Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-176"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Lähi-idän tilanne4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020409.8.2-176"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-09-Speech-2-1774
lpv:speaker	lp:Solana4
lpv:spoken text	"Señorías, desde que tomé posesión de mi cargo he tratado de hablar siempre con franqueza, con claridad y con respeto a los miembros de este Parlamento. Creo que el debate de hoy es uno de los más difíciles en los que yo he participado y debemos tratarlo con la responsabilidad y el sentido político habituales. Señorías, nosotros conocemos ya el enorme sufrimiento de la población civil, que no quiere participar en una guerra, que quiere vivir en paz, juntos, un país con el otro. Negar agua y electricidad a poblaciones enteras, son temas o son acciones injustificables por razones de seguridad. Se están produciendo sin ninguna duda violaciones del derecho humanitario, e incluso del derecho militar que no pueden seguir sin ser mencionadas. El Gobierno de Israel, Señor Presidente, tiene el derecho y la obligación de proteger a sus ciudadanos. Lo que estamos presenciando, sin embargo, a nuestro juicio, no va a contribuir a ese fin. Esto no es sólo una operación antiterrorista, sino que tiende peligrosamente hacia la guerra, y lo digo con gran tristeza. Señorías, tenemos dos resoluciones al menos del Consejo de Seguridad de Naciones Unidas claras, muy claras, que no permiten interpretaciones distintas, y la interpretación unívoca que esas resoluciones tienen es que debe acabar la situación que estamos viviendo en estos momentos sobre los Territorios. Y estas resoluciones, claras, deben ser aplicadas de manera inmediata. La operación militar debe pararse y ello no por fases, y no ciudad a ciudad, sino de una vez, para todos, e inmediatamente. Señor Presidente, Señorías, el Derecho internacional debe ser respetado por todos, y esta afirmación me permite decir que también tiene que ser respetado por los ciudadanos que viven al otro lado de la frontera norte. Israel debe cumplir sus obligaciones con el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas. Asimismo, denunciamos los ataques que se están produciendo desde la frontera norte de Israel contra los ciudadanos de Israel. Insisto: siempre estaremos a favor del respeto del Derecho internacional. Señor Presidente, estas acciones militares no son las correctas, si se quiere acabar con el terrorismo. Nos podemos preguntar todo respecto a estas operaciones y si, cuando acaben, los ciudadanos de Israel van a estar mejor protegidos o no, si van a reforzar su seguridad o no, si esta operación va a combatir el terrorismo y éste va a disminuir. Desgraciadamente, Señorías, creemos que no va a ser así, que estas operaciones no van a conducir a ese fin, y, por lo tanto, honestamente, al igual que lo ha hecho el Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas, pedimos que finalicen. Señorías, en la tarde de hoy, me importaría mucho más subrayar que una de las consecuencias de esta operación militar es la destrucción de la Autoridad Palestina. Ello nos preocupa sobremanera, porque si hay que llegar, Señorías, a un alto el fuego, con quién se va a hacer el alto el fuego si no vamos a tener en el otro lado, por la Autoridad Palestina, personas e instituciones con las cuales hablar. Yo he podido hacerlo en muchas ocasiones, en los numerosos viajes que he hecho en los últimos meses -y lo saben sus Señorías- con los responsables de seguridad de la Autoridad Palestina. Con estas personas trabajábamos nosotros, Israel y también las autoridades de los Estados Unidos. Hoy algunas de ellas han perdido su credibilidad y todos los medios para actuar. Por lo tanto, Señorías, debemos hacer un esfuerzo por recuperar la Autoridad Palestina. Un avance hacia la paz, después de esta operación militar, es inconcebible con una Autoridad Palestina destrozada. Por lo tanto, Señorías, desde este Parlamento, desde la Unión Europea, debemos hacer un llamamiento más serio y contundente para que la Autoridad Palestina sea respetada. Señorías, creemos que se debe apoyar el plan Tenet, el plan de seguridad, pero ¿qué persona o qué personas del lado palestino van a hacer efectiva esta negociación del plan Tenet? Desgraciadamente no lo sabemos, y, por lo tanto, habremos de seguir insistiendo para conseguir que la Autoridad Palestina recupere el valor, la responsabilidad y el sentido que establecen los acuerdos de Oslo. Señorías, dicho esto tenemos que seguir actuando en todos los frentes. Creo honestamente, y lo diré una y mil veces, que el Presidente Arafat tiene que estar libre para moverse y para encontrarse con sus colaboradores. El problema que tratamos esta tarde, próximo a nosotros, es importante, tiene que ver con nuestros valores, tiene que ver también con nuestra seguridad y con nuestros intereses. Por lo tanto, Señor Presidente, Señorías, creo que es la obligación de todos nosotros, de todas las instituciones que estamos reunidas esta tarde aquí, tratar de encontrar fórmulas que permitan resolver el problema. Tenemos que ser parte de la solución del problema, no parte del problema. Señorías, nos encontramos ante la situación, situación un tanto ridícula si me permiten la expresión, de que después de que el Sr. Zinni se ha reunido con Arafat para intentar poner en marcha la operación de seguridad, a los dirigentes de la Autoridad Palestina que debían verse con Arafat para posteriormente negociar ese acuerdo de seguridad, no se les ha permitido verlo. A las 8 de la noche de ayer, el representante de todos nosotros, el Sr. Moratinos, entró por primera vez en Ramala y se entrevistó con uno de los consejeros más próximos de Arafat, Abu Mazen. La única petición de éste, extensible a todos nosotros, es que se permita a los responsables políticos y a los colaboradores políticos de Arafat, encontrarse con él. Afortunadamente gracias a la presión de unos y de otros, eso ha sido posible hoy y debemos felicitarnos. Señorías, se ha dicho y se ha escrito que Europa ha sido humillada. Señorías yo voy a refutar ese argumento, pues creo que la humillación no ha sido para Europa. Ha habido un primer ministro que no ha tenido la suficiente visión para tomar una decisión acertada y la humillación ha sido para los líderes de la Autoridad Palestina a los que el mismo día se les prohibía ver a su Presidente, a su líder político, Arafat. Esa es la auténtica humillación, la que está viviendo el pueblo palestino. Nosotros seguimos trabajando con las capacidades y los medios que tenemos, con la voluntad que todos hemos puesto para intentar resolver este dramático problema. Señorías, no solamente tenemos sobre el terreno de manera permanente a nuestro representante, Sr. Moratinos, sino que también han estado allí representantes de este Parlamento y han visto con sus propios ojos las necesidades y la situación . He tenido la ocasión de hablar con ellos. Les agradezco su trabajo, que para todos -empezando por mí mismo- ha sido útil y muy positivo. Señorías, creo que lo que tenemos que hacer en este momento no es solamente concentrarnos en la posibilidad de un alto el fuego. Si bien un alto el fuego es absolutamente imprescindible, no conseguiremos que sea un alto el fuego duradero si no hay una perspectiva política de futuro. Por lo tanto, nuestro deseo debe ser empezar lo antes posible a ir más allá del alto el fuego e ir hacia una posibilidad de relación política que sea duradera. Nos preguntaremos cuáles deben ser los parámetros de ese acuerdo político. Señorías, los acuerdos o los parámetros de ese acuerdo político son bien conocidos por todos, no hace falta inventar grandes cosas, queremos que al final de la jornada existan dos Estados, un Estado de Israel con fronteras bien reconocidas y seguras y un Estado Palestino con fronteras bien seguras y garantizadas, que puedan vivir el uno junto al otro. Ésa ha sido también la oferta que los líderes políticos de la región han hecho en Beirut, donde la Unión Europea estuvo presente y yo tuve el honor de poder trabajar en los días previos para llegar a esa resolución. Por lo tanto, tenemos las condiciones objetivas para llegar al final del proceso, lo que no sabemos es cómo salir del hoyo en el que nos encontramos en este momento. Señorías, dentro de pocas horas tendremos la ocasión de reunirnos en Madrid con el Secretario General de Naciones Unidas, con el Secretario de Estado, Sr. Powell, antes de que emprenda su viaje hacia Oriente Medio, hacia Israel, con el Ministro ruso de Asuntos Exteriores, para ver si conjuntamente podemos encontrar un mecanismo que nos permita salir de esta situación. Creo que la única solución es la coordinación correcta, franca e intensa entre los actores que acabo de mencionar, para intentar encontrar una fórmula que nos permita salir de esa situación. Pero insisto, Señorías, una fórmula que nos permita salir de esta situación no tiene que ser o estar limitada estrictamente al alto el fuego, que es fundamental, que es el primer paso, aunque si no somos capaces de dar una perspectiva política, el alto el fuego será firmado pero no será realizado por las partes. Por lo tanto, Señorías, la posición que modestamente me atrevo a sugerirles es que tengamos la fuerza de voluntad y el coraje para pedir más allá del alto el fuego, para pedir que la solución política se ponga sobre el tapete lo antes posible. Señorías, dije al principio, y lo quiero reiterar una vez más, que este Parlamento, los ciudadanos de la Unión Europea, todos, están contra el terrorismo, y siempre Israel encontrará en nosotros un aliado serio y responsable para luchar contra el terrorismo. Señorías, sin duda, la situación actual en Oriente Medio es dramática, trágica y peligrosa, por las consecuencias que tiene, no solamente sobre la gente que allí vive, sino sobre la región. Y debemos afrontar la cruda realidad con el sentido de la responsabilidad que los europeos siempre hemos tenido. Creemos que es la situación actual es equivocada y como amigos queremos decir que cuanto antes se acabe mejor. Por lo tanto, haremos todo lo posible para que se cumpla la resolución del Consejo de Seguridad de Naciones Unidas y a partir de ahí podamos encontrar un alto el fuego que nos permita iniciar un proceso político que lleve a la meta de dos Estados, dos Estados democráticos con fronteras seguras que puedan vivir el uno con el otro en el entorno de los países de la región, que han ofrecido ya en Beirut la paz contractual con Israel. Señorías, eso es lo que quería decirles esta tarde y quiero decir, señor Presidente, que a la vuelta, cuando sus Señorías estimen oportuno -el día 24, si así lo desean- con mucha satisfacción volveré otra vez a exponerles la situación o mi impresión de la evolución de la situación durante este periodo de tiempo. Creo honestamente que hemos llegado al límite de lo aceptable. Los hechos que se están desarrollando sobre el terreno no conducen a ninguna parte, no conducen a la solución del problema y sólo conducen hacia la desesperanza y hacia la miseria. Creo consecuentemente que debemos actuar en todos los frentes posibles, no sólo para solucionar la crisis inmediata que vivimos en estas horas, sino también para tratar de resolver sus causas. Señor Presidente, voy a hacer unas breves reflexiones en estos tres puntos: yo creo que no hay ninguna duda de que todos los presentes en este Parlamento y todos los ciudadanos de Europa hemos condenado, condenamos y condenaremos el terrorismo. Por lo tanto creo que podemos afirmar, con la franqueza que siempre hemos tenido con nuestros amigos de Israel, que condenaremos una y mil veces, cuantas veces sea necesario, el terrorismo y que nada tenemos que ver con él. Con la misma franqueza, podemos decir a nuestros amigos que no estamos de acuerdo con la actividad que están desarrollando. Creemos que sin reservas, desde la amistad, desde la franqueza que nos permite ver cómo hemos hablado en otros momentos, hoy tenemos la obligación de decir lo que pensamos. Decirlo con la misma sencillez, pero con el mismo sentido de la responsabilidad. Señor Presidente, creo honestamente que la respuesta militar que se está dando desde el Estado de Israel y que estamos presenciando en los Territorios Ocupados es intolerable y tenemos que pararla inmediatamente. Tiene que pararse inmediatamente, Señorías, porque no conduce a nada y no conduce a la solución del problema que, como se ha dicho, es terminar con el terrorismo."@es12
lpv:translated text	"Mine damer og herrer, siden jeg tiltrådte mit embede, har jeg forsøgt altid at tale oprigtigt, forståeligt og med respekt for medlemmerne af Parlamentet. Jeg tror, at debatten i dag er en af de vanskeligste, jeg har deltaget i, og vi må behandle den med den sædvanlige ansvarsbevidsthed og politiske bevidsthed. Mine damer og herrer, vi ved allerede, hvor meget den civile befolkning lider. Den ønsker ikke at deltage i en krig, den ønsker fred og fredelig sameksistens mellem landene. At nægte hele befolkningsgrupper vand og elektricitet er uforsvarligt af sikkerhedsgrunde. Der sker uden tvivl krænkelser af menneskerettighederne og af de militære rettigheder, som ikke bør gå upåtalt hen. Israels regering, hr. formand, har ret og pligt til at beskytte sine borgere. Det, vi er vidne til, vil imidlertid efter vores mening ikke tjene det formål. Dette er ikke bare en terrorbekæmpelsesoperation, der nærmer sig faretruende krig, og det siger jeg med stor bedrøvelse. Mine damer og herrer, vi har i hvert fald to meget klare resolutioner fra FN's Sikkerhedsråd, som ikke giver mulighed for mange fortolkninger, og den entydige fortolkning af de resolutioner er, at den situation, vi i øjeblikket oplever i de besatte områder, bør ophøre. Og disse klare resolutioner bør efterleves omgående. Den militære operation bør ophøre, og ikke i faser, ikke by for by, men en gang for alle og omgående. Hr. formand, mine damer og herrer, folkeretten skal respekteres af alle, og derfor kan jeg sige, at den også skal respekteres af de borgere, der lever på den anden side af den nordlige grænse. Israel bør opfylde sine forpligtelser over for FN's Sikkerhedsråd. Vi fordømmer ligeledes de angreb, der finder sted fra Israels nordlige grænse mod Israels borgere. Jeg vil understrege, at vi altid vil gå ind for, at folkeretten respekteres. Hr. formand, disse militære aktioner er ikke korrekte, hvis man ønsker at bekæmpe terrorismen. Vi kan ikke spørge om alt vedrørende disse operationer, om Israels borgere, når de ophører, vil være bedre beskyttet eller ej, om de vil styrke deres sikkerhed eller ej, om denne operation vil bekæmpe terrorismen, så den indskrænker sig. Desværre, mine damer og herrer, tror vi ikke, at disse operationer vil føre til det, og derfor anmoder vi ærligt og redeligt om, at de ophører, ligesom FN's Sikkerhedsråd har gjort det. Mine damer og herrer, i eftermiddag er det endnu mere vigtigt for mig at understrege, at en af følgerne af denne militære operation er, at Den Palæstinensiske Myndighed tilintetgøres. Det bekymrer os overordentligt, for hvis der skal nås en våbenhvile, mine damer og herrer, hvem skal våbenhvilen aftales med, hvis der ikke på den anden side, på Den Palæstinensiske Myndigheds side, er mennesker og institutioner at tale med? Jeg har ved mange lejligheder på utallige rejser i de seneste måneder - som De ved - kunnet tale med Den Palæstinensiske Myndigheds sikkerhedsansvarlige. Vi, Israel og også USA's myndigheder arbejdede sammen med disse mennesker. I dag har nogle af dem mistet deres troværdighed og handlemuligheder. Derfor, mine damer og herrer, må vi gøre en indsats for at genoprette Den Palæstinensiske Myndighed. Efter denne militære operation er det umuligt at opnå fred med en Palæstinensisk Myndighed, der er tilintetgjort. Derfor, mine damer og herrer, bør Parlamentet og EU indtrængende og overbevisende opfordre til, at Den Palæstinensiske Myndighed bliver respekteret. Mine damer og herrer, vi mener, at Tenet-planen, sikkerhedsplanen, bør støttes, men hvem eller hvilke på den palæstinensiske side kan forhandle om Tenet-planen? Det ved vi desværre ikke, og derfor skal vi fortsat gøre, hvad vi kan for at sikre, at Den Palæstinensiske Myndighed igen får den værdi, det ansvar og den betydning, som fremgår af Oslo-aftalerne. Mine damer og herrer, når det er sagt, skal vi handle på alle fronter. Jeg mener ærligt talt, og det vil jeg sige igen og igen, at præsident Arafat frit skal kunne bevæge sig og mødes med sine medarbejdere. Det problem, som vi behandler i eftermiddag, og som er tæt på os, er vigtigt, for det drejer sig om vores værdier, vores sikkerhed og vores interesser. Derfor, hr. formand, mine damer og herrer, mener jeg, at vi alle sammen, alle de institutioner, der er samlet her i eftermiddag, er forpligtet til at forsøge at finde løsninger på problemet. Vi skal være en del af problemets løsning, ikke en del af problemet. Mine damer og herrer, vi står i en situation, der er lidt latterlig, hvis De tillader mig udtrykket, for efter at hr. Zinni havde holdt møde med Arafat for at forsøge at iværksætte sikkerhedsoperationen, fik lederne af Den Palæstinensiske Myndighed, som skulle mødes med ham efterfølgende for at forhandle om den sikkerhedsaftale, ikke lov til at se ham. Kl. 20 i går aftes kom vores repræsentant, hr. Moratinos, for første gang til Ramallah, hvor han mødtes med en af Arafats nærmeste rådgivere, Abu Mazen. Dennes eneste anmodning til os alle er, at Arafats politisk ansvarlige og politiske medarbejdere skal have tilladelse til at mødes med ham. På grund af pres fra forskellig side er det heldigvis lykkedes i dag, og det må vi glæde os over. Mine damer og herrer, det er blevet sagt og skrevet, at Europa er blevet ydmyget. Mine damer og herrer, jeg vil afvise den påstand, for jeg mener, at ydmygelsen ikke gælder Europa. Der har været en premierminister, som ikke har haft overblik nok til at træffe en rigtig afgørelse, og ydmygelsen gælder lederne af Den Palæstinensiske Myndighed, som samme dag nægtedes at se deres præsident, deres politiske leder, Arafat. Den virkelige ydmygelse er den, som det palæstinensiske folk lider. Vi fortsætter arbejdet med de evner og midler, vi har, med vores vilje til at forsøge at løse dette dramatiske problem. Mine damer og herrer, vi har ikke bare vores repræsentant, hr. Moratinos, i området hele tiden, der har også været repræsentanter for Parlamentet, og de har med egne øjne set nøden og situationen på stedet. Jeg har haft lejlighed til at tale med dem. Jeg takker dem for deres arbejde, som har været nyttigt og meget positivt for alle - ikke mindst mig. Mine damer og herrer, jeg mener ikke kun, vi skal koncentrere os om muligheden for våbenhvile. Selv om en våbenhvile er helt nødvendig, bliver det ikke en varig våbenhvile, hvis der ikke er et politisk fremtidsperspektiv. Derfor må det være vores ønske hurtigst muligt at gå længere end våbenhvilen og forsøge at skabe mulighed for en vedvarende politisk forbindelse. Vi vil spørge os selv om parametrene for den politiske aftale. Mine damer og herrer, aftalerne eller parametrene for den politiske aftale er velkendte for alle, det er ikke nødvendigt at finde på det helt store, vi ønsker, at det ender med to stater, en israelsk stat med anerkendte og sikre grænser og en palæstinensisk stat med anerkendte og sikre grænser, som kan eksistere side om side. Det er også det tilbud, som regionens politiske ledere har givet i Beirut, hvor EU var til stede, og jeg havde æren af i dagene forinden at deltage i arbejdet med at nå frem til sluterklæringen. Dermed har vi de objektive betingelser for at få en afslutning på processen, det, vi ikke ved, er, hvordan vi skal komme ud af det tomrum, vi befinder os i for øjeblikket. Mine damer og herrer, om få timer får vi lejlighed til i Madrid at mødes med FN's generalsekretær, med udenrigsminister Powell, før han indleder sin rejse til Mellemøsten, til Israel, og med den russiske udenrigsminister for at se, om vi i fællesskab kan finde en mekanisme til at komme ud af denne situation. Jeg mener, at den eneste løsning i forsøget på at finde en metode til at komme ud af den situation er en korrekt, oprigtig og intens koordinering mellem de aktører, jeg har nævnt. Men jeg understreger, mine damer og herrer, at metoden til at komme ud af denne situation ikke må være begrænset til en våbenhvile, som er påkrævet og er det første skridt, for hvis vi ikke er i stand til at skabe et politisk perspektiv, vil der blive aftalt en våbenhvile, men den vil ikke blive overholdt af parterne. Derfor, mine damer og herrer, vover jeg beskedent at foreslå Dem, at vi har viljestyrke og mod til at anmode om mere end en våbenhvile, til at anmode om, at den politiske løsning bringes på bane hurtigst muligt. Mine damer og herrer, jeg sagde i begyndelsen, og jeg vil gentage det nu, at Parlamentet, EU's borgere, alle, er imod terrorisme, og Israel vil altid i os finde en seriøs og ansvarsbevidst allieret i bekæmpelsen af terrorisme. Mine damer og herrer, der er ingen tvivl om, at den aktuelle situation i Mellemøsten er dramatisk, tragisk og farlig på grund af dens følger for ikke bare de mennesker, der lever dér, men hele regionen. Og vi skal se den barske virkelighed i øjnene med den ansvarsfølelse, som europæerne altid har haft. Vi mener, at den aktuelle situation er forkert, og som venner vil vi sige, at jo før den ophører, desto bedre. Derfor vil vi gøre, hvad der er muligt, for at FN's Sikkerhedsråds resolution bliver gennemført, og på den baggrund kan vi få en våbenhvile, der gør det muligt at indlede en politisk proces, som kan føre til målet om to stater, to demokratiske stater med sikre grænser, der kan eksistere side om side i samspil med regionens lande, som i Beirut allerede tilbød en kontraktbundet fred med Israel. Mine damer og herrer, det er, hvad jeg ville sige til Dem i eftermiddag, og jeg vil sige, hr. formand, at jeg, når jeg vender tilbage, og når De finder det hensigtsmæssigt - den 24. april, hvis De ønsker det - med stor glæde vil komme igen og redegøre for situationen eller mit indtryk af situationens udvikling i denne periode. Jeg mener ærligt talt, at vi har nået grænsen for det acceptable. De begivenheder, der udspiller sig i området, fører ingen steder hen, de fører ikke til en løsning på problemet, men kun til fortvivlelse og elendighed. Derfor mener jeg, at vi skal handle på alle fronter, ikke bare for at løse den aktuelle krise, som vi oplever i disse timer, men også for at forsøge at fjerne årsagerne til den. Hr. formand, jeg vil kort gøre rede for disse tre punkter: Jeg mener ikke, at der er nogen tvivl om, at alle de tilstedeværende i Parlamentet og alle Europas borgere har fordømt, fordømmer og vil fordømme terrorisme. Derfor mener jeg, at vi med den åbenhed, som vi altid har haft over for vores venner i Israel, kan slå fast, at vi vil fordømme terrorismen igen og igen, så mange gange det er nødvendigt, og at vi ikke har noget som helst at gøre med den. Med samme åbenhed kan vi sige til vores venner, at vi ikke er enige i den aktivitet, de er i gang med. Vi mener, at vi uden forbehold, ud fra det venskab og den åbenhed, der giver os mulighed for at se, hvordan vi har talt på andre tidspunkter, i dag er forpligtet til at sige det, vi mener. At sige det lige så enkelt, men med den samme ansvarsfølelse. Hr. formand, jeg mener helt ærligt, at Staten Israels militære reaktion, som vi er vidne til i de besatte områder, er uacceptabel, og vi må sætte en stopper for den omgående. Den må ophøre omgående, mine damer og herrer, for den fører ikke til noget, og den fører ikke til en løsning på problemet, der, som det er blevet sagt, går ud på at gøre en ende på terrorismen."@da1 ". Meine Damen und Herren Abgeordneten, seit ich mein Amt angetreten habe, war ich immer bemüht, offen, deutlich und mit Achtung zu den Mitgliedern dieses Parlaments zu sprechen. Ich glaube, dass die heutige Debatte eine der schwierigsten ist, an denen ich mich je beteiligt habe, und wir müssen sie mit der gewohnten Verantwortung und dem gewohnten politischen Verstand führen. Wir kennen bereits das enorme Leid der Zivilbevölkerung, die nicht an einem Krieg teilnehmen will, die in Frieden leben möchte, gemeinsam mit dem Nachbarland. Ganzen Ortschaften Wasser und Strom zu verweigern, das sind Bereiche oder Handlungen, die mit Sicherheitsgründen nicht zu rechtfertigen sind. Es finden ohne jeglichen Zweifel Verletzungen des humanitären Völkerrechts und sogar des Kriegsrechts statt, die nicht unerwähnt bleiben dürfen. Die Regierung Israels hat das Recht und die Pflicht, ihre Bürger zu schützen. Was wir gegenwärtig erleben, wird unserer Auffassung nach jedoch nicht zu diesem Ziel beitragen. Dies ist nicht nur eine Operation zur Terrorismusbekämpfung, sondern trägt gefährliche Anzeichen eines Krieges, und ich sage das mit großem Bedauern. Es gibt mindestens zwei klare, sehr klare Resolutionen des Sicherheitsrats der Vereinten Nationen, die keine unterschiedlichen Deutungen zulassen. Die unmissverständliche Deutung dieser Resolutionen läuft darauf hinaus, dass die Lage, die wir gegenwärtig in den besetzten Gebieten erleben, ein Ende haben muss. Diese klaren Resolutionen müssen unverzüglich umgesetzt werden. Die Militäroperation muss eingestellt werden, und dies nicht schrittweise und auch nicht Stadt für Stadt, sondern auf einmal, für alle und unverzüglich. Das Völkerrecht muss von allen respektiert werden, und diese Feststellung erlaubt mir zu sagen, dass es auch von den Bürgern eingehalten werden muss, die jenseits der Nordgrenze leben. Israel muss seinen Verpflichtungen gegenüber dem Sicherheitsrat der Vereinten Nationen nachkommen. Ebenso verurteilen wir die Angriffe, die von der Nordgrenze Israels aus gegen die israelischen Bürger erfolgen. Ich wiederhole: Wir werden immer für die Einhaltung des Völkerrechts sein. Diese militärischen Aktionen sind nicht angetan, dem Terrorismus ein Ende zu bereiten. Wir können uns zu diesen Operationen allerhand Fragen stellen, beispielsweise ob die Bürger Israels nach deren Beendigung besser geschützt sein werden oder nicht, ob sie ihre Sicherheit erhöhen werden oder nicht, ob diese Operation den Terrorismus bekämpfen und er danach zurückgehen wird. Leider glauben wir, dass dem nicht so sein wird und dass diese Operationen nicht zu diesem Ziel führen werden, und aus diesem Grund fordern wir ernsthaft, so wie es der Sicherheitsrat der Vereinten Nationen getan hat, dass sie ein Ende haben. Am heutigen Nachmittag ist es mir sehr wichtig zu betonen, dass eine der Folgen dieser Militäroperation die Zerstörung der Palästinensischen Behörde ist. Dies macht uns außerordentlich besorgt, denn wenn es zu einem Waffenstillstand kommen soll, stellt sich die Frage, mit wem denn dieser Waffenstillstand vereinbart werden soll, wenn wir auf der anderen Seite, der Seite der Palästinensischen Behörde, keine Personen oder Institutionen haben, mit denen man sprechen kann. Ich hatte Gelegenheit dazu, als ich auf meinen zahlreichen Reisen der letzten Monate – wie Ihnen allen bekannt ist – mit den für die Sicherheit verantwortlichen Personen der Palästinensischen Behörde zusammentraf. Mit diesen Personen haben wir, Israel und auch die Behörden der Vereinigten Staaten zusammengearbeitet. Heute haben einige von ihnen ihre Glaubwürdigkeit und ihre gesamte Handlungsfähigkeit eingebüßt. Deshalb müssen wir uns um eine Wiederherstellung der Palästinensischen Behörde bemühen. Nach dieser Militäroperation ist eine Annäherung an den Frieden mit einer zerstörten Palästinensischen Autonomiebehörde nicht vorstellbar. Aus diesem Grund müssen wir von diesem Parlament und von der Europäischen Union aus ernsthaft und entschlossen dazu aufrufen, die Palästinensische Behörde zu respektieren. Wir meinen, dass der Tenet-Plan, der Sicherheitsplan, unterstützt werden muss, aber welche Person oder welche Personen auf palästinensischer Seite werden diese Aushandlung des Tenet-Plans in die Tat umsetzen? Leider wissen wir es nicht, und deshalb werden wir weiterhin alles dafür tun müssen, damit die Palästinensische Autonomiebehörde wieder die Bedeutung, die Verantwortung und den Sinn zurückgewinnt, wie es in den Oslo-Abkommen vorgesehen ist. Aus dieser Erkenntnis heraus müssen wir weiterhin an allen Fronten tätig sein. Ich denke ernsthaft, und ich betone es immer wieder, dass Präsident Arafat Bewegungsfreiheit genießen und sich mit seinen Mitarbeitern treffen können muss. Das Problem, das wir heute Nachmittag behandeln, betrifft uns sehr und ist wichtig, denn es hat mit unseren Werten zu tun, und es hat auch mit unserer Sicherheit und unseren Interessen zu tun. Deshalb, so denke ich, ist es die Pflicht von uns allen und aller heute hier vereinigten Institutionen, sich auf die Suche nach Formeln zu begeben, die eine Lösung des Problems ermöglichen. Wir müssen Teil einer Lösung des Problems sein, nicht Teil des Problems. Meine Damen und Herren Abgeordneten, wir stehen vor der Situation, der etwas lächerlichen Situation, wenn Sie mir diesen Ausdruck gestatten, dass, nachdem Herr Zinni sich mit Arafat getroffen hatte, um sich um eine Umsetzung des Sicherheitsplans zu bemühen, es den Führern der Palästinensischen Behörde, die sich zur späteren Aushandlung dieses Sicherheitsabkommens mit Arafat treffen mussten, nicht gestattet wurde, ihn zu sehen. Gestern Abend um acht Uhr betrat unser aller Vertreter, Herr Moratinos, zum ersten Mal Ramallah und führte ein Gespräch mit einem der engsten Berater Arafats, Abu Mazen. Die einzige Bitte Abu Mazens, die auch an uns alle gerichtet ist, bestand darin, den politischen Verantwortlichen und den politischen Mitarbeitern Arafats ein Treffen mit ihm zu gestatten. Glücklicherweise ist dies auf Druck verschiedener Seiten heute ermöglicht worden, was zu begrüßen ist. Es war zu hören und auch zu lesen, dass Europa gedemütigt worden ist. Ich möchte dieses Argument zurückweisen, denn ich denke, dass es keine Demütigung für Europa war. Es gab einen Premierminister, der nicht die gebotene Weitsicht hatte, eine richtige Entscheidung zu treffen, und die Demütigung haben die Führer der Palästinensischen Behörde erfahren, denen an jenem Tag verboten wurde, ihren Präsidenten und politischen Führer Arafat zu treffen. Dies ist die eigentliche Demütigung, nämlich die, die das palästinensische Volk erlebt. Wir arbeiten im Rahmen unserer Mittel und Möglichkeiten und mit dem Willen, den wir alle bekräftigt haben, weiter daran, dass eine Lösung dieses dramatischen Problems gefunden wird. In dem Gebiet hält sich nicht nur dauerhaft unser Vertreter, Herr Moratinos, auf, es sind auch Vertreter dieses Parlaments dort gewesen und haben sich mit eigenen Augen ein Bild von den Bedürfnissen und der Lage vor Ort gemacht. Ich hatte Gelegenheit, mit ihnen zu sprechen. Ich danke ihnen für ihre Arbeit, die für alle - nicht zuletzt für mich selbst – nützlich und sehr positiv gewesen ist. Was wir meiner Ansicht nach jetzt tun müssen, ist nicht nur, uns auf die Möglichkeit eines Waffenstillstands zu konzentrieren. So sehr ein Waffenstillstand absolut notwendig ist, werden wir eine dauerhafte Waffenruhe nicht erreichen, wenn es keine politische Zukunftsperspektive gibt. Deshalb muss es unser Wunsch sein, so früh wie möglich über einen Waffenstillstand hinaus zu denken und auf die Möglichkeit einer politischen Beziehung hinzuarbeiten, die dauerhaft ist. Wir werden uns fragen, welche Parameter diesem politischen Abkommen zugrunde liegen müssen. Meine Damen und Herren, die Vereinbarungen oder Parameter dieses politischen Abkommens sind allen wohlbekannt, da muss nicht viel Neues erfunden werden, wir wollen, dass am Ende zwei Staaten existieren, ein Staat Israel mit sicheren und klar anerkannten Grenzen und ein Staat Palästina mit gesicherten und garantierten Grenzen, zwei Staaten, die in Nachbarschaft leben können. Dies war auch das Angebot, das die politischen Führer der Region in Beirut unterbreitet haben, wo die Europäische Union anwesend war und ich in den Tagen zuvor die Ehre hatte, am Zustandekommen dieser Entschließung mitwirken zu können. Wir haben somit die objektiven Voraussetzungen, um zu einem Ende des Prozesses zu gelangen, nur wissen wir nicht, wie wir aus der Sackgasse herauskommen sollen, in der wir uns in diesem Augenblick befinden. In wenigen Stunden werden wir die Gelegenheit haben, uns in Madrid mit dem Generalsekretär der Vereinten Nationen, dem amerikanischen Außenminister Powell, der danach in den Nahen Osten, nach Israel aufbricht, und dem russischen Außenminister zu treffen, um zu sehen, ob wir gemeinsam eine Regelung finden können, die uns einen Ausweg aus dieser Situation ermöglicht. Ich denke, dass die einzige Lösung in einer ordnungsgemäßen, klaren und engen Abstimmung zwischen den eben erwähnten Akteuren besteht, um so zu einer Formel zu gelangen, die uns einen Ausweg aus dieser Situation aufzeigt. Ich betone jedoch, dass sich eine Formel, die uns einen Ausweg aus dieser Situation ermöglicht, nicht ausschließlich auf den Waffenstillstand beschränken darf, der sicher wesentlich ist und einen ersten Schritt darstellt; wenn wir allerdings nicht in der Lage sind, eine politische Perspektive zu bieten, wird der Waffenstillstand zwar unterzeichnet, aber von den Parteien nicht eingehalten werden. Aus diesem Grund besteht der Standpunkt, den ich hier in aller Bescheidenheit anregen möchte, darin, dass wir die Willensstärke und den Mut zeigen, um mehr als nur den Waffenstillstand zu fordern, nämlich zu fordern, dass die politische Lösung so bald wie möglich auf die Tagesordnung gesetzt wird. Ich sagte zu Beginn, und ich wiederhole es erneut, dass dieses Parlament, dass die Bürger der Europäischen Union, dass alle gegen den Terrorismus sind, und dass Israel in uns immer einen ernsthaften und verantwortungsvollen Verbündeten im Kampf gegen den Terrorismus finden wird. Die derzeitige Lage im Nahen Osten ist ohne Zweifel dramatisch, tragisch und gefährlich, da sie Folgen hat, die nicht nur die dort lebenden Menschen, sondern die Region betreffen. Wir müssen uns der brutalen Realität mit jenem Verantwortungsgefühl stellen, das wir Europäer immer gehabt haben. Wir glauben, dass die gegenwärtige Situation ein Irrtum ist, und als Freunde möchten wir sagen: je schneller sie beendet wird, desto besser. Deshalb werden wir alles Erdenkliche tun, damit die Resolution des Sicherheitsrats der Vereinten Nationen umgesetzt wird und wir auf dieser Grundlage einen Waffenstillstand erreichen können, der uns die Einleitung eines politischen Prozesses ermöglicht, welcher schließlich zwei Staaten zum Ziel hat, zwei demokratische Staaten mit sicheren Grenzen, die in friedlicher Nachbarschaft leben können, umgeben von anderen Staaten der Region, die Israel bereits in Beirut einen Friedensvertrag angeboten haben. Meine Damen und Herren Abgeordneten, das wollte ich Ihnen heute mitteilen, und ich möchte hinzufügen, dass ich nach meiner Rückkehr, wann immer Sie dies für angebracht halten – wenn Sie wünschen, am 24. April – sehr gern wieder zu Ihnen komme, um Ihnen erneut die Lage bzw. meinen Eindruck von der Entwicklung der Lage in diesem Zeitraum zu schildern. Ich glaube ernsthaft, dass wir an die Grenze des Vertretbaren gelangt sind. Die Dinge, die sich in dem Gebiet abspielen, führen nirgendwohin, sie führen nicht zu einer Lösung des Problems, sondern sie führen nur zu Verzweiflung und zu Elend. Deshalb glaube ich, dass wir an allen Fronten aktiv werden müssen, nicht nur, um die unmittelbare Krise zu lösen, die wir in diesen Stunden erleben, sondern auch, um uns um eine Beseitigung ihrer Ursachen zu bemühen. Ich möchte einige kurze Überlegungen zu diesen drei Punkten anstellen: Es besteht wohl kein Zweifel darüber, dass alle in diesem Parlament Anwesenden und alle Bürger Europas den Terrorismus verurteilt haben, ihn verurteilen und verurteilen werden. Aus diesem Grund, so denke ich, können wir mit der Offenheit, die wir gegenüber unseren Freunden in Israel immer an den Tag gelegt haben, behaupten, dass wir den Terrorismus hunderttausend Mal und so oft, wie es nötig sein mag, verurteilen werden und dass wir ihn keinesfalls gutheißen. Mit derselben Offenheit können wir aber unseren Freunden sagen, dass wir mit ihrer jetzigen Vorgehensweise nicht einverstanden sind. Wir glauben, dass wir ohne Vorbehalte aus der Freundschaft und aus der Offenheit heraus, mit der wir unsere früheren Äußerungen beurteilen können, heute die Verpflichtung haben, das zu sagen, was wir denken, es mit der gleichen Aufrichtigkeit, aber auch mit dem gleichen Verantwortungsgefühl zu sagen. Ich glaube ernsthaft, dass die militärische Antwort, die der Staat Israel derzeit gibt und die wir in den besetzten Gebieten miterleben, nicht geduldet werden kann und dass wir sie unverzüglich stoppen müssen. Sie muss unverzüglich gestoppt werden, weil sie zu nichts führt und nicht zur Lösung des Problems beiträgt, welche, wie bereits erwähnt, in der Beendigung des Terrorismus besteht."@de7 "Κυρίες και κύριοι, από τη στιγμή που ανέλαβα τα καθήκοντα μου, προσπαθώ να μιλώ πάντα με ειλικρίνεια, σαφήνεια και σεβασμό στα μέλη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου. Πιστεύω πως η σημερινή συζήτηση είναι μία από τις δυσκολότερες στις οποίες έχω συμμετάσχει και πρέπει να την αντιμετωπίσουμε με τη συνήθη ευθύνη και πολιτικό αίσθημα. Κυρίες και κύριοι, γνωρίζουμε ήδη πόσο έχει υποφέρει ο άμαχος πληθυσμός που δεn θέλει να συμμετάσχει σε έναν πόλεμο, που θέλει να ζήσουν ειρηνικά, μαζί, η μια χώρα με την άλλη. Η άρνηση παροχής νερού και ηλεκτρισμού σε ολόκληρους πληθυσμούς είναι θέματα ή ενέργειες αδικαιολόγητες για λόγους ασφαλείας. Συνιστούν αναμφισβήτητα παραβιάσεις του ανθρωπιστικού, αλλά και του στρατιωτικού δικαίου, που δεν μπορεί να συνεχίζονται χωρίς να τις αναφέρουμε. Η κυβέρνηση του Ισραήλ, κύριε Πρόεδρε, έχει το δικαίωμα και την υποχρέωση να προστατεύει τους πολίτες της. Αυτό που αντιμετωπίζουμε, ωστόσο, κατά τη γνώμη μας, δεν θα συμβάλει σε αυτόν τον σκοπό. Αυτό δεν είναι μόνο μια αντιτρομοκρατική επιχείρηση, αλλά τείνει επικίνδυνα προς τον πόλεμο και το λέω με μεγάλη μου λύπη. Κυρίες και κύριοι, έχουμε τουλάχιστον δύο ψηφίσματα του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών, τα οποία είναι σαφή, πολύ σαφή και δεν επιτρέπουν διαφορετικές ερμηνείες, και η ομόφωνη ερμηνεία που έχουν αυτά τα ψηφίσματα είναι ότι θα πρέπει να πάψει η κατάσταση που ζούμε αυτήν τη στιγμή στα κατεχόμενα. Και τα σαφή αυτά ψηφίσματα πρέπει να εφαρμοστούν αμέσως. Η στρατιωτική επιχείρηση πρέπει να σταματήσει και αυτό όχι σταδιακά, όχι πόλη προς πόλη, αλλά μία και καλή για όλους και αμέσως. Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, το διεθνές δίκαιο πρέπει να τηρείται από όλους και αυτή η δήλωση μου επιτρέπει να πω ότι πρέπει να τηρείται, επίσης, από τους πολίτες που ζουν στην άλλη πλευρά των βορείων συνόρων. Το Ισραήλ πρέπει να τηρήσει τις υποχρεώσεις του έναντι του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών. Με τον ίδιο τρόπο, καταγγέλλουμε τις επιθέσεις που γίνονται από τα βόρεια σύνορα του Ισραήλ, ενάντια στους πολίτες του Ισραήλ. Επιμένω: πάντα θα είμαστε υπέρ του σεβασμού του διεθνούς δικαίου. Κύριε Πρόεδρε, αυτές οι στρατιωτικές δράσεις δεν είναι οι ορθές, αν θέλουμε να εξαλείψουμε την τρομοκρατία. Μπορούμε να ρωτήσουμε τα πάντα σε σχέση με αυτές τις επιχειρήσεις και αν, όταν τελειώσουν, οι πολίτες του Ισραήλ θα είναι καλύτερα προστατευμένοι ή όχι, αν θα ενισχυθεί η ασφάλειά τους ή όχι, αν αυτή η επιχείρηση θα καταπολεμήσει την τρομοκρατία και αν αυτή θα μειωθεί. Δυστυχώς, κυρίες και κύριοι, πιστεύουμε ότι δεν θα είναι έτσι, ότι αυτές οι επιχειρήσεις δεν θα οδηγήσουν σε αυτόν τον σκοπό και, κατά συνέπεια, ειλικρινά, όπως έκανε και το Συμβούλιο Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών, ζητούμε τον τερματισμό τους. Κυρίες και κύριοι, απόψε με ενδιαφέρει πολύ περισσότερο να τονίσω ότι μία από τις συνέπειες αυτής της στρατιωτικής επιχείρησης είναι η καταστροφή της Παλαιστινιακής Αρχής. Αυτό μας απασχολεί ιδιαίτερα, διότι αν αυτό συμβεί, κυρίες και κύριοι, τότε, σε μία κατάπαυση του πυρός, με ποιον θα γίνει η κατάπαυση του πυρός, αν στην άλλη πλευρά, στην Παλαιστινιακή Αρχή, δεν έχουμε πρόσωπα και θεσμικά όργανα με τα οποία να συζητήσουμε; Είχα την ευκαιρία να το κάνω πολλές φορές, στα πολυάριθμα ταξίδια που έχω κάνει τους τελευταίους μήνες – και το γνωρίζετε, κυρίες και κύριοι – με τους υπεύθυνους ασφαλείας της Παλαιστινιακής Αρχής. Με αυτά τα άτομα συνεργαζόμαστε εμείς, το Ισραήλ και επίσης οι αρχές των Ηνωμένων Πολιτειών. Σήμερα ορισμένα από αυτά έχουν χάσει την αξιοπιστία τους και όλα τα μέσα δράσης τους. Συνεπώς, κυρίες και κύριοι, θα πρέπει να καταβάλουμε μία προσπάθεια, ώστε να ανακάμψει η Παλαιστινιακή Αρχή. Μια πορεία προς την ειρήνη, έπειτα από αυτήν τη στρατιωτική επιχείρηση, είναι αδιανόητη με μία κατεστραμμένη Παλαιστινιακή Αρχή. Συνεπώς, κυρίες και κύριοι, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, η Ευρωπαϊκή Ένωση, πρέπει να κάνουμε μία σοβαρότερη και σαφέστερη έκκληση προκειμένου να γίνει σεβαστή η Παλαιστινιακή Αρχή. Κυρίες και κύριοι, πιστεύουμε ότι πρέπει να υποστηριχθεί το Σχέδιο Tenet, το σχέδιο ασφαλείας, αλλά ποιο άτομο ή άτομα από την παλαιστινιακή πλευρά θα προβεί στη διαπραγμάτευση του Σχεδίου Tenet; Δυστυχώς, δεν το γνωρίζουμε και κατά συνέπεια θα πρέπει να συνεχίσουμε επιμένοντας, ούτως ώστε να επιτευχθεί η ανάκτηση της αξίας της Παλαιστινιακής Αρχής, της ευθύνης και της έννοιας που καθορίζουν οι Συμφωνίες του Όσλο. Τούτου λεχθέντος, κυρίες και κύριοι, πρέπει να συνεχίσουμε να ενεργούμε σε όλα τα μέτωπα. Πιστεύω ειλικρινά, και θα το πω χίλιες μία φορές, ότι ο Πρόεδρος Αραφάτ πρέπει να είναι ελεύθερος να κινείται και να συναντά τους συνεργάτες του. Το πρόβλημα που εξετάζουμε απόψε βρίσκεται κοντά μας, είναι σημαντικό, έχει σχέση με τις αξίες μας, έχει επίσης σχέση με την ασφάλεια και με τα συμφέροντά μας. Συνεπώς, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, πιστεύω πως είναι υποχρέωση όλων μας, όλων των οργάνων που έχουμε συγκεντρωθεί εδώ απόψε, να προσπαθήσουμε να βρούμε τρόπους που θα επιτρέψουν τη λύση του προβλήματος. Θα πρέπει να αποτελέσουμε μέρος της λύσης του προβλήματος και όχι μέρος του προβλήματος. Κυρίες και κύριοι, βρισκόμαστε ενώπιον της κατάστασης, μιας κατάστασης κάπως γελοίας, αν μου επιτρέπεται η έκφραση, κατά την οποία, έπειτα από τη συνάντηση του κ. Ζinni με τον Αραφάτ για να προσπαθήσουν να ξεκινήσουν την επιχείρηση ασφαλείας, δεν επετράπη στους ηγέτες της Παλαιστινιακής Αρχής που έπρεπε να συναντηθούν με τον Αραφάτ προκειμένου να διαπραγματευθούν αυτήν τη συμφωνία ασφαλείας να τον δουν. Στις οκτώ χθες το βράδυ, ο εκπρόσωπος όλων μας, ο κ. Moratinos, μπήκε για πρώτη φορά στη Ραμάλα και συναντήθηκε με έναν από τους κοντινότερους συμβούλους του Αραφάτ, τον Abu Mazen. Το μόνο αίτημά του προς όλους εμάς είναι να επιτραπεί στους πολιτικούς υπεύθυνους και στους πολιτικούς συνεργάτες του Αραφάτ να συναντηθούν μαζί του. Ευτυχώς, χάρη στην πίεση κάποιων, αυτό κατέστη δυνατό σήμερα και πρέπει να χαρούμε για αυτό. Κυρίες και κύριοι, έχει ειπωθεί και γραφεί ότι η Ευρώπη ταπεινώθηκε. Κυρίες και κύριοι, εγώ θα αρνηθώ αυτόν τον ισχυρισμό, διότι πιστεύω ότι η ταπείνωση δεν ήταν της Ευρώπης. Υπήρξε ένας πρωθυπουργός που δεν είχε το επαρκές όραμα για να λάβει μια σωστή απόφαση και η ταπείνωση ήταν των ηγετών της Παλαιστινιακής Αρχής, στους οποίους την ίδια εκείνη ημέρα δεν επετράπη να συναντηθούν με τον Πρόεδρό τους, τον πολιτικό τους ηγέτη, τον Αραφάτ. Αυτή είναι η πραγματική ταπείνωση, αυτή που ζει σήμερα ο παλαιστινιακός λαός. Εμείς συνεχίζουμε να εργαζόμαστε με τις ικανότητες και τα μέσα που διαθέτουμε, με τη βούληση που όλοι δείξαμε για να προσπαθήσουμε να επιλύσουμε αυτό το δραματικό πρόβλημα. Κυρίες και κύριοι, όχι μόνο έχουμε στην περιοχή μόνιμα τον εκπρόσωπό μας, τον κ. Moratinos, αλλά πήγαν επίσης εκεί εκπρόσωποι του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και είδαν με τα ίδια τους τα μάτια τις ανάγκες και την κατάσταση επί τόπου. Είχα την ευκαιρία να μιλήσω μαζί τους. Τους ευχαριστώ για το έργο τους, που ήταν για όλους μας – αρχίζοντας από εμένα – χρήσιμο και πολύ θετικό. Κυρίες και κύριοι, πιστεύω ότι αυτό που πρέπει να κάνουμε αυτήν τη στιγμή δεν είναι μόνο να επικεντρωθούμε στη δυνατότητα κατάπαυσης του πυρός. Παρότι η κατάπαυση του πυρός είναι απόλυτα απαραίτητη, δεν θα επιτύχουμε μόνιμη κατάπαυση του πυρός, αν δεν υπάρχει πολιτική προοπτική για το μέλλον. Συνεπώς, επιθυμία μας είναι να αρχίσουμε το συντομότερο δυνατό να προχωρούμε πέρα από την κατάπαυση του πυρός, προς μία δυνατότητα πολιτικής σχέσης που θα είναι μόνιμη. Θα αναρωτηθούμε ποιες πρέπει να είναι οι παράμετροι αυτής της πολιτικής συμφωνίας. Κυρίες και κύριοι, οι συμφωνίες ή οι παράμετροι αυτής της πολιτικής συμφωνίας είναι πολύ γνωστές σε όλους, δεν χρειάζεται να επινοήσουμε μεγάλα πράγματα, θέλουμε στο τέλος της ημέρας να υπάρχουν δύο κράτη, ένα κράτος του Ισραήλ με σαφώς αναγνωρισμένα και ασφαλή σύνορα και ένα παλαιστινιακό κράτος με επίσης ασφαλή και εγγυημένα σύνορα, που να μπορούν να συμβιώνουν. Αυτή ήταν, επίσης, η προσφορά που έκαναν οι πολιτικοί ηγέτες της περιοχής στη Βηρυτό, όπου η Ευρωπαϊκή Ένωση ήταν παρούσα και εγώ είχα την τιμή να μπορέσω να εργαστώ τις προηγούμενες ημέρες, προκειμένου να επιτευχθεί αυτό το ψήφισμα. Συνεπώς, αντικειμενικά είμαστε σε θέση να φθάσουμε στην ολοκλήρωση της διαδικασίας, αυτό που δεν γνωρίζουμε, όμως, είναι πώς να βγούμε από το τέλμα, στο οποίο βρισκόμαστε αυτήν τη στιγμή. Κυρίες και κύριοι, σε λίγες ώρες θα έχουμε την ευκαιρία να συναντηθούμε στη Μαδρίτη με τον Γενικό Γραμματέα των Ηνωμένων Εθνών, τον Υφυπουργό κ.Πάουελ, πριν από το ταξίδι του στη Μέση Ανατολή, στο Ισραήλ, με τον Ρώσο Υπουργό Εξωτερικών, προκειμένου να δούμε αν από κοινού μπορούμε να βρούμε έναν μηχανισμό που θα μας επιτρέψει να βγούμε από αυτήν την κατάσταση. Πιστεύω πως η μόνη λύση είναι ο σωστός, ειλικρινής και έντονος συντονισμός μεταξύ των παραγόντων που μόλις ανέφερα, προκειμένου να προσπαθήσουμε να βρούμε έναν τρόπο που να μας επιτρέψει να βγούμε από αυτό το τέλμα. Αλλά επιμένω, κυρίες και κύριοι, ένας τρόπος που θα μας επιτρέψει να βγούμε από αυτή την κατάσταση δεν πρέπει να είναι ή να περιορίζεται αυστηρά στην κατάπαυση του πυρός, που είναι θεμελιώδης, που είναι το πρώτο βήμα, παρότι, αν δεν είμαστε ικανοί να δώσουμε μία πολιτική προοπτική, η κατάπαυση του πυρός θα υπογραφεί μεν, αλλά δεν θα εφαρμοστεί από τα εμπλεκόμενα μέρη. Συνεπώς, κυρίες και κύριοι, η θέση που με μετριοφροσύνη τολμώ να σας προτείνω είναι να έχουμε τη δύναμη θέλησης και το θάρρος να ζητήσουμε περισσότερα από μια κατάπαυση του πυρός, να ζητήσουμε να τεθεί επί τάπητος το συντομότερο δυνατό η πολιτική λύση. Κυρίες και κύριοι, στην αρχή είπα, και θέλω να το επαναλάβω άλλη μία φορά, ότι το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο, οι πολίτες τις Ευρωπαϊκής Ένωσης, όλοι, είμαστε κατά της τρομοκρατίας και πάντα το Ισραήλ θα βρίσκει σ’ εμάς ένα σοβαρό και υπεύθυνο σύμμαχο για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας. Κυρίες και κύριοι, η σημερινή κατάσταση στη Μέση Ανατολή είναι αναμφίβολα δραματική, τραγική και επικίνδυνη, λόγω των επιπτώσεών της όχι μόνο στους πληθυσμούς που ζουν εκεί, αλλά επίσης στην περιοχή. Και θα πρέπει να αντιμετωπίσουμε την ωμή πραγματικότητα με το αίσθημα ευθύνης που πάντα διέκρινε εμάς τους Ευρωπαίους. Πιστεύουμε πως η τρέχουσα κατάσταση είναι λάθος και σαν φίλοι θέλουμε να πούμε πως όσο συντομότερα λήξει τόσο το καλύτερο. Συνεπώς, θα κάνουμε ό,τι είναι δυνατόν προκειμένου να τηρηθεί το ψήφισμα του Συμβουλίου Ασφαλείας των Ηνωμένων Εθνών και από εκεί και πέρα θα μπορέσουμε να επιτύχουμε μία κατάπαυση του πυρός που θα μας επιτρέψει να ξεκινήσουμε μία πολιτική διαδικασία, η οποία θα οδηγήσει στην επίτευξη του στόχου της ύπαρξης δύο κρατών, δύο δημοκρατικών κρατών με ασφαλή σύνορα, που θα μπορούν να συμβιώνουν ανάμεσα στις χώρες της περιοχής, που έχουν ήδη προσφέρει στη Βηρυτό συμβατική ειρήνη με το Ισραήλ. Κυρίες και κύριοι, αυτά ήθελα να σας πω απόψε και θέλω να πω, κύριε Πρόεδρε, ότι στην επιστροφή, όταν εσείς το κρίνετε κατάλληλο – στις 24 του μηνός, αν το επιθυμείτε – με μεγάλη μου ικανοποίηση θα επανέλθω για άλλη μία φορά να σας εκθέσω την κατάσταση ή την εντύπωσή μου σχετικά με την εξέλιξη της κατάστασης κατά τη διάρκεια αυτής της χρονικής περιόδου. Ειλικρινά πιστεύω πως έχουμε φτάσει στα όρια του αποδεκτού. Τα γεγονότα που εξελίσσονται στην περιοχή αυτή δεν οδηγούν πουθενά, δεν οδηγούν στη λύση του προβλήματος και μόνο οδηγούν στην απελπισία και τη δυστυχία. Συνεπώς, πιστεύω ότι πρέπει να δράσουμε σε όλα τα δυνατά μέτωπα, όχι μόνο για να λύσουμε την άμεση κρίση που ζούμε αυτήn τη στιγμή, αλλά και για να προσπαθήσουμε να αντιμετωπίσουμε τα αίτιά της. Κύριε Πρόεδρε, θα εκφράσω μερικές σύντομες σκέψεις για τα τρία αυτά σημεία: πιστεύω πως δεν υπάρχει καμία αμφιβολία ότι όλοι όσοι βρισκόμαστε σε αυτό το Κοινοβούλιο και όλοι οι πολίτες της Ευρώπης έχουμε καταδικάσει, καταδικάζουμε και θα καταδικάζουμε την τρομοκρατία. Συνεπώς, πιστεύω πως μπορούμε να βεβαιώσουμε, με την ειλικρίνεια που πάντα είχαμε έναντι των ισραηλινών μας φίλων, ότι θα καταδικάσουμε χίλιες μία φορές, όσες φορές χρειαστεί, την τρομοκρατία και ότι δεν έχουμε καμία σχέση με αυτή. Με την ίδια ειλικρίνεια μπορούμε να πούμε στους φίλους μας ότι δεν συμφωνούμε με τη δραστηριότητα που αναπτύσσουν. Πιστεύουμε ανεπιφύλακτα ότι με τη φιλία και την ειλικρίνεια που μας επιτρέπει να δούμε πώς έχουμε μιλήσει σε άλλες στιγμές, έχουμε σήμερα την υποχρέωση να εκφράσουμε τις σκέψεις μας. Να τις πούμε με την ίδια απλότητα, αλλά και με το ίδιο αίσθημα ευθύνης. Κύριε Πρόεδρε, ειλικρινά πιστεύω ότι η στρατιωτική απάντηση που δίνει το Ισραήλ και που διαπιστώνουμε στα κατεχόμενα εδάφη δεν μπορεί να γίνει ανεκτή και πρέπει να τη σταματήσουμε αμέσως. Πρέπει να σταματήσει αμέσως, κυρίες και κύριοι, διότι δεν οδηγεί πουθενά και δεν οδηγεί στη λύση του προβλήματος, που, όπως ειπώθηκε, είναι η εξάλειψη της τρομοκρατίας."@el8 ". Ladies and gentlemen, since I took up my post, I have always tried to speak frankly, clearly and respectfully to the Members of this Parliament. I believe that this is one of the most difficult debates I have taken part in and we must approach it with our customary responsibility and political sense. Ladies and gentlemen, we are aware of the enormous suffering of the civilian population, which does not want to take part in a war, which wants to live in peace, together, with two countries living side by side. To deprive whole populations of electricity and water are actions which are unjustifiable on security grounds. There is no doubt that this is taking place in violation of humanitarian law and military law, which we cannot ignore. Mr President, the Israeli Government had the right and the obligation to protect its citizens. However, we do not believe that what we are seeing is going to serve this purpose. This is not just an anti-terrorist operation, but it leans dangerously towards war, and I am very sad to say this. We have at least two clear, very clear, Security Council resolutions, which do not allow for differing interpretations, and the only possible interpretation of these resolutions is that the situation of the occupied territories at the moment must end. And these clear resolutions must be applied immediately. The military operation must end, and not in stages, and not city by city, but immediately and completely. Mr President, ladies and gentlemen, international law must be respected by everybody, and this implies that it must also be respected by the citizens who live on the other side of the northern border. Israel must fulfil its obligations to the United Nations Security Council. We also condemn the attacks taking place from Israel’s northern border against Israeli citizens. I insist: we will always be in favour of respect for international law. Mr President, these military actions are not the right way to put an end to terrorism. We can ask many questions about these operations and we can ask whether, when they end, the citizens of Israel will be better protected or not, whether their security will be increased or not, whether this operation is going to fight and reduce terrorism. Unfortunately we do not think that this will be the case, that these operations will achieve this end, and therefore, honestly, as the United Nations Security Council has done, we ask that they stop. Ladies and gentlemen, I am very keen this afternoon to stress that one of the consequences of this military operation is the destruction of the Palestinian Authority. This is of immense concern to us, because if we have to achieve a ceasefire, with whom are we going to establish that ceasefire if there is going to be nobody amongst the Palestinian Authority’s people or institutions to speak to. I have been able to do this on many occasions, on the many trips I have made in recent months – as the honourable Members know – with the security leaders of the Palestinian Authority. We worked with these people, together with Israel and the United States. Today some of them have lost their credibility and all means to act. Therefore, ladies and gentlemen, we must make an effort to recover the Palestinian Authority. Progress towards peace, after this military operation, is inconceivable with a ruined Palestinian Authority. Therefore, ladies and gentlemen, this Parliament, the European Union, must make a more serious and stronger appeal for the Palestinian Authority to be respected. Ladies and gentlemen, we believe that the Tenet plan, the security plan, must be supported, but who on the Palestinian side can carry out the negotiation contained in that plan? Unfortunately we do not know, and therefore we will have to continue to insist that the Palestinian Authority should recover the status, the responsibility and the meaning established in the Oslo agreements. Having said this, ladies and gentlemen, we must continue to act on all fronts. I honestly believe, and I will say this a thousand times, that President Arafat must be free to move and to meet with his colleagues. The problem we are dealing with this afternoon, which involves a region that is close to us, is important. It relates to our values, but it also relates to our security and our interests. Therefore, Mr President, ladies and gentlemen, I believe it is the obligation of all of us, of all the institutions present here this afternoon, to seek formulae to resolve the situation. We must not be part of the problem, but rather part of the solution to the problem. Ladies and gentlemen, we are in a situation, a rather ridiculous situation, if you will pardon the expression, where after Mr Zinni met with Arafat to try to implement the security operation, the leaders of the Palestinian Authority who should have seen Arafat to subsequently negotiate that security agreement were not allowed to do so. At 8 p.m. last night, the representative of all of us, Mr Moratinos, entered Ramallah for the first time and spoke to one of Arafat’s closest advisors, Abu Mazen. The latter’s only request, addressed to all of us, is that Arafat’s political colleagues and leaders be allowed to see him. Fortunately, thanks to pressure from various parties, this has been possible and we must be pleased about it. Ladies and gentlemen, it has been said and written that Europe has been humiliated. Ladies and gentlemen, I am going to refute that argument, since I believe that it has not been Europe that has been humiliated. There has been one Prime Minister who has not had sufficient vision to take the correct decision and the humiliation has been for the leaders of the Palestinian Authority, who on the same day were forbidden from seeing their President, their political leader, Arafat. That is the real humiliation, the one which is being experienced by the Palestinian people. We are still working within the capacities and resources available to us, and with the will which we have all shown in trying to resolve this dramatic problem. Ladies and gentlemen, not only do we have our representative, Mr Moratinos, permanently on the ground, but also representatives of this Parliament have also been there and have witnessed the situation and needs with their own eyes. I have had the opportunity to speak to them. I thank them for their work, which has been useful and very positive for everybody, myself included. I believe that what we have to do at the moment is not just concentrate on the possibility of a ceasefire. While a ceasefire is absolutely essential, we will not achieve a lasting ceasefire unless there is a political perspective for the future. Our desire must therefore be to start as soon as possible to go beyond a ceasefire and move towards the possibility of a lasting political relationship. We will wonder what the parameters of this political agreement must be. Ladies and gentlemen, the agreements and the parameters of that political agreement are well known to everybody, we do not have to invent anything much. We want at the end of the day to have two States, an Israeli State with fully-recognised and secure borders and a Palestinian State with borders which are also secure and guaranteed, which can live together side by side. That has also been the offer made by the political leaders of the region in Beirut, where the European Union was present and I had the honour of working in the preceding days in order to reach that resolution. Therefore, we have the objective conditions for reaching the end of the process, but what we do not know is how to get out of the hole we are in at the moment. Ladies and gentlemen, in a few hours time we will have the opportunity to meet in Madrid with the Secretary-General of the United Nations, Secretary of State Powell, before he sets off for the Middle East, for Israel, with the Russian Foreign Minister, to see if we can jointly find a mechanism to end this situation. I believe that the only solution is correct, frank and intense coordination between the players I have just mentioned, in order to try to find a formula which will allow us to achieve that end. I insist, however, that a formula allowing us out of this situation must not be strictly limited to the ceasefire, which is an essential first step, because if we are not capable of providing a political perspective, the ceasefire will be signed but not implemented by the parties. Therefore, ladies and gentlemen, I humbly dare to suggest that the position we should take should be to have the willpower and courage to ask for more than a ceasefire, to ask for a political solution to be put on the table as soon as possible. Ladies and gentlemen, I said at the beginning, and I would like to repeat, that this Parliament, the citizens of the European Union, everybody, is against terrorism, and Israel can always count on us to be a serious and responsible ally in the fight against terrorism. Ladies and gentlemen, there is no doubt that the current situation in the Middle East is dramatic, tragic and dangerous, given its consequences, not only for the people who live there, but also for the region. And we must face this stark reality with the sense of responsibility we Europeans have always had. We believe that the current situation is mistaken and, as friends, we want to say that the sooner it ends the better. We will therefore do everything possible to ensure that the United Nations Security Council resolution is complied with and on this basis to seek a ceasefire that will allow us to begin a political process which leads to the goal of two States, two democratic States with secure borders, which can live together within the context of the countries of the region, which have already offered a contractual peace to Israel in Beirut. Ladies and gentlemen, that is what I wanted to say this afternoon and I would also like to say, Mr President, on my return, when the honourable Members deem it appropriate – on the 24th, if you like – I will be very happy to come back here to explain the situation or give my impression of the development of the situation during this period. I honestly believe that we have reached the limits of what is acceptable. The reality of what is going on on the ground leads nowhere; it does not lead to a solution to the problem and only leads to desperation and misery. I therefore believe that we must act on all possible fronts, not only to resolve the immediate crisis, but also to try to resolve its causes. Mr President, I am going to make a few brief comments on these three points. I believe there is no doubt that everybody present in this House and all the citizens of Europe have condemned, do condemn and will condemn terrorism. I therefore believe that we can state, with the frankness with which we have always dealt with our Israeli friends, that we will condemn terrorism a thousand times, as many times as necessary, and that we will have nothing to do with it. With the same frankness, we can say to our friends that we do not agree with the activities they are engaged in. I believe that today we are obliged to say what we think, from the point of view of friendship, and with a frankness which enables us to see how we have spoken on other occasions. To say it with the same simplicity, but with the same sense of responsibility. Mr President, I honestly believe that the military response of the Israeli Government that we are witnessing in the occupied territories is intolerable and we must stop it immediately. It must stop immediately, ladies and gentlemen, because it takes us nowhere and it does not lead to the solution to the problem, which is, as has been said, to put an end to terrorism."@en3 "Hyvät kuulijat, siitä lähtien, kun otin tämän tehtävän vastaan, olen aina pyrkinyt esittämään asiani vilpittömästi, selkeästi ja parlamentin jäseniä kunnioittaen. Tämänpäiväinen keskustelu on mielestäni yksi kaikkein vaikeimmista, joihin olen osallistunut, ja meidän on käytävä sitä yhtä vastuullisesti ja poliittisesti kuin yleensäkin. Tiedämme jo, kuinka suuresti siviiliväestö kärsii ja että se ei halua olla osallisena sodassa, vaan elää rauhassa, yhdessä, kaksi valtiota rinta rinnan. Veden ja sähkön epääminen kokonaisilta asuinalueilta ovat asioita ja toimia, joita ei voida hyväksyä turvallisuuteen liittyvin perustein. Siellä aivan epäilemättä loukataan humanitaarista oikeutta, jopa sodan oikeussääntöjä, eikä tämä saa jatkua ilman, että kukaan ei sano mitään. Arvoisa puhemies, Israelin hallituksella on oikeus ja velvollisuus suojella kansalaisiaan. Se, minkä nyt näemme tapahtuvan, ei kuitenkaan mielestämme johda tähän päämäärään. Kyseessä ei ole pelkkä terrorismin vastainen operaatio, vaan se uhkaa muuttua sodaksi, ja olen hyvin surullinen sanoessani näin. Meillä on ainakin kaksi varsin selkeää YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa, jotka ovat tulkittavissa vain yhdellä tavalla. Näiden päätöslauselmien ainoan tulkintamahdollisuuden mukaan tämänhetkinen tilanne miehitetyillä alueilla on saatava loppumaan. Nämä selkeät päätöslauselmat on pantava toimeen välittömästi. Sotilaallinen operaatio on pysäytettävä, ei vaiheittain, ei kaupunki kerrallaan, vaan kerralla, kaikenkattavasti ja välittömästi. Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kaikkien on kunnioitettava kansainvälistä oikeutta, ja tämä väite antaa minulle mahdollisuuden sanoa, että myös pohjoisrajan tuolla puolen asuvien kansalaisten on noudatettava tätä oikeutta. Israelin on täytettävä velvollisuutensa YK:n turvallisuusneuvostoa kohtaan. Tuomitsemme myös Israelin pohjoisrajan takaa Israelin kansalaisiin kohdistuvat hyökkäykset. Toistan: tulemme aina edistämään kansainvälisen oikeuden kunnioittamista. Arvoisa puhemies, jos tavoitteena on terrorismin lopettaminen, nämä sotilaalliset toimet eivät ole siihen oikeita toimia. Näiden operaatioiden osalta voimme kysyä, saavatko Israelin kansalaiset niiden seurauksena paremman suojan, vahvistaako tämän heidän turvallisuuttaan, kukistetaanko näillä operaatioilla terrorismi tai väheneekö se. Emme ikävä kyllä usko näin tapahtuvan, emme usko, että nämä operaatiot johtavat sellaiseen lopputulokseen, ja siksi pyydämme YK:n turvallisuusneuvoston tavoin, vilpittömästi, että ne lopetetaan. Tällä kertaa haluan ennen kaikkea korostaa, että yhtenä tämän sotilaallisen operaation seurauksena on palestiinalaishallinnon tuhoutuminen. Olemme siitä hyvin huolestuneita, sillä mikäli tavoitteena on tulitauko, niin kenen kanssa se solmitaan, jos meillä ei ole toisena osapuolena palestiinalaishallintoa, ihmisiä ja toimielimiä, joiden kanssa neuvotella. Olen jo monta kertaa, useiden viime kuukausien aikana tekemieni matkojen yhteydessä – kuten hyvin tiedätte – voinut neuvotella palestiinalaishallinnon turvallisuudesta vastaavien henkilöiden kanssa. Me, Israel ja Yhdysvaltojen viranomaiset olemme työskennelleet näiden henkilöiden kanssa. Jotkut heistä ovat nyt menettäneet uskottavuutensa ja kaikki mahdollisuutensa toimia. Siksi meidän on pyrittävä palestiinalaishallinnon palauttamiseen. Tämän sotilasoperaation jälkeen edistyminen kohti rauhaa on epävarmaa yhdessä tuhotun palestiinalaishallinnon kanssa. Meidän on siksi täällä parlamentissa ja Euroopan unionissa vaadittava vakavammin ja painokkaammin palestiinalaishallinnon kunnioittamista. Uskomme, että Tenetin suunnitelmaa, turvallisuussuunnitelmaa, on tuettava, mutta kuka tai ketkä palestiinalaisen osapuolen edustajina toteuttavat nämä Tenetin suunnitelman neuvottelut? Emme ikävä kyllä tiedä sitä, ja siksi on edelleen vain vaadittava, että palestiinalaishallinto saa takaisin Oslon sopimuksen mukaisen arvonsa, vastuunsa ja merkityksensä. Nyt on siis yhä jatkettava toimintaa kaikilla rintamilla. Uskon vakaasti, ja toistan tämän niin usein kuin on tarvetta, että presidentti Arafatin pitää saada olla vapaa liikkumaan ja tapaamaan yhteistyökumppaneitaan. Tänään iltapäivällä käsittelemme ongelmaa, joka on meille läheinen ja merkittävä ja joka liittyy arvoihimme ja koskee myös meidän turvallisuuttamme ja intressejämme. Siksi, arvoisa puhemies ja hyvät kuulijat, mielestäni meidän kaikkien, kaikkien täällä edustettuina olevien toimielinten, velvollisuutena on pyrkiä löytämään muotoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Meidän on osallistuttava ongelman ratkaisuun, ei oltava itse osana ongelmaa. Tämänhetkinen tilanne on suorastaan naurettava, jos tämä termi tässä yhteydessä sallitaan, kun otetaan huomioon, että sen jälkeen kun Zinni tapasi Arafatin turvallisuusoperaation käynnistämiseksi, palestiinalaishallinnon johtohenkilöitä, joiden piti tavata Arafat myöhemmin neuvotellakseen tästä turvallisuussopimuksesta, ei ole päästetty hänen luokseen. Meitä kaikkia edustava Moratinos meni eilen kahdeksalta illalla ensimmäistä kertaa Ramallahiin ja keskusteli siellä erään Arafatin hyvin läheisen neuvonantajan, Abu Mazerin, kanssa. Hän esitti ainoastaan yhden pyynnön, joka voidaan ulottaa koskemaan myös meitä. Hän pyysi, että Arafatin poliittisten yhteistyökumppanien ja poliittisten vastuuhenkilöiden sallittaisiin tavata hänet. Onneksi tämä oli mahdollista tänään, eri tahoilta tulevan painostuksen ansiosta, ja myös me saamme olla siitä tyytyväisiä. On sanottu ja kirjoitettu, että Eurooppaa on nöyryytetty. Aion osoittaa väitteen vääräksi, sillä katson, että nimenoman Eurooppaa ei ole nöyryytetty. Oli eräs pääministeri, jonka näkemys ei ollut riittävän laaja oikean päätöksen tekemiseksi, ja nöyryytys kohtasi palestiinalaishallinnon johtohenkilöitä, joilta sinä päivänä evättiin mahdollisuus tavata presidenttiään, poliittista johtajaansa, Arafatia. Tämä on varsinaista nöyryyttämistä, jossa palestiinalaiset joutuvat elämään. Me jatkamme työskentelyä käytössämme olevien kykyjen ja keinojen mukaan käyttäen hyväksemme sitä tahtoa, joka meillä on tämän dramaattisen ongelman ratkaisemiseksi. Sen lisäksi, että meillä on pysyväisluonteisesti paikalla oma edustajamme, Moratinos, myös parlamenttimme jäseniä on käynyt siellä ja todennut omin silmin tilanteen ja tarpeet (itse paikalla). Olen saanut keskustella heidän kanssaan. Kiitän heitä heidän asian hyväksi tekemästään työstä, josta on ollut kaikille – myös minulle – hyötyä ja joka on ollut hyvin myönteistä. Mielestäni meidän tehtävämme ei tällä hetkellä rajoitu ainoastaan tulitauon aikaansaamiseen. Vaikka tulitauko on ehdottoman tarpeellinen, siitä ei tule kestävää ilman tulevaisuutta koskevaa poliittista ulottuvuutta. Näin ollen meidän on pyrittävä mahdollisimman pian ulottamaan toimemme tulitauon aikaansaamista pitemmälle, kohti kestävää poliittista suhdetta. Kysymme, mitkä tämän poliittisen sopimuksen perusteiden olisi oltava. Hyvät kuulijat, poliittisen sopimuksen perusteet tai se, mistä on sovittu, on kyllä kaikkien tiedossa, eikä tarvitse keksiä uusia suuria asioita. Haluamme, että työn päätyttyä on olemassa kaksi valtiota, Israelin valtio, jolla on tunnustetut ja turvalliset rajat, sekä Palestiinan valtio, jolla on varmat ja turvalliset rajat, ja että nämä valtiot voivat elää rinta rinnan. Näin myös alueen poliittiset johtajat ehdottivat Beirutissa, jossa myös Euroopan unioni oli läsnä ja jossa minulla oli kunnia työskennellä kokousta edeltävinä päivinä sen päätöslauselman hyväksi. Siksi katson, että meillä on objektiivisia edellytyksiä prosessin loppuunsaattamiseen. Se, mitä emme tiedä, on se, miten pääsisimme pois umpikujasta, johon nyt olemme ajautuneet. Muutaman tunnin kuluttua Madridissa alkaa kokous, jossa tapaamme Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ja ulkoministeri Powellin, ennen kuin hän jatkaa matkaansa kohti Lähi-itää, kohti Israelia, sekä Venäjän ulkoasiainministerin, ja jossa pohdimme yhdessä keinoa päästä tästä tilanteesta ulos. Uskon, että ainoana ratkaisuna tästä tilanteesta ulospääsemiseksi on yrittää löytää muoto, jonka avulla edellä mainitsemani tekijät saadaan koordinoitua oikein, rehellisesti ja tehokkaasti. Toistan vielä, että jos noudatamme mallia, joka rajoittuu yksinomaan tulitaukoon, emme pääse tästä tilanteesta eteenpäin. Tulitauko on ensimmäinen edellytys ja peruslähtökohta, mutta jos emme pysty antamaan sille poliittista ulottuvuutta, tulitauko kyllä allekirjoitetaan, mutta molemmat osapuolet eivät sitä noudata. Näin ollen, hyvät kuulijat, rohkenen ehdottaa teille näkemystä, jossa meillä olisi tahdonvoimaa ja uskallusta pyytää enemmän kuin tulitaukoa, pyytää, että poliittinen ratkaisu otettaisiin mahdollisimman pian käsiteltäväksi. Hyvät kuulijat, haluan toistaa vielä kerran sen, mitä alussa sanoin, tämä parlamentti, Euroopan unionin kansalaiset, kaikki, vastustavat terrorismia, ja Israel voi luottaa siihen, että toimimme aina sen vilpittömänä ja vastuullisena liittolaisena terrorismin vastaisessa taistelussa. Lähi-idän tilanne on tällä hetkellä kerta kaikkiaan hyvin dramaattinen, järkyttävä ja vaarallinen siltä osin mitä se aiheuttaa siellä asuville ihmisille, mutta etenkin siksi, mitä se aiheuttaa koko alueelle. Meidän on kohdattava paljas totuus siitä, mitä meille eurooppalaisille aina kuulunut vastuu merkitsee. Uskomme, että tämänhetkinen tilanne on väärä, ja ystävinä haluamme sanoa, että mitä nopeammin se saadaan lopetettua, sen parempi. Teemme parhaamme Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman täytäntöön panemiseksi, ja tämän perusteella on saavutettavissa sellainen tulitauko, joka mahdollistaa poliittisen prosessin aloittamisen, prosessin, jossa tavoitteena on kaksi valtiota, kaksi demokraattista valtiota, joiden rajat ovat turvalliset ja jotka voivat elää vieri vieressä yhdessä alueen muiden valtioiden kanssa, jotka jo Beirutissa tarjosivat sopimusrauhaa Israelin kanssa. Hyvät kuulijat, tässä oli se, mitä halusin sanoa teille tänään, ja, arvoisa puhemies, tulevaisuudessa sopivaksi katsomananne ajankohtana – esimerkiksi 24. päivänä – teen mielelläni teille uudestaan selkoa tilanteesta tai käsityksestäni tilanteen kehittymisestä tämän ajanjakson aikana. Uskon todella, että hyväksyttävyyden raja on saavutettu. Suunnitellut toimet tällä alueella eivät johda mihinkään, ongelma ei ratkea niiden avulla, niistä aiheutuu vain epätoivoa ja kurjuutta. Minusta tämä johtaa siihen, että meidän on toimittava kaikilla mahdollisilla rintamilla ei ainoastaan tällä hetkellä vellovan välittömän kriisin ratkaisemiseksi, vaan myös sen syiden ratkaisemiseksi. Arvoisa puhemies, esitän lyhyen arvioinnin näistä kolmesta asiasta: uskon, ettei ole epäilystäkään, etteivätkö kaikki Euroopan parlamentissa läsnä olevat sekä kaikki Euroopan kansalaiset ole tuominneet terrorismia ja etteivätkö he tuomitse sitä sekä nyt että tulevaisuudessa. Siksi me mielestäni voimme puhua yhtä vilpittömästi kuin aina ennenkin suhteissa israelilaisiin ystäviimme ja sanoa, että tuomitsemme terrorismin tuhat ja sata kertaa, niin monta kertaa kuin on tarvetta, ja että meillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Yhtä vilpittömästi voimme sanoa ystävillemme vastustavamme sitä, mihin he ovat ryhtyneet. Uskomme epäröimättä, ystävinä ja vilpittömästi, joka ilmenee siitä, miten muissa yhteyksissä olemme puhuneet, että tänään meidän on sanottava, mitä me ajattelemme. Meidän on sanottava se yksinkertaisesti, mutta yhtä vastuullisesti. Arvoisa puhemies, uskon todella, että Israelin valtion suorittamaa sotilaallista vastausta miehitetyillä alueilla ei voida hyväksyä, ja meidän on lopetettava se välittömästi. Sen on loputtava nyt heti, sillä se ei johda mihinkään, se ei ratkaise ongelmaa, joka, kuten on jo sanottu, on terrorismin lopettaminen."@fi5 ". Mesdames et Messieurs, depuis que j'ai pris possession de ma fonction, j'ai tenté de toujours parler avec franchise, clarté et respect aux membres de ce Parlement. Je crois que le débat d'aujourd'hui est l'un des plus ardus auxquels j'ai participé et nous devons l'aborder avec la responsabilité et dans l'esprit politique habituels. Mesdames et Messieurs, nous connaissons déjà l'énorme souffrance de la population civile, qui ne veut pas participer à une guerre, qui veut vivre en paix, ensemble, les uns avec les autres. Refuser l'eau et l'électricité à des populations entières est une question et une action injustifiable pour des raisons de sécurité. Il est certain qu'il s'agit de violations du droit humanitaire et même du droit militaire qui ne peuvent être passées sous silence. Le gouvernement israélien, Monsieur le Président, a le droit et l'obligation de protéger ses citoyens. Cependant, ce à quoi nous assistons ne va pas, à notre avis, contribuer à la fin recherchée. Cette opération a non seulement un but antiterroriste, mais tend aussi dangereusement vers la guerre, et je le dis avec beaucoup de tristesse. Mesdames et Messieurs, nous avons au moins deux résolutions très claires du Conseil de sécurité des Nations unies, qui ne peuvent donner lieu à des interprétations différentes : l'interprétation univoque de ces résolutions est que la situation actuelle des territoires doit cesser. Et ces résolutions, parfaitement claires, doivent être appliquées dans l'immédiat. L'opération militaire doit prendre fin, non pas par phases ni ville après ville, mais en une seule fois, pour tous et immédiatement. Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, le droit international doit être respecté par tout le monde et cette affirmation me permet de dire qu'il doit aussi être respecté par les citoyens qui vivent de l'autre côté de la frontière nord. Israël doit remplir ses obligations envers le Conseil de sécurité des Nations unies. De même, nous dénonçons les attaques se produisant depuis la frontière nord d'Israël et dirigées contre les citoyens israéliens. J'insiste : nous serons toujours en faveur du respect du droit international. Monsieur le Président, ces actions militaires ne sont pas appropriées si l'on désire mettre un terme au terrorisme. Nous pouvons nous poser toutes sortes de questions sur ces opérations et nous demander si, lorsqu'elles prendront fin, les citoyens israéliens seront mieux protégés ou non, si l'on va renforcer leur sécurité ou non, si cette opération va combattre le terrorisme et si celui-ci va diminuer. Malheureusement, Mesdames et Messieurs, nous croyons qu'il n'en sera rien, que ces opérations ne vont pas mener à cette fin et, par conséquent, nous demandons sincèrement, comme l'a fait le Conseil de sécurité des Nations unies, qu'elles cessent. Mesdames et Messieurs, ce qui me paraîtrait le plus important cet après-midi est de souligner que l'une des conséquences de cette opération militaire est la destruction de l'Autorité palestinienne. Cela nous inquiète extrêmement, car s'il faut parvenir, Mesdames et Messieurs, à un cessez-le-feu, avec qui se fera-t-il si nous n'avons pas de l'autre côté, par l'intermédiaire de l'Autorité palestinienne, des personnes et des institutions avec lesquelles nous pourrons dialoguer. Comme vous le savez, Mesdames et Messieurs, j'ai pu parler avec les responsables de la sécurité de l'Autorité palestinienne en de nombreuses occasions, lors des nombreux voyages que j'ai réalisés ces derniers mois. Nous-mêmes, Israël et même les autorités américaines avons collaboré avec ces personnes. Aujourd'hui, certaines d'entre elles ont perdu leur crédibilité et tous les moyens d'agir. Mesdames et Messieurs, nous devons donc faire un effort pour récupérer l'Autorité palestinienne. Une progression vers la paix, après cette opération militaire, est inconcevable avec une Autorité palestinienne détruite. Par conséquent, Mesdames et Messieurs, depuis ce Parlement, depuis l'Union européenne, nous devons lancer un appel plus sérieux et plus fort afin que l'Autorité palestinienne soit respectée. Mesdames et Messieurs, nous croyons qu'il faut soutenir le plan Tenet, le plan de sécurité, mais quelle personne ou quel ensemble de personnes du côté palestinien vont permettre de réaliser la négociation de ce plan Tenet ? Malheureusement, nous ne le savons pas et nous devrons donc continuer d'insister afin de parvenir à ce que l'Autorité palestinienne récupère la valeur, la responsabilité et le sens que les accords d'Oslo établissent. Mesdames et Messieurs, cela dit, nous devons continuer d'agir sur tous les fronts. Je crois honnêtement, et je le dirai mille et une fois, que le président Arafat doit être libre de se déplacer et de rencontrer ses collaborateurs. Le problème que nous traitons cet après-midi est proche de nous tous et est très important : il est lié à nos valeurs, ainsi qu'à notre sécurité et nos intérêts. Par conséquent, Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, je crois qu'il est de notre devoir à tous, à toutes les institutions réunies ici cet après-midi, de chercher des formules qui permettent de résoudre le problème. Nous devons participer à la solution du problème et non participer au problème. Mesdames et Messieurs, nous nous trouvons face à la situation, situation quelque peu ridicule si vous me permettez l'expression, où, après que M. Zinni a rencontré Arafat afin de tenter de mettre en marche l'opération de sécurité, les dirigeants de l'Autorité palestinienne qui devaient rencontrer Arafat pour négocier ultérieurement cet accord de sécurité n'ont pas été autorisés à le voir. À 20 heures, hier soir, notre représentant, M. Moratinos, est entré pour la première fois à Ramallah et s'est entretenu avec l'un des conseillers les plus proches d'Arafat, Abu Mazen. La seule demande de ce dernier, qui peut également s'appliquer à nous-mêmes, est de permettre aux responsables politiques et aux collaborateurs politiques d'Arafat de rencontrer celui-ci. Heureusement, grâce à la pression des uns et des autres, cette demande a pu aboutir aujourd'hui et nous devons nous en féliciter. Mesdames et Messieurs, il a été dit et écrit que l'Europe a été humiliée. Mesdames et Messieurs, je vais réfuter cet argument, car je crois que l'humiliation n'a pas été pour l'Europe. Un premier ministre n'a pas eu la clairvoyance de prendre une décision juste et l'humiliation a été pour les dirigeants de l'Autorité palestinienne à qui l'on interdisait le même jour de voir leur président, leur dirigeant politique, Arafat. C'est bien cela, la véritable humiliation, celle que vit actuellement le peuple palestinien. Nous continuons de travailler avec les capacités et les moyens dont nous disposons et avec la volonté dont nous avons tous fait preuve pour essayer de résoudre ce problème dramatique. Mesdames et Messieurs, non seulement notre représentant, M. Moratinos, se trouve en permanence sur le terrain, mais des représentants de ce Parlement y étaient également présents et ont vu de leurs propres yeux les nécessités et la situation sur place. J'ai eu l'occasion de parler avec eux. Je les remercie pour leur travail, qui a été utile et très positif pour tous, à commencer par moi-même. Mesdames et Messieurs, je crois que ce que nous devons faire en ce moment n'est pas seulement de nous concentrer sur la possibilité d'un cessez-le-feu. Bien qu'il soit absolument indispensable, nous n'obtiendrons pas de cessez-le-feu durable s'il n'existe pas de perspective politique pour l'avenir. Par conséquent, notre souhait doit être de commencer le plus tôt possible à aller au-delà du cessez-le-feu et à nous diriger vers une possibilité de relation politique qui soit durable. Nous nous demanderons quels doivent être les paramètres de cet accord politique. Mesdames et Messieurs, les accords et les paramètres de cette convention politique sont bien connus de tous, il n'est pas nécessaire d'inventer de grandes choses, nous voulons qu'à la fin du processus il existe deux États, un État d'Israël avec des frontières bien reconnues et sûres et un État palestinien avec des frontières bien sûres et garanties, qui puissent vivre côte à côte. Il s'agissait également de la proposition que les dirigeants politiques de la région ont avancée à Beyrouth, où l'Union européenne était présente, et où j'ai eu l'honneur de pouvoir travailler les jours précédents pour arriver à cette résolution. Nous disposons donc des conditions objectives permettant d'arriver à la fin du processus, mais nous ne savons pas comment sortir de l'impasse dans laquelle nous nous trouvons en ce moment. Mesdames et Messieurs, dans quelques heures nous aurons l'occasion de rencontrer à Madrid le secrétaire général des Nations unies, le secrétaire d'État, M. Powell, avant qu'il entreprenne son voyage au Moyen-Orient, en Israël, le ministre russe des Affaires étrangères, afin de voir si nous pouvons trouver ensemble un mécanisme qui nous permette de résoudre cette situation. Je crois que la seule solution est la coordination appropriée, franche et intense entre les acteurs que je viens de citer, afin de tenter de trouver une formule nous permettant de sortir de cette situation. Mais j'insiste, Mesdames et Messieurs, une formule qui permette de trouver une issue à cette situation ne doit pas être ou se limiter strictement au cessez-le-feu, qui est fondamental et qui est le premier pas à franchir mais, si nous ne sommes pas capables de proposer une perspective politique, le cessez-le-feu sera signé, mais ne sera pas appliqué par les parties. Par conséquent, Mesdames et Messieurs, la position que j'ose modestement vous suggérer est d'avoir la volonté et le courage de demander plus que le cessez-le-feu, de demander que la solution politique soit mise sur la table le plut tôt possible. Mesdames et Messieurs, comme je l'ai dit au début, et je souhaite le répéter, ce Parlement, les citoyens de l'Union européenne, tous, sont opposés au terrorisme et Israël trouvera toujours chez nous un allié sérieux et responsable pour lutter contre le terrorisme. Mesdames et Messieurs, il ne fait pas de doute que la situation actuelle au Moyen-Orient est dramatique, tragique et dangereuse, en raison des conséquences qu'elle implique, non seulement pour les gens qui vivent dans cette région, mais également pour la région. Et nous devons affronter la dure réalité avec le sens de la responsabilité dont les Européens ont toujours fait preuve. Nous croyons que la situation actuelle est une erreur et, en tant qu'amis, nous souhaitons dire que plus tôt elle se terminera, mieux ce sera. Nous ferons donc tout notre possible pour que la résolution du Conseil de sécurité des Nations unies soit appliquée et pour qu'à partir de là nous puissions conclure un cessez-le-feu qui nous permette d'entamer un processus politique menant à l'objectif des deux États, de deux États démocratiques aux frontières sûres qui puissent vivre ensemble, parmi les pays de la région qui ont déjà proposé à Beyrouth la paix contractuelle avec Israël. Mesdames et Messieurs, voilà ce que je voulais vous dire cet après-midi et je voudrais ajouter, Monsieur le Président, que, lorsque ce Parlement l'estimera opportun - le 24 avril, si vous le désirez - je reviendrai avec plaisir pour vous exposer la situation ou mon impression sur l'évolution de la situation au cours de cette période. Je crois honnêtement que nous sommes arrivés à la limite de l'acceptable. Les faits qui se produisent sur le terrain ne mènent nulle part, ne mènent pas à la solution et ne mènent qu'au désespoir et à la misère. Je crois donc que nous devons agir sur tous les fronts possibles, non seulement pour résoudre la crise immédiate que nous vivons en ce moment, mais également pour tenter de résoudre ses causes. Monsieur le Président, je vais exposer quelques brèves réflexions sur les trois points suivants : je crois qu'il ne fait aucun doute que tous les membres de cette Assemblée et tous les citoyens de l'Europe ont condamné, condamnent et condamneront le terrorisme. Par conséquent, je crois que nous pouvons affirmer, avec la franchise que nous avons toujours eue envers nos amis israéliens, que nous condamnerons mille et une fois, autant de fois qu'il faudra, le terrorisme et que nous n'avons rien à voir avec celui-ci. Avec la même franchise, nous pouvons dire à nos amis que nous désapprouvons l'activité qu'ils développent. Nous croyons que, depuis notre amitié, depuis la sincérité qui nous permet de voir comment nous avons parlé à d'autres moments, nous avons aujourd'hui l'obligation de dire, sans réserve, ce que nous pensons. Nous devons le dire avec la même simplicité, mais aussi avec le même sens de la responsabilité. Monsieur le Président, je crois honnêtement que la riposte militaire de la part de l'État d'Israël et à laquelle nous assistons dans les territoires occupés est intolérable et que nous devons l'arrêter immédiatement. Elle doit cesser immédiatement, Mesdames et Messieurs, car elle ne mène à rien et elle ne mène pas à la solution du problème qui, comme il a été dit, consiste à mettre fin au terrorisme."@fr6 "Onorevoli parlamentari, da quando ho assunto il mio incarico ho tentato sempre di parlare in termini franchi, con chiarezza e rispetto ai deputati di questo Parlamento. Credo che la discussione d’oggi sia una delle più difficili alle quali io abbia mai partecipato e che vada affrontata con la responsabilità e lo spirito politico consueti. Onorevoli parlamentari, siamo ben consci delle enormi sofferenze della popolazione civile, che non vuole essere coinvolta in una guerra, che vuole vivere in un clima di pace fra i due paesi. Togliere l’acqua e l’elettricità a intere popolazioni è un gesto, un comportamento che non può essere giustificato appellandosi a ragioni di sicurezza. Sicuramente sono in atto violazioni del diritto umanitario, e persino del diritto militare, che non è più possibile tacere. Il governo israeliano, Presidente, ha il diritto e il dovere di tutelare i suoi cittadini. Tuttavia ciò a cui stiamo assistendo, a nostro giudizio, non contribuirà affatto a tale obiettivo. Non si tratta soltanto di un’operazione contro il terrorismo, ma di un’operazione pericolosamente simile a una guerra, e lo dico con grande tristezza. Onorevoli, vi sono almeno due risoluzioni del Consiglio di sicurezza ONU chiare, molto chiare e non passibili di interpretazioni divergenti: l’unica interpretazione possibile di tali risoluzioni è che la situazione cui assistiamo in questo momento nei territori occupati deve cessare. Queste chiare risoluzioni vanno applicate in forma immediata. Le operazioni militari vanno sospese e non a fasi successive, o città per città, ma contemporaneamente e per tutti, e subito. Signor Presidente, il diritto internazionale va rispettato da tutti e quest'affermazione mi consente di aggiungere che deve essere rispettato anche dai cittadini che vivono oltre la frontiera settentrionale. Israele deve rispettare i suoi obblighi verso il Consiglio di sicurezza delle Nazioni Unite; contestualmente, noi denunciamo gli attacchi sferrati dalla frontiera settentrionale israeliana contro cittadini di Israele. Lo ribadisco: noi ci schiereremo sempre per il rispetto del diritto internazionale. Signor Presidente, queste azioni militari non sono quella giusta per porre fine al terrorismo. Queste operazioni destano un’infinità di interrogativi e c’è da chiedersi se, una volta concluse, i cittadini di Israele saranno meglio o peggio tutelati, se goderanno di più sicurezza o meno, se queste operazioni avranno l’effetto di combattere il terrorismo e se questo recederà. Purtroppo, onorevoli, noi crediamo che non sarà così, che queste operazioni non condurranno a un simile risultato e che pertanto, con la massima franchezza, noi ne chiediamo la fine, esattamente come il Consiglio di sicurezza delle Nazioni unite. Questo pomeriggio mi preme ancor più sottolineare che una delle conseguenze di tale operazione militare è la distruzione dell’Autorità palestinese. Ciò ci preoccupa oltremodo perché, se occorre giungere a una tregua, con chi mai potrà essere stipulata se non esisterà, da parte palestinese, una controparte fatta di persone, di istituzioni, con la quale interloquire? Ebbene, io ho interloquito, in molte occasioni nei numerosi viaggi che abbiamo compiuto negli ultimi mesi, come loro sanno, con i responsabili della sicurezza dell’Autorità palestinese. Con queste persone lavoriamo noi, Israele e anche le autorità statunitensi. Oggi alcune di queste persone hanno perduto la loro credibilità e qualsiasi mezzo per agire. Pertanto, onorevoli, è necessario compiere uno sforzo per ripristinare l’Autorità palestinese. Dopo questa operazione militare, è inconcepibile procedere verso la pace con un’Autorità palestinese a pezzi. Pertanto, onorevoli, questo Parlamento e l’Unione europea debbono lanciare un appello più serio e incisivo affinché l’Autorità palestinese sia rispettata. Noi riteniamo che vada appoggiato il piano Tenet, il piano di sicurezza, ma da parte palestinese quale personalità, quali soggetti renderanno valido il negoziato su quel piano? Purtroppo non lo sappiamo e, di conseguenza, dovremo continuare a insistere affinché l’Autorità palestinese recuperi la dignità, la responsabilità e il senso che gli Accordi di Oslo le avevano attribuito. Onorevoli parlamentari, ciò detto occorre continuare ad agire su tutti i fronti. Credo sinceramente, e non mi stancherò di ripeterlo, che il Presidente Arafat debba essere libero di spostarsi e di incontrare i suoi collaboratori. Il problema che affrontiamo oggi pomeriggio, ci è vicino ed è importante anche perché ha a che vedere con i nostri valori, ma anche con la nostra sicurezza e con i nostri interessi. Pertanto, signor Presidente, credo sia un obbligo di tutti noi, un preciso obbligo di tutte le Istituzioni riunite qui oggi pomeriggio, tentare di individuare formule che permettano di risolvere il problema. Insomma, dobbiamo contribuire alla soluzione, non ad aggravare il problema. Onorevoli, ci troviamo in una situazione un po’ ridicola se mi consentite questo vocabolo: Zinni si è incontrato con Arafat per tentare di avviare l’operazione di sicurezza, però ai dirigenti dell’Autorità palestinese che si sarebbero dovuti riunire con Arafat per negoziare successivamente quell’accordo sulla sicurezza non è stato permesso di incontrarlo. Alle otto di ieri sera Moratinos, che rappresenta tutti noi, è entrato per la prima volta a Ramallah e ha parlato con uno dei collaboratori più stretti di Arafat, Abu Mazen. L’unica richiesta che questi gli ha avanzato, ma che tutti noi possiamo sottoscrivere, è che si permetta ai responsabili politici e ai collaboratori politici di Arafat di incontrarlo di persona. Fortunatamente, grazie alle pressioni di tutti questo è stato reso possibile e noi ce ne rallegriamo. Onorevoli parlamentari, è stato detto e scritto che l’Europa è stata umiliata. Ebbene, io confuto questa tesi, perché credo che a uscirne umiliata non sia l’Europa. C’è stato un Primo Ministro che non ha avuto il fiuto necessario per prendere la decisione giusta e a essere umiliati sono stati i dirigenti palestinesi, che il giorno stesso si sono visti proibire ogni incontro con il loro Presidente, con il loro leader politico, Arafat. Ecco la vera umiliazione, che colpisce il popolo palestinese. Noi continuiamo ad adoperarci con le capacità e i mezzi a nostra disposizione, con la volontà mostrata da tutti noi per far fronte a questa drammatica situazione. Non soltanto abbiamo inviato sul campo, in via permanente, il rappresentante Moratinos, ma si sono recati sul luogo anche rappresentanti di questo Parlamento, che hanno potuto constatare con i loro occhi le esigenze e la situazione . Ho avuto modo di parlare con loro e li ringrazio per l’opera svolta, che per tutti noi, a iniziare dal sottoscritto, è stata estremamente utile e positiva. Onorevoli, credo che ciò che dovremo fare ora non sia soltanto pensare all’ipotesi di un cessate il fuoco. Benché assolutamente indispensabile, questa tregua non potrà durare se non vi sarà una prospettiva politica per il futuro. Pertanto, il nostro obiettivo deve consistere nell’avviare quanto prima un processo che superi la semplice tregua e prepari un accordo politico in grado di durare nel tempo. Ci interrogheremo sui parametri di tale accordo politico. Ebbene, i parametri, gli estremi di tale accordo sono noti a tutti e non occorre escogitare chissà che cosa, dopotutto ciò che vogliamo è che esistano due Stati, uno israeliano entro frontiere riconosciute e sicure, uno palestinese entro frontiere altrettanto sicure e garantite, in grado di convivere l’uno accanto all’altro. E’ stato proprio questo il senso della proposta avanzata dai politici della regione a Beirut, in presenza dell’Unione europea. Ho avuto l’onore di poter contribuire, nei giorni immediatamente precedenti, alla definizione di quella risoluzione. Vi sono quindi condizioni oggettive per portare a compimento il processo; restano invece incerti i modi per uscire dal baratro in cui ci troviamo in questo momento. Onorevoli, fra poche ore avremo occasione di incontrare a Madrid il Segretario generale delle Nazioni unite, il Segretario di Stato Powell prima che questi inizi il suo viaggio in Medio Oriente e in Israele, e il Ministro degli esteri russo nel tentativo di escogitare una soluzione che ci tolga da questa situazione. Credo che questa soluzione consista unicamente in un coordinamento adeguato, franco e intenso fra tutti i soggetti che ho appena menzionato, nell’obiettivo di trovare una formula che ci faccia uscire da questa situazione. Ma ribadisco, onorevoli, la formula per uscire dall’ non può limitarsi o venire limitata solamente a un cessate il fuoco, che è certamente fondamentale ma che costituisce solo un primo passo. Se non sapremo individuare anche una prospettiva politica, la tregua verrà firmata ma non certo osservata dalle parti. Pertanto, onorevoli, la posizione che, in tutta modestia, mi permetto di suggerirvi è trovare la forza di volontà e il coraggio necessari per chiedere qualcosa di più di una tregua: ossia, che si affronti quanto prima il nodo di una soluzione politica. Onorevoli, come ho detto all’inizio, e come tengo a ribadire ancora una volta, questo Parlamento e i cittadini dell’Unione sono schierati contro il terrorismo e Israele troverà sempre in noi un alleato serio e responsabile nella lotta al terrorismo. Onorevoli, senza dubbio l’attuale situazione in Medio Oriente è drammatica, tragica e pericolosa, per via delle conseguenze che essa ha non solo su chi vive in quelle terre, ma sull’intera regione. Dobbiamo affrontare questa cruda realtà con il senso di responsabilità che gli europei hanno sempre saputo mostrare. Noi crediamo che l’attuale situazione sia sbagliata e, da amici, teniamo a dire che prima la si fa cessare, meglio è. Faremo quindi tutto il possibile affinché la risoluzione del Consiglio di sicurezza delle Nazioni unite venga applicata e affinché, su quella base, si renda possibile una tregua che consenta di avviare un processo politico per giungere al traguardo di due Stati, due Stati democratici ed entro frontiere sicure, in grado di convivere fra di loro nel contesto dei paesi circostanti, che a Beirut hanno già offerto a Israele una pace negoziata. Onorevoli parlamentari, ecco quanto avevo da dirvi oggi pomeriggio; aggiungo, signor Presidente, che al mio rientro, quando vorrete - per esempio il 24, con il vostro accordo –, sarò ben lieto di tornare a esporvi la situazione e le mie impressioni sul suo evolversi da qui ad allora. Francamente, credo che siamo giunti al limite dell’accettabile. I fatti che si stanno svolgendo ora sul campo non portano da nessuna parte, e tanto meno alla soluzione del problema, ma solo alla disperazione e alla miseria. Credo pertanto che si debba agire su tutti i fronti possibili non soltanto per risolvere la crisi acuta cui assistiamo in queste ore, ma anche per tentare di affrontarne le cause. Signor Presidente, farò alcune brevi riflessioni su questi tre aspetti. Credo non vi siano dubbi sul fatto che tutti i presenti in questo Parlamento, che tutti i cittadini d’Europa abbiano condannato, condannino e continueranno a condannare il terrorismo. Credo pertanto si possa affermare, con la franchezza che sempre abbiamo mostrato nei rapporti con gli amici israeliani, che condanneremo il terrorismo una, mille volte, tutte le volte che sarà necessario, e che non abbiamo nulla da spartire con il terrorismo. Con la stessa franchezza, possiamo dire ai nostri amici che non condividiamo il loro operato del momento. Noi riteniamo di dover dire quello che pensiamo senza riserve, proprio in quanto amici, con la franchezza con cui abbiamo già parlato in altri frangenti. Di doverlo dire altrettanto semplicemente, ma anche altrettanto responsabilmente. Signor Presidente, credo onestamente che la risposta militare con cui sta reagendo lo Stato israeliano nei territori occupati sia intollerabile e che vada fermata immediatamente. Immediatamente, onorevoli, perché non porta a nulla e non conduce alla soluzione del problema che, come abbiamo visto, consiste nell’eliminazione del terrorismo."@it9 ". Ladies and gentlemen, since I took up my post, I have always tried to speak frankly, clearly and respectfully to the Members of this Parliament. I believe that this is one of the most difficult debates I have taken part in and we must approach it with our customary responsibility and political sense. Ladies and gentlemen, we are aware of the enormous suffering of the civilian population, which does not want to take part in a war, which wants to live in peace, together, with two countries living side by side. To deprive whole populations of electricity and water are actions which are unjustifiable on security grounds. There is no doubt that this is taking place in violation of humanitarian law and military law, which we cannot ignore. Mr President, the Israeli Government had the right and the obligation to protect its citizens. However, we do not believe that what we are seeing is going to serve this purpose. This is not just an anti-terrorist operation, but it leans dangerously towards war, and I am very sad to say this. We have at least two clear, very clear, Security Council resolutions, which do not allow for differing interpretations, and the only possible interpretation of these resolutions is that the situation of the occupied territories at the moment must end. And these clear resolutions must be applied immediately. The military operation must end, and not in stages, and not city by city, but immediately and completely. Mr President, ladies and gentlemen, international law must be respected by everybody, and this implies that it must also be respected by the citizens who live on the other side of the northern border. Israel must fulfil its obligations to the United Nations Security Council. We also condemn the attacks taking place from Israel’s northern border against Israeli citizens. I insist: we will always be in favour of respect for international law. Mr President, these military actions are not the right way to put an end to terrorism. We can ask many questions about these operations and we can ask whether, when they end, the citizens of Israel will be better protected or not, whether their security will be increased or not, whether this operation is going to fight and reduce terrorism. Unfortunately we do not think that this will be the case, that these operations will achieve this end, and therefore, honestly, as the United Nations Security Council has done, we ask that they stop. Ladies and gentlemen, I am very keen this afternoon to stress that one of the consequences of this military operation is the destruction of the Palestinian Authority. This is of immense concern to us, because if we have to achieve a ceasefire, with whom are we going to establish that ceasefire if there is going to be nobody amongst the Palestinian Authority’s people or institutions to speak to. I have been able to do this on many occasions, on the many trips I have made in recent months – as the honourable Members know – with the security leaders of the Palestinian Authority. We worked with these people, together with Israel and the United States. Today some of them have lost their credibility and all means to act. Therefore, ladies and gentlemen, we must make an effort to recover the Palestinian Authority. Progress towards peace, after this military operation, is inconceivable with a ruined Palestinian Authority. Therefore, ladies and gentlemen, this Parliament, the European Union, must make a more serious and stronger appeal for the Palestinian Authority to be respected. Ladies and gentlemen, we believe that the Tenet plan, the security plan, must be supported, but who on the Palestinian side can carry out the negotiation contained in that plan? Unfortunately we do not know, and therefore we will have to continue to insist that the Palestinian Authority should recover the status, the responsibility and the meaning established in the Oslo agreements. Having said this, ladies and gentlemen, we must continue to act on all fronts. I honestly believe, and I will say this a thousand times, that President Arafat must be free to move and to meet with his colleagues. The problem we are dealing with this afternoon, which involves a region that is close to us, is important. It relates to our values, but it also relates to our security and our interests. Therefore, Mr President, ladies and gentlemen, I believe it is the obligation of all of us, of all the institutions present here this afternoon, to seek formulae to resolve the situation. We must not be part of the problem, but rather part of the solution to the problem. Ladies and gentlemen, we are in a situation, a rather ridiculous situation, if you will pardon the expression, where after Mr Zinni met with Arafat to try to implement the security operation, the leaders of the Palestinian Authority who should have seen Arafat to subsequently negotiate that security agreement were not allowed to do so. At 8 p.m. last night, the representative of all of us, Mr Moratinos, entered Ramallah for the first time and spoke to one of Arafat’s closest advisors, Abu Mazen. The latter’s only request, addressed to all of us, is that Arafat’s political colleagues and leaders be allowed to see him. Fortunately, thanks to pressure from various parties, this has been possible and we must be pleased about it. Ladies and gentlemen, it has been said and written that Europe has been humiliated. Ladies and gentlemen, I am going to refute that argument, since I believe that it has not been Europe that has been humiliated. There has been one Prime Minister who has not had sufficient vision to take the correct decision and the humiliation has been for the leaders of the Palestinian Authority, who on the same day were forbidden from seeing their President, their political leader, Arafat. That is the real humiliation, the one which is being experienced by the Palestinian people. We are still working within the capacities and resources available to us, and with the will which we have all shown in trying to resolve this dramatic problem. Ladies and gentlemen, not only do we have our representative, Mr Moratinos, permanently on the ground, but also representatives of this Parliament have also been there and have witnessed the situation and needs with their own eyes. I have had the opportunity to speak to them. I thank them for their work, which has been useful and very positive for everybody, myself included. I believe that what we have to do at the moment is not just concentrate on the possibility of a ceasefire. While a ceasefire is absolutely essential, we will not achieve a lasting ceasefire unless there is a political perspective for the future. Our desire must therefore be to start as soon as possible to go beyond a ceasefire and move towards the possibility of a lasting political relationship. We will wonder what the parameters of this political agreement must be. Ladies and gentlemen, the agreements and the parameters of that political agreement are well known to everybody, we do not have to invent anything much. We want at the end of the day to have two States, an Israeli State with fully-recognised and secure borders and a Palestinian State with borders which are also secure and guaranteed, which can live together side by side. That has also been the offer made by the political leaders of the region in Beirut, where the European Union was present and I had the honour of working in the preceding days in order to reach that resolution. Therefore, we have the objective conditions for reaching the end of the process, but what we do not know is how to get out of the hole we are in at the moment. Ladies and gentlemen, in a few hours time we will have the opportunity to meet in Madrid with the Secretary-General of the United Nations, Secretary of State Powell, before he sets off for the Middle East, for Israel, with the Russian Foreign Minister, to see if we can jointly find a mechanism to end this situation. I believe that the only solution is correct, frank and intense coordination between the players I have just mentioned, in order to try to find a formula which will allow us to achieve that end. I insist, however, that a formula allowing us out of this situation must not be strictly limited to the ceasefire, which is an essential first step, because if we are not capable of providing a political perspective, the ceasefire will be signed but not implemented by the parties. Therefore, ladies and gentlemen, I humbly dare to suggest that the position we should take should be to have the willpower and courage to ask for more than a ceasefire, to ask for a political solution to be put on the table as soon as possible. Ladies and gentlemen, I said at the beginning, and I would like to repeat, that this Parliament, the citizens of the European Union, everybody, is against terrorism, and Israel can always count on us to be a serious and responsible ally in the fight against terrorism. Ladies and gentlemen, there is no doubt that the current situation in the Middle East is dramatic, tragic and dangerous, given its consequences, not only for the people who live there, but also for the region. And we must face this stark reality with the sense of responsibility we Europeans have always had. We believe that the current situation is mistaken and, as friends, we want to say that the sooner it ends the better. We will therefore do everything possible to ensure that the United Nations Security Council resolution is complied with and on this basis to seek a ceasefire that will allow us to begin a political process which leads to the goal of two States, two democratic States with secure borders, which can live together within the context of the countries of the region, which have already offered a contractual peace to Israel in Beirut. Ladies and gentlemen, that is what I wanted to say this afternoon and I would also like to say, Mr President, on my return, when the honourable Members deem it appropriate – on the 24th, if you like – I will be very happy to come back here to explain the situation or give my impression of the development of the situation during this period. I honestly believe that we have reached the limits of what is acceptable. The reality of what is going on on the ground leads nowhere; it does not lead to a solution to the problem and only leads to desperation and misery. I therefore believe that we must act on all possible fronts, not only to resolve the immediate crisis, but also to try to resolve its causes. Mr President, I am going to make a few brief comments on these three points. I believe there is no doubt that everybody present in this House and all the citizens of Europe have condemned, do condemn and will condemn terrorism. I therefore believe that we can state, with the frankness with which we have always dealt with our Israeli friends, that we will condemn terrorism a thousand times, as many times as necessary, and that we will have nothing to do with it. With the same frankness, we can say to our friends that we do not agree with the activities they are engaged in. I believe that today we are obliged to say what we think, from the point of view of friendship, and with a frankness which enables us to see how we have spoken on other occasions. To say it with the same simplicity, but with the same sense of responsibility. Mr President, I honestly believe that the military response of the Israeli Government that we are witnessing in the occupied territories is intolerable and we must stop it immediately. It must stop immediately, ladies and gentlemen, because it takes us nowhere and it does not lead to the solution to the problem, which is, as has been said, to put an end to terrorism."@lv10 "Dames en heren, vanaf het moment van mijn ambtsaanvaarding heb ik altijd geprobeerd eerlijk en open te zijn en de leden van dit Parlement met respect te behandelen. Ik geloof dat het debat dat we vandaag voeren één van de moeilijkste is waaraan ik ooit heb deelgenomen. We moeten deze discussie op een verantwoordelijke en politiek zinvolle wijze voeren. Dames en heren, we weten hoezeer de burgerbevolking onder de toestand te lijden heeft. Die bevolking wil geen oorlog – de mensen willen in vrede naast elkaar wonen. Gehele gemeenschappen op grond van veiligheidsargumenten elektriciteit en water ontzeggen is onaanvaardbaar. Het lijdt geen twijfel dat de mensenrechten worden geschonden. Die schendingen, en de schendingen van het oorlogsrecht, mogen niet onvermeld blijven. Mijnheer de Voorzitter, de Israëlische regering heeft het recht – en de plicht – haar burgers te beschermen. Wat we nu zien draagt daartoe volgens ons niet bij. Dit gaat veel verder dan een antiterroristische actie – dit komt gevaarlijk dicht in de buurt van oorlog. Het is triest, maar het moet gezegd worden. Dames en heren, we hebben tenminste twee resoluties van de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties, en die zijn glashelder – ze laten geen verschillende interpretaties toe. Deze resoluties stellen ondubbelzinnig dat er een einde moet worden gemaakt aan de situatie in de bezette gebieden. En deze resoluties moeten onmiddellijk ten uitvoer worden gelegd. De militaire operaties moeten worden stopgezet, niet geleidelijk, niet eerst in één stad en daarna in de volgende, maar in één keer, nu direct. Mijnheer de Voorzitter, dames en heren, iedereen moet het internationaal recht respecteren, en dat geldt natuurlijk ook voor de burgers die aan de andere zijde van de noordgrens wonen. Israël moet zijn verplichtingen jegens de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties nakomen. Evenzeer veroordelen we de aanvallen die er van over de noordgrens tegen Israëlische burgers worden ondernomen. Ik herhaal: we blijven erop aandringen dat het internationaal recht gerespecteerd wordt. Mijnheer de Voorzitter, als men een einde wil maken aan het terrorisme zijn deze militaire acties niet het juiste antwoord. We kunnen ons met betrekking tot deze acties afvragen of ze er uiteindelijk toe zullen leiden dat de Israëlische burgers beter beschermd zullen zijn, of hun veiligheid erdoor zal toenemen, en of de acties ter bestrijding van het terrorisme als gevolg zullen hebben dat het terrorisme afneemt. Helaas, dames en heren, wij geloven niet dat dit het geval zal zijn: dit optreden zal daar niet toe leiden. Daarom dringen wij er net als de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties op aan dat deze acties gestaakt worden. Dames en heren, ik moet er vandaag ook op wijzen dat deze militaire operaties er ook toe leiden dat de Palestijnse Autoriteit buiten werking wordt gesteld. Dat is een kwalijke zaak: als het tot een staakt-het-vuren moet komen, wie zal dat staakt-het-vuren afkondigen, als er aan Palestijnse zijde geen Autoriteit meer bestaat – mensen en instellingen met wie we kunnen spreken? Ik heb de afgelopen maanden verschillende reizen naar de regio gemaakt, dames en heren, ik heb de gelegenheid gehad om met de veiligheidsdiensten van de Palestijnse Autoriteit te praten. Met deze mensen moeten wijzelf, Israël en de autoriteiten van de Verenigde Staten onderhandelen. Een aantal van hen heeft nu echter zijn geloofwaardigheid verloren en de middelen om te handelen ontbreken. Daarom moeten we iets ondernemen om de Palestijnse Autoriteit weer op de been te helpen. Zonder deze Autoriteit kan er na deze militaire operatie geen voortgang in de richting van vrede worden geboekt. Daarom moeten wij vanuit de Europese Unie en vanuit dit Parlement een duidelijke en dringende oproep doen opdat de Palestijnse Autoriteit gerespecteerd wordt. Dames en heren, ik geloof dat we het Tenet-plan, het veiligheidsplan, moeten steunen. De vraag is dan: wie kan er aan Palestijnse zijde eigenlijk nog over dit plan te onderhandelen? Dat weten we helaas niet, en daarom moeten we erop blijven aandringen dat de Palestijnse Autoriteit weer zeggenschap krijgt, op de wijze waarop dat in de akkoorden van Oslo is vastgelegd. We moeten dus op alle fronten actie ontwikkelen. Ik geloof eerlijk – en ben bereid dat duizendmaal te herhalen – dat president Arafat vrij moet kunnen bewegen om zijn medewerkers te ontmoeten. Het onderwerp dat we vandaag behandelen raakt ons rechtstreeks en is dan ook heel belangrijk. Het gaat hier om onze waarden, onze veiligheid en onze belangen. Daarom geloof ik, mijnheer de Voorzitter, dames en heren, dat het onze plicht is, en die van alle instellingen die hier vanmiddag vertegenwoordigd zijn, om formules te vinden die ons naar een oplossing van dit probleem kunnen leiden. We moeten bijdragen tot de oplossing van het probleem, en niet zelf een deel van het probleem worden. Dames en heren, we hebben nu eigenlijk met een belachelijke situatie te doen – als u mij toestaat die term te gebruiken. De heer Zinni heeft een ontmoeting met Arafat gehad met de bedoeling een veiligheidsoperatie op te zetten, maar daarna hebben de leden van de Palestijnse Autoriteit – die met Arafat over diezelfde operatie besprekingen moesten voeren – geen toestemming gekregen hun leider te ontmoeten. Gisteravond is onze vertegenwoordiger, de heer Moratinos, voor het eerst naar Ramallah gegaan om daar met een van de belangrijkste adviseurs van Arafat te spreken, Aboe Mazen. Deze adviseur heeft één enkel verzoek, dat hij aan ons allen wil doorgeven, en dat is dat de verantwoordelijke politici en de politieke medewerkers van Arafat de gelegenheid moeten krijgen met hun president te spreken. Dat is nu door de druk die er van verschillende zijden is uitgeoefend mogelijk geworden, en we mogen over dat resultaat tevreden zijn. Er is gezegd dat Europa vernederd is. Ik ben het daar niet mee eens, omdat ik geloof dat het niet Europa is dat de vernedering heeft moeten ondergaan. We hebben hier te maken met een eerste minister die niet over voldoende visie beschikt om de juiste beslissingen te nemen. Vernederd zijn de leiders van de Palestijnse Autoriteit die diezelfde dag geen toestemming kregen om hun politieke leider, Arafat, te spreken. Het is dus het Palestijnse volk dat hier vernederd is. Wij blijven ons met alle middelen die ons ter beschikking staan inzetten voor de oplossing van dit probleem – dat is immer ons doel. We hebben ter plaatse een permanente vertegenwoordiger, de heer Moratinos. Bovendien hebben vertegenwoordigers van dit Parlement een bezoek aan de regio gebracht en daar hebben ze met eigen ogen kunnen vaststellen hoe de toestand is en wat er gedaan moet worden. Ik heb de gelegenheid gehad met hen van gedachten te wisselen. Ik dank ze voor het werk dat ze hebben verzet; het is voor iedereen uiterst nuttig en positief geweest – voor mij zelf in de eerste plaats. Dames en heren, we moeten ons nu niet alleen op een staakt-het-vuren concentreren. Een staakt-het-vuren is absoluut noodzakelijk, maar zo’n toestand kan alleen voortduren als er een politiek perspectief voor de toekomst is. We moeten dus zo vroeg mogelijk beginnen te werken aan wat er daarna moet gebeuren, en proberen duurzame politieke betrekkingen te smeden. We kunnen ons afvragen hoe zo’n politiek akkoord eruit moet zien. Welnu, dames en heren, we weten allemaal hoe zo’n akkoord vormgegeven moet worden. Het is namelijk niet nodig alles opnieuw te verzinnen. We willen dat er op den duur twee staten ontstaan. Aan de ene kant een Israëlische staat, met erkende en veilige grenzen, en aan de andere kant een Palestijnse staat, met veilige en gegarandeerde grenzen, en wel zodanig dat beide staten naast elkaar kunnen bestaan. Dat is het aanbod dat de leiders uit de regio in Beiroet hebben geformuleerd. De Europese Unie was daar aanwezig en we hebben de twee dagen voorafgaand aan dat aanbod kunnen meewerken aan de desbetreffende resolutie. De objectieve voorwaarden voor het bereiken van onze doelstellingen zijn dus aanwezig – we weten alleen nog niet hoe we uit de impasse waarin we ons nu bevinden kunnen geraken. We zullen over een aantal uren in Madrid een ontmoeting hebben met de secretaris-generaal van de NAVO en met de minister van Buitenlandse Zaken Powell, voordat deze laatste naar het Midden-Oosten en Israël vertrekt. Ook de Russische minister van Buitenlandse Zaken zal aanwezig zijn. We zullen kijken of we samen een mechanisme kunnen bedenken om een uitweg te vinden. Ik geloof dat de enige oplossing besloten ligt in een intense en oprechte samenwerking tussen de partijen die ik zojuist genoemd heb, om zo een formule te vinden die het toelaat uit de impasse te geraken. Ik blijf er echter op aandringen, dames en heren, dat een dergelijke formule verder moet gaan dan een staakt-het-vuren, al is dat laatste natuurlijk een eerste vereiste. Ook als we niet in staat zijn een politiek perspectief te bieden moeten partijen een staakt-het-vuren overeenkomen en zich dan aan hun woord houden. Ik wil daarom suggereren, dames en heren, dat we de bereidheid en de moed tonen meer dan alleen maar een staakt-het-vuren te eisen, en erop aan te dringen dat er zo spoedig mogelijk over een politieke oplossing onderhandeld wordt. Ik heb aan het begin van mijn betoog reeds gezegd – en ik wil het graag herhalen – dat dit Parlement en de burgers van de Europese Unie allemaal tegen terrorisme zijn, en wij een serieuze en verantwoordelijk bondgenoot van Israël zijn bij de strijd tegen het terrorisme. Dames en heren, het behoeft geen betoog dat de toestand in het Midden-Oosten dramatisch, tragisch en gevaarlijk is. Niet alleen de mensen die daar wonen ondervinden de gevolgen van de situatie – de hele regio lijdt eronder. We moeten deze toestand tegemoet treden met het verantwoordelijkheidsgevoel dat wij Europeanen altijd gehad hebben. We geloven echter dat de huidige toestand verkeerd is, en daarom willen wij als vrienden aangeven dat er aan deze toestand zo spoedig mogelijk een einde gemaakt moet worden. We zullen dus al het mogelijke in het werk stellen om ervoor te zorgen dat er aan de resolutie van de Veiligheidsraad van de Verenigde Naties gehoor gegeven wordt, en dat er spoedig een staakt-het-vuren wordt afgekondigd. Daarna moet er een politiek proces op gang komen dat uiteindelijk moet leiden tot twee staten – twee democratische staten met veilige grenzen. Deze staten moeten met elkaar en de staten in de regio zien te leven. Dat is de inhoud van de vredesovereenkomst met Israël die in Beiroet is aangeboden. Dames en heren, dit is wat ik u wilde vertellen. Ik kan u vertellen, mijnheer de Voorzitter, dat ik graag zal terugkeren – wanneer het u goeddunkt, op de 24e. Ik zal u dan wederom verslag doen van de toestand en u verder mijn impressies geven met betrekking tot de wijze waarop deze zich intussen ontwikkeld heeft. Ik geloof werkelijk dat we de grens van het aanvaardbare bereikt hebben. Wat er nu in deze regio gebeurt leidt nergens heen. Zeker niet naar een oplossing van het probleem. Het leidt alleen maar tot wanhoop en ellende. Ik geloof dat we daarom op alle mogelijke fronten actie moeten ontwikkelen – niet alleen om de huidige crisis op te lossen, maar ook om iets te doen aan de oorzaken van het probleem. Ik zal nu drie punten beknopt behandelen. Het behoeft geen betoog dat alle aanwezigen in dit Parlement en alle Europese burgers het terrorisme altijd veroordeeld hebben en dat zullen blijven doen. Daarom kunnen we geloof ik wel zeggen – met de openheid waarmee we onze Israëlische vrienden altijd bejegend hebben – dat we het terrorisme steeds weer zullen veroordelen, en dat we er niets mee te maken willen hebben. Met dezelfde openhartigheid kunnen we onze vrienden dan zeggen dat we het niet eens zijn met de wijze waarop ze nu optreden. Ik geloof dat we vanuit dezelfde openheid en vriendschap die we eerder hebben getoond het nu aan onszelf verplicht zijn te zeggen wat we denken. Op dezelfde eenvoudige wijze, met hetzelfde verantwoordelijkheidsgevoel. Mijnheer de Voorzitter, ik geloof oprecht dat het militaire optreden van Israël in de bezette gebieden onaanvaardbaar is en dat er onmiddellijk een einde aan moet komen. Er moet onmiddellijk een einde aan komen, dames en heren, omdat het nergens toe leidt. Het leidt zeker niet tot de oplossing van het probleem – het gaat er immers om een einde te maken aan het terrorisme."@nl2 "Senhores Deputados, desde que tomei posse do meu cargo procurei falar sempre com franqueza, com clareza e com respeito pelos membros deste Parlamento. Julgo que o debate de hoje é um dos mais difíceis em que participei e devemos realizá-lo com a responsabilidade e no espírito político habituais. Senhores Deputados, sabemos do enorme sofrimento infligido à população civil, que não quer participar numa guerra, que quer viver em paz, conjuntamente, uns ao lado dos outros. Recusar água e electricidade a populações inteiras é uma questão e uma acção que não podem ser invocadas por razões de segurança. Registam-se, sem dúvida, violações do direito humanitário, e até mesmo do direito militar, que não podem continuar a ser silenciadas. Cumpre ao Governo de Israel, Senhor Presidente, o direito e a obrigação de proteger os seus cidadãos. Todavia, os actos a que presenciamos não vão, em nosso entender, contribuir para a consecução do objectivo prosseguido. Não se trata unicamente de uma operação com fins antiterroristas, tende, perigosamente, para a guerra, e digo-o com enorme tristeza. Senhores Deputados, temos duas Resoluções, pelo menos, do Conselho de Segurança das Nações Unidas, que são claras, muito claras e que não dão azo a interpretações variadas: a interpretação unívoca destas resoluções é que a situação que se vive actualmente nos Territórios deve cessar. Estas resoluções, inequívocas, devem ser aplicadas de forma imediata. A operação militar deve cessar, não faseadamente nem cidade a cidade, mas definitivamente, para todos, e no imediato. Senhor Presidente, Senhores Deputados, o direito internacional deve ser respeitado por todos, o que me permite dizer que também deve ser respeitado pelos cidadãos que vivem do outro lado da fronteira norte. Israel devem cumprir as suas obrigações assumidas com o Conselho de Segurança das Nações Unidas. De igual modo, denunciamos os ataques perpetrados a partir da fronteira norte de Israel dirigidos contra cidadãs israelitas. Insisto: estaremos sempre a favor do respeito do direito internacional. Senhor Presidente, estas acções militares não são as acções que deveriam ser levadas a cabo para se pôr termo ao terrorismo. Podemos interrogar-nos tudo acerca destas operações e inquirir-nos, quando concluírem, se os cidadãos de Israel estarão mais bem protegidos ou não, se a sua segurança será reforçada ou não, se esta operação vai combater o terrorismo e se este vai diminuir. Lamentavelmente, Senhores Deputados, pensamos que não será assim, que estas operações não conduzirão a essa finalidade e, por conseguinte, à semelhança do que fez o Conselho de Segurança das Nações Unidas, pedimos o seu fim. Senhores Deputados, na tarde de hoje, penso que o mais importante é salientar que uma das consequências desta operação militar é a destruição da Autoridade Palestiniana. O que é extremamente preocupante para nós, porque, Senhores Deputados, se é preciso chegar a um cessar-fogo, com quem se fará o cessar-fogo, se do outro lado, por parte da Autoridade Palestiniana, não tivermos nem pessoas nem instituições com as quais dialogar? Tive oportunidade de o fazer muitas vezes, em numerosas deslocações que efectuei nos últimos meses - como é do conhecimento dos senhores deputados - com os responsáveis pela segurança da Autoridade Palestiniana. Nós, Israel e também as autoridades dos Estados Unidos colaborámos com essas pessoas. Algumas delas perderam actualmente a sua credibilidade e todos os meios de intervenção. Por esta razão, Senhores Deputados, devemos desenvolver esforços para recuperar a Autoridade Palestiniana. É inconcebível dar um passo em direcção à paz, depois desta operação militar, com uma Autoridade Palestiniana destruída. É por isso, Senhores Deputados, que este Parlamento, que a União Europeia devem lançar um apelo mais sério e contundente para que se respeite a Autoridade Palestiniana. Senhores Deputados, pensamos que deve apoiar-se o programa de trabalho Tenet, o plano de segurança, mas que pessoa ou pessoas do lado palestiniano assegurarão essa negociação do plano Tenet? Lamentavelmente, não o sabemos, pelo que temos de continuar a envidar esforços para que a Autoridade Palestiniana recupere o valor, a responsabilidade e o sentido estabelecidos nos Acordos de Oslo. Senhores Deputados, posto isto, devemos continuar a actuar em todas as frentes. Em minha opinião, e repito-o as vezes que forem precisas, o Presidente Yasser Arafat tem de ter liberdade de circulação e liberdade para se avistar com os seus colaboradores. O problema que debatemos esta tarde, um problema que nos é próximo, reveste-se de importância, prende-se com os nossos valores, bem como com a nossa segurança e com os nossos interesses. Por esta razão, Senhor Presidente, Senhores Deputados, penso que é obrigação de todos nós, de todas as instituições aqui reunidas hoje, tentar encontrar fórmulas que permitam resolver o problema. Devemos ser parte da solução, e não parte do problema. Senhores Deputados, deparamos com uma situação um tanto ridícula, se me permitem a expressão, que é a seguinte: depois de Anthony Zinni se ter reunido com Yasser Arafat para tentar implementar a operação de segurança, os dirigentes da Autoridade Palestiana que deviam avistar-se com Arafat para, posteriormente, negociar esse acordo de segurança, não tiveram autorização para o fazer. Às 20H00 de ontem, o representante europeu, o Embaixador Miguel Ángel Moratinos, entrou pela primeira vez em Ramallah e avistou-se com um dos conselheiros mais próximos de Yasser Arafat, Abu Mazen, cujo único pedido, que também se aplica a todos nós, é que se permita aos responsáveis políticos e aos colaboradores políticos de Yasser Arafat avistarem-se com este último. Felizmente, graças à pressão exercida de várias partes, esse pedido foi satisfeito hoje, pelo que devemos congratular-nos. Senhores Deputados, disse-se e escreveu-se que a Europa foi humilhada. Senhores Deputados, eu refuto tal argumento por considerar que a humilhação não atingiu a Europa. Um Primeiro-Ministro não teve a visão suficiente para tomar a decisão correcta e a humilhação foi feita aos líderes da Autoridade Palestiniana, a quem, nesse mesmo dia, foi interdito o acesso ao seu Presidente, ao seu líder político, Yasser Arafat. Esse facto constituiu a verdadeira humilhação, humilhação a que está a ser submetido o povo palestiniano. Continuamos a trabalhar com as capacidades e com os meios de que dispomos, determinados pela vontade que todos fizeram prova de possuir na resolução deste problema dramático. Senhores Deputados, não só contamos com a presença permanente no terreno do nosso representante, senhor Embaixador Miguel Ángel Moratinos, como também se deslocaram à região representantes deste Parlamento que testemunharam em primeira mão as necessidades e a situação no terreno. Tive ocasião de falar com eles. Agradeço-lhes o trabalho que realizaram, que para todos - começando por mim próprio - foi útil e muito positivo. Senhores Deputados, penso que o que temos de fazer neste momento não se cinge a concentrar-nos na possibilidade de um cessar-fogo. Ainda que o cessar-fogo seja absolutamente indispensável, não conseguiremos que seja um cessar-fogo duradouro se não houver uma perspectiva política para o futuro. Por essa razão, deve ser nosso desejo começar, o quanto antes, a ir mais além do cessar-fogo e em direcção a uma possibilidade de relação política que seja duradoura. Interrogar-nos-emos quais devem ser os parâmetros desse acordo político. Senhores Deputados, os termos e os parâmetros desse acordo político são bem conhecidos de todos, não há necessidade de inventar grandes coisas, queremos que no final do processo haja dois Estados, um Estado de Israel com fronteiras bem reconhecidas e seguras e um Estado Palestiniano com fronteiras bem seguras e garantidas, que possam viver lado a lado. Foi também neste sentido a proposta dos líderes políticos da região na reunião de Beirute, onde a União Europeia esteve presente e teve a honra de poder trabalhar nos dias que a antecederam para poder chegar a essa resolução. Dispomos, por conseguinte, das condições objectivas que permitem chegar ao final do processo, o que não sabemos é como sair da situação em que nos encontramos no momento actual. Senhores Deputados, daqui a poucas horas teremos ocasião de nos reunir em Madrid com o Secretário Geral das Nações Unidas, com o Secretário de Estado, Colin Powell, antes de iniciar a sua viagem ao Médio Oriente, a Israel, com o Ministro russo dos Negócios Estrangeiros, para tentar encontrar, em conjunto, um mecanismo que nos permita sair desta situação. Penso que a única solução é a coordenação correcta, franca e intensa entre os agentes internacionais que citei, para tentar encontrar uma fórmula que nos permita sair dessa situação. Mas insisto, Senhores Deputados, uma fórmula que nos permita sair desta situação não tem forçosamente que se limitar ao cessar-fogo, que é fundamental, que constitui o primeiro passo, mas, se não conseguirmos uma perspectiva política, o cessar-fogo será assinado mas não será cumprido pelas partes. Por esta razão, Senhores Deputados, a posição que, modestamente, tomo a liberdade de lhes sugerir é que tenhamos a força de vontade e a coragem de pedir mais do que o cessar-fogo, que a solução política seja posta sobre a mesa o quanto antes. Senhores Deputados, disse no início da minha intervenção, e desejo reiterá-lo de novo, que este Parlamento, os cidadãos da União Europeia, todos, estão contra o terrorismo, e Israel encontrará sempre em nós um aliado sério e responsável para lutar contra o terrorismo. Senhores Deputados, a actual situação no Médio Oriente é, inegavelmente, uma situação dramática, trágica e perigosa, pelas consequências que implica, não só para as populações locais, como para a região. Devemos arrostar a crua realidade com o senso de responsabilidade que os europeus sempre revelaram possuir. Pensamos que a situação actual é um erro e, como amigos, queremos dizer que quanto mais cedo se lhe puser fim, melhor. Por conseguinte, faremos tudo quanto estiver ao nosso alcance para que a resolução do Conselho de Segurança das Nações Unidas se cumpra e para que, a partir daí, seja possível decretar um cessar-fogo que nos permita iniciar um processo político que conduza até ao objectivo de dois Estados, dois Estados democráticos com fronteiras seguras que possam conviver no contexto dos países da região, que propuseram, já em Beirute, a paz contratual com Israel. Senhores Deputados, era isto o que queria dizer-lhes esta tarde e desejo acrescentar, Senhor Presidente, que, quando os senhores deputados estimarem oportuno - no dia 24, se assim entenderem - será com muita satisfação que voltarei aqui para lhes expor a situação ou para lhes dar conta da minha impressão sobre a evolução da situação durante este período. Penso, honestamente, que atingimos o limite do aceitável. Os factos que ocorrem sobre o terreno não conduzem a resultados, não conduzem à solução do problema e apenas levam ao desespero e à miséria. Acho que devemos, por isso, actuar em todas as frentes possíveis, não só com o objectivo de solucionar a crise imediata que vivemos presentemente, como ainda para tentar resolver as suas causas. Senhor Presidente, passo agora a fazer algumas breves reflexões em torno destes três pontos: julgo que não subsiste qualquer dúvida de que todos os presentes neste Parlamento e todos os cidadãos da Europa condenaram, condenam e condenarão o terrorismo. Penso, neste sentido, que podemos afirmar, com a franqueza que sempre usámos com os nossos amigos israelitas, que condenaremos vezes sem conta, todas as vezes que forem necessárias, o terrorismo e que nos demarcamos dele. Com a mesma franqueza, podemos dirigir-nos aos nossos amigos e dizer-lhes que desaprovamos a actividade que eles estão a desenvolver. Pensamos que, guiados pela amizade, pela franqueza que nos permite ter consciência do nosso discurso noutras ocasiões, temos hoje a obrigação de dizer, sem reservas, o que pensamos. Dizê-lo com a mesma simplicidade, mas com o mesmo sentido de responsabilidade. Senhor Presidente, sou de opinião, sinceramente, que a resposta militar de Israel à qual assistimos nos Territórios Ocupados é inadmissível, devemos pôr-lhe cobro de imediato. Deve cessar de imediato, Senhores Deputados, porque não leva a lado nenhum e não leva à solução do problema que, como foi dito, consiste em pôr cobro ao terrorismo."@pt11 "Ärade ledamöter! Sedan jag tillträdde min befattning har jag alltid försökt tala med parlamentets ledamöter på ett uppriktigt, tydligt och respektfullt sätt. Jag anser att dagens debatt är en av de svåraste jag har deltagit i och vi bör föra den med sedvanligt ansvarskännande och politiskt förnuft. Ärade ledamöter, vi känner nu till civilbefolkningens enorma lidande, de vill inte delta i ett krig, utan vill leva i fred, tillsammans, båda länderna tillsammans. Att förneka hela samhällen vatten och elektricitet är oförsvarliga åtgärder av säkerhetsskäl. Det står utan tvivel att den humanitära rätten kränks, och till och med den militära rätten som de inte kan fortsätta följa utan att nämnas. Israels regering, herr talman, har en rättighet och skyldighet att skydda sina medborgare. Vad vi bevittnar kommer emellertid enligt vår åsikt inte att bidra till det syftet. Detta är inte bara en antiterroristoperation, den har en farlig dragning mot ett krig och jag konstaterar detta med stor sorg. Ärade ledamöter, vi har åtminstone två tydliga, mycket tydliga, resolutioner från Förenta nationernas säkerhetsråd, som inte går att misstolka och den entydiga uttolkningen av dessa två resolutioner är att den nuvarande situationen i territorierna måste upphöra. Dessa tydliga resolutioner måste tillämpas omedelbart. Den militära operationen måste upphöra och inte i faser, inte stad för stad, utan överallt, samtidigt och med omedelbar verkan. Herr talman, ärade ledamöter, den internationella rätten måste respekteras av alla och jag vill även säga att den måste respekteras av de medborgare som lever på andra sidan av den norra gränsen. Israel måste uppfylla sina skyldigheter inför Förenta nationernas säkerhetsråd. Vi fördömer även de attacker som genomförs från Israels norra gräns mot Israels medborgare. Jag insisterar: vi vill alltid att den internationella rätten respekteras. Herr talman, dessa militära aktioner är inte rätta metoden om man vill få slut på terrorismen. Vi har för närvarande inte fullständig information om dessa operationer och vet inte om Israels medborgare, i det fall de upphör, kommer att vara bättre skyddade eller inte, om de kommer att förstärka skyddet av de israeliska medborgarna eller inte, om denna operation kommer att bidra till kampen mot terrorismen och om terrorismen kommer att minska. Ärade ledamöter, vi tror tyvärr inte att det kommer att bli så, vi tror inte att resultatet av dessa operationer kommer att bli det önskvärda och därför ber vi uppriktigt, precis som Förenta nationernas säkerhetsråd har gjort, att de upphör. Ärade ledamöter, i kväll tycker jag att det är mycket viktigare att understryka det faktum att en av konsekvenserna av denna militära operation blir att den palestinska myndigheten utplånas. Vi finner detta ytterst bekymrande. Det är nödvändigt att komma fram till ett eldupphör, men vem skall upphöra med elden och vi inte kommer att ha personer och institutioner att tala med på den andra sidan, det vill säga den palestinska myndigheten. Jag har haft möjlighet att diskutera detta vid många tillfällen, vid de många resor jag företagit under de senaste månaderna – och detta vet ni, ärade ledamöter – med de säkerhetsansvariga vid den palestinska myndigheten. Europeiska unionen, Israel och även Förenta staternas myndigheter arbetar med dessa personer. I dag har några av dessa personer förlorat sin trovärdighet och alla medel för att agera. Följaktligen, ärade ledamöter, måste vi göra en ansträngning för att återställa den palestinska myndigheten. Ett steg mot fred efter denna militära operation är otänkbart med en förstörd palestinsk myndighet. Därför måste vi från parlamentet och Europeiska unionen mer allvarligt och övertygande vädja att den palestinska myndigheten skall respekteras. Ärade ledamöter, vi anser att Tenetplanen bör stödjas, men vem eller vilka från den palestinska sidan skall genomföra förhandlingarna om Tenetplanen? Tyvärr vet vi inte det och därför måste vi fortsätta att insistera för att den palestinska myndigheten skall återfå sitt värde, sina ansvarsbefogenheter och det syfte som fastställs i Osloavtalen. Ärade ledamöter! När detta är sagt måste vi fortsätta att agera på alla fronter. Jag anser uppriktigt, och jag kommer att upprepa det så många gånger som behövs, att president Arafat måste få rörelsefrihet för att kunna sammanträffa med sina medarbetare. Det problem vi tar upp här i kväll, som finns nära oss, är viktigt. Det handlar om våra värden och även om vår säkerhet och våra intressen. Följaktligen, herr talman, ärade ledamöter, anser jag att vi alla är skyldiga, alla institutioner som har samlats här i kväll, att försöka finna metoder som gör det möjligt att lösa problemet. Vi måste vara en del av lösningen av problemet, inte av själva problemet i sig. Ärade ledamöter, vi befinner oss i en situation som är lite löjlig om jag får säga så. Efter att Zinni sammanträffade med Arafat för att försöka inleda säkerhetsoperationen, har Arafat inte tillåtits sammanträffa med de ledare från den palestinska myndigheten som han måste tala med för att sedan kunna förhandla om denna säkerhetsöverenskommelse. Klockan 20.00 i går kväll kom vår företrädare, Moratinos, för första gången in i Ramalah och han sammanträffade med Abu Mazen, en av de rådgivare som står Arafat närmast. Mazens enda begäran, som riktas till oss alla, var att Arafat tillåts sammanträffa med sina politiskt ansvariga och de politiska medarbetarna. Tack vare påtryckningar från flera håll har detta lyckligtvis gått att ordna i dag och vi bör glädja oss över detta. Ärade ledamöter, det har sagts och skrivits att Europa har kränkts. Jag bestrider detta argument, eftersom jag anser att det inte är Europa som har kränkts. Det har funnits en premiärminister som har haft tillräckliga visioner för att fatta ett korrekt beslut och det är ledarna för den palestinska myndigheten som har kränkts, som samma dag förbjöds träffa sin president, sin politiska ledare, Arafat. Detta är den verkliga kränkning som det palestinska folket upplever. Vi kommer att fortsätta att arbeta med de resurser och medel vi förfogar över och med den vilja vi alla har för att försöka lösa detta dramatiska problem. Ärade ledamöter, vår företrädare Moratinos befinner sig i området på permanent basis men även företrädare från parlamentet har även besökt området och de har med egna ögon kunnat se behoven och situationen . Jag har haft tillfälle att tala med dem. Jag tackar dem för deras arbete som har varit användbart och mycket positivt för alla – inte minst för mig själv. Ärade ledamöter, enligt min åsikt bör vi inte bara koncentrera oss på en möjlighet till eldupphör. Även om ett eldupphör är absolut nödvändigt, kommer det inte att bli varaktigt om det inte finns ett politiskt framtidsperspektiv. Därför bör vi sträva efter att så snart som möjligt börja tänka längre än detta eldupphör och försöka nå varaktiga politiska förbindelser. Vi kommer att fråga oss vilka parametrarna bör vara för denna politiska överenskommelse. Ärade ledamöter, parametrarna för denna politiska överenskommelse känner alla väl till, man behöver inte hitta på stora saker, vi vill att det i slutändan skall finnas två stater, en israelisk stat med klart erkända och säkra gränser och en palestinsk stat med klart säkra och garanterade gränser och att de kan leva tillsammans. Det var det erbjudande som de politiska ledarna i regionen lade fram i Beirut, där Europeiska unionen var närvarande och där jag hade äran att delta i det förberedande arbetet för att nå denna resolution under dagarna innan mötet. Vi har alltså objektiva villkor för att nå slutet på processen, vad vi inte vet är hur vi skall komma ur den svacka som vi befinner oss i för närvarande. Ärade ledamöter, om några få timmar kommer vi att sammanträffa med Förenta nationernas generalsekreterare, utrikesminister Powell, innan han inledde sin resa till Mellanöstern, till Israel och den ryske utrikesministern för att se om vi tillsammans kan finna en mekanism som gör det möjligt att komma ur den här situationen. Jag anser att den enda lösningen är korrekt, uppriktig och intensiv samordning mellan dessa aktörer för att försöka finna en metod som gör det möjligt för oss att lösa problemet. Jag betonar dock, ärade ledamöter, att en metod för att lösa den nuvarande situationen inte får begränsas strikt till eldupphör, som är det första steget. Om vi inte kan skapa ett politiskt perspektiv kommer eldupphör att undertecknas men parterna kommer inte att genomföra det. Därför är den ståndpunkt som jag blygsamt vågar mig på att föreslå er att vi har viljestyrka och mod att begära mer än ett eldupphör, att vi begär att en politisk lösning tas upp till diskussion så snart som möjligt. Ärade ledamöter, jag sade i början och jag upprepar det ännu en gång, att parlamentet, Europeiska unionens medborgare, alla, är emot terrorismen och Israel kommer alltid att ha en stark och ansvarsfull allierad i oss för att kämpa mot terrorismen. Ärade ledamöter, situationen i Mellanöstern är naturligtvis dramatisk, tragisk och farlig, på grund av de konsekvenser den medför, inte bara för de människor som lever där, utan för hela regionen. Vi måste ta itu med den bistra verkligheten med den ansvarskänsla som vi européer alltid haft. Vi anser att den nuvarande situationen är oacceptabel och som vänner vill vi säga att ju snabbare den här situationen upphör, desto bättre. Vi kommer därför att göra allt som står i vår makt för att resolutionen från Förenta nationernas säkerhetsråd följs och med utgångspunkt i detta kan vi nå ett eldupphör som gör det möjligt att inleda en politisk process med målet att det skall finnas två stater, två demokratiska stater med säkra gränser där alla länder i regionen kan leva tillsammans, vilka redan har erbjudit kontraktsenlig fred med Israel i Beirut. Ärade ledamöter! Detta var vad jag hade att säga i kväll och jag vill säga, herr talman, att nästa gång ni finner det lämpligt, den 24 april om ni önskar det – kommer jag med stort nöje att infinna mig här igen för att informera er om situationen och mitt intryck av hur situationen har utvecklats under den perioden. Jag anser ärligt talat att vi har nått gränsen för det godtagbara. De händelser som inträffar i området leder ingenvart, de leder inte till en lösning på problemet, utan endast till hopplöshet och elände. Jag anser följaktligen att vi måste agera på alla möjliga fronter, inte bara för att lösa den omedelbara krisen, utan även för att försöka lösa anledningarna till den. Herr talman! Jag kommer att göra några korta kommentarer om följande tre punkter: det råder inget tvivel om att alla närvarande här i parlamentet och alla Europas medborgare har fördömt, fördömer och kommer att fortsätta fördöma terrorismen. Därför anser jag att vi kan säga, med den uppriktighet vi alltid har haft gentemot våra vänner från Israel, att vi kommer att fördöma terrorismen tusen och en gånger, alla gånger som det är nödvändigt, och att vi inte vill ha något att göra med den. Med samma uppriktighet kan vi säga till våra vänner att vi motsätter oss de åtgärder de genomför. Vi anser fullt och fast, utifrån den vänskap och den uppriktighet som vi har talat med vid tidigare tillfällen, att vi i dag har skyldigheten att säga vad vi tycker. Vi måste säga det lika enkelt, men med samma ansvarskänsla. Herr talman! Jag anser ärligt talat att staten Israels militära svar i de ockuperade territorierna och som vi motsätter oss, är intolerabelt och vi måste stoppa det omedelbart. Det måste stoppas omedelbart, ärade ledamöter, eftersom det inte leder någonvart och definitivt inte till en lösning på problemet, för att som sagt göra slut på terrorismen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Grandes aplausos)"12 "(Kraftigt bifald)"1 "(Lebhafter Beifall)"7 "(Levendig applaus)"2 "(Livliga applåder)"13 "(Loud applause)"10,3 "(Suosionosoituksia)"5 "(Vifs applaudissements)"6 "(Vivi applausi)"9 "(Vivos aplausos)"11 "(Voimakkaita suosionosoituksia)"5 "(Ζωηρά χειροκροτήματα)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Alto Representante para la PESC"12 "Solana,"12 "impasse"9 "in situ"13,5,10,3,12,9 "leader"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph