Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-154"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020409.7.2-154"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, Monsieur le président en exercice du Conseil, au cours des dix dernières années l'opinion publique européenne a pris progressivement conscience de la nécessité de doter l'Union européenne d'une capacité autonome de défense pour lui permettre de peser dans les affaires du monde, du poids politique que devrait lui conférer son autorité morale et sa puissance économique. Absente du règlement de la crise yougoslave, faute d'avoir été capable d'y parler d'une seule voix, engagée au Kosovo dans une guerre dont la conduite a démontré qu'elle ne pouvait pas se passer des moyens américains dans un certain nombre de domaines essentiels, l'Union européenne demeure aujourd'hui absente de la scène internationale tant en Afghanistan qu'au Proche-Orient, faute d'avoir pu, en si peu de temps, combler ses lacunes essentielles et surtout faute d'avoir eu la volonté nécessaire pour s'en donner les moyens.
Monsieur le Commissaire Patten nous n'allons pas demander une augmentation de 14 % des budgets mais il y a deux ans déjà, en approuvant le rapport d'initiative sur la défense de notre collègue, Mme Lalumière, notre Parlement avait adopté un paragraphe capital invitant les gouvernements des États membres à, je cite : "ne pas écarter a priori l'hypothèse d'un renforcement des moyens budgétaires dès lors que ce renforcement sera nécessaire à la crédibilité de l'Union". Force est de constater que cette invitation est demeurée lettre morte et qu'à l'exception notable du Royaume-Uni les dirigeants européens ont poursuivi imperturbablement la diminution régulière de leurs efforts de défense enlevant ainsi toute crédibilité à leur volonté affichée.
Face aux considérables efforts consentis par les États-Unis après le choc du 11 septembre, l'Union européenne est aujourd'hui placée devant ses responsabilités, soit elle accepte de laisser son partenaire américain traiter seul des problèmes militaires en se chargeant de continuer à gérer plus ou moins avec lui les problèmes de la paix jouant ainsi, M. Wiersma, M. Lagendijk, M. Bonde, le rôle des athéniens de la Rome antique, soit elle se décide enfin, non seulement à dépenser mieux en unissant ses efforts, jusqu'ici dispersés, mais oui, Monsieur le Commissaire Patten, à dépenser plus. En proposant à nouveau cette décision difficile, je ne crois pas inutile de rappeler que les technologies développées aujourd'hui pour l'armement sont toujours duales et qu'elles auront par conséquent leur impact sur l'ensemble des capacités civiles et militaires de l'industrie européenne. Oui, la priorité doit être donnée à la construction d'une véritable industrie européenne de l'armement qui devrait, dans un premier temps, vous l'avez évoqué, Monsieur le Commissaire et vous Monsieur le Président en exercice du Conseil, qui devrait être doté d'un budget commun européen consacré précisément à la recherche et au développement. Que penseriez-vous, Monsieur le Président en exercice du Conseil, de la proposition présentée par François Bayrou, candidat aux élections présidentielles françaises, d'alimenter au plus vite ce budget par une contribution limitée à 0,5 % du PIB de chacun des États membres."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, hr. formand for Rådet, i løbet af de sidste 10 år er den europæiske offentlige opinion efterhånden blevet klar over, at det er nødvendigt at give EU en selvstændig forsvarskapacitet for at gøre det muligt for Unionen at få betydning i internationale sammenhænge og at få den politiske betydning, som den burde have med dens moralske autoritet og økonomiske styrke. EU, der ikke deltog i løsningen af krisen i Jugoslavien og ikke var i stand til at tale med én samlet stemme i den forbindelse, som i Kosovo var involveret i en krig, hvis forløb viste, at den ikke kunne løses uden amerikanske midler på en række væsentlige områder, er i dag ikke synlig på den internationale scene hverken i Afghanistan eller i Mellemøsten, eftersom den ikke på så kort tid har kunnet løse de væsentligste problemer, og særligt fordi den manglede den vilje, der var nødvendig for at kunne stille midler til rådighed.
Hr. kommissær Patten, vi vil ikke anmode om en budgetstigning på 14%, men det er allerede to år siden, vi vedtog vores kollegas, fru Lalumières, initiativbetænkning om et forsvar, hvor Europa-Parlamentet vedtog en meget væsentlig artikel, der opfordrede regeringerne i medlemslandene om ikke på forhånd at tilsidesætte tanken om en forøgelse af budgetmidlerne, eftersom denne forøgelse kan blive nødvendig for Unionens troværdighed. Man kan konstatere, at denne opfordring ikke har haft nogen betydning, og med undtagelse af Storbritannien har de europæiske ledere med sindsro fortsat den regelmæssige nedskæring af deres bestræbelser på forsvarsområdet og har således fjernet enhver troværdighed ved den vilje, som de skilter med.
EU bliver i forbindelse med USA's betydelige bestræbelser efter chokket den 11. september nu stillet til ansvar, og enten accepterer EU, at USA egenhændigt klarer de militære problemer, idet EU forpligter sig til fortsat at drøfte fredsproblemerne med USA i større eller mindre grad og således i henhold til hr. Wiersma, hr. Lagendijk og hr. Bonde at have samme rolle som athenerne i oldtidens Rom, eller også beslutter det sig endeligt til ikke blot at anvende pengene bedre ved at forene dets bestræbelser, der indtil nu har været spredte, men ja, hr. kommissær Patten, også til at anvende flere penge. Ved endnu en gang at fremhæve denne vanskelige beslutning tror jeg ikke, det er forgæves at minde om, at de teknologier, der er udviklet indtil nu vedrørende våben, altid har en bagside, og at de derfor har en betydning for alle de civile og militære kapaciteter i den europæiske industri. Ja, der må gives førsteprioritet til opbygningen af en ægte europæisk våbenindustri, som først og fremmest bør, De har nævnt det, hr. kommissær og hr. rådsformand, få tildelt et fælles europæisk budget, der præcist er bestemt til forskning og udvikling. Hr. rådsformand, hvad mener De om det forslag, som hr. Bayrou, der stiller op til det franske præsidentvalg, har stillet om hurtigst muligt at bevilge dette budget 0,5% af bruttonationalproduktet i hver enkelt medlemsstat?"@da1
"Herr Präsident, Herr amtierender Ratspräsident! Im Verlaufe der letzten zehn Jahre ist sich die Öffentlichkeit immer mehr der Notwendigkeit bewusst geworden, die Europäische Union mit einer autonomen Verteidigungskapazität auszustatten, damit sie bei der Regelung der internationalen Angelegenheiten mit dem politischen Gewicht auftreten kann, das ihr aufgrund ihrer moralischen Autorität und ihrer Wirtschaftskraft eigentlich zukommt. Die Union, die an der Lösung der jugoslawischen Krise nicht beteiligt war, da sie nicht mit einer Stimme zu sprechen vermochte, die im Kosovo einen Krieg führte, bei dem sich herausstellte, dass sie in einer Reihe von wesentlichen Bereichen auf amerikanische Mittel angewiesen war, ist auch heute weiterhin auf der internationalen Bühne nicht präsent, weder in Afghanistan noch im Nahen Osten, da sie in der kurzen Zeit ihre wesentlichen Lücken nicht schließen konnte und vor allem da es ihr an dem politischen Willen fehlte, die dafür erforderlichen Mittel aufzubringen.
Herr Kommissar Patten, wir werden keine Aufstockung der Haushalte um 14 % fordern, doch bereits vor zwei Jahren hat unser Parlament mit der Verabschiedung des Initiativberichts unserer Kollegin Lalumière zur Verteidigungspolitik eine grundlegende Passage gebilligt, in der die Mitgliedstaaten aufgefordert werden – ich zitiere -, „nicht von vornherein eine Aufstockung der Haushaltsmittel aus[zu]schließen, wenn eine solche Aufstockung für die Glaubwürdigkeit der Union notwendig ist.“ Es ist jedoch festzustellen, dass diese Aufforderung nicht umgesetzt worden ist und dass – abgesehen vom Vereinigten Königreich – die europäischen Regierungen die regelmäßige Verringerung ihrer Verteidigungsaufwendungen unerschütterlich fortgesetzt und so den erklärten Absichten jegliche Glaubwürdigkeit entzogen haben.
Angesichts der beträchtlichen Anstrengungen, die die USA nach dem Schock vom 11. September unternommenen haben, muss die Europäische Union heute ihrer Verantwortung nachkommen. Entweder begnügt sie sich damit, ihren amerikanischen Partner die militärischen Probleme allein regeln zu lassen, und übernimmt es lediglich wie bisher, die Friedensprobleme mehr oder weniger mit ihm zusammen zu regeln, wobei sie dann, Herr Wiersma, Herr Lagendijk und Herr Bonde, die Rolle der Athener im alten Rom spielt, oder aber sie entscheidet sich endlich, ihre Ausgaben durch Bündelung der bisher zersplitterten Aufwendungen nicht nur effektiver zu gestalten, sondern, jawohl Herr Kommissar Patten, diese auch zu erhöhen. Wenn ich diese schwierige Entscheidung erneut vorschlage, halte ich es für angebracht, darauf zu verweisen, dass die gegenwärtig für Rüstungszwecke entwickelten Technologien stets dualer Natur sind und daher Auswirkungen auf sämtliche zivilen und militärischen Kapazitäten der europäischen Industrie haben werden. Ja, im Vordergrund muss die Errichtung einer wirklichen europäischen Rüstungsindustrie stehen, die in einer ersten Phase – wie Sie, Herr Kommissar, und Sie, Herr amtierender Ratspräsident, bereits darlegten – mit einem gemeinsamen europäischen Haushalt für Forschung und Entwicklung ausgestattet werden muss. Was halten Sie, Herr amtierender Ratspräsident, vom Vorschlag des französischen Präsidentschaftskandidaten François Bayrou, einen solchen Haushalt möglichst rasch mit einem Beitrag von 0,5 % des BIP jedes Mitgliedstaats zu bilden?"@de7
"Κύριε Πρόεδρε, κύριε Προεδρεύοντα, κατά τα δέκα τελευταία χρόνια η ευρωπαϊκή κοινή γνώμη συνειδητοποίησε σταδιακά την ανάγκη να εφοδιάσει την Ευρωπαϊκή Ένωση με μια αυτόνομη ικανότητα άμυνας, έτσι ώστε να της προσδώσει βαρύτητα στα διεθνή δρώμενα, με το πολιτικό κύρος το οποίο έπρεπε να απορρέει από την ηθική της υπόσταση και την οικονομική της ισχύ. Απούσα από τον διακανονισμό της κρίσης στη Γιουγκοσλαβία, καθώς δεν μπόρεσε να υψώσει μία ενιαία φωνή, αναμεμειγμένη στο Κοσσυφοπέδιο σε έναν πόλεμο η διεξαγωγή του οποίου κατέδειξε ότι δεν μπορούσε να εξελιχθεί χωρίς την αμερικανική παρέμβαση σε ορισμένους κύριους τομείς, η Ευρωπαϊκή Ένωση εξακολουθεί να είναι σήμερα απούσα από τη διεθνή σκηνή τόσο στο Αφγανιστάν όσο και στη Μέση Ανατολή, καθώς δεν μπόρεσε, σε τόσο λίγο χρόνο, να καλύψει τα ουσιαστικά κενά της και, κυρίως, καθώς δεν είχε την αναγκαία βούληση για να το πράξει.
Κύριε Επίτροπε Patten, δεν θα ζητήσουμε αύξηση κατά 14% των προϋπολογισμών, όμως πριν από δύο χρόνια ήδη, εγκρίνοντας την έκθεση πρωτοβουλίας με θέμα την άμυνα της συναδέλφου μας, της κ. Lalumière, το Σώμα μας ενέκρινε μια καθοριστική παράγραφο με την οποία καλεί τις κυβερνήσεις των κρατών μελών, παραθέτω το απόσπασμα: “να μην αποκλείσουν εξ’ αρχής το ενδεχόμενο ενίσχυσης των δημοσιονομικών μέσων εφόσον η ενίσχυση αυτή θα είναι απαραίτητη για την αξιοπιστία της Ένωσης”. Δυστυχώς, διαπιστώνουμε ότι η έκκληση αυτή παρέμεινε νεκρό γράμμα και ότι, εκτός από τη φωτεινή εξαίρεση του Ηνωμένου Βασιλείου, οι ευρωπαίοι ιθύνοντες εξακολούθησαν ανεμπόδιστα να μειώνουν τις προσπάθειές τους στον τομέα της άμυνας, με αποτέλεσμα να στερήσουν τη βούληση που είχαν αρχικά εκφράσει από κάθε αξιοπιστία.
Δεδομένων των σημαντικών προσπαθειών που κατέβαλαν οι Ηνωμένες Πολιτείες μετά από την αναστάτωση της 11ης Σεπτεμβρίου, η Ευρωπαϊκή Ένωση τίθεται σήμερα ενώπιον των ευθυνών της: είτε δέχεται να αφήσει τους Αμερικανούς να χειρίζονται μόνοι τους τα στρατιωτικά προβλήματα, αναλαμβάνοντας να συνεχίσει να διαχειρίζεται σε κάποιο – μικρότερο ή μεγαλύτερο – βαθμό μαζί τους τα προβλήματα της ειρήνης παίζοντας έτσι, κ. Wiersma, κ. Lagendijk, κ. Bonde, τον ρόλο των Αθηναίων της αρχαίας Ρώμης, είτε αποφασίζει επιτέλους, όχι μόνο να δώσει περισσότερο βάρος ενώνοντας τις μέχρι σήμερα μεμονωμένες προσπάθειές της, αλλά ναι, κύριε Επίτροπε Patten, να διαθέσει περισσότερα χρήματα. Προτείνοντας εκ νέου τη δύσκολη αυτή απόφαση, θεωρώ χρήσιμο να υπενθυμίσω ότι οι τεχνολογίες που έχουν αναπτυχθεί σήμερα, όσον αφορά τον στρατιωτικό εξοπλισμό, εξακολουθούν να είναι διττές και ότι θα έχουν, συνεπώς, επιπτώσεις σε όλες τις αστικές και στρατιωτικές ικανότητες της ευρωπαϊκής βιομηχανίας. Ναι, οφείλουμε να δώσουμε προτεραιότητα στη διαμόρφωση μιας πραγματικής ευρωπαϊκής βιομηχανίας εξοπλισμών που θα έπρεπε, κατ’ αρχάς, όπως είπατε, κύριε Επίτροπε και εσείς κύριε Προεδρεύοντα, να διαθέτει κοινό ευρωπαϊκό προϋπολογισμό προορισμένο συγκεκριμένα για την έρευνα και την ανάπτυξη. Πώς κρίνετε εσείς, κύριε Προεδρεύοντα του Συμβουλίου, την πρόταση του François Bayrou, υποψήφιου στις γαλλικές προεδρικές εκλογές, ο οποίος προτείνει την άμεση τροφοδοσία του προϋπολογισμού αυτού, καλώντας όλα ανεξαιρέτως τα κράτη μέλη να συνεισφέρουν μόνο το 0,5% του ΑΕγχΠ τους;"@el8
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, over the last ten years, European public opinion has gradually become aware of the fact that the European Union needs to have its own defence system in order to enable it to have influence, political influence on world affairs, which should be acquired from its moral authority and its economic power. The European Union, which did not play a part in resolving the crisis in the former Yugoslavia, was incapable of speaking with a single voice on this matter and engaged in a war in Kosovo which proved that it could not manage without American resources in a number of essential areas, is now absent from the international stage in Afghanistan and in the Middle East. This is because it was unable, in such a short timescale, to overcome its major shortcomings and, above all, did not have the necessary will to provide itself with the resources required.
Commissioner Patten, we shall not be asking for a 14% increase in spending, but it has already been two years since Parliament adopted the own-initiative report on defence by our fellow Member, Mrs Lalumière, and since it approved a crucial paragraph urging the Member States’ governments not to rule out, a priori, the possibility of increasing budgetary appropriations, given the need for such a measure to ensure the credibility of the Union. We must recognise that this request is a dead letter and that, with the notable exception of the United Kingdom, European leaders have imperturbably continued to decrease defence spending on a regular basis, thus stripping their declared will of all credibility.
In the light of the considerable effort made by the United States following the shocking events of 11 September, the European Union is now faced with its responsibilities: either it agrees to let its American counterpart deal with the military problems on its own and takes upon itself to continue to manage the peace problems, more or less in conjunction with the US, thus playing, Mr Wiersma, Mr Lagendijk and Mr Bonde, the role of the Athenians in ancient Rome. Or it decides, at last, not only to spend better by making a joint effort instead of the dispersed efforts made so far, but yes, Commissioner Patten, to spend more. By again proposing this difficult decision, I think it is worthwhile to reiterate that defence technologies developed today still have two purposes and that they will, therefore, have an impact on all the civilian and military capabilities of the European industry. Yes, we must prioritise the construction of a legitimate European defence industry which should, initially, as you said, Commissioner and Mr President-in-Office of the Council, be given a single European budget dedicated solely to research and development. What do you think, Mr President-in-Office of the Council, of the proposal put forward by Mr Bayrou, who is a candidate in the French presidential elections, of making contributions to this budget which are limited to 0.5% of the GNP of each Member State, with immediate effect?"@en3
". -(FR) Señor Presidente, señor Presidente en ejercicio del Consejo, en el transcurso de los diez últimos años la opinión pública europea ha tomado progresivamente conciencia de la necesidad de dotar a la Unión Europea de una capacidad autónoma de defensa para permitirle pesar en los asuntos del mundo, con un peso político que debería concederle su autoridad moral y su potencia económica. Ausente de la solución de la crisis yugoslava, por no haber sido capaz de hablar con una sola voz, comprometida en Kosovo en una guerra cuya dirección demostró que Europa no podía dejar de lado los medios americanos en una serie de ámbitos esenciales, la Unión Europea sigue hoy ausente de la escena internacional tanto en Afganistán como en Oriente Próximo, por no haber podido, en tan poco tiempo, rellenar sus lagunas esenciales y sobre todo por no haber tenido la voluntad necesaria para darse los medios.
Señor Comisario Patten, no vamos a pedir un aumento del 14% de los presupuestos pero, hace ya dos años, al aprobar el informe de propia iniciativa sobre la defensa de nuestra colega, la Sra. Lalumière, este Parlamento adoptó un párrafo capital que invita a los gobiernos de los Estados miembros a "no descartar a priori la hipótesis de un refuerzo de los medios presupuestarios cuando ese refuerzo sea necesario para la credibilidad de la Unión". Es obligado constatar que esta invitación ha quedado muerta y que con la excepción notable del Reino Unido los dirigentes europeos han proseguido imperturbablemente la disminución regular de sus esfuerzos en defensa restando así toda credibilidad a su voluntad declarada.
Frente a los considerables esfuerzos realizados por Estados Unidos después del choque del 11 de septiembre, la Unión Europea está actualmente situada ante sus responsabilidades, o bien acepta dejar a su socio americano tratar solo los problemas militares encargándose de continuar gestionando más o menos con él los problemas de la paz jugando así, Sr. Wiersma, Sr. Lagendijk, Sr. Bonde, el papel de atenienses de la Roma antigua, o bien se decide finalmente no sólo a gastar más uniendo sus esfuerzos, hasta este momento dispersos, sino, señor Comisario Patten, a gastar más. Al proponer de nuevo esta cuestión difícil, no considero inútil recordar que las tecnologías desarrolladas actualmente por la industria de armamento son siempre duales y tendrán por consiguiente su impacto en todas las capacidades civiles y militares de la industria europea. Así, debe darse prioridad a la construcción de una verdadera industria europea de armamento que debería, en un primer momento, usted lo ha mencionado, señor Comisario y usted señor Presidente en ejercicio del Consejo, que debería estar dotada de un presupuesto común europeo dedicado precisamente a la investigación y al desarrollo. ¿Qué pensaría, señor Presidente en ejercicio del Consejo, de la propuesta presentada por François Bayrou, candidato a las elecciones presidenciales francesas, de incrementar con la mayor rapidez este presupuesto mediante una contribución limitada en un 0,5% del PIB de cada uno de los Estados miembros?"@es12
"Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kymmenen viime vuoden aikana eurooppalainen yleinen mielipide on vähitellen tiedostanut, että on välttämätöntä hankkia Euroopan unionille itsenäinen puolustusvalmius, jotta sillä olisi painoa kansainvälisissä asioissa, poliittista painoa, jonka sen moraalisen auktoriteetin ja taloudellisen mahdin pitäisi sille antaa. Euroopan unioni ei osallistunut Jugoslavian kriisin hoitamiseen, koska ei pystynyt puhumaan siellä yhteen ääneen, ja oli Kosovossa mukana sodassa, jonka hoitaminen osoitti, ettei unioni tullut toimeen ilman yhdysvaltalaisten voimavaroja tietyillä oleellisilla aloilla. Unioni pysyykin tällä hetkellä poissa kansainväliseltä näyttämöltä sekä Afganistanissa että Lähi-idässä, koska se ei ole pystynyt näin lyhyessä ajassa korjaamaan oleellisia puutteitaan ja varsinkin koska sillä ei ole ollut tehtävän toteuttamiseen tarvittavaa tahtoa.
Arvoisa komission jäsen Patten, emme aio vaatia määrärahojen kasvattamista 14 prosentilla, mutta siitä on jo kaksi vuotta, kun parlamentti hyväksyessään kollegamme Lalumièren valiokunta-aloitteisen mietinnön puolustuksesta hyväksyi erittäin tärkeän kohdan, jossa toivottiin jäsenvaltioiden hallituksilta, etteivät ne "ennakolta hylkää ajatusta talousarviokeinojen tehostamisesta, koska unionin uskottavuuden kannalta niiden tehostaminen on tarpeen". On pakko todeta, että tämä toive on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi ja että lukuun ottamatta huomattavaa poikkeusta, Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Euroopan johtajat ovat järkähtämättä pyrkineet vähentämään säännöllisesti puolustukseen suunnattavaa panostusta vieden siten kaiken uskottavuuden julkituomaltaan toimintatahdolta.
Kun otetaan huomioon huomattavat määrärahat, jotka Yhdysvallat on syyskuun 11. päivän sokin jälkeen myöntänyt puolustukseen, Euroopan unioni joutuu nyt kohtaamaan velvollisuutensa; joko se suostuu antamaan kumppaninsa Yhdysvaltojen hoitaa yksin sotilaalliset ongelmat ja ottaa tehtäväkseen hoitaa edelleen enemmän tai vähemmän sen kanssa rauhan ongelmat – esittäen siten, jäsenet Wiersma, Lagendijk ja Bonde, antiikin Rooman ateenalaisten roolia – tai se päättää vihdoinkin ei ainoastaan käyttää rahaa paremmin yhdistämällä tähän asti hajanaiset ponnistelunsa vaan kyllä, arvoisa komission jäsen Patten, käyttää rahaa enemmän. Kun ehdotan uudelleen tätä vaikeaa päätöstä, uskon olevan hyödyllistä muistuttaa, että nykyään puolustusta varten kehitetyt tekniikat ovat aina kaksitahoisia ja että niillä on siten vaikutuksensa Euroopan teollisuuden koko siviili- ja sotilaskapasiteettiin. Kyllä, etusija on annettava todellisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden rakentamiselle, teollisuuden, joka pitäisi ensi vaiheessa – kuten te, hyvä komission jäsen, ja te, hyvä neuvoston puheenjohtaja, muistutitte – joka pitäisi varustaa nimenomaan tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitetulla yhteisön yhteisellä budjetilla. Mitä mieltä te olette, hyvä neuvoston puheenjohtaja, Ranskan presidentinvaalien ehdokkaan François Bayroun esittämästä ehdotuksesta kasvattaa tätä talousarviota mahdollisimman nopeasti varoilla, jotka vastaisivat 0,5 prosenttia kunkin jäsenvaltion BKT:stä?"@fi5
"Mr President, Mr President-in-Office of the Council, over the last ten years, European public opinion has gradually become aware of the fact that the European Union needs to have its own defence system in order to enable it to have influence, political influence on world affairs, which should be acquired from its moral authority and its economic power. The European Union, which did not play a part in resolving the crisis in the former Yugoslavia, was incapable of speaking with a single voice on this matter and engaged in a war in Kosovo which proved that it could not manage without American resources in a number of essential areas, is now absent from the international stage in Afghanistan and in the Middle East. This is because it was unable, in such a short timescale, to overcome its major shortcomings and, above all, did not have the necessary will to provide itself with the resources required.
Commissioner Patten, we shall not be asking for a 14% increase in spending, but it has already been two years since Parliament adopted the own-initiative report on defence by our fellow Member, Mrs Lalumière, and since it approved a crucial paragraph urging the Member States’ governments not to rule out, a priori, the possibility of increasing budgetary appropriations, given the need for such a measure to ensure the credibility of the Union. We must recognise that this request is a dead letter and that, with the notable exception of the United Kingdom, European leaders have imperturbably continued to decrease defence spending on a regular basis, thus stripping their declared will of all credibility.
In the light of the considerable effort made by the United States following the shocking events of 11 September, the European Union is now faced with its responsibilities: either it agrees to let its American counterpart deal with the military problems on its own and takes upon itself to continue to manage the peace problems, more or less in conjunction with the US, thus playing, Mr Wiersma, Mr Lagendijk and Mr Bonde, the role of the Athenians in ancient Rome. Or it decides, at last, not only to spend better by making a joint effort instead of the dispersed efforts made so far, but yes, Commissioner Patten, to spend more. By again proposing this difficult decision, I think it is worthwhile to reiterate that defence technologies developed today still have two purposes and that they will, therefore, have an impact on all the civilian and military capabilities of the European industry. Yes, we must prioritise the construction of a legitimate European defence industry which should, initially, as you said, Commissioner and Mr President-in-Office of the Council, be given a single European budget dedicated solely to research and development. What do you think, Mr President-in-Office of the Council, of the proposal put forward by Mr Bayrou, who is a candidate in the French presidential elections, of making contributions to this budget which are limited to 0.5% of the GNP of each Member State, with immediate effect?"@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, de afgelopen tien jaar zijn de Europese burgers er zich geleidelijk bewust van geworden dat de Europese Unie een autonome defensiemacht nodig heeft om een rol te kunnen spelen op het internationale toneel. Voorts dient de Unie op basis van haar morele autoriteit en economische macht een belangrijkere politieke rol te gaan spelen. De Europese Unie was afwezig toen de Joegoslavische crisis werd bezworen omdat ze niet in staat was met één stem te spreken. Tijdens de oorlog in Kosovo bleek dat ze op bepaalde essentiële terreinen een beroep moest doen op Amerikaanse middelen. Ook met betrekking tot Afghanistan en het Midden-Oosten is de Unie afwezig op het wereldtoneel, want ze was niet in staat om in deze korte tijd haar aanzienlijke leemten aan te vullen en beschikte niet over de wil om zich hiertoe de benodigde middelen in handen te geven.
Commissaris Patten, wij zullen u niet vragen de begroting met 14% te verhogen. Wel willen we aangeven dat ons Parlement, alweer twee jaar geleden, zich met de aanneming van het initiatiefverslag over de defensie van onze collega, mevrouw Lalumière, heeft uitgesproken voor een zeer belangrijke paragraaf waarin de regeringen van de lidstaten werden verzocht om, ik citeer "niet al bij voorbaat afwijzend te staan tegenover een verhoging van de begrotingsmiddelen, daar deze noodzakelijk zal zijn om de geloofwaardigheid van de Unie te verzekeren". Helaas moeten wij constateren dat aan dit verzoek geen gehoor is gegeven en dat, met de opmerkelijke uitzondering van het Verenigd Koninkrijk, de Europese leiders de vermindering van hun defensie-inspanningen onverstoorbaar hebben voortgezet en daarmee iedere geloofwaardigheid wat betreft hun toezegging hebben verloren.
Nu de Verenigde Staten na de schok van 11 september hun inspanningen op dit terrein aanzienlijk hebben verhoogd, is het de beurt aan de Europese Unie om haar verantwoordelijkheden onder ogen te zien. Of ze accepteert dat haar Amerikaanse partner alle militaire problemen alleen oplost en houdt zich, samen met de Amerikanen, uitsluitend bezig met vredesoperaties – in die zin speelt ze dus, mijnheer Wiersma, mijnheer Lagendijk en mijnheer Bonde, de rol van de inwoners van Athene ten tijde van het oude Rome - of ze besluit haar krachten te bundelen en meer geld aan defensie uit te geven. Dat is immers een voorwaarde, commissaris Patten. Europa moet deze moeilijke knoop doorhakken. Ik acht het in deze context niet overbodig hier in herinnering te brengen dat de technologie die ten behoeve van de wapenindustrie ontwikkeld wordt, altijd een tweeledig karakter heeft. De technologie heeft immers gevolgen voor de gehele civiele en militaire capaciteit van de Europese industrie. Er moet prioriteit worden verleend aan de opbouw van een daadwerkelijke Europese wapenindustrie. Zoals u reeds hebt aangegeven, mijnheer de commissaris en mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, moet er ten behoeve van deze industrie een gemeenschappelijke Europese begroting komen voor onderzoek en ontwikkeling. Wat vindt u in dit opzicht, mijnheer de fungerend voorzitter van de Raad, van het voorstel van de Franse presidentskandidaat François Bayrou om ieder van de lidstaten een beperkte bijdrage van 0,5% van zijn BBP te laten vrijmaken ten behoeve van deze begroting?"@nl2
"Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, ao longo dos últimos dez anos a opinião pública europeia tomou progressivamente consciência da necessidade de dotar a União Europeia de uma capacidade autónoma de defesa que lhe permita ter a influência política nas questões mundiais que lhe deveria conferir a sua autoridade moral e o seu poder económico. Ausente na resolução da crise jugoslava, pela incapacidade de falar a uma só voz neste caso, envolvida no Kosovo numa guerra cuja conduta demonstrou que ela não podia ignorar os meios americanos em vários domínios essenciais, a União Europeia continua hoje ausente da cena internacional, tanto no Afeganistão como no Médio Oriente, por não ter podido, em tão pouco tempo, colmatar as suas principais lacunas e, sobretudo, por não ter tido a vontade necessária para se dotar dos meios.
Senhor Comissário Patten, nós não vamos solicitar um aumento de 14% no orçamento para a defesa, mas já há dois anos, ao aprovar um relatório de iniciativa sobre a defesa, elaborado pela nossa colega, a senhora deputada Lalumière, este Parlamento aprovou um número importante que insta os governos dos Estados-Membros a não afastar
a possibilidade de um reforço dos meios orçamentais desde que este reforço se revelasse necessário para a credibilidade da União. Somos forçados a constatar que este convite permaneceu letra morta e que, à excepção notável do Reino Unido, os dirigentes europeus optaram, impassíveis, pela diminuição regular dos seus esforços de defesa, retirando, dessa forma, toda a credibilidade à sua vontade anunciada.
Face aos consideráveis esforços envidados pelos Estados Unidos após os ataques de 11 de Setembro, a União Europeia é confrontada hoje com as suas responsabilidades, quer aceite deixar o seu parceiro americano tratar sozinho dos problemas militares, responsabilizando-se por continuar a gerir mais ou menos em conjunto os problemas da paz, à semelhança, senhores deputados Wiersma, Lagendijk e Bonde, dos atenienses da Roma antiga, quer se decida finalmente, não só a gerir mais eficazmente as suas despesas, unindo os seus esforços até agora dispersos, mas, Senhor Comissário Patten, a gastar mais. Ao propor novamente esta decisão difícil, não considero inútil lembrar que as tecnologias desenvolvidas hoje para o armamento são ainda duais e que, por conseguinte, terão o seu impacto no conjunto das capacidades civis e militares da indústria europeia. É verdade, a prioridade deve ser dada à construção de uma verdadeira indústria europeia de armamento que deverá, numa primeiro fase, os senhores já o referiram, Senhor Comissário e Senhor Presidente em exercício do Conselho, que deverá, dizia, ser dotada de um orçamento comum europeu destinado precisamente à investigação e ao desenvolvimento. Que pensa, Senhor Presidente em exercício do Conselho, da proposta apresentada por François Bayrou, candidato às eleições presidenciais francesas, de sustentar o mais depressa possível este orçamento através de uma contribuição limitada a 0,5% do PIB de todos os Estados-Membros."@pt11
"Herr talman, herr tjänstgörande rådsordförande! Under de tio senaste åren har den europeiska allmänna opinionen gradvis blivit medveten om nödvändigheten av att förse Europeiska unionen med en självständig försvarsbehörighet för att göra det möjligt för EU att påverka världsfrågorna med den politiska tyngd som dess moraliska auktoritet och ekonomiska makt borde ge det. Europeiska unionen, som var frånvarande i lösningen av den jugoslaviska krisen, eftersom unionen inte lyckades tala med en enda röst i frågan, och som var delaktig i Kosovo i ett krig vars utkämpande visade att EU inte kunde klara sig utan de amerikanska medlen inom ett visst antal grundläggande områden, förblir i dag frånvarande på den internationella arenan både i Afghanistan och i Mellanöstern, eftersom EU inte har kunnat fylla sina grundläggande luckor på så kort tid, och framför allt eftersom det inte har haft den nödvändiga viljan att avsätta medlen för detta.
Kommissionär Patten, vi kommer inte att begära en ökning med 14 procent av budgeten, men genom att godkänna ett initiativbetänkande om försvaret från vår kollega Lalumière, antog vårt parlament redan för två år sedan en avgörande punkt i vilken medlemsstaternas regeringar uppmanades att, jag citerar: ”inte på förhand avfärda tanken med att öka budgetmedlen så snart som denna ökning kommer att vara nödvändig för unionens trovärdighet”. Man måste konstatera att denna uppmaning har förblivit tomma ord, och med det anmärkningsvärda undantaget med Förenade kungariket har de europeiska ledarna orubbligt fullföljt den regelbundna minskningen av sina försvarsansträngningar, vilket på så sätt har avlägsnat all trovärdighet från deras uppvisade vilja.
Inför de avsevärda ansträngningar som USA har gjort efter attentaten den 11 september måste Europeiska unionen i dag ta sitt ansvar, oavsett om den accepterar att låta sin amerikanska partner själv ta itu med de militära problemen genom att åta sig att fortsätta att mer eller mindre hantera fredsproblemen tillsammans med USA, genom att på detta sätt, herr Wiersma, herr Lagendijk, och herr Bonde, spela atenarnas roll i det antika Rom, eller om den slutligen bestämmer sig för att inte bara förbättra sina utgifter genom att förena sina ansträngningar, som hittills varit spridda, utan också, herr kommissionär Patten, att öka sina utgifter. Genom att på nytt föreslå detta svåra beslut tror jag inte att det vore meningslöst att påminna om att den teknik som i dag utvecklas inom vapenindustrin fortfarande är tudelad, och att den följaktligen kommer att påverka hela den europeiska industrins civila och militära kapacitet. Ja, konstruktionen av en verklig europeisk vapenindustri måste prioriteras, och borde i första hand förses med en gemensam europeisk budget som avsätts för just forskning och utveckling, liksom ni nämnde herr kommissionär, och herr tjänstgörande rådsordförande. Vad skulle ni säga, herr tjänstgörande rådsordförande, om det förslag som lagts fram av François Bayrou, kandidat i det franska presidentvalet, om att snarast öka denna budget genom ett begränsat bidrag på 0,5 procent av samtliga medlemsstaters BNP."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples