Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-14-Speech-2-211"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-05-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Offentliga finanser inom EMU4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020514.11.2-211"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-05-14-Speech-2-2124
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, me complace presentar al Parlamento este tercer informe sobre las finanzas públicas en la Unión Económica y Monetaria referido al año 2002, que consta de un informe analítico elaborado por la Dirección General de Asuntos Económicos y Financieros y de una comunicación de la Comisión que recoge las principales conclusiones de política económica. La concentración en el tema estrella de los últimos meses -el de la alerta rápida- ha dejado de lado una serie de medidas importantes que, en mi opinión, refuerzan la calidad y el alcance de la supervisión presupuestaria. Me gustaría destacar tres: en primer lugar, en 2001 se adoptó un código de conducta revisado sobre el contenido de presentación de los programas de estabilidad y convergencia que se ha aplicado ya a los actuales programas que ha permitido mejorar la evolución de los programas por el Consejo y nos ha permitido, también, conocer el efecto agregado de los objetivos presupuestarios para la zona de la Unión Europea en su conjunto. En segundo lugar, la Comisión y el Consejo han desarrollado un método común para el cálculo de los saldos presupuestarios cíclicamente ajustados. La reciente caída de la actividad económica y la experiencia adquirida con el mecanismo de alerta rápida han puesto de relieve la importancia de tomar en consideración las posiciones presupuestarias subyacentes a la hora de evaluar la situación presupuestaria de los diferentes Estados miembros. En tercer lugar, hemos llevado a cabo un análisis sobre la sostenibilidad de las finanzas públicas teniendo en cuenta el envejecimiento de la población y hemos incluido esta evaluación en los programas de estabilidad y convergencia. De acuerdo con el Consejo Europeo de Barcelona, la sostenibilidad a largo plazo va a ser un objetivo permanente en el procedimiento de supervisión presupuestaria. Ahora haré algunos comentarios en relación con la reciente experiencia de la alerta rápida aplicada de acuerdo con lo establecido en el pacto: en varias ocasiones anteriores he explicado ya las razones por las que dicho pacto se puso en marcha, por lo cual no voy a insistir hoy en ese punto, pero que únicamente haré algunos comentarios sobre la evolución posterior. El Consejo decidió, como ustedes saben, cerrar el procedimiento de alerta rápida, dado que los dos países afectados reiteraron su voluntad de aplicar plenamente sus programas de estabilidad para evitar el incumplimiento del valor de referencia del 3 % del Producto Interior Bruto y reanudar el proceso de saneamiento presupuestario para alcanzar sus objetivos a medio plazo en 2004. Se observa que las autoridades están tomando estos compromisos seriamente y me felicito del progreso alcanzado en Alemania sobre un acuerdo entre los Estados federados y el Gobierno central relativo al control de las finanzas públicas y que nos permite destacar el hecho de que la cuestión de las finanzas públicas saneadas no es un tema que incumba sólo al Gobierno central, sino que hace intervenir a todos los niveles de Gobierno. En cuanto a la experiencia de este sistema de alerta rápida, mi punto de vista es que es necesario distinguir entre el procedimiento, que como ustedes saben, resultó difícil, y los resultados que hemos conseguido hasta la fecha, que pueden considerarse positivos. La Comisión, el Consejo y el Parlamento deberíamos tomar nota de esta primera experiencia y sacar algunas enseñanzas que me parecen importantes. En primer lugar, con la nueva recuperación que se avecina, creemos que es fundamental volver a incidir en la necesidad de seguir adelante en el proceso del saneamiento presupuestario para poder conseguir la norma de proximidad al equilibrio o superávit de forma que podamos hacer frente a posibles situaciones parecidas como las que hemos vivido en el pasado. En segundo lugar, debemos recordar que los problemas presupuestarios que han afectado principalmente a los países grandes de la zona euro en 2001 y 2002 son la consecuencia de no haber aprovechado las oportunidades que ofreció el período de elevado crecimiento de 1998 a 2000. En tercer lugar, y como se señala en el informe al que hago referencia, los estabilizadores automáticos deben constituir el método normal para estabilizar la economía, mientras que las medidas discrecionales deben seguir siendo excepcionales. Sin embargo, un acuerdo claro entre los responsables de la política económica de la Unión acerca de los criterios para evaluar las políticas fiscales discrecionales incrementaría su transparencia y previsibilidad en el comportamiento presupuestario. Por último, los Estados miembros deben mejorar la compatibilidad entre sus reglamentaciones presupuestarias internas y los compromisos presupuestarios en el marco de la Unión. Uno de los objetivos del informe es contribuir a garantizar que la Comisión siga desempeñando un papel preponderante en el debate sobre la política presupuestaria en la Unión. Procederá ahora hacer un comentario sobre la calidad y sostenibilidad de las finanzas públicas como respuesta a la estrategia de Lisboa. Se han realizado importantes mejoras en materia de sostenibilidad de las finanzas públicas. La Comisión y el Consejo han evaluado la sostenibilidad de las finanzas públicas sobre la base de los objetivos presupuestarios a medio plazo establecidos en los programas de estabilidad y convergencia. El análisis muestra claramente que, con las políticas actuales, existe el riesgo de que aparezcan desequilibrios presupuestarios en algunos Estados miembros y estos riesgos se multiplican en el caso de los países que no alcanzan los objetivos a medio plazo establecidos en sus programas de estabilidad y convergencia. En el informe de este año se examina también la calidad del gasto público y se ha visto dificultada la celebración de un debate sobre este tema a escala de la Unión por no existir una definición clara de la calidad del gasto público. También constituye una limitación para este debate la ausencia, en algunos casos, de datos comparables relativos a la finalidad para la que se gastan los recursos públicos. Por tanto, el informe pretende, simplemente, iniciar este debate sobre la calidad del gasto público centrándose en la composición del mismo y, en sí, es coherente con el logro de los objetivos de la estrategia de Lisboa, esto es, el incremento del crecimiento y el empleo. Este análisis sugiere que la mayoría de los países lograron mejorar la composición de su gasto público durante la década de los años 90, manteniendo al mismo tiempo el tamaño del sector público. No obstante, antes de sacar unas conclusiones definitivas sobre la calidad del gasto público es necesario llevar a cabo análisis complementarios que tengan en cuenta los objetivos específicos de los programas de gasto, así como su diseño y sus relaciones con otros instrumentos de política económica, y nos proponemos llevar a cabo esta tarea en los próximos años. Por último, en el documento se incluye también una referencia a los retos presupuestarios para los países de la ampliación: una vez que hayan ingresado en la Unión Europea, a estos países se les aplicará plenamente el acervo comunitario en materia de política presupuestaria y deberán presentar sus programas de convergencia. Para interpretar sus posiciones presupuestarias es esencial tener en cuenta adecuadamente sus necesidades y circunstancias específicas. El proceso de supervisión presupuestaria debe también tomar en consideración que los países candidatos están experimentado enormes cambios estructurales e institucionales. Deben considerarse, por tanto, las limitaciones derivadas de que, en general, estos países se caracterizan por una mayor inestabilidad en sus niveles de producción que los países de la Unión y son pequeñas economías abiertas que dependen considerablemente del capital exterior para financiar sus procesos de recuperación. En el proceso de preparación de la adhesión no se pide a los países candidatos que cumplan los criterios de convergencia nominal, sino que cumplan los criterios de Copenhague. La principal preocupación durante el período de preadhesión es la estabilidad macroeconómica a medio plazo, más que el logro de objetivos particulares en materia presupuestaria. La política presupuestaria a medio plazo también debe perseguir una estructura de ingresos y gastos favorable al crecimiento económico. Por último, el énfasis sobre la reforma estructural e institucional no debe ocultar la importancia de unas políticas fiscales sólidas. La vulnerabilidad de los países candidatos frente a las perturbaciones económicas y las limitaciones exteriores que afrontan estos países subrayan la necesidad de aplicar políticas prudentes en los mismos. El informe proporciona una descripción detallada sobre la evolución y las perspectivas presupuestarias en los Estados miembros y en la zona euro en su conjunto. Además, aporta clarificaciones relevantes sobre el alcance y los métodos del proceso de supervisión presupuestaria en la Unión, lo que permite mejorar la transparencia de nuestra evaluación en la posición presupuestaria de cada uno de los Estados miembros. Por último, adopta un enfoque orientado hacia el futuro al presentar un análisis de algunos de los principales retos presupuestarios que debe afrontar la Unión en el futuro. Permítanme hacer unos breves comentarios sobre la evolución presupuestaria reciente y sus perspectivas, en los que me voy a referir a las principales conclusiones del informe. Comenzaré destacando algunos de los rasgos más importantes de la reciente evolución: el año 2001 fue el período más difícil para la política fiscal en los años de historia de la política económica y monetaria. El déficit presupuestario para la zona del euro alcanzó el 1,3 % del Producto Interior Bruto y éste es el primer incremento desde el año 1993. A pesar de dicho incremento, dada la caída de actividad durante este período, el comportamiento presupuestario puede considerarse como aceptable. En primer lugar, los Estados miembros -especialmente aquellos que ya habían logrado el equilibrio presupuestario o la situación de superávit- pudieron permitir el funcionamiento de los estabilizadores automáticos para amortizar los efectos negativos. En segundo lugar, y en contraste con anteriores períodos de caída de actividad, ningún país que tuvo déficit se lanzó a una política expansionista injustificada. En tercer lugar, los Estados miembros han podido proseguir sus reformas impositivas previstas para subsanar las rigideces de la oferta a pesar de las diversas quejas que señalaban que el pacto de estabilidad privaba de libertad a las autoridades a consecuencia de normas arbitrarias o inflexibles. En resumen, yo diría que la política fiscal se ha mantenido ampliamente neutral, propiciando una política económica equilibrada favorable al crecimiento y a la estabilidad de precios. Sin embargo, esta valoración positiva, en líneas generales, debe matizarse en el caso de cuatro países: Alemania, Francia, Italia y Portugal, que registran déficit y que no cumplen las exigencias del Pacto de Estabilidad y Crecimiento. En particular, los déficit de Portugal y Alemania han aumentado hasta niveles cercanos al valor de referencia del 3 %, lo que llevó a la Comisión a activar el mecanismo de alerta rápida. Es importante reconocer, sin embargo, que la caída de actividad económica no ha sido ni excesivamente pronunciada ni duradera pero, a menos que todos los Estados miembros alcancen los objetivos a medio plazo establecidos en sus programas de estabilidad, unas futuras caídas de actividad podrían suponer una prueba más seria para el marco de supervisión presupuestaria de la Unión."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, det glæder mig at forelægge Parlamentet denne tredje beretning om de offentlige finanser i Den Økonomiske og Monetære Union for 2002, der består af en analytisk rapport, der er udarbejdet af Generaldirektoratet for Økonomiske og Finansielle Anliggender og en meddelelse fra Kommissionen, som omhandler de vigtigste konklusioner om den økonomiske politik. Fokuseringen på dette hovedemne i de seneste måneder - det vil sige den tidlige varsling - har set bort fra en række vigtige foranstaltninger, der efter min mening forstærker kvaliteten og omfanget af budgetovervågningen. Jeg vil gerne fremhæve tre. For det første blev der i 2001 vedtaget en revideret adfærdskodeks vedrørende stabilitets- og konvergensprogrammernes indhold og form, som allerede er blevet anvendt for de nuværende programmer, hvilket har gjort det muligt at forbedre Rådets udvikling af programmerne samt gjort det muligt for os at få kendskab til den akkumulerede effekt af budgetmålene for EU-området som helhed. For det andet har Kommissionen og Rådet udviklet en fælles metode til beregning af konjunkturtilpassede budgetregnskaber. Den nylige nedgang i den økonomiske aktivitet, og den erfaring, der er høstet med mekanismen til tidlig varsling, har understreget betydningen af at tage hensyn til de underliggende budgetstillinger, når de forskellige medlemsstaters budgetsituation skal vurderes. For det tredje har vi gennemført en analyse af de offentlige finansers bæredygtighed, hvor vi har taget hensyn til den aldrende befolkning, og vi har medtaget denne vurdering i stabilitets- og konvergensprogrammerne. I overensstemmelse med Det Europæiske Råd i Barcelona vil langsigtet bæredygtighed være et fast mål i budgetovervågningsproceduren. Nu vil jeg komme med nogle kommentarer om de nylige erfaringer med den tidlige varsling, der er blevet anvendt i overensstemmelse med pagtens bestemmelser. Jeg har allerede ved flere tidligere lejligheder forklaret årsagerne til, at nævnte pagt blev iværksat, hvorfor jeg ikke vil komme ind på det nu, men blot komme med nogle bemærkninger om den seneste udvikling. Rådet besluttede som bekendt at afslutte proceduren for tidlig varsling, da de berørte lande gentog deres vilje til at gennemføre deres stabilitetsprogrammer fuldt ud for at undgå, at de ikke kunne opfylde referenceværdien på 3% af bruttonationalproduktet, og genoptage budgetsaneringsprocessen for at nå deres mellemfristede mål i 2004. Det skal bemærkes, at myndighederne tager disse forpligtelser alvorligt, og jeg glæder mig over det fremskridt, der er gjort i Tyskland, om en aftale mellem forbundsstaterne og centralregeringen om kontrol af de offentlige finanser, og som gør det muligt for os at fremhæve den kendsgerning, at spørgsmålet om sunde offentlige finanser ikke kun er noget, der påhviler centralregeringen, men involverer alle regeringsniveauerne. Med hensyn til erfaringen med systemet til tidlig varsling mener jeg, at det er nødvendigt at skelne mellem proceduren, der som bekendt var vanskelig, og de resultater, vi har opnået indtil videre, og som kan anses for positive. Kommissionen, Rådet og Parlamentet vil tage denne første erfaring ad notam og drage en efter min mening vigtig lære heraf. For det første synes vi, at det i lyset af det forestående opsving er meget vigtigt igen at blive enige om behovet for at fortsætte budgetsaneringsprocessen for at kunne opfylde kravet om, at budgettet er tæt på balance eller i overskud, så vi kan klare eventuelle situationer, der ligner dem, vi har haft tidligere. For det andet skal vi huske, at de budgetproblemer, der især har ramt de store lande i euroområdet i 2001 og 2002 er en konsekvens af, at man ikke har udnyttet de muligheder, som højvækstperioden fra 1998 til 2000 gav. For det tredje, som det påpeges i den beretning, jeg henviser til, skal de automatiske stabilisatorer være den normale metode til at stabilisere økonomien, mens de diskretionære foranstaltninger fortsat skal være undtagelsen. En klar aftale mellem EU's ansvarlige for den økonomiske politik om kriterierne til evaluering af de diskretionære skattepolitikker vil dog øge deres gennemsigtighed og forudsigeligheden i budgetudviklingen. Endelig bør medlemsstaterne forbedre overensstemmelsen mellem deres interne budgetregulativer og de budgetmæssige forpligtelser inden for rammerne af EU. Et af beretningens mål er at bidrage til at sikre, at Kommissionen bliver ved med at spille en ledende rolle i forhandlingen om EU's budgetpolitik. Jeg vil nu komme med en bemærkning om kvaliteten og bæredygtigheden af de offentlige finanser som opfølgning på Lissabon-strategien. Der er sket flere vigtige forbedringer, hvad angår de offentlige finansers bæredygtighed. Kommissionen og Rådet har vurderet de offentlige finansers bæredygtighed på grundlag af de mellemlange budgetmål, der er fastsat i stabilitets- og konvergensprogrammerne. Analysen viser tydeligt, at der med de nuværende politikker er risiko for, at der opstår uligevægt på budgettet i nogle medlemslande, og disse risici bliver mangedoblet, hvis landene ikke når de mellemfristede mål, der er fastsat i deres stabilitets- og konvergensprogrammer. I beretningen fra i år er der også en analyse af kvaliteten af de offentlige udgifter, og der har været vanskeligheder med at afholde en debat om dette spørgsmål på EU-plan, da der ikke findes en tydelig definition på kvaliteten af de offentlige udgifter. Det begrænser også debatten, at der i nogle tilfælde ikke findes sammenlignelige oplysninger om formålet med at afholde offentlige udgifter. Beretningen ønsker derfor blot at indlede en debat om kvaliteten af de offentlige udgifter ved at koncentrere sig om, hvordan de er sammensat, og om, hvorvidt de er kohærente med opnåelsen af målene i Lissabon-strategien, det vil sige en forøget vækst og beskæftigelse. Denne analyse viser, at størstedelen af landene formåede at forbedre sammensætningen af deres offentlige udgifter i 90'erne og samtidig fastholde størrelsen på den offentlige sektor. Før vi drager endelige konklusioner om kvaliteten i de offentlige udgifter, er det dog nødvendigt at gennemføre yderligere analyser, der tager hensyn til de specifikke mål i udgiftsprogrammerne, og at se på, hvordan de er udformet, og hvordan de hænger sammen med andre instrumenter til økonomisk politik, og vi har til hensigt at gennemføre denne opgave i de kommende år. Endelig indeholder dokumentet også en henvisning til de budgetmæssige udfordringer for udvidelseslandene. Når de er kommet ind i EU, vil EU-bestemmelserne om budgetpolitik finde fuld anvendelse for disse lande, og de skal fremlægge deres konvergensprogrammer. For at kunne fortolke deres budgetstillinger er det vigtigt at tage passende hensyn til deres særlige behov og omstændigheder. Budgetovervågningsproceduren skal også tage hensyn til, at ansøgerlandene undergår enorme strukturelle og institutionelle ændringer. Der skal derfor tages hensyn til de begrænsninger, der skyldes, at disse lande i almindelighed er karakteriseret ved en større ustabilitet i deres produktionsniveauer end EU-landene, og at det drejer sig om små, åbne økonomier, der i væsentligt omfang er afhængige af udenlandsk kapital for at finansiere deres genoprettelsesprocesser. I forbindelse med forberedelsen af førtiltrædelsesprocessen bliver ansøgerlandene ikke bedt om at opfylde nominelle konvergenskriterier, men om at opfylde Københavnskriterierne. Den største bekymring i førtiltrædelsesperioden er den makroøkonomiske stabilitet på mellemlang sigt, snarere end opnåelsen af særlige mål på budgetområdet. Budgetpolitikken på mellemlang sigt skal også tilstræbe en indtægts- og udgiftsstruktur, der fremmer økonomisk vækst. Endelig må fokuseringen på strukturelle og institutionelle reformer ikke skjule betydningen af nogle ordentlige skattepolitikker. Ansøgerlandenes sårbarhed over for økonomisk uro og de udenrigspolitiske begrænsninger, disse lande står over for, understreger behovet for, at de gennemfører nogle besindige politikker. Betænkningen kommer med en detaljeret beskrivelse af udviklingen og budgetprognoserne i medlemsstaterne og i euroområdet som helhed. Den kommer desuden med relevante afklaringer om omfanget af og metoderne i budgetovervågningsprocessen i EU, hvilket gør det muligt at forbedre gennemsigtigheden i vores vurdering af budgetsituationen for hvert enkelt medlemsstat. Endelig har den et fremadrettet sigte, idet den fremlægger en analyse af nogle af de vigtigste budgetmæssige udfordringer, EU vil stå over for i fremtiden. Lad mig komme med nogle korte bemærkninger om den seneste budgetudvikling og budgetprognoserne, hvor jeg vil henvise til de vigtigste konklusioner i beretningen. Jeg vil begynde med at fremhæve nogle af de vigtigste træk ved den seneste udvikling. 2001 var den vanskeligste periode for skattepolitikken i den økonomiske og monetære politiks historie. Budgetunderskuddet i euroområdet nåede op på 1,3% af bruttonationalproduktet, og det er den første stigning siden 1993. Til trods for denne stigning kan budgetudviklingen dog betragtes som acceptabel på grund af aktivitetsnedgangen i løbet af perioden. For det første kunne medlemsstaterne - især dem, der allerede havde fået balance eller overskud på budgettet - tillade sig at gøre brug af de automatiske stabilisatorer for at afbøde de negative virkninger. For det andet, og i modsætning til tidligere perioder med aktivitetsnedgang, var der ikke noget land med underskud, som kastede sig ud i en ubegrundet ekspansionspolitik. For det tredje har medlemsstaterne kunnet fortsætte deres planlagte skattereformer for at afhjælpe den manglende smidighed i udbuddet til trods for visse klager, der påpegede, at stabilitetspagten berøvede myndighederne friheden som følge af diskretionære eller usmidige bestemmelser. Jeg kan kort sagt sige, at skattepolitikken i stort omfang har været neutral og befordret en afbalanceret økonomisk politik, der har fremmet væksten og prisstabiliteten. Denne overvejende positive vurdering skal dog nuanceres for fire landes vedkommende, nemlig Tyskland, Frankrig, Italien og Portugal, der har underskud og ikke opfylder kravene i stabilitets- og vækstpagten. Særlig underskuddene i Portugal og Tyskland er næsten nået op på referenceværdien på 3%, hvilket foranledigede Kommissionen til at aktivere mekanismen om tidlig varsling. Det er dog vigtigt at erkende, at nedgangen i den økonomiske aktivitet hverken har været særlig udtalt eller langvarig, men medmindre at alle medlemsstaterne når de mellemfristede mål, der er fastsat i deres stabilitetsprogrammer, kan fremtidige aktivitetsnedgange blive en mere alvorlig prøve for EU's budgetovervågningsramme."@da1 "Herr Präsident, ich freue mich, dem Parlament diesen dritten Bericht über die öffentlichen Finanzen in der Wirtschafts- und Währungsunion für das Jahr 2002 vorzulegen, der aus einem von der Generaldirektion Wirtschaft und Finanzen erarbeiteten analytischen Bericht und einer Mitteilung der Kommission besteht, die die wichtigsten wirtschaftspolitischen Schlussfolgerungen aufgreift. Durch die Konzentration auf das Hauptthema der letzten Monate – die Frühwarnung – wurde eine Reihe wichtiger Maßnahmen unbeachtet gelassen, die meiner Meinung nach die Qualität und den Umfang der Haushaltskontrolle stärken. Ich möchte drei von ihnen hervorheben: Erstens wurde 2001 ein überarbeiteter Verhaltenskodex in Bezug auf den Inhalt der Präsentation der Stabilitäts- und Konvergenzprogramme angenommen, der bereits auf die gegenwärtigen Programme angewendet wurde und eine Verbesserung der Entwicklung der Programme durch den Rat ermöglicht und der es uns zudem erlaubt hat, den gesamtwirtschaftlichen Effekt der Haushaltsziele für das Gebiet der Europäischen Union insgesamt zu erfahren. Zweitens haben die Kommission und der Rat eine gemeinsame Methode für die Berechnung der zyklisch angepassten Haushaltssalden entwickelt. Der jüngste Rückgang der Wirtschaftstätigkeit und die mit dem Frühwarnsystem gewonnenen Erfahrungen haben deutlich gemacht, wie wichtig es ist, bei der Beurteilung der Haushaltssituation der einzelnen Mitgliedstaaten die zugrunde liegenden Haushaltspositionen zu berücksichtigen. Drittens haben wir eine Analyse der Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen unter Berücksichtigung der Überalterung der Bevölkerung durchgeführt und diese Bewertung in die Stabilitäts- und Konvergenzprogramme einbezogen. Nach Aussage des Europäischen Rates von Barcelona wird die Nachhaltigkeit langfristig ein ständiges Ziel im Verfahren der Haushaltsüberwachung sein. Nunmehr möchte ich einige Bemerkungen zu den jüngsten Erfahrungen bei der Anwendung der Frühwarnung gemäß den Festlegungen im Pakt machen: Bei verschiedenen früheren Gelegenheiten habe ich bereits die Gründe für das Ingangsetzen dieses Paktes erläutert, weshalb ich heute nicht besonders auf diesen Punkt eingehen, sondern nur einige Kommentare über die spätere Entwicklung abgeben möchte. Der Rat beschloss, wie Ihnen bekannt ist, das Frühwarnverfahren abzubrechen, da die beiden betroffenen Länder wiederholt ihren Willen zum Ausdruck brachten, ihre Stabilitätsprogramme voll umzusetzen, um die Nichteinhaltung des Referenzwertes von 3 % des Bruttoinlandprodukts zu vermeiden und den Prozess der Haushaltssanierung zur Erreichung ihrer mittelfristigen Ziele im Jahre 2004 wieder aufzunehmen. Es ist zu beobachten, dass die Behörden diese Verpflichtungen ernst nehmen, und ich freue mich über den in Deutschland erreichten Fortschritt in Bezug auf ein Abkommen zwischen den Bundesländern und der Zentralregierung über die Kontrolle der öffentlichen Finanzen. So können wir sagen, dass die Frage der sanierten öffentlichen Finanzen kein Thema ist, das nur die Zentralregierung angeht, sondern die Regierung auf allen Ebenen zur Intervention veranlasst. Mein Standpunkt zu diesem Frühwarnsystem ist, dass man zwischen dem Verfahren unterscheiden muss, das, wie Sie wissen, schwierig war, und den Ergebnissen, die wir bis heute erreicht haben und die als positiv angesehen werden können. Kommission, Rat und Parlament sollten diese erste Erfahrung zur Kenntnis nehmen und einige Lehren daraus ziehen, die mir wichtig erscheinen. Erstens halten wir es angesichts der bevorstehenden wirtschaftlichen Erholung für grundlegend, erneut die Notwendigkeit zu betonen, im Prozess der Haushaltssanierung voranzukommen, um einen nahezu ausgeglichenen oder einen Überschuss aufweisenden Haushalt zu erreichen, sodass wir möglichen ähnlichen Situationen, wie wir sie in der Vergangenheit erlebt haben, Paroli bieten können. Zweitens müssen wir dessen eingedenk sein, dass die Haushaltsprobleme, die 2001 und 2002 hauptsächlich die großen Länder der Eurozone betroffen haben, als Folge der nicht genutzten Möglichkeiten während des Zeitraums eines erhöhten Wachstums von 1998 bis 2000 aufgetreten sind. Drittens, und so wird in dem Bericht festgestellt, auf den ich Bezug nehme, sollen die automatischen Stabilisatoren die normale Methode zur Stabilisierung der Wirtschaft sein, während die freiwilligen Maßnahmen weiterhin die Ausnahme darstellen müssen. Allerdings würde ein klares Übereinkommen zwischen den Verantwortlichen für die Wirtschaftspolitik der Union in Bezug auf die Kriterien zur Beurteilung der diskretionären Steuerpolitiken deren Transparenz und Vorhersehbarkeit beim Haushaltsverhalten erhöhen. Schließlich müssen die Mitgliedstaaten die Vereinbarkeit ihrer internen Haushaltsregelungen mit den Haushaltsverpflichtungen im Rahmen der Union verbessern. Mit dem Bericht soll unter anderem gewährleistet werden, dass die Kommission weiterhin eine entscheidende Rolle in der Debatte über die Haushaltspolitik in der Union spielt. Hier scheint jetzt eine Bemerkung über die Qualität und Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen als Reaktion auf die Strategie von Lissabon angebracht. Es wurden bedeutende Verbesserungen im Bereich der Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen vorgenommen. Kommission und Rat haben die Nachhaltigkeit der öffentlichen Finanzen auf der Grundlage der in den Stabilitäts- und Konvergenzprogrammen festgelegten mittelfristigen Haushaltsziele bewertet. Die Analyse zeigt eindeutig, dass mit den gegenwärtigen Politiken die Gefahr besteht, dass in einigen Mitgliedstaaten unausgeglichene Haushalte entstehen, und diese Risiken multiplizieren sich bei jenen Ländern, die die in ihren Stabilitäts- und Konvergenzprogrammen festgelegten mittelfristigen Ziele verfehlen. Im diesjährigen Bericht wird auch die Qualität der öffentlichen Ausgaben geprüft. Eine Debatte über dieses Thema auf der Ebene der Union wurde dadurch erschwert, dass es keine eindeutige Definition der Qualität der öffentlichen Ausgaben gibt. Diese Debatte wird in einigen Fällen auch durch das Fehlen von vergleichbaren Daten über den Zweck, für den die öffentlichen Mittel ausgegeben werden, behindert. So soll diese Debatte über die Qualität der öffentlichen Ausgaben mit diesem Bericht lediglich in Gang gesetzt werden, indem er sich auf ihre Zusammensetzung konzentriert. Er ist in sich kohärent mit der Erreichung der Zielsetzungen der Strategie von Lissabon, das heißt, mit der Stärkung von Wachstum und Beschäftigung. Aus der Analyse geht hervor, dass es den meisten Ländern während der neunziger Jahre gelungen ist, die Zusammensetzung ihrer öffentlichen Ausgaben zu verbessern und gleichzeitig die Größe des öffentlichen Sektors beizubehalten. Bevor man jedoch endgültige Schlussfolgerungen über die Qualität der öffentlichen Ausgaben zieht, sind ergänzende Analysen notwendig, die die spezifischen Ziele der Ausgabenprogramme sowie deren Gestaltung und ihre Beziehungen zu anderen Instrumenten der Wirtschaftspolitik berücksichtigen. Diese Aufgabe wollen wir in den kommenden Jahren durchführen. Schließlich enthält das Dokument auch einen Hinweis auf die haushaltspolitischen Aufgaben für die Länder der Erweiterung: Nachdem diese Länder der Europäischen Union beigetreten sind, wird der Besitzstand der Gemeinschaft auf dem Gebiet der Haushaltspolitik voll auf sie angewendet, und sie werden ihre Konvergenzprogramme vorlegen müssen. Für die Interpretation ihrer Haushaltspositionen ist es wesentlich, ihre spezifischen Bedürfnisse und Bedingungen angemessen zu berücksichtigen. Beim Prozess der Haushaltsüberwachung ist auch in Rechnung zu stellen, dass in den Kandidatenländern enorme strukturelle und institutionelle Veränderungen vor sich gehen. Folglich sind die Beschränkungen zu berücksichtigen, die sich aus der Tatsache herleiten, dass diese Länder allgemein durch eine größere Instabilität in ihrem Produktionsniveau gekennzeichnet sind als die Länder der Union und dass es sich um kleine offene Wirtschaften handelt, die bei der Finanzierung ihrer wirtschaftlichen Erholungsprozesse in erheblichem Maße vom Auslandskapital abhängig sind. In diesem Vorbereitungsprozess auf den Beitritt wird von den Kandidatenländern nicht verlangt, die Kriterien der nominellen Konvergenz einzuhalten, sondern die Kriterien von Kopenhagen. Das Hauptaugenmerk während der Vorbeitrittsperiode gilt eher der mittelfristigen makroökonomischen Stabilität als der Erreichung besonderer Ziele im Haushaltsbereich. Die mittelfristige Haushaltspolitik muss auch eine für das Wirtschaftswachstum günstige Struktur von Einnahmen und Ausgaben anstreben. Schließlich darf über die Betonung der strukturellen und institutionellen Reform nicht die Bedeutung solider Steuerpolitiken vergessen werden. Die Anfälligkeit der Kandidatenländer gegenüber den Irritationen in der Wirtschaft und die äußeren Beschränkungen, denen sie ausgesetzt sind, unterstreichen die Notwendigkeit, in diesen Ländern kluge Politiken anzuwenden. Der Bericht gibt eine ausführliche Beschreibung der Entwicklung und der Vorausschau im Haushaltsbereich in den Mitgliedstaaten und in der Eurozone insgesamt. Außerdem enthält er wichtige Klarstellungen über den Umfang und die Methoden des Prozesses der Haushaltsüberwachung in der Union, wodurch die Transparenz unserer Bewertung in der Haushaltsposition jedes einzelnen Mitgliedstaates verbessert werden kann. Schließlich bemüht er sich um eine zukunftsorientierte Betrachtungsweise, indem er einige künftige Hauptaufgaben der Union im Haushaltsbereich analysiert. Gestatten Sie mir einige kurze Bemerkungen über die jüngste Entwicklung im Haushaltsbereich und ihre Perspektiven. Dabei werde ich auf die wichtigsten Schlussfolgerungen des Berichts eingehen. Ich möchte eingangs einige Hauptmerkmale der jüngsten Entwicklung hervorheben: Das Jahr 2001 war für die Steuerpolitik der schwierigste Zeitraum in den bisherigen Jahren der Wirtschafts- und Währungspolitik. Das Haushaltsdefizit für die Eurozone erreichte 1,3 % des Bruttoinlandprodukts, damit erhöhte es sich erstmals seit dem Jahre 1993. Trotz dieses Anwachsens aufgrund des Abschwungs der Wirtschaftstätigkeit während dieses Zeitraums kann das Haushaltsverhalten als annehmbar angesehen werden. Zum Ersten konnten die Mitgliedstaaten – speziell diejenigen, die bereits einen ausgeglichenen Haushalt oder einen Überschuss erreicht hatten – das Funktionieren der automatischen Stabilisatoren zulassen, um die negativen Effekte abzuschwächen. Zum Zweiten hat im Gegensatz zu früheren Abschwungperioden der Wirtschaftstätigkeit kein Land mit einer Defizitsituation eine ungerechtfertigte Expansionspolitik betrieben. Zum Dritten konnten die Mitgliedstaaten ihre geplanten Steuerreformen fortsetzen, um trotz der vielen Klagen darüber, dass der Stabilitätspakt infolge von willkürlichen oder unflexiblen Vorschriften den Behörden die Entscheidungsfreiheit nehme, der mangelnden Elastizität auf der Angebotsseite entgegenzuwirken. Zusammenfassend würde ich sagen, dass sich die Steuerpolitik weitgehend neutral verhalten und eine das Wachstum und die Preisstabilität begünstigende ausgewogene Wirtschaftspolitik gefördert hat. Allerdings muss diese insgesamt positive Einschätzung bei vier Ländern, Deutschland, Frankreich, Italien und Portugal, nuanciert werden, die ein Defizit haben und die Forderungen des Stabilitäts- und Wachstumspakts nicht erfüllen. Insbesondere die Defizite Portugals und Deutschlands sind bis nahe an den Referenzwert von 3 % gerückt, was die Kommission veranlasst hat, das Frühwarnsystem zu aktivieren. Man muss jedoch einräumen, dass der Abschwung der Wirtschaftstätigkeit weder übermäßig stark noch lang anhaltend war, dass aber künftige Wirtschaftsflauten, wenn nicht alle Mitgliedstaaten die in ihren Stabilitätsprogrammen festgelegten mittelfristigen Ziele erreichen, eine ernsthaftere Prüfung für den Haushaltsüberwachungsrahmen der Union bedeuten könnten."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, χαίρομαι που παρουσιάζω στο Κοινοβούλιο αυτήν την τρίτη έκθεση για τα δημόσια οικονομικά στην Οικονομική και Νομισματική Ένωση για το έτος 2002, που αποτελείται από μία αναλυτική έκθεση που εκπόνησε η Γενική Διεύθυνση Οικονομικών και Χρηματοδοτικών Υποθέσεων και μία ανακοίνωση της Επιτροπής που συγκεντρώνει τα κύρια συμπεράσματα της οικονομικής πολιτικής. Η εστίαση στο κύριο θέμα των τελευταίων μηνών – αυτό της έγκαιρης προειδοποίησης – έχει αφήσει στην άκρη μία σειρά σημαντικών μέτρων τα οποία, κατά τη γνώμη μου, ενισχύουν την ποιότητα και το μέγεθος της δημοσιονομικής εποπτείας. Θα ήθελα να επισημάνω τρία: καταρχάς, το 2001 εγκρίθηκε ένας αναθεωρημένος κώδικας δεοντολογίας σχετικά με το περιεχόμενο της παρουσίασης των προγραμμάτων σταθερότητας και σύγκλισης, ο οποίος εφαρμόζεται ήδη στα τωρινά προγράμματα, που επέτρεψε τη βελτίωση της εξέλιξης των προγραμμάτων από το Συμβούλιο και μας επέτρεψε, επίσης, να γνωρίσουμε το συνολικό αποτέλεσμα των δημοσιονομικών στόχων για τη ζώνη της Ευρωπαϊκής Ένωσης στο σύνολό της. Δεύτερον, η Επιτροπή και το Συμβούλιο έχουν αναπτύξει μία κοινή μέθοδο για τον υπολογισμό των κυκλικά προσαρμοσμένων δημοσιονομικών θέσεων. Η πρόσφατη ύφεση της οικονομικής δραστηριότητας και η εμπειρία που αποκτήθηκε με τον μηχανισμό της έγκαιρης προειδοποίησης απέδειξαν τη σημασία του υπολογισμού των υποκείμενων δημοσιονομικών θέσεων την ώρα της αξιολόγησης της δημοσιονομικής κατάστασης των διαφόρων κρατών μελών. Τρίτον, φέραμε σε πέρας μία ανάλυση σχετικά με τη βιωσιμότητα των δημοσίων οικονομικών, λαμβάνοντας υπόψη τη γήρανση του πληθυσμού, και έχουμε συμπεριλάβει αυτήν την εκτίμηση στα προγράμματα σταθερότητας και σύγκλισης. Σύμφωνα με το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης, η μακροπρόθεσμη βιωσιμότητα πρόκειται να είναι ένας μόνιμος στόχος στη διαδικασία της δημοσιονομικής εποπτείας. Τώρα θα κάνω ορισμένα σχόλια σχετικά με την πρόσφατη εμπειρία της έγκαιρης προειδοποίησης που εφαρμόστηκε σύμφωνα με τα όσα καθορίζονται από το Σύμφωνο: σε διάφορες προηγούμενες περιστάσεις, εξήγησα ήδη τους λόγους για τους οποίους το εν λόγω Σύμφωνο τέθηκε σε ισχύ, επομένως δεν πρόκειται να επιμείνω σήμερα σε αυτό το σημείο, θα κάνω μόνο ορισμένες παρατηρήσεις σχετικά με τη μεταγενέστερη εξέλιξη. Το Συμβούλιο αποφάσισε, όπως γνωρίζετε, να μπλοκάρει τη διαδικασία έγκαιρης προειδοποίησης, δεδομένου ότι οι δύο ενδιαφερόμενες χώρες επανέλαβαν τη βούλησή τους να εφαρμόσουν πλήρως τα προγράμματα σταθερότητάς τους για να αποφύγουν την υπέρβαση της τιμής αναφοράς του 3% του Ακαθάριστου Εγχώριου Προϊόντος και να ανανεώσουν τη διαδικασία δημοσιονομικής εξυγίανσης, για να επιτύχουν τους μεσοπρόθεσμους στόχους το 2004. Διαπιστώνεται ότι οι αρχές παίρνουν αυτές τις δεσμεύσεις στα σοβαρά και συγχαίρω τη Γερμανία για την πρόοδο που επιτεύχθηκε με τη συμφωνία μεταξύ των ομοσπονδιακών κρατών και της κεντρικής κυβέρνησης σχετικά με τον έλεγχο των δημόσιων οικονομικών και η οποία μας επιτρέπει να επισημάνουμε το γεγονός ότι το ζήτημα της εξυγίανσης των δημόσιων οικονομικών δεν αφορά μόνο την κεντρική κυβέρνηση, αλλά και όλα τα επίπεδα διακυβέρνησης. Όσον αφορά την εμπειρία αυτού του συστήματος της έγκαιρης προειδοποίησης, η άποψή μου είναι ότι είναι απαραίτητο να γίνεται διάκριση μεταξύ της διαδικασίας, που όπως γνωρίζετε αποδείχτηκε δύσκολη, και των αποτελεσμάτων που έχουμε πετύχει μέχρι στιγμής και που μπορούν να θεωρηθούν θετικά. Η Επιτροπή, το Συμβούλιο και το Κοινοβούλιο θα πρέπει να λάβουμε υπόψη αυτή την πρώτη εμπειρία και να πάρουμε ορισμένα μαθήματα που θεωρώ σημαντικά. Καταρχάς, με τη νέα ανάκαμψη που πλησιάζει, πιστεύουμε ότι είναι βασικό να επαναλάβουμε την αναγκαιότητα να συνεχίσουμε στη διαδικασία της δημοσιονομικής εξυγίανσης, για να μπορέσουμε να επιτύχουμε τη ρύθμιση προσέγγισης της ισορροπίας ή του πλεονάσματος, ώστε να μπορέσουμε να αντιμετωπίσουμε πιθανές παρόμοιες καταστάσεις όπως αυτές που ζήσαμε στο παρελθόν. Δεύτερον, πρέπει να υπενθυμίσουμε ότι τα δημοσιονομικά προβλήματα που επηρέασαν κυρίως τις μεγάλες χώρες της ζώνης του ευρώ το 2001 και το 2002 είναι αποτέλεσμα της μη εκμετάλλευσης των ευκαιριών που προσέφερε η περίοδος αυξημένης ανάπτυξης από το 1998 ως το 2000. Τρίτον, και όπως επισημαίνεται στην έκθεση στην οποία αναφέρομαι, οι αυτόματοι σταθεροποιητές πρέπει να αποτελούν μία κανονική μέθοδο για τη σταθεροποίηση της οικονομίας, ενώ τα διακριτικά μέτρα πρέπει να συνεχίσουν να είναι έκτακτα. Ωστόσο, μία σαφής συμφωνία μεταξύ των υπευθύνων της οικονομικής πολιτικής της Ένωσης σχετικά με τα κριτήρια για την αξιολόγηση των διακριτικών φορολογικών πολιτικών θα αύξανε τη διαφάνεια και την προβλεψιμότητα της δημοσιονομικής συμπεριφοράς. Τέλος, τα κράτη μέλη πρέπει να βελτιώσουν τη συμβατότητα μεταξύ των εσωτερικών δημοσιονομικών κανονισμών και των δημοσιονομικών δεσμεύσεων τους στο πλαίσιο της Ένωσης. Ένας από τους στόχους της έκθεσης είναι να εγγυηθεί ότι η Επιτροπή θα συνεχίσει να διαδραματίζει έναν κυρίαρχο ρόλο στη συζήτηση σχετικά με τη δημοσιονομική πολιτική στην Ευρώπη. Θα προχωρήσω τώρα σε ένα σχόλιο σχετικά με την ποιότητα και τη βιωσιμότητα των δημόσιων οικονομικών ως απάντηση στη στρατηγική της Λισαβόνας. Έχουν επιτελεστεί σημαντικές βελτιώσεις όσον αφορά τη βιωσιμότητα των δημόσιων οικονομικών. Η Επιτροπή και το Συμβούλιο έχουν αξιολογήσει τη βιωσιμότητα των δημόσιων οικονομικών στη βάση των μακροπρόθεσμων δημοσιονομικών στόχων που καθορίζονται στα προγράμματα σταθερότητας και σύγκλισης. Η ανάλυση δείχνει ξεκάθαρα ότι, με τις παρούσες πολιτικές, υπάρχει ο κίνδυνος να εμφανιστούν δημοσιονομικές ανισορροπίες σε ορισμένα κράτη μέλη, και αυτοί οι κίνδυνοι πολλαπλασιάζονται στην περίπτωση των χωρών που δεν επιτυγχάνουν του μεσοπρόθεσμους στόχους που καθορίζονται στα προγράμματα σταθερότητας και σύγκλισής τους. Στη έκθεση αυτού του χρόνου εξετάζεται, επίσης, η ποιότητα των δημόσιων δαπανών και θεωρήθηκε δύσκολη η διεξαγωγή μίας συζήτησης σχετικά με το θέμα αυτό σε επίπεδο Ένωσης, διότι δεν υπάρχει ένας σαφής καθορισμός της ποιότητας των δημόσιων δαπανών. Επίσης, εμπόδιο για τη συζήτηση αυτήν συνιστά, σε ορισμένες περιπτώσεις, η απουσία συγκρίσιμων δεδομένων σχετικών με τον σκοπό για τον οποίο δαπανώνται οι δημόσιοι πόροι. Επομένως, η έκθεση φιλοδοξεί απλά να ξεκινήσει αυτή η συζήτηση σχετικά με την ποιότητα των δημόσιων δαπανών εστιάζοντας στη σύνθεσή της και, από τη φύση της, είναι συνδεδεμένη με την επίτευξη των στόχων της στρατηγικής της Λισαβόνας, δηλαδή την αύξηση της ανάπτυξης και την απασχόληση. Αυτή η ανάλυση υποστηρίζει ότι η πλειοψηφία των χωρών κατάφεραν να βελτιώσουν τη σύνθεση των δημόσιων δαπανών τους κατά τη διάρκεια της δεκαετίας του ’90, διατηρώντας ταυτόχρονα το μέγεθος του δημόσιου τομέα. Ωστόσο, πριν εξαχθούν οριστικά συμπεράσματα για την ποιότητα των δημόσιων δαπανών, είναι απαραίτητο να γίνουν πρώτα συμπληρωματικές αναλύσεις που θα λαμβάνουν υπόψη τους συγκεκριμένους στόχους των προγραμμάτων δαπανών, όπως επίσης και τον σχεδιασμό τους και τις σχέσεις τους με άλλα μέσα της οικονομικής πολιτικής, και σκοπεύουμε να φέρουμε σε πέρας αυτό το έργο τα επόμενα χρόνια. Τέλος, στο έγγραφο συμπεριλαμβάνεται επίσης μία αναφορά στις δημοσιονομικές προκλήσεις για τις χώρες της διεύρυνσης: από τη στιγμή που θα ενταχθούν στην Ευρωπαϊκή Ένωση, οι χώρες αυτές θα εφαρμόσουν πλήρως το κοινοτικό κεκτημένο σε θέματα δημοσιονομικής πολιτικής και θα πρέπει να παρουσιάσουν τα προγράμματα σύγκλισής τους. Για να ερμηνεύσουμε τις δημοσιονομικές τους θέσεις είναι απαραίτητο να λάβουμε επαρκώς υπόψη τις ανάγκες τους και τις ειδικές συνθήκες. Η διαδικασία της δημοσιονομικής εποπτείας πρέπει, επίσης, να λάβει υπόψη ότι οι υποψήφιες χώρες υφίστανται τεράστιες διαρθρωτικές και θεσμικές αλλαγές. Πρέπει να ληφθούν επομένως υπόψη, οι περιορισμοί που οφείλονται στο γεγονός ότι, γενικά, αυτές οι χώρες χαρακτηρίζονται από μία μεγαλύτερη αστάθεια στα επίπεδα παραγωγής από τις χώρες της Ένωσης και είναι μικρές ανοιχτές οικονομίες που εξαρτώνται σημαντικά από το εξωτερικό κεφάλαιο για να χρηματοδοτήσουν τις διαδικασίες ανάκαμψής τους. Στη διαδικασία προετοιμασίας της ένταξης, δεν απαιτείται από τις υποψήφιες χώρες να πληρούν τα κριτήρια της ονομαστικής σύγκλισης, αλλά να πληρούν τα κριτήρια της Κοπεγχάγης. Η κυριότερη ανησυχία κατά την προενταξιακή περίοδο είναι περισσότερο η μεσοπρόθεσμη μακροοικονομική σταθερότητα, παρά η επίτευξη των συγκεκριμένων στόχων σε δημοσιονομικό επίπεδο. Η μεσοπρόθεσμη δημοσιονομική πολιτική πρέπει, επίσης, να ακολουθήσει μία διάρθρωση εσόδων και δαπανών ευνοϊκή προς την οικονομική ανάπτυξη. Τέλος, η έμφαση στη διαρθρωτική και θεσμική μεταρρύθμιση δεν πρέπει να κρύβει τη σημασία ορισμένων σταθερών φορολογικών πολιτικών. Το γεγονός ότι οι υποψήφιες χώρες είναι τρωτές απέναντι στις οικονομικές αναταραχές και στους εξωτερικούς περιορισμούς που αντιμετωπίζουν υπογραμμίζει την αναγκαιότητα εφαρμογής συνετών πολιτικών σε αυτές τις χώρες. Η έκθεση παρέχει μία λεπτομερή περιγραφή σχετικά με την εξέλιξη και τις δημοσιονομικές προοπτικές στα κράτη μέλη και στη ζώνη του ευρώ στο σύνολό της. Επίσης, προσφέρει σημαντικές διευκρινίσεις για την έκταση και της μεθόδους της διαδικασίας δημοσιονομικής εποπτείας στην Ένωσης, γεγονός που επιτρέπει τη βελτίωση της διαφάνειας της αξιολόγησής μας για τη δημοσιονομική θέση καθενός από τα κράτη μέλη. Τέλος, υιοθετεί μία προσέγγιση προσανατολισμένη στο μέλλον παρουσιάζοντας μία ανάλυση ορισμένων από τις κυριότερες δημοσιονομικές προκλήσεις που θα κληθεί να αντιμετωπίσει η Ένωση στο μέλλον. Επιτρέψτε μου να κάνω μερικά σύντομα σχόλια σχετικά με την πρόσφατη δημοσιονομική εξέλιξη και τις προοπτικές της, στις οποίες πρόκειται να αναφερθώ στα κύρια συμπεράσματα της έκθεσης. Θα ξεκινήσω επισημαίνοντας ορισμένα από τα πιο σημαντικά χαρακτηριστικά της πρόσφατης εξέλιξης: το έτος 2001 ήταν η πιο δύσκολη περίοδος για τη φορολογική πολιτική στην ιστορία της οικονομικής και νομισματικής πολιτικής. Το δημοσιονομικό έλλειμμα για τη ζώνη του ευρώ έφτασε το 1,3% του Ακαθάριστου Εγχώριου Προϊόντος και αυτή είναι η πρώτη αύξηση από το 1993. Παρά την εν λόγω αύξηση, δεδομένης της ύφεσης της δραστηριότητας κατά την περίοδο αυτή, η δημοσιονομική συμπεριφορά μπορεί να θεωρηθεί ως αποδεκτή. Καταρχάς, τα κράτη μέλη – ιδιαίτερα εκείνα που είχαν ήδη επιτύχει τη δημοσιονομική ισορροπία ή την κατάσταση πλεονάσματος – μπόρεσαν να επιτρέψουν τη λειτουργία των αυτόματων σταθεροποιητών, για να εξουδετερώσουν τις αρνητικές επιπτώσεις. Δεύτερον, και σε αντίθεση με προηγούμενες περιόδους ύφεσης της δραστηριότητας, καμία χώρα που είχε έλλειμμα δεν κατέφυγε σε μία αδικαιολόγητη επεκτατική πολιτική. Τρίτον, τα κράτη μέλη μπόρεσαν να συνεχίσουν τις προβλεπόμενες φορολογικές μεταρρυθμίσεις για να διορθώσουν τις δυσκολίες της προσφοράς παρά τα διάφορα παράπονα που επεσήμαναν ότι το Σύμφωνο Σταθερότητας στερούσε στις αρχές την ελευθερία τους με αποτέλεσμα αυθαίρετους ή άκαμπτους κανόνες. Συνοπτικά, θα έλεγα ότι η φορολογική πολιτική παρέμεινε ευρέως ουδέτερη, ευνοώντας μία ισορροπημένη οικονομική πολιτική ευνοϊκή για την ανάπτυξη και τη σταθερότητα των τιμών. Ωστόσο, αυτή η θετική εκτίμηση, σε γενικές γραμμές, πρέπει να διαφοροποιηθεί στην περίπτωση τεσσάρων χωρών: της Γερμανίας, της Γαλλίας, της Ιταλίας και της Πορτογαλίας, που παρουσιάζουν έλλειμμα και δεν πληρούν τις απαιτήσεις του Συμφώνου Σταθερότητας και Ανάπτυξης. Συγκεκριμένα, τα ελλείμματα της Πορτογαλίας και της Γερμανίας αυξήθηκαν φτάνοντας επίπεδα κοντά στην τιμή αναφοράς του 3%, πράγμα που οδήγησε την Επιτροπή στην ενεργοποίηση του μηχανισμού της έγκαιρης προειδοποίησης. Είναι σημαντικό να αναγνωριστεί, ωστόσο, ότι η ύφεση της οικονομικής δραστηριότητας δεν ήταν υπερβολικά έντονη ούτε διαρκής αλλά, αν όλα τα κράτη μέλη δεν επιτύχουν τους καθορισμένους μεσοπρόθεσμους στόχους των προγραμμάτων σταθερότητας, ορισμένες μελλοντικές μειώσεις δραστηριότητας θα μπορούσαν να σημάνουν μία πολύ πιο σοβαρή δοκιμασία για το πλαίσιο της δημοσιονομικής εποπτείας της Ένωσης."@el8 ". Mr President, it is a great pleasure to present this third report on Public finances in EMU 2002 to Parliament. It consists of an analytical report prepared by the Directorate-General for Economic and Financial Affairs, as well as a Commission Communication that sets down the main policy conclusions. The focus of attention in recent months on the number one issue – the early-warning mechanism – has meant that several important measures that strengthen the quality and coverage of EU budgetary surveillance have been somewhat overlooked. Three particular issues are worth stressing. First, a revised Code of Conduct on the content and presentation of stability and convergence programmes was agreed in 2001 and implemented in the current round of programmes. This has helped improve the assessment of programmes and has also enabled us to consider the aggregate impact of budgetary targets for the euro area as a whole. Secondly, the Commission and Council have developed a common method to calculate cyclically-adjusted budget balances. The recent economic downturn and the experience with the early-warning mechanism have underlined the importance of looking at underlying budgetary positions when assessing the budgetary positions of the Member States. Thirdly, an assessment has been made on the sustainability of public finances in light of ageing populations based on information provided in stability and convergence programmes. As requested by the Barcelona European Council, long-term sustainability will become a regular feature of budgetary surveillance at EU level. Let me make a few comments on recent experiences of the early warning mechanism as applied in accordance with the provisions of the Pact. I have repeatedly spelt out the reasons why the Commission was compelled to initiate the procedure, and so I will not dwell on this point today. Instead, I will focus on more recent developments. As you know, the Council decided to close the early-warning procedure as both countries reiterated their willingness to implement their stability programmes in full so as to avoid a breach of the 3% of GDP reference value and to resume the process of budgetary consolidation in order to reach their medium-term targets by 2004. There is clear evidence that the authorities are taking these commitments seriously. I am encouraged by the progress in Germany on an agreement between the Länder and the central government on the control of public finances. This agreement underlines the fact that sound public finances are the responsibility of all levels of government and not only of central government. With regard to this first experience with the early-warning mechanism, in my view it is necessary to distinguish between the process, which was difficult, and the outcome which to date has been broadly successful. The Commission, the Council and indeed the European Parliament must take note of this first experience with the early-warning mechanism and must learn certain important lessons from it: First of all, now that economic recovery is gathering pace, the budgetary consolidation process must start again in order to meet the 'close-to-balance' or surplus rule so that we can deal with any situations similar to those we have experienced in the past. Secondly, we should recognise that the budgetary constraint affecting mainly the large euro area countries in 2001 and 2002 has its roots in the missed opportunities of the high-growth period 1998-2000. Thirdly and as discussed in this report, automatic stabilisers should be the normal means for stabilising the economy, whereas discretionary policies should remain the exception. Nonetheless a clear agreement between the EMU policy actors on the criteria to assess when discretionary fiscal policies are justified would increase the transparency and predictability of budgetary behaviour. Finally, Member States need to improve the compatibility between their national fiscal arrangements and EU budgetary commitments. One aim of the report on Public finance in EMU is to help ensure that the Commission continues to play a leading role in the evolving debate on budgetary policy in the Union. I would now like to say a few words about the quality and sustainability of public finances and how we are responding to the Lisbon strategy. As regards the sustainability of public finances, good progress has been made. The Commission and the Council have assessed the sustainability of public finances based on the medium-term budgetary targets set down in stability and convergence programmes. The analysis clearly shows that on the basis of current policies, there is a risk of budgetary imbalances emerging in many Member States, and these risks multiply if countries fail to reach the medium-term targets set down in their stability and convergence programmes. This year’s report also examines the quality of public spending. An in-depth debate at EU level on this issue has been hampered by the lack of an agreed definition on the quality of public spending. The absence of timely and comparable data specifying the purposes on which public resources are spent is also a constraint. The report attempts to take a first step in developing the debate on the quality of public spending by focussing upon the composition of public spending, and whether it is geared towards expenditure items that contribute to meeting the objectives of the Lisbon strategy, namely raising growth and employment. This analysis suggests that most countries have been able to improve the composition of public expenditure while at the same time containing the size of the public sector during the 1990s. However, before drawing firm policy conclusions on the quality of public spending, there is a need for complementary analysis that takes into account the specific aims of spending programmes, their design and linkages with other economic policy instruments. This is what we will be setting out to do for the coming years. The final issue addressed in this year’s report concerns the budgetary challenges facing candidate countries. Once they join the EU, the full acquis communautaire on budgetary policies will apply and they will be expected to submit convergence programmes. It is essential when interpreting the budgetary positions of the candidate countries that adequate account is taken of their specific needs and circumstances. Budgetary surveillance will also need to take into account that the candidate countries are undergoing tremendous structural and institutional changes. Due consideration must be given to the constraints imposed by the fact that, on average, these countries are characterised by a higher degree of volatility in output levels compared with EU Member States. They are also small open economies, which rely heavily on foreign capital to finance the process of catching up. In the run up to accession, candidate countries are not required to fulfil the Maastricht nominal convergence criteria, but rather to comply with the Copenhagen criteria. The primary concern in the pre-accession period is medium-term macroeconomic stability, rather than achieving any particular target for the budget balance. Medium-term budgetary policy should also pursue a structure of expenditure and revenues that effectively supports economic growth. Finally, the emphasis on structural and institutional reform should not hide the importance of sound fiscal policies. The candidate countries’ vulnerability to economic shocks and the external constraints they face underline their need to implement prudent policies. It provides a detailed description of budgetary developments and prospects at Member State level and for the euro area as a whole. In addition, it provides important clarifications on the scope and methodologies used in the budgetary surveillance process at EU level: this enhances the transparency of our evaluation of Member States’ budget positions. Finally, it takes a forward looking approach by presenting an analysis of some key budgetary challenges which must be tackled at EU level in coming years. Let me turn to the main conclusions of the report and start by making some comments on recent budgetary developments and prospects. 2001 proved to be the most challenging period for fiscal policy in the three-year history of EMU. While the budget deficit for the euro area reached 1.3% of GDP, the first increase since 1993, the framework for budgetary policy has performed reasonably well during the current slowdown. First, Member States had scope to let the automatic stabilisers operate so as to cushion the negative shock, especially those countries which had already achieved a budget balance or surplus. Secondly and in contrast with previous economic downturns, no country still in deficit embarked on unwarranted expansionary policies. Thirdly, Member States have been able to continue with planned tax reforms designed to remove supply side rigidities, despite claims from different quarters that the SGP was tying the hands of the authorities through arbitrary and inflexible rules. In brief, fiscal policies have remained broadly neutral providing a balanced policy mix which was supportive to growth while guaranteeing price stability. This broadly positive assessment needs to be balanced with the recognition that four Member States (Germany, France, Italy and Portugal) still have large deficits that do not meet the requirements of the Stability and Growth Pact. In particular, deficits in Portugal and Germany have risen to levels approaching the 3% of GDP reference value which prompted the Commission to activate the early-warning mechanism. It is important to recognise, however, that the recent economic downturn was neither particularly severe nor long lasting. Unless all Member States reach the medium-term targets set down in their programmes, future downturns could provide a much sterner test for the EU's framework for budgetary surveillance."@en3 "Arvoisa puhemies, minulla on ilo esitellä parlamentille julkistaloutta talous- ja rahaliitossa vuonna 2002 käsittelevä kolmas kertomus, joka koostuu talouden ja rahoituksen pääosaston laatimasta analyyttisesta kertomuksesta ja komission tiedonannosta, johon on koottu talouspolitiikkaa koskevat tärkeimmät päätelmät. Keskittyminen viime kuukausien suosikkiaiheeseen – ennakkovaroitusmekanismiin – on jättänyt taka-alalle monia tärkeitä toimenpiteitä, jotka mielestäni parantavat julkisen talouden seurannan laatua ja ulottuvuutta. Haluaisin nostaa esille kolme toimenpidettä: ensiksikin vuonna 2001 hyväksyttiin vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä ja esittelyä koskevat tarkistetut toimintaohjeet, joita on jo sovellettu nykyisiin ohjelmiin; tämän ansiosta ohjelmia on voitu kehittää neuvostossa ja olemme myös voineet havaita julkisen talouden tavoitteiden kokonaisvaikutuksen koko Euroopan unionin alueella. Toiseksi komissio ja neuvosto ovat kehittäneet yhteisen menetelmän suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman laskemiseen. Talouden toimeliaisuuden viimeaikainen hidastuminen ja ennakkovaroitusmekanismista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että on tärkeää ottaa huomioon taustalla oleva julkisen talouden rahoitusasema, kun arvioidaan eri jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusasemaa. Kolmanneksi olemme analysoineet julkistalouden kestävyyttä ottamalla huomioon väestön ikääntymisen ja sisällyttäneet mainitun arvioinnin vakaus- ja lähentymisohjelmiin. Pitkän aikavälin kestävyys on Barcelonan Eurooppa-neuvoston mukaisesti pysyvä tavoite julkisen talouden seurannassa. Esitän nyt muutamia huomioita niistä kokemuksista, joita viime aikoina on saatu sopimuksen mukaisesti sovelletusta ennakkovaroituksesta: olen aiemmin jo useaan otteeseen selvittänyt, miksi kyseinen sopimus tehtiin, joten en aio tänään käsitellä tätä asiaa, vaan esitän ainoastaan muutamia huomioita myöhemmästä kehityksestä. Kuten tiedätte, neuvosto teki päätöksen ennakkovaroitusmenettelyn päättämisestä, koska kyseiset kaksi maata toistivat haluavansa soveltaa täysimääräisesti vakausohjelmiaan, jotta kolmen prosentin viitearvo suhteessa bruttokansantuotteeseen ei ylittyisi, ja jatkaa julkisen talouden tervehdyttämistä, jotta ne saavuttaisivat keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2004. Voimme nähdä, että viranomaiset suhtautuvat sitoumuksiin vakavasti, ja olen tyytyväinen siihen, että Saksassa on edistytty osavaltioiden ja keskushallituksen välisessä sopimuksessa, joka koskee julkistalouden valvontaa; voimme näin korostaa sitä tosiseikkaa, että julkistalouden tervehdyttäminen ei ole pelkästään keskushallitukselle kuuluva asia, vaan se koskee kaikkia hallintotasoja. Olen ennakkovaroitusjärjestelmästä saaduista kokemuksista sitä mieltä, että on välttämätöntä erottaa toisistaan menettely, joka – kuten tiedätte – osoittautui vaikeaksi, ja tähän asti saadut tulokset, joita voidaan pitää myönteisinä. Komission, neuvoston ja parlamentin olisi pantava merkille nämä ensimmäiset kokemukset ja opittava siitä muutamia mielestäni tärkeitä asioita. Ensiksikin olemme talouden elpymisen käynnistyttyä sitä mieltä, että on välttämätöntä korostaa jälleen tarvetta jatkaa julkisen talouden tervehdyttämistä, jotta voitaisiin saavuttaa vaadittava lähes tasapainoinen tai ylijäämäinen rahoitusasema, niin että voisimme varautua mahdollisiin samankaltaisiin tilanteisiin kuin viime aikoina. Toiseksi meidän on muistettava, että julkisen talouden ongelmat, jotka ovat koskettaneet lähinnä euroalueen suuria maita vuosina 2001 ja 2002, ovat seurausta siitä, että voimakkaan kasvun jakson tarjoama tilaisuus vuosina 1998–2000 jätettiin käyttämättä. Kolmanneksi – kuten mainitsemassani kertomuksessa todettiin – automaattisten vakauttajien on oltava tavanomainen menetelmä talouden vakauttamiseksi, kun taas harkinnanvaraisten toimenpiteiden on edelleen oltava poikkeus. Kuitenkin unionin talouspolitiikan vastuuhenkilöiden välinen selkeä sopimus harkinnanvaraisten finanssipolitiikkojen arviointiperusteista lisäisi finanssipolitiikan avoimuutta ja ennustettavuutta. Lopuksi jäsenvaltioiden on parannettava sisäisten finanssipoliittisten määräystensä ja unionissa tehtyjen talousarviositoumusten välistä yhteensopivuutta. Yhtenä kertomuksen tavoitteista on osaltaan taata, että komissiolla on edelleen ratkaiseva rooli unionin budjettipolitiikkaa koskevassa keskustelussa. Nyt on aika luonnehtia julkistalouden laatua ja kestävyyttä Lissabonin strategian perusteella. Julkistalouden kestävyys on parantunut merkittävästi. Komissio ja neuvosto ovat arvioineet julkistalouden kestävyyttä vakaus- ja lähentymisohjelmissa asetettujen keskipitkän aikavälin tavoitteiden pohjalta. Analyysi osoittaa selvästi, että nykyisiin politiikkoihin liittyy joissakin jäsenvaltioissa julkisen talouden rahoitusaseman epätasapainon riski ja että riskit ovat moninkertaisia niissä maissa, jotka eivät saavuta vakaus- ja lähentymisohjelmissa asetettuja keskipitkän aikavälin tavoitteita. Tämänvuotisessa kertomuksessa tarkastellaan myös julkisten menojen laatua, mutta aiheesta unionin tasolla käytävää keskustelua on vaikeuttanut se, että julkisten menojen laadulta puuttuu selkeä määritelmä. Keskustelua rajoittaa sekin, että joissakin tapauksissa ei ole olemassa vertailukelpoisia tietoja julkisten varojen käyttökohteesta. Kertomuksessa siis yksinkertaisesti pyritään käynnistämään keskustelu julkisten menojen laadusta keskittymällä niiden koostumukseen, ja laatu liittyy itsessään Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen eli kasvun ja työllisyyden lisäämiseen. Analyysin mukaan suurin osa maista kykeni parantamaan julkisten menojensa koostumusta 1990-luvulla ja säilyttämään samalla julkisen sektorin koon. Ennen kuin julkisten menojen laadusta voidaan tehdä lopullisia päätelmiä, on kuitenkin tehtävä täydentäviä analyyseja, joissa otetaan huomioon meno-ohjelmien erityistavoitteet sekä niiden suunnittelu ja yhteydet muihin talouspolitiikan välineisiin, ja aiommekin tehdä näin lähivuosina. Lopuksi asiakirjassa viitataan myös ehdokasvaltioiden julkiseen talouteen liittyviin haasteisiin: kun nämä maat ovat liittyneet Euroopan unioniin, niihin sovelletaan täysimääräisesti budjettipolitiikkaa koskevaa yhteisön säännöstöä, ja niiden on esitettävä lähentymisohjelmansa. Ehdokasvaltioiden julkisen talouden rahoitusaseman tarkastelussa on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota niiden erityistarpeisiin ja erityisoloihin. Myös julkisen talouden seurannassa on otettava huomioon, että ehdokasvaltioissa on meneillään valtavia rakenteellisia ja institutionaalisia muutoksia. On siis tarkasteltava rajoituksia, jotka johtuvat siitä, että tuotantotason epävakaus on näissä maissa yleisesti ottaen suurempaa kuin unionin maissa ja että ne ovat pieniä ja avoimia talouksia, jotka ovat elvyttämisen rahoittamisessa huomattavan riippuvaisia ulkomaisesta pääomasta. Ehdokasvaltioita ei vaadita liittymisvalmisteluissa täyttämään nimellislähentymistä koskevia kriteerejä vaan Kööpenhaminan kriteerit. Pääasiallisena huolena ennen liittymistä on makrotalouden vakaus keskipitkällä aikavälillä, ei niinkään julkiseen talouteen liittyvien erityistavoitteiden saavuttaminen. Keskipitkän aikavälin budjettipolitiikassa on niin ikään pyrittävä saamaan aikaan talouskasvua suosiva tulo- ja menorakenne. Sanoisin lopuksi, että vaikka painotammekin rakenteellista ja institutionaalista uudistusta, emme saa unohtaa vakaan finanssipolitiikan merkitystä. Ehdokasvaltioiden haavoittuvuus talouden häiriöille ja niihin vaikuttavat ulkopuoliset rajoitukset merkitsevät, että niissä on sovellettava varovaista politiikkaa. Kertomuksessa esitetään yksityiskohtainen kuvaus julkisen talouden kehityksestä ja näkymistä jäsenvaltioissa ja koko euroalueella. Lisäksi siinä täsmennetään oleellisesti unionin julkisen talouden seurantaprosessin ulottuvuutta ja menetelmiä, jolloin voidaan parantaa arviointimme avoimuutta kunkin jäsenvaltion julkisen talouden rahoitusaseman kohdalla. Lopuksi siinä käännetään katse kohti tulevaisuutta ja analysoidaan joitakin julkiseen talouteen liittyviä suurimpia haasteita, jotka unionin on ratkaistava tulevaisuudessa. Haluaisin esittää muutamia lyhyitä huomioita viimeaikaisesta julkisen talouden kehityksestä ja näkymistä, ja viittaan tässä kertomuksen tärkeimpiin päätelmiin. Otan aluksi esille joitakin viimeaikaisen kehityksen pääpiirteitä: vuosi 2001 oli finanssipolitiikan kannalta vaikein ajanjakso talous- ja rahapolitiikan historiassa. Euroalueen budjettivaje nousi 1,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja nousu oli ensimmäinen vuoden 1993 jälkeen. Noususta huolimatta finanssipolitiikkaa voidaan pitää tyydyttävänä, kun otetaan huomioon, että talouden toimeliaisuus hidastui tänä aikana. Ensiksikin jäsenvaltiot – erityisesti ne jäsenvaltiot, jotka olivat jo saavuttaneet tasapainoisen tai ylijäämäisen julkisen talouden rahoitusaseman – saattoivat sallia automaattisten vakauttajien toiminnan lieventääkseen kielteisiä vaikutuksia. Toiseksi – päinvastoin kuin aikaisemmin talouden toimeliaisuuden hidastuttua – yhdessäkään maassa, jonka julkinen talous oli alijäämäinen, ei turvauduttu perusteettomaan kasvuhakuiseen politiikkaan. Kolmanneksi jäsenvaltiot ovat voineet jatkaa suunnittelemiaan verouudistuksia poistaakseen tarjonnassa olevan jäykkyyden, vaikka eri tahoilla onkin valitettu, että vakaussopimuksen mielivaltaiset tai joustamattomat säännöt eivät jätä viranomaisille liikkumavaraa. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että finanssipolitiikka on säilynyt varsin neutraalina sekä suosinut kasvua ja hintavakautta edistävää tasapainoista talouspolitiikkaa. Tätä yleisesti ottaen myönteistä arviota on kuitenkin täsmennettävä neljän maan kohdalla: Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa julkinen talous on alijäämäinen, eivätkä ne täytä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Erityisesti Portugalissa ja Saksassa alijäämä on kohonnut lähelle kolmen prosentin viitearvoa, ja tästä syystä komissio aktivoi ennakkovaroitusmekanismin. On tärkeää tunnustaa, ettei talouden toimeliaisuuden hidastuminen ole ollut kovin jyrkkää eikä pysyvää, mutta elleivät kaikki jäsenvaltiot saavuta niiden vakausohjelmissa asetettuja keskipitkän aikavälin tavoitteita, toimeliaisuuden hidastuminen tulevaisuudessa voi koetella entistä enemmän unionin julkisen talouden seurantaa."@fi5 "Monsieur le Président, c’est un plaisir pour moi de présenter au Parlement ce troisième rapport sur les finances publiques de l’Union économique et monétaire se rapportant à l’année 2002 ; il consiste en un rapport analytique élaboré par la Direction générale des affaires économiques et financières et en une communication de la Commission qui reprend les principales conclusions de politique économique. Ces derniers mois, l’attention s’est concentrée sur un thème-vedette - l’avertissement préventif - et toute une série de mesures importantes sont passées inaperçues alors que, selon moi, elles renforcent la qualité et la portée de la surveillance budgétaire. J’aimerais me pencher sur trois de ces mesures. Tout d’abord, 2001 a vu l’adoption d’un code de conduite révisé sur le contenu et la présentation des programmes de stabilité et de convergence ; ce code a déjà été appliqué aux programmes actuels, il a permis au Conseil d’améliorer le développement des programmes et il nous a permis de connaître également l’effet agrégé des objectifs budgétaires pour la zone de l’Union européenne dans son ensemble. Deuxièmement, la Commission et le Conseil ont élaboré une méthode commune de calcul des soldes budgétaires ajustés régulièrement. Le récent ralentissement de l’activité économique et les leçons tirées de l’application du mécanisme d’avertissement préventif, ont montré combien il est important d’être attentif aux positions budgétaires sous-jacentes quand on examine la situation budgétaire des différents États membres. Troisièmement, nous avons procédé à une analyse de la viabilité des finances publiques compte tenu du vieillissement de la population, et nous avons inclus cette évaluation dans les programmes de stabilité et de convergence. Conformément au Conseil européen de Barcelone, la viabilité à long terme sera un objectif permanent dans la procédure de surveillance budgétaire. J’en viens maintenant à quelques commentaires liés à notre récente expérience avec l’avertissement préventif, appliqué conformément à ce que stipule le pacte de stabilité : j’ai déjà expliqué, plusieurs fois auparavant, les raisons de recourir à ce pacte et je ne vais pas y revenir ici, mes commentaires ne porteront que sur l’évolution postérieure. Le Conseil, comme vous le savez, a décidé de clore la procédure d’avertissement préventif, après que les deux pays concernés ont réaffirmé leur volonté de mettre en œuvre l’intégralité de leur programme de stabilité, de manière à ne pas dépasser la valeur de référence de 3 % du produit intérieur brut et à relancer le processus d’assainissement budgétaire afin d’atteindre leurs objectifs à moyen terme pour 2004. On peut observer que les autorités prennent leurs engagements au sérieux, et je me félicite des progrès réalisés en Allemagne à propos de l’accord entre les États fédérés et le gouvernement central en matière de contrôle des finances publiques. Cela nous permet de souligner aussi que la question des finances assainies ne relève pas de la seule compétence du gouvernement central mais qu’elle intéresse tous les niveaux de gouvernement. Si l’on parle de l’expérience qui a été faite de ce système d’avertissement préventif, il faut, selon moi, faire la distinction entre la procédure qui, comme vous le savez tous, s’est avérée difficile, et les résultats obtenus à ce jour, lesquels peuvent être jugés comme positifs. La Commission, le Conseil et le Parlement, devraient prendre bonne note de cette première expérience et tirer certains enseignements qui me paraissent importants. Premièrement, comme nous sommes à la veille d’une nouvelle reprise économique, nous sommes convaincus qu’il faut insister à nouveau sur la nécessité de poursuivre le processus d’assainissement budgétaire qui doit permettre d’atteindre une norme proche de l’équilibre ou un excédent, de sorte que nous puissions faire face à des situations similaires à celles que nous avons vécues dans le passé. Deuxièmement, nous devons garder à l’esprit que les problèmes budgétaires qui ont pesé principalement sur les grands pays de la zone euro en 2001 et 2002, viennent de ce que l’on n’a pas su profiter de la période de forte croissance de 1998-2000. Troisièmement, comme l’indique le rapport auquel je fais référence, les stabilisateurs automatiques doivent constituer la méthode normale pour stabiliser l’économie, tandis que le recours à des mesures discrétionnaires doit continuer à être exceptionnel. Cependant, un accord clair entre les responsables de la politique économique de l’Union sur les critères d’appréciation des politiques fiscales discrétionnaires, renforcerait la transparence et la prévisibilité des comportements budgétaires. Enfin, les États membres doivent améliorer la compatibilité de leurs règles budgétaires nationales avec leurs engagements budgétaires dans le cadre de l’Union. Un des objectifs du rapport est de contribuer à garantir que la Commission maintienne son rôle prépondérant dans le débat sur la politique budgétaire dans l’Union. Il convient maintenant de dire un mot de la qualité et de la viabilité des finances publiques, comme réponse à la stratégie de Lisbonne. De grands progrès ont été accomplis en matière de viabilité des finances publiques. La Commission et le Conseil ont évalué la viabilité des finances publiques sur la base des objectifs budgétaires à moyen terme fixés dans les programmes de stabilité et de convergence. L’analyse montre clairement que, si l’on poursuit les politiques actuelles, des déséquilibres budgétaires risquent d’apparaître dans plusieurs États membres et ces risques seront multipliés si les pays n'atteignent pas les objectifs à moyen terme fixés dans leurs programmes de stabilité et de convergence. Le rapport de cette année fait état également de la qualité des dépenses publiques et il est très difficile de lancer un débat sur ce thème à l’échelle de l’Union parce qu’il n’existe aucune définition claire de la "qualité" des dépenses publiques. Une autre limite à ce débat est l’absence, dans certains cas, de données comparables sur la finalité de l’utilisation des fonds publics. Par conséquent, le rapport a pour simple objectif d’ouvrir le débat sur la qualité des dépenses publiques et pour ce faire, il se concentre sur la composition de ces dépenses et si elle sert les objectifs de la stratégie de Lisbonne, à savoir l’augmentation de la croissance et de l’emploi. Cette analyse suggère que la plupart des pays sont parvenus à améliorer la composition de leurs dépenses publiques pendant les années 1990, tout en limitant la taille de leur secteur public. Cela étant, avant de tirer des conclusions définitives sur la qualité des dépenses publiques, il faut effectuer des analyses complémentaires qui tiennent compte des objectifs spécifiques des programmes de dépenses, de leur conception et de leur articulation avec d’autres instruments de politique économique. Nous nous proposons de mener cette tâche à bien dans les années qui viennent. Enfin, le rapport mentionne également les défis budgétaires auxquels sont confrontés les pays candidats à l’adhésion. Tout l’acquis communautaire relatif à la politique budgétaire s’appliquera à ces pays une fois qu’ils feront partie de l’Union européenne ; ils devront présenter alors leurs programmes de convergence. Pour bien apprécier leurs positions budgétaires, il est essentiel de tenir compte de leur situation et de leurs besoins spécifiques. Le processus de surveillance budgétaire doit également tenir compte du fait que les pays candidats connaissent actuellement de profondes mutations structurelles et institutionnelles. En outre, les contraintes imposées par ces mutations doivent être comprises par le fait que ces pays se caractérisent par une instabilité plus grande de leurs niveaux de production que les États membres de l’Union, et qu’il s’agit de petites économies ouvertes, très dépendantes des capitaux étrangers pour le financement de leur processus de récupération économique. Durant la phase de préparation à l’adhésion, les pays candidats sont invités à se conformer aux critères de Copenhague, et non pas à satisfaire aux critères de convergence nominale. La préoccupation principale, en cette période de préadhésion, est la stabilité macro-économique à moyen terme, et non pas tant d’atteindre des objectifs particuliers en matière budgétaire. La politique budgétaire pour le moyen terme doit aussi tendre à une structure de dépenses et de recettes qui soit favorable à la croissance économique. L’accent mis sur la réforme structurelle et institutionnelle ne doit pas dissimuler l’importance de politiques fiscales solides. La vulnérabilité des pays candidats aux chocs économiques et aux contraintes extérieures auxquels ils sont confrontés, soulignent la nécessité d’y mener des politiques prudentes. Le rapport décrit de manière détaillée l’évolution et les perspectives budgétaires dans les États membres et dans l’ensemble de la zone euro. Il apporte également des précisions pertinentes quant à la procédure de surveillance budgétaire dans l’Union, sa portée et les méthodes utilisées, ce qui permet d'améliorer la transparence de notre évaluation quant à la position budgétaire de chaque État membre. Ce rapport adopte enfin une optique tournée vers l’avenir et présente une analyse de quelques-uns des principaux défis que devra relever l’Union à l'avenir. Permettez-moi d’émettre quelques brefs commentaires sur l'évolution budgétaire récente et ses perspectives et, ce faisant, je me référerai aux principales conclusions du rapport. Je commencerai par reprendre les traits les plus marquants de la récente évolution : 2001 fut l’année la plus difficile de l’histoire de la politique économique et monétaire pour la politique fiscale. Le déficit budgétaire pour la zone euro a atteint 1,3 % du produit intérieur brut, c’est là la première augmentation depuis 1993. Malgré cette augmentation et vu le ralentissement de la conjoncture pendant cette même période, le comportement budgétaire peut être considéré comme acceptable. Premièrement, les États membres - en particulier ceux qui avaient déjà atteint l’équilibre budgétaire ou qui présentaient un excédent - ont pu laisser les stabilisateurs automatiques jouer leur rôle pour amortir les effets négatifs. Deuxièmement, contrairement à ce qui s’est passé antérieurement lors de ralentissements économiques, aucun pays en déficit ne s’est lancé dans une politique expansionniste injustifiée. Troisièmement, les États membres ont pu poursuivre comme prévu leurs réformes fiscales engagées en vue de supprimer les rigidités du côté de l’offre, bien que certains se plaignaient que le pacte de stabilité, par ses normes arbitraires et inflexibles, privait les autorités de leur liberté. En résumé, je dirais que la politique fiscale est restée largement neutre, encourageant une politique économique équilibrée et favorable à la croissance et à la stabilité des prix. Cette estimation, positive dans ses grandes lignes, doit cependant être nuancée dans le cas des quatre pays qui enregistrent un déficit et qui ne répondent pas aux exigences du pacte de stabilité et de croissance, à savoir l’Allemagne, la France, l’Italie et le Portugal. En particulier, les déficits du Portugal et de l’Allemagne ont augmenté jusqu’à approcher la valeur de référence de 3 %, ce qui a amené la Commission à activer la procédure d’avertissement préventif. Il est important, néanmoins, de souligner que ce ralentissement économique n’a pas été excessivement prononcé ni de trop longue durée mais, à moins que tous les États membres n’atteignent les objectifs à moyen terme définis dans leurs programmes de stabilité, d’autres ralentissements de la conjoncture pourraient secouer plus sévèrement les bases de la surveillance budgétaire de l’Union."@fr6 "Signor Presidente, sono lieto di presentare al Parlamento questa terza relazione sulle finanze pubbliche nell’UEM per l’esercizio 2002, che consiste in una relazione analitica messa a punto dalla Direzione generale per gli affari economici e monetari e in una comunicazione della Commissione in ordine alle principali conclusioni in materia di politica economica. I riflettori puntati sul tema che ha catalizzato l’attenzione negli ultimi mesi – quello dell’allerta rapida – ha lasciato in ombra una serie di provvedimenti di rilievo che, a mio avviso, rafforzano la qualità e la portata della vigilanza finanziaria. Ne menziono tre. In primo luogo, nel 2001 è stato adottato un codice di condotta riveduto sui contenuti dei programmi di stabilità e convergenza, già applicati ai programmi ora in corso, che ha consentito di migliorare il seguito dato a tali programmi dal Consiglio e che ci ha permesso, inoltre, di conoscere l’effetto aggregato degli obiettivi finanziari sul territorio dell’Unione europea nel suo insieme. In secondo luogo, la Commissione e il Consiglio hanno messo a punto un metodo comune per il calcolo dei saldi di bilancio adeguandoli al ciclo economico. Il recente rallentamento dell’economia e l’esperienza maturata grazie al meccanismo di allerta rapida hanno posto in risalto la necessità di non trascurare le voci di bilancio soggiacenti, in sede di valutazione dello stato finanziario dei vari Stati membri. In terzo luogo, abbiamo effettuato un’analisi della sostenibilità delle finanze pubbliche tenendo conto dell’invecchiamento della popolazione e l’abbiamo inserita nei programmi di stabilità e convergenza. In linea con il Consiglio europeo di Barcellona, nella procedura di vigilanza finanziaria la sostenibilità a lungo termine rappresenterà un obiettivo permanente. Desidero ora fare alcuni commenti sulla recente esperienza in materia di allerta rapida applicata come stabilito nel patto; in precedenza, ho avuto più volte modo di illustrare le ragioni per le quali è stato varato tale patto. Oggi non mi soffermerò dunque su questo aspetto e mi limiterò a qualche commento sull’evoluzione successiva. Come sapete, il Consiglio ha deciso di chiudere il procedimento di allerta rapida in quanto i due paesi interessati hanno ribadito la propria volontà di dare piena applicazione ai rispettivi programmi di stabilità, così da scongiurare l’inosservanza del valore di riferimento, ossia del 3 percento del PIL, e di riprendere il processo di risanamento dei conti pubblici così da raggiungere i propri obiettivi di medio periodo nel 2004. Va evidenziato che le autorità stanno prendendo questi impegni molto sul serio e mi rallegro dei progressi compiuti in Germania intorno a un accordo fra e governo centrale sul controllo delle finanze pubbliche: ciò ci permette di ricordare come il risanamento dei conti pubblici non rappresenti un’incombenza dei soli governi centrali, ma come esso chiami in causa tutti i vari piani del decentramento amministrativo. Quanto all’esperienza maturata sul sistema di allerta rapida, dal mio punto di vista occorre fare una distinzione fra questo procedimento, che come sapete è risultato difficile, e i risultati sin qui conseguiti, che possono essere ritenuti positivi. La Commissione, il Consiglio e il Parlamento dovrebbero prendere atto di questa prima esperienza e trarre alcuni insegnamenti che reputo importanti. In primo luogo, con la ripresa nuovamente alle porte riteniamo di vitale importanza ribadire la necessità di proseguire sulla via del risanamento dei conti pubblici, in modo da raggiungere la prossimità al pareggio o l’avanzo primario come situazione normale, così da poter far fronte a situazioni analoghe a quelle vissute in passato. In secondo luogo, occorre ricordare che i problemi di bilancio che hanno colpito principalmente i paesi più grandi della zona euro fra il 2001 e il 2002 sono insorti proprio per non aver saputo cogliere le opportunità offerte dal periodo di crescita elevata registrata fra il 1998 e il 2000. In terzo luogo, come segnalato nella relazione alla quale ho accennato, gli stabilizzatori automatici devono rappresentare il normale metodo di stabilizzazione dell’economia, mentre le misure discrezionali devono continuare a costituire un’eccezione. Tuttavia, un chiaro accordo fra i responsabili della politica economica dell’Unione in ordine ai criteri di valutazione delle politiche fiscali discrezionali ne rafforzerebbe la trasparenza e gioverebbe alla prevedibilità delle politiche finanziarie. Infine, gli Stati membri devono migliorare la compatibilità delle proprie normative finanziarie interne rispetto agli impegni di bilancio sottoscritti nel quadro dell’Unione europea. Uno degli obiettivi della relazione è contribuire a far sì che la Commissione seguiti a svolgere un ruolo di primo piano nel dibattito sulla politica di bilancio dell’Unione. Passo ora a commentare la qualità e la sostenibilità dei conti pubblici come risposta alla strategia definita a Lisbona. Sono stati compiuti significativi passi avanti sulla via della sostenibilità dei conti pubblici. Commissione e Consiglio hanno valutato detta sostenibilità in base agli obiettivi di medio periodo definiti nei programmi di stabilità e convergenza. L’analisi effettuata mostra con chiarezza come, seguitando con le politiche del momento, vi sia il rischio di squilibri nei conti di alcuni Stati membri e come tale rischio risulti ancor più elevato nel caso dei paesi che non raggiungono gli obiettivi di medio periodo fissati nei programmi di stabilità e convergenza. La relazione di quest’anno esamina anche la qualità della spesa pubblica, ma l’organizzazione di un dibattito su questo argomento a scala comunitaria si è vista ostacolata dall’inesistenza di una definizione chiara del concetto di qualità della spesa pubblica. Tale dibattito è inoltre ostacolato dalla mancanza, in alcuni casi, di dati raffrontabili sulle finalità per le quali si spendono fondi pubblici. La relazione mira, quindi, a dare semplicemente avvio a questo dibattito sulla qualità della spesa pubblica, concentrandosi sulla composizione della stessa e sulla sua coerenza rispetto agli obiettivi della strategia di Lisbona: l’aumento della crescita e dell’occupazione. Dall’analisi si evince che la maggior parte dei paesi è riuscita a migliorare la composizione della propria spesa pubblica nel corso degli anni Novanta, preservando al contempo le dimensioni del proprio settore pubblico. Tuttavia, prima di trarre conclusioni definitive sulla qualità della spesa pubblica occorre effettuare analisi complementari che tengano conto degli obiettivi specifici dei programmi di spesa, della loro concezione e dei loro rapporti con altri strumenti di politica economica, compito che ci proponiamo di eseguire nei prossimi anni. Infine, il documento contiene anche un riferimento alle sfide per i conti pubblici dei paesi candidati all’adesione: una volta accolti nell’UE, quei paesi dovranno conformarsi pienamente al coacervo comunitario in materia di politiche di bilancio e dovranno sottoporre i rispettivi programmi di convergenza. Per interpretare il loro stato finanziario è però indispensabile tener adeguatamente conto delle loro esigenze e delle loro circostanze specifiche. Nel processo di vigilanza finanziaria non va dimenticato che i paesi candidati stanno affrontando enormi cambiamenti strutturali e istituzionali. Vanno pertanto considerate le limitazioni derivanti dal fatto che, in generale, questi paesi sono contraddistinti da una maggior instabilità nella produzione rispetto ai paesi dell’Unione, e che si tratta di economie piccole e aperte dipendenti in larga misura da capitali esteri per il finanziamento della loro ripresa economica. Nel processo di preparazione all’adesione non si chiede ai paesi candidati di rispettare i criteri di convergenza nominale, bensì quelli fissati a Copenaghen. La principale preoccupazione in fase di preadesione riguarda la stabilità macroeconomica a medio termine, più che il conseguimento di particolari obiettivi in materia di bilancio. A medio termine, la politica di bilancio deve perseguire una struttura delle entrate e delle uscite che favorisca la crescita economica. Infine, l’accento posto sulla riforma strutturale e istituzionale non deve far perdere di vista l’importanza di politiche fiscali solide. La vulnerabilità dei paesi candidati rispetto alle turbative economiche e alle limitazioni esterne con cui devono fare i conti questi paesi sottolineano proprio la necessità che essi attuino politiche all’insegna della prudenza. La relazione fornisce una descrizione dettagliata sull’evoluzione e le prospettive finanziarie negli Stati membri della zona euro nel suo insieme. Inoltre, essa fornisce importanti chiarimenti sulla portata e sui metodi del processo di vigilanza finanziaria nell’Unione, il che permette una migliore trasparenza nella nostra valutazione della posizione finanziaria di ciascuno Stato membro. Infine, la relazione si segnala per un’impostazione orientata verso il futuro, in quanto analizza alcune delle principali problematiche finanziarie che attendono l’Unione negli anni a venire. Desidero ora fare qualche breve commento sull’evolvere delle finanze pubbliche in tempi recenti e delle prospettive future, riallacciandomi alle principali conclusioni della relazione. Inizio da alcuni tratti salienti dell’evoluzione recente. Il 2001 ha segnato il periodo più difficile per la politica fiscale da quando esiste la politica economica e monetaria. Il disavanzo primario nella zona euro ha toccato l’1,3 percento del prodotto interno lordo ed è questo il primo incremento dal 1993. Malgrado detto incremento, considerato il rallentamento dell’economia in questo periodo, l’andamento dei conti pubblici può ritenersi accettabile. In primo luogo, gli Stati membri – specie quelli che avevano già raggiunto un bilancio in pari quando non in attivo – hanno potuto fare uso di stabilizzatori automatici per attutire gli effetti negativi. In secondo luogo, e in contrapposizione a precedenti fasi di recessione, nessun paese in si è lanciato in una politica espansionistica ingiustificata. In terzo luogo, gli Stati membri sono riusciti a proseguire le riforme fiscali previste per porre rimedio alle rigidità dell’offerta, malgrado le varie proteste di quanti affermavano che il patto di stabilità priva le autorità della libertà di manovra proprio in virtù di regole arbitrarie o inflessibili. Ricapitolando, io direi piuttosto che la politica fiscale è rimasta ampiamente neutra e che ha agevolato una politica economica equilibrata, a tutto vantaggio della crescita e della stabilità dei prezzi. Tuttavia, questa valutazione globalmente positiva richiede una puntualizzazione nel caso di quattro paesi: Germania, Francia, Italia e Portogallo che registrano un disavanzo e che non risultano in linea con i requisiti del patto di stabilità e crescita. In particolare, in Portogallo e in Germania il disavanzo è cresciuto sino a livelli prossimo al valore di riferimento, fissato al 3 percento. Ciò ha spinto la Commissione ad attivare il meccanismo di allerta rapida. Va tuttavia riconosciuto che il rallentamento dell’economia non è stato, questa volta, particolarmente pronunciato né prolungato; eppure, se gli Stati non raggiungeranno gli obiettivi a medio termine definiti nei rispettivi programmi di stabilità, futuri rallentamenti economici potrebbero tradursi in una prova ben più difficile per i meccanismi di vigilanza finanziaria dell’Unione."@it9 ". Mr President, it is a great pleasure to present this third report on Public finances in EMU 2002 to Parliament. It consists of an analytical report prepared by the Directorate-General for Economic and Financial Affairs, as well as a Commission Communication that sets down the main policy conclusions. The focus of attention in recent months on the number one issue – the early-warning mechanism – has meant that several important measures that strengthen the quality and coverage of EU budgetary surveillance have been somewhat overlooked. Three particular issues are worth stressing. First, a revised Code of Conduct on the content and presentation of stability and convergence programmes was agreed in 2001 and implemented in the current round of programmes. This has helped improve the assessment of programmes and has also enabled us to consider the aggregate impact of budgetary targets for the euro area as a whole. Secondly, the Commission and Council have developed a common method to calculate cyclically-adjusted budget balances. The recent economic downturn and the experience with the early-warning mechanism have underlined the importance of looking at underlying budgetary positions when assessing the budgetary positions of the Member States. Thirdly, an assessment has been made on the sustainability of public finances in light of ageing populations based on information provided in stability and convergence programmes. As requested by the Barcelona European Council, long-term sustainability will become a regular feature of budgetary surveillance at EU level. Let me make a few comments on recent experiences of the early warning mechanism as applied in accordance with the provisions of the Pact. I have repeatedly spelt out the reasons why the Commission was compelled to initiate the procedure, and so I will not dwell on this point today. Instead, I will focus on more recent developments. As you know, the Council decided to close the early-warning procedure as both countries reiterated their willingness to implement their stability programmes in full so as to avoid a breach of the 3% of GDP reference value and to resume the process of budgetary consolidation in order to reach their medium-term targets by 2004. There is clear evidence that the authorities are taking these commitments seriously. I am encouraged by the progress in Germany on an agreement between the Länder and the central government on the control of public finances. This agreement underlines the fact that sound public finances are the responsibility of all levels of government and not only of central government. With regard to this first experience with the early-warning mechanism, in my view it is necessary to distinguish between the process, which was difficult, and the outcome which to date has been broadly successful. The Commission, the Council and indeed the European Parliament must take note of this first experience with the early-warning mechanism and must learn certain important lessons from it: First of all, now that economic recovery is gathering pace, the budgetary consolidation process must start again in order to meet the 'close-to-balance' or surplus rule so that we can deal with any situations similar to those we have experienced in the past. Secondly, we should recognise that the budgetary constraint affecting mainly the large euro area countries in 2001 and 2002 has its roots in the missed opportunities of the high-growth period 1998-2000. Thirdly and as discussed in this report, automatic stabilisers should be the normal means for stabilising the economy, whereas discretionary policies should remain the exception. Nonetheless a clear agreement between the EMU policy actors on the criteria to assess when discretionary fiscal policies are justified would increase the transparency and predictability of budgetary behaviour. Finally, Member States need to improve the compatibility between their national fiscal arrangements and EU budgetary commitments. One aim of the report on Public finance in EMU is to help ensure that the Commission continues to play a leading role in the evolving debate on budgetary policy in the Union. I would now like to say a few words about the quality and sustainability of public finances and how we are responding to the Lisbon strategy. As regards the sustainability of public finances, good progress has been made. The Commission and the Council have assessed the sustainability of public finances based on the medium-term budgetary targets set down in stability and convergence programmes. The analysis clearly shows that on the basis of current policies, there is a risk of budgetary imbalances emerging in many Member States, and these risks multiply if countries fail to reach the medium-term targets set down in their stability and convergence programmes. This year’s report also examines the quality of public spending. An in-depth debate at EU level on this issue has been hampered by the lack of an agreed definition on the quality of public spending. The absence of timely and comparable data specifying the purposes on which public resources are spent is also a constraint. The report attempts to take a first step in developing the debate on the quality of public spending by focussing upon the composition of public spending, and whether it is geared towards expenditure items that contribute to meeting the objectives of the Lisbon strategy, namely raising growth and employment. This analysis suggests that most countries have been able to improve the composition of public expenditure while at the same time containing the size of the public sector during the 1990s. However, before drawing firm policy conclusions on the quality of public spending, there is a need for complementary analysis that takes into account the specific aims of spending programmes, their design and linkages with other economic policy instruments. This is what we will be setting out to do for the coming years. The final issue addressed in this year’s report concerns the budgetary challenges facing candidate countries. Once they join the EU, the full acquis communautaire on budgetary policies will apply and they will be expected to submit convergence programmes. It is essential when interpreting the budgetary positions of the candidate countries that adequate account is taken of their specific needs and circumstances. Budgetary surveillance will also need to take into account that the candidate countries are undergoing tremendous structural and institutional changes. Due consideration must be given to the constraints imposed by the fact that, on average, these countries are characterised by a higher degree of volatility in output levels compared with EU Member States. They are also small open economies, which rely heavily on foreign capital to finance the process of catching up. In the run up to accession, candidate countries are not required to fulfil the Maastricht nominal convergence criteria, but rather to comply with the Copenhagen criteria. The primary concern in the pre-accession period is medium-term macroeconomic stability, rather than achieving any particular target for the budget balance. Medium-term budgetary policy should also pursue a structure of expenditure and revenues that effectively supports economic growth. Finally, the emphasis on structural and institutional reform should not hide the importance of sound fiscal policies. The candidate countries’ vulnerability to economic shocks and the external constraints they face underline their need to implement prudent policies. It provides a detailed description of budgetary developments and prospects at Member State level and for the euro area as a whole. In addition, it provides important clarifications on the scope and methodologies used in the budgetary surveillance process at EU level: this enhances the transparency of our evaluation of Member States’ budget positions. Finally, it takes a forward looking approach by presenting an analysis of some key budgetary challenges which must be tackled at EU level in coming years. Let me turn to the main conclusions of the report and start by making some comments on recent budgetary developments and prospects. 2001 proved to be the most challenging period for fiscal policy in the three-year history of EMU. While the budget deficit for the euro area reached 1.3% of GDP, the first increase since 1993, the framework for budgetary policy has performed reasonably well during the current slowdown. First, Member States had scope to let the automatic stabilisers operate so as to cushion the negative shock, especially those countries which had already achieved a budget balance or surplus. Secondly and in contrast with previous economic downturns, no country still in deficit embarked on unwarranted expansionary policies. Thirdly, Member States have been able to continue with planned tax reforms designed to remove supply side rigidities, despite claims from different quarters that the SGP was tying the hands of the authorities through arbitrary and inflexible rules. In brief, fiscal policies have remained broadly neutral providing a balanced policy mix which was supportive to growth while guaranteeing price stability. This broadly positive assessment needs to be balanced with the recognition that four Member States (Germany, France, Italy and Portugal) still have large deficits that do not meet the requirements of the Stability and Growth Pact. In particular, deficits in Portugal and Germany have risen to levels approaching the 3% of GDP reference value which prompted the Commission to activate the early-warning mechanism. It is important to recognise, however, that the recent economic downturn was neither particularly severe nor long lasting. Unless all Member States reach the medium-term targets set down in their programmes, future downturns could provide a much sterner test for the EU's framework for budgetary surveillance."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik wil het Parlement bij deze het derde verslag over de openbare financiën in de Economische en Monetaire Unie voor het jaar 2002 voorleggen. Dit verslag bevat twee onderdelen: een analyse van het directoraat-generaal economische zaken en financiën en een mededeling van de Commissie met een opsomming van de belangrijkste conclusies aangaande het economisch beleid. We hebben ons de laatste maanden vooral geconcentreerd op dit waarschuwingsmechanisme, en daarom onvoldoende aandacht gehad voor een reeks maatregelen die volgens mij de kwaliteit van het begrotingstoezicht verbeteren en de reikwijdte ervan verbeteren. Ik wil graag drie van die maatregelen noemen. Om te beginnen hebben we in 2001 een herziene gedragscode aanvaard met betrekking tot de inhoud van de voorstellen voor stabiliteits- en convergentieprogramma’s. Die code is dus van toepassing geweest op de huidige programma’s. De Raad kan de programma’s zo beter beoordelen, en we kunnen op deze wijze ook beter voorspellen wat voor gevolgen de in deze programma’s opgenomen doelstellingen tezamen voor de eurozone kunnen hebben. Daarnaast hebben de Commissie en de Raad gezamenlijk een methode ontwikkeld voor de berekening van het cyclisch gecorrigeerde begrotingssaldo. De recente terugval van de economische activiteiten en de ervaring die we met het snelle waarschuwingsmechanisme hebben opgedaan hebben duidelijk gemaakt hoe belangrijk het is dat de onderliggende begrotingsposities bekend zijn als je de begrotingstoestand van de verschillende lidstaten wilt beoordelen. Ten derde hebben we een analyse uitgevoerd van de duurzaamheid van de openbare financiën. We hebben de stabiliteits- en convergentieprogramma’s in die beoordeling verwerkt en bovendien rekening gehouden met de vergrijzing van de bevolking. Tijdens de Europese Raad van Barcelona hebben we afgesproken dat bij het toezicht op de begroting de duurzaamheid op lange termijn altijd in overweging dient te worden genomen. Ik zal nu wat vertellen over de recente ervaringen met het waarschuwingsmechanisme zoals we dat overeenkomstig de bepalingen van het pact hebben toegepast. Bij andere gelegenheden heb ik reeds uitgelegd waarom dit mechanisme in werking is gezet, en ik zal daar nu niet verder op ingaan. We zijn nu geïnteresseerd in de gebeurtenissen die zich na de inwerkingstelling hebben voorgedaan. Zoals u weet heeft de Raad besloten de procedure af te breken, aangezien de betrokken landen hadden aangegeven dat ze hun stabiliteitsprogramma’s in het vervolg heel precies zouden naleven om te vermijden dat hun tekort boven de referentiewaarde van 3% zou uitkomen. Ze beloofden bovendien dat ze een begrotingssanering zouden uitvoeren om in 2004 hun middellange termijndoelstellingen te realiseren. We zien dus dat overheden hun verantwoordelijkheden serieus nemen. Ik ben dan ook heel tevreden met de voortgang die Duitsland heeft geboekt bij het afsluiten van een akkoord tussen de centrale regering en de deelstaten aangaande het toezicht op de openbare financiën. Dit is een goede gelegenheid om erop te wijzen dat de verantwoordelijkheid voor de sanering van de openbare financiën niet alleen bij de centrale regering berust, maar dat alle overheden eraan moeten meewerken. Wat de ervaring met het snelle waarschuwingsmechanisme betreft: volgens mij moet je een onderscheid maken tussen de procedure zelf - en u weet dat die niet zo gemakkelijk in gang is te zetten - en de resultaten die we tot nu toe hebben bereikt. Die zijn beslist positief te noemen. De Commissie, de Raad en het Parlement moeten eens goed nadenken over wat er nu precies gebeurd is, en uit deze ervaring lering trekken. We gaan nu weer een opleving tegemoet, en ik denk dat het van het grootste belang is dat we dit proces - de begrotingssanering - doorzetten om zo uit te komen bij een begrotingsevenwicht of misschien zelfs een overschot. Dan kunnen we het hoofd bieden aan het soort situaties waar we in het verleden zo vaak mee te maken hebben gehad. Ten tweede moeten we er even bij stilstaan dat de begrotingsproblemen, waar vooral de grote landen in de eurozone in 2001 en 2002 mee te kampen hebben gehad, veroorzaakt zijn door het feit dat deze landen de groeimogelijkheden die zich van 1998 tot 2000 hebben voorgedaan niet volledig hebben benut. Ten derde is het zo - en dit verslag wijst daar ook op - dat de automatische stabilisatoren eigenlijk het normale mechanisme vertegenwoordigen voor de stabilisering van de economie. Bijzondere maatregelen moeten een uitzondering blijven. Het zou dus een goede zaak zijn als de verantwoordelijken voor het economisch beleid van de Unie overeenstemming zouden kunnen bereiken over de criteria die we voor dit beleid en dit soort bijzondere fiscale maatregelen zouden moeten hanteren. Daarmee vergroten we de transparantie en we kunnen zo beter voorspellen hoe de begroting zich zal ontwikkelen. Verder wijs ik erop dat de lidstaten hun interne regels op het gebied van de begroting beter moeten afstellen op de regels die daarvoor binnen de Unie gelden. Eén van de doelstellingen van dit verslag bestaat erin dat de Commissie de belangrijkste rol blijft spelen bij het debat over het begrotingsbeleid voor de Unie. Dan is het nu tijd om binnen het kader van de strategie van Lissabon iets te zeggen over de kwaliteit en de duurzaamheid van de openbare financiën. Er zijn op het gebied van de duurzaamheid van de openbare financiën belangrijke vorderingen gemaakt. De Commissie en de Raad bekijken de duurzaamheid van de openbare financiën tegen het licht van de middellange termijndoelstellingen zoals die in de stabiliteits- en convergentieprogramma’s zijn vastgelegd. Bij deze analyse is duidelijk gebleken dat we bij het huidige beleid het risico lopen dat er in een aantal lidstaten onevenwichtigheden op de begroting ontstaan. Die risico’s nemen nog eens toe voor landen die er niet in slagen de middellange termijndoelstellingen uit hun stabiliteits- en convergentieprogramma’s te verwezenlijken. Het verslag voor dit jaar kijkt ook naar de kwaliteit van de openbare uitgaven. We hebben gemerkt dat een debat over dit onderwerp op het niveau van de Unie niet eenvoudig was, omdat er geen duidelijke definitie bestaat van het begrip kwaliteit van de openbare uitgaven. In een aantal gevallen ontbraken vergelijkbare gegevens over het doel van de openbare uitgaven, en ook dat heeft de discussie niet vergemakkelijkt. Met dit verslag willen we de aanzet geven tot een debat over de kwaliteit van de openbare uitgaven, waarbij we ons zullen concentreren op de samenstelling van deze uitgaven. We kijken vervolgens of deze verenigbaar is met de doelstellingen van de strategie van Lissabon, en daarmee bedoel ik groei en werkgelegenheid. Aan de hand van een dergelijke analyse hebben we kunnen vaststellen dat de meerderheid van de landen er gedurende de jaren negentig in geslaagd is de samenstelling van de openbare uitgaven te verbeteren, waarbij de omvang van de openbare sector hetzelfde is gebleven. Voordat we daar definitieve conclusies aangaande de kwaliteit van de openbare uitgaven aan verbinden moeten we eerst echter aanvullende analyses uitvoeren, rekening houdend met de specifieke doelstellingen van het uitgavenbeleid. We moeten dan ook kijken naar de wijze waarop dit beleid samenhangt met andere instrumenten van het economisch beleid. Deze taken hopen we de eerstvolgende jaren uit te voeren. Tot slot moet ik vermelden dat in dit document ook wordt verwezen naar de begrotingsdoelstellingen van de landen die bij de uitbreiding betrokken zullen worden. Zodra deze landen in de Europese Unie zijn opgenomen zal heel het communautair op het gebied van het begrotingsbeleid er van toepassing zijn. Ze zullen dus hun eigen convergentieprogramma’s moeten indienen. Om een goed idee te krijgen van hun begrotingsideeën is het van belang dat we oog hebben voor hun bijzondere behoeften en omstandigheden. Bij het begrotingstoezicht moeten we er ook rekening mee houden dat deze landen enorme structurele en institutionele veranderingen ondergaan. We moeten dus begrip opbrengen voor de beperkingen die voortvloeien uit het feit dat de productieniveaus in deze landen in het algemeen minder stabiel zijn dan in de Unie. Het gaat hier om kleine, open economieën die voor een belangrijk deel afhankelijk zijn van buitenlands kapitaal voor het financieren van hun economische herstel. Bij de voorbereiding op de toetreding zullen we de kandidaat-landen niet vragen om aan de nominale convergentiecriteria te voldoen; de criteria van Kopenhagen volstaan. Onze voornaamste zorg tijdens de pretoetredingsfase betreft de macro-economische stabiliteit op de middellange termijn. Die is belangrijker dan het realiseren van specifieke doelstellingen op het gebied van de begroting. Het begrotingsbeleid op de middellange termijn moet wel gericht zijn op een zodanige verhouding tussen inkomsten en uitgaven dat daarmee economische groei bereikt kan worden. Tot slot zij erop gewezen dat de bijzondere aandacht voor structurele hervormingen er niet toe mag leiden dat we het belang van een solide fiscaal beleid vergeten. De kandidaat-landen zijn erg gevoelig voor economische verstoringen en hun mogelijkheden naar buiten toe zijn beperkt. Dat betekent dat een verstandig beleid in deze landen een absolute noodzaak is. Het verslag geeft verder een gedetailleerde beschrijving van de ontwikkeling van de begrotingsvooruitzichten van de lidstaten in de eurozone. Daarnaast verschaft dit verslag opheldering over de reikwijdte van het toezicht op de begroting en de daarbij gebruikte methoden, en dat maakt onze beoordeling van de begrotingspositie van de lidstaten transparanter. Het verslag kijkt ook vooruit, met een analyse van een aantal van de belangrijkste begrotingsdoelstellingen die de Unie in de toekomst zal moeten proberen te verwezenlijken. Ik zou graag enkele opmerkingen willen maken over de recente ontwikkelingen van de begrotingsvooruitzichten, en ik zal daarbij verwijzen naar de belangrijkste conclusies van dit verslag. Ik zal beginnen met één van de belangrijkste aspecten van de recente ontwikkelingen. Het jaar 2001 is binnen de geschiedenis van het economisch en monetair beleid fiscaal gezien namelijk een moeilijk jaar geweest. Het begrotingstekort in de eurozone is opgelopen tot 1,3% van het bruto binnenlands product, en dat is de eerste stijging sinds 1993. Afgezien van deze stijging van het begrotingstekort kun je zeggen dat de begrotingsontwikkelingen aanvaardbaar zijn, zeker als je bedenkt dat de activiteiten in 2001 teruggelopen zijn. Allereerst is het zo dat de lidstaten gebruik hebben kunnen maken van de automatische stabilisatoren om de negatieve effecten op te vangen, en dat geldt zeker voor de lidstaten met een begrotingsevenwicht of -overschot. Bovendien heeft geen enkel land met een tekort een onaanvaardbaar expansionistisch beleid gevoerd, zoals dat in andere perioden met teruglopende economische activiteiten wel het geval is geweest. Ten derde hebben de lidstaten hun geplande belastinghervormingen gewoon kunnen doorvoeren, om zo te compenseren voor het inflexibele aanbod, en dat terwijl er geklaagd was dat de handelingsvrijheid van de overheden door de arbitraire en inflexibele normen van het stabiliteitspact beknot zou zijn. Ik zou samengevat willen zeggen dat het fiscaal beleid in het algemeen neutraal is gebleven. We hebben een evenwichtig economisch beleid gevoerd, gericht op groei en prijsstabiliteit. Dat in algemene termen gunstig oordeel moet ik voor vier landen ietwat nuanceren, te weten: Duitsland, Frankrijk, Italië en Portugal. In deze landen is er sprake van een begrotingstekort, wat betekent dat ze de normen van het stabiliteits- en groeipact niet nagekomen zijn. De tekorten van Duitsland en Portugal komen zelfs in de buurt van de referentiewaarde van 3%, en dat heeft de Commissie ertoe gebracht het waarschuwingsmechanisme in werking te stellen. We moeten echter wel bedenken dat de terugval van de economische activiteiten niet heel sterk is geweest en ook niet heel lang heeft geduurd. Het is echter wel van belang dat alle lidstaten de middellange termijndoelstellingen van hun stabiliteitsprogramma’s behalen. Anders zouden volgende periodes van afnemende economische activiteiten het door de Unie gehanteerde systeem voor begrotingstoezicht wel eens aan een zwaardere beproeving kunnen onderwerpen."@nl2 "Senhor Presidente, é com prazer que apresento ao Parlamento este terceiro relatório sobre as finanças públicas na União Económica e Monetária relativo ao ano de 2002 ,que consta de um relatório analítico, elaborado pela Direcção-Geral dos Assuntos Económicos e Financeiros, e de uma comunicação da Comissão, que engloba as principais conclusões da política económica. A concentração no tema estrela dos últimos meses – o do alerta rápido – deixou de lado uma série de medidas importantes que, a meu ver, reforçam a qualidade e o alcance da supervisão orçamental. Gostaria de salientar três: em primeiro lugar, em 2001, aprovou-se um código de conduta revisto sobre o conteúdo da apresentação de programas de estabilidade e convergência, que foi já aplicado aos actuais programas, permitindo melhorar a avaliação dos programas por parte do Conselho e, também, conhecer o efeito agregado dos objectivos orçamentais para a zona da União Europeia no seu conjunto. Em segundo lugar, a Comissão e o Conselho desenvolveram um método comum para o cálculo dos saldos orçamentais corrigidos dos ciclos. O recente arrefecimento da actividade económica e a experiência adquirida com o mecanismo de alerta rápido puseram em evidência a importância de se tomarem em conta as situações orçamentais subjacentes quando se avalia a situação orçamental dos diferentes Estados-Membros. Em terceiro lugar, levámos a cabo uma análise sobre a sustentabilidade das finanças públicas tendo em conta o envelhecimento da população e incluímos essa avaliação nos programas de estabilidade e convergência. De acordo com o Conselho Europeu de Barcelona, a sustentabilidade a longo prazo vai ser um objectivo permanente do procedimento de supervisão orçamental. Passarei agora a tecer alguns comentários relativos à recente experiência de alerta rápido, aplicado de acordo com o estabelecido no Pacto: expliquei já, em várias ocasiões anteriores, as razões pelas quais o referido Pacto foi aplicado, pelo que não vou insistir hoje nessa questão. Farei unicamente alguns comentários sobre a evolução posterior. O Conselho decidiu, como bem sabem, encerrar o procedimento de alerta rápido, dado que os dois países afectados reiteraram a sua vontade de aplicar plenamente os seus programas de estabilidade, com vista a evitar o incumprimento do valor de referência de 3% do Produto Interno Bruto, e reiniciar o processo de saneamento orçamental, para alcançar os seus objectivos a médio prazo, em 2004. Verifica-se que as autoridades estão a levar esses compromissos a sério e congratulo-me com o progresso efectuado na Alemanha no que respeita a um acordo entre os Estados federados e o Governo central relativo ao controlo das finanças públicas, que nos permite salientar o facto de a questão das finanças públicas saneadas não ser assunto que incumba apenas ao Governo central, mas que pressupõe a intervenção de todos os nível e governação. Quanto à experiência deste sistema de alerta rápido, entendo que é forçoso distinguir entre o procedimento, que como sabem, provou ser difícil, e os resultados que conseguimos até à data, que podem considerar-se positivos. A Comissão, o Conselho e o Parlamento deveriam tomar nota desta primeira experiência e retirar algumas lições que me parecem importantes. Em primeiro lugar, com a nova recuperação que se avizinha, consideramos ser fundamental voltar a salientar a necessidade da prossecução do processo de saneamento orçamental, a fim de podermos cumprir a norma de proximidade ao equilíbrio ou o de molde a fazermos frente a possíveis situações semelhantes às que vivemos no passado. Em segundo lugar, devemos recordar que os problemas orçamentais, que afectaram sobretudo os países grandes da zona euro em 2001 e 2002, são já consequência de não termos aproveitado as oportunidades oferecidas pelo período de elevado crescimento de 1998 a 2000. Em terceiro lugar, e como se refere no relatório a que faço referência, os estabilizadores automáticos devem constituir o método normal para a estabilização da economia, sendo que as medidas discricionárias deverão continuar a ser excepcionais. Contudo, um acordo claro entre os responsáveis pela política económica da União quanto aos critérios de avaliação das políticas fiscais discricionárias aumentaria a sua transparência e previsibilidade no comportamento orçamental. Por último, os Estados-Membros devem melhorar a compatibilidade entre as suas regulamentações orçamentais internas e os compromissos orçamentais no quadro da União. Um dos objectivos do relatório é contribuir para garantir que a Comissão continue a desempenhar um papel preponderante no debate sobre a política orçamental da União. Justifica-se agora um comentário sobre a qualidade e a sustentabilidade das finanças públicas como resposta à estratégia de Lisboa. Realizaram-se importantes melhorias em matéria de sustentabilidade das finanças públicas. A Comissão e o Conselho avaliaram a sustentabilidade das finanças públicas, com base nos objectivos orçamentais a médio prazo, estabelecidos nos programas de estabilidade e convergência. A análise mostra claramente que, com as actuais políticas, existe o risco de aparecerem desequilíbrios orçamentais nalguns Estados-Membros, e esses riscos multiplicam-se no caso dos países que não alcançam os objectivos a médio prazo, estabelecidos nos respectivos programas de estabilidade e convergência. No relatório deste ano, analisa-se também a qualidade das despesas públicas, tendo sido dificultada a realização de um debate sobre este tema à escala da União por não existir uma definição clara de qualidade das despesas públicas. Constitui também uma limitação, para este debate, a ausência, nalguns casos, de dados comparáveis relativos à finalidade da utilização dos recursos públicos. Portanto, o relatório pretende, simplesmente, iniciar esse debate sobre a qualidade das despesas públicas, centrando-se na composição das mesmas e, em si mesmo, é coerente com a consecução dos objectivos da estratégia de Lisboa, ou seja, o aumento do crescimento e do emprego. Esta análise sugere que a maioria dos países conseguiram melhorar a composição das suas despesas públicas durante a década de 90, mantendo, simultaneamente, a dimensão do sector público. Não obstante, antes de retirar conclusões definitivas sobre a qualidade das despesas públicas é necessário levar a cabo uma análise complementar que tenha em conta os objectivos dos programas de despesas, assim como a sua concepção e as suas relações com outros instrumentos de política económica. Propomo-nos levar a cabo essa tarefa nos próximos anos. Por último, no documento inclui-se também uma referência aos desafios orçamentais que se colocam aos países candidatos: uma vez que tenham aderido à União Europeia, aplicar-se-á plenamente a estes países o acervo comunitário em matéria de política orçamental e estes deverão apresentar os seus programas de convergência. Para interpretar as suas situações orçamentais é essencial ter em conta, de forma adequada, as suas necessidades e circunstâncias específicas. O processo de supervisão orçamental deve também ter em consideração o facto de os países candidatos estarem a proceder a enormes reformas estruturais e institucionais. Devem, por conseguinte, ter-se em conta as limitações derivadas do facto de, em geral, estes países se caracterizarem por uma maior instabilidade dos níveis de produção do que os países da União e de se tratar de pequenas economias abertas, que dependem consideravelmente de capital externo para o financiamento dos seus projectos de recuperação. No processo de preparação da adesão não se pede aos países candidatos que cumpram os critérios de convergência nominal, mas que cumpram os critérios de Copenhaga. A principal preocupação durante o período de pré-adesão é a estabilidade macroeconómica a médio prazo, mais do que a consecução de objectivos específicos em matéria orçamental. A política orçamental a médio prazo também deve visar uma estrutura de receitas e despesas favorável ao crescimento económico. Por último, a ênfase colocada na reforma estrutural e institucional não deve esconder a importância de políticas fiscais sólidas. A vulnerabilidade dos países candidatos face às perturbações económicas e as limitações externas que estes países enfrentam põem em evidência a necessidade de se aplicarem políticas prudentes nos mesmos. O relatório fornece uma descrição pormenorizada da evolução e das perspectivas orçamentais nos Estados-Membros, bem como na zona do euro no seu conjunto. Para além disso, fornece esclarecimentos relevantes sobre o alcance e os métodos do processo de supervisão orçamental na União, o que permite melhorar a transparência da nossa avaliação da situação orçamental de cada um dos Estados-Membros. Por último, adopta uma abordagem orientada para o futuro, ao apresentar a análise de alguns dos principais reptos orçamentais que a União deverá enfrentar no futuro. Permitam que teça alguns breves comentários sobre a evolução orçamental recente e as suas perspectivas, referindo as principais conclusões do relatório. Começarei por destacar alguns dos aspectos mais importantes da recente evolução: o ano 2001 foi o período mais difícil para a política fiscal dos anos de história que leva a política económica e monetária. O défice orçamental relativo à zona do euro alcançou 1,3% do Produto Interno Bruto, e este é o primeiro aumento desde o ano de 1993. Apesar desse aumento, dada a diminuição da actividade durante este período, o comportamento orçamental pode considerar-se aceitável. Em primeiro lugar, os Estados-Membros –especialmente aqueles que tinham conseguido o equilíbrio orçamental ou a situação de permitiram o funcionamento dos estabilizadores automáticos, para atenuar os efeitos negativos. Em segundo lugar, e em contraste com anteriores períodos de diminuição da actividade, nenhum país com défice se lançou numa política expansionista injustificada. Em terceiro lugar, os Estados-Membros puderam prosseguir as suas reformas fiscais, previstas para sanar a rigidez da oferta, apesar das diversas queixas, segundo as quais o Pacto de Estabilidade retirava liberdade às autoridades devido a normas arbitrárias ou inflexíveis. Em suma, diria que a política fiscal se manteve amplamente neutra, permitindo uma política económica equilibrada, favorável ao crescimento e à estabilidade dos preços. No entanto, esta avaliação, em traços gerais, positiva deverá ser matizada no caso de quatro países: Alemanha, França, Itália e Portugal, que registaram um défice e que não cumprem as exigências do Pacto de Estabilidade e de Crescimento. Os défices de Portugal e da Alemanha, em particular, aumentaram para níveis próximos do valor de referência de 3%, o que levou a Comissão a activar o mecanismo de alerta rápido. É importante reconhecer, no entanto, que a redução da actividade económica não foi excessivamente pronunciada, nem duradoura, mas, se a totalidade dos Estados-Membros não alcançar os objectivos a médio prazo, estabelecidos nos respectivos programas de estabilidade, futuros abrandamentos da actividade poderão representar uma prova mais séria para o quadro de supervisão orçamental da União."@pt11 "Herr talman! Det gläder mig att kunna lägga fram denna tredje rapport om de offentliga finanserna inom Europeiska och monetära unionen för år 2002. Rapporten är analytisk och har utarbetats av generaldirektoratet Ekonomi och finans. Kommissionen har även lagt fram ett meddelande där de huvudsakliga slutsatserna om den ekonomiska politiken tas upp. Det faktum att uppmärksamheten särskilt har fästs på en fråga under de senaste månaderna – systemet för snabb varning – har lett till att en rad viktiga åtgärder kommit i skymundan, åtgärder som enligt min åsikt förstärker kvaliteten och räckvidden i budgetöversynen. Jag vill gärna betona tre av dessa: År 2001 antogs för det första en reviderad uppförandekod om innehållet i presentationen av de stabilitets- och konvergensprogram som redan har tillämpats för de nuvarande programmen, vilket har gjort det möjligt att förbättra rådets utvärdering av dessa program och även gjort att vi kunnat se vilka sidoeffekter Europeiska unionens budgetmål får i sin helhet. För det andra har kommissionen och rådet utvecklat en gemensam metod för att beräkna de cykliskt anpassade budgetsaldona. Den ekonomiska tillbakagång vi nyligen haft och de erfarenheter vi vunnit med mekanismen för snabb varning har visat på vikten av att beakta det bakomliggande budgetläget när det är dags att utvärdera budgetsituationen i medlemsstaterna. För det tredje har vi genomfört en analys om de offentliga finansernas hållbarhet med beaktande av befolkningens åldrande, och vi har inbegripit denna utvärdering i stabilitets- och konvergensprogrammen. I enlighet med slutsatserna från Europeiska rådets möte i Barcelona kommer hållbarheten på lång sikt att vara ett ständigt mål i budgetöversynsförfarandet. Jag kommer nu att kommentera våra senaste erfarenheter av mekanismen för snabb varning när den tillämpats i enlighet med vad som fastställs i pakten: jag har redan vid flera tidigare tillfällen förklarat anledningen till varför denna pakt genomfördes och därför tar jag inte upp den punkten i dag, utan jag kommer endast att kommentera den senare utvecklingen. Som ni vet beslutade rådet att avsluta förfarandet med snabb varning, eftersom de länder som berördes upprepade sin vilja att fullständigt genomföra sina stabilitetsprogram för att kunna uppfylla referensvärdet på 3 procent av BNP, och återuppta budgetsaneringsprocessen för att nå sina mål på medellång sikt år 2004. Vi har märkt att myndigheterna tar dessa åtaganden på allvar och jag välkomnar de framsteg som gjorts i Tyskland i och med en överenskommelse mellan förbundsstaterna och centralregeringen om kontroll av de offentliga finanserna. Denna överenskommelse gör det möjligt för oss att understryka det faktum att frågan om sanerade offentliga finanser inte endast berör centralregeringen, utan att alla regeringsnivåer är delaktiga. När det gäller erfarenheterna från systemet med snabb varning anser jag att man måste skilja mellan förfarandet, som ni vet var svårt, och de resultat vi har åstadkommit till dags dato, som kan ses som positiva. Kommissionen, rådet och parlamentet bör notera denna första erfarenhet och lära sig vissa viktiga saker av detta. För det första: med den nya återhämtning som är i annalkande, anser vi att det är av grundläggande vikt att åter betona behovet av att fortsätta att utveckla budgetsaneringsprocessen för att kunna nå normerna för budgetjämvikt eller budgetöverskott. På så vis kan vi bemöta eventuella liknande situationer som dem vi redan har upplevt tidigare. För det andra måste vi komma ihåg att de budgetproblem som har drabbat främst de stora länderna i euroområdet under åren 2001-2002 beror på att de inte har utnyttjat de möjligheter som erbjöds under perioden med hög tillväxt åren 1998-2000. För det tredje, och detta betonas i den rapport som jag tidigare nämnde: de automatiska stabilisatorerna bör vara den normala metoden för att stabilisera ekonomin, medan de valfria metoderna måste fortsätta att användas i undantagsfall. Emellertid skulle en klar överenskommelse mellan de ansvariga för unionens ekonomiska politik om kriterierna för att utvärdera respektive medlemsstats valfria skattepolitik öka öppenheten och förutsägbarheten i budgetutvecklingen. Slutligen måste medlemsstaterna se till att de interna budgetreglerna blir mer förenliga med unionens budgetåtaganden. Ett av målen för rapporten är att bidra till att garantera att kommissionen fortsätter att spela en dominerande roll i debatten om unionens budgetpolitik. Jag går nu över till att kommentera de offentliga finansernas kvalitet och hållbarhet i enlighet med Lissabonstrategin. Man har gjort stora framsteg när det gäller de offentliga finansernas hållbarhet. Kommissionen och rådet har utvärderat denna på grundval av de budgetmål på medellång sikt som fastställs i stabilitets- och konvergensprogrammen. I analysen framgår det tydligt att det finns en risk för att det uppstår en obalans i några medlemsstaters budgetar med den politik som dessa nu för, och dessa risker mångfaldigas om länderna inte når de mål på medellång sikt som fastställs i deras stabilitets- och konvergensprogram. I årets rapport undersöks även de offentliga utgifternas kvalitet. En debatt om den här frågan på unionsnivå har försvårats, eftersom det inte finns någon tydlig definition av offentliga utgifter. Det faktum att det i vissa fall saknas jämförbara uppgifter om vad de offentliga resurserna läggs på har även begränsat debatten. Syftet med rapporten är helt enkelt att inleda en debatt om kvaliteten i de offentliga utgifterna, och debatten inriktas på sammansättningen av dessa och förs i relation till uppnåendet av målen i Lissabonstrategin, det vill säga, att öka tillväxten och sysselsättningen. Av analysen framgår det att de flesta medlemsstater lyckades förbättra sammansättningen av sina offentliga utgifter under 90-talet, och att storleken på den offentliga sektorn i respektive medlemsstat samtidigt var oförändrad. Innan man drar några definitiva slutsatser om kvaliteten hos de offentliga utgifterna är det emellertid nödvändigt att genomföra kompletterande analyser där de särskilda målen för utgiftsprogrammen beaktas, samt även utformningen av dessa och sambanden med andra instrument för den ekonomiska politiken. Vi avser att genomföra denna uppgift under de kommande åren. Rapporten innehåller även en hänvisning till kandidatländernas budgetutmaningar: när de väl har gått med i Europeiska unionen kommer man fullständigt att tillämpa gemenskapens regelverk när det gäller budgetfrågor för dessa länder, och de måste även lägga fram sina konvergensprogram. För att tolka budgetsituationen i kandidatländerna är det mycket viktigt att på lämpligt sätt beakta respektive lands behov och särskilda omständigheter. Inom ramen för översynsprocessen bör man även beakta det faktum att kandidatländerna går igenom enorma strukturella och institutionella förändringar. Man bör således ha vissa saker i åtanke: de begränsningar som beror på att dessa länder i allmänhet karakteriseras av en stor instabilitet i produktionsnivåerna i jämförelse med medlemsstaterna, och att de är små, öppna ekonomier som i stor grad är beroende av kapital utifrån för att finansiera sina återhämtningsprocesser. I förberedelserna inför anslutningen kräver man inte att kandidatländerna skall uppfylla kriterierna för nominell konvergens, utan att de uppfyller Köpenhamnskriterierna. Den mest oroande faktorn under föranslutningsperioden är den makroekonomiska stabiliteten på medellång sikt, mer än att nå de särskilda budgetmålen. Målet för budgetprocessen på medellång sikt bör vara att nå en inkomst- och utgiftsstruktur som gynnar en ekonomisk tillväxt. Slutligen får inte betoningen på strukturella och institutionella reformer överskugga vikten av en solid skattepolitik. Kandidatländernas sårbarhet inför ekonomiska störningar, och de externa begränsningar som dessa länder måste ta itu med, understryker behovet av att tillämpa en återhållsam politik i dessa länder. Rapporten innehåller en detaljerad beskrivning av budgetutvecklingen och budgetperspektiven i medlemsstaterna och i euroområdet. Dessutom innehåller den relevanta klargöranden om budgetöversynens räckvidd och metoder i unionen, vilket gör det möjligt att förbättra öppenheten i vår utvärdering av varje medlemsstats budgetsituation. Slutligen innehåller rapporten en framtidsinriktning i form av en analys av några av de främsta budgetutmaningar som unionen kommer att ställas inför i framtiden. Låt mig kort kommentera den senaste budgetutvecklingen och dess perspektiv, genom att ta upp de huvudsakliga slutsatserna i rapporten. Jag börjar med att understryka några av de viktigaste dragen i den senaste tidens utveckling: år 2001 var den svåraste perioden skattepolitiskt sett i den ekonomiska och monetära politikens historia. Euroområdets budgetunderskott nådde 1,3 procent av BNP och det är första gången det ökat sedan år 1993. Trots denna ökning, som berodde på en tillbakagång i ekonomin under den perioden, kan budgetsituationen anses vara godtagbar. För det första kunde de medlemsstater – särskilt de som redan hade nått en budgetjämvikt eller ett budgetöverskott – låta de automatiska stabilisatorerna arbeta för att lindra de negativa effekterna. För det andra: till skillnad föregående perioder med tillbakagångar förde ingen av de medlemsstater som hade underskott en oberättigad expansionspolitik. För det tredje har medlemsstaterna kunnat fortsätta att utveckla sina planerade skattereformer för att avhjälpa stelheter i utbudet, trots de många klagomål som visade på att stabilitetspakten utgjorde ett hinder för budgetmyndigheterna på grund av godtyckliga eller tungrodda regler. Kort sagt kan man säga att skattepolitiken har varit neutral i stor utsträckning, vilket har uppmuntrat till en balanserad ekonomisk politik med en gynnsam inställning till tillväxt och prisstabilitet. Denna utvärdering, som i stora drag är positiv, bör dock nyanseras när det gäller fyra länder: Tyskland, Frankrike, Italien och Portugal, som har ett budgetunderskott och som inte uppfyller kraven i stabilitets- och tillväxtpakten. Särskilt Portugals och Tysklands underskott har ökat till nivåer nära referensvärdet på 3 procent, vilket föranledde kommissionen att aktivera mekanismen för snabb varning. Det är emellertid viktigt att erkänna att den ekonomiska tillbakagången varken har varit överdrivet uttalad eller långvarig, eftersom alla medlemsstater når de mål på medellång sikt som fastställts i deras respektive stabilitetsprogram. Dock kan framtida tillbakagångar bli en svårare prövning inom ramen för översynen av unionens budget."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Länder"9 "Solbes,"12 "acquis"2 "deficit"9 "superávit"11

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph