Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-10-Speech-3-214"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-10"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Exponering för asbest i arbetet4
dcterms:Language	"da"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020410.7.3-214"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-10-Speech-3-2154
lpv:speaker	lp:Ulla Margrethe Sandbæk4
lpv:spoken text	"Hr. formand, jeg vil også gerne lykønske fru Damião med betænkningen. Jeg synes, at det er glædeligt, at Kommissionen nu med sit forslag strammer op på foranstaltningerne til at beskytte arbejdstagerne mod farerne ved at være udsat for asbest, der jo er et særlig farligt stof, og jeg kan derfor også fuldt ud støtte alle de yderligere opstramninger, som findes i ændringsforslagene. Som fru Thorning-Schmidt gjorde opmærksom på, er der stadig et uløst problem i forbindelse med lovgivningen om asbest. Det blev fremhævet på Rådets (beskæftigelses- og socialministrene) møde den 7. marts 2002. Det drejer sig om, at det forbud, som indføres i EU fra 2005, ikke gælder for produktion til tredjelande. Jeg ved, at flere lande, bl.a. Danmark, Tyskland, Sverige og Finland, ønskede forbuddet indskrevet i direktivet, men desværre var det kun et mindretal på Rådets (beskæftigelses- og socialministrene) møde, som tilsluttede sig denne holdning. Jeg ved også, at Kommissionen har næret modvilje mod at indskrive et direkte forbud i selve direktivet med den begrundelse, at det ikke ville følge den normale procedure og derfor eventuelt kunne give juridiske problemer. Det er i al fald, hvad jeg har hørt. Hvis det er tilfældet, vil jeg kraftigt opfordre Kommissionen til at finde en anden løsning, så vi også kan få forbudt produktionen af asbest til salg i tredjelande. Når det kræves, at vores egne arbejdstagere skal tage specielle forholdsregler, kan EU selvsagt ikke forsvare at eksportere til tredjelande, som ikke har de samme ressourcer til at tage deres forholdsregler. Det er, for at sige det lige ud, umoralsk, og jeg fatter ganske enkelt ikke de medlemsstater, som ikke kan indse det. EU bør naturligvis standse en sådan produktion. Desuden vil de arbejdstagere, som beskæftiger sig med produktion til tredjelande, være udsat for asbest, hvad enten produktet sælges i EU eller uden for EU. EU er allerede berygtet for sine ambivalente regler over for tredjelande. En ændring af dette direktiv til også at omfatte et forbud mod fremstilling og eksport til tredjelande kunne være en god begyndelse til at ændre dette forhold."@da1
lpv:spokenAs	member; Committee on Development and Cooperation (2002-01-17--2004-07-19)14 substitute; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (2002-01-17--2003-03-24)14 member; Delegation for relations with the Palestinian Legislative Council (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; EMPL (2002-01-17--2004-07-19)14 unknown; JuniBevægelsen (1999-07-20--2004-07-19)14 member; EDD (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Members from the European Parliament to the Joint Parliamentary Assembly of the Agreement between the African, Caribbean and Pacific States and the European Union (ACP-EU) (2002-02-06--2004-07-19)14 substitute; Committee on Foreign Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy (2002-01-17--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Herr Präsident, ich möchte Frau Damião zu diesem Bericht gratulieren. Ich finde es erfreulich, dass die Kommission mit ihrem Vorschlag die Schutzmaßnahmen gegen Asbest für gefährdete Arbeitnehmer verbessert. Asbest ist ein besonders gefährlicher Stoff, daher unterstütze ich auch alle weitergehenden Verschärfungen, die in den Änderungsanträgen enthalten sind. Wie Frau Thorning-Schmidt sagte, gibt es immer noch ein ungelöstes Problem die Gesetzesvorschriften über Asbest betreffend. Darauf wurde auf der Sitzung des Rates (Arbeits- und Sozialminister) am 7. März 2002 hingewiesen. Es geht darum, dass das in der EU ab 2005 geltende Verbot nicht für die Produktion für Drittländer gilt. Ich weiß, dass mehrere Länder, u. a. Dänemark, Deutschland, Schweden und Finnland, ein Verbot in die Richtlinien aufnehmen wollten, aber nur eine Minderheit der Ratssitzung (Arbeits- und Sozialminister) hat sich dieser Haltung angeschlossen. Ich weiß auch, dass sich die Kommission gesträubt hat, ein direktes Verbot in die Richtlinie aufzunehmen, mit der Begründung, dies entspräche nicht dem normalen Verfahren und könne Anlass für juristische Probleme geben. So habe ich es jedenfalls gehört. Falls dies stimmt, möchte ich die Kommission nachdrücklich auffordern, eine andere Lösung zu finden, damit wir auch die Produktion von Asbest für den Verkauf in Drittländer verbieten können. Wenn wir unsere eigenen Arbeitnehmer besonders schützen wollen, kann die EU den Export in Drittländer nicht vertreten, da diese Länder nicht dieselben Möglichkeiten in Bezug auf Schutzmaßnahmen haben. Das ist, offen gesagt, unmoralisch und ich verstehe einfach die Mitgliedstaaten nicht, die das nicht einsehen können. Die EU muss eine solche Produktion selbstverständlich einstellen. Außerdem werden Arbeitnehmer, die mit der Produktion für Drittländer befasst sind, mit Asbest in Berührung kommen, unabhängig davon, ob das Produkt innerhalb oder außerhalb der EU verkauft wird. Die EU ist schon jetzt für ihre ambivalenten Vorschriften Drittländer betreffend berüchtigt. Wenn wir dies ändern wollen, könnten wir damit beginnen, die Richtlinie so zu ändern, dass sie auch ein Verbot der Herstellung und des Exports in Drittländer umfasst."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα συγχαρώ και εγώ την κ. Damião για την έκθεση. Πιστεύω ότι είναι θετικό ότι η Επιτροπή με την πρότασή της καθιστά αυστηρότερα τα μέτρα προστασίας των εργαζομένων απέναντι στους κινδύνους που απορρέουν από την έκθεση στον αμίαντο, ο οποίος είναι μια ιδιαίτερα επικίνδυνη ουσία και συνεπώς στηρίζω πλήρως όλες τις τροπολογίες που καθιστούν τα μέτρα ακόμη αυστηρότερα. Όπως μας πληροφόρησε η κ. Thorning-Schmidt, συνεχίζει να παραμένει άλυτο το πρόβλημα της νομοθεσίας που διέπει τον αμίαντο. Αυτό τονίστηκε στη συνάντηση του Συμβουλίου (Υπουργοί απασχόλησης και κοινωνικών υποθέσεων) στις 7 Μαρτίου 2002. Αφορά το αν η απαγόρευση που θα τεθεί σε ισχύ στην ΕΕ από το 2005 θα ισχύει ή όχι για την παραγωγή που προορίζεται σε τρίτες χώρες. Γνωρίζω ότι πολλές χώρες, όπως η Δανία, η Γερμανία, η Σουηδία και η Φινλανδία, επιθυμούν να συμπεριληφθεί στην οδηγία η απαγόρευση, όμως δυστυχώς ήταν μειοψηφία στη συνάντηση του Συμβουλίου (Υπουργοί απασχόλησης και κοινωνικών υποθέσεων), οι οποίοι συμφώνησαν σε αυτή τη θέση. Γνωρίζω επίσης ότι η Επιτροπή έχει εκφράσει την απροθυμία της να συμπεριλάβει μια άμεση απαγόρευση στην ίδια την οδηγία, με την αιτιολόγηση ότι δεν θα ακολουθήσει την κανονική διαδικασία και συνεπώς ενδέχεται να προκαλέσει νομικά προβλήματα. Εν πάση περιπτώσει, αυτά άκουσα εγώ. Εάν όντως έτσι έχουν τα πράγματα τότε καλώ ένθερμα την Επιτροπή να βρει μιαν άλλη λύση, ώστε να μπορέσουμε να απαγορεύσουμε την παραγωγή αμιάντου για πώληση σε τρίτες χώρες. Όταν εμείς απαιτούμε να υπάρξουν ειδικά προφυλακτικά μέτρα για τους δικούς μας εργαζομένους, δεν μπορεί η ΕΕ να δικαιολογήσει την εξαγωγή σε τρίτες χώρες που δεν έχουν τις δυνατότητες να ψηφίσουν τα δικά τους προφυλακτικά μέτρα. Για να το πω έξω από τα δόντια, είναι ανήθικο και ειλικρινά αδυνατώ να καταλάβω τα κράτη που δεν το βλέπουν. Η ΕΕ οφείλει φυσικά να σταματήσει αυτή την παραγωγή. Εξάλλου, οι εργαζόμενοι που ασχολούνται με την παραγωγή προς εξαγωγή σε τρίτες χώρες εκτίθενται στον αμίαντο, είτε το προϊόν πωλείται στην ΕΕ είτε εκτός ΕΕ. Η ΕΕ έχει ήδη τη φήμη υιοθέτησης αμφιλεγόμενων κανόνων απέναντι στις τρίτες χώρες. Μια τροποποίηση αυτή της οδηγίας, ώστε να συμπεριλάβει την απαγόρευση παραγωγής και εξαγωγής αμιάντου σε τρίτες χώρες, θα είναι μια καλή αρχή για να αλλάξει αυτή η κατάσταση."@el8 "Mr President, I too should like to congratulate Mrs Damião on the report. I find it gratifying that, by means of its proposal, the Commission is now tightening up on the arrangements for protecting workers against the dangers of exposure to asbestos, which is of course a particularly dangerous substance, and I am therefore also able fully to support all the other features of the amendments designed to tighten matters up. As Mrs Thorning-Schmidt pointed out, there is still an unsolved problem in connection with the legislation on asbestos. This was highlighted at the meeting of the Employment and Social Policy Council of Ministers on 7 March 2002. The problem is that the ban, which is to be introduced in the EU from 2005, does not apply to the production of asbestos for third countries. I know that quite a few countries, including Denmark, Germany, Sweden and Finland, wanted the ban to be incorporated into the directive, but unfortunately there was only a minority at the meeting of the Employment and Social Policy Council of Ministers who endorsed that approach. I also know that the Commission has been reluctant to incorporate a direct ban into the directive itself on the grounds that to do so would not be to follow the normal procedure and might therefore cause legal problems. That is at any event what I have heard. If this is the case, I would urge the Commission to find another solution so that we can also obtain a ban on the production of asbestos for sale to third countries. When our own workers are required to take special precautions, the EU cannot of course defend exports to third countries which do not have the same resources to take their own precautions. It is, to put it bluntly, immoral, and I quite simply do not understand those Member States who cannot appreciate this. The EU should naturally cease such production. Moreover, workers involved in production for third countries would be exposed to asbestos whether the product were sold within or outside the EU. The EU is already notorious for its ambivalent rules in relation to third countries. A change to this directive so that it also includes a ban on production for, and exports to, third countries could be a good way to begin changing this state of affairs."@en3 "(DA) Señor Presidente, también me gustaría felicitar a la Sra. Damião por su informe. Me parece un motivo de alegría que la Comisión ahora con su propuesta haga más eficaces las medidas encaminadas a proteger a los trabajadores de los peligros de la exposición al amianto, que es una sustancia especialmente peligrosa, y por ello también respaldo completamente todas las mejoras adicionales presentes en las enmiendas. Como advirtiera la Sra. Thorning-Schmidt, sigue existiendo un problema sin resolver con respecto a la legislación sobre el amianto. Se subrayó en la reunión del Consejo (Ministros de Empleo y Asuntos Sociales) de 7 de marzo de 2002. Se trata de si la prohibición que entrará en vigor en la UE a partir del año 2005 no se aplicará a la producción destinada a terceros países. Sé que varios países, entre ellos, Dinamarca, Alemania, Suecia y Finlandia, quieren que la prohibición quede recogida en la Directiva, sin embargo, desgraciadamente sólo una minoría en la reunión del Consejo (Ministros de Empleo y de Asuntos Sociales) se sumó a esta postura. Sé también que la Comisión se muestra reacia a incluir una prohibición directa en la propia directiva basándose en que esto no seguiría el procedimiento normal y en consecuencia podría causar, llegado el caso, problemas jurídicos. Esto es en cualquier caso lo que yo he oído. De ser éste el caso, quiero exhortar firmemente a la Comisión a que encuentre otra solución, de modo que también logremos prohibir la producción de amianto para su venta en terceros países. Cuando se exige que nuestros propios trabajadores adopten medidas especiales, la UE desde luego no puede defender la exportación a terceros países que no disponen de los mismos recursos para adoptar sus medidas. Resulta, por decirlo claramente, inmoral y no entiendo sencillamente a los Estados miembros que no pueden comprenderlo. La UE debe naturalmente detener esta producción. Además, los trabajadores que trabajan en la producción para terceros países estarán expuestos al amianto, ya se venda el producto en la UE o fuera de la UE. La UE ya es famosa por sus normas ambivalentes para con terceros países. Una modificación de esta directiva para que incluya asimismo una prohibición de la fabricación y de la exportación a terceros países podría ser un buen comienzo para cambiar esta situación."@es12 "Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella jäsen Damiãoa mietinnöstä. Minusta on ilahduttavaa, että komissio ehdotuksellaan nyt tiukentaa toimenpiteitä suojellakseen työntekijöitä asbestille altistumisen vaaroilta, sillä asbesti on erityisen vaarallinen aine, ja tuen sen takia myös täysin kaikkia tarkistuksiin sisältyviä lisätiukennuksia. Kuten jäsen Thorning-Schmidt huomautti, niin asbestilainsäädäntöön liittyy yhä ratkaisematon ongelma. Se otettiin esille (työvoima- ja sosiaaliministerien) neuvoston kokouksessa 7. maaliskuuta 2002. Kyse on siitä, että se kielto, joka EU:ssa toteutetaan vuodesta 2005 lähtien, ei koske tuotantoa kolmansiin maihin. Tiedän, että monet maat, muun muassa Tanska, Saksa, Ruotsi ja Suomi, toivoivat kiellon kirjoittamista direktiiviin, mutta valitettavasti tähän kantaan yhtyi vain (työvoima- ja sosiaaliministerien) neuvoston kokouksen vähemmistö. Tiedän myös, että komissio on suhtautunut vastahakoisesti suoran kiellon kirjoittamiseen itse direktiiviin sillä perusteella, että se ei olisi normaalin menettelyn mukaista ja aiheuttaisi sen takia mahdollisesti juridisia ongelmia. Näin olen ainakin kuullut. Jos asia on näin, niin haluan kehottaa komissiota painokkaasti etsimään toisen ratkaisun, niin että voimme kieltää asbestin tuotannon kolmansissa maissa myytäväksi. Jos EU vaatii omia työntekijöitään ryhtymään erityisiin varotoimenpiteisiin, niin se ei tietenkään voi puolustaa vientiä kolmansiin maihin, joilla ei ole samoja resursseja varotoimenpiteisiin ryhtymiseksi. Se on lievästi sanottuna moraalitonta, enkä yksinkertaisesti ymmärrä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät voi käsitä sitä. EU:n pitää tietysti lopettaa sellainen tuotanto. Sen lisäksi ne työntekijät, jotka toimivat kolmansiin maihin tapahtuvan tuotannon parissa, altistuvat asbestille, myytiin tuote sitten EU:ssa tai EU:n ulkopuolella. EU:lla on jo huono maine niiden ambivalenttien sääntöjen takia, jotka koskevat kolmansia maita. Huonoa mainetta voitaisiin alkaa parantaa muuttamalla tätä direktiiviä niin, että se sisältäisi myös kolmansiin maihin kohdistuvan valmistuksen ja viennin kiellon."@fi5 "Permettez-moi également, Monsieur le Président, de féliciter Mme Damião pour son rapport. Je me réjouis de la proposition de la Commission visant à renforcer les règles relatives à la protection des travailleurs contre les risques liés à l’exposition à l’amiante, qui est une substance particulièrement dangereuse. C’est pourquoi j’approuve également en tous points les différents amendements qui visent à renforcer encore davantage ces règles. Comme l’a signalé Mme Thorning-Schmidt, il subsiste toujours un problème concernant la législation sur l’amiante et ce problème n’a toujours pas été résolu. Il a été signalé par le Conseil des ministres de l’emploi et des affaires sociales, qui s’est réuni le 7 mars 2002. L’interdiction qui s’appliquera à partir de 2005 à l’Union européenne concernera-t-elle également la production d’amiante à destination de pays tiers ? Je sais que plusieurs pays dont le Danemark, l’Allemagne, la Suède et la Finlande souhaitaient que cette interdiction soit inscrite dans la directive, mais malheureusement seule une minorité de pays ont souscrit à cette position lors de la réunion du Conseil des ministres de l’emploi et des affaires sociales. Je sais également que la Commission a été récalcitrante à l’idée d’inscrire une interdiction directe dans la directive elle-même sous prétexte qu’une telle manière d’agir serait contraire à la procédure normale et pourrait par conséquent entraîner des problèmes juridiques. C’est, en tout cas, ce que j’ai entendu. Si tel est le cas, j’invite instamment la Commission à trouver une autre solution afin d’arriver à interdire également la production d’amiante destinée à être vendue à des pays tiers. Si on exige que nos propres travailleurs adoptent des règles de conduite particulières, l’UE ne peut évidemment justifier que l’amiante soit exportée vers des pays tiers, qui n’ont pas les mêmes moyens que nous pour adopter leurs propres règles de conduite. C’est carrément immoral et je ne comprends absolument pas les États membres qui refusent de l’admettre. L’Union européenne doit évidemment empêcher une telle production. D’autre part, les travailleurs engagés dans la production d’amiante à destination de pays tiers seront exposés à ce produit, qu’il soit vendu au sein de l’UE ou à l’extérieur. L’UE est déjà tristement célèbre pour ses règles ambivalentes par rapport aux pays tiers. Une modification de cette directive afin qu’elle inclue également une interdiction de fabriquer et d’exporter de l’amiante à destination de pays tiers serait une première étape en vue de modifier cette situation."@fr6 "Signor Presidente, anch’io vorrei congratularmi con la onorevole Damião per la relazione. Credo sia positivo che la Commissione con la sua proposta ora irrigidisca le misure di protezione dei lavoratori contro i rischi connessi con l’esposizione all’amianto, che è una sostanza particolarmente pericolosa, e posso quindi anche appoggiare in tutto e per tutto gli altri ulteriori irrigidimenti contenuti negli emendamenti. Come ha segnalato la onorevole Thorning-Schmidt, c’è ancora un problema irrisolto nell’ambito della legislazione sull’amianto, già sottolineato in occasione del Consiglio “occupazione e affari sociali” il 7 marzo 2002. Il fatto è che il divieto introdotto nell’Unione europea a partire dal 2005 non vale per la produzione destinata ai paesi terzi. So che più paesi, tra i quali Danimarca, Germania, Svezia e Finlandia, volevano che il divieto fosse incorporato nella direttiva, ma purtroppo solo una minoranza al Consiglio “occupazione e affari sociali” ha appoggiato tale posizione. So anche che la Commissione ha manifestato una certa avversione all’incorporazione diretta di un divieto nella direttiva stessa con la motivazione che non seguirebbe la procedura normale e per questo potrebbe eventualmente determinare problemi giuridici. E’ in ogni caso quello che ho sentito. Se è così, desidero esortare energicamente la Commissione a trovare un’altra soluzione, affinché possiamo vietare anche la produzione di amianto destinato ad essere venduto a paesi terzi. Se si esige che i nostri lavoratori adottino misure particolari, l’Unione europea non può per forza di cose prendersi la responsabilità di esportare verso paesi terzi che non dispongono delle stesse risorse per prendere tali misure. Per dirlo senza mezzi termini, è immorale e non capisco assolutamente gli Stati membri che non riescono a rendersene conto. L’Unione europea deve naturalmente cessare questo tipo di produzione. Inoltre i lavoratori che si occupano della produzione destinata ai paesi terzi saranno esposti all’amianto, sia che il prodotto venga venduto all’interno che all’esterno dell’Unione europea. Una modifica di questa direttiva affinché possa comprendere anche un divieto di produzione ed esportazione ai paesi terzi potrebbe essere un buon inizio per cambiare tale situazione."@it9 "Mr President, I too should like to congratulate Mrs Damião on the report. I find it gratifying that, by means of its proposal, the Commission is now tightening up on the arrangements for protecting workers against the dangers of exposure to asbestos, which is of course a particularly dangerous substance, and I am therefore also able fully to support all the other features of the amendments designed to tighten matters up. As Mrs Thorning-Schmidt pointed out, there is still an unsolved problem in connection with the legislation on asbestos. This was highlighted at the meeting of the Employment and Social Policy Council of Ministers on 7 March 2002. The problem is that the ban, which is to be introduced in the EU from 2005, does not apply to the production of asbestos for third countries. I know that quite a few countries, including Denmark, Germany, Sweden and Finland, wanted the ban to be incorporated into the directive, but unfortunately there was only a minority at the meeting of the Employment and Social Policy Council of Ministers who endorsed that approach. I also know that the Commission has been reluctant to incorporate a direct ban into the directive itself on the grounds that to do so would not be to follow the normal procedure and might therefore cause legal problems. That is at any event what I have heard. If this is the case, I would urge the Commission to find another solution so that we can also obtain a ban on the production of asbestos for sale to third countries. When our own workers are required to take special precautions, the EU cannot of course defend exports to third countries which do not have the same resources to take their own precautions. It is, to put it bluntly, immoral, and I quite simply do not understand those Member States who cannot appreciate this. The EU should naturally cease such production. Moreover, workers involved in production for third countries would be exposed to asbestos whether the product were sold within or outside the EU. The EU is already notorious for its ambivalent rules in relation to third countries. A change to this directive so that it also includes a ban on production for, and exports to, third countries could be a good way to begin changing this state of affairs."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ik feliciteer mevrouw Damião met haar verslag. Het verheugt mij dat de Commissie de beschermingsmaatregelen voor werknemers die aan asbest kunnen worden blootgesteld, met haar voorstel probeert te verbeteren. Asbest is immers een zeer gevaarlijke stof en ik kan de strengere voorschriften die in de amendementen worden voorgesteld ten volle steunen. Zoals mevrouw Thorning-Schmidt opmerkte, is er nog steeds een onopgelost probleem met de asbestwetgeving. Dit kwam aan bod op de bijeenkomst van de Raad op 7 maart 2002 (ministers van werkgelegenheid en sociale zaken). Het verbod dat in de EU vanaf 2005 zal worden ingevoerd, geldt niet voor productie met bestemming derde landen. Ik weet dat landen zoals Denemarken, Duitsland, Zweden en Finland voorstander waren om zo'n verbod in de richtlijn op te nemen, maar helaas stond slechts een minderheid achter dit voorstel op de genoemde bijeenkomst van de Raad. Ik weet ook dat de Commissie er niet veel voor voelt om een rechtstreeks verbod in de richtlijn op te nemen, omdat het afwijkt van de normale procedure en tot juridische problemen kan leiden. Dat is in elk geval wat ik gehoord heb. Indien dit zo is, verzoek ik de Commissie dringend een andere oplossing te zoeken, zodat we de productie van asbest voor verkoop in derde landen eveneens kunnen verbieden. Wanneer wij eisen dat onze eigen werknemers speciale gedragsregels volgen, kan de EU export naar derde landen uiteraard niet verantwoorden. Deze landen beschikken veelal niet over dezelfde middelen om gedragsregels vast te stellen. Zoiets is gewoon immoreel en ik begrijp niet dat sommige lidstaten dat niet inzien. De EU moet deze productie uiteraard stopzetten. Bovendien worden de werknemers die bij deze productie betrokken zijn, aan asbest blootgesteld, ongeacht of de producten later binnen of buiten de EU verkocht worden. De EU is al berucht vanwege haar ambivalente regelgeving ten opzichte van derde landen. Door een verbod op de productie voor en export naar derde landen in de richtlijn op te nemen, zou de EU al een stap in de goede richting doen."@nl2 "Senhor Presidente, também gostaria de felicitar a senhora deputada Damião pelo relatório que apresentou. Considero positivo que a Comissão, através da sua proposta, torne mais rigorosas as medidas destinadas à protecção dos trabalhadores contra os perigos da exposição ao amianto, uma substância que é particularmente perigosa, e, por esse motivo, também posso apoiar todas as outras restrições contidas nas propostas de alteração. Conforme foi sublinhado pela senhora deputada Thorning-Schmidt, continua a haver um problema por resolver, relacionado com a legislação relativa ao amianto. O problema foi sublinhado na reunião do Conselho (“Emprego e dos Assuntos Sociais”), em 7 de Março de 2002. O problema diz respeito à proibição que irá vigorar a partir de 2005 e que não se aplica à produção para países terceiros. Sei que diversos países, entre os quais a Dinamarca, a Alemanha, a Suécia e a Finlândia, pretendiam que a proibição fosse incorporada na directiva, mas infelizmente apenas uma minoria no Conselho (dos ministros do emprego e dos assuntos sociais), subscreveu esta posição. Sei ainda que a Comissão se opõe à incorporação da proibição na própria directiva, com a justificação de que não se estaria a seguir o procedimento normal, podendo originar problemas de natureza jurídica. Pelo menos foi o que ouvi. A confirmar-se, insto veementemente a Comissão para que encontre uma outra solução, para que se possa também proibir a produção de amianto para venda a países terceiros. Quando se exige, aos nossos empresários, que tomem medidas especiais, a UE não pode, naturalmente, defender a exportação para países terceiros, os quais não possuem os mesmos recursos para tomar as medidas necessárias. Dito de um modo frontal, é imoral e não consigo compreender os Estados-Membros que não o entendem. A UE deve, naturalmente, suspender a produção. Além disso, os trabalhadores envolvidos na produção destinada a países terceiros, estarão, de qualquer forma, expostos ao amianto, quer o produto se destine a ser vendido na UE ou fora da UE. A UE já tem a fama de aplicar regras ambivalentes em relação a países terceiros. Uma alteração desta directiva de modo a abranger também a proibição da produção e exportação para países terceiros poderia ser um bom começo para inverter esta situação."@pt11 "Herr talman! Jag vill också gärna gratulera Damião till betänkandet. Jag tycker det är glädjande att kommissionen nu med sitt förslag skärper åtgärderna för att skydda arbetstagarna mot farorna med att utsättas för asbest, vilket är ett synnerligen farligt ämne. Jag kan därför också full ut stödja alla de ytterligare skärpningarna i ändringsförslagen. Som Thorning-Schmidt påtalade finns det fortfarande ett olöst problem när det gäller asbestlagstiftningen. Detta framhävdes på rådets (sysselsättnings- och socialministrarna) möte den 7 mars 2002. Det handlar om att det förbud som införs inom Europeiska unionen från och med 2005 inte gäller för produktion till tredjeländer. Jag vet att flera länder, bl.a. Danmark, Tyskland, Sverige och Finland, ville att ett sådant förbud skulle skrivas in i direktivet, men tyvärr var det bara en minoritet vid rådets (sysselsättnings- och socialministrarna) möte som anslöt sig till denna ståndpunkt. Jag vet också att kommissionen har närt en motvilja mot att skriva in ett direkt förbud i själva direktivet med motiveringen att det inte skulle följa det normala förfarandet och därför eventuellt kunna ge upphov till juridiska problem. Detta är i varje fall vad jag har hört. Om så är fallet vill jag å det starkaste uppmana kommissionen att finna en annan lösning, så att vi kan få ett förbud också mot produktion av asbest för försäljning i tredjeländer. När vi kräver att våra egna arbetstagare skall vidta särskilda förhållningsregler kan Europeiska unionen naturligtvis inte försvara export till tredjeländer som inte har samma resurser att vidta sådana förhållningsregler. Det är rent ut sagt omoraliskt och jag kan faktiskt inte förstå de medlemsstater som inte inser detta. Europeiska unionen bör naturligtvis stoppa denna produktion. Dessutom kommer de arbetstagare som är involverade i produktionen till tredjeländer att utsättas för asbest oavsett om produkten säljs inom eller utanför Europeiska unionen. Europeiska unionen är redan famös för sina ambivalenta bestämmelser när det gäller tredjeländer. En ändring av detta direktiv så att det också kommer att omfatta ett förbud mot framställning och export till tredjeländer skulle kunna utgöra en bra början till en förändring av detta förhållande."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Sandbæk (EDD )."1,12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph