Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-15-Speech-3-137"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-05-15"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Lähi-idän tilanne4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020515.7.3-137"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-05-15-Speech-3-1384
lpv:spoken text	"Señor Presidente, en la tarde de hoy querría exponer las últimas impresiones de la situación en Oriente Medio desde los tres aspectos que a mi juicio son más importantes: la situación la seguridad en el futuro y la reconstrucción, y las perspectivas políticas que a lo largo de los próximos meses pueden desarrollarse, bien sea a través de una conferencia internacional o a través de algún otro sistema. A lo largo de todo el mes de mayo trabajaremos sin parar para intentar que a primeros de junio se pueda poner en marcha algún tipo de iniciativa política que nos acerque a la paz definitiva. Todo esto ya casi forma parte del pasado. Lo importante ahora es que nos centremos en el futuro. ¿Qué podemos hacer desde este momento, en esta ventana de oportunidad desgraciadamente estrecha que ahora existe, para tratar de avanzar en la dirección correcta? Como saben ustedes, estamos trabajando en el ámbito de lo que se ha dado en llamar el Cuarteto, es decir, la Unión Europea, los Estados Unidos, el Secretario General de las Naciones Unidas y la Federación Rusa. Estamos trabajando sobre el terreno todos los días y en las capitales, prácticamente también, a diario. Para darles una idea, ayer por la mañana tuve la ocasión de reunirme en Reykjavik con el Secretario de Estado norteamericano, Sr. Powell, y con el Sr. Ivanov para seguir trabajando en el desarrollo del proceso. Durante este mes queremos trabajar en tres direcciones distintas. En primer lugar, trataremos de recomponer los elementos de seguridad en la Autoridad Palestina. No va a ser fácil, pero vamos a poner todo el empeño en que se pueda conseguir una recuperación y una relegitimación -que me parece también importante- de los elementos de seguridad de la Autoridad Palestina. En segundo lugar, hay que hacer todo lo posible para que la Autoridad Palestina, aprovechando -si me permite la expresión- la catástrofe en la que ha vivido, pueda resurgir de una manera nueva, con un nuevo impulso, de una manera reformada. A ese proceso de reforma de la Autoridad Palestina estamos destinando todos los esfuerzos, no solamente el Cuarteto, sino también instituciones de otros países, como Canadá o Japón. Nos gustaría mucho salir de esta situación con una Autoridad Palestina más reformada, más democrática, con mayor capacidad de enfrentarse a los retos cuando lleguemos a la construcción del Estado palestino. El mensaje claro que hemos pasado al Presidente Arafat, conjuntamente con nuestros amigos, es que éste es el momento para preparar seriamente la nueva Autoridad Palestina para el momento de la verdad, que se concretará cuando haya un Estado palestino democrático, que tenga todos los elementos de composición económica, policial, de seguridad, etc. con los que nosotros nos sentiríamos cómodos en el tratamiento que tenemos con ellos. En esas tres cosas estamos trabajando. Quisiera decirles una palabra sobre la conferencia, o sobre la posibilidad de la nueva iniciativa de naturaleza política. Sobre la conferencia, yo creo que en este momento hay un consenso suficientemente amplio para que se celebre una conferencia de naturaleza internacional, es decir, una conferencia en la que participen, por supuesto, los miembros del Cuarteto, es decir, la Unión Europea, los Estados Unidos, la Federación Rusa y el Secretario General de las Naciones Unidas, pero en la que participen también los países del mundo árabe que estén dispuestos a cooperar en este empeño. Como saben ustedes, el sábado se celebró una reunión muy significativa, muy importante, una vez más en Sharm-el-Sheikh, a la que asistieron el Presidente egipcio, el Sr. Mubarak, el Príncipe heredero de Arabia Saudita, el Rey de Jordania y el Presidente de Siria. Los cuatro celebraron una reunión que, según las impresiones e informaciones que he recibido de ellos mismos, fue muy positiva y creo que, de una u otra manera, estos países deben ser incorporados activamente no solamente a la conferencia, sino a su preparación durante todo este mes. Y de esa manera estamos ya tomando contacto con ellos, prácticamente a diario, con los cuatro presidentes, con sus equipos, para poder trabajar de la mejor manera posible. ¿Sobre qué bases se podría construir la conferencia? Creo que deberíamos intentar encontrar un consenso, aunque no será fácil. Esa conferencia debería tener como base fundamentalmente los elementos que compusieron la Conferencia de Madrid: paz por territorios y las resoluciones del Consejo de Seguridad que todos conocemos. Y quizá habría que añadir, como algo positivo y nuevo, sobre lo que fue la Conferencia de Madrid y el proceso de Oslo, la iniciativa tomada en Beirut por la liga árabe, a iniciativa del Príncipe heredero de Arabia Saudita. Es decir, que tenemos hoy -por usar la terminología de Helsinki- dos cestos: el de los problemas bilaterales que existen todavía en la zona, como la relación entre Palestina e Israel y la relación entre Israel y Siria. Y -el segundo cesto- encontrar una fórmula de naturaleza regional con todos los países de la región que, de una manera sólida y contractual, ofrecen al Estado de Israel la posibilidad de establecer relaciones permanentes de paz, insisto, de manera contractual. Por lo tanto, con esos elementos yo creo -al menos lo espero- que podríamos conseguir una conferencia internacional que pueda dar una nueva dinámica al proceso. Y esa nueva dinámica -lo pongo en boca del Presidente Arafat, que me lo dijo esta mañana por teléfono- nos tiene que llevar a cambiar el debate de la seguridad -que debe ser ya un debate del pasado, pues hay que hacer lo posible para que la seguridad no sea el corazón del debate- por el debate de la política y, en ese momento, cuando estemos en el debate de la política, creo que todas estas ideas sobre la conferencia en las que estamos trabajando pueden ser útiles. Con esto no quiero decir en absoluto que el debate de la seguridad esté finalizado o que la seguridad esté totalmente garantizada. Desgraciadamente no es el caso todavía y, por eso, habrá que poner todavía mucha importancia y mucha pasión para intentar resolver las relaciones de seguridad entre palestinos e israelíes. Quiero referirme también al debate que se ha abierto en la sociedad de Israel. El debate que se ha abierto, sobre todo en el Consejo del Likud, el partido de la mayoría, ha tenido la propia respuesta en la sociedad de Israel. A la pregunta, como han visto ustedes, de las encuestas de esta mañana, en la sociedad de Israel, hay un porcentaje que supera el 65 o el 70% de ciudadanos de Israel -que no pertenecen necesariamente a uno u otro partido-, que estiman que la única solución posible es la creación de dos Estados. Es verdad que una mayoría del Consejo director del Likud ha negado esa premisa, pero bien es verdad que la mayoría de los ciudadanos de Israel piensa -como nosotros y como la comunidad internacional- que la única solución posible pasa por dos Estados democráticos, con fronteras garantizadas, que sean viables. La última vez que estuvimos juntos en esta Asamblea teníamos varios problemas, algunos muy graves, como la acción de las fuerzas de Israel en los territorios palestinos y, en particular, en las zonas denominadas A. En segundo lugar, teníamos dos tipos de problemas específicos de difícil solución: el primero, la situación del Presidente Arafat en la Mukata, sin libertad de movimientos, y el segundo, la situación grave y difícil de la iglesia de la Natividad en Belén. Sobre los temas de la reforma, me gustaría hacer unas brevísimas reflexiones con sus Señorías, reflexiones todavía muy embrionarias, que puedo compartir con ustedes, de una larga conversación del sábado por la tarde con un enviado de Arafat, que estuvo conmigo más de tres horas, sobre los elementos fundamentales que el Presidente Arafat, o por lo menos los palestinos, ven como posibles decisiones para la reforma. La primera idea que me gustaría transmitir a sus Señorías la ha expresado el Presidente Arafat, esta mañana en su discurso y a mí en privado por teléfono. Creo que, aunque haya sido recibido fríamente por algunas autoridades de Israel, el discurso del Presidente Arafat de esta mañana es importante. Es un discurso donde hay un compromiso claro por la reforma y por algunos elementos fundamentales de ésta. En primer lugar, la seguridad. Creo que el Presidente Arafat y las personas más importantes de su entorno son conscientes de que los elementos de seguridad no pueden estar dispersos en un número casi infinito de manos. Los elementos de seguridad de un Estado tienen que estar en las manos de quien dirige el Estado y no pueden estar repartidos en diferentes facciones aquí o allá. Lo que tiene que hacer el Presidente Arafat -y es consciente de ello- es aproximarse lo más posible, en las estructuras que tiene que empezar a poner en marcha, a lo que será un Estado. Hoy viven una especie de pre-Estado; sus reformas, sus estructuras políticas, sociales, etc., tienen que ir, poco a poco, aproximándose a las que debe tener un Estado. Por lo tanto, los elementos de seguridad, fundamentales todavía también para dar credibilidad a la otra parte, a la parte de Israel, tienen que ser, poco a poco, encaminados a tener una estructura parecida a la que existe en los países del entorno y, por lo tanto, una estructura mucho más concentrada y menos dispersa que la actual, entre los territorios ocupados. En segundo lugar, tiene que haber algo que sea lo más parecido posible a un Gobierno. Desgraciadamente, todavía el esquema de gobierno, de gestión, del Presidente Arafat no se parece suficientemente a lo que nosotros llamaríamos un gobierno. Creo que, poco a poco, si queremos hacer lo que queremos desde la perspectiva europea, reconstruir, ayudar a la relegitimación, reconstruir los aparatos de seguridad, e incluso reconstruir las estructuras físicamente, cuando podamos tener la seguridad de que esas estructuras no van a ser destruidas, es necesario que haya un gobierno con unas responsabilidades claras y que con las personas con las cuales se habla hoy sobre economía, seguridad, transporte o comercio sean las mismas con las que se hable mañana. El Presidente Arafat ha dicho claramente -en privado y en público- que ése es el tipo de camino por el que quiere avanzar, es decir, construir poco a poco un elemento de gobierno. Un tercer elemento que me parece importante es la legitimación democrática. El Presidente Arafat me ha hecho saber, a mí por lo menos -no estoy seguro de si lo ha dicho en la radio esta mañana-, que va encaminándose hacia un proceso electoral doble lo antes posible. Lo antes posible significa en los últimos meses del verano o principio del otoño. Quiere poner en marcha un proceso de elecciones legislativas -como saben, hace bastante tiempo que el Consejo legislativo ha agotado su mandato y, debido a las circunstancias, no ha podido ser renovado- y quiere que se renueve el Consejo legislativo a la mayor brevedad posible- y unas elecciones municipales. Si hubiera la posibilidad y consiguieran que en un tiempo razonable hubiera un cambio en el Consejo legislativo y en el Consejo municipal, creo que daríamos un impulso y un poco de aire a la vida democrática en las estructuras palestinas. Ahora bien, tiene que ser un proceso que surja de abajo a arriba y no un proceso que se imponga de arriba a abajo. Vamos a ver si somos capaces de hacerlo, para que salga de la mejor manera posible, logrando así que sea un proceso profundo, real, no solamente de fachada, sino que, al final, podamos tener lo que queremos: la posibilidad de estructuras políticas, sociales, culturales, etc., lo más próximas posible a un Estado. Un Estado es lo que desean. Un Estado es lo que deseamos que tengan y, por tanto, ayudarles a construir las estructuras para que puedan tener un Estado viable, democrático y que funcione, es, sin duda alguna, el mejor servicio que podemos prestar a la causa de la paz. Estaba dispuesto a terminar pero me van a permitir que haga una brevísima reflexión sobre el último viaje que hicimos a los Estados Unidos. Volveré a los Estados Unidos la noche del domingo y estaré el lunes y el martes para seguir manteniendo conversaciones sobre estos temas con el ministro de Asuntos Exteriores ruso, Sr. Ivanov. Creo que es de justicia decirles a sus Señorías algo que ya saben: el ambiente en los Estados Unidos de América, con relación a la posición europea respecto a Israel, no es bueno. No faltan artículos en los periódicos -y ha habido inteligentes réplicas también por parte del Comisario Patten- pero hay un sentimiento de incomprensión hacia las posiciones europeas. Y hay un sentimiento más grave que ése, que raya en la acusación de antisemitismo en Europa. Creo que tenemos que realizar un esfuerzo claro en una doble dirección. Primero, ser perfectamente claros y duros en aquellos momentos en que pueda haber en Europa un acto -y creo que son actos escasos- de carácter antisemita. Los Gobiernos, el Parlamento y las sociedades civiles deberían dar una clarísima y contundente respuesta. A la vez, debemos ser comprensivos y hacer ver que no es lo mismo criticar a un gobierno que criticar unas ideas que tienen otro criterio y otras dimensiones. Creo que es perfectamente legítimo criticar a un gobierno cuando no se está de acuerdo con él, con la legitimidad que da la amistad que tenemos con ese país. Mi buen amigo Simon Peres ha hecho esta mañana unas declaraciones muy duras y muy enérgicas criticando la posición del Consejo directivo del partido Likud y ha dicho: "Si no fuéramos a crear dos Estados, Israel dejaría de existir con nuestro sueño. ¿Cuál es nuestro sueño? Nuestro sueño es un Israel democrático y que tenga una naturaleza de Estado judío. Si no tuviéramos dos Estados, si los palestinos no tuvieran un Estado, o bien tendríamos que ocuparlos y, por lo tanto, no seríamos democráticos, o bien la propia demografía haría que no fuéramos un Estado judío". Si yo dijera eso a lo mejor sería acusado de antisemita. Creo que no debo serlo, así como no lo debe ser Simon Peres. Debemos ser capaces de tener el ambiente de tolerancia en el que los países maduros, como Israel, y los países maduros de la Unión Europea saben discutir con sentido común, saben criticar y alabar cuando las cosas se hacen bien. Y entre amigos así se debe trabajar. Es lo único que les quería decir para que sean ustedes conscientes de la situación en la que nos encontramos en estos momentos y para que hagamos todo lo que esté a nuestro alcance para que este malentendido se resuelva a la mayor brevedad posible. Los europeos hemos combatido el antisemitismo como un crimen contra la humanidad, nuestros padres lucharon con las armas para evitarlo y los hijos de esos padres están dispuestos a seguir haciéndolo. Creo que hoy podemos decir con satisfacción que esos dos grandes problemas, que podían entorpecer todo el proceso, están resueltos. El primero, el de la Mukata, resuelto tras negociaciones que se iniciaron el día 24 de abril con mi visita al Presidente Arafat. La solución -como saben- tiene un componente europeo, porque al final se llegó al acuerdo de que las cuatro personas que estaban acusadas y juzgadas por el asesinato del Ministro de Turismo israelí estuvieran bajo custodia de un equipo europeo y norteamericano en una cárcel situada en Palestina. En este momento, esas cuatro personas se encuentran en Jericó, custodiadas por personal de Gran Bretaña y de los Estados Unidos. Por lo tanto, realizamos una acción importante, desde el punto de vista de la Unión Europea, para resolver ese problema. Desgraciadamente, el segundo problema, el de la iglesia de la Natividad de Belén duró más tiempo. Afortunadamente, también hoy podemos felicitarnos de que esté resuelto y de que las fuerzas de Israel hayan abandonado Belén y de que -como vieron ustedes en las noches de anteayer y ayer- hubiera, incluso, una misa celebrada por el cardenal Echegaray, representante del Santo Padre de Roma, que quiso, como acto simbólico, que se celebrara una misa en la iglesia de la Natividad. Lo mismo ha ocurrido con otras confesiones que comparten el mismo espacio físico de la Natividad. ¿Cómo se ha resuelto el tema de la iglesia de la Natividad? Como saben, la solución no era fácil, porque el Estado de Israel pretendía que trece de las personas que estaban allí acogidas fueran juzgadas y condenadas en Israel tras tener un juicio justo, sin otra posibilidad. Hubo un proceso de negociación inmenso, de largos días y largas noches, con altos y bajos, que al final se arregló -como saben ustedes- con la decisión de que unas veinte personas fueran trasladadas de Cisjordania a Gaza y que trece personas fueran acogidas con responsabilidad por países de la Unión Europea. La dificultad en el último momento fue de no perder tiempo en el reparto de esas personas en los diferentes países. Afortunadamente, Chipre, en un acto de gran sentido común y generosidad de su Presidente, aceptó que inmediatamente salieran de la iglesia hacia Chipre, para que las tropas pudieran retirarse de la ciudad de Belén. Eso ha sido posible, insisto, con una actividad diplomática extremadamente intensa, de días y de noches y me gustaría mucho expresar mi agradecimiento a todos los que muy directamente, sobre el terreno, han participado en esa negociación, europeos, conciudadanos nuestros que han realizado una negociación muy difícil e importante desde allí y a aquellos que la han llevado desde Bruselas. Me gustaría mencionar especialmente a las personas que han estado físicamente sobre el terreno, como, por ejemplo, Miguel Moratinos, que en colaboración con los palestinos y con los dirigentes de Israel, ha llevado de una manera muy directa la negociación que -como les digo- ha sido francamente difícil. Esta misma mañana, después de la reunión del Consejo de Asuntos Generales, el COREPER está haciendo los últimos retoques para que, en aplicación de las normas vigentes en la Unión Europea, pueda encontrarse la solución en la segunda parte, que es la distribución de los ciudadanos palestinos que se encuentran hoy en Chipre para que sean repartidos en distintos países de la Unión Europea. Creo que no habrá dificultad en la reunión del COREPER, que ha empezado hace un rato, y con las posiciones que hemos presentado para la solución del problema se pueda resolver. Por lo tanto, quizá el mensaje más importante a esta Cámara, después de nuestra última sesión, en que muchos de sus Señorías tenían una cierta frustración sobre el papel que estaba desempeñando Europa en la resolución de estos dos problemas, les puedo garantizar, creo que con un cierto orgullo de todos ustedes, que la Unión Europea como tal ha desempeñado un importante papel en la resolución de estos dos gravísimos problemas: el de la Mukata, para la libertad de movimientos de Arafat y el de la iglesia de la Natividad en Belén."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, i eftermiddag vil jeg redegøre for de seneste indtryk af situationen i Mellemøsten set ud fra de tre perspektiver, der efter min opfattelse er de vigtigste: situationen på stedet, sikkerheden i fremtiden og genopbygningen og de politiske perspektiver, som i de kommende måneder kan udvikle sig enten gennem en international konference eller gennem et andet system. I hele maj måned vil vi uophørligt arbejde på, at der i begyndelsen af juni kan iværksættes en eller anden form for politisk initiativ, som bringer os nærmere til endelig fred. Det er alt sammen næsten fortid. Nu er det vigtigt, at vi koncentrerer os om fremtiden. Hvad kan vi gøre fra nu af med de desværre få muligheder, der er i øjeblikket, for at forsøge at gøre fremskridt i den rigtige retning? Som bekendt arbejder vi inden for rammerne af det, der kaldes kvartetten, det vil sige EU, USA, FN's generalsekretær og Den Russiske Føderation. Vi arbejder hver dag med problemet, og i hovedstæderne næsten også hver dag. For at give Dem et indtryk af det havde jeg i går formiddags lejlighed til at mødes i Reykjavik med den amerikanske udenrigsminister, hr. Powell, og med hr. Ivanov for at fortsætte arbejdet med at udvikle processen. I denne måned ønsker vi at arbejde i tre forskellige retninger. For det første vil vi forsøge at bringe sikkerhedsapparatet i Den Palæstinensiske Myndighed på fode igen. Det bliver ikke let, men vi sætter alt ind på at opnå en genoprettelse og en ny legitimering - som jeg også finder vigtig - af Den Palæstinensiske Myndigheds sikkerhedsapparat. For det andet skal der gøres alt for, at Den Palæstinensiske Myndighed udnytter - hvis De tillader udtrykket - den katastrofe, som den har gennemlevet, og genopstår på en ny måde, med en ny dynamik, i en ændret form. Denne reform af Den Palæstinensiske Myndighed gør vi en stor indsats for, ikke bare kvartetten, men også institutioner i andre lande som Canada og Japan. Vi ville meget gerne komme ud af denne situation med en Palæstinensisk Myndighed, som er mere reformeret, mere demokratisk og har større mulighed for at klare udfordringerne, når vi skal i gang med at oprette den palæstinensiske stat. Det budskab, som vi sammen med vores venner har sendt præsident Arafat, er, at tiden er inde til seriøst at forberede den nye Palæstinensiske Myndighed til sandhedens time, som kommer, når der er en demokratisk palæstinensisk stat, der har alle de elementer af økonomisk, politimæssig, sikkerhedsmæssig art osv., som vi ville føle os trygge ved i vores forbindelser med dem. Det er de tre ting, vi arbejder på. Jeg vil sige et par ord om konferencen eller om muligheden for det nye politiske initiativ. Jeg tror, at der i øjeblikket er tilstrækkeligt bred enighed om, at der skal afholdes en international konference, altså en konference, hvor medlemmerne af kvartetten, det vil sige EU, USA, Den Russiske Føderation og FN's generalsekretær, naturligvis deltager, men hvor også de lande fra den arabiske verden, der er rede til at samarbejde om denne indsats, deltager. Som De ved, blev der i lørdags holdt et meget betydningsfuldt, et meget vigtigt møde, igen i Sharm el Sheikh, hvor Egyptens præsident Mubarak, Saudi-Arabiens kronprins, Jordans konge og Syriens præsident deltog. De fire holdt et møde, der ifølge de indtryk og oplysninger, jeg har modtaget af dem selv, var meget positivt, og jeg mener, at disse lande på en eller anden måde bør inddrages aktivt i ikke bare konferencen, men også dens forberedelse i hele denne måned. Og derfor er vi i næsten daglig kontakt med dem, med de fire ledere, med deres medarbejdere, for at kunne arbejde bedst muligt. Hvilket grundlag kan konferencen bygge på? Jeg mener, at vi bør forsøge at nå til enighed, selv om det ikke bliver let. Konferencen bør grundlæggende tage udgangspunkt i de elementer, som Madrid-konferencen byggede på: land for fred og de resolutioner fra Sikkerhedsrådet, som vi alle kender. Og måske skal det initiativ, der blev taget i Beirut af Den Arabiske Liga på den saudiarabiske kronprins' initiativ, tilføjes som noget positivt og nyt i forhold til Madrid-konferencen og Oslo-processen. Det vil sige, at vi i dag - for at bruge Helsinki-terminologien - har to kurve: den med de bilaterale problemer, der stadig er i området, f.eks. forbindelsen mellem Palæstina og Israel og forbindelsen mellem Israel og Syrien. Og - den anden kurv - opgaven med at finde en regional løsning med alle regionens lande, der varigt og kontraktbundet giver Staten Israel mulighed for at skabe permanente fredsforbindelser, som sagt kontraktbundet. Med de elementer tror jeg - håber jeg i det mindste - at vi kan få en international konference, der kan give processen ny dynamik. Og den nye dynamik - jeg lægger det i munden på præsident Arafat, som sagde det til mig i formiddags pr. telefon - skal få os til at erstatte debatten om sikkerhed - som nu bør være overstået, for der skal gøres mest muligt for, at sikkerhed ikke bliver debattens hovedemne - med debatten om politik, og nu hvor vi er ved debatten om politik, mener jeg, at alle disse idéer om konferencen, som vi arbejder på, kan være nyttige. Dermed siger jeg ikke, at debatten om sikkerhed er afsluttet, eller at sikkerheden er fuldstændig garanteret. Det er desværre endnu ikke tilfældet, og derfor skal der stadig lægges stor vægt på og mange kræfter i at forsøge at finde en løsning på sikkerhedsforbindelserne mellem palæstinenserne og israelerne. Jeg vil også nævne den debat, der er indledt i det israelske samfund. Den debat, der især er indledt i flertalspartiet Likuds hovedbestyrelse, har fået den rigtige reaktion i det israelske samfund. I den meningsmåling, som De har kunnet se her til morgen, mener 65-70% af Israels borgere - som ikke nødvendigvis tilhører noget bestemt parti - at den eneste mulige løsning er, at der oprettes to stater. Det er rigtigt, at et flertal i Likuds hovedbestyrelse har forkastet den idé, men det er også rigtigt, at flertallet af Israels borgere - ligesom vi og det internationale samfund - mener, at den eneste mulige løsning er to levedygtige demokratiske stater med sikre grænser. Sidste gang vi var sammen i Parlamentet, havde vi flere problemer, hvoraf nogle var meget alvorlige, f.eks. de israelske styrkers aktion i de palæstinensiske områder og især i de såkaldte A-områder. Desuden havde vi to specifikke problemer, der var vanskelige at løse. Det første var præsident Arafats situation i Mukata uden bevægelsesfrihed, og det andet var den alvorlige og vanskelige situation med Fødselskirken i Betlehem. Hvad angår reformen, vil jeg gerne gøre rede for nogle meget korte og stadig meget ufærdige overvejelser, som jeg kan dele med Dem, og som udspringer af en lang samtale, jeg havde lørdag eftermiddag med en af Arafats udsendinge, der var sammen med mig i over tre timer, om de grundlæggende elementer, som præsident Arafat, eller i hvert fald palæstinenserne, ser som mulige beslutninger om en reform. Den første idé, som jeg vil viderebringe til Dem, har præsident Arafat givet udtryk for i sin tale i formiddags og til mig privat pr. telefon. Jeg mener, at præsident Arafats tale i formiddags er vigtig, selv om den er blevet modtaget køligt af nogle af Israels myndigheder. Det er en tale, hvor der er et klart tilsagn om reform og om nogle grundlæggende elementer i den. For det første sikkerhed. Jeg tror, at præsident Arafat og hans nærmeste rådgivere er klar over, at sikkerhedsapparatet ikke kan være fordelt på et utal af hænder. En stats sikkerhedsapparat bør være i hænderne på den, der leder staten, og kan ikke være fordelt på forskellige grupper her og der. Det, som præsident Arafat skal gøre - og det ved han - er i de strukturer, hans skal begynde at opbygge, at tilnærme sig mest muligt til noget, der ligner en stat. I dag lever de i en slags forstadium til en stat, hvor reformer og politiske og sociale strukturer osv. lidt efter lidt skal tilnærme sig dem, som en stat bør have. Derfor skal sikkerhedsapparatet, som også stadig er afgørende for troværdigheden over for den anden part, over for Israel, lidt efter lidt gives en struktur, som minder om den, der findes i de omkringliggende lande, og dermed en struktur, som er meget mere koncentreret og mindre spredt ud blandt de besatte områder end den nuværende. For det andet skal der være noget, som minder mest muligt om en regering. Desværre ligner præsident Arafats opfattelse af regering, af forvaltning, ikke i tilstrækkelig grad det, som vi ville kalde en regering. Hvis vi vil gøre det, vi ønsker set ud fra et europæisk perspektiv, nemlig genopbygge, bistå med en ny legitimering, genoprette sikkerhedsapparatet og endog genopbygge strukturerne fysisk, når vi har sikkerhed for, at de ikke bliver ødelagt igen, er det efter min mening nødvendigt, at der lidt efter lidt er en regering med nogle klare ansvarsområder, og at de mennesker, vi taler om økonomi, sikkerhed, transport og handel med i dag, er de samme i morgen. Præsident Arafat har sagt tydeligt - både privat og offentligt - at det er den vej, han ønsker at gå, det vil sige, at han ønsker at skabe et regeringsapparat lidt efter lidt. Et tredje element, som jeg finder vigtigt, er den demokratiske legitimering. Præsident Arafat har ladet i hvert fald mig vide - jeg er ikke sikker på, om han sagde det i radioen i formiddags - at han vil sigte efter en dobbelt valgproces hurtigst muligt. Hurtigst muligt betyder sidst på sommeren eller i begyndelsen af efteråret. Han ønsker at iværksætte et parlamentsvalg - som De ved, er det temmelig længe siden, at Det Lovgivende Råds mandat udløb, og på grund af forholdene har det ikke kunnet fornyes, og han ønsker, at Det Lovgivende Råd fornyes hurtigst muligt - og lokalvalg. Hvis muligheden opstod, og de på forholdsvis kort tid fik en ændring i Det Lovgivende Råd og det lokale råd, tror jeg, at vi ville sætte gang i og puste til det demokratiske liv i de palæstinensiske strukturer. Men det skal være en proces, der kommer nedefra og op, ikke oppefra og ned. Vi får at se, om vi er i stand til at gøre det, så resultatet bliver bedst muligt, og vi dermed opnår, at det bliver en omfattende og reel proces, ikke bare en overflade, så vi til sidst kan opnå det, vi ønsker: muligheden for politiske, sociale, kulturelle strukturer osv., som ligner en stat mest muligt. En stat er, hvad de ønsker. En stat er, hvad vi ønsker, at de får, og derfor er det at hjælpe dem med at skabe de strukturer, der skal til, for at de kan få en levedygtig og demokratisk stat, som fungerer, uden tvivl det bedste bidrag, vi kan yde til fredssagen. Jeg var klar til at slutte, men De tillader nok en kort kommentar om vores seneste rejse til USA. Jeg tager tilbage til USA søndag nat, og jeg vil være der mandag og tirsdag for at fortsætte samtalerne om disse spørgsmål med den russiske udenrigsminister, hr. Ivanov. Jeg synes, at det er rimeligt at sige noget til Dem, som De allerede ved: Opfattelsen i USA af den europæiske holdning til Israel er ikke god. Det skorter ikke på artikler i aviserne - og der har også været intelligente svar fra kommissær Patten - men der er ingen forståelse for de europæiske holdninger. Og der er en alvorligere følelse end den, som grænser til beskyldning om antisemitisme i Europa. Jeg synes, at vi skal gøre en tydelig indsats på to punkter. For det første skal vi være helt konsekvente og hårde i de tilfælde, hvor der i Europa måtte være en antisemitisk optræden - og jeg tror ikke, at det er ofte. Regeringer, Parlamentet og de civile samfund bør reagere klart og tydeligt. Samtidig må vi være forstående og vise, at det ikke er det samme at kritisere en regering og at kritisere nogle idéer, der har et andet udgangspunkt og nogle andre dimensioner. Jeg mener, at det er helt legitimt at kritisere en regering, når man ikke er enig med den, med den legitimitet, som det venskab, vi har med landet, giver. Min gode ven Shimon Peres fremkom i formiddags med nogle meget hårde og energiske erklæringer, der kritiserer Likud-partiets hovedbestyrelses holdning, og han sagde: "Hvis vi ikke oprettede to stater, ville Israel ikke længere eksistere med vores drøm. Hvad er vores drøm? Vores drøm er et demokratisk Israel i form af en jødisk stat. Hvis vi ikke fik to stater, hvis palæstinenserne ikke fik en stat, ville vi enten være nødt til at besætte dem, og dermed ville vi ikke være demokratiske, eller også ville selve befolkningssammensætningen betyde, at vi ikke var en jødisk stat". Hvis jeg sagde det, ville jeg måske blive beskyldt for at være antisemit. Det mener jeg ikke, at jeg bør være, ligesom Shimon Peres ikke bør være det. Vi bør være i stand til at have et tolerant miljø, hvor de modne lande, som Israel, og EU's modne lande forstår at diskutere fornuftigt, at kritisere og rose, når noget bliver gjort godt. Det er på den måde, venner bør arbejde sammen. Det er det eneste, jeg ville sige til Dem, for at De er bekendt med den aktuelle situation, og for at vi gør alt, hvad der står i vores magt, for, at denne misforståelse bliver opklaret hurtigst muligt. Europæerne har bekæmpet antisemitismen som en forbrydelse mod menneskeheden, vores fædre kæmpede med våben for at forhindre den, og disse fædres børn er rede til fortsat at gøre det. Jeg mener, at vi i dag med tilfredshed kan sige, at de to store problemer, som kunne bremse hele processen, er løst. Det første med Mukata blev løst efter forhandlinger, der blev indledt den 24. april med mit besøg hos præsident Arafat. Løsningen har som bekendt et europæisk element i sig, for til sidst blev man enig om, at de fire personer, som var tiltalt og dømt for mordet på den israelske turistminister, skulle bevogtes af et europæisk og amerikansk team i et fængsel i Palæstina. I øjeblikket befinder de fire personer sig i Jeriko, hvor de bliver bevogtet af personale fra Storbritannien og USA. Derfor gjorde EU en stor indsats for at løse det problem. Desværre varede det andet problem med Fødselskirken i Betlehem længere. Heldigvis kan vi i dag glæde os over, at også det er løst, at de israelske styrker har forladt Betlehem, og at der - som De kunne se i forgårs og i går aftes - tillige var en messe holdt af kardinal Echegaray, repræsentant for paven i Rom, der som en symbolsk handling ønskede, at der blev holdt en messe i Fødselskirken. Det samme er sket med andre skriftemål, der deler Fødselskirkens fysiske beliggenhed. Hvordan er problemet med Fødselskirken blevet løst? Som De ved, var løsningen ikke let, for Staten Israel hævdede, at 13 af de mennesker, som havde søgt tilflugt i kirken, var dømt i Israel efter en retfærdig rettergang, uden anden mulighed. En meget omfattende forhandlingsproces med lange dage og nætter, med op- og nedture, faldt som bekendt til sidst på plads med beslutningen om, at ca. 20 mennesker skulle føres fra Vestbredden til Gazastriben, og at ansvaret for 13 mennesker skulle varetages af lande i EU. Vanskeligheden i sidste øjeblik var ikke at spilde tid med fordeling af de mennesker i de forskellige lande. Heldigvis accepterede Cypern i en meget fornuftig og generøs gestus fra dets præsidents side, at de omgående forlod kirken og blev ført til Cypern, så tropperne kunne trække sig ud af Betlehem. Jeg vil understrege, at det kun har været muligt takket være en meget intens diplomatisk aktivitet, som varede i dage og nætter, og jeg vil meget gerne takke alle dem, der meget direkte, i området, har deltaget i den forhandling, europæere, medborgere, som har gennemført en meget vanskelig og vigtig forhandling derfra, og dem, som har ført den fra Bruxelles. Jeg vil særligt nævne de mennesker, der har været fysisk til stede i området, f.eks. Miguel Moratinos, som i samarbejde med palæstinenserne og Israels ledere på en meget direkte måde har ført forhandlingen, der som sagt virkelig har været vanskelig. Netop i dag, efter mødet i Rådet (almindelige anliggender), lægger COREPER sidste hånd på værket, for at der i henhold til EU's gældende bestemmelser kan findes en løsning på den anden del, nemlig fordelingen af de palæstinensiske borgere, der i dag befinder sig i Cypern, så de kan placeres i forskellige lande i EU. Jeg tror ikke, at der vil opstå vanskeligheder under COREPER's møde, der begyndte for kort tid siden, eller med de holdninger, som vi har forelagt, for at problemet kan løses. Derfor, og det er måske det vigtigste budskab til Parlamentet efter vores sidste møde, hvor mange af Dem følte en vis skuffelse over den rolle, som Europa spillede for løsningen af disse to problemer, kan jeg forsikre Dem for, og det er De sikkert alle sammen stolte af, at EU som sådan har spillet en vigtig rolle for løsningen af disse to meget alvorlige problemer: det med Mukata om Arafats bevægelsesfrihed og det med Fødselskirken i Betlehem."@da1 "Herr Präsident, heute Nachmittag möchte ich meine jüngsten Eindrücke von der Lage im Nahen Osten schildern. Dabei will ich von drei Aspekten ausgehen, die meines Erachtens besonders wichtig sind: der Situation vor Ort, der künftigen Sicherheit und dem Wiederaufbau sowie den politischen Perspektiven, die sich im Verlaufe der nächsten Monate entweder durch eine internationale Konferenz oder ein anderes System ergeben können. Den ganzen Mai hindurch werden wir unermüdlich darauf hinarbeiten, Anfang Juni eine politische Initiative auf den Weg zu bringen, die uns dem endgültigen Frieden näher bringt. Alle diese Ereignisse gehören schon beinahe der Vergangenheit an. Jetzt geht es darum, uns auf die Zukunft zu konzentrieren. Was können wir ab jetzt tun, um diese leider nur kleine Chance zu nutzen und zu versuchen, weitere Schritte in die richtige Richtung zu tun? Wie Sie wissen, sind wir jetzt in der Gruppe tätig, die die Bezeichnung Quartett erhalten hat und die sich aus der Europäischen Union, den USA, dem Generalsekretär der Vereinten Nationen und der Russischen Föderation zusammensetzt. Wir arbeiten jeden Tag an diesem Thema und praktisch in allen Hauptstädten. Um Ihnen eine Vorstellung davon zu vermitteln: Gestern Vormittag hatte ich Gelegenheit, in Reykjavik mit dem US-Außenminister, Herrn Powell, und mit Herrn Ivanov zusammenzutreffen, um den Prozess weiterzuführen. In diesem Monat wollen wir unsere Schritte in drei verschiedene Richtungen lenken. Zum Ersten werden wir versuchen, die Sicherheitselemente in der Palästinensischen Autonomiebehörde wiederherzustellen. Das wird nicht leicht sein, aber wir werden alle Anstrengungen darauf verwenden, eine Wiederherstellung und erneute Legitimierung – die mir auch sehr wichtig erscheint – der Sicherheitskräfte der Palästinensischen Autonomiebehörde zu erreichen. Zum Zweiten muss alles Mögliche getan werden, damit die Palästinensische Autonomiebehörde unter Ausnutzung – wenn Sie mir den Ausdruck gestatten – der Katastrophe, die sie durchlebt hat, in einer neuen und reformierten Form, mit neuem Impuls wiedererstehen kann. Diesem Prozess der Reformierung der Autonomiebehörde widmen wir all unser Engagement, und nicht nur wir als Quartett, sondern auch Institutionen anderer Länder wie Kanada oder Japan. Wir würden gern aus dieser Situation mit einer reformierteren und demokratischeren Autonomiebehörde hervorgehen, die besser in der Lage ist, sich den Herausforderungen zu stellen, wenn wir den Aufbau des palästinensischen Staates in Angriff nehmen. Die klare Botschaft, die wir zusammen mit unseren Freunden an Präsident Arafat gerichtet haben, lautet, dass dies der Zeitpunkt ist, um die neue Autonomiebehörde ernsthaft auf den Augenblick der Wahrheit vorzubereiten, der sich mit der Existenz eines demokratischen Palästinenserstaates konkretisiert, in dem alle wirtschaftlichen, polizeilichen, sicherheitspolitischen und anderen Elemente vorhanden sind, mit denen wir gut arbeiten können. Diese drei Dinge haben wir jetzt in Angriff genommen. Ich möchte kurz auf die Konferenz bzw. die Möglichkeit der neuen politischen Initiative eingehen. Meiner Meinung nach besteht derzeit ein ausreichend breiter Konsens zur Durchführung einer internationalen Konferenz, das heißt, einer Konferenz, an der natürlich die Mitglieder des Quartetts, die Europäische Union, die USA, die Russische Föderation und der Generalsekretär der Vereinten Nationen, aber auch die Länder der arabischen Welt, die zur Zusammenarbeit in dieser Frage bereit sind, teilnehmen. Bekanntlich fand am Sonnabend, wieder in Sharm-el-Sheikh, eine sehr bedeutsame Tagung in Anwesenheit des ägyptischen Präsidenten, Herrn Mubarak, des Kronprinzen von Saudi-Arabien, des Königs von Jordanien und des Präsidenten von Syrien statt. Die vier hielten eine Beratung ab, die nach dem Eindruck und den Informationen, die ich von ihnen selbst erhielt, sehr positiv war, und ich glaube, diese Länder müssen in der einen oder anderen Form nicht nur in die Konferenz, sondern auch in ihre Vorbereitung während dieses gesamten Monats aktiv eingebunden werden. Dazu stehen wir mit den vier Präsidenten und ihren Mitarbeiterstäben jetzt praktisch täglich in Kontakt, um so effektiv wie möglich arbeiten zu können. Wie könnten die Grundlagen der Konferenz aussehen? Meiner Ansicht nach sollten wir versuchen, einen Konsens zu finden, auch wenn das nicht leicht sein wird. Die Konferenz müsste sich hauptsächlich auf die Elemente der Konferenz von Madrid stützen: Land für Frieden und die Resolutionen des Sicherheitsrates, die wir alle kennen. Und vielleicht müsste zur Konferenz von Madrid und dem Prozess von Oslo ein neuer und positiver Aspekt hinzugefügt werden, und zwar die Initiative, die von der arabischen Liga in Beirut auf Initiative des Kronprinzen von Saudi-Arabien ergriffen wurde. Somit haben wir heute – um die Terminologie von Helsinki zu verwenden – zwei Körbe: zum einen die bilateralen Probleme, die noch in der Region existieren, wie das Verhältnis zwischen Palästina und Israel und das zwischen Israel und Syrien, und der zweite Korb wäre die Suche nach einer regionalen Formel mit allen Ländern der Region, die dem israelischen Staat die Möglichkeit anbieten, auf solider und vertraglicher Basis ständige friedliche Beziehungen herzustellen, ich wiederhole, auf vertraglicher Basis. Daher glaube ich – zumindest hoffe ich es –, dass uns mit diesen Elementen eine internationale Konferenz gelingen könnte, die dem Prozess vielleicht eine neue Dynamik verleiht. Diese neue Dynamik – ich gebrauche die Worte von Präsident Arafat, die er mir heute Vormittag am Telefon sagte – muss uns dazu führen, dass die Debatte über die Sicherheit – die schon der Vergangenheit angehören muss, denn wir werden alles Mögliche tun, damit das Thema Sicherheit nicht im Mittelpunkt der Diskussion steht – durch die Debatte über die Politik abgelöst wird. Dann, wenn wir über die Politik diskutieren, können meiner Ansicht nach alle Ideen über die Konferenz, an denen wir arbeiten, von Nutzen sein. Damit will ich keineswegs sagen, dass das Thema Sicherheit abgeschlossen ist oder dass die Sicherheit voll und ganz gewährleistet ist. Leider ist das noch nicht der Fall, und deshalb muss noch viel Einfluss genommen und viel Geduld geübt werden, um die Sicherheitsfragen zwischen Palästinensern und Israelis zu lösen. Ich möchte auch auf die neuerlich Debatte in der israelischen Gesellschaft eingehen. Diese Debatte, die vor allem im Likud-Block, der Mehrheitspartei, ihren Anfang nahm, hat unmittelbar in der israelischen Gesellschaft eine Antwort erhalten. Wie Sie gesehen haben, antworteten heute Vormittag auf die Umfragen unter der israelischen Bevölkerung – die nicht unbedingt der einen oder anderen Partei angehören – über 65 oder 70 % der israelischen Bürger, dass ihrer Meinung nach die einzige Lösung in der Gründung zweier Staaten liege. Es stimmt, dass eine Mehrheit der Likud-Führung diese Prämisse negiert, aber es stimmt auch, dass die Mehrheit der israelischen Bürger – wie wir und wie die internationale Gemeinschaft – glaubt, dass die einzige mögliche Lösung durch zwei lebensfähige, demokratische Staaten mit garantierten Grenzen zu erreichen ist. Als wir das letzte Mal in diesem Hohen Haus zusammentrafen, standen wir vor mehreren Problemen. Einige waren äußerst gravierend, wie das Vorgehen der israelischen Streitkräfte in den Palästinensergebieten und insbesondere in den so genannten A-Gebieten. Zum Zweiten hatten wir zwei Arten spezifischer und schwer lösbarer Probleme: Das erste war die fehlende Bewegungsfreiheit von Präsident Arafat in der Mukata, das zweite die gravierende und problematische Lage der Geburtskirche in Bethlehem. Zu den Themen der Reform möchte ich gern einige kurze Überlegungen mit Ihnen anstellen, Überlegungen, die sich noch im embryonalen Stadium befinden und sich aus einer langen über dreistündigen Unterredung ergaben, die ich am Sonnabend Nachmittag mit einem Gesandten von Arafat über die Hauptelemente führte, die Präsident Arafat oder zumindest die Palästinenser als mögliche Entscheidungen für die Reform sehen. Den ersten Gedanken, den ich an Sie weitergeben möchte, brachte Präsident Arafat heute Vormittag in seiner Rede und mir gegenüber privat in einem Telefongespräch zum Ausdruck. Ich glaube, dass die Rede von Präsident Arafat heute Vormittag, auch wenn sie von einigen führenden Vertretern Israels kühl aufgenommen wurde, wichtig ist. In dieser Rede gibt es eine klare Verpflichtung für die Reform und für einige ihrer grundlegenden Elemente. Zunächst die Sicherheit. Ich glaube, Präsident Arafat und die wichtigsten Persönlichkeiten in seinem Umfeld sind sich bewusst, dass die Sicherheitskräfte nicht in einer fast unendlichen Zahl von Händen liegen können. Die Sicherheitskräfte eines Staates müssen in den Händen dessen liegen, der den Staat leitet, und dürfen nicht in verschiedene Gruppen hier und dort aufgeteilt sein. Es ist die Aufgabe von Präsident Arafat – und er weiß das –, sich in den Strukturen, die er schaffen muss, so weit wie möglich an die eines künftigen Staats anzunähern. Zurzeit leben sie in einer Art Vorstadium eines Staates; ihre Reformen, ihre politischen, sozialen und anderen Strukturen müssen sich schrittweise an das annähern, was ein Staat braucht. Daher müssen die Sicherheitskräfte, die auch noch wichtig sind, um bei der anderen, der israelischen Seite, Vertrauen zu schaffen, nach und nach eine Struktur ähnlich der in den Nachbarländern erhalten und somit eine viel stärker konzentrierte und weniger versprengte Struktur als derzeit in den besetzten Gebieten annehmen. Zum Zweiten muss ein Organ vorhanden sein, das einer Regierung möglichst nahe kommt. Leider ähnelt das Führungsschema von Präsident Arafat noch nicht in ausreichendem Maße einer Regierung, die wir als solche bezeichnen könnten. Ich glaube, wenn wir nach und nach das erreichen wollen, was wir aus europäischer Perspektive anstreben, Aufbau, Hilfe bei der Wiederherstellung der Legitimation, Wiederaufbau der Sicherheitsapparate und auch der physischen Strukturen, wenn wir sicher sein können, dass sie nicht zerstört werden, muss es eine Regierung mit klaren Kompetenzen geben, und die Verantwortlichen, mit denen man heute über Wirtschaft, Sicherheit, Verkehr oder Handel spricht, müssen auch morgen noch die Gesprächspartner sein. Präsident Arafat sagte deutlich – privat und öffentlich –, dass dies der Weg ist, den er verfolgen will, das heißt, Schritt für Schritt eine Regierung aufzubauen. Ein drittes Element, das ich für wichtig halte, ist die demokratische Legitimation. Präsident Arafat hat mich wissen lassen – ich weiß nicht, ob er auch heute Vormittag im Rundfunk darüber sprach –, dass er baldmöglichst einen doppelten Wahlprozess durchführen will. Baldmöglichst bedeutet, in den letzten Sommermonaten oder Anfang Herbst. Er beabsichtigt, Parlamentswahlen anzuberaumen – das Mandat des gesetzgebenden Rates ist bekanntlich seit geraumer Zeit abgelaufen und konnte aufgrund der Umstände nicht verlängert werden, und er will, dass der gesetzgebende Rat so schnell wie möglich erneuert wird –, und er will Kommunalwahlen durchführen. Wenn es möglich wäre und es ihnen gelingen würde, in einer angemessenen Zeit einen Wechsel im gesetzgebenden Rat und im Kommunalrat herbeizuführen, würden wir meiner Ansicht nach dem demokratischen Leben in den palästinensischen Strukturen einen Impuls und etwas Luft geben. Dieser Prozess muss von unten nach oben wachsen und darf nicht von oben nach unten aufgezwungen werden. Wir werden sehen, ob wir dazu in der Lage sind, damit das Beste herauskommt und der Prozess somit tief greifend und real wird, nicht nur fassadenhaft, sondern dass wir letztendlich erreichen, was wir wollen: die Möglichkeit politischer, sozialer, kultureller und anderer Strukturen, die so staatsähnlich wie möglich sind. Sie wollen einen Staat. Auch wir wollen für sie einen Staat und müssen ihnen daher beim Aufbau der Strukturen helfen, damit sie einen lebensfähigen, demokratischen und funktionierenden Staat errichten, denn das ist fraglos der beste Dienst, den wir der Sache des Friedens leisten können. Ich wollte hier eigentlich zum Schluss kommen, aber Sie werden mir eine ganz kurze Bemerkung zu unserer letzten Reise in die USA gestatten. Ich werde Sonntag Nacht in die USA zurückfliegen und am Montag und Dienstag mit dem russischen Außenminister, Herrn Ivanov, weitere Unterredungen zu diesen Themen haben. Ich denke, ich sollte Ihnen etwas sagen, das Sie bereits wissen: Die Stimmung in den Vereinigten Staaten von Amerika in Bezug auf die europäische Position gegenüber Israel ist nicht gut. Immer wieder erscheinen Zeitungsartikel – und es gab kluge Erwiderungen auch von Kommissar Patten –, aber es mangelt an Verständnis für die europäischen Positionen. Und es gibt noch ein Gefühl, das gravierender ist als das Unverständnis und das dazu neigt, Europa des Antisemitismus zu beschuldigen. Ich glaube, wir müssen deutliche Anstrengungen in zweifacher Richtung unternehmen. Erstens, vollkommen eindeutig und hart reagieren, falls in Europa ein Akt – und meines Erachtens sind diese Akte selten – antisemitischer Art auftritt. Die Regierungen, das Parlament und die Zivilgesellschaften sollten eine klare und entschlossene Antwort geben. Gleichzeitig müssen wir verständnisvoll sein und signalisieren, dass es nicht das Gleiche ist, eine Regierung zu kritisieren oder Ideen zu kritisieren, die auf einem anderen Standpunkt beruhen und andere Dimensionen haben. Ich halte die Kritik an einer Regierung für völlig legitim, wenn man mit ihr nicht einer Meinung ist, dazu berechtigt die Freundschaft, die uns mit diesem Land verbindet. Mein guter Freund Simon Peres gab heute Vormittag einige sehr harte und energische Erklärungen ab, in denen er die Position der Führung der Likud-Partei kritisierte. Er sagte: „Wenn wir keine zwei Staaten schaffen würden, wäre das das Ende des Israels unserer Träume. Welches ist unser Traum? Unser Traum ist ein demokratisches Israel mit dem Wesen eines jüdischen Staates. Wenn wir keine zwei Staaten haben, wenn die Palästinenser keinen eigenen Staat haben, müssten wir sie entweder besetzen und wären somit keine Demokraten, oder die eigene Demographie würde es mit sich bringen, dass wir kein jüdischer Staat wären.“ Wenn ich das sagte, würde man mich möglicherweise als Antisemit beschuldigen. Ich denke nicht, dass ich einer bin, ebenso wenig wie Simon Peres. Wir müssen imstande sein, eine Atmosphäre der Toleranz zu erhalten, in der die reifen Länder wie Israel und die reifen Länder der Europäischen Union mit gesundem Menschenverstand diskutieren, kritisieren und loben können, wenn die Dinge gut gelingen. Unter Freunden muss man so arbeiten. Das wollte ich Ihnen nur noch sagen, damit Sie sich der Situation bewusst sind, in der wir uns derzeit befinden, und damit wir alles in unseren Kräften Stehende tun, damit dieses Missverständnis in kürzester Zeit ausgeräumt wird. Wir Europäer bekämpfen den Antisemitismus als Verbrechen gegen die Menschlichkeit, unsere Väter kämpften mit der Waffe, um ihn zu verhindern, und die Söhne und Töchter dieser Väter sind ebenfalls dazu bereit. Ich glaube, wir können heute mit Genugtuung sagen, dass diese beiden großen Probleme, die vielleicht den gesamten Prozess behindert hätten, aus dem Weg geräumt sind. Das erste, das der Mukata, wurde nach Verhandlungen gelöst, die am 24. April mit meinem Besuch bei Präsident Arafat ihren Anfang nahmen. Die Lösung hat – wie Sie wissen – eine europäische Komponente, denn letztendlich wurde vereinbart, die vier Personen, die wegen der Ermordung des israelischen Ministers für Tourismus angeklagt und verurteilt worden waren, in einem Gefängnis in Palästina unter die Bewachung eines europäischen und nordamerikanischen Teams zu stellen. Derzeit befinden sich diese vier Personen in Jericho im Gewahrsam von Personal aus Großbritannien und den USA. Somit leisten wir als Europäische Union einen wichtigen Beitrag zur Lösung dieses Problems. Leider hat der zweite Konflikt, der im Zusammenhang mit der Geburtskirche von Bethlehem steht, länger gedauert. Doch heute können wir uns beglückwünschen, denn er ist beigelegt, die israelischen Truppen haben sich aus Bethlehem zurückgezogen, und wie Sie gestern und vorgestern Nacht gesehen haben, wurde sogar von Kardinal Echegaray, dem Vertreter des Heiligen Vaters in Rom, in dessen Auftrag eine Messe zelebriert, die letzterem besonders am Herzen lag. Andere Konfessionen, die sich den Raum in dieser Kirche teilen, taten das Gleiche. Wie ist die Frage der Geburtskirche bewältigt worden? Wie Sie wissen, war die Lösung nicht einfach, denn der Staat Israel wollte, dass dreizehn der dort aufgenommenen Personen ohne andere Optionen in Israel angeklagt und nach einem fairen Prozess verurteilt werden. Es fanden umfangreiche Verhandlungen statt, lange Tage und Nächte wurde beraten, es gab Höhen und Tiefen, und schließlich wurde – wie Sie wissen – die Regelung getroffen, dass etwa zwanzig Personen vom Westjordanland nach Gaza verbracht werden und dreizehn Personen in die Verantwortung von Staaten der Europäischen Union übernommen werden. Die Schwierigkeit im letzten Moment war, keine Zeit mit der Aufteilung dieser Personen auf die verschiedenen Länder zu verlieren. Glücklicherweise akzeptierte Zypern, in einer Geste von gesundem Menschenverstand und Großzügigkeit seines Präsidenten, diese Personen gleich nach Verlassen der Kirche nach Zypern ausreisen zu lassen, damit sich die Streitkräfte aus Bethlehem zurückziehen konnten. Möglich wurde dies, das sei betont, durch eine überaus intensive diplomatische Aktion über Tage und Nächte, und ich möchte gern allen jenen meinen Dank aussprechen, die ganz direkt an diesen Verhandlungen teilgenommen haben, unseren europäischen Mitbürgern, die diese schwierigen und wichtigen Gespräche vor Ort und auch von Brüssel aus geführt haben. Besonders will ich jene Personen nennen, die physisch vor Ort waren, wie beispielsweise Miguel Moratinos, der in Zusammenarbeit mit den Palästinensern und den Führern Israels die Unterredungen unmittelbar geführt hat, was – wie ich Ihnen offen sage – wirklich schwer war. Gerade heute Vormittag nimmt der AStV nach der Tagung des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“ letzte Überarbeitungen vor, damit in Anwendung der in der Europäischen Union geltenden Normen eine Lösung für den zweiten Teil gefunden werden kann, nämlich die Unterbringung der palästinensischen Bürger, die sich zurzeit in Zypern befinden und auf verschiedene Staaten der Europäischen Union aufgeteilt werden sollen. Meiner Ansicht nach wird es keine Schwierigkeiten in der gerade eröffneten Sitzung des AStV geben, das Problem kann auf der Grundlage der Positionen, die wir vorgelegt haben, gelöst werden. Daher lautet vielleicht die wichtigste Botschaft an dieses Haus nach unserer letzten Sitzung, in der viele von Ihnen über die Rolle Europas bei der Lösung dieser beiden Probleme etwas enttäuscht waren, dass ich Ihnen versichern kann, wie ich glaube, zu Ihrer aller Stolz, dass die Europäische Union eine wichtige Rolle bei der Lösung dieser beiden äußerst schwierigen Probleme gespielt hat: dem der Mukata für die Bewegungsfreiheit von Arafat und dem der Geburtskirche von Bethlehem."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, σήμερα το απόγευμα θα ήθελα να σας εκθέσω τις τελευταίες εντυπώσεις αναφορικά με την κατάσταση στη Μέση Ανατολή, με αφετηρία τις τρεις πτυχές οι οποίες, κατά τη γνώμη μου, είναι οι πιο σημαντικές: την επί τόπου κατάσταση, την ασφάλεια στο μέλλον και την ανασυγκρότηση, και τις πολιτικές προοπτικές που ενδέχεται να διαμορφωθούν κατά τους προσεχείς μήνες, είτε μέσω της διεξαγωγής μιας διεθνούς διάσκεψης είτε μέσω κάποιας άλλης μεθόδου. Καθ’ όλη τη διάρκεια του Μαΐου, θα εργαστούμε αδιάκοπα προκειμένου να επιτύχουμε τη δρομολόγηση, στις αρχές Ιουνίου, κάποιας μορφής πολιτικής πρωτοβουλίας, η οποία θα μας φέρει πιο κοντά στην οριστική ειρήνη. Όλα αυτά ανήκουν πια σχεδόν στο παρελθόν. Το σημαντικό τώρα είναι να επικεντρωθούμε στο μέλλον. Τί μπορούμε να κάνουμε από εδώ και εμπρός, στο πλαίσιο αυτού του, δυστυχώς, στενού παραθύρου ευκαιριών που υπάρχει τώρα, για να προσπαθήσουμε να προχωρήσουμε προς τη σωστή κατεύθυνση; Όπως γνωρίζετε, εργαζόμαστε στο πλαίσιο της ομάδας που ονομάστηκε “Τετραμερής”, δηλαδή Ευρωπαϊκή Ένωση, Ηνωμένες Πολιτείες, Γενικός Γραμματέας των Ηνωμένων Εθνών και Ρωσική Ομοσπονδία. Εργαζόμαστε επί τόπου καθημερινά και στις διάφορες πρωτεύουσες επίσης πρακτικά σε καθημερινή βάση. Για να σας δώσω μια ιδέα, χθες το πρωί είχα την ευκαιρία να συναντηθώ στο Ρέικιαβικ με τον Υπουργό Εξωτερικών των Ηνωμένων Πολιτειών, τον κ. Πάουελ, καθώς και με τον κ.. Ιβάνοφ, προκειμένου να συνεχίσουμε τις εργασίες μας για την προώθηση της διαδικασίας. Στη διάρκεια του τρέχοντος μηνός θέλουμε να εργαστούμε προς τρεις διαφορετικές κατευθύνσεις. Πρώτον, θα προσπαθήσουμε να αποκαταστήσουμε τα στοιχεία ασφαλείας της Παλαιστινιακής Αρχής. Δεν θα είναι εύκολο, αλλά σκοπεύουμε να καταβάλουμε κάθε προσπάθεια για να μπορέσει να επιτευχθεί η ανασυγκρότηση και η εκ νέου νομιμοποίηση – την οποία θεωρώ επίσης σημαντική – των στοιχείων ασφαλείας της Παλαιστινιακής Αρχής. Δεύτερον, είναι αναγκαίο να καταβληθεί κάθε προσπάθεια για να μπορέσει η Παλαιστινιακή Αρχή, επωφελούμενη – αν μου επιτρέπεται η έκφραση – της καταστροφής που υπέστη, να αναβιώσει με νέα μορφή, με νέα ορμή και αναμορφωμένη. Σε αυτήν τη διαδικασία μεταρρύθμισης της Παλαιστινιακής Αρχής προσανατολίζονται όλες οι προσπάθειες, όχι μόνο της Τετραμερούς, αλλά και θεσμικών οργάνων άλλων χωρών, όπως του Καναδά ή της Ιαπωνίας. Θα θέλαμε πολύ να βγούμε από αυτήν την κατάσταση με μια πιο αναμορφωμένη, πιο δημοκρατική Παλαιστινιακή Αρχή, περισσότερο ικανή να αντιμετωπίσει τις προκλήσεις όταν φθάσει η ώρα της οικοδόμησης του παλαιστινιακού κράτους. Το σαφές μήνυμα που διαμηνύσαμε, εμείς και οι φίλοι μας, στον Πρόεδρο Αραφάτ είναι πως αυτή είναι η στιγμή για να προετοιμάσει σοβαρά τη νέα Παλαιστινιακή Αρχή για την ώρα της αλήθειας, που θα έρθει όταν υπάρξει ένα δημοκρατικό παλαιστινιακό κράτος, το οποίο θα έχει όλα τα στοιχεία οικονομικής σύνθεσης, αστυνομίας, ασφάλειας και λοιπά, με τα οποία θα αισθανόμασταν άνετα στις συναναστροφές που έχουμε μαζί τους. Για αυτά τα τρία πράγματα εργαζόμαστε. Θα ήθελα να σας πω δυο λόγια για τη διάσκεψη ή για τη δυνατότητα ανάληψης της νέας πολιτικής πρωτοβουλίας. Όσον αφορά τη διάσκεψη, πιστεύω ότι αυτήν τη στιγμή υπάρχει αρκετά ευρεία συναίνεση για να πραγματοποιηθεί μια διάσκεψη θεσμικού χαρακτήρα, δηλαδή μια διάσκεψη στην οποία θα συμμετάσχουν, φυσικά, τα μέλη της Τετραμερούς, δηλαδή η Ευρωπαϊκή Ένωση, οι Ηνωμένες Πολιτείες, η Ρωσική Ομοσπονδία και ο Γενικός Γραμματέας των Ηνωμένων Εθνών, αλλά στην οποία θα συμμετάσχουν, επίσης, οι χώρες του αραβικού κόσμου που είναι διατεθειμένες να συνεργαστούν με αυτήν την προσπάθεια. Όπως γνωρίζετε, το Σάββατο πραγματοποιήθηκε μια εξαιρετικά σπουδαία και σημαντική συνάντηση, για άλλη μια φορά στο Sharm-el-Sheikh, στην οποία παρέστησαν ο Πρόεδρος της Αιγύπτου κ. Μουμπάρακ, ο Πρίγκιπας διάδοχος της Σαουδικής Αραβίας, ο Βασιλιάς της Ιορδανίας και ο Πρόεδρος της Συρίας. Οι τέσσερις άνδρες είχαν μια συνάντηση, η οποία, σύμφωνα με τις εντυπώσεις και τις πληροφορίες που έλαβα από τους ίδιους, ήταν πολύ θετική και πιστεύω πως αυτές οι χώρες θα πρέπει, με τον έναν ή τον άλλο τρόπο, να συμμετάσχουν ενεργά, όχι μόνο στη διάσκεψη, αλλά και στην προετοιμασία της καθ’ όλη τη διάρκεια αυτού του μήνα. Έτσι, έχουμε ήδη σχεδόν καθημερινές επαφές μαζί τους, με τους τέσσερις Προέδρους και με τα επιτελεία τους για να μπορέσουμε να εργαστούμε με τον βέλτιστο δυνατό τρόπο. Πάνω σε ποιες βάσεις θα μπορούσε να θεμελιωθεί η διάσκεψη; Πιστεύω ότι θα πρέπει να προσπαθήσουμε να επιτύχουμε μια συναίνεση, αν και αυτό δεν θα είναι εύκολο. Η διάσκεψη αυτή θα πρέπει ουσιαστικά να θεμελιωθεί στα στοιχεία που συνέθεταν τη Διάσκεψη της Μαδρίτης: ειρήνη έναντι εδαφών και τα ψηφίσματα του Συμβουλίου Ασφαλείας που όλοι γνωρίζουμε. Και θα πρέπει ίσως να προστεθεί, ως κάτι θετικό και νέο, το αντικείμενο της Διάσκεψης της Μαδρίτης και της Διαδικασίας του Όσλο: η πρωτοβουλία που ελήφθη στη Βηρυτό από τον Αραβικό Σύνδεσμο, με πρόταση του Πρίγκιπα διαδόχου της Σαουδικής Αραβίας. Με άλλα λόγια, σήμερα έχουμε – για να χρησιμοποιήσω την ορολογία του Ελσίνκι – δύο καλάθια: αυτό που περιέχει τα διμερή προβλήματα που εξακολουθούν να υπάρχουν στην περιοχή, όπως είναι η σχέση μεταξύ Παλαιστίνης και Ισραήλ και η σχέση μεταξύ Ισραήλ και Συρίας. Και – το δεύτερο καλάθι – να βρεθεί μια διευθέτηση περιφερειακού χαρακτήρα ανάμεσα σε όλες τις χώρες της περιοχής ώστε αυτές να παράσχουν, με σταθερό και συμβατικό τρόπο, στο Κράτος του Ισραήλ τη δυνατότητα να εγκαθιδρύσει μόνιμες σχέσεις ειρήνης. Επαναλαμβάνω: με συμβατικό τρόπο. Επομένως, με αυτά τα στοιχεία πιστεύω – τουλάχιστον το ελπίζω – ότι θα μπορούσαμε να επιτύχουμε μια διεθνή διάσκεψη, η οποία θα μπορέσει να προσδώσει νέο δυναμισμό στη διαδικασία. Και αυτός ο νέος δυναμισμός – σας μεταφέρω τα λόγια του Προέδρου Αραφάτ, ο οποίος μου το είπε σήμερα το πρωί στο τηλέφωνο – θα πρέπει να μας κάνει να αντικαταστήσουμε τη συζήτηση περί ασφαλείας – που πρέπει πλέον να αποτελεί συζήτηση του παρελθόντος, εφόσον οφείλουμε να καταβάλουμε κάθε δυνατή προσπάθεια, ώστε η ασφάλεια να μην είναι πλέον το επίκεντρο των συζητήσεων – με την πολιτική συζήτηση και, όταν φθάσει αυτή η στιγμή, κατά την οποία θα βρισκόμαστε στην πολιτική συζήτηση, πιστεύω πως όλες αυτές οι ιδέες για τη διάσκεψη θα μπορέσουν να φανούν χρήσιμες. Με όλα αυτά σε καμία περίπτωση δεν ισχυρίζομαι πως η συζήτηση περί ασφαλείας έχει ολοκληρωθεί, ούτε ότι η ασφάλεια είναι εντελώς εγγυημένη. Δυστυχώς, αυτό δεν συμβαίνει ακόμη, γι’ αυτό και θα πρέπει να συνεχίσουμε να αποδίδουμε μεγάλη σημασία και μεγάλο πάθος στις προσπάθειες διευθέτησης του προβλήματος των σχέσεων ασφαλείας μεταξύ Παλαιστινίων και Ισραηλινών. Θα ήθελα, επίσης, να αναφερθώ στη συζήτηση που έχει ανοίξει στους κόλπους της κοινωνίας του Ισραήλ. Η συζήτηση που άνοιξε, ιδίως στο Συμβούλιο του Likud, του κόμματος της πλειοψηφίας, βρήκε την ανταπόκρισή της στην κοινωνία του Ισραήλ. Όπως είδατε, στο ερώτημα που τέθηκε από τις σημερινές δημοσκοπήσεις στην ισραηλινή κοινωνία, υπάρχει ένα ποσοστό που υπερβαίνει το 65 με 70% των πολιτών του Ισραήλ - οι οποίοι δεν πρόσκεινται κατ' ανάγκην στο ένα ή το άλλο κόμμα - που εκτιμούν πως η μοναδική εφικτή λύση είναι η δημιουργία δύο κρατών. Είναι αλήθεια ότι μια πλειοψηφία του Διευθυντικού Συμβουλίου του Likud απέρριψε αυτό το ενδεχόμενο, όμως είναι επίσης αλήθεια ότι η πλειοψηφία των πολιτών του Ισραήλ πιστεύει – όπως και εμείς και η διεθνής κοινότητα – ότι η μοναδική εφικτή λύση προϋποθέτει την ύπαρξη δύο δημοκρατικών κρατών, με εγγυημένα σύνορα, τα οποία θα είναι βιώσιμα. Την τελευταία φορά που βρεθήκαμε μαζί σε αυτήν τη Συνέλευση είχαμε διάφορα προβλήματα, ορισμένα εκ των οποίων ήταν πολύ σοβαρά, όπως οι ενέργειες των δυνάμεων του Ισραήλ στα παλαιστινιακά εδάφη και, ειδικότερα, στις αποκαλούμενες ζώνες Α. Κατά δεύτερον, είχαμε δύο τύπους ειδικών και δυσεπίλυτων προβλημάτων: πρώτον, την κατάσταση του Προέδρου Αραφάτ, που βρισκόταν αποκλεισμένος στη Mukata δίχως ελευθερία κινήσεων, και, δεύτερον, τη σοβαρή και δύσκολη κατάσταση στον Ναό της Γεννήσεως στη Βηθλεέμ. Αναφορικά με τα θέματα της μεταρρύθμισης, θα ήθελα να σας εκθέσω μερικές πολύ σύντομες σκέψεις, σκέψεις που βρίσκονται ακόμη στα σπάργανα, τις οποίες μπορώ να μοιραστώ μαζί σας και που προήλθαν από μια μακρά συζήτηση που είχα το Σάββατο το απόγευμα με έναν απεσταλμένο του Αραφάτ, με τον οποίο συνομίλησα για πάνω από τρεις ώρες, σχετικά με τα θεμελιώδη στοιχεία που ο Πρόεδρος Αραφάτ ή, τουλάχιστον, οι Παλαιστίνιοι βλέπουν σαν πιθανές αποφάσεις για τη μεταρρύθμιση. Την πρώτη ιδέα που θα ήθελα να μεταφέρω στους κυρίους βουλευτές την εξέφρασε ο Πρόεδρος Αραφάτ σήμερα το πρωί στην ομιλία του και σε εμένα προσωπικά στο τηλέφωνο. Πιστεύω ότι η σημερινή ομιλία του Προέδρου Αραφάτ είναι σημαντική, παρόλο που ορισμένες ισραηλινές αρχές την εξέλαβαν με αδιαφορία. Πρόκειται για μια ομιλία που εκφράζει μια σαφή δέσμευση υπέρ της μεταρρύθμισης και υπέρ ορισμένων θεμελιωδών της στοιχείων. Πρώτον, η ασφάλεια. Πιστεύω ότι ο Πρόεδρος Αραφάτ και τα πιο σημαίνοντα πρόσωπα του περιβάλλοντός του έχουν επίγνωση του γεγονότος ότι τα στοιχεία ασφαλείας δεν μπορούν να είναι διασκορπισμένα σε σχεδόν άπειρο αριθμό χεριών. Οι δυνάμεις ασφαλείας ενός κράτους πρέπει να βρίσκονται στα χέρια εκείνων που διοικούν το κράτος και δεν μπορούν να είναι κατανεμημένα σε διάφορες φατρίες από δω και από κει. Αυτό που οφείλει να πράξει ο Πρόεδρος Αραφάτ – και το ξέρει – είναι να προσεγγίσει όσο το δυνατόν περισσότερο, στις διαρθρώσεις που πρέπει να αρχίσει να δρομολογεί, τις διαρθρώσεις που θα χαρακτηρίζουν ένα κράτος. Αυτό που υπάρχει σήμερα είναι ένα είδος “προ-κράτους”· οι μεταρρυθμίσεις του, οι πολιτικές, οι κοινωνικές διαρθρώσεις κλπ. θα πρέπει σιγά-σιγά να προσεγγίσουν τις διαρθρώσεις που πρέπει να έχει ένα κράτος. Συνεπώς, οι δυνάμεις ασφαλείας, που έχουν ακόμη ουσιαστική σημασία, συν τοις άλλοις και για να προσδώσουν αξιοπιστία στην άλλη πλευρά, αυτήν του Ισραήλ, θα πρέπει σταδιακά να βαδίζουν προς μια διάρθρωση παρόμοια με αυτήν που υπάρχει στις γειτονικές χώρες, άρα μια διάθρωση πολύ πιο συγκεντρωμένη και λιγότερο διάσπαρτη από τη σημερινή ανάμεσα στα κατεχόμενα εδάφη. Κατά δεύτερον, θα πρέπει να αποκτήσει κάτι που να μοιάζει όσο το δυνατόν περισσότερο με κυβέρνηση. Δυστυχώς, η μορφή της διακυβέρνησης, της διαχείρισης, του Προέδρου Αραφάτ εξακολουθεί να μην μοιάζει αρκετά με αυτό που θα αποκαλούσαμε εμείς κυβέρνηση. Πιστεύω ότι σιγά-σιγά, εάν πράγματι θέλουμε να κάνουμε αυτά που θέλουμε από ευρωπαϊκής σκοπιάς, να ανοικοδομήσουμε, να συνδράμουμε στην εκ νέου νομιμοποίηση, να ανασυγκροτήσουμε τους μηχανισμούς ασφαλείας, καθώς και τις υλικές διαρθρώσεις, όταν θα είμαστε βέβαιοι πως οι διαρθρώσεις αυτές δεν πρόκειται να καταστραφούν, είναι αναγκαίο να υπάρχει μια κυβέρνηση που θα διαθέτει σαφείς αρμοδιότητες, μια κυβέρνηση της οποίας τα μέλη που συζητούν σήμερα μαζί μας για οικονομία, ασφάλεια, μεταφορές ή εμπόριο θα είναι τα ίδια με τα οποία θα συζητάμε και αύριο. Ο Πρόεδρος Αραφάτ έχει πει καθαρά – τόσο κατ’ ιδίαν όσο και δημοσίως – ότι αυτή ακριβώς είναι η κατεύθυνση προς την οποία επιθυμεί να βαδίσει, δηλαδή να δημιουργήσει σταδιακά κάποια στοιχεία κυβερνητικής εξουσίας. Ένα τρίτο στοιχείο που κατά τη γνώμη μου έχει σημασία είναι η δημοκρατική νομιμοποίηση. Ο Πρόεδρος Αραφάτ μού γνωστοποίησε, τουλάχιστον εμένα – δεν είμαι σίγουρος αν το είπε και στο ραδιόφωνο σήμερα το πρωί – ότι προχωρά προς τη διενέργεια, το συντομότερο δυνατόν, μιας διπλής εκλογικής διαδικασίας. Το συντομότερο δυνατόν σημαίνει τους τελευταίους μήνες του καλοκαιριού ή στις αρχές του φθινοπώρου. Επιθυμεί να δρομολογήσει μια διαδικασία βουλευτικών εκλογών – όπως γνωρίζετε, η θητεία του Νομοθετικού Συμβουλίου έχει λήξει εδώ και αρκετό καιρό και, λόγω των περιστάσεων, δεν μπόρεσε να ανανεωθεί – και επιθυμεί την ανανέωση του Νομοθετικού Συμβουλίου όσο το δυνατόν συντομότερα, καθώς και τη διενέργεια δημοτικών εκλογών. Εάν υπήρχε η δυνατότητα να επιτευχθεί σε εύλογο χρονικό διάστημα αλλαγή του Νομοθετικού Συμβουλίου και του Δημοτικού Συμβουλίου, πιστεύω ότι θα δίναμε ώθηση και κάποια πνοή ελευθερίας στον δημοκρατικό βίο των παλαιστινιακών διαρθρώσεων. Πρέπει, όμως, να είναι μια διαδικασία που ξεκινά από τη βάση προς τα πάνω και όχι μια διαδικασία που επιβάλλεται από πάνω προς τα κάτω. Για να δούμε αν είμαστε ικανοί να την προωθήσουμε έτσι ώστε η έκβασή της να είναι η καλύτερη δυνατή, επιτυγχάνοντας με τον τρόπο αυτόν μια διαδικασία βαθιά, πραγματική, και όχι απλώς μια διαδικασία βιτρίνας, κατά τρόπο ώστε στο τέλος να μπορέσουμε να έχουμε αυτό που θέλουμε: τη δυνατότητα πολιτικών, κοινωνικών, πολιτιστικών και άλλων διαθρώσεων, οι οποίες θα είναι όσο το δυνατόν πλησιέστερες σε αυτές που χαρακτηρίζουν ένα κράτος. Ένα κράτος είναι αυτό που επιθυμούν. Ένα κράτος είναι αυτό που επιθυμούμε και εμείς να έχουν και, συνεπώς, το να τους βοηθήσουμε να οικοδομήσουν τις διαρθρώσεις που θα τους επιτρέψουν να αποκτήσουν ένα κράτος βιώσιμο και δημοκρατικό, ένα κράτος που να λειτουργεί, είναι αναμφίβολα η καλύτερη υπηρεσία που θα μπορούσαμε να προσφέρουμε στην υπόθεση της ειρήνης. Είχα την πρόθεση να τελειώσω, αλλά θα μου επιτρέψετε να σας παραθέσω μια πολύ σύντομη σκέψη σχετικά με το τελευταίο ταξίδι που κάναμε στις Ηνωμένες Πολιτείες. Θα επιτρέψω στις Ηνωμένες Πολιτείες την Κυριακή το βράδυ και θα παραμείνω εκεί τη Δευτέρα και την Τρίτη, προκειμένου να συνεχίσω τις συνομιλίες για αυτά τα θέματα με τον ρώσο Υπουργό Εξωτερικών κ. Ιβάνοφ. Νομίζω ότι σας λέω κάτι που ήδη γνωρίζετε: το κλίμα που επικρατεί στις Ηνωμένες Πολιτείες σε σχέση με την ευρωπαϊκή θέση έναντι του Ισραήλ δεν είναι καλό. Πληθαίνουν τα άρθρα στις εφημερίδες – αλλά υπήρξαν, επίσης, έξυπνες απαντήσεις από πλευράς του Επιτρόπου Patten – όμως, εξακολουθεί να υπάρχει ένα αίσθημα έλλειψης κατανόησης των ευρωπαϊκών θέσεων. Αλλά παρατηρείται και μια εντύπωση ακόμη πιο σοβαρή, που συνίσταται στις κατηγορίες για αντισημιτισμό στην Ευρώπη. Φρονώ ότι οφείλουμε να καταβάλουμε σαφείς προσπάθειες προς δύο κατευθύνσεις. Πρώτον, να είμαστε απόλυτα σαφείς και σκληροί όταν στην Ευρώπη διαπράττεται μια ενέργεια αντισημιτικού χαρακτήρα – και νομίζω πως παρόμοιες ενέργειες είναι σπάνιες. Οι κυβερνήσεις, το Κοινοβούλιο και οι κοινωνίες των πολιτών θα πρέπει να δίνουν ξεκάθαρες και πειστικές απαντήσεις σε τέτοιες περιπτώσεις. Ταυτόχρονα, πρέπει να δείχνουμε κατανόηση και να εξηγούμε ότι δεν είναι το ίδιο πράγμα η άσκηση κριτικής σε μια κυβέρνηση και η κριτική κάποιων ιδεών που έχουν άλλη αφετηρία και άλλο χαρακτήρα. Πιστεύω ότι είναι απολύτως θεμιτό να ασκεί κανείς κριτική σε μια κυβέρνηση όταν διαφωνεί μαζί της, με τη νομιμότητα που παρέχει η φιλία μας με αυτήν τη χώρα. Ο καλός μου φίλος Σιμόν Πέρες προέβη σήμερα το πρωί σε ιδιαίτερα δριμείες και έντονες δηλώσεις, επικρίνοντας τη θέση του Διευθυντικού Συμβουλίου του κόμματος Likud με τα εξής λόγια: “Αν δεν προχωρούσαμε προς τη δημιουργία δύο κρατών, το Ισραήλ θα έπαυε να υπάρχει μαζί με το όνειρό μας. Ποιο είναι το όνειρό μας; Το όνειρό μας είναι ένα δημοκρατικό Ισραήλ με τον χαρακτήρα ενός εβραϊκού κράτους. Αν δεν είχαμε δύο κράτη, αν οι Παλαιστίνιοι δεν είχαν κράτος, τότε ή θα έπρεπε να προβούμε στην κατοχή τους, οπότε δεν θα ήμασταν δημοκρατικοί, ή η ίδια η δημογραφία θα μας έκανε να μην είμαστε πλέον ένα εβραϊκό κράτος”. Αν έλεγα εγώ τέτοια πράγματα, στην καλύτερη περίπτωση θα μου καταλόγιζαν κατηγορίες για αντισημιτισμό. Αλλά νομίζω ότι δεν είμαι αντισημίτης, όπως και δεν πρέπει να είναι αντισημίτης ο Σιμόν Πέρες. Θα πρέπει να είμαστε ικανοί να διατηρούμε ένα κλίμα ανεκτικότητας, στο οποίο οι ώριμες χώρες όπως το Ισραήλ και οι ώριμες χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης θα μπορούν να συνομιλούν στο πλαίσιο της κοινής λογικής, να επικρίνουν αλλά και να επαινούν όταν τα πράγματα βαίνουν καλώς. Και μεταξύ φίλων, έτσι πρέπει να εργαζόμαστε. Αυτά μονάχα ήθελα να σας πω, για να συνειδητοποιήσετε την κατάσταση στην οποία βρισκόμαστε αυτήν τη στιγμή και για να κάνουμε ό,τι περνά από το χέρι μας για να λύσουμε αυτήν την παρεξήγηση όσο το δυνατόν πιο σύντομα. Εμείς οι Ευρωπαίοι πολεμήσαμε τον αντισημιτισμό σαν έγκλημα κατά της ανθρωπότητας, οι πατεράδες μας αγωνίστηκαν με τα όπλα για να τον αποτρέψουν και τα παιδιά αυτών των πατεράδων είναι διατεθειμένα να συνεχίσουν να το πράττουν. Πιστεύω ότι σήμερα μπορούμε να δηλώσουμε με ικανοποίηση πως αυτά τα δύο μεγάλα προβλήματα, τα οποία θα μπορούσαν να τινάξουν στον αέρα όλη τη διαδικασία, έχουν επιλυθεί. Το πρώτο, αυτό της Mukata, λύθηκε κατόπιν διαπραγματεύσεων που ξεκίνησαν στις 24 Απριλίου με την επίσκεψή μου στον Πρόεδρο Αραφάτ. Η λύση, όπως γνωρίζετε, έχει μια ευρωπαϊκή συνιστώσα, εφόσον καταλήξαμε τελικώς στη συμφωνία πως τα τέσσερα άτομα που κατηγορούνταν και δικάζονταν για τη δολοφονία του ισραηλινού Υπουργού Τουρισμού θα προσάγονταν σε μια φυλακή που βρίσκεται στην Παλαιστίνη υπό την επιτήρηση μιας ομάδας Ευρωπαίων και Βορειοαμερικανών. Αυτήν τη στιγμή, τα συγκεκριμένα τέσσερα άτομα βρίσκονται στην Ιεριχώ υπό την επιτήρηση προσωπικού της Μεγάλης Βρετανίας και των Ηνωμένων Πολιτειών. Συνεπώς, κάνουμε μια σημαντική ενέργεια, από τη σκοπιά της Ευρωπαϊκής Ένωσης, για την επίλυση αυτού του προβλήματος. Δυστυχώς, το δεύτερο πρόβλημα, αυτό που αφορά τον Ναό της Γεννήσεως στη Βηθλεέμ, διήρκεσε περισσότερο. Ευτυχώς, σήμερα μπορούμε να εκφράσουμε τη χαρά μας που έχει λυθεί και αυτό και που οι ισραηλινές δυνάμεις εγκατέλειψαν τη Βηθλεέμ και που – όπως είδατε προχθές και χθες το βράδυ – τελέστηκε μάλιστα και μια Λειτουργία πρωτοστατούντος του Καρδιναλίου Echegaray, εκπροσώπου του Ποντίφικα της Ρώμης, ο οποίος θέλησε, ως συμβολική πράξη, να τελεστεί μια Θεία Λειτουργία στον Ναό της Γεννήσεως. Σε παρόμοιες ενέργειες προέβησαν και λειτουργοί άλλων δογμάτων που μοιράζονται τον ίδιο φυσικό χώρο του Ναού της Γεννήσεως. Πώς διευθετήθηκε το θέμα του Ναού της Γεννήσεως; Όπως γνωρίζετε, η εξεύρεση λύσης δεν ήταν εύκολη, επειδή το Κράτος του Ισραήλ ισχυριζόταν πως δεκατρία από τα άτομα που φιλοξενούνταν εκεί είχαν δικαστεί και καταδικαστεί με τελεσίδικη απόφαση στο Ισραήλ μετά από νόμιμη δίκη. Μεσολάβησε μια μαραθώνια διαδικασία διαπραγματεύσεων, που διήρκεσε ατέλειωτες μέρες και νύχτες, με ελπιδοφόρες και δυσμενείς στιγμές, που στο τέλος διευθετήθηκε – όπως γνωρίζετε – με την απόφαση ότι γύρω στα είκοσι άτομα θα μεταφέρονταν από τη Δυτική Όχθη στη Γάζα και ότι δεκατρία άτομα θα φιλοξενούνταν υπό την ευθύνη χωρών της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Η δυσκολία την τελευταία στιγμή ήταν να μην χαθεί χρόνος με την κατανομή αυτών των ανθρώπων στις διάφορες χώρες. Ευτυχώς, η Κύπρος, με μια πράξη σπουδαίας κοινής λογικής και γενναιοδωρίας του Προέδρου της, δέχθηκε να φύγουν αμέσως από τον Ναό για την Κύπρο, ούτως ώστε τα στρατεύματα να μπορέσουν να αποσυρθούν από την πόλη της Βηθλεέμ. Αυτό κατέστη δυνατό, επαναλαμβάνω, με εξαιρετικά έντονη διπλωματική δραστηριότητα, που κράτησε πολλές μέρες και νύχτες, και θα ήθελα πολύ να εκφράσω τις ευχαριστίες μου σε όλους εκείνους που συμμετείχαν απευθείας, επί τόπου, σε αυτήν τη διαπραγμάτευση, στους ευρωπαίους συμπολίτες μας που διεξήγαγαν μια πολύ δύσκολη και σημαντική διαπραγμάτευση από εκεί και σε εκείνους που τη διεξήγαγαν από τις Βρυξέλλες. Θα επιθυμούσα να μνημονεύσω ιδιαιτέρως τους ανθρώπους που βρέθηκαν αυτοπροσώπως στο θέατρο των εξελίξεων, όπως επί παραδείγματι ο Miguel Moratinos, ο οποίος, σε συνεργασία με τους Παλαιστίνιους και τους ηγέτες του Ισραήλ, διεξήγαγε με πολύ άμεσο τρόπο τη διαπραγμάτευση, η οποία – όπως σας είπα – ήταν ειλικρινά δύσκολη. Ακριβώς σήμερα το πρωί, μετά τη συνεδρίαση του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων, η Επιτροπή των Μονίμων Αντιπροσώπων διευθετεί τις τελευταίες λεπτομέρειες προκειμένου να μπορέσει να βρεθεί μια λύση, τηρουμένων των κανόνων που ισχύουν στην Ευρωπαϊκή Ένωση, για το δεύτερο μέρος της υπόθεσης, που είναι η κατανομή των παλαιστινίων πολιτών που βρίσκονται σήμερα στην Κύπρο σε διάφορες χώρες της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Πιστεύω πως δεν θα υπάρξουν δυσκολίες κατά τη συνεδρίαση της Επιτροπής Μονίμων Αντιπροσώπων, η οποία άρχισε πριν από λίγο, ούτε με τις θέσεις που υποβάλαμε για να μπορέσει να βρεθεί μια λύση στο πρόβλημα. Ως εκ τούτου, ίσως το σημαντικότερο μήνυμα προς το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο μετά την τελευταία μας συνάντηση, κατά την οποία πολλοί από τους κυρίους βουλευτές εξέφρασαν κάποια απογοήτευση σχετικά με τον ρόλο που διαδραμάτιζε η Ευρώπη στην επίλυση των δύο αυτών προβλημάτων, είναι ότι μπορώ να σας διαβεβαιώσω, πιστεύω προς κάποια υπερηφάνεια όλων σας, ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση ως ενιαία οντότητα διαδραμάτισε σημαντικό ρόλο στην επίλυση των δύο αυτών σοβαρότατων προβλημάτων: του προβλήματος της Mukata, για την ελευθερία κινήσεων του Αραφάτ, και του προβλήματος του Ναού της Γεννήσεως της Βηθλεέμ."@el8 "Mr President, this evening I should like to present my latest impressions of the situation in the Middle East in relation to the three aspects I consider to be the most important: the situation on the ground, future security and reconstruction and the political prospects that can be achieved in the forthcoming months, either through an international conference or through some other means. We shall be working ceaselessly throughout May in an attempt to ensure that some type of political initiative that will bring us closer to a definitive peace can be set in motion at the beginning of June. All of this is now almost in the past. The important thing now is for us to focus on the future. What can we do now, in the unfortunately small window of opportunity that now exists, to try to move ahead in the right direction? As you know, we are working within what is known as the ‘Quartet’, which is made up of the European Union, the United States, the Secretary General of the United Nations and the Russian Federation. Every day we are working on the ground and in the capitals too, almost on a daily basis. To give you an idea, yesterday morning, I met the US Secretary of State, Mr Powell and Mr Ivanov, in Reykjavik in order to continue working on taking the process forwards. This month, we intend to work on three separate areas. Firstly, we shall try to reconstitute the security forces in the Palestinian Authority. This will not be easy, but we are going to devote all our efforts to reconstituting and to returning legitimacy to the Palestinian Authority’s security forces. Secondly, we have to do all that we can to ensure that the Palestinian Authority, taking advantage – if I might put it this way – of the disaster it has been through, can be revitalised in a new way, with new impetus and having undergone a reform. We, not only the Quartet, but also the institutions of other countries, such as Canada and Japan, are devoting all our efforts to this process of reforming the Palestinian Authority. We would very much like to come out of this situation with a Palestinian Authority that is reformed, more democratic, and better able to face the challenges of constructing a Palestinian State. The clear message that we, together with our friends, have conveyed to President Arafat, is that it is now time seriously to prepare the new Palestinian Authority for the moment of truth, which will come when there is a democratic Palestinian State, which has in place all the economic, police, security and other bodies, with which we would feel comfortable working. These are the three things we are working on. I should like to say a word or two about the conference and the opportunity provided by the new political initiative. With regard to the conference, I would say that there is now a sufficiently broad consensus for an international conference to be held, and by this I mean a conference in which the members of the Quartet, that is, the European Union, the United States, the Russian Federation and the Secretary General of the United Nations will, of course, participate as well as the countries of the Arab world that are willing to cooperate in this endeavour. As you know a very significant, very important meeting was held on Saturday, once again in Sharm-el-Sheikh, attended by the Egyptian President, Mr Mubarak, the Crown Prince of Saudi Arabia, the King of Jordan and the President of Syria. These four held a meeting which, according to the impressions and information that I have received from these individuals themselves was very positive and I would say that, in one way or another, these countries must be actively involved, not only in the conference, but also in its preparations throughout this month. To this end, we are already holding talks with them, practically on a daily basis, with the four presidents and with their teams, to ensure that we work as effectively as possible. What are the building blocks on which the conference should be based? We should try to achieve a consensus, although this will not be easy. The basis for this conference should essentially be the factors that underpinned the Madrid Conference: peace for the territories and the Security Council resolutions, with which we are all familiar. Perhaps, as something positive and new, we could also add to the achievements of the Madrid Conference and the Oslo process the initiative taken in Beirut by the Arabs, at the initiative of the Crown Prince of Saudi Arabia. In other words, today we have – to use the terminology created in Helsinki – two baskets: that of the bilateral problems that still exist in the regions, such as the relationship between Palestine and Israel and the relationship between Israel and Syria. The second basket consists of reaching a regional formula with all the countries of the region which, in a way that is solid and binding, gives the State of Israel the opportunity to establish permanent peaceful relationships, I repeat, in a way that is contractually binding. Therefore, with these elements I think – or at least I hope – we could have an international conference that could give a new boost to the process. And this new dynamic – in the words of President Arafat, who said this to me this morning in a telephone call – must lead us to move from the debate on security – which must now become a debate of the past, because we need to do whatever we can to ensure that security is not the focus of the debate – to a debate on policy and, now that we are debating policy, all these ideas on the conference on which we are working could be useful. In saying this I am by no means implying that the debate on security is over or that security is now fully guaranteed. This is, unfortunately, not yet the case and, therefore, a great deal of attention and passion will have to be applied to the matter if we are to resolve security relations between Palestinians and Israelis. I should also like to mention the debate that has opened up in Israeli society. The debate which has opened up, particularly within the national council of Likud, the majority party, has been responded to by Israeli society. As you have seen in this morning’s opinion polls, 65% to 70% of Israel’s citizens – who do not necessarily belong to any particular party – believe that the only possible solution is the creation of two States. It is true that a majority on Likud’s executive council has rejected this premise, but it is also true that the majority of Israel’s citizens think – as we and as the international community do – that the only solution possible requires two democratic States, with guaranteed and viable borders. The last time I spoke in this House, we were facing various problems, some of them extremely serious, such as the action of the Israeli armed forces in the Palestinian territories and, in particular, in what are known as the ‘A’ zones. Secondly we were facing two specific types of problem to which it was hard to find a solution: the first was the situation of President Arafat, who was confined to the Mukata and the second was the serious and problematic situation of the Church of the Nativity in Bethlehem. With regard to the issues of reform, I should like to make a few brief comments, which are still at an embryonic stage but which I wish to share with you, about a long conversation I had on Saturday evening with an envoy from Mr Arafat, who spent more than three hours with me, on the fundamental aspects that President Arafat, or at least the Palestinians, see as possible decisions for reform. The first idea that I should like to get across to you was expressed by President Arafat this morning in his speech and to me in private by telephone. I would say that President Arafat’s speech this morning, although it has been given a frosty reception by some sources in Israel, is important. It contains a clear commitment to reform and to some fundamental aspects of this. Firstly, security. I believe that President Arafat and the most important people surrounding him are aware that the security forces cannot be dispersed amongst an almost infinite number of people. A State’s security forces must be in the hands of the State’s leaders and cannot be shared out between different factions. What President Arafat needs to do – and he is fully aware of this – is to get as close as possible, in the structures that he must start setting in motion, to what constitutes a State. The Palestinians are today living in a sort of pre-State; their reforms and their political, social and other structures must get gradually closer to those required by a State. Therefore, the security forces, which are still crucial also to giving credibility to the other party involved – Israel – must be steered, little by little, towards a structure similar to those existing in the other countries in the region and, therefore, a much more concentrated and less dispersed structure that the current one, in the occupied territories. Secondly, Palestine must have something that is as close as possible to a government. Unfortunately, President Arafat’s system of government, of management, does not yet sufficiently resemble what we would call a government. I think that gradually, if we are to achieve what we would like to see from the European perspective, which is reconstruction, help in re-establishing legitimacy, rebuilding the security apparatus, and even physically rebuilding structures, when we can be sure that these structures are not going to be destroyed, Palestine must have a government with clear responsibilities and in which the people with whom we are today discussing the economy, security, transport or trade are still present in future. President Arafat has clearly stated – in private and in public – that this is the approach he wishes to follow, in other words, gradually building a system of government. A third element that I consider to be very important is democratic legitimacy. President Arafat informed me, at least – I am not sure if this is what he said on the radio this morning – that he is aiming to hold a double set of elections as soon as possible. As soon as possible means in late summer or early autumn. He wants to set a process of legislative elections in motion since, as you know, the legislative Council’s mandate ran out a considerable while ago and, due to circumstances, it has not been possible to renew this and he wishes to see the legislative Council given a new mandate as soon as possible – as well as municipal elections. Changes to the legislative Council and to the municipal Council, particularly if this could be achieved in a reasonable amount of time, would give a boost and a breath of fresh air to democratic life in the Palestinian structures. Now this must be a bottom-up process and not a process that is imposed from above. We shall see if we can achieve this, so that it turns out in the best way possible, thereby ensuring that it is a thorough and genuine process, not a superficial one, but one which will ultimately provide us with what we want to see: the possibility of political, social, cultural and other structures, as close as possible to those a State would have. A State is what the Palestinian people want and what we want them to have and, therefore, helping them to put together the structures that will enable them to have a viable, democratic and properly working State, is, without the slightest doubt, the best contribution we could make to the cause of peace. I was about to conclude but I hope you will allow me to make a very brief comment on our recent visit to the United States. I shall return to the United States on Sunday night and will spend Monday and Tuesday there holding further talks on these matters with the Russian Minister for Foreign Affairs, Mr Ivanov. I think it is only fair to tell you, ladies and gentlemen, something that you already know: the atmosphere in the United States of America, with regard to the European position on Israel, is not encouraging. There is no shortage of articles in the newspapers – and there have also been intelligent replies by Commissioner Patten – but there is a feeling of incomprehension towards Europe’s positions. And there is a more serious feeling than this, which verges on accusing Europe of anti-Semitism. We must make a major effort in two directions. First, we must be perfectly clear and resolute at times like these when an anti-Semitic act – and I believe that these are not at all common – might occur in Europe. Governments, Parliament and civil society must respond in a way that is crystal clear and forceful. At the same time, we must be understanding and make people see that criticising a government is not the same as criticising ideas that have other agendas and other dimensions. It is perfectly legitimate to criticise a government when one does not agree with it, on the basis of the legitimacy provided by the friendship that we enjoy with that country. My good friend Shimon Peres issued some very tough and lively statements this morning, criticising the position of the executive Council of the Likud party and said: “Unless we create two States, Israel will no longer match our aspirations. What are our aspirations? These are to have a democratic Israel which is a Jewish State. Unless we have two States, unless the Palestinians have their own State, we would either have to occupy them and, therefore, we would not be democratic, or demographics would mean that we would not be a Jewish State”. If I said this, I would probably be accused of anti-Semitism. I must clearly not be anti-Semitic and nor must Shimon Peres. We must be able to create an atmosphere of tolerance in which mature countries, such as Israel, and the mature countries of the European Union can discuss matters with common sense, to be able to criticise and to give praise when things go well. And this is how things must work between friends. This is all I wished to say to you to update you on the current situation and so that we do all we can to ensure that this misunderstanding can be resolved as quickly as possible. We Europeans have fought anti-Semitism as a crime against humanity, our fathers fought to prevent it and the sons and daughters of these fathers are ready to continue the fight. I think that today we can say with some satisfaction that these two major problems, which could have brought the entire process to a standstill, have been resolved. The first, that of the Mukata, was resolved following negotiations that began on 24 April with my visit to President Arafat. The solution – as you know – has a European component, because it was finally agreed that the four people who were tried and sentenced for the murder of the Israeli Minister for Tourism would be placed in the custody of a European and North American team in a prison in Palestine. These people are now in Jericho, under the guard of British and US soldiers. The European Union, therefore, did important work in terms of resolving this problem. Unfortunately, the second problem, that of the Church of the Nativity in Bethlehem, took longer to resolve. Fortunately, we can also be pleased that it has been resolved, that the Israeli army has left Bethlehem and that – as you saw last night and the night before – a mass was even held by Cardinal Echegaray, the Pope’s representative, who wanted, as a symbolic act, a mass to be held in the Church of the Nativity. Similar events were held for the other denominations sharing the Church. How was this matter resolved? As you know, it was not easy, because the State of Israel was demanding that thirteen of the people holed up in the church should be tried and sentenced in Israel having had a fair trial, and refused to consider any other option. A lengthy process of negotiation took place, over long days and nights, with highs and lows, and which finally resulted – as you know – in the decision to move twenty or so people from the West Bank to Gaza and for thirteen people to be taken in by Member States of the European Union. The last-minute difficulty was to ensure that no time was lost in distributing these people amongst the various countries. Fortunately, Cyprus, in an act of great solidarity and generosity on the part of its President, allowed them to leave the Church immediately for Cyprus, so that troops could immediately withdraw from the city of Bethlehem. This was made possible, I repeat, by some extremely intense diplomatic activity, lasting whole days and nights and I should very much like to express my gratitude to all those who very directly, on the ground, participated in these negotiations. I am referring both to the Europeans, our fellow citizens who concluded very difficult and important negotiations in situ and to those who worked on the matter from Brussels. I should like to pay special tribute to those who were present on the ground, such as Miguel Moratinos, for example, who, in cooperation with the Palestinians and with Israel’s leaders played a very direct role in the negotiations which, as I have stated, were extremely tough. This very morning, following the meeting of the General Affairs Council, Coreper is putting together the final touches to ensure that, in accordance with current EU legislation, a solution can be found to the second part of the problem, which is the distribution of the Palestinian citizens now in Cyprus, so that they can be distributed amongst various Member States of the European Union. I do not envisage any problems at the Coreper meeting, which began a short while ago, or with the positions that we have presented for a solution to be found to the problem. Therefore, perhaps the most important message to this Parliament, following our last part-session, during which many of you expressed a degree of frustration with Europe’s role in resolving these two problems, I can assure you and I believe you can all be proud of this, that the European Union has played a major role in resolving these two extremely serious problems: that of the Mukata, to ensure freedom of movement for Mr Arafat and that of the Church of the Nativity in Bethlehem."@en3 "Arvoisa puhemies, haluaisin tänä iltapäivänä kertoa teille tuoreimpia vaikutelmiani Lähi-idän tilanteesta ja sen kolmesta mielestäni tärkeimmästä osa-alueesta: tilanteesta itse paikalla, turvallisuudesta tulevaisuudessa ja jälleenrakennuksesta sekä poliittisista kehitysnäkymistä, jotka voivat lähikuukausina olla mahdollisia joko kansainvälisen konferenssin tai jonkin muun järjestelmän kautta. Työskentelemme lakkaamatta koko toukokuun, jotta kesäkuun alkupäivinä voitaisiin käynnistää jonkinlainen poliittinen aloite, joka veisi meidät lähemmäksi pysyvää rauhaa. Kaikki tämä kuuluu melkeinpä jo menneisyyteen. Nyt on tärkeää keskittyä tulevaisuuteen. Mitä voimme tehdä nyt, tänä otollisena mutta valitettavasti ehkä lyhytkestoisena hetkenä, jotta etenisimme oikeaan suuntaan? Kuten tiedätte, työskentelemme niin sanotun kvartetin eli Euroopan unionin, Yhdysvaltain, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ja Venäjän federaation voimin. Työskentelemme itse paikalla joka päivä ja työskentelemme pääkaupungeissa lähestulkoon päivittäin. Jotta saisitte käsityksen tilanteesta, voin kertoa, että minulla oli eilisaamuna tilaisuus tavata Reykjavikissa Yhdysvaltain ulkoministeri Powell ja Venäjän ulkoministeri Ivanov ja keskustella prosessin kehittämisestä. Haluamme tämän kuun aikana työskennellä kolmessa eri asiassa. Ensiksikin pyrimme kokoamaan uudelleen palestiinalaishallinnon turvallisuustekijät. Tämä ei ole helppoa, mutta teemme kaikkemme sen eteen, että palestiinalaishallinnon turvallisuustekijät voitaisiin palauttaa ennalleen ja – tämäkin on mielestäni tärkeää – niiden laillisuus voitaisiin palauttaa. Toiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta palestiinalaishallinto voisi hyödyntää – jos saan käyttää tällaista ilmaisua – sitä kohdannutta katastrofia ja jotta se heräisi henkiin uudella tavalla, uusin voimin, uudistettuna. Me kohdistamme kaikki voimamme palestiinalaishallinnon uudistusprosessiin, ei ainoastaan kvartetti vaan myös muiden maiden, kuten Kanadan tai Japanin, elimet. Haluaisimme todella ratkaista tilanteen niin, että uudistettu ja entistä demokraattisempi palestiinalaishallinto pystyisi entistä paremmin vastaamaan haasteisiin, kun on aika rakentaa Palestiinan valtio. Olemme välittäneet yhdessä ystäviemme kanssa presidentti Arafatille selkeän viestin siitä, että nyt on aika toden teolla valmistella uutta palestiinalaishallintoa totuuden hetkeen, ja totuuden hetki koittaa silloin, kun meillä on sellainen demokraattinen Palestiinan valtio, jossa olisi kaikki sellaiset talouteen, poliisivoimiin ja turvallisuuteen liittyvät rakenteet, joiden takia kanssakäymisemme niiden kanssa voisi olla miellyttävää. Työskentelemme näiden kolmen asian parissa. Haluaisin sanoa teille pari sanaa konferenssista tai uuden poliittisen aloitteen mahdollisuudesta. Konferenssin osalta uskon, että tällä hetkellä vallitsee riittävän laaja yksimielisyys, jotta voitaisiin järjestää kansainvälinen konferenssi, toisin sanoen konferenssi, johon osallistuisivat ilman muuta kvartetin jäsenet, toisin sanoen Euroopan unioni, Yhdysvallat, Venäjän federaatio ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri, mutta myös ne arabimaailman maat, jotka ovat valmiita yhteistyöhön tässä asiassa. Kuten tiedätte, lauantaina pidettiin jälleen kerran Sharm el-Sheikhissä erittäin merkityksellinen ja tärkeä kokous, johon osallistuivat Egyptin presidentti Mubarak, Saudi-Arabian kruununprinssi, Jordanian kuningas ja Syyrian presidentti. Nämä neljä järjestivät kokouksen, joka heiltä itseltään kuulemieni vaikutelmien ja tietojen perusteella oli erittäin myönteinen, ja mielestäni nämä maat on tavalla tai toisella otettava aktiivisesti mukaan paitsi konferenssiin myös sen valmisteluihin tämän kuun aikana. Pidämmekin jo yhteyttä niihin, niiden presidentteihin ja heidän ryhmiinsä miltei päivittäin, jotta voisimme työskennellä mahdollisimman hyvin. Millaiselle perustalle konferenssi voitaisiin rakentaa? Mielestäni meidän pitäisi yrittää saavuttaa yksimielisyys, vaikka tämä ei olekaan helppoa. Konferenssin perustaksi olisi otettava lähinnä Madridin konferenssin osatekijät: maata rauhan vastineeksi -periaate ja meidän kaikkien tuntemat turvallisuusneuvoston päätöslauselmat. Tähän olisi kenties lisättävä Madridin konferenssiin ja Oslon prosessiin verrattuna myönteisenä ja uutena seikkana aloite, jonka Arabiliitto teki Beirutissa Saudi-Arabian kruununprinssin aloitteesta. Toisin sanoen meillä on tänään – jos käytetään Helsingin terminologiaa – kaksi koria: toisessa korissa ovat alueen vielä ratkaisemattomat kahdenväliset ongelmat, kuten Palestiinan ja Israelin suhde sekä Israelin ja Syyrian suhde. Toisessa korissa taas on alueellisen ratkaisun löytäminen kaikkien alueen maiden kanssa siten, että ne antavat Israelin valtiolle yhtenäisesti ja sopimusperusteisesti – toistan: sopimusperusteisesti – mahdollisuuden luoda pysyvät rauhanomaiset suhteet. Uskon – tai ainakin toivon – siis, että voisimme näiden osatekijöiden pohjalta järjestää kansainvälisen konferenssin, joka voisi tuoda prosessiin uutta dynamiikkaa. Meidän on tämän uuden dynamiikan mukaisesti – sanon tämän presidentti Arafatin suulla, sillä hän sanoi näin minulle tänä aamuna puhelimessa – siirryttävä turvallisuuskeskustelusta – jonka on jo kuuluttava menneisyyteen, koska meidän on tehtävä kaikkemme, jotta keskustelu ei pyörisi turvallisuuden ympärillä – politiikkakeskusteluun, ja kun käymme politiikkakeskustelua, uskon, että meille voi olla hyötyä kaikista konferenssia koskevista ajatuksista, joita parhaillaan tarkastelemme. En missään nimessä tarkoita, että turvallisuuskeskustelu olisi ohi tai että turvallisuus olisi täysin taattu. Valitettavasti näin ei vielä ole, ja tästä syystä meidän on vielä korostettava palestiinalaisten ja israelilaisten turvallisuussuhteita ja pyrittävä aktiivisesti ratkaisemaan ne. Haluan viitata myös Israelin yhteiskunnassa käynnistyneeseen keskusteluun. Keskustelu, joka on käynnistynyt ennen kaikkea enemmistöpuolue Likudin puoluehallituksessa, on herännyt myös Israelin yhteiskunnassa. Kuten olette nähneet, Israelin yhteiskunnan keskuudessa tänä aamuna tehdyn kyselyn mukaan yli 65 tai 70 prosenttia Israelin kansalaisista – jotka eivät välttämättä kuulu mihinkään puolueeseen – katsoo, että ainoa mahdollinen ratkaisu on kahden valtion perustaminen. Pitää paikkansa, että Likud-puolueen hallituksen enemmistö vastusti tätä, mutta pitää myös paikkansa, että Israelin kansalaisten enemmistö – kuten mekin ja kuten kansainvälinen yhteisö – on sitä mieltä, että ainoa mahdollinen ratkaisu on kaksi demokraattista valtiota, joilla on varmistetut rajat ja jotka ovat elinkelpoisia. Viimeksi, kun kokoonnuimme parlamenttiin, meillä oli useita ongelmia, joista osa oli erittäin vakavia, kuten Israelin joukkojen toiminta palestiinalaisalueilla ja erityisesti niin sanotuilla A-alueilla. Toiseksi meillä oli kahdenlaisia erityisongelmia, joiden ratkaiseminen oli vaikeaa: ensiksikin presidentti Arafatin tilanne ja liikkumiskielto Mukatassa ja toiseksi vakava ja vaikea tilanne Jeesuksen syntymäkirkossa Betlehemissä. Haluaisin esittää parlamentin jäsenille uudistuksesta joitakin erittäin lyhyitä huomioita, vielä hyvin alustavia huomiota, jotka voin kertoa teille ja jotka koskevat lauantaina iltapäivällä presidentti Arafatin lähettilään kanssa käymääni pitkää keskustelua; keskustelimme yli kolme tuntia niistä olennaisista tekijöistä, joita presidentti Arafat tai palestiinalaiset pitävät mahdollisina uudistuksen osina. Ensimmäisen ajatuksen, jonka haluaisin välittää parlamentin jäsenille, esitti presidentti Arafat tämänaamuisessa puheessaan ja minulle yksityisesti puhelimitse. Mielestäni presidentti Arafatin tämänaamuinen puhe on tärkeä, vaikka jotkin Israelin viranomaiset ottivat sen viileästi vastaan. Puheessa sitouduttiin selkeästi uudistukseen ja joihinkin sen olennaisiin tekijöihin. Ensiksikin on turvallisuus. Uskon, että presidentti Arafat ja hänen lähipiirinsä tärkeimmät henkilöt ovat tietoisia, että turvallisuustekijät eivät voi olla miltei lukemattomissa eri käsissä. Valtion turvallisuustekijöiden on oltava sen henkilön käsissä, joka johtaa valtiota, eikä niitä voida jakaa sinne tai tänne eri ryhmittymille. Presidentti Arafatin – ja hän tiedostaa tämän – on niissä rakenteissa, joita on alettava muodostaa, lähennyttävä mahdollisimman suuressa määrin valtion rakenteita. Nyt kyseessä on jonkinlainen esivaltio; sen uudistusten, poliittisten ja sosiaalisten rakenteiden ja niin edelleen on vähitellen lähennyttävä valtion uudistuksia ja rakenteita. Näin ollen turvallisuustekijät, jotka ovat vielä välttämättömiä myös toisen osapuolen – Israelin – uskottavuuden kannalta, on vähitellen ohjattava kohti samanlaista rakennetta kuin alueen muissa maissa ja näin ollen rakennetta, joka on nykyistä paljon keskitetympi ja vähemmän hajautettu miehitettyjen alueiden välillä. Toiseksi on tehtävä jotakin sellaista, joka muistuttaisi mahdollisimman suuressa määrin hallitusta. Valitettavasti presidentti Arafatin hallintosuunnitelma ei vielä riittävästi muistuta sitä, mitä me kutsuisimme hallitukseksi. Jos haluamme päästä unionin tavoitteeseen eli rakentaa aluetta uudelleen, auttaa laillisuuden palauttamisessa, rakentaa uudelleen turvallisuuskoneiston ja myös konkreettisesti rakentaa uudelleen rakenteet sitten, kun voimme olla varmoja, ettei rakenteita tuhota, mielestäni tarvitaan hallitus, jolla on selkeät velvollisuudet ja jossa ne ihmiset, joiden kanssa tänään puhutaan taloudesta, turvallisuudesta, liikenteestä tai kaupasta, ovat samoja henkilöitä, joiden kanssa puhutaan huomenna. Presidentti Arafat on sanonut – yksityisesti ja julkisesti – selvästi, että tätä tietä hän haluaa edetä eli että hän haluaa rakentaa vähitellen hallitusta. Kolmas mielestäni tärkeä osatekijä on demokraattinen laillisuus. Presidentti Arafat kertoi ainakin minulle, että – en ole varma, sanoiko hän tämän aamulla radiossa – kaksoisvaaliprosessi pyritään aloittamaan mahdollisimman pian. Mahdollisimman pian tarkoittaa tässä loppukesää tai alkusyksyä. Hän haluaa käynnistää kansalliskokousvaaliprosessin – kuten tiedätte, lakia säätävän neuvoston mandaatti päättyi jo jonkin aikaa sitten, eikä sitä ole olosuhteiden pakosta voitu uusia – ja hän haluaa mahdollisimman pikaisesti uusia lakia säätävän neuvoston ja järjestää kunnallisvaalit. Jos tämä olisi mahdollista ja jos kohtuullisessa ajassa saataisiin aikaan muutos lakia säätävässä neuvostossa ja kunnallisneuvostossa, uskon, että antaisimme uuden sysäyksen ja toisimme uuden tuulahduksen palestiinalaisten rakenteiden demokraattiseen elämään. Prosessin on kuitenkin edettävä alhaalta ylös, ei ylhäältä alas. Saa nähdä, onnistummeko tässä niin, että se toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla ja että siitä tulisi syvällinen, todellinen prosessi – ettei se jäisi pelkäksi kulissiksi vaan että saisimme lopulta sen, mitä haluamme: poliittiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut rakenteet, jotka muistuttavat mahdollisimman suuressa määrin valtion rakenteita. Juuri valtiota alueella halutaan. Juuri valtion me haluamme alueelle, joten auttamalla sellaisten rakenteiden luomisessa, että alueelle voitaisiin perustaa elinkelpoinen, demokraattinen ja toimiva valtio, teemme aivan epäilemättä parhaan palveluksen rauhan asialle. Olin jo valmis lopettamaan, mutta sallinette, että esitän vielä hyvin lyhyen huomion viime matkastamme Yhdysvaltoihin. Palaan Yhdysvaltoihin sunnuntaiyönä ja olen siellä maanantain ja tiistain jatkamassa keskusteluja asiasta Venäjän ulkoministeri Ivanovin kanssa. Mielestäni on oikeudenmukaista sanoa parlamentin jäsenille jotakin, mitä te jo tiedätte: Amerikan yhdysvallat ei suhtaudu myönteisesti Israelia koskevaan unionin kantaan. Asiaa käsitellään lehdissä – ja komission jäsen Patten on antanut älykkäitä vastauksia – mutta unionin kanta ei saa osakseen ymmärrystä. Vielä vakavampaa on, että siellä on melkeinpä syytetty Eurooppaa antisemitismistä. Mielestäni meidän on toimittava selkeästi kahdessa asiassa. Ensiksikin meidän on oltava erittäin suoria ja kovasanaisia silloin, kun Euroopassa esiintyy – ja uskon, että nämä tapaukset ovat harvinaisia – antisemitismiä. Hallitusten, parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan olisi reagoitava näihin tapauksiin erittäin selkeästi ja tehokkaasti. Samalla meidän on oltava ymmärtäväisiä ja todettava, että on eri asia arvostella hallitusta kuin arvostella ajatuksia, joihin sovelletaan toisenlaisia perusteita. Mielestäni on täysin oikeutettua arvostella hallitusta, kun sen kanssa on eri mieltä, sillä ystävyytemme tuon maan kanssa oikeuttaa siihen. Hyvä ystäväni Shimon Peres esitti tänä aamuna erittäin ankaria ja voimakkaita lausuntoja, joissa hän arvosteli Likudin puoluehallituksen kantaa ja sanoi: "Ellemme perustaisi kahta valtiota, Israel lakkaisi olemasta unelmassamme. Mikä on unelmamme? Unelmamme on demokraattinen Israel, joka on juutalainen valtio. Ellei meillä olisi kahta valtiota, ellei palestiinalaisilla olisi valtiota, meidän olisi joko miehitettävä palestiinalaiset, jolloin emme olisi demokraattisia, tai sitten emme väestönkasvun takia enää olisi juutalainen valtio." Jos minä sanoisin samaa, ehkäpä minua syytettäisiin antisemitistiksi. Mielestäni minua ei voida syyttää antisemitistiksi, eikä voida Shimon Peresiäkään. Meidän on kyettävä luomaan suvaitsevaisuuden ilmapiiri, jossa kypsät valtiot, kuten Israel, ja Euroopan unionin kypsät jäsenvaltiot osaavat keskustella keskenään järkevästi ja osaavat antaa kritiikkiä ja myös kehua, kun asiat menevät hyvin. Näin sen pitäisikin olla ystävien kesken. Halusin vain sanoa teille tämän, jotta tiedostaisitte tämänhetkisen tilanteen ja jotta käyttäisimme kaikkia ulottuvillamme olevia keinoja, niin että tällainen väärinkäsitys voitaisiin oikaista mahdollisimman nopeasti. Me eurooppalaiset olemme taistelleet antisemitismiä vastaan, koska se on rikos ihmisyyttä vastaan, vanhempamme taistelivat asein estääkseen sen, ja näiden vanhempien lapset ovat valmiita jatkamaan taistelua. Uskon, että voimme tänään sanoa tyytyväisinä, että nämä kaksi suurta ongelmaa, jotka olisivat voineet lamaannuttaa koko prosessin, on ratkaistu. Ensimmäinen eli Mukatan ongelma ratkaistiin neuvotteluissa, jotka aloitettiin 24. huhtikuuta käydessäni presidentti Arafatin luona. Ratkaisussa – kuten tiedätte – on eurooppalainen osatekijä, koska lopulta saatiin sovittua, että neljä Israelin matkailuministerin murhasta syytettyä henkilöä luovutetaan eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen ryhmän vartioitaviksi palestiinalaiseen vankilaan. Nämä neljä henkilöä ovat tällä hetkellä Jerikossa Ison-Britannian ja Yhdysvaltain vartioitavina. Teimme siis Euroopan unionin näkökulmasta tärkeää työtä tämän ongelman ratkaisemiseksi. Toisen eli Betlehemissä sijaitsevan Jeesuksen syntymäkirkon ongelman ratkaiseminen kesti valitettavasti kauemmin. Onneksi voimme tänään olla tyytyväisiä, että tämäkin ongelma on ratkaistu ja että Israelin joukot ovat lähteneet Betlehemistä ja että – kuten näitte toissayönä ja viime yönä – Rooman paavin edustaja, kardinaali Echegaray piti messun, sillä hän halusi vertauskuvallisena eleenä pitää messun Jeesuksen syntymäkirkossa. Sama koski niitä muitakin uskontokuntia, jotka jakavat saman syntymäkirkon. Miten syntymäkirkkoa koskeva ongelma sitten ratkaistiin? Kuten tiedätte, ratkaisu ei ollut helppo, sillä Israelin valtio halusi, että kirkossa olleista henkilöistä kolmetoista tuomitaan Israelissa reilun oikeudenkäynnin jälkeen, eikä se hyväksynyt muuta mahdollisuutta. Käytiin päivä- ja yökausia kestänyt tiivis neuvotteluprosessi, jossa oli ylä- ja alamäkiä ja jossa lopulta – kuten tiedätte – päätettiin, että 20 henkilöä siirretään Jordanjoen länsirannalta Gazaan ja 13 henkilöä otetaan vastaan Euroopan unionin maissa. Viime hetken vaikeus oli siinä, että aikaa ei hukattaisi näiden ihmisten sijoittamisessa eri maihin. Onneksi Kyproksen presidentti toimi erittäin järkevästi ja jalomielisesti ja antoi heidän välittömästi lähteä kirkosta kohti Kyprosta, jotta joukot voisivat vetäytyä Betlehemin kaupungista. Korostan, että tämä oli mahdollista erittäin tiiviin, päivä- ja yökausia kestäneen diplomaattisen toiminnan ansiosta, ja haluaisin lausua kiitokseni kaikille niille, jotka osallistuivat välittömästi itse paikalla näihin neuvotteluihin: eurooppalaisille, maanmiehillemme, jotka kävivät erittäin vaikeita ja tärkeitä neuvotteluja itse paikalla ja myös Brysselistä käsin. Haluaisin erityisesti mainita ne, jotka olivat henkilökohtaisesti itse paikalla, kuten Miguel Moratinosin, joka yhteistyössä palestiinalaisten ja Israelin johtajien kanssa kävi erittäin suoraan näitä neuvotteluja, jotka – kuten jo totesin – olivat suoraan sanottuna vaikeat. Tänä samana aamuna yleisten asioiden neuvoston kokouksen jälkeen Coreper hioo viimeisiä yksityiskohtia, jotta Euroopan unionissa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti voitaisiin löytää ratkaisu toiseen seikkaan eli nyt Kyproksessa olevien palestiinalaisten sijoittamiseen Euroopan unionin eri maihin. Uskon, että hetki sitten alkanut Coreperin kokous sujuu vaikeuksitta ja että ongelma voidaan ratkaista ehdotustemme perusteella. Ehkäpä tärkein viestimme parlamentille sitten viime istunnon, jossa monet parlamentin jäsenet olivat tietyssä mielessä turhautuneita Euroopan rooliin näiden kahden ongelman ratkaisemisessa, on sellainen, että voin taata teille, että – uskon, että te kaikki voitte olla tästä ylpeitä – Euroopan unionilla on ollut tärkeä rooli näiden kahden erittäin vakavan ongelman ratkaisemisessa: Mukatan ongelman ja presidentti Arafatin liikkumiskiellon sekä Betlehemissä olevan syntymäkirkon ongelman ratkaisemisessa."@fi5 "Monsieur le Président, je voudrais exposer cette après-midi les dernières impressions sur la situation au Moyen-Orient en partant des trois aspects qui, à mon sens, sont les plus importants : la situation la sécurité à venir ainsi que la reconstruction et les perspectives politiques qui peuvent être développées au cours des prochains mois, que ce soit au travers d’une conférence internationale ou de tout autre système. Tout au long du mois de mai, nous travaillerons sans relâche pour essayer que puisse se mettre en marche début juin une initiative politique, quelle qu’elle soit, qui nous rapprocherait d’une paix définitive. Tout ceci fait pratiquement déjà partie du passé. L’important, à présent, est de nous concentrer sur l’avenir. Que pouvons-nous faire dès à présent, avec ces - malheureusement étroites - possibilités dont nous disposons, pour tenter d’avancer dans la bonne direction ? Comme vous le savez, nous travaillons dans le cadre du quatuor, comme on l'appelle désormais, c’est-à-dire l'Union européenne, les États-Unis, le secrétaire général des Nations unies et la Fédération de Russie. Nous travaillons sur le terrain tous les jours et dans les capitales aussi, presque quotidiennement. Pour vous donner une idée, hier matin, j’ai eu l’occasion à Reykjavik de participer à une réunion avec le secrétaire d’État américain, M. Powell et avec M. Ivanov pour continuer à travailler sur le déroulement du processus. Ce mois-ci, nous voulons travailler dans trois directions distinctes. En premier lieu, nous essayerons de reconstruire les éléments de sécurité au sein de l’Autorité palestinienne. Ce ne sera pas chose aisée mais nous allons tout faire pour qu’il soit possible de parvenir à récupérer et relégitimer - ce qui me semble également important - les éléments de sécurité de l’Autorité palestinienne. En deuxième lieu, nous devons faire tout ce qui est possible pour que l’Autorité palestinienne, profitant - si vous me permettez l’expression - de la catastrophe qu’elle vient de traverser, puisse renaître réformée, sous une nouvelle forme et avec un nouvel élan. Ce processus de réforme de l’Autorité palestinienne est au cœur de tous nos efforts, non seulement au sein du quatuor mais aussi au sein d’institutions d’autres pays, comme le Canada et le Japon. Nous aimerions énormément sortir de cette situation avec une Autorité palestinienne davantage réformée, plus démocratique, disposant d’une plus grande capacité à affronter les défis lorsque nous en arriverons à la construction de l’État palestinien. Le message clair que nous avons porté au président Arafat, de concert avec nos amis, est que le moment est venu à présent de préparer sérieusement la nouvelle Autorité palestinienne pour l’heure de vérité, qui se concrétisera lorsqu’il y aura un État palestinien démocratique, disposant de toutes les composantes - économique, policière, de sécurité, etc. - avec lesquelles nous nous sentirions à l’aise dans nos relations avec eux. C’est à ces trois choses que nous sommes occupés à travailler. Je voudrais vous dire un mot sur la conférence ou sur la possibilité de la nouvelle initiative de nature politique. En ce qui concerne la conférence, je crois qu’il existe en ce moment un consensus suffisamment large pour que soit organisée une conférence d’envergure internationale, c’est-à-dire une conférence à laquelle participeraient, bien entendu, les membres du quatuor - l'Union européenne, les États-Unis, la Fédération de Russie et le secrétaire général des Nations unies - mais également les pays du monde arabe qui seraient prêts à coopérer à cet effort. Comme vous le savez, une réunion extrêmement significative et importante s’est déroulée samedi, une fois de plus à Charm el-Cheikh, à laquelle ont assisté le président égyptien, M. Moubarak, le prince héritier d’Arabie Saoudite, le roi de Jordanie et le président syrien. Ces quatre personnalités ont participé à une réunion qui, selon les propres impressions et informations qu’elles m’ont communiquées, s’est avérée très positive et je crois que, d’une manière ou d’une autre, ces pays doivent être activement incorporés non seulement à la conférence mais aussi à sa préparation tout au long de ce mois-ci. Et nous sommes occupés à prendre contact avec eux en ce sens, presque quotidiennement, avec les quatre présidents, avec leurs équipes, pour pouvoir travailler le mieux possible. Sur quelles bases pourrait se construire la conférence ? Je crois que nous devrions essayer de parvenir à un consensus, même si ce ne sera pas facile. Cette conférence devrait se baser essentiellement sur les éléments de la conférence de Madrid : la paix en échange de territoires et les résolutions du Conseil de Sécurité que nous connaissons tous. En outre, il faudrait peut-être ajouter, comme élément positif et novateur, ce qu’ont représenté la conférence de Madrid, le processus d’Oslo et l’initiative prise à Beyrouth par la Ligue arabe, à la demande du prince héritier d’Arabie Saoudite. En d’autres termes, nous sommes aujourd’hui en présence - pour reprendre la terminologie d’Helsinki - de deux paniers : celui des problèmes bilatéraux qui existent encore dans la région, telle la relation entre la Palestine et Israël ainsi que la relation entre Israël et la Syrie. Et - second panier - celui de trouver une formule de nature régionale incluant tous les pays de la zone qui, de manière ferme et contractuelle, offrent à l’État d’Israël la possibilité d’établir des relations de paix permanentes ; j’insiste, de façon contractuelle. Au vu de ces éléments, je crois que - à tout le moins je l’espère - nous pourrions organiser une conférence internationale qui pourrait apporter une nouvelle dynamique au processus. Et cette nouvelle dynamique - de la bouche du président Arafat, qui me l’a dit ce matin au téléphone - doit nous amener à passer du débat sur la sécurité - qui doit être un débat obsolète puisque nous devons tout mettre en œuvre pour que la sécurité ne soit plus au cœur du débat - au débat sur la politique. Dès lors, lorsque nous débattrons de la politique, je crois que toutes ces idées concernant la conférence sur lesquelles nous travaillons peuvent s’avérer utiles. Je ne veux, en aucune manière, dire par là que le débat sur la sécurité est clos ni que la sécurité est complètement garantie. Ce n’est malheureusement pas encore le cas et c’est pourquoi il faudra encore accorder une grande importance et un énorme dévouement à tenter de résoudre les relations de sécurité entre Palestiniens et Israéliens. Je veux également faire référence au débat qui s’est ouvert au sein de la société israélienne. Le débat qui s’est ouvert, surtout au sein du comité directeur du Likoud, le parti de la majorité, a trouvé sa propre réponse au sein de la société israélienne. Comme vous l’avez vu vous-mêmes, lors de la question de ce matin portant sur les enquêtes, plus de 65 voire 70 % des citoyens israéliens - sans appartenir nécessairement à un parti ou à un autre - estiment que la seule solution possible est la création de deux États. Il est vrai que la majorité du comité directeur du Likoud a nié cette prémisse mais il est vrai aussi que la majorité des citoyens d’Israël pense - comme nous et comme la communauté internationale - que la seule solution possible passe par deux États démocratiques, viables et aux frontières bien délimitées. La dernière fois que nous nous sommes rencontrés au sein de cette Assemblée, nous étions confrontés à plusieurs problèmes, dont certains très graves, comme l’action des forces d’Israël dans les territoires palestiniens et, particulièrement, dans ce que l’on appelle les zones A. En deuxième lieu, nous devions faire face à deux sortes de problèmes spécifiques difficiles à résoudre : tout d’abord, la situation du président Arafat, privé de liberté de mouvement dans la Mukata et, ensuite, la situation grave et délicate de l’église de la Nativité à Bethléem. Pour ce qui a trait aux thèmes de la réforme, j’aimerais formuler quelques réflexions très brèves avec vous, Mesdames et Messieurs les Députés ; réflexions encore largement embryonnaires, que je peux partager avec vous, au sujet d’une longue conversation qui a duré plus de trois heures ce samedi après-midi avec un envoyé d’Arafat et qui a porté sur les éléments fondamentaux que le président Arafat, ou du moins les Palestiniens, voient comme décisions possibles pour la réforme. La première idée que j’aimerais vous transmettre, Mesdames et Messieurs, a été exprimée par le président Arafat ce matin dans son discours et à moi-même en privé par téléphone. Je crois que, malgré l’accueil glacial que lui ont réservé certaines autorités d’Israël, le discours de ce matin du président Arafat est important. Ce discours s’engage clairement en faveur de la réforme et de certains éléments fondamentaux de celle-ci. Tout d’abord, la sécurité. Je crois que le président Arafat et les personnes les plus importantes dans son entourage sont conscients que les éléments de sécurité ne peuvent être disséminés dans un nombre presque illimité de mains. Les éléments de sécurité d’un État doivent être aux mains de celui qui dirige l’État et ne peuvent être répartis entre différentes factions ici ou là. Le président Arafat doit - et il en est conscient - s’approcher le plus possible, quant aux structures qu’il doit commencer à mettre en œuvre, de ce que sera un État. Aujourd'hui, il existe une sorte de pré-État, dont les réformes, les structures politiques, sociales, etc., doivent se rapprocher progressivement de celles d'un État. Par conséquent, les éléments de sécurité, toujours fondamentaux pour être crédibles aux yeux de l’autre partie, aux yeux d’Israël, doivent s’acheminer peu à peu vers une structure semblable à celle qui existe dans les pays voisins, ce qui présuppose donc une structure bien plus concentrée et moins dispersée que l’actuelle, entre les territoires occupés. En deuxième lieu, il faut un organe qui ressemble le plus possible à un gouvernement. Malheureusement, le schéma de gouvernement, d'administration du président Arafat ne ressemble pas encore assez à ce que nous appellerions, nous, un gouvernement. Je crois que, petit à petit, si nous voulons concrétiser la perspective européenne - reconstruire, aider à relégitimer, reconstruire les appareils de sécurité et même reconstruire les structures physiquement, lorsque nous pourrons être certains que ces structures ne vont pas être détruites - il sera nécessaire que le gouvernement dispose de responsabilités claires et que les interlocuteurs avec lesquels nous discutons à l’heure actuelle d’économie, de sécurité, de transport ou de commerce soient les mêmes qu’à l’avenir. Le président Arafat a clairement dit - en privé et en public - qu’il s’agit là de la voie qu’il veut emprunter, c’est-à-dire construire peu à peu un élément de gouvernement. Un troisième élément qui me semble important est la légitimation démocratique. Le président Arafat m’a fait savoir, à moi du moins - je ne suis pas sûr qu’il l’ait dit à la radio ce matin - qu’il s’achemine vers un double processus électoral le plus rapidement possible. Le plus rapidement possible, c’est-à-dire dans les derniers mois de l’été ou au début de l’automne. Comme vous le savez, le conseil législatif a épuisé son mandat depuis un certain temps et n’a pu, vu les circonstances, être renouvelé. Aussi le président veut-il mettre en marche un processus d’élections législatives et d’élections municipales le plus vite possible. S'il était possible qu’en un temps raisonnable ils parviennent à changer le conseil législatif et le conseil municipal, je crois que nous donnerions une impulsion et un peu d’air frais à la vie démocratique au sein des structures palestiniennes. Ceci étant dit, il doit s’agir d’un processus qui surgisse de la base vers le sommet et non d’un processus imposé du sommet à la base. Nous verrons si nous sommes capables de le faire, pour arriver au meilleur résultat possible et faire en sorte qu’il s’agisse d’un processus en profondeur, réel, pas uniquement de façade mais pour qu’en fin de compte, nous puissions parvenir à notre objectif : la possibilité de disposer de structures politiques, sociales, culturelles, etc., les plus proches possibles d'un État. Un État, voilà ce qu’ils veulent. Un État, voilà ce que nous voulons qu’ils aient. Dès lors, les aider à construire les structures pour qu’ils puissent bénéficier d’un État viable, démocratique et qui fonctionne est, sans aucun doute, le meilleur service que nous puissions rendre à la cause de la paix. J’étais disposé à conclure mais permettez-moi de formuler une très brève réflexion sur le dernier voyage que nous avons fait aux États-Unis. Je me rendrai à nouveau aux États-Unis dimanche dans la nuit et je resterai le lundi et le mardi pour poursuivre les conversations sur ces questions avec le ministre russe des Affaires étrangères, M. Ivanov. Je crois qu’il faut vous rendre justice, Mesdames et Messieurs les Députés, en vous disant quelque chose que vous savez déjà : le climat aux États-Unis d’Amérique, en ce qui concerne la position européenne vis-à-vis d’Israël, est maussade. Dans les journaux, les articles ne manquent pas - et il y a également eu des répliques intelligentes de la part du commissaire Patten - mais on note un sentiment d’incompréhension envers les positions européennes. De plus, il existe un sentiment plus grave que celui-là, qui confine à l’accusation d’antisémitisme envers l’Europe. Je crois que nous devons clairement fournir un effort dans une double direction. Tout d’abord, être parfaitement explicites et sévères face à la possibilité d’actes à caractère antisémite - et je crois qu’ils sont rares - en Europe. Les gouvernements, le Parlement et les sociétés civiles devraient donner une réponse dépourvue d'ambiguïté et des plus claires. En même temps, nous devons nous montrer compréhensifs et faire comprendre qu’il existe une différence entre critiquer un gouvernement et critiquer des idées qui reposent sur un autre critère et d’autres dimensions. Je crois qu’il est tout à fait légitime de critiquer un gouvernement en cas de désaccord car cette légitimité nous vient de l’amitié que nous avons avec ce pays. Ce matin, mon cher ami Shimon Peres a fait des déclarations très dures et très énergiques lorsqu’il a critiqué la position du comité directeur du parti du Likoud en ces termes : "Sans la création de deux États, Israël et notre rêve cesseraient d’exister. Quel est ce rêve ? Nous rêvons d’un État d’Israël au caractère juif et démocratique. Sans deux États, si les Palestiniens n’avaient pas d’État, ou nous serions obligés de les occuper et, dès lors, nous ne serions plus démocratiques, ou la démographie elle-même ferait que nous ne serions plus un État juif". Si je tenais de tels propos, on m’accuserait peut-être d’antisémitisme. Je crois que je ne le suis pas, pas plus que Shimon Peres. Nous devons être capables de garder un climat de tolérance qui permette aux pays mûrs, comme Israël, et aux pays mûrs de l'Union européenne de discuter avec bon sens, de critiquer et de faire des éloges lorsque les choses sont bien faites. Voilà comment il faut travailler entre amis. C’est tout ce que je voulais vous dire pour que vous soyez conscients de la situation dans laquelle nous nous trouvons à l’heure actuelle et pour que nous fassions tout notre possible afin que ce malentendu soit résolu dans les plus brefs délais. Nous, Européens, avons combattu l’antisémitisme comme un crime contre l’humanité, nos pères ont pris les armes pour l’éviter et leurs enfants sont prêts à continuer le combat. Je crois que nous pouvons dire aujourd’hui avec satisfaction que ces deux grands problèmes, qui pouvaient entraver tout le processus, sont résolus. Le premier, celui de la Mukata, a été résolu à la suite de négociations qui ont débuté le 24 avril par ma visite au président Arafat. La solution - comme vous le savez - comporte une composante européenne parce que l’on est parvenu, en fin de compte, à l’accord suivant : les quatre personnes accusées et jugées pour l’assassinat du ministre du Tourisme israélien seront placées sous la surveillance d’une équipe européenne et américaine dans une prison palestinienne. À l’heure actuelle, ces quatre personnes se trouvent à Jéricho, gardées par du personnel de Grande-Bretagne et des États-Unis. Dès lors, nous avons réalisé une action significative, du point de vue de l'Union européenne, afin de résoudre ce problème. Malheureusement, le second problème, celui de l’église de la Nativité de Bethléem a duré davantage. Heureusement, nous pouvons également nous féliciter aujourd’hui qu’il soit résolu, que les forces israéliennes aient quitté Bethléem et - comme vous l’avez vu vous-mêmes les nuits d’hier et d’avant-hier - que le cardinal Echegaray, représentant du Saint Père de Rome, célèbre même une messe en l’église de la Nativité, comme il l’a voulu en guise d’acte symbolique. D'autres confessions, également présentes sur les lieux, en ont fait de même. Comment la question de l’église de la Nativité a-t-elle été résolue ? Comme vous le savez, la solution était ardue parce que l’État d’Israël essayait que treize des personnes qui s’y trouvaient soient jugées et condamnées en Israël après un procès équitable, sans autre possibilité. Un gigantesque processus de négociation, qui a duré de longs jours et de longues nuits, avec des hauts et des bas, s’est finalement soldé - comme vous le savez - par la décision qu’une vingtaine de personnes soient transférées de Cisjordanie à Gaza et que treize personnes soient accueillies par des pays de l'Union européenne sous leur responsabilité. La difficulté, au dernier moment, a été de ne pas perdre de temps au moment de répartir ces personnes dans les différents pays. Heureusement, Chypre, par un acte de bon sens et de générosité énormes de la part de son président, a accepté leur transfert immédiat de l’église vers Chypre afin que les troupes puissent se retirer de la ville de Bethléem. Nous y sommes parvenus, j’insiste, par une activité diplomatique d’une extrême intensité, qui a duré des jours et des nuits et j’aimerais énormément exprimer ma gratitude à tous ceux qui, de façon très directe, sur le terrain, ont participé à cette négociation : à ces Européens, à ces concitoyens de nos pays qui ont engagé une négociation primordiale très difficile sur place ainsi qu’à ceux qui l’ont conduite depuis Bruxelles. J’aimerais mentionner en particulier les personnes qui étaient physiquement présentes sur le terrain, comme, par exemple Miguel Moratinos qui, en collaboration avec les Palestiniens et les dirigeants israéliens, a conduit d’une façon très directe la négociation qui - comme je vous l’ai dit - s’est avérée franchement difficile. Ce matin même, après la réunion du Conseil "affaires générales", le Coreper effectue les dernières retouches pour que, en application des normes en vigueur au sein de l'Union européenne, l’on puisse trouver la solution au second volet, c’est-à-dire la répartition des citoyens palestiniens qui se trouvent aujourd’hui à Chypre afin de les envoyer dans différents pays de l'Union européenne. Je crois qu’aucune difficulté ne surgira lors de la réunion du Coreper , qui a commencé il y a un moment. En outre, je crois que les positions que nous avons présentées permettront de résoudre ce problème. Par conséquent, le message le plus important peut-être à adresser à cette Chambre, après notre dernière séance au cours de laquelle un nombre élevé d’entre-vous, Mesdames et Messieurs les Députés, faisaient montre d’une certaine frustration quant au rôle joué par l’Europe dans la résolution de ces deux problèmes, est le suivant : je peux vous assurer, je crois que vous en tirerez tous une certaine fierté, que l'Union européenne en tant que telle a joué un rôle essentiel lors de la résolution de ces deux problèmes extrêmement graves : celui de la Mukata, pour la liberté de mouvement d’Arafat et celui de l’église de la Nativité à Bethléem."@fr6 "Signor Presidente, oggi pomeriggio vorrei esporre le ultime impressioni sulla situazione in Medio Oriente, nei tre aspetti che ritengo più importanti: la situazione la sicurezza nel futuro e nella ricostruzione e le prospettive politiche che potranno svilupparsi nel corso dei prossimi mesi, sia attraverso una conferenza internazionale che mediante altri sistemi. Durante tutto il mese di maggio lavoreremo senza posa per fare in modo che ai primi di giugno si riesca ad avviare qualche iniziativa politica che ci avvicini alla pace definitiva. In qualche modo, però, tutto questo fa ormai parte del passato. Adesso, la cosa importante è concentrarsi sul futuro. Cosa possiamo fare, fin d'ora, con il ristrettissimo ventaglio di possibilità di cui disponiamo, per cercare di andare avanti nella direzione giusta? Come sapete, stiamo lavorando nell'ambito di quello che è stato definito il Quartetto, formato da Unione europea, Stati Uniti, Federazione russa e dal segretario generale delle Nazioni Unite. Siamo impegnati sul campo quotidianamente e nelle capitali quasi ogni giorno. Per darvi un'idea, ieri mattina mi sono recato a Reykjavik per incontrare il Segretario di Stato statunitense Powell e il Ministro Ivanov, per continuare a lavorare sullo sviluppo del processo. Nei prossimi giorni intendiamo lavorare in tre direzioni diverse. Innanzitutto cercheremo di ripristinare gli elementi di sicurezza dell'Autorità palestinese. Non sarà facile, ma faremo del nostro meglio per ottenere un recupero e una rilegittimazione, che mi sembra importante, degli elementi di sicurezza dell'Autorità palestinese. In secondo luogo, bisogna fare tutto il possibile affinché l'Autorità palestinese, approfittando - se mi permettete l'espressione - della catastrofe che ha vissuto, possa risorgere in modo nuovo, con nuovi stimoli, in maniera rinnovata. A questo processo di riforma dell'Autorità palestinese sono rivolti tutti i nostri sforzi, non solo quelli del Quartetto, ma anche delle istituzioni di altri paesi, quali Canada e Giappone. Sarebbe auspicabile uscire da questa situazione con un'Autorità palestinese rinnovata, più democratica, con maggior capacità di affrontare le sfide rappresentate dalla futura costruzione dello Stato palestinese. Insieme ai nostri abbiamo inviato al Presidente Arafat un messaggio chiaro: è giunta l'ora di preparare seriamente la nuova Autorità palestinese per il momento della verità, che si presenterà quando ci sarà uno Stato palestinese democratico, dotato di tutti gli elementi economici, di polizia, di sicurezza, e così via, che consentiranno una normalizzazione delle nostre relazioni. Stiamo lavorando a questi tre aspetti. Permettetemi qualche riflessione in merito alla conferenza, o alla possibilità di una nuova iniziativa di natura politica. Per quanto riguarda la conferenza, credo che in questo momento vi sia un consenso abbastanza ampio da permettere lo svolgimento di una conferenza di carattere internazionale, a cui naturalmente parteciperebbero i membri del Quartetto (Unione europea, Stati Uniti, Federazione russa e il segretario generale delle Nazioni Unite), ma anche i paesi del mondo arabo disposti a cooperare a questo progetto. Come sapete, sabato scorso ha avuto luogo a Sharm-el-Sheikh una riunione molto significativa, assai importante, a cui hanno partecipato il Presidente egiziano Mubarak, il Principe ereditario dell'Arabia Saudita, il Re di Giordania e il Presidente siriano. L'incontro tra queste quattro autorità, in base alle impressioni e alle informazioni che ho ricevuto dai diretti interessati, si è rivelato molto positivo e sono convinto che questi paesi debbano essere attivamente coinvolti non solo nella conferenza, ma anche nei preparativi in corso questo mese. In quest'ottica stiamo già prendendo contatti, quasi ogni giorno, con i quattro presidenti, con i loro collaboratori, per poter lavorare nel miglior modo possibile. Su quali basi si potrebbe impostare la conferenza? Ritengo che si debba cercare il consenso, sebbene non sia facile. La conferenza dovrebbe basarsi principalmente sugli elementi che hanno caratterizzato la Conferenza di Madrid: il principio pace in cambio di territori e le risoluzioni del Consiglio di Sicurezza che tutti conosciamo. Forse bisognerà aggiungere, quale fattore nuovo e positivo, a fianco degli spunti della Conferenza e del processo di Oslo, l'iniziativa proposta a Beirut dalla Lega araba e promossa dal Principe ereditario dell'Arabia Saudita. Oggi abbiamo, dunque, per usare la terminologia di Helsinki, due panieri: innanzitutto quello dei problemi bilaterali ancora esistenti nella zona, come la relazione tra Palestina e Israele e la relazione tra Israele e Siria. Il secondo consiste invece nel trovare una formula di natura regionale con i paesi vicini che offrono allo Stato di Israele la possibilità di stabilire relazioni di pace permanenti, purché in modo concreto e sotto forma contrattuale. Ritengo pertanto, o almeno lo spero, che con questi elementi potremmo arrivare ad una conferenza internazionale in grado di dare una nuova dinamica al processo. Come mi ha detto questa mattina al telefono il Presidente Arafat, la nuova dinamica deve portare a sostituire il dibattito sulla sicurezza - che appartiene ormai al passato, dal momento che si deve fare il possibile affinché la sicurezza non rappresenti più il centro del dibattito - con il dibattito sulla politica. Proprio ai fini del dibattito politico potranno rivelarsi utili tutte le idee sulla conferenza a cui stiamo lavorando. Con ciò non voglio affatto dire che il dibattito sulla sicurezza sia concluso o che la sicurezza sia completamente garantita. Purtroppo non è ancora così ed occorrerà pertanto investire molta passione e molto impegno per cercare di trovare una soluzione ai problemi di sicurezza nelle relazioni tra palestinesi e israeliani. Mi riferirò ora al dibattito sviluppatosi nell'ambito della società israeliana, dibattito nato in seno al Consiglio del il partito di maggioranza, che ha trovato eco nella società di Israele. Come avete potuto constatare dai sondaggi di questa mattina, una percentuale superiore al 65 o al 70 per cento di cittadini israeliani - che non appartengono necessariamente all'uno o all'altro partito -, ritiene che l'unica soluzione possibile sia la creazione di due Stati. E' pur vero che la maggioranza del Consiglio direttivo del ha respinto tale premessa, ma è altrettanto vero che la maggior parte dei cittadini di Israele pensa, come noi e come la comunità internazionale, che l'unica soluzione attuabile consista nel creare due Stati democratici, con frontiere sicure, in grado di sopravvivere autonomamente. L'ultima volta che ho partecipato a una seduta dell'Assemblea avevamo diversi problemi, alcuni molto gravi, come l'intervento delle forze di Israele nei territori palestinesi e, in particolare, nelle zone denominate A. Inoltre avevamo due tipi di problemi specifici di difficile soluzione: innanzi tutto la situazione del Presidente Arafat, rinchiuso nel senza libertà di movimento, e in secondo luogo la situazione grave e complessa della chiesa della Natività a Betlemme. Quanto ai temi della riforma, permettetemi di esporvi alcune brevi riflessioni, ancora in fase di elaborazione, in merito a una lunga conversazione intrattenuta sabato scorso con un inviato di Arafat, che ha passato tre ore a parlare con me dei punti fondamentali ritenuti dal Presidente Arafat, o almeno dai palestinesi, possibili elementi della riforma. La prima idea che vorrei trasmettervi è stata espressa questa mattina dal Presidente Arafat in un suo discorso e a me privatamente nel corso di una conversazione telefonica. Pur essendo stato accolto freddamente da alcune autorità israeliane, il discorso del Presidente Arafat è importante, poiché contiene un chiaro impegno a proposito della riforma e di alcuni elementi fondamentali in essa contenuti. Innanzi tutto la sicurezza. Ritengo che il Presidente Arafat e le personalità più importanti tra i suoi collaboratori siano consapevoli del fatto che gli elementi della sicurezza non possono essere dispersi in un numero pressoché infinito di mani. Gli elementi della sicurezza di uno Stato devono essere affidati alle mani di chi lo dirige, e non possono certo essere suddivisi tra membri di diverse fazioni. Nelle strutture che si accinge a creare, il Presidente Arafat deve avvicinarsi il più possibile, e ne è molto consapevole, a quello che sarà uno Stato. Oggi i palestinesi vivono in una sorta di pre-Stato, e le loro riforme, le strutture politiche, sociali, eccetera, devono avvicinarsi a poco a poco a quelle che deve avere uno Stato. Dunque gli elementi della sicurezza, fondamentali anche al fine di offrire credibilità all'altra parte, Israele, devono essere avviati verso una struttura simile a quella esistente nei paesi limitrofi, vale a dire una struttura molto più concentrata e meno dispersiva di quella attualmente presente nei territori occupati. In secondo luogo, deve esistere, nei limiti del possibile, qualcosa di più simile ad un governo. Purtroppo, l'attuale sistema di governo, la gestione del Presidente Arafat, non si avvicina abbastanza a quello che noi chiameremmo governo. Se vogliamo ottenere risultati in una prospettiva europea, dovremo a poco a poco ricostruire, contribuire alla legittimazione, ripristinare le strutture di sicurezza e anche ricostruirle fisicamente, naturalmente a patto di avere la certezza che non verranno nuovamente distrutte. E' necessario un governo con responsabilità definite, in modo che le persone con cui oggi trattiamo questioni legate all'economia, alla sicurezza, ai trasporti o al commercio siano le stesse anche domani. Il Presidente Arafat ha detto chiaramente, in pubblico e in privato, che è questa la strada che intende percorrere, costruendo a poco a poco gli elementi di governo. Un terzo fattore che mi pare importante è la legittimazione democratica. Il Presidente Arafat mi ha fatto sapere - non ne sono sicuro, ma forse lo ha detto anche alla radio questa mattina - che farà in modo di garantire al più presto possibile una doppia consultazione elettorale. Il più presto possibile significa verso la fine dell'estate o all'inizio dell'autunno. L'intenzione è quella di avviare un processo che porti alle elezioni legislative - come sapete, da tempo il Consiglio legislativo ha concluso il suo mandato, ma non è stato rinnovato a causa delle circostanze -, in modo da rinnovare al più presto il Consiglio legislativo, ma anche alle elezioni amministrative. Se fosse possibile rinnovare il Consiglio legislativo e quello comunale in un periodo di tempo ragionevole, credo che si riuscirebbe a ravvivare e a dare un po' di respiro alla vita democratica delle strutture palestinesi. Deve però essere un processo che nasce dal basso, che non venga invece imposto dall'alto. Vedremo se i palestinesi saranno in grado di realizzarlo, se riusciranno ad agire nel modo migliore, dando vita a un processo profondo, reale, non solo di facciata, con la creazione di strutture politiche, sociali, culturali, eccetera, il più vicine possibile a quelle di uno Stato, che è quanto ci aspettiamo. I palestinesi vogliono uno Stato e noi desideriamo per loro la stessa cosa, quindi li aiuteremo a costruire le strutture necessarie per uno Stato capace di vita autonoma, democratico e funzionante: è il miglior servizio che possiamo rendere alla causa della pace. Mi avvicino alla conclusione, ma permettetemi ancora una brevissima riflessione sull'ultimo viaggio fatto negli Stati Uniti. Ritornerò negli USA domenica sera e mi fermerò lunedì e martedì per continuare a discutere questi temi con il Ministro degli esteri russo Ivanov. Mi sembra giusto parlare con voi di una cosa che già sapete: negli Stati Uniti, il clima creatosi intorno alla posizione europea nei confronti di Israele non è positivo. Non mancano articoli sui giornali, a cui è stata data intelligente replica dal Commissario Patten, ma c'è un sentimento di incomprensione verso le posizioni europee. Ancora più grave è un sentimento che rasenta l'accusa di antisemitismo in Europa. Occorre un preciso impegno in due direzioni: innanzi tutto, dobbiamo essere pronti a un'azione dura e inequivocabile nel caso di manifestazioni, peraltro rare, di carattere antisemita in Europa. I governi, il Parlamento e la società civile dovrebbero dare una risposta chiara e decisa. Ma al contempo dovremo essere comprensivi e dimostrare che non è la stessa cosa censurare un governo e criticare idee che si fondano su criteri diversi e hanno tutt'altre dimensioni. Mi sembra perfettamente legittimo criticare un governo quando non ci si trova d'accordo: la legittimità deriva dall'amicizia che ci lega a quel paese. Stamattina, il mio caro amico Shimon Peres ha fatto alcune dichiarazioni molto dure e decise nei confronti della posizione del Consiglio direttivo del dicendo: "Se non ci accingessimo a creare due Stati, Israele cesserebbe di esistere insieme al nostro sogno. Qual è il nostro sogno? Sogniamo un Israele democratico, che abbia natura di Stato ebraico. Se non ci fossero due Stati, se i palestinesi non avessero uno Stato o se dovessimo occupare i loro territori, allora non saremmo democratici oppure la demografia stessa si incaricherebbe di impedirci di essere uno Stato ebraico". Se io dicessi una cosa simile probabilmente sarei accusato di antisemitismo. Ma non meriterei quest'accusa, e nemmeno Shimon Peres. Dobbiamo riuscire a mantenere l'ambiente tollerante tipico dei paesi maturi, in cui paesi adulti come Israele e gli Stati dell'Unione europea possano discutere con buonsenso, muovere critiche e tessere elogi quando è il caso. E' così che si deve lavorare tra amici. Volevo darvi un quadro della situazione attuale, in modo tale da poter fare tutto ciò che è in nostro potere per risolvere questo malinteso nel più breve tempo possibile. Noi europei abbiamo combattuto l'antisemitismo come un crimine contro l'umanità, i nostri padri hanno lottato con le armi per respingerlo e i figli di quei padri sono pronti a continuare a farlo. Oggi possiamo dire con soddisfazione che i due grandi problemi, che avrebbero potuto rallentare l'intero processo, sono stati risolti. Il primo, quello del si è risolto dopo i negoziati che hanno avuto inizio il 24 aprile con la mia visita al Presidente Arafat. Come sapete, la soluzione ha avuto una componente europea, dal momento che alla fine si è giunti a un accordo che prevedeva che le quattro persone accusate e giudicate per l'assassinio del Ministro del turismo israeliano fossero prese in custodia da una squadra europea e statunitense in un carcere in Palestina. Attualmente, queste quattro persone si trovano a Gerico, sotto la sorveglianza degli incaricati della Gran Bretagna e degli Stati Uniti. Si tratta quindi di un'azione molto importante, realizzata dall'Unione europea allo scopo di risolvere il problema. Purtroppo il secondo problema, quello della chiesa della Natività di Betlemme, è durato più a lungo. Fortunatamente oggi siamo felici di poterlo considerare risolto e di constatare che le forze di Israele hanno abbandonato Betlemme. Come avete visto ieri e l'altro ieri, il cardinale Echegaray, rappresentante del Santo Padre, ha celebrato una messa nella Basilica della Natività, come atto simbolico. La stessa cosa è avvenuta per le altre confessioni rappresentate sui luoghi della Natività. Com'è stata risolta la vicenda della chiesa della Natività? Sapete bene che la soluzione non era semplice, dal momento che lo Stato di Israele pretendeva, senza lasciare alternative, che tredici delle persone che avevano trovato rifugio nei luoghi sacri venissero giudicate e condannate in Israele dopo un equo processo. Il negoziato è stato lungo, è durato molti giorni e molte notti, con alti e bassi, ma alla fine tutto è andato bene, grazie alla decisione di trasferire una ventina di persone dalla Cisgiordania a Gaza e di affidare tredici persone alla custodia di paesi membri dell'Unione europea. All'ultimo momento si è presentata la difficoltà di destinare queste persone ai diversi paesi senza perdere tempo. Per fortuna Cipro, con un atto di grande buonsenso e generosità da parte del suo Presidente, ha accettato di ospitarli non appena usciti dalla basilica, in modo che le truppe potessero ritirarsi dalla città di Betlemme. Ribadisco che tutto ciò è stato possibile grazie a un'attività diplomatica particolarmente intensa, durata per giorni e giorni. Vorrei esprimere la mia gratitudine a tutti coloro che hanno partecipato direttamente al negoziato, ai concittadini europei che sul luogo hanno portato avanti negoziati molto difficili e importanti, nonché a quelli che hanno dato il loro contributo da Bruxelles. Vorrei citare in particolare le persone che si trovavano sul posto fisicamente, come ad esempio Miguel Moratinos, che in collaborazione con i palestinesi e con i dirigenti di Israele ha condotto in modo molto diretto un negoziato francamente difficile. Proprio oggi, dopo la riunione del Consiglio "affari generali", il COREPER sta apportando gli ultimi ritocchi, affinché, in osservanza delle norme vigenti nell'Unione europea, si possa trovare la soluzione per la seconda fase, che vedrà l'assegnazione ai diversi paesi europei dei cittadini palestinesi attualmente ospiti di Cipro. Credo non vi saranno difficoltà nella riunione del COREPER, iniziata poc'anzi, e spero che con le posizioni che abbiamo presentato si riesca a risolvere il problema. E' questo forse il messaggio più importante per il Parlamento. Nel corso della nostra ultima seduta, infatti, molti deputati avevano dimostrato una certa frustrazione in merito al ruolo svolto dall'Europa nei tentativi di soluzione dei due problemi citati. Vi posso assicurare, e dovreste esserne orgogliosi, che l'Unione europea ha svolto un ruolo importante nella soluzione di questi due gravissimi problemi: quello del per garantire libertà di movimento ad Arafat, e quello della Basilica della Natività a Betlemme."@it9 "Mr President, this evening I should like to present my latest impressions of the situation in the Middle East in relation to the three aspects I consider to be the most important: the situation on the ground, future security and reconstruction and the political prospects that can be achieved in the forthcoming months, either through an international conference or through some other means. We shall be working ceaselessly throughout May in an attempt to ensure that some type of political initiative that will bring us closer to a definitive peace can be set in motion at the beginning of June. All of this is now almost in the past. The important thing now is for us to focus on the future. What can we do now, in the unfortunately small window of opportunity that now exists, to try to move ahead in the right direction? As you know, we are working within what is known as the ‘Quartet’, which is made up of the European Union, the United States, the Secretary General of the United Nations and the Russian Federation. Every day we are working on the ground and in the capitals too, almost on a daily basis. To give you an idea, yesterday morning, I met the US Secretary of State, Mr Powell and Mr Ivanov, in Reykjavik in order to continue working on taking the process forwards. This month, we intend to work on three separate areas. Firstly, we shall try to reconstitute the security forces in the Palestinian Authority. This will not be easy, but we are going to devote all our efforts to reconstituting and to returning legitimacy to the Palestinian Authority’s security forces. Secondly, we have to do all that we can to ensure that the Palestinian Authority, taking advantage – if I might put it this way – of the disaster it has been through, can be revitalised in a new way, with new impetus and having undergone a reform. We, not only the Quartet, but also the institutions of other countries, such as Canada and Japan, are devoting all our efforts to this process of reforming the Palestinian Authority. We would very much like to come out of this situation with a Palestinian Authority that is reformed, more democratic, and better able to face the challenges of constructing a Palestinian State. The clear message that we, together with our friends, have conveyed to President Arafat, is that it is now time seriously to prepare the new Palestinian Authority for the moment of truth, which will come when there is a democratic Palestinian State, which has in place all the economic, police, security and other bodies, with which we would feel comfortable working. These are the three things we are working on. I should like to say a word or two about the conference and the opportunity provided by the new political initiative. With regard to the conference, I would say that there is now a sufficiently broad consensus for an international conference to be held, and by this I mean a conference in which the members of the Quartet, that is, the European Union, the United States, the Russian Federation and the Secretary General of the United Nations will, of course, participate as well as the countries of the Arab world that are willing to cooperate in this endeavour. As you know a very significant, very important meeting was held on Saturday, once again in Sharm-el-Sheikh, attended by the Egyptian President, Mr Mubarak, the Crown Prince of Saudi Arabia, the King of Jordan and the President of Syria. These four held a meeting which, according to the impressions and information that I have received from these individuals themselves was very positive and I would say that, in one way or another, these countries must be actively involved, not only in the conference, but also in its preparations throughout this month. To this end, we are already holding talks with them, practically on a daily basis, with the four presidents and with their teams, to ensure that we work as effectively as possible. What are the building blocks on which the conference should be based? We should try to achieve a consensus, although this will not be easy. The basis for this conference should essentially be the factors that underpinned the Madrid Conference: peace for the territories and the Security Council resolutions, with which we are all familiar. Perhaps, as something positive and new, we could also add to the achievements of the Madrid Conference and the Oslo process the initiative taken in Beirut by the Arabs, at the initiative of the Crown Prince of Saudi Arabia. In other words, today we have – to use the terminology created in Helsinki – two baskets: that of the bilateral problems that still exist in the regions, such as the relationship between Palestine and Israel and the relationship between Israel and Syria. The second basket consists of reaching a regional formula with all the countries of the region which, in a way that is solid and binding, gives the State of Israel the opportunity to establish permanent peaceful relationships, I repeat, in a way that is contractually binding. Therefore, with these elements I think – or at least I hope – we could have an international conference that could give a new boost to the process. And this new dynamic – in the words of President Arafat, who said this to me this morning in a telephone call – must lead us to move from the debate on security – which must now become a debate of the past, because we need to do whatever we can to ensure that security is not the focus of the debate – to a debate on policy and, now that we are debating policy, all these ideas on the conference on which we are working could be useful. In saying this I am by no means implying that the debate on security is over or that security is now fully guaranteed. This is, unfortunately, not yet the case and, therefore, a great deal of attention and passion will have to be applied to the matter if we are to resolve security relations between Palestinians and Israelis. I should also like to mention the debate that has opened up in Israeli society. The debate which has opened up, particularly within the national council of Likud, the majority party, has been responded to by Israeli society. As you have seen in this morning’s opinion polls, 65% to 70% of Israel’s citizens – who do not necessarily belong to any particular party – believe that the only possible solution is the creation of two States. It is true that a majority on Likud’s executive council has rejected this premise, but it is also true that the majority of Israel’s citizens think – as we and as the international community do – that the only solution possible requires two democratic States, with guaranteed and viable borders. The last time I spoke in this House, we were facing various problems, some of them extremely serious, such as the action of the Israeli armed forces in the Palestinian territories and, in particular, in what are known as the ‘A’ zones. Secondly we were facing two specific types of problem to which it was hard to find a solution: the first was the situation of President Arafat, who was confined to the Mukata and the second was the serious and problematic situation of the Church of the Nativity in Bethlehem. With regard to the issues of reform, I should like to make a few brief comments, which are still at an embryonic stage but which I wish to share with you, about a long conversation I had on Saturday evening with an envoy from Mr Arafat, who spent more than three hours with me, on the fundamental aspects that President Arafat, or at least the Palestinians, see as possible decisions for reform. The first idea that I should like to get across to you was expressed by President Arafat this morning in his speech and to me in private by telephone. I would say that President Arafat’s speech this morning, although it has been given a frosty reception by some sources in Israel, is important. It contains a clear commitment to reform and to some fundamental aspects of this. Firstly, security. I believe that President Arafat and the most important people surrounding him are aware that the security forces cannot be dispersed amongst an almost infinite number of people. A State’s security forces must be in the hands of the State’s leaders and cannot be shared out between different factions. What President Arafat needs to do – and he is fully aware of this – is to get as close as possible, in the structures that he must start setting in motion, to what constitutes a State. The Palestinians are today living in a sort of pre-State; their reforms and their political, social and other structures must get gradually closer to those required by a State. Therefore, the security forces, which are still crucial also to giving credibility to the other party involved – Israel – must be steered, little by little, towards a structure similar to those existing in the other countries in the region and, therefore, a much more concentrated and less dispersed structure that the current one, in the occupied territories. Secondly, Palestine must have something that is as close as possible to a government. Unfortunately, President Arafat’s system of government, of management, does not yet sufficiently resemble what we would call a government. I think that gradually, if we are to achieve what we would like to see from the European perspective, which is reconstruction, help in re-establishing legitimacy, rebuilding the security apparatus, and even physically rebuilding structures, when we can be sure that these structures are not going to be destroyed, Palestine must have a government with clear responsibilities and in which the people with whom we are today discussing the economy, security, transport or trade are still present in future. President Arafat has clearly stated – in private and in public – that this is the approach he wishes to follow, in other words, gradually building a system of government. A third element that I consider to be very important is democratic legitimacy. President Arafat informed me, at least – I am not sure if this is what he said on the radio this morning – that he is aiming to hold a double set of elections as soon as possible. As soon as possible means in late summer or early autumn. He wants to set a process of legislative elections in motion since, as you know, the legislative Council’s mandate ran out a considerable while ago and, due to circumstances, it has not been possible to renew this and he wishes to see the legislative Council given a new mandate as soon as possible – as well as municipal elections. Changes to the legislative Council and to the municipal Council, particularly if this could be achieved in a reasonable amount of time, would give a boost and a breath of fresh air to democratic life in the Palestinian structures. Now this must be a bottom-up process and not a process that is imposed from above. We shall see if we can achieve this, so that it turns out in the best way possible, thereby ensuring that it is a thorough and genuine process, not a superficial one, but one which will ultimately provide us with what we want to see: the possibility of political, social, cultural and other structures, as close as possible to those a State would have. A State is what the Palestinian people want and what we want them to have and, therefore, helping them to put together the structures that will enable them to have a viable, democratic and properly working State, is, without the slightest doubt, the best contribution we could make to the cause of peace. I was about to conclude but I hope you will allow me to make a very brief comment on our recent visit to the United States. I shall return to the United States on Sunday night and will spend Monday and Tuesday there holding further talks on these matters with the Russian Minister for Foreign Affairs, Mr Ivanov. I think it is only fair to tell you, ladies and gentlemen, something that you already know: the atmosphere in the United States of America, with regard to the European position on Israel, is not encouraging. There is no shortage of articles in the newspapers – and there have also been intelligent replies by Commissioner Patten – but there is a feeling of incomprehension towards Europe’s positions. And there is a more serious feeling than this, which verges on accusing Europe of anti-Semitism. We must make a major effort in two directions. First, we must be perfectly clear and resolute at times like these when an anti-Semitic act – and I believe that these are not at all common – might occur in Europe. Governments, Parliament and civil society must respond in a way that is crystal clear and forceful. At the same time, we must be understanding and make people see that criticising a government is not the same as criticising ideas that have other agendas and other dimensions. It is perfectly legitimate to criticise a government when one does not agree with it, on the basis of the legitimacy provided by the friendship that we enjoy with that country. My good friend Shimon Peres issued some very tough and lively statements this morning, criticising the position of the executive Council of the Likud party and said: “Unless we create two States, Israel will no longer match our aspirations. What are our aspirations? These are to have a democratic Israel which is a Jewish State. Unless we have two States, unless the Palestinians have their own State, we would either have to occupy them and, therefore, we would not be democratic, or demographics would mean that we would not be a Jewish State”. If I said this, I would probably be accused of anti-Semitism. I must clearly not be anti-Semitic and nor must Shimon Peres. We must be able to create an atmosphere of tolerance in which mature countries, such as Israel, and the mature countries of the European Union can discuss matters with common sense, to be able to criticise and to give praise when things go well. And this is how things must work between friends. This is all I wished to say to you to update you on the current situation and so that we do all we can to ensure that this misunderstanding can be resolved as quickly as possible. We Europeans have fought anti-Semitism as a crime against humanity, our fathers fought to prevent it and the sons and daughters of these fathers are ready to continue the fight. I think that today we can say with some satisfaction that these two major problems, which could have brought the entire process to a standstill, have been resolved. The first, that of the Mukata, was resolved following negotiations that began on 24 April with my visit to President Arafat. The solution – as you know – has a European component, because it was finally agreed that the four people who were tried and sentenced for the murder of the Israeli Minister for Tourism would be placed in the custody of a European and North American team in a prison in Palestine. These people are now in Jericho, under the guard of British and US soldiers. The European Union, therefore, did important work in terms of resolving this problem. Unfortunately, the second problem, that of the Church of the Nativity in Bethlehem, took longer to resolve. Fortunately, we can also be pleased that it has been resolved, that the Israeli army has left Bethlehem and that – as you saw last night and the night before – a mass was even held by Cardinal Echegaray, the Pope’s representative, who wanted, as a symbolic act, a mass to be held in the Church of the Nativity. Similar events were held for the other denominations sharing the Church. How was this matter resolved? As you know, it was not easy, because the State of Israel was demanding that thirteen of the people holed up in the church should be tried and sentenced in Israel having had a fair trial, and refused to consider any other option. A lengthy process of negotiation took place, over long days and nights, with highs and lows, and which finally resulted – as you know – in the decision to move twenty or so people from the West Bank to Gaza and for thirteen people to be taken in by Member States of the European Union. The last-minute difficulty was to ensure that no time was lost in distributing these people amongst the various countries. Fortunately, Cyprus, in an act of great solidarity and generosity on the part of its President, allowed them to leave the Church immediately for Cyprus, so that troops could immediately withdraw from the city of Bethlehem. This was made possible, I repeat, by some extremely intense diplomatic activity, lasting whole days and nights and I should very much like to express my gratitude to all those who very directly, on the ground, participated in these negotiations. I am referring both to the Europeans, our fellow citizens who concluded very difficult and important negotiations in situ and to those who worked on the matter from Brussels. I should like to pay special tribute to those who were present on the ground, such as Miguel Moratinos, for example, who, in cooperation with the Palestinians and with Israel’s leaders played a very direct role in the negotiations which, as I have stated, were extremely tough. This very morning, following the meeting of the General Affairs Council, Coreper is putting together the final touches to ensure that, in accordance with current EU legislation, a solution can be found to the second part of the problem, which is the distribution of the Palestinian citizens now in Cyprus, so that they can be distributed amongst various Member States of the European Union. I do not envisage any problems at the Coreper meeting, which began a short while ago, or with the positions that we have presented for a solution to be found to the problem. Therefore, perhaps the most important message to this Parliament, following our last part-session, during which many of you expressed a degree of frustration with Europe’s role in resolving these two problems, I can assure you and I believe you can all be proud of this, that the European Union has played a major role in resolving these two extremely serious problems: that of the Mukata, to ensure freedom of movement for Mr Arafat and that of the Church of the Nativity in Bethlehem."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, vanmiddag wil ik aan de hand van drie aspecten, die naar mijn mening het belangrijkst zijn, de huidige stand van zaken in het Midden-Oosten schetsen. Het gaat om de situatie ter plaatse, de veiligheid en de wederopbouw in de toekomst en de politieke vooruitzichten die zich in de loop van de komende maanden zullen ontwikkelen naar aanleiding van bijvoorbeeld een internationale conferentie. Gedurende de gehele maand mei zullen wij ons uiterste best doen om ervoor te zorgen dat wij begin juni een begin kunnen maken met een politiek initiatief dat ons dichter bij vrede zal brengen. Dit alles behoort nu bijna tot het verleden. Nu komt het erop aan dat wij ons op de toekomst richten. Wat kunnen wij vanaf nu doen en hoe kunnen wij deze helaas kleine kans benutten om in de juiste richting verder te gaan? Zoals u weet, werkt op dit moment het zogenaamde Kwartet samen, dat wil zeggen de Europese Unie, de Verenigde Staten, de Secretaris-generaal van de Verenigde Naties en Rusland. Vrijwel dagelijks wordt er nu op dit gebied samengewerkt. Om u een idee te geven: gistermorgen had ik in het kader van dit ontwikkelingsproces in Reykjavik een ontmoeting met de Amerikaanse minister van Buitenlandse Zaken Powell en met de heer Ivanov. Deze maand willen wij ons op die zaken richten. In de eerste plaats willen wij de veiligheid binnen de Palestijnse Autoriteit herstellen. Dat zal geen gemakkelijke opgave zijn, maar wij zullen alles in het werk stellen om de veiligheid in de Palestijnse Autoriteit te herstellen en een hernieuwde legitimatie te geven, die mijns inziens eveneens van belang is. In de tweede plaats moet al het mogelijke worden gedaan om ervoor te zorgen dat de Palestijnse Autoriteit als herboren uit deze ramp te voorschijn komt door van de daardoor ontstane kansen gebruik te maken, als ik dat zo mag uitdrukken. Iedereen zet zich nu in voor de hervorming van de Palestijnse Autoriteit, niet alleen het Kwartet, maar ook de instellingen van andere landen zoals Canada en Japan. Wij willen dat de Palestijnse Autoriteit uiteindelijk als hervormd en democratischer uit de bus komt, opdat het beter aan de eisen kan voldoen die de opbouw van de Palestijnse staat met zich meebrengen. In de derde plaats hebben wij de heer Arafat samen met onze vrienden duidelijk te verstaan gegeven dat dit het moment is om de nieuwe Palestijnse Autoriteit daadwerkelijk voor te bereiden op het moment van de waarheid: de oprichting van een democratische Palestijnse staat die onder meer alle economische en veiligheidsaspecten omvat en waarmee wij op een aangename manier kunnen samenwerken. Dit zijn de drie zaken waarop wij ons nu richten. Dan wil ik nog iets zeggen over de conferentie en een mogelijk nieuw politiek initiatief. De consensus is nu breed genoeg voor een nieuwe internationale conferentie, waaraan uiteraard de leden van het Kwartet deelnemen, dus de Europese Unie, de Verenigde Staten, Rusland en de Secretaris-generaal van de Verenigde Naties, maar ook landen in de Arabische wereld die in deze kwestie willen meewerken. Zoals u weet, is er afgelopen zaterdag weer een buitengewoon belangrijke bijeenkomst in Sharm-el-Sheikh gehouden waarbij de Egyptische president Mubarak, de kroonprins van Saoedie-Arabië, de koning van Jordanië en de Syrische president aanwezig waren. Te oordelen naar hun informatie was de bijeenkomst zeer positief en mijns inziens moeten deze landen actief bij de conferentie en de voorbereidingen daarop in deze maand betrokken worden. Zodoende kunnen wij nu reeds vrijwel dagelijks contact onderhouden met de presidenten en hun vertegenwoordigers en zo goed mogelijk met hen samenwerken. Wat moet de grondslag zijn voor deze conferentie? Mijns inziens moeten wij deze op basis van een consensus houden, ook al zal dat niet zo makkelijk zijn. De fundamentele uitgangspunten voor de conferentie moeten dezelfde zijn als die voor Madrid: vrede voor de gebieden en de ons allen bekende resoluties van de Veiligheidsraad. Misschien moet daaraan een nieuw en positief element worden toegevoegd: het initiatief van Beiroet dat de Arabische Liga op initiatief van de kroonprins van Saoedi-Arabië heeft genomen en dat tijdens de Conferentie van Madrid en in het Osloproces behandeld is. Dat betekent dat er nu - om in de termen van Helsinki te spreken - twee componenten zijn: ten eerste de bewerkstelliging van een oplossing van nog bestaande bilaterale problemen in die regio, zoals de slechte verstandhouding tussen de Palestijnen en Israël en tussen Israël en Syrië, en ten tweede de bewerkstelliging van een regionale oplossing met alle landen in die regio, zodat Israël de kans krijgt duurzame vreedzame betrekkingen op te bouwen en dat ook vast leggen. Op basis van deze aspecten kunnen wij - dat hoop ik in ieder geval - een internationale conferentie organiseren die een nieuwe impuls aan dit proces kan geven. Deze nieuwe impuls - en dat zeg ik namens de heer Arafat met wie ik vanmorgen nog telefonisch contact heb gehad - moet ertoe leiden dat wij het debat over de veiligheid veranderen. Eigenlijk had deze kwestie reeds verleden tijd moeten zijn, dus laten wij daar niet alle aandacht op vestigen. Dit debat moet over het beleid gaan en mijns inziens zijn alle opvattingen over de conferentie waaraan wij nu werken daarbij van belang. Hiermee wil ik evenwel niet zeggen dat het debat over de veiligheid is afgelopen of dat de veiligheid volledig gegarandeerd kan worden. Daarvan is helaas nog geen sprake en daarom moeten wij ons volledig inzetten om tot een oplossing voor dit conflict tussen de Palestijnen en Israël te komen. Ik wil ook het debat aanstippen dat in de Israëlische samenleving is begonnen, met name binnen de raad van de Likud die de grootste partij is. Het antwoord heeft de Israëlische samenleving zelf gegeven. Uit enquêtes van vanmorgen onder de Israëlische bevolking blijkt dat meer dan 65 of 70 procent van de Israëlische burgers - die niet per se tot een bepaalde partij behoren - de enige oplossing voor dit conflict zien in de oprichting van twee staten. Het is waar dat de Likudpartij tegen deze oplossing is. Het is echter ook waar dat de meerderheid van de Israëlische bevolking - net als wij en de internationale gemeenschap - van mening is dat de oprichting van twee democratische staten met gegarandeerde en haalbare grenzen de enige oplossing is. Tijdens onze vorige bijeenkomst hadden wij te maken met een aantal problemen, waarvan er verschillende zeer ernstig waren, zoals de inval van het Israëlische leger in de Palestijnse gebieden, met name in de zogenaamde zone A. Voorts waren er twee andere specifieke problemen die moeilijk op te lossen waren: de situatie van de Palestijnse leider Arafat in de Mukata die zich niet vrij kon bewegen en de ernstige situatie rondom de Geboortekerk in Bethlehem. Over de hervormingskwesties wil ik een aantal zeer korte opmerkingen maken. Zaterdagmiddag jongstleden had ik een lang gesprek van ruim drie uur met een vertegenwoordiger van de heer Arafat. Wij spraken over de fundamentele factoren die volgens de heer Arafat, of in ieder geval de Palestijnen, onmisbaar zijn voor de hervorming. Dit zijn evenwel nog zeer prille overwegingen. De heer Arafat heeft vanmorgen een toespraak gehouden en daarover met mij persoonlijk telefonisch gesproken. Daarin bracht hij zijn standpunten naar voren die ik aan u wil overbrengen. Bepaalde Israëlische autoriteiten waren niet bepaald blij met de toespraak van de heer Arafat, maar mijns inziens is deze wel belangrijk. De heer Arafat gaf daarin namelijk duidelijk aan dat hij hervormingen wil doorvoeren en hij stipte daarbij een aantal fundamentele kwesties aan. Dat was in de eerste plaats de veiligheid. Ik denk dat de heer Arafat en zijn naaste medewerkers zich ervan bewust zijn dat de veiligheid niet in de schoot van een welhaast oneindig aantal instanties kan liggen. De veiligheid moet in handen zijn van degene die de staat leidt en niet van allerlei troepen die overal verspreid zijn. De heer Arafat moet nu zoveel mogelijk proberen structuren op te zetten die noodzakelijk zijn voor de vorming van een staat, en daarvan is hij zich bewust. Op dit moment is er sprake van een soort pre-staat: de hervormingen en de politieke en sociale structuren moeten nu langzaam op de vorming van een echte staat worden gericht. Teneinde bij Israël vertrouwen te wekken, moeten de Palestijnen een structuur in de veiligheid aanbrengen die lijkt op de structuur van de omringende landen en die dus meer gecentraliseerd en minder verspreid is dan nu over de bezette gebieden. In de tweede plaats moet er een instelling komen die zoveel mogelijk op een regering lijkt. Helaas komt de bestuursvorm van de heer Arafat in onze ogen nog niet voldoende overeen met een echte regering. Wij willen nu langzamerhand de wederopbouw beginnen en meewerken aan een hernieuwde legitimatie en aan opbouw van de veiligheid en de fysieke structuren, als wij tenminste de zekerheid hebben dat deze structuren niet worden verwoest. Daarvoor moet de regering echter duidelijk vastgelegde verantwoordelijkheden hebben en moeten wij vandaag en in de toekomst met dezelfde mensen kunnen praten over economie, veiligheid, vervoer en handel. President Arafat heeft - privé en in het openbaar - aangegeven dat hij op deze manier vooruit wil komen en dus langzaamaan een echte regering wil opbouwen. In de derde plaats is mijns inziens de democratie van groot belang. De heer Arafat heeft mij in ieder geval laten weten - ik weet niet of hij dat vanmorgen ook op de radio gezegd heeft - dat hij zo snel mogelijk dubbele verkiezingen wil houden. Zo snel mogelijk betekent aan het eind van de zomer of het begin van de herfst. Hij wil zo snel mogelijk verkiezingen voor een nieuwe regering houden - zoals u weet is de Raad al langer aan de macht dan eigenlijk toegestaan is, maar door de omstandigheden konden er geen nieuwe verkiezingen gehouden worden - en gemeenteraadsverkiezingen. Als deze beide verkiezingen binnen afzienbare tijd gehouden kunnen worden, krijgt het vredesproces een nieuwe impuls en wordt de samenleving voor de Palestijnen weer een beetje democratischer. Welnu, dit proces moet van onder af aan beginnen en niet van bovenaf worden opgelegd. Wij zullen zien of wij in staat zijn dit tot een goed einde te brengen en een proces te verwezenlijken dat werkelijk inhoudelijk en niet oppervlakkig is, zodat er politieke, sociale en culturele structuren kunnen ontstaan waarmee het bestaan van een staat zo goed mogelijk gewaarborgd kan worden. Een eigen staat is immers wat de Palestijnen willen. Wij steunen hen daarin en daarom is de beste bijdrage die wij aan de vrede kunnen geven hulp bij de opbouw van structuren die onmisbaar zijn voor een goed functionerende democratische staat. Ik ben bijna klaar, maar laat u mij nog een zeer korte opmerking maken over ons bezoek aan de Verenigde Staten. Zondagavond vertrek ik opnieuw naar de Verenigde Staten voor gesprekken op maandag en dinsdag over deze kwesties met de Russische minister van Buitenlandse Zaken Ivanov. U weet het al, maar toch zeg ik het u nogmaals: de sfeer in de Verenigde Staten met betrekking tot het standpunt van de Europese Unie over Israël is niet goed. De kranten staan bol van artikelen over dit thema - commissaris Patten heeft daar een aantal keren adequaat op gereageerd - maar er heerst een gevoel van onbegrip over de Europese standpunten. En, wat nog veel erger is, Europa wordt min of meer beschuldigd van antisemitisme. Wij moeten nu dus op twee gebieden actie ondernemen. Ten eerste moeten wij volstrekt duidelijk en standvastig zijn als er in Europa incidenten van antisemitische aard plaatsvinden, en dat gebeurt mijns inziens niet zo vaak. De overheden, het Parlement en de samenlevingen moeten een zeer duidelijk en overtuigend antwoord geven. Tegelijkertijd moeten wij duidelijk maken dat er een verschil bestaat tussen het bekritiseren van een regering en het bekritiseren van ideeën die andere criteria en afmetingen hebben. Het is naar mijn mening volstrekt legitiem als wij een regering bekritiseren waarmee wij het niet eens zijn. Onze vriendschappelijke betrekkingen geven ons daartoe de legitimatie. Mijn goede vriend Simon Peres heeft vanmorgen een aantal harde en zeer krachtige uitspraken gedaan in zijn felle kritiek op het standpunt van de raad van Likudpartij. Hij heeft gezegd: “Als wij niet twee staten zouden oprichten, zou Israël ophouden te leven met onze droom. Wat is onze droom? Welnu, wij dromen van een democratisch Israël dat een joodse staat is. Als er geen twee staten zouden zijn en de Palestijnen geen eigen staat zouden krijgen, dus door ons bezet zouden blijven, zouden wij geen democratische staat zijn. Door de samenstelling van onze bevolking zouden wij niet eens een joodse staat zijn.” Als ik datzelfde zou zeggen, zou ik op zijn minst als antisemiet bestempeld worden. Dat ben ik echter niet, evenmin als de heer Peres. Israël en de EU-lidstaten moeten in staat zijn om als volwassen landen met gemeenschapszin, in een sfeer van tolerantie, met elkaar te praten, elkaar te bekritiseren of juist te loven als daartoe reden is. Zo moeten als vrienden onderling samenwerken. Dat is het enige wat ik u nog wilde zeggen, zodat u op de hoogte bent van de situatie waarin wij ons nu bevinden. Daardoor kunnen wij er alles aan doen wat binnen onze mogelijkheden ligt om dit misverstand zo snel mogelijk uit de wereld te helpen. De Europeanen hebben het antisemitisme altijd bestreden als een misdaad tegen de menselijkheid. Onze ouders hebben de wapens opgenomen om tegen dit fenomeen te strijden en wij willen die strijd voortzetten. Wij kunnen nu met voldoening vaststellen dat deze twee grote problemen, die het hele vredesproces in gevaar brachten, zijn opgelost. Het probleem van de heer Arafat in de Mukata is opgelost na onderhandelingen die begonnen met mijn bezoek op 24 april aan de heer Arafat. De oplossing heeft, zoals u weet, een Europees tintje. Uiteindelijk is namelijk besloten de vier personen die zijn veroordeeld voor de aanslag op de Israëlische minister van Toerisme onder bewaking te stellen van Europese en Amerikaanse waarnemers in een gevangenis in Palestina. Op dit moment zijn deze vier personen in Jericho waar ze worden bewaakt door Britse en Amerikaanse cipiers. De Europese Unie heeft dus een belangrijk aandeel gehad in de oplossing van dit probleem. Helaas heeft de oplossing van de kwestie rond de Geboortekerk langer op zich laten wachten. Gelukkig is de impasse daar nu ook voorbij en zijn de Israëlische troepen weggetrokken uit Bethlehem. Zoals u gisteravond en eergisteravond heeft kunnen zien, heeft kardinaal Etchegaray, vertegenwoordiger van de Heilige Vader in Rome, daar zelfs een eucharistieviering geleid, omdat de paus wilde dat er als symbolische daad een mis in de Geboortekerk gehouden werd. Andere religieuze stromingen die de Geboortekerk delen, hebben eveneens een dienst gehouden. Hoe is nu de oplossing voor het probleem rond de Geboortekerk tot stand gekomen? Zoals u weet, was dat niet makkelijk, omdat Israël beweerde dat er zich onder de belegerden dertien personen bevonden die na een proces dat zonder meer rechtvaardig was, in Israël veroordeeld waren. De onderhandelingen hebben lange dagen en nachten in beslag genomen en verliepen bij tijd en wijle zeer moeizaam, maar uiteindelijk zijn twintig personen van de Westelijke Jordaanoever naar Gaza gebracht en zijn dertien personen door EU-lidstaten opgenomen. Op het laatste moment ontstonden er problemen rond de verdeling van deze mensen over de verschillende landen. Daarmee mocht geen tijd verloren gaan. Gelukkig konden deze mensen na hun vertrek uit de Geboortekerk naar Cyprus gaan dankzij de genereuze houding en de gemeenschapszin van de Cyprische president, zodat de Israëlische troepen uit Bethlehem weg konden trekken. Ik wil er nogmaals nadrukkelijk op wijzen dat dit mogelijk was dankzij de zeer intensieve diplomatieke onderhandelingen die dagen en nachten hebben geduurd. Ik wil iedereen hartelijk daarvoor danken, degenen die daar aanwezig waren en direct bij de onderhandelingen betrokken waren - Europeanen, onze medeburgers, die uiterst moeizame en belangrijke onderhandelingen hebben gevoerd - maar ook degenen die vanuit Brussel hebben meegewerkt. Ik wil met name degenen noemen die daar aanwezig waren, zoals de heer Moratinos. Hij heeft met de Palestijnen en de Israëliërs samen rechtstreekse onderhandelingen gevoerd die, zoals ik reeds zei, uiterst moeizaam verliepen. Na de bijeenkomst van de Raad Algemene Zaken is het Coreper begonnen met de uitwerking van de laatste details, zodat we in overeenstemming met de bepalingen van in de Europese Unie, kunnen overgaan tot de volgende fase. Daarin moeten de Palestijnen die nu in Cyprus zijn, over de verschillende EU-lidstaten worden verdeeld. Ik geloof niet dat er tijdens de zojuist begonnen bijeenkomst van het Coreper nog problemen zullen optreden, en anders kunnen die aan de hand van de standpunten die wij hebben gepresenteerd voor de aanpak van deze kwestie, opgelost worden. Tijdens de vorige vergadering van het Parlement waren veel afgevaardigden in zekere mate verbolgen over de rol van Europa bij de oplossing van deze beide kwesties. Daarom kan ik nu met een zekere mate van trots zeggen - en dat is misschien wel de belangrijkste boodschap - dat de Europese Unie een belangrijke rol heeft gespeeld bij de oplossing van deze ernstige kwesties: de opheffing van het beleg van de Palestijnse leider Arafat in de Mukata en de opheffing van de belegering van de Geboortekerk in Bethlehem."@nl2 "Senhor Presidente, queria expor na tarde de hoje as últimas impressões acerca da situação no Médio Oriente no que diz respeito aos três aspectos que, na minha óptica, se revestem de maior importância: a situação no terreno, a segurança no futuro e a reconstrução e as perspectivas políticas que, ao longo dos próximos meses, podem desenvolver-se, quer através de uma conferência internacional quer através de qualquer outro sistema. Trabalharemos incessantemente durante todo o mês de Maio, tentando que, no início de Junho, seja possível implementar algum tipo de iniciativa política que nos aproxime da paz definitiva. Tudo isto faz já praticamente parte do passado. Importa agora centrarmo-nos no futuro. O que podemos fazer a partir de agora, a partir desta fresta de oportunidades, lamentavelmente demasiado estreita, agora aberta, para registar progressos na direcção correcta? Como sabem, estamos a trabalhar no âmbito do que já se designa por "Quarteto", ou seja, a União Europeia, os Estados Unidos, o Secretário Geral das Nações Unidas e a Federação Russa. Trabalhamos no terreno todos os dias, e junto das capitais também praticamente de forma diária. Posso citar, a título de exemplo, que ainda ontem de manhã me reuni em Reiquejavique com o Secretário de Estado norte-americano Colin Powell e com Igor Ivanov para prosseguir os trabalhos deste processo. O nosso trabalho, ao longo deste mês, deverá seguir três direcções diferentes. Em primeiro lugar, prosseguiremos o restabelecimento dos elementos de segurança na Autoridade Palestiniana. Não será tarefa fácil, mas estamos apostados em que se alcance uma recuperação e uma relegitimação - que julgo ser também importante - dos elementos de segurança da Autoridade Palestiniana. Em segundo lugar, importa canalizar todos os esforços para que a Autoridade Palestiniana, aproveitando - permitam-me a expressão - a catástrofe em que se viu submersa, possa ressurgir de novo, com um novo impulso, de uma maneira reformada. Canalizamos todos os esforços para esse processo de reforma da Autoridade Palestiniana; esforços que não são unicamente do "Quarteto", mas que partem também de instituições de outros países, como o Canadá ou o Japão. Gostaríamos que esta situação fosse ultrapassada com uma Autoridade Palestiniana mais reformada, mais democrática, com uma maior capacidade de fazer frente aos reptos quando chegar a hora da construção do Estado palestiniano. Endereçámos uma mensagem clara ao Presidente Arafat, subscrita conjuntamente com os outros agentes internacionais, na qual afirmamos que estamos no momento de preparar seriamente a nova Autoridade Palestiniana para quando se tornar realidade a existência de um Estado palestiniano democrático, um Estado que reúna todos os elementos necessários nos domínios económico, policial, de segurança, etc., elementos que facilitariam as nossas relações com eles. O nosso trabalho desenvolve-se em torno destes três pontos. Gostaria de referir-me sucintamente à conferência ou à possibilidade de uma nova iniciativa de natureza política. Começo pela conferência: julgo que presentemente está reunido um consenso suficientemente amplo para que se realize uma conferência com carácter internacional, ou seja, uma conferência que conte com a participação dos membros do "Quarteto", obviamente, ou seja, a União Europeia, os Estados Unidos, a Federação Russa e o Secretariado Geral das Nações Unidas, mas que conte igualmente com a participação dos países do mundo árabe que estejam dispostos a cooperar nesta empresa. Como é do vosso conhecimento, realizou-se no sábado uma reunião de um enorme significado, de uma enorme importância, mais uma vez em Sharm el-Sheik, que juntou o Presidente egípcio, Hosni Mubarak, o Príncipe herdeiro da Arábia Saudita, o Rei da Jordânia e o Presidente da Síria. Reunião que, de acordo com as impressões e informações que eles próprios me remeteram, foi muito positiva, e julgo que, de alguma maneira, estes países devem ser associados activamente não só à conferência, como também à sua preparação que decorrerá ao longo deste mês. Estamos, nesse sentido, a iniciar os contactos com eles, numa base diária, com os quatro presidentes, com as suas equipas, para que os trabalhos decorram da melhor forma possível. Em que bases poderá assentar a conferência? Penso que deveríamos tentar encontrar um consenso, embora não seja fácil. Essa conferência deveria ter por base, fundamentalmente, os elementos que compuseram a Conferência de Madrid: "paz por territórios" e as resoluções do Conselho de Segurança que todos conhecemos. Talvez fosse de acrescentar, como um elemento positivo e inovador, ao que representou a Conferência de Madrid e o Processo de Oslo, a iniciativa tomada em Beirute pela Liga Árabe, sob iniciativa do Príncipe herdeiro da Arábia Saudita. Ou seja, temos hoje - para empregar a terminologia de Helsínquia - dois cestos: o dos problemas bilaterais que ainda persistem na região, como a relação entre a Palestina e Israel e a relação entre Israel e a Síria. E - o segundo cesto - encontrar uma fórmula de base regional com todos os países da região que, de forma sólida e resultante de acordos, possibilite ao Estado de Israel estabelecer relações permanentes de paz, insisto, resultante de acordos. Com estes elementos, julgo - pelo menos espero - que poderíamos conseguir uma conferência internacional que possa conferir ao processo uma nova dinâmica. Essa nova dinâmica - aliás, disse-mo o Presidente Arafat esta manhã ao telefone - deverá levar-nos a substituir o debate da segurança - que deve passar a fazer parte do passado, porque é preciso envidar esforços por que a segurança não constitua o cerne do debate - pelo debate da política e, uma vez lá chegados, penso que todas estas ideias sobre a conferência sobre as quais nos debruçamos de momento poderão revelar-se úteis. Não quero com isto dizer, de forma alguma, que o debate sobre a segurança esteja concluído ou que a segurança esteja plenamente assegurada. Lamentavelmente, ainda assim não é, pelo que será necessário atribuir ainda muita importância e agir com muita paixão para tentar resolver as relações de segurança entre palestinianos e israelitas. Desejo referir-me também ao debate aberto na sociedade israelita. O debate aberto, designadamente no comité central do Likud, o partido da maioria, teve a própria resposta na sociedade israelita. À pergunta, como puderam ver, dos inquéritos desta manhã, na sociedade de Israel, uma percentagem que ultrapassa os 65% ou os 70% dos cidadãos de Israel - que não pertencem necessariamente a este ou àquele partido - estimam que a única solução possível é a criação de dois Estados. Uma maioria dentro do comité central do Likud rejeitou essa premissa, mas a maioria dos cidadãos de Israel pensa - como nós e como a comunidade internacional - que a única solução possível passa por dois Estados democráticos, com fronteiras seguras, que sejam viáveis. A última vez que nos encontrámos aqui nesta assembleia tínhamos vários problemas entre mãos, alguns deles muito graves, como a intervenção das forças de Israel nos territórios palestinianos e, em particular, nas zonas do tipo A. Em segundo lugar, deparávamos com dois tipos de problemas específicos de difícil solução: o primeiro, a situação a que o Presidente Yasser Arafat estava confinado, no complexo denominado Al Mukata, privado de liberdade de circulação, e o segundo, a situação, grave e difícil, em torno da igreja da Natividade, em Belém. No que diz respeito aos temas da reforma, gostaria de fazer, com os senhores deputados, brevíssimas reflexões, ainda num estádio muito embrionário, que queria partilhar convosco, acerca de uma longa conversação mantida na tarde de sábado com um enviado de Yasser Arafat, que esteve reunido comigo durante mais de três horas, e que incidiu sobre os elementos fundamentais que o Presidente Yasser Arafat, ou pelo menos os palestinianos, consideram como sendo possíveis decisões para a reforma. A primeira ideia que queria transmitir aos senhores deputados foi manifestada pelo Presidente Arafat no seu discurso desta manhã, e à minha pessoa, em privado, por telefone. Considero que, muito embora tenha sido recebido friamente por algumas autoridades de Israel, o discurso do Presidente Arafat desta manhã é importante. Encerra um compromisso claro a favor da reforma e de alguns elementos fundamentais da mesma. Em primeiro lugar, a segurança. Creio que o Presidente Arafat e as personalidades mais importantes que lhe estão próximas estão conscientes de que os elementos de segurança não podem estar dispersos num número quase ilimitado de mãos. Os elementos de segurança de um Estado têm de estar nas mãos de quem dirige o Estado e não podem estar repartidos por diferentes facções aqui e acolá. O que o Presidente Arafat deve fazer - e ele tem consciência disso - é aproximar-se o mais possível, nas estruturas que deverá começar a implementar, àquilo que será um Estado. Vivem hoje numa espécie de pré-Estado; as suas reformas, as suas estruturas políticas, sociais, etc., devem ir-se aproximando paulatinamente daquelas que são próprias de um Estado. Por conseguinte, os elementos de segurança, fundamentais também para incutir credibilidade à outra parte, à parte israelita, devem ser, progressivamente, dirigidos para a composição de uma estrutura semelhante à que existe nos países da região, isto é, uma estrutura muito mais concentrada e menos dispersa do que a actual, pelos territórios ocupados. Em segundo lugar, tem de existir uma estrutura o mais parecida possível com um governo. Infelizmente, a estrutura de governo, de gestão, do Presidente Arafat ainda não guarda semelhanças suficientes com o que nós poderíamos designar por governo. Penso que, se queremos, numa perspectiva europeia, pôr em prática o nosso projecto, reconstruir, ajudar à relegitimação, reconstruir os aparelhos de segurança e, inclusivamente, reconstruir as estruturas físicas, quando tivermos a certeza de que essas estruturas não serão destruídas, será necessário que exista um governo com responsabilidades claras e que as pessoas com quem se fala hoje sobre economia, segurança, transportes e comércio sejam as mesmas com quem se falará amanhã. O Presidente Arafat afirmou expressamente - em privado e publicamente - que é essa a via que pretende seguir, ou seja, ir construindo paulatinamente um elemento de governo. Um terceiro elemento que considero importante é a legitimação democrática. O Presidente Arafat informou-me - a mim, pelo menos, desconheço se o anunciou esta manhã na rádio - que avança na direcção de um processo eleitoral duplo com a maior brevidade possível. O que significa nos últimos meses do Verão ou no início do Outono. Pretende implementar um processo de eleições legislativas - como sabem, há muito que o mandato do Conselho Legislativo expirou e, devido às circunstâncias, não pôde ser renovado - e pretende que o Conselho Legislativo seja renovado com a maior brevidade possível - e eleições municipais. Se fosse possível e conseguissem que, num prazo razoável, se operasse uma mudança no Conselho Legislativo e no Conselho Municipal, penso que se daria um impulso e uma lufada de ar à vida democrática nas estruturas palestinianas. Porém, terá de ser um processo de movimento ascendente e não um processo que se imponha de cima para baixo. Veremos se conseguiremos levá-lo à prática, para que tudo corra o melhor possível, conseguindo que seja um processo profundo, efectivo, não unicamente uma fachada, mas que se alcance o nosso intuito: a possibilidade de estruturas políticas, sociais, culturais, etc., o mais próximo possível de um Estado. Um Estado é o que desejam. Um Estado é o que desejamos que tenham e, por isso, ajudá-los a construir estruturas para que possam ter um Estado viável, democrático e que funcione é, sem dúvida alguma, o melhor serviço que podemos prestar à causa da paz. Ia terminar, mas permitam-me que faça uma brevíssima reflexão sobre a última viagem que fizemos aos Estados Unidos. Voltarei aos Estados Unidos no Domingo à noite, onde, na segunda e na terça-feira, manteremos conversações sobre estes temas com o Ministro dos Negócios Estrangeiros russo, Igor Ivanov. Penso que é de justiça dizer aos senhores deputados aquilo que já sabem: o clima nos Estados Unidos da América, no que diz respeito à posição europeia face a Israel, não é bom. Abundam os artigos nos jornais - e houve inteligentes réplicas também por parte do Comissário Chris Patten -, existe um sentimento de incompreensão relativamente às posições europeias. Existe ainda um sentimento mais grave do que esse, que roça a acusação de anti-semitismo dirigida à Europa. Penso que devemos fazer um claro esforço numa dupla direcção. Primeiro, sermos perfeitamente claros e inflexíveis nos momentos em que na Europa se registe qualquer acto - e julgo que são actos raros - de carácter anti-semita. Os governos, o Parlamento e as sociedades civis deveriam dar uma resposta muito clara e contundente. Devemos, ao mesmo tempo, ser compreensivos e mostrar que uma coisa é criticar um governo e outra, criticar ideias que têm outro critério e outras dimensões. Penso que é perfeitamente legítimo criticar um governo quando não se está de acordo com ele, com a legitimidade que a amizade para com esse país permite. O meu bom amigo Shimon Peres fez esta manhã declarações muito duras e muito enérgicas criticando a posição do comité central do Likud e afirmou: "Se não criarmos dois Estados, Israel deixará de existir com o nosso sonho. E qual é o nosso sonho? O nosso sonho é um Estado israelita democrático e com uma natureza de Estado judaico. Se não tivermos dois Estados, se os palestinianos não tiverem um Estado, ou teremos de os ocupar e, nesse caso, não seríamos democráticos, ou a própria demografia se encarregaria de que não fôssemos um Estado judaico." Se eu o afirmasse, seria, provavelmente, acusado de anti-semita. Penso que não devo ser, como não o deve ser Shimon Peres. Devemos ser capazes de criar um ambiente de tolerância no qual os países com maturidade, como Israel, e os países com maturidade da União Europeia saibam discutir com senso comum, saibam criticar e elogiar quando se age bem. É dessa forma que se deve trabalhar entre amigos. É apenas isto que lhes queria dizer para que fiquem conscientes da actual situação e para que façamos tudo quanto estiver ao nosso alcance para resolver este mal-entendido o mais rapidamente possível. Os europeus combateram o anti-semitismo como um crime contra a humanidade, os nossos pais lutaram com armas para o evitar e os filhos desses pais estão dispostos a continuar a fazê-lo. Penso que podemos dizer hoje com satisfação que esses dois graves problemas, que poderiam comprometer todo o processo, estão resolvidos. O primeiro, o do complexo de Arafat, resolveu-se após negociações iniciadas a 24 de Abril quando visitei o Presidente Arafat. A solução - como é do vosso conhecimento - tem uma componente europeia, porque chegou-se a acordo que as quatro pessoas que tinham sido acusadas e julgadas pelo assassinato do Ministro do Turismo de Israel permanecessem sob custódia de uma equipa europeia e norte-americana numa prisão situada na Palestina. Presentemente, essas quatro pessoas encontram-se em Jericó, sob custódia de forças da Grã-Bretanha e dos Estados Unidos. Levámos, assim, a cabo uma acção importante, segundo o ponto de vista da União Europeia, no intuito de dar solução a esse problema. Lamentavelmente, o segundo problema, o da basílica da Natividade de Belém, arrastou-se por mais tempo. Felizmente, também hoje podemos regozijar-nos por estar resolvido e por as forças de Israel terem abandonado Belém e por - como puderam ver anteontem e ontem à noite - se ter celebrado uma missa pelo Cardeal Echegaray, representante do Santo Padre de Roma, que quis, como acto simbólico, que fosse celebrada uma missa na basílica da Natividade. O mesmo ocorreu com outras confissões que partilham o mesmo espaço físico da Natividade. Como foi resolvido o tema da basílica da Natividade? Como sabem, a solução não se afigurava fácil, porque o Estado de Israel pretendia que treze dos indivíduos que ali se tinham refugiado fossem julgados e condenados em Israel após serem submetidos a um julgamento justo, sem outra possibilidade. Houve um processo de negociação moroso, ao longo de vários dias e várias noites, com avanços e recuos, que, por fim, concluiu - como sabem - com a decisão de que cerca de vinte pessoas fossem levadas da Cisjordânia para Gaza e que treze pessoas fossem acolhidas por países da União Europeia, ficando à sua responsabilidade. A preocupação que se teve no último momento foi a de não perder tempo com a repartição dessas pessoas pelos vários países. Felizmente, Chipre, num gesto que revelou um enorme senso comum e generosidade por parte do seu Presidente, aceitou que, de imediato, elas saíssem da igreja para Chipre, para que as tropas pudessem, assim, retirar-se da cidade de Belém. O que foi possível, insisto, com uma actividade diplomática extremamente intensa, que se prolongou por dias e noites, e gostaria muito de manifestar o meu agradecimento a todos os que de forma muito directa, no terreno, participaram nessa negociação, europeus, cidadãos nossos que participaram numa negociação muito difícil e importante no terreno e àqueles que participaram em Bruxelas. Gostaria de fazer uma menção particular às pessoas que estiveram no terreno, como, por exemplo, Miguel Moratinos, que em colaboração com os palestinianos e com os dirigentes israelitas, participou muito directamente na negociação que - como disse - foi francamente difícil. Esta manhã, depois da reunião do Conselho "Assuntos Gerais", o COREPER está a ultimar os preparativos que permitam, em aplicação das normas vigentes na União Europeia, encontrar a solução para a segunda parte, a saber, a distribuição desses cidadãos palestinianos que se encontram hoje em Chipre pelos diferentes países da União Europeia. Julgo que não se levantarão dificuldades na reunião do COREER, que teve início há instantes, nem com as posições que apresentámos para que o problema possa resolver-se. Porventura a mensagem mais importante que pode dirigir-se a esta câmara, depois da última sessão, na qual os senhores deputados manifestavam um sentimento de uma certa frustração acerca do papel que a Europa desempenhava na resolução destes dois problemas, será o facto de lhes poder garantir que, penso que com um certo orgulho para todos vós, a União Europeia, enquanto tal, desempenhou um importante papel na resolução destes dois gravíssimos problemas: o do complexo Al Mukata, para a liberdade de circulação de Yasser Arafat, e o da basílica da Natividade em Belém."@pt11 "Herr talman! Den här eftermiddagen skulle jag vilja lägga fram mina senaste intryck av situationen i Mellanöstern ur de tre aspekter som enligt mitt förmenande är de viktigaste: situationen säkerheten i framtiden och omstruktureringen och de politiska framtidsutsikter som under de kommande månaderna kan uppkomma, antingen genom en internationell konferens eller på något annat sätt. Under hela maj månad kommer vi att arbeta oavbrutet för att i början av juni kunna försöka starta någon form av politiskt initiativ som för oss närmare en slutgiltig fred. Allt detta är snart dåtid. Det viktiga nu är att vi koncentrerar oss på framtiden. Vad kan vi göra från och med nu, med de så smala möjligheter vi har, för att försöka gå vidare i rätt riktning? Som ni vet arbetar vi inom det som kallas kvartetten, dvs. Europeiska unionen, Förenta staterna, Förenta nationernas generalsekreterare och Ryska federationen. Vi arbetar på plats varje dag, och i huvudstäderna så gott som dagligen också. För att ge er en idé hade jag i går morse möjlighet att träffa den nordamerikanske statssekreteraren Powell och Ivanov i Reykjavik för att fortsätta arbetet med att utveckla processen. Under den här månaden vill vi arbeta i tre olika riktningar. För det första kommer vi att försöka återskapa säkerhetskomponenterna i den palestinska myndigheten. Det kommer inte att bli lätt men vi kommer att göra allt vi kan för att uppnå att den palestinska myndighetens säkerhetskomponenter återupprättas och ges legitimiteten åter, vilket jag också tycker är viktigt. För det andra måste man göra allt man kan för att den palestinska myndigheten, genom att använda sig av – om uttrycket tillåts – den katastrof den genomlevt skall kunna återuppstå på ett nytt sätt, med en ny impuls, på ett reformerat sätt. Vi lägger allt krut på denna reformeringsprocess av den palestinska myndigheten, inte bara kvartetten utan också institutioner i andra länder som Kanada och Japan. Vi skulle vara mycket nöjda om vi kom ur den här situationen med en reformerad, mer demokratisk, palestinsk myndighet med större kapacitet att klara av utmaningarna då vi når fram till skapandet av den palestinska staten. Det tydliga budskap vi sänt till ordförande Arafat, tillsammans med våra vänner, är att det nu är tid att på allvar förbereda den palestinska myndigheten för sanningens ögonblick, som kommer att bli konkret då det finns en demokratisk palestinsk stat som omfattar alla delar, ekonomi, polis, säkerhet, etc., som vi skulle känna oss tillfreds med i förhållandet till dem. De tre frågorna arbetar vi med. Jag skulle vilja säga något ord om konferensen, eller möjligheten till det nya initiativet av politisk natur. När det gäller konferensen tror jag att det nu föreligger en tillräckligt bred enighet om att hålla en konferens av internationell karaktär, dvs. en konferens där naturligtvis medlemmarna i kvartetten deltar, dvs. Europeiska unionen, Förenta staterna, Ryska federationen och Förenta nationernas generalsekreterare, men där också de länder i arabvärlden som är beredda att samarbeta i detta arbete deltar. Som ni vet hölls det i lördags ett mycket betydande, mycket viktigt, möte ännu en gång i Sharm-el-Sheikh, där den egyptiske presidenten Mubarak, den saudiska arvprinsen, den jordanske kungen och Syriens president deltog. De fyra höll ett möte som, enligt de intryck och den information jag fått av dem själva, var mycket positivt och jag tror att dessa länder, på ett eller annat sätt, måste delta aktivt, inte bara på konferensen, utan i att förbereda den under hela denna månad. Och därför har vi så gott som dagligen kontakt med dem redan, med de fyra presidenterna, deras staber, för att kunna arbeta så bra som möjligt. På vilka grunder skulle man kunna bygga upp konferensen? Jag tror att vi borde försöka finna samförstånd, även om det inte kommer att vara lätt. Denna konferens borde som huvudsaklig grund ha de delar som ingick i Madridkonferensen: land för fred och säkerhetsrådets resolutioner som vi alla känner till. Och man borde kanske till det som var Madridkonferensen och Osloprocessen lägga till det initiativ som togs i Beirut av Arabförbundet, på förslag av den saudiska arvprinsen, som något positivt och nytt. Dvs. att vi i dag – med terminologin från Helsingfors – har två korgar: den med de bilaterala problem som fortfarande existerar i området, som relationen mellan Palestina och Israel och relationen mellan Israel och Syrien. Och den andra korgen- att finna en formel av regional karaktär med alla länder i regionen som på ett solitt och kontraktsenligt sätt erbjuder staten Israel möjlighet att grundlägga permanenta fredsförhållanden, jag insisterar på kontraktsenligt. Med dessa delar tror jag -jag hoppas åtminstone- att vi skulle kunna uppnå en internationell konferens som kan ge en ny dynamik till processen. Och denna nya dynamik -jag använder de ord ordförande Arafat sade till mig i morse i telefon- måste få oss till att leda diskussionen om säkerhet – som bör vara en förlegad diskussion, eftersom vi nu måste göra allt vi kan för att säkerheten inte skall vara diskussionens kärna – till att handla om diskussionen om politiken och när vi befinner oss i den politiska debatten tror jag att alla de idéer om konferensen som vi arbetar med kan vara användbara. Med det vill jag inte alls säga att säkerhetsdiskussionen är avslutad eller att säkerheten är helt garanterad. Tyvärr är det inte fallet ännu och därför måste man fortfarande lägga stor vikt och mycket engagemang på att försöka lösa säkerhetsrelationerna mellan palestinier och israeler. Jag vill också ta upp den debatt som startat i det israeliska samhället. Den debatt som startat, särskilt i Likud, majoritetspartiet, har fått ett gensvar i det israeliska samhället. Som ni sett av svaret på frågan i enkätundersökningen i Israel i morse ligger procenttalet på över 65 eller 70 procent av medborgarna i Israel – som inte nödvändigtvis tillhör något parti – som bedömer att den enda möjliga lösningen är att skapa två stater. Det är sant att en majoritet i Likuds råd har sagt nej till detta men det är också sant att majoriteten av de israeliska medborgarna tänker – som vi och världssamfundet – att den enda möjliga lösningen går via två demokratiska stater, med garanterade och livskraftiga gränser. Förra gången vi träffades i denna kammare hade vi en del problem, vissa var väldigt allvarliga, som de israeliska styrkornas aktioner på palestinskt territorium, särskilt i A-områden. För det andra hade vi två slag av specifika problem som är svåra att lösa. Det första var ordförande Arafats belägenhet i Mukata, med inskränkt rörelsefrihet, och det andra den allvarliga och svåra situationen i födelsekyrkan i Betlehem. När det gäller reformfrågorna skulle jag vilja utbyta några korta reflektioner med ledamöterna. De är fortfarande på fosterstadiet och kommer från en lång konversation under lördagseftermiddagen med ett sändebud från Arafat, som var hos mig under mer än tre timmar. De handlar om de grundläggande delar ordförande Arafat, eller åtminstone palestinierna, ser som möjliga beslut för reformen. Den första idén jag skulle vilja förmedla till ledamöterna har ordförande Arafat uttalat, denna morgon i sitt tal och till mig privat per telefon. Jag anser att ordförande Arafats tal i morse är viktigt, även om det mottagits kallt av vissa israeliska myndigheter. Det är ett tal där det finns ett tydligt löfte om reformer och om några grundläggande delar i dessa. För det första, säkerheten. Jag tror att ordförande Arafat och de viktigaste personerna kring honom är medvetna om att säkerhetsfrågorna inte kan splittras på ett oräkneligt antal händer. En stats säkerhetsfrågor måste ligga i händerna på den som leder staten och kan inte delas upp i skilda delar här och där. Det ordförande Arafat måste göra – och det är han medveten om – är att så mycket som möjligt närma sig de strukturer han måste starta, till det som skall bli en stat. Nu lever de i något av en förstat; dess reformer, dess politiska och sociala strukturer, etc. måste lite i taget närma sig de en stat bör ha. Därför måste säkerhetsfrågorna, som fortfarande är av avgörande betydelse för att ge trovärdighet åt den andra parten, till parten Israel, lite i taget inriktas på att få en struktur som liknar den i länderna runt omkring och således en mycket mer koncentrerad och mindre splittrad struktur än den nuvarande, i de ockuperade områdena. För det andra måste det finnas något som är så likt en regering som möjligt. Tyvärr liknar fortfarande ordförande Arafats schema för regering och ledning inte tillräckligt det vi skulle kalla en regering. För att nå det vi vill ur det europeiska perspektivet, tror jag att vi lite i taget måste återuppbygga, hjälpa till att ge legitimiteten åter, återuppbygga säkerhetsapparaten och dessutom återuppbygga strukturerna fysiskt när vi kan vara säkra på att dessa strukturer inte kommer att förstöras För detta är det nödvändigt att det finns en regering med tydligt ansvar och att de personer man talar med i dag om ekonomi, säkerhet, transport eller handel är desamma som dem man skall tala med i morgon. Ordförande Arafat har tydligt sagt -privat och offentligt- att det är den väg han vill gå vidare på, dvs. att lite i taget bygga upp en regering. En tredje fråga som jag tycker är viktig är den demokratiska legitimiteten. Ordförande Arafat har sagt, åtminstone till mig -jag är inte säker på om han sade det på radion i morse- att han är på väg mot en dubbel valprocess så fort som möjligt. Så fort som möjligt innebär de sista månaderna av sommaren eller i början av hösten. Han vill sätta igång en process med lagstiftande och kommunala val – som ni vet har det lagstiftande rådet sedan länge avslutat sitt mandat och beroende på omständigheterna har det inte kunnat förnyas – och han vill att det lagstiftande rådet skall förnyas så fort som möjligt. Om möjlighet finns och de inom rimlig tid lyckas få en ändring av det lagstiftande rådet och det kommunala rådet, tror jag att vi kan få fart på det demokratiska livet i de palestinska strukturerna. Men det måste vara en process som byggs nerifrån och upp och inte en process som kommer uppifrån och ner. Vi får se om vi klarar av att göra det, så att det blir så bra som möjligt, så att vi lyckas nå en djup, verklig process som inte bara är en fasad utan att vi i slutändan får vad vi vill, dvs. möjlighet till politiska, sociala och kulturella strukturer, etc. som är så lika en stats som möjligt. En stat är vad de vill ha. En stat är det vi vill att de skall ha. Därför är utan tvivel den bästa tjänst vi kan göra freden att hjälpa dem att bygga strukturer för att nå en livskraftig, demokratisk stat som fungerar. Jag hade tänkt avsluta där men ni måste tillåta mig att göra en kort reflektion om den senaste resan vi gjorde till Förenta staterna. Jag kommer att återvända dit natten till söndagen för att vara där måndag och tisdag för att tala om dessa frågor med den ryska utrikesministern, Ivanov. Det är inte mer än rätt att tala om för ledamöterna något ni redan vet. Uppfattningen i Amerikas förenta stater, när det gäller den europeiska ståndpunkten gentemot Israel, är inte bra. Det är gott om artiklar i tidningarna – och kommissionär Patten har skrivit intelligenta svar – men det finns en känsla av brist på förståelse för de europeiska ståndpunkterna. Och det finns en ännu värre känsla ändå, som gränsar till anklagelser om antisemitism i Europa. Jag tror att vi måste göra ett dubbelriktat och tydligt arbete. För det första att vara alldeles tydliga och fasta i de ögonblick då det i Europa kan inträffa händelser – som jag tror kommer att vara få – av antisemitisk karaktär. Regeringar, parlamentet och det civila samhället bör ge ett klart och tydligt svar. Samtidigt bör vi vara förstående och visa att det inte är detsamma att kritisera en regering som att kritisera idéer som är av annan uppfattning och har andra dimensioner. Jag anser att det är fullständigt legitimt att kritisera en regering då man inte är överens med den, med den legitimitet som vår vänskap med detta land ger oss. Min gode vän Shimon Peres gjorde i morse några mycket hårda och energiska uttalanden som kritiserade Likudpartiets styrande råds uppfattning och han sade ”Om vi inte skapar två stater kommer Israel att sluta existera med vår dröm. Vilken är vår dröm? Vår dröm är ett demokratiskt Israel som till sin natur är en judisk stat. Om vi inte har två stater, om palestinierna inte har en stat, måste vi antingen ockupera dem, och då vore vi inte demokratiska, eller skulle själva demografin innebära att vi inte är en judisk stat”. Om jag sade det skulle jag kanske bli anklagad för antisemitism. Jag tror inte att jag bör bli det, och inte heller Shimon Peres. Vi bör kunna ha en tolerant miljö i vilken mogna stater, som Israel, och de mogna staterna i Europeiska unionen kan diskutera med förnuft, kan kritisera och lovorda då saker går bra. Det är så man bör arbeta vänner emellan. Det är det enda jag ville säga er för att ni skall vara medvetna om den situation vi befinner oss i för närvarande och för att vi skall göra allt vi kan för att detta missförstånd skall lösas så fort som möjligt. Européerna har bekämpat antisemitismen som ett brott mot mänskligheten, våra fäder kämpade med vapen i hand för att undvika den och sönerna till dessa fäder är beredda att fortsätta att göra det. Jag tror att vi i dag med tillfredsställelse kan säga att dessa två stora problem, som skulle kunna störa hela processen, är lösta. Det första, det i Mukata, löstes efter de förhandlingar som inleddes den 24 april vid mitt besök hos ordförande Arafat. Lösningen har – som ni vet – en europeisk komponent eftersom man i slutändan nådde en överenskommelse att de fyra personer som är anklagade och dömda för mordet på den israeliska turistministern skall stå under övervakning av en europeisk och amerikansk grupp i ett fängelse beläget i Palestina. För närvarande befinner sig dessa fyra personer i Jeriko, övervakade av personal från Storbritannien och Förenta staterna. Vi gör alltså en viktig insats, ur Europeiska unionens synvinkel, för att lösa detta problem. Tyvärr tog det andra problemet, födelsekyrkan i Betlehem, längre tid. Lyckligtvis kan vi i dag också vara glada över att det är löst och att Israels styrkor har lämnat Betlehem samt att det dessutom – som ni såg i går kväll och i förrgår kväll – hölls en mässa av kardinal Echegaray, som ombud för påven i Rom. Han ville att det skulle hållas en mässa i födelsekyrkan som symbolisk handling. Detsamma har skett med andra trosbekännelser som delar samma fysiska rum för födelsen. Hur löstes frågan om födelsekyrkan? Som ni vet var det inte en enkel lösning eftersom Israel ville att tretton av de personer som befann sig där skulle dömas och straffas i Israel efter en rättvis rättegång. De ville inte ha någon annan lösning. Det blev en lång förhandlingsprocess, långa dagar och nätter, med upp- och nedgångar, som i slutändan löste sig – som ni vet – med beslutet att ett tjugotal personer skulle flyttas från Västbanken till Gaza och att länder i Europeiska unionen skulle ansvara för att tretton personer skulle tas om hand. I sista stunden var svårigheten att inte förlora tid i fördelningen av dessa personer i olika länder. Lyckligtvis accepterade Cypern omedelbart, genom en mycket förnuftig och generös gest från presidenten, att de skulle flyttas från kyrkan till Cypern, så att trupperna skulle kunna lämna Betlehem. Jag insisterar på att detta varit möjligt tack vare en oerhört intensiv diplomatisk verksamhet, dagar och nätter, och jag skulle verkligen vilja uttrycka min tacksamhet till alla dem som direkt, på plats, har deltagit i denna förhandling: européer, våra medborgare, som har genomfört en mycket svår och viktig förhandling, men också de som gjort det från Bryssel. Jag skulle särskilt vilja nämna de personer som på plats, t.ex. Miguel Moratinos, och i samarbete med palestinierna och de styrande i Israel har lett förhandlingarna på ett mycket direkt sätt, en förhandling som jag berättat har varit mycket svår. Denna morgon, efter mötet i rådet (allmänna frågor) gör Coreper de sista korrigeringarna för att, med tillämpning av de normer som gäller i Europeiska unionen, kunna finna en lösning för den andra delen, dvs. fördelningen av de palestinska medborgare som i dag befinner sig på Cypern för att de skall kunna tas omhand i olika länder i Europeiska unionen. Jag tror inte att det kommer att vara några svårigheter vid Corepers möte, som började för en stund sedan, och att frågan skall kunna lösas med hjälp av de ståndpunkter vi lagt fram. Med grund i vårt senaste möte då många av ledamöterna kände viss frustration över den roll Europa spelade för att lösa dessa två problem är kanske mitt viktigaste budskap till denna kammare att jag kan garantera er, säkerligen med viss stolthet från er alla, att Europeiska unionen som sådan har spelat en viktig roll i för att lösa dessa två mycket allvarliga problem: det i Mukata, Arafats rörelsefrihet, och det i födelsekyrkan i Betlehem."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Likud"9 "Mukata"9 "in situ"12 "partner"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph