Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-24-Speech-3-101"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-24"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Förslag till tilläggs- och ändringsbudget nr 2/20024
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020424.5.3-101"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-24-Speech-3-1024
lpv:speaker	lp:Terence Wynn4
lpv:spoken text	". – Mr President, looking around we could have met in the bar. It would have been a lot more cosy than this. It is nice to see those of you who are here. Whilst this appears on the agenda as the Wynn report, it has only just become the Wynn report. It was the Costa Neves report. Carlos Costa Neves, who was the budget rapporteur for 2002, has now moved on to the Portuguese Government, and I for one was sorry to see him leave. He has done a sterling job and I want to put on record my thanks for the work that he has done on the 2002 Budget. I understand that the PPE-DE group have now nominated Mr Podestà as the new rapporteur. So I am the in-between bit. Hence you have the Wynn report on Supplementary and Amending Budget No 2. The Council and one or two Members are concerned about the amendments that we have tabled. The Member States, quite rightly, want the money back that was not spent last year. This amounts to around EUR 10 billion, a significant amount of money. It is not the total amount, however, because one amount went back last year, and there is probably still another one or two billion which will come forward in Supplementary and Amending Budget No 3. We have a choice of whether to give the money back to the Member States or whether we try to put it to use in other areas. One thing that has been made clear to us is that in next year's budget there could be shortfalls, especially in the Structural Funds, where the Category 2 expenditure on payments may well have to be exceeded. Therefore, one of the reasons for our amendments is to alleviate that problem next year by making the monies available this year. Consequently, the Member States will not receive ten billion back, but something in the region of EUR 5.5 billion. The Council and certain Member States have queried the legality of the amendment and our right to do this. The simple answer is yes, we do have this right. We have done similar things since 1994, which have never been challenged by the Council, because it recognises that, at the end of the day, it is the Treaty that counts, and the Treaty gives Parliament the final say on the budget when the President signs the budget. Consequently, what we consider a routine operation in amending this SAB has given one or two of our friends in the Council some ideas about challenging it from a legal point of view. I think they would be unwise to do that. The second problem seems to be that we will delay the new system of own resources by not voting the SAB through in its entirety tomorrow. Well, yes, we will, but that is not our fault. The Commission, out of the goodness of its heart, was trying to do the Council a favour by putting these changes into this SAB. We want to see them too, but quite frankly, the sooner we get the SAB voted at our second reading, on the assumption that the Council does not agree with our first reading, then the changes will come about. A third criticism from the Council is that there is no chance whatsoever of spending the money this year. If that is the case, we could do something about it later on. As I said SAB 3 is coming. We have asked the Commission for information on how the money can be spent, whether it can be spent in time or whether all of it can be spent. If the Commission comments support the Council's position, then of course we will have to re-consider. If we do not do it under SAB 2, then we could certainly do it under SAB 3. For those trying to read between the lines, I hope that message is pretty clear, because this is not just about this particular SAB. There are other consequences. If I use the words 'Financial Regulation' then the penny may drop with some people and they may begin to understand what I am talking about when I keep mentioning SAB 3. Another aspect here is that some Member States, including my own, will say that there will be a hole in their own budgets. They are right. The easiest way to fill that hole is to get this business sorted out as quickly as possible. This is linked, however, not only to SAB 2 or SAB 3, but also to the Financial Regulation. I would hope that with the good cooperation of all three institutions this issue can be put to rest in the not too distant future, to make the Council happy, to make ourselves happy and to make sure that the Commission can get on with doing the job that it wants to do."@en3
lpv:spokenAs	member; Delegation for relations with Australia and New Zealand (2002-02-07--2004-07-19)14 member; PES (1999-07-20--2004-07-19)14 unknown; Labour Party (1999-07-20--2004-07-19)14 substitute; CONT (2002-01-17--2004-07-19)14 chair; BUDG (2002-01-21--2004-07-19)14 member; Conference of Committee Chairs (2002-01-21--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, når man ser sig omkring, kunne vi have mødtes i baren. Det havde været langt hyggeligere. Det er rart at se dem, som er her. Selv om dette på dagsordenen er angivet som Wynn-betænkningen, er det først lige blevet Wynn-betænkningen. Det var hr. Costa Neves' betænkning. Carlos Costa Neves, der var budgetordfører for 2002, er nu en del af den portugisiske regering, og jeg var ked af at se ham forlade os. Han har gjort et fremragende stykke arbejde, og jeg vil gerne takke ham for hans arbejde i forbindelse med budgettet for 2002. Jeg kan forstå, at PPE-DE-Gruppen har udnævnt hr. Podestà til ny ordfører. Jeg er altså mellemleddet. Deraf følger, at der står Wynn på tillægs- og ændringsbudget nr. 2. Rådet og et par af medlemmerne er bekymret over vores ændringsforslag. Medlemsstaterne ønsker med rette de penge tilbage, som ikke blev brugt sidste år. Det beløber sig til omring 10 milliarder euro, en betragtelig sum penge. Det er imidlertid ikke hele beløbet, da et beløb blev tilbagebetalt sidste år, og der er sandsynligvis stadig et par milliarder, som dukker op i tillægs- og ændringsbudget nr. 3. Vi har valget mellem at returnere pengene til medlemsstaterne eller forsøge at bruge dem andre steder. En ting, der er blevet præciseret for os, er, at der på næste års budget kan være underskud, især inden for strukturfondene, hvor kategori 2-udgifter til udbetalinger meget vel kan være overskredet. En af grundene til vores ændringsforslag er derfor at afbøde det problem næste år ved at gøre pengene tilgængelige i år. Derfor vil medlemsstaterne ikke få 10 milliarder euro tilbage, men et beløb i størrelsesordenen 5,5 milliarder euro. Rådet og visse medlemsstater har sat spørgsmålstegn ved lovligheden af ændringsforslaget og vores ret til at gøre det. Svaret er ganske enkelt: Ja, vi har ret til det. Vi har gjort tilsvarende ting siden 1994, hvilket aldrig er blevet betvivlet af Rådet, fordi det erkender, at det i sidste ende er traktaten, som tæller, og traktaten giver Parlamentet det sidste ord om budgettet, når formanden underskriver det. Det, vi betragter som en rutinesag med at ændre dette TÆB, har derfor givet et par af vores venner i Rådet idéer om at gøre indsigelse imod det fra et juridisk synspunkt. Det tror jeg ikke, de gør klogt i. Det andet problem er tilsyneladende, at vi forsinker det nye system af egne indtægter ved ikke at vedtage TÆB i sin helhed i morgen. Ja, det gør vi, men det er ikke vores fejl. Kommissionen forsøgte af et godt hjerte at gøre Rådet en tjeneste ved at tilføje disse ændringer til dette TÆB. Vi ser dem også gerne, men helt ærligt, jo hurtigere vi vedtager TÆB ved andenbehandlingen ud fra den antagelse, at Rådet ikke er enig i førstebehandlingen, jo før sker ændringerne. Rådets tredje kritikpunkt er, at der overhovedet ikke er mulighed for at bruge pengene i år. Hvis det er tilfældet, kan vi gøre noget ved det senere. Som jeg sagde, er TÆB nr. 3 undervejs. Vi har anmodet Kommissionen om oplysninger om, hvordan pengene kan bruges, om de kan bruges med tiden, eller om alle pengene kan bruges. Hvis Kommissionen støtter Rådets holdning, er vi naturligvis nødt til at tage det op til fornyet overvejelse. Gør vi det ikke under TÆB nr. 2, kan vi bestemt gøre det under TÆB nr. 3. For dem, der forsøger at læse mellem linjerne, håber jeg, at beskeden er rimelig klar, for det handler ikke kun om dette TÆB. Der er andre konsekvenser. Hvis jeg bruger ordet "finansforordning", falder tiøren måske hos nogle, og de begynder at forstå, hvad jeg taler om, når jeg bliver ved med at nævne TÆB nr. 3. Et andet aspekt her er, at visse medlemsstater, min egen inklusive, siger, at der bliver et hul i deres egne budgetter. De har ret. Den nemmeste måde at fylde det hul på er at løse problemet hurtigst muligt. Det er imidlertid ikke kun forbundet med TÆB nr. 2 eller TÆB nr. 3, men også med finansforordningen. Jeg håber, at dette spørgmål kan lægges til side inden alt for lang tid med alle tre institutioners gode samarbejde for at glæde Rådet og os selv og sikre, at Kommissionen kan komme videre med det, den ønsker at gøre."@da1 ". Herr Präsident, wenn wir uns so umschauen, dann hätten wir uns vielleicht lieber in der Bar treffen können. Das wäre dann viel gemütlicher geworden als hier. Es ist nett, diejenigen von Ihnen zu sehen, die anwesend sind. Wenn dies hier auf der Tagesordnung als Bericht Wynn erscheint, so ist es eben erst der Bericht Wynn geworden. Denn es war der Bericht Costa Neves. Carlos Costa Neves, der der Haushaltsberichterstatter für 2002 war, ist jetzt in die portugiesische Regierung gewechselt, und ich habe es bedauert, dass er nicht mehr da ist. Herr Costa Neves hat gediegene Arbeit geleistet, und ich möchte meinen Dank für die von ihm geleistete Arbeit zum Haushalt 2002 zu Protokoll geben. Wie ich hörte, hat die Fraktion der PPE-DE nun Herrn Podestà zum neuen Berichterstatter ernannt. Ich bin also das Zwischenstück, und Ihnen liegt nunmehr der Bericht Wynn zum Berichtigungs- und Nachtragshaushaltsplan Nr. 2/2002 vor. Der Rat sowie ein oder zwei Mitgliedstaaten können sich mit den Änderungsanträgen, die wir vorgelegt haben, nicht so recht anfreunden. Die Mitgliedstaaten möchten, völlig zu Recht, das im vergangenen Jahr nicht ausgegebene Geld zurück. Das ist eine beachtliche Menge Geldes – rund 10 Mrd. EUR. Das ist jedoch nicht der Gesamtbetrag, weil im vergangenen Jahr ein Betrag zurückgezahlt wurde, und es werden vermutlich noch ein oder zwei Milliarden mehr sein, die im Berichtigungs- und Nachtragshaushaltsplan Nr. 3/2002 auftauchen werden. Wir haben die Wahl: Entweder wir geben den Mitgliedstaaten das Geld zurück oder wir versuchen, es in anderen Bereichen nützlich einzusetzen. Eines ist uns klar gemacht worden, und zwar, dass es im Haushaltsplan für das nächste Jahr Deckungslücken geben könnte, vor allem bei den Strukturfonds, wo die Aufwendungen in Rubrik 2 für Zahlungen vielleicht überschritten werden müssen. Folglich liegt einer der Gründe für unsere Änderungsanträge darin, dieses Problem im nächsten Jahr dadurch zu lindern, dass die Gelder in diesem Jahr bereitgestellt werden. Demnach sollen die Mitgliedstaaten nicht zehn Milliarden, sondern einen Betrag im Bereich von etwa 5,5 Mrd. EUR zurückbekommen. Der Rat und gewisse Mitgliedstaaten haben die Rechtmäßigkeit des Änderungsantrags sowie unseres Rechts, so zu handeln, in Frage gestellt. Die einfache Antwort ist: Ja, wir haben dieses Recht wirklich. Wir haben seit 1994 in ähnlicher Weise gehandelt, und der Rat hat das niemals angezweifelt, weil er anerkennt, dass letzten Endes nur der Vertrag zählt, und der Vertrag sieht vor, dass das Parlament das letzte Wort zum Haushaltsplan hat, wenn er vom Präsidenten unterzeichnet wird. Folglich hat das, was wir als routinemäßigen Vorgang bei der Abänderung dieses BNH betrachten, dem einen oder anderen unserer Freunde im Rat auf den Gedanken gebracht, dies vom rechtlichen Standpunkt anzufechten. Ich meine, dass es unklug wäre, dies zu tun. Das zweite Problem besteht wohl darin, dass wir das neue System der Eigenmittel verzögern werden, da wir bei der Abstimmung morgen nicht den BNH in seiner Gesamtheit durchbringen. Nun ja, so ist es, aber das ist nicht unsere Schuld. Die Kommission wollte, aus lauter Herzensgüte, dem Rat einen Gefallen tun, als sie diese Änderungen in den BNH eingebracht hat. Wir möchten sie ja auch haben, aber ganz offen gesagt, je eher wir die Abstimmung über den BNH in unserer zweiten Lesung durchführen, und zwar in der Annahme, dass der Rat unserer ersten Lesung nicht zustimmt, desto mehr steigt die Wahrscheinlichkeit, dass die Änderungen dann auch eintreten. Eine dritte Kritik vonseiten des Rates besteht darin, dass keinerlei Möglichkeit besteht, das Geld in diesem Jahr auszugeben. Wenn das der Fall ist, könnten wir dazu später etwas unternehmen. Wie ich schon sagte, ist mit dem BNH 3 zu rechnen. Wir haben die Kommission um Informationen dazu gebeten, wie die Gelder ausgegeben werden können, ob sie rechtzeitig oder ob alle ausgegeben werden können. Wenn die Bemerkungen der Kommission den Standpunkt des Rates unterstützen, dann werden wir es uns natürlich noch einmal überlegen müssen. Tun wir dies nicht im Rahmen des BNH 2, könnten wir es sicher im Rahmen des BNH 3 tun. Ich hoffe, die Botschaft ist für diejenigen, die zwischen den Zeilen lesen möchten, ziemlich klar, weil es nicht nur um diesen einen BNH geht. Es gibt noch andere Folgen. Wenn ich „Haushaltsordnung“ sage, fällt vielleicht bei einigen der Groschen, vielleicht fangen sie dann an zu verstehen, was ich sagen will, wenn ich immer wieder auf den BNH 3 zu sprechen komme. Ein weiterer Aspekt ist der, dass einige Mitgliedstaaten, unter ihnen auch mein eigener, behaupten werden, dass sie es dann mit einem Haushaltsloch zu tun haben werden. Da haben sie Recht. Die einfachste Möglichkeit, dieses Loch zu stopfen, besteht darin, diese Sache schnellstmöglich in Ordnung zu bringen. Das hat jedoch nicht nur mit dem BNH 2 bzw. dem BNH 3, sondern auch mit der Haushaltsordnung zu tun. Ich hoffe, diese Angelegenheit kann dank der guten Zusammenarbeit der drei Gemeinschaftsorgane in nicht allzu ferner Zukunft so beigelegt werden, dass der Rat zufrieden ist, dass wir zufrieden sind und gesichert ist, dass die Kommission weiter die Aufgaben erledigen kann, die sie erledigen möchte."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κοιτώντας γύρω βλέπω ότι θα μπορούσαμε να συνεδριάσουμε στο μπαρ. Θα ήταν πολύ πιο άνετα από ό,τι εδώ. Χαίρομαι που βλέπω όσους είστε εδώ. Παρόλο που το παρόν θέμα εμφανίζεται στην ημερήσια διάταξη ως έκθεση Wynn, μόλις προσφάτως έγινε έκθεση Wynn. Ήταν έκθεση Costa Neves. Ο Carlos Costa Neves, ο οποίος ήταν ο εισηγητής για τον προϋπολογισμό του 2002, έχει πλέον μετατεθεί στην πορτογαλική κυβέρνηση, και προσωπικά λυπήθηκα για την αποχώρησή του. Πραγματοποίησε σημαντικό έργο και θέλω να καταγραφούν στα πρακτικά οι ευχαριστίες μου για την εργασία που πραγματοποίησε σχετικά με τον Προϋπολογισμό του 2002. Κατανοώ ότι η Ομάδα του Ευρωπαϊκού Λαϊκού Κόμματος και των Ευρωπαίων Δημοκρατών έχει ορίσει πλέον τον κύριο Podestà ως νέο εισηγητή. Οπότε, εγώ είμαι ο ενδιάμεσος κρίκος. Έτσι, έχετε την έκθεση Wynn σχετικά με το Σχέδιο Συμπληρωματικού και Διορθωτικού Προϋπολογισμού αριθ. 2. Το Συμβούλιο και ένας ή δύο βουλευτές ενδιαφέρονται για τις τροπολογίες που έχουμε υποβάλει. Τα κράτη μέλη, πολύ σωστά, επιθυμούν την επιστροφή των κονδυλίων που δεν δαπανήθηκαν κατά το παρελθόν έτος και ανέρχονται συνολικά σε 10 δισεκατομμύρια ευρώ, σημαντικό χρηματικό ποσό. Ωστόσο, αυτό δεν είναι το συνολικό ποσό, επειδή ένα τμήμα του επεστράφη πέρυσι, και κατά πάσα πιθανότητα υπάρχει άλλο ένα ή δύο δισεκατομμύρια που θα ενταχθούν στον Συμπληρωματικό και Διορθωτικό Προϋπολογισμό αριθ. 3. Έχουμε την επιλογή είτε να επιστρέψουμε τα χρήματα στα κράτη μέλη είτε να προσπαθήσουμε να τα χρησιμοποιήσουμε σε άλλους τομείς. Ένα πράγμα το οποίο μας κατέστη σαφές είναι ότι στον προϋπολογισμό του νέου έτους θα μπορούσαν να υπάρξουν ελλείμματα, ιδιαίτερα στα Διαρθρωτικά Ταμεία, όπου ίσως χρειαστεί να υπάρξει υπέρβαση σε κάποιες δαπάνες για πληρωμές της Κατηγορίας 2. Συνεπώς, στόχος των τροπολογιών μας είναι να αμβλύνουμε αυτό το πρόβλημα κατά το προσεχές έτος, καθιστώντας τα ποσά διαθέσιμα εφέτος. Κατά συνέπεια, στα κράτη μέλη δεν θα επιστραφούν δέκα δισεκατομμύρια, αλλά περίπου 5,5 δισεκατομμύρια ευρώ. Το Συμβούλιο και ορισμένα κράτη μέλη έχουν αμφισβητήσει τη νομιμότητα της τροπολογίας, καθώς και το δικαίωμά μας να την υποβάλουμε. Η απλή απάντηση είναι: ναι, έχουμε αυτό το δικαίωμα. Από το 1994 κάνουμε παρόμοια πράγματα, τα οποία ποτέ δεν έχει αμφισβητήσει το Συμβούλιο, επειδή αναγνωρίζει ότι, εν τέλει, σημασία έχει τι λέει η Συνθήκη, και η Συνθήκη δίνει στο Κοινοβούλιο τον τελευταίο λόγο σχετικά με τον προϋπολογισμό, όταν ο Πρόεδρος υπογράφει τον προϋπολογισμό. Συνεπώς, αυτό που θεωρούμε συνηθισμένη διαδικασία στην τροποποίηση του ΣΔΠ έδωσε το έναυσμα σε έναν ή δύο φίλους μας από το Συμβούλιο να τον προσβάλουν από νομική άποψη. Νομίζω ότι δεν θα ήταν σώφρον εκ μέρους τους να πράξουν κάτι τέτοιο. Το δεύτερο πρόβλημα είναι ότι, κατά τα φαινόμενα, θα προκαλέσουμε καθυστέρηση στο νέο σύστημα των ιδίων πόρων, καθώς αύριο δεν θα υπερψηφίσουμε τον ΣΔΠ στο σύνολό του. Ναι, θα προκαλέσουμε καθυστέρηση, αλλά δεν είναι δικό μας λάθος. Η Επιτροπή προσπάθησε, καλή τη πίστει, να κάνει χάρη στο Συμβούλιο εντάσσοντας τις αλλαγές αυτές στον συγκεκριμένο ΣΔΠ. Και εμείς θέλουμε να τις δούμε, όμως, ειλικρινά, όσο συντομότερα ψηφίσουμε τον ΣΔΠ στο πλαίσιο της δεύτερης ανάγνωσης – υποθέτοντας ότι το Συμβούλιο δεν θα συμφωνήσει με την πρώτη μας ανάγνωση – τόσο συντομότερα θα γίνουν και οι αλλαγές αυτές. Μια τρίτη επίκριση από το Συμβούλιο είναι ότι δεν υπάρχει καμία ελπίδα χρησιμοποίησης των κονδυλίων κατά το τρέχον έτος. Εάν όντως έτσι έχει η κατάσταση, τότε θα μπορούσαμε να κάνουμε κάτι για αυτό. Όπως ανέφερα, αναμένεται ο ΣΔΠ 3. Ζητήσαμε πληροφορίες από την Επιτροπή για το πώς μπορούν να δαπανηθούν τα χρήματα, εάν μπορούν να δαπανηθούν εγκαίρως ή εάν μπορούν να δαπανηθούν όλα μαζί. Εάν τα σχόλια της Επιτροπής συμφωνήσουν με τη θέση του Συμβουλίου, τότε βεβαίως θα πρέπει να επανεξετάσουμε το θέμα. Εάν δεν το πράξουμε στο πλαίσιο του ΣΔΠ 2, θα μπορούσαμε σαφώς να το πράξουμε στο πλαίσιο του ΣΔΠ 3. Για όσους προσπαθούν να ερμηνεύσουν αυτά τα στοιχεία, ελπίζω το μήνυμα αυτό να είναι αρκετά σαφές, επειδή δεν αφορά μόνο τον συγκεκριμένο ΣΔΠ. Υπάρχουν και άλλες συνέπειες. Εάν χρησιμοποιήσω τις λέξεις “Δημοσιονομικός Κανονισμός”, τότε ενδέχεται να αρχίσουν να καταλαβαίνουν τι εννοώ όταν αναφέρω διαρκώς τον ΣΔΠ 3. Μια άλλη πτυχή του θέματος είναι ότι ορισμένα κράτη μέλη, συμπεριλαμβανομένης και της χώρας μου, θα πουν ότι θα δημιουργηθεί τρύπα στον εθνικό προϋπολογισμό. Έχουν δίκαιο. Ο ευκολότερος τρόπος να γεμίσει αυτή η τρύπα είναι να επιλυθεί το θέμα το ταχύτερο δυνατόν. Ωστόσο, αυτό δεν συνδέεται μόνο με τον ΣΔΠ 2 ή τον ΣΔΠ 3, αλλά και με τον Δημοσιονομικό Κανονισμό. Ελπίζω ότι με την αγαστή συνεργασία των τριών θεσμικών οργάνων το θέμα θα μπορέσει να διευθετηθεί στο άμεσο μέλλον, με τρόπο που θα ικανοποιεί το Συμβούλιο και εμάς, και θα διασφαλίζει ότι η Επιτροπή μπορεί να συνεχίσει το έργο που επιθυμεί να επιτελέσει."@el8 "(EN) Señor Presidente, al pasar la vista por la Asamblea, se me ocurre que habríamos podido reunirnos en el bar. Habría sido mucho más acogedor que esto. Es agradable ver a los que están aquí. A pesar de que el presente informe figura en el orden del día como el informe Wynn, no ha hecho más que convertirse en el informe Wynn. Antes era el informe Costa Neves. Carlos Costa Neves, que era ponente del Presupuesto 2002, ha pasado ahora a formar parte del Gobierno portugués y, personalmente, he sentido mucho su partida. Él ha realizado una labor inestimable y quiero declarar públicamente mi agradecimiento por los esfuerzos que ha dedicado al Presupuesto 2002. Tengo entendido que el Grupo PPE-DE ha designado ahora como nuevo ponente al Sr. Podestà. Por lo tanto, yo soy el eslabón de enlace. Esta es la explicación de que ahora tengamos el informe Wynn sobre el Presupuesto Rectificativo y Suplementario nº 2. Al Consejo y a algún que otro diputado les preocupan las enmiendas que hemos presentado. Los Estados miembros, muy acertadamente, quieren que se les restituyan los fondos no utilizados el año pasado. Estos fondos se elevan a 10.000 millones de euros aproximadamente, una suma considerable. Aunque éste no es el importe total, porque el año pasado ya se restituyó una suma, y probablemente quedan aún mil o dos mil millones que aparecerán en el Presupuesto Rectificativo y Suplementario nº 3. Tenemos la opción de devolver los fondos a los Estados miembros o de intentar utilizarlos en otros ámbitos. Una cosa que nos ha quedado clara es que en el presupuesto del año próximo podría haber un déficit, especialmente en los Fondos Estructurales, en los que es muy posible que se sobrepase el gasto de los créditos de pago en la Categoría 2. Por consiguiente, una de las razones de nuestras enmiendas es paliar ese problema el año próximo poniendo a disposición los fondos este año. En consecuencia, los Estados miembros no recibirán de vuelta diez mil millones, sino una suma del orden de los 5.500 millones de euros. El Consejo y algunos Estados miembros han cuestionado la legalidad de la enmienda y nuestro derecho a hacer eso. La respuesta sencilla es sí, tenemos ese derecho. Hemos hecho cosas similares desde 1994, sin que el Consejo nos haya retado nunca, porque éste reconoce que, al final, lo que cuenta es el Tratado, y el Tratado otorga al Parlamento la decisión final sobre el presupuesto cuando el Presidente firma el presupuesto. Por consiguiente, lo que consideramos una operación de rutina en la modificación del presente PRS ha dado a algunos de nuestros amigos en el Consejo la idea de desafiarlo desde un punto de vista jurídico. Creo que sería poco prudente hacer eso. El segundo problema es, al parecer, que retrasaremos el nuevo sistema de los recursos propios si mañana no aprobamos el PRS en su totalidad. Pues bien, lo retrasaremos, pero no es culpa nuestra. La Comisión, con toda su buena intención, ha intentado hacer un favor al Consejo con la introducción de dichas modificaciones al PRS. Nosotros también estamos a favor de las modificaciones, pero francamente, mientras antes aprobemos el PRS en nuestra segunda lectura, presumiendo que el Consejo no dé su aprobación a nuestra primera lectura, se llevarán a cabo las modificaciones. Una tercera crítica del Consejo es que no existe en absoluto la posibilidad de utilizar los fondos este año. Si es así, podríamos hacer algo al respecto más adelante. Como he dicho, el PRS 3 está en puertas. Hemos solicitado a la Comisión información sobre la utilización que puede darse a los fondos, si pueden ser utilizados a tiempo o si pueden ser utilizados en su totalidad. Si los comentarios de la Comisión apoyan la posición del Consejo, naturalmente deberemos reconsiderar nuestra postura. Si no lo hacemos en el marco del PRS 2, podríamos hacerlo sin ninguna duda en el marco del PRS 3. Para aquellos que intentan leer entre líneas, espero que el mensaje haya quedado bastante claro, porque lo que aquí está en juego no es sólo este PRS en particular. Hay más consecuencias. Si pronuncio las palabras 'Reglamento Financiero', algunas personas se darán cuenta y es posible que comiencen a comprender de qué estoy hablando cuando menciono una y otra vez el PRS 3. Otro aspecto de la cuestión es que algunos Estados miembros, incluido el mío, dirán que habrá un agujero en sus propios presupuestos. Tienen razón. El modo más fácil de llenar ese agujero es resolver esta cuestión lo antes posible. No obstante, esto guarda relación no sólo con el PRS 2 o el PRS 3, sino también con el Reglamento Financiero. Me gustaría pensar que con la buena cooperación de las tres instituciones quede resuelto este problema en un futuro no demasiado lejano, para satisfacción del Consejo, para satisfacción del Parlamento y para garantizar que la Comisión pueda seguir realizando el trabajo que desea realizar."@es12 "Arvoisa puhemies, kun katsoo ympärilleen, tuntuu siltä, että olisimme voineet tavata baarissa. Siellä olisi ollut paljon tätä viihtyisämpää. On mukava nähdä teitä, jotka olette täällä. Vaikka tämä mietintö onkin esityslistalla Wynnin mietintönä, siitä on vasta äskettäin tullut Wynnin mietintö. Se oli aiemmin Costa Nevesin mietintö. Carlos Costa Neves, joka oli talousarvioesittelijä vuodeksi 2002, on nyt siirtynyt Portugalin hallitukseen, ja ainakin minä olen ollut pahoillani hänen lähdöstään. Hän on tehnyt erinomaista työtä, ja haluan kirjata muistiin kiitokseni siitä työstä, jonka hän on tehnyt vuoden 2002 talousarviota varten. Käsittääkseni PPE-DE-ryhmä on nyt nimittänyt jäsen Podestàn uudeksi esittelijäksi. Olen siis siinä välissä oleva pala. Tästä syystä käsiteltävänä on siis Wynnin korjaavaa ja täydentävää talousarviota nro 2/2002 koskeva mietintö. Neuvosto ja pari jäsentä oli huolissaan niistä tarkistuksista, jotka olemme jättäneet. Jäsenvaltiot haluavat oikeutetusti ne rahat takaisin, joita ei käytetty viime vuonna. Summa on suuruudeltaan noin 10 miljardia euroa, mikä on huomattava summa rahaa. Se ei ole kuitenkaan kokonaissumma, koska yksi määrä palautettiin viime vuonna, ja luultavasti korjaavassa ja täydentävässä talousarviossa nro 3/2002 tulee ehkä vielä pari miljardia. Meidän on valittava, annammeko rahat takaisin jäsenvaltioille vai pyrimmekö käyttämään ne muilla alueilla. Meille on tehty selväksi, että ensi vuoden talousarviossa voi olla alijäämää, erityisesti rakennerahastoissa, joissa saattaa tulla ylitys menoluokan 2 maksuissa. Siksi eräs syy meidän tarkistuksiimme on tuon ongelman helpottaminen ensi vuonna asettamalla varat saataville tänä vuonna. Tästä syystä jäsenvaltiot eivät saa takaisin niitä 10:tä miljardia, vaan noin 5,5 miljardia. Neuvosto ja tietyt jäsenvaltiot ovat epäilleet tämän tarkistuksen laillisuutta ja meidän oikeuttamme tehdä näin. Yksinkertainen vastaus on kyllä, meillä on oikeus tähän. Olemme tehneet vuodesta 1994 lähtien samanlaisia asioita, joita neuvosto ei ole asettanut kyseenalaiseksi, koska se tietää, että loppujen lopuksi perustamissopimus on se, mikä ratkaisee. Perustamissopimuksessa parlamentille annetaan lopullinen päätösvalta talousarvion osalta, kun puhemies allekirjoittaa talousarvion. Tästä johtuen tämä, mitä me pidämme rutiiniluonteisena KTT:n tarkistamisena, on antanut parille ystävällemme neuvostossa aihetta asettaa se kyseenalaiseksi oikeudelliselta kannalta. Mielestäni ei ole järkevää tehdä niin. Toinen ongelma näyttää olevan se, että me viivytämme uutta oman pääoman järjestelmää, jos emme hyväksy KTT:tä kokonaisuudessa huomisessa äänestyksessä. Niin teemme, mutta se ei ole meidän vikamme. Komissio yritti kiltteyttään tehdä neuvostolle palveluksen lisäämällä nämä muutokset KTT:hen. Mekin haluamme nähdä ne, mutta totta puhuen mitä nopeammin saamme KTT:n hyväksyttyä toisessa käsittelyssä sillä oletuksella, että neuvosto ei hyväksy meidän ensimmäistä käsittelyämme, sitä nopeammin muutokset tulevat voimaan. Kolmas neuvoston esittämä kritiikki on se, ettei ole mitään mahdollisuutta käyttää rahoja tätä vuonna. Jos asia on näin, teemme sille jotakin myöhemmin. Kuten sanoin, KTT 3 on tulossa. Olemme pyytäneet komissiolta tietoa siitä, kuinka rahat voidaan käyttää, voidaanko ne käyttää ajoissa ja voidaanko kaikki rahat käyttää. Jos komission kommentit tukevat neuvoston kantaa, täytyy meidän tietenkin harkita asiaa uudelleen. Jos emme tee sitä KTT:n 2 puitteissa, voimme varmasti tehdä sen KTT:n 3 puitteissa. Toivon, että viesti on selvä niille, jotka yrittävät lukea rivien välistä, koska kyseessä ei ole pelkästään vain tämä KTT. On muitakin seurauksia. Jos käytän sanaa varainhoitoasetus, jotkut voivat alkaa ymmärtää, mistä puhun, kun mainitsen KTT:n 3 yhä uudelleen. Toinen näkökohta on se, että jotkin jäsenvaltiot, myös omani, sanovat, että niiden omiin talousarvioihin tulee vajaus. Ne ovat oikeassa. Nopein tapa saada tuo vajaus täytetyksi on saada tämä asia ratkaistuksi mahdollisimman pian. Tämä liittyy KTT:n 2 ja 3 lisäksi myös varainhoitoasetukseen. Toivon, että kaikkien kolmen toimielimen hyvällä yhteistyöllä tämä asia saadaan hoidettua piakkoin, jotta neuvosto olisi tyytyväinen, jotta me olisimme tyytyväisiä ja jotta varmistaisimme, että komissio voisi jatkaa sen työn tekemistä, jonka se haluaa tehdä."@fi5 ". Monsieur le Président, un coup d'œil dans l'Assemblée nous permet de constater que nous aurions pu nous réunir au bar. Cela aurait été beaucoup plus confortable. Je me réjouis de voir ceux d'entre vous qui sont présents. Bien que ce rapport soit inscrit à l'ordre du jour comme étant le rapport Wynn, il n'en porte le nom que depuis peu. C'était le rapport Costa Neves. Carlos Costa Neves, qui était rapporteur du budget pour l'exercice 2002, est à présent membre du gouvernement portugais, et, pour ma part, j'ai été très triste de le voir partir. Il a accompli un travail sérieux. Je veux le remercier publiquement pour le travail qu'il a accompli sur le budget 2002. Je crois savoir que le groupe PPE-DE a à présent nommé M. Podestà en tant que nouveau rapporteur. Par conséquent, je fais office d'intermédiaire. C'est la raison pour laquelle le rapport s'intitule rapport Wynn sur le projet de budget rectificatif et supplémentaire 2. Le Conseil et quelques députés émettent des inquiétudes quant aux amendements qui ont été déposés. Les États membres, tout à fait à juste titre, veulent récupérer l'argent qui n'a pas été dépensé l'année dernière. Il s'agit d'environ 10 milliards d'euros, une somme d'argent significative. Toutefois, cela ne constitue pas la totalité de la somme, parce qu'une partie de celle-ci a été restituée l'année passée, et il est probable qu'il subsiste encore un ou deux milliards d'euros qui apparaîtront dans le projet de budget rectificatif et supplémentaire 3. Nous avons le choix : soit nous restituons ces sommes aux États membres, soit nous essayons d'en faire usage dans d'autres domaines. Il est une chose qu'on nous a dite clairement : il pourrait y avoir des déficits dans le budget de l'année prochaine, en particulier dans le domaine des fonds structurels, où les dépenses de la rubrique 2 relatives aux paiements devront peut-être être revues à la hausse. Par conséquent, une des raisons pour laquelle nous avons déposé nos amendements est de résoudre ce problème l'année prochaine en rendant les crédits disponibles cette année. Par conséquent, les États membres ne se verront pas restituer 10 milliards d'euros, mais une somme proche des 5,5 milliards d'euros. Le Conseil ainsi que certains États membres ont mis en doute la légalité des amendements et notre droit à les déposer. La réponse est simple : oui, nous en avons le droit. Depuis 1994, nous avons fait des choses similaires, qui n'ont jamais été mises en cause par le Conseil, parce qu'il reconnaît qu'en fin de compte, c'est le Traité qui compte, et le Traité confère au Parlement la décision finale sur le budget lorsque le président approuve le budget. Par conséquent, l'amendement de ce projet de budget rectificatif et supplémentaire, que nous considérons comme une opération de routine, a donné à quelques-uns de nos amis au sein du Conseil des idées quant à sa remise en cause d'un point de vue juridique. Je crois que ce ne serait pas sage de leur part. Il semble que le deuxième problème est que nous retarderons le nouveau système de ressources propres en n'adoptant pas l'ensemble du projet de budget rectificatif et supplémentaire demain. Hé bien, oui, nous le retarderons, mais ce n'est pas de notre faute. La Commission, dans un élan de générosité, a accordé une faveur au Conseil en introduisant ces modifications dans ce projet de budget. Nous voulons également qu'elles y figurent, mais, pour être tout à fait franc, plus tôt nous adopterons le projet de budget rectificatif en deuxième lecture - en supposant que le Conseil nous désapprouve en première lecture -, plus tôt les modifications auront lieu. Le Conseil émet une troisième critique, à savoir qu'il n'y a aucune chance que les crédits soient dépensés cette année. Si tel est le cas, nous pourrions faire quelque chose en la matière plus tard. Je l'ai dit, le projet de budget rectificatif et supplémentaire 3 arrive. Nous avons demandé à la Commission, pour information, comment les crédits pouvaient être dépensés, si ceux-ci peuvent être dépensés par tranche ou en bloc. Si les commentaires de la Commission soutiennent la position du Conseil, nous devrons bien sûr reconsidérer la situation. Si nous ne le faisons pas dans le cadre du projet de budget 2, nous pourrons certainement le faire au titre du projet de budget 3. Pour ceux qui essaient de lire entre les lignes, j'espère que le message est assez clair, parce que cela ne concerne pas seulement ce projet de budget particulier. Il y a d'autres conséquences. Si je parle de "règlement financier", le franc tombera peut-être chez certaines personnes et celles-ci commenceront peut-être à comprendre de quoi il retourne lorsque je mentionne sans cesse le projet de budget rectificatif et supplémentaire 3. J'aborde un autre point : certains États membres, y compris le mien, diront que leur propre budget accusera un déficit. Ils ont raison. La manière la plus simple de combler ce déficit est de régler ce problème dans les plus brefs délais. Toutefois, cela est non seulement lié au projet de budget rectificatif et supplémentaire 2 ou au 3, mais également au règlement financier. Je veux espérer que cette question pourra être résolue dans un avenir pas trop éloigné grâce à la collaboration fructueuse entre les trois institutions, afin que le Conseil soit satisfait, que nous-mêmes soyons satisfaits et afin de garantir que la Commission puisse poursuivre le travail qu'elle veut réaliser."@fr6 "Signor Presidente, guardandomi intorno ho l’impressione che avremmo anche potuto riunirci al dove l’atmosfera sarebbe stata più accogliente; sono comunque lieto di vedere quelli che hanno deciso di intervenire. All’ordine del giorno, quella che sto per esporre figura come relazione Wynn, ma in realtà è divenuta tale da poco; in origine era la relazione Costa Neves. Carlos Costa Neves, relatore per il bilancio per il 2002, è entrato ora a far parte del governo portoghese; mi rammarico di non averlo più con noi; voglio ringraziarlo per l’ottimo lavoro che ha compiuto sul bilancio 2002. Mi risulta che il gruppo PPE-DE abbia nominato nuovo relatore l’onorevole Podestà; io rappresento quindi un semplice intermezzo; vi sottopongo perciò la relazione Wynn sul progetto di bilancio rettificativo n. 2. Gli emendamenti proposti hanno suscitato qualche preoccupazione sia nel Consiglio sia in alcuni deputati. Gli Stati membri - non a torto - vogliono farsi restituire il denaro che non è stato speso lo scorso anno; si tratta di circa 10 miliardi di euro, ossia di una somma considerevole. Non è comunque l’importo totale, perché una parte è stata resa l’anno scorso e probabilmente un miliardo o due saranno compresi nel BRS 3; ora dobbiamo decidere se rendere il denaro agli Stati membri o cercare di utilizzarlo in altri settori. Stando a quanto ci è stato detto, è possibile che il bilancio dell’anno prossimo presenti dei soprattutto nei Fondi strutturali, dove non si può escludere che le spese della categoria 2, relative ai pagamenti, debbano essere maggiori del previsto. Uno dei motivi alla base dei nostri emendamenti è l’obiettivo di ridurre il problema per l’anno prossimo, rendendo il denaro disponibile fin da quest’anno. Pertanto gli Stati membri non si vedranno restituire 10 miliardi, ma una cifra intorno ai 5,5 miliardi di euro. Il Consiglio e alcuni Stati membri hanno messo in dubbio la legalità degli emendamenti e il nostro diritto di proporli; possiamo rispondere semplicemente: sì, abbiamo il diritto di proporli. Abbiamo agito in modo analogo sin dal 1994 e il Consiglio non ha mai mosso obiezioni perché riconosce che è il Trattato che conta; il Trattato assegna al Parlamento l’ultima parola in materia di bilancio, dal momento che è il Presidente a firmarlo. Di conseguenza, gli emendamenti al BRS – che a noi sembrano un’operazione di hanno suscitato in alcuni amici del Consiglio l’idea di contestarli dal punto di vista giuridico; penso però che tale comportamento sia poco saggio. Il secondo problema è il seguente: se domani non voteremo il BRS nella sua integrità, provocheremo un ritardo nell’entrata in vigore del nuovo sistema di risorse proprie. E’ vero, le cose stanno proprio così, ma non è colpa nostra. La Commissione – bontà sua – cercava di fare un favore al Consiglio inserendo le modifiche nel BRS. Anche noi siamo favorevoli alle modifiche ma, per essere sinceri, quanto prima voteremo il BRS in seconda lettura - presumendo che il Consiglio non approvi la nostra prima lettura – tanto prima avremo le modifiche. Una terza critica formulata dal Consiglio concerne il fatto che non vi è alcuna possibilità di spendere i fondi nell’anno in corso. In tal caso potremmo correre ai ripari più tardi; come ho detto, il BRS 3 è già in vista. Abbiamo chiesto informazioni alla Commissione sulle modalità di spesa del denaro, verificando se sarà possibile spenderlo in tempo o interamente. Se la Commissione si dichiarerà favorevole alla posizione del Consiglio, dovremo rivedere la situazione. Se non riusciamo ad agire nell’ambito del BRS 2, potremo farlo nel quadro del BRS 3: per chi voglia leggere tra le righe, il messaggio – spero – è chiaro, perché la vicenda non è circoscritta a questo specifico BRS. Vi sono anche altre conseguenze e, se parlo di “regolamento finanziario”, qualcuno comincerà a capire a che cosa mi riferisco continuando a tirare in ballo il BRS 3. C’è poi un altro aspetto: alcuni Stati membri, tra cui il mio, lamenteranno – a ragione – il verificarsi di un buco nei propri bilanci. Il modo più semplice per tappare il buco è quello di risolvere questo problema quanto prima; ciò non dipende solo dal BRS 2 o dal BRS 3, ma anche dal regolamento finanziario. Mi auguro che, grazie alla cooperazione delle tre Istituzioni, questo nodo si possa sciogliere in un futuro non troppo remoto, per far contento il Consiglio, per restare soddisfatti noi stessi e affinché la Commissione possa svolgere i compiti che si è prefissa."@it9 ". – Mr President, looking around we could have met in the bar. It would have been a lot more cosy than this. It is nice to see those of you who are here. Whilst this appears on the agenda as the Wynn report, it has only just become the Wynn report. It was the Costa Neves report. Carlos Costa Neves, who was the budget rapporteur for 2002, has now moved on to the Portuguese Government, and I for one was sorry to see him leave. He has done a sterling job and I want to put on record my thanks for the work that he has done on the 2002 Budget. I understand that the PPE-DE group have now nominated Mr Podestà as the new rapporteur. So I am the in-between bit. Hence you have the Wynn report on Supplementary and Amending Budget No 2. The Council and one or two Members are concerned about the amendments that we have tabled. The Member States, quite rightly, want the money back that was not spent last year. This amounts to around EUR 10 billion, a significant amount of money. It is not the total amount, however, because one amount went back last year, and there is probably still another one or two billion which will come forward in Supplementary and Amending Budget No 3. We have a choice of whether to give the money back to the Member States or whether we try to put it to use in other areas. One thing that has been made clear to us is that in next year's budget there could be shortfalls, especially in the Structural Funds, where the Category 2 expenditure on payments may well have to be exceeded. Therefore, one of the reasons for our amendments is to alleviate that problem next year by making the monies available this year. Consequently, the Member States will not receive ten billion back, but something in the region of EUR 5.5 billion. The Council and certain Member States have queried the legality of the amendment and our right to do this. The simple answer is yes, we do have this right. We have done similar things since 1994, which have never been challenged by the Council, because it recognises that, at the end of the day, it is the Treaty that counts, and the Treaty gives Parliament the final say on the budget when the President signs the budget. Consequently, what we consider a routine operation in amending this SAB has given one or two of our friends in the Council some ideas about challenging it from a legal point of view. I think they would be unwise to do that. The second problem seems to be that we will delay the new system of own resources by not voting the SAB through in its entirety tomorrow. Well, yes, we will, but that is not our fault. The Commission, out of the goodness of its heart, was trying to do the Council a favour by putting these changes into this SAB. We want to see them too, but quite frankly, the sooner we get the SAB voted at our second reading, on the assumption that the Council does not agree with our first reading, then the changes will come about. A third criticism from the Council is that there is no chance whatsoever of spending the money this year. If that is the case, we could do something about it later on. As I said SAB 3 is coming. We have asked the Commission for information on how the money can be spent, whether it can be spent in time or whether all of it can be spent. If the Commission comments support the Council's position, then of course we will have to re-consider. If we do not do it under SAB 2, then we could certainly do it under SAB 3. For those trying to read between the lines, I hope that message is pretty clear, because this is not just about this particular SAB. There are other consequences. If I use the words 'Financial Regulation' then the penny may drop with some people and they may begin to understand what I am talking about when I keep mentioning SAB 3. Another aspect here is that some Member States, including my own, will say that there will be a hole in their own budgets. They are right. The easiest way to fill that hole is to get this business sorted out as quickly as possible. This is linked, however, not only to SAB 2 or SAB 3, but also to the Financial Regulation. I would hope that with the good cooperation of all three institutions this issue can be put to rest in the not too distant future, to make the Council happy, to make ourselves happy and to make sure that the Commission can get on with doing the job that it wants to do."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, als ik zo eens rondkijk, denk ik dat wij wel in de bar hadden kunnen vergaderen. Dat zou aanmerkelijk gezelliger zijn geweest. Het is goed om degenen te zien die hier aanwezig zijn. Hoewel dit verslag op de agenda staat aangegeven als het verslag-Wynn, is het dat nog maar sinds kort. Het was het verslag-Costa Neves. Carlos Costa Neves, die rapporteur was voor de begroting van 2002, heeft nu zitting genomen in de Portugese regering, en persoonlijk vind ik het jammer dat hij ons verlaten heeft. Hij heeft uitmuntend werk verricht en ik wil hierbij officieel mijn dank uitspreken voor zijn werk met betrekking tot de begroting voor 2002. Naar ik begrepen heb, heeft de Fractie van de Europese Volkspartij nu de heer Podestà als nieuwe rapporteur voorgedragen. Ik ben dus als het ware de interim-rapporteur. Vandaar dat nu het verslag-Wynn over de gewijzigde en aanvullende begroting nr. 2 voor u ligt. De Raad en een of twee afgevaardigden zijn bezorgd over de amendementen die wij hebben ingediend. De lidstaten willen zeer terecht het geld terug dat vorig jaar niet is uitgegeven. Het gaat om ongeveer 10 miljard euro, hetgeen een aanzienlijk bedrag is. Het is echter niet het totale bedrag, aangezien één bedrag vorig jaar reeds is teruggevloeid en er mogelijk nog eens 1 of 2 miljard euro bij komen in de gewijzigde en aanvullende begroting nr. 3. Wij kunnen ervoor kiezen het geld terug te geven aan de lidstaten of het op andere gebieden uit te geven. Er is ons onder meer duidelijk gemaakt dat er tekorten kunnen optreden in de begroting voor volgend jaar, met name in de structuurfondsen, waar de uitgaven voor categorie 2 de begroting misschien zullen moeten overschrijden. Een van de redenen voor onze amendementen is dan ook dat wij dat probleem voor het komende jaar willen beperken door de gelden dit jaar reeds beschikbaar te maken. Dientengevolge zullen de lidstaten niet 10 miljard euro terugkrijgen, maar rond de 5,5 miljard euro. De Raad en bepaalde lidstaten hebben zich afgevraagd of het betreffende amendement wel rechtmatig was en of wij het recht hadden het in te dienen. Het antwoord is simpel: ja, dat recht hebben wij. Wij doen dit soort dingen al sinds 1994 en daar heeft de Raad nooit vraagtekens bij geplaatst. De Raad ziet namelijk in dat het Verdrag uiteindelijk de doorslag geeft en op grond van het Verdrag heeft het Parlement het laatste woord inzake de begroting, wanneer de Voorzitter zijn handtekening onder de begroting zet. Een of twee van onze vrienden in de Raad zijn nu evenwel op het idee gekomen datgene wat wij als een routinekwestie beschouwen, namelijk het indienen van amendementen op deze gewijzigde en aanvullende begroting, langs juridische weg aan te vechten. Ik denk niet dat dit een verstandig besluit zou zijn. Het tweede probleem is kennelijk dat de inwerkingtreding van het nieuwe stelsel van eigen middelen vertraging zou oplopen als wij deze GAB, deze gewijzigde en aanvullende begroting, morgen niet in haar geheel aannemen. Natuurlijk zal er sprake zijn van vertraging, maar dat is niet onze schuld. De Commissie is zo vriendelijk geweest de Raad een plezier te doen door deze wijzigingen in de onderhavige GAB op te nemen. Wij staan ook achter deze veranderingen, maar eerlijk gezegd denk ik dat hoe eerder wij de GAB in onze tweede lezing aannemen – ervan uitgaande dat de Raad niet instemt met onze eerste lezing – hoe eerder die veranderingen tot stand gebracht zullen worden. Een derde punt van kritiek van de Raad is dat het geld met geen mogelijkheid dit jaar kan worden uitgegeven. Als dit het geval is, kunnen wij daar later iets aan doen. Zoals ik al zei komt GAB 3/2002 eraan. Wij hebben de Commissie verzocht ons te laten weten op welke wijze het geld kan worden besteed en of het op tijd en in zijn geheel kan worden uitgegeven. Als de informatie van de Commissie het standpunt van de Raad ondersteunt, zullen wij deze kwestie uiteraard opnieuw moeten bekijken. Als wij het geld niet besteden in het kader van GAB 2/2002, dan zouden wij het in ieder geval kunnen doen in het kader van GAB 3/2002. Voor degenen die tussen de regels door lezen: ik hoop dat die boodschap duidelijk is, want het gaat hier niet uitsluitend om de onderhavige GAB. Er zitten andere consequenties aan vast. Misschien valt het muntje bij sommige mensen als ik de woorden ‘Financieel Reglement’ laat vallen en beginnen zij te begrijpen waar ik het over heb als ik blijf verwijzen naar GAB 3/2002. Wat hier eveneens meespeelt is dat sommige lidstaten, waaronder mijn eigen lidstaat, zullen zeggen dat zij een gat in hun begroting zullen krijgen. Daar hebben zij gelijk in. De gemakkelijkste manier om dat gat te dichten is deze zaak zo spoedig mogelijk te regelen. Dat houdt echter niet alleen verband met GAB 2/2002 of GAB 3/2002, maar ook met het Financieel Reglement. Ik hoop dat deze kwestie in de niet al te verre toekomst kan worden opgelost door een goede samenwerking tussen alledrie de instellingen, zodat de Raad tevreden is, wijzelf tevreden zijn en de Commissie zich weer kan wijden aan het werk dat zij wenst te doen."@nl2 "Senhor Presidente, olhando à volta, podíamos ter-nos encontrado no bar. Seria muito mais acolhedor do que esta sala. É bom ver os que aqui estão. Embora este relatório conste da ordem do dia como relatório Wynn, a verdade é que deveria ser o relatório Costa Neves! Sucede que passou a ser conhecido como relatório Wynn, porque o senhor deputado Carlos Costa Neves, ex-relator sobre o orçamento para o exercício 2002, faz agora parte do Governo português, e, pessoalmente, devo dizer que lamento vê-lo partir. Prestou um excelente serviço, e gostaria que os meus agradecimentos pelo trabalho que desenvolveu relativamente ao orçamento ficassem registados. Sei que o Grupo PPE-DE designou agora o senhor deputado Podestà como novo relator. É assim que apareço entretanto e que têm diante de vós o relatório Wynn sobre o orçamento rectificativo suplementar nº2. O Conselho e um ou dois deputados estão preocupados com as alterações que apresentámos. Os Estados-Membros, e com razão, querem o reembolso das verbas que não foram despendidas no ano passado. Um montante que ascende a cerca de 10 mil milhões de euros, uma quantia significativa. Não é, no entanto, o montante total, porque no ano passado foi devolvida uma parte e, provavelmente, há ainda mais um ou dois mil milhões que constarão do orçamento rectificativo suplementar nº3. Temos agora a possibilidade de escolher se queremos o reembolso desta verbas aos Estados-Membros ou se optamos por tentar canalizá-las para outras áreas. Uma coisa ficou clara: no orçamento do próximo ano poderá haver insuficiências de dotações, especialmente nos Fundos Estruturais, em que as despesas da Categoria 2 relativas às execuções dos pagamentos podem muito bem ter de ultrapassar o previsto. Por conseguinte, uma das razões das nossas alterações é reduzir esse problema no próximo ano, disponibilizando as verbas ainda este ano. Logo, os Estados-Membros não receberão dez mil milhões de volta, mas qualquer coisa como 5,5 mil milhões de euros. O Conselho e alguns Estados-Membros questionaram-se sobre a legalidade da alteração e o nosso direito de o fazer. A única resposta é “sim”, temos efectivamente esse direito. Desde 1994 que temos feito coisas semelhantes, que aliás nunca foram postas em causa pelo Conselho, porque este reconhece que, afinal, é o Tratado que conta, e o Tratado confere ao Parlamento a última palavra sobre o orçamento quando o Presidente o assina. Consequentemente, o que consideramos uma operação de rotina ao alterar este ORS deu a um ou dois dos nossos amigos no Conselho algumas ideias para questionar essa operação do ponto de vista da sua legalidade. Penso que seria precipitado fazê-lo. O segundo problema parece ser o facto de atrasarmos o novo sistema dos recursos próprios se, amanhã, não votarmos o ORS no seu conjunto. Bem, é verdade que sim, mas a culpa não é nossa. A Comissão, num gesto de boa vontade, estava a tentar fazer um favor ao Conselho ao inserir estas alterações neste ORS. Nós também as queremos, mas falando muito francamente, mal tenhamos o ORS aprovado em segunda leitura, assumindo que o Conselho não concorda com a nossa primeira leitura, as mudanças surgirão necessariamente. Uma terceira crítica do Conselho é que não há qualquer possibilidade de despender os ditos montantes este ano. Se assim for, poderemos fazer qualquer coisa relativamente a esse problema mais tarde. Como eu disse, o ORS nº3 está à porta. Solicitámos à Comissão informação sobre as formas possíveis de despender esse dinheiro, se pode ser gasto dentro do tempo, se pode ser despendido na totalidade. Se os comentários da Comissão apoiarem a posição do Conselho, então, claro que teremos de reconsiderar. Se não o fizermos ao abrigo do ORS nº2, poderemos certamente fazê-lo ao abrigo do ORS nº3. Para aqueles que estão a tentar ler nas entrelinhas, espero que a mensagem seja bastante clara, porque a questão não se coloca só para este ORS em particular. Há outras consequências. Se eu utilizar as palavras "Regulamento Financeiro", então talvez algumas pessoas vejam a realidade e comecem a perceber de que estou a falar quando insisto em referir o ORS nº3. Um outro aspecto nesta questão é a posição de alguns Estados-Membros, incluindo o meu próprio, que dirão que vai haver um buraco nos seus orçamentos. Têm razão. A maneira mais fácil de preencher essa lacuna é ter esta questão definida o mais rapidamente possível. Contudo esta é uma questão que está ligada não apenas ao ORS nº 2 ou ao ORS nº3, mas também ao Regulamento Financeiro. Espero que com a boa cooperação entre as três Instituições, este problema possa ser solucionado num futuro não muito distante, de modo a agradar ao Conselho, e a nós próprios, e a garantir que a Comissão pode prosseguir o trabalho que pretende fazer."@pt11 "Herr talman! Om vi tittar oss omkring, så hade vi lika gärna kunnat sammanträda i baren. Det hade varit betydligt mysigare än här. Det är trevligt att det finns några närvarande. Medan denna punkt benämns som Wynnbetänkandet på föredragningslistan, bytte betänkandet namn helt nyligen. Innan hette det Costa Nevesbetänkandet. Carlos Costa Neves, som var budgetföredragande för 2002, har nu börjat arbeta i den portugisiska regeringen, och jag är en av dem som beklagar att han lämnar oss. Han har gjort ett utmärkt arbete, och jag vill uttrycka min tacksamhet för det arbete han har utfört i samband med budgeten för 2002. Jag har förstått att PPE-DE-gruppen nu har utsett Podestà till ny föredragande. Jag är alltså ”mittemellanbiten”. Detta är skälet till att ni har fått Wynnbetänkandet om tilläggs- och ändringsbudget 2. Rådet och en eller två ledamöter är bekymrade över de ändringsförslag som vi har lagt fram. Medlemsstaterna vill, helt riktigt, ha tillbaka de pengar som inte användes i fjol. Beloppet uppgår till omkring 10 miljarder euro, ett betydande belopp. Detta är emellertid inte hela beloppet, eftersom en viss del återbetalades i fjol, och det finns förmodligen ytterligare en eller två miljarder som kommer fram i tilläggs- och ändringsbudget 3. Vi kan välja mellan att återbetala pengarna till medlemsstaterna eller försöka att använda dem inom andra områden. En sak som har klargjorts, är att det kan bli underskott i nästa års budget särskilt i strukturfonderna då betalningarna inom ramen för kategori 2-utgifter mycket väl kan ha överskridits. Ett av skälen till våra ändringsförslag är därför att mildra detta problem under nästa år, genom att se till pengarna finns tillgängliga i år. Till följd av detta kommer medlemsstaterna inte att få tillbaka tio miljarder, utan ett belopp som uppgår till omkring 5,5 miljarder. Rådet och vissa medlemsstater har gjort förfrågningar om lagligheten när det rör ändringsförslaget och vår rätt att göra detta. Svaret är helt enkelt ja, vi har rätt att göra detta. Vi har gjort liknande saker sedan 1994, som aldrig har ifrågasatts av rådet, eftersom det erkänner när det kommer till kritan att det är fördraget som räknas, och fördraget ger parlamentet sista ordet om budgeten, när talmannen undertecknar den. Till följd av detta har det som vi betraktar som ett rutinuppdrag för ändring av denna tilläggs- och ändringsbudget, gett en eller ett par av våra vänner i rådet vissa idéer om att ifrågasätta lagligheten i våra beslut. Jag anser att det skulle vara oklokt att göra det. Det andra problemet verkar vara att vi kommer att försena det nya systemet för egna resurser, om vi inte röstar igenom tilläggs- och ändringsbudgeten i sin helhet i morgon. Nå, så kanske det råkar vara, men det är inte vårt eget fel. I sin godhet försökte kommissionen göra rådet en tjänst genom att göra dessa ändringar av tilläggs- och ändringsbudgeten. Vi vill också att de skall bli av, men uppriktigt sagt: Ju tidigare vi röstar om tilläggs- och ändringsbudgeten under andra behandlingen under förutsättning att rådet inte kan gå med på vår första behandling desto snabbare antas ändringarna. En tredje kritisk punkt från rådet är att det inte finns någon som helst möjlighet att använda pengarna i år. Om så är fallet, kan vi göra någonting åt det senare. Som jag sade, så är tilläggs- och ändringsbudget 3 på väg. Vi har bett kommissionen om information om hur pengarna kan användas, om de kan användas i tid eller om alla pengar kan användas. Om kommissionens kommentarer stöder rådets ståndpunkt, måste vi naturligtvis tänka om. Om vi inte gör det under tilläggs- och ändringsbudget 2, kan vi sannerligen göra det under tilläggs- och ändringsbudget 3. För dem som försöker att läsa mellan raderna, hoppas jag att budskapet framgår tillräckligt tydligt, därför att detta handlar inte bara om denna specifika tilläggs- och ändringsbudget. Det finns andra konsekvenser. Om jag säger ordet ”budgetförordning”, kanske det går upp ett ljus hos vissa och kanske börjar de förstå vad jag talar om när jag hela tiden nämner tilläggs- och ändringsbudget 3. Ytterligare en aspekt är att vissa medlemsstater, däribland mitt hemland, kommer att säga att det blir ett hål i deras egna budgetar. De har rätt. Det enklaste sättet att fylla detta hål, är att klara upp denna fråga så snabbt som möjligt. Detta är emellertid inte bara kopplat till tilläggs- och ändringsbudget 2 eller 3, utan också till budgetförordningen. Jag hoppas att om de tre institutionerna har ett bra samarbete frågan kan lösas inom en inte alltför avlägsen framtid, för att därmed glädja rådet och oss själva, och för att se till att kommissionen kan utföra det arbete som den önskar."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(ΕΝ)"8 "Wynn (PSE ),"8,10,3,12 "deficit"9 "ponente"12 "rapporteur"10,3 "routine"9 "εισηγητής"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph