qu’il en sera de même aujourd’hui. Le contraire serait incompréhensible compte tenu des objectifs universellement proclamés dans ces domaines, surtout les défis et les objectifs de la déclaration du millénaire et, simultanément, le manque notoire de coordination pour la concrétiser et l’évidente carence de ressources constatée jusqu’à ce jour.
Il est regrettable cependant que la Commission n’ait pas opté pour une approche complète et intégrée de ce partenariat et qu’elle ait reporté à plus tard les questions de sécurité, de maintien de la paix, de prévention des conflits et de gestion des crises, d'autant plus qu'on connaît bien l’interconnexion de ces aspects avec ceux qui sont à la base de la présente communication. Cela étant, et en général, cette approche me semble positive, notamment lorsqu’elle prend les Nations unies comme référence et pilier fondamental de la poursuite des objectifs et des politiques communautaires dans ces domaines.
Néanmoins, il convient de souligner la nécessité de dépasser les contradictions qui surgissent aujourd'hui et qui apparaissent évidentes, d’une part, pour le rôle considérable des États membres au sein des Nations unies, surtout en termes de contributions financières aux différentes actions et pour leur budget, voire l’importante contribution de ces mêmes États membres de l’Union européenne aux différents fonds des Nations unies, et, d’autre part, le niveau réduit de leur influence politique, notamment auprès des agences spécialisées.
Il faut changer cette situation, ce qui suppose une plus grande articulation entre les États membres eux-mêmes et une plus grande implication de ceux-ci et de l’Union européenne dans les différentes phases des programmes des Nations unies. Il faut avant tout une plus grande capacité d’implication dans la définition de stratégies de développement et dans la programmation et la concrétisation des actions à réaliser dans ce domaine. Cela permettra du reste d’assurer une plus grande cohérence et optimisation des impacts respectifs.
La communication de la Commission en vue d’atteindre les objectifs proclamés de ce partenariat souligne la nécessité d’un encadrement administratif à la fois à travers une issue rapide et favorable des négociations en cours concernant la dénommée "clause de vérification", qui permettra d’assurer un accès satisfaisant aux informations relatives à l’utilisation des fonds communautaires disponibles, et à travers la renégociation de l’accord-cadre entre la Communauté et l’ONU de 1999, de façon à adopter une approche plus centrée sur les opérations de cofinancement, sur la budgétisation axée sur les résultats et sur le financement en amont des programmes. Nous soutenons ces préoccupations et ces positions, mais nous soulignons également que la poursuite d’un partenariat efficace, ainsi que la compatibilité des structures et des procédures, doit être promue à trois niveaux : avec le renforcement du dialogue politique stratégique en vue de la définition des politiques et des programmes, avec le renforcement de la coopération, sur le terrain, au niveau des pays en voie de développement, de manière à assurer la complémentarité et la cohérence au niveau opérationnel, et avec la création d’un cadre financier stable, avec des règles et des principes cohérents entre les deux institutions, ainsi que, bien sûr, le nouvel accord-cadre en question.
Toutefois, comme le mentionne l’approche de la Commission, il est indispensable que le premier pas de cette coopération consiste à sélectionner les partenaires les plus appropriés dans le cadre du système des Nations unies. Comme il est indispensable, au niveau communautaire, d’apporter une conclusion rapide aux processus de décentralisation et de déconcentration de la gestion et des prises de décision, et d’assurer le développement démocratique des mouvements sociaux et, en général, de la société dite civile. Nous n’avancerons pas beaucoup, si nous ne faisons pas le ménage chez nous ! La concrétisation décidée de la réforme en cours est pour cela essentielle dans ce domaine aussi.
Enfin, je voudrais affirmer que notre engagement dans ce partenariat et le souhait d’accompagner le processus respectif de concrétisation nous conduit à demander à la Commission une information appropriée et opportune concernant le déroulement de celui-ci, en suggérant notamment à la Commission d'inclure dans son rapport annuel sur la politique de coopération des informations concernant plus spécifiquement les progrès réalisés en matière de partenariat avec les Nations unies."@fr6
".
Signor Presidente, non siamo certo molti, ma buoni! Signor Commissario Nielson, ritengo che c’è fra noi una profonda intesa circa la necessità di creare un partenariato efficace tra Unione europea e Nazioni Unite nei settori dell’azione umanitaria e dello sviluppo. E’ quanto emerso chiaramente nella discussione e nella votazione che abbiamo effettuato in seno alla commissione per lo sviluppo e la cooperazione e spero che ciò si ripeterà adesso. Qualcosa di diverso sarebbe incomprensibile, tenendo conto degli obiettivi universalmente proclamati in questi ambiti, specie le sfide e gli obiettivi della Dichiarazione del millennio, e al contempo la ben nota mancanza di coordinamento per concretizzarli e l’evidente scarsità di risorse finora verificatasi.
Purtroppo la Commissione non ha già optato per un approccio completo ed integrato del partenariato e ha lasciato per un momento successivo le questioni legate alla sicurezza, al mantenimento della pace, alla prevenzione dei conflitti e alla gestione delle crisi, tanto più che è risaputa l’interrelazione tra questi aspetti con quelli alla base della comunicazione. Anche così - e in generale - , la stessa mi sembra positiva, in particolare quando si prende l’ONU come punto di riferimento e pilastro fondamentale per perseguire gli obiettivi e le politiche comunitarie in questi settori.
E’ importante sottolineare la necessità di superare le attuali contraddizioni – assai chiare – derivanti, da un lato, dal ruolo rilevante che gli Stati membri rivestono all’interno dell’ONU, soprattutto in termini di contributi finanziari destinati alle varie azioni e al bilancio, oppure dall’indispensabile contributo degli Stati membri e dell’Unione europea ai diversi fondi dell’ONU e, dall’altro, dall’evidente minor livello di influenza che entrambi esercitano, in particolare nei confronti delle agenzie specializzate.
E’ necessario modificare questa situazione, il che implica una maggiore articolazione tra Stati membri e un maggior coinvolgimento di questi e dell’Unione europea nelle diverse fasi dei programmi dell’ONU. E, soprattutto, una maggior capacità di coinvolgimento nella definizione di strategie di sviluppo e nella programmazione e concretizzazione delle azioni da realizzare in tale settore. Ciò consentirà di assicurare una maggiore coerenza e l’ottimizzazione dei rispettivi impatti.
La comunicazione della Commissione tesa a raggiungere gli obiettivi prefissi per questo partenariato sottolinea la necessità di un inquadramento amministrativo attraverso la conclusione, rapida e positiva, dei negoziati in corso sulla cosiddetta “clausola di verifica” che consentirà di assicurare un’informazione sufficiente sull’utilizzo dei fondi comunitari messi a disposizione oppure attraverso la rinegoziazione dell’accordo quadro tra la Comunità e l’ONU del 1999 in modo da garantire un approccio più centrato sulle operazioni di cofinanziamento, sul bilancio basato sui risultati e sul finanziamento sulla scorta dell’importo dei programmi. Condividiamo queste preoccupazioni e queste posizioni, ma ribadiamo che la prosecuzione di un partenariato efficace, nonché la compatibilizzazione delle strutture e delle procedure devono essere promosse a tre livelli: rafforzando il dialogo politico strategico in vista della definizione delle politiche e dei programmi, consolidando la cooperazione sul campo a livello dei paesi in via di sviluppo in modo da assicurare la complementarietà e la coerenza sul piano operativo e creando un quadro finanziario stabile, con regole e principi coerenti tra le due istituzioni, nonché il predetto accordo quadro.
Nel frattempo, come riferito nell’approccio della Commissione, è indispensabile che il primo passo della cooperazione consista in una selezione delle parti più adeguate nel quadro del sistema dell’ONU. Altrettanto indispensabile è che, a livello comunitario, si concludano rapidamente i processi di decentramento della gestione e delle decisioni e si garantisca il coinvolgimento democratico dei movimenti sociali e, in generale, della cosiddetta società civile. Senza fare pulizia in casa nostra, sarà difficile registrare progressi! La prevista attuazione della riforma in corso è pertanto essenziale anche in questo ambito.
Infine, sottolineo che il nostro impegno in questo partenariato e il desiderio di accompagnare il processo di realizzazione c’inducono a chiedere alla Commissione un’informazione adeguata e tempestiva sul suo sviluppo; suggeriamo che la Commissione includa un’informazione specifica sull’avanzamento del processo nella relazione annuale sulla politica di cooperazione."@it9
".
Mr President, we may not be many, but I am sure we are good! Commissioner Nielson, I believe we are in complete agreement on the need to forge an effective partnership between the European Union and the United Nations, especially in the fields of humanitarian affairs and development. This became evident in the debate and the vote we held in the Committee on Development and Cooperation, and I hope it will happen again now. Anything else would be incomprehensible, given the universally declared aims in these fields, especially the challenges and goals of the Millennium Declaration, and, at the same time, the glaring lack of coordination in putting them into practice and the obvious scarcity of resources available thus far.
It is a pity, however, that the Commission did not take an all-inclusive, integrated approach to this partnership right from the start and has left the questions of security, peacekeeping, conflict prevention and crisis management until a later date, all the more so since these aspects are known to be connected with the issues behind this communication. Even so, I think the general sense of the communication is positive, especially when the United Nations is taken as a basic reference and pillar for the pursuit of the Community’s aims and policies in these fields.
It is important, however, to go beyond the contradiction which is quite obvious today, in that, on the one hand the Member States play a major role in the United Nations, especially in terms of their financial contributions to its various activities and its budget or the large contribution made by the same Member States and the European Union itself to the various United Nations funds, whereas, on the other hand, they clearly both have relatively little political influence, particularly in the specialised agencies.
This situation must change, and it must be based on greater coordination among the Member States themselves and greater involvement by them and the European Union in the various stages of United Nations programmes. Above all, they also need to be more involved in the drawing-up of development strategies and in the planning and performance of activities to be carried out in this field. This will ensure that their respective impacts are optimised and more coherent.
With a view to achieving the stated aims of this partnership, the Commission Communication points out the need for administrative arrangements: the ongoing negotiations on the so-called ‘verification clause’, which would ensure there is sufficient information on the use of available Community funds, must be brought to a quick and satisfactory conclusion; the 1999 EC-UN framework agreement should be renegotiated with a view to changing to an approach oriented more directly towards co-financing operations, output-based budgeting, and upstream programme financing. We share these concerns and these positions, but we also stress that the pursuit of an effective partnership and the achievement of compatibility in structures and procedures must be promoted on three fronts: through strengthening strategic political dialogue in order to define policies and programmes; through strengthening cooperation on the ground in developing countries so as to ensure complementarity and coherence at an operational level; and through the creation of a stable financial framework, with consistent rules and principles in the two institutions, as well as the above-mentioned new framework agreement, of course.
As mentioned in the Commission Communication, however, the first step in this cooperation has to be selection of the most suitable partners within the United Nations system. It is equally essential, at Community level, to bring the processes of decentralisation and deconcentration of management and decision-making to a swift conclusion and to ensure that social movements and so-called civil society in general are democratically involved. We shall not get far if we do not put our own house in order first. Achieving practical results in our current reforms is therefore essential in this field too.
Finally, because of our commitment to this partnership and our desire to see it put into practice, we ask the Commission to keep us suitably and promptly informed of its progress, and, in particular, we suggest that the Commission should include specific information on its progress in its yearly report on cooperation policy."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, we zijn misschien niet met velen, maar we hebben het wel bij het rechte eind. Commissaris Nielson, ik geloof dat er hier een brede consensus bestaat aangaande de noodzaak om een efficiënt partnerschap op te zetten tussen de Europese Unie en de Verenigde Naties, zeker op het gebied van humanitaire acties en ontwikkelingshulp. Dat bleek duidelijk bij het debat en de stemming in de Commissie ontwikkelingssamenwerking, en ik hoop dat die consensus ook geldt voor het Parlement. Het kan eigenlijk nauwelijks anders, als je bedenkt welke universele doelstellingen we op deze gebieden hebben geformuleerd, zeker als het gaat om de uitdagingen en doelstellingen van de Millenniumverklaring. We moeten wel bedenken dat we de pogingen om die doelstellingen invulling te geven uitermate slecht gecoördineerd hebben, en dat er op dit moment veel te weinig middelen beschikbaar zijn.
Het is jammer dat de Commissie nog niet gekozen heeft voor een volledige en geïntegreerde interpretatie van dit partnerschap, en dat ze kwesties als veiligheid, conflictpreventie, crisisbeheer en het bewaken van de vrede tot het laatst heeft laten liggen. Dat is vooral jammer omdat bekend is dat deze kwesties nauw verbonden zijn met die welke de basis voor deze mededeling vormen. Die mededeling maakt op mij desalniettemin een positieve indruk, vooral omdat de Verenigde Naties als basis en referentie worden gezien voor het verwezenlijken van de doelstellingen van het communautair beleid op deze gebieden.
Intussen moeten we er wel op blijven aandringen dat er eerst een aantal hindernissen overwonnen worden, die samenhangen met de rol die de lidstaten in de Verenigde Naties spelen. Onze lidstaten leveren belangrijke financiële bijdragen, en niet alleen aan de begroting en de verschillende acties die de Verenigde Naties ondernemen – de lidstaten en de Europese Unie dragen ook het nodige bij aan de verschillende fondsen die deze instelling beheert. De Unie en de lidstaten hebben echter weinig politieke invloed binnen de VN en de daarvan afhankelijke agentschappen.
Aan die toestand moet een einde komen, en dat betekent dat de lidstaten de handen ineen moeten slaan en ervoor moeten zorgen dat ze samen met de Europese Unie nauwer betrokken raken bij de verschillende fasen van de door de VN ontwikkelde programma’s. De lidstaten en de Europese Unie moeten ook een grotere rol spelen bij het bepalen van de ontwikkelingsstrategie en het opstellen van de programma’s waarmee we de doelstellingen van die strategie moeten verwezenlijken. Dat zal er trouwens toe leiden dat de consistentie van onze strategie en de impact van de daarop gebaseerde programma’s zullen toenemen.
De mededeling die de Commissie met het oog op de verwezenlijking van deze doelstellingen heeft opgesteld legt er de nadruk op dat er een administratief kader moet worden geschapen. Dat betekent dat de onderhandelingen over de “verificatieclausule” die nu gevoerd worden zo spoedig mogelijk moeten worden afgesloten, opdat we zo voldoende informatie kunnen krijgen over het gebruik van beschikbaar gestelde communautaire fondsen. Een andere mogelijkheid is dat we de uit 1999 daterende kaderovereenkomst tussen de Gemeenschap en de VN up-to-date brengen en zo de voorwaarden scheppen voor een efficiënter en centraler beheer voor de operaties waarvoor een co-financieringsregeling geldt. We kunnen bij het opstellen van de begroting dan kijken naar de resultaten en de financiering van de programma’s daarop afstemmen. We zijn het met deze analyse en deze aanpak eens, maar we wijzen er wel op dat een efficiënt partnerschap, met structuren en procedures die daarop afgestemd zijn, op drie niveaus moet worden verwezenlijkt. Om te beginnen moet de strategische politieke dialoog worden versterkt, om zo een beleid en daarop aansluitende programma’s te kunnen formuleren. Daarnaast moet de samenwerking in de zich ontwikkelende landen verbeterd worden, opdat de acties consistent en complementair zijn. Tot slot moet er – naast het reeds genoemde kaderakkoord – een stabiel financieel kader geschapen worden, waarin de beginselen en de regels waar beide instellingen zich aan moeten houden duidelijk vastgelegd worden.
Het is intussen wel van belang – en de Commissie heeft daar ook op gewezen – dat de eerste etappe van deze samenwerking bestaat uit het uitkiezen van partners die binnen het systeem van de Verenigde Naties het meest geschikt zijn. Het is minstens even belangrijk dat we binnen de Europese Unie haast maken met de decentralisatie en deconcentratie van het beheer en het besluitvormingsproces. De sociale beweging, en – meer algemeen – de burgermaatschappij moeten op een democratische wijze in deze processen betrokken worden. Als we niet eerst in eigen huis orde op zaken stellen kunnen we niet vooruit! Het is dus ook voor dit beleidsgebied van groot belang dat de nu besproken hervorming op een overtuigende wijze gestalte krijgt.
Tot slot wil ik iedereen verzekeren dat wij al het mogelijke willen doen om dit partnerschap te laten slagen. Daarom willen we de Commissie vragen om steeds tijdig voldoende informatie over de evolutie van dit proces beschikbaar te stellen. We stellen voor dat de Commissie deze informatie verwerkt in haar jaarverslag over het samenwerkingsbeleid."@nl2
".
Herr talman! Vi är nog inte många, men jag är säker på att vi är goda! Herr kommissionär Poul Nielson, jag tror att vi är djupt ense om att vi behöver skapa ett effektivt partnerskap mellan Europeiska unionen och Förenta nationerna, och då naturligtvis på det humanitära området och utvecklingsområdet. Detta blev uppenbart under debatten som vi hade och vid omröstningen som vi gjorde i utskottet för utveckling och samarbete, och jag hoppas att samma sak händer nu. Något annat skulle vara otänkbart om vi tar hänsyn till de mål som utropats överallt på dessa områden, särskilt millenniedeklarationens utmaningar och mål, och samtidigt den notoriska bristen på samordning för att konkretisera dem och de uppenbara bristande resurserna som har konstaterats.
Det är samtidigt tråkigt att kommissionen inte redan hade bestämt sig för att ta sig an detta partnerskap fullständigt och integrerat och att kommissionen har sparat säkerhetsfrågorna, fredsbevaringen, konflikthanteringen och krishantering till sista stund, framför allt eftersom dessa aspekters samband med de som gav upphov till detta meddelande är känt. Ändå tycker jag i allmänhet att innebörden i det är positivt, särskilt om man ser Förenta nationerna som fundamental referenspunkt och pelare för att fortsätta med gemenskapens mål och politik på sådana områden.
Samtidigt är det viktigt att understryka att vi måste överbrygga de motsägelser som konstaterats nu och som är mycket uppenbara, å ena sidan den relevanta roll som medlemsstaterna har i Förenta nationerna, framför allt i fråga om ekonomiskt bidrag för olika aktioner och för deras budget, eller t.o.m. det viktiga bidrag från samma medlemsstater och Europeiska unionen för Förenta nationernas olika fonder, och å andra sidan den klart begränsade nivån på det politiska inflytande som bägge utövar, särskilt i specialbyråerna.
Det är nödvändigt att förändra denna situation, i det ligger ett förtydligande mellan medlemsstaterna själva och ett större deltagande från deras sida och Europeiska unionen i Förenta nationernas programverksamhet. Och framförallt, bättre möjligheter till att delta i definitionen av utvecklingsstrategier och vid planeringen och genomförandet av de aktioner som skall utföras på området. Detta skulle för övrigt göra så att resultaten blir mer sammanhängande och optimala.
Kommissionens meddelande betonar behovet av en administrativ ram i syfte att uppnå de mål som utropats för detta partnerskap antingen genom att snabbt och positivt avsluta de pågående förhandlingarna om den s.k. ”kontrollklausulen”, som kommer att garantera tillräcklig information om hur de disponibla gemensamma fonderna används, eller genom att omförhandla ramavtalet mellan EU och FN från 1999 pro forma för att kunna koncentrera sig bättre på medfinansieringen, den resultatbaserade budgeten och finansieringen av programmens kostnader. Vi stödjer denna oro och dessa ställningstaganden, men vi vill också understryka att ett effektivt partnerskap, samt kompatibla strukturer och förfaranden, bör ske på tre nivåer: En stärkning av den strategiska politiska dialogen i syfte att definiera politiken och verksamheten, med ett förstärkt samarbete, på området, i utvecklingsländerna så att den operationella driften blir kompletterande och sammanhängande, tillsammans med en stabil finansiell ram, med samstämmiga regler och principer mellan de två institutionerna, och naturligtvis, det nämnda nya ramavtalet.
Samtidigt är det viktigt, vilket också kommissionen har tagit upp, att det första steget för detta samarbete blir ett urval av de mest adekvata samarbetspartnerna inom ramen för Förenta nationernas system. Det är också viktigt på EU-nivå att vi snabbt avslutar decentraliseringsarbetet och utspridningen av förvaltningen och beslutsfattandet och garanterar samhällsrörelsernas demokratiska deltagande och, i allmänhet, det s.k. civila samhället. Vi kan inte komma vidare utan att först städa på vår egen bakgård! Det beslutsamma förverkligandet av den kommande reformen är därför också viktig här.
Slutligen skulle jag vilja understryka att vårt engagemang i detta partnerskap och vår önskan att följa respektive förverkligande får oss att be kommissionen om adekvat information i tid om hur den avlöper, och vi föreslår särskilt att kommissionen inkluderar specifik information om hur arbetet fortgår i sin årliga rapport om biståndspolitiken."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Miranda (GUE/NGL ),"8,12,11
"PT"8
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples