Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-16-Speech-4-022"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020516.1.4-022"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Herr Präsident, liebe Kolleginnen und Kollegen! Vor fünf Jahren, 1997, fand in New York ein Gipfel statt, fünf Jahre nach Rio. Damals war das Europäische Parlament leider nur mit einer sehr kleinen Delegation vertreten. Ich hatte die Ehre, dieser kleinen Delegation anzugehören. Damals ging es so weit, dass die Entwicklungsländer versucht haben, in die Schlusserklärung gar nicht mehr den Begriff „nachhaltige Entwicklung“ hineinzuschreiben, sondern nur noch „nachhaltiges wirtschaftliches Wachstum“. Ich habe dafür ein gewisses Verständnis, weil natürlich in den Entwicklungsländern die Armut im Vordergrund steht. Wenn wir von Umweltschutz reden, ist das manchmal etwas unglaubwürdig. Trotzdem sollten wir als EU beide Dinge im Auge behalten, die wirtschaftliche und die soziale Entwicklung, aber auch den Umweltschutz, denn das steht natürlich im Zusammenhang. Wenn die Weltbank uns zum Beispiel vorrechnet, dass bei Nichthandeln im Klimaschutz in den Industrieländern in den nächsten Jahren durch die Klimakatastrophe mit einem Rückgang des Bruttoinlandsprodukts von 1 % - 2 %, in den Entwicklungsländern aber mit einem Rückgang von 10 % des Bruttoinlandsprodukts zu rechnen ist, dann macht das deutlich, dass man Umwelt und soziale und wirtschaftliche Entwicklung nicht gegeneinander ausspielen darf, sondern dass das zusammengehört.
Aber - und da haben die Entwicklungsländer Recht - wir müssen vormachen, dass es möglich ist, wirtschaftliches Wachstum und Wohlstand zu organisieren, ohne das auf Kosten der Umwelt zu tun. Deswegen müssen wir zum Beispiel im Klimaschutz unsere Emissionen reduzieren, bevor wir den Entwicklungsländern irgendwelche Verpflichtungen auferlegen können. Deshalb finde ich, dass wir das, was wir immer theoretisch gesagt haben und was in unseren Entschließungen steht, jetzt auch in der Europäischen Union implementieren müssen. Daher kann man an den Vorschlägen der Kommission, beispielsweise zum Emissionshandel, viel kritisieren, man kann sie besser machen, aber man muss diesen Grundansatz verfolgen. Wir müssen jetzt vor Ort handeln, damit die Entwicklungsländer uns überhaupt abnehmen, dass nachhaltige Entwicklung möglich ist."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, kære kolleger, for fem år siden, i 1997, fandt der et topmøde sted i New York, fem år efter Rio. Dengang var Europa-Parlamentet desværre kun repræsenteret med en meget lille delegation. Jeg havde den ære at tilhøre denne lille delegation. Dengang gik det så vidt, at udviklingslandene endda forsøgte slet ikke at indskrive begrebet "bæredygtig udvikling" i sluterklæringen, men kun "bæredygtig økonomisk vækst". Det forstår jeg godt til en vis grad, for fattigdommen står naturligvis i centrum i udviklingslandene. Når vi taler om miljøbeskyttelse, er det af og til lidt utroværdigt. Alligevel bør vi i EU holde øje med begge forhold, den økonomiske og den sociale udvikling, men også miljøbeskyttelsen, for det hænger selvfølgelig sammen. Når Verdensbanken ved hjælp af et regnestykke f.eks. viser os, at der ved manglende handling i forbindelse med klimabeskyttelsen i industrilandene i de kommende år må regnes med en reduktion på 1-2% af bruttonationalproduktet, men i udviklingslandene med en reduktion på 10% af bruttonationalproduktet på grund af klimakatastrofen, så understreger det, at man ikke må spille miljø og social og økonomisk udvikling ud mod hinanden, men at det hører sammen.
Men - og her har udviklingslandene ret - vi skal sørge for, at det er muligt at generere økonomisk vækst og velstand uden at gøre det på bekostning af miljøet. Derfor skal vi f.eks. reducere vores emissioner inden for klimabeskyttelsen, før vi kan pålægge udviklingslandene diverse forpligtelser. Derfor mener jeg, at vi nu også skal implementere det i EU, som vi altid har talt om i teorien, og som står i vores beslutninger. Derfor kan man kritisere meget ved Kommissionens forslag, f.eks. hvad angår emissionshandlen, man kan gøre dem bedre, men man skal følge denne grundidé. Vi skal handle på stedet nu, således at udviklingslandene i det hele taget kan tro på, at en bæredygtig udvikling er mulig."@da1
".
Κύριε Πρόεδρε, αγαπητοί συνάδελφοι, προ πέντε ετών, το 1997, πραγματοποιήθηκε στη Νέα Υόρκη μια Διάσκεψη Κορυφής, πέντε χρόνια μετά το Ρίο. Τότε, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο εκπροσωπήθηκε, δυστυχώς, μόνο από μια εξαιρετικά ολιγάριθμη αντιπροσωπεία. Είχα την τιμή να είμαι μέλος εκείνης της ολιγάριθμης αντιπροσωπείας. Στη διάσκεψη εκείνη οι αναπτυσσόμενες χώρες επεδίωξαν να μην συμπεριληφθεί καθόλου στην τελική δήλωση ο όρος “αειφόρος ανάπτυξη”, αλλά μονάχα ο όρος “αειφόρος οικονομική ανάπτυξη”. Προσωπικά συμμερίζομαι κάπως την άποψη αυτή, επειδή, όπως είναι φυσικό, στις αναπτυσσόμενες χώρες δίδεται ιδιαίτερη βαρύτητα στη φτώχεια. Όταν αναφερόμαστε στην προστασία του περιβάλλοντος, μοιάζει μερικές φορές να μην γίνεται απολύτως πιστευτό. Παρ’ όλα αυτά, ως ΕΕ οφείλουμε να λαμβάνουμε υπόψη μας τόσο την οικονομική όσο και την κοινωνική ανάπτυξη, καθώς επίσης και την προστασία του περιβάλλοντος, επειδή φυσικά εντάσσονται στο ίδιο πλαίσιο. Όταν, για παράδειγμα, η Παγκόσμια Τράπεζα εκτιμά ότι, σε περίπτωση που δεν υπάρξουν μέτρα για την προστασία του κλίματος στις βιομηχανικές χώρες, θα σημειωθεί κατά τα προσεχή έτη, ως αποτέλεσμα των κλιματολογικών αλλαγών, μείωση του ακαθάριστου εγχώριου προϊόντος κατά 1 έως 2%, ενώ στις αναπτυσσόμενες χώρες οι απώλειες εκτιμώνται στο 10% περίπου του ακαθάριστου εγχώριου προϊόντος, τότε καθίσταται σαφές ότι το περιβάλλον και η κοινωνική και οικονομική ανάπτυξη δεν αλληλοαναιρούνται, αλλά αλληλοσυμπληρώνονται.
Ωστόσο – εν προκειμένω μάλιστα οι αναπτυσσόμενες χώρες έχουν δίκιο – πρέπει να αποδείξουμε ότι είναι εφικτό να οργανωθεί η οικονομική ανάπτυξη και η ευημερία, χωρίς να αποβούν εις βάρος του περιβάλλοντος. Ως εκ τούτου, πρέπει για παράδειγμα να μειώσουμε οι ίδιοι τις εκπομπές ρύπων μας, οι οποίες έχουν επιπτώσεις στην αλλαγή του κλίματος, προτού μπορέσουμε να επιβάλουμε οποιεσδήποτε δεσμεύσεις στις αναπτυσσόμενες χώρες. Για τον λόγο αυτόν, πιστεύω ότι αυτό που ανέκαθεν υποστηρίζαμε σε θεωρητικό επίπεδο και καταγράφεται στα ψηφίσματά μας, πρέπει πλέον να εφαρμοστεί και στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Επομένως, μπορεί κανείς να ασκήσει έντονη κριτική στις προτάσεις της Επιτροπής, για παράδειγμα όσον αφορά το εμπόριο των ρυπαντικών εκπομπών, μπορεί να τις οργανώσει καλύτερα, ωστόσο πρέπει να ακολουθήσει αυτήν τη θεμελιώδη αρχή. Πρέπει να δράσουμε εδώ και τώρα, ούτως ώστε να πείσουμε τις αναπτυσσόμενες χώρες, ότι η αειφόρος ανάπτυξη είναι εφικτή."@el8
"Mr President, ladies and gentlemen, five years ago, in 1997, the Rio + 5 meeting took place in New York. Unfortunately, the delegation representing the European Parliament on that occasion was very small. I was honoured to be one of its members. At the time, the developing countries went as far as to push for the term "sustainable development" to be omitted from the final declaration and merely for the phrase "sustainable economic growth" to be used instead. I understand this position in some ways, because poverty is of course the key issue for the developing countries. When we talk about environmental protection, what we say sometimes lacks credibility. Nonetheless, as the EU, we should keep both aspects – economic and social development, but also environmental protection – in mind, for they are of course connected. For example, the World Bank calculates that if we fail to act on the issue of climate protection, there will be a 1% – 2% drop in GDP in the industrialised countries in the coming years as a result of climate change, but a 10% fall in GDP in the developing countries. This makes it clear that the environment and social and economic development cannot be played off against each other, but are inter-linked.
However – and the developing countries are right in this respect – we must demonstrate that it is possible to organise economic growth and prosperity without doing so at the expense of the environment. In the climate process, for example, we must thus reduce our own emissions before we can impose any obligations on the developing countries. I therefore believe that the time has come to practise what we have always preached and actually implement, in the European Union, the measures which we have consistently called for in our resolutions. There is a great deal of room to criticise the Commission's proposals, for example on emissions trading, and they can certainly be improved upon, but we must pursue this basic approach. We must now act locally if we are to convince the developing countries that sustainable development is possible."@en3
"(DE) Señor Presidente, estimados colegas, hace cinco años, en 1997, tuvo lugar en Nueva York una cumbre, cinco años después de Río. Lamentablemente el Parlamento Europeo estuvo representado entonces solamente por una delegación muy pequeña. Tuve el honor de pertenecer a aquella pequeña delegación. Entonces se llegó a tal punto que los países en vías de desarrollo intentaron no incluir en la declaración final el concepto de “desarrollo sostenible” sino solamente el de “crecimiento económico sostenible”. Comprendo esto en cierto modo pues, naturalmente, en los países en vías de desarrollo la pobreza figura en primer plano. Cuando hablamos de la protección del medio ambiente, ello resulta, a veces, un tanto increíble. No obstante, nosotros, como UE, deberíamos tener presentes ambas cosas, el desarrollo económico y el desarrollo social, pero también la protección del medio ambiente pues todo esto está interrelacionado. Cuando el Banco Mundial nos calcula, por ejemplo, que si no se actúa en la protección del clima hay que contar en los próximos años con un retroceso del orden del 1% al 2% en el producto interior bruto de los países industriales a causa de la catástrofe climática y con un retroceso del 10% en el producto interior bruto de los países en vías de desarrollo, esto hace patente que no se debe enfrentar entre sí al medio ambiente, al desarrollo social y al desarrollo económico, sino que éstos tres se implican mutuamente.
Sin embargo – y aquí tienen razón los países en vías de desarrollo - debemos mostrar que es posible organizar el crecimiento económico y el bienestar sin hacerlo a costa del medio ambiente. Por esta razón, en la protección del medio ambiente, por ejemplo, debemos reducir nuestras emisiones antes de que impongamos algunos compromisos a los países en vías de desarrollo. Por consiguiente, creo que ahora debemos llevar también a la práctica en la Unión Europea lo que siempre hemos sostenido en el aspecto teórico y que figura en nuestras resoluciones. Por esta razón, se podrá criticar muchas cosas en las propuestas de la Comisión, por ejemplo, las relativas al comercio de emisiones, se las puede mejorar, pero habrá que seguir este planteamiento de base. Debemos actuar
de suerte que los países en vías de desarrollo aprendan de nosotros que el desarrollo sostenible es posible."@es12
".
Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viisi vuotta sitten, vuonna 1997, viisi vuotta Rion jälkeen, New Yorkissa järjestettiin huippukokous. Silloin Euroopan parlamentilla oli valitettavasti edustajanaan vain hyvin pieni valtuuskunta. Minulla oli kunnia kuulua tuohon pieneen valtuuskuntaan. Silloin tilanne meni niin pitkälle, että kehitysmaat yrittivät saada aikaan, että "kestävän kehityksen" käsitettäkään ei kirjattaisi loppujulistukseen, vaan enää vain "kestävä taloudellinen kasvu". Voin jotenkin ymmärtää tämän, koska köyhyys on tietenkin kehitysmaissa etualalla. Puheemme ympäristönsuojelusta ovat joskus hiukan epäuskottavia. Siitä huolimatta EU:n pitäisi pitää silmällä molempia asioita, taloudellista ja sosiaalista kehitystä, mutta myös ympäristönsuojelua, sillä se liittyy tietysti kehitykseen. Kun maailmanpankki esimerkiksi selvittää meille laskelmiensa perusteella, että jos ilmastonsuojelutoimiin ei ryhdytä, bruttokansantuotteen voidaan tulevina vuosina laskea pienenevän teollisuusmaissa ilmastokatastrofin vuoksi 1–2 prosenttia, kehitysmaissa taas 10 prosenttia, tästä ilmenee, että ympäristöä ja sosiaalista ja taloudellista kehitystä ei saa asettaa vastakkain vaan että ne kuuluvat yhteen.
Mutta – ja tässä kohdin kehitysmaat ovat oikeassa – meidän on ensin näytettävä, että on mahdollista saada aikaan taloudellista kasvua ja hyvinvointia tekemättä sitä ympäristön kustannuksella. Siksi meidän on esimerkiksi vähennettävä päästöjämme ilmastonsuojelun alalla, ennen kuin voimme asettaa kehitysmaille mitään velvoitteita. Siksi katson, että meidän on nyt toteutettava myös Euroopan unionissa se, mistä olemme aina teoriassa puhuneet ja mikä päätöslauselmissamme todetaan. Komission ehdotuksissa, esimerkiksi päästökauppaa koskevissa ehdotuksissa, on siten paljon arvostelun varaa, asiat voi tehdä paremminkin, mutta tätä periaatetta on noudatettava. Meidän on toimittava omalla alueellamme, jotta kehitysmaat voivat ylipäänsä nähdä, että kestävä kehitys on mahdollista."@fi5
"Monsieur le Président, chers collègues, il y a cinq ans, en 1997, un sommet s’est tenu à New York, cinq ans après Rio. Le Parlement européen n’y avait malheureusement été représenté que par une très petite délégation. J’ai eu l’honneur de faire partie de cette petite délégation. À l’époque, nous en étions arrivés au point où les pays en voie de développement avaient tenté de faire inscrire dans la déclaration finale, non plus le concept de "développement durable" mais seulement celui de "croissance économique durable". J’ai une certaine compréhension pour cette attitude, car la pauvreté est au premier rang des préoccupations dans les pays en voie de développement. Lorsque nous parlons de protection de l’environnement, on a parfois l’impression de ne pas être pris au sérieux. Pourtant, en tant qu’UE, nous devrions garder ces deux objectifs en tête, le développement économique et social, mais aussi la protection de l’environnement, car cela est naturellement lié. Lorsque la Banque mondiale prévoit par exemple qu’en cas d’inaction pour la protection de l’environnement, il faudra compter dans les prochaines années, du fait des catastrophes climatiques, avec une diminution de 1 à 2 % du produit intérieur brut dans les pays industrialisés, mais qu’il faudra compter avec un recul de 10 % du produit intérieur brut dans les pays en voie de développement, cela rend évident la nécessité de ne pas opposer environnement et développement social et économique, car ils vont de pair.
Mais - et c’est sur ce point que les pays en voie de développement ont raison - nous devons montrer l’exemple, montrer qu’il est possible d’organiser la croissance et le bien-être sans que cela se fasse au détriment de l’environnement. C’est pourquoi nous devons par exemple, dans le cadre de la préservation du climat, réduire nos émissions polluantes avant de vouloir imposer quelque obligation que ce soit aux pays en voie de développement. Je pense donc qu’il est temps de mettre en œuvre, dans l’Union européenne, ce que nous avons toujours dit de façon théorique et qui se trouve inscrit dans nos résolutions. On peut largement critiquer les propositions de la Commission concernant par exemple le commerce des émissions ; on peut certes les améliorer, mais c’est la direction que nous devons suivre. Nous devons maintenant négocier sur place pour que les pays en voie de développement acceptent de croire que le développement durable est une chose possible."@fr6
"Signor Presidente, onorevoli colleghi, cinque anni fa si è tenuto a New York un vertice, esattamente cinque anni dopo quello di Rio. All’epoca, il Parlamento europeo era rappresentato soltanto da una piccola delegazione. Io ho avuto l’onore di far parte di quella delegazione. Allora si è giunti al punto che i paesi in via di sviluppo hanno cercato di recepire nella dichiarazione finale non il termine “sviluppo sostenibile”, ma quello “crescita economica sostenibile”. Nutro una certa comprensione, perché in tali paesi la povertà occupa una posizione essenziale. Se parliamo di tutela ambientale, a volte ciò non suona credibile. Ciononostante, noi dell’Unione dovremmo tenere in considerazione entrambe le cose - sia lo sviluppo economico e sociale sia la protezione dell’ambiente - perché i due elementi sono collegati. Se la Banca mondiale calcola che, se non agiremo a livello di tutela del clima, nei prossimi anni nei paesi industrializzati, a causa delle catastrofi climatiche, ci si dovrà attendere un calo del PIL dell’1-2 per cento, mentre nei paesi in via di sviluppo è prevista una flessione del PIL del 10 per cento, è evidente che ambiente e sviluppo economico e sociale non devono contrapporsi, ma devono essere valutati assieme.
Tuttavia, e su questo punto i paesi in via di sviluppo hanno ragione, dobbiamo dare l’esempio e mostrare che è possibile organizzare crescita e benessere economici senza intervenire a scapito dell’ambiente. Perciò, per quanto riguarda la tutela del clima dobbiamo, ad esempio, ridurre le emissioni prima di poter imporre ai paesi in via di sviluppo un qualsivoglia obbligo. Ritengo dunque che noi dobbiamo attuare nell’Unione europea ciò che abbiamo sempre teorizzato e ribadito nelle nostre risoluzioni. Possiamo pertanto criticare gran parte delle proposte della Commissione, ad esempio in materia di commercio di emissioni, possiamo migliorarle, ma adesso dobbiamo seguire questo approccio. Dobbiamo agire
affinché i paesi in via di sviluppo credano a quanto da noi affermato, ossia che lo sviluppo sostenibile è possibile."@it9
"Mr President, ladies and gentlemen, five years ago, in 1997, the Rio + 5 meeting took place in New York. Unfortunately, the delegation representing the European Parliament on that occasion was very small. I was honoured to be one of its members. At the time, the developing countries went as far as to push for the term "sustainable development" to be omitted from the final declaration and merely for the phrase "sustainable economic growth" to be used instead. I understand this position in some ways, because poverty is of course the key issue for the developing countries. When we talk about environmental protection, what we say sometimes lacks credibility. Nonetheless, as the EU, we should keep both aspects – economic and social development, but also environmental protection – in mind, for they are of course connected. For example, the World Bank calculates that if we fail to act on the issue of climate protection, there will be a 1% – 2% drop in GDP in the industrialised countries in the coming years as a result of climate change, but a 10% fall in GDP in the developing countries. This makes it clear that the environment and social and economic development cannot be played off against each other, but are inter-linked.
However – and the developing countries are right in this respect – we must demonstrate that it is possible to organise economic growth and prosperity without doing so at the expense of the environment. In the climate process, for example, we must thus reduce our own emissions before we can impose any obligations on the developing countries. I therefore believe that the time has come to practise what we have always preached and actually implement, in the European Union, the measures which we have consistently called for in our resolutions. There is a great deal of room to criticise the Commission's proposals, for example on emissions trading, and they can certainly be improved upon, but we must pursue this basic approach. We must now act locally if we are to convince the developing countries that sustainable development is possible."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, waarde collega’s. Vijf jaar geleden, in 1997, vond in New York een topconferentie plaats, vijf jaar na Rio. Toen werd het Europees Parlement helaas slechts door een zeer kleine delegatie vertegenwoordigd. Ik had de eer lid te zijn van die kleine delegatie. Destijds hebben de ontwikkelingslanden zelfs geprobeerd om in de slotverklaring helemaal niet meer het begrip “duurzame ontwikkeling” op te nemen, maar alleen nog maar "duurzame economische groei". Ik heb daar wel begrip voor omdat in de ontwikkelingslanden armoede natuurlijk op de voorgrond staat. Wanneer wij spreken over milieubescherming is dat soms een beetje ongeloofwaardig. Desondanks moet de EU beide zaken, economische en sociale ontwikkeling alsmede milieubescherming, in het oog houden want die staan natuurlijk met elkaar in verband. Wanneer er niets wordt gedaan aan bescherming van het klimaat, moeten de geïndustrialiseerde landen volgens berekeningen van de Wereldbank als gevolg van de klimaatverandering de komende jaren rekening houden met een daling van het bruto binnenlands product met 1 à 2 procent en de ontwikkelingslanden zelfs met een daling van 10 procent. Hierdoor wordt duidelijk dat milieu en sociale en economische ontwikkeling niet tegen elkaar uitgespeeld mogen worden, maar dat ze bij elkaar horen.
Maar - en wat dat betreft hebben de ontwikkelingslanden gelijk - wij moeten laten zien dat het mogelijk is om te zorgen voor economische groei en welvaart zonder dat het ten koste gaat van het milieu. Daarom moeten bijvoorbeeld eerst onze emissies omlaag voordat we de ontwikkelingslanden verplichtingen kunnen opleggen. Ik vind dan ook dat wij onze woorden, zowel mondeling geuit als opgenomen in onze besluiten, nu echt gestand moeten doen binnen de Europese Unie. Kritische opmerkingen over de voorstellen van de Commissie mogen, bijvoorbeeld over de handel in emissies, evenals voorstellen om die te veranderen, maar de grondlijn moet wel worden doorgetrokken. Wij moeten nu, in Europa, actie ondernemen om voor de ontwikkelingslanden geloofwaardig te maken dat duurzame ontwikkeling mogelijk is."@nl2
"Senhor Presidente, caros colegas, há cinco anos atrás, em 1997, teve lugar uma cimeira em Nova Iorque, cinco anos depois da Cimeira do Rio. Lamentavelmente, o Parlamento Europeu esteve aí representado por uma delegação muito pequena, que eu tive então a honra de integrar. Nessa ocasião, chegou-se mesmo ao ponto de os países em vias de desenvolvimento tentarem não incluir na declaração final o conceito de “desenvolvimento sustentável”, mas apenas o conceito de “crescimento económico sustentável”, facto que, de algum modo, posso compreender, pois o problema da pobreza figura, naturalmente, em primeiro plano nos países em vias de desenvolvimento. Quando falamos da protecção do meio ambiente, soa por vezes pouco credível. No entanto, enquanto UE, deveríamos ter em mente essas duas vertentes - o desenvolvimento económico e o desenvolvimento social -, mas também a protecção do meio ambiente, pois todos estes aspectos estão interligados. Quando o Banco Mundial prevê, por exemplo, que a não actuação em defesa do clima conduzirá, nos próximos anos, a uma redução situada entre 1 e 2% do produto interno bruto dos países industrializados e que, em consequência da catástrofe climática, o produto interno bruto dos países em vias de desenvolvimento sofrerá um decréscimo de 10%, torna-se evidente que não devemos colocar o meio ambiente, o desenvolvimento social e o desenvolvimento económico uns contra os outros, mas sim ter presente que estes três elementos estão interligados.
Mas não há dúvida - e neste ponto os países em vias de desenvolvimento têm razão - de que devemos demonstrar que é possível organizar o crescimento económico e o bem-estar, sem com isso prejudicar o ambiente. Por isso mesmo, no quadro da protecção do meio ambiente, por exemplo, devemos reduzir as nossas próprias emissões antes de impormos compromissos aos países em vias de desenvolvimento. Por conseguinte, penso que devemos pôr agora em prática, na União Europeia, aquilo que teoricamente sempre sustentámos e que figura também nas nossas resoluções. Assim, há muitos aspectos que podemos criticar nas propostas da Comissão, como, por exemplo, os aspectos relativos ao comércio de direitos de emissão, que poderão realmente ser melhorados, mas haverá sempre que seguir estas linhas de base. Devemos agora actuar no terreno, por forma a que os países em vias de desenvolvimento aprendam connosco que o desenvolvimento sustentável é realmente viável."@pt11
".
Herr talman, kära kolleger! För fem år sedan, 1997, ägde ett toppmöte rum i New York, fem år efter Rio. Då företräddes Europaparlamentet tyvärr bara av en mycket liten delegation. Jag hade äran att vara en del av denna lilla delegation. Den gången gick det så långt, att u-länderna inte ens försökte att skriva in begreppet ”hållbar utveckling” i slutförklaringen, utan endast ”hållbar ekonomisk tillväxt”. Jag har viss förståelse för det, eftersom fattigdomen ju kommer i första hand i u-länderna. När vi talar om miljöskydd är det ibland inte helt trovärdigt. Från EU:s sida bör vi ändå fokusera på båda sidorna, den ekonomiska och den sociala utvecklingen, men även miljöskyddet eftersom de hör ihop. Världsbanken räknar t.ex. ut för oss, att BNP kommer att minska med 1–2 procent de kommande åren p.g.a. klimatkatastrofer till följd av att vi inte agerar på klimatskyddets område, men att motsvarande minskning i u-länderna kommer att uppgå till 10 procent. Det visar tydligt att man inte får spela ut miljö och social och ekonomisk utveckling mot varandra, utan att de hör ihop.
Men – och det har u-länderna rätt i – vi måste först visa att det går att organisera ekonomisk tillväxt och välstånd på ett sådant sätt att det inte sker på bekostnad av miljön. Därför måste vi exempelvis inom klimatskyddet minska våra utsläpp först innan vi kan ålägga u-länderna några förpliktelser. Därför anser jag att vi i Europeiska unionen nu skall genomföra det som vi alltid sagt i teorin och vad som står i våra resolutioner. Följaktligen kan man kritisera mycket i kommissionens förslag, t.ex. om utsläppshandel. Förslagen kan förbättras men man måste följa denna princip. Vi måste nu handla på plats så att u-länderna över huvud taget tror oss när vi menar att hållbar utveckling är möjlig."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples