Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-16-Speech-4-050"
| Predicate | Value (sorted: none) |
|---|---|
| lpv:translated text |
"Lad mig begynde med at sige, at hvad hr. Bowis sagde, er noget, jeg kan tilslutte mig helt igennem. Virkelig hungersnød har i de fleste tilfælde forbindelse med konfliktsituationer. Det er de virkelige katastrofer. Men det bør også være muligt at nå målet om at halvere fødevareproblemerne, for disse konflikter er menneskeskabte. Vi studerer nu meget nøje situationen i Zimbabwe. Det er vores konklusion, at selv om det er rigtigt, at der er et tørkeproblem i regionen, er langt den største del af problemet med adgang til fødevarer i Zimbabwe menneskeskabt. Det er en negativ situation, der skyldes politik. Det vil ikke afholde os fra at udføre vores humanitære mission. Vi må være klar over, hvad vi er oppe imod. Mærkeligt nok kan man finde nogen optimisme i den tanke, at konflikter er en af de væsentligste årsager til hungersnød.
Hr. Mulder nævnte behovet for en korrekt prisfastsættelsespolitik i udviklingslandene og for at koncentrere sig om Afrika. Jeg er enig. En af grundene til, at vi vil gå mere over til at yde fødevarehjælp i form af kontanter, er, at vi vil stimulere udviklingen af fyldestgørende prisstrukturer og markedsforhold i disse lande.
Hr. Mulder nævnte også, at det kan være problematisk i sig selv at yde fødevarebistand. Han nævnte både EU og De Forenede Stater og landbrugspolitikken her som en del af det globale problem. Igen kunne jeg ikke være mere enig. Lad mig referere en del af en leder i
fra i går med overskriften "En skrækkelig landbrugslov": George W. Bush underskrev en landbrugslov i mandags, der repræsenterer et lavpunkt i hans tid som præsident - en ødsel velfærdsforanstaltning for erhvervslivet, som straffer skatteyderne og verdens fattigste for at bestikke et par vælgere. Bush sagde, at han var glad for at gøre det, og han kom med en kort udtalelse, der tydede på, at han enten er uærlig eller helt uvidende om, hvad han lige har gjort. - Det er stærke ord. I Europa er selvtilfredshed også en virkelig risiko. Vi må selv foretage en selvransagelse og forbedre os.
I Monterrey var det faktisk Verdensbanken, IMF og den øverste ledelse af WTO, der skubbede på og argumenterede for, at den globale forvridning af landbrugspolitikken i den rige verden er det afgørende problem. Tallene er som følger: Vi giver omkring 50 milliarder amerikanske dollars om året i udviklingsbistand på verdensplan, hvorimod vi bruger mere end 300 milliarder amerikanske dollars på at støtte landbruget i USA, Japan og Europa.
Disse tal bliver brugt bevidst af ledelsen af disse institutioner for at få tilført noget realisme, alvor og proportionssans til den globale drøftelse af Nord-Syd-forholdet. Det bliver også et vigtigt tema ved verdenstopmødet om fødevarer i Rom. Det er klart, at vi i Europa må drage de rigtige konklusioner.
Endelig hvad angår behovet for at bevæge sig hen imod fødevaresikkerhed og langsigtet udvikling i stedet for at fortsætte med den gammeldags fødevarebistand, er jeg helt enig. Etiopien var for nogle få år siden forhåbentlig det sidste tilfælde, hvor vi mere eller mindre blev tvunget til at levere sækkevis af hvede i stedet for at angribe ondets rod. Også derfor håber jeg, at topmødet i Rom vil føre til reelle resultater."@da1
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:translated text |
"Låt mig börja med att säga att det som Bowis sade är något som jag helt och hållet håller med om. Riktig svält är i de flesta fall relaterad till konfliktsituationer. Detta är lågvattenpunkterna. Men det borde också vara möjligt att uppnå målet med att halvera livsmedelsproblemen, eftersom dessa konflikter är orsakade av människor. Vi studerar nu situationen i Zimbabwe mycket noga. Vår analys är att även om det är sant att det finns ett problem med torka, så har största delen av problemet med tillgång till livsmedel i Zimbabwe avgjort orsakats av människor. Det är en politiskt skapad negativ situation. Det kommer inte att hindra oss från att utföra vårt humanitära uppdrag. Vi måste vara på det klara med vad vi står inför. Märkligt nog finns det en viss optimism i tanken att konflikter är en av de huvudsakliga orsakerna till svält.
Mulder nämnde behovet av en korrekt prissättningspolitik i utvecklingsländerna, och behovet av att fokusera på Afrika. Jag håller med om det. En av anledningarna till varför vi vill gå mer mot att ge livsmedelsstöd i form av kontanter är att stimulera utvecklingen av lämpliga prissättningsstrukturer och marknadssituationer i dessa länder.
Mulder nämnde också att det kan vara problematiskt att ge livsmedelsstöd som sådant. Han nämnde både Europeiska unionen och Förenta staterna, och jordbrukspolitiken här som en del av det globala problemet. Jag kan återigen inte hålla med mer. Låt mig citera en del ur ledaren i gårdagens
med rubriken ”Ett fruktansvärt jordbrukslagförslag”: ”George W. Bush undertecknade i måndags ett jordbrukslagförslag som utgör ett lågvattenmärke under hans presidentperiod – en slösaktig välfärdsåtgärd för näringslivet med vilken man bestraffar skattebetalarna och världens fattigaste människor i syfte att muta ett fåtal väljare. Bush sade att det gladde honom att göra detta, och gjorde ett kortfattat uttalande som antydde att han varken är oärlig eller fullständigt ovetande om vad han just har gjort.” Det är starka ord. Självbelåtenhet är också en verklig risk för Europa. Vi måste rannsaka oss själva, och göra vissa reformer.
Vid Monterreykonferensen var det faktiskt Världsbanken, Internationella valutafonden och WTO:s främsta ledning som tryckte på och verkligen påstod att den globala förvrängningen av jordbrukspolitiken i den rika världen är ett centralt problem. Siffrorna ser ut så här: Vi ger ungefär 50 miljarder US-dollar per år i globalt utvecklingsstöd, samtidigt som vi avsätter mer än 300 miljarder US-dollar till jordbruksstöd i Förenta staterna, Japan och Europa.
Dessa siffror används medvetet av ledningen för dessa institutioner för att införa en viss realism, ett visst allvar och litet proportioner i den globala diskussionen om förbindelserna mellan de norra och de södra världsdelarna. Det kommer också att vara ett viktigt tema vid livsmedelstoppmötet i Rom. Det är uppenbart att vi måste dra de rätta slutsatserna i Europa.
När det gäller behovet att gå emot livsmedelssäkerhet och en långsiktig utveckling i stället för att fortsätta med ett gammaldags livsmedelsstöd, kan jag slutligen återigen inte hålla med mer. Situationen i Etiopien för ett antal år sedan var förhoppningsvis det sista fallet där vi mer eller mindre tvingades ge ett stort ekonomiskt stöd i stället för att ta itu med problemets verkliga orsaker. Av detta skäl hoppas jag också att mötet i Rom kommer att ge verkliga resultat."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"Sallikaa minun aloittaa sanomalla, että voin yhtyä täysin jäsen Bowisin sanoihin. Todellinen nälkäkuolema on useimmiten yhteydessä konfliktitilanteisiin. Ne ovat aallonpohjia. Pitäisi kuitenkin olla mahdollista saavuttaa tavoite ruokaongelmien puolittamisesta, koska konfliktit ovat ihmisen aiheuttamia. Tutkimme parhaillaan erittäin tarkasti Zimbabwen tilannetta. Meidän analyysimme on sellainen, että vaikka on totta, että alueella on kuivuusongelma, ruoan saamisen vaikeus Zimbabwessa on ehdottomasti pääasiassa ihmisen aiheuttama ongelma. Se on poliittisesti aikaansaatu kielteinen tilanne. Se ei estä meitä jatkamasta humanitaarista tehtäväämme. Meidän on tiedettävä, mikä meitä odottaa. Outoa kyllä, käsityksessä siitä, että konfliktit ovat tärkeimpiä syitä nälkiintymiseen, on löydettävissä hitunen optimismia.
Jäsen Mulder mainitsi oikean hinnoittelun tarpeen kehitysmaissa ja tarpeen keskittyä Afrikkaan. Olen samaa mieltä. Yksi niistä syistä, joiden vuoksi haluamme siirtyä antamaan ruoka-apua enemmän käteisenä on se, että haluamme edistää riittävien hinnoittelurakenteiden ja markkinatilanteiden kehittymistä näihin maihin.
Jäsen Mulder mainitsi senkin, että pelkän ruoka-avunkin antaminen voi olla ongelmallista. Hän mainitsi maailmanlaajuisen ongelman osiksi sekä Euroopan unionin ja Yhdysvallat että maatalouspolitiikat. Olin siitäkin asiasta täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Sallikaa minun lainata eilisen Herald Tribune -lehden pääkirjoitusta, jonka otsikkona oli "Kauhea maatilalaki": "George W. Bush allekirjoitti maanantaina maatilalain, joka edustaa hänen presidenttikautensa aallonpohjaa tuhlaileva yritysten huoltotoimenpide, joka rankaisee veronmaksajia ja maailman köyhimpiä ihmisiä muutaman äänestäjän lahjomiseksi. Bush sanoi olevansa mielissään voidessaan tehdä niin ja antoi lyhyen lausunnon, joka viittasi siihen, että hän on joko epärehellinen tai täysin tietämätön siitä, mitä on juuri tehnyt." Tämä on kovaa tekstiä. Omahyväisyyttä voi hyvin esiintyä Euroopassakin. Meilläkin riittää pohdittavaa ja uudistettavaa.
Monterreyssä Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailman kauppajärjestön WTO:n ylin johto itse asiassa korosti tarmokkaimmin ja oli todella sitä mieltä, että rikkaan maailman maatalouspolitiikkojen vääristyminen on ongelman ydin. Luvut näyttävät seuraavilta: me annamme maailmassa kehitysapuun yhteensä noin 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa, samalla kun käytämme yli 300 miljardia dollaria maatalouden tukemiseen Yhdysvalloissa, Japanissa ja Euroopassa.
Näiden instituutioiden johto käyttää näitä lukuja tarkoituksellisesti saadakseen maailmalla käytävän pohjoisen ja etelän suhdetta koskevan keskusteluun hieman realistisemmalle, vakavammalle ja suhteellisemmalle tasolle. Siitä tulee tärkeä kysymys myös maailman elintarvikehuippukokouksessa Roomassa. Meidän Euroopassa on selvästikin tehtävä oikeat päätelmät.
Lopuksi ilmoitan, että olen täysin samaa mieltä myös tarpeesta siirtyä vanhanaikaisesta ruoka-avusta elintarviketurvan ja pitkän aikavälin kehityksen suuntaan. Etiopia muutama vuosi sitten oli toivottavasti viimeinen tapaus, jonne meidät enemmän tai vähemmän sysättiin kaatamaan vehnää ongelman syiden korjaamisen sijasta. Tästä syystä minäkin toivon, että Rooman kokouksessa saadaan aikaan todellisia tuloksia."@fi5
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
".
In de eerste plaats wil ik zeggen dat ik van begin tot eind kan instemmen met de woorden van de heer Bowis. Werkelijke verhongering hangt in de meeste gevallen samen met conflictsituaties. Dat zijn de dieptepunten. Dit neemt niet weg dat het mogelijk moet zijn onze doelstelling, het halveren van de voedselproblemen, te verwezenlijken, aangezien die conflicten door mensen worden veroorzaakt. Op dit ogenblik houden wij de situatie in Zimbabwe nauwlettend in de gaten. Naar onze mening is de slechte toegankelijkheid van voedsel in Zimbabwe voor verreweg het grootste deel toe te schrijven aan menselijk handelen, zelfs al heeft de regio met droogte te kampen. Het betreft hier een door politiek gecreëerde, negatieve situatie. Dat zal ons er niet van weerhouden onze humanitaire missie te vervullen. Wij moeten goed beseffen waarmee wij te maken hebben. Vreemd genoeg biedt de gedachte dat conflicten tot de hoofdoorzaken van verhongering behoren aanleiding tot enig optimisme.
De heer Mulder wees erop dat een goede prijzenpolitiek noodzakelijk is in de ontwikkelingslanden en dat de Commissie zich moet concentreren op Afrika. Daar ben ik het mee eens. Een van de redenen dat wij meer in de richting willen gaan van voedselhulp in de vorm van geld is dat wij aldus de ontwikkeling van adequate prijsstructuren en marktsituaties in deze landen hopen te bevorderen.
De heer Mulder gaf eveneens aan dat het geven van voedselhulp als zodanig een probleem kan zijn. Volgens hem maakten zowel de Europese Unie als de Verenigde Staten en hun landbouwbeleid deel uit van het wereldwijde probleem. Ook daarmee ben ik het volkomen eens. Ik wil hier een stuk citeren uit het redactioneel commentaar van de
van gisteren, waarboven de kop ‘Een vreselijke landbouwwet’ stond: “De landbouwwet die George W. Bush maandag ondertekende is een dieptepunt in zijn presidentschap – het is een geldverkwistende wet die louter ten goede komt aan bedrijven en waaronder de belastingbetalers en de allerarmsten van de wereld zullen lijden. En dat voor een paar stemmen winst. Bush zei zijn handtekening met genoegen te zetten en legde een korte verklaring af die de indruk wekte dat hij of niet helemaal eerlijk was, of geen flauw benul had wat hij zojuist had aangericht.” Dat is krachtige taal. Voor Europa is zelfgenoegzaamheid eveneens een reëel gevaar. Ook wij moeten onszelf aan enig zelfonderzoek onderwerpen en hervormingen doorvoeren.
In Monterrey waren de Wereldbank, het Internationaal Monetair Fonds en het topmanagement van de Wereldhandelsorganisatie in feite degenen die druk uitoefenden en daadwerkelijk betoogden dat het grootste probleem bestaat uit de mondiale concurrentieverstoring door het landbouwbeleid van de rijke landen. Dit zijn de cijfers: wij geven wereldwijd ongeveer vijftig miljard dollar per jaar uit aan ontwikkelingshulp, terwijl wij meer dan driehonderd miljard dollar uitgeven aan subsidies voor de landbouw in de Verenigde Staten, Japan en Europa.
Deze cijfers worden welbewust door deze organisaties gebruikt om enig realisme, ernst en perspectief aan te brengen in de wereldwijde discussie over de Noord-Zuidbetrekkingen. Zij zullen eveneens een belangrijk thema vormen tijdens de Wereldvoedseltop in Rome. Het is duidelijk dat wij in Europa de juiste conclusies moeten trekken.
Tot besluit nog het volgende. Ik ben het er, zoals ik al zei, volkomen mee eens dat wij niet de ouderwetse vorm van voedselhulp moeten voortzetten, maar ons moeten richten op voedselveiligheid en langetermijnontwikkeling. Hopelijk was het in Ethiopië een aantal jaren geleden de laatste keer dat wij min of meer gedwongen grote hoeveelheden tarwe hebben gestuurd in plaats van het probleem bij de wortel aan te pakken. Ik hoop dan ook dat de bijeenkomst in Rome concrete resultaten zal opleveren."@nl2
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
". – Let me start by saying that what Mr Bowis said is something I can agree with from one end to the other. Real starvation, in most cases, relates to conflict situations. These are the low points. But it should also be possible to reach the goal of halving the food problems because those conflicts are man-made. We are now studying the situation very carefully in Zimbabwe. Our analysis is that even if it is true that there is a drought problem in the region, by far most of the problem of access to food in Zimbabwe is man-made. It is a politically created, negative situation. That will not keep us from carrying out our humanitarian mission. We have to be clear what we are facing. Strangely enough there is some optimism to be found in the notion that conflicts are one of the main causes of starvation.
Mr Mulder mentioned the need for a correct pricing policy in the developing countries and the need to concentrate on Africa. I agree. One of the reasons we want to move more towards giving food aid in the form of cash is to stimulate the development of adequate pricing structures and market situations in these countries.
Mr Mulder also mentioned that giving food aid, as such, can be problematic. He mentioned both the European Union and the United States and the agricultural policies here as part of the global problem. Once again, I could not agree more. Let me quote part of the editorial in the
yesterday with the headline "An awful farm bill": "George W. Bush signed a farm bill on Monday that represents a low point in his presidency – a wasteful corporate welfare measure that penalises taxpayers and the world's poorest people in order to bribe a few voters. Bush said he was pleased to do this and delivered a brief statement suggesting that he is either dishonest or utterly ignorant of what he has just done." These are strong words. For Europe complacency is also a real risk. We have some soul-searching and some reforming to do ourselves.
In Monterrey, the World Bank, IMF and WTO top management were in fact the ones pushing and really arguing that the global distortion of agricultural policies in the rich world is a core problem. The figures are the following: we give about USD 50 billion a year for development assistance globally, whereas we are spending more than USD 300 billion on subsidising agriculture in the US, Japan and Europe.
These are figures that are used deliberately by the management of those institutions to inject some realism, seriousness and proportion into the global discussion of North/South relations. This will also be an important theme at the World Food Summit in Rome. Clearly, we in Europe need to draw the right conclusions.
Finally, on the need to move towards food security and long-term development instead of continuing old fashioned food aid, again I could not agree more. Ethiopia, a few years ago, was, hopefully, the last case where we were more or less hijacked into pouring in wheat instead of attacking the roots of the problem. For this reason also I hope that the meeting in Rome will produce real results."@lv10
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Applause)"10,10,3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Nielson,"8,10,3,12
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"EN"8
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Nielson,"8,10,3,12
|
| lpv:translated text |
"Επιτρέψτε μου να αρχίσω λέγοντας ότι αυτό που είπε ο κ. Bowis είναι κάτι με το οποίο συμφωνώ ολοκληρωτικά. Ο πραγματικός λιμός, στις περισσότερες περιπτώσεις, σχετίζεται με καταστάσεις σύγκρουσης. Αυτά είναι τα αρνητικά σημεία. Θα μπορούσε όμως να ήταν επίσης δυνατόν να επιτύχουμε τον στόχο της μείωσης του επισιτιστικού προβλήματος κατά το ήμισυ, διότι αυτές οι κρίσεις δημιουργούνται από ανθρώπους. Εξετάζουμε τώρα πολύ προσεκτικά την κατάσταση στη Ζιμπάμπουε. Η ανάλυσή μας είναι ότι ακόμη και αν αληθεύει ότι υπάρχει πρόβλημα ξηρασίας στην περιοχή, το κατά πολύ μεγαλύτερο τμήμα του προβλήματος της πρόσβασης στα τρόφιμα στη Ζιμπάμπουε έχει δημιουργηθεί από τους ανθρώπους. Είναι μια αρνητική κατάσταση η οποία έχει δημιουργηθεί εξ αιτίας της πολιτικής. Αυτό δεν θα μας εμποδίσει να φέρουμε εις πέρας την ανθρωπιστική μας αποστολή. Πρέπει να είμαστε σαφείς ως προς το τι αντιμετωπίζουμε. Περιέργως πώς, υπάρχει κάποια αισιοδοξία στην αντίληψη ότι οι κρίσεις είναι ένας από τους κύριους λόγους της ασιτίας.
Ο κ. Mulder αναφέρθηκε στην ανάγκη μιας ορθής τιμολογιακής πολιτικής στις αναπτυσσόμενες χώρες και στην ανάγκη να επικεντρωθούμε στην Αφρική. Συμφωνώ. Ένας από τους λόγους για τους οποίους επιθυμούμε να χορηγούμε μεγαλύτερο μέρος της επισιτιστικής βοήθειας σε χρήμα είναι για να ενθαρρύνουμε την ανάπτυξη κατάλληλων υποδομών τιμολόγησης και καταστάσεων αγοράς στις χώρες αυτές.
Ο κ. Mulder ανέφερε επίσης ότι η ίδια η προσφορά επισιτιστικής βοήθειας μπορεί να αποβεί προβληματική. Ανέφερε τόσο την Ευρωπαϊκή Ένωση όσο και τις Ηνωμένες Πολιτείες και τις γεωργικές πολιτικές τους ως μέρος του όλου προβλήματος. Για ακόμη μια φορά, δεν θα μπορούσα να συμφωνήσω περισσότερο. Επιτρέψτε μου να παραθέσω ένα απόσπασμα από το κύριο άρθρο της χθεσινής
με τον τίτλο “Ένα φρικτό γεωργικό νομοσχέδιο”: “Ο Τζωρτζ Μπους υπέγραψε τη Δευτέρα ένα γεωργικό νομοσχέδιο που αντιπροσωπεύει ένα αρνητικό σημείο στην προεδρία του – ένα επιζήμιο μέτρο επιχειρηματικής ευημερίας που τιμωρεί τους φορολογούμενους και τους φτωχότερους ανθρώπους του κόσμου με σκοπό να δωροδοκήσει νέους ψηφοφόρους. Ο Μπους είπε ότι είναι ικανοποιημένος από την ενέργειά του και έκανε μια σύντομη δήλωση από την οποία φαίνεται ή ότι είναι ανέντιμος ή ότι αγνοεί παντελώς αυτό που μόλις διέπραξε.” Αυτές είναι βαριές κουβέντες. Για την Ευρώπη, πραγματικό κίνδυνο αντιπροσωπεύει και ο εφησυχασμός. Πρέπει να κάνουμε και εμείς οι ίδιοι κάποια ενδοσκόπηση και κάποιες μεταρρυθμίσεις.
Στο Μοντερέι, η ανώτατη διοίκηση της Παγκόσμιας Τράπεζας, του ΔΝΤ και του ΠΟΕ ήταν στην ουσία αυτοί που πίεζαν και πραγματικά διατύπωναν την άποψη ότι η παγκόσμια στρέβλωση των γεωργικών πολιτικών στον πλούσιο κόσμο αποτελεί κεντρικό πρόβλημα. Τα στοιχεία έχουν ως εξής: δίνουμε περίπου 50 δισεκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ ετησίως για αναπτυξιακή βοήθεια γενικά, ενώ ξοδεύουμε πάνω από 300 δισεκατομμύρια δολάρια ΗΠΑ σε γεωργικές επιδοτήσεις στις ΗΠΑ, την Ιαπωνία και την Ευρώπη.
Αυτά είναι στοιχεία που χρησιμοποιήθηκαν συνειδητά από τη διοίκηση αυτών των οργανισμών για να προσθέσουν κάποιο ρεαλισμό, σοβαρότητα και αναλογικότητα στη γενική συζήτηση για τις σχέσεις μεταξύ Βορρά και Νότου. Θα είναι επίσης ένα σημαντικό θέμα στην Παγκόσμια Διάσκεψη για τη Διατροφή στη Ρώμη. Σαφώς, εμείς στην Ευρώπη πρέπει να εξαγάγουμε τα ορθά συμπεράσματα.
Τέλος, δεν μπορώ παρά να συμφωνήσω και με την ανάγκη να προωθήσουμε την ασφάλεια των τροφίμων και τη μακροπρόθεσμη ανάπτυξη αντί να συνεχίζουμε την ξεπερασμένη επισιτιστική βοήθεια. Η Αιθιοπία, μερικά χρόνια πριν, ήταν, όπως ελπίζαμε, η τελευταία περίπτωση όπου είχαμε εξαναγκαστεί να διοχετεύουμε αεροπορικώς φορτία από αλεύρι, αντί να αντιμετωπίσουμε τη ρίζα του προβλήματος. Για τον λόγο λοιπόν αυτόν ελπίζω ότι η συνάντηση στη Ρώμη θα παραγάγει πραγματικά αποτελέσματα."@el8
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Applause)"10,10,3
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:spoken text |
". – Let me start by saying that what Mr Bowis said is something I can agree with from one end to the other. Real starvation, in most cases, relates to conflict situations. These are the low points. But it should also be possible to reach the goal of halving the food problems because those conflicts are man-made. We are now studying the situation very carefully in Zimbabwe. Our analysis is that even if it is true that there is a drought problem in the region, by far most of the problem of access to food in Zimbabwe is man-made. It is a politically created, negative situation. That will not keep us from carrying out our humanitarian mission. We have to be clear what we are facing. Strangely enough there is some optimism to be found in the notion that conflicts are one of the main causes of starvation.
Mr Mulder mentioned the need for a correct pricing policy in the developing countries and the need to concentrate on Africa. I agree. One of the reasons we want to move more towards giving food aid in the form of cash is to stimulate the development of adequate pricing structures and market situations in these countries.
Mr Mulder also mentioned that giving food aid, as such, can be problematic. He mentioned both the European Union and the United States and the agricultural policies here as part of the global problem. Once again, I could not agree more. Let me quote part of the editorial in the
yesterday with the headline "An awful farm bill": "George W. Bush signed a farm bill on Monday that represents a low point in his presidency – a wasteful corporate welfare measure that penalises taxpayers and the world's poorest people in order to bribe a few voters. Bush said he was pleased to do this and delivered a brief statement suggesting that he is either dishonest or utterly ignorant of what he has just done." These are strong words. For Europe complacency is also a real risk. We have some soul-searching and some reforming to do ourselves.
In Monterrey, the World Bank, IMF and WTO top management were in fact the ones pushing and really arguing that the global distortion of agricultural policies in the rich world is a core problem. The figures are the following: we give about USD 50 billion a year for development assistance globally, whereas we are spending more than USD 300 billion on subsidising agriculture in the US, Japan and Europe.
These are figures that are used deliberately by the management of those institutions to inject some realism, seriousness and proportion into the global discussion of North/South relations. This will also be an important theme at the World Food Summit in Rome. Clearly, we in Europe need to draw the right conclusions.
Finally, on the need to move towards food security and long-term development instead of continuing old fashioned food aid, again I could not agree more. Ethiopia, a few years ago, was, hopefully, the last case where we were more or less hijacked into pouring in wheat instead of attacking the roots of the problem. For this reason also I hope that the meeting in Rome will produce real results."@en3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Applause)"10,10,3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Commission"10,3
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Nielson,"8,10,3,12
|
| lpv:translated text |
"Zunächst möchte ich sagen, dass ich den Äußerungen von Herrn Bowis von Anfang bis Ende zustimmen kann. Wirklicher Hunger ist in den meisten Fällen mit Konfliktsituationen verbunden. Dies sind die Schwachpunkte. Aber das Ziel der Halbierung der Ernährungsprobleme sollte auch gerade deshalb erreichbar sein, weil diese Konflikte von Menschen gemacht sind. Wir untersuchen jetzt die Situation in Simbabwe sehr sorgfältig. Selbst wenn es in der Region wirklich ein Dürreproblem gibt, zeigt unsere Analyse, dass das Problem des Zugangs zu Nahrungsmitteln in Zimbabwe weitestgehend vom Menschen verursacht ist. Es ist eine politisch geschaffene negative Situation. Das wird uns nicht von der Durchführung unserer humanitären Mission abhalten. Wir müssen uns nur im Klaren darüber sein, was wir vor uns haben. Paradoxerweise liegt in der Auffassung, dass Konflikte eine der Hauptursachen von Hunger sind, ein gewisser Optimismus.
Herr Mulder sprach von der Notwendigkeit einer korrekten Preispolitik in den Entwicklungsländern und davon, dass man sich auf Afrika konzentrieren müsse. Einverstanden. Einer der Gründe, warum wir mehr zu Nahrungsmittelhilfen in Form von Geld übergehen wollen, ist die Stimulierung der Entwicklung angemessener Preisstrukturen und Marktbedingungen in diesen Ländern.
Herr Mulder erwähnte weiterhin, dass die Nahrungsmittelhilfe als solche problematisch sein kann. Er führte sowohl die Europäische Union als auch die Vereinigten Staaten und deren Agrarpolitik als Teil des globalen Problems an. Auch hier kann ich dem nur voll und ganz zustimmen. Lassen Sie mich aus dem mit „Ein schlimmes Landwirtschaftsgesetz“ überschriebenen Leitartikel des gestrigen
zitieren: „George W. Bush unterzeichnete am Montag ein Landwirtschaftsgesetz, das einen Tiefpunkt in seiner Präsidentschaft darstellt eine verschwenderische Wohlfahrtsmaßnahme für Unternehmen, die den Steuerzahler und die Ärmsten der Welt bestraft, nur um ein paar Wähler zu bestechen. Bush sagte, er tue es mit Freuden, und gab eine kurze Erklärung ab, der zu entnehmen war, dass er entweder unredlich ist oder absolut nicht wusste, was er gerade getan hatte.“ Das sind starke Worte. Auch Europa läuft Gefahr, selbstzufrieden zu sein. Auch wir müssen in uns gehen und uns in gewissem Sinne reformieren.
In Monterrey war es das Top-Management der Weltbank, des IWF und der WTO, das den Anstoß gab und in der Tat den Standpunkt vertrat, dass die globale Verzerrung der Agrarpolitik in den reichen Ländern der Welt ein Kernproblem darstelle. Die Zahlen sehen wir folgt aus: Wir geben weltweit etwa 50 Mrd. US-Dollar pro Jahr für Entwicklungshilfe aus, während wir mehr als 300 Mrd. US-Dollar zur Subventionierung der Landwirtschaft in den USA, Japan und Europa aufwenden.
Dieses sind Zahlen, die das Management jener Institutionen bewusst verwendet hat, um der weltweiten Diskussion über die Nord-Süd-Beziehungen etwas Realismus, Seriosität und Verhältnismäßigkeit einzuimpfen. Das wird auch ein wichtiges Thema auf dem Welternährungsgipfel in Rom sein. Wir in Europa müssen natürlich die richtigen Schlussfolgerungen ziehen.
Abschließend zur Notwendigkeit, auf Nahrungsmittelsicherheit und langfristige Entwicklung zu orientieren, anstatt weitere Lebensmittelhilfe nach altem Muster zu leisten; auch damit bin ich völlig einverstanden. Äthiopien war vor einigen Jahren hoffentlich der letzte Fall, bei dem wir mehr oder weniger genötigt wurden, Weizen hineinzupumpen, anstatt das Problem an der Wurzel zu packen. Auch aus diesem Grund hoffe ich, dass die Tagung in Rom fassbare Ergebnisse zeitigt."@de7
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Nielson,"8,10,3,12
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:translated text |
"(EN) Permítanme decir, para empezar, que estoy totalmente de acuerdo con lo que ha dicho el Sr. Bowis. La auténtica hambruna está relacionada, en la mayoría de los casos, con situaciones de conflicto. Ésos son los puntos bajos. Pero también debería ser posible alcanzar el objetivo de reducir a la mitad los problemas de la alimentación porque dichos conflictos son obra del hombre. Actualmente estamos estudiando muy detenidamente la situación en Zimbabue. Nuestro pronóstico es que, aunque es cierto que la región padece una sequía, el problema de falta de alimentos en Zimbabue es en su mayor parte culpa del hombre. Es una situación negativa de origen político. Eso no nos impedirá llevar a cabo nuestra misión humanitaria. Debemos tener claro a lo que nos enfrentamos. Aunque parezca extraño, existe un cierto optimismo en la noción de que los conflictos son una de las principales causas de la hambruna.
El Sr. Mulder ha mencionado la necesidad de una política correcta de precios en los países en desarrollo y la necesidad de que nos centremos en África. Estoy de acuerdo. Una de las razones por las que queremos avanzar más hacia la concesión de ayuda alimentaria en la forma de fondos en metálico es para fomentar el desarrollo de estructuras de precios adecuadas y de situaciones de mercado en dichos países.
El Sr. Mulder ha mencionado también que la entrega de ayuda alimentaria como tal puede ser problemática. Se ha referido a la Unión Europea, así como a los Estados Unidos y a las políticas agrícolas de aquí como parte del problema global. Una vez más, no podría estar más de acuerdo. Permítanme citar parte del editorial de la edición de ayer del
que llevaba por título "An awful farm bill" (Una ley agrícola atroz): "George W. Bush firmó el lunes una ley agrícola que representa un punto bajo en su presidencia – una derrochadora medida de subsidios corporativos que penaliza a los contribuyentes y a la población más pobre del mundo para sobornar a un puñado de electores. Bush afirmó que se alegra de haberlo hecho e hizo una breve declaración en la que sugería que él no es ni deshonesto ni totalmente ignorante de lo que acaba de hacer." Son palabras muy duras. A los ojos de Europa, la autocomplacencia es también un peligro real. También nosotros debemos hacer examen de conciencia e introducir reformas.
En Monterrey, los representantes del Banco Mundial, del FMI y de la OMC fueron los que realmente impulsaron y defendieron la idea de que la distorsión mundial que provocan las políticas agrícolas del mundo rico es un problema fundamental. Las cifras son las siguientes: nosotros destinamos 50.000 millones de USD aproximadamente al año a la ayuda al desarrollo en todo el mundo, mientras que utilizamos más de 300.000 millones de USD en subvenciones agrícolas en los Estados Unidos, Japón y Europa.
Los responsables de dichos organismos utilizaron estas cifras deliberadamente para inyectar algo de realismo, seriedad y proporción al debate mundial de las relaciones Norte-Sur. Éste será también un tema importante en la Cumbre mundial sobre la alimentación en Roma. No hay duda de que en Europa debemos sacar las conclusiones oportunas.
Por último, sobre la necesidad de avanzar hacia la seguridad alimentaria y el desarrollo a largo plazo, en vez de continuar con la ayuda alimentaria a la vieja usanza, una vez más, no podría estar más de acuerdo. Hace algunos años, esperábamos que Etiopía fuera el último caso en el que nos vimos más o menos obligados a suministrar trigo, en vez de atacar las causas del problema. También por esta razón, espero que la reunión en Roma produzca resultados reales."@es12
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:translated text |
"Signora Presidente, permettetemi anzitutto di dichiarare che concordo senza riserve con le argomentazioni dell’onorevole Bowis: molto spesso la fame vera e propria è correlata a situazioni di conflitto. Queste sono le situazioni più critiche, ma dovrebbe comunque essere possibile raggiungere l’obiettivo di dimezzare i problemi alimentari, dal momento che tali conflitti sono provocati dall’uomo. Attualmente, stiamo studiando con estrema attenzione la situazione dello Zimbabwe; benché la regione sia effettivamente colpita dalla siccità, dalla nostra analisi risulta che nello Zimbabwe il problema dell’accesso alle risorse alimentari dipende in grandissima misura da cause umane. Si tratta di una situazione negativa innescata da motivazioni politiche; questo non ci tratterrà dal portare a termine la nostra missione umanitaria, ma dobbiamo farci un’idea chiara di ciò che andiamo ad affrontare. Paradossalmente, proprio il fatto che siano i conflitti una delle principali cause della fame può indurci a qualche ottimismo.
L’onorevole Mulder ci ha rammentato l’esigenza di attuare una corretta politica dei prezzi nei paesi in via di sviluppo, nonché la necessità di concentrare i nostri sforzi sull’Africa: sono d’accordo. Tendiamo a fornire aiuti alimentari sotto forma di denaro liquido anche per stimolare, in questi paesi, lo sviluppo di un’adeguata strutturazione dei prezzi e del mercato.
L’onorevole Mulder ha pure osservato che la fornitura di aiuti alimentari di per sé può costituire un problema ed ha individuato nelle politiche agricole perseguite dall’Unione europea e dagli Stati Uniti una delle cause del problema globale. Anche in questo caso, aderisco di cuore alla sua opinione. Permettetemi di citarvi un passo dell’editoriale apparso sull’
di ieri sotto il titolo “Una sciagurata legge agraria”: “George W. Bush ha firmato lunedì una legge agraria che rappresenta uno degli episodi peggiori della sua presidenza, un provvedimento assistenziale di natura corporativa che costituisce uno spreco e penalizza i contribuenti oltre che le popolazioni più povere del mondo, al solo scopo di guadagnarsi il favore di pochi elettori. Bush si è detto lietissimo di aver promulgato questa legge ed ha rilasciato una breve dichiarazione dalla quale traspare che egli è in malafede, oppure che non comprende assolutamente il significato di ciò che ha fatto”. Sono parole durissime, ma una superficiale autoindulgenza è un rischio concreto anche per l’Europa; pure noi dobbiamo fare un esame di coscienza e portare a termine alcune riforme.
A Monterrey sono stati proprio i massimi dirigenti della Banca mondiale, del Fondo monetario internazionale e dell’OMC ad affermare con maggior vigore che la distorsione indotta a livello globale della politica agricola dei paesi ricchi è un problema gravissimo. Le cifre sono le seguenti: destiniamo complessivamente all’assistenza allo sviluppo circa 50 miliardi di dollari all’anno, mentre spendiamo più di 300 miliardi di dollari per sovvenzionare l’agricoltura in Europa, in Giappone e negli USA.
I dirigenti delle istituzioni che ho nominato si sono intenzionalmente serviti di tali cifre per recare un contributo di realismo, serietà e senso delle proporzioni alla discussione globale sulle relazioni nord/sud. Tutto questo costituirà un tema di grande importanza in occasione del Vertice mondiale sull’alimentazione che si terrà a Roma; è ovvio che noi europei dovremo badare a trarne le giuste conclusioni.
Per quanto riguarda infine la necessità di tendere alla sicurezza alimentare e allo sviluppo di lungo termine, anziché insistere coi tradizionali aiuti alimentari, anche in questo caso sono pienamente d’accordo. Alcuni anni fa l’Etiopia è stata, spero, l’ultimo caso in cui siamo stati praticamente costretti a riversare grano su un paese anziché aggredire il problema alle radici. Per lo stesso motivo, spero che la riunione di Roma frutterà dei risultati concreti."@it9
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:translated text |
"Começarei por dizer que concordo de uma ponta à outra com tudo o que disse o senhor deputado Bowis. Na maior parte dos casos, a fome está relacionada com situações de conflito. São esses os momentos críticos. Mas deverá também ser possível atingir o objectivo de reduzir para metade os problemas da fome, uma vez que esses conflitos são provocados pelo homem. Estamos a estudar atentamente neste momento a situação no Zimbabué. A nossa análise é que, apesar de existir um problema de seca na região, o problema mais grave que se coloca no Zimbabué em termos de acesso aos alimentos é de origem humana. É uma situação negativa de origem política. O que não quer dizer que não devamos desempenhar a nossa missão humanitária. Mas temos de saber claramente o que enfrentamos. Estranhamente, a ideia de que os conflitos são uma das principais causas da fome justifica um certo optimismo.
O senhor deputado Mulder referiu a necessidade de uma política correcta de formação dos preços nos países em desenvolvimento e a necessidade de nos concentrarmos na África. Estou de acordo. Uma das razões pela qual estamos a tomar a iniciativa de conceder mais ajuda alimentar sob a forma de numerário consiste em estimular o desenvolvimento de estruturas adequadas de formação dos preços e de situações de mercado nesses países.
O senhor deputado Mulder referiu também que a concessão de ajuda alimentar como tal pode ser problemática. Disse que a política agrícola da União Europeia e dos Estados Unidos fazia parte do problema global. Mais uma vez, não podia estar mais de acordo. Gostaria de citar um excerto do editorial de ontem do
intitulado “Uma lei agrícola terrível”: “George W. Bush assinou na segunda-feira uma lei agrícola que assinala um mau momento da sua presidência - uma medida ruinosa de apoio às empresas, que penaliza os contribuintes e as pessoas mais pobres do mundo, para subornar alguns eleitores. Bush disse que se congratulava com o que estava a fazer e fez uma breve declaração que sugere que ou é desonesto, ou ignora completamente o que acaba de fazer”. É uma linguagem dura. Mas a complacência é também um risco real para a Europa. Temos de fazer um exame de consciência e algumas reformas.
Em Monterrey, foram efectivamente os responsáveis do Banco Mundial, do FMI e da OMC que defenderam a posição de que a distorção global da política agrícola do mundo rico estava no centro do problema. Os números são estes: concedemos globalmente ajuda ao desenvolvimento no montante anual de cerca de 50 mil milhões de USD, mas por outro lado gastamos mais de 300 mil milhões de USD em subsídios à agricultura dos EUA, do Japão e da Europa.
Estes números são utilizados deliberadamente pelos responsáveis dessas instituições para introduzir algum realismo, honestidade e equilíbrio na discussão global das relações Norte/Sul. Este será também um tema importante da Cimeira Mundial da Alimentação de Roma. É evidente que nós, na Europa, temos de extrair as conclusões que se impõem.
Finalmente, no que se refere à necessidade de promover a segurança alimentar e o desenvolvimento a longo prazo, em vez de continuarmos a prestar a clássica ajuda alimentar, também não podia estar mais de acordo com isso. Espero que a Etiópia tenha sido o último caso em que fomos mais ou menos obrigados a inundar o país de trigo, em vez de atacarmos o mal pela raiz. É por isso que espero que a reunião de Roma produza resultados efectivos."@pt11
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Herald Tribune"1,13,2,8,10,3,7,12,11,9,6
|
| lpv:translated text |
"Permettez-moi commencer en disant que je suis totalement d'accord avec ce que M. Bowis vient de dire. La véritable famine, dans la plupart des cas, est liée à des situations de conflit. C'est le point problématique. Mais il devrait être possible d'atteindre l'objectif de réduire les problèmes d'alimentation de moitié car ces conflits sont d'origine humaine. À l'heure actuelle, nous étudions très attentivement la situation du Zimbabwe. Malgré l'indéniable sécheresse qui frappe ce pays, il apparaît que la majeure partie du problème d'accès à la nourriture est d'origine humaine. Il s'agit d'une situation négative engendrée par la politique. Cela ne nous empêchera pas de remplir notre mission humanitaire. Nous devons savoir exactement ce à quoi nous faisons face. Étrangement, le fait que les conflits soient une des causes principales de famine nous apporte un peu d'optimisme.
M. Mulder a parlé de la nécessité d'une politique adéquate en matière de fixation des prix dans les pays en voie de développement ainsi que de la nécessité de se concentrer sur l'Afrique. Je suis d'accord. Une des raisons pour lesquelles nous souhaitons nous diriger vers une aide alimentaire sous forme de liquidité est que nous voulons stimuler le développement de structures de fixation des prix et de situations de marché adéquates dans ces pays.
M. Mulder a également dit que le fait de fournir une aide alimentaire en nature pouvait être problématique. Il a mentionné l'Union européenne, les États-Unis et leurs politiques agricoles respectives en tant que parties du problème global. Une fois encore, j'abonde dans son sens. Laissez-moi vous citer un extrait de l'éditorial du
d'hier intitulé "Projet de loi agricole désolant" et dans lequel on pouvait lire que le projet de loi agricole signé ce lundi par George W. Bush constitue un point déplorable de sa présidence - une mesure de soutien à l'industrie qui pénalise les contribuables et les peuples les plus démunis du monde dans le seul but de s'attirer quelques électeurs. Bush a déclaré qu'il était ravi de son geste et a fait une courte déclaration dans laquelle il laissait entendre qu'il était soit malhonnête, soit tout à fait ignorant de ce qu'il venait de faire. Ce sont là des mots forts. Pour l'Europe aussi, la suffisance est un risque de taille. Nous devons accepter d'accomplir, nous aussi, un travail d'introspection et de réforme.
À Monterrey, les instances supérieures de la Banque mondiale, du FMI et de l'OMC elles-mêmes ont défendu avec force les arguments selon lesquels la distorsion mondiale des politiques agricoles des pays développées constitue un problème majeur. Les chiffres sont les suivants : nous donnons environ 50 milliards de dollars US par an à l'aide au développement dans le monde, alors que nous dépensons plus de 300 milliards de dollars US en subsides agricoles aux États-Unis, au Japon et en Europe.
Ce sont les chiffres utilisés à dessein par les instances de ces institutions afin d'injecter un peu de réalisme, de sérieux et de discernement dans le débat mondial sur les relations Nord/Sud. Il s'agira également d'un thème important lors du Sommet mondial pour l'alimentation de Rome. Il est clair que nous devons, en Europe, tirer les conclusions qui s'imposent.
Enfin, concernant la nécessité de progresser en matière de sécurité alimentaire et de développement durable au lieu de poursuivre une politique d'aide alimentaire dépassée, j'abonde une fois de plus dans votre sens. Il y a quelques années, l'Éthiopie constituait, espérons-le, le dernier cas où nous avons été contraints de fournir du blé au lieu de nous attaquer à la racine des problèmes. C'est pour cette raison également que j'espère que la réunion de Rome amènera des résultats tangibles."@fr6
|
| lpv:unclassifiedMetadata | |
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020516.2.4-050"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples