Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-24-Speech-3-011"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-24"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Ulkoasiainministerien Euro-Välimeri-kokous (Valencia, 22. ja 23. huhtikuuta 2002)4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020424.3.3-011"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-24-Speech-3-0124
lpv:speaker	lp:Piqué i Camps4
lpv:spoken text	"Muchas gracias, señor Presidente. Es para mí una satisfacción poder comparecer ante ustedes para informar de dos temas que guardan relación por razones obvias. En cualquier caso, en una coyuntura internacional marcada por el 11 de septiembre y para una Unión Europea a las puertas de la mayor ampliación de toda su historia, que va a suponer prácticamente duplicar sus actuales miembros, creo que no hay ninguna duda de que el Mediterráneo se configura como nuestra frontera estratégica, como un escenario donde construir una zona de paz, de estabilidad, de desarrollo y de prosperidad compartida, una zona en la que sea posible el diálogo y la cooperación entre culturas y civilizaciones que ambiciona la Declaración de Barcelona. Y como todo proceso, el de Barcelona se construye paso a paso. Si volvemos la vista atrás, mucho es el camino que hemos recorrido desde Barcelona, y prueba de ello es que hemos concluido ya once de los doce acuerdos de asociación que estaba previsto celebrar con los países del Sur. En Valencia hemos firmado con Argelia, está ya finalizado y pendiente sólo de firma el acuerdo con Líbano. El resto están ya todos firmados y muchos de ellos en vigor. Pero a pesar de todo, estos avances, que son importantes, no son suficientes. El Proceso de Barcelona, cuyo planteamiento y existencia tienen en sí mismos un valor insustituible, necesita un nuevo impulso político, una especie de carta de navegación capaz de acercar los objetivos de Barcelona desde el papel a la realidad. Y a este reto, a esta ambición de dar un nuevo impulso político al Proceso de Barcelona, que todos pensamos que estaba languideciendo, responden el plan de acción de Valencia, el programa conjunto de justicia e interior y también el programa sobre el diálogo entre culturas y civilizaciones. Todo ello lo hemos aprobado, insisto, por consenso en la V Conferencia Ministerial Euromediterránea. Y eso supone no sólo guardar toda la potencialidad transformadora del proceso, sino además aportar novedades tanto en la forma como en el fondo. Ya he hablado de la forma: se trata del primer documento político adoptado conjuntamente por los socios del proceso en una conferencia ministerial. Eso les da al plan de acción y a los otros documentos que he mencionado carta de naturaleza de contrato social euromediterráneo, de proyecto y compromiso compartido. Me gustaría reiterar este mensaje: el Proceso de Barcelona, el diálogo euromediterráneo no es algo de los Quince hacia los Doce, sino que es algo de los Veintisiete, y queremos que cada vez sea más algo sentido y asumido como de los Veintisiete. Y en el fondo de los documentos aprobados también ha habido potencialidad transformadora, porque responden a una serie de principios que consideramos que deben inspirar la transformación del proceso y porque contemplan una serie de importantes iniciativas que, en su conjunto, tienen la virtualidad de dar lugar a un salto cualitativo en la construcción del partenariado euromediterráneo. ¿Cuáles son estos principios? Me refería ahora a uno de ellos: el principio de copropiedad, de . También el principio de visibilidad: que el proceso sea percibido como tal no sólo por los gobiernos sino también por las sociedades civiles respectivas. El principio de capilaridad: que se vaya transmitiendo al conjunto de todos los actores en presencia. Y también otros principios, como el de estructuración, el de credibilidad, el de eficiencia o el de la concreción del proceso. La concreción del proceso exige iniciativas. Obviamente, la relación completa requiere la lectura del plan del acción, que es un plan de acción muy exhaustivo, pero, al margen de la importancia que tienen todas y cada una de esas iniciativas, me gustaría hacer una síntesis destacando aquellas que me parecen ahora de mayor relevancia política en los tres capítulos del proceso: en el capítulo político e institucional, en el capítulo económico y financiero y en el capítulo social, cultural y humano. En el capítulo político e institucional, quiero destacar una mayor democratización del proceso, a través de la propuesta de crear la Asamblea Parlamentaria Euromediterránea, que tenemos que procurar que se ponga en marcha lo antes posible. También a través del desarrollo de nuevos mecanismos de cooperación y de diálogo político entre los Veintisiete, incluidos temas como la política de seguridad y de defensa, que me parece muy importante, o como el terrorismo -al que me referiré después- o la promoción de los derechos humanos. Y también se adoptan medidas de creación de confianza y partenariado. Como he dicho, se incluye el terrorismo por primera vez en la agenda de Barcelona, cosa que me parece absolutamente imprescindible en estos momentos por razones obvias. Y también se prevé que el plan, por primera vez, sea objeto -al ser un plan de acción específico y aprobado por todos- de un seguimiento y de una evaluación de su cumplimiento en la próxima VI Conferencia Ministerial de Barcelona, lo que creo que contribuye a su credibilidad. Yendo al capítulo económico y financiero, el plan de acción de Valencia reafirma el objetivo de crear una zona de libre cambio euromediterránea para el año 2010. Para eso hay que ir cerrando todos y cada uno de los acuerdos de asociación, a los que ya me he referido, y completar también la integración Sur-Sur. Es extraordinariamente relevante que se avance hacia zonas de libre comercio en el ámbito del Sur y por eso hemos dado la bienvenida y todo nuestro apoyo -no sólo político sino también técnico, gracias a la Comisión- al llamado Proceso de Agadir, iniciado por Marruecos, Túnez, Egipto y Jordania. Todos sabemos que, para que el proceso euromediterráneo tenga éxito, es necesario garantizar el desarrollo económico y, por lo tanto, social y también político de los países del Sur. Y eso pasa, entre otras cosas pero de manera muy importante, por la adecuada canalización de flujos de inversión, con lo que el plan recoge una de las principales prioridades de la Presidencia, es decir, impulsar la creación de un nuevo instrumento financiero, que empiece a funcionar como una facilidad reforzada en el Banco Europeo de Inversiones para apoyar obras de infraestructura y para apoyar fundamentalmente al sector privado. Después hemos previsto que, en el plazo de un año, se tome, en su caso, la decisión de transformar esta facilidad reforzada en un Banco, filial del Banco Europeo de Inversiones, con el capital abierto a otros posibles países o también instituciones y que, en todo caso, permita destinar mayores recursos financieros a la región. El plan también recoge las conclusiones y decisiones adoptadas en las reuniones ministeriales euromediterráneas de comercio e industria celebradas en Toledo y en Málaga respectivamente. En el ámbito comercial incluye una serie de medidas para facilitar las inversiones y desarrollar la liberalización de los servicios. Y en el ámbito industrial recoge disposiciones para promover la armonización legislativa para facilitar la integración de nuestros socios, favorecer la innovación y el acceso a las nuevas tecnologías y reforzar el papel del sector privado en la construcción de la asociación euromediterránea. Quiero hacer también especial referencia en este capítulo a las medidas destinadas a promover las inversiones en infraestructuras y la interconexión de las redes de transporte, telecomunicaciones y energía de nuestros socios mediterráneos con las redes transeuropeas, y quiero agradecer de nuevo ahí el enorme y muy positivo trabajo que ha efectuado la Comisión. En este ámbito quiero destacar también la voluntad de la Unión Europea de facilitar la incorporación de los socios mediterráneos a la red de navegación por satélite Galileo. Por una parte, el desarrollo de la V Conferencia Ministerial Euromediterránea que ha tenido lugar en la ciudad de Valencia en los días de ayer y anteayer, y por otra, la actual situación en Oriente Medio, los últimos acontecimientos y los esfuerzos que se están realizando para volver a encarrilar el proceso de paz. Finalmente, por lo que respecta al capítulo social, cultural y humano, la Presidencia ha tratado de responder a los desafíos planteados por cuestiones tan relevantes como la inmigración, el diálogo entre culturas y civilizaciones o la participación de los distintos actores de la sociedad civil en la construcción euromediterránea, incorporando al plan de acción una serie de medidas entre las que quiero destacar las siguientes: en primer lugar, la aprobación de un documento marco, al que ya me he referido, sobre justicia y asuntos de interior, que contempla, por ejemplo, temas tan importantes como la lucha contra la droga, la lucha contra el crimen organizado, la lucha contra el terrorismo, el tratamiento de los flujos migratorios y de la circulación de personas, etc. Y eso nos ha llevado también a aprobar en Valencia la decisión de convocar una Conferencia Ministerial Euromediterránea sobre migraciones. También se ha decidido crear una fundación para el diálogo entre culturas y civilizaciones y para promover los intercambios culturales, intelectuales y sociales. Es un proyecto compartido por todos y, por lo tanto, tiene que ser una respuesta a los retos planteados en este ámbito, una respuesta concreta, la adopción también de un programa de acción, que puede canalizarse a través de la fundación o como se quiera, para que el diálogo de culturas y civilizaciones se centre en tres ámbitos que consideramos fundamentales: la juventud, la educación y los medios de comunicación. También hemos decidido extender el programa Tempus a los socios mediterráneos, lo que permitirá desarrollar la cooperación universitaria entre las dos riberas del Mediterráneo y, lo que es muy importante, la incorporación al mundo universitario de las dos riberas del Mediterráneo como actores en la construcción del partenariado euromediterráneo. Hay también un llamamiento a desarrollar la cooperación descentralizada de ciudades y regiones del Mediterráneo y la adopción de conclusiones que se derivan de las del foro civil que se celebró en Valencia con anterioridad a la Cumbre ministerial. En definitiva, estamos ante nueva una etapa; si se quiere, ante una nueva fase del Proceso de Barcelona. Estamos ante un relanzamiento del Proceso de Barcelona a pesar de las dificultades derivadas del conflicto de Oriente Medio, que demuestra, desde mi punto de vista, algo esencial: la enorme capacidad de resistencia que tiene el Proceso de Barcelona. El Proceso de Barcelona ha demostrado que es capaz de resistir el conflicto de Oriente Medio, y ello me lleva a una nueva conclusión: Barcelona fue una magnífica idea en el año 1995, el diálogo euromediterráneo fue y es hoy una magnífica idea y, si no la hubiéramos adoptado en aquellos momentos, deberíamos adoptarla ahora. Como es natural, señor Presidente, en estos dos días, con la presencia países árabes, entre ellos todos los involucrados directamente en el conflicto de Oriente Medio e Israel y la Unión Europea, era absolutamente imprescindible que dedicáramos una buena parte de las sesiones al debate sobre la situación en Oriente Medio. Valencia nos ha servido para evaluar y debatir esa situación, y hacerlo -a pesar de las enormes tensiones y emociones existentes- en el marco de un debate que ha tenido en algunos momentos un tono francamente constructivo, que ha mostrado una voluntad de paz de las partes y que creo que puede ser de utilidad en todo el proceso. Todos sabemos cuál es la situación sobre el terreno. Estamos asistiendo a un nivel de violencia sin precedentes, con un escalofriante número de víctimas. A pesar de la tranquilidad de estas últimas horas y de estos últimos días, los hechos de las últimas semanas son realmente impresionantes. Ha habido atentados terroristas terribles, ante los cuales reitero una vez más nuestra condena, sin ningún tipo de reserva y ningún tipo de paliativo. Ha habido -y hay todavía- la ocupación israelí de ciudades bajo la Autoridad Palestina, con respecto a lo cual quiero reiterar la exigencia de la retirada inmediata de las tropas israelíes. Todos sabemos que no existe solución militar al conflicto, que la única vía es la negociación en el marco de una perspectiva política y que, por lo tanto, urge también un alto el fuego inmediato. A raíz de los acontecimientos de estos últimos días, creo que todos somos muy conscientes de que hay un grave riesgo de destrucción y desmantelamiento de la Autoridad Nacional Palestina, de su capacidad a corto y medio plazo para constituirse en germen de un futuro Estado palestino, y por ello hago de nuevo un llamamiento a que finalice inmediatamente el aislamiento del Presidente Arafat. Expreso también una acogida favorable, en nombre de la comunidad internacional, a la declaración del liderazgo palestino y del propio Presidente Arafat condenando los actos terroristas. Quiero expresar también una gravísima preocupación por la crisis humanitaria. Es absolutamente imprescindible que las organizaciones médicas y asistenciales puedan cumplir con su tarea. Hoy mismo se está desarrollando una reunión muy importante en Oslo que debe concretar qué podemos hacer para afrontar las necesidades más urgentes e inmediatas desde el punto de vista humanitario, y también qué podemos hacer para la reconstrucción no sólo física, sino institucional de los territorios y de la Autoridad Palestina. En estos días, cuando parece que se inicia la retirada -con todos los matices que eso requiere-, vamos a ver claramente las consecuencias de los ataques militares. Yenín es sin ninguna duda un ejemplo dramático. Es imprescindible conocer lo ocurrido y sus dimensiones reales, que las Naciones Unidas cuenten con el apoyo necesario -desde luego creo que deben contar con el pleno y total apoyo de la Unión Europea- para realizar una investigación internacional imparcial. También quisiera mencionar que, a raíz de los acontecimientos, hay un riesgo muy serio de que se produzca una desestabilización regional. Hay una grave preocupación por la violencia en la frontera sur del Líbano. Hemos realizado gestiones directas -la Presidencia en ejercicio del Consejo, la ante las autoridades libanesas y también de otros países para que hagan todos los esfuerzos necesarios para evitar ataques a Israel desde su territorio. Debo decir que han compartido esa preocupación y me consta que están tomando medidas. También quiero mencionar otro punto muy importante: es muy lamentable que las representaciones consulares de nuestros países no puedan ejercer su tarea debido a los continuos obstáculos que pone el ejército israelí en los territorios ocupados. Están empezando a surgir ya algunas nuevas posibilidades, se están relajando algunos controles, pero la situación sigue siendo insostenible y absolutamente rechazable. Nuestros representantes consulares tienen que tener la total libertad de acceder a los territorios, de atender a los respectivos nacionales y de dar cuenta de la situación humanitaria en los mismos. Si me lo permiten, empezaría por la descripción de lo que desde mi punto de vista ha dado de sí esta reunión ministerial para terminar con unos comentarios sobre la situación en la región de Oriente Medio. Hemos realizado gestiones en Tel Aviv, tanto en formato como la propia Presidencia con el Embajador de Israel en España. Asimismo, los cónsules de Jerusalén han llevado a cabo multitud de contactos con las autoridades del ejército israelí y, de momento, se están produciendo algunos avances, aunque creo que son claramente insuficientes. Hay que enviar un mensaje claro y de absoluta firmeza sobre este punto. Quisiera referirme ahora, señor Presidente, muy brevemente a los esfuerzos que hemos llevado a cabo en las últimas semanas. Desde siempre, la Unión Europea ha manifestado un firme compromiso con su voluntad de ayudar a resolver el problema en la región. Ya en el Consejo Europeo de Barcelona insistimos en abordar los aspectos tanto de seguridad como políticos y económicos, en cuanto elementos inseparables e interdependientes de un mismo proceso. No se pueden poner unos delante de otros. Son elementos que deben correr en paralelo. Y se reiteraban en Barcelona las bases para una solución del conflicto: las resoluciones del Consejo de Seguridad, fundamentalmente la 242, la 338 y la 1397; los principios de la Conferencia de Madrid, y singularmente el principio de paz por territorios; los principios de los Acuerdos de Oslo y todos los acuerdos posteriores, que permitirían a dos Estados, Israel y Palestina, vivir en paz y seguridad. Por ello, hemos apoyado decididamente iniciativas de paz como el plan saudí, que fue apoyado por la Cumbre de la Liga Árabe en Beirut y que puso sobre la mesa la posibilidad de una normalización de las relaciones entre Israel y sus vecinos árabes a cambio de la retirada israelí a las líneas del año 1967 y una solución justa del problema de los refugiados sobre la base de las resoluciones relevantes de las Naciones Unidas. Creo que una muestra de ese apoyo fue la presencia del propio Presidente del Gobierno español, en su calidad de Presidente en ejercicio del Consejo, y del Alto Representante en la inauguración de la Cumbre de Beirut. También celebramos un Consejo de Asuntos Generales extraordinario por la gravedad de la crisis. Queríamos enviar un claro mensaje de preocupación, pero también de involucración de la Unión Europea ante los acontecimientos. Decidimos enviar a la Presidencia y al Alto Representante a la zona para entrevistarnos con las partes al máximo nivel y exigirles un alto el fuego inmediato, la aplicación de las resoluciones 1397 y 1402 de las Naciones Unidas y una vuelta a las negociaciones sobre un acuerdo político. Creo que debíamos hacerlo y así lo hicimos, subrayando con los hechos la necesidad inaplazable de una implicación sobre el terreno de la comunidad internacional. Como es sabido, esa misión tuvo muchísimas dificultades, y nos vimos imposibilitados de visitar al Presidente Arafat por la oposición del Primer Ministro de Israel, Sr. Sharon. Debo decir que esa actitud ha cambiado. En estos momentos -y por eso no está aquí hoy el Sr. Solana-, tanto el Sr. Solana como el Sr. Moratinos están visitando la región -y yo no he ido precisamente para poder estar aquí- y tienen prevista la visita al Presidente Arafat y, si es posible, al resto de líderes de la región. Quiero referirme, en cuanto a esta voluntad de involucración de la comunidad internacional, a otro acontecimiento al que le doy mucha importancia: la reunión en Madrid del llamado Cuarteto, es decir, los Estados Unidos, la Federación Rusa, las Naciones Unidas y la Unión Europea, al máximo nivel diplomático: el Secretario de Estado, Sr. Powell, el Ministro de Asuntos Exteriores, Sr. Ivanov, el Secretario General de las Naciones Unidas, el Sr. Annan, y el Sr. Solana y yo mismo, en nombre de la Unión Europea. Creo que eso refleja algo que, desde la Unión Europea hemos defendido siempre: la comunidad internacional debe involucrarse con la mayor unidad de acción y de posición posible, porque todos somos conscientes de que no hay solución sin los Estados Unidos, pero que sólo con los Estados Unidos tampoco la hay. Y mantener la concertación del conjunto de la comunidad internacional sobre la base de posiciones comunes me parece extraordinariamente relevante. Como es sabido, hicimos pública una declaración conjunta que establecía una posición común sobre el conflicto y respaldaba la misión del Secretario de Estado Powell a la región. Fijaba asimismo la voluntad de que el Cuarteto siga manteniendo la situación en Oriente Medio bajo examen a través de consultas regulares al mayor nivel y de que los enviados especiales prosigan sus esfuerzos sobre el terreno. Lo están haciendo y lo están haciendo muy bien. Quiero referirme en este contexto al representante de la Federación Rusa, Sr. Vdovin, al representante de la Unión Europea, Sr. Moratinos, al representante de los Estados Unidos en estos momentos, Sr. Zinni, y -quiero decirlo hoy aquí con toda claridad- al representante especial de las Naciones Unidas, el Sr. Larsen, que están haciendo una magnífica labor. En cuanto a la continuidad de las reuniones del Cuarteto al máximo nivel, creo que podremos concretar una en los próximos días para revisar de nuevo la situación y seguir avanzando en iniciativas políticas. En esa Declaración de Madrid, pedíamos expresamente el cumplimiento inmediato de la resolución 1402, como exige la resolución 1403 y, por lo tanto, el alto el fuego inmediato, la inmediata retirada de las ciudades palestinas, incluidas Belén y Ramala y, en particular, del cuartel general del Presidente Arafat. En esa Declaración se exhorta a Israel a detener las operaciones militares, a que cumpla con los principios humanitarios internacionales, a que permita un acceso pleno y sin obstáculos de las organizaciones y servicios humanitarios, a que se abstenga del uso excesivo de la fuerza y a que emprenda todos los esfuerzos posibles para garantizar la protección de los civiles. Pero también en esa Declaración se exhorta al Presidente Arafat, como líder reconocido y elegido del pueblo palestino, a que realice inmediatamente el mayor esfuerzo posible para detener los atentados terroristas contra israelíes inocentes, a que utilice todo el peso de su autoridad política para convencer al pueblo palestino de que todos y cada uno de los atentados contra israelíes deben finalizar de inmediato, a que autorice a sus representantes a reanudar inmediatamente, tan pronto como sea posible, la coordinación sobre seguridad con Israel y se le exhorta asimismo a que actúe decisivamente y tome todas las medidas a su alcance para desmantelar la infraestructura terrorista, incluida su financiación, y a que detenga la incitación a la violencia o la justificación de determinados tipos de atentados. Eso no lo dice la Declaración, pero quiero decirlo yo: los suicidas son terroristas, no son mártires, y conviene repetirlo constantemente. El terrorismo, y vuelvo a la Declaración, es ilegal e inmoral, ha dañado gravemente las aspiraciones legítimas del pueblo palestino y debe ser condenado, como dice con toda claridad la resolución 1373 del Consejo de Seguridad. Finalmente, expresamos la voluntad conjunta de ayudar a las partes a aplicar sus acuerdos, por ejemplo, el Plan de Seguridad Tenet, las recomendaciones Mitchell, incluida la mediación de un mecanismo imparcial, según lo acordado por las partes. En el seno de la Unión se han discutido diversos escenarios ante la situación que se vive. Todo el peso político lo hemos volcado en esfuerzos diplomáticos, que van desde declaraciones de la Presidencia hasta contactos con todas las partes, pasando por el apoyo a la misión del General Zinni hace unas semanas, y desde luego el respaldo a la misión en la zona del Secretario de Estado norteamericano, Sr. Powell, y también con nuestras visitas sobre el terreno, como la que se está produciendo precisamente hoy. Quiero decir, en primer lugar, que todos teníamos dudas respecto a si se iba poder producir o no esa reunión ministerial euromediterránea, por razones obvias: la situación en Oriente Medio ponía encima de la mesa enormes incertidumbres, presentaba graves riesgos y, en algunos momentos, muchos podían dudar de que, efectivamente, dicha reunión pudiera siquiera tener lugar. Por lo tanto, creo que el hecho de que hayamos podido celebrarla supone en sí mismo un éxito. Se ha suscitado también la posibilidad de llevar a cabo medidas de presión contra Israel, como, por ejemplo, suspender el Acuerdo de Asociación, y sé perfectamente cuál es la posición expresada por este Parlamento. La semana pasada, en el último Consejo de Asuntos Generales, se estimó oportuno esperar los resultados de la misión del Secretario de Estado Powell, a la que ahora me referiré, y por el momento lo que puedo decir es que todas las opciones siguen abiertas. Respecto a la gira del Secretario Powell, ha tenido resultados más positivos y útiles de lo que a primera vista parece, y creo que podremos irlo observando a lo largo de los próximos días. Se ha abierto una nueva perspectiva estableciendo un calendario de retirada, pero es evidente que hay excepciones que no son admisibles. Una es la Basílica de la Natividad de Belén y la otra es el cuartel general del Presidente Arafat. Sobre el primer punto se sigue buscando una solución. Hay un contacto estrecho con todas las partes interesadas y, en particular, con el Vaticano, que espero que puedan dar frutos. Y sobre el segundo, continuamos todos los esfuerzos, y la visita del Sr. Solana y del Sr. Moratinos hoy tiene en gran medida como objetivo encontrar una solución que conduzca al fin del cerco, lo que permitiría establecer un alto el fuego. Todos esperamos también la visita próxima del Director de la CIA, el Sr. Tenet, en compañía del General Zinni, que sobre el terreno pueden también ser enormemente útiles. Si conseguimos resolver estos problemas -y estamos dedicándoles toda la atención- y conseguir la retirada de las tropas, el alto el fuego efectivo y, por lo tanto, también el cese de actividades terroristas, podemos ir creando las condiciones para avanzar hacia una conferencia de paz. Una conferencia de paz que no puede partir de cero. Tiene que ser una conferencia de paz de cierre, que tenga en cuenta todo lo que ya se ha producido hasta ahora, que no vuelva a reabrir lo que se acordó en Madrid, lo que se acordó en Oslo o lo que se ha acordado a lo largo de estos años. Que no vuelva a reabrir la legalidad internacional definida claramente por las resoluciones del Consejo de Seguridad. Tiene que ser algo que sirva efectivamente para una paz definitiva y que debe, por lo tanto, hacerse con la máxima eficacia posible. Desde mi punto de vista, esa eficacia sólo es posible si cuenta con el pleno respaldo y la plena participación de todos los actores relevantes de la comunidad internacional y, sin ninguna duda, de la Unión Europea. Yo espero que en una próxima reunión del Cuarteto -muy próxima- podamos analizar todos estos elementos y seguir aportando nuevas ideas y nuevos esfuerzos para que, al final, palestinos, israelíes, el mundo árabe en general, puedan ofrecerse a sí mismos y ofrecer a las generaciones futuras un horizonte de paz, de convivencia, de estabilidad y de prosperidad que, desde hace muchísimos años, se les viene negando. Pero también lo es que, además de haber mantenido la reunión, hayamos podido llegar a conclusiones por consenso de todos los presentes. Saben los señores diputados que las delegaciones de Siria y Líbano finalmente decidieron no acudir por no coincidir con la delegación de Israel, pero el resto de países de la cuenca mediterránea sí han acudido y los veinticinco, por consenso, hemos aprobado un plan de acción, un programa en materias tan sensibles como justicia e interior y también un programa para encarrilar el diálogo entre culturas y civilizaciones. Creo que eso -que ha sido objeto de un largo trabajo previo y también de un intenso trabajo a lo largo de la conferencia- en sí mismo ya es destacable. Quiero también destacar que prácticamente todos los Estados miembros del Proceso de Barcelona han acudido a nivel ministerial y, por lo tanto, con un nivel de asistencia y de capacidad de decisión enormemente alto, lo que quiero agradecer tanto a los países del Sur y del Este del Mediterráneo como a todos mis colegas de la Unión Europea. Como he dicho, ha habido un sólido trabajo previo. De no haber sido así, con las enormes dificultades y la enorme tensión que hay en Oriente Medio, esta Conferencia no se hubiera podido celebrar ni tampoco hubiera dado buenos frutos. Me refiero a documentos como el establecimiento de las prioridades por parte de la Presidencia, la comunicación de la Comisión, las líneas de actuación, las líneas guía del reciente Consejo de Asuntos Generales, todos los documentos y todas las aportaciones de los países del Sur y del Este del Mediterráneo. Pero también, y de forma muy especial, quiero referirme aquí al informe del Parlamento Europeo, elaborado además por un diputado español, el Sr. Esteve. Es un magnífico informe, que valoro especialmente. Hemos recogido buena parte de sus propuestas; vamos a seguir esforzándonos además para ir incorporando algunas más de entre ellas, porque nos parecen todas dignas de consideración. Quiero decir, por lo tanto, que todo lo que hemos conseguido y aprobado en Valencia -insisto, por consenso- no es sólo fruto de esa voluntad de acuerdo, sino también fruto de las aportaciones de todos. Es la primera vez -después me referiré a ello- que, después de la Declaración de Barcelona del año 1995, documentos de estas características se aprueban con la conformidad de todos y no simplemente como meras declaraciones de la Presidencia como conclusiones después de una serie de debates. Quiero destacar también en este contexto -y después volveré sobre ello- que hemos aprobado la creación de la Asamblea Parlamentaria Euromediterránea. Creo que es un magnífico paso: es una idea del Parlamento Europeo que nosotros hemos asumido y que nos parece de enorme relevancia."@es12
lpv:translated text	"Mange tak, hr. formand. Det er mig en glæde at kunne møde op her og informere om to emner, der af indlysende grunde hænger sammen. I en international konjunktur, der er mærket af den 11. september, og for et EU på tærskelen til den største udvidelse i dets historie, der næsten vil fordoble antallet af medlemmer, mener jeg ikke, at der er nogen tvivl om, at Middelhavsområdet vil være vores strategiske grænse, et scenario, hvor der skal skabes et område med fred, stabilitet, udvikling og delt velstand, et område, hvor den dialog og det samarbejde mellem kulturer og civilisationer, der er hensigten med Barcelona-erklæringen, muliggøres. Og som enhver anden proces tager Barcelona-processen form lidt efter lidt. Hvis vi ser tilbage, er vi kommet langt siden Barcelona, og et af beviserne er, at vi allerede har indgået 11 af de 12 associeringsaftaler, som det var planen at indgå med landene i Syd. I Valencia underskrev vi aftalen med Algeriet, og aftalen med Libanon er færdig og mangler kun at blive underskrevet. De øvrige er alle sammen underskrevet, og mange af dem er trådt i kraft. Men alligevel er disse fremskridt, der er store, ikke tilstrækkelige. Barcelona-processen, hvis strategi og eksistens i sig selv har en uvurderlig værdi, har brug for en ny politisk tilskyndelse, en slags pejlemærke, der kan overføre målene fra Barcelona fra papir til virkelighed. Og denne udfordring, denne ambition om at give Barcelona-processen, som vi alle mente var ved at gå i stå, en ny politisk tilskyndelse tages op i handlingsplanen fra Valencia, det fælles program for retlige og indre anliggender og ligeledes programmet om dialogen mellem kulturer og civilisationer. Det har vi alt sammen vedtaget enstemmigt på den femte Euro-Middelhavsministerkonference. Og det betyder ikke bare at bibeholde alle processens transformationsmuligheder, men også at skabe forandringer i både form og indhold. Jeg har allerede talt om formen. Det drejer sig om det første politiske dokument vedtaget af processens medlemmer i fællesskab på en ministerkonference. Det giver handlingsplanen og de andre dokumenter, jeg har nævnt, karakter af social kontrakt på Euro-Middelhavsområdet, af fælles projekt og engagement. Jeg vil gerne gentage dette budskab: Barcelona-processen, Euro-Middelhavsdialogen er ikke noget fra De 15 til De 12, det er noget fra De 27, og vi ønsker, at det mere og mere opfattes som fra De 27. Og de vedtagne dokumenter giver også transformationsmuligheder, fordi de indeholder en række principper, som efter vores mening bør inspirere til transformation af processen, og fordi de omfatter en række vigtige initiativer, der som helhed kan give anledning til et kvalitativt spring i opbygningen af Euro-Middelhavspartnerskabet. Hvilke principper drejer det sig om? Jeg talte lige om et af dem, nemlig princippet om medejerskab, og ligeledes princippet om synlighed, der går ud på, at processen skal opfattes som sådan, ikke bare af regeringerne, men også af de respektive civile samfund. Princippet om kapillarvirkning handler om, at der sker en overførsel til alle de tilstedeværende aktører. Og også andre principper om f.eks. strukturering, troværdighed, effektivitet og konkretisering af processen. Konkretisering af processen kræver initiativer. En fuldstændig redegørelse kræver naturligvis en læsning af handlingsplanen, som er meget udtømmende, men ud over betydningen af alle de initiativer vil jeg gerne give en oversigt over dem, der efter min mening i øjeblikket har størst politisk relevans i processens tre kapitler: det politiske og institutionelle kapitel, det økonomiske og finansielle kapitel samt det sociale, kulturelle og menneskelige kapitel. Inden for det politiske og institutionelle kapitel vil jeg fremhæve en større demokratisering af processen ved hjælp af forslaget om oprettelse af Den Parlamentariske Euro-Middelhavsforsamling, som vi skal sørge for iværksættes hurtigst muligt. Også ved hjælp af udvikling af nye mekanismer til samarbejde og politisk dialog mellem De 27, herunder spørgsmål som sikkerheds- og forsvarspolitikken, som jeg synes er meget vigtig, eller terrorisme - som jeg vil tale om senere - eller fremme af menneskerettighederne. Og der vedtages også foranstaltninger, som kan skabe tillid og partnerskab. Som sagt indgår terrorisme for første gang i Barcelona-dagsordenen, noget, som jeg naturligvis finder helt nødvendigt for øjeblikket. Og det bestemmes også, at planens gennemførelse for første gang - da det er en specifik handlingsplan, der er vedtaget af alle - skal overvåges og evalueres på den kommende sjette Barcelona-ministerkonference, hvilket efter min mening vil bibringe den troværdighed. Hvad angår det økonomiske og finansielle kapitel, bekræfter Valencia-handlingsplanen målet om at oprette et Euro-Middelhavsfrihandelsområde i 2010. Det kræver, at alle de associeringsaftaler, som jeg har nævnt, ophæves, og ligeledes, at Syd-Syd-integrationen fuldføres. Det er yderst relevant, at der tilskyndes til frihandelsområder i Syd, og derfor har vi bifaldet og fuldt ud støttet - ikke bare politisk, men også teknisk, takket være Kommissionen - den såkaldte Agadir-proces indledt af Marokko, Tunesien, Egypten og Jordan. Vi ved alle, at for at Euro-Middelhavsprocessen kan blive en succes, er det nødvendigt at sikre den økonomiske og dermed den sociale og politiske udvikling i landene i Syd. Og det sker bl.a., som noget vigtigt, ved passende kanalisering af investeringsstrømme, og her omfatter planen en af formandskabets vigtigste prioriteter, nemlig oprettelsen af et nyt finansielt instrument, der begynder at fungere som en styrket facilitet i Den Europæiske Investeringsbank til støtte for infrastrukturprojekter og især til støtte for den private sektor. Dernæst har vi planlagt, at der inden for et år eventuelt træffes beslutning om at omdanne denne styrkede facilitet til en bank, et datterselskab af Den Europæiske Investeringsbank, hvor kapitalen er åben for eventuelle andre lande eller institutioner, som vil gøre det muligt at overføre flere finansielle ressourcer til regionen. Planen omfatter også konklusioner og beslutninger vedtaget på Euro-Middelhavsministermøderne om handel og industri, som blev afholdt i henholdsvis Toledo og Málaga. På det handelsmæssige område omfatter den en række foranstaltninger, der skal fremme investeringer og liberalisering af tjenesteydelser. Og på det industrielle område indeholder den bestemmelser, der skal fremme harmoniseringen på lovgivningsområdet for at lette integrationen af vores partnere, begunstige innovation og adgang til ny teknologi og styrke den private sektors rolle i opbygningen af Euro-Middelhavspartnerskabet. Inden for dette kapitel vil jeg også særligt nævne de foranstaltninger, der har til formål at fremme investeringer i infrastruktur og sammenkobling af vores middelhavspartneres transport-, telekommunikations- og energinet med de transeuropæiske net, og her vil jeg igen takke Kommissionen for dens store og meget positive arbejde. På dette område vil jeg også fremhæve EU's vilje til at lette inddragelsen af middelhavspartnerne i satellitnavigationsnettet Galileo. På den ene side er der forløbet af den femte Euro-Middelhavsministerkonference, som fandt sted i Valencia i går og i forgårs, og på den anden side er der situationen i Mellemøsten, de seneste begivenheder og den indsats, der bliver gjort for at bringe processen på rette spor igen. Hvad angår det sociale, kulturelle og menneskelige kapitel, har formandskabet forsøgt at imødegå udfordringer foranlediget af spørgsmål så aktuelle som indvandring, dialog mellem kulturer og civilisationer og det civile samfunds forskellige aktørers deltagelse i Euro-Middelhavsprojektet ved i handlingsplanen at inddrage en række foranstaltninger, hvoraf jeg vil fremhæve følgende: for det første vedtagelsen af et rammedokument, som jeg allerede har omtalt, om retlige og indre anliggender, der bl.a. omhandler emner så vigtige som bekæmpelse af narkotika og organiseret kriminalitet, bekæmpelse af terrorisme, håndtering af migrationsstrømme og bevægelighed for personer. Og det har også ført til, at vi i Valencia traf beslutning om at indkalde til en Euro-Middelhavsministerkonference om migration. Det blev også besluttet at oprette en fond til dialog mellem kulturer og civilisationer og til fremme af kulturelle, intellektuelle og sociale udvekslinger. Det er et fælles projekt, og derfor skal det være et svar på udfordringerne på området, et konkret svar, ligeledes vedtagelsen af et handlingsprogram, der kan kanaliseres gennem fonden, eller hvordan man ønsker det, så dialogen mellem kulturer og civilisationer er centreret om tre områder, som vi mener er grundlæggende, nemlig ungdom, uddannelse og medier. Vi har også besluttet at udvide Tempus-programmet til at omfatte middelhavspartnerne, hvilket vil gøre det muligt at udvikle universitetssamarbejdet mellem de to sider af Middelhavet og, hvilket er meget vigtigt, inddrage universitetsmiljøet på de to sider af Middelhavet som aktører i opbygningen af Euro-Middelhavspartnerskabet. Der er også en opfordring til at udvikle det decentraliserede samarbejde mellem byer og regioner i Middelhavsområdet og vedtagelsen af konklusioner, der hidrører fra dem, som kom ud af det civile forum, der blev afholdt i Valencia inden ministertopmødet. Der er ingen tvivl om, at vi står over for en ny fase i Barcelona-processen. Vi står over for en reaktivering af Barcelona-processen til trods for vanskelighederne i Mellemøsten, der efter min mening viser noget væsentligt, nemlig den enorme modstandskraft i Barcelona-processen. Barcelona-processen har bevist, at den er i stand til at modstå konflikten i Mellemøsten, og det fører mig frem til en ny konklusion: Barcelona var en fremragende idé i 1995, Euro-Middelhavsdialogen var og er stadig en fremragende idé, og hvis vi ikke havde vedtaget den på det tidspunkt, måtte vi gøre det nu. Som det er naturligt, hr. formand, var det i de to dage, hvor arabiske lande, hvoraf nogle er direkte indblandet i konflikten i Mellemøsten, Israel og EU var til stede, helt nødvendigt, at vi brugte en stor del af møderne til at diskutere situationen i Mellemøsten. Valencia gav os mulighed for at evaluere og drøfte den situation og - til trods for de enorme spændinger og sindsbevægelser - at gøre det i en debat, der på visse tidspunkter havde en ligefrem konstruktiv tone, som har vist parternes vilje til fred, og som efter min mening kan være til gavn for hele processen. Vi kender alle sammen situationen. Vi er vidne til et hidtil uset voldsniveau med et hårrejsende antal ofre. Til trods for roen i de seneste timer og dage er de sidste ugers begivenheder virkelig rystende. Der har været frygtelige terrorangreb, og jeg gentager, at vi fordømmer dem uden nogen forbehold eller formildende ord. Israelerne har besat - og besætter stadig - byer under Den Palæstinensiske Myndighed, og jeg vil gentage vores krav om omgående tilbagetrækning af de israelske tropper. Vi ved alle, at der ikke er nogen militær løsning på konflikten, at den eneste vej er forhandling inden for rammerne af et politisk perspektiv, og at en omgående våbenhvile derfor er påkrævet. På baggrund af de seneste dages begivenheder tror jeg, at vi alle er meget bevidste om, at der er en alvorlig fare for ødelæggelse og nedbrydning af Den Palæstinensiske Myndighed, af dens evne på kort og mellemlang sigt til at konstituere sig som spiren til en fremtidig palæstinensisk stat, og derfor opfordrer jeg igen til, at isoleringen af præsident Arafat ophører øjeblikkeligt. På vegne af det internationale samfund vil jeg også give udtryk for, at vi bifalder den palæstinensiske ledelses og præsident Arafats erklæring, hvori terrorhandlingerne fordømmes. Jeg vil også give udtryk for en meget alvorlig bekymring over den humanitære krise. Det er absolut nødvendigt, at medicinske organisationer og hjælpeorganisationer kan udføre deres opgaver. I dag er der et meget vigtigt møde i Oslo, hvor det skal fastsættes, hvad vi kan gøre for at opfylde de mest påtrængende og umiddelbare behov på det humanitære område, og ligeledes hvad vi kan gøre for ikke bare den fysiske, men også den institutionelle genopbygning af områderne og Den Palæstinensiske Myndighed. I disse dage, hvor tilbagetrækningen synes at begynde - med alle de nuancer, det indebærer - får vi indblik i følgerne af de militære angreb. Jenin er uden tvivl et dramatisk eksempel. Det er nødvendigt at få kendskab til det, der er sket, og det reelle omfang, og at FN kan få den nødvendige støtte - jeg mener naturligvis, at de bør kunne regne med EU's fulde og hele støtte - til at gennemføre en uvildig international undersøgelse. Jeg vil også nævne, at der på baggrund af begivenhederne er en meget alvorlig risiko for, at der sker en regional destabilisering. Der er alvorlig bekymring over volden ved Libanons sydlige grænse. Vi - Rådets formandskab og trojkaen - har taget direkte skridt over for de libanesiske myndigheder og ligeledes andre lande, for at de skal gøre den nødvendige indsats for at undgå angreb på Israel fra deres område. Jeg skal sige, at de er enige i den bekymring, og jeg ved, at de er i gang med at træffe foranstaltninger. Jeg vil også nævne et andet meget vigtigt punkt. Det er meget beklageligt, at vores landes konsulære repræsentationer ikke kan udøve deres funktioner på grund af de hindringer, som den israelske hær konstant lægger i vejen i de besatte områder. Der begynder så småt at opstå nye muligheder, der slækkes på nogle kontroller, men situationen er stadig uholdbar og helt forkastelig. Vores konsulære repræsentanter skal have fri adgang til områderne, til at tage sig af de respektive statsborgere og til at aflægge beretning om den humanitære situation i områderne. Hvis De tillader det, vil jeg indlede med at redegøre for det, som ministermødet efter min mening resulterede i, og slutte af med nogle kommentarer om situationen i Mellemøsten. Vi har taget skridt i Tel Aviv gennem trojkaen, og formandskabet selv har taget skridt over for Israels ambassadør i Spanien. Samtidig har konsulerne i Jerusalem haft talrige kontakter med den israelske hærs myndigheder, og der sker i øjeblikket nogle fremskridt, selv om jeg mener, at de er helt utilstrækkelige. Der skal sendes et klart og utvetydigt signal om dette forhold. Jeg vil nu meget kort, hr. formand, tale om den indsats, vi har gjort i de seneste uger. EU har altid udvist stor vilje til at bistå med at løse problemet i regionen. Allerede på Det Europæiske Råd i Barcelona lagde vi vægt på, at sikkerhedsaspekterne og de politiske og økonomiske aspekter skal behandles som uadskillelige og indbyrdes afhængige elementer i én og samme proces. Ingen kan prioriteres højere end andre. Det er elementer, der skal behandles sideløbende. Og i Barcelona blev grundlaget for en løsning på konflikten gentaget: Sikkerhedsrådets resolutioner, navnlig 242, 338 og 1379, principperne fra Madrid-konferencen, og særligt princippet om land for fred, principperne fra Oslo-aftalerne og efterfølgende aftaler, der vil gøre det muligt for to stater, Israel og Palæstina, at eksistere i fred og sikkerhed. Derfor har vi fuldt ud støttet fredsinitiativer som den saudiarabiske plan, der blev støttet af Den Arabiske Ligas topmøde i Beirut, og som gav mulighed for en normalisering af forbindelserne mellem Israel og dets arabiske naboer mod en israelsk tilbagetrækning til grænserne fra 1967 og en retfærdig løsning på flygtningeproblemet på grundlag af relevante FN-resolutioner. Jeg mener, at den støtte bevises af, at den spanske ministerpræsident i sin egenskab af rådsformand og den højtstående repræsentant var til stede ved åbningen af topmødet i Beirut. Vi afholdt også et ekstraordinært Råd (almindelige anliggender) på grund af krisens alvor. Vi ønskede at sende et klart budskab om bekymring, men også om EU's engagement. Vi besluttede at sende formandskabet og den højtstående repræsentant til området for at mødes med parterne på højeste plan og kræve omgående våbenhvile, overholdelse af FN's resolutioner 1397 og 1402 og tilbagevenden til forhandlingerne om en politisk aftale. Jeg mener, at vi burde gøre det, og vi gjorde det, hvorved vi med vores handlinger understregede, at det er helt nødvendigt, at det internationale samfund inddrages. Som bekendt løb den mission ind i mange vanskeligheder, og Israels premierminister hr. Sharon nægtede os adgang til præsident Arafat. Jeg skal sige, at den holdning har ændret sig. Hr. Solana er ikke til stede her i dag, fordi han og hr. Moratinos besøger regionen - og jeg tog ikke af sted for netop at kunne være her i dag - og de har planer om at besøge præsident Arafat og, hvis det er muligt, de øvrige ledere i regionen. Hvad angår det internationale samfunds vilje til engagement, vil jeg tale om en anden begivenhed, som jeg finder meget vigtig: den såkaldte kvartets møde i Madrid i sidste uge, det vil sige mødet mellem USA, Den Russiske Føderation, FN og EU på højeste diplomatiske plan med udenrigsminister Powell, udenrigsminister Ivanov, FN's generalsekretær hr. Annan, hr. Solana og jeg selv på vegne af EU. Jeg mener, at det afspejler noget, som vi altid har gået ind for i EU, nemlig at det internationale samfund bør engagere sig med størst mulig overensstemmelse i handlinger og holdninger, for vi ved alle sammen, at der ikke findes nogen løsning uden USA, men at der heller ikke findes nogen løsning med kun USA. Og at opretholde koordineringen af hele det internationale samfund på grundlag af fælles holdninger er efter min opfattelse yderst hensigtsmæssigt. Som bekendt offentliggjorde vi en fælles erklæring med en fælles holdning til konflikten og støtte til udenrigsminister Powells mission i regionen. Der blev også givet udtryk for vilje til, at kvartetten fortsat overvåger situationen i Mellemøsten gennem regelmæssige konsultationer på højeste plan og ved, at de særlige udsendinge fortsætter deres bestræbelser i området. Det gør de nu, og de gør det meget godt. I denne forbindelse vil jeg nævne repræsentanten for Den Russiske Føderation, hr. Vdovin, repræsentanten for EU, hr. Moratinos, den nuværende repræsentant for USA, hr. Zinni, og - jeg vil sige det her i dag klart og tydeligt - FN's særlige repræsentant, hr. Larsen, som alle udfører et fremragende arbejde. Hvad angår fortsættelsen af kvartettens møder på højeste plan, tror jeg, at vi kan få et i stand en af de nærmeste dage for at evaluere den nye situation og gøre fremskridt med politiske initiativer. I Madrid-erklæringen anmodede vi udtrykkeligt om, at resolution 1402 gennemføres omgående, som det kræves i resolution 1403, og dermed anmodede vi om omgående våbenhvile, omgående tilbagetrækning fra de palæstinensiske byer, herunder Betlehem og Ramallah, og navnlig fra præsident Arafats hovedkvarter. I erklæringen opfordres Israel til at indstille de militære operationer, at overholde de internationale humanitære principper, at give humanitære organisationer og tjenester fuld og uhindret adgang, at afholde sig fra overdreven brug af magt og at gøre sig alle mulige bestræbelser på at garantere beskyttelsen af civilbefolkningen. Men i erklæringen opfordres præsident Arafat som anerkendt leder valgt af det palæstinensiske folk også til omgående at gøre sig de største bestræbelser på at standse terrorangrebene mod uskyldige israelere, at udnytte al sin politiske autoritet til at overbevise det palæstinensiske folk om, at ethvert attentat mod israelere bør ophøre omgående, at bemyndige sine repræsentanter til omgående, snarest muligt, at genoptage sikkerhedskoordineringen med Israel, og han opfordres ligeledes til at handle beslutsomt og anvende alle de midler, han råder over, til at nedbryde terrorismens infrastruktur, herunder dens finansiering, og standse tilskyndelserne til vold eller retfærdiggørelsen af visse typer attentater. Det står ikke i erklæringen, men jeg vil sige det: Selvmorderne er terrorister, ikke martyrer, og det kan ikke siges for tit. Terrorismen, og jeg vender tilbage til erklæringen, er ulovlig og umoralsk, den har været til alvorlig skade for det palæstinensiske folks legitime bestræbelser, og den bør fordømmes, som det fremgår klart af Sikkerhedsrådets resolution 1373. Endelig giver vi udtryk for vores fælles vilje til at hjælpe parterne med at gennemføre deres aftaler, f.eks. Tenet-planen om sikkerhed og Mitchell-henstillingerne, herunder mægling gennem en uvildig mekanisme, som parterne kan blive enige om. I Unionen er der blevet diskuteret forskellige scenarier for den aktuelle situation. Vi har udnyttet al vores politiske vægt til diplomatiske bestræbelser, der går fra erklæringer fra formandskabet til kontakter med alle parter, herunder støtte til general Zinnis mission for nogle uger siden og naturligvis støtte til den amerikanske udenrigsminister Powells mission i området og også til vores besøg i området som det, der finder sted i dag. Jeg vil først sige, at vi alle var i tvivl om, hvorvidt Euro-Middelhavsministerkonferencen ville blive til noget af indlysende årsager: Situationen i Mellemøsten skabte stor usikkerhed, frembød alvorlige risici, og på visse tidspunkter var der mange, som tvivlede på, om mødet overhovedet kunne afholdes. Derfor mener jeg, at det, at vi har kunnet afholde det, er en succes i sig selv. Der er også blevet talt om muligheden for at udøve pres på Israel ved f.eks. at suspendere associeringsaftalen, og jeg kender udmærket Parlamentets holdning. I sidste uge fandt man det på det seneste Råd (almindelige anliggender) hensigtsmæssigt at afvente resultaterne af udenrigsminister Powells mission, som jeg vil tale om nu, og det, jeg kan sige i øjeblikket, er, at alle muligheder står åbne. Udenrigsminister Powells rundrejse gav flere positive og brugbare resultater, end det så ud til i første omgang, og jeg tror, at vi vil kunne konstatere det i de kommende dage. Der er blevet åbnet et nyt perspektiv med en tidsplan for tilbagetrækning, men der er helt klart undtagelser, som ikke er acceptable. Den ene er Fødselskirken i Betlehem, den anden er præsident Arafats hovedkvarter. Hvad angår førstnævnte, søges der stadig en løsning. Der er tætte forbindelser mellem alle de involverede parter, navnlig med Vatikanet, og det giver forhåbentlig resultater. Og hvad angår sidstnævnte, fortsætter vi alle bestræbelserne, og hr. Solanas og hr. Moratinos besøg i dag har i høj grad til formål at finde en løsning, der kan føre til, at indespærringen ophører, hvorved en våbenhvile ville blive mulig. Vi afventer også alle sammen CIA-direktør Tenets og general Zinnis kommende besøg, for de kan også få meget stor indflydelse. Hvis vi opnår at løse disse problemer - og vi har vores opmærksomhed fuldt ud henledt på dem - og opnår tilbagetrækning af tropperne, reel våbenhvile og dermed også ophør af terroraktiviteterne, kan vi skabe betingelserne for en fredskonference. En fredskonference, der ikke kan starte ved nul. Det skal være en afsluttende fredskonference, som tager udgangspunkt i alt det, der er opnået indtil videre, som ikke sætter spørgsmålstegn ved det, der blev aftalt i Madrid, det, der blev aftalt i Oslo, eller det, der er blevet aftalt i løbet af disse år. En fredskonference, som ikke sætter spørgsmålstegn ved den internationale legalitet, der er defineret klart i Sikkerhedsrådets resolutioner. Det skal være noget, der virkelig skaber en endelig fred, og det skal derfor foregå så effektivt som muligt. Efter min mening kan den effektivitet kun opnås, hvis alle relevante aktører i det internationale samfund og naturligvis EU fuldt ud støtter og deltager i konferencen. Og jeg håber, at vi på et nært forestående møde i kvartetten kan analysere alle disse elementer og fortsat fremkomme med nye idéer og gøre os nye bestræbelser, så palæstinensere, israelere og den arabiske verden i almindelighed til sidst kan give sig selv og de fremtidige generationer en udsigt til fred, sameksistens, stabilitet og velstand, som de har nægtet sig selv i mange år. Men ud over at vi afholdt mødet, er det også en succes, at alle de tilstedeværende var enige om konklusionerne. Som De ved, besluttede delegationerne fra Syrien og Libanon til sidst ikke at deltage for ikke at mødes med Israels delegation, men de øvrige lande i Middelhavsbækkenet deltog, og de 25 lande vedtog enstemmigt en handlingsplan, et program for områder så følsomme som retlige og indre anliggender, og også et program for at sætte dialogen i gang mellem kulturer og civilisationer. Jeg mener, at det - der har krævet et stort forudgående arbejde og også et intensivt arbejde under konferencen - i sig selv er bemærkelsesværdigt. Jeg vil også fremhæve, at praktisk talt alle medlemsstaterne i Barcelona-processen deltog på ministerplan og dermed med et meget højt niveau for deltagelse og beslutningstagning, og det vil jeg takke både landene syd og øst for Middelhavet og mine kolleger i EU for. Som sagt har der været et stort forudgående arbejde. Hvis det ikke havde fundet sted, ville denne konference med de enorme vanskeligheder og den enormt spændte situation, der er i Mellemøsten, ikke have kunnet afholdes, og den ville heller ikke have ført til noget positivt resultat. Jeg tænker på dokumenter som formandskabets dokument om dets prioriteter, Kommissionens meddelelse, retningslinjerne fra det seneste Råd (almindelige anliggender) og alle dokumenter og bidrag fra landene syd og øst for Middelhavet. Men her vil jeg også og især nævne Europa-Parlamentets betænkning, som i øvrigt er udarbejdet af et spansk medlem, hr. Esteve. Det er en glimrende betænkning, som jeg sætter særligt højt. Vi har overtaget en stor del af forslagene i den, og vi vil desuden bestræbe os på at indarbejde nogle flere af dem, for vi mener, at de alle er værd at overveje. Jeg vil derfor sige, at alt, hvad vi har opnået og vedtaget - jeg gentager: enstemmigt - i Valencia, ikke blot er resultatet af en vilje til at opnå enighed, men også resultatet af alles bidrag. Det er første gang - det vil jeg tale om senere - siden Barcelona-erklæringen i 1995, at dokumenter af denne art vedtages enstemmigt og ikke bare som rene erklæringer fra formandskabet som konklusioner på en række debatter. Jeg vil også i denne sammenhæng fremhæve - og det vil jeg vende tilbage til senere - at vi har vedtaget oprettelsen af Den Parlamentariske Euro-Middelhavsforsamling. Jeg mener, at det er et glimrende skridt. Det er Europa-Parlamentets idé, som vi har overtaget, og som vi finder yderst relevant."@da1 "Vielen Dank, Herr Präsident. Es ist mir eine Genugtuung, zu Ihnen sprechen zu dürfen, um Sie über zwei Themen zu informieren, die verständlicherweise miteinander in Verbindung stehen. Ich denke, dass es im Kontext einer vom 11. September geprägten internationalen Situation und für eine Europäische Union am Vorabend der größten Erweiterung in ihrer Geschichte, die praktisch eine Verdoppelung der Zahl ihrer jetzigen Mitglieder bedeuten wird, keinen Zweifel daran gibt, dass sich das Mittelmeer als unsere strategische Grenze herausbildet, als ein Szenarium, in dem eine Zone des Friedens, der Stabilität und des gemeinsamen Wohlstands errichtet wird, eine Zone, in welcher der von der Erklärung von Barcelona angestrebte Dialog und die Zusammenarbeit zwischen Kulturen und Zivilisationen möglich sind. Wie jeder Prozess wird auch der von Barcelona schrittweise verwirklicht. Wenn wir zurückblicken, haben wir seit Barcelona bereits einen langen Weg zurückgelegt. Beweis dafür ist die Tatsache, dass wir schon elf von zwölf Assoziierungsabkommen abgeschlossen haben, die mit den Ländern des Südens vorgesehen waren. In Valencia haben wir mit Algerien unterzeichnet, und das Abkommen mit dem Libanon ist fertiggestellt und muss nur noch unterschrieben werden. Die Übrigen sind bereits alle unterzeichnet, und viele von ihnen sind schon in Kraft. Trotz allem sind diese Fortschritte zwar bedeutsam, aber nicht ausreichend. Der Barcelona-Prozess, dessen Ziele und dessen Existenz an sich schon einen unersetzbaren Wert darstellen, benötigt einen neuen politischen Impuls, eine Art Navigationskarte, mit deren Hilfe die Ziele von Barcelona vom Papier auf die Wirklichkeit übertragen werden können. Dieser Aufgabe, dieser Herausforderung, dem Barcelona-Prozess, von dem wir alle glaubten, dass er darnieder liege, einen neuen politischen Impuls zu geben, tragen der Aktionsplan von Valencia, das gemeinsame Programm in Bezug auf Justiz und Inneres und auch das Programm für den Dialog zwischen Kulturen und Zivilisationen Rechnung. Alle diese Fragen haben wir, betone ich, auf der 5. Europa-Mittelmeer-Tagung der Außenminister im Konsens angenommen. Auf diese Weise wird nicht nur das gesamte Transformationspotenzial des Prozesses bewahrt, sondern es werden auch Innovationen in Form und Inhalt beigesteuert. Von der Form habe ich bereits gesprochen: Es handelt sich um das erste politische Dokument, das gemeinsam von den Partnern des Prozesses auf einer Ministertagung angenommen wurde. Dies macht den Aktionsplan und die anderen von mir genannten Dokumente zu einer Charta von der Art eines Gesellschaftsvertrags Europa-Mittelmeer, eines gemeinsam getragenen Vorhabens und einer gemeinsam übernommenen Verpflichtung. Ich möchte gern diese Botschaft wiederholen: Der Barcelona-Prozess, der Europa-Mittelmeer-Dialog ist nicht eine Frage der Fünfzehn gegenüber den Zwölf, sondern eine Frage der Siebenundzwanzig, und wir wollen, dass sie zunehmend eine von den Siebenundzwanzig empfundene und übernommene Frage ist. Beim Inhalt der angenommenen Dokumente hat es ebenfalls ein Transformationspotenzial gegeben, denn sie entsprechen einer Reihe von Grundsätzen, die unserer Ansicht nach die Transformation des Prozesses inspirieren müssen, und sie sehen eine Reihe wichtiger Initiativen vor, die in ihrer Gesamtheit dazu angetan sind, einen qualitativen Sprung bei der Errichtung der Europa-Mittelmeer-Partnerschaft auszulösen. Welches sind diese Grundsätze? Einen habe ich gerade genannt: den Grundsatz des Miteigentums, des . Auch das Prinzip der Sichtbarkeit: dass der Prozess als solcher nicht nur von den Regierungen, sondern auch von den jeweiligen Zivilgesellschaften wahrgenommen wird. Das Kapillaritätsprinzip: dass er sich auf die Gesamtheit der beteiligten Akteure überträgt. Es gibt weitere Grundsätze, wie den der Strukturierung, der Glaubwürdigkeit, der Wirksamkeit oder der Konkretisierung des Prozesses. Die Konkretisierung des Prozesses erfordert Initiativen. Um die vollständige Aufzählung zu finden, muss man natürlich den Aktionsplan lesen, der sehr ausführlich ist, aber abgesehen davon, dass jede einzelne dieser Initiativen ihre Bedeutung hat, möchte ich gern in zusammenfassender Form diejenigen hervorheben, die mir derzeit in den drei Kapiteln des Prozesses politisch am wichtigsten erscheinen: im politischen und institutionellen Kapitel, im wirtschaftlichen und finanzpolitischen Kapitel und im sozialen, kulturellen und humanitären Kapitel. Im politischen und institutionellen Kapitel möchte ich besonders eine stärkere Demokratisierung des Prozesses nennen, die erreicht werden soll durch den Vorschlag zur Schaffung der Parlamentarischen Versammlung Europa-Mittelmeer, für deren schnellstmögliche Ingangsetzung wir sorgen müssen, und ferner durch die Entwicklung neuer Mechanismen der Zusammenarbeit und des politischen Dialogs zwischen den Siebenundzwanzig, zum Beispiel bei solchen Themen wie dem der Sicherheits- und Verteidigungspolitik, das mir sehr wichtig erscheint, oder des Terrorismus – auf den ich später noch zu sprechen komme – oder der Förderung der Menschenrechte. Darüber hinaus werden auch Maßnahmen zur Schaffung von Vertrauen und Partnerschaft ergriffen. Wie ich sagte, findet der Terrorismus erstmalig Eingang in die Agenda von Barcelona. Das erscheint mir aus nahe liegenden Gründen zu diesem Zeitpunkt als unbedingt notwendig. Auch ist vorgesehen, dass die Erfüllung des Plans – da es sich um einen spezifischen und von allen unterstützten Aktionsplan handelt – zum ersten Mal beobachtet und auf der kommenden VI. Ministerkonferenz von Barcelona ausgewertet wird, was meiner Meinung nach zu seiner Glaubwürdigkeit beitragen wird. Wenn wir uns das wirtschaftliche und finanzpolitische Kapitel betrachten, so bekräftigt der Aktionsplan von Valencia das Ziel der Errichtung einer Europa-Mittelmeer-Freihandelszone bis zum Jahr 2010. Dazu müssen sämtliche Assoziierungsabkommen abgeschlossen sein, die ich bereits angesprochen habe, und auch die Süd-Süd-Integration muss vervollständigt werden. Es ist außerordentlich wichtig, dass im südlichen Mittelmeerraum Fortschritte in Richtung Freihandelszonen erreicht werden, und deshalb haben wir den von Marokko, Tunesien, Ägypten und Jordanien eingeleiteten Agadir-Prozess begrüßt und ihn unserer ganzen – nicht nur politischen, sondern dank der Kommission auch technischen – Unterstützung versichert. Wir alle wissen, dass es für den Erfolg des Europa-Mittelmeer-Prozesses notwendig ist, die wirtschaftliche und folglich soziale und auch politische Entwicklung der Länder des Südens zu garantieren. Dies erfolgt unter anderem, aber in sehr hohem Maße, durch die richtige Kanalisierung von Investitionsströmen, womit der Plan eine der Hauptprioritäten der Ratspräsidentschaft aufgreift, nämlich die Schaffung eines neuen Finanzierungsinstruments voranzutreiben, das als eine verstärkte Fazilität zur Unterstützung von Infrastrukturvorhaben und vor allem zur Unterstützung des privaten Sektors zunächst im Rahmen der Europäischen Investitionsbank wirksam wird. Weiterhin haben wir vorgesehen, dass innerhalb eines Jahres der Beschluss gefasst wird, diese verstärkte Fazilität in eine Bank, eine Filiale der Europäischen Investitionsbank, umzuwandeln, deren Kapital ebenso anderen möglichen Ländern oder auch Institutionen offen steht und die es auf jeden Fall ermöglicht, größere finanzielle Ressourcen für die Region bereitzustellen. Der Plan greift auch die Schlussfolgerungen und Beschlüsse auf, die auf Europa-Mittelmeer-Tagungen der Handels- und Industrieminister in Toledo bzw. Málaga angenommen wurden. Im Bereich des Handels bezieht er eine Reihe von Maßnahmen ein, um die Investitionen zu erleichtern und die Liberalisierung der Dienstleistungen zu entwickeln. Im industriellen Bereich erfasst er Bestimmungen zur Förderung der Gesetzesharmonisierung, um die Integration unserer Partner zu erleichtern, die Innovation und den Zugang zu den neuen Technologien zu fördern und die Rolle des privaten Sektors bei der Europa-Mittelmeer-Assoziierung zu stärken. Ich möchte in diesem Kapitel auch besonders auf die Maßnahmen zur Förderung der Investitionen in Infrastrukturen und die Verbindung zwischen den Verkehrs-, Telekommunikations- und Energienetzen unserer Partner aus dem Mittelmeerraum mit den transeuropäischen Netzen eingehen und hier erneut für die enorme und sehr positive Arbeit der Kommission danken. In diesem Bereich möchte ich auch den Willen der Europäischen Union herausstellen, die Einbeziehung der Partner aus dem Mittelmeerraum in das Satellitennavigationssystem GALILEO zu erleichtern. Zum einen handelt es sich um den Verlauf der 5. Europa-Mittelmeer-Tagung der Außenminister gestern und vorgestern in Valencia, zum anderen um die gegenwärtige Lage im Nahen Osten, die jüngsten Ereignisse und die zurzeit unternommenen Bemühungen zur Wiederaufnahme des Friedensprozesses. Was schließlich das Kapitel über die soziale, kulturelle und humanitäre Partnerschaft betrifft, so war die Ratspräsidentschaft bemüht, auf die Herausforderungen zu antworten, die aus so relevanten Fragen wie der Einwanderung, dem Dialog zwischen Kulturen und Zivilisationen oder der Beteiligung der verschiedenen Akteure der Zivilgesellschaft am Aufbau der euro-mediterranen Beziehungen ergeben. Dabei hat sie eine Reihe von Maßnahmen in den Aktionsplan eingebunden, von denen ich folgende hervorheben möchte: erstens die Verabschiedung des bereits erwähnten Rahmendokuments über Justiz und Inneres, das zum Beispiel so bedeutsame Themen wie die Drogenbekämpfung, den Kampf gegen das organisierte Verbrechen, den Kampf gegen den Terrorismus, die Behandlung der Migrationsströme und des Personenverkehrs usw. enthält. Das veranlasste uns auch, in Valencia den Beschluss zu fassen, eine Europa-Mittelmeertagung auf Ministerebene über die Frage der Migration einzuberufen. Beschlossen wurde auch die Einrichtung einer Stiftung für den Dialog zwischen Kulturen und Zivilisationen und zur Förderung des kulturellen, geistigen und sozialen Austauschs. Es handelt sich um ein von allen unterstütztes Vorhaben und muss folglich eine Antwort auf die in diesem Bereich auftretenden Fragen geben, eine konkrete Antwort, die auch die Annahme eines Aktionsprogramms beinhaltet, das über die Stiftung oder eine andere gewünschte Form kanalisiert werden kann, damit sich der Dialog zwischen Kulturen und Zivilisationen auf drei Bereiche konzentriert, die wir für grundlegend halten: Jugend, Bildung und Medien. Wir haben ebenfalls beschlossen, das Programm TEMPUS auf die Partner aus dem Mittelmeerraum auszudehnen, wodurch es möglich sein wird, die Hochschulzusammenarbeit zu beiden Seiten des Mittelmeers zu entwickeln und, was sehr wichtig ist, die Universitäten als Akteure in die Errichtung der euro-mediterranen Partnerschaft einzubeziehen. Es gibt auch einen Aufruf zur Entwicklung der dezentralen Zusammenarbeit zwischen Städten und Regionen des Mittelmeerraums und zur Annahme von Schlussfolgerungen, die sich aus dem Bürgerforum ableiten, das vor dem Ministergipfel in Valencia stattfand. Vor uns liegt zweifellos eine neue Etappe, sozusagen eine neue Phase des Barcelona-Prozesses. Wir stehen vor einer Wiederaufnahme des Barcelona-Prozesses trotz der Schwierigkeiten, die sich aus dem Nahostkonflikt ableiten. Darin zeigt sich aus meiner Sicht ein wesentlicher Aspekt: die enorme Widerstandsfähigkeit des Barcelona-Prozesses. Dieser Prozess hat bewiesen, dass er in der Lage ist, dem Nahostkonflikt zu widerstehen, und das führt mich zu einer weiteren Schlussfolgerung: Barcelona war eine großartige Idee im Jahre 1995, der euro-mediterrane Dialog war und ist eine großartige Idee, und wenn wir diese Idee nicht damals in Gang gesetzt hätten, dann müssten wir es heute tun. Natürlich musste an diesen beiden Tagen, in Anwesenheit von arabischen Ländern, darunter sämtlicher direkt am Nahostkonflikt beteiligten Staaten, sowie Israels und der Europäischen Union, ein Großteil der Sitzungen der Situation im Nahen Osten gelten. Valencia gab uns die Möglichkeit, diese Situation zu bewerten und zu diskutieren und dies – trotz der bestehenden enormen Spannungen und Emotionen – im Rahmen einer Debatte zu tun, in der zeitweilig ein wirklich konstruktiver Ton herrschte und die den Friedenswillen der Seiten gezeigt hat, so dass ich glaube, dass sie im gesamten Prozess von Nutzen sein kann. Wir wissen alle, wie die Lage vor Ort ist. Wir erleben eine nie da gewesene Welle der Gewalt mit einer erschreckenden Zahl von Opfern. Trotz der Ruhe dieser letzten Stunden und Tage sind die Ereignisse der letzten Wochen wirklich erschütternd. Es gab furchtbare terroristische Anschläge, deren vorbehaltlose und durch nichts einzuschränkende Verurteilung unsererseits ich erneuere. Noch immer werden Städte, die von der Palästinensischen Autonomiebehörde verwaltet werden, durch Israel besetzt, und diesbezüglich möchte ich die Forderung nach einem sofortigen Rückzug der israelischen Truppen wiederholen. Wir wissen alle, dass es keine militärische Lösung für den Konflikt gibt, dass der einzige Ausweg in Verhandlungen im Rahmen einer politischen Perspektive besteht und dass deshalb auch ein sofortiger Waffenstillstand dringend notwendig ist. Aufgrund der Ereignisse in diesen letzten Tagen sind wir uns meiner Meinung nach alle bewusst, dass das Risiko der Zerschlagung und Demontage der Palästinensischen Autonomiebehörde, ihrer kurz- und mittelfristigen Fähigkeit, sich als Keimzelle eines künftigen palästinensischen Staates zu konstituieren, sehr groß ist, und deshalb rufe ich erneut dazu auf, den Hausarrest von Präsident Arafat umgehend zu beenden. Im Namen der internationalen Gemeinschaft möchte ich auch sagen, dass die Erklärung der palästinensischen Führung und von Präsident Arafat zur Verurteilung der Terrorakte positiv aufgenommen worden ist. Zudem möchte ich unsere außerordentliche Besorgnis über die humanitäre Krise zum Ausdruck bringen. Es ist zwingend notwendig, dass die medizinischen und Hilfsorganisationen ihre Aufgabe erfüllen können. Gerade heute findet in Oslo eine sehr wichtige Beratung statt, die präzisieren soll, was wir tun können, um den dringendsten und sofortigen Bedarf aus humanitärer Sicht abzudecken, und auch was wir für den nicht nur physischen, sondern auch institutionellen Wiederaufbau der Gebiete und der Palästinensischen Autonomiebehörde tun können. In diesen Tagen, während scheinbar der Rückzug eingeleitet wird – mit allen Nuancen, die dies erfordert –, werden wir die Folgen der militärischen Angriffe deutlich sehen können. Dschenin ist ohne Zweifel ein dramatisches Beispiel. Es ist unumgänglich, dass die Vorfälle und deren wirkliche Dimensionen untersucht werden und die Vereinten Nationen über die notwendige Unterstützung verfügen – selbstverständlich dürften sie auf die volle Unterstützung der Europäischen Union zählen können –, um eine unparteiische internationale Untersuchung durchzuführen. Ich möchte auch erwähnen, dass aufgrund der Ereignisse die sehr ernste Gefahr einer regionalen Destabilisierung besteht. Es herrscht eine tiefe Beunruhigung angesichts der Gewalt an der Südgrenze des Libanon. Wir – die amtierende Ratspräsidentschaft, die Troika – haben direkte Schritte bei den libanesischen Behörden und auch denen anderer Länder eingeleitet, damit diese alle erforderlichen Anstrengungen unternehmen, um Angriffe gegen Israel von ihrem Territorium aus zu verhindern. Ich muss sagen, dass sie diese Sorge geteilt haben, und ich weiß, dass sie Maßnahmen ergreifen. Ich will auch einen weiteren sehr wichtigen Punkt ansprechen: Es ist sehr bedauerlich, dass die konsularischen Vertretungen unserer Länder wegen der fortgesetzten Behinderungen durch die israelische Armee in den besetzten Gebieten ihre Aufgabe nicht erfüllen können. Es ergeben sich bereits einige neue Möglichkeiten, einige Kontrollen werden gelockert, aber die Situation ist weiterhin unhaltbar und völlig unannehmbar. Unsere konsularischen Vertreter müssen den ungehinderten, freien Zugang zu den Gebieten, zur Betreuung ihrer jeweiligen Staatsangehörigen und zur Berichterstattung über die humanitäre Situation in diesen Gebieten haben. Wenn Sie gestatten, möchte ich zunächst erläutern, was diese Tagung der Außenminister aus meiner Sicht gebracht hat, um dann mit einigen Bemerkungen zur Lage in der Nahostregion zu schließen. Wir haben als Troika in Tel Aviv und auch als Ratspräsidentschaft gegenüber dem Botschafter Israels in Spanien die notwendigen Schritte unternommen. Außerdem haben die Konsuln in Jerusalem eine Vielzahl von Kontakten mit den Behörden der israelischen Armee hergestellt, und im Moment gibt es einige Fortschritte, wenngleich sie meiner Meinung nach völlig unzureichend sind. Es muss eine deutliche und ganz entschlossene Botschaft zu diesem Punkt übermittelt werden. Ich möchte jetzt kurz über die Bemühungen sprechen, die wir in den letzten Wochen unternommen haben. Die Europäische Union hat stets ihren festen Willen bekundet, zur Lösung des Problems in der Region beizutragen. Wir haben bereits auf dem Europäischen Rat von Barcelona die Notwendigkeit hervorgehoben, die Sicherheitsaspekte und die politischen und wirtschaftlichen Fragen als untrennbare und miteinander verflochtene Elemente ein und desselben Prozesses zu behandeln. Man kann nicht die einen über die anderen stellen. Es sind Elemente, die parallel ablaufen müssen. In Barcelona wurden die Grundlagen für eine Lösung des Konflikts bekräftigt: die Resolutionen des Sicherheitsrats, vor allem die Resolutionen 242, 338 und 1397, die Grundsätze der Konferenz von Madrid und konkret der Grundsatz „Land gegen Frieden“; die Grundsätze der Oslo-Abkommen und aller späteren Abkommen, die es beiden Staaten, Israel und Palästina, erlauben werden, in Frieden und Sicherheit zu leben. Deshalb haben wir Friedensinitiativen entschieden unterstützt, so den saudischen Plan, der die Unterstützung des Gipfeltreffens der Arabischen Liga in Beirut fand und die Möglichkeit einer Normalisierung der Beziehungen zwischen Israel und seinen arabischen Nachbarn im Gegenzug für den israelischen Rückzug auf die Linien des Jahres 1967 und eine gerechte Lösung des Flüchtlingsproblems auf der Grundlage der entsprechenden Resolutionen der Vereinten Nationen vorsah. Ich denke, ein Beweis für diese Unterstützung war die Anwesenheit des spanischen Regierungschefs in seiner Eigenschaft als amtierender Ratspräsident und des Hohen Vertreters bei der Eröffnung des Gipfels von Beirut. Wegen der eingetretenen Verschärfung der Krise führten wir auch einen außerordentlichen Rat „Allgemeine Angelegenheiten“ durch. Wir wollten eine deutliche Botschaft übermitteln, in der wir die Besorgnis der Europäischen Union über die Ereignisse, aber auch ihren Willen, sich einzuschalten, zum Ausdruck bringen. Wir beschlossen, den Präsidenten und den Hohen Vertreter in das Gebiet zu entsenden, um Gespräche auf höchster Ebene mit den Seiten zu führen und sie zu einem sofortigen Waffenstillstand, zur Anwendung der Resolutionen 1397 und 1402 der Vereinten Nationen und zu einer Rückkehr zu Verhandlungen über ein politisches Abkommen aufzufordern. Meiner Meinung nach mussten wir das tun, und so haben wir mit Taten die unaufschiebbare Notwendigkeit eines Eingreifens der internationalen Gemeinschaft vor Ort unterstrichen. Bekanntlich stieß diese Mission auf sehr viele Schwierigkeiten, und wir wurden durch den Widerstand des Premierministers von Israel, Herrn Sharon, daran gehindert, Präsident Arafat zu besuchen. Ich muss sagen, dass sich diese Haltung geändert hat. In diesem Moment – deshalb ist Herr Solana heute nicht hier – besuchen sowohl Herr Solana als auch Herr Moratinos die Region – ich bin gerade deshalb nicht mitgereist, um hier erscheinen zu können – und haben einen Besuch bei Präsident Arafat und, wenn möglich, bei den übrigen Führern der Region vorgesehen. Im Zusammenhang mit diesem Willen der internationalen Gemeinschaft, sich einzuschalten, möchte ich ein weiteres Ereignis ansprechen, dem ich große Bedeutung beimesse. die Beratung des so genannten Quartetts, das heißt, der USA, der Russischen Föderation, der Vereinten Nationen und der Europäischen Union in Madrid auf höchster diplomatischer Ebene. Damit meine ich Herrn Außenminister Powell, Herrn Außenminister Ivanov, den Generalsekretär der Vereinten Nationen, Herrn Annan, und Herrn Solana sowie mich selbst namens der Europäischen Union. Hier dürfte eine Haltung zum Ausdruck kommen, die wir in der Europäischen Union seit jeher vertreten haben: Die internationale Gemeinschaft muss, was ihre Aktionen und ihre Haltung angeht, mit der größtmöglichen Geschlossenheit einschreiten, da wir uns alle bewusst sind, dass es ohne die USA keine Lösung geben wird, aber dass es allein mit den USA auch keine geben wird. Auch weiterhin Absprachen über die Grundlage gemeinsamer Positionen zwischen der gesamten internationalen Gemeinschaft zu treffen, scheint mir außerordentlich wichtig zu sein. Wie Sie wissen, veröffentlichten wir eine gemeinsame Erklärung, die einen gemeinsamen Standpunkt in Bezug auf den Konflikt zum Ausdruck brachte und die Reise von Außenminister Powell in die Region unterstützte. Sie konstatierte auch den Willen des Quartetts, die Prüfung der Situation im Nahen Osten durch regelmäßige Konsultationen auf höchster Ebene beizubehalten und die Bemühungen der Sonderbeauftragten vor Ort fortzusetzen. Das tun sie, und sie tun es sehr gut. Ich will in diesem Zusammenhang den Vertreter der Russischen Föderation, Herrn Vdovin, den Vertreter der Europäischen Union, Herrn Moratinos, den derzeitigen Vertreter der USA, Herrn Zinni, und – das möchte ich hier in aller Deutlichkeit sagen – den Sonderbeauftragten der Vereinten Nationen, Herrn Larsen, nennen, die eine großartige Arbeit leisten. Was die Kontinuität der Beratungen des Quartetts auf höchster Ebene anbelangt, so können wir meiner Meinung nach in den kommenden Tagen ein Treffen anberaumen, um erneut die Situation zu prüfen und weitere Fortschritte bei politischen Initiativen zu erreichen. In dieser Erklärung von Madrid forderten wir ausdrücklich die sofortige Einhaltung der Resolution 1402, wie es die Resolution 1403 verlangt, und folglich den unverzüglichen Waffenstillstand, den sofortigen Rückzug aus den palästinensischen Städten einschließlich Bethlehems und Ramallahs und insbesondere vom Hauptquartier von Präsident Arafat. In dieser Erklärung wird Israel aufgefordert, die militärischen Operationen zu stoppen, die internationalen humanitären Grundsätze einzuhalten, den humanitären Organisationen und Diensten den vollen und ungehinderten Zugang zu gestatten, sich unverhältnismäßiger Gewaltanwendung zu enthalten und alle möglichen Anstrengungen zu unternehmen, um den Schutz der Zivilbevölkerung zu gewährleisten. Aber in dieser Erklärung wird auch Präsident Arafat als anerkannter und gewählter Führer des palästinensischen Volkes aufgefordert, unverzüglich die größtmöglichen Anstrengungen zu unternehmen, um die terroristischen Attentate gegen unschuldige Israelis zu stoppen, das ganze Gewicht seiner politischen Autorität einzusetzen, um das palästinensische Volk davon zu überzeugen, dass sämtliche Attentate gegen Israelis sofort eingestellt werden müssen, seine Vertreter zu bevollmächtigen, umgehend, also so bald wie möglich, die Sicherheitsgespräche mit Israel wieder aufzunehmen, und er wird außerdem aufgefordert, entschlossen zu handeln und alle ihm zur Verfügung stehenden Maßnahmen zu ergreifen, um die terroristische Infrastruktur einschließlich ihrer Finanzierung zu zerschlagen und die Anstiftung zur Gewalt oder die Rechtfertigung bestimmter Arten von Attentaten einzustellen. In der Erklärung steht nicht, aber ich möchte es aussprechen: Die Selbstmörder sind Attentäter und keine Märtyrer, und das muss ständig wiederholt werden. Der Terrorismus, und damit komme ich auf die Erklärung zurück, ist ungesetzlich und unmoralisch, hat den legitimen Bestrebungen des palästinensischen Volkes schweren Schaden zugefügt und muss verurteilt werden, wie ganz deutlich in der Resolution 1373 des Sicherheitsrats zum Ausdruck kommt. Schließlich brachten wir den gemeinsamen Willen zum Ausdruck, den Seiten bei der Anwendung ihrer Abkommen, zum Beispiel des Tenet-Sicherheitsplans, der Mitchell-Empfehlungen einschließlich der Vermittlung eines unparteiischen Mechanismus nach Vereinbarung durch die Seiten, Hilfe zu leisten. Innerhalb der Union sind angesichts der derzeitigen Situation verschiedene Szenarien diskutiert worden. Wir haben das gesamte politische Gewicht auf diplomatische Bemühungen gelegt, die von Erklärungen des Ratsvorsitzes über die Unterstützung der Mission von General Zinni vor einigen Wochen und natürlich der Mission des US-Außenministers, Herrn Powell, in der Region bis hin zu Kontakten mit allen Seiten reichen, wozu auch unsere Besuche vor Ort, wie der gerade heute stattfindende, gehören. Ich möchte eingangs bemerken, dass wir alle zweifelten, ob diese Europa-Mittelmeer-Tagung der Außenminister zustande kommen würde. Die Gründe liegen auf der Hand: Die Lage im Nahen Osten warf enorme Unwägbarkeiten auf, barg schwerwiegende Risiken, und zeitweilig konnten in der Tat viele daran zweifeln, dass diese Tagung überhaupt stattfinden könnte. Daher ist meiner Meinung nach die Tatsache, dass wir sie durchführen konnten, schon ein Erfolg an sich. Es wurde auch die Möglichkeit angesprochen, Druck auf Israel auszuüben, zum Beispiel durch die Aussetzung des Assoziierungsabkommens, und ich weiß sehr gut, welche Haltung dieses Parlament dazu einnimmt. Vergangene Woche, auf dem letzten Rat „Allgemeine Angelegenheiten“, wurde es als zweckmäßig erachtet, die Ergebnisse der Mission von Außenminister Powell abzuwarten, über die ich jetzt sprechen werde. Was ich momentan sagen kann, ist, dass alle Optionen weiterhin offen sind. Was die Rundreise von Außenminister Powell anbelangt, so hat sie positivere und nützlichere Ergebnisse erbracht, als es auf den ersten Blick scheint, und ich glaube, wir werden das im Laufe der nächsten Tage beobachten können. Durch die Aufstellung eines Zeitplans für den Rückzug wurde eine neue Perspektive eröffnet, aber es gibt natürlich unzulässige Ausnahmen. Eine davon ist die Geburtskirche in Bethlehem, und die andere ist das Hauptquartier von Präsident Arafat. Zum ersten Punkt wird weiter nach einer Lösung gesucht. Es gibt enge Kontakte mit allen betroffenen Seiten und insbesondere mit dem Vatikan, von denen ich hoffe, dass sie Früchte tragen werden. Und zu dem zweiten setzen wir alle Bemühungen fort, und der heutige Besuch von Herrn Solana und Herrn Moratinos hat weitgehend das Ziel, eine Lösung zu finden, die zur Beendigung der Belagerung führt, was zu einem Waffenstillstand führen könnte. Wir warten auch alle auf den nächsten Besuch des Direktors der CIA, Herrn Tenet, in Begleitung von General Zinni, die vor Ort ebenfalls äußerst nützlich sein können. Wenn es uns gelingt, diese Probleme zu lösen – und wir widmen ihnen unsere ganze Aufmerksamkeit – und wir den Truppenrückzug, den tatsächlichen Waffenstillstand und folglich auch das Ende der terroristischen Aktivitäten erreichen, können wir an die Schaffung der Bedingungen zur Vorbereitung einer Friedenskonferenz gehen, einer Friedenskonferenz, die nicht bei Null anfangen darf. Es muss eine abschließende Friedenskonferenz sein, die alles Bisherige berücksichtigt und nicht das wieder aufschnürt, was in Madrid, in Oslo vereinbart oder was im Laufe dieser Jahre beschlossen wurde, eine Friedenskonferenz, die nicht die internationale Legalität wieder aufschnürt, die durch die Resolutionen des Sicherheitsrats eindeutig bestimmt wurde. Sie muss ein Akt sein, der tatsächlich einem endgültigen Frieden dient und demzufolge so effektiv wie möglich ist. Aus meiner Sicht ist diese Effektivität nur dann möglich, wenn sie auf die volle Unterstützung und die volle Beteiligung aller relevanten Akteure der internationalen Gemeinschaft und, das steht außer Frage, der Europäischen Union zählen kann. Ich hoffe, dass wir auf der nächsten Beratung des Quartetts – in sehr kurzer Zeit – alle diese Elemente analysieren und weiterhin neue Ideen und neue Bemühungen beisteuern können, damit schließlich Palästinenser, Israelis, die arabische Welt insgesamt, sich selbst und den künftigen Generationen eine Perspektive des Friedens, des Zusammenlebens, der Stabilität und des Wohlstands bieten können, die ihnen seit langen Jahren verwehrt wird. Aber ein Erfolg ist es auch, dass wir nicht nur die Tagung durchführen, sondern dass wir auch zu Schlussfolgerungen gelangen konnten, die durch den Konsens aller Anwesenden getragen wurden. Sie wissen, dass sich die Delegationen Syriens und des Libanons am Ende entschieden hatten, nicht anzureisen, um nicht mit der Delegation Israels zusammenzutreffen, aber die übrigen Anrainerländer des Mittelmeers haben teilgenommen, und die fünfundzwanzig Teilnehmerländer haben im Konsens einen Aktionsplan verabschiedet, ein Programm in so sensiblen Bereichen wie Justiz und Inneres sowie ein Programm zur Aufnahme des Dialogs zwischen Kulturen und Zivilisationen. Ich glaube, allein diese Tatsache – die Gegenstand einer langen Vorarbeit und auch einer intensiven Arbeit während der Tagung war – ist erwähnenswert. Ich möchte auch hervorheben, dass praktisch alle am Barcelona-Prozess beteiligten Staaten auf Ministerebene erschienen und folglich der Rang der Teilnehmer und die Entscheidungsebene außerordentlich hoch waren, wofür ich sowohl den Ländern des südlichen und östlichen Mittelmeerraums als auch allen meinen Kollegen der Europäischen Union Dank sagen möchte. Wie gesagt, war eine solide Vorarbeit geleistet worden. Andernfalls hätte man diese Tagung angesichts der riesigen Schwierigkeiten und der enormen Spannungen im Nahen Osten nicht durchführen können, und sie hätte auch keine guten Ergebnisse gezeitigt. Ich meine damit Dokumente wie die Festlegung der Prioritäten durch die Ratspräsidentschaft, die Mitteilung der Kommission, die Aktionslinien, die Leitlinien des kürzlich durchgeführten Rates „Allgemeine Angelegenheiten“, sämtliche Dokumente und sämtliche Beiträge der Länder des südlichen und östlichen Mittelmeers. Aber ich möchte hier auch und ganz speziell den Bericht des Europäischen Parlaments ansprechen, der zudem von einem spanischen Abgeordneten, Herrn Esteve, erarbeitet worden war. Es ist ein großartiger Bericht, den ich besonders schätze. Wir haben einen Großteil seiner Vorschläge aufgenommen, und wir werden uns außerdem bemühen, noch weitere einzubeziehen, weil sie uns alle der Erwägung würdig erscheinen. Ich möchte deshalb sagen, dass alles, was wir in Valencia – ich betone, im Konsens – erreicht und angenommen haben, nicht nur das Ergebnis dieses Willens zur Einigung, sondern auch die Frucht der Beiträge aller Seiten ist. Es ist das erste Mal – darauf werde ich später noch zu sprechen kommen –, dass nach der Erklärung von Barcelona aus dem Jahre 1995 derartige Dokumente mit der Zustimmung aller und nicht nur als bloße Erklärungen des Ratsvorsitzes nach einer Reihe von Debatten als Schlussfolgerungen angenommen werden. In diesem Zusammenhang möchte ich auch hervorheben – später werde ich noch darauf zurückkommen –, dass wir die Schaffung der Parlamentarischen Versammlung Europa-Mittelmeer beschlossen haben. Das ist meines Erachtens ein großartiger Schritt: Es ist eine Idee des Europäischen Parlaments, die wir übernommen haben und die nach unserer Meinung eine enorme Bedeutung hat."@de7 "Ευχαριστώ πολύ, κύριε Πρόεδρε. Αποτελεί για εμένα μεγάλη ικανοποίηση το ότι μπορώ να εμφανιστώ ενώπιόν σας προκειμένου να σας ενημερώσω για δύο θέματα που για προφανείς λόγους συσχετίζονται. Σε κάθε περίπτωση, σε μια διεθνή συγκυρία που έχει σημαδευτεί από την 11η Σεπτεμβρίου και για μια Ευρωπαϊκή Ένωση προ των θυρών της μεγαλύτερης διεύρυνσης ολόκληρης της ιστορίας της, που στην πράξη θα σημάνει τον διπλασιασμό των σημερινών μελών της, νομίζω πως δεν χωρά καμία αμφιβολία ότι η Μεσόγειος διαμορφώνεται σε στρατηγικό μας σύνορο, πεδίο οικοδόμησης μιας ζώνης ειρήνης, σταθερότητας, ανάπτυξης και κοινής ευημερίας, μιας ζώνης όπου θα καταστεί δυνατός ο διαπολιτιστικός και διαπολιτισμικός διάλογος και η συνεργασία, όπως επιδιώκει η Διακήρυξη της Βαρκελώνης. Και όπως κάθε διαδικασία, έτσι και αυτή της Βαρκελώνης οικοδομείται βήμα προς βήμα. Αν κοιτάξουμε πίσω μας, είναι μακρύς ο δρόμος που έχουμε διανύσει από τη Βαρκελώνη και απόδειξη αυτού είναι ότι έχουμε ήδη υπογράψει έντεκα από τις δώδεκα συμφωνίες σύνδεσης που προβλεπόταν να συναφθούν με τις χώρες του Νότου. Στη Βαλένθια υπογράψαμε με την Αλγερία και ήδη έχει περατωθεί και μένει προς υπογραφή μόνο η συμφωνία με τον Λίβανο. Όλες οι υπόλοιπες έχουν ήδη υπογραφεί και πολλές από αυτές έχουν τεθεί σε ισχύ. Παρόλα αυτά, όμως, αυτή η πρόοδος, ενώ είναι σημαντική, δεν είναι αρκετή. Η Διαδικασία της Βαρκελώνης, η θέσπιση και η ύπαρξη της οποίας έχουν από μόνες τους αναντικατάστατη αξία, χρειάζεται νέα πολιτική ώθηση, ένα είδος χάρτη πλοήγησης, ικανού να μεταφέρει τους στόχους της Βαρκελώνης από το χαρτί στην πραγματικότητα. Σε αυτήν την πρόκληση, σε αυτήν τη φιλοδοξία να δώσουμε νέα πολιτική ώθηση στη Διαδικασία της Βαρκελώνης, η οποία όλοι θεωρούσαμε ότι έφθινε σταδιακά, ανταποκρίνονται το σχέδιο δράσης της Βαλένθια, το κοινό πρόγραμμα για τη δικαιοσύνη και τις εσωτερικές υποθέσεις, καθώς και το πρόγραμμα για τον διαπολιτιστικό και διαπολιτισμικό διάλογο. Όλα αυτά τα εγκρίναμε, επαναλαμβάνω, κοινή συναινέσει στην Πέμπτη Ευρωμεσογειακή Υπουργική Διάσκεψη. Αυτό σημαίνει όχι μόνο διαφύλαξη όλου του μετασχηματιστικού δυναμικού της διαδικασίας, αλλά και την εισαγωγή καινοτομιών τόσο ως προς τη μορφή όσο και ως προς την ουσία. Ήδη μίλησα για τη μορφή: είναι το πρώτο πολιτικό έγγραφο που εγκρίνεται από κοινού από τους εταίρους της διαδικασίας σε μια υπουργική διάσκεψη. Αυτό προσδίδει στο σχέδιο δράσης και στα άλλα έγγραφα που προανέφερα τη νομιμοποίηση ενός ευρωμεσογειακού κοινωνικού συμβολαίου, ενός κοινού προγράμματος και δέσμευσης. Θα ήθελα να επαναλάβω αυτό το μήνυμα: η Διαδικασία της Βαρκελώνης, ο ευρωμεσογειακός διάλογος, δεν είναι χειρονομία των Δεκαπέντε προς τους Δώδεκα, αλλά υπόθεση και των Εικοσιεπτά, και θέλουμε να εκλαμβάνεται και να θεωρείται κάθε φορά και περισσότερο ως υπόθεση των Εικοσιεπτά. Και η ουσία των εγγράφων που εγκρίθηκαν ενείχε επίσης μετασχηματιστικό δυναμικό, αφού ανταποκρίνονται σε μια σειρά αρχών από τις οποίες θεωρούμε ότι πρέπει να εμφορείται ο μετασχηματισμός της διαδικασίας και διότι προβλέπουν σειρά σημαντικών πρωτοβουλιών που, στο σύνολό τους, ενέχουν τη δυνατότητα πραγματοποίησης ενός ποιοτικού άλματος στην οικοδόμηση της ευρωμεσογειακής εταιρικής σχέσης. Ποιες είναι αυτές οι αρχές; Αναφέρθηκα τώρα σε μία από αυτές: στην αρχή της συνιδιοκτησίας, του “ownership”. Επίσης, στην αρχή της προβολής: η διαδικασία να γίνεται αντιληπτή όχι μόνο από τις κυβερνήσεις, αλλά και από τις αντίστοιχες κοινωνίες των πολιτών. Στην αρχή της διάχυσης: η διαδικασία να διαχέεται στο σύνολο των συμμετεχόντων φορέων. Αλλά και άλλες αρχές, όπως η αρχή της διάρθρωσης, η αρχή της αξιοπιστίας, η αρχή της αποτελεσματικότητας ή η αρχή της στοχοθέτησης της διαδικασίας. Η στοχοθέτηση της διαδικασίας απαιτεί πρωτοβουλίες. Προφανώς, η πλήρης έκθεση απαιτεί την ανάγνωση του σχεδίου δράσης, το οποίο είναι εξαιρετικά αναλυτικό, στο περιθώριο όμως της σημασίας που έχουν όλες ανεξαιρέτως αυτές οι πρωτοβουλίες, θα ήθελα να προβώ σε μια σύνθεση, επισημαίνοντας εκείνες που θεωρώ τώρα μείζονος πολιτικής βαρύτητας στα τρία κεφάλαια της διαδικασίας: στο πολιτικό και θεσμικό κεφάλαιο, στο οικονομικό και χρηματοδοτικό κεφάλαιο και στο κοινωνικό, πολιτιστικό και ανθρώπινο κεφάλαιο. Όσον αφορά το πολιτικό και θεσμικό κεφάλαιο, θέλω να επισημάνω τον μεγαλύτερο εκδημοκρατισμό της διαδικασίας, μέσω της πρότασης για τη δημιουργία της Ευρωμεσογειακής Κοινοβουλευτικής Συνέλευσης, που πρέπει να φροντίσουμε να υλοποιηθεί το συντομότερο δυνατό. Αλλά και μέσω της ανάπτυξης νέων μηχανισμών συνεργασίας και πολιτικού διαλόγου μεταξύ των Εικοσιεπτά, συμπεριλαμβανομένων θεμάτων όπως η πολιτική ασφαλείας και άμυνας, την οποία θεωρώ πολύ σημαντική, ή όπως η τρομοκρατία – στην οποία θα αναφερθώ αμέσως μετά – ή η προαγωγή των ανθρωπίνων δικαιωμάτων. Θεσπίζονται επίσης μέτρα δημιουργίας εμπιστοσύνης και εταιρικής σχέσης. Όπως είπα, για πρώτη φορά περιλαμβάνεται η τρομοκρατία στην ημερήσια διάταξη της Βαρκελώνης, πράγμα που θεωρώ εκ των ων ουκ άνευ σε αυτήν τη φάση, για προφανείς λόγους. επίσης, το σχέδιο προβλέπεται να αποτελέσει, για πρώτη φορά, αντικείμενο – καθώς είναι ένα συγκεκριμένο και εγκεκριμένο από όλους σχέδιο δράσης – παρακολούθησης και αξιολόγησης της υλοποίησής του στην προσεχή Έκτη Ευρωμεσογειακή Διάσκεψη της Βαρκελώνης, κάτι που νομίζω ότι συμβάλλει στην αξιοπιστία του. Ερχόμενος στο οικονομικό και χρηματοδοτικό κεφάλαιο, το σχέδιο δράσης της Βαλένθια επιβεβαιώνει τον στόχο της δημιουργίας μιας ευρωμεσογειακής ζώνης ελευθέρων συναλλαγών για το 2010. Για τον σκοπό αυτόν πρέπει να κλείσουμε όλες ανεξαιρέτως τις συμφωνίες σύνδεσης, όπως προανέφερα, και να αποπερατώσουμε την ολοκλήρωση μεταξύ των χωρών του Νότου. Είναι εξαιρετικά σημαντικό να προχωρήσουμε στη δημιουργία ζωνών ελευθέρου εμπορίου στον χώρο της Νότιας Μεσογείου και για αυτό χαιρετίσαμε και παρείχαμε την πλήρη υποστήριξή μας – όχι μόνο την πολιτική, αλλά και την τεχνική, χάρη στην Επιτροπή – στη λεγόμενη διαδικασία του Αγαδίρ, που ξεκίνησαν το Μαρόκο, η Τυνησία, η Αίγυπτος και η Ιορδανία. Όλοι γνωρίζουμε ότι, για να στεφθεί από επιτυχία η ευρωμεσογειακή διαδικασία, είναι αναγκαίο να διασφαλιστεί η οικονομική και, συνακόλουθα, η κοινωνική, καθώς και η πολιτική ανάπτυξη των χωρών της Νότιας Μεσογείου. Αυτό συναρτάται, μεταξύ άλλων, αλλά κατά τρόπο ιδιαίτερα σημαντικό, από την κατάλληλη διοχέτευση των επενδυτικών εισροών, για αυτό και το σχέδιο περιλαμβάνει μια από τις βασικές προτεραιότητες της Προεδρίας, την προώθηση δηλαδή της δημιουργίας ενός νέου χρηματοδοτικού μέσου, που θα αρχίσει να λειτουργεί ως ενισχυμένη δυνατότητα της Ευρωπαϊκής Τράπεζας Επενδύσεων για τη στήριξη έργων υποδομής και κατά κύριο λόγο του ιδιωτικού τομέα. Επιπλέον, έχουμε προβλέψει, σε διάστημα ενός έτους, να ληφθεί εν ευθέτω χρόνω η απόφαση μετατροπής αυτής της ενισχυμένης δυνατότητας σε Τράπεζα, θυγατρική της Ευρωπαϊκής Τράπεζας Επενδύσεων, με κεφάλαιο διαθέσιμο και σε άλλες ενδεχομένως χώρες ή και θεσμικά όργανα, κάτι που, εν πάση περιπτώσει, θα επιτρέψει να διοχετευθούν περισσότεροι χρηματοδοτικοί πόροι στην περιοχή. Το σχέδιο περιλαμβάνει επίσης τα συμπεράσματα και τις αποφάσεις που υιοθετήθηκαν στις ευρωμεσογειακές συνεδριάσεις των Υπουργών Εμπορίου και Βιομηχανίας που πραγματοποιήθηκαν στο Τολέδο και στη Μάλαγα, αντίστοιχα. Στον εμπορικό τομέα περιλαμβάνει σειρά μέτρων για τη διευκόλυνση των επενδύσεων και την προώθηση της ελευθέρωσης των υπηρεσιών. Στον βιομηχανικό τομέα περιλαμβάνει διατάξεις για την προώθηση της νομοθετικής εναρμόνισης προκειμένου να διευκολυνθεί η ολοκλήρωση των εταίρων μας, να ενθαρρυνθεί η καινοτομία και η πρόσβαση σε νέες τεχνολογίες και να ενισχυθεί ο ρόλος του ιδιωτικού τομέα στην οικοδόμηση της ευρωμεσογειακής σύνδεσης. Θέλω επίσης να αναφερθώ ιδιαιτέρως σε αυτό το κεφάλαιο στα μέτρα που στοχεύουν στην προώθηση των επενδύσεων σε υποδομές και στη διασύνδεση των δικτύων μεταφορών, τηλεπικοινωνιών και ενέργειας των μεσογειακών μας εταίρων με τα διευρωπαϊκά δίκτυα και θέλω να εκφράσω εδώ εκ νέου τις ευχαριστίες μου για το τεράστιο και πολύ θετικό έργο που επιτέλεσε η Επιτροπή. Θέλω επίσης να υπογραμμίσω σε αυτόν τον τομέα τη βούληση της Ευρωπαϊκής Ένωσης να διευκολύνει την ενσωμάτωση των μεσογειακών εταίρων στο δίκτυο πλοήγησης μέσω δορυφόρου, το Galileo. Αφενός, η εξέλιξη της Πέμπτης Ευρωμεσογειακής Υπουργικής Διάσκεψης που πραγματοποιήθηκε στη Βαλένθια εχθές και προχθές και, αφετέρου, η τρέχουσα κατάσταση στη Μέση Ανατολή, τα τελευταία συμβάντα και οι προσπάθειες που καταβάλλονται προκειμένου να τροχοδρομηθεί εκ νέου η ειρηνευτική διαδικασία. Τέλος, όσον αφορά το κοινωνικό, πολιτιστικό και ανθρώπινο κεφάλαιο, η Προεδρία προσπάθησε να ανταποκριθεί στις προκλήσεις που θέτουν σημαντικά ζητήματα, όπως η μετανάστευση, ο διαπολιτιστικός και διαπολιτισμικός διάλογος ή η συμμετοχή των διαφόρων φορέων της κοινωνίας των πολιτών στην ευρωμεσογειακή οικοδόμηση, ενσωματώνοντας στο σχέδιο δράσης μια σειρά μέτρων, μεταξύ των οποίων θέλω να επισημάνω τα ακόλουθα: καταρχάς, την έγκριση ενός εγγράφου πλαισίου, στο οποίο ήδη αναφέρθηκα, σχετικά με τη δικαιοσύνη και τις εσωτερικές υποθέσεις, που εξετάζει για παράδειγμα σημαντικά θέματα, όπως η καταπολέμηση των ναρκωτικών, του οργανωμένου εγκλήματος και της τρομοκρατίας, η αντιμετώπιση των μεταναστευτικών ρευμάτων και της κυκλοφορίας των προσώπων κλπ. Αυτό μας οδήγησε επίσης στο να εγκρίνουμε στη Βαλένθια την απόφαση σύγκλησης μιας Ευρωμεσογειακής Υπουργικής Διάσκεψης για τη μετανάστευση. Αποφασίστηκε επίσης η δημιουργία ενός ιδρύματος για τον διαπολιτιστικό και διαπολιτισμικό διάλογο και για την προώθηση των πολιτιστικών, πνευματικών και κοινωνικών ανταλλαγών. Είναι ένα σχέδιο στο οποίο συμμετέχουν όλοι και, συνεπώς, πρέπει να αποτελέσει μια απάντηση στις προκλήσεις που τίθενται σε αυτό το πεδίο, μια συγκεκριμένη απάντηση, όπως και η έγκριση ενός προγράμματος δράσης, που μπορεί να υλοποιηθεί μέσω του ιδρύματος ή με άλλο τρόπο, ώστε ο διαπολιτιστικός και διαπολιτισμικός διάλογος να επικεντρωθεί σε τρία πεδία που θεωρούμε θεμελιώδη: τη νεολαία, την παιδεία και τα μέσα επικοινωνίας. Αποφασίσαμε επίσης να επεκτείνουμε το πρόγραμμα TEMPUS στους μεσογειακούς εταίρους, γεγονός που θα επιτρέψει την ανάπτυξη της πανεπιστημιακής συνεργασίας μεταξύ των δύο ακτών της Μεσογείου και, πράγμα που είναι πολύ σημαντικό, την ενσωμάτωση της πανεπιστημιακής κοινότητας των δύο ακτών της Μεσογείου ως παραγόντων στην οικοδόμηση της ευρωμεσογειακής εταιρικής σχέσης. Υπάρχει επίσης μια έκκληση για ανάπτυξη της αποκεντρωμένης συνεργασίας πόλεων και περιφερειών της Μεσογείου και η υιοθέτηση ορισμένων συμπερασμάτων που απορρέουν από τα συμπεράσματα του φόρουμ των πολιτών που διεξήχθη στη Βαλένθια πριν από την Υπουργική Σύνοδο Κορυφής. Τελικά, βρισκόμαστε ενώπιον ενός νέου σταδίου· αν θέλετε, ενώπιον μιας νέας φάσης της Διαδικασίας της Βαρκελώνης. Βρισκόμαστε ενώπιον μιας επανεκκίνησης της Διαδικασίας της Βαρκελώνης παρά τις δυσκολίες που απορρέουν από τη σύγκρουση στη Μέση Ανατολή, γεγονός που καταδεικνύει, κατά την προσωπική μου άποψη, κάτι ουσιαστικό: την τεράστια ανθεκτικότητα της Διαδικασίας της Βαρκελώνης. Η Διαδικασία της Βαρκελώνης κατέδειξε ότι είναι ικανή να αντέξει τη σύγκρουση της Μέσης Ανατολής και αυτό με οδηγεί σε ένα νέο συμπέρασμα: η Βαρκελώνη ήταν μια έξοχη ιδέα το 1995, ο ευρωμεσογειακός διάλογος ήταν και παραμένει σήμερα μια έξοχη ιδέα και, εάν δεν τον είχαμε καθιερώσει σε εκείνη τη φάση, θα έπρεπε να τον καθιερώσουμε τώρα. Όπως είναι φυσικό, κύριε Πρόεδρε, αυτές τις δύο ημέρες, με την παρουσία αραβικών χωρών, μεταξύ των οποίων περιλαμβάνονται όλες όσες εμπλέκονται άμεσα στη σύγκρουση της Μέσης Ανατολής, καθώς και του Ισραήλ και της Ευρωπαϊκής Ένωσης, ήταν απολύτως αναγκαίο να αφιερώσουμε μεγάλο μέρος των συνεδριών μας στη συζήτηση για την κατάσταση στη Μέση Ανατολή. Η Βαλένθια μας χρησίμευσε για να αξιολογήσουμε και να συζητήσουμε αυτήν την κατάσταση και να το πράξουμε – παρά τις τεράστιες υφιστάμενες εντάσεις και τη συναισθηματική φόρτιση – στο πλαίσιο μιας συζήτησης που έλαβε κάποιες στιγμές πραγματικά εποικοδομητικό τόνο, που έδειξε τη βούληση των μερών για ειρήνη και που πιστεύω ότι μπορεί να είναι χρήσιμη σε όλη τη διαδικασία. Όλοι γνωρίζουμε ποια είναι η επιτόπου κατάσταση. Είμαστε μάρτυρες ενός βαθμού βίας άνευ προηγουμένου, με έναν ανατριχιαστικό αριθμό θυμάτων. Παρά την ησυχία αυτών των τελευταίων ωρών και αυτών των τελευταίων ημερών, τα γεγονότα των τελευταίων εβδομάδων είναι πράγματι εντυπωσιακά. Υπήρξαν φοβερές τρομοκρατικές επιθέσεις, για τις οποίες εκφράζω άλλη μια φορά την καταδίκη μας, χωρίς καμία απολύτως επιφύλαξη και κανένα απολύτως ελαφρυντικό. Υπήρξε – και υπάρχει ακόμα – ισραηλινή κατοχή πόλεων που υπάγονται στην Παλαιστινιακή Αρχή, πράγμα για το οποίο θέλω να επαναλάβω την αξίωση για άμεση απόσυρση των ισραηλινών στρατευμάτων. Όλοι γνωρίζουμε ότι δεν υπάρχει στρατιωτική λύση στη σύγκρουση, ότι ο μοναδικός δρόμος είναι η διαπραγμάτευση στο πλαίσιο μιας πολιτικής προοπτικής και ότι, συνεπώς, επιβάλλεται άμεση κατάπαυση του πυρός. Αμέσως μετά τα γεγονότα των τελευταίων ημερών, νομίζω ότι όλοι έχουμε συνειδητοποιήσει πως υπάρχει σοβαρός κίνδυνος καταστροφής και αποδιάρθρωσης της Εθνικής Παλαιστινιακής Αρχής, της βραχυπρόθεσμης και μακροπρόθεσμης ικανότητάς της να καταστεί σπόρος ενός μελλοντικού παλαιστινιακού κράτους, για αυτό και απευθύνω νέα έκκληση να τερματιστεί άμεσα η απομόνωση του Προέδρου Αραφάτ. Εκφράζω επίσης τη θετική υποδοχή, εξ ονόματος της διεθνούς κοινότητας, της δήλωσης της παλαιστινιακής ηγεσίας και του ίδιου του Προέδρου Αραφάτ που καταδικάζει τις τρομοκρατικές ενέργειες. Θέλω να εκφράσω ακόμα μια πολύ σοβαρή ανησυχία για την ανθρωπιστική κρίση. Είναι απολύτως αναγκαίο οι οργανώσεις περίθαλψης και αρωγής να μπορέσουν να εκπληρώσουν την αποστολή τους. Σήμερα μάλιστα διεξάγεται μια πολύ σημαντική συνάντηση στο Όσλο, η οποία πρέπει να αποσαφηνίσει τι μπορούμε να κάνουμε για να αντιμετωπίσουμε τις πιο επείγουσες και άμεσες ανάγκες από ανθρωπιστικής πλευράς, καθώς και τι πρέπει να κάνουμε για την ανοικοδόμηση, όχι μόνο την υλική, αλλά και τη θεσμική, των κατεχόμενων εδαφών και της Παλαιστινιακής Αρχής. Αυτές τις ημέρες, που φαίνεται ότι αρχίζει η απόσυρση των στρατευμάτων – με ό,τι αυτό συνεπάγεται – θα δούμε ξεκάθαρα τις συνέπειες των στρατιωτικών επιθέσεων. Η Τζενίν είναι αναμφίβολα ένα δραματικό παράδειγμα. Είναι απαραίτητο να μάθουμε τι συνέβη και τις πραγματικές του διαστάσεις, ενώ τα Ηνωμένα Έθνη πρέπει να λάβουν την αναγκαία στήριξη – πιστεύω βέβαια ότι πρέπει να έχουν την πλήρη και καθολική υποστήριξη της Ευρωπαϊκής Ένωσης – για τη διενέργεια μιας αμερόληπτης διεθνούς έρευνας. Θα ήθελα επίσης να αναφέρω ότι, λόγω των γεγονότων, υπάρχει πολύ σοβαρός κίνδυνος να προκληθεί περιφερειακή αποσταθεροποίηση. Υπάρχει σοβαρή ανησυχία για τη βία στα νότια σύνορα του Λιβάνου. Προβήκαμε σε άμεσες ενέργειες – η Προεδρία του Συμβουλίου, η τρόικα – προς τις αρχές του Λιβάνου και άλλων χωρών, προκειμένου να καταβάλουν όλες τις αναγκαίες προσπάθειες για να αποτρέψουν επιθέσεις από το έδαφός τους εναντίον του Ισραήλ. Οφείλω να πω ότι συμμερίστηκαν αυτήν την ανησυχία μου και νομίζω πως λαμβάνουν μέτρα. Θέλω ακόμα να αναφέρω ένα άλλο σημαντικό σημείο: είναι εξαιρετικά λυπηρό το γεγονός ότι οι προξενικές αρχές των χωρών μας αδυνατούν να ασκήσουν τα καθήκοντά τους λόγω των συνεχών εμποδίων που θέτει ο ισραηλινός στρατός στα κατεχόμενα. Ήδη αρχίζουν να διαφαίνονται κάποιες νέες δυνατότητες, χαλαρώνουν κάποιοι έλεγχοι, η κατάσταση όμως εξακολουθεί να παραμένει αφόρητη και εντελώς απαράδεκτη. Οι προξενικές μας αρχές πρέπει να έχουν την απόλυτη ελευθερία πρόσβασης στα κατεχόμενα εδάφη, να συνδράμουν τους συμπατριώτες τους και να δώσουν αναφορά για την εκεί ανθρωπιστική κατάσταση. Εάν μου το επιτρέπετε, θα αρχίσω από την περιγραφή του τι προσέφερε κατά την άποψή μου αυτή η συνεδρίαση υπουργών, για να τελειώσω με μερικά σχόλια σχετικά με την κατάσταση στην περιοχή της Μέσης Ανατολής. Προβήκαμε επίσης σε ενέργειες στο Τελ Αβίβ, τόσο στο πλαίσιο της τρόικας όσο και η ίδια η Προεδρία με τον ισραηλινό πρεσβευτή στην Ισπανία. Παράλληλα, οι πρόξενοι στην Ιερουσαλήμ πραγματοποίησαν πολυάριθμες επαφές με τις ισραηλινές στρατιωτικές αρχές και, για την ώρα, σημειώνεται κάποια πρόοδος, παρόλο που νομίζω πως είναι σαφώς ανεπαρκής. Πρέπει να στείλουμε ένα σαφές και ξεκάθαρο μήνυμα επ’ αυτού. Θα ήθελα τώρα να αναφερθώ πολύ συνοπτικά, κύριε Πρόεδρε, στις προσπάθειες που φέραμε εις πέρας τις τελευταίες εβδομάδες. Η Ευρωπαϊκή Ένωση εξέφραζε ανέκαθεν τη σταθερή δέσμευση και βούλησή της να βοηθήσει στη λύση του προβλήματος στην περιοχή. Ήδη στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης επιμείναμε στην προσέγγιση τόσο των πτυχών της ασφάλειας όσο και των οικονομικών και κοινωνικών, δεδομένου ότι είναι αναπόσπαστα και αλληλεξαρτώμενα στοιχεία μίας και της αυτής διαδικασίας. Δεν μπορούν να προταχθούν τα μεν έναντι των δε. Είναι στοιχεία που πρέπει να εξελίσσονται παράλληλα. Επαναλήφθηκαν στη Βαρκελώνη οι αρχές για την επίτευξη του τερματισμού της σύγκρουσης: τα ψηφίσματα του Συμβουλίου Ασφαλείας, κυρίως τα 242, 338 και 1397· οι αρχές της Διάσκεψης της Μαδρίτης και ιδίως η αρχή της ειρήνης έναντι εδαφών· οι αρχές των Συμφωνιών του Όσλο και όλες οι κατοπινές συμφωνίες, που θα επιτρέψουν σε δύο κράτη, το Ισραήλ και την Παλαιστίνη, να ζήσουν με ειρήνη και ασφάλεια. Συνεπώς, υποστηρίξαμε με αποφασιστικότητα ειρηνευτικές πρωτοβουλίες όπως το σαουδαραβικό σχέδιο, που υποστηρίχτηκε από τη Σύνοδο Κορυφής της Αραβικής Ένωσης στη Βηρυτό και που έθεσε επί τάπητος τη δυνατότητα αποκατάστασης των σχέσεων ανάμεσα στο Ισραήλ και τους άραβες γείτονές του σε αντάλλαγμα της απόσυρσης του Ισραήλ στα σύνορα του 1967 και μιας δίκαιης λύσης του προβλήματος των προσφύγων βάσει των σχετικών ψηφισμάτων των Ηνωμένων Εθνών. Νομίζω ότι δείγμα αυτής της υποστήριξης ήταν η παρουσία του ίδιου του Προέδρου της ισπανικής κυβέρνησης, ως Προεδρεύοντος του Συμβουλίου, καθώς και του Ύπατου Εκπροσώπου, στην έναρξη της Συνόδου Κορυφής της Βηρυτού. Συγκαλέσαμε επίσης έκτακτο Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων λόγω της σοβαρότητας της κρίσης. Θέλαμε να στείλουμε ένα σαφές μήνυμα ανησυχίας, αλλά και ανάμιξης της Ευρωπαϊκής Ένωσης λόγω των γεγονότων. Αποφασίσαμε να αποστείλουμε την Προεδρία και τον Ύπατο Εκπρόσωπο στην περιοχή για να συνομιλήσουμε με τα μέρη στο ανώτατο επίπεδο και να τους ζητήσουμε την άμεση κατάπαυση του πυρός, την εφαρμογή των ψηφισμάτων 1397 και 1402 των Ηνωμένων Εθνών και την επιστροφή στις διαπραγματεύσεις για μια πολιτική συμφωνία. Νομίζω ότι έπρεπε να το κάνουμε και έτσι πράξαμε, υπογραμμίζοντας στην πράξη την αδήριτη ανάγκη επιτόπου εμπλοκής της διεθνούς κοινότητας. Ως γνωστόν, αυτή η αποστολή αντιμετώπισε αναρίθμητες δυσκολίες και στάθηκε αδύνατο να επισκεφθούμε τον Πρόεδρο Αραφάτ λόγω της άρνησης του ισραηλινού Πρωθυπουργού, του κ. Σαρόν. Πρέπει να πω ότι αυτή η συμπεριφορά άλλαξε. Αυτήν τη στιγμή – για αυτό δεν είναι σήμερα εδώ ο κ. Σολάνα – τόσο ο κ. Σολάνα όσο και ο κ. Moratinos επισκέπτονται την περιοχή – και εγώ δεν πήγα ακριβώς για να μπορέσω να είμαι εδώ – και έχουν προγραμματίσει συνάντηση με τον Πρόεδρο Αραφάτ και, ει δυνατόν, με τους υπόλοιπους ηγέτες της περιοχής. Θέλω να αναφερθώ, σε σχέση με αυτήν τη βούληση ανάμιξης της διεθνούς κοινότητας, σε ένα άλλο γεγονός στο οποίο αποδίδω μεγάλη σημασία: τη συνάντηση στη Μαδρίτη της λεγόμενης Τετραμερούς, δηλαδή, των Ηνωμένων Πολιτειών, της Ρωσικής Ομοσπονδίας, των Ηνωμένων Εθνών και της Ευρωπαϊκής Ένωσης, στο ανώτατο διπλωματικό επίπεδο: ο αμερικανός Υπουργός Εξωτερικών κ. Powell, ο ρώσος ομόλογός του κ. Ιβανόφ, ο Γενικός Γραμματέας των Ηνωμένων Εθνών κ. Ανάν και ο κ. Σολάνα και εγώ, εξ ονόματος της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Νομίζω ότι αυτό δείχνει κάτι που ως Ευρωπαϊκή Ένωση ανέκαθεν υπερασπιζόμασταν: η διεθνής κοινότητα πρέπει να αναμιχθεί με τη μέγιστη δυνατή ενότητα δράσης και θέσης, διότι όλοι έχουμε επίγνωση ότι δεν υπάρχει λύση χωρίς τις Ηνωμένες Πολιτείες, αλλά και ότι ούτε με τις Ηνωμένες Πολιτείες μόνο υπάρχει λύση. Θεωρώ δε εξαιρετικά σημαντικό να συνεχιστεί η συνεννόηση του συνόλου της διεθνούς κοινότητας βάσει κοινών θέσεων. Όπως είναι γνωστό, δημοσιεύσαμε μια κοινή δήλωση που υιοθετούσε μια κοινή θέση όσον αφορά τη σύγκρουση και υποστήριζε την αποστολή του αμερικανού Υπουργού Εξωτερικών κ. Powell στην περιοχή. Εξέφραζε παράλληλα τη βούληση να συνεχίσει η Τετραμερής την εξέταση της κατάστασης στη Μέση Ανατολή μέσω τακτικών διαβουλεύσεων σε ανώτατο επίπεδο και όριζε να συνεχίσουν οι ειδικοί απεσταλμένοι τις επιτόπου προσπάθειές τους. Το πράττουν και μάλιστα πολύ καλά. Θέλω να αναφερθώ σε αυτό το πλαίσιο στον εκπρόσωπο της Ρωσικής Ομοσπονδίας, τον κ. Vdovin, στον εκπρόσωπο της Ευρωπαϊκής Ένωσης, τον κ. Moratinos, στον εκπρόσωπο των Ηνωμένων Πολιτειών σε αυτήν τη φάση, τον κ. Zinni, και – θέλω να το πω εδώ ξεκάθαρα – στον εκπρόσωπο των Ηνωμένων Εθνών, τον κ. Larsen, που επιτελούν ένα έξοχο έργο. Όσον αφορά τη συνέχιση των συναντήσεων της Τετραμερούς στο ανώτατο επίπεδο, νομίζω ότι θα μπορέσουμε να ορίσουμε μία συνάντηση εντός των προσεχών ημερών, για να επανεξετάσουμε την κατάσταση και να συνεχίσουμε την ανάληψη πολιτικών πρωτοβουλιών. Σε αυτήν τη Δήλωση της Μαδρίτης, ζητούσαμε ρητώς την άμεση εφαρμογή του ψηφίσματος 1402, όπως απαιτεί το ψήφισμα 1403, και, κατά συνέπεια, την άμεση κατάπαυση του πυρός, την άμεση απόσυρση από τις παλαιστινιακές πόλεις, συμπεριλαμβανομένων της Βηθλεέμ και της Ραμάλα, και ιδίως από το γενικό αρχηγείο του Προέδρου Αραφάτ. Σε αυτήν τη Δήλωση παροτρύνεται το Ισραήλ να σταματήσει τις στρατιωτικές επιχειρήσεις, να τηρήσει τις διεθνείς ανθρωπιστικές αρχές, να επιτρέψει πλήρη και απρόσκοπτη πρόσβαση των ανθρωπιστικών οργανώσεων και υπηρεσιών, να απόσχει από την υπερβολική χρήση βίας και να καταβάλει κάθε δυνατή προσπάθεια προκειμένου να διασφαλίσει την προστασία των αμάχων. Σε αυτήν τη Δήλωση παροτρύνεται επίσης ο Πρόεδρος Αραφάτ, ως αναγνωρισμένος και εκλεγμένος ηγέτης του παλαιστινιακού λαού, να καταβάλει άμεσα τη μέγιστη δυνατή προσπάθεια προκειμένου να συγκρατήσει τις τρομοκρατικές επιθέσεις εναντίον αθώων Ισραηλινών, να χρησιμοποιήσει όλη τη βαρύτητα του πολιτικού του κύρους για να πείσει τον παλαιστινιακό λαό ότι όλες ανεξαιρέτως οι επιθέσεις εναντίον Ισραηλινών πρέπει να τερματιστούν άμεσα, να εξουσιοδοτήσει τους εκπροσώπους του να αποκαταστήσουν άμεσα, όσο το δυνατόν συντομότερα, τον συντονισμό για θέματα ασφάλειας με το Ισραήλ και παροτρύνεται παράλληλα να ενεργήσει αποφασιστικά και να λάβει όλα τα μέτρα που έχει στη διάθεσή του για να εξαρθρώσει την τρομοκρατική υποδομή, συμπεριλαμβανομένης της χρηματοδότησής της, και να σταματήσει την παρότρυνση στη βία ή τη δικαιολόγηση συγκεκριμένων κατηγοριών τρομοκρατικών ενεργειών. Αυτό δεν το λέει η Δήλωση, θέλω όμως να το πω εγώ: οι δράστες επιθέσεων αυτοκτονίας είναι τρομοκράτες, δεν είναι μάρτυρες, και οφείλουμε να το επαναλαμβάνουμε αδιαλείπτως. Η τρομοκρατία, και επιστρέφω στη Διακήρυξη, είναι παράνομη και ανήθικη, έχει βλάψει σοβαρά τους θεμιτούς πόθους του παλαιστινιακού λαού και πρέπει να καταδικαστεί, όπως αναφέρει με απόλυτη σαφήνεια το ψήφισμα 1373 του Συμβουλίου Ασφαλείας. Τέλος, εκφράζουμε την κοινή μας βούληση να συνδράμουμε τα μέρη στην εφαρμογή των συμφωνιών τους, για παράδειγμα το Σχέδιο Ασφαλείας Tenet, τις συστάσεις Mitchell, συμπεριλαμβανομένης της μεσολάβησης ενός αμερόληπτου μηχανισμού, με βάση τα συμφωνηθέντα από τα μέρη. Στους κόλπους της Ένωσης συζητήθηκαν διάφορα σενάρια σε σχέση με την κατάσταση που βιώνουμε. Όλο το πολιτικό βάρος το διοχετεύσαμε σε διπλωματικές προσπάθειες, που ξεκινούν από δηλώσεις της Προεδρίας και φθάνουν μέχρι τις επαφές με όλα τα μέρη, περνώντας από τη υποστήριξη της αποστολής του στρατηγού Zinni πριν από μερικές εβδομάδες και, βέβαια, από την υποστήριξη της αποστολής του αμερικανού Υπουργού Εξωτερικών κ. Powell στην περιοχή, καθώς και μέσω των επιτόπιων επισκέψεών μας, όπως αυτή που πραγματοποιείται σήμερα. Θέλω να πω, καταρχάς, ότι όλοι είχαμε αμφιβολίες για το αν θα μπορούσε να πραγματοποιηθεί αυτή η ευρωμεσογειακή υπουργική συνεδρίαση, για προφανείς λόγους: η κατάσταση στη Μέση Ανατολή δημιούργησε τεράστιες αβεβαιότητες και σοβαρούς κινδύνους, ενώ, κάποιες στιγμές, πολλοί ενδεχομένως να αμφέβαλλαν για το εάν θα ήταν όντως δυνατό να πραγματοποιηθεί καν η εν λόγω συνεδρίαση. Κατά συνέπεια, πιστεύω πως το γεγονός ότι καταφέραμε να τη διεξαγάγουμε συνιστά από μόνο του επιτυχία. Συζητήθηκε επίσης η δυνατότητα να ληφθούν μέτρα πίεσης προς το Ισραήλ, όπως για παράδειγμα η αναστολή της Συμφωνίας Σύνδεσης, και γνωρίζω άριστα ποια θέση εξέφρασε το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Την προηγούμενη εβδομάδα, στο τελευταίο Συμβούλιο Γενικών Υποθέσεων, κρίθηκε σκόπιμο να αναμένουμε τα αποτελέσματα της αποστολής του Υπουργού Εξωτερικών Powell, στην οποία θα αναφερθώ τώρα, και το μόνο που μπορώ να πω για την ώρα είναι ότι εξακολουθούν να είναι ανοιχτές όλες οι εναλλακτικές λύσεις. Όσον αφορά την περιοδεία του Υπουργού κ. Powell, είχε πιο θετικά και χρήσιμα αποτελέσματα από ό,τι φαίνεται εκ πρώτης όψεως και νομίζω ότι θα μπορέσουμε να το διαπιστώσουμε αυτό κατά τις επόμενες ημέρες. Ανοίχτηκε μια νέα προοπτική με τη θέσπιση ενός χρονοδιαγράμματος απόσυρσης, είναι όμως προφανές ότι υπάρχουν εξαιρέσεις που δεν είναι αποδεκτές. Μία είναι ο Ναός της Γεννήσεως στη Βηθλεέμ και μία άλλη είναι το γενικό αρχηγείο του Προέδρου Αραφάτ. Σε σχέση με το πρώτο σημείο, συνεχίζονται οι προσπάθειες εξεύρεσης λύσης. Υπάρχει στενή επαφή με όλα τα ενδιαφερόμενα μέρη, και ιδίως με το Βατικανό, που ελπίζω να αποφέρει καρπούς. Όσον αφορά το δεύτερο, συνεχίζουμε όλες τις προσπάθειες και η σημερινή επίσκεψη του κ. Σολάνα και του κ. Moratinos στοχεύει σε μεγάλο βαθμό στην εξεύρεση μιας λύσης που να οδηγεί στη λύση της πολιορκίας, πράγμα που θα επέτρεπε να κηρυχθεί κατάπαυση του πυρός. Όλοι αναμένουμε επίσης την επίσκεψη προσεχώς του Διευθυντή της CIA, του κ. Tenet, με τη συνοδεία του στρατηγού Zinni, που μπορεί επίσης να είναι εξαιρετικά χρήσιμη επιτόπου. Αν καταφέρουμε να επιλύσουμε αυτά τα προβλήματα – και σε αυτά είναι στραμμένη αυτήν τη στιγμή όλη μας η προσοχή – και να επιτύχουμε την απόσυρση των στρατευμάτων, την αποτελεσματική κατάπαυση του πυρός και, συνεπώς, την παύση των τρομοκρατικών ενεργειών, μπορούμε να δημιουργήσουμε τις προϋποθέσεις για να προχωρήσουμε σε μια ειρηνευτική διάσκεψη. Μια ειρηνευτική διάσκεψη που δεν μπορεί να ξεκινήσει από μηδενική βάση. Πρέπει να είναι μια ειρηνευτική διάσκεψη οριστικής επίλυσης, που να λαμβάνει υπόψη όλα όσα έχουν πραγματοποιηθεί μέχρι τώρα, να μην ξανασυζητήσει όσα συμφωνήθηκαν στη Μαδρίτη, όσα συμφωνήθηκαν στο Όσλο ή όσα συμφωνήθηκαν στο διάστημα όλων αυτών των ετών. Να μην ξανασυζητήσει τη διεθνή νομιμότητα που έχει προσδιοριστεί με σαφήνεια στα ψηφίσματα του Συμβουλίου Ασφαλείας. Πρέπει να είναι κάτι που θα χρησιμεύσει πράγματι για μια οριστική ειρήνη και που πρέπει κατά συνέπεια να γίνει με τη μέγιστη δυνατή αποτελεσματικότητα. Κατά την άποψή μου, αυτή η αποτελεσματικότητα είναι δυνατή μόνο εάν στηρίζεται στην πλήρη υποστήριξη και στην πλήρη συμμετοχή όλων των εμπλεκομένων παραγόντων της διεθνούς κοινότητας και, αναμφίβολα, της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Ελπίζω σε μια προσεχή συνάντηση της Τετραμερούς – λίαν προσεχώς – να μπορέσουμε να αναλύσουμε όλα αυτά τα στοιχεία και να συνεχίσουμε να συμβάλλουμε με νέες ιδέες και νέες προσπάθειες, ούτως ώστε, στο τέλος, Παλαιστίνιοι και Ισραηλινοί, καθώς και το σύνολο του αραβικού κόσμου, να μπορέσουν να προσφέρουν στους εαυτούς τους και στις μελλοντικές γενιές έναν ορίζοντα ειρήνης, συμβίωσης, σταθερότητας και ευημερίας που έχουν αποστερηθεί εδώ και πάμπολλα χρόνια. Επιτυχία όμως συνιστά και το γεγονός ότι, πέραν της διεξαγωγής της συνάντησης, καταφέραμε να καταλήξουμε σε συμπεράσματα με συναίνεση όλων των παρευρισκομένων. Οι κύριοι βουλευτές γνωρίζουν ότι οι αντιπροσωπείες της Συρίας και του Λιβάνου αποφάσισαν τελικά να μην προσέλθουν για να μην συμπέσουν με την αντιπροσωπεία του Ισραήλ, οι υπόλοιπες όμως χώρες της λεκάνης της Μεσογείου όντως προσήλθαν και εγκρίναμε και οι εικοσιπέντε, κοινή συναινέσει, ένα σχέδιο δράσης, ένα πρόγραμμα για θέματα πολύ ευαίσθητα, όπως η δικαιοσύνη και οι εσωτερικές υποθέσεις, καθώς και ένα πρόγραμμα για την αποκατάσταση του διαπολιτιστικού και διαπολιτισμικού διαλόγου. Νομίζω ότι αυτό – που υπήρξε αντικείμενο μακράς προεργασίας, αλλά και εντατικής εργασίας κατά τη διάρκεια της διάσκεψης – είναι από μόνο του αξιοσημείωτο. Θέλω επίσης να υπογραμμίσω ότι ουσιαστικά όλα τα κράτη μέλη της Διαδικασίας της Βαρκελώνης συμμετείχαν σε υπουργικό επίπεδο και, κατά συνέπεια, με εξαιρετικά υψηλό επίπεδο παρουσίας και ικανότητας λήψης αποφάσεων, γεγονός για το οποίο θέλω να ευχαριστήσω τόσο τις χώρες της Νότιας και της Ανατολικής Μεσογείου όσο και τους συναδέλφους μου από την Ευρωπαϊκή Ένωση. Όπως είπα, υπήρξε γερή προεργασία. Αν δεν είχε γίνει αυτό, με τις τεράστιες δυσκολίες και την τεράστια ένταση που υπάρχει στη Μέση Ανατολή, αυτή η Διάσκεψη θα ήταν αδύνατο να πραγματοποιηθεί και να αποφέρει θετικά αποτελέσματα. Αναφέρομαι σε έγγραφα όπως ο καθορισμός των προτεραιοτήτων από πλευράς της Προεδρίας, η ανακοίνωση της Επιτροπής, οι γραμμές δράσης, οι κατευθυντήριες γραμμές του πρόσφατου Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων, όλα τα έγγραφα και όλες οι συμβολές των χωρών της Νότιας και της Ανατολικής Μεσογείου. Θέλω, όμως, επίσης και όλως ιδιαιτέρως να αναφερθώ εδώ στην έκθεση του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, την οποία εκπόνησε μάλιστα ένας ισπανός ευρωβουλευτής, ο κ. Esteve. Είναι μια έξοχη έκθεση, την οποία θεωρώ ιδιαιτέρως αξιόλογη. Συμπεριλάβαμε μεγάλο μέρος των προτάσεών της· θα συνεχίσουμε ακόμα περισσότερο τις προσπάθειες μας προκειμένου να συμπεριλάβουμε μερικές ακόμα, διότι θεωρούμε πως όλες αξίζει να μελετηθούν. Θέλω, λοιπόν, να πω ότι όλα όσα πετύχαμε και εγκρίναμε στη Βαλένθια – επαναλαμβάνω, κοινή συναινέσει – δεν είναι μόνο καρπός αυτής της βούλησης για συμφωνία, αλλά και καρπός των συμβολών όλων. Είναι η πρώτη φορά – κατόπιν θα αναφερθώ σε αυτό – που, μετά τη Διακήρυξη της Βαρκελώνης το 1995, έγγραφα αυτού του είδους εγκρίνονται με τη συμφωνία όλων και μάλιστα όχι ως απλές δηλώσεις της Προεδρίας, αλλά ως συμπεράσματα μετά από σειρά συζητήσεων. Θέλω να υπογραμμίσω επίσης σε αυτό το πλαίσιο – και ύστερα θα επανέλθω σε αυτό – ότι εγκρίναμε τη δημιουργία της Ευρωμεσογειακής Κοινοβουλευτικής Συνέλευσης. Νομίζω ότι είναι ένα θαυμάσιο βήμα: είναι μια ιδέα του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, την οποία υιοθετήσαμε και την οποία θεωρούμε μείζονος σημασίας."@el8 ". Thank you very much, Mr President. It is a great pleasure for me to appear in this House to inform you of two issues which are related for obvious reasons. In any event, in the international situation resulting from 11 September and for a European Union on the point of the greatest enlargement in its history, which will practically double its current number of Members, I believe there is no doubt that the Mediterranean is becoming our strategic border, a region where we have to build an area of shared peace, stability, development and prosperity, an area in which the dialogue and cooperation between cultures and civilisations which the Barcelona Declaration calls for is possible. Like all processes, the Barcelona Process is being built step by step. If we look back, we have travelled a long way since Barcelona, and proof of this lies in the fact that we have signed eleven of the twelve association agreements we intended to reach with the countries of the South. In Valencia we signed the agreement with Algeria. The agreement with Lebanon has been reached and it only remains for it to be signed. All the rest have been signed and many are in force. Despite all of this, however, this progress, though important, is not sufficient. The Barcelona Process, the very approach and existence of which is of irreplaceable value, requires new political impetus, a kind of navigation chart which is able to take the Barcelona objectives from paper to reality. The Valencia action plan, the joint justice and internal affairs programme and the programme on dialogue between cultures and civilisations respond to this challenge, to this ambition to give the Barcelona Process new political impetus, which we all thought was languishing. I must insist that we have approved all of this by consensus at the Fifth Euro-Mediterranean Ministerial Conference. This means not only maintaining the process’s potential for transformation, but also providing innovations both in terms of form and basis. I have already spoken of the form: it is the first political document adopted jointly by the partners in the process at a ministerial conference. This endows the action plan and the other documents I have mentioned with the status of Euro-Mediterranean contracts, of shared projects and commitments. I would like to reiterate this message: the Barcelona Process, the Euro-Mediterranean dialogue is not something that is addressed by the Fifteen to the Twelve, but rather it belongs to the Twenty-seven, and we want it to increasingly become something experienced and accepted by the Twenty-seven. The basis of the documents has also had the potential for transformation, because they conform to a series of principles which we believe must inspire the transformation of the process and propose a series of important initiatives which, as a whole, have the potential to produce a qualitative improvement in the construction of the Euro-Mediterranean partnership. What are these principles? I just referred to one of them: the principle of co-ownership. Also the principle of visibility: that the process is perceived as such by the governments but also by the respective civil societies. The principle of capillarity: that it be communicated to all the players present. And also other principles, such as that of structuring, that of credibility, that of efficiency or that of the realisation of the process. The realisation of the process requires initiatives. Obviously, to explain it completely would require a reading of the action plan, which is very exhaustive, but, while each and every one of these initiatives is very important, I would like to summarise by highlighting those which seem to me at the moment to be of the greatest political significance in the three chapters of the process: in the political and institutional chapter, in the economic and financial chapter and in the social, cultural and human chapter. In the political and institutional chapter, I would like to highlight the greater democratisation of the process, by means of the proposal to create a Euro-Mediterranean Parliamentary Assembly, which we must try to implement as soon as possible. Also by means of the implementation of new mechanisms for political dialogue and cooperation between the Twenty-seven, including issues such as security and defence policy, which I believe is very important, or terrorism – which I will refer to in a moment – or the promotion of human rights. Measures are also adopted for the creation of trust and partnership. As I have said, terrorism is included for the first time on the Barcelona agenda, which I feel is absolutely essential at the moment for obvious reasons. And it is also envisaged that the plan will for the first time be subject – being a specific action plan approved by everybody – to monitoring and an assessment of compliance at the next Sixth Ministerial Conference in Barcelona, which I believe will make it more credible. Turning to the economic and financial chapter, the Valencia action plan confirms the objective of creating a Euro-Mediterranean free trade area by 2010. To this end, we must conclude every one of the association agreements that I have already mentioned and also complete the South-South integration. It is extremely important that progress be made towards free trade areas in the South and we have therefore welcomed and given all our support – not only political but also technical, thanks to the Commission – to the Agadir Process initiated by Morocco, Tunisia, Egypt and Jordan. We all know that, in order for the Euro-Mediterranean process to be a success, it is necessary to guarantee the economic and, therefore, social and political development of the countries of the South. This requires, amongst other things, but very importantly all the same, the appropriate channelling of investment flows, and therefore the plan takes up one of the main priorities of the Presidency, that is, to promote the creation of a new financial instrument, which begins to function as a strengthened facility within the European Investment Bank, in order to support infrastructure works and in order to fundamentally support the private sector. Then we have laid down that, within one year, if possible, the decision will be taken to convert this improved facility into a Bank, a subsidiary of the European Investment Bank, with capital potentially open to other countries or even institutions and which, in any event, will allow greater financial resources to be directed towards the region. The plan also takes up the conclusions and decisions adopted at the Euro-Mediterranean trade and industry ministerial meetings in Toledo and Malaga respectively. In the commercial field it includes a series of measures to facilitate investments and implement the liberalisation of services. In the industrial field it includes provisions to promote legislative harmonisation in order to facilitate the integration of our partners, promote innovation and access to new technologies and increase the role of the private sector in the construction of the Euro-Mediterranean association. I would also like to make a particular reference in this chapter to the measures intended to stimulate investment in infrastructures and the interconnection of the transport, telecommunications and energy networks of our Mediterranean partners with the trans-European networks, and, in this regard, I would like to thank the Commission once again for the enormous and very positive work it has done. In this field I would also like to stress the European Union’s will to facilitate the incorporation of the Mediterranean partners into the Galileo satellite navigation network. On the one hand, the Fifth Euro-Mediterranean Ministerial Conference which took place in Valencia yesterday and the day before yesterday, and on the other, the current situation in the Middle East, the latest events and the efforts being made to put the peace process back on track. Finally, with regard to the social, cultural and human chapter, the Presidency has tried to respond to the challenges posed by such important issues as immigration, dialogue between cultures and civilisations or the participation by the different players from civil society in Euro-Mediterranean construction, incorporating a series of measures into the action plan of which I would like to highlight the following: firstly, the adoption of a framework document, which I mentioned earlier, on justice and internal affairs, which deals, for example, with such important issues as the fight against drugs, the fight against organised crime, the fight against terrorism, treatment of migratory flows and the movement of persons, etc. This has also led us to adopt the decision in Valencia to convene a Euro-Mediterranean Ministerial Conference on migration. The decision has also been taken to create a foundation for dialogue between cultures and civilisations and to promote cultural, intellectual and social exchanges. It is a project shared by everybody and it must therefore be a response to the challenges in this field, a concrete response, also the adoption of an action plan, which can be channelled by means of the foundation or by some other method, so that the dialogue between cultures and civilisations focuses on three areas which we believe to be fundamental: youth, education and the media. We have also decided to extend the Tempus programme to the Mediterranean partners, which would allow for the development of cooperation between universities on the two sides of the Mediterranean and, very importantly, the incorporation into the university world of the two sides of the Mediterranean as players in the creation of the Euro-Mediterranean partnership. There is also a call to develop decentralised cooperation between Mediterranean cities and regions and the adoption of conclusions which stem from those of the civil forum which took place in Valencia prior to the Ministerial Summit. In summary, we are facing a new stage; if you like, a new phase in the Barcelona Process. We are facing a relaunch of the Barcelona Process despite the difficulties resulting from the Middle East conflict, which I believe demonstrates something essential: the Barcelona Process’s enormous capacity for resistance. The Barcelona Process has demonstrated that it is able to resist the Middle East conflict, and this brings me to a new conclusion: Barcelona was a wonderful idea in 1995, the Euro-Mediterranean dialogue was and still is a wonderful idea and, if we had not adopted it at that time, we would have had to adopt it now. Naturally, Mr President, over these two days, with the presence of Arab countries, amongst them all those directly involved in the Middle East conflict, and Israel and the European Union, it was absolutely essential that we dedicated a good proportion of the sittings to the debate on the situation in the Middle East. Valencia has helped us to evaluate and debate this situation, and it has taken place – despite the enormous current tensions and emotions – within the framework of a debate which at times was genuinely constructive, which has demonstrated the parties’ desire for peace and I believe it can be of use to the whole process. We are all aware of the situation on the ground. We are witnessing an unprecedented level of violence, with a horrendous number of victims. Despite the calm of recent hours and days, the events of recent weeks have been truly horrific. There have been terrible terrorist attacks, which we would like to condemn once again, without reservation or hesitation. There has been – and there still is – the Israeli occupation of cities controlled by the Palestinian Authority, and in this regard I would like to repeat our demand for an immediate withdrawal of Israeli troops. We all know that there can be no military solution to the conflict and that the only route is negotiation within the framework of a political perspective and that therefore a ceasefire is also urgently required. Given the events of recent days, I believe that we are all very aware that there is a serious risk of the destruction and dismantling of the Palestinian National Authority, of its short- and medium-term capacity to be the seed for a future Palestinian State, and I would therefore call once again for an immediate end to the confinement of President Arafat. I would also like to say on behalf of the international community that we welcome the condemnation by the Palestinian leadership and by President Arafat himself of the terrorist acts. I would also like to express my serious concern about the humanitarian crisis. It is absolutely essential that medical and assistance organisations can carry out their tasks. A very important meeting is taking place today in Oslo which must specify what we must do to deal with the most urgent and immediate needs from a humanitarian point of view, and also what we can do for the reconstruction – not just physical, but also institutional – of the territories and of the Palestinian Authority. Over the coming days, when it appears that the withdrawal has begun – with all the issues this involves – we will clearly see the consequences of the military attacks. Jenin is undoubtedly a dramatic example. It is essential to know what has happened and its true extent, that the United Nations has the necessary support – of course I believe they can count on the full support of the European Union – to carry out an impartial international investigation. I would also like to mention that, given the events, there is a very serious risk of regional destabilisation. There is serious concern about the violence on the southern border of Lebanon. We have made direct representations – the Presidency-in-Office of the Council, the troika to the Lebanese authorities and the other countries so that they may make every possible effort to prevent attacks on Israel from their territory. I must point out that they share that concern and I am aware that they are taking measures. I would also like to mention another very important point: it is very regrettable that the consular representations of our countries cannot carry out their duties owing to the constant obstacles presented by the Israeli army in the occupied territories. Certain new possibilities are beginning to emerge, certain controls are being relaxed, but the situation is still unsustainable and completely unacceptable. Our consular representatives must have complete freedom to access the territories, to attend to their respective nationals and to observe the humanitarian situation in those territories. If you will allow me, I will begin by describing the contribution I believe this ministerial meeting has made and then end with some comments on the situation in the Middle East. We have made representations both in Tel Aviv, as the troika and, as Presidency, to the Israeli Ambassador in Spain. Furthermore, the consuls in Jerusalem have held many contacts with the Israeli army authorities and, for the moment, some progress is being made, although I believe that it is clearly insufficient. We must send a very strong and clear message in this regard. I would now like to refer very briefly to the efforts we have made over recent weeks. The European Union is always firmly committed to helping to resolve the problem in the region. At the Barcelona European Council we insisted on dealing with both the security and the political and economic aspects, as inseparable and interdependent elements of the same process. We cannot attach more importance to some than to others. They must run in parallel. And the foundations for a solution to the conflict were repeated in Barcelona: the resolutions of the Security Council, essentially Resolutions Nos 242, 338 and 1397; the principles of the Madrid Conference, and in particular the principle of land for peace; the principles of the Oslo Agreements and all subsequent agreements, which would allow the two States, Israel and Palestine, to live in peace and security. We have therefore firmly supported the peace initiatives such as the Saudi plan, which was supported by the Summit of the Arab League in Beirut and which presented the possibility of normalising relations between Israel and its Arab neighbours in exchange for an Israeli withdrawal to the 1967 borders and a fair solution to the problem of refugees on the basis of the relevant United Nations resolutions. I believe that that support was demonstrated by the presence of the Spanish Prime Minister, in his capacity as President-in-Office of the Council, and the High Representative at the inauguration of the Beirut Summit. We also held an extraordinary General Affairs Council as a result of the seriousness of the crisis. We wanted to send a clear message of concern, but also of involvement by the European Union given the events. We decided to send the Presidency and the High Representative to the region to talk to the parties at the highest level in order to demand an immediate ceasefire, the application of United Nations Resolutions Nos 1397 and 1402 and a return to negotiations on a political agreement. I believe that we had to do so and we did, highlighting through action the essential need for an involvement on the ground by the international community. As is well known, that mission met with many difficulties, and it was impossible for us to visit President Arafat given the opposition of the Israeli Prime Minister, Mr Sharon. I must say that that attitude has changed. At this moment – and this is why Mr Solana is not here today – both Mr Solana and Mr Moratinos are visiting the region – and I did not go precisely so that I could be here – and they intend to visit President Arafat and if possible the other leaders in the region. With regard to this will on the part of the international community to be involved, I would like to mention another event to which I attach great importance: the meeting in Madrid of the so-called Quartet, that is, the United States, the Russian Federation, the United Nations and the European Union at the highest diplomatic level: Secretary of State Powell, the Foreign Minister, Mr Ivanov, the Secretary-General of the United Nations, Mr Annan, and Mr Solana and myself, on behalf of the European Union. I believe this reflects something that we in the European Union have always advocated: the international community’s involvement must be based on the greatest possible degree of unity in its actions and positions, because we are all aware that there can be no solution without the United States, but that neither can there be a solution with the United States alone. And to maintain the unity of the whole international community on the basis of common positions seems to me extremely important. As you know, we issued a public declaration establishing a common position on the conflict and supporting Secretary of State Powell’s mission to the region. It also stated the desire for the Quartet to continue to monitor the situation in the Middle East by means of regular consultations at the highest level and for the special envoys to continue with their efforts on the ground. They are doing so and they are doing it very well. In this regard I would like to mention the representative of the Russian Federation, Mr Vdovin, the representative of the European Union, Mr Moratinos, the current representative of the United States, Mr Zinni, and – I would like to say this very clearly here today – the special representative of the United Nations, Mr Larsen, who are doing fantastic work. With regard to the continuation of meetings of the Quartet at the highest level, I believe we will be able to convene one in the coming days to review the situation once again and to continue with the progress on political initiatives. In that Madrid Declaration we expressly asked for immediate compliance with Resolution No 1402, as demanded by Resolution 1403, and therefore an immediate ceasefire, an immediate withdrawal from Palestinian cities, including Bethlehem and Ramallah and in particular the general headquarters of President Arafat. In this Declaration, Israel was urged to cease the military operations, to comply with international humanitarian principles, to allow full and unhindered access for humanitarian organisations and services, to refrain from the excessive use of force and to make every possible effort to guarantee the protection of civilians. This declaration also urges President Arafat, however, as the recognised and elected leader of the Palestinians, to immediately make the greatest possible effort to stop the terrorist attacks against innocent Israelis, to use all the weight of his political authority to convince the Palestinian people that attacks against Israelis must end completely and immediately, to authorise his representatives to renew, immediately, the security coordination with Israel and he is also urged to act decisively and to take every measure he can to dismantle the terrorist infrastructure, including its funding, and to stop the incitement to violence or the justification of certain types of attack. This declaration does not say this, but I want to say it: the suicide bombers are terrorists, they are not martyrs, and this must be repeated constantly. Returning to the declaration, terrorism is immoral and illegal, it has seriously damaged the legitimate aspirations of the Palestinians and it must be condemned, as Security Council Resolution 1373 clearly states. Finally, we express our joint will to help the parties to apply their agreements, such as the Tenet Security Plan and the Mitchell recommendations, including the mediation of an impartial mechanism, as agreed by the parties. Within the Union, various scenarios have been discussed in view of the current situation. We have lent all our political weight to diplomatic efforts, which range from Presidency declarations and contacts with all the parties involved, to supporting General Zinni’s mission a few weeks ago and of course supporting the mission to the region by the American Secretary of State, Mr Powell, and also our visits on the ground, such as the one that is taking place today. I would firstly like to say that we all had doubts about whether or not this Euro-Mediterranean ministerial meeting would be able to take place, for obvious reasons: the situation in the Middle East presented enormous uncertainties and serious risks and, at certain moments, many people doubted whether this meeting could even take place. I therefore believe that the fact that we have been able to hold it is a success in itself. The possibility has also been raised of implementing measures to put pressure on Israel, such as suspending the Association Agreement, and I am perfectly aware of the position expressed by this Parliament. Last week, at the last General Affairs Council, it was considered appropriate to await the results of the mission by Secretary of State Powell, which I will mention in a moment, and at the moment what I can say is that all options remain open. The tour by Secretary of State Powell has yielded more positive and useful results than would appear at first sight, and I believe this will become evident over the coming days. A new perspective has been opened up by establishing a timetable for withdrawal, but it is clear that there are unacceptable exceptions. One is the Church of the Nativity in Bethlehem and another is the general headquarters of President Arafat. On the first issue, a solution is still being sought. There is close contact between all the parties involved and, in particular, with the Vatican, which I hope will bear fruit. And on the second issue, we are continuing with all our efforts, and the visit by Mr Solana and Mr Moratinos today to a large extent has the objective of finding a solution which will lead to an end to the siege, which would allow for a ceasefire. We are all also awaiting the coming visit of the Director of the CIA, Mr Tenet, accompanied by General Zinni, which may also be extremely useful on the ground. If we manage to resolve these problems – and we are applying all our efforts to this – and achieve the withdrawal of troops, an effective ceasefire and, therefore, an end to terrorist activities, we can begin to create the conditions for progressing towards a peace conference. A peace conference cannot start from nothing. It must be a closing peace conference which takes account of everything that has been achieved until now, which does not once again reopen everything that was agreed in Madrid or in Oslo or what has been agreed over recent years. It cannot reopen the issue of international legality which is clearly defined by the Security Council Resolutions. It must be something which really leads to a definitive peace and which must therefore be as effective as possible. I believe that this effectiveness is only possible if it has the full support and participation of all the important players in the international community and, without doubt, the European Union. I hope that a meeting of the Quartet will take place very soon, in which we can analyse all these elements and continue to contribute new ideas and new efforts so that, in the end, Palestinians, Israelis, the Arab world in general, can offer themselves and future generations the prospect of peace, co-existence, stability and prosperity which for very many years has been denied them. As well as holding the meeting, the fact that we have been able to achieve conclusions which enjoyed the consensus of all the parties present was also a success. You know that the delegations from Syria and Lebanon finally decided not to attend in order not to come into contact with the Israeli delegation, but the other countries of the Mediterranean did attend and the twenty-five of us reached a consensus on approving an action plan, a programme in such sensitive areas as justice and internal affairs as well as a programme to guide dialogue between cultures and civilisations. I believe that this – which has been the subject of much work both prior to and during the conference – is also a notable success in itself. I would also like to stress that practically all the Member States of the Barcelona Process attended at ministerial level and there was therefore an extremely high level of attendance and decision-making capacity, for which I am grateful to the countries of the South and the East of the Mediterranean as well as all my colleagues in the European Union. As I have said, there has been solid previous work. If this had not been the case, given the enormous difficulties and tensions in the Middle East, we would not have been able to hold this conference and nor would it have borne fruit. I am referring to documents such as the establishment of priorities by the Presidency, the Commission’s communication, the action lines, the guidelines of the recent General Affairs Council and all the documents and contributions of the countries of the South and the East of the Mediterranean. I would, however, also like, in particular, to refer to the report by the European Parliament, which furthermore was produced by a Spanish Member, Mr Esteve. It is a wonderful report which I value very highly. We have accepted many of its proposals; we are going to try our best to incorporate more of them, since we believe they are all worthy of consideration. I would therefore like to say that everything we have achieved and approved in Valencia – I insist, by consensus – is not only the result of this desire for agreement, but also of everybody’s contributions. It is the first time – I will talk about this later – that, following the Barcelona Declaration of 1995, documents of this nature have been approved by everybody, and not only as mere Presidency declarations of conclusions following a series of debates. In this context, I would also like to stress – and I will return to this later – that we have approved the creation of a Euro-Mediterranean Parliamentary Assembly. I believe that this is a great step forward: it is an idea of the European Parliament which we have accepted and which we believe to be enormously important."@en3 "Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies. Minulla on suuri ilo tehdä teille selkoa kahdesta aiheesta, jotka liittyvät toisiinsa mitä ilmeisimmistä syistä. Joka tapauksessa uskon, että kun ajatellaan syyskuun 11. päivän tapahtumien leimaamia kansainvälisiä yhteyksiä ja Euroopan unionia sen koko olemassaolon suurimman laajentumisen kynnyksellä jonka takia sen jäsenvaltioiden määrä käytännössä kaksinkertaistuu ei ole epäilystäkään, että Välimeri on nähtävä strategisena rajanamme, näyttämönä, josta on rakennettava rauhan, vakauden ja jaetun vaurauden alue, jolla Barcelonan julistuksessa janotun kulttuurien ja sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun ja yhteistyön on mahdollista toteutua. Kuten kaikki prosessit, Barcelonan prosessikin rakentuu vähä vähältä. Jos katsomme taaksepäin, olemme kulkeneet jo hyvän matkaa Barcelonan jälkeen, mistä todistaa, että olemme saattaneet päätökseen jo 11 niistä 12 assosiaatiosopimuksesta, jotka on aiottu tehdä eteläisten maiden kanssa. Valenciassa sellainen allekirjoitettiin Algerian kanssa, ja Libanonin sopimus, joka on jo saatettu päätökseen, on allekirjoittamista vaille valmis. Kaikki muut on jo allekirjoitettu ja moni niistä on jo voimassa. Kaikesta huolimatta nämä merkittävät edistysaskeleet eivät ole tarpeeksi. Barcelonan prosessi, jonka lähtökohdat ja olemassaolo ovat jo yksin arvoltaan korvaamattomia, tarvitsee uuden poliittisen sysäyksen, eräänlaisen merikortin, jonka avulla Barcelonan tavoitteet voidaan siirtää paperilta todellisuuteen. Valencian toimintaohjelma, oikeus- ja sisäasioita koskeva yhteinen ohjelma sekä kulttuurien ja sivilisaatioiden välistä vuoropuhelua koskeva ohjelma vastaavat juuri tähän haasteeseen, tähän pyrkimykseen lujittaa poliittisesti kaikkien voimattomana pitämää Barcelonan prosessia. Toistan, että olemme hyväksyneet kaiken tämän yhteistuumin viidennessä ministerien EuroVälimeri-konferenssissa. Se ei merkitse ainoastaan prosessin koko mahdollisen muutosvoiman säilyttämistä, vaan myös sen uudistamista sekä muodollisesti että sisällöllisesti. Puhuin jo sen muodosta: kyse on ensimmäisestä asiakirjasta, jonka prosessin kaikki kumppanit ovat yhdessä hyväksyneet ministerikokouksessa. Se tekee toimintasuunnitelmasta ja muista mainitsemistani asiakirjoista eräänlaisen EuroVälimeri-maiden yhteiskuntasopimuksen sekä yhteisen hankkeen ja sitoumuksen. Haluaisin toistaa tämän viestin: Barcelonan prosessi ja EuroVälimeri-vuoropuhelu eivät tarkoita 15 jäsenvaltion 12 jäsenvaltioon kohdistamia toimia, vaan ne ovat 27 jäsenvaltion yhteinen asia, jonka haluamme niiden ottavan yhä enemmän omakseen. Asiakirjojen sisällössä on myös ollut muutoksen mahdollisuuksia, koska niissä noudatetaan eräitä periaatteita, joiden on mielestämme edistettävä prosessin muuttumista, ja koska niissä tarkastellaan merkittäviä aloitteita, joiden avulla voidaan parantaa laadullisesti EuroVälimeri-kumppanuuden rakentamista. Mitä nämä periaatteet ovat? Viittasin äsken niistä yhteen, yhteisen vastuun periaatteeseen. On myös näkyvyyden periaate: hallitusten lisäksi myös kansalaisyhteiskuntien on ymmärrettävä prosessi prosessina. Kapillariteetin periaatteeseen kuuluu, että prosessi välitetään kaikille siihen osallistuville toimijoille. On myös muita periaatteita, kuten prosessin rakenteet, uskottavuus, tehokkuus tai lujittaminen. Prosessin lujittaminen edellyttää aloitteita. Täydellinen selonteko edellyttää tietysti koko erittäin kattavan toimintaohjelman lukemista, mutta sen lisäksi, että näistä aloitteista jokainen on osaltaan tärkeä, haluaisin esittää yhteenvedon, jossa painotan niitä aloitteita, jotka ovat tällä hetkellä mielestäni poliittisesti kaikkein tärkeimpiä prosessin kolmella osa-alueella: poliittisella ja institutionaalisella, taloutta ja rahoitusta koskevalla sekä sosiaali- ja kulttuurialaa ja inhimillistä alaa käsittelevällä osa-alueella. Poliittisella ja institutionaalisella osa-alueella haluan korostaa prosessin parempaa demokratisoimista. Se tapahtuu parlamentaarisen EuroVälimeri- yleiskokouksen perustamista koskevan ehdotuksen avulla, joka meidän on käynnistettävä mahdollisimman pian. Se tapahtuu myös kehittämällä 27 jäsenvaltion kesken uusia poliittisen yhteistyön ja vuoropuhelun mekanismeja, joihin sisältyviä aiheita ovat esimerkiksi erittäin tärkeänä pitämäni turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, terrorismi josta puhun myöhemmin tai ihmisoikeuksien edistäminen. Lisäksi ryhdytään toimiin luottamuksen ja kumppanuuden luomiseksi. Kuten sanoin, Barcelonan työohjelmaan sisällytetään ensimmäistä kertaa terrorismi, mikä on mielestäni kerrassaan välttämätöntä päivänselvistä syistä. Lisäksi on ajateltu, että tämän erityisen ja kaikkien hyväksymän toimintasuunnitelman toteutumista seurataan ja arvioidaan Barcelonan kuudennessa ministerikokouksessa, millä mielestäni edistetään sen uskottavuutta. Taloutta ja rahoitusta koskevalla osa-alueella Valencian toimintasuunnitelmassa vahvistetaan uudestaan tavoite EuroVälimeri-maiden vapaakauppa-alueen luomisesta vuoteen 2010 mennessä. Sitä varten on saatava käsitellyksi kaikki aiemmin mainitsemani assosiaatiosopimukset ja saatettava eteläetelä-integraatio päätökseen. On äärimmäisen tärkeää edistää eteläisten maiden vapaakauppa-alueita, ja siksi olemme suhtautuneet myönteisesti ja tukeneet kaikin tavoin ei ainoastaan poliittisesti, vaan komission ansiosta myös teknisesti niin kutsuttua Agadirin prosessia, jonka käynnistäjiä ovat Marokko, Tunisia, Egypti ja Jordania. Tiedämme kaikki, että EuroVälimeri-prosessin onnistumiseksi on varmistettava eteläisten maiden taloudellinen ja siten sosiaalinen ja poliittinen kehitys. Se taas tehdään, muiden asioiden lisäksi, mutta siihen merkittävästi panostaen, kanavoimalla sijoitukset asianmukaisesti. Siten toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon yksi puheenjohtajavaltion suurimmista ensisijaisista painopistealueista, sellaisen uuden rahoitusvälineen edistäminen, jota käytettäisiin Euroopan investointipankin vahvistamana järjestelynä infrastruktuurien rakentamisen edistämiseksi ja pääasiassa yksityisten sektorien tukemiseksi. Lisäksi olemme suunnitelleet, että vuoden kuluessa tehtäisiin vuorollaan päätös tämän vahvistetun järjestelyn muuttamisesta Euroopan investointipankin haarakonttoriksi, jonka pääoma on avoinna muille mahdollisille maille tai myös toimielimille, ja joka mahdollistaa joka tapauksessa entistä suurempien rahavarojen kohdentamisen alueelle. Lisäksi toimintasuunnitelmaan on kirjattu Toledossa ja Málagassa pidettyjen kaupan ja teollisuuden aloja koskeneiden EuroVälimeri-alueen ministerien kokousten päätelmät ja päätökset. Kaupankäynnin osa-alueeseen sisältyy joukko toimia investointien edistämiseksi ja palvelujen vapauttamisen kehittämiseksi. Teollisuuden osa-alueeseen taas sisältyy säännöksiä, joilla edistetään lainsäädännön yhdenmukaistamista kumppaniemme integraation vauhdittamiseksi, innovaation edistämiseksi ja uusien tekniikoiden käytön mahdollistamiseksi sekä yksityisen sektorin roolin vahvistamiseksi EuroVälimeri-kumppanuuden rakentamisessa. Tässä yhteydessä haluan mainita erityisesti myös ne toimet, joilla edistetään sekä infrastruktuureihin kohdistuvia investointeja että Välimeri-kumppaniemme liikenne-, tietoliikenne- ja energiaverkkojen yhteenliittämistä rajat ylittävien eurooppalaisten verkkojen kanssa, ja haluan kiittää uudestaan komissiota sen valtavasta ja erittäin myönteisestä työpanoksesta tässä asiassa. Lisäksi haluan tässä yhteydessä korostaa Euroopan unionin halua edistää Välimeri-kumppaneiden liittymistä Galileo-satelliitin kautta toimivaan navigointiverkkoon. Haluan puhua yhtäältä Valenciassa eilen ja toissa päivänä pidetystä ministerien viidennestä EuroVälimeri-kokouksesta ja toisaalta Lähi-idän nykytilanteesta, viimeisimmistä tapahtumista ja ponnisteluista rauhanprosessin jatkamiseksi. Lopuksi puhun sosiaali- ja kulttuurialaa sekä inhimillistä alaa käsittelevästä osa-alueesta. Puheenjohtajavaltio on yrittänyt vastata niihin merkittäviin haasteisiin, jotka tulevat esille maahanmuutossa, kulttuurien ja sivilisaatioiden välisessä vuoropuhelussa tai kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden osallistumisessa EuroVälimeri-alueen rakentamiseen, sisällyttämällä toimintaohjelmaan joukon toimia, joista haluan mainita erikseen seuraavat: ensinnäkin jo mainitsemani oikeudellisia ja sisäasioita koskeva puiteasiakirja, jossa käsitellään esimerkiksi sellaisia tärkeitä asioita kuten huumeiden, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta, muuttovirtojen ja henkilöiden liikkuvuuden hallinta jne. Se on myös saanut meidät hyväksymään Valenciassa päätöksen ministerien muuttoliikkeitä käsittelevän EuroVälimeri-konferenssin koolle kutsumisesta. On myös päätetty perustaa säätiö kulttuurien ja sivilisaatioiden välistä vuoropuhelua varten sekä kulttuurisen, henkisen ja sosiaalisen vaihdon edistämiseksi. Se on kaikkien yhteinen hanke, ja siksi sen on oltava vastaus tämän osa-alueen haasteisiin. Vastauksen on oltava konkreettinen, toiminta-ohjelma, joka voidaan kanavoida säätiön kautta tai miten parhaaksi nähdään, jotta kulttuurien ja sivilisaatioiden vuoropuhelussa keskityttäisiin kolmeen olennaisena pitämäämme osa-alueeseen: nuorisoon, koulutukseen ja tiedotusvälineisiin. Lisäksi olemme päättäneet laajentaa Tempus-ohjelman Välimeri-kumppaneihimme, mikä mahdollistaa yliopistojen välisen yhteistyön kehittämisen Välimeren kahden puolen ja, mikä on erittäin tärkeää, Välimeren kummankin rannan yliopistojen liittämisen mukaan EuroVälimeri-kumppanuuden rakentamiseen. Lisäksi pyrkimyksenä on kehittää Välimeren alueen kaupunkien ja alueiden välistä hajautettua yhteistyötä ja hyväksyä päätelmiä, jotka perustuvat Valenciassa ennen ministerikokousta pidetyn kansalaisfoorumin päätelmiin. Kaiken kaikkiaan olemme siirtyneet Barcelonan prosessissa uuteen osioon tai jos niin halutaan, uuteen vaiheeseen. Lähi-idän konfliktista aiheutuvista vaikeuksista huolimatta käynnistämme uudelleen Barcelonan prosessia, mikä on mielestäni osoitus eräästä keskeisestä asiasta, Barcelonan prosessin suunnattomasta kestokyvystä. On osoittautunut, että Barcelonan prosessi kykenee kestämään Lähi-idän konfliktin, mikä johdattaa minut uuteen päätelmään: Barcelonan prosessi oli suurenmoinen ajatus vuonna 1995, EuroVälimeri-vuoropuhelu oli ja on nytkin loistava idea, ja mikäli emme olisi keksineet sitä tuolloin, meidän pitäisi tehdä se nyt. Arvoisa puhemies, on luonnollista, että näiden kahden päivän aikana, jolloin paikalla oli arabimaita, ja niiden joukossa kaikki Lähi-idän konfliktiin suoranaisesti kytkeytyneet maat sekä Israel ja Euroopan unioni, meidän oli kerrassaan välttämätöntä keskustella suurimmassa osassa istunnoista Lähi-idän tilanteesta. Valencian kokouksessa tätä tilannetta voitiin arvioida ja siitä voitiin keskustella. Keskustelu oli suunnattomista jännitteistä ja tunnelatauksista huolimatta välistä suorastaan rakentava, se osoitti osapuolten pyrkivän rauhaan ja uskon, että se voi hyödyttää koko prosessia. Me kaikki tiedämme tilanteen itse paikalla. Tällaista väkivaltaa ei ole nähty, ja uhrien lukumäärä karmii selkäpiitä. Viime tuntien ja päivien rauhallisuudesta huolimatta viime viikkojen tapahtumat ovat olleet todella kauhistuttavia. On ollut karmaisevia terrori-iskuja, jotka tuomitsen jälleen kerran varauksetta ja sanojani mitenkään lieventämättä. Israel on miehittänyt, ja miehittää yhä, palestiinalaishallinnon alaisuuteen kuuluvia kaupunkeja, minkä osalta haluan toistaa vaatimuksemme, että Israelin joukot vetäytyvät välittömästi alueelta. Me kaikki tiedämme, ettei konfliktia voida ratkaista sotilaallisin keinoin, että ainoa tapa on käydä poliittisia neuvotteluja, jotka edellyttävät myös välitöntä tulitaukoa. Viime päivien tapahtumien perusteella uskon, että me kaikki olemme varsin tietoisia, että palestiinalaishallinto on suuressa vaarassa tuhoutua ja hajota samoin kuin sen mahdollisuus muuttua lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tulevan Palestiinan valtion siemeneksi. Vetoan siis uudestaan, että presidentti Arafatin piiritys lopetetaan välittömästi. Lisäksi teen tiettäväksi, että kansainvälinen yhteisö suhtautuu myönteisesti palestiinalaisjohtajien sekä presidentti Arafatin terrori-iskut tuomitsevaan lausuntoon. Haluan kertoa myös, että olen erittäin huolestunut humanitaarisesta kriisistä. On aivan välttämätöntä, että terveydenhuolto- ja avustusjärjestöt voivat hoitaa tehtäviään. Juuri tänään Oslossa järjestetään erittäin tärkeä kokous, jossa on täsmennettävä, miten voimme ratkaista kaikkein kiireellisimmät ja välittömimmät humanitaariset tarpeet, sekä mitä voimme tehdä palestiinalaisalueiden ja -hallinnon jälleenrakentamiseksi, ei vain fyysisesti vaan myös institutionaalisesti. Nyt kun vaikuttaa, että vetäytyminen kaikkine eri vivahteineen alkaa, saamme nähdä selvästi sotilaallisten iskujen seuraukset. Jenin on epäilemättä järkyttävä esimerkki. On välttämätöntä, että saamme selville tapahtumat ja niiden todelliset mittasuhteet ja että Yhdistyneet Kansakunnat voi luottaa tarvittavaan tukeen uskon tietenkin, että sillä on Euroopan täysi tuki puolueettoman kansainvälisen tutkimuksen toteuttamiseksi. Lisäksi haluaisin mainita, että näiden tapahtumien takia on kehkeytynyt erittäin suuri alueellisen epävakauden uhka. Libanonin etelärajalla on esiintynyt sangen huolestuttavaa väkivaltaisuutta. Olemme puheenjohtajavaltio ja troikka ottaneet suoraan yhteyttä Libanonin ja muiden maiden viranomaisiin, jotta ne ryhtyisivät kaikkiin tarvittaviin toimiin ehkäistäkseen niiden alueilta Israeliin suunnattuja iskuja. Minun onkin sanottava, että näissä maissa yhdytään huolenaiheeseemme ja olen varma, että ne ryhtyvät toimiin. Lisäksi haluan mainita erään toisen hyvin tärkeän asian: on erittäin valitettavaa, että maidemme diplomaattiset edustustot eivät voi hoitaa tehtäviään, koska Israelin armeija asettaa niille jatkuvasti esteitä miehitetyillä alueilla. Joitakin uusia mahdollisuuksia on jo alkanut ilmetä, valvontaa on hieman hellitetty, mutta tilanne on edelleen kestämätön ja ehdottomasti moitittava. Diplomaattisilla edustajillamme täytyy olla täysi vapaus päästä alueille, palvella niiden kansalaisia ja ottaa selvää niiden humanitaarisesta tilanteesta. Mikäli sallitte, aloittaisin puheenvuoroni kertomalla, mitä minun mielestäni ministerikokouksessa saatiin aikaan, ja päättäisin sen muutamiin Lähi-idän tilannetta koskeviin huomioihin. Olemme ryhtyneet toimiin Tel Avivissa sekä troikkana että puheenjohtajavaltion kautta ottamalla yhteyttä Israelin suurlähettilääseen Espanjassa. Lisäksi Jerusalemissa olevat edustajat ovat ottaneet monta kertaa yhteyttä Israelin armeijan johtajiin, ja toistaiseksi jonkinlaista edistystä on tapahtunut, vaikka minusta se on selvästi riittämätöntä. Tässä asiassa meidän on oltava selviä ja ehdottoman lujia. Arvoisa puhemies, nyt haluaisin puhua hyvin lyhyesti viime viikkojen ponnisteluista. Euroopan unioni on aina sitoutunut auttamaan lujasti alueen ongelmien ratkaisemisessa. Vaadimme jo Barcelonan Eurooppa-neuvostossa saada käsitellä sekä turvallisuuteen että politiikkaan ja talouteen liittyviä näkökohtia, sillä ne ovat saman prosessin erottamattomia ja toisistaan riippuvaisia osa-alueita. Yhtä ei voi panna toisen edelle, vaan niitä on tarkasteltava rinnakkain. Barcelonassa tuotiin jälleen esille perusta konfliktin ratkaisemiseksi: turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, pääasiassa päätöslauselmat nro 242, 338 ja 1397, Madridin huippukokouksen periaatteet, erityisesti "maata rauhaa vastaan" -periaate, Oslon sopimusten periaatteet ja kaikki sen jälkeiset sopimukset, jotka ovat mahdollistaneet näiden kahden valtion, Israelin ja Palestiinan, rauhan ja turvallisuuden. Siksi olemme tukeneet määrätietoisesti rauhanaloitteita, kuten Saudi-Arabian rauhansuunnitelmaa, joka sai Arabiliiton tuen Beirutin huippukokouksessa ja jossa tuotiin esiin mahdollisuus normalisoida Israelin ja sen naapureina olevien arabivaltioiden suhteet, mikäli Israel vetäytyisi vuoden 1967 rajoille, minkä lisäksi siinä ratkaistiin pakolaisongelma Yhdistyneiden Kansakuntien asiaa koskevien päätöslauselmien perusteella. Neuvoston puheenjohtajana toimivan Espanjan pääministerin ja korkean edustajan läsnäolo Beirutin huippukokouksen avajaisissa oli mielestäni osoitus tästä tuesta. Järjestimme myös ylimääräisen yleisten asioiden neuvoston kokouksen kriisin vakavuuden takia. Halusimme esittää selkeän huolestumisestamme ilmoittavan viestin, jossa kuitenkin kerrotaan Euroopan unionin olevan mukana tapahtumissa. Päätimme lähettää neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan alueelle puhuaksemme korkeimman tason edustajien kanssa ja vaatiaksemme heitä asettamaan välittömän tulitauon, soveltamaan Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmia nro 1397 ja 1402 ja palaavan poliittista sopimusta koskeviin neuvotteluihin. Mielestäni meidän oli toimittava näin, ja niin teimmekin, samalla kun painotimme teoillamme, että kansainvälisen yhteisön oli väistämättä puututtava tapahtumiin. Kuten tiedetään, tehtävässä oli todella paljon hankaluuksia, emmekä päässeet Israelin pääministeri Sharonin vastustuksen takia tapaamaan presidentti Arafatia. Minun on sanottava, että tämä asenne on muuttunut. Tällä hetkellä korkea edustaja Solana joka ei siksi ole täällä ja erityisedustaja Moratinos ovat käymässä alueella jonne minä en puolestani ole matkustanut voidakseni olla täällä ja heidän aikomuksenaan on tavata presidentti Arafat, ja mahdollisuuksien mukaan alueen muut johtajat. Kun puhutaan kansainvälisen yhteyden halusta olla mukana tapahtumissa, haluan puhua eräästä toisesta tapahtumasta, jota pidän erittäin merkittävänä: niin kutsutun kvartetin, eli Yhdysvaltojen, Venäjän federaation, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin Madridin kokouksesta, joka järjestettiin korkeimmalla diplomaattisella tasolla: siihen osallistuivat ulkoministeri Powell, ulkoministeri Ivanov, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Annan sekä korkea edustaja Solana ja minä itse Euroopan unionin puolesta. Minusta tässä näkyy se, mitä me Euroopan unionissa olemme kannattaneet aina: kansainvälisen yhteisön on otettava osaa mahdollisimman yhtenäisin toimin ja kannoin, koska me kaikki olemme tietoisia, että ilman Yhdysvaltoja ei saada aikaan ratkaisua, mutta pelkästään Yhdysvaltojen varassa se ei kuitenkaan onnistu. Minusta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää säilyttää koko kansainvälisen yhteisön yhteisiin kantoihin perustuva yhtenäisyys. Kuten tiedetään, esitimme yhteisen julkilausuman, jossa vahvistettiin konfliktia koskeva yhteinen kanta ja tuettiin ulkoministeri Powellin matkaa alueelle. Lisäksi siinä vahvistettiin, että kvartetin haluttiin jatkavan Lähi-idän tilanteen tarkkailua säännöllisesti järjestettävien korkeimman tason neuvottelujen kautta ja antamalla erityislähettiläiden jatkaa tehtäviään paikan päällä. Näin he tekevätkin, ja vieläpä erittäin hyvin. Tässä yhteydessä haluan mainita Venäjän federaation edustajan Vdovinin, Euroopan unionin edustajan Moratinosin Yhdysvaltojen tämänhetkisen edustajan Zinnin ja haluan ilmoittaa sen tässä erittäin selvästi Yhdistyneiden Kansakuntien erityisedustajan Larsenin, jotka tekevät suurenmoista työtä. Mitä tulee kvartetin korkeimman tason kokousten jatkumiseen, uskon, että voimme järjestää yhden lähipäivinä tarkastaaksemme uudelleen tilanteen ja edistääksemme edelleen poliittisia aloitteita. Madridin julistuksessa pyysimme erityisesti päätöslauselman nro 1402 välitöntä noudattamista, mitä edellytetään päätöslauselmassa nro 1403, eli siis välitöntä tulitaukoa, välitöntä vetäytymistä palestiinalaiskaupungeista myös Betlehemistä ja Ramallahista ja erityisesti presidentti Arafatin päämajasta. Julistuksessa kehotetaan Israelia keskeyttämään sotilaalliset toimet, noudattamaan kansainvälisiä humanitaarisia periaatteita, sallimaan humanitaaristen järjestöjen ja yksikköjen vapaa ja esteetön pääsy alueelle, pidättäytymään liiallisesta voimankäytöstä ja ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin siviilien suojelun takaamiseksi. Julistuksessa kehotetaan kuitenkin myös Palestiinan kansan tunnustamaa ja valitsemaa johtajaa presidentti Arafatia ryhtymään välittömästi kaikkiin mahdollisiin toimiin pysäyttääkseen viattomiin israelilaisiin kohdistuvat terrori-iskut, käyttämään kaikkea poliittista arvovaltaansa vakuuttaakseen Palestiinan kansalle, että kaikki israelilaisiin kohdistuvat iskut pitää lopettaa välittömästi sekä valtuuttamaan edustajansa aloittamaan välittömästi, mahdollisimman pian, turvallisuuden koordinoimisen Israelin kanssa. Lisäksi häntä kehotetaan toimimaan päättäväisesti ja ryhtymään kaikkiin hänelle mahdollisiin toimiin terroristien infrastruktuurin, mukaan luettuna sen rahoituksen, tuhoamiseksi, ja lopettamaan väkivaltaan kiihottamisen tai tietyntyyppisten attentaattien hyväksymisen. Julistuksessa ei sanota tätä, mutta minä haluan sanoa sen: itsemurhan tekijät ovat terroristeja, eivät marttyyreja, ja sitä on syytä toistaa jatkuvasti. Terrorismi palaan julistukseen on laitonta ja moraalitonta, se on vahingoittanut vakavasti Palestiinan kansan pyrkimyksiä, ja se on tuomittava, mikä tehdään täysin selväksi turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1373. Lopuksi ilmaisemme yhteisen halumme tukea osapuolia panemaan täytäntöön sopimukset, esimerkiksi Tenetin turvallisuussuunnitelman ja Mitchellin suositukset, mukaan luettuna osapuolten sopiman puolueettoman välittäjätahon käyttäminen. Unionissa on keskusteltu eri mahdollisuuksista nykytilanteessa. Olemme panneet koko poliittisen painomme diplomaattisille ponnisteluille, jotka ulottuvat puheenjohtajavaltion julkilausumista yhteydenottoihin kaikkien osapuolten kanssa, minkä lisäksi olemme tukeneet kenraali Zinnin matkaa muutama viikko sitten samoin kuin tietysti Yhdysvaltojen ulkoministeri Powellin matkaa alueelle. Olemme myös itse vierailleet paikan päällä, kuten juuri tänään. Ensinnäkin haluan sanoa, että meillä kaikilla oli itsestään selvistä syistä epäilyksiä, pidettäisiinkö ulkoministerien EuroVälimeri-kokousta vai ei: Lähi-idän tilanne sai aikaan suunnatonta epävarmuutta ja suurta vaaran tuntua ja välistä moni saattoi epäillä, että kokousta ei tosiaankaan pidettäisi. Siksi uskon, että pelkästään jo sen järjestäminen merkitsee onnistumista. On myös esitetty mahdollisuus kohdistaa Israeliin painostustoimia, joihin kuuluu esimerkiksi assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen, ja tiedän täysin hyvin, mikä on parlamentin kanta asiaan. Viime viikolla pidetyssä tuoreimmassa yleisten asioiden neuvostossa arvioitiin, että olisi kannattavaa odottaa ulkoministeri Powellin matkan tuloksia, joista puhun seuraavaksi ja joista voin sanoa, että kaikki vaihtoehdot ovat edelleen avoinna. Ulkoministeri Powellin kierroksen tulokset olivat myönteisempiä ja hyödyllisempiä kuin päälle päin näyttää, ja mielestäni voimme tarkastella niitä lähipäivien kuluessa. Kierroksella avautui uusi näkymä ja vetäytymisaikataulu, mutta on ilmeistä, että muutamaa poikkeusta ei voida hyväksyä. Yksi niistä on Jeesuksen syntymäkirkko Betlehemissä ja toinen on presidentti Arafatin päämaja. Ensimmäisessä tapauksessa etsitään edelleen ratkaisua. Kaikkiin osapuoliin, erityisesti Vatikaaniin, pidetään tiiviisti yhteyttä, ja toivon, että se kantaa hedelmää. Jälkimmäisessä tapauksessa jatkamme kaikkia ponnisteluja, ja korkea edustaja Solanan ja erityisedustaja Moratinosin tämänpäiväisen vierailun yhtenä suurena tavoitteena on löytää ratkaisu, joka johtaisi piirityksen lopettamiseen, mikä puolestaan mahdollistaisi tulitauon aikaansaamisen. Lisäksi me kaikki odotamme CIA:n johtajan Tenetin ja kenraali Zinnin piakkoin tapahtuvaa vierailua, sillä heistä voi olla suurta hyötyä paikan päällä. Jos onnistumme ratkaisemaan nämä ongelmat, joihin olemme kiinnittäneet kaiken huomiomme, ja jos onnistumme saamaan aikaan joukkojen vetäytymisen, pitävän tulitauon ja siten myös terrori-iskujen loppumisen, voimme alkaa luoda edellytyksiä rauhankonferenssia varten. Tämä rauhankonferenssi ei kuitenkaan voi lähteä tyhjästä. Sen on oltava päätös konfliktille, siinä on otettava huomioon kaikki tähänastiset aikaansaannokset eikä Madridissa tai Oslossa tai näiden vuosien aikana sovittuja asioita saa ottaa enää käsiteltäväksi. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa selkeästi määriteltyyn kansainväliseen legaliteettiin ei saa enää puuttua. Konferenssin on todella edistettävä lopullisen rauhan asiaa, ja siksi sen on edettävä mahdollisimman tehokkaasti. Minusta tämä tehokkuus on mahdollista ainoastaan, mikäli sillä on takanaan kaikkien kansainvälisen yhteisön merkityksellisten toimijoiden ja tietysti siis Euroopan unionin, täysi tuki ja läsnäolo. Toivon, että kvartetin hyvin pian järjestettävässä seuraavassa kokouksessa voimme tarkastella kaikkia näitä osa-alueita ja esittää yhä uusia ajatuksia ja pyrkimyksiä, jotta palestiinalaiset, israelilaiset ja koko arabimaailma voisivat lopulta tarjota itselleen ja tuleville sukupolville ne rauhan, rinnakkaiselon, vakauden ja vaurauden näkymät, jotka niiltä on niin monen vuoden ajan kielletty. Onnistumista on kuitenkin myös se, että sen lisäksi, että kokous järjestettiin, kaikki läsnä olleet olivat päätelmistä yksimielisiä. Tehän tiedätte, että Syyrian ja Libanonin valtuuskunnat päättivät lopulta olla saapumatta paikalle, jottei niiden tarvitsisi kohdata Israelin valtuuskuntaa, mutta muut Välimeren altaan maat olivat läsnä. Me 25 valtion edustajat hyväksyimme yksimielisesti toimintaohjelman, joka koski niinkin arkaluonteisia aiheita kuin oikeus- ja sisäasioita, samoin kuin kulttuurien ja sivilisaation välisen vuoropuhelun vauhdittamista koskevan ohjelman. Minusta jo pelkästään tämä on merkittävää, sillä se edellytti pitkällisiä etukäteisvalmisteluja samoin kuin uutteraa työtä kokouksen aikana. Haluan myös korostaa, että käytännössä kaikki Barcelonan prosessiin kuuluvat jäsenvaltiot ottivat kokoukseen osaa ministeritasolla, joten tuki- ja päätöksentekomahdollisuudet olivat valtavat. Haluan kiittää tästä sekä Välimeren eteläisiä että itäisiä maita sekä kaikkia kollegoitani Euroopan unionissa. Kuten sanoin, ennen kokousta tehtiin lujasti valmistelutyötä. Muussa tapauksessa konferenssia ei Lähi-idän valtavien vaikeuksien ja suunnattomien jännitteiden takia olisi voitu lainkaan järjestää eikä se olisi kantanut hedelmää. Tarkoitan nyt sellaisia asiakirjoja kuin puheenjohtajavaltion määrittelemät ensisijaiset painopistealueet, komission tiedonanto, toimintalinjat, äskettäin kokoontuneen yleisten asioiden neuvoston suuntaviivat ja kaikki Välimeren eteläisten ja itäisten maiden asiakirjat ja esitykset. Lisäksi ja aivan erityisesti haluan kuitenkin puhua Euroopan parlamentin mietinnöstä, jonka laatija on sitä paitsi espanjalainen, jäsen Esteve. Kyseessä on suurenmoinen mietintö, jota pidän erityisen suuressa arvossa. Olemme ottaneet huomioon suuren osan sen ehdotuksista ja lisäksi yritämme vielä sisällyttää joitakin muitakin, koska kaikki niistä tuntuvat harkitsemisen arvoisilta. Haluankin sanoa, että Valenciassa hyväksymämme yksimielisesti, toistan ja aikaansaamamme asiat eivät johdu ainoastaan halustamme päästä sopimukseen, vaan myös kaikkien antamasta avusta. Kyseessä on ensimmäinen kerta puhun siitä kohta kun vuoden 1995 Barcelonan julistuksen jälkeen hyväksytään tämänlaatuisia asiakirjoja kaikkien suostumuksella, eivätkä ne ole pelkkiä puheenjohtajavaltion julistuksia, jotka esitetään keskustelujen jälkeisinä päätelminä. Tässä yhteydessä haluan myös korostaa, ja puhun siitä myöhemmin lisää, että hyväksyimme parlamentaarisen EuroVälimeri-yleiskokouksen perustamisen. Minusta se on suurenmoinen askel: se on Euroopan parlamentin esittämä ja meidän omaksumamme ajatus, jota pidämme erittäin merkittävänä."@fi5 ". Merci beaucoup, Monsieur le Président. C'est pour moi un plaisir de vous exposer deux thèmes qui sont liés entre eux pour des raisons évidentes. Quoi qu'il en soit, dans une conjoncture internationale marquée par les événements du 11 septembre et pour une Union européenne aux portes du plus important élargissement de son histoire, qui représentera pratiquement un redoublement de ses membres actuels, je crois qu'il ne fait aucun doute que la Méditerranée se profile comme notre frontière stratégique, telle une scène où construire une zone de paix, de stabilité, de développement et de prospérité partagée, une zone où soit possible le dialogue et la coopération entre les cultures et les civilisations auxquels vise la déclaration de Barcelone. Comme tout processus, celui de Barcelone se construit pas à pas. Si nous regardons en arrière, le chemin parcouru depuis Barcelone est long. J'en veux pour preuve le fait que nous soyons parvenus à conclure onze accords d'association sur les douze qu'il était prévu de conclure avec les pays du Sud. À Valence, nous avons signé l'accord avec l'Algérie et l'accord d'association avec le Liban est achevé et n'attend plus que d'être signé. Tous les autres ont déjà été signés et, pour beaucoup, sont déjà en vigueur. Malgré tout, ces progrès, quoiqu'importants, sont insuffisants. Le processus de Barcelone, dont les termes et l'existence ont en soi une valeur irremplaçable, réclame une nouvelle impulsion politique, une sorte de feuille de route capable de traduire dans les faits les objectifs de Barcelone. Et c'est à ce défi, à cette ambition de donner une nouvelle impulsion politique au processus de Barcelone, que nous considérions tous comme languissant, que répondent le plan d'action de Valence, le programme conjoint de justice et affaires intérieures, ainsi que le programme sur le dialogue entres les cultures et les civilisations. Tout cela, nous l'avons approuvé, j'insiste, par consensus, lors de la cinquième conférence ministérielle euroméditerranéenne. Cela suppose non seulement de maintenir le potentiel de transformation du processus, mais aussi d'apporter des nouveautés tant au niveau de la forme que du fond. J'ai déjà évoqué la forme : il s'agit du premier document politique adopté conjointement par les partenaires du processus lors d'une conférence ministérielle, ce qui confère au plan d'action et aux autres documents que j'ai mentionnés le caractère de contrat social euroméditerranéen, de projet et d'engagement partagé. Je souhaiterais réitérer ce message : le processus de Barcelone, le dialogue euroméditerranéen, n'est pas un geste des quinze envers les douze, mais des vingt-sept, et nous voulons qu'il soit de plus en plus considéré et envisagé en tant que geste des vingt-sept. Pour ce qui est du fond, les documents qui ont été approuvés font également preuve d'un potentiel de transformation. En effet, ils répondent à une série de principes qui, selon nous, doivent inspirer la transformation du processus et parce qu'ils contemplent une série d'initiatives importantes qui, dans leur ensemble, sont capables de donner lieu à un bond en avant dans la construction du partenariat euroméditerranéen. Quels sont ces principes ? Je viens d'en évoquer un : le principe de copropriété, d' . Mentionnons également le principe de visibilité : que le processus soit perçu comme tel, non seulement par les gouvernements mais aussi par les sociétés civiles respectives ; le principe de capillarité : qu'il se transmette à l'ensemble des acteurs en présence. Il en existe d'autres également, tels que les principes de structuration, de crédibilité, d'efficacité ou de concrétion du processus. La concrétion du processus requiert que des initiatives soient prises. De toute évidence, la relation complète exige la lecture du plan d'action, qui est un plan d'action exhaustif. Toutefois, malgré l'importance que revêt chacune de ces initiatives, je souhaiterais synthétiser et ne m'attarder que sur celles qui me semblent les plus pertinentes politiquement dans les trois volets du processus : le volet politique et institutionnel, le volet économique et financier et le volet social, culturel et humain. En ce qui concerne le volet politique et institutionnel, je voudrais attirer l'attention sur une meilleure démocratisation du processus, grâce à la proposition de création de l'assemblée parlementaire euroméditerranéenne dont la mise en place, nous devons y veiller, doit se faire le plus tôt possible. Cette démocratisation se doit également au développement de nouveaux mécanismes de coopération et de dialogue politique entre les vingt-sept, y compris sur des thèmes tels que la politique de sécurité et de défense, qui me semble très importante, le terrorisme - auquel je me référerai plus tard - ou encore la promotion des droits de l'homme. De même, des mesures de création de confiance et de partenariat sont mises en œuvre. Comme je l'ai dit, c'est la première fois que le terrorisme est inclus à l'agenda de Barcelone, chose que j'estime absolument indispensable à l'heure actuelle, et ce pour des raisons qui tiennent du bon sens. Puisqu'il s'agit d'un plan d'action spécifique approuvé par tous, il est également prévu, pour la première fois, que le plan fasse l'objet d'un suivi et d'une évaluation de sa mise en œuvre lors de la sixième conférence ministérielle de Barcelone, ce qui, à mon sens, ajoute à sa crédibilité. Quant au volet économique et financier, le plan d'action de Valence réaffirme l'objectif de créer une zone de libre-échange euroméditerranéenne pour l'an 2010, ce qui exige la conclusion de tous les accords d'association, dont j'ai déjà parlé, ainsi que l'achèvement de l'intégration Sud-Sud. Il est capital de progresser sur la voie de zones de libre-échange au niveau du Sud, c'est pourquoi nous avons salué et offert notre soutien au processus d'Agadir, une initiative du Maroc, de la Tunisie, de l'Égypte et de la Jordanie. Nous savons tous que, pour que le processus euroméditerranéen soit couronné de succès, il faut garantir le développement économique, et donc social et politique, des pays du Sud. Cela implique, entre autres, mais c'est important, la canalisation appropriée de flux d'investissement. Aussi est-ce pour cela que le plan reprend une des principales priorités de la Présidence, à savoir inciter la création d'un nouvel instrument financier, qui commence à fonctionner en tant que facilité renforcée au sein de la Banque européenne d'investissement afin de soutenir des travaux d'infrastructure et de soutenir fondamentalement le secteur privé. Ensuite, nous avons prévu de prendre, le cas échéant et au terme d'un délai d'un an, la décision de transformer cette facilité renforcée en une banque, une filiale de la banque européenne d'investissement, le capital étant ouvert à d'autres pays éventuels ainsi qu'à des institutions et qui, dans tous les cas, permette de consacrer davantage de ressources financières à cette région. Le plan inclut également les conclusions et décisions adoptées lors des réunions ministérielles euroméditerranéennes du commerce et de l'industrie qui se sont tenues à Tolède et Malaga respectivement. Sur le plan commercial, il inclut une série de mesures visant à faciliter les investissements et à développer la libéralisation des services. Sur le plan industriel, il reprend les dispositions destinées à promouvoir l'harmonisation législative afin de faciliter l'intégration de nos partenaires, favoriser l'innovation et l'accès aux nouvelles technologies et renforcer le rôle du secteur privé dans la construction du partenariat euroméditerranéen. Toujours dans ce volet, je tiens également à évoquer en particulier les mesures visant à promouvoir les investissements dans les infrastructures ainsi que l'interconnexion entre les réseaux de transport, de télécommunications et de l'énergie de nos partenaires méditerranéens et les réseaux transeuropéens. Je tiens aussi à remercier de nouveau ici la Commission pour le travail considérable et très positif qu'elle a effectué. Je souligne également ici la volonté de l'Union européenne de faciliter l'incorporation des partenaires méditerranéens au réseau de navigation par satellite Galileo. D'une part, le déroulement de la cinquième conférence ministérielle euroméditerranéenne qui s'est tenue hier et avant-hier dans la ville de Valence et, d'autre part, la situation actuelle au Moyen Orient, les derniers événements et les efforts qui sont consentis afin de remettre sur les rails le processus de paix. Enfin, en ce qui concerne le volet social, culturel et humain, la présidence s'est efforcée de répondre aux défis posés par des sujets aussi pertinents que l'immigration, le dialogue entre les cultures et les civilisations ou encore la participation des différents acteurs de la société civile à la construction euroméditerranéenne, en intégrant au plan d'action une série de mesures parmi lesquelles je tiens à souligner les suivantes : en premier lieu, l'approbation d'un document-cadre, dont j'ai déjà parlé, sur la justice et les affaires intérieures, qui contemple, par exemple, des thèmes non moins importants que la lutte contre la drogue, la lutte contre le crime organisé, le traitement des flux migratoires, la circulation des personnes, etc. Ceci nous a amenés à approuver à Valence la décision de convoquer une conférence ministérielle euroméditerranéenne sur les migrations. De même, il a été décidé de créer une fondation pour le dialogue entre les cultures et les civilisations et pour promouvoir les échanges culturels, intellectuels et sociaux. C'est un projet que tous partagent et il doit dès lors constituer une réponse aux défis présents dans ce domaine, une réponse concrète, telle que l'adoption d'un programme d'action qui puisse se développer par le biais de la fondation ou par un autre biais, afin que le dialogue entre les cultures et les civilisations se concentre sur trois domaines que nous jugeons fondamentaux : la jeunesse, l'éducation et les moyens de communication. Nous avons également convenu d'étendre le programme Tempus aux partenaires méditerranéens, ce qui devrait permettre de développer la coopération universitaire entre les deux rives de la Méditerranée et, ce qui est très important, l'intégration du monde universitaire des deux rives de la Méditerranée en tant qu'acteurs de la construction du partenariat euroméditerranéen. Nous avons également lancé un appel au développement de la coopération décentralisée des villes et régions de la Méditerranée et nous avons adopté des conclusions découlant du forum civil qui a eu lieu à Valence avant le sommet ministériel. En définitive, nous nous trouvons face à une nouvelle étape, une nouvelle phase si l'on veut, du processus de Barcelone. Cette étape face à laquelle nous nous trouvons consiste à relancer le processus de Barcelone malgré les difficultés causées par le conflit au Moyen Orient, ce qui témoigne, à mon sens, d'une chose essentielle : l'immense capacité de résistance du processus de Barcelone. Le processus de Barcelone a démontré qu'il était capable de résister au conflit du Moyen Orient. J'en tire une conclusion : Barcelone a été une idée magnifique en 1995, le dialogue euroméditerranéen a été et est aujourd'hui une idée magnifique, et si nous ne l'avions pas adoptée à l'époque, nous aurions dû le faire aujourd'hui. Il va de soi, Monsieur le Président, qu'au cours de ces deux journées, étant donné la présence des pays arabes, y compris ceux qui sont directement impliqués dans le conflit au Moyen Orient, d'Israël et de l'Union européenne, il était inévitable que nous consacrions une bonne partie des sessions au débat sur la situation au Moyen Orient. Valence nous a donné l'occasion d'évaluer et de débattre de la situation, et de le faire - en dépit des énormes tensions et émotions présentes - dans le cadre d'un débat qui a été caractérisé, par moments, par un ton franchement constructif, qui a témoigné d'une volonté de paix de la part des parties et qui, je le crois, peut s'avérer utile tout au long du processus. Aucun de nous n'ignore quelle est la situation sur le terrain. Nous assistons à un niveau de violence sans précédent, qui se traduit par un nombre effroyable de victimes. Malgré la tranquillité de ces dernières heures et de ces derniers jours, les événements des semaines précédentes sont véritablement impressionnants. Il y a eu des attentats terroristes terribles que nous condamnons sans aucune forme de réserve ou de nuance, je le répète une fois de plus. Il y a eu - et il y a encore - l'occupation israélienne de villes sous autorité palestinienne, par rapport à laquelle je tiens à réitérer l'exigence du retrait immédiat des troupes israéliennes. Nous savons tous qu'il n'existe pas de solution militaire au conflit, que la seule issue passe par la négociation dans le cadre d'une perspective politique et que, dès lors, un cessez-le-feu immédiat s'avère urgent. À la lumière des événements de ces derniers jours, je crois que nous sommes tous conscients qu'il existe un risque sérieux de destruction et de démantèlement de l'Autorité nationale palestinienne, de sa capacité à court et moyen terme de se constituer en tant que semence d'un futur État palestinien, et c'est pourquoi j'en appelle à nouveau à ce que l'isolement du président Arafat prenne fin immédiatement. Au nom de la communauté internationale, je salue également la déclaration des leaders palestiniens et du président Arafat lui-même condamnant les actes terroristes. Je tiens à exprimer aussi une très grave préoccupation quant à la crise humanitaire. Il est absolument indispensable que les organisations médicales et d'assistance puissent accomplir leur tâche. Aujourd'hui même, Oslo accueille une réunion très importante chargée de déterminer de quelle manière nous pouvons aider à faire face aux besoins les plus urgents et les plus immédiats du point de vue humanitaire et à reconstruire les territoires de l'Autorité palestinienne non seulement physiquement mais aussi institutionnellement. Ces jours-ci, alors que le retrait semble amorcé - avec tout ce que cela implique -, nous allons pouvoir évaluer les conséquences des attaques militaires. Jénine offre sans nul doute un exemple dramatique. Il faut que nous sachions ce qui s'est réellement passé, que nous connaissions l'ampleur des événements, que les Nations unies puissent compter sur le soutien nécessaire - il est clair qu'elles peuvent compter sur le soutien inconditionnel de l'Union européenne - pour mener une enquête internationale impartiale. Je voudrais également signaler que, compte tenu des événements, une déstabilisation risque sérieusement de frapper la région. La violence à la frontière Sud du Liban est très préoccupante. Nous avons entrepris des démarches directes - la présidence en exercice du Conseil, la troïka auprès des autorités libanaises et d'autres pays afin qu'ils fournissent tous les efforts nécessaires afin d'éviter les attaques contre Israël depuis leurs territoires. Je dois dire qu'ils ont partagé cette préoccupation et je suis convaincu qu'ils prennent d'ores et déjà des mesures. Je souhaite également évoquer un autre point très important : il est regrettable que les représentations consulaires de nos pays ne puissent pas mener à bien leur tâche en raison des obstacles que l'armée israélienne pose continuellement dans les territoires occupés. Quelques nouvelles possibilités commencent à se faire jour, certains contrôles se relâchent, mais la situation demeure insoutenable et totalement inacceptable. Nos représentants consulaires doivent pouvoir jouir de la liberté d'accès aux territoires, s'occuper de leurs ressortissants et rendre compte de la situation humanitaire. Si vous me le permettez, je voudrais commencer par décrire ce qu'a donné, à mes yeux, la réunion ministérielle et terminer par quelques commentaires sur la situation dans la région du Moyen Orient. Nous avons entrepris des démarches à Tel Aviv, aussi bien la troïka que la présidence, avec l'ambassadeur d'Israël en Espagne. En outre, les consuls de Jérusalem ont établi de multiples contacts avec les autorités de l'armée israélienne et, pour l'instant, certains progrès sont réalisés, bien qu'ils me semblent tout à fait insuffisants. Il faut envoyer un message clair et de la plus grande fermeté sur ce point. À présent, Monsieur le Président, je voudrais évoquer très brièvement les efforts que nous avons fournis au cours des dernières semaines. De tout temps, l'Union européenne a fait preuve d'un engagement ferme, d'une volonté de contribuer à la solution du problème dans la région. Dès le Conseil européen de Barcelone, nous avons insisté pour aborder les aspects aussi bien de sécurité que politiques et économiques en tant qu'éléments inséparables et interdépendants d'un même processus. Les uns ne peuvent pas passer avant les autres. Ces éléments doivent être traités en parallèle. À Barcelone, les bases pour une solution au conflit ont été réitérées : les résolutions du Conseil de sécurité, principalement les résolutions 242, 338 et 1397 ; les principes de la conférence de Madrid, et en particulier le principe de l'échange de territoires contre la paix ; les principes des accords d'Oslo et de tous les accords postérieurs, qui devraient permettre à deux États, Israël et La Palestine, de vivre en paix et en sécurité. C'est la raison pour laquelle nous avons soutenu de manière résolue des initiatives de paix telles que le plan saoudien, qui a reçu le soutien du sommet de la Ligue arabe à Beyrouth et qui a mis sur le tapis la possibilité d'une normalisation des relations entre Israël et ses voisins arabes en échange du retrait israélien aux frontières de 1967 ainsi qu'une solution équitable au problème des réfugiés sur la base des résolutions des Nations unies. Je pense que la présence du président du gouvernement espagnol, en sa qualité de président en exercice du Conseil, et du haut représentant lors de l'inauguration du sommet de Beyrouth témoigne de ce soutien. Nous avons en outre organisé un Conseil "affaires générales" extraordinaire en raison de la gravité de la crise. Nous voulions exprimer clairement notre préoccupation, mais aussi le fait que l'Union européenne se sent concernée par les événements. Nous avons décidé d'envoyer la présidence et le haut représentant dans la zone afin de rencontrer les parties au plus haut niveau et d'en exiger un cessez-le-feu immédiat, l'application des résolutions 1397 et 1402 des Nations unies ainsi qu'un retour aux négociations sur un accord politique. Je pense que c'était là notre devoir, et nous l'avons accompli, en insistant de facto sur la nécessité immédiate d'une implication de la communauté internationale sur le terrain. Comme on le sait, cette mission a rencontré d'immenses difficultés et le premier ministre israélien, M. Sharon, s'est opposé à ce que nous rendions visite au président Arafat. Je dois reconnaître qu'il a changé d'attitude à présent. En ce moment même, et c'est d'ailleurs pour cette raison que M. Solana n'est pas parmi nous, MM. Solana et Moratinos sont en visite dans la région - je n'y suis pas allé pour pouvoir être présent ici - et il est prévu qu'ils rencontrent le président Arafat et, si possible, les autres leaders de la région. Pour ce qui est de la volonté d'implication de la communauté internationale, je voudrais évoquer un autre événement auquel j'accorde une grande importance : la réunion à Madrid du "quatuor", à savoir les États-Unis, la Fédération russe, les Nations unies et l'Union européenne au plus haut niveau diplomatique : le secrétaire d'État, M. Powell, le ministre des Affaires étrangères, M. Ivanov, le secrétaire général des Nations unies, M. Annan, ainsi que M. Solana et moi-même, au nom de l'Union européenne. Je pense que cela reflète une réalité que l'Union européenne n'a jamais cessé de défendre : la communauté internationale doit s'impliquer dans ses actions et sa position de la manière la plus unie qui soit, car nous sommes tous conscients qu'il n'y a pas de solution sans les États-Unis, mais que l'intervention seule des États-Unis ne suffit pas non plus. C'est pourquoi j'estime que maintenir la concertation de l'ensemble de la communauté internationale sur la base de positions communes me semble être une excellente idée. Comme on le sait, nous avons rendu publique une déclaration conjointe établissant une position commune par rapport au conflit et cautionnant la mission du secrétaire d'État Powell dans la région. Cette déclaration consacrait également la volonté du "quatuor" de continuer à surveiller la situation au Moyen Orient, par le biais de consultations régulières au plus haut niveau, ainsi que la volonté de voir les envoyés spéciaux poursuivre leurs efforts sur le terrain. C'est ce qu'ils font et ils le font très bien. Dans ce contexte, je tiens à citer le représentant de la Fédération russe, M. Vdovin, le représentant de l'Union européenne, M. Moratinos, le représentant des États-Unis, actuellement M. Zinni, et - je tiens à l'exprimer clairement ici - le représentant spécial des Nations unies, M. Larsen, qui réalise un travail formidable. Pour ce qui est de la continuité des réunions du "quatuor" au plus haut niveau, je pense que nous pourrons nous réunir dans les prochains jours pour nous pencher une nouvelle fois sur la situation et poursuivre les initiatives politiques. Dans cette déclaration de Madrid, nous demandons expressément l'application immédiate de la résolution 1402, tel que l'exige la résolution 1403 et, donc, le cessez-le-feu immédiat, le retrait immédiat des villes palestiniennes, y compris Bethléem et Ramallah, et, en particulier, du quartier général du président Arafat. Dans cette déclaration, nous demandons également à Israël de mettre un terme aux opérations militaires, de respecter les principes humanitaires internationaux, de s'abstenir de l'utilisation excessive de la force et de fournir tous les efforts possibles pour garantir la protection des civils. Mais dans cette déclaration, nous prions également le président Arafat, en tant que leader reconnu et élu du peuple palestinien, de faire tout ce qui est en son pouvoir pour faire cesser sans plus attendre les attentats terroristes contre des Israéliens innocents, d'utiliser tout son poids politique pour convaincre le peuple palestinien de ce que tous les attentats contre les Israéliens doivent prendre fin immédiatement et d'autoriser ses représentants à reprendre immédiatement, dans les plus brefs délais, la collaboration sur la sécurité d'Israël. Nous l'invitons également à agir de manière résolue et à prendre toutes les mesures possibles pour démanteler l'infrastructure terroriste, en ce compris son financement, et à faire cesser l'incitation à la violence ou à la justification de certains types d'attentats. Ce que je tiens à dire, mais qui ne figure pas dans la déclaration est que les kamikazes sont des terroristes, ce ne sont pas des martyres, et il faudra le répéter sans cesse. Le terrorisme, et j'en reviens à la déclaration, est illégal et immoral, il a gravement porté atteinte aux aspirations du peuple palestinien et doit être condamné, comme l'exprime clairement la résolution 1373 du Conseil de sécurité. Finalement, nous exprimons notre volonté commune d'aider les parties à respecter leurs accords, comme par exemple le plan de sécurité Tenet, les recommandations Mitchell, y compris la médiation d'un mécanisme impartial, selon ce qui a été convenu entre les parties. Au sein de l'Union européenne, nous avons évoqué différents scénarios face à la situation qui est celle d'aujourd'hui. Nous avons investi tout notre poids politique en efforts diplomatiques, allant de déclarations de la présidence à des contacts avec toutes les parties, en passant par le soutien apporté à la mission du général Zinni il y a quelques semaines et, bien entendu, à la mission dans la zone du secrétaire d'État américain, M. Powell, ainsi que nos visites sur le terrain, telles que celle qui se déroule actuellement. En premier lieu, je tiens à dire que la possibilité de tenir cette réunion ministérielle nous laissait tous dubitatifs, et ce pour des raisons évidentes : la situation au Moyen Orient laissait planer d'immenses incertitudes et présentait de sérieux risques. Aussi bon nombre d'entre nous ont-ils parfois pu douter que cette réunion ait jamais lieu. C'est pourquoi j'estime que le seul fait que cette réunion ait pu avoir lieu est en soi une réussite. Nous avons également évoqué la possibilité de prendre des mesures de pression contre Israël, telles que, par exemple, suspendre l'accord d'association, et je sais parfaitement quelle est la position de ce Parlement à ce propos. La semaine dernière, lors du dernier Conseil "affaires générales", il a été estimé opportun d'attendre les résultats de la mission du secrétaire d'État Powell, que j'évoquerai dans un instant. Pour l'heure, je peux dire que toutes les options restent ouvertes. En ce qui concerne la tournée du secrétaire Powell, elle a eu, à première vue, des résultats très positifs et utiles, dont, je le pense, nous pourrons mesurer l'ampleur les prochains jours. Une nouvelle perspective a été ouverte et elle établit un calendrier de retrait, mais il est clair que certaines exceptions sont inadmissibles. L'une concerne la basilique de la Nativité de Bethléem et l'autre le quartier général du président Arafat. Concernant la première, la recherche d'une solution est toujours en cours. Un contact étroit est établi entre toutes les parties intéressées et, en particulier, avec le Vatican, et j'espère qu'il portera ses fruits. Quant à la deuxième, nous poursuivons tous nos efforts et la visite de MM. Solana et Moratinos aujourd'hui a pour objectif majeur de trouver une solution qui mette fin au siège, ce qui devrait permettre d'établir un cessez-le-feu. Nous attendons de même la prochaine visite du directeur de la CIA, M. Tenet, en compagnie du général Zinni, dont la présence sur le terrain peut s'avérer très utile. Si nous parvenons à résoudre ces problèmes - nous y consacrons toute notre attention - et à obtenir le retrait des troupes, un cessez-le-feu réel et, par voie de conséquence, la cessation des activités terroristes, nous pourrons peu à peu réunir les conditions en vue d'une conférence de paix. Une conférence de paix qui ne peux pas partir de zéro. Il doit s'agir d'une conférence de clôture, qui tienne compte de tout ce qui a été accompli jusqu'à présent, qui ne revienne pas sur ce qui a été convenu à Madrid, sur ce qui a été convenu à Oslo, sur ce qui a été convenu tout au long de ces années, et qui ne revienne pas non plus sur la légalité internationale qui a été clairement définie dans les résolutions du Conseil de sécurité. Cette conférence devrait servir à une paix définitive et devrait donc être le plus efficace possible. À mon avis, cette efficacité passe par le soutien total et la participation totale de tous les acteurs concernés de la communauté internationale et, sans aucun doute, de l'Union européenne. J'espère que lors d'une prochaine réunion du "quatuor" - très prochainement -, nous pourrons analyser tous ces éléments et continuer à apporter de nouvelles idées et de nouveaux efforts pour que, à la fin, les Palestiniens, les Israéliens et le monde arabe en général puissent s'offrir à eux-mêmes et offrir aux générations futures un horizon de paix, de cohabitation, de stabilité et de prospérité qui leur est nié depuis de trop longues années. Toutefois, outre le maintien de cette réunion, nous sommes parvenus à des conclusions par consensus de toutes les parties présentes, ce qui représente une autre réussite. Vous n'êtes pas sans savoir que les délégations de la Syrie et du Liban ont finalement décidé de ne pas assister à la réunion afin de ne pas se retrouver en présence de la délégation israélienne, mais les autres pays du bassin méditerranéen ont répondu à l'appel et les vingt-cinq délégations en présence ont convenu, par consensus, d'un plan d'action, d'un programme portant sur des sujets aussi sensibles que la justice et les affaires intérieures, ainsi que d'un programme visant à remettre sur les rails le dialogue entre les cultures et les civilisations. Je considère que cet accomplissement - qui est le fruit d'un long travail réalisé avant et pendant la réunion - mérite d'être salué. Je tiens également à souligner que pratiquement tous les États membres du processus de Barcelone ont envoyé des délégations de niveau ministériel et ont ainsi doté la conférence d'un taux de présence et d'une capacité décisionnelle très élevés, ce pour quoi je remercie tant les pays du Sud et de l'Est de la Méditerranée que mes collègues de l'Union européenne. Comme je l'ai dit, le travail préparatoire a été considérable, car si tel n'avait pas été le cas, les énormes difficultés et la terrible tension qui existe au Moyen Orient n'auraient pas permis que cette réunion ait lieu et qu'elle soit fructueuse. Je pense à des documents tels que l'établissement des priorités par la présidence, la communication de la Commission, les lignes d'action, les lignes de conduites du récent Conseil "affaires générales", tous les documents et toutes les contributions des pays du Sud et de l'Est de la Méditerranée. Je pense également en particulier au rapport du Parlement européen, réalisé en outre par un député espagnol, M. Esteve. Il s'agit d'un magnifique rapport, que j'apprécie tout particulièrement. Nous avons repris une bonne partie de ses propositions et nous allons poursuivre nos efforts afin d'en intégrer davantage encore, car toutes nous semblent dignes d'intérêt. C'est pourquoi je tiens à dire que ce à quoi nous sommes parvenus à Valence - par consensus, j'insiste - n'est pas seulement le fruit de cette volonté d'accord, mais aussi le fruit des contributions de tous. C'est la première fois - et j'y reviendrai par la suite - que, depuis la déclaration de Barcelone en 1995, sont approuvés, avec le consentement de tous, des documents de ce genre et non de simples déclarations de la présidence en conclusion d'une série de débats. Je tiens à souligner aussi dans ce contexte - et j'y reviendrai plus loin - que nous avons approuvé la création de l'assemblée parlementaire euroméditerranéenne. Il s'agit à mes yeux d'un remarquable pas en avant : c'était une idée du Parlement européen, que nous avons défendue et qui nous semble tout à fait pertinente."@fr6 "La ringrazio molto, signor Presidente. E’ per me un grande onore essere qui di fronte a voi per parlare di due temi tra di loro correlati, per ragioni che sono evidenti. Ad ogni modo, in una congiuntura internazionale segnata dall’11 settembre e da un’Unione europea alla soglia del maggior ampliamento di tutta la sua storia, che in pratica implica il raddoppiamento dei suoi membri attuali, penso che non vi sia il più minimo dubbio sul fatto che il Mediterraneo si configura come una nostra frontiera strategica, come uno scenario ove costruire una zona di pace, di stabilità, di sviluppo e di prosperità comuni, una zona in cui sia possibile il dialogo e la cooperazione interculturali a cui ambisce la Dichiarazione di Barcellona. E come qualsiasi processo, anche quello di Barcellona si costruisce passo a passo. Se volgiamo lo sguardo indietro, lungo è il cammino già percorso da Barcellona: ne è prova il fatto che abbiamo già concluso undici dei dodici accordi di associazione previsti con i paesi del sud. A Valencia abbiamo firmato con l’Algeria, manca solo la firma dell’accordo, già concluso, con il Libano. Gli altri sono già tutti firmati e molti di loro sono già in vigore. Ciononostante, questi progressi, certo importanti, non sono però sufficienti. Il processo di Barcellona, la cui finalità ed esistenza hanno di per sé un valore insostituibile, necessita di un nuovo impulso politico, una specie di mappa in grado di traghettare gli obiettivi di Barcellona dalla carta alla realtà. E questa sfida, quest’ambizione di dare un nuovo impulso politico al processo di Barcellona, che tutti riteniamo stia languendo, trova una risposta nel piano d’azione di Valencia, nel programma comune in materia di giustizia e affari interni e anche nel programma sul dialogo interculturale. Tutto ciò è stato approvato, insisto, col consenso di tutti, durante la quinta Conferenza ministeriale euromediterranea. E ciò suppone non solo mantenere tutta la potenzialità di cambiamento del processo, ma anche apportare novità sia nella forma sia nel contenuto. Ho già parlato della forma: si tratta del primo documento politico adottato congiuntamente dai del processo in una conferenza ministeriale. Ciò conferisce al piano d’azione e agli altri documenti menzionati lo statuto di contratto sociale euromediterraneo, di progetto e d’impegno comuni. Mi piacerebbe ribadire questo messaggio: il processo di Barcellona, il dialogo euromediterraneo non è qualcosa che è offerto dai quindici ai dodici, bensì qualcosa che appartiene ai ventisette paesi, e vogliamo che i ventisette lo sentano e lo accolgano sempre più come proprio. E anche nel contenuto dei documenti approvati era insita una potenzialità di cambiamento, perché essi corrispondono a una serie di principi che riteniamo debbano ispirare la trasformazione del processo, e perché contemplano una serie d’importanti iniziative che, nel loro insieme, hanno il pregio di permettere un salto di qualità nella costruzione del partenariato euromediterraneo. Quali sono questi principi? Mi riferivo proprio ora a uno di essi: il principio di comproprietà, di . E inoltre il principio di visibilità: che il processo sia compreso come tale non solo dai governi, ma anche dalle rispettive società civili. Il principio della capillarità: che sia trasmesso all’insieme di tutti i soggetti interessati. E altri principi ancora, come quello della strutturazione, della credibilità, dell’efficienza o della concretezza del processo. La concretezza del processo esige iniziative. Naturalmente, l’elenco completo richiede la lettura del piano d’azione, che è molto esauriente; tuttavia, a parte l’importanza di tutte queste iniziative, vorrei farne una sintesi, sottolineando quelle che mi sembrano attualmente di maggior rilevanza politica e istituzionale nel capitolo economico e finanziario e nel capitolo sociale, culturale e umano. Nel capitolo politico e istituzionale, desidero sottolineare una maggiore democratizzazione del processo, grazie alla proposta d’istituire l’Assemblea parlamentare euromediterranea, per la quale dobbiamo impegnarci affinché il suo avvio avvenga nei tempi più rapidi possibili. E anche mediante l’elaborazione di nuovi meccanismi di cooperazione e di dialogo politico tra i ventisette, inclusi temi come la politica in materia di sicurezza e difesa, a mio avviso molto importante, o come il terrorismo - di cui parlerò poi - o la promozione dei diritti umani. Inoltre, sono stati adottati provvedimenti volti a creare fiducia e partenariato. Come ho detto, per la prima volta il terrorismo è incluso nell’agenda di Barcellona, cosa che mi pare assolutamente imprescindibile in questi momenti, per ovvie ragioni. Si prevede, inoltre, che il piano, per la prima volta, sia oggetto - essendo un piano d’azione specifico e approvato da tutti - di un controllo e di una valutazione della sua attuazione nella prossima sesta Conferenza ministeriale di Barcellona, contribuendo in tal modo, a mio avviso, alla sua credibilità. Passando al capitolo economico e finanziario, il piano d’azione di Valencia riafferma l’obiettivo di creare una zona di libero scambio euromediterranea entro il 2010. Per farlo, bisogna concludere tutti gli accordi di associazione, quelli già citati, e completare anche l’integrazione sud-sud. E’ estremamente importante che si vada verso zone di libero scambio nel sud, e per questo abbiamo accolto con favore e offerto tutto il nostro appoggio - non solo politico, ma anche tecnico, grazie alla Commissione - al cosiddetto processo di Agadir, iniziato da Marocco, Tunisia, Egitto e Giordania. Tutti siamo consci del fatto che, affinché il processo euromediterraneo abbia successo, è necessario garantire lo sviluppo economico e, quindi, sociale e anche politico dei paesi del sud. E ciò avviene tramite, tra le altre cose ma in modo molto rilevante, un’adeguata canalizzazione dei flussi d’investimento, per cui il piano riprende una delle priorità principali della Presidenza, ovvero incoraggiare la creazione di un nuovo strumento finanziario, che inizi a funzionare come un canale finanziario rafforzato nella Banca europea degli investimenti, a favore di opere infrastrutturali e fondamentalmente del settore privato. Abbiamo poi previsto, nell’arco di un anno, di prendere, se del caso, la decisione di trasformare tale canale finanziario rafforzato in un istituto di credito, filiale della Banca europea degli investimenti, con capitale aperto ad altri possibili paesi o persino a istituzioni, e che, ad ogni modo, permetta di destinare maggiori risorse finanziarie alla regione. Il piano riprende anche le conclusioni e le decisioni adottate nelle riunioni ministeriali euromediterranee del commercio e dell’industria, tenutesi rispettivamente a Toledo e Malaga. In ambito commerciale, il piano contempla una serie di misure volte ad agevolare gli investimenti e a sviluppare la liberalizzazione dei servizi. In ambito industriale, riprende disposizioni destinate a promuovere l’armonizzazione legislativa per facilitare l’integrazione dei nostri a favorire l’innovazione e l’accesso alle nuove tecnologie e a potenziare il ruolo del settore privato nella costruzione dell’associazione euromediterranea. Desidero anche ricordare in modo particolare in questo capitolo i provvedimenti destinati a promuovere gli investimenti in infrastrutture e nell’interconnessione delle reti di trasporto, di telecomunicazioni ed elettriche dei nostri mediterranei con le reti europee, e voglio ringraziare di nuovo, in questo caso, il lavoro enorme ed estremamente positivo realizzato dalla Commissione. In questo campo, desidero inoltre sottolineare la volontà dell’Unione europea di agevolare l’inserimento dei mediterranei nella rete di navigazione satellitare Galileo. Da un lato, lo svolgimento della quinta Conferenza ministeriale euromediterranea, che si è tenuta a Valencia ieri e l’altro ieri, e dall’altro, la situazione attuale in Medio Oriente, gli ultimi avvenimenti e gli sforzi che si stanno realizzando per rimettere in carreggiata il processo di pace. Infine, in merito al capitolo sociale, culturale e umano, la Presidenza ha cercato di rispondere alle sfide poste da problemi così importanti come l’immigrazione, il dialogo interculturale o la partecipazione dei diversi protagonisti della società civile nella costruzione euromediterranea, inserendo nel piano d’azione una serie di misure, tra le quali vorrei evidenziare le seguenti: innanzi tutto, l’approvazione di un documento quadro, a cui ho già accennato, in materia di giustizia e affari interni, che contempla temi rilevanti come, ad esempio, la lotta agli stupefacenti, la lotta al crimine organizzato, la lotta al terrorismo, il trattamento dei flussi migratori e della circolazione delle persone, eccetera. E ciò ci ha spinto ad approvare a Valencia anche la decisione di convocare una Conferenza ministeriale euromediterranea sulle migrazioni. Si è deciso anche di creare una fondazione per il dialogo interculturale e per promuovere gli scambi culturali, intellettuali e sociali. Si tratta di un progetto condiviso da tutti e, quindi, deve rappresentare una risposta alle sfide poste in questo campo, una risposta concreta, con l’adozione, inoltre, di un programma d’azione, che può essere realizzato tramite la fondazione o in altro modo, affinché il dialogo interculturale ruoti attorno a tre temi che riteniamo fondamentali: gioventù, istruzione e mezzi di comunicazione. Abbiamo anche deciso di estendere il programma TEMPUS ai mediterranei, e ciò permetterà di sviluppare la cooperazione universitaria tra le due rive del Mediterraneo e di far partecipare, cosa molto importante, il mondo universitario delle due rive del Mediterraneo alla costruzione del partenariato euromediterraneo. E’ anche presente un appello a sviluppare una cooperazione decentrata tra città e regioni del Mediterraneo, e sono state adottate conclusioni che derivano da quelle del civile tenutosi a Valencia prima del Vertice ministeriale. In pratica, ci troviamo di fronte a una nuova tappa; di fronte, se vogliamo, a una nuova fase del processo di Barcellona. Ci troviamo di fronte a un rilancio di questo processo, nonostante le difficoltà derivanti dal conflitto in Medio Oriente, che dimostra, a mio avviso, una cosa essenziale: l’enorme capacità di resistenza che possiede il processo di Barcellona. Il processo di Barcellona ha dimostrato di essere in grado di resistere al conflitto in Medio Oriente, e ciò mi porta a una nuova conclusione: Barcellona fu una magnifica idea nel 1995, il dialogo euromediterraneo fu ed è tuttora una magnifica idea e, se non l’avessimo adottato all’epoca, dovremmo adottarlo adesso. Com’è naturale, signor Presidente, in questi due giorni, con la presenza dei paesi arabi, e, tra di loro, di tutti quelli coinvolti direttamente nel conflitto in Medio Oriente, d’Israele e dell’Unione europea, era assolutamente imprescindibile dedicare una buona parte delle sessioni al dibattito sulla situazione in Medio Oriente. Valencia ci ha permesso di apprezzare e discutere tale situazione, e di farlo - nonostante le enormi tensioni emotive presenti - nell’ambito di una discussione che ha avuto in alcuni momenti un tono francamente costruttivo, che ha dimostrato una volontà di pace delle parti e che credo possa essere utile in tutto il processo. A tutti è nota la situazione . Stiamo assistendo a un livello di violenza senza precedenti, con uno spaventoso numero di vittime. Nonostante la tranquillità di queste ultime ore e di questi ultimi giorni, i fatti delle ultime settimane sono realmente impressionanti. Vi sono stati attentati terroristici terribili, di fronte ai quali ribadisco ancora una volta la nostra condanna senza alcun tipo di riserva o di giustificazione. Vi è stata - e vi è ancora - l’occupazione israeliana di città sotto la tutela dell’Autorità palestinese, e insisto sull’esigenza del ritiro immediato delle truppe israeliane. Tutti sappiamo che l’unica via è il negoziato nell’ambito di una prospettiva politica e che, quindi, urge anche un cessate il fuoco immediato. A seguito degli eventi di questi ultimi giorni, credo che tutti siamo estremamente consapevoli del rischio grave di distruzione e smantellamento dell’Autorità nazionale palestinese, della sua capacità a breve e medio termine di trasformarsi nel germe di un futuro Stato palestinese, e perciò lancio di nuovo un appello affinché sia posta immediatamente fine all’isolamento del Presidente Arafat. Voglio anche esprimere la soddisfazione, a nome della comunità internazionale, nell’accogliere la dichiarazione della dirigenza politica palestinese e dello stesso Presidente Arafat in cui si condannano gli atti terroristici, così come desidero manifestare una gravissima preoccupazione per la crisi umanitaria. E’ assolutamente imprescindibile che le organizzazioni mediche e di assistenza possano svolgere il proprio compito. Oggi stesso è in corso una riunione molto importante a Oslo, che deve stabilire ciò che possiamo fare per affrontare i bisogni più urgenti e immediati dal punto di vista umanitario, e inoltre cosa fare per la ricostruzione non soltanto fisica, ma anche istituzionale dei territori e dell’Autorità palestinese. In questi giorni, mentre sembra iniziare il ritiro - con tutte le sfumature del caso - ci renderemo chiaramente conto delle conseguenze degli attacchi militari. Jenin ne è certamente un esempio tragico. E’ indispensabile sapere cosa è successo e quali sono le dimensioni reali dell’evento, come è pure fondamentale che le Nazioni Unite abbiano il sostegno necessario - e ritengo, tra l’altro, che debbano potere contare con il pieno e totale appoggio dell’Unione europea - per svolgere un’inchiesta internazionale imparziale. Vorrei anche ricordare che, dopo questi avvenimenti, sussiste un rischio molto serio di assistere a una destabilizzazione della regione. Esiste una grave preoccupazione per la violenza alla frontiera meridionale del Libano. Abbiamo agito direttamente - la Presidenza in carica del Consiglio, la presso le autorità libanesi e anche presso altri paesi affinché facciano tutti gli sforzi necessari per evitare attacchi contro Israele a partire dal loro territorio. Devo dire che i paesi interessati hanno condiviso tale preoccupazione, e mi risulta che stiano prendendo le misure necessarie. Voglio anche menzionare un altro punto molto importante: è veramente deplorevole che le rappresentanze consolari dei nostri paesi non possano assolvere le proprie funzioni a causa dei continui ostacoli posti dall’esercito israeliano nei territori occupati. Si stanno già delineandosi nuove possibilità, si stanno allentando alcuni controlli, ma la situazione continua ad essere insostenibile e del tutto inaccettabile. I nostri rappresentanti consolari devono essere completamente liberi di accedere ai territori, di occuparsi dei propri connazionali e d’informare sulla situazione umanitaria nei territori. Permettetemi d’iniziare descrivendo i risultati, dal mio punto di vista, di questa riunione ministeriale, per concludere poi con alcune osservazioni sulla situazione in Medio Oriente. Abbiamo avuto contatti a Tel Aviv e con l’ambasciatore israeliano in Spagna sia come sia come Presidenza. I consoli di Gerusalemme hanno anch’essi avuto numerosi contatti con le autorità dell’esercito israeliano e, attualmente, si registrano alcuni progressi, anche se, a mio avviso, del tutto insufficienti. Dobbiamo inviare un messaggio chiaro e di assoluta fermezza su questo punto. Vorrei ora ricordare molto brevemente, signor Presidente, gli sforzi da noi compiuti nelle ultime settimane. L’Unione europea da sempre ha manifestato un fermo impegno con la sua volontà di aiutare a risolvere il problema nella regione. Già nel Consiglio europeo di Barcellona abbiamo insistito sulla necessità di affrontare sia gli aspetti relativi alla sicurezza sia quelli politici ed economici, in quanto elementi inscindibili e interdipendenti di uno stesso processo. Non si possono mettere gli uni davanti agli altri. E a Barcellona sono state ribadite le basi per una soluzione del conflitto: le risoluzioni del Consiglio di sicurezza, essenzialmente la 242, la 338 e la 1397; i principi della Conferenza di Madrid, e in particolare il principio della pace per i territori; i principi degli accordi di Oslo e di tutti gli accordi successivi, che dovrebbero permettere a due Stati, Israele e Palestina, di vivere in pace e sicurezza. Per questo, abbiamo appoggiato con vigore le iniziative di pace come il piano saudita, sostenuto dal Vertice della Lega araba a Beirut, che ha proposto la possibilità di una normalizzazione delle relazioni tra Israele e i suoi vicini arabi in cambio del ritiro israeliano sulle posizioni del 1967, e di una soluzione equa del problema dei profughi, sulla base delle relative risoluzioni delle Nazioni Unite. Credo che tale appoggio sia dimostrato dalla presenza, all’apertura del Vertice di Beirut, dello stesso Presidente del governo spagnolo, in qualità di Presidente in carica del Consiglio, e dell’Alto rappresentante. Abbiamo anche tenuto un Consiglio “affari generali” straordinario per la gravità della crisi. Volevamo inviare un chiaro messaggio di preoccupazione, ma anche di coinvolgimento, da parte dell’Unione europea di fronte agli eventi. Abbiamo deciso d’inviare la Presidenza e l’Alto rappresentante nella zona per incontrare le parti al massimo livello, per richiedere un cessate il fuoco immediato, l’applicazione delle risoluzioni 1397 e 1402 delle Nazioni Unite e un ritorno ai negoziati per un accordo politico. Credo fosse necessario farlo, e così è stato, sottolineando con i fatti la necessità improrogabile di un coinvolgimento sul terreno della comunità internazionale. Com’è noto, questa missione ha incontrato moltissime difficoltà e non ci è stato possibile incontrare il Presidente Arafat per l’opposizione del Primo ministro israeliano Sharon. Devo ammettere che vi è stato un cambiamento in questa posizione. Attualmente - e per tale motivo oggi non è presente il signor Solana -, sia il signor Solana sia il signor Moratinos stanno visitando la regione - io non sono con loro proprio per poter essere qui - ed è previsto un incontro con il Presidente Arafat e, se possibile, con gli altri della regione. Vorrei menzionare, in relazione a questa volontà di coinvolgere la comunità internazionale, un altro avvenimento a cui attribuisco molta importanza: la riunione a Madrid del cosiddetto quartetto, ovvero Stati Uniti, Federazione russa, Nazioni Unite e Unione europea al massimo livello diplomatico: il Segretario di Stato Powell, il Ministro degli affari esteri Ivanov, il Segretario generale delle Nazioni Unite Annan, il signor Solana ed io stesso, in nome dell’Unione europea. Credo che ciò rifletta una posizione che, come Unione europea, abbiamo sempre difeso: la comunità internazionale deve impegnarsi con azioni e posizioni che siano le più unitarie possibili, rendendoci tutti conto che non vi è soluzione senza gli Stati Uniti, ma neppure se gli Stati Uniti agiscono da soli. E mi sembra particolarmente rilevante mantenere la concertazione dell’insieme della comunità internazionale sulla base di posizioni comuni. E’ noto che abbiamo reso pubblica una dichiarazione congiunta che definiva una posizione comune sul conflitto e sosteneva la missione del Segretario di Stato Powell nella regione. In tal modo, si è stabilita la volontà del quartetto di continuare a mantenere sott’occhio la situazione in Medio Oriente mediante regolari consultazioni al massimo livello, e di fare in modo che gli inviati speciali continuino i loro sforzi a livello locale. Lo stanno facendo, e lo stanno facendo molto bene. In questo contesto, vorrei ricordare il rappresentante della Federazione russa, signor Vdovin, il rappresentante dell’Unione europea, signor Moratinos, il rappresentante degli Stati Uniti, generale Zinni, e - devo oggi dirlo con estrema chiarezza - il rappresentante delle Nazioni Unite, signor Larsen, che stanno svolgendo un lavoro magnifico. Quanto alla continuità delle riunioni del quartetto, penso che potremo tenerne una nei prossimi giorni per rivedere nuovamente la situazione e continuare a lanciare iniziative politiche. Nella Dichiarazione di Madrid, abbiamo chiesto in modo esplicito l’attuazione immediata della risoluzione 1402, come esige la risoluzione 1403, e quindi il cessate il fuoco immediato, il ritiro immediato dalle città palestinesi, incluse Betlemme e Ramallah e, in particolare, dal quartier generale del Presidente Arafat. In detta dichiarazione, si esorta Israele a fermare le operazioni militari, a rispettare i principi umanitari internazionali, a permettere un accesso totale e senza ostacoli delle organizzazioni e dei servizi umanitari, ad astenersi da un uso eccessivo della forza e a intraprendere tutti gli sforzi necessari per garantire l’incolumità dei civili. In tale dichiarazione, però, si esorta anche il Presidente Arafat, come riconosciuto ed eletto dal popolo palestinese, a fare immediatamente tutto quanto in suo potere per fermare gli attentati terroristici contro israeliani innocenti, a utilizzare tutto il peso della sua autorità politica per convincere il popolo palestinese a porre immediatamente fine a tutti gli attentati contro gli israeliani e ad autorizzare i suoi rappresentanti a riprendere immediatamente il coordinamento sulla sicurezza con Israele, sollecitandolo anche ad agire in modo deciso e a prendere tutte le misure alla sua portata per smantellare la rete terroristica, incluso il suo finanziamento, e a interrompere l’incitazione alla violenza o la giustificazione di determinati tipi di attentati. Questo invece non lo dice la dichiarazione, voglio dirlo io: i suicidi sono terroristi, non sono martiri, ed è necessario ribadirlo continuamente. Il terrorismo, e torno alla dichiarazione, è illegale e immorale, ha gravemente nuociuto alle aspirazioni legittime del popolo palestinese e deve essere condannato, come dice in modo estremamente chiaro la risoluzione 1373 del Consiglio di sicurezza. Abbiamo infine espresso la volontà comune di aiutare le parti ad attuare gli accordi, ad esempio, il piano di sicurezza Tenet, le raccomandazioni Mitchell, inclusa la mediazione di un meccanismo imparziale, secondo quanto convenuto dalle parti. In seno all’Unione, si sono discussi diversi scenari per la situazione attuale. Tutto il nostro peso politico lo abbiamo riversato in sforzi diplomatici, che vanno da dichiarazioni della Presidenza sino a contatti con tutte le parti, passando per il sostegno alla missione del generale Zinni di alcune settimane fa, e anche per l’appoggio alla missione nella regione del Segretario di Stato nordamericano Colin Powell, oltre alle nostre visite come quella che è in corso proprio oggi. Innanzi tutto, devo premettere che tutti avevamo dubbi sulla possibilità di tenere o no questa riunione ministeriale euromediterranea, per motivi ovvii: la situazione in Medio Oriente suscitava enormi incertezze, presentava gravi rischi e, in alcuni momenti, sono stati molti persino a dubitare che questa riunione potesse effettivamente avere luogo. Quindi, credo che il fatto di averla potuto tenere sia già di per sé un successo. E’ stata anche proposta la possibilità di attuare misure di pressione contro Israele, come, ad esempio, la sospensione dell’accordo di associazione, e conosco benissimo la posizione espressa da questo Parlamento. La settimana scorsa, nell’ultimo Consiglio “affari generali”, si è ritenuto opportuno attendere i risultati della missione del Segretario di Stato americano, di cui ho parlato, e, per il momento, posso soltanto dire che tutte le alternative restano valide. Relativamente alla missione del Segretario di Stato Powell, i suoi risultati sono stati più positivi e utili di quanto possa sembrare a prima vista, e penso che ce ne renderemo conto nei prossimi giorni. Si è aperta una nuova prospettiva, stabilendo un calendario per il ritiro, ma è evidente che vi sono eccezioni inammissibili. Una è la Basilica della Natività a Betlemme e l’altra è il quartier generale del Presidente Arafat. Sulla prima, si continua a cercare una soluzione. Vi sono contatti stretti con tutte le parti interessate e, in particolare, con il Vaticano che spero possano dare i loro frutti. Sulla seconda, proseguiamo tutti gli sforzi, e la visita del signor Solana e del signor Moratinos oggi ha essenzialmente l’obiettivo di trovare una soluzione che porti alla fine dell’assedio, permettendo in tal modo una tregua. Tutti attendiamo, inoltre, la prossima visita del direttore della CIA, il signor Tenet, insieme al generale Zinni, che possono essere estremamente utili a livello locale. Se riusciamo a risolvere questi problemi - a cui stiamo dedicando tutta la nostra attenzione - e a ottenere il ritiro dell’esercito, il cessate il fuoco effettivo e, quindi, anche la fine delle attività terroristiche, potremo agire per creare le condizioni per una conferenza di pace. Una conferenza di pace che non può partire da zero. Deve essere una conferenza di pace conclusiva, che consideri tutto ciò che è stato fatto sinora, che non torni a riaprire quanto è stato convenuto a Oslo o concordato in questi anni e che non torni a mettere in discussione la legalità internazionale definita chiaramente dalle risoluzioni del Consiglio di sicurezza. Deve essere qualcosa che serva effettivamente per ottenere una pace definitiva e che deve quindi svolgersi con la massima efficacia possibile. Dal mio punto di vista, tale efficacia è possibile soltanto se può contare sul pieno appoggio e la piena partecipazione di tutti i protagonisti rilevanti della comunità internazionale e, senza alcun dubbio, dell’Unione europea. Spero che in una prossima riunione del quartetto - molto prossima - si possano analizzare tutti questi elementi e continuare a proporre nuove idee e nuovi sforzi affinché, finalmente, palestinesi, israeliani e il mondo arabo in generale possano offrire a se stessi e alle generazioni future un orizzonte di pace, di convivenza, di stabilità e di prosperità che, da moltissimi anni, è loro negato. Però, oltre ad aver tenuto la riunione, è stato un successo anche avere potuto raggiungere delle conclusioni con l’accordo di tutti i presenti. Gli onorevoli parlamentari sanno che le delegazioni della Siria e del Libano hanno deciso, alla fine, di non partecipare per non incontrare la delegazione israeliana, ma tutti gli altri paesi del bacino mediterraneo hanno invece partecipato, e tutti e venticinque, unanimi, abbiamo approvato un piano d’azione, un programma su temi così delicati come la giustizia e gli affari interni, oltre a un programma volto ad avviare un dialogo interculturale. Ritengo che ciò - oggetto di una lunga opera preliminare e anche di un intenso lavoro durante la Conferenza - sia già di per sé un risultato da porre in risalto. Voglio anche sottolineare che praticamente tutti gli Stati membri del processo di Barcellona hanno partecipato a livello ministeriale e, quindi, a un livello di partecipazione e di responsabilità estremamente elevato, e di ciò desidero ringraziare sia i paesi del Mediterraneo meridionale e orientale sia tutti i miei colleghi dell’Unione europea. Come ho detto, c’è stato previamente un solido lavoro. Altrimenti, considerando le enormi difficoltà e l’enorme tensione in Medio Oriente, questa Conferenza non avrebbe potuto tenersi né avrebbe potuto dare buoni frutti. Alludo a documenti come quello che stabilisce le priorità, di cui ne è autrice la Presidenza, la comunicazione della Commissione, le linee d’azione, le linee guida del recente Consiglio “affari generali”, e tutti i documenti e i contributi dei paesi del Mediterraneo meridionale e orientale. Voglio però, e in modo molto particolare, menzionare la relazione del Parlamento europeo, elaborata, tra l’altro, da un deputato spagnolo, l’onorevole Esteve. Si tratta di una magnifica relazione, che apprezzo in modo particolare. Abbiamo ripreso buona parte delle sue proposte; e inoltre, continueremo a impegnarci per inserirne ancora alcune altre, perché ci sembrano tutte degne di considerazione. Voglio dire, pertanto, che tutto ciò che abbiamo ottenuto e approvato a Valencia - insisto, con l’accordo di tutti - non è solo frutto della volontà di trovare un consenso, ma anche frutto dei contributi di tutti. E’ la prima volta - poi ne parlerò - che, dopo la Dichiarazione di Barcellona del 1995, documenti con queste caratteristiche sono approvati con un consenso generale, e non semplicemente con mere dichiarazioni della Presidenza a mo’ di conclusioni dopo una serie di discussioni. Desidero anche sottolineare in questo contesto - e dopo ne riparlerò - che abbiamo approvato la costituzione dell’Assemblea parlamentare euromediterranea. Credo che sia un magnifico risultato: si tratta di un’idea del Parlamento europeo da noi accolta e, a nostro avviso, d’importanza fondamentale."@it9 ". Thank you very much, Mr President. It is a great pleasure for me to appear in this House to inform you of two issues which are related for obvious reasons. In any event, in the international situation resulting from 11 September and for a European Union on the point of the greatest enlargement in its history, which will practically double its current number of Members, I believe there is no doubt that the Mediterranean is becoming our strategic border, a region where we have to build an area of shared peace, stability, development and prosperity, an area in which the dialogue and cooperation between cultures and civilisations which the Barcelona Declaration calls for is possible. Like all processes, the Barcelona Process is being built step by step. If we look back, we have travelled a long way since Barcelona, and proof of this lies in the fact that we have signed eleven of the twelve association agreements we intended to reach with the countries of the South. In Valencia we signed the agreement with Algeria. The agreement with Lebanon has been reached and it only remains for it to be signed. All the rest have been signed and many are in force. Despite all of this, however, this progress, though important, is not sufficient. The Barcelona Process, the very approach and existence of which is of irreplaceable value, requires new political impetus, a kind of navigation chart which is able to take the Barcelona objectives from paper to reality. The Valencia action plan, the joint justice and internal affairs programme and the programme on dialogue between cultures and civilisations respond to this challenge, to this ambition to give the Barcelona Process new political impetus, which we all thought was languishing. I must insist that we have approved all of this by consensus at the Fifth Euro-Mediterranean Ministerial Conference. This means not only maintaining the process’s potential for transformation, but also providing innovations both in terms of form and basis. I have already spoken of the form: it is the first political document adopted jointly by the partners in the process at a ministerial conference. This endows the action plan and the other documents I have mentioned with the status of Euro-Mediterranean contracts, of shared projects and commitments. I would like to reiterate this message: the Barcelona Process, the Euro-Mediterranean dialogue is not something that is addressed by the Fifteen to the Twelve, but rather it belongs to the Twenty-seven, and we want it to increasingly become something experienced and accepted by the Twenty-seven. The basis of the documents has also had the potential for transformation, because they conform to a series of principles which we believe must inspire the transformation of the process and propose a series of important initiatives which, as a whole, have the potential to produce a qualitative improvement in the construction of the Euro-Mediterranean partnership. What are these principles? I just referred to one of them: the principle of co-ownership. Also the principle of visibility: that the process is perceived as such by the governments but also by the respective civil societies. The principle of capillarity: that it be communicated to all the players present. And also other principles, such as that of structuring, that of credibility, that of efficiency or that of the realisation of the process. The realisation of the process requires initiatives. Obviously, to explain it completely would require a reading of the action plan, which is very exhaustive, but, while each and every one of these initiatives is very important, I would like to summarise by highlighting those which seem to me at the moment to be of the greatest political significance in the three chapters of the process: in the political and institutional chapter, in the economic and financial chapter and in the social, cultural and human chapter. In the political and institutional chapter, I would like to highlight the greater democratisation of the process, by means of the proposal to create a Euro-Mediterranean Parliamentary Assembly, which we must try to implement as soon as possible. Also by means of the implementation of new mechanisms for political dialogue and cooperation between the Twenty-seven, including issues such as security and defence policy, which I believe is very important, or terrorism – which I will refer to in a moment – or the promotion of human rights. Measures are also adopted for the creation of trust and partnership. As I have said, terrorism is included for the first time on the Barcelona agenda, which I feel is absolutely essential at the moment for obvious reasons. And it is also envisaged that the plan will for the first time be subject – being a specific action plan approved by everybody – to monitoring and an assessment of compliance at the next Sixth Ministerial Conference in Barcelona, which I believe will make it more credible. Turning to the economic and financial chapter, the Valencia action plan confirms the objective of creating a Euro-Mediterranean free trade area by 2010. To this end, we must conclude every one of the association agreements that I have already mentioned and also complete the South-South integration. It is extremely important that progress be made towards free trade areas in the South and we have therefore welcomed and given all our support – not only political but also technical, thanks to the Commission – to the Agadir Process initiated by Morocco, Tunisia, Egypt and Jordan. We all know that, in order for the Euro-Mediterranean process to be a success, it is necessary to guarantee the economic and, therefore, social and political development of the countries of the South. This requires, amongst other things, but very importantly all the same, the appropriate channelling of investment flows, and therefore the plan takes up one of the main priorities of the Presidency, that is, to promote the creation of a new financial instrument, which begins to function as a strengthened facility within the European Investment Bank, in order to support infrastructure works and in order to fundamentally support the private sector. Then we have laid down that, within one year, if possible, the decision will be taken to convert this improved facility into a Bank, a subsidiary of the European Investment Bank, with capital potentially open to other countries or even institutions and which, in any event, will allow greater financial resources to be directed towards the region. The plan also takes up the conclusions and decisions adopted at the Euro-Mediterranean trade and industry ministerial meetings in Toledo and Malaga respectively. In the commercial field it includes a series of measures to facilitate investments and implement the liberalisation of services. In the industrial field it includes provisions to promote legislative harmonisation in order to facilitate the integration of our partners, promote innovation and access to new technologies and increase the role of the private sector in the construction of the Euro-Mediterranean association. I would also like to make a particular reference in this chapter to the measures intended to stimulate investment in infrastructures and the interconnection of the transport, telecommunications and energy networks of our Mediterranean partners with the trans-European networks, and, in this regard, I would like to thank the Commission once again for the enormous and very positive work it has done. In this field I would also like to stress the European Union’s will to facilitate the incorporation of the Mediterranean partners into the Galileo satellite navigation network. On the one hand, the Fifth Euro-Mediterranean Ministerial Conference which took place in Valencia yesterday and the day before yesterday, and on the other, the current situation in the Middle East, the latest events and the efforts being made to put the peace process back on track. Finally, with regard to the social, cultural and human chapter, the Presidency has tried to respond to the challenges posed by such important issues as immigration, dialogue between cultures and civilisations or the participation by the different players from civil society in Euro-Mediterranean construction, incorporating a series of measures into the action plan of which I would like to highlight the following: firstly, the adoption of a framework document, which I mentioned earlier, on justice and internal affairs, which deals, for example, with such important issues as the fight against drugs, the fight against organised crime, the fight against terrorism, treatment of migratory flows and the movement of persons, etc. This has also led us to adopt the decision in Valencia to convene a Euro-Mediterranean Ministerial Conference on migration. The decision has also been taken to create a foundation for dialogue between cultures and civilisations and to promote cultural, intellectual and social exchanges. It is a project shared by everybody and it must therefore be a response to the challenges in this field, a concrete response, also the adoption of an action plan, which can be channelled by means of the foundation or by some other method, so that the dialogue between cultures and civilisations focuses on three areas which we believe to be fundamental: youth, education and the media. We have also decided to extend the Tempus programme to the Mediterranean partners, which would allow for the development of cooperation between universities on the two sides of the Mediterranean and, very importantly, the incorporation into the university world of the two sides of the Mediterranean as players in the creation of the Euro-Mediterranean partnership. There is also a call to develop decentralised cooperation between Mediterranean cities and regions and the adoption of conclusions which stem from those of the civil forum which took place in Valencia prior to the Ministerial Summit. In summary, we are facing a new stage; if you like, a new phase in the Barcelona Process. We are facing a relaunch of the Barcelona Process despite the difficulties resulting from the Middle East conflict, which I believe demonstrates something essential: the Barcelona Process’s enormous capacity for resistance. The Barcelona Process has demonstrated that it is able to resist the Middle East conflict, and this brings me to a new conclusion: Barcelona was a wonderful idea in 1995, the Euro-Mediterranean dialogue was and still is a wonderful idea and, if we had not adopted it at that time, we would have had to adopt it now. Naturally, Mr President, over these two days, with the presence of Arab countries, amongst them all those directly involved in the Middle East conflict, and Israel and the European Union, it was absolutely essential that we dedicated a good proportion of the sittings to the debate on the situation in the Middle East. Valencia has helped us to evaluate and debate this situation, and it has taken place – despite the enormous current tensions and emotions – within the framework of a debate which at times was genuinely constructive, which has demonstrated the parties’ desire for peace and I believe it can be of use to the whole process. We are all aware of the situation on the ground. We are witnessing an unprecedented level of violence, with a horrendous number of victims. Despite the calm of recent hours and days, the events of recent weeks have been truly horrific. There have been terrible terrorist attacks, which we would like to condemn once again, without reservation or hesitation. There has been – and there still is – the Israeli occupation of cities controlled by the Palestinian Authority, and in this regard I would like to repeat our demand for an immediate withdrawal of Israeli troops. We all know that there can be no military solution to the conflict and that the only route is negotiation within the framework of a political perspective and that therefore a ceasefire is also urgently required. Given the events of recent days, I believe that we are all very aware that there is a serious risk of the destruction and dismantling of the Palestinian National Authority, of its short- and medium-term capacity to be the seed for a future Palestinian State, and I would therefore call once again for an immediate end to the confinement of President Arafat. I would also like to say on behalf of the international community that we welcome the condemnation by the Palestinian leadership and by President Arafat himself of the terrorist acts. I would also like to express my serious concern about the humanitarian crisis. It is absolutely essential that medical and assistance organisations can carry out their tasks. A very important meeting is taking place today in Oslo which must specify what we must do to deal with the most urgent and immediate needs from a humanitarian point of view, and also what we can do for the reconstruction – not just physical, but also institutional – of the territories and of the Palestinian Authority. Over the coming days, when it appears that the withdrawal has begun – with all the issues this involves – we will clearly see the consequences of the military attacks. Jenin is undoubtedly a dramatic example. It is essential to know what has happened and its true extent, that the United Nations has the necessary support – of course I believe they can count on the full support of the European Union – to carry out an impartial international investigation. I would also like to mention that, given the events, there is a very serious risk of regional destabilisation. There is serious concern about the violence on the southern border of Lebanon. We have made direct representations – the Presidency-in-Office of the Council, the troika to the Lebanese authorities and the other countries so that they may make every possible effort to prevent attacks on Israel from their territory. I must point out that they share that concern and I am aware that they are taking measures. I would also like to mention another very important point: it is very regrettable that the consular representations of our countries cannot carry out their duties owing to the constant obstacles presented by the Israeli army in the occupied territories. Certain new possibilities are beginning to emerge, certain controls are being relaxed, but the situation is still unsustainable and completely unacceptable. Our consular representatives must have complete freedom to access the territories, to attend to their respective nationals and to observe the humanitarian situation in those territories. If you will allow me, I will begin by describing the contribution I believe this ministerial meeting has made and then end with some comments on the situation in the Middle East. We have made representations both in Tel Aviv, as the troika and, as Presidency, to the Israeli Ambassador in Spain. Furthermore, the consuls in Jerusalem have held many contacts with the Israeli army authorities and, for the moment, some progress is being made, although I believe that it is clearly insufficient. We must send a very strong and clear message in this regard. I would now like to refer very briefly to the efforts we have made over recent weeks. The European Union is always firmly committed to helping to resolve the problem in the region. At the Barcelona European Council we insisted on dealing with both the security and the political and economic aspects, as inseparable and interdependent elements of the same process. We cannot attach more importance to some than to others. They must run in parallel. And the foundations for a solution to the conflict were repeated in Barcelona: the resolutions of the Security Council, essentially Resolutions Nos 242, 338 and 1397; the principles of the Madrid Conference, and in particular the principle of land for peace; the principles of the Oslo Agreements and all subsequent agreements, which would allow the two States, Israel and Palestine, to live in peace and security. We have therefore firmly supported the peace initiatives such as the Saudi plan, which was supported by the Summit of the Arab League in Beirut and which presented the possibility of normalising relations between Israel and its Arab neighbours in exchange for an Israeli withdrawal to the 1967 borders and a fair solution to the problem of refugees on the basis of the relevant United Nations resolutions. I believe that that support was demonstrated by the presence of the Spanish Prime Minister, in his capacity as President-in-Office of the Council, and the High Representative at the inauguration of the Beirut Summit. We also held an extraordinary General Affairs Council as a result of the seriousness of the crisis. We wanted to send a clear message of concern, but also of involvement by the European Union given the events. We decided to send the Presidency and the High Representative to the region to talk to the parties at the highest level in order to demand an immediate ceasefire, the application of United Nations Resolutions Nos 1397 and 1402 and a return to negotiations on a political agreement. I believe that we had to do so and we did, highlighting through action the essential need for an involvement on the ground by the international community. As is well known, that mission met with many difficulties, and it was impossible for us to visit President Arafat given the opposition of the Israeli Prime Minister, Mr Sharon. I must say that that attitude has changed. At this moment – and this is why Mr Solana is not here today – both Mr Solana and Mr Moratinos are visiting the region – and I did not go precisely so that I could be here – and they intend to visit President Arafat and if possible the other leaders in the region. With regard to this will on the part of the international community to be involved, I would like to mention another event to which I attach great importance: the meeting in Madrid of the so-called Quartet, that is, the United States, the Russian Federation, the United Nations and the European Union at the highest diplomatic level: Secretary of State Powell, the Foreign Minister, Mr Ivanov, the Secretary-General of the United Nations, Mr Annan, and Mr Solana and myself, on behalf of the European Union. I believe this reflects something that we in the European Union have always advocated: the international community’s involvement must be based on the greatest possible degree of unity in its actions and positions, because we are all aware that there can be no solution without the United States, but that neither can there be a solution with the United States alone. And to maintain the unity of the whole international community on the basis of common positions seems to me extremely important. As you know, we issued a public declaration establishing a common position on the conflict and supporting Secretary of State Powell’s mission to the region. It also stated the desire for the Quartet to continue to monitor the situation in the Middle East by means of regular consultations at the highest level and for the special envoys to continue with their efforts on the ground. They are doing so and they are doing it very well. In this regard I would like to mention the representative of the Russian Federation, Mr Vdovin, the representative of the European Union, Mr Moratinos, the current representative of the United States, Mr Zinni, and – I would like to say this very clearly here today – the special representative of the United Nations, Mr Larsen, who are doing fantastic work. With regard to the continuation of meetings of the Quartet at the highest level, I believe we will be able to convene one in the coming days to review the situation once again and to continue with the progress on political initiatives. In that Madrid Declaration we expressly asked for immediate compliance with Resolution No 1402, as demanded by Resolution 1403, and therefore an immediate ceasefire, an immediate withdrawal from Palestinian cities, including Bethlehem and Ramallah and in particular the general headquarters of President Arafat. In this Declaration, Israel was urged to cease the military operations, to comply with international humanitarian principles, to allow full and unhindered access for humanitarian organisations and services, to refrain from the excessive use of force and to make every possible effort to guarantee the protection of civilians. This declaration also urges President Arafat, however, as the recognised and elected leader of the Palestinians, to immediately make the greatest possible effort to stop the terrorist attacks against innocent Israelis, to use all the weight of his political authority to convince the Palestinian people that attacks against Israelis must end completely and immediately, to authorise his representatives to renew, immediately, the security coordination with Israel and he is also urged to act decisively and to take every measure he can to dismantle the terrorist infrastructure, including its funding, and to stop the incitement to violence or the justification of certain types of attack. This declaration does not say this, but I want to say it: the suicide bombers are terrorists, they are not martyrs, and this must be repeated constantly. Returning to the declaration, terrorism is immoral and illegal, it has seriously damaged the legitimate aspirations of the Palestinians and it must be condemned, as Security Council Resolution 1373 clearly states. Finally, we express our joint will to help the parties to apply their agreements, such as the Tenet Security Plan and the Mitchell recommendations, including the mediation of an impartial mechanism, as agreed by the parties. Within the Union, various scenarios have been discussed in view of the current situation. We have lent all our political weight to diplomatic efforts, which range from Presidency declarations and contacts with all the parties involved, to supporting General Zinni’s mission a few weeks ago and of course supporting the mission to the region by the American Secretary of State, Mr Powell, and also our visits on the ground, such as the one that is taking place today. I would firstly like to say that we all had doubts about whether or not this Euro-Mediterranean ministerial meeting would be able to take place, for obvious reasons: the situation in the Middle East presented enormous uncertainties and serious risks and, at certain moments, many people doubted whether this meeting could even take place. I therefore believe that the fact that we have been able to hold it is a success in itself. The possibility has also been raised of implementing measures to put pressure on Israel, such as suspending the Association Agreement, and I am perfectly aware of the position expressed by this Parliament. Last week, at the last General Affairs Council, it was considered appropriate to await the results of the mission by Secretary of State Powell, which I will mention in a moment, and at the moment what I can say is that all options remain open. The tour by Secretary of State Powell has yielded more positive and useful results than would appear at first sight, and I believe this will become evident over the coming days. A new perspective has been opened up by establishing a timetable for withdrawal, but it is clear that there are unacceptable exceptions. One is the Church of the Nativity in Bethlehem and another is the general headquarters of President Arafat. On the first issue, a solution is still being sought. There is close contact between all the parties involved and, in particular, with the Vatican, which I hope will bear fruit. And on the second issue, we are continuing with all our efforts, and the visit by Mr Solana and Mr Moratinos today to a large extent has the objective of finding a solution which will lead to an end to the siege, which would allow for a ceasefire. We are all also awaiting the coming visit of the Director of the CIA, Mr Tenet, accompanied by General Zinni, which may also be extremely useful on the ground. If we manage to resolve these problems – and we are applying all our efforts to this – and achieve the withdrawal of troops, an effective ceasefire and, therefore, an end to terrorist activities, we can begin to create the conditions for progressing towards a peace conference. A peace conference cannot start from nothing. It must be a closing peace conference which takes account of everything that has been achieved until now, which does not once again reopen everything that was agreed in Madrid or in Oslo or what has been agreed over recent years. It cannot reopen the issue of international legality which is clearly defined by the Security Council Resolutions. It must be something which really leads to a definitive peace and which must therefore be as effective as possible. I believe that this effectiveness is only possible if it has the full support and participation of all the important players in the international community and, without doubt, the European Union. I hope that a meeting of the Quartet will take place very soon, in which we can analyse all these elements and continue to contribute new ideas and new efforts so that, in the end, Palestinians, Israelis, the Arab world in general, can offer themselves and future generations the prospect of peace, co-existence, stability and prosperity which for very many years has been denied them. As well as holding the meeting, the fact that we have been able to achieve conclusions which enjoyed the consensus of all the parties present was also a success. You know that the delegations from Syria and Lebanon finally decided not to attend in order not to come into contact with the Israeli delegation, but the other countries of the Mediterranean did attend and the twenty-five of us reached a consensus on approving an action plan, a programme in such sensitive areas as justice and internal affairs as well as a programme to guide dialogue between cultures and civilisations. I believe that this – which has been the subject of much work both prior to and during the conference – is also a notable success in itself. I would also like to stress that practically all the Member States of the Barcelona Process attended at ministerial level and there was therefore an extremely high level of attendance and decision-making capacity, for which I am grateful to the countries of the South and the East of the Mediterranean as well as all my colleagues in the European Union. As I have said, there has been solid previous work. If this had not been the case, given the enormous difficulties and tensions in the Middle East, we would not have been able to hold this conference and nor would it have borne fruit. I am referring to documents such as the establishment of priorities by the Presidency, the Commission’s communication, the action lines, the guidelines of the recent General Affairs Council and all the documents and contributions of the countries of the South and the East of the Mediterranean. I would, however, also like, in particular, to refer to the report by the European Parliament, which furthermore was produced by a Spanish Member, Mr Esteve. It is a wonderful report which I value very highly. We have accepted many of its proposals; we are going to try our best to incorporate more of them, since we believe they are all worthy of consideration. I would therefore like to say that everything we have achieved and approved in Valencia – I insist, by consensus – is not only the result of this desire for agreement, but also of everybody’s contributions. It is the first time – I will talk about this later – that, following the Barcelona Declaration of 1995, documents of this nature have been approved by everybody, and not only as mere Presidency declarations of conclusions following a series of debates. In this context, I would also like to stress – and I will return to this later – that we have approved the creation of a Euro-Mediterranean Parliamentary Assembly. I believe that this is a great step forward: it is an idea of the European Parliament which we have accepted and which we believe to be enormously important."@lv10 ". Dank u wel, mijnheer de Voorzitter. Het is mij een groot genoegen u vandaag op de hoogte te mogen stellen van de stand van zaken met betrekking tot twee kwesties die duidelijk met elkaar verband houden. Tegen de achtergrond van een internationale conjunctuur die onder de invloed staat van 11 september en in het licht van de grootste uitbreiding die de Europese Unie ooit heeft gekend en waardoor het aantal lidstaten bijna zal verdubbelen, lijdt het geen twijfel dat het Middellandse-Zeegebied onze strategische grens vormt. En dit betekent dat wij in deze regio voor vrede, stabiliteit, ontwikkeling en gedeelde welvaart moeten zorgen en een klimaat moeten scheppen waarin gesprekken en samenwerking tussen culturen en beschavingen mogelijk zijn, zoals is vastgelegd in de Verklaring van Barcelona. Het proces van Barcelona wordt net als ieder ander proces stap voor stap verwezenlijkt. Wanneer wij terugkijken op de voorbije jaren, kunnen wij vaststellen dat er sinds Barcelona veel vooruitgang is geboekt. Het bewijs hiervoor is dat reeds elf van de twaalf beoogde associatieovereenkomsten met de zuidelijke landen zijn beklonken. In Valencia hebben wij de overeenkomst met Algerije ondertekend, en ook de overeenkomst met Libanon is afgerond en behoeft enkel nog te worden getekend. Alle overige overeenkomsten zijn al ondertekend en een groot deel ervan is reeds in werking getreden. Maar ondanks alles, ondanks alle belangrijke successen die zijn behaald, moet er nog meer gebeuren. Het proces van Barcelona, dat op zich al van cruciaal belang is, heeft een nieuwe politieke impuls nodig, een soort navigatiekaart aan de hand waarvan de doelstellingen van Barcelona kunnen worden verwezenlijkt. En aan deze uitdaging, dit streven om het proces van Barcelona, waarin naar ieders mening geen schot meer zat, nieuw leven in te blazen, wordt tegemoet gekomen door het actieplan van Valencia, door het gezamenlijke programma voor justitie en binnenlandse zaken en ook door het programma inzake de dialoog tussen culturen en beschavingen. Tot dit alles hebben wij, en dit kan niet vaak genoeg worden benadrukt, op de vijfde ministeriële Euro-mediterrane Conferentie met algemene stemmen besloten. Door deze besluiten wordt niet alleen het hervormingspotentieel van het proces geheel gewaarborgd, maar worden ook nieuwe aspecten ingevoerd, zowel wat de vorm als wat de inhoud betreft. Over de vorm heb ik het reeds gehad: het gaat hier om de eerste politieke tekst die door de bij het proces betrokken partijen gezamenlijk is aangenomen tijdens een ministeriële conferentie. Hierdoor krijgen het actieplan en de andere documenten waarnaar ik zojuist verwees het karakter van een sociaal Euro-mediterraan contract, van een gezamenlijk project en een gezamenlijke verbintenis. Ik wil het nog eens heel duidelijk zeggen: het proces van Barcelona, de Euro-mediterrane dialoog, is niet iets wat door de Vijftien aan de Twaalf wordt opgelegd, maar een project van de Zevenentwintig, en wij streven ernaar dat dit besef steeds dieper doordringt. En ook de aangenomen teksten zullen hervormingen teweegbrengen, omdat zij gebaseerd zijn op een aantal beginselen die in onze ogen tot een hervorming van het proces zelf moeten leiden en omdat zij een reeks belangrijke initiatieven omvatten die bij elkaar genomen tot een kwalitatieve sprong vooruit zouden moeten leiden bij de opbouw van het Euro-mediterrane partnerschap. Hoe zien deze beginselen er nu uit? Over één ervan heb ik het al gehad: het beginsel van mede-eigendom, van . Van belang is ook het beginsel van zichtbaarheid: het besef omtrent deze mede-eigendom moet niet alleen doordringen tot de regeringen, maar ook tot de respectieve geledingen van het maatschappelijk middenveld. Dit geldt ook voor het beginsel van capillariteit: ook dat moet doordringen tot alle betrokken actoren. En dan zijn er nog beginselen zoals structurering, betrouwbaarheid, doeltreffendheid en concretisering van het proces. Voor dit laatste zijn initiatieven vereist. Om een beeld te verkrijgen van de gehele materie is uiteraard een grondige bestudering van het – zeer uitvoerige - actieplan vereist. Alhoewel alle afzonderlijke initiatieven van belang zijn, zou ik een kort overzicht willen geven met bijzondere aandacht voor die initiatieven die in mijn ogen momenteel in politiek opzicht het meest relevant zijn voor de drie componenten van het proces: de politieke en institutionele component, de economische en financiële component en de sociale, culturele en menselijke component. Aangaande de politieke en institutionele component zou ik de nadruk willen leggen op de sterkere democratisering van het proces door het voorstel tot oprichting van de Euro-mediterrane Parlementaire Vergadering, die zo snel mogelijk moet worden gerealiseerd. Een ander aspect is de ontwikkeling van nieuwe mechanismen voor samenwerking en politiek overleg tussen de Zevenentwintig, onder andere op gebieden als het veiligheids- en defensiebeleid, dat mij van groot belang lijkt, de strijd tegen het terrorisme – waarop ik later nog zal ingaan – of de bevordering van de mensenrechten. Voorts worden maatregelen genomen om vertrouwen op te bouwen en partnerschap tot stand te brengen. Zoals ik reeds zei, is het terrorisme thans voor het eerst in de agenda van Barcelona opgenomen, hetgeen mij om voor de hand liggende redenen van cruciaal belang lijkt. Ook is vastgelegd dat ten aanzien van het actieplan voor het eerst – aangezien het een specifiek actieplan betreft dat door allen is goedgekeurd – een follow-up zal plaatsvinden, evenals een evaluatie van de uitvoering daarvan tijdens de komende zesde ministeriële Conferentie van Barcelona. Dit zal de geloofwaardigheid van het actieplan ten goede komen. Wat betreft de economische en financiële component wordt in het actieplan van Valencia de doelstelling bekrachtigd om in het jaar 2010 een Euro-mediterrane vrijhandelszone te creëren. Met het oog hierop dienen zoals gezegd niet alleen alle associatieovereenkomsten te worden beklonken, maar moet ook de integratie Zuid-Zuid worden voltooid. Het is van het allergrootste belang dat in het Zuiden vrijhandelszones tot stand worden gebracht, en derhalve staan wij uiterst positief tegenover het door Marokko, Tunesië, Egypte en Jordanië op gang gebrachte proces van Agadir, dat wij in politiek opzicht, en dankzij de Commissie ook in technisch opzicht, met alle middelen kunnen en willen ondersteunen. Wij allen weten dat het, wil het Euro-mediterrane proces effect sorteren, noodzakelijk is de economische en dus ook sociale en politieke ontwikkeling van de zuidelijke landen te waarborgen. Een belangrijke voorwaarde hiervoor is een adequate kanalisering van de investeringen. Het actieplan bevat dan ook een van de belangrijkste prioriteiten van het voorzitterschap, namelijk de invoering van een nieuw financieel instrument, dat als versterkte faciliteit binnen de Europese Investeringsbank ingezet zal worden voor de ondersteuning van infrastructuurprojecten en fundamentele bijstand voor de particuliere sector. Tevens hebben wij besloten dat binnen een jaar een besluit zal worden genomen over een eventuele omvorming van deze versterkte faciliteit tot een bank, een filiaal van de Europese Investeringsbank met kapitaal dat eventueel ook ter beschikking staat van andere landen of instellingen, een bank die het in ieder geval mogelijk maakt meer financiële middelen aan de regio te verstrekken. Het plan omvat de conclusies en besluiten van de Euro-mediterrane ministeriële bijeenkomsten inzake handel en industrie van Toledo en Malaga. Op het vlak van de handel is in het plan een aantal maatregelen opgenomen ter bevordering van investeringen en de liberalisering van diensten. Aangaande de industriële sector bevat het plan bepalingen inzake wettelijke harmonisatie teneinde de integratie van onze partners te versoepelen, de innovatie en de toegang tot nieuwe technologieën te bevorderen en de rol van de particuliere sector bij de opbouw van het Euro-mediterrane partnerschap te versterken. Ik wil in dit verband speciaal wijzen op de maatregelen ter bevordering van investeringen in infrastructuurvoorzieningen en de koppeling van de netwerken voor vervoer, telecommunicatie en energie van onze mediterrane partners met de trans-Europese netwerken. Ook wil ik de Commissie nogmaals bedanken voor haar enorme inzet en positieve bijdrage terzake. Tevens zou ik erop willen wijzen dat de Europese Unie voornemens is de integratie van haar mediterrane partners in Galileo, het netwerk voor satellietnavigatie, te bevorderen. Het gaat hierbij enerzijds om de vijfde ministeriële Euro-mediterrane Conferentie, die gisteren en eergisteren in Valencia heeft plaatsgevonden, en anderzijds om de huidige situatie in het Midden-Oosten, de recente gebeurtenissen en de inspanningen die worden ondernomen om het vredesproces weer op de rails te zetten. Wat de sociale, culturele en menselijke component aangaat ten slotte heeft het voorzitterschap getracht een antwoord te vinden op de uitdagingen die voortvloeien uit zo belangrijke vraagstukken als immigratie, de dialoog tussen culturen en beschavingen of de deelname van de verschillende actoren van het maatschappelijk middenveld aan de opbouw van het Euro-mediterrane partnerschap. Te dien einde is in het actieplan een reeks maatregelen opgenomen waarvan ik er enkele wil noemen: ten eerste de goedkeuring van het reeds genoemde basisdocument inzake justitie en binnenlandse zaken, waarin zo belangrijke zaken aan de orde komen als de bestrijding van drugs, georganiseerde misdaad en terrorisme, de aanpak van de migratiekwestie en het verkeer van personen, enzovoort. Een en ander heeft ons in Valencia doen besluiten een ministeriële Euro-mediterrane Conferentie over migratie te organiseren. Voorts zijn wij overeengekomen om een stichting in het leven te roepen ter bevordering van de dialoog tussen culturen en beschavingen en de uitwisseling op cultureel, intellectueel en sociaal gebied. Dit project wordt door alle partijen ondersteund en zou er derhalve toe moeten bijdragen een concreet antwoord te vinden op de uitdagingen op dit gebied. Het actieplan, dat kan worden verwezenlijkt via de stichting of op andere wijze, heeft tot doel de dialoog tussen de culturen en beschavingen af te stemmen op drie fundamenteel geachte gebieden: jeugd, onderwijs en media. Het TEMPUS-programma zal worden uitgebreid tot de mediterrane partners, zodat de universitaire samenwerking tussen de twee zijden van het Middellandse-Zeegebied kan worden ontwikkeld en, ook heel belangrijk, zodat de universitaire wereld aan weerskanten van de Middellandse Zee actief wordt betrokken bij de opbouw van het Euro-mediterrane partnerschap. Daarnaast wordt er opgeroepen tot gedecentraliseerde samenwerking tussen steden en regio’s in het Middellandse-Zeegebied en zijn er conclusies aangenomen die voortvloeien uit de resultaten van het maatschappelijk forum dat voorafgaande aan de ministeriële Top in Valencia heeft plaatsgevonden. Al met al bevinden wij ons aan het begin van een nieuwe etappe, een nieuwe fase van het proces van Barcelona. Ondanks de problemen die verband houden met het conflict in het Midden-Oosten krijgt het proces van Barcelona een nieuwe impuls, hetgeen in mijn ogen iets heel wezenlijks aantoont, namelijk dat het een enorm weerstandsvermogen heeft, dat het bewezen heeft bestand te zijn tegen het conflict in het Midden-Oosten. En hieruit leid ik nog iets af: Barcelona was een uitstekend idee in 1995, de Euro-mediterrane dialoog was en is een uitstekend idee en zouden wij dit idee destijds niet hebben verwezenlijkt, dan zouden wij dit nu alsnog moeten doen. Mijnheer de Voorzitter, aan de Conferentie is deelgenomen door Arabische landen die voor een deel rechtstreeks bij het conflict in het Midden-Oosten zijn betrokken, evenals door Israël en de Europese Unie, zodat het vanzelf spreekt dat gedurende deze twee dagen een groot deel van de vergadertijd is besteed aan debatten over de situatie in deze regio. Valencia heeft ons in staat gesteld de situatie te evalueren en hierover - ondanks de enorme spanningen en emoties - van gedachten te wisselen in het kader van een debat dat op sommige momenten werkelijk constructief was, dat aantoont dat de wil om vrede tot stand te brengen aanwezig is en dat van nut kan zijn voor het gehele proces. Wij zijn allen op de hoogte van de situatie ter plekke. Wij zijn getuige van een ongekend niveau van geweld, met een huiveringwekkend hoog aantal slachtoffers. Ondanks de kalmte van de afgelopen uren en dagen hebben de gebeurtenissen van de laatste weken een diepe indruk achtergelaten. Er zijn verschrikkelijke terroristische aanslagen gepleegd die op geen enkele wijze te rechtvaardigen zijn en die ik hier nogmaals met klem wil veroordelen. Aan de andere kant was – en is – er de bezetting van onder Palestijns gezag vallende steden door Israël. Ik wil Israël hier nogmaals oproepen zijn troepen met onmiddellijke ingang terug te trekken. Wij allen weten dat dit conflict niet met militaire middelen kan worden opgelost, maar alleen door onderhandelingen met een politiek perspectief en daarom dring ik ook nogmaals aan op een onmiddellijke wapenstilstand. In het licht van de gebeurtenissen van de afgelopen dagen zijn wij ons er denk ik allen duidelijk van bewust dat er een ernstig risico bestaat dat de Palestijnse Autoriteit wordt vernietigd en ontmanteld, dat haar vermogen om zich op de korte en middellange termijn om te vormen tot kern van een toekomstige staat op het spel staat. Derhalve doe ik opnieuw een oproep aan Israël om het huisarrest van president Arafat op te heffen. Tevens wil ik namens de internationale gemeenschap mijn voldoening uitspreken over de verklaring van het Palestijnse leiderschap en president Arafat zelf waarin de terroristische aanslagen worden veroordeeld. Maar ook de humanitaire crisis stemt tot grote bezorgdheid. Het is absoluut noodzakelijk dat de medische en hulporganisaties hun taak kunnen vervullen. Vandaag vindt er in Oslo een uiterst belangrijke bijeenkomst plaats waar zal worden besproken welke concrete maatregelen kunnen worden genomen om de meest dringende humanitaire nood te lenigen. Tevens zal worden bekeken wat wij kunnen doen om de getroffen gebieden en de Palestijnse Autoriteit niet alleen in fysiek, maar ook in institutioneel opzicht weer op te bouwen. Momenteel lijkt het erop dat er een begin wordt gemaakt met de terugtrekking – die natuurlijk niet linea recta verloopt – en nu zal echt blijken welke gevolgen de militaire aanvallen hebben gehad. Jenin is ongetwijfeld een dramatisch voorbeeld. De reële omvang van hetgeen er is gebeurd dient per se te worden vastgesteld, en de Verenigde Naties dienen op de nodige steun te kunnen rekenen – van de volledige steun van de Europese Unie zijn zij natuurlijk verzekerd – bij de uitvoering van een onpartijdig internationaal onderzoek. Ik wil in dit verband ook wijzen op het grote risico van destabilisering van de regio. De vrees bestaat dat aan de zuidelijke grens van Libanon het geweld zal oplaaien. Het fungerend voorzitterschap van de Raad en de trojka hebben rechtstreekse stappen ondernomen bij de Libanese autoriteiten en andere landen om ze aan te sporen actie te ondernemen om aanvallen op Israël vanaf hun grondgebied te voorkomen. Zij delen onze bezorgdheid en zijn bezig maatregelen te nemen. Een ander uiterst belangrijk punt is dat de consulaire vertegenwoordigingen van onze landen bij de uitoefening van hun taak voortdurend belemmerd worden door het Israëlische leger in de bezette gebieden. Er lijkt langzaamaan wat meer ruimte geboden te worden, en een aantal controles wordt versoepeld, maar de situatie blijft instabiel en is absoluut onaanvaardbaar. Onze consulaire vertegenwoordigers moeten volledige vrijheid genieten bij de toegang tot deze gebieden, zij moeten contact kunnen opnemen met de burgers van hun land en zich een beeld kunnen vormen van de humanitaire situatie ter plaatse. Ik zou willen beginnen met een beschrijving van hetgeen de ministeriële Conferentie in mijn ogen heeft opgeleverd om te eindigen met een aantal kanttekeningen bij de situatie in het Midden-Oosten. Wij hebben ten aanzien van Tel Aviv stappen ondernomen via de trojka, en het voorzitterschap heeft de Israëlische ambassadeur in Spanje ontboden. De consuls in Jeruzalem hebben van hun kant een groot aantal gesprekken gevoerd met de Israëlische legerleiding en het ziet ernaar uit dat er een zekere vooruitgang is geboekt, zij het dat deze verre van bevredigend is. Wij moeten absoluut duidelijk maken dat wij op dit punt van geen wijken willen weten. Mijnheer de Voorzitter, thans zou ik in het kort willen ingaan op de inspanningen die wij de afgelopen weken hebben ondernomen. De Europese Unie heeft van meet af aan te kennen gegeven het probleem in de regio te willen helpen oplossen. Reeds bij de Europese Raad van Barcelona hebben wij nadrukkelijk aangegeven dat zowel de veiligheidskwesties als de politieke en economische problemen beschouwd dienen te worden als onlosmakelijk met elkaar verbonden en onderling afhankelijke aspecten van een en hetzelfde proces. Geen van deze aspecten kan los van de andere benaderd worden; alle problemen dienen gezamenlijk te worden aangepakt. En in Barcelona is nogmaals de nadruk gelegd op de kern voor de oplossing van het conflict: de resoluties van de Veiligheidsraad, met name de resoluties 242, 338 en 1397; de beginselen van de Conferentie van Madrid en met name het beginsel van land in ruil voor vrede; en de beginselen van de overeenkomsten van Oslo en alle daarop volgende overeenkomsten, op basis waarvan de twee landen, Israël en Palestina, in vrede en veiligheid zouden kunnen samenleven. Derhalve hebben wij vastberaden onze steun verleend aan alle vredesinitiatieven, zoals het Saudi-Arabische plan, dat tijdens de Top van Beiroet door de Arabische Liga is verwelkomd en dat uitzicht biedt op normalisatie van de betrekkingen tussen Israël en zijn Arabische buurlanden onder de voorwaarde dat Israël al zijn troepen terugtrekt tot binnen de grenzen van 1967 en dat een rechtvaardige oplossing gevonden wordt voor het vluchtelingenprobleem op basis van de relevante resoluties van de Verenigde Naties. Onze steun blijkt in mijn ogen uit de aanwezigheid van de Spaanse premier, in zijn hoedanigheid van fungerend voorzitter van de Raad, en van de Hoge Vertegenwoordiger van de EU bij de opening van de Top van Beiroet. Tevens heeft er vanwege de ernst van de crisis een buitengewone vergadering van de Raad Algemene Zaken plaatsgevonden. Hiermee wilden wij nadrukkelijk blijk geven van onze bezorgdheid, alsmede van de bereidheid van de Europese Unie om in de huidige omstandigheden een rol te vervullen. Wij hebben besloten het voorzitterschap en de Hoge Vertegenwoordiger naar het gebied te sturen teneinde op het hoogste niveau gesprekken te voeren met de partijen en aan te dringen op een onmiddellijk staakt-het-vuren, de toepassing van de resoluties 1397 en 1402 van de Verenigde Naties en een hervatting van de onderhandelingen over een politiek akkoord. Ik ben van mening dat dit noodzakelijk was en dat wij hiermee hebben aangegeven dat de internationale gemeenschap onverwijld ter plekke stappen moet ondernemen. Zoals bekend ging deze missie met de nodige problemen gepaard; zo heeft de Israëlische premier Sharon het ons onmogelijk gemaakt president Arafat te ontmoeten. In deze houding is verandering gekomen. Momenteel brengen de heer Solana en de heer Moratinos een bezoek aan de regio om gesprekken te voeren met president Arafat en, indien mogelijk, de overige leiders in de regio. Om die reden kan de heer Solana niet aan deze vergadering deelnemen. Zelf heb ik van deelname aan deze missie afgezien om vandaag hier aanwezig te kunnen zijn. Wat betreft de bereidheid tot interveniëren van de internationale gemeenschap wil ik verwijzen naar een andere gebeurtenis die ik van groot belang acht: de vergadering in Madrid van het zogenaamde kwartet, dat wil zeggen de Verenigde Staten, de Russische Federatie, de Verenigde Naties en de Europese Unie. Een vergadering op het hoogste diplomatieke niveau: aanwezig waren de ministers van Buitenlandse Zaken Powell en Ivanov, de secretaris-generaal van de Verenigde Naties Kofi Annan en de heer Solana en ikzelf namens de Europese Unie. Hiermee wordt een benadering gevolgd die de Europese Unie van meet af aan heeft bepleit: de internationale gemeenschap dient zoveel mogelijk met één stem te spreken en als een gesloten front op te treden. Immers, we weten allen dat er geen oplossing mogelijk is zonder de Verenigde Staten, maar ook dat de Verenigde Staten niet alleen voor een oplossing kunnen zorgen. Het lijkt mij van groot belang dat de gehele internationale gemeenschap op basis van gezamenlijke standpunten haar maatregelen coördineert. Zoals bekend hebben wij een gezamenlijke verklaring afgegeven waarin we een gemeenschappelijk standpunt hebben verwoord en waarin we steun hebben betuigd aan de missie van minister van Buitenlandse Zaken Powell naar de regio. Tevens is hierin vastgelegd dat het kwartet de situatie in het Midden-Oosten zal blijven volgen op basis van regelmatig overleg op het hoogste niveau en dat de speciale afgezanten hun inspanningen ter plekke zullen voortzetten. Zij verrichten hier uitstekend werk. Ik zou in dit verband willen verwijzen naar de vertegenwoordiger van de Russische Federatie, de heer Vdovin, de vertegenwoordiger van de Europese Unie, de heer Moratinos, de huidige vertegenwoordiger van de Verenigde Staten, de heer Zinni en – dit wil ik hier heel duidelijk zeggen – de speciale vertegenwoordiger van de Verenigde Naties, de heer Larsen. Wat de voortzetting van de vergaderingen van het kwartet op het hoogste niveau betreft zal er denk ik de komende dagen een bijeenkomst gehouden worden teneinde de situatie opnieuw te analyseren en politieke initiatieven op stapel te zetten. In de verklaring van Madrid hebben wij expliciet aangedrongen op onverwijlde toepassing van resolutie 1402, zoals vastgelegd in resolutie 1403, en dus op een onmiddellijk staakt-het-vuren, de onverwijlde terugtrekking van het Israëlische leger uit de Palestijnse steden, met inbegrip van Bethlehem en Ramallah en in het bijzonder de opheffing van de belegering van het hoofdkwartier van president Arafat. In de verklaring wordt Israël opgeroepen de militaire operaties te staken en de internationale humanitaire beginselen te eerbiedigen, de humanitaire diensten en organisaties een volledige en ongehinderde toegang te verlenen, af te zien van excessief gebruik van geweld en alle mogelijke stappen te ondernemen om de bescherming van de burgerbevolking te waarborgen. In deze verklaring wordt echter ook president Arafat, als erkend en gekozen leider van het Palestijnse volk, opgeroepen onverwijld alles te doen wat in zijn vermogen ligt om de terroristische aanslagen op onschuldige Israëlische burgers een halt toe te roepen en al zijn politieke gewicht in de schaal te werpen om het Palestijnse volk ervan te overtuigen dat er onmiddellijk een einde moet komen aan de aanslagen op Israëli’s. Verder dient hij zijn vertegenwoordigers te machtigen om zo snel mogelijk de onderhandelingen met Israël over coördinatie van de veiligheidsactiviteiten te hervatten en vastberaden stappen te ondernemen om de terroristische infrastructuur te ontmantelen, met inbegrip van de financieringsmechanismen. Ook wordt geëist dat hij zijn oproepen tot geweld of verklaringen ter rechtvaardiging van bepaalde soorten aanslagen intrekt. In de verklaring wordt het niet gezegd, maar ik wil het hier wel benadrukken: de zelfmoordenaars zijn terroristen, geen martelaren. Dat kan niet vaak genoeg worden herhaald. Terrorisme - en dit staat wel in de verklaring - is illegaal en immoreel, het heeft de legitieme aspiraties van het Palestijnse volk ernstig geschaad en het dient te worden veroordeeld, zoals ook duidelijk wordt gesteld in resolutie 1373 van de Veiligheidsraad. Ten slotte hebben wij onze wil uitgesproken om de partijen bij te staan bij de tenuitvoerlegging van de overeenkomsten, bijvoorbeeld het veiligheidsplan-Tenet of de aanbevelingen in het rapport-Mitchell, met inbegrip van bemiddeling door een onpartijdig mechanisme, overeenkomstig de door de partijen gemaakte afspraken. Binnen de Unie zijn verschillende scenario’s ten aanzien van de actuele situatie aangekaart. Wij hebben al ons politieke gewicht aangewend ten faveure van diplomatieke inspanningen, die gaan van verklaringen van het voorzitterschap tot contacten met alle bij het conflict betrokken partijen. Wij hebben onze steun verleend aan de missies van generaal Zinni en de Amerikaanse minister van Buitenlandse Zaken Powell en ook, zoals vandaag, zelf bezoeken gebracht aan de regio. Ten eerste wil ik erop wijzen dat wij allen om voor de hand liggende redenen twijfels hadden of de Euro-mediterrane Conferentie überhaupt zou kunnen plaatsvinden, gezien de grote onzekerheid en ernstige risico’s die voortvloeien uit de situatie in het Midden-Oosten. Ik ben dan ook van mening dat het feit dat de Conferentie heeft plaatsgevonden op zich al een succes is. Gesproken is ook over mogelijke druk op Israël, bijvoorbeeld door opschorting van de associatieovereenkomst, en ik ben mij terdege bewust van het standpunt van het Europees Parlement terzake. Afgelopen week heeft de Raad Algemene Zaken besloten de uitkomst van de missie van minister Powell, waarover ik zojuist sprak, af te wachten. Momenteel kan ik alleen maar zeggen dat alle mogelijkheden openstaan. Het bezoek van minister Powell heeft meer positieve en nuttige resultaten opgeleverd dan op het eerste gezicht lijkt en ik denk dat dit de komende dagen zal blijken. Er is een nieuw perspectief gekomen met de vaststelling van een tijdschema voor de terugtrekking, maar hierop worden inbreuken gemaakt die uiteraard onaanvaardbaar zijn. Dit betreft enerzijds de Geboortekerk in Bethlehem en anderzijds het hoofdkwartier van president Arafat. Voor de eerste kwestie wordt nog steeds naar een oplossing gezocht. Er zijn intensieve contacten tussen alle bij het conflict betrokken partijen en in het bijzonder het Vaticaan, en die zullen, naar ik hoop, vruchten afwerpen. Wat het tweede vraagstuk betreft worden verdere inspanningen ondernomen. Het huidige bezoek van de heren Solana en Moratinos is er grotendeels op gericht een oplossing te vinden en een eind te maken aan de belegering, waardoor een staakt-het-vuren van kracht zou kunnen worden. Wij vestigen onze hoop ook op het komende bezoek van CIA-directeur Tenet en generaal Zinni, die ter plekke veel zullen weten te bewerkstelligen. Mochten wij erin slagen deze problemen op te lossen – waarvoor wij ons met hart en ziel inzetten – en mocht dat leiden tot een terugtrekking van de Israëlische troepen, een effectieve wapenstilstand en daarmee ook een beëindiging van de terroristische aanslagen, dan kunnen wij voorwaarden scheppen voor het houden van een vredesconferentie. Een dergelijke conferentie mag niet bij nul beginnen. Het moet een vredesconferentie zijn waarmee een proces wordt afgerond, waarin rekening gehouden wordt met alle vooruitgang die tot dusver is geboekt en waarin recht wordt gedaan aan hetgeen in Madrid, Oslo of elders de afgelopen jaren is overeengekomen. Ook mag deze conferentie geen afbreuk doen aan de internationale juridische situatie zoals die nadrukkelijk is vastgelegd in de resoluties van de Veiligheidsraad. De vredesconferentie dient daadwerkelijk bij te dragen tot duurzame vrede en moet derhalve zo doeltreffend mogelijk zijn. In mijn ogen kan deze doeltreffendheid alleen maar worden bereikt wanneer alle relevante actoren van de internationale gemeenschap hun volledige steun willen geven aan die conferentie en hierbij ook ten volle worden betrokken, en het lijdt geen twijfel dat dit ook voor de Europese Unie geldt. Ik hoop dat wij binnenkort tijdens een van de komende bijeenkomsten van het kwartet al deze elementen onder de loep zullen kunnen nemen en verdere ideeën en acties kunnen presenteren om de Palestijnen, Israëli’s en de Arabische wereld in het algemeen in staat te stellen zichzelf en de toekomstige generaties uitzicht te bieden op vrede, verdraagzaamheid, stabiliteit en welvaart, die hun al vele jaren worden ontzegd. Maar daarnaast stemt tot grote voldoening dat wij met instemming van alle deelnemers een aantal conclusies hebben kunnen opstellen. Zoals u weet, hebben de delegaties van Syrië en Libanon op het laatste moment besloten de Conferentie niet bij te wonen om een ontmoeting met de Israëlische delegatie te ontlopen, maar alle overige landen uit het Middellandse-Zeegebied waren aanwezig. De 25 deelnemende landen hebben met algemene stemmen hun goedkeuring gehecht aan een actieplan, aan een programma dat betrekking heeft op uiterst gevoelige terreinen als justitie en binnenlandse zaken, evenals aan een programma voor het aanknopen van een dialoog tussen culturen en beschavingen. In mijn ogen is dit resultaat – dat is bereikt dankzij grondige voorbereidingen en intensief overleg, ook tijdens de Conferentie zelf – op zich al opmerkelijk. Ik zou willen benadrukken dat vrijwel alle landen die betrokken zijn bij het proces van Barcelona op ministerieel niveau waren vertegenwoordigd, hetgeen betekent dat op zeer hoog niveau beslissingen konden worden genomen. Hiervoor wil ik zowel de landen uit het zuidelijke een oostelijke Middellandse-Zeegebied als mijn ambtsgenoten uit de Europese Unie bedanken. Zoals ik reeds zei, is er voorafgaande aan de Conferentie veel werk verricht. Zonder deze voorbereidingen had de Conferentie gezien de enorme problemen en spanningen in het Midden-Oosten niet kunnen plaatsvinden, laat staan vruchten kunnen afwerpen. In het kader van deze voorbereidingen zijn teksten voorgelegd, zoals de door het voorzitterschap geformuleerde prioriteiten, de mededeling van de Commissie, de richtsnoeren van de recente Raad Algemene Zaken en alle documenten en bijdragen van de landen uit het zuiden en oosten van het Middellandse-Zeegebied. Maar ik wil ook bijzondere nadruk leggen op het verslag van het Parlement, dat ook nog eens door een Spaans afgevaardigde, de heer Esteve, is opgesteld. Het is een uitstekend verslag, dat ik van groot belang acht. We hebben een aanzienlijk deel van de hierin vervatte voorstellen overgenomen en zullen ons ervoor inzetten dat nog meer voorstellen in aanmerking worden genomen, omdat zij ons alle de moeite waard lijken. Ik zou derhalve willen stellen dat alles wat wij in Valencia hebben weten te bereiken – en ik benadruk nogmaals: met consensus – niet alleen te danken is aan het feit dat de wil aanwezig was om tot overeenstemming te komen, maar ook aan de bijdragen van alle partijen. Voor het eerst na de Verklaring van Barcelona in 1995 – waarop ik later nog zal ingaan – zijn dergelijke teksten met instemming van allen goedgekeurd, en niet alleen in de vorm van verklaringen van het voorzitterschap, bij wijze van conclusie na afloop van een aantal debatten. In dit verband wil ik voorts onderstrepen dat wij hebben ingestemd met de oprichting van de Euro-mediterrane Parlementaire Vergadering. Ik geloof dat hiermee een stap van buitengewoon belang wordt gezet, die voortvloeit uit een idee van het Europees Parlement."@nl2 "Muito Obrigado, Senhor Presidente. É para mim uma satisfação poder comparecer perante o Parlamento para dar informações sobre dois assuntos que, por razões óbvias, estão relacionados. Seja como for, numa conjuntura internacional marcada pelos acontecimentos de 11 de Setembro e por uma União Europeia às portas do maior alargamento da sua história, que pressuporá praticamente a duplicação do número dos seus actuais membros, creio que não há qualquer dúvida de que o Mediterrâneo se configura como a nossa fronteira estratégica, como um cenário no qual deveremos construir uma zona de paz, estabilidade, desenvolvimento e prosperidade partilhada, uma zona na qual seja possível o diálogo e a cooperação entre culturas e civilizações a que ambiciona a Declaração de Barcelona. Como acontece com qualquer outro, o Processo de Barcelona constrói-se passo a passo. Se olharmos para trás, longo é já o caminho que percorremos desde Barcelona, e a prova disso é o facto de termos concluído já onze dos doze acordos, que estava previsto celebrarmos com os países do Sul. Em Valência, assinámos o acordo com a Argélia, ficando apenas pendente a assinatura do acordo com o Líbano. Os demais acordos estão já assinados e muitos deles em vigor. Porém, apesar de tudo, estes progressos, que são importantes, não são suficientes. O Processo de Barcelona, cuja concepção e existência têm, em si mesmo, um valor insubstituível, necessita de um novo impulso político, uma espécie de carta de navegação, capaz de transpor os objectivos de Barcelona do papel para a realidade. E a este repto, a esta ambição de dar novo impulso político ao Processo de Barcelona, que todos considerávamos estar a esmorecer, respondem o plano de acção de Valência, o programa conjunto em matéria de justiça e assuntos internos e ainda o programa sobre o diálogo entre culturas e civilizações. Todos estes documentos foram aprovados, insisto, por consenso na V Conferência Ministerial Euromediterrânica. Isso pressupõe, não só guardar toda a potencialidade transformadora do processo, mas também, para além disso, introduzir novidades, tanto na forma como no conteúdo. À forma já me referi: trata-se do primeiro documento político adoptado conjuntamente pelos participantes do Processo numa conferência ministerial. Este facto confere ao Plano de Acção e aos restantes documentos que referi o carácter de contrato social euromediterrânico, de projecto e de compromisso partilhado. Gostaria de reiterar esta mensagem: o Processo de Barcelona, o diálogo euromediterrânico, não é um produto apresentado pelos Quinze aos Doze, mas sim produto dos vinte e sete, e queremos que, cada vez mais, seja sentido e assumido como sendo dos vinte e sete. Também no conteúdo dos documentos aprovados houve um potencial transformador, já que estes respondem a uma série de princípios que consideramos dever inspirar a transformação do Processo e contemplam uma série de importantes iniciativas que, no seu conjunto, têm possibilidade de dar lugar a um salto qualitativo na construção da parceria euromediterrânica. Que princípios são esses? Ainda agora me referi a um deles: o princípio da co-propriedade, de . Também, o princípio da visibilidade: que o Processo seja entendido como tal, não só pelos Governos, mas também pelas respectivas sociedades civis. O princípio da capilaridade: que o Processo se vá transmitindo ao conjunto dos actores em presença. E ainda outros princípios, como o da estruturação, da credibilidade, da eficácia ou da consolidação do Processo. Esta exige iniciativas. Obviamente, a relação completa das mesmas exige que se faça uma leitura do plano de acção, o qual é extremamente exaustivo. Porém, à margem da importância que têm todas e cada uma destas iniciativas, gostaria de fazer uma síntese, pondo em relevo as que, por ora, me parecem de maior relevância política nos três capítulos do processo: político e institucional; económico e financeiro; e capítulo social, cultural e humano. No capítulo político e institucional, gostaria de destacar uma maior democratização do Processo, através da proposta de criação da Assembleia Parlamentar Euromediterrânica, que teremos que procurar pôr em prática, o mais rapidamente possível. Maior democratização, também, através do desenvolvimento de novos mecanismos de cooperação e de diálogo político entre os vinte e sete, incluindo temas como a política de segurança e defensa, que me parece muito importante, ou como o terrorismo – a que me referirei mais tarde –, ou ainda a promoção dos direitos humanos. Adoptam-se igualmente medidas de criação da confiança e de parceria. Como disse, é a primeira vez que se inclui o terrorismo na agenda de Barcelona, facto que me parece absolutamente imprescindível, neste momento, por razões óbvias. Prevê-se também que o Plano de Acção venha a ser, pela primeira vez, objecto – por se tratar de um plano de acção específico e aprovado por todos – de um seguimento e de uma avaliação do seu cumprimento na próxima Conferência Ministerial de Barcelona, o que, creio, contribui para a sua credibilidade. Quanto ao capítulo económico e financeiro, o Plano de Acção de Valência reafirma o objectivo de criação de uma zona de comércio-livre euromediterrânica até ao ano 2010. Para isso, há que concluir todos os acordos de associação, aos quais já me referi, e completar igualmente a integração Sul-Sul. É extraordinariamente importante que se avance para zonas de comércio-livre no contexto do Sul e, por isso, acolhemos positivamente e manifestámos todo o nosso apoio – não só político, como também técnico, graças à Comissão – ao chamado Processo de Agadir, iniciado por Marrocos, Tunísia, Egipto e Jordânia. Todos sabemos que, para que o processo euromediterrânico tenha êxito, é necessário garantir o desenvolvimento económico e, por conseguinte, social e político dos países do Sul. Isso passa, entre outras coisas, mas de forma importante, pela adequada canalização dos fluxos de investimento. Assim, o Plano acolhe uma das principais prioridades da Presidência, ou seja, a promoção da criação de um novo instrumento financeiro, que comece por funcionar como uma facilidade reforçada no âmbito do Banco Europeu de Investimentos para aprovar obras de infra-estruturas e apoiar, fundamentalmente, o sector privado. Previmos, depois, que no prazo de um ano se tome a decisão de transformar esta facilidade reforçada num Banco, filial do Banco Europeu de Investimento, com capital aberto a outros possíveis países ou mesmo instituições e que, em todo o caso, permita destinar maiores recursos financeiros à região. O Plano engloba igualmente as conclusões e decisões adoptadas nas reuniões ministeriais euromediterrânicas de comércio e indústria, realizadas, respectivamente, em Toledo e em Málaga. No âmbito comercial, inclui-se uma série de medidas destinadas a facilitar os investimentos e a desenvolver a liberalização dos serviços. No campo industrial, incluem-se disposições que visam promover a harmonização legislativa, de molde a facilitar a integração dos nossos parceiros, favorecer a inovação e o acesso às novas tecnologias e reforçar o papel do sector privado na construção da associação euromediterrânica. Quero fazer também especial referência, neste capítulo, às medidas destinadas a promover os investimentos em infra-estruturas e a interligação das redes de transportes, telecomunicações e energia dos nossos parceiros mediterrânicos com as redes europeias. A este respeito, gostaria de agradecer de novo o trabalho extremamente positivo efectuado pela Comissão. Desejo salientar também, neste contexto, a vontade da União Europeia de facilitar a incorporação dos parceiros mediterrânicos na rede de navegação por satélite Galileo. Refiro-me, por um lado, à realização da V Conferência Ministerial Euromediterrânica, que teve lugar ontem e anteontem em Valência, e, por outro, à actual situação no Médio Oriente, aos últimos acontecimentos e aos esforços que estão a ser envidados para voltar a colocar o processo de paz no bom caminho. Finalmente, no que respeita ao capítulo social, cultural e humano, a Presidência procurou responder aos desafios levantados por questões tão importantes como a imigração, o diálogo entre culturas e civilizações, ou a participação dos diferentes actores da sociedade civil na construção euromediterrânica, incorporando no Plano de Acção uma série de medidas, entre as quais faço questão de salientar as seguintes: em primeiro lugar, a aprovação de um documento-quadro, a que já me referi, sobre a justiça e os assuntos internos, que contempla, por exemplo, temas tão importantes como a luta contra a droga, a luta contra a criminalidade organizada, a luta contra o terrorismo, o tratamento dos fluxos migratórios e a circulação de pessoas, e outros. Isso levou-nos a aprovar também, em Valência, a decisão de convocar uma Conferência Ministerial Euromediterrânica sobre Migrações. Decidiu-se ainda criar uma fundação para o diálogo entre culturas e civilizações e promover os intercâmbios culturais, intelectuais e sociais. Trata-se de um projecto partilhado por todos e, por conseguinte, tem de ser uma resposta aos reptos lançados neste domínio, uma resposta concreta, a adopção também de um programa de acção, que poderá canalizar-se através da fundação ou de outras formas, para que o diálogo de culturas e civilizações se centre em três áreas que consideramos fundamentais: a juventude, a educação e os meios de comunicação. Decidimos ainda alargar o programa TEMPUS aos parceiros mediterrânicos, o que permitirá desenvolver a cooperação universitária entre as duas margens do Mediterrâneo e, o que é muito importante, a incorporação do mundo universitário de ambas as margens do Mediterrâneo, como actores da construção da parceria euromediterrânica. Há igualmente um apelo ao desenvolvimento da cooperação descentralizada de cidades e regiões do Mediterrâneo e a adopção de conclusões que emanam das do fórum da sociedade civil, que se realizou em Valência antes da Cimeira Ministerial. Estamos, definitivamente, perante uma nova etapa; se quisermos, perante uma nova fase do Processo de Barcelona. Estamos perante um relançamento do Processo de Barcelona, apesar das dificuldades suscitadas pelo conflito no Médio Oriente, que demonstra, a meu ver, algo essencial: a enorme capacidade de resistência do Processo de Barcelona. Este demonstrou ser capaz de resistir ao conflito do Médio Oriente, e isso leva-me a uma nova conclusão: Barcelona foi uma magnífica ideia, em 1995, o diálogo euromediterrânico foi e é, hoje, uma ideia extraordinária e, se não a tivéssemos adoptado naquela altura deveríamos adoptá-la agora. Como é natural, Senhor Presidente, nestes dois dias, com a presença de países árabes, entre os quais todos os envolvidos directamente no conflito no Médio Oriente, de Israel e da União Europeia, era absolutamente imprescindível que dedicássemos uma boa parte das sessões ao debate sobre a situação no Médio Oriente. Valência serviu-nos para avaliar e debater esta situação. E o facto de isso ter acontecido – apesar das enormes tensões e emoções existentes – no âmbito de um debate que em certos momentos assumiu um tom francamente construtivo, revelou uma vontade de paz entre as partes, que, creio, pode ser de utilidade em todo o processo. Todos conhecemos a situação no terreno. Estamos a assistir a um nível de violência sem precedentes, com um arrepiante número de vítimas. Apesar da tranquilidade destas últimas horas e destes últimos dias, os factos das últimas semanas são realmente impressionantes. Houve atentados terroristas terríveis, sobre os quais reitero uma vez mais a nossa condenação, sem qualquer tipo de reservas ou paliativo. Houve – e há ainda – a ocupação israelita de cidades sob jurisdição da Autoridade Palestiniana, a respeito da qual desejo reiterar a exigência da retirada imediata das tropas israelitas. Todos sabemos que não existe solução militar para o conflito, que a única via é a da negociação, no âmbito de uma perspectiva política e que, portanto, se impõe também um cessar-fogo imediato. Tendo em conta os acontecimentos destes últimos dias, creio que estamos todos extremamente conscientes da existência de um risco grave de destruição e desmantelamento da Autoridade Nacional da Palestina, da sua capacidade de, a curto e médio prazo, se constituir como gérmen de um futuro Estado palestiniano, e por isso volto a apelar a que se ponha imediatamente cobro ao isolamento do Presidente Arafat. Acolho também favoravelmente, em nome da comunidade internacional, a declaração dos dirigentes palestinianos e do próprio Presidente Arafat, condenando os actos terroristas. Quero expressar também uma enorme preocupação pela crise humanitária. É absolutamente imprescindível que as organizações médicas e de assistência possam cumprir a sua tarefa. Hoje mesmo, está a ter lugar uma reunião muito importante em Oslo, que deverá permitir identificar o que poderemos fazer para enfrentar as necessidades mais urgentes e imediatas do ponto de vista humanitário, assim como o nosso contributo para a reconstrução não só física, mas também institucional dos territórios e da Autoridade Palestiniana. Actualmente, numa altura em que, ao que parece, se inicia a retirada – com todas as matizes que isso encerra -, analisaremos claramente as consequências dos ataques militares. Jenin é, sem dúvida alguma, um exemplo dramático. É imprescindível conhecer o que aconteceu e as suas dimensões reais, que as Nações Unidas contem com o apoio necessário - desde logo, creio que deverão contar com o total apoio da União Europeia - para conduzir uma investigação internacional imparcial. Gostaria também de referir que, devido aos acontecimentos, há um risco muito sério de se produzir uma destabilização regional. São graves as preocupações suscitadas pela violência na fronteira do Sul do Líbano. Realizámos diligências directas – a Presidência em exercício do Conselho e a junto das autoridades libanesas e também de outros países para que envidem os esforços necessários com vista a evitar ataques a Israel a partir dos respectivos territórios. Devo dizer que partilharam dessa nossa preocupação e que, segundo me consta, estão a tomar medidas. Quero ainda referir outro ponto de vista muito importante: é extremamente lamentável que as representações consulares dos nossos países não possam exercer a sua tarefa, devido aos obstáculos contínuos que o exército israelita levanta nos territórios ocupados. Começam a surgir já algumas novas possibilidades, estão a realizar-se alguns controlos, porém a situação continua a ser insustentável e absolutamente reprovável. Os nossos representantes consulares têm de ter total liberdade para se deslocarem aos territórios, atender os respectivos nacionais e dar conta da situação humanitária no local. Se me permite, começaria pela descrição dos resultados que, na minha opinião, se obtiveram com esta reunião ministerial, terminando com alguns comentários sobre a situação no Médio Oriente. Interviemos em Tel Aviv, quer através da quer da própria Presidência, junto do Embaixador de Israel em Espanha. De igual modo, os cônsules de Jerusalém levaram a cabo uma multiplicidade de contactos com as autoridades do exército israelita e, de momento, estão a realizar-se alguns progressos, ainda que, creio, claramente insuficientes. Há que enviar uma mensagem inequívoca e de absoluta firmeza quanto a esta questão. Gostaria agora de abordar, Senhor Presidente, com brevidade, os esforços que levámos a cabo nas últimas semanas. A União Europeia manifestou, desde sempre, um firme compromisso com a sua vontade de ajudar a resolver o problema na região. Já no Conselho Europeu de Barcelona insistimos em abordar os aspectos, quer de segurança, quer políticos e económicos, como elementos indissociáveis e interdependentes de um mesmo processo. Não é possível dar prioridade a uns em detrimento dos outros. Trata-se de elementos que deverão ser tratados em paralelo. Em Barcelona reiteraram-se também as bases para uma solução para o conflito: as resoluções do Conselho de Segurança, fundamentalmente as 242, 338 e 1397; os princípios da Conferência de Madrid e, sobretudo, o princípio da paz por territórios; os princípios dos Acordos de Oslo e todos os acordos posteriores, que permitiriam a ambos os Estados, Israel e Palestina, viver em paz e segurança. Por isso, aprovámos decididamente iniciativas de paz como o plano saudita, apoiado pela Cimeira da Liga Árabe em Beirute, o qual colocou sobre a mesa a possibilidade de uma normalização das relações entre Israel e os seus vizinhos árabes em troca da retirada israelita para as linhas fixadas em 1967 e uma de solução justa para o problema dos refugiados, com base nas resoluções pertinentes das Nações Unidas. Creio que a demonstração desse apoio foi a presença do próprio Presidente do Governo espanhol, na sua qualidade de Presidente em exercício do Conselho, e do Alto Representante da União na inauguração da Cimeira de Beirute. Realizámos também um Conselho “Assuntos Gerais” extraordinário, devido à gravidade da crise. Queríamos enviar uma mensagem clara de preocupação, porém também de envolvimento da União Europeia face aos acontecimentos. Decidimos enviar a Presidência e o Alto Representante à zona para conversações ao mais alto nível com as partes, a fim de lhes exigirmos um cessar-fogo imediato, a aplicação das resoluções 1397 e 1402 das Nações Unidas e o reinício das negociações com vista a um acordo político. Creio que deveríamos fazê-lo e assim o fizemos, salientando com a nossa actuação concreta a necessidade inadiável de uma implicação no terreno da comunidade internacional. Como é sabido, essa missão enfrentou muitíssimas dificuldades, e vimo-nos impossibilitados de visitar o Presidente Arafat, devido à oposição do Primeiro-Ministro de Israel, Ariel Sharon. Devo dizer que essa atitude mudou. Actualmente – e é essa a razão por que Javier Solana não está presente -, tanto o Alto Representante Javier Solana como o Senhor Moratinos visitam a região – não me desloquei eu próprio, para poder estar aqui presente–, estando previsto visitar o Presidente Arafat e, se possível, os demais dirigentes da região. Desejo referir-me, relativamente a essa vontade de envolvimento da comunidade internacional, a outro acontecimento a que atribuo enorme importância: a reunião, em Madrid, do chamado Quarteto, ou seja, os Estados Unidos, a Federação Russa, as Nações Unidas e a União Europeia, reunidos ao mais alto nível diplomático: o Secretário de Estado, Collin Powell, o Ministro dos Negócios Estrangeiros, Ivanov, o Secretário-General das Nações Unidas, Koffi Annan, e o Alto Representante, Javier Solana e eu próprio, em nome da União Europeia. Creio que isso reflecte algo que sempre defendemos na União Europeia: a comunidade internacional deve envolver-se com a maior unidade de acção e posição possível, pois todos estamos conscientes de que não haverá solução sem os Estados Unidos, mas que ela também não existirá apenas com os Estados Unidos. Manter a concertação do conjunto da comunidade internacional, com base em posições comuns, parece-me extraordinariamente relevante. Como é sabido, tornámos pública uma declaração conjunta que estabelece uma posição comum sobre o conflito e apoia a missão do Secretário de Estado Collin Powell à região. Regista igualmente a vontade de que o Quarteto continue a manter a situação no Médio Oriente sob observação, através de consultas regulares ao mais alto nível, e de que os enviados especiais prossigam os seus esforços no terreno. É o que estão a fazer, e muito bem. Gostaria de me referir, neste contexto, ao Representante da Federação Russa, o Sr. Vdovin, ao Representante da União Europeia, o Sr. Moratinos, ao actual Representante dos Estados Unidos, o Sr. Zinni, e – quero dizê-lo hoje aqui com toda a clareza – ao Representante especial das Nações Unidas, o Sr. Larsen, que estão a fazer um magnífico trabalho. Quanto à continuidade das reuniões do Quarteto ao mais alto nível, creio que será possível realizar uma nos próximos dias para voltar a analisar a situação e continuar a granjear progressos em matéria de iniciativas políticas. Nessa Declaração de Madrid, pedíamos expressamente o cumprimento imediato da resolução 1402, como exigido pela resolução 1403 e, por conseguinte, o cessar-fogo imediato, a retirada imediata das cidades palestinianas, incluindo Belém e Ramalah, e em particular, do quartel-gerneral do Presidente Arafat. Nessa Declaração, exorta-se Israel a pôr cobro às operações militares, a cumprir os princípios humanitários internacionais, a permitir totalmente o acesso, sem obstáculos, das organizações e serviços humanitários, a abster-se do uso excessivo da força e a empreender todos os esforços possíveis para garantir a protecção dos civis. Porém, nessa Declaração, exorta-se também o Presidente Arafat, na qualidade de dirigente reconhecido e eleito do povo palestiniano, a envidar, de imediato, todos os esforços possíveis para deter os atentados terroristas contra israelitas inocentes; a utilizar o peso da sua autoridade política para convencer o povo palestiniano de que deverá pôr imediatamente cobro a quaisquer atentados contra israelitas; a autorizar os seus representantes a reiniciarem prontamente, tão logo quanto possível, a coordenação da segurança com Israel; a actuar de forma decisiva e a tomar todas as providências ao seu alcance para desmantelar a infra-estrutura terrorista, incluindo o seu financiamento; e ainda a que cesse a incitação à violência ou a justificação de determinados tipos de atentados. Isto não consta da Declaração, porém quero afirmá-lo eu: os suicidas são terroristas, não são mártires, e convém repeti-lo constantemente. O terrorismo, e regresso à Declaração, é ilegal e imoral, prejudicou gravemente as aspirações legítimas do povo palestiniano e deve ser condenado, como o refere com toda a clareza a resolução 1373 do Conselho de Segurança da ONU. Finalmente, manifestámos a vontade conjunta de ajudar as partes em conflito a aplicar os seus acordos, por exemplo, o Plano de Segurança Tenet, as recomendações Mitchell, incluindo a mediação de um mecanismo imparcial, em consonância com o acordado entre as partes. No seio da União, debateram-se diversos cenários face à situação que se vive. Mobilizámos todo o nosso peso político em esforços diplomáticos, bem patentes em declarações da Presidência, contactos com as partes, no apoio à missão do General Zinni, há algumas semanas, e, desde logo, no apoio à missão levada a cabo na zona pelo Secretário de Estado norte-americano, Collin Powell, assim como nas nossas visitas ao terreno, como a que está a realizar-se precisamente hoje. Gostaria, em primeiro lugar, de dizer que, por razões evidentes, todos tínhamos dúvidas quanto à efectiva realização desta reunião ministerial euromediterrânica: a situação no Médio Oriente colocava em cima da mesa enormes incertezas, apresentava sérios riscos, e momentos houve em que muitos chegaram a duvidar que a reunião pudesse efectivamente vir a realizar-se. Por conseguinte, penso que o facto de a termos podido realizar constitui, em si mesmo, um êxito. Levantou-se também a possibilidade de decretar medidas de pressão contra Israel, como, por exemplo, a suspensão do Acordo de Associação, e sei perfeitamente qual é a posição deste Parlamento. Na semana passada, no último Conselho “Assuntos Gerais” considerou-se oportuno esperar pelos resultados da missão do Secretário de Estado Collin Powell, à qual acabo de referir-me, e, de momento, o que posso dizer é que todas as opções permanecem em aberto. Quanto ao périplo do Secretário de Estado Collin Powell, este teve resultados mais positivos e úteis do que há primeira vista possa parecer, o que, creio, poderemos vir a verificar nos próximos dias. Abriu-se uma nova perspectiva, estabelecendo um calendário de retirada. Contudo, é evidente que há excepções que não são admissíveis. Uma delas é o caso da Basílica da Natividade de Belém e a outra o quartel-general do Presidente Arafat. Para a primeira, continua a procurar-se uma solução. Há um contacto estreito com a totalidade das partes interessadas e, em particular, com o Vaticano, contactos que, espero, possam dar frutos. Quanto à segunda, continuamos a envidar todos os esforços, e a visita do Alto Representante, Javier Solana e do senhor Moratinos tem hoje, em grande medida, como objectivo encontrar uma solução que conduza ao fim do cerco, o que permitiria estabelecer um cessar-fogo. Todos aguardamos também a próxima visita do Director da CIA, o Senhor Tenet, na companhia do General Zinni, que, de igual modo, poderão ser extremamente úteis no terreno. Se conseguirmos resolver estes problemas – e estamos a dedicar-lhes toda a atenção – e conseguir a retirada das tropas, o cessar-fogo definitivo e, por conseguinte, também o cessar das actividades terroristas, podemos ir criando as condições que permitam avançar para uma conferência de paz. Uma conferência de paz que não pode partir do zero. Tem de ser uma conferência de paz de encerramento, que tenha em conta tudo o que se produziu até ao momento, que não volte a reabrir o que se acordou em Madrid, em Oslo, ou ao longo de todos estes anos. Que não volte a reabrir a legalidade internacional, definida claramente nas resoluções do Conselho de Segurança das Nações Unidas. Terá de ser uma conferência que sirva efectivamente para uma paz definitiva e que, por conseguinte, seja realizada com a máxima eficácia possível. No meu entender, essa eficácia só será possível se se contar com o apoio total da comunidade internacional e com a plena participação desta e, indubitavelmente, da União Europeia. Espero que numa próxima reunião do Quarteto – muito em breve – possamos analisar todos estes problemas, continuar a apresentar novas ideias e a envidar novos esforços para que, finalmente, palestinianos e israelitas e o mundo árabe em general possam oferecer-se, a si mesmos, e às gerações vindouras o horizonte de paz, de convivência e de prosperidade, que, há muito, lhes vem sendo negado. Mas é também um êxito que, para além da realização da reunião, tenhamos podido chegar a conclusões por consenso dos presentes. Como sabem, Senhoras e Senhores Deputados, as delegações da Síria e do Líbano acabaram por decidir não estar presentes para não coincidir com a presença da delegação de Israel. Contudo, o resto dos países da bacia do Mediterrâneo estiveram presentes, e aprovámos, os vinte e cinco, por consenso, um plano de acção, um programa em matérias tão sensíveis como a Justiça e os Assuntos Internos e ainda um programa destinado a recolocar no bom caminho o diálogo entre culturas e civilizações. Creio que estes factores – objecto de um amplo trabalho prévio, assim como de um intenso trabalho à margem da conferência - são, em si mesmos, de salientar. Desejo ainda referir que praticamente todos os Estados-Membros do Processo de Barcelona se fizeram representar a nível ministerial e, por conseguinte, com um nível de participação e capacidade de decisão extremamente elevados, facto que faço questão de agradecer, quer aos países do Sul e do Leste do Mediterrâneo, quer a todos os meus colegas da União Europeia. Como disse, houve um sério trabalho prévio. Se assim não tivesse sido, com as extraordinárias dificuldades e a enorme tensão que existe no Médio Oriente, não teria sido possível realizar esta Conferência, nem tão pouco colher os seus frutos. Refiro-me a documentos como o estabelecimento de prioridades por parte da Presidência, a comunicação da Comissão, as orientações de actuação, as directrizes do recente Conselho “Assuntos Gerais” e todos os documentos e contributos dos países do Sul e do Leste do Mediterrâneo. Porém desejo, também referir-me, e de forma muito especial, ao relatório do Parlamento Europeu, elaborado, para além do mais, por um deputado espanhol, o senhor deputado Esteve. Trata-se de um magnífico relatório, que aprecio especialmente. Acolhemos boa parte das suas propostas e continuaremos a envidar esforços no sentido de ir incorporando mais algumas delas, pois parecem-nos dignas de consideração. Assim, gostaria de afirmar que tudo o que conseguimos e aprovámos em Valência – insisto, por consenso – não é apenas fruto dessa vontade de acordo, mas também da contribuição de todos. É a primeira vez – e referir-me-ei a isso daqui a pouco -, desde a Declaração de Barcelona do ano de 1995, que são aprovados documentos com estas características, com o assentimento de todos, e não apenas como meras declarações da Presidência, como conclusões, após uma série de debates. Gostaria de salientar também, neste contexto, - e voltarei à questão – que aprovámos a criação da Assembleia Parlamentar Euromediterrânica. Creio que se trata de um passo extraordinário: é uma ideia do Parlamento Europeu, que assumimos e que nos parece da maior importância."@pt11 "Tack så mycket, herr talman! Det är ett nöje för mig att infinna mig här för att tala om två frågor som av uppenbara skäl har samband med varandra. Hur som helst, med tanke på det internationella läget som präglas av den 11 september och att Europeiska unionen står i begrepp att genomföra den största utvidgningen i hela dess historia, vilket kommer att innebära att unionens medlemmar praktiskt taget fördubblas, anser jag att det inte råder några tvivel om att Medelhavsområdet framträder som vår strategiska gräns, som ett sceneri där ett område med fred, stabilitet, utveckling och välstånd byggs, ett område där den dialog och det samarbete mellan kulturer och civilisationer som eftersträvas i Barcelonaförklaringen blir möjligt. Som alla processer byggs Barcelonaprocessen upp steg för steg. Om vi ser bakåt har vi gått lång väg sedan Barcelona och ett bevis på detta är att vi nu har slutfört elva av de tolv planerade associeringsavtalen med länderna i södra Medelhavsområdet. I Valencia undertecknade vi associeringsavtalet med Algeriet, och detta arbete är nu slutfört med undantag av undertecknandet av ett avtal med Libanon. De övriga avtalen är nu undertecknade och många av dem har redan trätt i kraft. Trots allt, trots alla viktiga framsteg, är detta inte tillräckligt. Barcelonaprocessen, vars förslag och själva existens har ett oersättligt värde, är i behov av en ny politisk impuls, ett slags navigeringskarta som gör det möjligt att närma målen från Barcelona till verkligheten. Handlingsplanen från Valencia, det gemensamma programmet om rättsliga och inrikes frågor och även dialogen mellan kulturer och civilisationer är redskap för att bemöta denna utmaning, denna ambition att blåsa nytt liv i Barcelonaprocessen, som vi alla ansåg hade mattats av. Allt detta har vi antagit och jag upprepar att alla länder var eniga under det femte mötet mellan utrikesministrarna från Europa-Medelhavsområdet. Detta innebär att man förutom att bevara processens möjligheter till förändring även tillför nyheter såväl när det gäller formen som bakgrunden. Jag talade redan om formen: det handlar om det första politiska dokument som har antagits gemensamt av medlemmarna i processen under ett ministermöte. Detta gör att handlingsplanen och de andra dokument jag nämnde blir till ett socialt avtal mellan Europa och Medelhavsområdet om ett delat projekt och åtagande. Jag vill gärna upprepa detta budskap: Barcelonaprocessen, Medelhavsdialogen, är inte något som riktas från de femton mot de tolv, utan något som de 27 länderna tillsammans har skapat och vi vill inte att det skall ses som något som riktas från de femton mot de tolv, utan något från samtliga 27 länder, och vi vill att det i ökad utsträckning skall uppfattas som något som de 27 länderna vill och åtar sig. I själva kärnan av de dokument som har antagits finns det även möjligheter till att genomföra förändringar, eftersom de svarar mot en rad principer som vi anser bör ligga till grund för förändringen av processen och den bör innehålla en rad viktiga initiativ som tillsammans gör det möjligt att nå kvalitativa framsteg i utvecklingen av partnerskapet Europa-Medelhavsområdet. Vilka är dessa principer? Jag tar nu upp en av dem: principen om samägande Även principen om synlighet: att processen skall uppfattas som sådan, inte bara av regeringarna, utan även av de respektive civila samhällena. Principen om kapillaritet: att den förmedlas till alla berörda aktörer. Det finns även andra principer, om strukturering, trovärdighet, effektivitet och konkretisering av processen. För att konkretisera processen krävs det initiativ. För att få ett övergripande begrepp måste man naturligtvis läsa hela handlingsplanen, som är mycket omfattande, men förutom dessa viktiga initiativ vill jag även sammanfatta och understryka de initiativ som enligt min åsikt för närvarande är av större politisk relevans i processens tre kapitel: det politiska och institutionella partnerskapet, det ekonomiska och finansiella partnerskapet och i det sociala, kulturella och mänskliga partnerskapet. När det gäller det politiska och institutionella partnerskapet vill jag understryka det faktum att processen blir mer demokratisk genom förslaget att inrätta en parlamentarisk församling för Europa-Medelhavsområdet, och vi måste se till den inleds så snart som möjligt. En annan viktig faktor är utveckling av nya samarbetsmekanismer och politisk dialog mellan de 27 länderna, bland annat om frågor som säkerhets- och försvarspolitik som jag anser vara mycket viktiga, terrorismen som jag kommer att ta upp senare samt främjande av de mänskliga rättigheterna. Dessutom vidtas åtgärder för att skapa förtroende och partnerskapsanda. Som sagt inbegrips terrorismen för första gången i Barcelonadagordningen, något som jag av uppenbara skäl anser vara av allra största vikt i nuläget. Dessutom planeras det att det för första gången skall genomföras eftersom det är en specifik handlingsplan som har godkänts av samtliga partner en uppföljning och utvärdering av uppfyllandet under nästa möte mellan utrikesministrarna i Barcelona, som är det sjätte i ordningen, vilket jag tror kommer att bidra till processens trovärdighet. Om vi går över till det ekonomiska och finansiella kapitlet upprepas målet att skapa ett frihandelsområde för Europa-Medelhavsområdet till år 2010 i handlingsplanen från Valencia. För att göra detta måste alla de associeringsavtal jag talade om slutföras och integreringen syd-syd måste även avslutas. Det är oerhört viktigt att man gör framsteg i skapandet av frihandelsområden i söder och därför välkomnar vi och ger allt stöd såväl politiskt som tekniskt, tack vare kommissionen till den så kallade Agadirprocessen som har inletts av Marocko, Tunisien, Egypten och Jordanien. Vi vet alla att det är nödvändigt att garantera ekonomisk utveckling och följaktligen även social och politisk utveckling i länderna i söder för att processen Europa-Medelhavsområdet skall bli en framgång. Detta kan bland annat uppnås genom lämplig kanalisering av investeringsflöden, vilket är mycket viktigt och därför finns en av ordförandeskapets främsta prioriteringar med i planen, att driva på inrättandet av ett nytt finansiellt instrument som fungerar som en förstärkt funktion i Europeiska investeringsbanken för att stödja infrastrukturarbeten och framför allt den privata sektorn. Om ett år planerar vi att beslut fattas om att omvandla denna förstärkta funktion till en bank, en filial till Europeiska investeringsbanken, vars kapital är öppet för andra möjliga länder och även institutioner, vilket i sin tur gör det möjligt att avsätta större ekonomiska resurser till regionen. I planen upptas även de slutsatser och beslut som har antagits vid mötena med handels- och industriministrarna från Europa-Medelhavsområdet, och som har genomförts i Toledo respektive Malaga. På handelsområdet finns det en rad åtgärder för att underlätta investeringar och för att utveckla avregleringen av tjänster. På industriområdet innehåller planen bestämmelser för att främja harmonisering av lagstiftningen för att underlätta integreringen av våra partner, gynna nyskapande och tillgång till ny teknik och förstärka den privata sektorns roll i uppbyggandet av en associering mellan Europa och Medelhavsområdet. När det gäller detta kapitel vill jag även särskilt ta upp åtgärderna för att främja investeringar i infrastrukturer och sammankoppling av transportnät, telekommunikationer och energi i våra partnerländer i Medelhavsområdet med de transeuropeiska näten och jag vill än en gång tacka för det enorma och mycket positiva arbete som kommissionen har genomfört. På det här området vill jag även betona Europeiska unionens vilja att underlätta partnerländernas anslutning till satellitnavigeringsnätet Galileo. Å ena sidan utvecklingen av det femte mötet mellan utrikesministrarna i Europa-Medelhavsområdet som ägde rum i Valencia i går och i förrgår, och å andra sidan den nuvarande situationen i Mellanöstern, de senaste händelserna och de ansträngningar som görs för att åter leda in fredsprocessen på rätt väg. Slutligen, när det gäller det sociala, kulturella och mänskliga partnerskapet, har ordförandeskapet försökt bemöta utmaningar kring viktiga frågor som invandring, dialog mellan kulturer och civilisationer och att de olika aktörerna i det civila samhället skall delta i skapandet av ett Europa-Medelhavspartnerskap. En rad åtgärder tas med i handlingsplanen bland vilka jag särskilt vill peka på följande: för det första antagandet av ett ramdokument, vilket jag nämnde tidigare, om rättsliga och inrikes frågor, där man tar upp så viktiga ämnen som exempelvis kamp mot droger, organiserad brottslighet, terrorism, hantering av migrationsflöden, samt rörlighet för personer, osv. Detta har även lett till att vi i Valencia antog beslutet att sammankalla ett ministermöte för Europa-Medelhavet om invandring. Man beslutade även att inrätta en stiftelse för dialog mellan kulturer och civilisationer och för att främja kulturella, intellektuella och sociala utbyten. Detta är ett gemensamt projekt och vi måste se till att projektet bemöter de utmaningar som finns på det här området, att det blir ett konkret svar. Ett handlingsprogram kommer att antas, som kan kanaliseras genom stiftelsen eller som det passar bäst, för att dialogen mellan kulturer och civilisationer skall koncentreras på tre områden som vi anser vara grundläggande: ungdom, utbildning och massmedier. Vi beslutade också att utvidga Tempusprogrammet till att även omfatta våra partner från Medelhavsområdet, vilket gör det möjligt att utveckla universitetssamarbete mellan de två sidorna av Medelhavet och något mycket viktigt, nämligen att universitetsvärlden från båda sidor av Medelhavet involveras som aktörer i uppbyggandet av partnerskapet Europa-Medelhavet. Det finns även krav på att utveckla ett centraliserat samarbete mellan städer och regioner i Medelhavsområdet och att genomföra slutsatserna från det civila forum som hölls i Valencia innan ministermötet. Kort sagt, vi står inför en ny etapp, eller om man vill, en ny fas i Barcelonaprocessen. Vi står i begrepp att blåsa nytt liv i Barcelonaprocessen trots de svårigheter som konflikten i Mellanöstern medför, något som enligt min åsikt visar på något grundläggande: den enorma motståndskraft som Barcelonaprocessen har. Genom Barcelonaprocessen har man visat sig vara kapabel att stå emot konflikten i Mellanöstern, vilket i sin tur leder mig till en ny slutsats: Barcelona var en fantastisk idé år 1995, dialogen Europa-Medelhavsområdet var, och är ännu i dag, en fantastisk idé och om vi inte hade antagit den då, skulle vi ha gjort det nu. Herr talman, i och med att arabländerna var närvarande, bland alla de andra länder som är direkt inblandade i konflikten i Mellanöstern samt Israel och Europeiska unionen, var det naturligtvis absolut nödvändigt att vi ägnade en stor del av sammanträdena under dessa två dagar åt debatten om situationen i Mellanöstern. Valencia har varit ett utmärkt tillfälle för att utvärdera och diskutera denna situation och att verkligen kunna göra detta trots de mycket stora spänningar och känslor som den här frågan väcker inom ramen för en diskussion som vid några tillfällen helt klart hade en konstruktiv ton, vilket visar att parterna har en fredsvilja som jag anser kan vara till nytta under hela processen. Vi vet alla hur situationen är i området. Vi är vittnen till ett aldrig tidigare skådat våld med ett skrämmande antal offer. Trots det lugn som har rått under de senaste timmarna och dagarna, är de händelser som inträffat under de senaste veckorna verkligen uppskakande. Fruktansvärda terroristattentat har genomförts och jag upprepar än en gång vårt fördömande av dessa, utan reservationer och förmildrande omständigheter. Israel har ockuperat och ockuperar fortfarande städer som styrs av den palestinska myndigheten och när det gäller denna punkt vill jag upprepa vårt krav på att de israeliska trupperna omedelbart skall dras tillbaka. Vi vet alla att det inte finns någon militär lösning på konflikten, att den enda vägen är förhandlingar inom ramen för ett politiskt perspektiv och vi kräver följaktligen ett omedelbart eldupphör. Till följd av de senaste dagarnas händelser tror jag att vi alla är mycket väl medvetna om att det finns en allvarlig risk för att den palestinska myndigheten förgörs och avvecklas, att dess kapacitet att i framtiden utgöra en början till en palestinsk stat på kort eller medellång sikt kommer att försvinna, och därför riktar jag återigen en uppmaning om att president Arafats isolering upphör omedelbart. Jag vill även å det internationella samfundets vägnar säga att man ser positivt på den palestinska ledningens och president Arafats förklaring, i vilken han fördömer terroristhandlingarna. Jag ser även med oerhörd oro på den humanitära krisen. Det är absolut nödvändigt att läkar- och hjälporganisationerna kan fullgöra sina uppgifter. Just i dag pågår ett mycket viktigt sammanträde i Oslo, där man bör förtydliga vad vi kan göra för att ta itu med de mest brådskande och omedelbara behoven ur humanitär synpunkt och även vad vi kan göra för återuppbyggnaden av den palestinska myndigheten, såväl fysiskt som institutionellt. Under dessa dagar, när det förefaller som tillbakadragandet inleds med allt vad det innebär kommer vi tydligt att se konsekvenserna av militärattackerna. Jenin är utan tvivel ett dramatiskt exempel. Det är mycket viktigt att vi får vetskap om vad som inträffat och de verkliga dimensionerna av detta, att Förenta nationerna kan räkna med nödvändigt stöd naturligtvis anser jag att Europeiska unionen måste stödja detta helt och fullt för att genomföra en opartisk internationell undersökning. Till följd av de händelser som inträffat vill jag även nämna att det finns en mycket allvarlig risk för en regional destabilisering. Våldet vid Libanons gräns är djupt oroande. Vi rådets tjänstgörande ordförandeskap och trojkan – har tagit upp saken direkt med de libanesiska myndigheterna och även andra länder för att de skall genomföra alla nödvändiga ansträngningar för att undvika attacker mot Israel från sina territorier. Det är viktigt att påpeka att länderna delar den oron och jag kan intyga att de kommer att vidta åtgärder. Jag vill även ta upp en annan mycket viktig punkt: det är mycket beklagligt att våra länders konsulära representationer inte kan utföra sina uppgifter i de ockuperade territorierna på grund av att de ständigt hindras av den israeliska regeringen. Det börjar finnas vissa möjligheter, några kontroller har mildrats, men situationen är fortfarande ohållbar och absolut oacceptabel. Våra konsulära företrädare måste ha fullständig frihet att komma in i territorierna, att kunna ta hand om sina respektive medborgare och se hur deras humanitära situation ser ut. Låt mig börja med att beskriva vad detta ministermöte enligt min åsikt har gett för resultat för att sedan avsluta med några kommentarer om Mellanöstern. Vi har genomfört olika åtgärder i Tel Aviv, såväl trojkan som ordförandeskapet har talat med Israels ambassadör i Spanien. Dessutom har de konsulära tjänstemännen i Jerusalem tagit många kontakter med den israeliska arméns myndigheter och för närvarande görs vissa framsteg, även om jag anser att de helt klart är otillräckliga. Vi måste sända ett tydligt och mycket kraftfullt budskap när det gäller den här punkten. Herr talman, jag kommer nu mycket kort att ta upp de ansträngningar vi har genomfört under de senaste veckorna. Europeiska unionen har alltid visat ett starkt engagemang och en fast vilja att bidra till att lösa problemet i regionen. Vid Europeiska rådet i Barcelona insisterade vi på att ta upp såväl säkerhetsaspekter som politiska och ekonomiska aspekter, eftersom dessa faktorer är fast sammansatta och intimt sammanlänkade med själva processen. Man kan inte sätta vissa faktorer före andra. Dessa faktorer bör löpa parallellt. I Barcelona upprepades grunderna för en lösning på konflikten: resolutionerna från Säkerhetsrådet, främst 242, 338 och 1397, principerna från mötet i Madrid och särskilt principen om land mot fred, principerna från Osloavtalen och alla senare avtal, som kan leda till att de två staterna, Israel och Palestina kan leva i fred och säkerhet. Därför stöder vi beslutsamt fredsinitiativ som till exempel Saudiarabiens plan, som stöddes av Arabförbundets toppmöte i Beirut och som erbjuder en möjlighet att normalisera förbindelserna mellan Israel och landets arabiska grannar i utbyte mot att Israel drar sig tillbaka till gränserna från år 1967 och en rättvis lösning på flyktingproblemet på grundval av tillämpliga resolutioner från Förenta nationerna. Ett bevis på detta stöd var att den spanska regeringschefen i egenskap av tjänstgörande rådsordförande och den höge representanten var närvarande vid invigningen av toppmötet i Beirut. Vi välkomnar även att rådet (allmänna frågor) kommer att hålla ett extra möte på grund av den allvarliga krisen. Vi vill sända ett tydligt budskap om att vi är oroade, men även att Europeiska unionen vill blanda sig i händelseutvecklingen. Vi beslutade att sända rådsordföranden och den höge representanten till området för att kunna sammanträffa med parterna på allra högsta nivå i syfte att kräva ett omedelbart eldupphör, att Förenta nationernas resolutioner 1397 och 1402 tillämpas och att man återupptar förhandlingarna om en politisk överenskommelse. Jag anser att detta var vad vi borde göra och så gjorde vi, och vi visade på så vis med handling att det internationella samfundets inblandning på området inte kan vänta. Det är väl känt att man mötte mycket stora svårigheter under det här uppdraget och att vi förhindrades besöka president Arafat på grund av att Israels premiärminister Sharon motsatte sig detta. Denna attityd har dock förändrats. För närvarande och därför är inte Solana här i dag besöker både Solana och Moratinos regionen och jag reste själv inte dit just för att kunna vara här i dag och det finns ett möte med president Arafat inplanerat och om det är möjligt med de övriga ledarna i regionen. När det gäller det internationella samfundets vilja att involvera sig vill jag ta upp en annan händelse som jag ser som mycket viktig: den så kallade kvartettens möte i Madrid, det vill säga, Förenta staterna, Ryska federationen, Förenta nationerna och Europeiska unionen på allra högsta diplomatiska nivå: utrikesminister Powell, den ryske utrikesministern Ivanov, Förenta nationernas generalsekreterare Annan samt Solana och jag själv som företrädare för Europeiska unionen. Jag anser att detta återspeglar något som Europeiska unionen alltid har värnat om: det internationella samfundet bör involvera sig med största möjliga enighet i handling och ståndpunkter, eftersom vi alla är medvetna om att det inte går att nå en lösning utan Förenta staterna, men att Förenta staterna inte heller är kapabelt att ensam lösa konflikten. Jag anser det vara oerhört viktigt att hela det internationella samfundet står enat på grundval av gemensamma ståndpunkter. Som ni vet offentliggjorde vi en gemensam förklaring om konflikten och att vi uttryckte vårt stöd för utrikesminister Powells resa till regionen. I förklaringen fastställdes likaså kvartettens vilja att fortsätta undersöka situationen i Mellanöstern genom regelbundna överläggningar på allra högsta nivå och att de särskilda sändebuden fortsätter sina ansträngningar i området. Det gör de och de gör det mycket bra. I det här sammanhanget vill jag nämna Ryska federationens företrädare, Vdovin, Europeiska unionens sändebud Moratinos, Förenta staternas nuvarande sändebud Zinni och jag vill säga detta mycket tydligt Förenta nationernas särskilda sändebud Larsen, som genomför ett fantastiskt arbete. När det gäller kvartettens fortsatta högnivåmöten tror jag att vi kommer att kunna bestämma datum för nästa möte under de närmaste dagarna för att återigen se över situationen och gå framåt i arbetet med att skapa politiska initiativ. I Madridförklaringen begär vi uttryckligen att resolution 1402 omedelbart skall uppfyllas, såsom krävs i resolution 1403, vilket innebär ett omedelbart eldupphör, omedelbart tillbakadragande från de palestinska städerna, inklusive Betlehem och Ramallah och särskilt från president Arafats högkvarter. I denna förklaring uppmanas Israel att stoppa de militära operationerna, att landet följer de internationella humanitära principerna, att man ger humanitära organisationer och tjänster fullständigt tillträde utan hinder, att man avhåller sig från överdrivet våld och att landet genomför alla ansträngningar som står i dess makt för att garantera skyddet av de civila. I förklaringen uppmanas även president Arafat i egenskap av erkänd och vald ledare för det palestinska folket att han omedelbart genomför alla möjliga ansträngningar för att stoppa terroristattentat mot oskyldiga israeler, att han använder hela sin politiska auktoritet för att övertyga det palestinska folket om att alla, absolut alla attentat mot israeler måste upphöra omedelbart, att han ger sina företrädare tillstånd att omedelbart, så snart som möjligt återuppta samordningen när det gäller säkerhetsfrågor med Israel. Han uppmanas även agera beslutsamt och vidta alla åtgärder som står i hans makt för att upplösa terroristernas infrastruktur, däribland finansiering, och att stoppa uppvigling till våld eller rättfärdigande av vissa typer av attentat. Följande står inte i förklaringen, men jag vill säga det: självmordsbombarna är terrorister, de är inte martyrer och detta måste ständigt upprepas. Terrorismen, och jag går tillbaka till förklaringen, är olaglig och omoralisk, den har allvarligt skadat det palestinska folkets rättmätiga förhoppningar och den måste fördömas, vilket mycket tydligt sägs i Säkerhetsrådets resolution 1373. Slutligen uttrycker vi en gemensam vilja att hjälpa parterna att tillämpa avtalen, till exempel Tenets säkerhetsplan, Mitchellrekommendationerna, vilka inbegriper medling av en opartisk mekanism som parterna gemensamt enas om. Inom unionen har man diskuterat flera olika scenarier inför den nuvarande situationen. Vi har lagt ned hela vår politiska vikt i diplomatiska ansträngningar, från förklaringar från ordförandeskapet till kontakter med samtliga parter, vårt stöd till general Zinnis uppdrag för några veckor sedan och naturligtvis vårt stöd till den nordamerikanska utrikesministern Powells uppdrag och även våra besök på området, som det som sker just i dag. För det första vill jag säga att vi alla var tveksamma huruvida detta möte mellan utrikesministrarna i Europa-Medelhavsområdet skulle kunna hållas eller inte av uppenbara skäl: situationen i Mellanöstern orsakade enorm osäkerhet, allvarliga risker och många tvivlade stundtals alltså på att mötet ens skulle kunna hållas. Därför anser jag att det faktum att vi överhuvudtaget kunde genomföra mötet är en framgång. Möjligheten att genomföra påtryckningsåtgärder mot Israel har även föreslagits, till exempel genom att upphäva associeringsavtalet och jag är fullständigt medveten om parlamentets ståndpunkt i den här frågan. Vid rådets (allmänna frågor) senaste sammanträde i förra veckan ansåg man det vara lämpligt att invänta resultaten från utrikesminister Powells uppdrag, som jag nu kommer att ta upp, och vad jag kan säga för närvarande är att alla valmöjligheter fortfarande är öppna. När det gäller utrikesminister Powells rundresa har den gett resultat som är mer positiva och användbara än vad de förefaller vid första anblicken och jag tror att vi kommer att se detta under de närmaste dagarna. Ett nytt perspektiv har öppnats i och med att en tidsplan för tillbakadragandet har fastställts, men det finns självklart undantag som inte är godtagbara. Det ena är Födelsekyrkan i Betlehem och det andra är president Arafats högkvarter. När det gäller den första punkten fortsätter man att söka en lösning. Alla berörda parter står i nära kontakt, särskilt med Vatikanen, och jag hoppas att det kan ge resultat. När det gäller den andra frågan fortsätter vi med alla våra ansträngningar, och målet med Solanas och Moratinos besök i dag är i stor utsträckning att nå ett eldupphör. Vi väntar oss även mycket av CIA-chefen Tenets kommande besök i sällskap av general Zinni, som kan bli mycket användbart i området. Om vi lyckas lösa dessa problem och vi ägnar dem all vår uppmärksamhet och uppnå ett tillbakadragande av trupperna, ett verkligt eldupphör och följaktligen att terroristaktionerna upphör, kan vi börja arbeta för att nå de rätta förutsättningarna för en fredskonferens. En fredskonferens som inte kan utgå från noll. Allt som har hänt hittills måste beaktas under konferensen, överenskommelserna från Madrid, Oslo eller någon annan överenskommelse som träffats under dessa år får inte rivas upp. Den internationella legalitet som tydligt definieras i Säkerhetsrådets resolutioner får inte heller rivas upp. Konferensen måste vara ett effektivt redskap för att nå en definitiv fred och följaktligen måste den genomföras så effektivt som möjligt. Ur min synpunkt är det endast möjligt att genomföra konferensen på ett effektivt sätt om alla relevanta aktörer i det internationella samfundet, inte minst Europeiska unionen, fullständigt stöder och deltar i konferensen. Jag hoppas att vi snart mycket snart kan analysera alla dessa faktorer och fortsätta bidra med nya förslag och ansträngningar vid ett möte med kvartetten för att palestinier, israeler och arabvärlden i allmänhet skall kunna ge sig själva och kommande generationer en möjlighet till fred, samlevnad, stabilitet och välstånd som de har förnekats i så många år. Förutom att vi lyckades genomföra mötet är det även en framgång att alla närvarande har lyckats enas om slutsatserna. Ärade ledamöter, ni känner till att delegationerna från Syrien och Libanon slutligen bestämde sig för att inte infinna sig för att inte sammanträffa med Israels delegation, men de övriga länderna från Medelhavsområdet mötte däremot upp och de 25 länderna har enigt antagit en handlingsplan, ett program om så känsliga ämnen som rättsliga och inrikes frågor och även ett program för att leda in dialogen mellan kulturer och civilisationer på rätt väg. Jag anser att detta som är resultatet av ett långvarigt arbete innan mötet och även ett intensivt arbete under mötets gång i sig är värt att understryka. Jag vill även betona att praktiskt taget alla medlemsstaterna i Barcelonaprocessen har sänt företrädare på ministernivå, vilket innebar att det var hög nivå på deltagandet och beslutskapaciteten och jag vill tacka såväl länderna från södra och östra Medelhavsområdet som alla mina kolleger från Europeiska unionen för detta. Som sagt genomfördes det ett grundligt föregående arbete. På grund av de enorma svårigheter och de starka spänningar som råder i Mellanöstern hade mötet inte kunnat genomföras utan detta föregående arbete och hade inte heller gett goda resultat. Jag avser de prioriteringar som fastställts av ordförandeskapet, kommissionens meddelande, handlingslinjerna, riktlinjerna från det nyligen genomförda rådet (allmänna frågor) och alla dokument och alla bidrag som inkommit från länderna i södra och östra Medelhavsområdet. Jag vill särskilt ta upp Europaparlamentets betänkande, som dessutom utarbetats av en spansk ledamot, Esteve. Det är ett fantastiskt betänkande som jag värdesätter i synnerhet. Vi har tagit med en stor del av förslagen i betänkandet och vi kommer dessutom att fortsätta anstränga oss för att ta med några fler av dem, eftersom vi anser att samtliga förslag är värda att beakta. Jag vill därför säga att allt vi har uppnått och antagit i Valencia jag upprepar att alla länder har enats om detta inte bara är resultatet av en vilja att komma överens, utan även av allas bidrag. Det är första gången jag kommer att ta upp detta senare efter Barcelonaförklaringen från år 1995 som dokument av det här slaget antas med allas samtycke och inte bara som enkla förklaringar från ordförandeskapet med slutsatser efter en rad debatter. I det här sammanhanget vill jag även understryka och jag återkommer till detta senare att vi har antagit ett beslut om att inrätta en parlamentarisk församling för Europa-Medelhavsområdet. Jag anser att det är ett mycket stort steg: det är ett förslag från Europaparlamentet som vi har antagit och som vi anser vara mycket relevant."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Consejo"12,12 "Piqué i Camps,"12 "forum"9 "in loco"9 "leader"9 "ownership"2,12,12,11,7,7,11,9,6 "ownership."13 "partner"9 "troika"12,11,9 "troika -"11,9 "troika-"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph