Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-14-Speech-2-319"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20020514.13.2-319"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Señor Presidente, voy a intentar dar respuesta y hacer algunos comentarios a ambos informes y a las intervenciones que a lo largo del día hemos podido escuchar en esta Asamblea. Un segundo punto que planteaba el Sr. Marinos, y que también ha sido destacado por algún otro, es si las grandes orientaciones de política económica y el Pacto de Estabilidad y Crecimiento son instrumentos complementarios o, en cierta medida, contradictorios. Desde el punto de vista de la Comisión, las grandes orientaciones de política económica son el marco general y el Pacto de Estabilidad y Crecimiento es el instrumento del que disponemos para llevar a cabo una coordinación en el ámbito específico del déficit presupuestario. Éste es un punto fundamental para conseguir los dos objetivos que pretendemos a través de la coordinación de la política económica: que la política fiscal no entorpezca la política monetaria y que no se produzcan externalidades o efectos sobre otros países que tengan efectos negativos. En nuestra opinión, es fundamental mantener el Pacto de Estabilidad y Crecimiento en sus condiciones actuales y consideramos que los déficit son el peor enemigo del crecimiento, como nos lo ha demostrado la experiencia de los últimos años. Por lo tanto, es fundamental contar con posiciones macroeconómicas sanas para poder aumentar el crecimiento y, consecuentemente, aumentar el empleo. Esto quiere decir que el Pacto de Estabilidad no tiene una rigidez que haga imposible que se adapte a la realidad. Nosotros creemos que la experiencia de los dos últimos años, y está claramente definido en nuestras propuestas, nos muestra precisamente que el Pacto de Estabilidad puede funcionar también en situaciones de caída de la actividad económica. El Sr. Jonckheer planteaba esta mañana esa preocupación. Yo diría que el pacto ha funcionado bien, que los estabilizadores automáticos nos han permitido utilizar una política expansiva en términos fiscales. Es cierto que no ha sido una política discrecional, pero pensamos que el pacto ha sido tan importante -en términos relativos y dada la importancia de los estabilizadores automáticos- en Europa, como pueden haber sido ciertas medidas discrecionales en los Estados Unidos. Creemos que la ventaja del sistema que proponemos es no sólo su automatismo, sino evitar problemas en el futuro, especialmente cuando tenemos que hacer frente a nuevas situaciones de recuperación en las que partimos de posiciones relativamente cómodas en términos de equilibrio presupuestario. Algunos otros temas se han planteado esta mañana y esta noche. El Sr. García-Margallo y Marfil ha hecho esta noche una referencia, en términos posiblemente próximos a él y a mí, sobre las posiciones de los dogmas y las definiciones eclesiásticas del guardián del dogma. Evidentemente, nadie pretende ser el guardián de ningún dogma, pero sí es evidente que, como Comisión, nos corresponde llevar a cabo el papel de guardián de los Tratados, lo que significa que estamos obligados a aplicar los compromisos tal como se han ido planteando. Y, en ese sentido, consideramos fundamental que el Pacto de Estabilidad siga aplicándose a todos los países en las mismas condiciones que se ha aplicado hasta ahora. Haré dos comentarios más sobre lo tratado esta mañana. El problema de la ampliación, como alguno de ustedes ha planteado, no es el objetivo de las grandes orientaciones de política económica. Hay documentos específicos que tratan de este tema y estamos trabajando en un sistema que nos permita, de forma progresiva, aproximarnos a las grandes orientaciones para, en su día, cuando la ampliación se produzca, poderlos aplicar. El segundo comentario va dirigido a la Sra. Berès: he tomado nota con interés de las referencias a las propuestas de enmienda específica y, con todo gusto, se la transmitiremos al Consejo, que es a quien corresponde en estos momentos tomar ya las decisiones sobre las grandes orientaciones de política económica, dado que ya han salido de las manos de la Comisión. En primer lugar, empezaré con el comentario sobre el informe del Sr. Trentin. Querría destacar ante todo el planteamiento innovador que tiene el informe. Por primera vez no se plantea un informe de tipo general, sino que se utiliza la técnica de proponer enmiendas a la recomendación de la Comisión. Yo diría que va en la misma línea planteada por la Sra. Berès. Es cierto que estamos todavía haciendo un ejercicio que no responde a la normativa actualmente en vigor pero, sin duda alguna, puede ser enormemente útil para evoluciones futuras de nuestro sistema de debate. De su informe me gustaría destacar una serie de elementos específicos que me han parecido de especial importancia. Haciendo un comentario previo respecto al ámbito, estoy de acuerdo con su planteamiento de una visión global, en la que aspectos como el económico, el social y el medioambiental están incluidos y, en ese sentido, me referiría también a la intervención del Sr. Blokland, que insistía en la necesidad de prestar más atención a los temas medioambientales, cuando en realidad están recogidos de forma bastante clara en las conclusiones que se adoptaron en su día sobre estos puntos. En el informe del Sr. Trentin hay dos puntos que me gustaría destacar: sus referencias a la inversión y a la cohesión económica y social. En cuanto a la inversión, ha habido varias referencias a lo largo del día y me gustaría referirme a ellas. Desde nuestro punto de vista, para que la inversión funcione, el primer elemento fundamental, que está incluido en las grandes orientaciones, es una política macroeconómica sana. Eso implica estabilidad de precios, reducción de primas de riesgo, reducción de tipos de interés, estabilizadores automáticos plenamente operativos y, en definitiva, unas mayores posibilidades, en términos de confianza, para la inversión. Sin embargo, las grandes orientaciones de política económica incluyen algunos elementos más específicos que pueden ser relevantes desde este punto de vista: mejorar la calidad de las finanzas públicas, con acumulación de capital físico y capital humano (es una referencia que se encuentra en el documento). También hablamos de desarrollar más las redes integradas y utilizarlas eficientemente, y haré algún comentario posterior refiriéndome a las indicaciones que el Sr. Goebbels ha hecho en relación con la energía, el transporte y las comunicaciones. También estamos propiciando el fomento de la inversión en conocimiento, de acuerdo con lo establecido en Lisboa y Barcelona, y consideramos que debemos invertir no sólo en personas, en educación, en formación profesional y en aprendizaje, sino que también proponemos un objetivo específico para la investigación y desarrollo hasta el 3% del PIB, que debería alcanzarse en 2010. Decía que, también, cuando analizamos las grandes orientaciones de política económica, podemos ver algunas referencias específicas, por ejemplo, en cuanto a las inversiones en grandes redes y a su posible funcionamiento de manera más eficaz. Debo recordar en este sentido que, en las redes de energía e infraestructura, la Comisión propuso en diciembre mejorar los sistemas de cofinanciación por parte del Banco Europeo de Inversiones y también propuso la posibilidad de eliminar algunos de los estrangulamientos en las transferencias de servicios de uno a otro país, tanto en la electricidad como en el gas, lo cual nos permitirá mejorar las interconexiones y, en definitiva, conseguir nuestro objetivo de intentar mejorar nuestra competencia en el sector energético para el año 2005. Algo parecido estamos haciendo en cuanto a la interoperabilidad de los ferrocarriles, todo ello con el objetivo -como decía antes- de mejorar la eficiencia de nuestro sistema. Por supuesto, es fundamental -y el Sr. Goebbels ha hecho referencia a este punto- que las inversiones sean sanas y que ello no plantee problemas de mala utilización del dinero público. La Sra. Randzio-Plath ha hecho también alguna referencia al problema de la inversión, planteando esa idea, que a mí me parece ambiciosa, de intentar conseguir un 3% de inversión pública en la Unión Europea, -ella dice- a semejanza de los Estados Unidos. Éste es un punto que, sin embargo, nosotros, como Comisión, no planteamos en términos cuantitativos, aunque sí en términos cualitativos, e insistimos en nuestras grandes orientaciones de forma suficiente como para poner de relieve la importancia de estos temas. En su informe, el Sr. Marinos incide en el Pacto de Estabilidad y Crecimiento de forma más directa y, a lo largo del debate, esta mañana y esta tarde, se han planteado algunos elementos que a mí me parecen especialmente importantes. El Sr. Marinos insiste -y no puedo menos que agradecérselo- en la importancia de mantener el Pacto de Estabilidad y Crecimiento en sus condiciones actuales. Hacía referencia a no hacer concesiones políticas especialmente a los grandes países. No ha sido nunca ésta la visión de la Comisión. La visión de la Comisión es que hay que dar un tratamiento igual a todos los Estados miembros y hemos actuado en ese sentido. Y hemos actuado incluso utilizando algunos instrumentos que han dado lugar a un cierto debate público y estoy, por supuesto, haciendo referencia a la alerta rápida o al aplicado a las situaciones de Alemania y Portugal, donde yo creo que, al final, aunque -como miembro de la Comisión he insistido más de una vez- no estamos satisfechos del procedimiento, sí lo estamos en cuanto al objetivo planteado."@es12
lpv:translated text
"Hr. formand, jeg vil forsøge at svare og komme med nogle bemærkninger om de to betænkninger og de indlæg, vi i løbet af dagen har kunnet høre her i forsamlingen. Et andet spørgsmål, som hr. Marinos rejste, og som også er blevet fremhævet af visse andre, er, om de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik og stabilitets- og vækstpagten er komplementære instrumenter eller i et vist omfang selvmodsigende. Ifølge Kommissionens synspunkt er de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik den generelle ramme, og stabilitets- og vækstpagten er det instrument, vi råder over for at gennemføre en koordinering på det specifikke område budgetunderskud. Dette er et fundamentalt punkt for at nå de to mål, vi tilstræber gennem koordineringen af den økonomiske politik, det vil sige, at skattepolitikken ikke vanskeliggør den monetære politik, og at der ikke forekommer eksternaliteter eller effekter til andre lande, som får negative virkninger. Efter vores mening er det fundamentalt at fastholde stabilitets- og vækstpagten på dens nuværende betingelser, og vi mener, at underskud er vækstens værste fjende, som erfaringen fra de seneste år har vist os. Det er derfor afgørende at have nogle sunde makroøkonomiske stillinger for at kunne forøge væksten og dermed øge beskæftigelsen. Det vil sige, at stabilitetspagten ikke er så ufleksibel, at det er umuligt at tilpasse den til virkeligheden. Vi synes også, at erfaringen fra de seneste år, og det er tydeligt beskrevet i vores forslag, netop viser os, at stabilitetspagten også kan fungere i situationer med nedgang i den økonomiske aktivitet. Hr. Jonckheer rejste denne bekymring i formiddags. Jeg synes, at pagten har fungeret godt, at de automatiske stabilisatorer har gjort det muligt for os at anvende en ekspansiv skattepolitik. Det er rigtigt, at det ikke har været en diskretionær politik, men vi synes, at pagten har været lige så vigtig - i relative tal og på grund af de automatiske stabilisatorers betydning - i Europa, som visse diskretionære foranstaltninger måske har været det i USA. Vi synes, at fordelen ved det system, vi foreslår, ikke kun er dets automatik, men at der undgås problemer i fremtiden, især når vi står over for nye opsving, hvor vi tager udgangspunkt i nogle relativt bekvemme situationer, hvad angår balance på budgettet. Andre spørgsmål, der er blevet rejst i formiddags og her til aften. Hr. García-Margallo y Marfil er her til aften kommet med en hentydning, i et ordvalg, der nok ikke ligger ham og mig fjernt, om dogmesituationen og de kirkelige definitioner på dogmets vogter. Der er naturligvis ingen, der gør krav på at være noget dogmes vogter, men det er klart, at vi som Kommission skal spille rollen som traktaternes vogter, hvilket betyder, at vi skal gennemføre de indgåede forpligtelser. Og i denne forstand synes vi, at det er afgørende, at stabilitetspagten fortsat bliver anvendt i alle landene på de samme betingelser som hidtil. Jeg vil komme med to kommentarer om det, der er blevet behandlet i formiddags. Problemet med udvidelsen, som nogle af Dem har rejst, er ikke målet med de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Der er særlige dokumenter, der behandler dette spørgsmål, og vi arbejder i et system, som gør det muligt for os gradvist at tilnærme os de overordnede retningslinjer, så vi til sin tid, når udvidelsen finder sted, kan anvende dem. Den anden kommentar er rettet til fru Berès. Jeg har med interesse noteret mig henvisningerne til det specifikke ændringsforslag, og vi vil med fornøjelse videregive det til Rådet, som det allerede i dag tilkommer at træffe beslutninger om de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, da dette ikke længere ligger i Kommissionens hænder. For det første vil jeg begynde med en bemærkning om hr. Trentins betænkning. Jeg vil gerne frem for alt understrege betænkningens nyskabende karakter. For første gang fremlægges der ikke en generel betænkning, men anvendes der en teknik med at stille ændringsforslag til Kommissionens anbefaling. Efter min mening går den i samme retning, som fru Berès har foreslået. Det er rigtigt, at vi stadigvæk er i gang med en indsats, som ikke stemmer overens med den gældende lovgivning, men som utvivlsomt kan blive særdeles nyttig for fremtidige udviklinger af vores forhandlingssystem. Jeg vil gerne understrege en række specifikke elementer i hans betænkning, som jeg synes er særlig vigtige. Som en indledende kommentar vil jeg gerne sige, at jeg er enig i hans forslag om en overordnet ramme, hvori der bl.a. er indeholdt økonomiske, sociale og miljømæssige aspekter, og i denne henseende vil jeg også henvise til hr. Bloklands indlæg, der understregede behovet for at give miljøspørgsmålene mere opmærksomhed, selv om de i virkeligheden er omtalt ret tydeligt i de konklusioner, der i sin tid blev truffet om disse punkter. I hr. Trentins betænkning er der to punkter, jeg gerne vil fremhæve, nemlig hans henvisninger til investeringer og til økonomisk og social samhørighed. Med hensyn til investeringer har der været adskillige henvisninger i løbet af dagen, som jeg gerne vil omtale. Fra vores synspunkt er det vigtigste grundlæggende element for, at en investering fungerer - og det er indeholdt i de overordnede retningslinjer - en sund makroøkonomisk politik. Dette indebærer prisstabilitet, nedsættelse af risikopræmierne, nedsættelse af rentesatserne, automatiske stabilisatorer, der kan anvendes fuldt ud, og kort sagt nogle mere investeringsvenlige forhold. De overordnede retningslinjer for den økonomiske politik indeholder dog nogle mere specifikke elementer, der kan være relevante set fra dette synspunkt, nemlig at forbedre kvaliteten af de offentlige udgifter med fysisk og menneskelig kapitalakkumulation (sådan omtales det i dokumentet). Vi taler også om at udvikle de integrerede net mere og anvende dem effektivt, og jeg vil senere komme med en kommentar og omtale de henvisninger, som hr. Goebbels er kommet med i forbindelse med energi, transport og kommunikation. Vi støtter investeringer i viden i overensstemmelse med beslutningerne fra Lissabon og Barcelona, og vi synes, at vi ikke blot skal investere i mennesker, uddannelse, erhvervsuddannelse og læring, men også komme med et specifikt mål for forskning og udvikling på op til 3% af bruttonationalproduktet, hvilket vi skal have nået i 2010. Jeg sagde også, at når vi analyserer de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, kan vi se nogle specifikke referencer, f.eks. med hensyn til investering i store net og til, at de eventuelt kan komme til at fungere mere effektivt. Jeg skal i denne forbindelse minde om, at for energi- og infrastrukturnettenes vedkommende foreslog Kommissionen i december at forbedre systemerne til samfinansiering fra Den Europæiske Investeringsbanks side, og den foreslog også at åbne mulighed for at fjerne nogle af flaskehalsene i overførslen af tjenesteydelser fra et land til et andet, såvel for elektricitet som for gas, hvilket gør det muligt for os at forbedre samkøringslinjerne og kort sagt nå vores mål om at forsøge at forbedre vores konkurrenceevne inden for energisektoren i 2005. Vi er i gang med noget lignende for jernbanernes interoperabilitet, alt sammen med det tidligere nævnte formål at forbedre effektiviteten i vores system. Det er naturligvis fundamentalt - og hr. Goebbels henviste til dette punkt - at investeringerne er sunde, og at de ikke skaber problemer med dårlig udnyttelse af de offentlige midler. Fru Randzio-Plath er også kommet med en henvisning til investeringsproblemet og har rejst et efter min mening ambitiøst forslag om at forsøge at nå op på en offentlig investering på 3% i EU i lighed med - siger hun - USA. Dette er dog et punkt, som vi, som Kommission, ikke har sat os kvantitativt, men dog kvalitativt, og vi understreger dette meget i vores overordnede retningslinjer, hvor vi fokuserer på disse spørgsmåls betydning. I sin betænkning kommer hr. Marinos mere direkte ind på stabilitets- og vækstpagten, og under forhandlingen i formiddags og her i eftermiddag er der blevet diskuteret nogle forhold, jeg synes er særdeles vigtige. Hr. Marinos understreger - og det kan jeg kun takke ham for - betydningen af at fastholde stabilitets- og vækstpagten på dens nuværende betingelser. Han nævnte, at man ikke skulle give politiske indrømmelser til især de store lande. Det har aldrig været denne Kommissions vision. Kommissionens vision er, at alle medlemsstaterne bliver behandlet lige, og vi har optrådt i overensstemmelse hermed. Og vi har endda anvendt nogle instrumenter, der har givet anledning til en vis offentlig debat, og jeg tænker naturligvis på den tidlige varsling eller der er anvendt for situationerne i Tyskland og Portugal, og jeg tror, at vi til syvende og sidst, selv om - som medlem af Kommissionen har jeg gentaget det mere end én gang - vi ikke er tilfredse med proceduren, dog er tilfredse med det fastsatte mål."@da1
"Herr Präsident, ich will versuchen, Antworten zu geben, und einige Bemerkungen zu beiden Berichten und zu den im Laufe des Tages in diesem Hohen Haus vernommenen Redebeiträgen machen. Ein zweiter Punkt, der von Herrn Marinos angesprochen wurde und den auch einige Redner hervorgehoben haben, ist die Frage, ob die Grundzüge der Wirtschaftspolitik und der Stabilitäts- und Wachstumspakt sich ergänzende oder in gewissem Maße sich widersprechende Instrumente sind. Aus der Sicht der Kommission sind die Grundzüge der Wirtschaftspolitik der allgemeine Rahmen, und der Stabilitäts- und Wachstumspakt ist das Instrument, über das wir verfügen, um eine Koordinierung in dem spezifischen Bereich des Haushaltsdefizits vorzunehmen. Dies ist ein grundlegender Punkt, um die beiden Ziele zu erreichen, die wir durch die Koordinierung der Wirtschaftspolitik anstreben: dass die Steuerpolitik nicht die Währungspolitik behindert und dass keine externen oder Effekte mit negativen Auswirkungen auf andere Länder entstehen. Unserer Meinung nach ist es von grundlegender Bedeutung, den Stabilitäts- und Wachstumspakt in seiner gegenwärtigen Form beizubehalten, und wir sind der Ansicht, dass die Defizite der schlimmste Feind des Wachstums sind, wie es uns die Erfahrungen der letzten Jahre gezeigt haben. Daher ist es entscheidend, über gesunde makroökonomische Positionen zu verfügen, um das Wachstum und in der Folge die Beschäftigung zu erhöhen. Dies bedeutet, dass der Stabilitätspakt nicht etwas Starres ist, das eine Anpassung an die Realität unmöglich macht. Wir glauben, dass uns gerade die Erfahrungen der beiden letzten Jahre zeigen, und dies geht aus unseren Vorschlägen klar hervor, dass der Stabilitätspakt auch in Situationen des Abschwungs der Wirtschaftstätigkeit funktionieren kann. Herr Jonckheer brachte heute Vormittag diese Sorge zum Ausdruck. Ich würde sagen, dass der Pakt gut funktioniert hat, dass die automatischen Stabilisatoren uns erlaubt haben, eine in steuerlicher Hinsicht expansive Politik zu betreiben. Es stimmt, dass es keine diskretionäre Politik gewesen ist, aber wir denken, dass der Pakt in Europa – relativ gesehen und aufgrund der Bedeutung der automatischen Stabilisatoren – so wichtig ist, wie es vielleicht bestimmte diskretionäre Maßnahmen in den USA sind. Unserer Ansicht nach besteht der Vorteil des von uns vorgeschlagenen Systems nicht nur in seinem Automatismus, sondern auch in der Vermeidung von künftigen Problemen, besonders wenn wir uns neuen Situationen der wirtschaftlichen Erholung stellen müssen, in denen wir von relativ bequemen Positionen in Bezug auf das Haushaltsgleichgewicht ausgehen. Einige weitere Themen wurden heute Vormittag und heute Abend angesprochen. Herr García-Margallo y Marfil ist heute Abend in einer möglicherweise für ihn und für mich üblichen Form auf die Positionen der Dogmen und die kirchlichen Definitionen des Hüters des Dogmas eingegangen. Natürlich will niemand Hüter irgendeines Dogmas sein, aber es ist sehr wohl klar, dass uns als Kommission die Rolle der Hüterin der Verträge zukommt, was bedeutet, dass wir verpflichtet sind, die Dinge so anzuwenden, wie sie festgelegt worden sind. Und in diesem Sinne halten wir es für grundlegend, dass der Stabilitätspakt weiterhin auf alle Länder zu denselben Bedingungen wie bisher angewendet wird. Ich möchte zwei weitere Bemerkungen zu den heute Vormittag behandelten Fragen machen. Das Problem der Erweiterung, wie jemand von Ihnen sagte, ist nicht Gegenstand der Grundzüge der Wirtschaftspolitik. Es gibt spezifische Dokumente, die dieses Thema behandeln, und wir arbeiten an einem System, das es uns gestattet, uns schrittweise an die Grundzüge anzunähern, damit wir sie zum gegebenen Zeitpunkt, wenn die Erweiterung erfolgt, anwenden können. Die zweite Bemerkung ist an Frau Berès gerichtet: Ich habe mit Interesse Ihre Gedanken zu den spezifischen Änderungsvorschlägen zur Kenntnis genommen, und wir werden sie sehr gern dem Rat übermitteln, denn ihm obliegt es jetzt bereits, die Beschlüsse über die Grundzüge der Wirtschaftspolitik zu fassen, da sie den Zuständigkeitsbereich der Kommission schon verlassen haben. Zunächst möchte ich mit dem Kommentar zum Bericht von Herrn Trentin beginnen. Dabei will ich vor allem das innovative Konzept des Berichts hervorheben. Zum ersten Mal wird nicht ein Bericht allgemeiner Art vorgestellt, sondern es wird die Technik des Vorschlags von Änderungsanträgen zur Empfehlung der Kommission angewendet. Ich würde sagen, das geht in dieselbe Richtung wie der Vorschlag von Frau Berès. Es stimmt wohl, dass wir noch eine Übung durchführen, die nicht der gegenwärtig in Kraft befindlichen Regelung entspricht, aber sie kann zweifellos sehr nützlich für künftige Entwicklungen unseres Systems der Aussprachen sein. Aus seinem Bericht möchte ich eine Reihe spezifischer Elemente hervorheben, die mir besonders wichtig erscheinen. Um vorab eine Bemerkung zum Anwendungsbereich zu machen: Ich teile seine globale Sichtweise, in die er solche Aspekte wie Wirtschaft, soziale Angelegenheiten und Umweltfragen einbezieht, und in diesem Zusammenhang würde ich auch gern den Beitrag von Herrn Blokland erwähnen, der die Notwendigkeit hervorhob, den Umweltthemen mehr Beachtung zu schenken, die doch eigentlich ziemlich eindeutig in den seinerzeit zu diesen Punkten angenommenen Schlussfolgerungen erfasst sind. Aus dem Bericht von Herrn Trentin will ich zwei Punkte herausstellen: seine Verweise auf die Investitionen und den wirtschaftlichen und sozialen Zusammenhalt. Was die Investitionen anbelangt, so wurden sie im Laufe des Tages mehrfach angesprochen, und ich würde gern auf sie eingehen. Aus unserer Sicht ist das erste in den Grundzügen der Wirtschaftspolitik enthaltene grundlegende Element für das Funktionieren der Investitionen eine gesunde makroökonomische Politik. Das schließt Preisstabilität, Reduzierung von Risikoprämien, Verringerung von Zinssätzen, voll einsatzfähige automatische Stabilisatoren und insgesamt größere Möglichkeiten im Hinblick auf das Vertrauen in die Investitionen ein. Die Grundzüge der Wirtschaftspolitik beinhalten jedoch auch einige spezifischere Elemente, die aus dieser Sicht relevant sein können: Verbesserung der Qualität der öffentlichen Finanzen mit Bildung von Sachkapital und Humankapital (das ist ein im Dokument enthaltener Hinweis). Wir sprechen auch von der stärkeren Entwicklung der integrierten Netzwerke und ihres wirksameren Einsatzes, und ich werde später noch eine Bemerkung zu den Darlegungen von Herrn Goebbels in Bezug auf die Energie, den Verkehr und die Kommunikation machen. Wir treiben im Einklang mit den Festlegungen von Lissabon und Barcelona auch die Förderung der Investitionen in Wissen voran und sind der Ansicht, dass wir nicht nur in Menschen, in Bildung, Berufsausbildung und Lehre investieren müssen, sondern wir schlagen auch ein spezifisches Ziel für die Forschung und Entwicklung von bis zu 3 % des BIP vor, das im Jahr 2010 erreicht werden sollte. Ich sagte, dass wir bei der Analyse der Grundzüge der Wirtschaftspolitik auch einige spezifische Bezugspunkte, zum Beispiel zu den Investitionen in große Netzwerke und ihr mögliches wirksameres Funktionieren erkennen können. Ich muss in diesem Zusammenhang daran erinnern, dass die Kommission im Dezember bei den Energie- und Infrastrukturnetzen vorgeschlagen hat, die Kofinanzierungssysteme seitens der Europäischen Investitionsbank zu verbessern, und auch die Möglichkeit anregte, einige Engpässe in den grenzüberschreitenden Lieferungen sowohl bei der Elektroenergie als auch beim Gas zu beseitigen, was es uns erlauben würde, die Verbindungsleitungen zu verbessern und letztendlich unser Ziel zu erreichen, unseren Wettbewerb im Energiebereich bis zum Jahr 2005 zu vervollkommnen. Etwas Ähnliches tun wir in Bezug auf die Interoperabilität der Eisenbahn, und zwar immer mit dem Ziel – wie ich vorhin sagte –, die Leistungsfähigkeit unseres Systems zu verbessern. Natürlich ist es entscheidend – und Herr Goebbels hat diesen Punkt angesprochen –, dass es sich um gesunde Investitionen handelt und öffentliche Gelder nicht falsch verwendet werden. Auch Frau Randzio-Plath hat das Problem der Investitionen angesprochen und dabei diesen mir sehr ehrgeizig erscheinenden Gedanken geäußert, man sollte versuchen, in der Europäischen Union – sie sagt, wie in den USA – öffentliche Investitionen in Höhe von 3 % zu erreichen. Dies sehen wir als Kommission allerdings nicht quantitativ, sondern vielmehr qualitativ. Wir verleihen dem in unseren Grundzügen gebührenden Nachdruck, um die Bedeutung dieser Fragen hervorzuheben. Herr Marinos geht in seinem Bericht in direkterer Weise auf den Stabilitäts- und Wachstumspakt ein, und im Laufe der Aussprache heute Vormittag und Nachmittag sind einige Elemente angesprochen worden, die mir besonders wichtig erscheinen. Herr Marinos betont die Wichtigkeit – und ich muss ihm dafür danken –, den Stabilitäts- und Wachstumspakt in seiner gegenwärtigen Form beizubehalten. Er meinte, man solle speziell gegenüber den großen Ländern keine politischen Zugeständnisse machen. Dies ist niemals die Sicht der Kommission gewesen. In der Sicht der Kommission sollte allen Mitgliedstaaten die gleiche Behandlung zuteil werden, und so sind wir vorgegangen. Wir haben sogar einige Instrumente angewendet, die eine gewisse öffentliche Debatte ausgelöst haben; ich spreche natürlich von der Frühwarnung oder die wir auf die Situation in Deutschland und Portugal angewendet haben, wobei wir letztendlich nicht mit dem Verfahren – das habe ich als Kommissionsmitglied mehr als einmal betont –, aber mit der Zielsetzung zufrieden sein dürften."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, θα προσπαθήσω να απαντήσω και να κάνω ορισμένα σχόλια και στις δύο εκθέσεις και στις παρεμβάσεις που μπορέσαμε να ακούσουμε κατά τη διάρκεια της ημέρας σε αυτήν τη Συνέλευση. Το δεύτερο σημείο που έθεσε ο κ. Μαρίνος, και που επίσης επισημάνθηκε από ορισμένους άλλους, είναι αν οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής και το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης είναι συμπληρωματικά μέσα ή, σε κάποιο βαθμό, αντιφατικά. Από την άποψη της Επιτροπής, οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής είναι ένα γενικό πλαίσιο και το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης είναι το μέσο που διαθέτουμε για να φέρουμε σε πέρας έναν συντονισμό στο συγκεκριμένο πεδίο του δημοσιονομικού ελλείμματος. Αυτό είναι ένα βασικό σημείο για να πετύχουμε τους δύο στόχους που επιδιώκουμε μέσω του συντονισμού της οικονομικής πολιτικής: η φορολογική πολιτική να μην παρακωλύει τη νομισματική πολιτική και να μην παρατηρούνται επεμβάσεις εξωτερικών παραγόντων ή φαινόμενα σε άλλες χώρες που έχουν αρνητικές επιπτώσεις. Κατά τη γνώμη μας, είναι σημαντικό να διατηρηθεί το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης με τις τωρινές του προϋποθέσεις και πιστεύουμε ότι τα ελλείμματα είναι ο χειρότερος εχθρός της ανάπτυξης, όπως μας απέδειξε η εμπειρία των τελευταίων χρόνων. Επομένως, είναι βασικό να υπολογίζουμε σε υγιείς μακροοικονομικές θέσεις για να μπορέσουμε να αυξήσουμε την ανάπτυξη και, κατά συνέπεια, την απασχόληση. Αυτό σημαίνει ότι το Σύμφωνο Σταθερότητας δεν έχει μία ακαμψία που καθιστά αδύνατη την προσαρμογή του στην πραγματικότητα. Εμείς πιστεύουμε ότι η εμπειρία των δύο τελευταίων χρόνων, και αυτό είναι ξεκάθαρο στις προτάσεις μας, μας δείχνει ακριβώς ότι το Σύμφωνο Σταθερότητας μπορεί να λειτουργήσει, επίσης, σε καταστάσεις ύφεσης της οικονομικής δραστηριότητας. Ο κ. Jonckheer έθετε σήμερα το πρωί αυτήν την ανησυχία. Εγώ θα έλεγα ότι το σύμφωνο έχει λειτουργήσει καλά, ότι οι αυτόματοι σταθεροποιητές μάς επέτρεψαν να εφαρμόσουμε μία επεκτατική πολιτική σε φορολογικά θέματα. Είναι αλήθεια ότι δεν ήταν μία διακριτική πολιτική, αλλά πιστεύουμε ότι το σύμφωνο είναι τόσο σημαντικό – σε σχετικούς όρους και δεδομένης της σημασίας των αυτόματων σταθεροποιητών – στην Ευρώπη, όπως ενδέχεται να ήταν ορισμένα διακριτικά μέτρα στις Ηνωμένες Πολιτείες. Πιστεύουμε ότι το πλεονέκτημα του συστήματος που προτείνουμε είναι όχι μόνο ο αυτοματισμός του, αλλά και η αποφυγή προβλημάτων στο μέλλον, ιδιαίτερα όταν πρέπει να αντιμετωπίσουμε νέες καταστάσεις ανάκαμψης στις οποίες ξεκινάμε από σχετικά άνετες θέσεις όσον αφορά τη δημοσιονομική ισορροπία. Ορισμένα άλλα θέματα που τέθηκαν σήμερα το πρωί και αυτό το βράδυ. Ο κ. García-Margallo y Marfil αναφέρθηκε σήμερα το βράδυ, με όρους πιθανόν οικείους σε εκείνον και σε εμένα, στις θέσεις των δογμάτων και στους εκκλησιαστικούς ορισμούς του προστάτη του δόγματος. Προφανώς, κανείς δεν φιλοδοξεί να είναι προστάτης κανενός δόγματος, αλλά είναι προφανές ότι, ως Επιτροπή, μας ανατίθεται η εκπλήρωση του ρόλου του θεματοφύλακα των συνθηκών, πράγμα που σημαίνει ότι είμαστε υποχρεωμένοι να εφαρμόζουμε τις δεσμεύσεις όπως αυτές τέθηκαν. Και από αυτήν την άποψη, θεωρούμε θεμελιώδες να συνεχίσει το Σύμφωνο Σταθερότητας να εφαρμόζεται σε όλες τις χώρες με τις ίδιες προϋποθέσεις που εφαρμοζόταν ως τώρα. Θα κάνω δύο ακόμη σχόλια σχετικά με τα όσα συζητήθηκαν σήμερα το πρωί. Το πρόβλημα της διεύρυνσης, όπως ανέφερε κάποιος από σας, δεν είναι ο στόχος των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής. Υπάρχουν συγκεκριμένα έγγραφα που χειρίζονται αυτό το θέμα και εργαζόμαστε σε ένα σύστημα που μας επιτρέπει να προσεγγίσουμε προοδευτικά τους γενικούς προσανατολισμούς, ώστε όταν λάβει χώρα η διεύρυνση να μπορούμε να τους εφαρμόσουμε. Το δεύτερο σχόλιό μου απευθύνεται στην κ. Berès: σημείωσα με ενδιαφέρον τις αναφορές στις προτάσεις της συγκεκριμένης τροπολογίας, και με μεγάλη ευχαρίστηση θα τη διαβιβάσουμε στο Συμβούλιο, το οποίο έχει την αρμοδιότητα αυτήν τη στιγμή να λαμβάνει τις αποφάσεις σχετικά με τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής, δεδομένου ότι έχουν φύγει από τα χέρια της Επιτροπής. Καταρχάς, θα ξεκινήσω με το σχόλιο σχετικά με την έκθεση του κ. Trentin. Θα ήθελα να επισημάνω πρώτα απ’ όλα την καινοτόμα παρουσίαση της έκθεσης. Για πρώτη φορά μια έκθεση δεν παρουσιάζεται με γενική μορφή, αλλά χρησιμοποιεί την τεχνική προτάσεων τροπολογιών στη σύσταση της Επιτροπής. Θα έλεγα ότι ακολουθεί τη γραμμή που ξεκίνησε η κ. Berès. Είναι αλήθεια ότι πρόκειται για ένα οικονομικό έτος που δεν ανταποκρίνεται στη νομοθεσία που είναι επί του παρόντος σε ισχύ αλλά που, αναμφίβολα, μπορεί να είναι εξαιρετικά χρήσιμο για μελλοντικές εξελίξεις του συστήματος συζήτησης. Από την έκθεση θα ήθελα να ξεχωρίσω μία σειρά συγκεκριμένων στοιχείων που μου φαίνονται ιδιαίτερης σημασίας. Κάνοντας ένα πρότερο σχόλιο σχετικά με τον τομέα αυτόν, συμφωνώ με τη προσέγγιση μίας συνολικής θεώρησης, στην οποία συμπεριλαμβάνονται πτυχές όπως η οικονομική, η κοινωνική και η περιβαλλοντική και, από αυτήν την άποψη, θα αναφερόμουν επίσης στην παρέμβαση του κ. Blokland, που επέμενε στην αναγκαιότητα να δοθεί περισσότερη προσοχή στα περιβαλλοντικά θέματα, όταν στην πραγματικότητα περιλαμβάνονται με αρκετή σαφήνεια στα συμπεράσματα που έχουν υιοθετηθεί σχετικά με αυτά τα σημεία. Στην έκθεση του κ. Trentin υπάρχουν δύο σημεία που θα ήθελα να επισημάνω: οι αναφορές του στις επενδύσεις και στην οικονομική και κοινωνική συνοχή. Όσον αφορά τις επενδύσεις, έγιναν διάφορες αναφορές κατά τη διάρκεια της ημέρας και θα ήθελα να αναφερθώ σε αυτές. Κατά τη δική μας άποψη, για να λειτουργήσει μία επένδυση, το πρώτο βασικό στοιχείο, που συμπεριλαμβάνεται στους γενικούς προσανατολισμούς, είναι μία υγιής μακροοικονομική πολιτική. Αυτό προϋποθέτει σταθερότητα τιμών, μείωση των ασφαλίστρων, μείωση των επιτοκίων, πλήρως λειτουργικούς αυτόματους σταθεροποιητές και, τελικά, μεγαλύτερες προοπτικές, όσον αφορά την εμπιστοσύνη, για τις επενδύσεις. Ωστόσο, οι γενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής περιλαμβάνουν ορισμένα πολύ πιο συγκεκριμένα στοιχεία που ενδέχεται να είναι σημαντικά από αυτήν την άποψη: βελτίωση της ποιότητας των δημόσιων οικονομικών, με συγκέντρωση του φυσικού κεφαλαίου και του ανθρώπινου κεφαλαίου (είναι μία αναφορά που απαντάται στο κείμενο). Επίσης, μιλάμε για τη μεγαλύτερη ανάπτυξη των ολοκληρωμένων δικτύων και την αποτελεσματική χρησιμοποίησή τους, και θα κάνω ένα μεταγενέστερο σχόλιο αναφερόμενος στις υποδείξεις που έκανε ο κ. Goebbels σε σχέση με την ενέργεια, τις μεταφορές και τις τηλεπικοινωνίες. Επίσης, ευνοούμε την προώθηση της επένδυσης στη γνώση, σύμφωνα με όσα καθιερώθηκαν στη Λισαβόνα και τη Βαρκελώνη, και θεωρούμε ότι πρέπει να επενδύουμε όχι μόνο σε άτομα, στην εκπαίδευση, στην επαγγελματική κατάρτιση και στη μάθηση, αλλά επίσης προτείνουμε έναν συγκεκριμένο στόχο για την έρευνα και την ανάπτυξη μέχρι το 3% του ΑΕγχΠ, που θα πρέπει να επιτευχθεί μέχρι το 2010. Έλεγα, επίσης, ότι όταν αναλύουμε τους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής, μπορούμε να δούμε ορισμένες συγκεκριμένες αναφορές, για παράδειγμα, όσον αφορά τις επενδύσεις σε μεγάλα δίκτυα και την πιθανότητα πιο αποτελεσματικής λειτουργίας τους. Πρέπει να υπενθυμίσω από αυτήν την άποψη ότι, για τα δίκτυα ενέργειας και υποδομών, η Επιτροπή πρότεινε τον Δεκέμβριο τη βελτίωση των συστημάτων συγχρηματοδότησης από την πλευρά της Ευρωπαϊκής Τράπεζας Επενδύσεων και, επίσης, πρότεινε την πιθανότητα εξάλειψης των περιορισμών στην μεταφορές υπηρεσιών από τη μία χώρα στην άλλη, τόσο στην ηλεκτρική ενέργεια όσο και στο φυσικό αέριο, πράγμα το οποίο θα μας επιτρέψει να βελτιώσουμε τις διασυνδέσεις και, τελικά, να πετύχουμε τον στόχο μας της προσπάθειας βελτίωσης της ανταγωνιστικότητάς μας στον ενεργειακό τομέα για το έτος 2005. Κάτι ανάλογο κάνουμε όσον αφορά τη διαλειτουργικότητα των σιδηροδρόμων, όλα αυτά με τον στόχο – όπως έλεγα προηγουμένως – της βελτίωσης της αποτελεσματικότητας του συστήματός μας. Ασφαλώς, είναι θεμελιώδες – και ο κ. Goebbels αναφέρθηκε σε αυτό το σημείο – οι επενδύσεις να είναι υγιείς και να μην τίθενται προβλήματα κακής χρήσης του δημόσιου χρήματος. Η κ. Randzio-Plath αναφέρθηκε επίσης στο πρόβλημα των επενδύσεων, προτείνοντας αυτήν την ιδέα, που προσωπικά μου φαίνεται φιλόδοξη, να προσπαθήσουμε να πετύχουμε ένα ποσοστό 3% δημόσιων επενδύσεων στην Ευρωπαϊκή Ένωση – υποστηρίζει – όπως και στις Ηνωμένες Πολιτείες. Αυτό είναι ένα σημείο, ωστόσο, που εμείς, ως Επιτροπή, δεν θέτουμε με ποσοτικούς όρους, αλλά με ποιοτικούς, και επιμένουμε στους γενικούς προσανατολισμούς μας για να τονίσουμε τη σημασία αυτών των θεμάτων. Στην έκθεσή του, ο κ. Μαρίνος αναφέρεται στο Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης με πιο άμεσο τρόπο και, κατά τη διάρκεια της συζήτησης σήμερα το πρωί και αυτό το απόγευμα, τέθηκαν ορισμένα στοιχεία που προσωπικά θεωρώ ιδιαίτερα σημαντικά. Ο κ. Μαρίνος επιμένει – και δεν μπορώ παρά να τον ευχαριστήσω γι’ αυτό – στη σημασία να διατηρηθεί το Σύμφωνο Σταθερότητας και Ανάπτυξης με τις τωρινές του προϋποθέσεις. Αναφέρει ότι δεν πρέπει να γίνουν πολιτικές παραχωρήσεις ιδιαίτερα στις μεγάλες χώρες. Δεν ήταν ποτέ αυτή η πρόθεση της Επιτροπής. Το όραμα της Επιτροπής είναι να υπάρχει ίση μεταχείριση όλων των κρατών μελών και έχουμε ενεργήσει προς αυτήν την κατεύθυνση. Και μάλιστα, χρησιμοποιώντας ορισμένα μέσα που έδωσαν τροφή για μία δημόσια συζήτηση και αναφέρομαι, ασφαλώς, στην έγκαιρη προειδοποίηση ή που εφαρμόστηκε στις περιπτώσεις της Γερμανίας και της Πορτογαλίας, όπου πιστεύω ότι, τελικά, αν και – ως μέλος της Επιτροπής το έχω επαναλάβει πολλές φορές – δεν είμαστε ευχαριστημένοι από τη διαδικασία, είμαστε ευχαριστημένοι όσον αφορά τον στόχο που τέθηκε."@el8,8
"Mr President, I shall try to reply and make some comments on both reports, as well as the speeches we have heard today in Parliament. A second issue raised by Mr Marinos, which was also highlighted by some other speakers, is whether the broad economic policy guidelines and the Stability and Growth Pact are complementary or, to some extent, contradictory instruments. From the Commission’s point of view, the broad economic policy guidelines are the general framework and the Stability and Growth Pact the instrument we have with which to implement coordination in the specific field of budget deficit. These are very important for us to be able to achieve our two objectives through the coordination of economic policy: that fiscal policy should not hinder monetary policy and cause no externalities or spin off effects that would have negative effects on other countries. In our opinion, it is vital that we should maintain the Stability and Growth Pact in its current form and we believe that deficits are growth’s worst enemy, as experience has taught us over the last few years. Therefore, we must have sound macroeconomic policies to be able to increase growth and, consequently, to increase employment. This means that the Stability Pact should not be so rigid that it cannot be adapted to match new situations. We believe that the experience gained over the past two years, clearly set out in our proposals, proves that the Stability Pact can also function in situations of economic slowdown. Mr Jonckheer expressed this concern this morning. I would say that the pact has worked well, that the automatic stabilisers have allowed us to adopt an expansionary fiscal stance. It is true that this has not been a discretionary policy, but we believe that the Pact has been as important – in relative terms and given the importance of automatic stabilisers – in Europe, as certain discretionary policies may have been in the United States. We believe that the advantage of our proposed system is not only its automatic operation, but also its capacity to avoid potential problems in future, especially when we have to deal with new situations of economic recovery in which we start from relatively comfortable positions in terms of budgetary balance. Some other issues were raised this morning and this afternoon. Mr García-Margallo y Marfil this evening referred, in terms possibly close to his and my own, to the situation of dogmas and ecclesiastic definitions of the guardian of the dogma. Obviously, no one is claiming to be the guardian of any dogma, but it is clear that, as the Commission, we have the role of guardian of the Treaties, which means that we are obliged to apply the commitments as proposed. In this regard, we think that it is vitally important that the Stability Pact continues to be applied to all countries under the same conditions it has been applied up to now. I have two further comments on what was said this morning. The issue of enlargement, as some of you have suggested, is not the objective of the broad economic policy guidelines. There are specific documents that deal with this issue and we are working on a system that allows us gradually to come closer to the broad guidelines so that we can apply them after enlargement has taken place. My second comment is directed to Mrs Berès. I have noted with great interest the references to the proposals for specific amendments and we will gratefully pass these on to the Council, which is now responsible for taking decisions on broad economic policy guidelines, given that this function is now out of the Commission’s hands. I shall start with a comment on Mr Trentin’s report. Firstly, I would like to highlight its innovative approach. For the first time, a report has been presented that is not purely of a general nature, but which employs the technique of tabling amendments to the Commission’s recommendation. This appears to follow the line suggested by Mrs Berès. All the same, it is clear that the work we are currently doing has no bearing on the legislation currently in force, but it could be of enormous use in future developments in our debating system. I would like to highlight a series of specific points from the Trentin report that I consider to be important. As an initial comment with regard to this issue, I agree with the rapporteur’s call for a global approach, which includes economic, social and environmental aspects amongst others, and, whilst we are on this subject, I would also like to refer to Mr Blokland’s speech, in which he emphasised the need to devote more attention to environmental issues, when these are in fact fairly clearly defined in the conclusions adopted at the time on these points. There are two points I would like to highlight from Mr Trentin’s report – investment, and social and economic cohesion. There have been various references made all day with regard to investment which I should like to discuss. In our view, the most important factor in investment working – and this is included in the broad economic policy guidelines – is a sound macroeconomic policy. This means price stability, reduction of risk premiums, reduction of interest rates, fully operative automatic stabilisers and, in short, better investment opportunities in terms of investor confidence. However, the broad economic policy guidelines include some more specific aspects that can be relevant from this point of view: to improve the quality of public finances, with accumulation of physical and human capital referred to in the document. We also talk about the further development of integrated networks and how they can be used efficiently. I shall make another comment on Mr Goebbels’ suggestions on energy, transport and communications later. We also favour the promotion of investment in knowledge, in line with what was laid down in Lisbon and Barcelona, and we believe that we should not only invest in people, in education, in professional training and in apprenticeships, but also that we should propose a specific objective for research and development of up to 3% of GDP, a figure that should be reached by 2010. I also said that when we analyse the broad economic policy guidelines, we can see some specific references to investments in large networks and the possibility of more efficient functioning, for example. Whilst we are on this subject, and with regard to energy networks and infrastructure, I should point out that in December the Commission proposed to improve the European Investment Bank cofinancing systems and also the possibility of eliminating some of the bottlenecks in service transfers from one country to another, in both electricity and gas, which will allow us to improve interconnections and, in short, to reach our objective to improve our competitiveness in the energy sector for the year 2005. We are doing something very similar with regard to the interoperability of railways, with the objective – as I said before – of improving the efficiency of our system. Therefore, it is highly important – and Mr Goebbels made a reference to this point – that investments should be sound and should not cause problems related to the poor use of public money. Mrs Randzio-Plath also referred to the problem of investment, suggesting the idea, which to me seems ambitious, to try to achieve an EU public investment level of 3%, the same as the United States, according to her. This is a point that we as the Commission, however, do not see in quantitative, but in qualitative terms, and we focus on our broad economic policy guidelines to highlight the importance of these issues. In his report, Mr Marinos emphasises the importance of the Stability and Growth Pact more directly and, throughout the debate this morning and afternoon, there have been some proposals that seem important. Mr Marinos focuses – and I can only thank him for this – on the importance of maintaining the Stability and Growth Pact in its present form. He mentioned not making political concessions, particularly to large Member States. This has never been the Commission’s vision, which is, in fact, that we should give equal treatment to all Member States, and we have always acted with this in mind. Our actions have even included the use of certain instruments that have sparked a certain amount of public debate. I am, of course, referring to the early warning system applied in Germany and Portugal, where I feel that, although we are not happy with the procedure – and as a member of the Commission I have stated this on more than one occasion – we are satisfied with the proposed objective."@en3
"Arvoisa puhemies, aion antaa vastauksen ja esittää muutamia huomioita kummastakin mietinnöstä ja puheenvuoroista, joita olemme päivän mittaan voineet kuulla parlamentissa. Toinen seikka, jonka esittelijä Marinos otti puheeksi ja joka nostettiin esille myös muissa puheenvuoroissa, koskee sitä, ovatko talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja vakaus- ja kasvusopimus täydentäviä vai jossakin määrin vastakkaisia välineitä. Komission näkökulmasta talouspolitiikan laajat suuntaviivat ovat yleinen kehys, ja vakaus- ja kasvusopimus on käytettävissämme oleva väline, jonka avulla voimme harjoittaa yhteensovittamista julkisen talouden vajeen alalla. Tämä on olennainen seikka, jotta voimme saavuttaa talouspolitiikan yhteensovittamisen kaksi tavoitetta: pyrimme siihen, ettei finanssipolitiikka rajoittaisi rahapolitiikkaa ja ettei muihin maihin kohdistuisi ulkois- tai heijastusvaikutuksia, joista on kielteisiä seurauksia. Mielestämme on tärkeää säilyttää vakaus- ja kasvusopimus nykyisessä muodossaan, ja katsomme, että alijäämät ovat kasvun pahin vihollinen, kuten viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet. Terve makrotaloudellinen tilanne on siis välttämätön kasvun ja vastaavasti myös työllisyyden lisäämiseksi. Tämä tarkoittaa, että vakaussopimus ei ole niin jäykkä, etteikö sitä voitaisi mukauttaa todellisuuteen. Kahden viime vuoden aikana saadut kokemukset – ja tämä näkyy selvästi ehdotuksissamme – osoittavat mielestämme selvästi, että vakaussopimus voi toimia myös tilanteissa, joissa talouden toimeliaisuus on hidastunut. Jäsen Jonckheer otti aamulla esille tämän huolen. Sanoisin, että vakaussopimus on toiminut hyvin ja että olemme automaattisten vakauttajien ansiosta voineet harjoittaa kasvuhakuista finanssipolitiikkaa. Pitää paikkansa, ettei politiikka ole ollut harkinnanvaraista, mutta sopimus on mielestämme ollut Euroopassa – suhteellisesti ja automaattisten vakauttajien merkityksen takia – yhtä tärkeä kuin tietyt harkinnanvaraiset toimenpiteet ovat saattaneet olla Yhdysvalloissa. Uskomme, että ehdottamamme järjestelmän etuna on paitsi sen automaattisuus myös tulevien ongelmien välttäminen etenkin silloin, kun meidän on jälleen elvytettävä taloutta tilanteessa, jossa julkisen talouden rahoitusaseman tasapaino on suhteellisen tyydyttävä. Tänä aamuna ja iltana on otettu puheeksi muitakin aiheita. Jäsen García-Margallo y Marfil viittasi tänä iltana – mahdollisesti sellaisin sanakääntein, joita itsekin olisin voinut käyttää – uskonkappaleisiin ja uskonkappaleen valvojan kirkollisiin määritelmiin. Kukaan ei toki pyri olemaan minkään uskonkappaleen valvoja, mutta on selvää, että komission tehtävänä on valvoa perussopimuksia, mikä tarkoittaa, että meidän on sovellettava tehtyjä sitoumuksia. Tältä osin pidämme olennaisena, että vakaussopimusta sovelletaan edelleen kaikkiin maihin siten kuin sitä on tähänkin asti sovellettu. Esitän vielä kaksi huomiota tänä aamuna käsitellyistä asioista. Kuten jotkut teistä ovat todenneet, laajentumista koskeva ongelma ei ole talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tavoite. Tätä aihetta käsitellään muissa asiakirjoissa, ja työstämme parhaillaan sellaista järjestelmää, että voisimme vähitellen lähentyä laajoja suuntaviivoja ja soveltaa niitä aikanaan laajentumisen jälkeen. Toinen huomio on suunnattu jäsen Berèsille: panin kiinnostuneena merkille erityistä tarkistusta koskevat ehdotukset, ja välitämme ne erittäin mielellämme neuvostolle, jonka on tässä vaiheessa päätettävä talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista, sillä ne eivät enää ole komission käsissä. Luonnehdin ensiksi Trentinin mietintöä. Haluaisin nostaa esille ennen kaikkea mietinnön innovatiivisen otteen. Ensimmäistä kertaa mietintö ei ole yleisluonteinen, vaan siinä on käytetty sellaista tekniikkaa, että komission suositukseen on esitetty tarkistuksia. Sanoisin, että se on samansuuntainen kuin jäsen Berèsin ehdotus. Pitää paikkansa, että tällainen toimenpide ei vielä vastaa nykyisin voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta siitä voi epäilemättä olla paljon hyötyä asioiden käsittelyn tulevan kehityksen kannalta. Haluaisin nostaa mietinnöstä esille useita seikkoja, jotka olivat mielestäni erityisen tärkeitä. Luonnehtisin asiaa siten, että puollan ehdotusta kattavasta näkemyksestä, joka sisältää muun muassa taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat; viittaisin tältä osin myös jäsen Bloklandin puheenvuoroon, jonka mukaan ympäristöasioihin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, vaikka tosiasiassa ne on mainittu varsin selkeästi päätelmissä, jotka aikanaan hyväksyttiin näistä seikoista. Trentinin mietinnössä on kaksi kohtaa, jotka haluaisin nostaa esille: viittaukset investointeihin sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Investointeihin on viitattu useaan otteeseen päivän mittaan, ja haluaisinkin käsitellä niitä. Olemme sitä mieltä, että investointien tehokkuuden kannalta ensimmäinen perusedellytys, joka sisältyy myös laajoihin suuntaviivoihin, on terve makrotalouspolitiikka. Tällä tarkoitetaan hintavakautta, riskipreemioiden vähentämistä, korkojen alentamista, täysin toimivia automaattisia vakauttajia ja lopuksi entistä luotettavampia investointimahdollisuuksia. Talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin kuitenkin sisältyy joitakin täsmällisiä seikkoja, jotka voivat olla tältä osin merkityksellisiä: niihin kuuluu julkisen talouden laadun parantaminen kartuttamalla fyysistä ja inhimillistä pääomaa (tämä viite löytyy asiakirjasta). Puhumme niin ikään integroitujen verkkojen kehittämisestä edelleen ja niiden tehokkaasta käytöstä, ja esitän myöhemmin joitakin huomioita näkemyksistä, joita jäsen Goebbels esitti energiasta, liikenteestä ja viestinnästä. Edistämme myös osaamiseen tehtäviä investointeja Lissabonissa ja Barcelonassa sovittujen tavoitteiden mukaisesti, ja katsomme, että meidän ei ole ainoastaan investoitava ihmisiin, koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja oppimiseen, vaan ehdotamme myös tutkimukseen ja kehittämiseen erityistavoitetta eli kolmea prosenttia BKT:stä, joka olisi saavutettava vuonna 2010. Lisäksi kun analysoimme talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, voimme nähdä joitakin täsmällisiä viitteitä esimerkiksi suuriin verkkoihin tehtäviin investointeihin ja niiden toimivuuden mahdolliseen tehostamiseen. Minun on muistutettava tältä osin, että komissio ehdotti energia- ja infrastruktuuriverkkojen kohdalla joulukuussa yhteisrahoitusjärjestelmien parantamista Euroopan investointipankin osalta ja myös mahdollisuutta poistaa joitakin pullonkauloja niin sähkö- kuin kaasupalvelujenkin siirroista maasta toiseen; voisimme tällöin parantaa yhteenliittymistä ja lopulta saavuttaa tavoitteemme, jonka mukaan pyrimme parantamaan energia-alamme kilpailukykyä vuoteen 2005 mennessä. Pyrimme vastaavaan tavoitteeseen rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuden kohdalla, ja kaiken taustalla oleva tavoite – kuten aiemmin sanoin – on järjestelmämme tehostaminen. On toki olennaista, että – jäsen Goebbels viittasi tähän – investoinnit ovat terveitä ja että julkisia varoja ei käytetä väärin. Myös jäsen Randzio-Plath viittasi investointeihin ja otti esille mielestäni kunnianhimoisen ajatuksen siitä, että pyrkisimme saavuttamaan Euroopan unionin julkisissa investoinneissa kolmen prosentin tason – hänen mukaansa – Yhdysvaltain mallin mukaan. Tämä on kuitenkin sellainen seikka, jota emme komissiossa tarkastele määrällisesti vaan laadullisesti, ja korostamme näiden aiheiden merkitystä riittävästi laajoissa suuntaviivoissa. Esittelijä Marinos perehtyy mietinnössään lähemmin vakaus- ja kasvusopimukseen, ja tänään aamulla ja päivällä käydyssä keskustelussa on tuotu esille muutamia seikkoja, jotka ovat mielestäni erityisen tärkeitä. Esittelijä Marinos korostaa, että – ja voin vain kiittää häntä tästä – on tärkeää säilyttää vakaus- ja kasvusopimus nykyisessä muodossaan. Hän viittasi siihen, ettei varsinkaan suurille maille saa tehdä poliittisia myönnytyksiä. Komissio ei ole koskaan ollutkaan tätä mieltä. Komission mielestä kaikkia jäsenvaltioita on kohdeltava tasavertaisesti, ja olemme toimineet sen mukaisesti. Olemme lisäksi käyttäneet joitakin sellaisia välineitä, jotka ovat aiheuttaneet jonkin verran julkista keskustelua, ja tarkoitan tässä luonnollisestikin ennakkovaroitusmekanismia, jota sovellettiin Saksan ja Portugalin tapauksissa; olen tältä osin sitä mieltä, että vaikka emme ole tyytyväisiä – olen sanonut tämän komission jäsenenä useammin kuin kerran – menettelyyn, olemme loppujen lopuksi tyytyväisiä tavoitteeseen."@fi5
"Monsieur le Président, je vais essayer de répondre et d’apporter quelques commentaires aux deux rapports et aux interventions que nous avons eu l’occasion d’écouter aujourd’hui dans cette Assemblée. Un second point évoqué par M. Marinos, qui a également été souligné par d’autres, est de savoir si les grandes orientations de politique économique et le pacte de stabilité et de croissance sont des instruments complémentaires ou, dans une certaine mesure, contradictoires. Du point de vue de la Commission, les grandes orientations de politique économique constituent le cadre général et le pacte de stabilité et de croissance est l’instrument dont nous disposons pour mener à bien une coordination dans le domaine spécifique du déficit budgétaire. Ceci est un point fondamental pour atteindre les deux objectifs poursuivis à travers la coordination de la politique économique : que la politique fiscale n’entrave pas la politique monétaire et que des externalités ou des effets qui auraient des conséquences négatives ne se produisent pas dans d’autres pays. D’après nous, il est fondamental de maintenir le pacte de stabilité et de croissance dans ses conditions actuelles et, comme l’expérience des dernières années nous l’a démontré, nous considérons que les déficits sont les pires ennemis de la croissance. Il est donc fondamental de pouvoir compter sur des positions macro-économiques saines pour pouvoir doper la croissance et renforcer l’emploi. Ceci signifie que le pacte de stabilité ne présente pas de rigidité qui l'empêche de s’adapter à la réalité. Nous pensons que l’expérience des deux dernières années, et c’est clairement défini dans nos propositions, nous prouve précisément que le pacte de stabilité peut également fonctionner dans des situations de baisse de l’activité économique. M. Jonckheer a évoqué cette préoccupation ce matin. Je dirais que le pacte a bien fonctionné, qu’en termes fiscaux, les stabilisateurs automatiques nous ont permis d’appliquer une politique d’expansion. Il est certain que celle-ci n’a pas été une politique discrétionnaire, mais nous estimons que le pacte a été aussi important en Europe - en termes relatifs et compte tenu de l’importance des stabilisateurs automatiques - qu'ont pu l'être certaines mesures discrétionnaires aux États-Unis. Nous pensons que l’avantage du système que nous proposons n’est pas seulement son automatisme, mais est aussi d’éviter des problèmes à l'avenir, particulièrement lorsque nous devons faire face à de nouvelles situations de reprise où nous partons de positions relativement commodes en termes d’équilibre budgétaire. Certains autres thèmes ont été évoqués ce matin et ce soir. M. García-Margallo y Marfil a fait ce soir référence, en termes sans doute semblables aux siens et aux miens, aux positions des dogmes et aux définitions ecclésiastiques du gardien du dogme. Il va de soi que personne ne prétend être le gardien d’aucun dogme, mais il est évident qu’en tant que Commission, nous devons mener à bien le rôle de gardien des traités, ce qui signifie que nous sommes obligés d’appliquer les engagements tels qu’ils ont été présentés. Et, dans ce sens, nous considérons comme fondamental que le pacte de stabilité continue à être appliqué à tous les pays dans les mêmes conditions appliquées jusqu’à ce jour. J’ajouterai deux commentaires concernant le thème de ce matin. Le problème de l’élargissement, comme certains d’entre vous l’ont souligné, n’est pas la cible des grandes orientations de politique économique. Il existe des documents spécifiques qui traitent de cette question et nous travaillons sur un système qui nous permette, de façon progressive, de nous rapprocher des grandes orientations pour pouvoir les appliquer lorsque l’élargissement aura lieu. Le second commentaire, adressé à Mme Berès : j’ai pris note avec intérêt des références aux propositions d’amendement spécifique et je les transmettrai volontiers au Conseil, à qui il revient à présent de prendre pour le moment les décisions concernant les grandes orientations de politique économique, compte tenu qu’elles ne sont plus entre les mains de la Commission. Je commencerai par commenter le rapport de M. Trentin. Avant tout, je voudrais souligner la présentation novatrice du rapport. Pour la première fois, on ne présente pas un rapport de type général, mais on utilise la technique de proposer des amendements à la recommandation de la Commission. Je dirais que ceci va dans la même direction que ce qui a été présenté par Mme Berès. Il est vrai que nous pratiquons un exercice qui ne correspond pas à la législation en vigueur actuellement, mais sans aucun doute, il peut être d’une grande utilité pour les futures évolutions de notre système de débat. Dans son rapport, je voudrais souligner une série d’éléments spécifiques qui m’ont semblé particulièrement importants. En faisant un commentaire préalable sur la portée, j'approuve son approche d’une vision globale, dans laquelle des aspects comme l’économique, le social et l’environnemental sont compris, et dans ce sens, je voudrais aussi me référer à l’intervention de M. Blokland, qui a insisté sur la nécessité de prêter davantage attention aux matières environnementales, alors qu’en réalité celles-ci sont reprises de façon assez claire dans les conclusions adoptées en temps voulu à ce propos. Dans le rapport de M. Trentin, il y a deux éléments que je voudrais souligner : ses références à l’investissement et à la cohésion économique et sociale. Au cours de cette journée, plusieurs références concernaient l’investissement et c’est à celles-ci que je voudrais me rapporter. De notre point de vue, pour que l’investissement fonctionne, le premier élément fondamental faisant partie des grandes orientations est une politique macro-économique saine. Ceci implique la stabilité des prix, la réduction des primes de risque, la réduction des taux d’intérêts, des stabilisateurs automatiques pleinement opérationnels et, en définitive, de meilleures possibilités, en termes de confiance, pour l’investissement. Néanmoins, les grandes orientations de politique économique comprennent certains éléments plus spécifiques qui peuvent être importants de ce point de vue : améliorer la qualité des finances publiques, en accumulant le capital physique et humain (c’est une référence qu’on retrouve dans le document). Nous recommandons aussi de développer davantage les réseaux intégrés et de les utiliser efficacement ; j'émettrai ensuite un commentaire sur les points repris par M. Goebbels concernant l’énergie, le transport et les communications. Nous encourageons aussi le développement de l’investissement dans le domaine des connaissances, conformément à ce qui a été établi à Lisbonne et Barcelone. Nous estimons que nous ne devons pas seulement investir dans les personnes, l’éducation, la formation professionnelle et l’apprentissage, mais nous proposons aussi un objectif spécifique pour la recherche et le développement, qui devrait atteindre 3 % du PIB en 2010. Je disais également que lorsque nous analysons les grandes orientations de politique économique, nous pouvons distinguer certaines références spécifiques, par exemple en ce qui concerne les investissements dans de grands réseaux et la possibilité de rendre leur fonctionnement plus efficace. Dans ce sens, je dois rappeler que, pour les réseaux d’énergie et d’infrastructures, la Commission a proposé en décembre d’améliorer les systèmes de cofinancement de la part de la Banque européenne d’investissement. Elle a également proposé d’éliminer certains blocages au niveau des transferts de services entre pays, tant en ce qui concerne l’électricité que le gaz, ce qui nous permettrait d’améliorer les interconnections et en définitive, d’atteindre notre objectif, qui est d’essayer d’améliorer notre compétitivité dans le secteur énergétique d’ici l’année 2005. Nous faisons quelque chose de comparable en matière d’interopérabilité dans les transports ferroviaires, tout ceci combiné à l’objectif - comme je l’ai signalé précédemment - d’améliorer l’efficacité de notre système. Bien sûr, il est fondamental - et M. Goebbels a mentionné ce point - que les investissements soient sains et que cela n’entraîne pas de problèmes de mauvaise utilisation de l’argent public. Mme Randzio-Plath a également fait référence au problème de l’investissement, en exposant l’idée, qui me paraît ambitieuse, d’essayer d’atteindre 3 % d’investissement public dans l'Union européenne, à l’instar - dit-elle - des États-Unis. En tant que Commission, c’est là un point que nous ne décrivons pas en termes quantitatifs, mais bien en termes qualitatifs et, dans nos grandes orientations, nous insistons suffisamment sur ces thèmes pour les mettre en évidence. Dans son rapport, M. Marinos attire l’attention de façon plus directe sur le pacte de stabilité et de croissance et, au cours du débat de ce matin et cet après-midi, des éléments qui me paraissent particulièrement importants ont été évoqués. M. Marinos insiste sur l’importance - et je ne peux que l’en remercier - de maintenir le pacte de stabilité et de croissance dans ses conditions actuelles. Il se référait au fait de ne pas faire de concessions politiques, particulièrement aux grands pays. Cela n’a jamais été l’optique de la Commission. Celle-ci est de traiter tous les États membres de la même façon et nous avons agi dans ce sens. Nous avons même utilisé certains instruments qui ont donné lieu à un débat public ; je fais bien sûr allusion à l’alerte rapide ou à l’ appliqué à la situation en Allemagne et au Portugal, où je pense que finalement, bien que nous ne soyons pas satisfaits de la procédure - en tant que membre de la Commission j’ai insisté là-dessus plus d’une fois -, nous le sommes par contre de l’objectif recherché."@fr6
"Signor Presidente, tenterò di dare una risposta e di formulare alcune osservazioni su entrambe le relazioni e sugli interventi che nel corso della giornata abbiamo potuto ascoltare. L’onorevole Marinos ha riflettuto su un secondo punto, citato anche da qualcun altro, ossia se i grandi orientamenti di politica economica e il Patto di stabilità e di crescita siano strumenti complementari o, in un certo qual modo, contraddittori. Dal punto di vista della Commissione, i grandi orientamenti di politica economica sono il quadro generale, e il Patto di stabilità e di crescita è lo strumento di cui disponiamo per attuare un coordinamento nell’ambito specifico del di bilancio. E’ questo un punto fondamentale per conseguire i due obiettivi che ci siamo fissati attraverso il coordinamento della politica economica, ossia che la politica fiscale non ostacoli la politica monetaria e che non si producano effetti esterni o effetti su altri paesi, con conseguenze nocive. A nostro parere, occorre mantenere il Patto di stabilità e di crescita nelle sue condizioni attuali e riteniamo che i siano il peggior nemico della crescita, come ha dimostrato l’esperienza degli ultimi anni. Pertanto, è fondamentale contare su posizioni macroeconomiche sane per poter aumentare la crescita e, di conseguenza, l’occupazione. Ciò significa che il Patto di stabilità non è così rigido da non potersi adattare alla realtà. Riteniamo che l’esperienza dei due ultimi anni, come definito chiaramente nelle nostre proposte, indichi proprio che il Patto di stabilità può funzionare anche in situazioni di crisi dell’attività economica. L’onorevole Jonckeer manifestava stamani questa preoccupazione. Direi che il Patto ha funzionato bene, che gli stabilizzatori automatici ci hanno consentito di utilizzare una politica espansiva in termini fiscali. E’ vero che non si è trattato di una politica discrezionale, tuttavia pensiamo che il Patto sia stato così importante - in termini relativi e data l’importanza degli stabilizzatori automatici - in Europa, quanto possono esserlo state alcune misure discrezionali negli Stati Uniti. Riteniamo che il vantaggio del sistema che proponiamo risieda non solo nel suo automatismo bensì nell’evitare problemi futuri, soprattutto quando si tratta di far fronte a nuove situazioni di recupero nelle quali partiamo da posizioni relativamente buone in termini di equilibrio di bilancio. Stamani e stasera sono stati toccati altri temi ancora. Stasera l’onorevole García -Margallo y Marfil ha fatto riferimento, esprimendosi in termini probabilmente vicini sia a me che a lui, alle posizioni dei dogmi e alle definizioni ecclesiastiche del custode del dogma. Ovviamente, nessuno pretende di essere il custode di nessun dogma, ma è evidente che come Commissione spetta a noi essere custodi dei Trattati, il che significa che siamo obbligati ad applicare le misure come stabilite. In tal senso, riteniamo fondamentale che il Patto di stabilità continui ad essere applicato a tutti i paesi alle stesse condizioni valide finora. Formulerò altre due osservazioni su quanto è stato trattato stamani. Il problema dell’ampliamento, come qualcuno di voi ha detto, non è l’obiettivo dei grandi orientamenti di politica economica. Vi sono documenti specifici che trattano questo tema e stiamo lavorando ad un sistema che consenta progressivamente di avvicinarsi ai grandi orientamenti per poi, al momento opportuno - ossia quando si verificherà l’ampliamento - poterli applicare. La seconda osservazione è rivolta alla onorevole Berès. Ho preso nota con interesse dei riferimenti alle specifiche proposte di emendamento e le trasmetteremo al Consiglio a cui adesso spetta prendere le decisioni sui grandi orientamenti di politica economica, visto che la Commissione se ne è già occupata. Inizierò commentando la relazione Trentin. Vorrei sottolineare, innanzitutto, la posizione innovativa della relazione. Per la prima volta, non viene presentata una relazione di carattere generale ma viene usata la tecnica di proporre emendamenti alla raccomandazione della Commissione. Direi che tale linea si associa a quella seguita dalla onorevole Berès. Non stiamo, effettivamente, svolgendo un esercizio rispondente alla normativa attualmente in vigore ma stiamo facendo, comunque, qualcosa di enormemente utile per le future evoluzioni del nostro sistema di discussione. Di questa relazione vorrei sottolineare una serie di elementi specifici che mi sono apparsi di enorme importanza. Formulando un’osservazione preliminare al riguardo, vorrei precisare che apprezzo l’approccio di una visione globale che incorpora aspetti come quello economico, sociale e ambientale. In tal senso, mi riferisco anche all’intervento dell’onorevole Blokland che insisteva sulla necessità di prestare maggiore attenzione alle questioni ambientali che in realtà sono incluse in modo abbastanza chiaro nelle conclusioni adottate a suo tempo su tali punti. La relazione presentata dall’onorevole Trentin contiene due punti su cui vorrei soffermarmi. Mi riferisco ai punti relativi agli investimenti e alla coesione economica e sociale. Riguardo agli investimenti vi sono stati varie osservazioni nel corso della giornata e vorrei adesso riprenderle. Dal nostro punto di vista, per far sì che gli investimenti funzionino, il primo elemento da considerare, di importanza fondamentale, ed incluso nei grandi orientamenti, è una politica macroeconomica sana. Ciò implica stabilità di prezzi, riduzione dei premi di rischio e dei tassi di interesse, stabilizzatori automatici pienamente operativi e, insomma, maggiori possibilità, in termini di fiducia, per gli investimenti. Tuttavia, i grandi orientamenti della politica economica includono alcuni elementi più specifici che possono risultare rilevanti da questo punto di vista: migliorare la qualità delle finanze pubbliche, con l’accumulazione di capitale materiale e di capitale umano (si tratta di un riferimento contenuto nel documento). Si è detto, inoltre, di sviluppare maggiormente le reti integrate e di utilizzarle efficacemente ed esporrò un commento ulteriore sulle indicazioni dell’onorevole Goebbels in materia di energia, di trasporti e comunicazioni. Stiamo, inoltre, favorendo la promozione dell’investimento nelle conoscenze, come stabilito a Lisbona e a Barcellona. Riteniamo che occorra investire non solo nelle persone, nell’istruzione, nella formazione professionale e nell’apprendimento ma che occorra porsi un obiettivo specifico per quanto riguarda la ricerca e lo sviluppo, raggiungendo il 3 per cento del PIL entro il 2010. Dicevo che anche quando analizziamo i grandi orientamenti di politica economica, possiamo scorgere alcuni riferimenti specifici, ad esempio, riguardo agli investimenti nelle grandi reti e al loro più efficace funzionamento. Al riguardo, devo ricordare che, per le reti di energia e infrastrutture, la Commissione ha proposto a dicembre di migliorare i sistemi di cofinanziamento da parte della Banca europea degli investimenti. La Commissione, inoltre, ha proposto la possibilità di eliminare alcuni ostacoli nei trasferimenti di servizi da un paese all’altro, sia per quanto riguarda l’elettricità che per quanto riguarda il gas, il che consentirà di migliorare le interconnessioni e quindi di raggiungere l’obiettivo di cercare di migliorare la nostra competitività nel settore energetico entro il 2005. Qualcosa di simile stiamo facendo per l’interoperabilità nel settore ferroviario, allo scopo, come dicevo poco fa, di migliorare l’efficienza del sistema. Naturalmente, è fondamentale, come ha detto l’onorevole Goebbels, che gli investimenti siano sani e che ciò non crei problemi di cattivo utilizzo del denaro pubblico. La onorevole Randzio-Plath ha fatto anch’essa riferimento alla questione degli investimenti con la proposta, che a me sembra ambiziosa, di cercare di raggiungere il 3 per cento di investimento pubblico nell’Unione europea, dice la onorevole, come negli Stati Uniti. Si tratta di un punto che tuttavia noi, come Commissione, non consideriamo in termini quantitativi ma in termini qualitativi, ed insistiamo sui grandi orientamenti in modo sufficiente per evidenziare l’importanza di tali questioni. Nella sua relazione, l’onorevole Marinos fa riferimento al Patto di stabilità e di crescita in modo più diretto e, nel corso del dibattito di stamani e di stasera sono stati evidenziati alcuni elementi a mio parere di somma importanza. L’onorevole Marinos insiste, e non posso far altro che ringraziarlo, sull’importanza di mantenere il Patto di stabilità e di crescita alle condizioni attuali. Egli ritiene necessario evitare concessioni politiche, specialmente ai grandi paesi; ma questo non è mai stato nelle intenzioni della Commissione. Il punto di vista della Commissione è assicurare un uguale trattamento a tutti gli Stati membri e la Commissione ha operato in tal senso. Ha operato usando, addirittura, degli strumenti che hanno acceso un certo dibattito politico e mi riferisco naturalmente all’allarme rapido, ossia all’ applicato nelle situazioni di Germania e Portogallo. A questo proposito, anche se – e come membro della Commissione l’ho sottolineato più volte – non possiamo dirci soddisfatti della procedura, mi sembra che l’obiettivo che ci eravamo posti sia stato raggiunto in maniera soddisfacente."@it9
"Mr President, I shall try to reply and make some comments on both reports, as well as the speeches we have heard today in Parliament. A second issue raised by Mr Marinos, which was also highlighted by some other speakers, is whether the broad economic policy guidelines and the Stability and Growth Pact are complementary or, to some extent, contradictory instruments. From the Commission’s point of view, the broad economic policy guidelines are the general framework and the Stability and Growth Pact the instrument we have with which to implement coordination in the specific field of budget deficit. These are very important for us to be able to achieve our two objectives through the coordination of economic policy: that fiscal policy should not hinder monetary policy and cause no externalities or spin off effects that would have negative effects on other countries. In our opinion, it is vital that we should maintain the Stability and Growth Pact in its current form and we believe that deficits are growth’s worst enemy, as experience has taught us over the last few years. Therefore, we must have sound macroeconomic policies to be able to increase growth and, consequently, to increase employment. This means that the Stability Pact should not be so rigid that it cannot be adapted to match new situations. We believe that the experience gained over the past two years, clearly set out in our proposals, proves that the Stability Pact can also function in situations of economic slowdown. Mr Jonckheer expressed this concern this morning. I would say that the pact has worked well, that the automatic stabilisers have allowed us to adopt an expansionary fiscal stance. It is true that this has not been a discretionary policy, but we believe that the Pact has been as important – in relative terms and given the importance of automatic stabilisers – in Europe, as certain discretionary policies may have been in the United States. We believe that the advantage of our proposed system is not only its automatic operation, but also its capacity to avoid potential problems in future, especially when we have to deal with new situations of economic recovery in which we start from relatively comfortable positions in terms of budgetary balance. Some other issues were raised this morning and this afternoon. Mr García-Margallo y Marfil this evening referred, in terms possibly close to his and my own, to the situation of dogmas and ecclesiastic definitions of the guardian of the dogma. Obviously, no one is claiming to be the guardian of any dogma, but it is clear that, as the Commission, we have the role of guardian of the Treaties, which means that we are obliged to apply the commitments as proposed. In this regard, we think that it is vitally important that the Stability Pact continues to be applied to all countries under the same conditions it has been applied up to now. I have two further comments on what was said this morning. The issue of enlargement, as some of you have suggested, is not the objective of the broad economic policy guidelines. There are specific documents that deal with this issue and we are working on a system that allows us gradually to come closer to the broad guidelines so that we can apply them after enlargement has taken place. My second comment is directed to Mrs Berès. I have noted with great interest the references to the proposals for specific amendments and we will gratefully pass these on to the Council, which is now responsible for taking decisions on broad economic policy guidelines, given that this function is now out of the Commission’s hands. I shall start with a comment on Mr Trentin’s report. Firstly, I would like to highlight its innovative approach. For the first time, a report has been presented that is not purely of a general nature, but which employs the technique of tabling amendments to the Commission’s recommendation. This appears to follow the line suggested by Mrs Berès. All the same, it is clear that the work we are currently doing has no bearing on the legislation currently in force, but it could be of enormous use in future developments in our debating system. I would like to highlight a series of specific points from the Trentin report that I consider to be important. As an initial comment with regard to this issue, I agree with the rapporteur’s call for a global approach, which includes economic, social and environmental aspects amongst others, and, whilst we are on this subject, I would also like to refer to Mr Blokland’s speech, in which he emphasised the need to devote more attention to environmental issues, when these are in fact fairly clearly defined in the conclusions adopted at the time on these points. There are two points I would like to highlight from Mr Trentin’s report – investment, and social and economic cohesion. There have been various references made all day with regard to investment which I should like to discuss. In our view, the most important factor in investment working – and this is included in the broad economic policy guidelines – is a sound macroeconomic policy. This means price stability, reduction of risk premiums, reduction of interest rates, fully operative automatic stabilisers and, in short, better investment opportunities in terms of investor confidence. However, the broad economic policy guidelines include some more specific aspects that can be relevant from this point of view: to improve the quality of public finances, with accumulation of physical and human capital referred to in the document. We also talk about the further development of integrated networks and how they can be used efficiently. I shall make another comment on Mr Goebbels’ suggestions on energy, transport and communications later. We also favour the promotion of investment in knowledge, in line with what was laid down in Lisbon and Barcelona, and we believe that we should not only invest in people, in education, in professional training and in apprenticeships, but also that we should propose a specific objective for research and development of up to 3% of GDP, a figure that should be reached by 2010. I also said that when we analyse the broad economic policy guidelines, we can see some specific references to investments in large networks and the possibility of more efficient functioning, for example. Whilst we are on this subject, and with regard to energy networks and infrastructure, I should point out that in December the Commission proposed to improve the European Investment Bank cofinancing systems and also the possibility of eliminating some of the bottlenecks in service transfers from one country to another, in both electricity and gas, which will allow us to improve interconnections and, in short, to reach our objective to improve our competitiveness in the energy sector for the year 2005. We are doing something very similar with regard to the interoperability of railways, with the objective – as I said before – of improving the efficiency of our system. Therefore, it is highly important – and Mr Goebbels made a reference to this point – that investments should be sound and should not cause problems related to the poor use of public money. Mrs Randzio-Plath also referred to the problem of investment, suggesting the idea, which to me seems ambitious, to try to achieve an EU public investment level of 3%, the same as the United States, according to her. This is a point that we as the Commission, however, do not see in quantitative, but in qualitative terms, and we focus on our broad economic policy guidelines to highlight the importance of these issues. In his report, Mr Marinos emphasises the importance of the Stability and Growth Pact more directly and, throughout the debate this morning and afternoon, there have been some proposals that seem important. Mr Marinos focuses – and I can only thank him for this – on the importance of maintaining the Stability and Growth Pact in its present form. He mentioned not making political concessions, particularly to large Member States. This has never been the Commission’s vision, which is, in fact, that we should give equal treatment to all Member States, and we have always acted with this in mind. Our actions have even included the use of certain instruments that have sparked a certain amount of public debate. I am, of course, referring to the early warning system applied in Germany and Portugal, where I feel that, although we are not happy with the procedure – and as a member of the Commission I have stated this on more than one occasion – we are satisfied with the proposed objective."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, ik zal trachten hierop te reageren en een aantal opmerkingen te maken over beide verslagen, alsmede over de opmerkingen die wij vandaag in de loop van het debat in dit Parlement hebben mogen luisteren. Een tweede punt dat de heer Marinos aan de orde heeft gesteld, en waarop ook door een andere spreker is ingegaan, betreft de vraag of de globale richtsnoeren voor het economisch beleid enerzijds en het Pact voor stabiliteit en groei anderzijds complementaire of juist in zekere mate tegenstrijdige instrumenten zijn. Vanuit het oogpunt van de Commissie zijn de globale richtsnoeren voor het economisch beleid het algemene kader en is het Pact voor stabiliteit en groei het instrument waarover we beschikken voor de coördinatie op het specifieke gebied van het begrotingstekort. Dat is een fundamenteel gegeven voor het verwezenlijken van de twee doelstellingen die we middels de coördinatie van het economisch beleid willen bereiken: namelijk voorkomen dat het monetair beleid wordt belemmerd door het fiscaal beleid, en vermijden dat zich kettingreacties of ffecten voordoen in andere landen, met alle eventuele negatieve gevolgen van dien. Wij achten het van fundamenteel belang het Pact voor stabiliteit en groei in zijn huidige vorm te handhaven, en naar ons oordeel wordt de economische groei door niets zozeer bedreigd als door de begrotingstekorten, hetgeen de ervaring van de laatste jaren ook heeft uitgewezen. De zekerheid dat iedereen er gezonde macro-economisch opvattingen op nahoudt, is dan ook van fundamenteel belang om de groei en derhalve de werkgelegenheid te kunnen bevorderen. Dat houdt in dat het Pact voor stabiliteit en groei niet zo star is dat het niet kan worden aangepast aan de realiteit. Wij zijn van mening dat de ervaring van de afgelopen jaren ons juist heeft geleerd - zoals ook duidelijk blijkt uit onze voorstellen - dat het Pact van stabiliteit en groei eveneens kan worden toegepast in situaties van economische teruggang. De heer Jonckheer toonde zich hierover vanochtend bezorgd. Ik zou zeggen dat het Pact goed heeft gefunctioneerd, dat we dankzij de automatische stabilisatoren in staat zijn geweest een in fiscaal opzicht expansief beleid te voeren. Het is waar dat het geen facultatief beleid was, maar naar ons idee is het belang van het Pact in Europa net zo groot geweest – relatief gezien, en gegeven de betekenis van de automatische stabilisatoren - als dat van bepaalde facultatieve maatregelen in de Verenigde Staten. Het door ons voorgestelde systeem heeft ons inziens niet alleen het voordeel dat het automatisch is, maar het maakt het ook mogelijk om problemen in de toekomst te vermijden, met name wanneer we opnieuw met situaties van economisch herstel worden geconfronteerd die vrij riant zijn vanuit het oogpunt van het begrotingsevenwicht. Nog een aantal andere onderwerpen is vanochtend en vanavond aan de orde gesteld. De heer García-Margallo y Marfil heeft vanavond, in bewoordingen die ons beiden wellicht vertrouwd zijn, de rol van de dogma's genoemd alsook een kerkelijke definitie gegeven van degene die de dogma's bewaakt. Uiteraard heeft niemand de pretensie de bewaker te zijn van welke dogma's dan ook, maar het is wel duidelijk dat wij als Commissie de taak hebben om te waken over de Verdragen, wat betekent dat wij verplicht zijn ervoor te zorgen dat hetgeen in de loop der tijd is overeengekomen, ook ten uitvoer wordt gelegd. In die zin vinden wij het van fundamenteel belang dat het Pact van stabiliteit ook in de toekomst in alle landen op dezelfde wijze ten uitvoer wordt gelegd, net zoals tot nog toe het geval is geweest. Over de debatten van vanochtend wil ik een tweetal opmerkingen maken. Zoals sommige sprekers hebben gezegd behoort de kwestie van de uitbreiding niet tot de doelstellingen van de globale richtsnoeren voor het economisch beleid. Die kwestie wordt in speciale documenten behandeld. Wij werken aan een systeem waarmee de verwezenlijking van de globale richtsnoeren geleidelijk aan binnen ons bereik komt, zodat ze te zijner tijd, op het moment van de uitbreiding, ten uitvoer kunnen worden gelegd. Mijn tweede opmerking is gericht tot mevrouw Berès. Ik heb met belangstelling geluisterd naar haar commentaar over de voorstellen voor een speciaal amendement, en het zal ons een genoegen zijn dat aan de Raad over te brengen. Het is thans aan de Raad om een beslissing te nemen over de globale richtsnoeren voor het economisch beleid; de Commissie geeft deze nu uit handen. In de eerste plaats wil ik commentaar geven op het verslag van de heer Trentin. Om te beginnen zou ik willen wijzen op het innovatief uitgangspunt van het verslag. Voor het eerst krijgen we niet een verslag van algemene aard voorgelegd maar wordt de methode van amendering van de aanbeveling van de Commissie toegepast. Hiermee wordt mijns inziens de lijn van mevrouw Berès gevolgd. Het is een feit dat onze inspanning niet meer overeenstemt met de thans vigerende regelgeving, maar zij kan zonder enige twijfel een bijzonder nuttige bijdrage leveren aan de ontwikkeling van ons debatsysteem. Ik zou de aandacht willen vestigen op een aantal specifieke, en in mijn ogen buitengewoon belangrijke punten in het verslag van de heer Trentin. Allereerst wil ik een opmerking maken over het toepassingsgebied. Ik ben het eens met zijn voorstel voor een globale visie die aspecten zoals het economische, het sociale en het milieuaspect omvat. In dit verband zou ik ook het betoog van de heer Blokland willen noemen, die er nadrukkelijk op heeft gewezen dat meer aandacht moet worden geschonken aan de milieuvraagstukken, terwijl die in feite duidelijk zijn vervat in de destijds bereikte conclusies terzake. Het verslag van de heer Trentin bevat twee punten waarop ik de aandacht zou willen vestigen, te weten de kwestie van de investeringen, en die van de economische en sociale cohesie. Over de investeringen zijn in de loop van vandaag een aantal opmerkingen gemaakt waarop ik hier zou willen ingaan. Voor het rendabel maken van de investeringen is een gezond macro-economisch beleid ons inziens een eerste en fundamentele vereiste, die trouwens ook is vervat in de globale richtsnoeren. Hiertoe zijn prijsstabiliteit, en verlaging van de risicopremies en de rentevoeten geboden, alsook volledig operatieve, automatische stabilisatoren. Het is kortom zaak dat het vertrouwensklimaat met het oog op de bevordering van investeringen wordt verbeterd. De globale richtsnoeren voor het economisch beleid omvatten echter een aantal meer specifieke elementen die vanuit dit oogpunt relevant kunnen zijn, namelijk de verbetering van de kwaliteit van de overheidsfinanciën en de vorming van fysiek en menselijk kapitaal, waarvan in het document gewag wordt gemaakt. Een ander voorstel is de geïntegreerde netwerken verder uit te bouwen en efficiënt te gebruiken. Zo dadelijk zal ik nog iets zeggen over de suggesties van de heer Goebbels met betrekking tot energie, vervoer en communicatie. Conform het bepaalde in Lissabon en Barcelona stimuleren wij voorts het investeren in kennis. Daarbij zijn wij niet alleen van oordeel dat er moet worden geïnvesteerd in mensen, onderwijs, beroepsopleidingen en scholing, maar stellen we ook een speciale doelstelling voor voor onderzoek en ontwikkeling, tot een hoogte van 3% van het BBP. Deze doelstelling zou in 2010 moeten zijn verwezenlijkt. Ik zei dat als we de globale richtsnoeren voor het economisch beleid nader bestuderen, we vaststellen dat er een aantal specifieke punten wordt genoemd, bij voorbeeld wat betreft de investeringen in grote netwerken en de mogelijkheden om die netwerken efficiënter te maken. In dit verband wil ik erop wijzen dat de Commissie wat de energie- en infrastructuurnetwerken betreft in december is gekomen met een voorstel tot verbetering van de stelsels voor cofinanciering door de Europese Investeringsbank. Tevens opperde zij de mogelijkheid om sommige knelpunten uit de weg te ruimen in de overdracht van diensten van het ene land naar het andere, zowel op het gebied van de elektriciteit als van het gas, zodat de onderlinge verbindingen kunnen worden verbeterd en uiteindelijk onze doelstelling in verband met de verbetering van ons mededingingsvermogen in de energiesector tot het jaar 2005 kan worden verwezenlijkt. Soortgelijke plannen hebben we ook voor de interoperabiliteit van de spoorwegen, teneinde zoals gezegd de doelmatigheid van ons systeem te verbeteren. Daarbij is het natuurlijk van fundamenteel belang - een punt waarop is gewezen door de heer Goebbels - dat de investeringen veilig zijn en niet als wangebruik van overheidsgelden worden beschouwd. Mevrouw Randzio-Plath heeft eveneens iets gezegd over de kwestie van de investeringen, waarbij zij het naar mijn idee ambitieuze idee naar voren heeft gebracht om te streven naar 3% overheidsinvesteringen in de Europese Unie, zoals zij zegt naar voorbeeld van de Verenigde Staten. Als Commissie beoordelen wij dit punt echter niet in kwantitatieve zin - maar wel in kwalitatieve zin - en de mate waarin wij aan onze globale richtsnoeren vasthouden geeft aan hoeveel belang we hechten aan deze onderwerpen. De heer Marinos legt in zijn verslag de nadruk op het Pact voor stabiliteit en groei. In de loop van het debat van vanochtend en vanavond is hierover een aantal mijns inziens bijzonder belangrijke zaken naar voren gebracht. De heer Marinos stelt nadrukkelijk - en daarvoor kan ik hem slechts erkentelijk zijn - dat het van het grootste belang is om het Pact voor stabiliteit en groei in zijn huidige vorm te handhaven. Hij zei onder meer dat er geen politieke concessies moeten worden gedaan aan met name de grote landen. De Commissie heeft dat standpunt ook nooit ingenomen. De Commissie huldigt het standpunt dat alle lidstaten op gelijke wijze moeten worden behandeld, en in die zin heeft zij ook gehandeld. Bij ons ingrijpen hebben wij zelfs gebruikt gemaakt van een aantal instrumenten die aanleiding hebben gegeven tot een openbare discussie. Hiermee bedoel ik uiteraard de vroegtijdige waarschuwing, of als gevolg van de situaties in Duitsland en Portugal. Ofschoon we niet blij zijn met de procedure die in dezen is gevolgd - als lid van de Commissie ben ik hierop meerdere malen teruggekomen - heeft de bereikte doelstelling volgens mij wel ons aller instemming."@nl2
"Senhor Presidente, tentarei responder e tecer alguns comentários a ambos os relatórios, assim como às intervenções que ao longo do dia pudemos escutar neste Parlamento. Uma segunda questão, que levantava o senhor deputado Marinos e que também foi salientada por outro dos senhores deputados, é a de saber se as grandes orientações de política económica e o Pacto de Estabilidade e Crescimento são instrumentos complementares, ou, em certa medida, contraditórios. Do ponto de vista da Comissão, as grandes orientações de política económica constituem o enquadramento geral e o Pacto de Estabilidade e de Crescimento é o instrumento de que dispomos para levar a cabo uma coordenação no campo específico do défice orçamental. Este é um aspecto fundamental para a consecução dos dois objectivos que visamos com a coordenação da política económica: que a política fiscal não entorpeça a política monetária; e que não se produzam externalidades ou efeitos sobre outros países, que tenham efeitos negativos. A nosso ver, é fundamental manter o Pacto de Estabilidade e Crescimento na suas actuais condições, e consideramos que os défices são o pior inimigo do crescimento, como no-lo demonstrou a experiência dos últimos anos. Portanto, é fundamental contar com situações macroeconómicas sãs para poder aumentar o crescimento e, consequentemente, o emprego. Isso quer dizer que o Pacto de Estabilidade não tem uma rigidez que torna impossível a adaptação à realidade. Consideramos que a experiência dos últimos anos, e isso está claramente definido nas nossas propostas, nos mostra precisamente que o Pacto de Estabilidade pode funcionar também em situações de decréscimo da actividade económica. O senhor deputado Jonckheer afirmava esta manhã essa preocupação. Eu diria que o Pacto funcionou bem, que os estabilizadores automáticos nos permitiram utilizar uma política expansiva em termos fiscais. É certo que não foi uma política discricionária, mas pensamos que o Pacto foi importante – em termos relativos e dada a importância dos estabilizadores automáticos - na Europa, como podem ter sido certas medidas discricionárias nos Estados Unidos. Consideramos que a vantagem do sistema que propusemos não é só o seu automatismo, mas também o facto de evitar problemas de futuro, especialmente quando tivermos que fazer face a novas situações de recuperação, nas quais partimos de uma posição relativamente cómoda em termos de equilíbrio orçamental. Foram levantados alguns outros temas esta manhã e esta noite. O senhor deputado García-Margallo y Marfil fez esta noite referência, em termos possivelmente próximos do que eu defendo, às posições dos dogmas e às definições eclesiásticas do guardião do dogma. Evidentemente, ninguém pretende ser guardião de qualquer dogma, mas é óbvio que, na qualidade de Comissão, temos a tarefa de guardiães dos Tratados, o que significa que estamos obrigados a cumprir os compromissos tal como assumidos. Nesse sentido, consideramos fundamental que o Pacto de Estabilidade continue a ser aplicado a todos os países nas mesmas condições em que até agora foi aplicado. Farei mais dois comentários sobre o que foi tratado esta manhã. O problema do alargamento, como o referiu um dos senhores deputados, não é o objectivo das grandes orientações de política económica. Há documentos específicos que tratam deste tema. Estamos a trabalhar num sistema que nos permita, de forma progressiva, aproximar-nos das grandes orientações para, em tempo oportuno, quando chegar o momento do alargamento, podermos aplicá-lo. O segundo comentário, dirigido à senhora deputada Sra. Berès: tomei nota do interesse das suas referências às propostas de alteração específica e transmiti-las-emos, com todo o gosto, ao Conselho, que é a entidade competente para, actualmente, tomar as decisões sobre as grandes orientações de política económica, dado que já saíram das mãos da Comissão. Em primeiro lugar, começarei com um comentário sobre o relatório Trentin. Gostaria de salientar, antes de mais, toda a abordagem inovadora que o relatório contém. Pela primeira vez, não se apresenta um relatório de tipo geral, recorre-se sim à técnica de propor alterações à recomendação da Comissão. Diria que se segue a mesma linha apresentada pela senhora deputada Berès. É certo que estamos ainda a proceder a um exercício que não responde às normas actualmente em vigor, mas que, sem dúvida alguma, pode ser extremamente útil para progressos futuros no nosso sistema de debate. Gostaria de destacar, do seu relatório, uma série de elementos específicos que me pareceram de especial importância. Fazendo um comentário prévio a respeito do conteúdo, concordo com a sua apresentação de uma visão global, na qual se incluem aspectos, como o económico, o social e o ambiental e, nesse sentido, gostaria também de me referir à intervenção do senhor deputado Blokland, que insistia na necessidade de prestar maior atenção aos temas ambientais, quando, na realidade, estão já incluídos de forma bastante clara nas conclusões que, a seu tempo, se adoptaram a este respeito. O relatório do senhor deputado Trentin contém dois aspectos que gostaria de salientar: as suas referências ao investimento e à coesão económica e social. Houve várias referências ao investimento ao longo do dia, e gostaria de me debruçar sobre este assunto. Do nosso ponto de vista, para que o investimento funcione, o primeiro elemento fundamental, que está incluído nas grandes orientações, é a existência de uma política macroeconómica sã. Isso implica a estabilidade dos preços, a redução dos prémios de risco, a redução das taxas de juro, estabilizadores automáticos plenamente operacionais e definitivamente maiores possibilidades, em termos de confiança, para o investimento. Todavia, as grandes orientações de política económica incluem alguns elementos mais específicos que podem ser relevantes deste ponto de vista: melhorar a qualidade das finanças públicas, com acumulação de capital material e humano (é uma referência que se encontra no documento). Fala-se também de um maior desenvolvimento das redes integradas e da sua utilização eficaz, e farei um comentário posterior, referindo-me às indicações do senhor deputado Goebbels quanto à energia, aos transportes e às comunicações. Estamos também a fomentar o aumento do investimento no domínio do conhecimento, de acordo com o estabelecido em Lisboa e Barcelona, e consideramos que não devemos investir apenas em pessoas, em educação, em formação profissional e em aprendizagem. Propomos também um objectivo específico para a investigação e desenvolvimento, até 3% do PIB, que deveria alcançar-se em 2010. Dizia também que quando analisamos as grandes orientações de política económica, podemos ver algumas referências específicas, por exemplo, no que respeita aos investimentos em grandes redes e ao seu possível funcionamento de forma mais eficaz. Devo recordar, nesse sentido, que, no que respeita às redes de energia e infra-estruturas, a Comissão propôs, em Dezembro, melhorar os sistemas de co-financiamento por parte do Banco Europeu de Investimento, assim como a possibilidade de eliminar alguns dos estrangulamentos nas transferências de serviços de um país para outro, tanto no domínio da electricidade como no do gás, o que nos permitirá melhorar as inter-conexões e conseguir definitivamente o nosso objectivo de tentar melhorar a nossa competitividade no sector da energia até ao ano 2005. Estamos a proceder de forma semelhante no que respeita à interoperabilidade dos caminhos-de-ferro, tudo isso com o objectivo de – como dizia há pouco – melhorar a eficiência do nosso sistema. Obviamente, é fundamental – e o senhor deputado Goebbels fez referência ao assunto – que os investimentos sejam sãos e que isso não coloque problemas de má utilização dos dinheiros públicos. A senhora deputada Randzio-Plath fez também referência ao problema do investimento, apresentando a ideia, que a mim me parece ambiciosa, de tentar conseguir 3% de investimento público na União Europeia - diz a senhora deputada –, à semelhança dos Estados Unidos. Este é um assunto que, não obstante, nós, como Comissão, não colocamos em termos quantitativos, mas sim em termos qualitativos, e nas nossas grandes orientações insistimos nisso de forma suficiente para salientar a importância destes temas. No seu relatório, o senhor deputado Marinos refere-se ao Pacto de Estabilidade e Crescimento de forma mais directa e, ao longo do debate, esta manhã e esta tarde, apresentaram-se alguns elementos que me parecem de especial importância. O senhor deputado Marinos insiste – e não posso senão agradecer-lhe – na importância de se manter o Pacto de Estabilidade e Crescimento nas suas actuais condições. Fazia referência a que não se façam concessões políticas especialmente aos grandes países. Nunca foi essa a visão da Comissão. A Comissão considera que deverá ser dado tratamento igual a todos os Estados-Membros, e agimos nesse sentido. Agimos, inclusivamente, recorrendo a alguns instrumentos que deram lugar a um certo debate público e estou, obviamente, a fazer referência ao alerta rápido ou aplicado às situações da Alemanha e de Portugal, razão pela qual, no fim de contas, creio que, apesar de - como membro da Comissão insisti mais de uma vez – não estarmos satisfeitos com o procedimento, estamos quanto ao objectivo fixado."@pt11
"Herr talman! Jag kommer att försöka besvara frågor och kommentarer om båda betänkandena och om de inlägg som vi lyssnat till i kammaren under dagen. En annan punkt som Marinos tog upp och som även någon annan talare betonat är om de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken och stabilitets- och tillväxtpakten är kompletterande instrument, eller om de i viss utsträckning motsäger varandra. Ur kommissionens synpunkt är de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken den allmänna ramen, och stabilitets- och tillväxtpakten är det instrument vi förfogar över för att samordna det särskilda området för budgetunderskott. Detta är en grundläggande punkt för att nå de två mål som vi siktar på i samordningen av den ekonomiska politiken: att skattepolitiken inte inverkar skadligt på den monetära politiken, och att inga externa effekter eller effekter uppstår i de länder där effekterna är negativa. Enligt vår åsikt är det av grundläggande vikt att behålla stabilitets- och tillväxtpakten i sin nuvarande form, och vi anser att underskott är den värsta fienden till tillväxt, vilket vi har kunnat se under de senaste åren. Det är således mycket viktigt att kunna räkna med en sund makroekonomisk situation för att kunna öka tillväxten och till följd av detta sysselsättningen. Detta betyder att stabilitetspakten inte får vara tungrodd, eftersom detta gör det omöjligt att anpassa den till verkligheten. Vi anser att de senaste två årens erfarenheter, och detta är tydligt definierat i våra förslag, visar oss att stabilitetspakten fungerar även i situationer med ekonomisk tillbakagång. Jonckheer tog upp den saken i förmiddags. Själv anser jag att stabilitetspakten har fungerat väl, att de automatiska stabilisatorerna bidragit till att vi har kunnat tillämpa en expansiv skattepolitik. Det är sant att det inte har varit en frivillig politik, men vi anser att pakten har varit lika viktig – i relativa termer och på grund av vikten av de automatiska stabilisatorerna – i Europa som vissa frivilliga åtgärder har varit i Förenta staterna. Vi anser att fördelen med det system vi föreslår är att det är automatiskt, vilket hjälper oss att undvika problem i framtiden, särskilt när vi måste ta itu med nya återhämtningar där vi utgår från positioner som är relativt behagliga när det gäller budgetjämvikt. Flera frågor har tagits upp under debattens gång. García-Margallo y Marfil talade, i termer som ligger nära honom och mig själv, om hur viktigt det är med dogmer, och använde kyrkliga termer för att definiera dogmernas väktare. Naturligtvis vill ingen vara väktare för någon dogm, men det är dock självklart att vårt ansvar som kommission är att vara fördragens väktare, vilket innebär att vi är skyldiga att tillämpa de åtaganden som har fastställts. I det här sammanhanget anser vi att det är mycket viktigt att stabilitetspakten fortsätter att tillämpas för alla länder och på samma villkor som den har tillämpats hittills. Två kommentarer om de punkter som tagits upp under morgonen: problemet med utvidgningen som en del av er har påtalat är inte målet för de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken. Det finns särskilda dokument om den frågan, och vi arbetar med ett system som skall göra det möjligt att progressivt närma oss de allmänna riktlinjerna för att vi skall kunna tillämpa dem när utvidgningen väl har genomförts. Min andra kommentar riktar jag till Berès: jag har med intresse noterat det ni sade om särskilda ändringsförslag och vidarebefordrar gärna detta till rådet, som är den institution som nu är ansvarig för att fatta beslut om de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken, eftersom kommissionen redan har lämnat ifrån sig den här frågan. Jag börjar med att kommentera Trentins betänkande. Jag vill först och främst understryka betänkandets nyskapande infallsvinkel. Det är första gången man inte bara utarbetar ett allmänt betänkande, utan använder metoden med att föreslå ändringsförslag till kommissionens rekommendation. Jag skulle säga att betänkandet går i samma linje som den Berès föreslagit. Det är sant att det nuvarande genomförandet inte motsvarar det regelverk som för närvarande är i kraft, men det kan helt klart bli oerhört användbart för framtida utvärderingar av vårt debattsystem. Jag vill gärna betona en rad särskilda faktorer i Trentins betänkande som jag anser vara av särskild vikt. En första kommentar om området: jag instämmer i den globala visionen där exempelvis ekonomiska, sociala och miljömässiga aspekter innefattas, och i det sammanhanget vill jag även ta upp inlägget från Blokland, som betonade behovet av att ägna mer uppmärksamhet åt miljöfrågorna. De tas faktiskt upp på ett tydligt sätt i de slutsatser som antogs om den punkten. Det finns två punkter i Trentinbetänkandet som jag vill betona: det faktum att Trentin tar upp investeringar och ekonomisk och social sammanhållning. När det gäller investeringar har många nämnt den frågan under dagen och jag vill ta upp de inläggen. Ur vår synpunkt är en sund makroekonomisk politik, vilket ingår i de allmänna riktlinjerna, den grundläggande faktorn för att investeringar skall fungera. Detta innebär prisstabilitet, minskade riskpremier, minskade räntesatser, automatiska stabilisatorer som fungerar fullt ut, och helt enkelt ett större förtroende när det gäller investeringar. Emellertid innehåller de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken några faktorer som är ännu mer detaljerade och som är relevanta ur den här synpunkten: förbättrad kvalitet för de offentliga finanserna med ackumulering av fysiskt och humant kapital (denna referens finns i betänkandet). Vi talar även om att utveckla de integrerade näten och använda dessa effektivt, och jag tar upp de kommentarer som Goebbels gjorde om energi, transport och kommunikationer. Vi uppmuntrar även främjande av kunskapsinvesteringar i enlighet med de riktlinjer som fastställdes i Lissabon och Barcelona, och anser att vi inte bara skall investera i personer, utbildning, yrkesutbildning och lärande, utan vi föreslår även ett särskilt mål för forskning och utveckling på upp till 3 procent av BNP, ett mål som bör nås till år 2010. Jag sade även att när vi analyserar de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken kan vi se vissa särskilda referenser, till exempel investeringar i stora nät och att dessa skulle kunna fungera mer effektivt. I det här sammanhanget vill jag erinra om energi- och infrastrukturnäten. I december föreslog kommissionen att man skall förbättra systemen för samfinansiering när det gäller Europeiska investeringsbanken, och föreslog även möjligheten att undanröja några av hindren för överföringar av tjänster från ett land till ett annat, såväl när det gäller el som gas, vilket ger oss möjlighet att förbättra sammankopplingarna och kort sagt nå målet att förbättra vår konkurrenskraft inom energisektorn till år 2005. Vi gör något liknande när det gäller driftskompabilitet för järnvägar, allt detta med målet – som jag sade tidigare – att förbättra effektiviteten i vårt system. Det är naturligtvis grundläggande – Goebbels tog upp detta – att investeringarna är sunda och att de inte medför problem som dålig användning av offentliga pengar. Randzio-Plath tog även upp problemen med investeringar och nämnde ett förslag som jag anser vara ambitiöst, om att försöka nå siffran 3 procent av statliga investeringar i Europeiska unionen – vilket är vad som gäller i Förenta staterna. Detta är en punkt som kommissionen emellertid inte överväger i kvalitativa termer och vi anser att vi betonar dessa frågor tillräckligt i våra allmänna riktlinjer. Marinos talar mer direkt om stabilitets- och tillväxtpakten i sitt betänkande och under dagens debatt har vissa frågor kommit upp som jag anser vara av särskild vikt. Marinos betonar – och jag kan inte göra annat än att tacka honom för detta – vikten av att stabilitets- och tillväxtpakten bevaras som den är. Han tog upp det faktum att man inte skall göra några politiska eftergifter för de stora länderna. Detta har aldrig varit kommissionens vision. Kommissionens vision är att alla medlemsstater skall behandlas likadant och vi har agerat därefter. Vi har till och med agerat genom att använda vissa instrument som har gett upphov till en offentlig debatt och jag tänker naturligtvis på systemet för snabb varning eller . Det har tillämpats för Tyskland och Portugal och jag har flera gånger sagt att även om vi inte är nöjda med förfarandet, är vi dock nöjda med det mål som ställts upp."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Spin-over"7
"early warning"13,1,8,12,7,11,9,6
"spin over"13,1,8,12,11,9,6
"spin over-e"2

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph