Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-15-Speech-3-010"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020515.1.3-010"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Mr President, the day after tomorrow, as the presidency has just pointed out, the second Summit between the European Union, Latin America and the Caribbean will take place in Madrid. The fundamental aims of this Summit are: to reinforce the bi-regional strategic partnership that was launched nearly three years ago at the first Summit in Río de Janeiro, and to set out new objectives for the next two years.
In the social sphere, the Commission also goes to Madrid with a positive balance sheet. We have promoted the participation of different civil society groups and have financed a series of meetings that will submit their conclusions to the Summit. We have co-financed an academic seminar on social equity, an NGOs forum as well as a civil society meeting. This is on top of the recent business forum held last month in Mexico. As evidence of our ongoing commitment in this area, it is worth noting that in programming cooperation for the period 2000-2006 the Commission has allocated a substantial part of its existing financial resources to the social area.
In addition, the Commission is currently working on all initiatives aimed at increasing public administration capacity in social policies, through exchanges of experience, best practice and know-how.
Finally, in the field of education, the Commission has approved an ambitious scholarship programme under the name of ALBAN. Over a period of nine years, 4 000 scholarships will be awarded to Latin American graduates wishing to complete their studies at European universities.
I want to emphasise to Parliament how much importance I personally attach to this programme. As we all know, too often Latin American students feel that they have no choice other than to head directly north to continue their studies. We have to give them another option: the option of coming to study at European universities. That would be good for us, and I hope it would be good for the next generation of leaders in Latin America. These are scholarships which will be generous – worth about EUR 19 000 each year. They will be managed by, I hope, a network of higher education institutions. If we can make a success of this scholarship scheme, we can look at developing similar schemes in other areas, because I believe profoundly – a point made by Mr Iglesias on a number of occasions – that one of the most important ways in which we can help our partners around the world is by opening our own universities to as many of them as possible.
Let me move on to my second main question: what does the Commission expect from the Summit?
First of all, Madrid should be an opportunity to enhance the political dimension of our bi-regional strategic partnership. This partnership is about more than just developing cooperation projects: indeed, 48 heads of state and government have not come together simply to endorse a new list of projects. I am convinced that what is really important is the opportunity that Madrid presents us with to give political weight to fresh and bold initiatives. In particular, we need to bring our political dialogue into sharper focus. By doing so, we will come closer together on issues of common concern, such as climate change, the development agenda agreed at Doha, the International Criminal Court and human rights. We must also commit ourselves increasingly to assert these convergent positions in international fora. This will result in the strengthening of the multilateral system.
Europe has a particular responsibility, through our actions and cooperation with others, to make it clear that, in our judgment, the only way in which we can tackle international problems is through international cooperation. We should look in particular for partners in making multilateralism work in Latin America and the Caribbean.
Secondly, the Commission expects the Summit to address what is one of the most important questions for the people of Latin America and the Caribbean: the fight against social inequities and the search for social cohesion. We know – some of the figures were given by the presidency – that Latin America faces a potential problem of political instability because of social inequity. This issue needs to be addressed, and the Summit should concentrate on the search for solutions to this problem.
Lastly, we expect Madrid to represent a milestone in a number of sub-regional negotiation processes – again, as the presidency pointed out. Perhaps most significantly, the Summit will mark the conclusions of our negotiations with Chile. This is indeed a considerable achievement. It constitutes a major strengthening of bilateral relations and I endorse everything that the presidency said about the extraordinary depth and breadth of the agreement we have concluded with Chile. It is one of the most important agreements we have ever concluded with any country. Elsewhere, the Summit should welcome the fact that the negotiation of the political, institutional and cooperation chapters with Mercosur is practically finished. I hope it also encourages the efforts being made to conclude the outstanding negotiations in due course.
With regard to Central America and the Andean Community, the European Union has been particularly sensitive to the requests of these two regions significantly to enhance their relations with us. The General Affairs Council conclusions of 15 April have paved the way for the negotiation of a political dialogue and cooperation
with both regions. These negotiated agreements will seek to enhance our trade and investment relations and prepare the ground for still closer cooperation in the future. By doing this, the European Union has satisfactorily responded to the legitimate aspirations of these countries, and I hope the Madrid Summit will wholeheartedly support this move.
I will not repeat all the reasons for the importance of this relationship, which was set out so cogently by the presidency – economic, political and cultural – but we all know how important it is. Rather than repeat what has been said so eloquently already, I would like to address two main questions regarding the Summit. Firstly, what has the Commission done to ensure the success of Madrid? And secondly, what results do we expect from the Summit?
Before concluding, I would like to extend my congratulations to the Spanish presidency for the excellent work it has carried out regarding the preparation of the Summit. I would also like to pay tribute to the European Parliament’s extraordinary commitment to the future of our relations with Latin America, and to one or two individual Members who have played a particularly constructive role, one of whom is going to speak as soon as I have sat down. I should like to congratulate Parliament in particular on the ambitious and far-reaching initiatives contained in the resolution of 15 November 2001.
We in the Commission have been working hard with the Spanish government and others to make this Summit a success. We have been working for almost 18 months with that objective in mind. We have been able, not without some difficulty, to bring to fruition schemes like the scholarship programme and the programme on the information society. We have concluded negotiations with Chile on an extremely wide-ranging agreement, as we said, which many faint hearts thought impossible. We have made more progress with Mercosur than most would have predicted. Now we want to raise the level of our relations with the other subregional groupings as well. This provides the basis for a good Summit, which will further strengthen our bi-regional relationship and prepare us to take things forward even further when we next meet – probably in two years' time – almost certainly with a larger European Union.
It goes without saying that the Commission is strongly committed to ensuring the success of the meeting in Madrid. And, we are equally committed to ensuring that the bi-regional process initiated at Rio succeeds. Indeed, what is at stake in Madrid is the fundamental credibility of this whole process.
As Parliament knows, public opinion has been increasingly critical of summits in recent years. We look back to the controversy surrounding the G8 meetings last year. These summits are frequently derided as high-level talking shops that too often produce little more than hot air. The summits’ grandiloquent final declarations are frequently, and perhaps rather embarrassingly, contrasted with the paucity of the results they actually achieved.
As the Commission has repeatedly emphasised, we are determined that Madrid will not just be a talking shop like that. It has to be credible, and in order for it to be so, we need to demonstrate clearly that the ambitious objectives defined at Rio have been achieved.
I do not want to launch into a long-winded overview of everything that has stemmed from Rio. Nor am I the right person to outline everything that others have achieved since then. Instead, I shall concentrate on the Commission’s accomplishments in the priority areas of cooperation that it committed itself to work on.
I firmly believe that we have fulfilled our part of the bargain and we can go to Madrid with our heads held high.
Firstly, the Commission has launched several programmes aimed at supporting and strengthening those institutions that explicitly defend human rights. These include a regional programme in support of ombudsmen in Latin America and two multi-annual programmes on democracy and human rights. In addition, the Commission has co-financed a bi-regional conference on the work and cooperation of ombudsmen and national human rights institutions, as well as an inter-continental conference on human rights protection.
Moving on to information society, which the presidency referred to, our most notable achievement has been the adoption of the @LIS programme. Aimed at reinforcing cooperation between the European Union and Latin America, it was officially launched at the EU-Latin America and Caribbean ministerial meeting in Seville a few weeks ago."@en3
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i overmorgen vil det andet topmøde mellem EU, Latinamerika og Vestindien finde sted i Madrid. De grundlæggende mål for dette topmøde er at styrke det biregionale strategiske partnerskab, der blev indledt for næsten tre år siden ved det første topmøde i Rio de Janeiro, og at fastsætte nye mål for de næste to år.
Også på det sociale område kan Kommissionen tage til Madrid med en positiv status. Vi har fremmet deltagelsen af forskellige grupper fra det civile samfund, og vi har finansieret en række møder, som vil forelægge deres konklusioner ved topmødet. Vi har medfinansieret et akademisk seminar om social retfærdighed, et ngo-forum såvel som et møde med det civile samfund. Det stod øverst på dagsordenen for det seneste erhvervsforum, der fandt sted i Mexico i sidste måned. Som bevis på vores vedvarende engagement på dette område er det værd at nævne, at Kommissionen inden for programmeringssamarbejdet for perioden 2000-2006 har bevilget en betydelig del af de eksisterende finansielle ressourcer til det sociale område.
Herudover arbejder Kommissionen for nærværende med alle initiativer, der sigter på at øge den offentlige administrations kapacitet inden for det socialpolitiske område gennem udveksling af erfaringer, bedste praksis og knowhow.
Endelig har Kommissionen inden for uddannelsesområdet godkendt et ambitiøst stipendieprogram, det såkaldte Alban-program. Over en niårig periode vil der blive tildelt 4.000 stipendier til latinamerikanske kandidater, der ønsker at færdiggøre deres studier ved europæiske universiteter.
Jeg vil gerne fremhæve over for Parlamentet, hvor stor en betydning jeg personligt tillægger dette program. Som vi alle ved, føler latinamerikanske studerende alt for ofte, at de ikke har noget andet mål end at rejse direkte nordpå for at fortsætte deres studier. Vi må give dem et andet valg: valget at komme til Europa og studere ved europæiske universiteter. Det vil være godt for os, og jeg håber, at det også vil være godt for den næste generation af ledere i Latinamerika. Der er tale om stipendier, som vil være generøse - til en værdi af omkring 19.000 euro om året. De vil blive forvaltet, håber jeg, af et netværk af videregående uddannelsesinstitutioner. Hvis vi har held til at gøre denne stipendieordning til en succes, kan vi se på at udvikle lignende ordninger på andre områder, for jeg er fuldt og helt overbevist om - og det er et punkt, der blev nævnt af Iglesias ved flere lejligheder - at en af de vigtigste måder, hvorpå vi kan hjælpe vores partnere rundt omkring i verden, er ved at åbne vores universiteter for så mange af dem som muligt.
Og nu vil jeg gå til mit andet hovedspørgsmål: Hvad forventer Kommissionen sig af topmødet?
For det første bør Madrid-topmødet være en anledning til at styrke den politiske dimension i vores biregionale strategiske partnerskab. Partnerskabet handler om mere end blot at udvikle samarbejdsprojekter, for 48 stats- og regeringschefer har ikke blot stævnet hinanden for at støtte en ny projektliste. Jeg er overbevist om, at det, der virkelig er vigtigt, er den anledning, som Madrid-topmødet giver os til at give politisk vægt til nye og dristige initiativer. Vi bør navnlig sætte skarpere fokus på vores politiske dialog. Derved vil vi komme tættere på hinanden om spørgsmål af fælles interesse såsom klimaforandringer, den udviklingsdagsorden, der blev vedtaget i Doha, Den Internationale Straffedomstol og menneskerettighederne. Vi må også i øget grad engagere os i at forsvare disse konvergerende holdninger i internationale fora. Det vil føre til en styrkelse af det multilaterale system.
Europa har et særligt ansvar til via vores aktioner og samarbejde med andre at gøre det klart, at den eneste måde, hvorpå vi efter vores opfattelse kan håndtere internationale problemer, er gennem internationalt samarbejde. Vi bør navnlig søge partnere til at få det multilaterale arbejde til at fungere i Latinamerika og Vestindien.
For det andet forventer Kommissionen, at topmødet vil behandle et spørgsmål, som er et af de vigtigste for befolkningerne i Latinamerika og Vestindien, nemlig bekæmpelsen af social uretfærdighed og en søgen efter social samhørighed. Vi ved - nogle af tallene blev forelagt os af formandskabet - at Latinamerika står over for et potentielt problem med politisk ustabilitet på grund af social uretfærdighed. Dette spørgsmål må håndteres, og topmødet bør koncentrere sig om at søge løsninger på dette problem.
Og endelig forventer vi, at Madrid-topmødet kommer til at udgøre en milepæl i en række subregionale forhandlingsprocesser, som formandskabet ligeledes pegede på. Hvad der måske er vigtigst, er, at det vil udgøre afslutningen på vores forhandlinger med Chile. Det er helt bestemt et betydeligt resultat. Det udgør en væsentlig styrkelse af de bilaterale forbindelser, og jeg støtter alt det, formandskabet sagde om den ekstraordinære dybde og bredde i den aftale, som vi har indgået med Chile. Det er en af de vigtigste aftaler, som vi har indgået med noget land. Topmødet bør i øvrigt bifalde, at forhandlingen af de politiske og institutionelle kapitler og samarbejdskapitlet med Mercosur praktisk taget er tilendebragt. Jeg håber, at det også vil fremskynde de bestræbelser, der er ved at blive gjort, for at afslutte udestående forhandlinger, når tiden er inde.
Hvad Centralamerika og Andesfællesskabet angår, har EU været særlig imødekommende over for anmodningerne fra disse to regioner om en betydelig styrkelse af deres forbindelser til os. Konklusionerne fra mødet i Rådet (almindelige anliggender) den 15. april har banet vejen for forhandlingen om en politisk dialog og samarbejds
med begge regioner. Disse forhandlede aftaler skal styrke vores handels- og investeringsforbindelser og bane vejen for et endnu tættere samarbejde i fremtiden. EU har herved reageret tilfredsstillende på legitime ønsker fra disse lande, og jeg håber, at Madrid-topmødet vil give dette initiativ sin helhjertede støtte.
Jeg vil ikke gentage alle de årsager til betydningen af disse forbindelser, som er blevet fremhævet så overbevisende af formandskabet - det være sig den økonomiske, politiske og kulturelle betydning - men vi ved alle, hvor vigtige de er. Frem for at gentage, hvad der allerede er blevet sagt så udførligt, vil jeg gerne komme ind på to hovedspørgsmål vedrørende topmødet. For det første: Hvad har Kommissionen gjort for at sikre succes i Madrid? Og for det andet: Hvilke resultater forventer vi af topmødet?
Inden jeg slutter, vil jeg gerne lykønske det spanske formandskab med det fremragende stykke arbejde, det har udført med forberedelserne af topmødet. Jeg vil også gerne hylde Europa-Parlamentets ekstraordinære engagement, når det gælder fremtiden for vores forbindelser til Latinamerika, og et par enkelte medlemmer, som har spillet en særlig konstruktiv rolle. Et af disse medlemmer vil tage ordet, så snart jeg har sat mig. Jeg vil navnlig gerne lykønske Parlamentet med de ambitiøse og vidtrækkende initiativer, der er indeholdt i resolutionen af 15. november 2001.
Vi i Kommissionen har sammen med den spanske regering og andre arbejdet hårdt for at gøre dette topmøde til en succes. Vi har arbejdet i næsten 18 måneder med dette mål for øje. Vi har - ikke uden vanskeligheder - været i stand til at bringe ordninger som stipendieprogrammet og programmet om informationssamfundet ud i livet. Vi har, som vi sagde, afsluttet forhandlinger med Chile om en yderst vidtrækkende aftale, som mange mere forsigtige personer havde troet var umuligt. Vi har gjort større fremskridt med Mercosur, end de fleste ville have forudset. Nu vil vi også gerne hæve niveauet for vores forbindelser med de øvrige subregionale grupperinger. Dette leverer grundlaget for et godt topmøde, som vil styrke vores biregionale forbindelser yderligere og forberede os på at føre tingene endnu videre, når vi mødes næste gang - formentlig om to års tid - næsten helt sikkert med en større Europæisk Union.
Det siger sig selv, at Kommissionen er stærkt engageret i at sikre, at mødet i Madrid bliver en succes. Og vi er lige så engageret i at sikre, at den biregionale proces, der blev indledt i Rio, lykkes. Ja, det, der står på spil i Madrid, er hele denne proces' grundlæggende troværdighed.
Som Parlamentet ved, har den offentlige mening været stadig mere kritisk indstillet til topmøder i de senere år. Vi ser tilbage på polemikken omkring G8-møderne sidste år. Disse topmøder bliver ofte spottende kaldt debatfora på højt niveau, som alt for ofte ikke fører til meget andet end store ord. Topmødernes bombastiske sluterklæringer bliver hyppigt, og måske ret flovt, sat i kontrast til knapheden på resultater, der rent faktisk nås.
Som Kommissionen gentagne gange har understreget, er vi fast besluttede på, at Madrid-topmødet ikke bare skal blive et debatforum som de tidligere. Det skal være troværdigt, og for at dette kan ske, bør vi klart påvise, at de ambitiøse mål, der blev fastlagt i Rio, er nået.
Jeg ønsker ikke at gå i gang med en langtrukken redegørelse for alt det, der kom ud af Rio-topmødet. Og jeg er ej heller den rette person til at skitsere alt det, andre har nået siden da. Jeg vil i stedet for koncentrere mig om det, Kommissionen har nået inden for de prioriterede samarbejdsområder, som den forpligtede sig til at arbejde med.
Jeg er fuldt ud overbevist om, at vi har opfyldt vores del af aftalen, og at vi kan tage til Madrid med løftet pande.
For det første har Kommissionen igangsat flere programmer, der tager sigte på at støtte og styrke de institutioner, der eksplicit forsvarer menneskerettighederne. De omfatter et regionalt program til støtte for oprettelse af ombudsmandsinstitutioner i Latinamerika og to flerårige programmer om demokrati og menneskerettigheder. Kommissionen har desuden medfinansieret en biregional konference om ombudsmandsinstitutioners og nationale menneskerettighedsinstitutioners arbejde og samarbejde såvel som en interkontinental konference om beskyttelse af menneskerettigheder.
For at gå videre til informationssamfundet, som formandskabet nævnte, har vores mest bemærkelsesværdige resultat været vedtagelsen af @LIS-programmet. Med det formål at styrke samarbejdet mellem EU og Latinamerika løb det officielt af stablen ved ministermødet mellem ministre fra EU, Latinamerika og Vestindien, der fandt sted i Sevilla for et par uger siden."@da1
".
Herr Präsident, der Vertreter der Ratspräsidentschaft hat bereits darauf hingewiesen, dass übermorgen der zweite Gipfel zwischen der Europäischen Union, Lateinamerika und den karibischen Staaten in Madrid stattfinden wird. Die wichtigsten Ziele dieses Gipfels sind die Stärkung der biregionalen strategischen Partnerschaft, die vor fast drei Jahren auf dem ersten Gipfel in Rio de Janeiro auf den Weg gebracht wurde, und die Festlegung neuer Zielsetzungen für die nächsten zwei Jahre.
Im sozialen Bereich kann die Kommission in Madrid ebenfalls eine positive Bilanz vorlegen. Wir haben die Einbeziehung verschiedener Gruppen der Zivilgesellschaft gefördert und mehrere Treffen dieser Gruppen finanziert, die ihre Schlussfolgerungen auf dem Gipfeltreffen präsentieren werden. Wir haben ein akademisches Seminar zum Thema soziale Gerechtigkeit, ein NRO-Forum sowie ein Treffen von Vertretern der Zivilgesellschaft mitfinanziert. Außerdem haben wir das jüngste Unternehmensforum unterstützt, das vergangenen Monat in Mexiko durchgeführt wurde. Ein Beweis für unser anhaltendes Engagement in diesem Bereich ist die Tatsache, dass die Kommission bei der Planung von gemeinsamen Programmen für den Zeitraum 2000-2006 einen beträchtlichen Teil der verfügbaren Fördermittel für den sozialen Bereich vorgesehen hat.
Darüber hinaus werden von der Kommission derzeit alle Initiativen unterstützt, deren Ziel darin besteht, die Kapazität der öffentlichen Verwaltung im Bereich der Sozialpolitik durch den Austausch von Erfahrungen, bewährten Praktiken und Know-how zu verbessern.
Im Bereich der Bildung schließlich wurde von der Kommission ein ehrgeiziges Stipendienprogramm unter der Bezeichnung ALBAN gebilligt. Über einen Zeitraum von neun Jahren sollen 4 000 Stipendien an lateinamerikanische Hochschulabsolventen vergeben werden, die ihr Studium an europäischen Universitäten ergänzen möchten.
Ich möchte das Parlament darauf hinweisen, dass ich persönlich diesem Programm sehr große Bedeutung beimesse. Wie wir alle wissen, sind die meisten Studenten aus Lateinamerika der Meinung, dass sie gar keine andere Alternative haben, als ihr Studium in den Vereinigten Staaten fortzusetzen. Wir sollten ihnen eine andere Alternative bieten und ihnen die Möglichkeit geben, nach Europa zu kommen und an europäischen Universitäten zu studieren. Das wäre eine Bereicherung für uns, und ich hoffe, dies wäre auch positiv für die nächste Generation führender Persönlichkeiten in Lateinamerika. Diese Stipendien werden großzügig ausgestattet sein, das heißt für jedes Stipendium werden jährlich etwa 19 000 EUR bereitgestellt. Die Organisation dafür wird, wie ich hoffe, ein Netz aus verschiedenen Hochschulen übernehmen. Wenn es uns gelingt, dieses Stipendienprogramm erfolgreich durchzuführen, können wir überlegen, ob wir auch in anderen Bereichen ähnliche Programme entwickeln. Ich bin fest davon überzeugt, dass eine der besten Möglichkeiten zur Unterstützung unserer Partner in anderen Ländern der Welt darin besteht, unsere eigenen Universitäten für möglichst viele Studenten aus diesen Ländern zu öffnen. Dies ist ein Aspekt, auf den auch Herr Iglesias bereits mehrfach hingewiesen hat.
Ich möchte nun zu meiner zweiten Kernfrage kommen: Was erwartet die Kommission von diesem Gipfel?
Madrid sollte zunächst einmal die Möglichkeit bieten, die politische Dimension unserer biregionalen strategischen Partnerschaft zu erweitern. Bei dieser Partnerschaft geht es um mehr als nur um die Entwicklung von Kooperationsprojekten, und natürlich kommen in Madrid nicht 48 Staats- und Regierungschefs zusammen, um lediglich eine Liste neuer Projekte zu verabschieden. Wirklich wichtig ist aus meiner Sicht die Tatsache, dass wir in Madrid die Möglichkeit haben werden, neuen und mutigen Initiativen politisches Gewicht zu verleihen. Insbesondere müssen wir unseren politischen Dialog stärker in den Vordergrund stellen. Dies wird uns die engere Zusammenarbeit in Fragen von gemeinsamem Interesse ermöglichen, wie zum Beispiel beim Klimaschutz, bei der in Doha festgelegten Entwicklungsagenda, beim Internationalen Strafgerichtshof und bei den Menschenrechten. Wir müssen uns außerdem stärker für die Durchsetzung dieser übereinstimmenden Positionen in den internationalen Gremien einsetzen. Dies wird zur Stärkung des multilateralen Systems beitragen.
Europa trägt eine besondere Verantwortung und muss durch sein Handeln und die Zusammenarbeit mit anderen demonstrieren, dass wir der festen Überzeugung sind, dass internationale Probleme nur in internationaler Zusammenarbeit gelöst werden können. Wir sollten insbesondere auch andere Länder als Partner gewinnen, damit der Multilateralismus in Lateinamerika und der Karibik funktioniert.
Zweitens erhofft sich die Kommission von diesem Gipfel, dass Strategien zur Bekämpfung der sozialen Ungerechtigkeit und zur Entwicklung des sozialen Zusammenhalts erarbeitet werden, denn diese Themen gehören zu den wichtigsten Anliegen der Bevölkerung in den lateinamerikanischen und karibischen Staaten. Wir wissen, und die von der Ratspräsidentschaft genannten Zahlen verdeutlichen dies, dass die soziale Ungerechtigkeit zu einer Gefahr für die politische Stabilität in Lateinamerika werden kann. Dieses Problem muss gelöst werden, deshalb sollte beim Gipfeltreffen die Suche nach geeigneten Lösungen im Mittelpunkt stehen.
Außerdem erwarten wir, dass das Gipfeltreffen in Madrid richtungsweisend sein wird für eine Reihe von subregionalen Verhandlungsprozessen, auch dies wurde von der Ratspräsidentschaft bereits erwähnt. Von besonderer Bedeutung ist, dass das Gipfeltreffen in Madrid den offiziellen Abschluss unserer Verhandlungen mit Chile bildet. Das ist in der Tat ein großer Erfolg. Dieses Abkommen mit Chile trägt wesentlich zur Stärkung unserer bilateralen Beziehungen bei, und ich möchte mich den Ausführungen der Ratspräsidentschaft über den außergewöhnlichen Umfang des Abkommens anschließen. Es gehört zu den wichtigsten Abkommen, die wir jemals mit einem Land geschlossen haben. Auf dem Gipfel sollte darüber hinaus gewürdigt werden, dass die Verhandlungen zu den Kapiteln über politische und institutionelle Fragen sowie Fragen der Zusammenarbeit mit Mercosur praktisch abgeschlossen sind. Ich hoffe, der Gipfel in Madrid wird alle Beteiligten zur Fortsetzung ihrer Anstrengungen ermutigen, so dass die Verhandlungen über die noch ausstehenden Themen rechtzeitig abgeschlossen werden können.
Die Europäische Union hat den von Mittelamerika und der Andengemeinschaft geäußerten Wunsch nach einer wesentlichen Ausweitungen ihrer Beziehungen zu uns mit besonderem Wohlwollen zur Kenntnis genommen. Mit den Schlussfolgerungen des Rates Allgemeine Angelegenheiten vom 15. April wurde der Weg für die Verhandlungen über die Aufnahme eines politischen Dialogs und den Abschluss eines Kooperationsabkommens mit beiden Regionen geebnet. Mit diesen Abkommen sollen unsere Handels- und Investitionsbeziehungen verbessert und die Voraussetzungen für eine noch engere zukünftige Zusammenarbeit geschaffen werden. Damit hat die Europäische Union angemessen auf den legitimen Wunsch dieser Länder reagiert, und ich hoffe, dass dieser Schritt auf dem Gipfel von Madrid uneingeschränkt unterstützt wird.
Ich werde nicht noch einmal alle Gründe aufzählen, weshalb diese Beziehungen so wichtig sind, aber wir alle sind uns über die wirtschaftliche, politische und kulturelle Bedeutung dieser Beziehungen im Klaren, die vom Ratsvorsitz bereits sehr überzeugend geschildert wurde. Ich möchte also nicht wiederholen, was bereits so ausführlich erläutert wurde, sondern auf zwei Kernfragen im Zusammenhang mit dem Gipfel eingehen. Erstens, was hat die Kommission getan, um zu gewährleisten, dass der Gipfel von Madrid ein Erfolg wird? Zweitens, welche Ergebnisse erwarten wir von diesem Gipfeltreffen?
Bevor ich zum Schluss komme, möchte ich der spanischen Ratspräsidentschaft für die ausgezeichnete Arbeit danken, die sie bei der Vorbereitung des Gipfels geleistet hat. Ich möchte außerdem das außerordentliche Engagement des Europäischen Parlaments für die zukünftige Entwicklung unserer Beziehungen zu Lateinamerika würdigen und einigen Abgeordneten meine Anerkennung aussprechen, die dabei eine besonders konstruktive Rolle gespielt haben. Einer dieser Abgeordneten wird im Anschluss an meinen Beitrag sprechen. Ich möchte dem Parlament ganz besonders zu den ehrgeizigen und weitreichenden Initiativen im Entschließungsantrag vom 15. November 2001 gratulieren.
Wir in der Kommission haben gemeinsam mit der spanischen Regierung und anderen große Anstrengungen unternommen, damit dieser Gipfel zu einem Erfolg wird. Wir arbeiten seit fast 18 Monaten auf dieses Ziel hin. Es ist uns trotz einiger Schwierigkeiten gelungen, Programme wie das Stipendienprogramm und das Programm zur Informationsgesellschaft auf den Weg zu bringen. Wir haben, wie bereits erwähnt, die Verhandlungen mit Chile über ein sehr weitreichendes Abkommen abgeschlossen, das viele Pessimisten für unmöglich hielten. Wir haben größere Fortschritte bei Mercosur erreicht, als die meisten erwartet haben. Nun möchten wir unsere Beziehungen mit den anderen subregionalen Gruppierungen ebenfalls verstärken. Dies bildet die Grundlage für ein erfolgreiches Gipfeltreffen, durch das unsere biregionalen Beziehungen weiter gestärkt und die notwendigen Voraussetzungen geschaffen werden, damit wir bei unserem nächsten Gipfel, der voraussichtlich in zwei Jahren und dann höchstwahrscheinlich schon in einer größeren Europäischen Union stattfinden wird, noch mehr erreichen können.
Selbstverständlich hat die Kommission große Anstrengungen unternommen, um den Erfolg des Gipfeltreffens in Madrid sicherzustellen. Ebenso wichtig ist uns, dass der biregionale Prozess fortgeführt wird, der in Rio initiiert wurde. Tatsächlich steht in Madrid die grundsätzliche Glaubwürdigkeit dieses gesamten Prozesses auf dem Spiel.
Wie die Mitglieder des Parlaments wissen, ist die Kritik der Öffentlichkeit an Gipfeltreffen in den letzten Jahren gewachsen. Denken wir nur an die kontroversen Diskussionen um die G8-Treffen im vergangenen Jahr. Diese Gipfeltreffen werden häufig als hochrangige Plauderrunden verspottet, bei denen meist nicht viel herauskommt. Im Gegensatz zu den hochtrabenden Abschlusserklärungen dieser Gipfeltreffen sind die tatsächlich erreichten Ergebnisse oft beschämend.
Wie von der Kommission wiederholt betont wurde, wollen wir alles daransetzen, dass Madrid nicht zu einer solchen Plauderrunde wird. Der Gipfel muss glaubwürdig sein, und um das zu erreichen, müssen wir klar und deutlich zeigen, dass die ehrgeizigen Ziele, die in Rio festgelegt wurden, erreicht worden sind.
Ich möchte nicht zu einer langatmigen Erklärung ansetzen und alle Entwicklungen aufzählen, die in Rio angestoßen wurden. Mir obliegt es auch nicht, alle Erfolge zu nennen, die andere seitdem erzielt haben. Stattdessen werde ich mich auf das konzentrieren, was die Kommission in den vorrangigen Bereichen der Zusammenarbeit erreicht hat, in denen sie sich engagiert.
Ich bin davon überzeugt, dass wir unseren Teil der Vereinbarung erfüllt haben und mit gutem Gewissen nach Madrid reisen können.
Erstens hat die Kommission mehrere Programme auf den Weg gebracht, mit denen die Institutionen unterstützt und gestärkt werden sollen, die sich ausdrücklich für den Schutz der Menschenrechte einsetzen. Dazu zählen ein Regionalprogramm zur Unterstützung von Bürgerbeauftragten in Lateinamerika sowie zwei mehrjährige Programme für Demokratie und Menschenrechte. Darüber hinaus hat die Kommission eine biregionale Konferenz über die Arbeit und die Zusammenarbeit von Bürgerbeauftragten und nationalen Menschenrechtsinstitutionen sowie eine interkontinentale Konferenz zum Schutz der Menschenrechte mitfinanziert.
Im dem von der Ratspräsidentschaft erwähnten Bereich der Informationsgesellschaft haben wir mit der Verabschiedung des @LIS-Programms unseren wichtigsten Erfolg erzielt. Dieses Programm, das der Stärkung der Zusammenarbeit zwischen der Europäischen Union und Lateinamerika dienen soll, wurde vor einigen Wochen beim Treffen von Ministern aus der EU, aus Lateinamerika und der Karibik in Sevilla offiziell auf den Weg gebracht."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, μεθαύριο, όπως επεσήμανε μόλις τώρα και η Προεδρία του Συμβουλίου, θα διεξαχθεί στη Μαδρίτη η δεύτερη Διάσκεψη Κορυφής μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης, της Λατινικής Αμερικής και της Καραϊβικής. Οι βασικοί στόχοι αυτής της Διάσκεψης είναι: η ενίσχυση της διαπεριφερειακής στρατηγικής εταιρικής σχέσης που εγκαινιάστηκε πριν από τρία σχεδόν χρόνια στην πρώτη Διάσκεψη στο Ρίο Ντε Τζανέιρο και ο καθορισμός νέων στόχων για την προσεχή διετία.
Στο κοινωνικό πεδίο, η Επιτροπή θα μεταβεί στη Μαδρίτη με εξίσου θετικό ισολογισμό. Έχουμε προωθήσει τη συμμετοχή διαφορετικών ομάδων της κοινωνίας των πολιτών και έχουμε χρηματοδοτήσει μια σειρά διασκέψεων, οι οποίες θα υποβάλουν τα συμπεράσματά τους στη Διάσκεψη Κορυφής. Έχουμε συγχρηματοδοτήσει ένα ακαδημαϊκό σεμινάριο σχετικά με την κοινωνική ισότητα, ένα φόρουμ ΜΚΟ, καθώς και μια διάσκεψη εκπροσώπων της κοινωνίας των πολιτών. Αυτό γίνεται αμέσως μετά το πρόσφατο επιχειρηματικό φόρουμ που διεξήχθη τον περασμένο μήνα στο Μεξικό. Ως απόδειξη της διαρκούς δέσμευσής μας σε αυτόν τον τομέα, αξίζει να σημειωθεί ότι κατά τον προγραμματισμό της συνεργασίας για την περίοδο 2000-2006, η Επιτροπή έχει αφιερώσει σημαντικό τμήμα των υφιστάμενων οικονομικών της πόρων στον κοινωνικό τομέα.
Επιπλέον, η Επιτροπή εξετάζει αυτήν τη στιγμή όλες τις πρωτοβουλίες που αποσκοπούν στην αύξηση των δυνατοτήτων της δημόσιας διοίκησης όσον αφορά τις κοινωνικές πολιτικές, μέσω ανταλλαγών εμπειριών, βέλτιστων πρακτικών και τεχνογνωσίας.
Τέλος, στον χώρο της εκπαίδευσης, η Επιτροπή ενέκρινε ένα φιλόδοξο πρόγραμμα υποτροφιών υπό την ονομασία ALBAN. Κατά τη διάρκεια μιας περιόδου εννέα ετών, θα προσφερθούν 4 000 υποτροφίες σε πτυχιούχους από τη Λατινική Αμερική, οι οποίοι θα επιθυμούν να ολοκληρώσουν τις σπουδές τους σε ευρωπαϊκά πανεπιστήμια.
Επιθυμώ να τονίσω στο Σώμα την τεράστια σπουδαιότητα που αποδίδω προσωπικά στο εν λόγω πρόγραμμα. Όπως όλοι γνωρίζουμε, πάρα πολύ συχνά οι φοιτητές από τη Λατινική Αμερική αισθάνονται ότι δεν έχουν άλλη επιλογή από το να στραφούν απευθείας στον Βορρά προκειμένου να συνεχίσουν τις σπουδές τους. Πρέπει να τους προσφέρουμε άλλη μια επιλογή: την επιλογή να έλθουν και να σπουδάσουν σε ευρωπαϊκά πανεπιστήμια. Αυτό θα ήταν καλό για εμάς και ευελπιστώ ότι θα ήταν καλό και για την επόμενη γενιά ηγετών στη Λατινική Αμερική. Οι εν λόγω υποτροφίες θα είναι γενναιόδωρες – ύψους περίπου 19 000 ευρώ ετησίως. Θα τις διαχειρίζεται, ελπίζω, ένα δίκτυο ιδρυμάτων ανώτατης εκπαίδευσης. Εάν το συγκεκριμένο πρόγραμμα υποτροφιών είναι επιτυχές, θα μπορέσουμε να εξετάσουμε την ανάπτυξη παρομοίων προγραμμάτων για άλλες περιοχές, διότι πιστεύω ακράδαντα – όπως επεσήμανε και ο κ. Iglesias με διάφορες ευκαιρίες – ότι ένας από τους σημαντικότερους τρόπους με τους οποίους μπορούμε να βοηθήσουμε τους εταίρους μας ανά τον κόσμο είναι το άνοιγμα των πανεπιστημίων μας σε όσο το δυνατόν περισσότερους από αυτούς.
Επιτρέψτε μου να προχωρήσω στο δεύτερο κύριο ζήτημα στο οποίο ήθελα να αναφερθώ: τί προσδοκά η Επιτροπή από τη Διάσκεψη Κορυφής;
Καταρχάς, η Μαδρίτη πρέπει να προσφέρει μια ευκαιρία για την ενίσχυση της πολιτικής διάστασης της διαπεριφερειακής μας στρατηγικής εταιρικής σχέσης. Αυτή η εταιρική σχέση αφορά πολύ περισσότερα πράγματα από την απλή υλοποίηση προγραμμάτων συνεργασίας: πράγματι, 48 αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεων δεν συναντήθηκαν απλώς και μόνο για να εγκρίνουν έναν νέο κατάλογο προγραμμάτων. Είμαι πεπεισμένος ότι εκείνο που είναι πραγματικά σημαντικό είναι η ευκαιρία που μας προσφέρει η Μαδρίτη, προκειμένου να προσδώσουμε πολιτικό βάρος σε νέες και τολμηρές πρωτοβουλίες. Συγκεκριμένα, οφείλουμε να εστιάσουμε πολύ περισσότερο τον πολιτικό μας διάλογο. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, θα έλθουμε πιο κοντά σε θέματα κοινού ενδιαφέροντος, όπως η αλλαγή του κλίματος, η αναπτυξιακή ατζέντα που συμφωνήσαμε στη Ντόχα, το Διεθνές Ποινικό Δικαστήριο και τα ανθρώπινα δικαιώματα. Πρέπει, επίσης, να δεσμευτούμε ακόμη περισσότερο για την προώθηση αυτών των συγκλινουσών θέσεων σε διεθνή φόρα. Αυτό θα οδηγήσει στην ενίσχυση του πολυμερούς συστήματος.
Η Ευρώπη έχει ιδιαίτερη ευθύνη, μέσω των δράσεων και της συνεργασίας μας με τρίτους, να καταστήσουμε σαφές ότι, κατά την κρίση μας, ο μόνος τρόπος με τον οποίο μπορούμε να αντιμετωπίσουμε τα διεθνή προβλήματα είναι η διεθνής συνεργασία. Πρέπει ιδίως να αναζητούμε εταίρους, προκειμένου να καταστήσουμε την πολυμερή προσέγγιση λειτουργική στη Λατινική Αμερική και την Καραϊβική.
Δεύτερον, η Επιτροπή προσδοκά ότι η Διάσκεψη θα ασχοληθεί με ένα από τα πιο σημαντικά ζητήματα για τους λαούς της Λατινικής Αμερικής και της Καραϊβικής: τον αγώνα κατά των κοινωνικών ανισοτήτων και την προσπάθεια επίτευξης κοινωνικής συνοχής. Γνωρίζουμε – κάποια στατιστικά στοιχεία δόθηκαν από την Προεδρία – ότι η Λατινική Αμερική αντιμετωπίζει ενδεχόμενο πρόβλημα πολιτικής αστάθειας εξαιτίας της κοινωνικής ανισότητας. Αυτό το ζήτημα πρέπει να αντιμετωπιστεί και η Διάσκεψη πρέπει να εστιαστεί στην αναζήτηση λύσεων στο εν λόγω πρόβλημα.
Τέλος, προσδοκούμε από τη Μαδρίτη να αποτελέσει ορόσημο για αρκετές διαδικασίες διαπραγμάτευσης σε υποπεριφερειακό επίπεδο – και πάλι, όπως επεσήμανε η Προεδρία. Μέγιστης ίσως σημασίας είναι το γεγονός ότι η Διάσκεψη θα καταγράψει τα συμπεράσματα των διαπραγματεύσεών μας με τη Χιλή. Αυτό είναι πράγματι ένα αξιόλογο επίτευγμα. Συνιστά σημαντική ενίσχυση των διμερών μας σχέσεων και προσυπογράφω το σύνολο των δηλώσεων της Προεδρίας σχετικά με το ιδιαίτερο βάθος και εύρος της συμφωνίας στην οποία καταλήξαμε με τη Χιλή. Είναι μια από τις πιο σημαντικές συμφωνίες που έχουμε επιτύχει ποτέ με τρίτη χώρα. Όσον αφορά κάποιους άλλους τομείς, η Διάσκεψη πρέπει να χαιρετίσει το γεγονός ότι η διαπραγμάτευση των πολιτικών και θεσμικών κεφαλαίων, καθώς και των κεφαλαίων που αφορούν τη συνεργασία με τη Mercosur έχει ουσιαστικά ολοκληρωθεί. Ευελπιστώ ότι θα ενθαρρύνει, επίσης, τις προσπάθειες που γίνονται για την ολοκλήρωση των εκκρεμών διαπραγματεύσεων εν ευθέτω χρόνω.
Όσον αφορά την Κεντρική Αμερική και την Κοινότητα των Άνδεων, η Ευρωπαϊκή Ένωση επέδειξε ιδιαίτερη ευαισθησία στα αιτήματα των δύο αυτών περιοχών να βελτιώσουν περαιτέρω τις σχέσεις τους μαζί μας. Τα συμπεράσματα του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων της 15ης Απριλίου έχουν προετοιμάσει το έδαφος για τη διαπραγμάτευση ενός πολιτικού διαλόγου και συμφωνίας συνεργασίας και με τις δύο περιοχές. Αυτές οι συμφωνίες που θα προκύψουν από τις διαπραγματεύσεις θα αποσκοπούν στην ενίσχυση των εμπορικών και επενδυτικών σχέσεών μας και στην προετοιμασία του εδάφους για ακόμα πιο στενή συνεργασία στο μέλλον. Κατ’ αυτόν τον τρόπο, η Ευρωπαϊκή Ένωση έχει ανταποκριθεί με ικανοποιητικό τρόπο στις εύλογες επιδιώξεις αυτών των χωρών και ευελπιστώ ότι η Διάσκεψη της Μαδρίτης θα υποστηρίξει ολόψυχα αυτήν την προσπάθεια.
Δεν θα επαναλάβω όλους τους λόγους για τους οποίους είναι σημαντική αυτή η σχέση, όπως επεσήμανε με τόσο πειστικό τρόπο η Προεδρία – λόγοι οικονομικοί, πολιτικοί και πολιτισμικοί –, όμως όλοι γνωρίζουμε πόσο σημαντική είναι. Αντί να επαναλάβω τα όσα ελέχθησαν με τόση γλαφυρότητα προ ολίγου, θα ήθελα να αναφερθώ σε δύο βασικά ζητήματα που αφορούν τη Διάσκεψη Κορυφής. Πρώτον: τί έχει πράξει η Επιτροπή, προκειμένου να διασφαλίσει την επιτυχία της Μαδρίτης; Δεύτερον: τί αποτελέσματα προσδοκούμε να έχει η Διάσκεψη;
Προτού ολοκληρώσω την ομιλία μου, θα ήθελα να απευθύνω συγχαρητήρια στην ισπανική Προεδρία για το εξαίρετο έργο που έχει επιτελέσει όσον αφορά την προετοιμασία της Διάσκεψης. Θα ήθελα, επίσης, να επαινέσω την εξαιρετική δέσμευση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στο μέλλον των σχέσεών μας με τη Λατινική Αμερική και έναν ή δύο βουλευτές προσωπικά, οι οποίοι διαδραμάτισαν ιδιαιτέρως εποικοδομητικό ρόλο, ένας εκ των οποίων πρόκειται να λάβει τον λόγο αμέσως μετά τη δική μου παρέμβαση. Θα ήθελα να συγχαρώ ιδιαιτέρως το Κοινοβούλιο για τις φιλόδοξες και μακρόπνοες πρωτοβουλίες που περιλαμβάνονται στο ψήφισμα της 15ης Νοεμβρίου 2001.
Όλοι μας, στην Επιτροπή, συνεργαζόμαστε εντατικά με την ισπανική κυβέρνηση και άλλους φορείς, προκειμένου να καταστεί επιτυχής αυτή η Διάσκεψη. Εργαζόμαστε τους τελευταίους 18 μήνες περίπου για την επίτευξη αυτού του στόχου. Καταφέραμε, παρά τις κάποιες δυσκολίες, να κάνουμε να καρποφορήσουν σχέδια όπως το πρόγραμμα υποτροφιών και το πρόγραμμα για την κοινωνία των πληροφοριών. Ολοκληρώσαμε τις διαπραγματεύσεις με τη Χιλή σχετικά με μια εξαιρετικά ευρεία συμφωνία, όπως είπαμε ήδη, την οποία πολλοί, μικρόψυχα, θεωρούσαν αδύνατη. Πετύχαμε πολύ μεγαλύτερη πρόοδο στις σχέσεις μας με τη Mercosur από ό,τι θα μπορούσαν να είχαν προβλέψει οι περισσότεροι. Τώρα θέλουμε να βελτιώσουμε το επίπεδο των σχέσεών μας και με άλλες οργανωμένες ομάδες σε υποπεριφερειακό επίπεδο. Αυτά παρέχουν τη βάση για μια θετική Διάσκεψη, η οποία θα ενισχύσει περαιτέρω τη διαπεριφερειακή μας σχέση και θα μας προετοιμάσει για την επίτευξη περαιτέρω προόδου κατά την επόμενη συνάντησή μας – πιθανώς μετά από δύο χρόνια – σχεδόν σίγουρα με μια διευρυμένη Ευρωπαϊκή Ένωση.
Είναι αυτονόητο ότι η Επιτροπή είναι αποφασισμένη να διασφαλίσει την επιτυχία της συνάντησης στη Μαδρίτη. Επιπλέον, είμαστε εξίσου αποφασισμένοι να διασφαλίσουμε την επιτυχία της διαπεριφερειακής διαδικασίας που εγκαινιάστηκε στο Ρίο. Πράγματι, αυτό που διακυβεύεται στη Μαδρίτη είναι η θεμελιώδης αξιοπιστία της όλης διαδικασίας.
Όπως γνωρίζει το Κοινοβούλιο, η κοινή γνώμη είναι όλο και περισσότερο επικριτική έναντι των διασκέψεων κορυφής κατά τα τελευταία χρόνια. Αρκεί να ανατρέξουμε στη διαμάχη σχετικά με την περυσινή συνάντηση της ομάδας των 8 πλουσιότερων χωρών του κόσμου. Αυτές οι διασκέψεις επικρίνονται συχνά ως θεωρητικολογίες υψηλόβαθμων αξιωματούχων, οι οποίες τις περισσότερες φορές δεν έχουν κανένα πρακτικό αποτέλεσμα. Οι στομφώδεις τελικές διακηρύξεις των διασκέψεων συχνά – πράγμα που μάλλον προκαλεί αμηχανία – έρχονται σε αντίθεση με την ένδεια των αποτελεσμάτων που πραγματικά επιτυγχάνουν.
Όπως έχει επανειλημμένα τονίσει η Επιτροπή, είμαστε αποφασισμένοι να μην είναι η Μαδρίτη άλλη μια τέτοια περίπτωση εκφώνησης λόγων καθαρά θεωρητικού περιεχομένου. Πρέπει να είναι αξιόπιστη και, προκειμένου να είναι αξιόπιστη, πρέπει να καταδείξουμε με σαφήνεια ότι οι φιλόδοξοι στόχοι που ορίστηκαν στο Ρίο έχουν επιτευχθεί.
Δεν θέλω να αποδυθώ σε μια σχοινοτενή επισκόπηση όλων των επιτευγμάτων που έχουν την αρχή τους στο Ρίο. Ούτε είμαι το κατάλληλο πρόσωπο για να περιγράψω όλα όσα έχουν έκτοτε επιτύχει άλλοι φορείς. Αντιθέτως, θα εστιαστώ στα επιτεύγματα της Επιτροπής στους τομείς προτεραιότητας που αφορούν συνεργασίες, επί των οποίων δεσμεύτηκε να εργαστεί.
Πιστεύω ακράδαντα ότι έχουμε εκπληρώσει τις δικές μας υποχρεώσεις και ότι μπορούμε να πάμε στη Μαδρίτη με το κεφάλι ψηλά.
Πρώτον, η Επιτροπή εγκαινίασε αρκετά προγράμματα, τα οποία αποσκοπούν στην υποστήριξη και ενίσχυση των θεσμικών οργάνων που υπερασπίζονται ρητώς τα ανθρώπινα δικαιώματα, στα οποία περιλαμβάνεται ένα περιφερειακό πρόγραμμα που υποστηρίζει τη δράση των μεσολαβητών στη Λατινική Αμερική και δύο πολυετή προγράμματα για τη δημοκρατία και τα ανθρώπινα δικαιώματα. Επιπλέον, η Επιτροπή έχει συγχρηματοδοτήσει μια διαπεριφερειακή διάσκεψη για το έργο και τη συνεργασία των διαμεσολαβητών και των εθνικών θεσμικών οργάνων για τα ανθρώπινα δικαιώματα, καθώς και μια διηπειρωτική διάσκεψη για την προστασία των ανθρωπίνων δικαιωμάτων.
Όσον αφορά την κοινωνία των πληροφοριών, στην οποία αναφέρθηκε η Προεδρία, το πλέον αξιοσημείωτο επίτευγμά μας υπήρξε η υιοθέτηση του προγράμματος @LIS. Το πρόγραμμα αυτό, το οποίο αποσκοπεί στην ενίσχυση της συνεργασίας μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Λατινικής Αμερικής, εγκαινιάστηκε επισήμως κατά την υπουργική διάσκεψη ΕΕ-Λατινικής Αμερικής και Καραϊβικής στη Σεβίλλη, πριν από μερικές εβδομάδες."@el8
"(EN) Señor Presidente, pasado mañana, como acaba de señalar la Presidencia, se celebrará en Madrid la segunda Cumbre entre la Unión Europea, América Latina y Caribe. Los objetivos fundamentales de esta cumbre son: reforzar la colaboración estratégica birregional, lanzada hace casi tres años en la primera Cumbre de Río de Janeiro, y fijar nuevos objetivos para los próximos dos años.
En el ámbito social, la Comisión también acude a Madrid con un balance general positivo. Hemos fomentado la participación de diversos grupos de la sociedad civil y hemos financiado una serie de reuniones que presentarán sus conclusiones a la Cumbre. Hemos cofinanciado un seminario académico sobre la igualdad social, un foro de ONG, así como una reunión de la sociedad civil. Todo esto además del "México Business Forum" celebrado el mes pasado en México. Como prueba de nuestro constante compromiso en este ámbito, conviene observar que en la programación de la cooperación para el período 2000-2006, la Comisión ha destinado una parte importante de sus recursos financieros actuales al ámbito social.
Asimismo, la Comisión trabaja actualmente en todas las iniciativas encaminadas a incrementar la capacidad de la administración pública en políticas sociales, a través del intercambio de experiencias, mejor práctica y conocimientos expertos.
Por último, en el ámbito de la educación, la Comisión ha aprobado un ambicioso programa de becas denominado ALBAN. Durante un período de nueve años, se concederán 4.000 becas a los graduados latinoamericanos que deseen completar sus estudios en universidades europeas.
Quiero resaltar ante el Parlamento la gran importancia que personalmente atribuyo a este programa. Como todos sabemos, los estudiantes latinoamericanos piensan que no tienen otra opción que viajar rumbo norte para continuar sus estudios. Debemos darles otra opción: la opción de venir a estudiar a universidades europeas. Eso sería bueno para nosotros y espero que sea bueno para la próxima generación de dirigentes de América Latina. Se trata de unas becas generosas – por valor de unos 19.000 euros anuales. Estarán gestionadas, espero, por una red de instituciones de enseñanza superior. Si conseguimos que este plan de becas tenga éxito, podemos plantearnos planes similares en otras zonas, porque creo profundamente – observación que el Sr. Iglesias ha hecho en varias ocasiones – que uno de los modos más importantes de ayudar a nuestros asociados de todo el mundo es abriendo nuestras universidades al mayor número posible de ellos.
Permítanme pasar a mi segunda cuestión principal: ¿qué espera la Comisión de la Cumbre?
En primer lugar, Madrid debería ser una oportunidad de mejorar la dimensión política de nuestra asociación estratégica birregional. Esta asociación trata sobre algo más que apenas desarrollar proyectos de cooperación: de hecho, 48 Jefes de Estado y de Gobierno no se reúnen sencillamente para respaldar una lista de proyectos. Estoy convencido de que lo realmente importante es la oportunidad que Madrid nos brinda de dar peso político a iniciativas nuevas y de peso. En particular, debemos dar un mayor enfoque a nuestro diálogo político. Al hacerlo, nos acercaremos más unos a otros en temas de interés común, como el cambio climático, el programa de desarrollo acordado en Doha, la Corte Penal Internacional y los derechos humanos. Asimismo debemos comprometernos cada vez más a reafirmar estas posiciones convergentes en los foros internacionales. La consecuencia de todo ello será el fortalecimiento del sistema multilateral.
Europa tiene la responsabilidad especial de dejar claro, a través de nuestras acciones y cooperación con otros, que, en nuestra opinión, el único modo de atajar los problemas internacionales es a través de la cooperación internacional. Deberíamos, en particular, buscar socios para conseguir que el multilateralismo funcione en América Latina y el Caribe.
En segundo lugar, la Comisión espera que la Cumbre aborde la que es una de las cuestiones más importantes para la población de América Latina y el Caribe: la lucha contra las desigualdades sociales y la búsqueda de la cohesión social. Sabemos – la Presidencia ha dado algunas cifras – que América Latina se enfrenta a un posible problema de inestabilidad política como consecuencia de la desigualdad social. Este asunto debe ser abordado y la Cumbre debería centrarse en la búsqueda de soluciones a este problema.
Por último, esperamos que Madrid represente un hito en numerosos procesos de negociación subregional – una vez más, como la Presidencia ha señalado. Quizá lo más importante, la Cumbre marcará las conclusiones de nuestras negociaciones con Chile. Se trata realmente de un logro considerable. Constituye un fortalecimiento muy importante de nuestras relaciones bilaterales y respaldo todo lo que la Presidencia ha dicho sobre el extraordinario calado del acuerdo que hemos celebrado con Chile. Es uno de los acuerdos más importantes que hemos celebrado jamás con cualquier país. Por otra parte, la Cumbre debería acoger con satisfacción el hecho de que las negociaciones de los capítulos político, institucional y de cooperación con Mercosur está prácticamente terminado. Espero que también impulse los esfuerzos que se están realizando para concluir en breve las negociaciones pendientes.
En lo que se refiere a América Central y la Comunidad Andina, la Unión Europea se ha mostrado especialmente sensible a las peticiones de estas dos regiones para incrementar sustancialmente sus relaciones con nosotros. Las conclusiones del Consejo de Asuntos Generales de 15 de abril han allanado el camino para la negociación de un diálogo político y un
de cooperación con ambas regiones. Estos acuerdos negociados intentarán ampliar nuestras relaciones comerciales y de inversión y preparar el terreno para estrechar aún más la cooperación en el futuro. Al hacerlo, la Unión Europea ha respondido satisfactoriamente a las aspiraciones legítimas de estos países, y espero que la Cumbre de Madrid apoye incondicionalmente esta iniciativa.
No repetiré todas las razones por las que estas relaciones son importantes y que la Presidencia ha expuesto de manera tan convincente – económicas, políticas y culturales -, pero todos conocemos su importancia. En vez de repetir lo que ya ha dicho con tanta elocuencia, me gustaría tratar sobre dos cuestiones principales relativas a la Cumbre. En primer lugar, ¿qué ha hecho la Comisión para garantizar el éxito en Madrid? Y en segundo lugar, ¿qué resultados esperamos de la Cumbre?
Antes de terminar, quisiera transmitir mi enhorabuena a la Presidencia española por la excelente labor que ha realizado en la preparación de la Cumbre. También me gustaría rendir homenaje al extraordinario compromiso del Parlamento Europeo con el futuro de nuestras relaciones con América Latina y a algunos diputados que, a nivel individual, han desempeñado un papel especialmente constructivo, uno de los cuales tomará la palabra cuando yo vuelva a ocupar mi escaño. Quisiera felicitar al Parlamento, en particular, por las iniciativas ambiciosas y de gran alcance contenidas en la resolución de 15 de noviembre de 2001.
En la Comisión hemos trabajado con ahínco con el Gobierno español, entre otros, para que esta Cumbre sea un éxito. Hemos trabajado durante casi 18 meses con este objetivo en mente. Hemos conseguido, no sin cierta dificultad, llevar a buen término planes como el programa de becas y el programa sobre la sociedad de la información. Hemos concluido las negociaciones con Chile sobre un acuerdo muy amplio, como decíamos, que muchos pusilánimes consideraban imposible. Con Mercosur hemos avanzado más de lo que muchos se habrían atrevido a pronosticar. Ahora queremos elevar también el nivel de nuestras relaciones con las otras agrupaciones subregionales. Todo ello proporciona la base para una buena cumbre que reforzará aún más nuestras relaciones birregionales y nos preparará para impulsar las cosas aún más la próxima vez que nos reunamos – probablemente dentro de dos años – casi con toda seguridad con una Unión Europea ampliada.
No es necesario decir que la Comisión se ha comprometido firmemente a garantizar el éxito de la Cumbre de Madrid. Y nos hemos comprometido igualmente a garantizar la realización del proceso birregional iniciado en Río. De hecho, lo que está en juego en Madrid es la credibilidad fundamental de todo este proceso.
Como el Parlamento sabe, la opinión pública se ha mostrado cada vez más crítica con las cumbres durante los últimos años. No olvidamos la polémica que rodeó las reuniones del G8 el año pasado. Estas cumbres son ridiculizadas a menudo como tertulias de alto nivel que con demasiada frecuencia producen poco más que palabrería. Con frecuencia y quizás de modo bastante embarazoso, las grandilocuentes declaraciones finales de las cumbres son contrastadas con los escasos resultados alcanzados realmente.
Como la Comisión ha resaltado reiteradamente, estamos decididos a que Madrid no sea apenas una tertulia así. Debe ser creíble y para serlo, debemos demostrar claramente que los ambiciosos objetivos definidos en Río se han cumplido.
No quiero lanzarme a una prolija exposición de todas las consecuencias de Río. Tampoco soy la persona adecuada para exponer todo lo que otros han conseguido desde entonces. Me centraré, en cambio, en los logros alcanzados por la Comisión en los ámbitos prioritarios de cooperación en los que se ha comprometido a trabajar.
Creo firmemente que hemos cumplido con nuestra parte del trato y podemos acudir a Madrid con la cabeza alta.
En primer lugar, la Comisión ha lanzado varios programas encaminados a dar apoyo y reforzar las instituciones que defienden expresamente los derechos humanos. Aquí se incluye un programa regional de apoyo de los defensores del pueblo en América Latina y dos programas plurianuales sobre democracia y derechos humanos. Por otra parte, la Comisión ha cofinanciado una conferencia birregional sobre la labor y la cooperación de los defensores del pueblo y las instituciones nacionales de los derechos humanos, así como una conferencia intercontinental sobre la protección de los derechos humanos.
Pasando a la sociedad de la información, a la que la Presidencia ha hecho referencia, nuestro logro más notable ha sido la adopción del programa @LIS. Con vistas a reforzar la cooperación entre la Unión Europea y América Latina, fue lanzado oficialmente en la reunión ministerial UE/América Latina y Caribe celebrada en Sevilla hace unas semanas."@es12
".
Arvoisa puhemies, kuten puheenjohtaja äsken sanoi, Madridissa järjestetään ylihuomenna toinen Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välinen huippukokous. Huippukokouksen perimmäisenä tavoitteena on vahvistaa kahden alueen välistä strategista kumppanuutta, joka käynnistettiin lähes kolme vuotta sitten Rio de Janeirossa pidetyssä ensimmäisessä huippukokouksessa, ja asettaa uusia tavoitteita kahdeksi seuraavaksi vuodeksi.
Yhteiskunnallisissakin asioissa komissio lähtee Madridiin positiivisin tuloksin. Olemme edistäneet kansalaisyhteiskunnan eri ryhmien osallistumista ja rahoittaneet useita kokouksia, joiden päätelmät esitetään huippukokouksessa. Olemme osallistuneet sosiaalista tasa-arvoisuutta käsittelevän akateemisen seminaarin, kansalaisjärjestöjen foorumin sekä kansalaisjärjestöjen kanssa järjestettävän tapaamisen rahoitukseen. Tämä tehdään viime kuussa Meksikossa järjestetyn liike-elämän foorumin ohella. Todisteena tälle alalle sitoumuksestamme on huomionarvoista, että ohjelmoidessaan vuosien 2000–2006 yhteistyötään komissio on kohdentanut huomattavan osan rahavaroistaan sosiaalialalle.
Komissio työskentelee tällä hetkellä kaikkien sellaisten aloitteiden parissa, joilla on tarkoitus lisätä sosiaalipolitiikkojen julkisen hallinnon kapasiteettia vaihtamalla kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja taitotietoa.
Koulutuksen alalla komissio on hyväksynyt lisäksi laajan ALBAN-nimisen apurahaohjelman. Yhdeksän vuoden aikana myönnetään 4 000 apurahaa sellaisille latinalaisamerikkalaisille akateemisen loppututkinnon suorittaneille, jotka haluavat täydentää opintojaan Euroopan yliopistoissa.
Haluan korostaa parlamentille, kuinka tärkeänä pidän tätä ohjelmaa. Kuten me kakki tiedämme, latinalaisamerikkalaisista opiskelijoista usein tuntuu, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin mennä suoraan pohjoiseen jatkamaan opintojaan. Meidän on tarjottava heille toinenkin vaihtoehto: mahdollisuus tulla opiskelemaan Euroopan yliopistoihin. Se olisi hyväksi meille, ja se olisi hyväksi Latinalaisen Amerikan seuraavalle johtajasukupolvelle. Nämä apurahat ovat tuntuvia – noin 19 000 euroa vuodessa. Toivon, että niitä hallinnoi korkeakoululaitosten verkosto. Jos onnistumme luomaan menestyksekkään apurahajärjestelmän, voimme harkita samanlaisten järjestelmien kehittämistä muillekin aloille, sillä uskon vakaasti – kuten valtiosihteeri Iglesias de Ussel on moneen kertaan sanonut – että yksi tärkeimmistä tavoista, joilla voimme auttaa kumppaneitamme eri puolilla maailmaa, on avata omat yliopistomme mahdollisimman monelle heistä.
Haluaisin siirtyä nyt toiseen pääkysymykseeni: mitä komissio odottaa huippukokoukselta?
Madridin kokouksen pitäisi olla ensiksikin tilaisuus kehittää kahden alueen välisen strategisen kumppanuutemme ulottuvuutta. Tämä kumppanuus merkitsee muutakin kuin yhteistyöprojektien kehittämistä: 48 valtion- ja hallitusten päämiestä ei kokoonnu pelkästään hyväksymään uutta hankeluetteloa. Olen vakuuttunut, että todella tärkeää on Madridin kokouksen tarjoama mahdollisuus antaa poliittista painoarvoa uusille ja rohkeille aloitteille. Meidän on etenkin tehostettava poliittista vuoropuheluamme. Saamme siten lähennettyä näkemyksiämme yhteisistä huolenaiheistamme, kuten ilmaston muutoksesta, Dohassa sovitusta kehitysohjelmasta, kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja ihmisoikeuksista. Meidän on myös sitouduttava entistä tiiviimmin puolustamaan näitä yhteneviä kantoja kansainvälisillä foorumeilla. Se vahvistaa monenvälistä järjestelmää.
Euroopan erityisenä tehtävänä on selvittää toisten kanssa tekemämme toiminnan ja yhteistyön kautta, että kansainvälinen yhteistyö on mielestämme ainoa tapa käsitellä kansainvälisiä ongelmia. Meidän pitäisi erityisesti etsiä kumppaneita monenväliseen työskentelyyn Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian maista.
Toiseksi komissio odottaa, että huippukokouksessa käsitellään yhtä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden ihmisten kannalta tärkeintä kysymystä: sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden torjumista ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämistä. Me tiedämme – neuvoston puheenjohtajakin esitti joitakin lukuja – että sosiaalinen eriarvoisuus saattaa synnyttää poliittista epävakautta Latinalaisessa Amerikassa. Tätä asiaa on käsiteltävä, ja huippukokouksessa pitäisi keskittyä etsimään ratkaisuja kyseiseen ongelmaan.
Kuten puheenjohtajakin sanoi, odotamme Madridin kokouksesta myös virstanpylvästä moniin alueiden välisiin neuvotteluprosesseihin. Ehkä kaikkein eniten huippukokous edistää Chilen kanssa käytyjen neuvottelujen johtopäätöksiä. Se on todellakin merkittävä saavutus. Se vahvistaa huomattavasti kahdenvälisiä suhteita, ja kannatan kaikkea, mitä neuvoston puheenjohtaja sanoi Chilen kanssa tekemämme sopimuksen ainutlaatuisesta syvyydestä ja laajuudesta. Se on yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä jonkin valtion kanssa tekemistämme sopimuksista. Huippukokouksessa pitäisi suhtautua myönteisesti myös siihen tosiasiaan, että Mercosurin kanssa poliittisista, institutionaalisista ja yhteistyötä koskevista asioista käytävät neuvottelut on käytännössä käyty loppuun. Toivon sen tehostavan myös pyrkimyksiä vielä keskeneräisten neuvottelujen loppuun saattamiseksi aikanaan.
Olemme suhtautuneet Euroopan unionissa erityisen ymmärtäväisesti Keski-Amerikan maiden ja Andien yhteisön vaatimuksiin parantaaksemme oleellisesti suhteitamme. Yleisten asioiden neuvoston 15. huhtikuuta vahvistamat päätelmät ovat viitoittaneet tietä neuvotteluille, jotka liittyvät molempien alueiden kanssa tehtävään yhteistyötä ja poliittista vuoropuhelua koskevaan sopimukseen. Näillä sopimuksilla on tarkoitus edistää kauppasuhteitamme ja investointeja sekä pohjustaa jatkossa entistäkin tiiviimpää yhteistyötä. Näin Euroopan unioni voi vastata asianmukaisesti näiden valtioiden oikeutettuihin pyrkimyksiin, ja toivon, että Madridin huippukokouksessa tuetaan varauksettomasti tätä kehitystä.
En toista kaikkia tämän suhteen tärkeyteen liittyviä syitä, jotka puheenjohtaja niin vakuuttavasti esitti – niin taloudelliselta, poliittiselta kuin kulttuuriseltakin kannalta – mutta me kaikki tiedämme sen tärkeyden. Sen sijasta, että toistaisin jo vakuuttavasti esitettyjä asioita, haluaisin käsitellä kahta huippukokoukseen liittyvää pääkysymystä. Ensiksi, mitä komissio on tehnyt varmistaakseen Madridin kokouksen onnistumisen? Ja toiseksi, millaisia tuloksia odotamme huippukokoukselta?
Ennen kuin lopetan, haluaisin onnitella puheenjohtajavaltio Espanjaa erinomaisesta huippukokouksen valmistelutyöstä. Haluaisin antaa tunnustusta myös Euroopan parlamentin poikkeuksellisesta sitoumuksesta unionin ja Latinalaisen Amerikan välisiin tuleviin suhteisiin sekä niille parille yksittäiselle jäsenelle, joilla on ollut erityisen myönteinen osuus asian käsittelyssä ja joista toinen saa puheenvuoron heti, kun olen istunut paikalleni. Haluaisin onnitella parlamenttia erityisesti 15. marraskuuta 2001 hyväksytyssä päätöslauselmassa esitetyistä kunnianhimoisista ja laajoista aloitteista.
Komissio on tehnyt Espanjan hallituksen ja muiden kanssa kovasti töitä, jotta huippukokous onnistuisi. Olemme työskennelleet lähes puolitoista vuotta tätä tavoitetta ajatellen. Olemme pystyneet toteuttamaan apurahaohjelman ja tietoyhteiskuntaa koskevan ohjelman kaltaisia suunnitelmia, joskaan emme vaikeuksitta. Kuten sanoimme, olemme saattaneet päätökseen Chilen kanssa käytävät neuvottelut, jotka koskivat erittäin laajaa sopimusta, jota monet pelkurit pitivät mahdottomana. Olemme edistyneet Mercosurin asioissa paremmin kuin moni osasi odottaa. Haluamme nyt laajentaa neuvottelujamme muihinkin aluekohtaisiin ryhmiin. Tämä luo pohjan onnistuneelle huippukokoukselle, joka vahvistaa edelleen kahden alueen välistä suhdettamme ja valmistaa meitä edistämään asioita vieläkin pidemmälle, kun tapaamme ensi kerran – mahdollisesti kahden vuoden kuluttua – melko varmasti laajentuneen Euroopan unionin voimin.
On selvää, että komissio on vahvasti sitoutunut varmistamaan Madridin kokouksen onnistumisen. Olemme yhtä lailla sitoutuneet varmistamaan myös Riossa aloitetun kahden alueen välisen prosessin onnistumisen. Koko prosessin uskottavuus on nyt vaakalaudalla Madridissa.
Kuten parlamentti tietää, viime vuosina huippukokouksiin on suhtauduttu julkisuudessa yhä kriittisemmin. Muistellaanpa viimevuotista G8-maiden kokouksiin liittynyttä väittelyä. Näitä huippukokouksia haukutaan usein korkean tason keskustelukerhoiksi, joissa ei monesti tehdä juuri muuta kuin pidetään tyhjänpäiväisiä puheita. Huippukokousten mahtipontiset päätelmät ovat usein ehkä kiusallisenkin ristiriitaisia niissä aikaansaatujen todellisten tulosten kanssa.
Kuten komissio on jatkuvasti korostanut, uskomme vahvasti, ettei Madridin kokous ole pelkkä keskustelukerho. Sen on oltava vakuuttava, ja jotta se voisi olla vakuuttava, meidän on osoitettava selvästi, että Riossa määritellyt kunnianhimoiset tavoitteet on saavutettu.
En halua ryhtyä esittämään pitkäveteistä yleiskatsausta kaikista Riossa alulle pannuista asioista. En ole myöskään oikea henkilö jäsentelemään kaikkia muiden aikaansaannoksia, joita on ilmennyt Rion jälkeen. Keskityn sen sijaan komission saavutuksiin niillä yhteistyön ensisijaisilla aloilla, joiden parissa se itse sitoutui työskentelemään.
Uskon vahvasti, että olemme tehneet oman osuutemme ja että voimme mennä Madridiin pystyssä päin.
Komissio on ensinnäkin käynnistänyt useita ohjelmia, joiden tarkoituksena on tukea ja vahvistaa ihmisoikeuksia selkeästi puolustavia instituutioita. Näihin kuuluu Latinalaisen Amerikan oikeusasiamiehiä tukeva alueellinen ohjelma ja kaksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävää monivuotista ohjelmaa. Komissio on lisäksi osaltaan rahoittanut oikeusasiamiesten ja kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden työskentelyä ja yhteistyötä käsittelevän kahden alueen välistä konferenssia sekä ihmisoikeuksien suojelua koskevaa mannerten välistä konferenssia.
Puheenjohtajan mainitseman tietoyhteiskunnan kehittämisessä merkittävin saavutuksemme on ollut @lis-ohjelman hyväksyminen. Tämä Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan yhteistyötä vahvistava ohjelma käynnistettiin virallisesti muutama viikko sitten Sevillassa järjestetyssä EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välisessä ministerikokouksessa."@fi5
".
Monsieur le Président, comme l'a précisé la présidence, le second sommet entre Union européenne, Amérique latine et les Caraïbes se tiendra après-demain à Madrid. Les objectifs principaux de ce sommet sont : le renforcement d'un partenariat stratégique birégional qui a été lancé il y a près de trois ans lors du premier sommet de Rio de Janeiro, et l'établissement de nouveaux objectifs pour les deux prochaines années.
Dans le domaine social, la Commission se rend également à Madrid avec un bilan positif. Nous avons promu la participation de différents groupes de la société civile et avons financé une série de réunions qui soumettront leurs conclusions au sommet. Nous avons cofinancé un séminaire académique sur l'équité sociale, un forum d'ONG ainsi qu'une conférence de la société civile. Ceux-ci s'ajoutent au récent forum financier qui s'est tenu le mois dernier à Mexico. Comme preuve de notre engagement permanent dans ce domaine, il convient de noter que, lors de la programmation de la coopération pour la période 2000-2006, la Commission a alloué une partie substantielle des ressources financières existantes au domaine social.
En outre, la Commission travaille actuellement sur toutes les initiatives destinées à augmenter la capacité en matière d'administration publique, au travers d'échanges d'expérience, de la meilleure pratique et du savoir-faire.
Enfin, dans le domaine de l'éducation, la Commission a approuvé un programme de scolarité ambitieux appelé ALBAN. Pendant une période de 9 ans, 4 000 bourses seront décernées à des diplômés latino-américains souhaitant terminer leurs études dans des universités européennes.
Je veux souligner pour le Parlement l'importance que j'accorde personnellement à ce programme. Comme nous le savons tous, les étudiants d'Amérique latine considèrent trop souvent qu'ils n'ont pas d'autres choix pour continuer leurs études que d'aller directement en Amérique du Nord. Nous devons leur donner une autre option : celle de venir étudier dans des universités européennes. Ce serait bon pour eux, et j'espère que ce sera bon pour la prochaine génération de dirigeants d'Amérique latine. Ces bourses seront généreuses - valeur d'environ 19 000 euros chaque année. Elles seront gérées, je l'espère, par un réseau d'instituts d'enseignement supérieur. Si nous pouvons faire de ce programme de bourses un succès, nous pourrons envisager le développement de programmes similaires dans d'autres domaines, car je crois profondément - et c'est là un point qui a été soulevé par M. Iglesias à de nombreuses reprises - qu'une des manières les plus importantes grâce à laquelle nous pouvons aider nos partenaires dans le monde entier consiste à ouvrir nos propres universités au nombre le plus large possible de leurs étudiants.
Venons-en à ma seconde question fondamentale : qu'attend la Commission de ce sommet ?
Tout d'abord, Madrid devrait constituer une opportunité en vue de renforcer la dimension politique de notre partenariat stratégique birégional. Ce partenariat ne se limite pas au développement de projets de collaboration : en effet, 48 chefs d'État et de gouvernement ne se sont pas rassemblés uniquement pour approuver une nouvelle liste de projets. Je suis convaincu que ce qui est réellement important est l'occasion que nous donne Madrid pour donner un poids politique à des initiatives nouvelles et audacieuses. Nous devons surtout améliorer notre dialogue politique. En agissant de la sorte, nous rapprocherons nos points de vue sur des questions d'intérêt général, telles que le changement climatique, l'agenda du développement approuvé à Doha, la Cour pénale internationale et les droits de l'homme. Nous devons également nous engager de plus en plus à affirmer ces positions convergentes dans des forums internationaux. Cela entraînera le renforcement du système multilatéral.
L'Europe a une responsabilité particulière, au travers de nos actions et de notre coopération avec d'autres pour préciser que, selon nous, le seul moyen de résoudre des problèmes internationaux passe par la coopération internationale. Nous devrions surtout chercher des partenaires en vue de permettre au multilatéralisme de fonctionner en Amérique latine et dans les Caraïbes.
Deuxièmement, la Commission espère que le sommet abordera une des questions les plus importantes pour la population d'Amérique latine et des Caraïbes : la lutte contre les inégalités sociales et la recherche de la cohésion sociale. Nous savons - certains chiffres ont été donnés par la présidence - que l'Amérique latine fait face à un problème possible d'instabilité politique dû aux inégalités sociales. Cette question doit être abordée, et le sommet devrait se concentrer sur la recherche de solutions pour ce problème.
Enfin, nous espérons que Madrid représentera un événement décisif dans une série de processus de négociation sous-régionaux - comme l'a une nouvelle fois précisé la présidence. De la manière la plus significative, ce sommet nous permettra de conclure nos négociations avec le Chili. Il s'agit en effet d'une réalisation importante. Elle constitue un renforcement majeur de nos relations bilatérales, et je soutiens tout ce que la présidence a dit sur la profondeur et l'étendue extraordinaire de l'accord que nous avons conclu avec le Chili. Il s'agit d'un des plus importants accords jamais conclu avec un pays. Dans un autre domaine, le sommet devrait approuver le fait que la négociation des chapitres politiques, institutionnels et de coopération avec le Mercosur est pratiquement achevée. J'espère qu'il encouragera également les efforts faits pour conclure les négociations remarquables dans les temps voulus.
En ce qui concerne l'Amérique centrale et la Communauté andine, l'Union européenne a été particulièrement sensible aux demandes de ces deux régions, surtout pour renforcer leurs relations avec nous. Les conclusions du Conseil "affaires générales" du 15 avril ont jeté les bases permettant la négociation d'un dialogue politique et d'un accord de coopération avec les deux régions. Ces accords négociés chercheront à renforcer nos relations en matière de commerce et d'investissement et prépareront le terrain pour une coopération encore plus étroite à l'avenir. En agissant de la sorte, l'Union européenne a répondu de manière satisfaisante aux aspirations légitimes de ces pays, et j'espère que le sommet de Madrid soutiendra de tout cœur cette évolution.
Je ne répéterai pas toutes les raisons démontrant l'importance de cette relation, laquelle a été établie de manière si pertinente par la présidence - sur le plan économique, politique et culturel -, mais nous savons tous combien c'est important. Plutôt que de répéter ce qui a déjà été dit de manière si éloquente, je voudrais aborder deux questions fondamentales concernant le sommet. Premièrement, qu'a fait la Commission pour garantir le succès de Madrid ? Deuxièmement, quels résultats attendons-nous de ce sommet ?
Avant de conclure, je voudrais également adresser mes félicitations à la présidence espagnole pour l'excellent travail qu'elle a réalisé en ce qui concerne la préparation du sommet. Je voudrais également rendre hommage à l'implication extraordinaire du Parlement pour l'avenir de nos relations avec l'Amérique latine, et à un ou deux députés de l'Assemblée qui ont joué un rôle particulièrement constructif. L'une de ces deux personnes va s'exprimer une fois que je me serai assis. Je voudrais féliciter le Parlement en particulier pour les initiatives ambitieuses reprises dans la résolution du 15 novembre 2001.
La Commission a travaillé d'arrache-pied avec le gouvernement espagnol et d'autres pour faire de ce sommet une réussite. Nous travaillons presque depuis 18 mois avec cet objectif en tête. Nous sommes parvenus, non sans difficulté, à concrétiser des programmes tels que les programmes de bourses et le programme sur la société de l'information. Nous avons conclu les négociations avec le Chili par un accord extrêmement vaste, comme nous l'avons dit, un accord que beaucoup de défaitistes croyaient impossibles. Nous avons réalisé plus de progrès avec le Mercosur que beaucoup ne l'auraient prédit. À présent, nous voulons également relever le niveau de nos relations avec les autres groupements sous-régionaux. Tout ceci pose les bases d'un bon sommet, qui renforcera encore davantage notre relation birégionale et nous préparera à faire avancer les choses encore plus loin, lorsque nous nous rencontrerons - probablement dans deux ans et avec une Union européenne élargie.
Il va sans dire que la Commission s'est considérablement investie en vue de garantir le succès du sommet de Madrid. Nous sommes également impliqués afin de garantir que le processus birégional initié à Rio aboutisse. En effet, ce qui est en jeu à Madrid n'est rien d'autre que la crédibilité de l'ensemble du processus.
Comme le Parlement le sait, l'opinion publique a émis de plus en plus de critiques à l'égard des sommets au cours des dernières années. Il suffit de se rappeler la controverse qui a entouré les sommets du G8 l'année dernière. Ces sommets sont fréquemment tournés en ridicule et présentés comme des parlottes de haut niveau qui produisent trop souvent à peine plus que du vent. Les déclarations finales grandiloquentes des sommets contrastent fréquemment, et peut-être de manière plutôt embarrassante, avec le manque de résultats réellement engrangés.
Comme la Commission l'a souvent souligné, nous sommes résolus à ce que Madrid ne se limite pas à du verbiage de ce style. Ce sommet doit être crédible, et pour qu'il le soit, nous devons démontrer clairement que les objectifs ambitieux déterminés à Rio ont été atteints.
Je ne veux pas lancer un aperçu global sur tout ce que Rio a généré. Je ne suis pas davantage la personne qualifiée pour mettre en relief ce que d'autres ont réalisé depuis lors. Je me concentrerai plutôt sur les réalisations de la Commission dans les domaines prioritaires de coopération sur lesquels elle s'est engagée à travailler.
Je crois très fermement que nous avons réalisé notre part du marché et que nous pouvons nous rendre à Madrid la tête haute.
Tout d'abord, la Commission a lancé plusieurs programmes destinés à soutenir et à renforcer les institutions qui défendent de manière explicite les droits de l'homme. On peut entre autres citer un programme régional de soutien aux médiateurs en Amérique latine et deux programmes pluriannuels sur la démocratie et les droits de l'homme. En outre, la Commission a cofinancé une conférence birégionale sur le travail et la coopération des médiateurs et des institutions nationales en faveur des droits de l'homme, ainsi qu'une conférence intercontinentale sur la défense des droits de l'homme.
En ce qui concerne la société de l'information, à laquelle la présidence a fait référence, l'adoption du programme @LIS constitue notre réalisation la plus remarquable. Ce programme, destiné à renforcer la coopération entre l'Union européenne et l'Amérique latine a été lancé officiellement lors de la réunion ministérielle UE-Amérique latine et Caraïbes, qui s'est déroulée à Séville il y a quelques semaines."@fr6
"Signor Presidente, dopodomani, come ha appena ricordato la Presidenza, si terrà a Madrid il secondo Vertice tra l'Unione europea, l'America latina e i Caraibi. Gli obiettivi principali del Vertice sono: rafforzare l'associazione strategica biregionale lanciata quasi tre anni fa in occasione del primo Vertice a Rio de Janeiro e stabilire nuovi obiettivi per i prossimi due anni.
Anche nella sfera sociale la Commissione si presenta a Madrid con un bilancio positivo. Abbiamo promosso la partecipazione di vari gruppi della società civile e finanziato una serie di riunioni che presenteranno le loro conclusioni al Vertice. Abbiamo cofinanziato un seminario sulla parità sociale a livello universitario, un
delle ONG, nonché una riunione della società civile. Ciò si aggiunge al recente
delle imprese che ha avuto luogo il mese scorso in Messico. A riprova del nostro costante impegno in questo ambito, merita rilevare che nel programmare la cooperazione per il periodo 2000-2006, la Commissione ha destinato una notevole quota delle sue attuali risorse finanziarie al settore sociale.
Inoltre, la Commissione si sta attualmente occupando di tutte le iniziative mirate a potenziare le capacità delle amministrazioni pubbliche nelle politiche sociali, attraverso scambi di esperienze, migliori prassi e
.
Infine, nel campo dell'istruzione la Commissione ha approvato un ambizioso programma di borse di studio denominato ALBAN. In nove anni, saranno assegnate 4 000 borse di studio a laureati latinoamericani che desiderano perfezionare gli studi presso università europee.
Vorrei sottolineare l'importanza che personalmente attribuisco a questo programma. Come tutti sappiamo, troppo spesso gli studenti latinoamericani pensano di non avere alcuna possibilità di scelta se non quella di trasferirsi direttamente al nord per proseguire gli studi. Dobbiamo offrire loro un'altra possibilità: quella di venire a studiare presso le università europee. Sarà un bene per noi e, mi auguro, per la prossima generazione di
in America latina. Queste borse di studio saranno generose, circa 19.000 euro all'anno, e dovrebbero essere gestite da una rete di istituti universitari. Se riusciremo ad assicurare il successo di questo programma di borse di studio, potremo prendere in considerazione la possibilità di sviluppare programmi analoghi in altri settori, perché sono profondamente convinto – aspetto cui l'onorevole Iglesias ha dato risalto in diverse occasioni – che uno dei modi più significativi in cui possiamo aiutare i nostri
nel mondo consiste nell'aprire le nostre università al maggior numero di studenti possibile.
Passiamo ora alla seconda questione principale: che cosa si aspetta la Commissione dal Vertice?
Innanzitutto, Madrid dovrebbe essere un'occasione per rafforzare la dimensione politica della nostra associazione strategica biregionale. Quest'associazione è qualcosa di più del semplice sviluppo di progetti di cooperazione: infatti, 48 Capi di stato e di governo non si riuniscono soltanto per adottare un nuovo elenco di progetti. Sono convinto che il fattore davvero importante sia l'occasione che Madrid ci offre di conferire peso politico a nuove ed audaci iniziative. In particolare, dobbiamo migliorare la messa a fuoco del nostro dialogo politico. In tal modo, raggiungeremo posizioni più vicine sulle questioni di interesse comune, come il cambiamento climatico, il programma di sviluppo adottato a Doha, il Tribunale penale internazionale e i diritti umani. Dobbiamo anche impegnarci sempre di più a sostenere queste posizioni convergenti nelle sedi internazionali, in modo da favorire il rafforzamento del sistema multilaterale.
L'Europa ha la responsabilità specifica, attraverso la sua azione e la sua cooperazione con altri paesi, di affermare esplicitamente che, a nostro giudizio, l'unico modo di affrontare i problemi internazionali è attraverso la cooperazione internazionale. In particolare, dobbiamo cercare
interessati a far funzionare il multilateralismo in America latina e nei Caraibi.
In secondo luogo, la Commissione si aspetta che il Vertice affronti una delle questioni che più stanno a cuore alle popolazioni dell'America latina e dei Caraibi: la lotta contro la disuguaglianza sociale e la ricerca della coesione sociale. Sappiamo – la Presidenza ha fornito alcune cifre – che l'America latina si trova di fronte a un potenziale problema di instabilità economica a causa della disuguaglianza sociale. E' necessario affrontare la questione e il Vertice dovrebbe concentrarsi sulla ricerca di soluzioni a questo problema.
Infine, ci aspettiamo che Madrid rappresenti una pietra miliare nell'ambito di diversi negoziati subregionali, come ha già rilevato la Presidenza. Forse ancora più significativo è che il Vertice segnerà la conclusione dei negoziati con il Cile. Questo è davvero un risultato notevole. Rappresenta un significativo rafforzamento delle relazioni bilaterali e mi associo a tutto ciò che ha affermato la Presidenza riguardo alla straordinaria profondità ed ampiezza dell'accordo concluso con il Cile. Si tratta di uno degli accordi più importanti che siano mai stati conclusi con un paese. Per quanto riguarda gli altri paesi, il Vertice dovrebbe accogliere con favore il fatto che i negoziati con il Mercosur sul capitolo politico, istituzionale e relativo alla cooperazione siano praticamente terminati. Mi auguro che ciò incoraggi anche gli sforzi intesi a concludere i negoziati ancora in corso entro tempi ragionevoli.
Per quanto riguarda l'America centrale e la Comunità andina, l'Unione europea è particolarmente sensibile alla richiesta di queste due regioni di rafforzare in modo significativo le nostre relazioni. Le conclusioni del Consiglio "affari generali" del 15 aprile hanno spianato la strada per negoziare un
di dialogo politico e cooperazione con entrambe le regioni. Questi accordi mireranno a rafforzare le nostre relazioni in materia di scambi e investimenti e prepareranno il terreno per una cooperazione ancora più stretta in futuro. In tal modo, l'Unione europea ha fornito una risposta adeguata alle legittime aspirazioni di tali paesi e mi auguro che il Vertice di Madrid accorderà pieno sostegno a questa iniziativa.
Non intendo ripetere tutti i motivi per cui consideriamo importanti queste relazioni, – motivi economici, politici e culturali – di cui tutti conosciamo l'importanza e che sono già stati esposti in modo molto persuasivo dalla Presidenza. Anziché ripetere ciò che è già stato detto in modo assai eloquente, vorrei affrontare due questioni principali che investono il Vertice. In primo luogo, che cosa ha fatto la Commissione per garantire il successo di Madrid? In secondo luogo, quali risultati ci aspettiamo dal Vertice?
Prima di concludere, vorrei esprimere le mie congratulazioni alla Presidenza spagnola per l'ottimo lavoro svolto in preparazione del Vertice. Vorrei anche rendere omaggio allo straordinario impegno del Parlamento europeo nei confronti del futuro delle nostre relazioni con l'America latina e ad un paio di deputati che hanno svolto un ruolo particolarmente costruttivo, uno dei quali prenderà la parola al termine del mio intervento. Vorrei congratularmi con il Parlamento, in particolare, per le iniziative ambiziose e di vasta portata contenute nella risoluzione del 15 novembre 2001.
In seno alla Commissione abbiamo lavorato sodo con il governo spagnolo ed altri organismi per garantire il successo del Vertice. Abbiamo lavorato per quasi 18 mesi con quell'obiettivo in mente. Siamo riusciti, non senza difficoltà, a portare a compimento progetti come il programma di borse di studio e il programma relativo alla società dell'informazione. Come abbiamo detto, abbiamo concluso i negoziati con il Cile per un accordo di amplissima portata, che molti temevano fosse impossibile. Con il Mercosur abbiamo compiuto più progressi di quanti molti avrebbero previsto. Ora vogliamo alzare il livello delle nostre relazioni anche con gli altri gruppi subregionali. Queste sono le basi per un buon Vertice, che rafforzerà ulteriormente la nostra relazione biregionale e ci preparerà a compiere progressi ancora maggiori in occasione della prossima riunione, probabilmente tra due anni, quasi certamente con un'Unione europea allargata.
E' chiaro che la Commissione è fermamente impegnata ad assicurare il successo della riunione di Madrid. Siamo altrettanto impegnati a garantire il buon esito del processo biregionale avviato a Rio. Infatti, ciò che è in gioco a Madrid è la credibilità sostanziale dell'intero processo.
Come il Parlamento sa, negli ultimi anni l'opinione pubblica sta diventando sempre più critica nei confronti dei vertici. Pensiamo alle controversie suscitate dalle riunioni del G8 lo scorso anno. Questi vertici sono sovente oggetto di osservazioni sarcastiche: fabbriche di chiacchiere ad alto livello che troppo spesso non producono altro che aria fritta. Le magniloquenti dichiarazioni finali sono spesso in contrasto, forse in modo alquanto imbarazzante, con la scarsezza dei risultati effettivamente raggiunti.
Come la Commissione ha più volte sottolineato, siamo determinati a far sì che Madrid non sia soltanto una fabbrica di chiacchiere. Dev'essere credibile, e affinché lo sia è necessario dimostrare chiaramente che gli ambiziosi obiettivi fissati a Rio sono stati raggiunti.
Non voglio addentrarmi in una prolissa descrizione di tutto ciò che è scaturito da Rio, né sono la persona giusta per illustrare i risultati raggiunti da altri in seguito al primo Vertice. Mi concentrerò invece sui risultati ottenuti dalla Commissione nei settori prioritari della cooperazione, sui quali si era impegnata a lavorare.
Sono fermamente convinto che abbiamo adempiuto la nostra parte del patto e possiamo andare a Madrid a testa alta.
In primo luogo, la Commissione ha lanciato diversi programmi mirati a sostenere e rafforzare le istituzioni che tutelano esplicitamente i diritti umani. Tra questi figurano un programma regionale a sostegno di mediatori in America latina e due programmi pluriennali sulla democrazia e i diritti umani. Inoltre, la Commissione ha cofinanziato una conferenza biregionale sul lavoro e la cooperazione tra mediatori ed organizzazioni nazionali di tutela dei diritti umani, nonché una conferenza intercontinentale sulla tutela dei diritti umani.
Passando alla società dell'informazione, menzionata dalla Presidenza, il nostro risultato più saliente è stata l'adozione del programma @LIS. Mirato a rafforzare la cooperazione tra l'Unione europea e l'America latina, il programma è stato ufficialmente lanciato in occasione della riunione ministeriale UE/America latina-Caraibi, svoltasi a Siviglia poche settimane fa."@it9
". – Mr President, the day after tomorrow, as the presidency has just pointed out, the second Summit between the European Union, Latin America and the Caribbean will take place in Madrid. The fundamental aims of this Summit are: to reinforce the bi-regional strategic partnership that was launched nearly three years ago at the first Summit in Río de Janeiro, and to set out new objectives for the next two years.
In the social sphere, the Commission also goes to Madrid with a positive balance sheet. We have promoted the participation of different civil society groups and have financed a series of meetings that will submit their conclusions to the Summit. We have co-financed an academic seminar on social equity, an NGOs forum as well as a civil society meeting. This is on top of the recent business forum held last month in Mexico. As evidence of our ongoing commitment in this area, it is worth noting that in programming cooperation for the period 2000-2006 the Commission has allocated a substantial part of its existing financial resources to the social area.
In addition, the Commission is currently working on all initiatives aimed at increasing public administration capacity in social policies, through exchanges of experience, best practice and know-how.
Finally, in the field of education, the Commission has approved an ambitious scholarship programme under the name of ALBAN. Over a period of nine years, 4 000 scholarships will be awarded to Latin American graduates wishing to complete their studies at European universities.
I want to emphasise to Parliament how much importance I personally attach to this programme. As we all know, too often Latin American students feel that they have no choice other than to head directly north to continue their studies. We have to give them another option: the option of coming to study at European universities. That would be good for us, and I hope it would be good for the next generation of leaders in Latin America. These are scholarships which will be generous – worth about EUR 19 000 each year. They will be managed by, I hope, a network of higher education institutions. If we can make a success of this scholarship scheme, we can look at developing similar schemes in other areas, because I believe profoundly – a point made by Mr Iglesias on a number of occasions – that one of the most important ways in which we can help our partners around the world is by opening our own universities to as many of them as possible.
Let me move on to my second main question: what does the Commission expect from the Summit?
First of all, Madrid should be an opportunity to enhance the political dimension of our bi-regional strategic partnership. This partnership is about more than just developing cooperation projects: indeed, 48 heads of state and government have not come together simply to endorse a new list of projects. I am convinced that what is really important is the opportunity that Madrid presents us with to give political weight to fresh and bold initiatives. In particular, we need to bring our political dialogue into sharper focus. By doing so, we will come closer together on issues of common concern, such as climate change, the development agenda agreed at Doha, the International Criminal Court and human rights. We must also commit ourselves increasingly to assert these convergent positions in international fora. This will result in the strengthening of the multilateral system.
Europe has a particular responsibility, through our actions and cooperation with others, to make it clear that, in our judgment, the only way in which we can tackle international problems is through international cooperation. We should look in particular for partners in making multilateralism work in Latin America and the Caribbean.
Secondly, the Commission expects the Summit to address what is one of the most important questions for the people of Latin America and the Caribbean: the fight against social inequities and the search for social cohesion. We know – some of the figures were given by the presidency – that Latin America faces a potential problem of political instability because of social inequity. This issue needs to be addressed, and the Summit should concentrate on the search for solutions to this problem.
Lastly, we expect Madrid to represent a milestone in a number of sub-regional negotiation processes – again, as the presidency pointed out. Perhaps most significantly, the Summit will mark the conclusions of our negotiations with Chile. This is indeed a considerable achievement. It constitutes a major strengthening of bilateral relations and I endorse everything that the presidency said about the extraordinary depth and breadth of the agreement we have concluded with Chile. It is one of the most important agreements we have ever concluded with any country. Elsewhere, the Summit should welcome the fact that the negotiation of the political, institutional and cooperation chapters with Mercosur is practically finished. I hope it also encourages the efforts being made to conclude the outstanding negotiations in due course.
With regard to Central America and the Andean Community, the European Union has been particularly sensitive to the requests of these two regions significantly to enhance their relations with us. The General Affairs Council conclusions of 15 April have paved the way for the negotiation of a political dialogue and cooperation
with both regions. These negotiated agreements will seek to enhance our trade and investment relations and prepare the ground for still closer cooperation in the future. By doing this, the European Union has satisfactorily responded to the legitimate aspirations of these countries, and I hope the Madrid Summit will wholeheartedly support this move.
I will not repeat all the reasons for the importance of this relationship, which was set out so cogently by the presidency – economic, political and cultural – but we all know how important it is. Rather than repeat what has been said so eloquently already, I would like to address two main questions regarding the Summit. Firstly, what has the Commission done to ensure the success of Madrid? And secondly, what results do we expect from the Summit?
Before concluding, I would like to extend my congratulations to the Spanish presidency for the excellent work it has carried out regarding the preparation of the Summit. I would also like to pay tribute to the European Parliament’s extraordinary commitment to the future of our relations with Latin America, and to one or two individual Members who have played a particularly constructive role, one of whom is going to speak as soon as I have sat down. I should like to congratulate Parliament in particular on the ambitious and far-reaching initiatives contained in the resolution of 15 November 2001.
We in the Commission have been working hard with the Spanish government and others to make this Summit a success. We have been working for almost 18 months with that objective in mind. We have been able, not without some difficulty, to bring to fruition schemes like the scholarship programme and the programme on the information society. We have concluded negotiations with Chile on an extremely wide-ranging agreement, as we said, which many faint hearts thought impossible. We have made more progress with Mercosur than most would have predicted. Now we want to raise the level of our relations with the other subregional groupings as well. This provides the basis for a good Summit, which will further strengthen our bi-regional relationship and prepare us to take things forward even further when we next meet – probably in two years' time – almost certainly with a larger European Union.
It goes without saying that the Commission is strongly committed to ensuring the success of the meeting in Madrid. And, we are equally committed to ensuring that the bi-regional process initiated at Rio succeeds. Indeed, what is at stake in Madrid is the fundamental credibility of this whole process.
As Parliament knows, public opinion has been increasingly critical of summits in recent years. We look back to the controversy surrounding the G8 meetings last year. These summits are frequently derided as high-level talking shops that too often produce little more than hot air. The summits’ grandiloquent final declarations are frequently, and perhaps rather embarrassingly, contrasted with the paucity of the results they actually achieved.
As the Commission has repeatedly emphasised, we are determined that Madrid will not just be a talking shop like that. It has to be credible, and in order for it to be so, we need to demonstrate clearly that the ambitious objectives defined at Rio have been achieved.
I do not want to launch into a long-winded overview of everything that has stemmed from Rio. Nor am I the right person to outline everything that others have achieved since then. Instead, I shall concentrate on the Commission’s accomplishments in the priority areas of cooperation that it committed itself to work on.
I firmly believe that we have fulfilled our part of the bargain and we can go to Madrid with our heads held high.
Firstly, the Commission has launched several programmes aimed at supporting and strengthening those institutions that explicitly defend human rights. These include a regional programme in support of ombudsmen in Latin America and two multi-annual programmes on democracy and human rights. In addition, the Commission has co-financed a bi-regional conference on the work and cooperation of ombudsmen and national human rights institutions, as well as an inter-continental conference on human rights protection.
Moving on to information society, which the presidency referred to, our most notable achievement has been the adoption of the @LIS programme. Aimed at reinforcing cooperation between the European Union and Latin America, it was officially launched at the EU-Latin America and Caribbean ministerial meeting in Seville a few weeks ago."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, zoals het voorzitterschap zojuist aangaf, vindt overmorgen de tweede Top tussen de Europese Unie, Latijns-Amerika en het Caribisch gebied plaats. De basisdoelstellingen van deze Top zijn: het versterken van het biregionale strategisch partnerschap dat bijna drie jaar geleden tijdens de eerst Top in Rio de Janeiro is gelanceerd en het formuleren van nieuwe doelstellingen voor de komende twee jaar.
Ook op sociaal gebied gaat de Commissie met een positieve balans naar Madrid. We hebben de deelname van het maatschappelijk middenveld gestimuleerd en hebben een reeks bijeenkomsten gefinancierd waarvan de conclusies tijdens de Top zullen worden gepresenteerd. We hebben een academisch seminar over sociale rechtvaardigheid, een forum van NGO’s en een bijeenkomst van organisaties van het maatschappelijk middenveld medegefinancierd. Dan was er nog het onlangs in Mexico gehouden handelsforum. Als bewijs van onze voortdurende betrokkenheid op dit gebied is het vermeldenswaardig dat de Commissie bij het programmeren van samenwerkingsprojecten voor de periode 2000-2006 een aanzienlijk deel van haar bestaande financiële middelen voor sociale kwesties heeft gereserveerd.
Daarnaast werkt de Commissie momenteel aan alle initiatieven die erop gericht zijn de capaciteit van het openbaar bestuur met betrekking tot sociaal beleid te vergroten door middel van uitwisseling van ervaring, beste praktijken en kennis.
Tot slot heeft de Commissie op het gebied van onderwijs een ambitieus studiebeursprogramma onder de naam ALBAN goedgekeurd. Gedurende een periode van negen jaar zullen er 4000 studiebeurzen worden toegekend aan Latijns-Amerikaanse studenten die hun studie aan een Europese universiteit willen afronden.
Ik wijs het Parlement er met klem op hoe veel belang ik persoonlijk aan dit programma hecht. Zoals we allen weten, hebben Latijns-Amerikaanse studenten maar al te vaak het gevoel dat er niets anders opzit dan naar het noorden te gaan om hun studie voort te zetten. We moeten hun een andere mogelijkheid bieden, de mogelijkheid om aan een Europese universiteit te studeren. Dat is goed voor ons en ik hoop dat het ook goed zal zijn voor de volgende generatie Latijns-Amerikaanse leiders. Het zijn royale studiebeurzen, zo’n 19.000 euro per jaar. Naar ik hoop zullen ze worden beheerd door een netwerk van instellingen voor hoger onderwijs. Als dit programma een succes wordt, kunnen we kijken of dergelijke programma’s ook voor andere gebieden kunnen worden ontwikkeld. Ik ben er namelijk heilig van overtuigd dat het openstellen van onze eigen universiteiten voor zoveel mogelijk mensen een van de belangrijkste manieren is om onze partners overal ter wereld te helpen, zoals ook de heer Iglesias herhaaldelijk naar voren heeft gebracht.
Dan ga ik nu over naar mijn tweede hoofdvraag: wat verwacht de Commissie van de Top?
Ten eerste zou Madrid ons de gelegenheid moeten bieden de politieke dimensie van ons biregionaal strategisch partnerschap te versterken. Dit partnerschap behelst meer dan alleen het ontwikkelen van samenwerkingsprojecten: 48 staatshoofden en regeringsleiders komen niet bij elkaar om alleen maar een nieuwe lijst met projecten goed te keuren. Ik ben stellig van mening dat het vooral van belang is dat Madrid ons de gelegenheid biedt politiek gewicht te geven aan frisse en krachtige initiatieven. We moeten met name onze politieke dialoog scherper in beeld brengen. Zodoende kunnen wij dichter bij elkaar komen als het om kwesties van gemeenschappelijk belang gaat, zoals klimaatverandering, de ontwikkelingsagenda die in Doha is overeengekomen, het Internationaal Strafhof en de mensenrechten. We moeten ons ook in toenemende mate inzetten om deze gemeenschappelijke standpunten tijdens internationale forums te verdedigen. Dit zal tot een versterking van het multilaterale stelsel leiden.
Wij hebben als Europa de specifieke verantwoordelijkheid om via onze acties en samenwerking met anderen duidelijk te maken dat naar onze mening internationale problemen alleen kunnen worden aangepakt door middel van internationale samenwerking. We moeten met name op zoek naar partners die een bijdrage tot het multilateralisme kunnen leveren in Latijns-Amerika en het Caribische gebied.
Ten tweede vindt de Commissie dat tijdens de Top aandacht moet worden geschonken aan een van de belangrijkste kwesties voor de bevolking van Latijns-Amerika en het Caribisch gebied: de strijd tegen sociale onrechtvaardigheid en de zoektocht naar maatschappelijke samenhang. We weten dat in Latijns-Amerika politieke instabiliteit dreigt als gevolg van sociale onrechtvaardigheid. Het voorzitterschap heeft ons hierover enkele cijfers verschaft. We moeten ons over deze kwestie buigen en we zouden ons tijdens de Top moeten concentreren op het vinden oplossingen voor dit probleem.
Tot slot vinden we dat Madrid een mijlpaal moet worden ten aanzien van een aantal subregionale onderhandelingsprocessen, zoals het voorzitterschap reeds aangaf. Het voornaamste is misschien wel dat tijdens de Top onze onderhandelingen met Chili worden afgerond. Dat is zeerzeker een mijlpaal. Het betekent een aanzienlijke versterking van onze bilaterale betrekkingen en ik onderschrijf alles wat het voorzitterschap heeft gezegd over de uitzonderlijke diepgang en breedte van de overeenkomst die we met Chili hebben gesloten. Het is een van de belangrijkste overeenkomsten die we ooit met een land hebben gesloten. Daarnaast dient tijdens de Top waardering te worden uitgesproken voor het feit dat de onderhandelingen over de politieke en institutionele hoofdstukken en het hoofdstuk over samenwerking met Mercosur nagenoeg zijn afgerond. Ik hoop dat het ook een impuls is voor de inspanningen die momenteel worden gedaan om de lopende onderhandelingen te zijner tijd te kunnen afronden.
Wat betreft Midden-Amerika en de Andesgemeenschap: de Europese Unie is buitengewoon ontvankelijk geweest voor de verzoeken van deze twee regio’s om hun betrekkingen met ons aanmerkelijk te verstevigen. De conclusies van de Raad Algemene Zaken van 15 april hebben de weg geopend voor onderhandelingen over een politieke dialoog en een samenwerkingsovereenkomst met beide regio’s. Deze overeenkomsten zijn bedoeld om onze handels- en investeringsbetrekkingen te versterken en de fundering te leggen voor nog nauwere samenwerking in de toekomst. Door dit te doen heeft de Europese Unie op bevredigende wijze ingespeeld op de gegronde aspiraties van deze landen en ik hoop dat deze houding tijdens de Top van Madrid van ganser harte zal worden gesteund.
Ik ga niet alle economische, politieke en culturele redenen herhalen waarom dit partnerschap zo belangrijk is, zoals het voorzitterschap op zo overtuigende wijze uiteen heeft gezet: wij weten allemaal hoe belangrijk het is. In plaats van te herhalen wat al zo mooi is gezegd, wil ik twee belangrijke kwesties met betrekking tot de Top naar voren brengen. Ten eerste, wat heeft de Commissie gedaan om het succes van Madrid veilig te stellen? En ten tweede, wat verwachten we van de Top?
Voordat ik afrond wil ik graag het Spaans voorzitterschap feliciteren met het voortreffelijke werk dat ze hebben verricht ter voorbereiding van de Top. Ik wil ook graag mijn waardering uitspreken voor de uitstekende wijze waarop het Europees Parlement zich heeft ingezet voor de toekomst van onze betrekkingen met Latijns-Amerika en voor enkele individuele leden die een bijzonder constructieve rol hebben gespeeld. Een ervan zal zo meteen het woord van mij overnemen. Ik wil het Parlement in het bijzonder feliciteren met de ambitieuze en verstrekkende initiatieven vervat in de resolutie van 15 november 2001.
De Commissie heeft er samen met het Spaans voorzitterschap hard aan gewerkt deze Top te doen slagen. We hebben ons bijna 18 maanden lang op dat doel gericht. We zijn er, niet zonder moeite, in geslaagd programma’s zoals het studiebeursprogramma en het programma over de informatiemaatschappij te realiseren. We hebben, zoals gezegd, de onderhandelingen afgerond met Chili over een veelomvattende overeenkomst, wat veel angsthazen niet voor mogelijk hadden gehouden. We hebben meer voortgang geboekt met Mercosur dan de meesten hadden voorspeld. Nu willen we onze betrekkingen met de overige subregionale groeperingen ook op een hoger plan brengen. Dit vormt de basis voor een geslaagde top, voor een top die tot verdere versterking van onze biregionale betrekkingen leidt en ervoor zorgt dat we bij de volgende bijeenkomst - waarschijnlijk over twee jaar en zo goed als zeker met een grotere Europese Unie - nog een paar stappen in de goede richting kunnen zetten.
Het spreekt voor zich dat de Commissie veel waarde hecht aan het welslagen van de bijeenkomst in Madrid, en wij hechten er evenveel waarde aan dat het biregionale proces dat in Rio in gang is bezet, slaagt. De fundamentele geloofwaardigheid van dit hele proces staat in Madrid op het spel.
Zoals het Parlement weet, is de publieke opinie steeds kritischer geworden ten aanzien van topconferenties. We denken hierbij terug aan de controverse rond de vergaderingen van de G8 vorig jaar. Deze topconferenties worden veelvuldig afgespiegeld als gezwets op hoog niveau waar maar al te vaak niets uit voortkomt. De hoogdravende slotverklaringen van deze topontmoetingen staan vaak - en misschien wel op het pijnlijke af - in schril contrast met de magere resultaten die werkelijk zijn bereikt.
Zoals de Commissie herhaaldelijk heeft benadrukt, zijn we vastberaden te voorkomen dat het in Madrid ook zo zal gaan. Het moet een geloofwaardige top worden en om dat te bewerkstelligen moeten we duidelijk aantonen dat de ambitieuze doelstellingen die in Rio zijn geformuleerd, zijn gehaald.
Ik wil geen langdradig overzicht geven van alles wat uit Rio is voortgekomen. Ik ben ook niet de juiste persoon om op een rijtje te zetten wat anderen sindsdien hebben bereikt. Ik beperk me liever tot wat de Commissie voor elkaar heeft gekregen ten aanzien van de prioriteiten op het gebied van de samenwerking waarvoor zij zich heeft ingezet.
Ik weet zeker dat wij ons hebben gehouden aan ons aandeel van de afspraak en dat we met geheven hoofd naar Madrid kunnen.
Ten eerste heeft de Commissie diverse programma’s gelanceerd om de instellingen te steunen en te versterken die expliciet de mensenrechten beschermen. Daartoe behoort een regionaal programma ter ondersteuning van ombudsmannen in Latijns-Amerika en twee meerjarenprogramma’s op het gebied van democratie en mensenrechten. Daarnaast heeft de Commissie een biregionale conferentie over het werk van en de samenwerking tussen ombudsmannen en nationale mensenrechtenorganisaties en een intercontinentale conferentie over mensenrechtenbescherming medegefinancierd.
Wat betreft de informatiemaatschappij waarover het voorzitterschap sprak: onze meest opvallende prestatie was de goedkeuring van het @LIS-programma. Het programma is gericht op het versterken van de samenwerking tussen de Europese Unie en Latijns-Amerika en is officieel gelanceerd tijdens de ministersvergadering EU/Latijns-Amerika en het Caribisch gebied enkele weken geleden in Sevilla."@nl2
"Senhor Presidente, tal como a Presidência acaba de assinalar, vai realizar-se depois de amanhã em Madrid a segunda cimeira entre a União Europeia, a América Latina e as Caraíbas. Os objectivos fundamentais desta cimeira são os seguintes: reforçar a parceria estratégica bi-regional lançada há quase três anos na primeira cimeira, realizada no Rio de Janeiro, e definir novos objectivos para os próximos dois anos.
Na esfera social, a Comissão também leva para Madrid um mapa de balanço positivo. Promovemos a participação de diferentes grupos da sociedade civil e financiámos uma série de reuniões cujas conclusões vão ser apresentadas na cimeira. Co-financiámos um seminário académico sobre justiça social, um fórum de ONG e também uma reunião da sociedade civil. Isto a juntar ao recente fórum de empresas realizado o mês passado, no México. Como prova do nosso contínuo empenhamento nesta área, vale a pena registar que na programação da cooperação para o período 2000-2006, a Comissão afectou ao domínio social uma parte substancial dos seus actuais recursos financeiros.
Além disso, a Comissão está neste momento a trabalhar em todas as iniciativas destinadas a aumentar a capacidade da administração pública no domínio das políticas sociais, através de trocas de experiência, de melhores práticas e de
.
Por último, no domínio da educação, a Comissão aprovou um ambicioso programa de bolsas de estudo que tem o nome de ALBAN. Ao longo de um período de nove anos, serão concedidas 4 000 bolsas de estudo a licenciados latino-americanos que desejem prosseguir os seus estudos em universidades europeias.
Desejo sublinhar perante este Parlamento a grande importância que, pessoalmente, atribuo a este programa. Como todos sabemos, é muito frequente os estudantes latino-americanos acharem que a única alternativa que têm é rumar directamente para Norte para prosseguirem os seus estudos. Temos de lhes oferecer outra opção: a opção de virem estudar para universidades europeias. Seria bom para nós e, segundo espero, seria bom para a próxima geração de dirigentes da América Latina. Estas serão bolsas de estudo generosas – no valor anual de cerca de 19 000 euros – e serão geridas, espero, por uma rede de instituições do ensino superior. Se conseguirmos que este regime de atribuição de bolsas de estudo tenha êxito, poderemos considerar a hipótese de desenvolver regimes semelhantes noutras áreas, pois estou profundamente convencido – e este é um aspecto focado pelo Senhor Iglesias em diversas ocasiões – de que uma das formas mais importantes de ajudarmos os nossos parceiros em todo o mundo é abrir as nossas universidades ao maior número possível desses parceiros.
Passarei seguidamente à minha segunda pergunta mais importante: o que é que a Comissão espera da cimeira?
Em primeiro lugar, a Cimeira de Madrid deverá constituir uma oportunidade para reforçar a dimensão política da nossa parceria estratégica bi-regional. Essa parceria não tem apenas a ver com o desenvolvimento de projectos de cooperação: de facto, não foi simplesmente para aprovarem uma nova lista de projectos que se reuniram 48 Chefes de Estado ou de Governo. Estou convencido de que o que é realmente importante é a oportunidade que Madrid nos oferece de conferirmos importância política a iniciativas novas e ousadas. É necessário, especificamente, definirmos com maior exactidão o objectivo do nosso diálogo político. Se o fizermos, aproximaremos mais as nossas posições em matérias de interesse comum, como é o caso das alterações climáticas, do desenvolvimento da agenda de trabalhos acordada em Doha, do Tribunal Penal Internacional e dos direitos humanos. Também temos de nos empenhar cada vez mais na afirmação destas posições convergentes em foros internacionais. Essa afirmação traduzir-se-á no reforço do sistema multilateral.
A Europa tem uma responsabilidade específica, que é a de tornar claro, através da nossa actuação e da cooperação com outras partes, que, a nosso ver, a única maneira de tratarmos dos problemas internacionais é através da cooperação internacional. Devemos procurar parceiros, em especial, para fazer funcionar o multilateralismo na América Latina e nas Caraíbas.
Em segundo lugar, a Comissão espera que a cimeira se ocupe de uma das mais importantes questões para os povos da América Latina e das Caraíbas: a luta contra as injustiças sociais e a procura da coesão social. Sabemos – alguns dos números foram-nos fornecidos pela Presidência – que a América Latina se confronta com um problema potencial de instabilidade política devido à injustiça social. Há que tratar desta questão, e a cimeira deverá concentrar-se na procura de soluções para este problema.
Por último, esperamos que Madrid represente um marco numa série de processos de negociação sub-regionais - como a Presidência assinalou, uma vez mais. Talvez o mais significativo seja o facto de a cimeira marcar as conclusões das nossas negociações com o Chile. Este é, na verdade, um êxito considerável. Constitui um importante reforço de relações bilaterais, e eu subscrevo tudo o que a Presidência afirmou acerca da extraordinária profundidade e amplitude do acordo que celebrámos com o Chile. Trata-se de um dos acordos mais importantes que alguma vez celebrámos com qualquer país. Por outro lado, a cimeira deverá congratular-se com o facto de estarem praticamente concluídas as negociações relativas aos capítulos político, institucional e de cooperação com o Mercosul. Faço votos de que incentive também os esforços que estão a ser envidados com vista à conclusão, em tempo oportuno, das negociações ainda em curso.
No que respeita à América Central e à Comunidade Andina, a União Europeia tem sido particularmente sensível aos pedidos dessas duas regiões no sentido de um reforço significativo das relações que mantêm connosco. As conclusões do Conselho “Assuntos Gerais” de 15 de Abril prepararam o caminho para a negociação de um acordo de diálogo político e de cooperação com ambas as regiões. Esses acordos negociados procurarão reforçar as nossas relações comerciais e no domínio do investimento e preparar o terreno para uma cooperação ainda mais estreita no futuro. Com isso, a União Europeia deu uma resposta satisfatória às legítimas aspirações dos países atrás referidos, e espero que a Cimeira de Madrid apoie sem reservas estes desenvolvimentos.
Não vou repetir todos os motivos pelos quais esta relação é importante, importante em termos económicos, políticos e culturais, como a Presidência expôs de forma tão convincente, mas todos sabemos que é, e muito. Em vez de repetir o que já foi afirmado de forma tão eloquente, gostaria de responder a duas das principais perguntas relativas à cimeira. Primeira: o que é que a Comissão fez para garantir o êxito da reunião de Madrid? Segunda: que resultados esperamos que saiam desta cimeira?
Antes de terminar, gostaria de apresentar também as minhas felicitações à Presidência espanhola pelo excelente trabalho realizado na preparação da cimeira. Gostaria igualmente de prestar a minha homenagem ao extraordinário empenhamento que o Parlamento Europeu demonstrou no futuro das nossas relações com a América Latina e a um ou dois deputados que, individualmente, desempenharam um papel particularmente construtivo. Um deles vai falar imediatamente a seguir a mim. Gostaria de felicitar especificamente o Parlamento pelas iniciativas ambiciosas e de grande alcance contidas na resolução de 15 de Novembro de 2001.
Nós, na Comissão, temos estado a trabalhar empenhadamente com o Governo espanhol, e não só, para que esta cimeira se salde por um êxito. Há quase 18 meses que trabalhamos com esse objectivo. Conseguimos, não sem algumas dificuldades, concretizar projectos como o programa de bolsas de estudo e o programa sobre a sociedade da informação. Concluímos as negociações com o Chile acerca de um acordo de âmbito extremamente vasto, como dissemos, acordo que muitos, de espírito menos forte, consideravam impossível. Fizemos mais progressos no que respeita ao Mercosul do que muitos poderiam prever. Pretendemos agora elevar o nível das nossas relações também com os outros agrupamentos sub-regionais. Isto constitui a base para uma boa cimeira, que irá reforçar ainda mais a nossa relação bi-regional e preparar-nos para fazermos ainda mais progressos quando nos voltarmos a reunir – daqui a dois anos, provavelmente –, quase de certeza com uma União Europeia de maiores dimensões.
Escusado será dizer que a Comissão está fortemente empenhada em assegurar o êxito da reunião de Madrid. E estamos igualmente empenhados em garantir o êxito do processo bi-regional iniciado no Rio de Janeiro. Na realidade, o que está em jogo em Madrid é a credibilidade fundamental de todo este processo.
Como o Parlamento sabe, nestes últimos anos a opinião pública tem-se mostrado cada vez mais crítica relativamente às cimeiras. Recordamos a polémica que rodeou as reuniões do G8 o ano passado. Estas cimeiras são frequentemente ridicularizadas como sendo lugares onde a conversa é muita, e ao mais alto nível, mas de onde, as mais das vezes, pouco ou nada sai. As grandíloquas declarações finais das cimeiras são frequentemente contrastadas com a penúria dos resultados realmente obtidos.
Como a Comissão repetidas vezes sublinhou, estamos decididos a que Madrid não seja apenas mais um desses lugares onde tudo não passa de conversa. A Cimeira de Madrid tem de ser credível, e para que o seja, temos de demonstrar claramente que os objectivos ambiciosos definidos no Rio de Janeiro se concretizaram.
Não quero enveredar por uma panorâmica demorada e palavrosa de tudo o que resultou da Cimeira do Rio, nem sou a pessoa indicada para delinear tudo o que outros realizaram de então para cá. Vou concentrar a minha intervenção, em vez disso, naquilo que a Comissão realizou nas áreas de cooperação prioritárias em que se comprometeu a trabalhar.
Estou firmemente convicto de que cumprimos a nossa parte do contrato e podemos ir para Madrid de cabeça bem erguida.
Em primeiro lugar, a Comissão lançou vários programas destinados a apoiar e reforçar as instituições que defendem explicitamente os direitos humanos. Desses programas faz parte um programa regional que apoia a existência de Provedores de Justiça na América Latina e dois programas plurianuais sobre democracia e direitos humanos. Para além disso, a Comissão co-financiou uma conferência bi-regional sobre o trabalho e a cooperação entre Provedores de Justiça e instituições nacionais de defesa dos direitos humanos, e bem assim uma conferência intercontinental sobre protecção dos direitos humanos.
Passando ao assunto da sociedade da informação, a que a Presidência se referiu, a nossa realização mais notável foi a adopção do programa @LIS. Esse programa, que visa reforçar a cooperação entre a União Europeia e a América Latina, foi oficialmente lançado na reunião ministerial de Sevilha entre a União Europeia e a América Latina e as Caraíbas, realizada há poucas semanas."@pt11
"Herr talman! Som ordförandeskapet just påpekade kommer det andra toppmötet mellan Europeiska unionen, Latinamerika och Västindien att äga rum i Madrid. De viktigaste målen för detta toppmöte är att stärka det strategiska biregionala partnerskap som beslutades för nästan tre år sedan under det första toppmötet i Rio de Janeiro och att fastställa nya målsättningar för de kommande två åren.
Även på det sociala området kan kommissionen åka till Madrid med en positiv balansräkning. Vi har aktivt stött att olika grupper i det civila samhället skall delta i processen och har finansierat ett antal möten som kommer att lägga fram sina slutsatser för toppmötet. Vi har medfinansierat ett akademiskt seminarium om social rättvisa, ett forum för icke-statliga organisationer samt ett möte för det civila samhället. Detta är utöver det affärsforum som hölls i förra månaden i Mexiko. Som vittnesbörd om vårt fortlöpande engagemang på detta område, förtjänar det att påpekas att kommissionen i sin programplanering av samarbetsprojekt under tiden 2000-2006 har avsatt en väsentlig del av sina befintliga ekonomiska resurser till det sociala området.
Dessutom arbetar kommissionen för närvarande med samtliga initiativ som syftar till att förstärka den offentliga förvaltningens kapacitet när det gäller socialpolitik, genom utbyte av erfarenheter, bästa metoder och sakkunskap.
På utbildningsområdet slutligen har kommissionen godkänt ett ambitiöst stipendieprogram under namnet ALBAN. Under en period på nio år kommer 4 000 stipendier att delas ut till högskoleutbildade från Latinamerika som önskar fullfölja sina studier vid europeiska universitet.
Jag vill framhålla för parlamentet den stora betydelse som jag personligen tillmäter detta program. Som vi alla vet, känner latinamerikanska studenter alltför ofta att det inte finns något annat alternativ än att ge sig av norrut för att fortsätta sina studier. Vi måste erbjuda dem ett annat alternativ: möjligheten att studera vid europeiska universitet. Det skulle vara bra för oss och jag hoppas att det skulle vara bra för nästa generation ledare i Latinamerika. Detta kommer att vara generösa stipendier, värda omkring 19 000 euro per år. De kommer att förvaltas, hoppas jag, av ett nätverk av institutioner för högre utbildning. Om vi kan göra detta stipendieprogram till en framgång kan vi se fram emot liknande program på andra områden, för jag är djupt övertygad om en sak som Iglesias har framhållit vid flera tillfällen, nämligen att ett av de viktigaste sätten för att hjälpa våra partners runt om i världen är att öppna våra universitet för så många av dem som möjligt.
Låt mig fortsätta med min andra huvudfråga: vad förväntar sig kommissionen av toppmötet?
För det första bör Madrid vara ett gynnsamt tillfälle att stärka den politiska dimensionen av vårt biregionala partnerskap. Detta partnerskap handlar om mer än att utveckla samarbetsprojekt: 48 stats- och regeringschefer träffas faktiskt inte bara för att godkänna en ny lista med projekt. Jag är övertygad om att det som verkligen är viktigt är det tillfälle Madrid erbjuder oss att ge politisk tyngd åt nya och djärva initiativ. Vi måste i synnerhet fokusera mer på vår politiska dialog. På så vis kommer vi att komma närmare varandra när det gäller frågor av gemensamt intresse, som klimatförändring, utvecklingsagendan från Doha, den internationella brottmålsdomstolen och mänskliga rättigheter. Vi måste även engagera oss för att i större utsträckning förfäkta dessa gemensamma ståndpunkter i internationella fora. Detta kommer att leda till att det multilaterala systemet förstärks.
Europa har ett särskilt ansvar för att göra det tydligt, genom våra handlingar och genom vårt samarbete med andra, att vi anser att internationellt samarbete är det enda sättet att ta itu med internationella problem. När vi söker efter samarbetspartners för att få multilateralismen att fungera bör vi i synnerhet söka dem i Latinamerika och Västindien.
För det andra förväntar sig kommissionen att toppmötet skall ta itu med en av de viktigaste frågorna för folken i Latinamerika och Västindien: kampen mot sociala orättvisor och strävandet efter social sammanhållning. Vi vet att Latinamerika riskerar politisk instabilitet på grund av sociala orättvisor, och ordförandeskapet presenterade några siffror. Det är nödvändigt att ta itu med frågan och toppmötet bör koncentrera sig på att försöka finna lösningar på detta problem.
Till sist förväntar vi oss att Madrid skall utgöra en milstolpe för ett antal subregionala förhandlingsprocesser – vilket ordförandeskapet också påpekade. Det kanske viktigaste är att toppmötet kommer att markera fullföljandet av våra förhandlingar med Chile. Detta är verkligen en viktig framgång. Det utgör en viktig förstärkning av de bilaterala relationerna och jag instämmer i allt vad ordförandeskapet har sagt om att det avtal vi har slutit med Chile är ovanligt djupt och omfattande. Det är ett av de viktigaste avtal som vi någonsin har slutit med något land. Utöver detta bör toppmötet välkomna det faktum att förhandlingarna om de politiska och institutionella kapitlen samt kapitlet om samarbete med Mercosur i stort sett är avslutade. Jag hoppas att detta även skall ha en uppmuntrande inverkan på ansträngningarna att i vederbörlig ordning slutföra de ännu inte avslutade förhandlingarna.
När det gäller Centralamerika och Andinska gemenskapen har Europeiska unionen varit särskilt mottaglig för dessa två regioners önskemål att väsentligen förstärka sina relationer med oss. Slutsatserna från rådets (allmänna frågor) möte den 15 april har banat väg för förhandlingar om
om politisk dialog och samarbete med båda regionerna. Syftet med dessa överenskommelser är att söka förbättra våra handels- och investeringsrelationer och bereda marken för än närmare samarbete i framtiden. Genom att göra detta har Europeiska unionen på ett tillfredsställande sätt svarat mot dessa länders legitima strävanden, och jag hoppas att toppmötet i Madrid kommer att lämna sitt helhjärtade stöd till detta steg.
Jag skall inte upprepa alla de ekonomiska, politiska och kulturella orsaker som gör detta förhållande så viktigt, och som framhölls så övertygande av ordförandeskapet, men vi vet alla hur viktigt det är. Hellre än att upprepa det som redan har framförts med så stor vältalighet vill jag tala om två huvudfrågor beträffande toppmötet. För det första, vad har kommissionen gjort för att mötet i Madrid skall bli en framgång? Och för det andra, vilka resultat förväntar vi oss av toppmötet?
Innan jag slutar vill jag framföra mina gratulationer till det spanska ordförandeskapet för det utomordentliga arbete det har utfört för att förbereda toppmötet. Jag vill även hylla Europaparlamentet för dess utomordentliga engagemang för våra framtida relationer med Latinamerika, och en eller två enskilda ledamöter som har spelat en särskilt konstruktiv roll, en av dem kommer att tala så snart jag har satt mig ned. Jag vill i synnerhet gratulera parlamentet till de ambitiösa och långtgående initiativen i dess resolution av den 15 november 2001.
Vi i kommissionen har arbetat hårt tillsammans med den spanska regeringen och andra för att detta toppmöte skall bli en framgång. I nästan 18 månader har vi arbetat med det målet i tankarna. Vi har, inte utan vissa svårigheter, lyckats förverkliga program som stipendieprogrammet och programmet om informationssamhället. Vi har, som sagt, slutfört förhandlingar med Chile om ett ytterst vittomfattande avtal, som många klenmodiga höll för omöjligt. Vi har gjort större framsteg med Mercosur än de flesta trodde var möjligt. Nu vill vi även höja nivån på våra relationer med de andra subregionala grupperingarna. Detta ger underlag för ett bra toppmöte som kommer att stärka våra biregionala relationer ytterligare och förbereda oss för att gå ännu längre nästa gång vi träffas, vilket troligen kommer att ske om två år och då nästan säkert med en större Europeisk union.
Det behöver inte sägas att kommissionen är starkt engagerad för att mötet i Madrid skall bli en framgång. Och vi är lika starkt engagerade för att den biregionala process som inleddes i Rio skall bli en framgång. Det som står på spel i Madrid är i själva verket ingenting mindre än hela processens trovärdighet.
Som parlamentet känner till har den allmänna opinionen blivit alltmer kritisk mot toppmöten under de senaste åren. Vi kan se tillbaka på den polemik som omgav G-8 mötena i fjol. Dessa toppmöten förlöjligas ofta som diskussionsklubbar på hög nivå som alltför ofta inte åstadkommer mer än tomma ord. De högtravande slutdeklarationerna från toppmötena jämförs ofta med de magra resultat som faktiskt uppnås, på ett sätt som kanske är tämligen genant.
Som kommissionen upprepade gånger har betonat är vi fast beslutna att Madrid inte skall bli ännu en sådan diskussionsklubb. Det måste vara trovärdigt och för att det skall vara det måste vi tydligt kunna visa att de ambitiösa mål som definierades i Rio har uppnåtts.
Jag vill inte ge mig in på en omständlig översikt över allt som har sitt ursprung i Rio. Jag är inte heller rätt person att göra en sammanfattning av allt det som andra har åstadkommit sedan dess. Istället skall jag koncentrera mig på kommissionens framgångar när det gäller de prioriterade samarbetsområden som den åtog sig att arbeta med.
Jag är djupt övertygad om att vi har fullgjort vår del av uppgörelsen och att vi kan åka till Madrid med rak rygg.
För det första, kommissionen har lanserat flera program som syftar till att stödja och stärka de institutioner som tydligt försvarar mänskliga rättigheter. Detta inkluderar ett regionalt program till stöd för ombudsmän i Latinamerika och två fleråriga program om demokrati och mänskliga rättigheter. Dessutom har kommissionen medfinansierat en biregional konferens om ombudsmännens arbete och om samarbetet mellan dem och nationella människorättsinstitutioner samt en interkontinental konferens om skydd för mänskliga rättigheter.
Om vi övergår till informationssamhället, som ordförandeskapet nämnde, så är vår mest betydande framgång antagandet av programmet @LIS. Det syftar till att förstärka samarbetet mellan Europeiska unionen och Latinamerika, och lanserades officiellt vid ministermötet i Sevilla mellan EU, Latinamerika och Västindien för några veckor sedan."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(Aplausos)"12,11
"(Applause)"10,10,3
"Commission"10,3
"Patten,"10,3,12
"accordo"9
"aftale"1
"agreement"10,3
"avtal"13
"know-how"11,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples