Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-16-Speech-4-048"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020516.2.4-048"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Frau Präsidentin, Herr Kommissar, meine sehr geehrten Damen und Herren! Angesichts der Tatsache, dass 826 Millionen Menschen an chronischer Unterernährung leiden, begrüße ich, dass das Parlament sich dieser Situation bewusst ist und eine Entschließung zum bevorstehenden Welternährungsgipfel in Rom verabschiedet. Beim Welternährungsgipfel 1996 wurden vier Prioritäten festgelegt: Ernährungssicherheit, internationaler Agrarhandel, nachhaltiger Umgang mit natürlichen Ressourcen sowie ländliche Entwicklung. Diese Verpflichtungen der Mitgliedstaaten sollen heute wiederum bekräftigt werden, und es sollen Aktionen verfolgt werden, um das Ziel einer Halbierung der hungerleidenden Bevölkerung bis 2015 zu erreichen.
Ein weiterer bedeutsamer Punkt wird der Umgang mit und das Management von Wasserressourcen sein. Besonderes Augenmerk muss die EU weiterhin auf die Bekämpfung der Armut und die nachhaltige Entwicklung legen. Demokratie, Rechtsstaatlichkeit und die Achtung der Menschenrechte, eine gesunde Wirtschaftspolitik, Fragen der Geschlechtergleichstellung oder die Beachtung von Umweltaspekten müssen im Vordergrund der Entwicklung stehen. Der Zusammenhang zwischen Hunger und Armut ist gegeben, und Hunger kann sowohl Ursache als auch Resultat von Armut, Konflikten und Krieg sein. Die Entwicklung ganzer Regionen und im speziellen des ländlichen Raums hängt davon ab. Hinzu kommen natürlich die Naturkatastrophen sowie Dürre und Überschwemmungen, welche die Not nur noch vergrößern, und hier ist die internationale Gemeinschaft zur Hilfe aufgerufen.
Herr Kommissar, die Politik der EU sollte so ausgerichtet sein, dass wir weg von einer kurzfristigen Lebensmittelhilfe und hin zu einer langfristigen Unterstützung kommen, die den Bauern vor Ort die nötige Innovation und das nötige Know-how liefert. Es sollte unser Ziel sein, die Landwirtschaft in den Entwicklungsländern so weit zu forcieren, dass sie die eigene Bevölkerung ernähren kann und nicht von internationaler Nahrungsmittelhilfe abhängig ist. Lassen Sie mich in diesem Zusammenhang auch auf die Handelsbeschränkungen und Exporterstattungen der EU hinweisen, die immer wieder heftig kritisiert werden. Die Europäische Union hat ein Agrarmodell entwickelt, das für die Bauern Rahmenbedingungen schaffen soll, um allen Bauern in Europa zu ermöglichen, gleich, wo sie ihre Höfe haben - auch in den benachteiligten und den peripheren Regionen -, zu wirtschaften und ihr Einkommen zu haben. Die Aufgabe der Bauern ist nicht nur die Produktion von Lebensmitteln, sondern sehr wohl auch die Pflege und der Erhalt der natürlichen Ressourcen und der Landschaft.
Unser europäisches Landwirtschaftsmodell könnte Vorbild sein in seiner Multifunktionalität mit all seinen Besonderheiten und seiner Bedeutung für die Gesellschaft. Die Landwirtschaft kann mit den anderen Wirtschaftszweigen nicht direkt verglichen werden. Bedenkt man auch noch, dass die EU der weltweit größte Agrarimporteur ist, so glaube ich, kann man nicht wie bisher Kritik an der GAP üben. Ich würde daher von den Kritikern kreativere Ansätze fordern."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Fru formand, hr. kommissær, mine damer og herrer, i betragtning af den kendsgerning, at 826 millioner mennesker lider af kronisk underernæring, bifalder jeg, at Parlamentet er sig denne situation bevidst og vedtager en afgørelse om det forestående verdenstopmøde om fødevarer i Rom. På verdenstopmødet om fødevarer i 1996 fastlagde man fire prioriteringer: ernæringssikkerhed, international landbrugshandel, bæredygtig omgang med naturlige ressourcer samt udvikling af landdistrikterne. Disse forpligtelser for medlemsstaterne skal bekræftes igen i dag, og der skal følges op på aktioner for at nå målet om en halvering af den hungersnødramte befolkning inden 2015.
Et andet vigtigt punkt vil være omgangen med og forvaltningen af vandressourcer. EU skal fortsat fokusere særligt på bekæmpelse af fattigdom og bæredygtig udvikling. Demokrati, retsstatsprincippet og overholdelse af menneskerettighederne, en sund økonomisk politik, ligestilling mellem kønnene og respekt for miljøaspekter skal stå i centrum for udviklingen. Forbindelsen mellem sult og fattigdom er givet, og sult kan både være en årsag til og et resultat af fattigdom, konflikter og krig. Udviklingen af hele regioner og især af landdistrikterne afhænger af det. Hertil kommer naturligvis naturkatastrofer samt tørke og oversvømmelser, som kun gør nøden større, og her anmodes det internationale samfund om hjælp.
Hr. kommissær, EU's politik bør være udformet således, at vi går væk fra kortsigtet fødevarehjælp og over til langsigtet støtte, som giver landmændene den nødvendige fornyelse og den nødvendige knowhow på stedet. Det bør være vores mål at presse landbruget i udviklingslandene så vidt, at det kan ernære sin egen befolkning og ikke er afhængig af international fødevarehjælp. Tillad mig også i denne forbindelse at gøre opmærksom på handelshindringerne og eksportrestitutionerne fra EU, som konstant kritiseres kraftigt. EU har udviklet en landbrugsmodel, som skal skabe rammebetingelser for landmændene, der skal gøre det muligt for alle landmænd i Europa, uanset hvor deres gårde ligger - også i de mindre gunstigt stillede og perifere regioner - at arbejde og at have en indtægt. Landmændenes opgave er ikke kun at producere fødevarer, men især også at pleje og bevare de naturlige ressourcer og landskabet.
Vores europæiske landbrugsmodel kunne være et forbillede på grund af sin multifunktionalitet med alle sine særegenskaber og sin betydning for samfundet. Landbruget kan ikke sammenlignes direkte med de andre brancher. Hvis man også tænker på, at EU er den største importør af landbrugsprodukter i verden, mener jeg ikke, at man som hidtil kan udøve kritik af den fælles landbrugspolitik. Jeg vil derfor kræve mere kreative idéer af kritikerne."@da1
".
Κυρία Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, κυρίες και κύριοι, επειδή 826 εκατομμύρια άνθρωποι υποφέρουν από χρόνιο υποσιτισμό, χαιρετίζω το γεγονός ότι το Κοινοβούλιο έχει επίγνωση αυτής της κατάστασης και πρόκειται να εγκρίνει ψήφισμα για την επικείμενη Παγκόσμια Διάσκεψη για τη Διατροφή στη Ρώμη. Στην Παγκόσμια Διάσκεψη για τη Διατροφή το 1996 τέθηκαν τέσσερις προτεραιότητες: η επισιτιστική ασφάλεια, το διεθνές εμπόριο γεωργικών προϊόντων, η βιώσιμη αξιοποίηση των φυσικών πόρων και η αγροτική ανάπτυξη. Οι δεσμεύσεις αυτές των κρατών μελών πρέπει σήμερα να ενισχυθούν εκ νέου, ενώ παράλληλα πρέπει να συνοδευτούν από δράσεις, ούτως ώστε να επιτευχθεί μέχρι το 2015 ο στόχος της μείωσης στο ήμισυ του πληθυσμού που υποφέρει από ασιτία.
Ένα πρόσθετο σημαντικό θέμα θα είναι η αξιοποίηση και η διαχείριση των υδάτινων πόρων. Επιπλέον, η ΕΕ έχει υποχρέωση να δώσει ιδιαίτερη έμφαση στην καταπολέμηση της φτώχειας και την αειφόρο ανάπτυξη. Η δημοκρατία, το κράτος δικαίου και ο σεβασμός των ανθρωπίνων δικαιωμάτων, η υγιής οικονομική πολιτική, τα ζητήματα ισότητας των δύο φύλων ή ο σεβασμός του περιβάλλοντος πρέπει να βρίσκονται στο επίκεντρο της ανάπτυξης. Η σχέση ανάμεσα στην πείνα και τη φτώχεια είναι υπαρκτή, ενώ η πείνα μπορεί να θεωρηθεί τόσο η αιτία όσο και το αποτέλεσμα για τη φτώχεια, τις διενέξεις και τους πολέμους. Από αυτήν εξαρτάται η ανάπτυξη ολόκληρων περιοχών και δη των αγροτικών. Σε αυτήν προστίθενται ασφαλώς και οι φυσικές καταστροφές, όπως η ξηρασία και οι πλημμύρες, οι οποίες επιδεινώνουν ακόμη περισσότερο καταστάσεις έκτακτης ανάγκης. Εδώ καλείται να βοηθήσει η διεθνής κοινότητα.
Κύριε Επίτροπε, η πολιτική της ΕΕ θα έπρεπε να είναι κατά τέτοιον τρόπο διαμορφωμένη, ώστε να αποστασιοποιηθούμε από τη βραχυπρόθεσμη βοήθεια με τρόφιμα και να στραφούμε στη μακροπρόθεσμη υποστήριξη, η οποία θα παρέχει επί τόπου στους γεωργούς τις αναγκαίες καινοτομίες και την απαραίτητη τεχνογνωσία. Στόχος μας θα έπρεπε να είναι η ενδυνάμωση της γεωργίας στις αναπτυσσόμενες χώρες σε τέτοιο βαθμό, που να μπορούν να σιτίσουν τον ίδιο τους τον πληθυσμό και να μην εξαρτώνται από τη διεθνή επισιτιστική βοήθεια. Επίσης, επιτρέψτε μου στο πλαίσιο αυτό να αναφέρω τους εμπορικούς περιορισμούς και τις επιστροφές κατά την εξαγωγή της ΕΕ, που ανέκαθεν αποτελούσαν αντικείμενο σκληρής κριτικής. Η Ευρωπαϊκή Ένωση ανέπτυξε ένα γεωργικό μοντέλο που αποσκοπεί στη δημιουργία ενός πλαισίου για τους γεωργούς, προκειμένου όλοι οι γεωργοί στην Ευρώπη να διευκολυνθούν, ανεξάρτητα από το πού βρίσκονται οι καλλιέργειές τους – ακόμα και σε μειονεκτικές και περιφερειακές περιοχές –, στην οικονομική διαχείριση και την απόκτηση του εισοδήματός τους. Σκοπός των γεωργών δεν είναι μόνον η παραγωγή τροφίμων, αλλά πολύ περισσότερο η φροντίδα και η διατήρηση των φυσικών πόρων και της υπαίθρου.
Το ευρωπαϊκό μας γεωργικό μοντέλο θα μπορούσε να αποτελέσει πρότυπο όσον αφορά την πολυλειτουργικότητά του, με όλες του τις ιδιαιτερότητες και τη σημασία του για την κοινωνία. Η γεωργία δεν μπορεί να συγκριθεί άμεσα με τους λοιπούς κλάδους της οικονομίας. Εάν μάλιστα λάβει κανείς υπόψη του ότι η ΕΕ είναι παγκοσμίως ο μεγαλύτερος εισαγωγέας γεωργικών προϊόντων, τότε πιστεύω ότι δεν θα μπορεί να ασκήσει την κριτική που ασκούσε μέχρι τώρα στην ΚΓΠ. Ως εκ τούτου, θα ζητούσα αντί για κριτικές να υπάρχουν δημιουργικότερες προσεγγίσεις."@el8
"Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, given that 826 million people worldwide suffer from chronic malnutrition, I welcome the fact that this House is aware of the situation and is adopting a resolution on the forthcoming World Food Summit in Rome. At the World Food Summit in 1996, four priorities were set: food security, international agricultural trade, sustainable management of natural resources, and rural development. These commitments by Member States should now be reaffirmed and action taken to achieve the goal of halving the number of undernourished people by 2015.
A further key point will be the approach to, and management of, water resources. The EU must continue to focus in particular on poverty reduction and sustainable development. Democracy, the rule of law and respect for human rights, a sound economic policy, gender equality and environmental aspects must be at the forefront of development. There is a clear link between hunger and poverty, and hunger can be both the cause and the outcome of poverty, conflicts and war. The development of entire regions, and rural regions in particular, depends on this. Then, of course, there are natural disasters such as draught and floods, which simply deepen poverty. The international community has a responsibility to provide relief in these situations.
Commissioner, the EU's policies should be shaped in a way which enables us to move away from short-term food aid towards long-term support which provides farmers with the necessary technology and know-how at local level. Our goal should be to promote agriculture in the developing countries vigorously so that it is capable of sustaining its own population and is no longer dependent on international food aid. In this context, I should like to mention the EU's trade restrictions and export refunds which are often sharply criticised. The European Union has developed an agricultural model which is designed to establish framework conditions for all farmers in Europe, regardless of location – even in less-favoured and peripheral regions – to operate effectively with a secure income. The job of the farmers is not only to produce food; they also play a key role in protecting and preserving natural resources and landscape.
With its multifunctionality, all its specific features and social significance, our European agriculture model could set an example to others. Agriculture is not directly comparable with other economic sectors. Given that the EU is also the world's largest importer of agricultural products, I do not think we can continue to voice criticism of the CAP in this way. I would therefore urge the critics to adopt a more creative approach."@en3
"(DE) Señora Presidenta, señor Comisario, distinguidas señoras y señores, ante el hecho de que 826 millones de personas sufren de infraalimentación crónica, celebro que el Parlamento sea consciente de esta situación y apruebe una resolución para la próxima Cumbre Mundial sobre la Alimentación en Roma. En la Cumbre Mundial sobre la Alimentación de 1996 se establecieron cuatro prioridades: seguridad alimentaria, comercio agrícola internacional, utilización sostenible de los recursos naturales y desarrollo rural. Es preciso proclamar de nuevo hoy estos compromisos de los Estados miembros y han de emprenderse acciones encaminadas a conseguir reducir a la mitad de aquí a 2015 la población que padece hambre.
Otro punto importante va a ser el manejo y la gestión de los recursos hídricos. La UE debe dedicar una atención especial a la lucha contra la pobreza y al desarrollo sostenible. Democracia, estado de Derecho y el respeto de los derechos humanos, una política económica sana, las cuestiones relativas a la igualdad de género o la consideración de los aspectos medioambientales deben figurar en el primer término del desarrollo. La interrelación del hambre y de la pobreza es un hecho, y el hambre puede ser tanto causa como también resultado de la pobreza, de los conflictos y de la guerra. De esto depende el desarrollo de regiones enteras y, en especial, del espacio rural. A esto se suman, naturalmente, las catástrofes naturales, así como la sequía o las inundaciones, todas las cuales no hacen más que acrecentar la miseria y en este punto la comunidad internacional está llamada a prestar su ayuda.
Señor Comisario, la política de la UE debería estar orientada de tal manera que, en lugar de una ayuda alimentaria a corto plazo, lleguemos a una ayuda a largo plazo que proporcione
a los campesinos la necesaria innovación y el necesario know-how. Nuestro objetivo debería ser impulsar la agricultura en los países en vías de desarrollo de tal manera que pueda alimentar a la población propia y no dependa de la ayuda alimentaria internacional. Permítanme que en este contexto aluda también a las restricciones comerciales y a las restituciones a la exportación de la UE que suelen criticarse una y otra vez.
La Unión Europea ha desarrollado un modelo agrícola que pretende crear para los campesinos unas condiciones marco que faciliten a todos los campesinos de Europa, con independencia de dónde tengan sus explotaciones agrícolas – incluso en las regiones desfavorecidas y periféricas –, llevar a cabo su actividad económica y obtener sus rentas. La tarea de los campesinos no es sólo la producción de alimentos sino también la del cuidado y mantenimiento de los recursos naturales y del paisaje.
Nuestro modelo agrícola europeo podría servir de modelo en su mutidimensionalidad con todas sus características específicas y con su importancia para la sociedad. La agricultura no puede compararse directamente con los demás sectores de la economía, Si, además, se tiene en cuenta que la UE es el mayor importador agrícola del mundo, creo que no se puede criticar la PAC como hasta ahora. En consecuencia, yo pediría a los críticos planteamientos creativos."@es12
".
Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, koska on tosiasia, että 826 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, minusta on ilahduttavaa, että parlamentti on tietoinen tästä asiasta ja hyväksyy päätöslauselman lähestyvästä maailman elintarvikehuippukokouksesta Roomassa. Vuoden 1996 maailman elintarvikehuippukokouksessa asetettiin neljä ensisijaista tavoitetta: elintarviketurva, kansainvälinen maatalouskauppa, luonnonvarojen kestävä hallinnointi sekä maaseudun kehittäminen. Nämä jäsenvaltioiden velvoitteet pitäisi nyt taas vahvistaa, ja pitäisi pyrkiä toimiin, joiden avulla puolitetaan nälkää näkevän väestön määrä vuoteen 2015 mennessä.
Toinen merkittävä kohta on vesivarojen hyödyntäminen ja hallinta. EU:n on edelleen kiinnitettävä huomiota erityisesti köyhyyden torjuntaan ja kestävään kehitykseen. Demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, terveen talouspolitiikan, sukupuolten välisen tasa-arvon tai ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen on oltava kehityksessä etusijalla. On selviö, että nälän ja köyhyyden välillä on yhteys, ja nälkä voi olla yhtä hyvin köyhyyden, selkkausten ja sodan syy kuin niiden seurauskin. Kokonaisten alueiden ja erityisesti maaseudun kehitys riippuu siitä. Lisäksi ovat tietenkin vielä luonnonkatastrofit, kuten kuivuus ja tulvat, jotka vain kasvattavat hätää entisestään, ja tässä tarvitaankin kansainvälisen yhteisön apua.
Arvoisa komission jäsen, EU:n politiikka pitäisi suunnata niin, että pääsemme lyhytaikaisesta elintarvikeavusta pitkäaikaiseen tukeen, jonka avulla paikallisille maanviljelijöille saadaan tarpeellisia innovaatioita ja tarpeellista taitotietoa. Päämääränämme pitäisi olla kehitysmaiden maatalouden vahvistaminen niin pitkälle, että oma väestö voidaan ruokkia oman maatalouden tuotteilla eikä olla riippuvaisia kansainvälisestä elintarvikeavusta. Sallinette minun huomauttaa tässä yhteydessä myös EU:n kaupan esteistä ja vientituista, joita arvostellaan toistuvasti kiivaasti. Euroopan unionin on kehittänyt maatalousmallin, jonka tarkoituksena on luoda maanviljelijöille toimintaedellytykset, joiden avulla kaikki Euroopan maanviljelijät, olivatpa heidän tilansa missä tahansa – vaikka sitten heikommassa asemassa olevilla tai syrjäisillä alueilla – voivat työllistää itsensä ja saada tuloja. Maanviljelijöiden tehtävä ei ole vain tuottaa elintarvikkeita vaan myös hoitaa luonnonvaroja ja maisemaa ja säilyttää ne.
Meidän eurooppalainen maatalousmallimme kaikkine erityispiirteineen voisi olla esikuvana, koska sillä on monia tehtäviä ja yhteiskunnallista merkitystä. Maataloutta ei voi suoraan verrata muiden talouden aloihin. Jos vielä muistetaan, että EU on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja, YMP:aa (yhteistä maatalouspolitiikkaa) ei luullakseni voida enää arvostella entiseen tapaan. Edellyttäisinkin arvostelijoilta luovempia lähestymistapoja."@fi5
"Madame la Présidente, Monsieur le Commissaire, Mesdames et Messieurs, étant donné que 826 millions d’individus souffrent de sous-alimentation chronique, je me félicite que ce Parlement soit conscient de cette situation et ait adopté une résolution en vue du prochain Sommet mondial de l’alimentation à Rome. Lors du sommet de 1996, quatre priorités avaient été fixées : la sécurité alimentaire, le commerce international des produits agricoles, l’exploitation durable des ressources naturelles ainsi que le développement rural. Aujourd’hui, les obligations souscrites par les États membres doivent à nouveau être renforcées, et des actions doivent être mises en place afin d’atteindre le but consistant à réduire de moitié le nombre de personnes souffrant de la faim d’ici 2015.
Un autre point important sera l’utilisation et la gestion des ressources en eau. L’Union européenne doit continuer à mettre l’accent sur la lutte contre la pauvreté et sur le développement durable. La démocratie, l’État de droit, le respect des droits de l’homme, une politique économique saine, le respect de l’égalité des sexes ou la prise en compte des aspects environnementaux doivent être les priorités du développement. Le lien entre la faim et la pauvreté est évident, mais la faim peut aussi bien être la cause que le résultat de la pauvreté, de conflits ou de la guerre. Le développement de régions entières, et spécialement de l’espace rural, en dépend. À cela s’ajoutent bien sûr les catastrophes naturelles telles que les sécheresses ou les inondations qui ne font qu’amplifier la misère, et c’est là que la communauté internationale est appelée au secours.
Monsieur le Commissaire, il faut faire en sorte que la politique de l’UE prenne ses distances par rapport à l’aide ponctuelle, sous forme de denrées alimentaires, pour s’orienter vers un soutien à long terme qui permette aux paysans sur place de bénéficier des innovations et des compétences nécessaires. Notre but devrait être de renforcer l’agriculture dans les pays en voie de développement jusqu’à ce qu’ils puissent nourrir leur propre population et ne soient plus dépendants de l’aide alimentaire internationale. Laissez-moi parler dans ce contexte des limitations d'échanges commerciaux et des compensations à l’exportation de l’UE qui sont toujours violemment critiquées. L’Union européenne a développé un modèle agricole qui doit créer les conditions pour garantir à tous les paysans en Europe, indépendamment du lieu où se trouvent leurs fermes - également dans les régions défavorisées et périphériques - une exploitation rentable et des revenus stables. Le rôle des paysans n’est pas seulement la production de denrées alimentaires, mais également et au même titre, la conservation des ressources naturelles et des paysages.
Notre modèle agricole européen pourrait être un exemple pour son caractère multifonctionnel, avec toutes ses particularités et sa signification pour la société. L’agriculture ne peut pas être directement comparée aux autres secteurs économiques. Si l’on pense par ailleurs au fait que l’UE est le premier importateur mondial de produits agricoles, je crois que l’on ne peut plus, comme cela s’est fait jusqu’ici, critiquer la PAC. C’est pour cette raison que j’exigerais des personnes qui critiquent une intervention plus créative."@fr6
"Signora Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, in considerazione del fatto che 826 milioni di persone soffrono di sottoalimentazione cronica, mi compiaccio che il Parlamento sia consapevole di tale situazione e predisponga una risoluzione in vista dell’imminente Vertice mondiale sull’alimentazione di Roma. In occasione del precedente Vertice del 1996, sono state individuate quattro priorità: sicurezza alimentare, commercio agricolo internazionale, utilizzo sostenibile delle risorse naturali e sviluppo rurale. Tali impegni assunti dagli Stati membri dovranno essere ribaditi e si dovranno intraprendere azioni per raggiungere l’obiettivo di ridurre, entro il 2015, il numero di persone che soffrono la fame.
Un altro punto di grande rilievo è costituito dall’uso e dalla gestione delle risorse idriche. L’Unione deve rivolgere particolare attenzione alla lotta alla povertà e allo sviluppo sostenibile. Democrazia, stato di diritto e rispetto dei diritti umani, una sana politica economica, questioni legate alla parità tra i sessi o l’interesse per gli aspetti ambientali devono rappresentare altrettante priorità dello sviluppo. Il collegamento tra fame e povertà è noto e la fame può essere sia causa sia risultato di povertà, conflitti e guerre. Lo sviluppo di intere regioni e, in particolare, delle aree rurali dipende da ciò. A questo si aggiungono le calamità naturali, come siccità e inondazioni, che aggravano ulteriormente la situazione di emergenza; in questo campo deve intervenire la comunità internazionale.
Signor Commissario, la politica dell’UE dovrebbe essere orientata in modo da passare da aiuti alimentari a breve termine ad un appoggio a lungo termine che fornisca ai coltivatori locali l’innovazione e il
necessari. Il nostro obiettivo dovrebbe consistere nel forzare l’agricoltura nei paesi in via di sviluppo in modo che essa sia in grado di assicurare l’alimentazione indispensabile per la popolazione locale, senza dover dipendere dagli aiuti alimentari internazionali. Ricordo, in tale contesto, le limitazioni al commercio e le restituzioni alle esportazioni dell’Unione, che continuano ad essere oggetto di violente critiche. L’Unione europea ha sviluppato un modello agrario che intende creare condizioni quadro per i coltivatori, in modo da consentire a tutti i coltivatori europei - a prescindere da dove abbiano i loro appezzamenti, anche nelle regioni svantaggiate e periferiche - di operare ed avere un reddito assicurato. Il compito dei coltivatori non si limita alla produzione di alimenti, bensì si estende anche alla cura e al mantenimento delle risorse naturali e del paesaggio.
Il nostro modello agricolo europeo potrebbe fungere da modello per la sua multifunzionalità, con tutte le sue peculiarità e la sua importanza per la società. L’agricoltura non può essere paragonata con gli altri comparti economici. Se si pensa che l’UE è il maggior importatore agricolo al mondo, credo che non si debba continuare a criticare la nostra PAC. Invito pertanto i critici a proporre approcci più creativi."@it9
"Madam President, Commissioner, ladies and gentlemen, given that 826 million people worldwide suffer from chronic malnutrition, I welcome the fact that this House is aware of the situation and is adopting a resolution on the forthcoming World Food Summit in Rome. At the World Food Summit in 1996, four priorities were set: food security, international agricultural trade, sustainable management of natural resources, and rural development. These commitments by Member States should now be reaffirmed and action taken to achieve the goal of halving the number of undernourished people by 2015.
A further key point will be the approach to, and management of, water resources. The EU must continue to focus in particular on poverty reduction and sustainable development. Democracy, the rule of law and respect for human rights, a sound economic policy, gender equality and environmental aspects must be at the forefront of development. There is a clear link between hunger and poverty, and hunger can be both the cause and the outcome of poverty, conflicts and war. The development of entire regions, and rural regions in particular, depends on this. Then, of course, there are natural disasters such as draught and floods, which simply deepen poverty. The international community has a responsibility to provide relief in these situations.
Commissioner, the EU's policies should be shaped in a way which enables us to move away from short-term food aid towards long-term support which provides farmers with the necessary technology and know-how at local level. Our goal should be to promote agriculture in the developing countries vigorously so that it is capable of sustaining its own population and is no longer dependent on international food aid. In this context, I should like to mention the EU's trade restrictions and export refunds which are often sharply criticised. The European Union has developed an agricultural model which is designed to establish framework conditions for all farmers in Europe, regardless of location – even in less-favoured and peripheral regions – to operate effectively with a secure income. The job of the farmers is not only to produce food; they also play a key role in protecting and preserving natural resources and landscape.
With its multifunctionality, all its specific features and social significance, our European agriculture model could set an example to others. Agriculture is not directly comparable with other economic sectors. Given that the EU is also the world's largest importer of agricultural products, I do not think we can continue to voice criticism of the CAP in this way. I would therefore urge the critics to adopt a more creative approach."@lv10
"Mevrouw de Voorzitter, mijnheer de commissaris, geachte dames en heren, er zijn 826 miljoen mensen die aan chronische ondervoeding lijden. Het doet me deugd dat het Europees Parlement de ernst van de situatie onderkent en een resolutie heeft aangenomen met het oog op de naderende Wereldvoedseltop in Rome. Tijdens de Wereldvoedseltop in 1996 zijn vier prioriteiten vastgesteld: voedselveiligheid, internationale handel in landbouwproducten, duurzaam beheer van natuurlijke bronnen en plattelandsontwikkeling. Nu moeten de verplichtingen van de lidstaten daaromtrent opnieuw bevestigd worden en moeten er maatregelen worden getroffen om ervoor te zorgen dat de hongerlijdende bevolking in 2015 met de helft verminderd is.
Een ander belangrijk punt zal de benutting en het beheer van de waterreserves zijn. Verder moet de EU bijzondere aandacht schenken aan de armoedebestrijding en duurzame ontwikkeling. Daarbij moet de nadruk liggen op de ontwikkeling van de democratie, de rechtsstaat en de eerbiediging van de mensenrechten, een gezond economisch beleid, gelijke kansen voor mannen en vrouwen en de inachtneming van de milieuaspecten. Het is duidelijk dat er een verband bestaat tussen honger en armoede: honger kan zowel de oorzaak als het gevolg zijn van armoede, conflicten en oorlog. De ontwikkeling van hele regio’s en met name het platteland hangt daarmee samen. Bovendien kunnen natuurrampen, zoals droogte en overstromingen, de situatie verder verslechteren. Hier moet de internationale gemeenschap te hulp schieten.
Mijnheer de commissaris, de EU moet in haar beleid de aandacht verleggen van hulp op korte termijn, zoals voedselhulp, naar duurzame hulp die de boeren ter plaatse de noodzakelijke vernieuwing en kennis biedt. Ons doel moet zijn de landbouw in de ontwikkelingslanden zodanig te ontwikkelen dat de bevolking zichzelf kan bedruipen en niet van internationale voedselhulp afhankelijk hoeft te zijn. Ik wil in dit verband wijzen op de handels- en exportbeperkingen van de EU die feitelijk continu onder vuur liggen. De Europese Unie heeft een landbouwmodel ontwikkeld dat de voorwaarden schept waaronder alle boeren in Europa, ongeacht waar zij gevestigd zijn, al dan niet in de benadeelde en perifere regio’s, hun bedrijf kunnen uitoefenen en een fatsoenlijk inkomen kunnen verwerven. In dat kader dienen de boeren zich niet uitsluitend bezig te houden met het produceren van levensmiddelen, zij dienen zich eveneens te bekommeren om de verzorging en het behoud van de natuurlijke bronnen en het landschap.
Ons Europese landbouwmodel kan tot voorbeeld strekken vanwege de multifunctionaliteit, de speciale regelingen en de betekenis voor de samenleving. De landbouw kan niet zomaar met andere economische sectoren worden vergeleken. Bovendien is de EU wereldwijd de grootste importeur van landbouwproducten, dus is de kritiek tot dusver op het GLB mijns inziens niet terecht. Ik wil de critici derhalve aansporen creatievere voorstellen te doen."@nl2
"Senhora Presidente, Senhor Comissário, caros colegas, tendo em conta que 826 milhões de pessoas sofrem de subnutrição crónica, saúdo o facto de o Parlamento estar consciente desta situação e aprovar uma resolução para a próxima Cimeira Mundial da Alimentação, a realizar em Roma. Na Cimeira Mundial da Alimentação realizada em 1996 foram definidas quatro prioridades: segurança alimentar, comércio agrícola internacional, utilização sustentável dos recursos naturais e desenvolvimento rural. Hoje é necessário validar de novo estes compromissos assumidos pelos Estados-Membros e empreender acções tendentes a reduzir para metade, até 2015, o número de pessoas que sofrem de fome.
Outro ponto importante será a utilização e a gestão dos recursos hídricos. A UE deverá igualmente consagrar uma atenção especial à luta contra a pobreza e ao desenvolvimento sustentável. Democracia, Estado de direito e respeito pelos direitos humanos, uma política económica salutar, as questões relacionadas com a igualdade entre homens e mulheres e o respeito pelas questões ambientais devem figurar como objectivo principal do desenvolvimento. A relação entre a fome e a pobreza é uma realidade, e a fome pode tanto ser a causa como o efeito da pobreza, dos conflitos e das guerras. Disso depende o desenvolvimento de regiões inteiras e, em particular, do espaço rural. A isto vêm juntar-se, naturalmente, as catástrofes naturais, bem como a seca ou as inundações, que contribuem para aumentar ainda mais a miséria, e é neste contexto que a comunidade internacional é chamada a prestar ajuda.
Senhor Comissário, a política da UE deveria estar orientada de modo a que, em vez de uma ajuda alimentar a curto prazo, cheguemos a uma ajuda a longo prazo que proporcione aos agricultores, nos locais onde se encontram
a inovação e o
necessários. O nosso objectivo deveria consistir em dar um impulso à agricultura nos países em vias de desenvolvimento, de modo que estes possam alimentar a sua própria população e não dependam da ajuda alimentar internacional. Permita-me que, neste contexto, faça também uma alusão às restrições comerciais e às restituições à exportação da UE, que frequentemente são alvo de fortes críticas. A União Europeia desenvolveu um modelo agrícola que visa criar para os agricultores condições de enquadramento tendentes a possibilitar que todos os agricultores da Comunidade, independentemente do local onde possuem as suas explorações agrícolas - incluindo as regiões desfavorecidas e periféricas -, desenvolvam a sua actividade económica e angariem assim os seus rendimentos. A missão dos agricultores não se esgota na produção de alimentos, pois essa missão inclui igualmente o cuidado e manutenção dos recursos naturais e paisagísticos.
Na sua multifuncionalidade, com todas as suas características específicas e a importância de que se reveste para a sociedade, o nosso modelo agrícola europeu poderia realmente servir de exemplo. A agricultura não pode ser directamente comparada com os demais sectores da economia. Se, além disso, tivermos em conta que a UE é o maior importador agrícola do mundo, penso que não podemos criticar a PAC, como até agora tem sido feito. Gostaria, nesta perspectiva, de pedir aos críticos que nos dêem contributos positivos."@pt11
".
Fru talman, herr kommissionär, mina damer och herrar! Med tanke på att 826 miljoner människor lider av kronisk undernäring välkomnar jag att parlamentet är medvetet om situationen och antar en resolution till det stundande toppmötet om livsmedelssäkerhet i Rom. Vid toppmötet om livsmedelssäkerhet 1996 fastslog man fyra prioriteter: livsmedelssäkerhet, internationell handel med jordbruksprodukter, hållbar användning av naturresurser samt landsbygdsutvecklingen. Dessa medlemsstaternas skyldigheter skall i dag åter bekräftas och åtgärder skall vidtas för att målet att halvera antalet svältande i världen till 2015 skall nås.
Hur man handskas med och förvaltar vattenresurserna kommer att bli en annan viktig punkt. EU måste fortsättningsvis fokusera särskilt på att bekämpa fattigdom och uppnå hållbar utveckling. Det som måste prioriteras i utvecklingen är demokratin, rättsstaten och respekten för mänskliga rättigheter, en sund ekonomisk politik, frågor om jämställdhet mellan könen eller hänsyn till miljöaspekter. Sambandet mellan svält och fattigdom är uppenbart, och hunger kan både vara orsak till och resultat av fattigdom, konflikter och krig. Detta är avgörande för utvecklingen i hela regioner, i synnerhet på landsbygden. Därtill kommer förstås naturkatastroferna som torka och översvämningar som bara förvärrar nöden. Här uppmanas världssamfundet att hjälpa till.
Herr kommissionär! EU:s politik borde vara utformad så, att vi överger kortsiktig livsmedelshjälp och i stället rör oss mot ett långsiktigt bistånd som ger de berörda bönderna det nytänkande och de kunskaper de behöver. Det borde vara vårt mål att pressa jordbruket i utvecklingsländerna dithän, att det kan försörja den egna befolkningen med mat och inte är beroende av internationell livsmedelshjälp. Låt mig i det här sammanhanget också fästa uppmärksamheten vid EU:s handelsbegränsningar och exportbidrag som ständigt starkt kritiseras. Europeiska unionen har utvecklat en jordbruksmodell som skall skapa ramvillkor för bönderna. Den skall göra det möjligt för alla bönder i Europa oavsett var deras gårdar befinner sig – även i de eftersatta regionerna och i randområdena – att bedriva verksamhet och ha en inkomst. Böndernas uppgift är inte bara att producera livsmedel, utan även att sköta och bevara naturresurserna och landskapet.
Vår jordbruksmodell skulle kunna vara en förebild med sina många funktioner och alla sina särdrag och sin betydelse för samhället. Jordbruket kan inte jämföras direkt med andra näringsgrenar. Om man också betänker att EU är världens största importör av jordbruksprodukter, så tror jag inte att man kan kritisera den gemensamma jordbrukspolitiken som hittills. Därför kräver jag att kritikerna tillämpar ett mer kreativt angreppssätt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Schierhuber (PPE-DE ). –"12
"know-how"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples