Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-10-Speech-3-143"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020410.4.3-143"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
". - Le débat du Parlement européen sur la situation au Moyen-Orient m'a paru peu objectif, sans recul par rapport à l'événement, et très déséquilibré au détriment d'Israël. J'ai donc refusé de m'associer à la résolution qui l'a conclu, elle aussi empreinte de partialité.
L'action israélienne de ces derniers jours a pris une forme très dure, certes, mais il s'agit en fait d'une réaction à une situation de tension extrême, engendrée par un terrorisme cruel et indéfendable, dont on attend toujours la condamnation claire et définitive de la part de l'Autorité palestinienne.
La cause plus lointaine de cette situation extrême, c'est l'application incomplète de la résolution 181 adoptée par l'assemblée générale des Nations unies le 29 novembre 1947, qui prévoyait la création de deux États, l'un juif et l'autre palestinien. Or le second n'a pas vu le jour en raison d'abord de l'agression des États arabes contre Israël, et ensuite par la volonté de ces mêmes Etats d'entretenir les Palestiniens dans l'illusion et le ressentiment.
Voilà pourquoi le vrai fondement d'une paix juste et durable au Moyen-Orient sera le retour à la résolution 181, avec la coexistence de deux États, l'un et l'autre sûrs et reconnus. En outre, il serait préférable que la ville sainte de Jérusalem acquière un statut international impliquant les différentes religions dans sa gestion."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Jeg synes ikke, at Europa-Parlamentets forhandling om situationen i Mellemøsten har været særlig objektiv. Man har ikke taget afstand fra begivenhederne, og forhandlingen har været uafbalanceret på bekostning af Israel. Jeg har derfor afvist at tilslutte mig det beslutningsforslag, som forhandlingen mundede ud i, da det også var præget af partiskhed.
De israelske aktioner de seneste dage har ganske vist antaget en meget hård form, men der er faktisk tale om en reaktion på en yderst spændt situation, der er affødt af en grusom og uforsvarlig terrorisme, og vi venter stadig på, at Den Palæstinensiske Myndighed skal fordømme den klart og definitivt.
Den mere fjerntliggende grund til denne ekstreme situation er den ufuldstændige gennemførelse af resolution 181, der blev vedtaget af FN's Generalforsamling den 29. november 1947, og som forudsatte oprettelsen af to stater, en jødisk og en palæstinensisk. Den anden stat har imidlertid ikke set dagens lys for det første på grund af de arabiske staters aggression mod Israel og for det andet på grund af de samme staters ønske om at holde palæstinenserne fast i illusionen og hadet.
Derfor vil det sande grundlag for en retfærdig og varig fred i Mellemøsten være at vende tilbage til resolution 181 med to staters sameksistens, hvor begge skulle være sikre og anerkendt. Endvidere ville det være at foretrække, at den hellige by Jerusalem får international status og inddrager de forskellige religioner i ledelsen."@da1
".
Die Aussprache des Europäischen Parlaments zur Lage im Nahen Osten schien mir wenig objektiv, ohne Abstand zu den Ereignissen und sehr unausgewogen zuungunsten Israels. Ich habe es daher abgelehnt, für die Entschließung des Parlaments zu stimmen, die ebenfalls sehr parteiisch ist.
Israel ist in den letzten Tagen zwar sehr hart vorgegangen, aber es reagiert damit auf eine äußerst gespannte Lage, die durch einen grausamen und nicht zu rechtfertigenden Terrorismus entstanden ist, einen Terrorismus, den die palästinensische Autonomiebehörde immer noch nicht eindeutig und unmissverständlich verurteilt hat.
Der zeitlich weiter zurückliegende Grund für diese äußerst gespannte Lage ist die unvollständige Umsetzung der Resolution 181, die am 29. November 1947 von der Generalversammlung der Vereinten Nationen verabschiedet wurde. Sie sah die Schaffung zweier Staaten, eines jüdischen und eines palästinensischen Staates, vor. Letzterer kam jedoch nie zustande, erstens wegen der Angriffe der arabischen Staaten gegen Israel, zweitens, weil diese Staaten bei den Palästinensern falsche Hoffnungen nährten und deren feindselige Haltung unterstützten.
Die wahre Grundlage für einen gerechten und dauerhaften Frieden ist daher die Rückbesinnung auf die Resolution 181, die Koexistenz zweier Staaten innerhalb sicherer und anerkannter Grenzen. Ferner wäre es wünschenswert, dass die heilige Stadt Jerusalem einen internationalen Status erhält, der eine Beteiligung der verschiedenen Religionen an ihrer Verwaltung vorsieht."@de7
".
Η συζήτηση στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο για την κατάσταση στη Μέση Ανατολή μου φάνηκε ελάχιστα αντικειμενική, δεν κρατάει κάποια απόσταση από τα γεγονότα και είναι πολύ άνιση εις βάρος του Ισραήλ. Για τον λόγο αυτόν, αρνήθηκα να εγκρίνω το ψήφισμα που ακολούθησε, αφού και αυτό αποτελούσε δείγμα μεροληψίας.
Η ισραηλινή δράση των τελευταίων ημερών έχει λάβει ασφαλώς πολύ σκληρή μορφή, αλλά στην πραγματικότητα πρόκειται για μια αντίδραση σε μια κατάσταση ακραίας έντασης, που δημιουργήθηκε εξαιτίας μιας ωμής και αδικαιολόγητης τρομοκρατίας την οποία περιμένουμε ακόμα να καταδικάσει ρητά και κατηγορηματικά η παλαιστινιακή ηγεσία.
Η βαθύτερη αιτία που οδήγησε την κατάσταση στα άκρα, είναι η πλημμελής εφαρμογή του ψηφίσματος 181 που ενέκρινε η Γενική Συνέλευση των Ηνωμένων Εθνών στις 29 Νοεμβρίου 1947, το οποίο προέβλεπε τη δημιουργία δύο κρατών, ενός εβραϊκού και ενός παλαιστινιακού. Ωστόσο, το παλαιστινιακό κράτος δεν δημιουργήθηκε ποτέ, κυρίως εξαιτίας των επιθέσεων των Αραβικών κρατών εναντίον του Ισραήλ, και στη συνέχεια εξαιτίας της επιθυμίας των συγκεκριμένων κρατών να συντηρήσουν τις αυταπάτες και την πικρία των Παλαιστινίων.
Για τον λόγο αυτόν, η πραγματική εδραίωση μιας δίκαιης και βιώσιμης ειρήνης στη Μέση Ανατολή θα επιτευχθεί μόνο αν εφαρμοστεί το ψήφισμα 181, το οποίο υπαγορεύει τη συνύπαρξη δύο ασφαλών και αναγνωρισμένων κρατών. Επιπλέον, η ιερή πόλη της Ιερουσαλήμ θα έπρεπε να αποκτήσει διεθνές καθεστώς με τη συμμετοχή στη διοίκησή της των διαφόρων θρησκειών."@el8
".
In my view, the European Parliament’s debate on the situation in the Middle East lacked objectivity, did not take a step back from events and was extremely biased against Israel. I therefore refused to support the resolution tabled at the outcome of the debate, as this resolution also failed to be impartial.
In recent days, the Israelis have, admittedly, taken very harsh measures, but these have been in response to an extremely tense situation that has arisen as a result of cruel, indefensible acts of terrorism, which the Palestinian Authority has still not condemned in a clear and firm manner.
The underlying cause of this extreme situation is the failure to fully apply Resolution 181, adopted by the United Nations General Assembly on 29 November 1947, which provided for the creation of two states, one Jewish and the other Palestinian. However, the second state has not been established, firstly because of the aggression of Arab states towards Israel and secondly, because these same states want the Palestinian people to continue to be disillusioned and resentful.
That is why we must revisit Resolution 181, which provides for two states, both of them secure and recognised, in order to restore a fair and lasting peace in the Middle East. Furthermore, the holy city of Jerusalem should be granted international status, and its governors should involve representatives of the various religions."@en3
"(FR) El debate del Parlamento Europeo sobre la situación en Oriente Medio me ha parecido poco objetivo, carente de perspectiva con respecto a los acontecimientos y muy desequilibrado en detrimento de Israel. Me he negado, pues, a asociarme a la resolución - la cual también está marcada por la parcialidad - que ha cerrado el debate.
Las acciones israelíes de estos últimos días han revestido mucha dureza, ciertamente, pero se trata, en realidad, de una reacción a una situación de extrema tensión engendrada por un terrorismo cruel e indefendible, cuya condena clara y definitiva por la Autoridad Palestina se sigue esperando.
La causa más remota de esta situación extrema es la aplicación incompleta de la Resolución 181, aprobada por la Asamblea General de las Naciones Unidas el 29 de noviembre de 1947, donde se establecía la creación de dos Estados, uno judío y otro palestino. Ahora bien, el segundo no se creó debido, primero, a la agresión de los Estados árabes contra Israel, y luego por la voluntad de estos mismos Estados de mantener a los palestinos en la irrealidad y el resentimiento.
Por eso es por lo que la verdadera base de una paz justa y duradera en Oriente Medio consistirá en retrotraerse a la Resolución 181, con la coexistencia de dos Estados, seguros y reconocidos. Además, sería preferible que la ciudad santa de Jerusalén tuviese un estatuto internacional que implique en su gestión a las diferentes religiones."@es12
"Euroopan parlamentin keskustelu Lähi-idän tilanteesta ei ollut minusta kovin objektiivinen, eikä siinä oteta etäisyyttä kovin epävakaisiin tapahtumiin, mikä on vahingoksi Israelille. Minä siis kieltäydyin olemasta mukana päätöslauselmassa, jonka parlamentti saattoi päätökseen ja jossa on puolueellisuuden leima.
Israelin viime päivinä harjoittama toiminta on toki muuttunut kovaksi, mutta todellisuudessa toiminnalla reagoidaan erittäin kireään tilanteeseen, jonka takana on julma ja tuomittava terrorismi, ja koko ajan odotetaan, että palestiinalaishallinto tuomitsisi tämän terrorismin selkeästi ja lopullisesti.
Tämän äärimmäisen tilanteen kaukaisempi syy on, että Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 29. marraskuuta 1947 hyväksymää päätöslauselmaa 181 ei ole sovellettu kokonaisuudessaan, ja tuossa päätöslauselmassahan määrättiin kahden, juutalaisen ja palestiinalaisen, valtion luomisesta. Toista valtiota ei ole kuitenkaan luotu ensinnäkin arabivaltioiden Israelia kohtaan osoittaman hyökkäävän asenteen vuoksi ja toiseksi siitä syystä, että nämä samat valtiot ovat halunneet palestiinalaisten elävän harhakuvitelmissaan ja kantavan kaunaa.
Tämän vuoksi oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan todellinen perusta on paluu päätöslauselmaan 181 niin, että kaksi valtiota elää rinnakkaiseloa, ja molemmat ovat turvallisia ja tunnustettuja. Lisäksi olisi suotavaa, että Jerusalemin pyhälle kaupungille annettaisiin kansainvälinen asema, joka edellyttäisi, että eri uskonnot kuuluisivat sen hallinnan piiriin."@fi5
"Il dibattito del Parlamento europeo sulla situazione in Medio Oriente mi è sembrato poco obiettivo, privo di prospettiva storica e decisamente antisraeliano. Ho pertanto rifiutato di pronunciarmi a favore della risoluzione con cui si è concluso, anch'essa permeata di parzialità.
L'azione israeliana di questi ultimi giorni è stata molto dura, certo, ma in effetti è una reazione ad una situazione di estrema tensione, generata da un terrorismo crudele e indifendibile, che l'Autorità palestinese non ha mai condannato in modo chiaro e definitivo.
La causa più remota di questa situazione estrema è l'applicazione incompleta della risoluzione 181 adottata dall'Assemblea generale delle Nazioni Unite il 29 novembre 1947, che prevedeva la creazione di due Stati, uno ebraico e l'altro palestinese. Ebbene, il secondo non è mai nato, innanzi tutto a causa dell'aggressione contro Israele degli Stati arabi e in seguito per la volontà di quegli stessi paesi di tenere i palestinesi nell'illusione e nel risentimento.
Ecco perché la vera base su cui costruire una pace giusta e duratura in Medio Oriente sarà il ritorno alla risoluzione 181, che contempla la coesistenza dei due Stati all'interno di confini sicuri e riconosciuti. Inoltre sarebbe opportuno che Gerusalemme, in quanto città santa, godesse di uno statuto internazionale alla cui gestione partecipino le varie confessioni religiose."@it9
".
In my view, the European Parliament’s debate on the situation in the Middle East lacked objectivity, did not take a step back from events and was extremely biased against Israel. I therefore refused to support the resolution tabled at the outcome of the debate, as this resolution also failed to be impartial.
In recent days, the Israelis have, admittedly, taken very harsh measures, but these have been in response to an extremely tense situation that has arisen as a result of cruel, indefensible acts of terrorism, which the Palestinian Authority has still not condemned in a clear and firm manner.
The underlying cause of this extreme situation is the failure to fully apply Resolution 181, adopted by the United Nations General Assembly on 29 November 1947, which provided for the creation of two states, one Jewish and the other Palestinian. However, the second state has not been established, firstly because of the aggression of Arab states towards Israel and secondly, because these same states want the Palestinian people to continue to be disillusioned and resentful.
That is why we must revisit Resolution 181, which provides for two states, both of them secure and recognised, in order to restore a fair and lasting peace in the Middle East. Furthermore, the holy city of Jerusalem should be granted international status, and its governors should involve representatives of the various religions."@lv10
".
Het debat in het Europees Parlement over de toestand in het Midden-Oosten was in mijn ogen nauwelijks objectief te noemen. Er werd geen afstand genomen van de gebeurtenissen, en het was eenzijdig ten nadele van Israël. Ik heb dus geweigerd mij aan te sluiten bij de partijdige resolutie die eruit is voortgevloeid.
De Israëlische actie van de laatste dagen is weliswaar bijzonder hard, maar het gaat hier dan ook om een reactie op de buitengewoon gespannen toestand die het gevolg is van een wrede en niet goed te praten golf van terrorisme die nog altijd niet duidelijk en onherroepelijk is veroordeeld door de Palestijnse Autoriteit.
De onderliggende oorzaak van deze extreme situatie is de onvolledige uitvoering van resolutie 181 van de Algemene Vergadering van de Verenigde Naties van 29 november 1947, waarin sprake was van de oprichting van een joodse en een Palestijnse staat. Deze laatste is niet tot stand gekomen, enerzijds door de agressie van de Arabische landen jegens Israël, anderzijds door het feit dat diezelfde landen de Palestijnen een illusie zijn blijven voorhouden en zo de Palestijnse wrok zijn blijven voeden.
Voor een rechtvaardige en duurzame vrede is het daarom onontbeerlijk dat we terugkeren naar resolutie 181. Er moeten twee erkende staten komen die in veiligheid naast elkaar bestaan. Bovendien verdient het de voorkeur dat de heilige stad Jeruzalem een internationale status krijgt en bestuurd wordt door de verschillende geloofsgemeenschappen."@nl2
"O debate do Parlamento Europeu sobre a situação no Médio Oriente pareceu-me pouco objectivo, sem recuo em relação aos acontecimentos e muito desequilibrado em detrimento de Israel. Consequentemente, recusei associar-me à resolução que o concluiu, também ela marcada pela parcialidade.
A acção israelita dos últimos dias assumiu, sem dúvida, uma forma muito dura, mas é, afinal, a reacção a uma situação de tensão extrema, gerada por um terrorismo cruel e indefensável, cuja condenação clara e inequívoca por parte da Autoridade Palestiniana ainda aguardamos.
A causa mais longínqua desta situação extrema é a aplicação incompleta da resolução 181 adoptada pela Assembleia Geral das Nações Unidas em 29 de Novembro de 1947, que previa a criação de dois Estados, um judeu e outro palestiniano. Ora o segundo nunca chegou a ver a luz do dia devido, em primeiro lugar, à agressão dos Estados árabes contra Israel e, depois, pela vontade dos mesmos Estados de manter os Palestinianos na ilusão e no ressentimento.
Eis por que a verdadeira base para uma paz justa e durável no Médio Oriente será o regresso à resolução 181, com a coexistência de dois Estados, ambos seguros e reconhecidos. Por outro lado, seria preferível que a cidade santa de Jerusalém adquirisse um estatuto internacional que implicasse as diferentes religiões na sua gestão."@pt11
"Europaparlamentets debatt om situationen i Mellanöstern föreföll mig föga objektiv, utan distans till händelsen och mycket obalanserad på bekostnad av Israel. Jag vägrade därför att ansluta mig till den avslutande resolutionen, som också den kännetecknades av partiskhet.
De israeliska åtgärderna de senaste dagarna har varit mycket hårda, förvisso, men det handlar egentligen om en reaktion på en situation av extrema spänningar, som orsakas av en grym och oförsvarlig terrorism, där man fortfarande väntar på att den tydligt och definitivt skall fördömas av den palestinska myndigheten.
Den mest avlägsna orsaken till denna extrema situation är den ofullständiga tillämpningen av resolution 181 som antogs av Förenta nationernas generalförsamling den 29 november 1947, och som innebar att två stater skulle inrättas, en judisk och en palestinsk. Men den senare uppstod inte på grund av de arabiska staternas angrepp på Israel, och sedan på grund av dessa staters strävan efter att hålla kvar palestinierna i illusionen och oviljan.
Därför är den verkliga grunden till en rättvis och hållbar fred i Mellanöstern en återgång till resolution 181, där två stater samexisterar och där båda är säkra och erkända. Det skulle dessutom vara att föredra att den heliga staden Jerusalem får internationell status och innefattar de olika religionerna i sin förvaltning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples