Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-196"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020409.8.2-196"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, der er jo intet, der tyder på, at Sharon har tænkt sig at efterleve nogle af de henstillinger, som kommer, hverken fra EU eller fra USA. Der er heller ikke noget som helst, der tyder på, at Israel i øjeblikket er bekymret for sit ry. Israel respekterer derimod penge, og derfor er den eneste måde at presse Israel på at forlange indledende drøftelser om vores handelsaftaler. Jeg var i Israel i januar, og der var store demonstrationer over nedskæringer af støtten til de studerende og til de ældre. Sharon ønsker selvfølgelig, som enhver politiker, at blive genvalgt, og det mål ville fortone sig, såfremt hans befolkning blev udsat for økonomiske sanktioner på grund af hans regeringsførelse. EU har alt for længe prøvet med eftergivenhed for at få indflydelse på Sharons regering, og det har blot betydet, at Sharon nægtede EU adgang til at tale med Arafat. Alle mine venner i Israel, som jeg fik, da jeg i 1967 landede med det første fly med frivillige for derefter at blive dér i to år, er enige om, at Sharons statsterrorisme ødelægger det israelske samfund indefra, og derfor må vi også for Israels skyld bremse Sharon. Hvornår har EU tænkt sig at sige, at nu er det nok? Og hvornår har EU tænkt sig at benævne det, som Sharon, hans soldater og bosættere gør, nemlig at dræbe i tusindvis af civile og uskyldige - mænd, kvinder og børn - som det, det er: terrorisme. For før vi også hæfter den betegnelse på Sharons handlinger, kan han som nu fortsætte med at afskære forsyninger med mad og vand og lægehjælp ved at skyde på ambulancer, alt sammen i den sikre forvisning, at vi ikke har tænkt os at gøre noget som helst andet end at tale, og at vi aldrig skrider til handling."@da1
|
| lpv:spokenAs |
substitute; Committee on the Environment, Public Health and Consumer Policy (2002-01-17--2003-03-24)14
|
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, nichts deutet darauf hin, dass Scharon einer der Empfehlungen der EU oder der USA folgen wird. Es deutet im Moment auch überhaupt nichts darauf hin, dass Israel um seinen Ruf besorgt ist. Geld ist das einzige Mittel, auf das Israel reagiert und wir sollten deshalb Druck ausüben, indem wir einleitende Verhandlungen über unsere Handelsverträge verlangen. Ich war im Januar in Israel, es gab große Demonstrationen wegen Kürzungen der Unterstützung für Studenten und Ältere. Scharon möchte natürlich, wie alle Politiker, wiedergewählt werden, doch wäre dieses Ziel gefährdet, wenn die israelische Bevölkerung aufgrund von Scharons Regierungsmaßnahmen von wirtschaftlichen Sanktionen betroffen wäre. Die EU hat bereits zu lange vergeblich versucht, durch Nachsicht Einfluss auf Scharons Regierung zu bekommen. Scharon hat der EU aber nicht einmal erlaubt, mit Arafat zu sprechen. Alle meine Freunde in Israel - die ich kennen lernte, als ich 1967 mit dem ersten Freiwilligenflugzeug landete und dann zwei Jahre dort blieb -, sind sich darin einig, dass Scharons Staatsterrorismus die israelische Gesellschaft von innen zerstört. Deshalb muss Scharon auch aus Rücksicht auf Israel Einhalt geboten werden. Wann wird die EU sagen, dass es jetzt genug ist? Und wann wird die EU beim Namen nennen, was Scharon, seine Soldaten und Siedler tun, nämlich Tausende Zivilisten und Unschuldige – Männer, Frauen und Kinder – töten: Terrorismus. Bis wir Scharons Vorgehen mit dieser Bezeichnung belegen, kann er weiterhin die Versorgung mit Lebensmitteln, Wasser und ärztlicher Hilfe unterbinden, indem er auf Sanitätswagen schießen lässt, wobei er sich sicher sein kann, dass wir nicht mehr tun werden als reden und niemals zur Handlung schreiten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, δεν υπάρχει τίποτα που να δείχνει ότι ο Σαρόν έχει στόχο να σεβαστεί κάποιες από τις συστάσεις που κάνουν είτε η ΕΕ είτε οι ΗΠΑ. Ούτε υπάρχει τίποτα απολύτως που να δείχνει ότι το Ισραήλ αυτήν τη στιγμή ανησυχεί για τη φήμη του. Αντιθέτως, το Ισραήλ σέβεται τα χρήματα και για τον λόγο αυτόν ο μόνος τρόπος για να ασκήσουμε πίεση στο Ισραήλ είναι να απαιτήσουμε προκαταρκτικές συζητήσεις για τις εμπορικές συμφωνίες μας. Ήμουν στο Ισραήλ τον Ιανουάριο και είδα μεγάλες διαδηλώσεις σχετικά με τις περικοπές της ενίσχυσης προς τους φοιτητές και τους ηλικιωμένους. Ο Σαρόν επιθυμεί φυσικά, όπως κάθε πολιτικός, να επανεκλεγεί και αυτός ο στόχος θα ζημιωθεί εάν ο λαός του υποστεί οικονομικές κυρώσεις εξαιτίας της συμπεριφοράς της κυβέρνησής του. Η ΕΕ έχει εδώ και υπερβολικά πολύ καιρό προσπαθήσει με υποχωρητικότητα να ασκήσει επιρροή στην κυβέρνηση του Σαρόν με μόνο αποτέλεσμα ότι ο Σαρόν αρνήθηκε στην ΕΕ πρόσβαση για να μιλήσει με τον Αραφάτ. Όλοι οι φίλοι που έκανα στο Ισραήλ, όταν το 1967 προσγειώθηκα με το πρώτο αεροπλάνο εθελοντών και παρέμεινα μετά για δύο χρόνια, συμφωνούν ότι η κρατική τρομοκρατία του Σαρόν καταστρέφει εκ των έσω την ισραηλινή κοινωνία και για τον λόγο αυτόν πρέπει, και για το καλό του Ισραήλ, να βάλουμε φρένο στον Σαρόν. Πότε σκέφτηκε η ΕΕ να πει ότι φτάνει πια; Και πότε σκέφτηκε η ΕΕ να πει με το όνομά του αυτό που κάνει ο Σαρόν, οι στρατιώτες τους και οι έποικοι, να σκοτώνουν χιλιάδες πολίτες και αθώους – άντρες, γυναίκες και παιδιά – ήτοι τρομοκρατία. Διότι μέχρι να χαρακτηρίσούμε ως τρομοκρατία τις πράξεις του Σαρόν, θα μπορεί να συνεχίσει να εμποδίζει την παροχή τροφίμων και νερού και την ιατρική βοήθεια πυροβολώντας ασθενοφόρα, και όλα με τη βέβαιη πεποίθηση ότι δεν σκεφτήκαμε να κάνουμε τίποτα άλλο πέρα από το να μιλάμε και ότι ποτέ δεν τολμάμε να προβούμε σε πράξεις."@el8
"Mr President, there is of course nothing to indicate that Sharon plans to comply with any of the requests from either the EU or the United States. Nor is there anything at all to suggest that Israel is concerned about its reputation at the moment. However, Israel does respect money, and the only way to put pressure upon Israel is therefore to demand preliminary talks on our trade agreements. I was in Israel in January when there were large demonstrations against reductions in the amount of support for students and the elderly. Like any politician, Sharon obviously wishes to be re-elected, and the prospect of re-election would fade from sight if Israelis were exposed to economic sanctions because of the way in which he governs. The EU has for all too long indulged Sharon’s government in its attempts to obtain influence over it, and the only result is Sharon’s refusing the EU access to talk with Arafat. All the friends I made in Israel when, in 1967, I landed there with the first plane-full of volunteers and subsequently stayed for two years are agreed that Sharon’s state terrorism is destroying Israeli society from within, and we must therefore curb Sharon for Israel’s sake too. When does the EU plan to say that enough is enough? And when does the EU plan to call a spade a spade and designate as terrorism what Sharon and his soldiers and settlers are doing, namely killing thousands of civilians and innocent people – men, women and children. For until we put that label on Sharon’s actions, he can, as now, continue to cut off supplies of food, water and medical aid by shooting at ambulances, all in the confident assurance that we do not plan to do anything at all other than talk and that we shall never take action."@en3
"(DA) Señor Presidente, no hay nada que indique que el Sr. Sharon haya pensado en cumplir algunas de las recomendaciones que llegan desde la UE o desde los EE.UU.. Tampoco hay absolutamente nada que indique que Israel esté actualmente preocupada por su fama. En cambio, Israel respeta el dinero y por tanto el único modo de presionar a Israel es exigir debates orientativos sobre nuestros acuerdos comerciales. Estuve en Israel en enero y había grandes manifestaciones por los recortes de las subvenciones a los estudiantes y a los mayores. El Sr. Sharon desea naturalmente, como cualquier político, ser reelegido y este objetivo se esfumaría en la lejanía si su población se viera expuesta a sanciones económicas a causa de su gobierno. La UE ha intentado con indulgencia y durante demasiado tiempo influir en el gobierno de Sharon y esta actitud ha tenido como respuesta que el Sr. Sharon negara el acceso a la UE para entrevistarse con Arafat. Todos mis amigos en Israel, a los que conocí cuando en 1967 aterricé en el primer vuelo cargado de voluntarios para quedarme allí posteriormente durante dos años, están de acuerdo en que el terrorismo de estado del Sr. Sharon destruye la sociedad israelí desde dentro, y por ello hemos de frenar al Sr. Sharon también por el bien de Israel. ¿Cuándo tiene pensado la UE decir que ya es suficiente? ¿Y cuándo tiene pensado la UE llamar lo que hacen el Sr. Sharon, sus soldados y sus colonos, es decir, matar por miles a civiles e inocentes –hombres, mujeres y niños – por su nombre: terrorismo? Pues antes de que pongamos nombre a las acciones de Sharon, él podrá seguir como hasta ahora cerrando los suministros de agua, comida y asistencia médica disparando a las ambulancias, todo en la segura convicción de que no tenemos pensado hacer nada más que hablar y que nunca pasaremos a la acción."@es12
"(DA) Arvoisa puhemies, mikään ei viittaa siihen, että Sharon aikoisi noudattaa EU:n tai USA:n esittämiä pyyntöjä. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että Israel olisi tällä hetkellä huolissaan maineestaan. Sitä vastoin Israel kunnioittaa rahaa, ja siksi ainoa keino painostaa Israelia on lykätä kauppasopimusneuvottelujemme aloittamista. Käydessäni tammikuussa Israelissa maassa oli suuria mielenosoituksia opiskelijoille ja vanhuksille myönnettävien tukien leikkaamisesta. Sharon, kuten kuka tahansa poliitikko, toivoo tietenkin tulevansa valituksi uudelleen, ja tämä tavoite häipyy saavuttamattomiin, jos maan väestö joutuu kokemaan taloudellisia seuraamuksia hänen julkisen hallintonsa takia. EU on yrittänyt aivan liian pitkään vaikuttaa Sharonin hallitukseen myönnytyksillä, ja toimien ainoa vaikutus on ollut se, että Sharon epäsi EU:lta tilaisuuden puhua Arafatin kanssa. Kaikki israelilaiset ystäväni, jotka sain, kun tulin maahan ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa vuonna 1967 ja jäin sitten maahan kahdeksi vuodeksi, ovat yksimielisiä siitä, että Sharonin valtioterrorismi tuhoaa Israelin yhteiskunnan sisältä, ja siksi meidän on myös Israelin vuoksi jarrutettava Sharonia. Milloin EU on ajatellut ilmoittaa, että nyt riittää? Entä milloin EU on ajatellut kutsua Sharonin, hänen sotilaidensa ja siirtokuntalaistensa tekoja, tuhansien siviilien ja viattomien – miesten, naisten ja lasten – tappamista asian oikealla nimellä terrorismiksi? Niin kauan kuin emme leimaa Sharonin toimia terrorismiksi, hän voi jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti eli estää ruoan, juoman ja lääkäriavun toimitukset ampumalla ambulansseja vakuuttuneena siitä, ettemme ole ajatelleet tehdä mitään muuta kuin puhua ryhtymättä koskaan tositoimiin."@fi5
"Monsieur le Président, rien ne laisse supposer que M. Sharon puisse envisager de respecter les recommandations émises - ni celles émanant de l’Union européenne, ni celles formulées par les États-Unis. Rien non plus ne laisse supposer qu’Israël se soucie actuellement de sa réputation. Par contre, Israël est sensible à l’argent ; c’est pourquoi la seule manière de pouvoir influencer Israël consiste à exiger des discussions préliminaires à propos de nos accords commerciaux. J’étais en Israël au mois de janvier et j’ai pu constater l’ampleur des manifestations à propos des réductions du volume de l’aide octroyée aux étudiants et aux personnes âgées. Sharon, comme tout politicien, souhaite évidemment être réélu et la réalisation de cet objectif s’avérera de plus en plus improbable dans la mesure où la population israélienne sera soumise à des sanctions économiques suite à sa manière de gouverner. L’Union européenne essaye depuis trop longtemps - et avec indulgence - d’exercer une influence sur le gouvernement Sharon et cela a eu pour simple conséquence le refus d’autoriser l’UE à s’entretenir avec M. Arafat. Tous les amis israéliens que je me suis faits lorsque j’ai débarqué en 1967 avec le premier vol de volontaires pour rester ensuite deux ans dans le pays sont unanimes pour dire que le terrorisme d’État de M. Sharon est en train de détruire la société israélienne par l’intérieur ; c’est pourquoi nous devons - et c’est également dans l’intérêt d’Israël - enrayer le processus mis en place par Sharon. Quant l’Union européenne entend-elle dire que cela suffit ? Quand l’Union européenne entend-elle appeler les actes perpétrés par Sharon, ses soldats et ses colons, à savoir tuer des milliers de civils et d’innocents - des hommes, des femmes et des enfants - du terrorisme ? Car tant que nous n’aurons pas étiqueté les actes de Sharon, il pourra continuer à couper l’approvisionnement en vivres, en eau et en aide médicale en tirant sur les ambulances - tout cela avec la ferme conviction que nos paroles ne se transformeront pas en actes."@fr6
"Signor Presidente, nulla fa pensare che Sharon abbia intenzione di rispettare le raccomandazioni dell’Unione europea e degli Stati Uniti. Nemmeno vi è alcun elemento a indicare che Israele in questo momento sia preoccupato della sua reputazione. Israele, però, rispetta il denaro e quindi l’unico modo per esercitare pressioni su Israele è pretendere trattative preparatorie sui nostri accordi commerciali. Sono stata in Israele in gennaio quando si sono svolte grandi manifestazioni sui tagli ai sussidi per gli studenti e gli anziani. Sharon, evidentemente, come ogni politico, vuole essere rieletto e questo obiettivo svanirebbe giorno dopo giorno se il suo popolo venisse esposto a sanzioni economiche a causa del suo modo di governare. Per troppo tempo l’Unione ha provato, in modo conciliante, a esercitare influsso sul governo Sharon, con il semplice risultato che Sharon ha negato all’Unione europea il permesso di incontrare Arafat. Tutti gli amici che mi sono fatta da quando nel 1967 sono atterrata laggiù con il primo volo di volontari per poi rimanervi due anni, sono d’accordo nel dire che il terrorismo di Stato di Sharon distrugge la società israeliana dall’interno e quindi, anche per il bene di Israele dobbiamo fermare Sharon. L’Unione europea quando pensa di dire basta? E quando pensa di chiamare con il loro nome gli atti commessi da Sharon, dai suoi soldati e coloni, cioè l’uccisione di migliaia di civili e di innocenti, uomini, donne e bambini: questo è terrorismo. Perché fino a quando non aggiungeremo questo attributo agli atti di Sharon, egli potrà continuare a tagliare i rifornimenti di acqua, cibo e medicinali sparando alle ambulanze, sempre nella certezza che noi non abbiamo pensato di fare nient’altro se non parlare e che mai passeremo all’azione."@it9
"Mr President, there is of course nothing to indicate that Sharon plans to comply with any of the requests from either the EU or the United States. Nor is there anything at all to suggest that Israel is concerned about its reputation at the moment. However, Israel does respect money, and the only way to put pressure upon Israel is therefore to demand preliminary talks on our trade agreements. I was in Israel in January when there were large demonstrations against reductions in the amount of support for students and the elderly. Like any politician, Sharon obviously wishes to be re-elected, and the prospect of re-election would fade from sight if Israelis were exposed to economic sanctions because of the way in which he governs. The EU has for all too long indulged Sharon’s government in its attempts to obtain influence over it, and the only result is Sharon’s refusing the EU access to talk with Arafat. All the friends I made in Israel when, in 1967, I landed there with the first plane-full of volunteers and subsequently stayed for two years are agreed that Sharon’s state terrorism is destroying Israeli society from within, and we must therefore curb Sharon for Israel’s sake too. When does the EU plan to say that enough is enough? And when does the EU plan to call a spade a spade and designate as terrorism what Sharon and his soldiers and settlers are doing, namely killing thousands of civilians and innocent people – men, women and children. For until we put that label on Sharon’s actions, he can, as now, continue to cut off supplies of food, water and medical aid by shooting at ambulances, all in the confident assurance that we do not plan to do anything at all other than talk and that we shall never take action."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, niets wijst erop dat Sharon van plan is ook maar een van de aanbevelingen van de EU of de VS na te leven. Bovendien wijst niets erop dat Israël op dit ogenblik bezorgd is over zijn imago. Israël heeft echter wel respect voor geld en daarom is dat de enige manier om Israël tot onderhandelingen over onze handelsakkoorden te dwingen. In januari was ik in Israël, waar toen grote protestacties aan de gang waren tegen de beperking van studiebeurzen en uitkeringen aan oudere mensen. Zoals elke politicus wil Sharon natuurlijk opnieuw verkozen worden, maar of hij dat doel bereikt, is onzeker, als de bevolking naar aanleiding van zijn beleid door economische sancties getroffen wordt. De EU probeert reeds veel te lang de regering-Sharon met een toegeeflijke houding te beïnvloeden. Het enige wat de EU daarmee bereikt heeft, is dat Sharon de EU verboden heeft met Arafat te praten. Alle vrienden die ik ken sinds ik in 1967 met het eerste vliegtuig vrijwilligers landde, waarna ik twee jaar in het land verbleef, zijn het erover eens dat het staatsterrorisme van Sharon de Israëlische samenleving van binnenuit aanvreet. Daarom moeten wij Sharon tegenhouden, om Israël te sparen. Wanneer zal de EU zeggen dat het welletjes is geweest? Wanneer zal de EU de dingen zeggen zoals ze zijn, namelijk dat de daden van Sharon, zijn soldaten en bezetters, die duizenden burgers en onschuldigen – mannen, vrouwen en kinderen – doden, gelijk zijn aan terrorisme. Want zolang wij de daden van Sharon niet als zodanig bestempelen kan hij rustig zijn gang gaan en de voorziening van voedsel, water en medische hulp afsnijden door ambulances onder vuur te nemen, met de volle overtuiging dat wij het toch bij woorden zullen laten en niet van plan zijn ooit tot daden over te gaan."@nl2
"Senhor Presidente, nada faz supor que o senhor Ariel Sharon tenha a menor intenção de cumprir qualquer das recomendações apresentadas, quer pela UE quer pelos EUA. Também nada faz supor que Israel esteja, presentemente, preocupado com a sua reputação. Em contrapartida, Israel respeita o dinheiro, pelo que a única forma de exercer pressão sobre Israel será exigir que se iniciem negociações preliminares sobre os acordos comerciais com a UE. Estive em Israel em Janeiro, altura em que pude presenciar grandes manifestações por causa dos cortes nos apoios aos estudantes e idosos. Como qualquer político, Sharon deseja, naturalmente, ser reeleito, objectivo que se tornará ainda mais óbvio se o seu povo for sujeito a sanções económicas por causa da sua governação. Há demasiado tempo que a UE se tem mostrado condescendente, na tentativa de influenciar o governo de Sharon, mas o único resultado foi recusarem à UE a possibilidade de falar com Arafat. Todos os amigos que fiz, quando, em 1967, fui no primeiro voo de voluntários para Israel, para aí permanecer por um período de 2 anos, concordam que o terrorismo de estado de Sharon está a minar a sociedade israelita a partir do interior, portanto, inclusivamente por causa de Israel, temos de travar Sharon. Quando é que a UE tenciona dizer: basta!? E quando é que a UE irá chamar pelo nome aquilo que Sharon, os seus soldados e os colonos estão a fazer, nomeadamente, matar milhares de civis e inocentes – homens, mulheres e crianças? A isso se chama terrorismo! E enquanto não designarmos nesses termos os actos de Sharon, ele poderá, como até aqui, continuar a cortar o fornecimento de alimentos, água e ajuda médica e a disparar sobre as ambulâncias, tudo na certeza de que não iremos fazer nada, excepto falar, e que nunca iremos passar à acção."@pt11
"Herr talman! Det finns ingenting som tyder på att Sharon har tänkt sig att respektera någon av de rekommendationer som kommer, varken från Europeiska unionen eller USA. Det finns inte heller någonting som helst som tyder på att Israel för närvarande oroar sig för sig rykte. Israel respekterar däremot pengar och det enda sättet att sätta press på Israel är därför att kräva inledande diskussioner om våra handelsavtal. Jag var i Israel i januari och där förekom stora demonstrationer med anledning av det minskade stödet till studerande och äldre. Sharon vill naturligtvis som alla politiker bli omvald och chanserna för detta skulle blekna om hans befolkning utsattes för ekonomiska sanktioner på grund av hans styre. Europeiska unionen har alltför länge försökt med eftergivenhet för att påverka Sharons regering, och det har bara lett till att Sharon nekat Europeiska unionen tillstånd att tala med Arafat. Alla de vänner som jag fått i Israel efter att jag 1967 landade där med det första flyget med frivilliga för att därefter stanna i två år är eniga om att Sharons statsterrorism förstör det israeliska samhället inifrån och därför måste vi också för Israels skull stoppa Sharon. När har Europeiska unionen tänkt sig att tala om att det får vara nog? När har Europeiska unionen tänkt kalla det Sharon, hans soldater och bosättare gör, nämligen att döda tusentals civila och oskyldiga – män, kvinnor och barn – vid dess rätta namn: terrorism. För innan vi tilldelar också Sharons handlingar denna benämning kan han som nu fortsätta att skära av försörjning av mat, vatten och läkarhjälp genom att skjuta på ambulanser, allt i den säkra förvissningen om att vi inte tänker göra mer än att prata, att vi aldrig skrider till handling."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Sandbæk (EDD )."5,1,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples