Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-05-13-Speech-1-064"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020513.6.1-064"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". – Aan de orde is op dit moment een richtlijn die bekend staat onder de naam insolventierichtlijn, maar het betreft uiteraard een richtlijn die gaat over de bescherming van werknemers, de sociale bescherming van werknemers in dit geval, wanneer er sprake is van insolventie van de werkgever en er onvoldoende of in het geheel geen financiële middelen meer zijn om achterstallig loon te betalen. De insolventierichtlijn biedt werknemers een belangrijke bescherming wanneer hun werkgever in financiële nood verkeert. De bestaande richtlijn is richtlijn nummer 987 van 1980.
Het is duidelijk dat de insolventierichtlijn voorkomt dat werknemers met schuldeisers moeten vechten om achterstallige betalingen. In plaats daarvan kunnen zij gebruik maken van de voorzieningen die deze insolventierichtlijn biedt. Het is een herziening van een richtlijn, hetgeen in dit geval betekent dat er twee heel belangrijke verbeteringen worden aangebracht en over de inhoud daarvan zijn wij
al tevreden.
De wijzigingen houden in dat deeltijdwerkers, werknemers met een arbeidsovereenkomst voor bepaalde tijd en werknemers met een uitzendarbeidsbetrekking onder deze nieuwe richtlijn zullen vallen. Een en ander is gebaseerd op richtlijnen die voor deze werknemers al langer bestaan en in een sociale dialoog tot stand zijn gekomen. Het betreft een nieuwe categorie werknemers en het is belangrijk dat we daar aandacht aan besteden, zeker tegen de achtergrond van hetgeen zich ontwikkelt op het gebied van flexibilisering van de arbeid en de noodzaak daartoe gezien de processen zoals in het kader van Lissabon, enzovoort.
Op de tweede plaats wordt ten aanzien van situaties waarin bedrijven activiteiten hebben in meerdere landen duidelijk gemaakt waar en op welke wijze men gebruik maakt van de richtlijn en in welke staat. Het belang daarvan is uiteraard groot, omdat we niet alleen in Spanje, zoals vorig jaar bij het bedrijf Telefonica, maar ook bij Duitse firma's zoals Holzman en Kirch langzaam maar zeker duidelijk zien wat dat betekent voor werknemers. In het jaar 2001 nam het aantal werklozen door insolventiezaken alleen al in Europa sterk toe. In totaal kwamen 1,4 miljoen mensen door het faillissement van hun werkgever in deze problemen terecht. Het is natuurlijk duidelijk dat dit gekoppeld is aan zeer veel andere zaken.
In eerste lezing, want we hebben het hier over de tweede lezing, is al een aantal amendementen van het EP aangenomen. Met name met betrekking tot de beperking van de mogelijkheid categorieën werknemers uit te sluiten en het niet meer toepassen van drempels in de vorm van een minimumduur van de arbeidsovereenkomst waarna pas sprake zou zijn van een vergoeding conform de richtlijn. Ook is toentertijd al aangenomen dat het hoofdstuk over organisatie en financiering, artikel 5 in de oude richtlijn, geaccepteerd zou worden. Later is daar, in overleg, door de Raad nog aan toegevoegd dat de de facto-situatie van insolventie ook akkoord verklaard wordt en verder is afgesproken dat een werknemer bij het fonds aanspraak kan maken op niet uitgekeerd loon voor zover dit geregeld is in de nationale wetgeving. Uiteindelijk zijn er naar aanleiding van die tweede lezing van de Raad, en met name zijn gemeenschappelijk standpunt, ook afspraken gemaakt over het wel of niet toepassen van plafonds in het geheel.
Belangrijk in dit verband is dat wij, omdat de arbeidsmarktontwikkelingen niet stilstaan, vragen hebben gesteld over allerlei nieuwe categorieën van werknemers waarover al langer wordt gesproken en waarvoor wij eigenlijk een definitie van het begrip werkgever, werknemer, zelfstandige, zelfstandige zonder personeel, enz. zouden willen hebben. Wij hadden derhalve gevraagd om toepassing van deze richtlijn op een aantal zelfstandigen dat nog niet eerder genoemd is, zoals zelfstandigen zonder personeel, werknemers met een opleidingscontract, thuiswerkers, enz. Wij wilden de bemiddelingsprocedure vermijden als wij op dit punt de toezegging van zowel de Commissie als de Raad zouden krijgen dat dit hele proces, dat betrekking heeft op het legaliseren van deze situatie, zou worden versneld. Uiteindelijk is overeengekomen dat de Commissie een onderzoek zal doen naar wat men noemt “nieuwe werkvormen en arbeidsrelaties” in zowel de lidstaten als de kandidaat-lidstaten. Ik denk dat dit een belangrijke vooruitgang is. Voorts hebben we afgesproken dat als dat onderzoek wordt gepubliceerd, en dat zal binnen nu en een half jaar het geval zijn, de Commissie sociale zaken en werkgelegenheid en de Europese Commissie gezamenlijk een hoorzitting organiseren om de studie te bespreken en vervolgens na te gaan of en in welke mate er richtlijnen, kaderrichtlijnen en dergelijke moeten komen om deze hele problematiek op te lossen. Nogmaals, ik heb nadrukkelijk aangegeven dat we spreken over de noodzaak van nieuwe en uitgebreide Europese arbeidswetgeving, zeker tegen de achtergrond van de flexibeler wordende arbeidsmarkt. Nog één korte opmerking, meneer de Voorzitter, over amendement zes, dat wij teruggetrokken hebben om de doodeenvoudige reden dat het gezien het gemeenschappelijk standpunt van de Raad, niet noodzakelijk is.
Ik wil nogmaals de Raad, de Commissie en mijn collega's bedanken voor de samenwerking, waarmee we de situatie dat we in de vervolgprocedure – de bemiddelingsprocedure – terecht zouden komen, hebben voorkomen en toch goede afspraken hebben kunnen maken. Ik hoop op uitspraken van de commissaris."@nl2
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"På dagsordenen står nu et direktiv, som er kendt under navnet insolvensdirektivet, men det drejer sig selvfølgelig om et direktiv om beskyttelse af arbejdstagere, den sociale beskyttelse af arbejdstagere i dette tilfælde, når der er tale om arbejdsgiverens insolvens, og når der er utilstrækkelige eller overhovedet ingen finansielle midler mere til efterbetaling af løn. Insolvensdirektivet giver arbejdstagere en vigtig beskyttelse, når deres arbejdsgiver befinder sig i finansiel nød. Det eksisterende direktiv er direktiv 987 fra 1980.
Det er tydeligt, at insolvensdirektivet hindrer, at arbejdstagere skal kæmpe med kreditorer om efterbetaling af løn. I stedet kan de bruge de faciliteter, som dette insolvensdirektiv giver. Det er en revision af et direktiv, hvilket i dette tilfælde betyder, at der foretages to meget vigtige forbedringer, og indholdet er vi under alle omstændigheder tilfredse med.
Ændringerne indebærer, at deltidsarbejdere, arbejdstagere med en tidsbegrænset kontrakt og arbejdstagere med vikaransættelse vil falde ind under dette nye direktiv. Det er alt sammen baseret på direktiver, som har eksisteret i længere tid for disse arbejdstagere og er udarbejdet i en dialog mellem arbejdsmarkedets parter. Det vedrører en ny kategori af arbejdstagere, og det er vigtigt, at vi lægger vægt herpå, i hvert fald på baggrund af det, der udvikler sig inden for fleksibilisering af arbejdet, og nødvendigheden deraf i betragtning af processer inden for rammerne af Lissabon osv.
For det andet tydeliggøres det i situationer, hvor virksomheder har aktiviteter i flere lande, hvor og hvordan man bruger direktivet og i hvilket land. Betydningen heraf er selvfølgelig stor, fordi vi ikke blot i Spanien, såsom sidste år i virksomheden Telefonica, men også i tyske firmaer såsom Holzman og Kirch langsomt, men sikkert tydeligt ser, hvad det betyder for arbejdstagere. I 2001 steg antallet af arbejdsløse på grund af insolvens stærkt alene i Europa. I alt kom 1,4 millioner mennesker ud i disse problemer på grund af deres arbejdsgivers konkurs. Det er naturligvis tydeligt, at dette har tilknytning til en hel del andre ting.
Allerede under førstebehandlingen, for vi er nu i gang med andenbehandlingen, blev en række af Europa-Parlamentets ændringsforslag vedtaget, navnlig om at begrænse muligheden for at udelukke kategorier af arbejdstagere og ikke længere anvende tærskler i form af en minimal varighed af arbejdskontrakten. Først da ville der være tale om en godtgørelse i overensstemmelse med direktivet. Det blev også dengang vedtaget, at kapitlet om organisation og finansiering, artikel 5 i det gamle direktiv, skulle accepteres. Senere har Rådet efter samråd tilføjet, at den faktiske insolvenssituation også accepteres, og endvidere er det aftalt, at en arbejdstager over for garantiinstitutionen kan gøre krav på ikke-udbetalt løn, så vidt der er truffet bestemmelser herom i den nationale lovgivning. I sidste ende er der i anledning af Rådets andenbehandling, navnlig den fælles holdning, også indgået generelle aftaler om, hvorvidt der skal anvendes lofter eller ej.
Det er i denne forbindelse vigtigt, at vi, fordi udviklingen på arbejdsmarkedet ikke står stille, har stillet spørgsmål om alle mulige nye kategorier af arbejdstagere, som der i længere tid har været talt om, og for hvilke vi egentlig gerne vil have en definition af begrebet arbejdsgiver, arbejdstager, selvstændige, selvstændige uden personale osv. Vi anmodede derfor om, at dette direktiv blev anvendt på en række selvstændige, som ikke tidligere er nævnt, såsom selvstændige uden personale, arbejdstagere med en uddannelseskontrakt, hjemmearbejdende osv. Vi ville undgå en forligsprocedure, hvis vi på dette punkt fik tilsagn fra både Kommissionen og Rådet om, at hele den proces, som vedrører legaliseringen af denne situation, ville blive fremskyndet. I sidste instans er der opnået enighed om, at Kommissionen vil iværksætte en undersøgelse af, hvad man kalder nye arbejdsformer og arbejdsrelationer i både medlemsstaterne og i ansøgerlandene. Jeg synes, at dette er et vigtigt fremskridt. Endvidere har vi aftalt, at når denne undersøgelse offentliggøres, og det vil ske inden for et halvt år, arrangerer Udvalget om Beskæftigelse og Sociale Anliggender og Kommissionen i fællesskab en høring for at drøfte undersøgelsen og dernæst finde ud af, om og i hvilket omfang der skal udarbejdes direktiver, rammedirektiver og lign. for at løse hele problematikken. Jeg gentager, at jeg udtrykkeligt har sagt, at vi taler om nødvendigheden af en ny og udførlig europæisk arbejdslovgivning, i hvert fald på baggrund af et arbejdsmarked, der bliver stadig mere fleksibelt. Jeg har lige en kort bemærkning, hr. formand, om ændringsforslag 6, som vi har trukket tilbage af den simple grund, at det i betragtning af Rådets fælles holdning ikke er nødvendigt.
Jeg vil endnu en gang takke Rådet, Kommissionen og mine kolleger for samarbejdet, hvorved vi har undgået, at vi endte med en forligsprocedure, og alligevel har kunnet indgå gode aftaler. Jeg håber på udtalelser fra kommissæren."@da1
".
Auf der Tagesordnung steht jetzt eine Richtlinie, die als Insolvenzrichtlinie bekannt ist, es geht jedoch selbstverständlich um eine Richtlinie über den Schutz von Arbeitnehmern, in diesem Falle um die soziale Absicherung von Arbeitnehmern bei Zahlungsunfähigkeit des Arbeitgebers und wenn keine ausreichenden oder überhaupt keine finanziellen Mittel mehr verfügbar sind, um ausstehende Löhne und Gehälter zu zahlen. Die Insolvenzrichtlinie bietet Arbeitnehmern einen wichtigen Schutz, wenn ihr Arbeitgeber in finanzielle Schwierigkeiten gerät. Die bestehende Richtlinie ist die Richtlinie 80/987/EWG.
Die Insolvenzrichtlinie verhindert, dass sich Arbeitnehmer mit Gläubigern über nicht erfüllte Ansprüche auseinander setzen müssen. Stattdessen können sie die von dieser Richtlinie gebotenen Vorkehrungen nutzen. Es handelt sich um die Änderung einer Richtlinie, das heißt, in diesem Falle wurden zwei überaus bedeutsame Verbesserungen vorgenommen, deren Inhalt uns bereits zufrieden stellt.
Die Änderungen beinhalten, dass Teilzeitbeschäftigte, Arbeitnehmer mit einem befristeten Arbeitsvertrag und Leiharbeiter von dieser neuen Richtlinie erfasst werden. Dies basiert auf Richtlinien, die bereits seit längerem für diese Beschäftigungskategorien bestehen und in einem Dialog der Sozialpartner zustande gekommen sind. Es handelt sich um eine neue Kategorie von Arbeitnehmern, der wir Beachtung schenken müssen, vor allem vor dem Hintergrund der Entwicklungen auf dem Gebiet der Flexibilisierung des Arbeitsmarktes und ihrer Notwendigkeit im Hinblick auf die Prozesse beispielsweise im Rahmen von Lissabon usw.
Zweitens wird für den Fall von in mehreren Ländern tätigen Betrieben Klarheit darüber verschafft, wo, wie und in welchem Staat die Richtlinie angewendet wird. Dies ist verständlicherweise von größter Wichtigkeit, da wir nicht nur in Spanien wie im vergangenen Jahr bei Telefonica, sondern auch bei deutschen Unternehmen wie Holzmann und Kirch langsam aber ganz deutlich sehen, was das für Arbeitnehmer bedeutet. Im Jahr 2001 ist die Zahl der Arbeitslosen durch Unternehmensinsolvenzen allein in Europa enorm gestiegen. Insgesamt gerieten 1,4 Mio. Menschen durch den Konkurs ihres Arbeitgebers in Schwierigkeiten. Selbstverständlich geht dies mit vielen anderen Dinge einher.
Bereits in der ersten Lesung, wir sprechen hier nämlich über die zweite Lesung, wurden einige Änderungsanträge des EP angenommen, vor allem betreffend die Beschränkung der Möglichkeit, Arbeitnehmerkategorien auszuschließen, und die Nichtanwendung von Schwellenwerten in Form einer Mindestlaufzeit des Arbeitsvertrags, nach deren Ablauf erst eine Entschädigung im Sinne der Richtlinie in Frage käme. Auch wurde damals bereits angenommen, der Abschnitt über Organisation und Finanzierung, Artikel 5 der alten Richtlinie, werde akzeptiert. Dem wurde später, nach Rücksprache, vom Rat noch hinzugefügt, dass die De-facto-Insolvenz ebenfalls in die Richtlinie einbezogen wird. Des Weiteren wurde vereinbart, dass ein Arbeitnehmer nicht erfüllte Lohnansprüche bei der Garantieeinrichtung geltend machen kann, sofern dies in einzelstaatlichen Rechtsvorschriften geregelt ist. Schließlich wurden aufgrund dieser zweiten Lesung des Rats und vor allem seines Gemeinsamen Standpunkts auch Vereinbarungen darüber getroffen, ob Höchstgrenzen für die von der Garantieeinrichtung zu leistenden Zahlungen festgesetzt werden können.
In diesem Zusammenhang ist es wichtig, dass wir angesichts der raschen Veränderungen auf dem Arbeitsmarkt Forderungen zu verschiedenen neuen Kategorien von Arbeitnehmern gestellt haben, die bereits seit längerem Gegenstand der Diskussion sind und für die wir gerne eine Definition der Begriffe Arbeitgeber, Arbeitnehmer, Selbstständiger, Selbstständiger ohne Angestellte usw. hätten. Wir hatten deshalb die Anwendung dieser Richtlinie auf eine Reihe von Selbstständigen gefordert, die bislang noch nicht erwähnt worden waren, wie Selbstständige ohne Angestellte, Arbeitnehmer mit Ausbildungsvertrag, Heimarbeiter usw. Wir wollten ein Vermittlungsverfahren vermeiden, wenn wir in diesem Punkt die Zusage sowohl der Kommission als auch des Rats erhielten, dass dieser ganze Prozess betreffend die Legalisierung dieser Situation beschleunigt würde. In diesem Zusammenhang wurde vereinbart, dass die Kommission eine Studie über die neuen Beschäftigungsformen und Arbeitsbeziehungen in den Mitgliedstaaten und den Bewerberländern in Auftrag gibt. Das halte ich für einen wesentlichen Fortschritt. Des Weiteren werden der Ausschuss für Beschäftigung und soziale Angelegenheiten sowie die Europäische Kommission nach Veröffentlichung dieser Studie – was nun innerhalb von sechs Monaten geschehen wird – vereinbarungsgemäß eine gemeinsame Anhörung organisieren, um die Ergebnisse der Untersuchung zu erörtern und dann zu prüfen, ob und inwieweit Richtlinien, Rahmenrichtlinien und ähnliches zur Lösung dieser Problematik erforderlich sind. Nochmals, ich habe ausführlich dargelegt, dass wir über die Notwendigkeit einer neuen und umfassenderen europäischen Arbeitsgesetzgebung sprechen, insbesondere vor dem Hintergrund der Flexibilisierung des Arbeitsmarktes. Noch eine kurze Anmerkung, Herr Präsident, zu Änderungsantrag 6: Wir haben ihn aus dem ganz einfachen Grund zurückgezogen, weil er angesichts des Gemeinsamen Standpunkts des Rats nicht erforderlich ist.
Ich möchte dem Rat, der Kommission sowie meinen Kolleginnen und Kollegen nochmals für die Zusammenarbeit danken, mit der wir ein Vermittlungsverfahren verhindert haben und dennoch zweckdienliche Vereinbarungen treffen konnten. Ich erwarte die Reaktion der Frau Kommissarin."@de7
"Συζητούμε τη στιγμή αυτή μία οδηγία γνωστή ως οδηγία περί αφερεγγυότητας, πρόκειται όμως βέβαια για μία οδηγία η οποία αφορά την προστασία των εργαζομένων, την κοινωνική προστασία των εργαζομένων στην περίπτωση αυτή, σε περιπτώσεις αφερεγγυότητας του εργοδότη, κατά τις οποίες δεν υπάρχουν επαρκή ή καθόλου χρηματοοικονομικά μέσα πλέον για την πληρωμή των καθυστερημένων μισθών. Η οδηγία περί αφερεγγυότητας προσφέρει σημαντική προστασία στους εργαζομένους στις περιπτώσεις που ο εργοδότης τους αντιμετωπίζει οικονομικά προβλήματα. Η ισχύουσα οδηγία είναι η υπ’ αριθμόν 987 του 1980.
Είναι προφανές ότι η οδηγία περί αφερεγγυότητας αποτρέπει διαμάχες των εργαζομένων με τους πιστωτές σχετικά με καθυστερημένες πληρωμές. Αντί για διαμάχες, αυτοί μπορούν να κάνουν χρήση των παροχών που προσφέρει η παρούσα οδηγία περί αφερεγγυότητας. Πρόκειται για αναθεώρηση μίας οδηγίας, γεγονός που σημαίνει σε αυτήν την περίπτωση ότι πραγματοποιήθηκαν δύο εξαιρετικά σημαντικές βελτιώσεις, και συνεπώς είμαστε οπωσδήποτε ικανοποιημένοι από το περιεχόμενο της οδηγίας.
Οι τροποποιήσεις προβλέπουν ότι οι απασχολούμενοι μερικού χρόνου, οι εργαζόμενοι με σύμβαση περιορισμένου χρόνου, καθώς και το έκτακτο προσωπικό θα καλύπτονται από αυτήν τη νέα οδηγία. Ορισμένα στοιχεία στηρίζονται σε οδηγίες οι οποίες αφορούν αυτούς τους εργαζομένους και ισχύουν εδώ και καιρό, έχοντας επιτευχθεί στο πλαίσιο του κοινωνικού διαλόγου. Πρόκειται για μία νέα κατηγορία εργαζομένων και είναι σημαντικό να δώσουμε προσοχή σε αυτούς, δεδομένων μάλιστα των εξελίξεων στον τομέα της ελαστικοποίησης της εργασίας και της ανάγκης για αυτήν την ελαστικοποίηση στο πλαίσιο διαδικασιών όπως της Λισαβόνας κλπ.
Δεύτερον, σε περιπτώσεις κατά τις οποίες επιχειρήσεις δρουν σε περισσότερες από μία χώρες, καθίσταται σαφές πού και με ποιον τρόπο γίνεται χρήση της οδηγίας και σε ποιο κράτος. Το στοιχείο αυτό είναι φυσικά πολύ σημαντικό, διότι, όχι μόνο στην Ισπανία, όπως πέρυσι με την επιχείρηση Telefónica, αλλά και σε γερμανικές εταιρείες, όπως την Holzman και την Kirch, διαπιστώνουμε αργά αλλά σταθερά τι σημαίνουν οι νέες διατάξεις για τους εργαζομένους. Το 2001 αυξήθηκε σημαντικά ο αριθμός των ανέργων στην Ευρώπη από περιπτώσεις αφερεγγυότητας και μόνο. Συνολικά, 1,4 εκατ. άνθρωποι αντιμετώπισαν αυτά τα προβλήματα εξαιτίας της πτώχευσης των εργοδοτών τους. Είναι βέβαια προφανές ότι η κατάσταση αυτή έχει πάρα πολύ ευρύτερες συνέπειες.
Κατά την πρώτη ανάγνωση, διότι βρισκόμαστε εδώ στη δεύτερη ανάγνωση, το Κοινοβούλιο υιοθέτησε ήδη διάφορες τροπολογίες, ιδιαίτερα όσον αφορά τον περιορισμό της δυνατότητας αποκλεισμού διαφόρων κατηγοριών εργαζομένων και της μη εφαρμογής των κατωφλίων υπό τη μορφή ελάχιστης διάρκειας της σύμβασης εργασίας, μετά και μόνο από την οποία μπορεί να γίνει λόγος για παροχή αποζημίωσης σύμφωνα με την οδηγία. Θεωρήθηκε και κατά την πρώτη ανάγνωση ότι το κεφάλαιο σχετικά με την οργάνωση και τη χρηματοδότηση, δηλαδή το άρθρο 5 στην παλαιά οδηγία, έπρεπε να γίνει δεκτό. Στη συνέχεια το Συμβούλιο κατά τη διαβούλευση προσέθεσε επίσης ότι συμφωνεί επίσης και με την de facto κατάσταση αφερεγγυότητας. Συμφωνήθηκε περαιτέρω ότι ένας εργαζόμενος μπορεί να προσφύγει στο ταμείο ζητώντας μη καταβληθέντες μισθούς, εφόσον αυτό προβλέπεται από την εθνική νομοθεσία. Τέλος, κατά τη δεύτερη ανάγνωση, πραγματοποιήθηκαν συμφωνίες στο Συμβούλιο, συγκεκριμένα στην κοινή θέση του Συμβουλίου, σχετικά με την θέσπιση ή όχι ανωτάτων ορίων στο σύνολο.
Στο πλαίσιο αυτό είναι σημαντικό, καθώς οι εξελίξεις στην αγορά εργασίας δεν σταματούν, το γεγονός ότι θέσαμε ερωτήσεις για κάθε λογής νέες κατηγορίες εργαζομένων, για τις οποίες πραγματοποιούνται συζητήσεις εδώ και καιρό, και ζητήσαμε να περιληφθεί ορισμός της έννοιας του εργοδότη, του μισθωτού, του αυτοαπασχολουμένου, του αυτοαπασχολουμένου χωρίς προσωπικό κλπ. Για τον λόγο αυτόν, ζητήσαμε να ισχύει η παρούσα οδηγία για διάφορες κατηγορίες αυτοαπασχολουμένων οι οποίες δεν είχαν αναφερθεί προηγουμένως, όπως οι αυτοαπασχολούμενοι χωρίς προσωπικό, οι μισθωτοί με σύμβαση κατάρτισης, οι εργαζόμενοι κατ’ οίκον. Θέλαμε να αποφύγουμε τη συνδιαλλαγή εφόσον λαμβάναμε τη διαβεβαίωση στο σημείο αυτό, τόσο από την Επιτροπή όσο και από το Συμβούλιο, ότι θα επιταχυνθεί όλη αυτή η διαδικασία, η οποία αφορά τη νομιμοποίηση αυτής της κατάστασης. Συμφωνήθηκε τελικά να πραγματοποιήσει η Επιτροπή έρευνα σχετικά με τις λεγόμενες “νέες μορφές εργασίας και εργασιακών σχέσεων”, τόσο στα κράτη μέλη όσο και στις υποψήφιες χώρες. Θεωρώ ότι σημειώθηκε έτσι σημαντική πρόοδος. Εξάλλου, συμφωνήσαμε, όταν δημοσιευθεί αυτή η έρευνα, εντός ενάμιση έτους, να πραγματοποιήσουν ακρόαση η Επιτροπή Απασχόλησης και Κοινωνικών Υποθέσεων και η Ευρωπαϊκή Επιτροπή από κοινού, προκειμένου να συζητήσουν τη μελέτη αυτήν και να εξετάσουν στη συνέχεια εάν και σε ποιον βαθμό μπορούν να αντιμετωπίσουν τα προβλήματα αυτά οδηγίες, οδηγίες πλαίσια και τα παρόμοια. Επαναλαμβάνω, υπογράμμισα ότι συζητούμε εδώ για την ανάγκη νέας, διευρυμένης εργασιακής νομοθεσίας, ιδιαίτερα δεδομένης της ελαστικοποίησης της αγοράς εργασίας. Και μία ακόμα, σύντομη, παρατήρηση σχετικά με την τροπολογία, την οποία αποσύραμε για τον απλούστατο λόγο ότι είναι πλέον περιττή, δεδομένης της κοινής θέσης του Συμβουλίου.
Θα ήθελα για άλλη μία φορά να ευχαριστήσω το Συμβούλιο, την Επιτροπή και τους συναδέλφους για τη συνεργασία τους, χάρη στην οποία καταλήξαμε σε καλές συμφωνίες, χωρίς να χρειαστεί να φθάσουμε στη διαδικασία συνδιαλλαγής. Περιμένω με ενδιαφέρον τα σχόλια της Επιτρόπου."@el8
".
The next item is a directive that is known as the insolvency directive, but it naturally concerns a directive on the protection of employees, the social protection of employees in this case, when the employer becomes insolvent and when there are insufficient financial resources, or none at all, to pay outstanding wages. The insolvency directive offers employees valuable protection when their employer is in financial difficulty. The existing directive is Directive 987 of 1980.
Clearly, the insolvency directive prevents employees from having to do battle with creditors for outstanding payments. Instead, they can avail themselves of the provisions afforded in this insolvency directive. It is a revision of a directive, which, in this case, means that two very important changes have been made, the substance of which we are satisfied with in any case.
The changes mean that part-time workers, employees on fixed-term contracts and temporary workers will fall within the scope of this new directive. This is based on directives that have been in existence for these employees for some time and that have been brought about in a social dialogue. They cater for a new category of employees and it is important that we pay attention to this, certainly against the background of what is developing in the field of more flexible labour and the need for this, given the processes such as those in the framework of Lisbon, etc.
Secondly, with regard to situations in which businesses carry out activities in various countries, it is made clear where and in what way the directive is applied and in what state. The significance of this is obviously considerable, because, slowly but surely, we can see the impact this has on employees, not only in Spain, such as last year in the company Telefonica, but also in German firms, such as Holzman and Kirch. In 2001, the number of unemployed in Europe rocketed on account of insolvency cases alone. In total, 1.4 million people faced these problems due to bankruptcy sustained by their employers. Needless to say, this is linked to many other factors.
A number of the European Parliament’s amendments were already adopted at first reading – we are now discussing the second reading. This was particularly true of those concerning limiting the possibility of excluding categories of employees and of no longer applying thresholds in the form of a minimum duration of the contract of employment, whereby remuneration in accordance with the directive would not apply until expiry of the contract. In addition, it was already acknowledged that the chapter on the organisation and financing, Article 5 in the old directive, would be accepted. Subsequently, in consultation, the Council added that agreement was also reached on the
situation of insolvency and it was also agreed that an employee can lay claim to unpaid wages from a fund, insofar as this is provided for in national legislation. Eventually, further to this second reading by the Council, and its common position in particular, agreements were also reached about whether or not ceilings should be set per se.
In the light of ever-changing labour market developments, it is important for us to have enquired about all kinds of new categories of employees which have been referred to in discussions for some time and in respect of which we would, in fact, like a definition of the terms employer, employee, self-employed, self-employed without staff, etc. Accordingly, we had asked for this directive to be applied to a number of self-employed that had not been mentioned before, such as self-employed without staff, employees with a training contract, home workers, etc. We wanted to avoid conciliation if in this respect, we received the assurance from both the Commission and the Council that this entire process, which relates to the legalisation of this situation, would be accelerated. Eventually, it was agreed that the Commission will carry out a study into what are referred to as ‘new forms of work and labour relations’ in the Member States and the candidate countries alike. This is a huge step forward in my view. In addition, we agreed that, if this study is published, which will be the case any time between now and six months’ time, the Committee on Employment and Social Affairs and the European Commission will be jointly organising a hearing to discuss the study and subsequently to examine whether, and to what extent, directives, framework directives and suchlike need to be drawn up in order to settle these issues. I would like to repeat that I have clearly indicated that we refer to the need for new and extensive European labour legislation, certainly against the background of a more flexible labour market. I would like to make one brief comment on Amendment No 6 that we have withdrawn, for the very simple reason that, in the light of the Council’s common position, it is not central.
I would once again like to thank the Council, the Commission and my fellow MEPs for the cooperation that has helped us avoid ending up in the follow-up procedure – the conciliation, and managed to reach sound agreements nevertheless. I look forward to statements by the Commissioner."@en3
"(NL) Ahora pasamos a debatir una directiva más conocida como la directiva de la insolvencia, pero que trata evidentemente de la protección social de los trabajadores asalariados en caso de insolvencia del empresario o cuando hay una falta parcial o total de recursos financieros para pagar los sueldos atrasados. La directiva en materia de insolvencia ofrece al trabajador una importante protección en caso de que el empresario esté en una situación de apuros económicos. La presente directiva pretende modificar la directiva 987 del año 1980.
Señorías, es evidente que la directiva de la insolvencia evita que los trabajadores tengan que pelearse con los acreedores para cobrar los créditos impagados. En vez de tener que pasar por eso, pueden recurrir a las disposiciones de esta directiva. Se trata de una modificación de una directiva, lo que en este caso significa que se introducen dos importantes mejoras de cuyo contenido estamos de todas formas muy satisfechos.
Las modificaciones consisten en que los trabajadores a tiempo parcial, con contratos a plazo fijo o con un trabajo temporal estarán incluidos en esta nueva directiva. Todo esto está basado en las directivas que ya existían y que se elaboraron en un clima de diálogo social. Se trata de una nueva categoría de trabajadores y me parece importante que prestemos atención a este fenómeno, sobre todo teniendo como trasfondo la evolución en materia de flexibilización del empleo y la necesidad que existe al respecto con vistas a los procesos iniciados en el marco de la Cumbre de Lisboa, etc.
En segundo lugar, con respecto a las situaciones en que las empresas tienen actividades en más de un país se clarifica dónde y de qué manera se puede invocar la directiva y en qué estado. Naturalmente, la importancia de todo esto es grande, porque estamos viendo de forma lenta pero segura lo que significa para los trabajadores en casos como el del año pasado en España con la empresa Telefónica o también en empresas alemanas como Holzman y Kirch. En el año 2001, sólo en Europa, ya se registró un fuerte incremento del número de desempleados debido a casos de insolvencia. En total hubo 1,4 millones de trabajadores afectados por la quiebra de sus respectivos empresarios. Obviamente, esto está estrechamente ligado a muchos otros factores.
Señor Presidente, en primera lectura, porque aquí estamos hablando de la segunda lectura, ya se adoptaron algunas enmiendas del Parlamento Europeo, especialmente las relacionadas con la limitación de excluir determinadas categorías de trabajadores y la no aplicación de umbrales en forma de duración mínima del contrato laboral después de la cual habría algún derecho a una indemnización de acuerdo con la directiva. Asimismo, se acordó entonces que el capítulo sobre la organización y financiación, artículo 5 en la directiva anterior, fuese aceptado. Posteriormente, el Consejo añadió, de forma consensuada, que la situación de suspensión de pagos de hecho también se aceptaría y se llegó al compromiso de que un trabajador pueda reclamar a las instituciones de garantía sus salarios impagados según lo estipulado en la legislación nacional. Finalmente, también se ha llegado a unos acuerdos, con motivo de esta segunda lectura del Consejo, y sobre todo con respecto a su posición común, sobre la aplicación de límites o no en su conjunto.
Por mi parte, me parece importante, dado que la realidad social sigue evolucionando, que hayamos planteado la cuestión de las nuevas categorías de trabajadores de las que se lleva hablando mucho tiempo y cuyo concepto como empresario, trabajador, autónomo, autónomo sin empleados, etc. nos gustarían definir. Por consiguiente, habíamos pedido que se aplicara esta directiva a algunos autónomos que no habían sido mencionados todavía, como los autónomos sin empleados, los trabajadores con un contrato de aprendizaje, los trabajadores en su propio domicilio etc. Evitaríamos la conciliación en esta cuestión si tanto la Comisión como el Consejo se comprometieran a agilizar todo este proceso, que está relacionado con la legalización de estas situaciones. Finalmente, se acordó que tanto en los Estados miembros como en los países candidatos la Comisión realizará un estudio de lo que se ha denominado “formas de trabajo y relaciones laborales nuevas”. Me parece que esto es un importante paso hacia delante. Además, hemos acordado que la Comisión de Empleo y Asuntos Sociales junto con la Comisión Europea organizarán una audiencia cuando se publique este estudio, que será dentro de seis meses, para debatirlo e investigar si y de qué manera podemos elaborar directivas, directivas marco, etc. para solucionar toda esta problemática. Vuelvo a decir que he subrayado con mucho énfasis que hace falta elaborar una legislación laboral europea nueva y más extensa, sobre todo a la luz de los cambios que se producen en el mercado laboral cada vez más flexible. Señor Presidente, quisiera hacer una pequeña observación sobre la enmienda número seis: la hemos retirado por la simple razón de que por la posición común del Consejo ya no hace falta incluirla.
Para terminar, quisiera volver a agradecer al Consejo, a la Comisión y a todos mis colegas su gran colaboración con la que hemos podido evitar la situación de vernos metidos en el procedimiento de conciliación y que nos ha llevado a unos buenos acuerdos. Espero que la Comisaria nos dé alguna respuesta al respecto."@es12
"Esityslistalla on nyt direktiivi, joka tunnetaan maksukyvyttömyysdirektiivin nimellä, mutta se on toki direktiivi, jossa on kyse työntekijöiden suojasta, työntekijöiden sosiaalisesta suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa ja silloin, kun jäljellä ei enää ole tarpeeksi tai lainkaan varoja palkkarästien maksamiseen. Maksukyvyttömyysdirektiivi tarjoaa työntekijöille tärkeää suojaa silloin, kun heidän työnantajallaan on taloudellisia ongelmia. Nykyinen direktiivi on direktiivi numero 987 vuodelta 1980.
On selvää, että maksukyvyttömyysdirektiivi estää sen, että työntekijät joutuvat riitelemään velkojien kanssa maksurästeistä. Sen sijasta he voivat hyödyntää tämän maksukyvyttömyysdirektiivin tarjoamia ratkaisuja. Kyseessä on direktiivin tarkistaminen, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että tehdään kaksi hyvin tärkeää parannusta, ja direktiivin sisältöön me olemme joka tapauksessa jo tyytyväisiä.
Muutokset sisältävät sen, että tämän uuden direktiivin soveltamisalaan kuuluvat myös osa-aikaiset työntekijät, työntekijät, joilla on määräaikainen sopimus ja vuokratyöntekijät. Moni kohta perustuu sellaisiin työntekijöitä koskeviin direktiiveihin, jotka ovat olleet olemassa jo pitkään ja jotka ovat syntyneet yhteiskunnallisen vuoropuhelun kautta. Kyse on uudesta työntekijäryhmästä, ja on tärkeää, että kiinnitämme siihen huomiota etenkin työmarkkinoiden joustavoitumisen kehittymistä ajatellen ja sitä ajatellen, miten välttämätöntä joustavoituminen on, kun otetaan huomioon esimerkiksi sellaiset prosessit kuin Lissabon ja niin edelleen.
Toiseksi tehdään selväksi, milloin, millä tavoin ja missä valtiossa direktiiviä sovelletaan sellaisissa tilanteissa, joissa yrityksillä on toimintaa useissa eri valtioissa. Tämä on ilman muuta hyvin tärkeää, koska Espanjan, esimerkiksi viimevuotisen Telefonica-yhtiön tapauksen, lisäksi myös saksalaisissa yrityksissä, kuten Holzmanissa ja Kirchissä, nähdään varmasti vähitellen selvästi, mitä tilanne merkitsee työntekijöiden kannalta. Vuonna 2001 maksukyvyttömyyden vuoksi työttömiksi joutuneiden ihmisten määrä kasvoi pelkästään Euroopassa voimakkaasti. Kaiken kaikkiaan 1,4 miljoonaa ihmistä joutui kohtaamaan nämä ongelmat työnantajan konkurssin vuoksi. On tietenkin selvää, että tähän liittyy hyvin monia muitakin asioita.
Ensimmäisessä käsittelyssä – sillä nyt on kyse toisesta käsittelystä – hyväksyttiin useita Euroopan parlamentin tarkistuksia, erityisesti tarkistus, joka koski sen mahdollisuuden rajoittamista, että eri ryhmiin kuuluvat työntekijät voidaan jättää direktiivin ulkopuolelle, ja tarkistus, jonka perusteella ei enää voida soveltaa työsopimuksen vähimmäisvoimassaoloajan kynnysarvoa ja maksaa direktiivin mukainen korvaus vasta sen jälkeen. Lisäksi jo tuolloin oletettiin, että hyväksyttäisiin organisaatiota ja rahoitusta koskeva luku, vanhan direktiivin 5 artikla. Neuvosto lisäsi tähän vielä myöhemmissä neuvotteluissa, että käytännön maksukyvyttömyys hyväksytään, minkä lisäksi on sovittu, että työntekijä voi vaatia maksamatonta palkkaa järjestelmästä, jos tästä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä. Lopuksi neuvoston toisen käsittelyn ja erityisesti yhteisen kannan yhteydessä on sovittu enimmäismäärien soveltamisesta tai soveltamatta jättämisestä kokonaisuudessaan.
Tässä yhteydessä on tärkeää, että koska työmarkkinoiden kehitys ei pysähdy, olemme esittäneet kysymyksiä, jotka koskevat kaikenlaisia uusia työntekijäryhmiä, joista on puhuttu jo pitkään ja joita varten haluaisimme oikeastaan määritelmät työnantajalle, työntekijälle, itsenäiselle ammatinharjoittajalle ja itsenäiselle ammatinharjoittajalle, jolla ei ole henkilökuntaa. Pyysimme siksi soveltamaan tätä direktiiviä tiettyihin itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joita ei aikaisemmin ollut mainittu, kuten sellaisiin itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joilla ei ole henkilökuntaa, oppisopimussuhteessa koulutettaviin, etätyön tekijöihin ja niin edelleen. Halusimme välttää sovittelumenettelyn, jos vain saisimme sekä komission että neuvoston myöntymään siihen, että koko tämän tilanteen laillistamiseen liittyvää prosessia nopeutettaisiin. Lopulta sovittiin, että komissio tekee sekä jäsenvaltioissa että ehdokasvaltioissa tutkimuksen niin kutsutuista työn uusista muodoista ja uudenlaisista työsuhteista. Minusta tämä on merkittävä edistysaskel. Edelleen olemme sopineet, että kun tutkimus julkistetaan, mikä tapahtuu puolen vuoden kuluessa, työllisyys- ja sosiaalivaliokunta ja Euroopan komissio järjestävät yhdessä kuulemisen, jossa keskustellaan selvityksestä, minkä jälkeen katsotaan, missä määrin kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan direktiivejä, puitedirektiivejä ja muita sellaisia keinoja. Vielä kerran: olen korostanut, että puhumme uuden ja entistä laajemman eurooppalaisen työlainsäädännön välttämättömyydestä, joka on vielä selvempää jatkuvasti joustavoituvia työmarkkinoita ajatellen. Arvoisa puhemies, vielä yksi lyhyt huomautus tarkistuksesta 6, jonka olemme peruuttaneet siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei tarvita, kun otetaan huomioon neuvoston yhteinen kanta.
Haluan vielä kerran kiittää neuvostoa, komissiota ja kollegojani yhteistyöstä, jonka avulla olemme onnistuneet estämään sen, että olisimme joutuneet jatkomenettelyyn, sovitteluun, ja jonka avulla olemme siitä huolimatta saaneet aikaan hyviä sopimuksia. Toivon komission jäseneltä lausuntoa."@fi5
".
Nous nous apprêtons maintenant à traiter une directive connue sous le nom de directive insolvabilité, mais il s'agit bien sûr d'une directive visant à la protection des travailleurs salariés, et plus précisément à la protection sociale des travailleurs salariés, en cas d'insolvabilité de l'employeur et s'il n'y a plus suffisamment voire plus aucuns moyens financiers pour payer les salaires dus. La directive insolvabilité offre aux travailleurs salariés une importante protection lorsque leur employeur connaît des difficultés financières. La directive actuelle est la directive 987 de 1980.
Il est évident que la directive insolvabilité permet aux employeurs d'éviter d'avoir à se battre avec des créanciers au sujet d'arriérés. En lieu et place, ils peuvent recourir aux dispositions de cette directive insolvabilité. Il s'agit d'une révision d'une directive, ce qui, dans le cas présent, signifie que deux améliorations très importantes ont été apportées et que, quoi qu'il en soit, nous en sommes déjà satisfaits.
Les modifications impliquent que les travailleurs à temps partiel, sous contrat à durée déterminée et temporaire tomberont sous le coup de cette nouvelle directive. Elles sont basées sur des directives existant depuis quelque temps pour ces travailleurs et ayant vu le jour à la faveur d'un dialogue social. Il s'agit d'une nouvelle catégorie de salariés et il est important que nous y prêtions attention, surtout au vu de ce qui se profile sur le plan de la flexibilité de l'emploi, et sa nécessité, et étant donné les processus tels que dans le cadre de Lisbonne, etc.
Ensuite, en ce qui concerne les situations où des entreprises sont actives dans plusieurs pays, il est clairement établi où et comment on recourt à la directive et dans quel État. C'est évidemment très important, parce que, lentement mais sûrement, on voit clairement ce que cela signifie pour les travailleurs salariés ; non seulement comme l'année dernière en Espagne, avec la société Telefonica, mais aussi avec des entreprises allemandes comme Holzman et Kirch. En 2001, rien qu'en Europe le nombre de chômeurs pour cause d'insolvabilité de l'employeur a fortement augmenté. Au total,1,4 million de personnes ont été confrontées à ce problème suite à la faillite de leur employeur. Il est bien sûr évident que cela va de pair avec de très nombreuses autres affaires.
En première lecture, car nous parlons ici de la deuxième lecture, un certain nombre d'amendements du Parlement ont été acceptés. Notamment en ce qui concerne la limitation de la possibilité d'exclure des catégories de travailleurs et la suppression des seuils tels qu'une durée minimum du contrat de travail au-delà de laquelle seulement il serait question d'un dédommagement conformément à la directive. À l'époque il avait aussi été arrêté que la partie relative à l'organisation et au financement, l'article 5 dans l'ancienne directive, serait acceptée. Par la suite, le Conseil, en concertation, a encore ajouté que la situation d'insolvabilité de facto est également acceptée et il a en outre été convenu qu'un travailleur peut réclamer auprès du fonds tout salaire impayé pour autant que la législation nationale le prévoie. Enfin, à l'occasion de cette deuxième lecture, et notamment de sa position commune, des accords ont été passés pour l'application ou non de plafonds dans l'ensemble.
À cet égard, il est important que, comme le marché du travail est en constante évolution, nous ayons posé des questions sur toutes sortes de nouvelles catégories de travailleurs dont il est question depuis quelque temps déjà et pour lesquelles nous voudrions en fait avoir une définition des concepts d'employeur, travailleur salarié, non salarié, non salarié sans personnel, etc. Nous avions par conséquent demandé que cette directive soit appliquée à un certain nombre de non salariés qui n'avaient pas encore été nommés tels que les non salariés sans personnel, les travailleurs sous contrat de formation, les travailleurs à domicile, etc. Nous voulions éviter la conciliation en obtenant sur ce point l'assurance de la Commission, comme du Conseil, que toute la procédure serait accélérée. Il a finalement été convenu que la Commission effectuera une étude sur ce que l'on appelle les "nouvelles formes de travail et de relations de travail" tant dans les États membres que dans les États candidats. Je pense que cela constitue un progrès important. Nous avons par ailleurs convenu que lorsque cette étude sera publiée, ce qui sera le cas d'ici un an et demi, la commission de l'emploi et des affaires sociales et la Commission européenne organiseront une audition commune afin d'examiner l'étude et de déterminer ensuite si - et dans quelle mesure - des directives, directives-cadres et autres sont nécessaires pour résoudre toute cette problématique. Encore une fois, j'ai souligné clairement que nous parlons de la nécessité d'une nouvelle législation européenne élargie en matière d'emploi, surtout au vu de la flexibilité croissante du marché de l'emploi. Encore une petite remarque, Monsieur le Président : nous avons retiré l'amendement 6 pour la bonne et simple raison qu'étant donné la position commune du Conseil, il n'est pas nécessaire.
Je tiens à remercier une fois de plus le Conseil, la Commission et mes collègues pour la collaboration, grâce à laquelle nous avons évité la situation qui nous attendait dans la procédure de suivi - la conciliation - mais avons pu néanmoins arriver à de bons accords. J'attends avec intérêt l'avis de M. le commissaire."@fr6
"L'ordine del giorno reca ora una direttiva nota con il nome direttiva sull'insolvenza, ma ovviamente si tratta di una direttiva relativa alla protezione dei lavoratori, in questo caso la protezione sociale dei lavoratori, in caso di insolvenza del datore di lavoro o di mezzi finanziari insufficienti o inesistenti per il pagamento dei salari arretrati. La direttiva sull'insolvenza offre ai lavoratori una protezione importante quando il loro datore di lavoro si trova in difficoltà finanziarie. Si tratta della direttiva n. 987 del 1980.
E' chiaro che la direttiva sull'insolvenza previene che i lavoratori debbano combattere con i creditori per ottenere i pagamenti arretrati: in luogo di ciò, essi possono ricorrere alle disposizioni offerte dalla direttiva stessa. E' una revisione di una direttiva, il che in questo caso significa che apportiamo due importanti migliorie e siamo anche soddisfatti del suo contenuto.
Le modifiche implicano che i lavoratori a tempo parziale, i lavoratori con un contratto a tempo determinato e i lavoratori interinali rientreranno nel campo di applicazione della nuova direttiva. La modifica si basa su direttive che si applicano già da tempo a tali gruppi di lavoratori e che sono nate come risultato di un dialogo sociale. Si tratta di nuove categorie di lavoratori ed è importante che non vengano persi di vista, indubbiamente alla luce degli sviluppi nel campo della flessibilità del lavoro e della flessibilità necessaria alla luce di processi come quello nell'ambito di Lisbona eccetera.
In secondo luogo si chiarisce che nel caso di situazioni in cui le aziende hanno attività in più paesi dove e come si può ricorrere alla direttiva e in quale Stato. Ovviamente l'importanza di questo chiarimento è notevole, dato che non solo in Spagna, come l'anno scorso con l'impresa
ma anche in Germania con aziende quali
e
vediamo lentamente ma inesorabilmente quali siano le conseguenze per i lavoratori. Nel 2001 il numero di disoccupati dovuti a casi di insolvenza è aumentato fortemente anche nella sola Europa. In totale, 1,4 milioni di persone hanno avuto problemi di questa natura a causa del fallimento del loro datore di lavoro. E' evidente che nel quadro rientrano anche molti altri aspetti.
In prima lettura, dato che oggi stiamo conducendo la seconda, una serie di emendamenti del PE sono stati accolti, soprattutto in relazione alla limitazione della possibilità di escludere talune categorie di lavoratori e di non applicare più le soglie, sotto forma di una durata minima del contratto di lavoro a partire dalla quale il lavoratore potrebbe ottenere l'indennità conformemente alla direttiva. In prima lettura è stato altresì accolto il capitolo sull'organizzazione e il finanziamento, articolo 5 nella vecchia direttiva. Successivamente e in consultazione, il Consiglio ha aggiunto anche la situazione di insolvenza
ed è stato concordato che un lavoratore può fare appello al fondo per ottenere il pagamento degli arretrati nel rispetto delle norme nazionali. Infine, in occasione della seconda lettura del Consiglio e della sua posizione comune, sono stati definiti accordi sull'applicazione di tetti in generale.
Importante in questo contesto, dato che gli sviluppi sul mercato del lavoro non si arrestano, è che si siano posti interrogativi su una serie di nuove categorie di lavoratori, di cui si parla da tempo, per le quali vorremmo veder definiti i concetti di datore di lavoro, lavoratore, autonomo, autonomo senza personale eccetera. Pertanto avevamo chiesto l'estensione del campo di applicazione della direttiva in oggetto ad alcuni lavoratori autonomi mai citati in precedenza, quali gli autonomi senza personale, i lavoratori con contratto di formazione, i telelavoratori ecc. Intendevamo evitare la conciliazione, ove avessimo ottenuto la promessa da parte della Commissione e del Consiglio dell'accelerazione dell'intero processo relativo alla legalizzazione di questa situazione. Alla fine abbiamo concordato che la Commissione condurrà uno studio su quelle che vengono chiamate le "nuove forme di lavoro", sia negli Stati membri che nei paesi candidati. Penso che sia uno sviluppo positivo. Inoltre abbiamo deciso che, una volta pubblicato il suddetto studio, entro sei mesi la commissione per gli affari sociali e l'occupazione e la Commissione europea organizzeranno insieme un'audizione per prendere in esame lo studio e successivamente valutare l'opportunità di direttive, direttive quadro e quant'altro per risolvere il problema. Ripeto, ho sottolineato che stiamo parlando della necessità di una nuova legislazione europea del lavoro più ampia, anche alla luce dell'accresciuta flessibilità del mercato del lavoro. Ancora una breve osservazione, signor Presidente, sull'emendamento n. 6 che abbiamo ritirato per il semplice motivo che è stato reso superfluo dalla posizione comune del Consiglio.
Tengo a ringraziare nuovamente il Consiglio e la Commissione, nonché i miei colleghi, per la collaborazione che ci ha permesso di evitare di passare alla conciliazione pur riuscendo a stringere accordi positivi. Mi auguro che il signor Commissario voglia rilasciare una dichiarazione."@it9
".
The next item is a directive that is known as the insolvency directive, but it naturally concerns a directive on the protection of employees, the social protection of employees in this case, when the employer becomes insolvent and when there are insufficient financial resources, or none at all, to pay outstanding wages. The insolvency directive offers employees valuable protection when their employer is in financial difficulty. The existing directive is Directive 987 of 1980.
Clearly, the insolvency directive prevents employees from having to do battle with creditors for outstanding payments. Instead, they can avail themselves of the provisions afforded in this insolvency directive. It is a revision of a directive, which, in this case, means that two very important changes have been made, the substance of which we are satisfied with in any case.
The changes mean that part-time workers, employees on fixed-term contracts and temporary workers will fall within the scope of this new directive. This is based on directives that have been in existence for these employees for some time and that have been brought about in a social dialogue. They cater for a new category of employees and it is important that we pay attention to this, certainly against the background of what is developing in the field of more flexible labour and the need for this, given the processes such as those in the framework of Lisbon, etc.
Secondly, with regard to situations in which businesses carry out activities in various countries, it is made clear where and in what way the directive is applied and in what state. The significance of this is obviously considerable, because, slowly but surely, we can see the impact this has on employees, not only in Spain, such as last year in the company Telefonica, but also in German firms, such as Holzman and Kirch. In 2001, the number of unemployed in Europe rocketed on account of insolvency cases alone. In total, 1.4 million people faced these problems due to bankruptcy sustained by their employers. Needless to say, this is linked to many other factors.
A number of the European Parliament’s amendments were already adopted at first reading – we are now discussing the second reading. This was particularly true of those concerning limiting the possibility of excluding categories of employees and of no longer applying thresholds in the form of a minimum duration of the contract of employment, whereby remuneration in accordance with the directive would not apply until expiry of the contract. In addition, it was already acknowledged that the chapter on the organisation and financing, Article 5 in the old directive, would be accepted. Subsequently, in consultation, the Council added that agreement was also reached on the
situation of insolvency and it was also agreed that an employee can lay claim to unpaid wages from a fund, insofar as this is provided for in national legislation. Eventually, further to this second reading by the Council, and its common position in particular, agreements were also reached about whether or not ceilings should be set per se.
In the light of ever-changing labour market developments, it is important for us to have enquired about all kinds of new categories of employees which have been referred to in discussions for some time and in respect of which we would, in fact, like a definition of the terms employer, employee, self-employed, self-employed without staff, etc. Accordingly, we had asked for this directive to be applied to a number of self-employed that had not been mentioned before, such as self-employed without staff, employees with a training contract, home workers, etc. We wanted to avoid conciliation if in this respect, we received the assurance from both the Commission and the Council that this entire process, which relates to the legalisation of this situation, would be accelerated. Eventually, it was agreed that the Commission will carry out a study into what are referred to as ‘new forms of work and labour relations’ in the Member States and the candidate countries alike. This is a huge step forward in my view. In addition, we agreed that, if this study is published, which will be the case any time between now and six months’ time, the Committee on Employment and Social Affairs and the European Commission will be jointly organising a hearing to discuss the study and subsequently to examine whether, and to what extent, directives, framework directives and suchlike need to be drawn up in order to settle these issues. I would like to repeat that I have clearly indicated that we refer to the need for new and extensive European labour legislation, certainly against the background of a more flexible labour market. I would like to make one brief comment on Amendment No 6 that we have withdrawn, for the very simple reason that, in the light of the Council’s common position, it is not central.
I would once again like to thank the Council, the Commission and my fellow MEPs for the cooperation that has helped us avoid ending up in the follow-up procedure – the conciliation, and managed to reach sound agreements nevertheless. I look forward to statements by the Commissioner."@lv10
"Senhor Presidente, neste momento, encontra-se em discussão a directiva conhecida pelo nome de directiva relativa à insolvência, ainda que, naturalmente, diga respeito a uma directiva que trata da protecção dos trabalhadores assalariados, neste caso, da protecção social dos trabalhadores, em caso de insolvência do empregador e de já não haver recursos financeiros suficientes, ou de já não haver quaisquer recursos financeiros, para pagamento de salários em atraso. A directiva relativa à insolvência oferece aos trabalhadores uma protecção importante em caso de o respectivo empregador se encontrar em situação de carência financeira. A directiva em vigor é a Directiva 80/987/CEE do Conselho.
É evidente que a directiva relativa à insolvência evita que os trabalhadores tenham de lutar com os credores pelos pagamentos em atraso. Em vez disso, podem fazer uso das disposições oferecidas por esta directiva relativa à insolvência. Trata-se de uma revisão de uma directiva, o que, neste caso, significa a introdução de duas melhorias muito importantes, com cujo conteúdo, em todo o caso, já estamos satisfeitos.
As alterações implicam que os trabalhadores a tempo parcial, os trabalhadores com contrato de trabalho a termo fixo e os trabalhadores com um emprego temporário passem a ser abrangidos por esta nova directiva. Tudo isso se baseia em directivas que já existem há mais tempo para esses trabalhadores, e que foram elaboradas num diálogo social. Esta directiva diz respeito a uma nova categoria de trabalhadores, sendo importante que prestemos atenção a esse facto, sobretudo contra o pano de fundo do que está a acontecer no domínio da flexibilização do trabalho e da sua necessidade, tendo em conta processos como os existentes no quadro de Lisboa, etc.
Em segundo lugar, relativamente a situações em que empresas desenvolvem a sua actividade em vários países, torna-se claro se, e de que modo, se faz uso da directiva, bem como em que Estado. É evidente que isso é muito importante, uma vez que, lentamente mas com segurança, vamos verificando, claramente, não só em Espanha – como aconteceu no ano passado, na firma
mas também em firmas alemãs, como a
e a
o que isso significa para os trabalhadores. No ano de 2001, só na Europa, aumentou consideravelmente o número de desempregados por questões de insolvência. No total, 1,4 milhões de pessoas vieram a encontrar-se nessas dificuldades por falência dos seus empregadores. É claro que é evidente que esse facto se encontra associado a muitíssimas outras questões.
Já em primeira leitura – porque neste caso estamos a falar da segunda leitura –, foram aprovadas algumas alterações propostas pelo PE. Sobretudo no que diz respeito à restrição da possibilidade de exclusão de certas categorias de trabalhadores e a deixar de aplicar os limiares sob a forma de duração mínima dos contratos de trabalho, após o que apenas estaria em causa uma indemnização nos termos da directiva. Inclusive, nessa altura, já se partia do princípio de que o capítulo sobre a organização e o financiamento – artigo 5º da antiga directiva – iria ser aceite. Mais tarde, em espírito de concertação, o Conselho acrescentou ainda que se declare conforme a situação de insolvência
tendo-se acordado, além disso, que um trabalhador pode reivindicar junto das instituições de garantia o pagamento dos créditos em dívida, desde que assim esteja estipulado na legislação nacional. Finalmente, a propósito dessa segunda leitura do Conselho, e, sobretudo, da sua posição comum, também se estabeleceram convénios sobre a aplicação ou não aplicação de limites máximos, na generalidade.
O que é importante, neste contexto, é o facto de que, uma vez que as evoluções no mercado de trabalho não param, nós fizemos perguntas sobre toda a espécie de novas categorias de trabalhadores de que já há muito se fala, e a respeito das quais gostaríamos, na verdade, de ter uma definição: do conceito de empregador, de trabalhador, de trabalhador independente, de independente sem pessoal, etc. Tínhamos, por conseguinte, pedido a aplicação desta directiva a um certo número de trabalhadores independentes, que ainda não haviam sido referidos anteriormente, como é o caso dos independentes sem pessoal, trabalhadores com um contrato de formação profissional, trabalhadores no domicílio, etc. Queríamos evitar um processo de conciliação, caso, relativamente a este ponto, obtivéssemos, tanto da Comissão como do Conselho, a promessa de que seria acelerado todo este processo, que está relacionado com a legalização desta situação. Finalmente, acordou-se em que a Comissão irá proceder, tanto nos Estados-Membros, como nos países candidatos, a um estudo daquilo a que se designa por “novas formas e relações de trabalho”. Creio que este facto constitui um progresso importante. Além disso, acordámos em que, quando esse estudo for publicado, o que acontecerá de aqui a meio ano, a Comissão do Emprego e dos Assuntos Sociais e a Comissão Europeia organizarão, em conjunto, uma audição para o discutir e, seguidamente, averiguar se, e em que medida, serão necessárias directivas, directivas-quadro e coisas do género para solucionar esta problemática. Uma vez mais, declarei expressamente que estamos a falar da necessidade de nova e ampla legislação de trabalho, a nível europeu, sobretudo contra o pano de fundo de um mercado de trabalho em vias de se tornar mais flexível. Só mais uma breve observação, Senhor Presidente, sobre a alteração 6, que retirámos, pela muito simples razão de que, tendo em conta a posição do Conselho, ela não é necessária.
Quero agradecer uma vez mais ao Conselho, à Comissão e aos meus colegas a colaboração que prestaram, que permitiu evitarmos a situação em que iríamos cair no processo de continuação – conciliação –, tendo, mesmo assim, conseguido estabelecer bons acordos. Aguardo as declarações do senhor Comissário."@pt11
"Det som skall behandlas nu är ett direktiv som är känt under namnet insolvensdirektivet men det gäller självklart ett direktiv om skydd av arbetstagare, socialt skydd av arbetstagare i det här fallet, vid arbetsgivarens insolvens och när det inte finns tillräckliga medel eller inga medel alls att betala ut obetalda löner. Insolvensdirektivet ger arbetstagare ett viktigt skydd om deras arbetsgivare befinner sig i ett finansiellt nödläge. Det befintliga direktivet är direktiv nummer 987 från 1980.
Det är tydligt att insolvensdirektivet förhindrar att arbetstagare måste kämpa mot fordringsägare om utestående betalningar. I stället kan de använda sig av de möjligheter som det här direktivet ger. Det är en revidering av ett direktiv, vilket i det här fallet innebär att två mycket viktiga förbättringar gjorts och innehållet i dessa är vi
nöjda med.
Ändringarna innebär att deltidsarbetande, arbetstagare med visstidskontrakt och arbetstagare med tillfälliga arbeten kommer att omfattas av det här nya direktivet. En del grundas på direktiv som redan finns för dessa arbetstagare och som tillkommit i en social dialog. Det rör sig om en ny kategori arbetstagare som det är viktigt att vi uppmärksammar, särskilt mot bakgrund av utvecklingen inom området för en mer flexibel arbetsmarknad och det nödvändiga i detta med beaktande av processer såsom de inom ramen för Lissabon, osv.
För det andra klargörs det var och hur man använder direktivet och i vilket skick med avseende på situationer där företag är verksamma i flera länder. Det är verkligen av stor betydelse eftersom vi inte bara i Spanien, som vid företaget Telefonica förra året, utan även vid tyska företag som Holzman och Kirch sakta men säkert tydligt ser vad det innebär för arbetstagare. År 2001 skedde en kraftig ökning av antalet arbetslösa på grund av insolvenssituationer bara i Europa. Sammanlagt hamnade 1,4 miljoner personer i sådana problematiska situationer på grund av sina arbetsgivares konkurser. Det står naturligtvis klart att det här hänger samman med många andra saker.
I första behandlingen, det här gäller nämligen en andra behandling, antogs redan ett antal ändringsförslag från Europaparlamentet. Särskilt med avseende på en begränsning av möjligheten att utesluta kategorier av arbetstagare och inte längre tillämpa trösklar i form av en minsta varaktighet för arbetskontrakten som måste uppfyllas för att ersättning skall betalas ut i enlighet med direktivet. Då antogs också att kapitlet om organisation och finansiering, artikel 5 i det gamla direktivet, skulle accepteras. Senare har rådet, i samråd, tillagt att den faktiska insolvenssituationen också förklaras överensstämma och vidare avtalades att en arbetstagare kan begära ersättning från fonden för obetalda löner i den mån det reglerats i den nationella lagstiftningen. Slutligen har det, med anledning av rådets andra behandling och särskilt dess gemensamma ståndpunkt, även träffats avtal angående huruvida tak skall tillämpas eller inte.
I det här samanhanget är det viktigt att vi, eftersom utvecklingen på arbetsmarknaden inte står still, har ställt frågor angående diverse nya kategorier av arbetstagare som det talats om under en längre tid och för vilka vi egentligen skulle vilja ha en definition av begreppen arbetsgivare, arbetstagare, egenföretagare, ensamföretagare, osv. Vi hade för det ändamålet begärt att direktivet skulle tillämpas för ett antal egenföretagare som tidigare inte nämnts, såsom ensamföretagare, arbetstagare med utbildningskontrakt, hemarbetare, osv. Vi ville undvika förlikning om vi på den punkten kunde få ett löfte från både kommissionen och rådet att hela den här processen, som gäller legalisering av den här situationen, skulle påskyndas. Slutligen avtalades att kommissionen skall göra en undersökning om vad man kallar ”nya arbetsformer och arbetsförbindelser” både i medlemsstaterna och i kandidatländerna. Jag tror att det är ett viktigt framsteg. Vidare har vi kommit överens om att när den undersökningen offentliggörs, och det kommer att ske inom ett halvår, så skall utskottet för sysselsättning och socialfrågor tillsammans med Europeiska kommissionen anordna en frågestund för att diskutera undersökningen och sedan reda ut om och i vilken utsträckning det måste till ett direktiv, ramdirektiv eller liknande för att lösa hela den här problematiken. Jag har alltså med eftertryck sagt att vi talar om nödvändigheten av en ny och utvidgad europeisk arbetslagstiftning, särskilt mot bakgrund av den allt flexiblare arbetsmarknaden. Ännu en kort kommentar, herr talman, om ändringsförslag 6 som vi tagit tillbaka av det enkla skälet att det inte behövs med tanke på rådets gemensamma ståndpunkt.
Jag vill ännu en gång tacka rådet, kommissionen och mina kolleger för det samarbete som gjort att vi undvikit den situation som vi skulle ha hamnat i enligt det vidare förfarandet – förlikning – och ändå kunnat träffa bra avtal. Jag hoppas på uttalanden av kommissionären."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Holzman"11,9
"Kirch"11,9
"Telefónica"11,9
"de facto"10,3,11,9
"hur som helst"13
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples