Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-15-Speech-3-269"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020515.10.3-269"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Herr Präsident! Der vorliegende Bericht ist ein Beitrag zur Revision der Verträge, ein Beitrag auch zu einer europäischen Verfassung. Verfassungsentwürfe entstehen immer in politischen Zusammenhängen und umfassen strategische und taktische Ziele und Überlegungen, aber auch machtpolitische Fragen. Bereits der Spinelli-Entwurf 1984 nahm sich der Zuständigkeiten der Union und der Arbeitsteilung zwischen Union und Mitgliedstaaten an, wie das der Bericht Lamassoure zu Recht heute tut. Allerdings hat die Kompetenzfrage an Bedeutung gewonnen. Das gilt insbesondere für den Bereich der Wirtschaftsverfassung und Wirtschaftsgesetzgebung.
Wenn die europäische Wirtschaftspolitik Erfolg und das europäische Gesellschaftsmodell Bestand haben soll, muss die eigene Zuständigkeit der Union für die wichtigen Bereiche Binnenmarkt im umfassenden Sinne, die vier Freiheiten, nämlich Finanzdienstleistungen, Wettbewerb, Zoll und Währungspolitik, erhalten bleiben. Das unterstreicht der Bericht zu Recht.
Demokratisch und legitimatorisch unzureichend sind nach Auffassung des Ausschusses für Wirtschaft und Währung im Bericht die Kompetenzabgrenzungen, und zwar bei der Koordinierung von Politiken. Die Erfahrung im Bereich der Koordinierung von Wirtschaftspolitiken unterstreicht die Notwendigkeit einer eigenen Zuständigkeit der Union für die Koordinierung, um die bisherigen Unzulänglichkeiten aufzufangen. Es geht nicht nur um demokratische Kontrolle, die hier durch das Europäische Parlament ausgeübt werden soll, nein, es geht darum, endlich bei der Koordinierung von Politiken - und ganz konkret bei der Koordinierung von Wirtschaftspolitiken - von einer negativen zu einer positiven Koordinierung der Politiken zu kommen.
Positive Koordinierung der Politiken erfordert sowohl eindeutige demokratische Legitimationen als auch eine einseitige Umsetzung. Die Grundzüge der Wirtschaftspolitik als Beispiel sollten daher vom Rat und vom Europäischen Parlament gemeinsam festgesetzt werden, gestützt auf einen formellen Vorschlag der Kommission. Dies wäre ein Beispiel auch für andere Politikbereiche, in denen Koordinierung geübt werden muss und sollte. Die Befugnis, ja sogar die moralische Verpflichtung, einen so weit reichenden Rahmen im Interesse des wirtschaftlichen Wohlergehens zu organisieren, ist im Grundsatzkapitel der Europäischen Union verankert, wenn wir zu den Tätigkeiten der Union die Einführung einer Wirtschaftspolitik zählen, die auf der Festlegung gemeinsamer Ziele beruht und wo insbesondere eine harmonische, ausgewogene und nachhaltige Entwicklung des Wirtschaftslebens, ein hohes Beschäftigungsniveau und ein beständiges, nicht inflationäres Wachstum, aber auch sozialer Schutz organisiert werden kann und muss. Im Sinne des Prozesses von Lissabon plädiere ich sehr stark dafür, dass das Europäische Parlament sich für eine Koordinierung von Politiken ausspricht, die auch wirklich diesen Namen verdient und die deutlich macht, dass Politiken im gemeinsamen Interesse nur dann erfolgreich sein können, wenn der Gemeinsinn auch sichtbar wird."@de7
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, denne betænkning er et bidrag til revisionen af traktaterne, og også et bidrag til en europæisk forfatning. Forfatningsudkast opstår altid i politiske sammenhænge og omfatter strategiske samt taktiske mål og overvejelser, men også magtpolitiske spørgsmål. Allerede Spinelli-betænkningen fra 1984 beskæftigede sig med Unionens kompetencer og arbejdsdelingen mellem Unionen og medlemsstaterne, således som hr. Lamassoures betænkning med rette gør i dag. Kompetencespørgsmålet er unægtelig blevet endnu vigtigere. Det gælder navnlig med hensyn til den økonomiske forfatning og økonomisk lovgivning.
Hvis den europæiske økonomiske politik skal have succes, og den europæiske samfundsmodel fortsat skal bestå, skal Unionens egenkompetence på de vigtige områder som det indre marked i bred forstand, de fire friheder, nemlig finansielle tjenester, konkurrence, toldpolitik og den monetære politik, bevares. Det understreger betænkningen med rette.
Udvalget om Økonomi og Valutaspørgsmål er af den opfattelse, at kompetenceafgrænsningerne er demokratisk og legitimistisk utilstrækkelige i betænkningen, særligt med hensyn til samordningen af politikkerne. Erfaringen med samordningen af økonomiske politikker understreger nødvendigheden af Unionens egenkompetence til samordning for at kompensere for utilstrækkelighederne hidtil. Det handler ikke kun om demokratisk kontrol, som Europa-Parlamentet her skal udøve, nej, det handler om endelig at komme væk fra en negativ og hen til en positiv samordning af politikkerne - helt konkret ved samordningen af de økonomiske politikker.
En positiv samordning af politikkerne kræver både en klar demokratisk legitimitet og en ensidig gennemførelse. De brede økonomiske retningslinjer bør derfor som eksempel fastlægges af Rådet og Europa-Parlamentet i fællesskab på grundlag af et formelt forslag fra Kommissionen. Det ville være et eksempel også for andre politiske områder, hvor der må og bør ske samordning. Bemyndigelsen, eller den moralske forpligtelse, til at organisere en så vidtrækkende ramme i det økonomiske velfærds interesse, er nedfældet i kapitlet om principperne for Den Europæiske Union, hvis vi til Unionens aktiviteter henregner gennemførelsen af en økonomisk politik, der bygger på fastlæggelsen af fælles mål, og hvor der navnlig kan og skal organiseres en harmonisk, afbalanceret og bæredygtig udvikling af den økonomiske virksomhed, et højt beskæftigelsesniveau og en bæredygtig, ikke-inflationær vækst, men også et socialt beskyttelsesniveau. I overensstemmelse med Lissabon-processen plæderer jeg meget stærkt for, at Europa-Parlamentet går ind for en samordning af politikker, som også virkelig fortjener denne betegnelse og som afspejler, at politikker kun kan opnå succes i fællesskabets interesse, hvis fællesskabsånden også bliver synlig."@da1
"Κύριε Πρόεδρε, η παρούσα έκθεση αποτελεί μία συμβολή στην αναθεώρηση των Συνθηκών και σε ένα ευρωπαϊκό σύνταγμα. Τα σχέδια συνταγμάτων δημιουργούνται πάντα μέσα σε πολιτικό πλαίσιο και περιλαμβάνουν στρατηγικούς και τακτικούς στόχους και προβληματισμούς, αλλά και θέματα πολιτικής ισχύος. Ήδη το 1984 το σχέδιο Spinelli ασχολήθηκε με τις αρμοδιότητες της Ένωσης και την κατανομή καθηκόντων μεταξύ Ένωσης και κρατών μελών, όπως δικαιολογημένα κάνει και σήμερα η έκθεση Lamassoure. Όμως, το ζήτημα των αρμοδιοτήτων έχει αποκτήσει μεγαλύτερη σημασία. Τούτο ισχύει ιδίως για το σύνταγμα και τη νομοθεσία στον τομέα της οικονομίας.
Εάν θέλουμε να έχει η ευρωπαϊκή οικονομική πολιτική επιτυχία και το ευρωπαϊκό κοινωνικό μοντέλο διάρκεια, πρέπει να διατηρηθεί η ιδία αρμοδιότητα της Ένωσης στους σημαντικούς τομείς της εσωτερικής αγοράς με την ευρεία της έννοια, τις τέσσερις ελευθερίες, δηλαδή τις χρηματοπιστωτικές υπηρεσίες, τον ανταγωνισμό, την τελωνειακή πολιτική και την πολιτική ανταγωνισμού. Τούτο υπογραμμίζεται δικαίως στην έκθεση.
Κατά την άποψη της Επιτροπής Οικονομικής και Νομισματικής Επιτροπής, ο διαχωρισμός των αρμοδιοτήτων είναι ανεπαρκής από άποψη δημοκρατικότητας και νομιμοποίησης, συγκεκριμένα ως προς τον συντονισμό των πολιτικών. Η πείρα στον τομέα του συντονισμού των οικονομικών πολιτικών υπογραμμίζει την ανάγκη να υπάρχει ιδία αρμοδιότητα της Ένωσης για τον συντονισμό, προκειμένου να αντιμετωπισθούν οι μέχρι τώρα ελλείψεις. Το ζητούμενο δεν είναι μόνο ο δημοκρατικός έλεγχος, που πρέπει να ασκείται εδώ από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Όχι, το ζητούμενο είναι να περάσουμε επιτέλους από έναν αρνητικό σε έναν θετικό συντονισμό των πολιτικών – και μάλιστα εντελώς συγκεκριμένα όσον αφορά τον συντονισμό των οικονομικών πολιτικών.
Ο θετικός συντονισμός των πολιτικών απαιτεί τόσο σαφή δημοκρατική νομιμοποίηση όσο και ενιαία εφαρμογή. Οι βασικές γραμμές της οικονομικής πολιτικής, για παράδειγμα, θα πρέπει να ορίζονται από κοινού από το Συμβούλιο και το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο βάσει μίας επίσημης πρότασης της Επιτροπής. Αυτό το παράδειγμα θα μπορούσε να ισχύσει και για άλλους τομείς της πολιτικής όπου θα ήταν καλό και αναγκαίο να εφαρμόζεται συντονισμός. Η αρμοδιότητα, και μάλιστα η ηθική υποχρέωση δημιουργίας ενός τόσο ευρέως πλαισίου προς το συμφέρον της οικονομικής ευημερίας, έχει θεμελιωθεί στο Κεφάλαιο Αρχών της Συνθήκης ΕΚ, εφ’ όσον συγκαταλέγουμε μεταξύ των δραστηριοτήτων της Ένωσης την καθιέρωση μίας οικονομικής πολιτικής, η οποία βασίζεται στον ορισμό κοινών στόχων και με την οποία μπορεί και πρέπει να επιτευχθεί ιδίως η αρμονική, ισορροπημένη και αειφόρος ανάπτυξη οικονομικών δραστηριοτήτων, υψηλό επίπεδο απασχόλησης, αειφόρος και αντιπληθωριστική ανάπτυξη, αλλά και κοινωνική προστασία. Σύμφωνα με το πνεύμα της διαδικασίας της Βαρκελώνης, συνηγορώ θερμά υπέρ του να τοποθετηθεί θετικά το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο απέναντι σε έναν συντονισμό των πολιτικών που θα αξίζει πραγματικά αυτό το όνομα και θα καθιστά σαφές ότι οι πολιτικές μπορούν τότε μόνο να είναι επιτυχείς και προς το κοινό συμφέρον, όταν είναι επίσης ορατό ότι υπάρχει ομοθυμία."@el8
"Mr President, this report is intended as a contribution to the revision of the Treaties and as a contribution to a European constitution. Draft constitutions are always politically motivated and include strategic and tactical objectives and considerations as well as aspects of power politics. The Spinelli draft back in 1984 accepted the competences of the EU and the division of labour between the EU and the Member States, just as the Lamassoure report quite rightly does today. And the question of competences is even more important now, especially in the area of the economic constitution and economic legislation.
If European economic policy is to be a success and the European social model is to subsist, the competence of the Union in the important areas of the internal market in the broadest sense, the four freedoms – namely financial services, competition, customs and monetary policy – must be retained and the report rightly emphasises this.
The Committee on Economic and Monetary Affairs considers that the division of competences in the report is lacking in democratic legitimacy as far as policy coordination is concerned. We already know from experience with economic policy coordination that competence for coordination needs to rest with the Union if we are to avoid previous shortcomings. It is not just a question of the democratic control which needs to be exercised by the European Parliament here; no, what we are trying to do as far as policy coordination is concerned – especially economic policy coordination – is to move from negative to positive policy coordination.
Positive policy coordination requires both clear democratic legitimacy and unified implementation. The broad economic guidelines, for example, ought therefore to be set jointly by the Council and the European Parliament, based on a formal proposal from the Commission. This would then serve as an example for other political areas in which coordination should and must be exercised. The authority, indeed the moral obligation, to set up such a far-reaching framework in the interest of economic welfare is provided by the Principles chapter of the EC Treaty, which lists among Union activities the adoption of an economic policy based on the definition of common objectives which can and must achieve, in particular, harmonious, balanced and sustainable development of economic activities, a high level of employment and sustainable, non-inflationary growth, as well as social protection. In keeping with the Lisbon process, I am calling in the strongest possible terms for the European Parliament to come down in favour of policy coordination which deserves to be described as such and which makes it quite clear that policies in the general interest can only succeed if the common interest factor is also visible."@en3
"(DE) Señor Presidente, el presente informe es una contribución a la revisión de los Tratados y también a una constitución europea. Los proyectos constitucionales nacen siempre en un contexto político e incluyen consideraciones y objetivos estratégicos y prácticos, pero también aspectos relacionados con la política del poder. El proyecto Spinelli de 1984 ya se ocupaba de las competencias de la Unión y del reparto de tareas entre ésta y los Estados miembros, como también lo hace acertadamente ahora el informe Lamassoure. El tema de las competencias ha ganado, no obstante, en importancia y esto es particularmente cierto en el ámbito de la constitución y la legislación económicas.
Para que la política económica europea tenga éxito y el modelo social europeo pueda perdurar es necesario mantener las competencias propias de la Unión en los ámbitos importantes del mercado interior en sentido amplio, en relación con las cuatro libertades, esto es, en cuanto a la política en materia de servicios financieros, de competencia, de aranceles y monetaria. Así lo destaca acertadamente el informe.
En opinión de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios, la delimitación de competencias que presenta el informe es insuficiente desde el punto de vista democrático y de la legitimación, concretamente en lo que respecta a la coordinación de las políticas. La experiencia en el ámbito de la coordinación de las políticas económicas pone de relieve la necesidad de una responsabilidad específica de la Unión en materia de coordinación, que mitigue las insuficiencias que se han registrado hasta ahora. No se trata sólo del control democrático que se debería ejercer desde el Parlamento Europeo en este contexto, sino también de la necesidad de pasar por fin de un enfoque negativo a uno positivo en el ámbito de la coordinación de las políticas y, muy concretamente, de la coordinación de las políticas económicas.
Una coordinación positiva de las políticas exige tanto unas legitimaciones democráticas claras como también una aplicación unilateral. El Parlamento Europeo y el Consejo deberían establecer, por lo tanto, conjuntamente las líneas generales de la política económica, por ejemplo, sobre la base de una propuesta formal de la Comisión. Esto podría servir también de ejemplo para las políticas en otros ámbitos en los que es necesario y se debería establecer una coordinación. La facultad e incluso la obligación moral de organizar un contexto tan amplio en interés del bien económico común está enraizada en el capítulo de principios de la Unión Europea, que incluye entre las actividades de la Unión la introducción de una política económica basada en la definición de unos objetivos comunes y que permita –y debe permitir– organizar, en particular, un desarrollo armónico, equilibrado y sostenible de la actividad económica, un alto nivel de empleo y un crecimiento no inflacionario continuado, pero también la protección social. Yo les insto encarecidamente, en la línea del proceso de Lisboa, a que el Parlamento Europeo se manifieste a favor de una coordinación de las políticas verdaderamente digna de tal nombre y que deje claro que las políticas a favor del interés común sólo pueden tener éxito si también queda patente su sentido comunitario."@es12
"Arvoisa puhemies, käsiteltävänä oleva mietintö on perussopimusten uudistamista koskeva puheenvuoro sekä Euroopan unionin perustuslakia koskeva puheenvuoro. Perustuslakiluonnokset syntyvät aina poliittisissa yhteyksissä, ja niihin sisältyy strategisia ja taktisia tavoitteita ja pohdintoja, mutta myös valtapoliittisia kysymyksiä. Jo Spinellin luonnoksessa vuonna 1984 hyväksyttiin unionin toimivalta ja unionin ja jäsenvaltioiden välinen työnjako, kuten Lamassouren mietinnössäkin nyt perustellusti tehdään. Toimivaltakysymyksen merkitys on tosin lisääntynyt. Tämä koskee erityisesti talousjärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä ja taloudellista lainsäädäntöä.
Jos Euroopan talouspolitiikan halutaan tuottavan hyvää tulosta ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin halutaan säilyvän, unionin oman toimivallan on rajoituttava tärkeille aloille eli sisämarkkinoille laajassa merkityksessä, neljään vapauteen, nimittäin rahoituspalveluihin, kilpailupolitiikkaan, tullipolitiikkaan ja rahapolitiikkaan. Mietinnössä korostetaan aiheellisesti tätä.
Demokratian ja lainsäädännön kannalta riittämätöntä on mietinnössä talous- ja raha-asioiden valiokunnan mielestä toimivallan jakaminen politiikkojen koordinoinnin yhteydessä. Talouspolitiikkojen koordinoinnista saadut kokemukset korostavat unionin oman toimivallan tarvetta koordinoinnissa, jotta tähänastisista ongelmista päästäisiin. Ei ole kyse vain demokraattisesta valvonnasta, jota Euroopan parlamentin on tarkoitus harjoittaa, vaan kyse on siitä, että politiikkojen koordinoinnissa ja konkreettisesti talouspolitiikkojen koordinoinnissa on siirryttävä negatiivisesta koordinoinnista positiiviseen koordinointiin.
Politiikkojen positiivinen koordinointi vaatii sekä selkeää demokraattista legitimiteettiä että yhdenmukaistettua täytäntöönpanoa. Esimerkiksi laajat taloudelliset suuntaviivat pitäisi määrätä neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteisellä päätöksellä, joka perustuu Euroopan komission laatimaan viralliseen luonnokseen. Se olisi esimerkki muillekin politiikan aloille, joilla pitäisi harjoittaa koordinointia. Mainittujen taloudellista hyvinvointia edistävien laajojen puitteiden järjestämisen mandaatti ja itse asiassa myös moraalinen velvoite sisältyvät EU:n perustamissopimuksen periaateosaan, jos unionin tehtäväksi määritellään sellaisen talouspolitiikan käyttöönottaminen, joka perustuu yhteisten tavoitteiden määrittelemiseen ja jonka tarkoituksena on erityisesti edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä, työllisyyden korkeaa tasoa sekä kestävää kasvua, joka ei edistä rahan arvon alenemista, sekä sosiaalista suojelua. Lissabonin prosessin tavoitteiden mukaisesti vetoan voimakkaasti sen puolesta, että Euroopan parlamentti tukee politiikkojen koordinointia, joka tosiaan tarkoittaa koordinointia ja joka tekee selväksi, että yhteistä etua edistävät politiikat voivat onnistua vain, kun yhteinen etu on myös nähtävissä."@fi5
"Monsieur le Président, le présent rapport est une contribution à la révision des Traités, et aussi une contribution à une Constitution européenne. Les projets de Constitution naissent toujours dans des contextes politiques et comprennent des objectifs stratégiques et tactiques, mais aussi des questions de pouvoir politique. Le projet Spinelli abordait dès 1984 les compétences de l’Union et la répartition du travail entre Union et États membres, comme le fait aujourd’hui, avec raison, le rapport Lamassoure. Toutefois, la question des compétences a gagné en importance. Cela est notamment valable pour les domaines de la Constitution économique et de la législation économique.
Si la politique économique européenne et le modèle européen de société doivent perdurer, les compétences de l’Union dans les importants domaines que sont le marché unique au sens large, les quatre libertés, à savoir services financiers, concurrence, douanes et politique monétaire, doivent être préservées. Le rapport le souligne fort justement.
De l’avis de la commission économique et monétaire, les délimitations de compétences telles que définies dans le rapport, dans la coordination des politiques, sont insuffisantes du point de vue démocratique et de la légitimité. L’expérience en matière de coordination des politiques économiques souligne la nécessité de compétences propres à l’Union en matière de coordination, afin de remédier aux insuffisances constatées jusqu’à présent. Il n’est pas simplement question du contrôle démocratique, qui doit être, en l’occurrence, exercé par le Parlement européen, non, il s’agit d’abandonner une coordination négative pour aboutir à une coordination positive, et ce d’une manière tout à fait concrète, des politiques économiques.
Une coordination positive des politiques exige aussi bien des légitimations démocratiques claires qu’une mise en œuvre sans ambiguïté. Les caractéristiques fondamentales d’une
politique économique exemplaire devraient donc être fixées en commun par le Conseil et le Parlement européen, en s’appuyant sur une proposition formelle de la Commission. Ce serait aussi un exemple pour d’autres domaines politiques dans lesquels une coordination devrait ou doit avoir lieu. L’habilitation à organiser un cadre si large dans l’intérêt de la prospérité économique, voire l’obligation morale de le faire, est solidement inscrite au chapitre des principes de l’Union européenne, si nous comptons au nombre des activités de l’Union l’introduction d’une politique économique reposant sur l’établissement d’objectifs communs et dans laquelle, notamment, il est possible et même nécessaire d’organiser une évolution harmonieuse, équilibrée et durable de la vie économique, un niveau élevé de l’emploi et une croissance durable et non inflationniste, mais aussi la protection sociale. Dans l’esprit du processus de Lisbonne, je plaide vigoureusement pour que le Parlement européen se prononce en faveur d’une coordination des politiques qui soit vraiment digne de ce nom, et qui montre que les politiques ne peuvent réussir dans l’intérêt de tous que si le sens de l’intérêt général est visible."@fr6
"Signor Presidente, la presente relazione vuole offrire un contributo alla discussione sulla revisione dei Trattati e sulla nascita di una Costituzione europea. I progetti di costituzione nascono sempre all'interno di determinati contesti politici e tengono conto di riflessioni, obiettivi strategici e tattici, nonché di rapporti politici di potere. Già nel 1984, col progetto Spinelli, ci si occupava delle competenze dell'Unione e della ripartizione dei compiti tra Unione e Stati membri, proprio come fa oggi, a buon diritto, la relazione Lamassoure. Tuttavia la questione delle competenze ha assunto maggiore importanza, soprattutto per quanto riguarda la Costituzione e la legislazione in materia economica.
Se vogliamo che la politica economica europea dia risultati positivi e che il modello sociale europeo mantenga stabilità, devono restare di competenza dell'Unione gli importanti settori del mercato interno, nel senso ampio del termine, e le sue quattro libertà, vale a dire servizi finanziari, concorrenza, dogana, politica monetaria, come sottolineato a ragione nella relazione.
Secondo la commissione per i problemi economici e monetari, nella relazione sono insufficienti sotto l'aspetto della democrazia e della legittimità le delimitazioni delle competenze in materia di coordinamento delle politiche. Dalle esperienze acquisite nell'ambito del coordinamento delle politiche economiche emerge la necessità di una competenza autonoma dell'Unione in tale materia, per recuperare le inadeguatezze del passato. Non si tratta solo del controllo democratico che spetta al Parlamento europeo, no, si tratta di passare, nell'ambito del coordinamento delle politiche economiche, da un tipo di coordinamento negativo ad uno positivo.
Il coordinamento positivo delle politiche richiede sia una legittimazione chiara e democratica che un'attuazione uniforme. Pertanto gli indirizzi economici di massima - per fare un esempio - dovrebbero essere definiti congiuntamente dal Consiglio e dal Parlamento europeo, sulla base di una proposta formale elaborata dalla Commissione europea. Ciò rappresenterebbe un esempio anche per altri settori politici, dove occorre, anzi è d'obbligo, sperimentare il coordinamento. La competenza, o meglio l'obbligo morale, di contemplare riforme di così ampia portata nell'interesse del benessere economico sono previsti dal capitolo fondamentale del Trattato CE, il quale elenca tra le attività dell'Unione l'adozione di una politica economica fondata sulla definizione di obiettivi
comuni, al fine di realizzare, in particolare, uno sviluppo armonioso, equilibrato e sostenibile delle attività economiche, una crescita sostenibile e non inflazionistica ed un elevato livello di occupazione e di protezione sociale. Ai fini del processo di Lisbona, auspico fermamente che il Parlamento si pronunci a favore di un coordinamento delle politiche che sia degno di questo nome e che metta in chiaro che le politiche portate avanti nell'interesse comune possono dare risultati positivi soltanto se tale interesse emerge visibilmente."@it9
"Mr President, this report is intended as a contribution to the revision of the Treaties and as a contribution to a European constitution. Draft constitutions are always politically motivated and include strategic and tactical objectives and considerations as well as aspects of power politics. The Spinelli draft back in 1984 accepted the competences of the EU and the division of labour between the EU and the Member States, just as the Lamassoure report quite rightly does today. And the question of competences is even more important now, especially in the area of the economic constitution and economic legislation.
If European economic policy is to be a success and the European social model is to subsist, the competence of the Union in the important areas of the internal market in the broadest sense, the four freedoms – namely financial services, competition, customs and monetary policy – must be retained and the report rightly emphasises this.
The Committee on Economic and Monetary Affairs considers that the division of competences in the report is lacking in democratic legitimacy as far as policy coordination is concerned. We already know from experience with economic policy coordination that competence for coordination needs to rest with the Union if we are to avoid previous shortcomings. It is not just a question of the democratic control which needs to be exercised by the European Parliament here; no, what we are trying to do as far as policy coordination is concerned – especially economic policy coordination – is to move from negative to positive policy coordination.
Positive policy coordination requires both clear democratic legitimacy and unified implementation. The broad economic guidelines, for example, ought therefore to be set jointly by the Council and the European Parliament, based on a formal proposal from the Commission. This would then serve as an example for other political areas in which coordination should and must be exercised. The authority, indeed the moral obligation, to set up such a far-reaching framework in the interest of economic welfare is provided by the Principles chapter of the EC Treaty, which lists among Union activities the adoption of an economic policy based on the definition of common objectives which can and must achieve, in particular, harmonious, balanced and sustainable development of economic activities, a high level of employment and sustainable, non-inflationary growth, as well as social protection. In keeping with the Lisbon process, I am calling in the strongest possible terms for the European Parliament to come down in favour of policy coordination which deserves to be described as such and which makes it quite clear that policies in the general interest can only succeed if the common interest factor is also visible."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, het onderhavige verslag levert een bijdrage aan de herziening van de Verdragen en aan een Europese grondwet. Grondwetsontwerpen ontstaan altijd in politiek verband en omvatten strategische en tactische doelstellingen, en overwegingen en kwesties op het gebied van de politieke macht. In het ontwerp-Spinelli uit 1984 werd reeds gesproken over de afbakening van de bevoegdheden tussen de Europese Unie en de lidstaten, en dat gebeurt eveneens vandaag, terecht, in het verslag-Lamassoure.
Als wij willen dat het Europees economisch beleid en het Europese sociale model blijven behouden, moet de Unie haar bevoegdheden handhaven voor een aantal belangrijke onderdelen van de interne markt in de brede zin van het woord. Het gaat hierbij om de vier vrijheden, namelijk het beleid voor de financiële diensten, het mededingingsbeleid, het douanebeleid en het economisch beleid. Dat wordt in het verslag terecht benadrukt.
Volgens de Economische en Monetaire Commissie is de afbakening van de bevoegdheden in het verslag niet voldoende op democratische en juridische regels gebaseerd. Dat geldt met name voor het coördineren van de beleidsterreinen. Onze ervaring op het gebied van de coördinatie van de economische beleidsterreinen leert ons hoe belangrijk het is dat de Unie haar eigen bevoegdheden behoudt bij het coördineren, om de gebreken die er tot dusver waren te kunnen ondervangen. Het gaat niet alleen om de democratische controle door het Europees Parlement. Het doel is veeleer om bij de coördinatie van de beleidsterreinen - met name op het gebied van de economie - een negatieve coördinatie te veranderen in een positieve coördinatie.
Een positieve coördinatie van de beleidsterreinen vereist zowel een duidelijke democratische legitimiteit als een eenzijdige uitvoering. De globale richtsnoeren van het economisch beleid moeten bijvoorbeeld door de Raad en het Europees Parlement samen worden vastgesteld en gebaseerd zijn op een formeel voorstel van de Commissie. Dat zou als voorbeeld kunnen dienen voor andere beleidsterreinen die eveneens gecoördineerd moeten worden. Dit is een recht, of zelfs morele plicht die aan het begin van het Verdrag tot oprichting van de Europese Unie is vastgelegd en betekent dat een zo breed mogelijk kader in het belang van de economische welvaart moet worden verwezenlijkt, als de Unie tenminste een economisch beleid wil hebben dat is gebaseerd op gemeenschappelijke doelstellingen en met name een harmonieuze, evenwichtige en duurzame ontwikkeling van de economie, een hoge bezettingsgraad, een duurzame groei zonder inflatie en sociale zekerheid. Met het oog op het proces van Lissabon pleit ik er zeer sterk voor dat het Europees Parlement zich voor een coördinatie van de beleidsterreinen uitspreekt en dat er daadwerkelijk sprake is van coördinatie. Dat zou immers aangeven dat de beleidsterreinen die het gemeenschappelijk belang dienen slechts succesvol kunnen zijn, als de gemeenschapszin duidelijk aanwezig is."@nl2
"Senhor Presidente, o relatório em apreço constitui tanto um contributo para a revisão dos Tratados, como para uma Constituição europeia. Os projectos de Constituição surgem sempre em contextos políticos e englobam não só objectivos e reflexões estratégicos e tácticos, mas também questões de poder. O projecto Spinelli, em 1984, já se tenha debruçado sobre as competências da União e a repartição do trabalho entre a União e os Estados-Membros, tal como faz hoje, acertadamente, o relatório Lamassoure. No entanto, a importância da questão das competências aumentou. Isto aplica-se sobretudo ao domínio da constituição económica e da legislação económica.
Se se quer que a política económica europeia e o modelo social europeu subsistam, é necessário que se mantenha a competência específica da União para os domínios importantes do Mercado Interno, em sentido amplo, para as “quatro liberdades”, isto é, serviços financeiros, política de concorrência, política aduaneira e monetária. O relatório sublinha isto acertadamente.
Na opinião da Comissão dos Assuntos Económicos e Monetários, o relatório é insatisfatório em termos democráticos e de legitimação, no que diz respeito às delimitações de competências, concretamente, na coordenação de políticas. A experiência no domínio da coordenação de políticas económicas acentua a necessidade de a União possuir uma competência específica para a coordenação, a fim de atenuar as deficiências actuais. Não se trata apenas do exercício de um controlo democrático por parte do Parlamento Europeu, não, trata-se de passar, finalmente, de uma coordenação negativa das políticas para uma coordenação positiva – concretamente, na coordenação de políticas económicas.
Uma coordenação positiva das políticas exige tanto uma legitimação democrática inequívoca como uma aplicação unilateral. Por conseguinte, os traços fundamentais da política económica, por exemplo, deveriam ser definidos conjuntamente pelo Conselho e pelo Parlamento Europeu, baseando-se numa proposta formal da Comissão. Tal constituiria um exemplo também para outros domínios políticos nos quais é necessária e desejável a prática da coordenação. A competência, se não mesmo a obrigação moral de organizar um quadro tão amplo no interesse do bem-estar económico, está consagrada no capítulo dos princípios da União Europeia, se contarmos entre as actividades da União a introdução de uma política económica baseada na definição de objectivos comuns e no contexto da qual pode e deve ser organizado sobretudo um desenvolvimento harmonioso, equilibrado e sustentado da vida económica, um elevado nível de emprego e um crescimento permanente, não inflacionista, mas também uma protecção social. Defendo
veementemente, no sentido do processo de Lisboa, que o Parlamento Europeu se pronuncie a favor de uma coordenação de políticas que mereça, realmente, esse nome e que torne claro que as políticas que perseguem interesses comuns só podem ser bem sucedidas se o espírito comunitário também se tornar visível."@pt11
"Herr talman! Föreliggande betänkande är ett bidrag till att revidera fördragen och ett bidrag till en europeisk författning. Författningsförslag kommer alltid till i politiska sammanhang och omfattar strategiska och taktiska mål och funderingar, men även maktpolitiska frågor. Redan Spinellis förslag från 1984 handlade om unionens befogenheter och arbetsfördelningen mellan union och medlemsstater, vilket även Lamassoures betänkande helt riktigt gör i dag. Frågan om kompetens har dock vuxit i betydelse. Detta gäller särskilt betänkandet om ekonomisk författning och ekonomisk lagstiftning.
Om den europeiska ekonomiska politiken skall lyckas och den europeiska samhällsmodellen bli varaktig, måste befogenheterna på de viktiga områdena inre marknad i en vidare mening, de fyra friheterna, nämligen finansiella tjänster, konkurrens, tull och valutapolitik ligga kvar hos unionen. Detta betonas också i betänkandet.
Enligt utskottet för ekonomi och valutafrågor är befogenhetsfördelningen i betänkandet bristfällig både vad gäller demokrati och legitimering, närmare bestämt i samordningen av de olika politikområdena. Erfarenheterna av samordningen av de ekonomiska politikområdena understryker nödvändigheten av en egen befogenhet för unionen när det gäller samordningen för att dämpa hittillsvarande brister. Det handlar inte enbart om en demokratisk kontroll som Europaparlamentet skall utöva, nej, det handlar om att äntligen komma bort från en negativ till en positiv samordning av politikområdena – och helt konkret handlar det om samordningen av de olika finanspolitiska områdena.
En positiv samordning av politikområdena kräver både entydiga demokratiska befogenheter och en ensidig tillämpning. Därför bör till exempel grunddragen i den ekonomiska politiken fastställas gemensamt av rådet och Europaparlamentet efter ett formellt förslag från kommissionen. Detta vore ett exempel att ta efter även på andra politiska områden som skall och som bör samordnas. Befogenheten, ja den rentav moraliska skyldigheten att med tanke på det ekonomiska välbefinnandet utarbeta en så omfattande ram, är förankrat i kapitlet om Europeiska unionens grundsats, om vi till unionens verksamhet räknar införandet av en ekonomisk politik som vilar på de gemensamma målen och som framför allt kräver organisering av en harmonisk, balanserad och hållbar utveckling i näringslivet, en hög sysselsättningsnivå och en beständig, icke-inflationistisk tillväxt och inte minst ett socialt skydd. Med stöd i Lissabonprocessen vill jag uppmana Europaparlamentet att ta ställning för en samordning som verkligen är värd sitt namn och som visar att de politiska områdena som står i allmänhetens intresse endast lyckas om den gemensamma tanken synliggörs."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Verfasserin der Stellungnahme des mitberatenden Ausschusses für Wirtschaft und Währung. -"7
"ponente de opinión de la Comisión de Asuntos Económicos y Monetarios. –"12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples