Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-151"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020409.7.2-151"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Senhor Presidente, neste debate, e após ouvir as declarações do Conselho e da Comissão, que agradeço, pela sua qualidade e oportunidade, parece oportuno recordar que a União Europeia continua a não dispor, nos seus tratados, nem de uma cláusula de assistência militar mútua, semelhante à que existe na NATO ou na UEO, nem de disposições específicas sobre cooperação em matéria de armamento.
No que toca à Europa estas matérias estão, como é sabido, reguladas no Tratado de Bruxelas revisto no âmbito das chamadas funções remanescentes da União Europeia Ocidental. Acresce que, desde 11 de Setembro, todos temos uma noção mais clara e consciente de que é necessária uma nova definição de defesa, que combine segurança interna e externa. Actualmente, temos de saber enfrentar inimigos que, apesar de não disporem de exércitos, colocam a segurança dos países e dos cidadãos em perigo sem que, por seu lado, os exércitos tradicionais consigam dar respostas cabais em termos da sua defesa.
Com efeito, no mundo globalizado em que vivemos, política, diplomacia, informações, segurança interna e defesa complementam-se para dar resposta a estes novos tipos de ameaça. A segurança passou a ser uma noção global e indivisível, diferente das concepções tradicionais. A obrigação da União Europeia e dos seus Estados membros é, assim, de racionalizar as suas capacidades militares e de produção de armamento, bem como de reforçar os meios de cooperação diplomática, dos serviços de informação e ainda da articulação judicial e policial, numa verdadeira sinergia de políticas nacionais e transnacionais. No que toca às relações com a Aliança Atlântica entendemos que os esforços com vista ao desenvolvimento de uma política de segurança e de defesa comum devem ser encarados na óptica da parceria com a NATO. A força da política europeia de segurança e de defesa reside precisamente na sua cooperação com a NATO e não na tentação, perigosa e inútil, de uma qualquer competição com esta organização.
Finalmente, uma palavra para a fiscalização parlamentar da PESD a qual, como é sabido, se efectua a dois níveis: o europeu, assegurado por este Parlamento no que se prende com a prevenção e a gestão civil das crises, e o nacional no que toca à gestão militar destas, sendo este tipo de fiscalização exercido pelos parlamentos nacionais. Esta matéria foi objecto de recente debate e tomada de posição nesta Assembleia. É assim absolutamente pertinente a exortação no sentido do estabelecimento de relações mais estreitas e de um maior intercâmbio de informação entre o Parlamento Europeu e os parlamentos nacionais nas questões relativas à PESD como forma de possibilitar aos diferentes órgãos parlamentares efectuarem a sua fiscalização democrática de um modo mais apropriado e mais adequado."@pt11
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, i denne debat synes det, efter at vi har hørt Rådets og Kommissionens erklæringer, som jeg takker for på grund af deres kvalitet og relevans, passende at minde om, at EU i sine traktater fortsat hverken har en bestemmelse om gensidig militær bistand svarende til den, der findes i NATO og WEU, eller særlige ordninger om våbensamarbejde.
Hvad angår Europa, er disse forhold som bekendt omfattet af Bruxelles-traktaten, revideret for WEU's såkaldte restfunktioner. Hertil skal føjes, at vi alle siden den 11. september er kommet til klarhed over, at der må et nyt forsvarsbegreb til, som forener indre og ydre sikkerhed. Vi må nu være i stand til imødegå fjender, der selv om de ikke råder over en hær, bringer landenes og borgernes sikkerhed i fare, uden at det traditionelle forsvar kan stille noget afgørende op herimod.
I den globaliserede verden, som vi lever i, kommer politik, diplomati, efterretningsoplysninger, indre sikkerhed og forsvar til at supplere hinanden, hvis vi skal kunne imødegå disse nye trusselscenarier. Sikkerhed er blevet et globalt og udeleligt begreb, forskelligt fra de traditionelle opfattelser. EU og dets medlemsstater må derfor rationalisere deres militære kapacitet og våbenproduktion, ligesom de må styrke det diplomatiske, efterretningsmæssige samt rets- og politimæssige samarbejde i en ægte synergi mellem national og overnational politik. Hvad angår forbindelserne med NATO, mener vi, at udviklingen af en fælles sikkerheds- og forsvarspolitik må foregå i et partnerskab med NATO. EU's sikkerheds- og forsvarspolitiske styrke ligger netop i samarbejdet med NATO og ikke en farlig og nytteløs fristelse om en eller anden slags konkurrence med denne organisation.
Til slut et par ord om den parlamentariske kontrol med den fælles sikkerheds- og forsvarspolitik, der som bekendt sker på to planer: det europæiske, varetaget af Europa-Parlamentet med hensyn til den civile kriseforebyggelse og -styring, og det nationale med hensyn til den militære samme, hvor det er de nationale parlamenter, der tager sig af kontrollen. Dette spørgsmål har for nylig været genstand for debat og beslutningstagning her i Parlamentet. Det er således helt relevant at opfordre til tættere forbindelser og større udveksling af oplysninger mellem Europa-Parlamentet og de nationale parlamenter med hensyn til den fælles sikkerheds- og forsvarspolitik, så de forskellige parlamentariske organer kan udføre deres demokratiske kontrol på en bedre og mere hensigtsmæssig måde."@da1
"Herr Präsident! In dieser Aussprache und nachdem wir die Erklärungen des Rates und der Kommission gehört haben, denen ich für ihre Qualität und Sachdienlichkeit danken möchte, scheint es angebracht daran zu erinnern, dass die Europäische Union nach wie vor in ihren Verträgen weder über eine Klausel über die gegenseitige militärische Hilfe ähnlich der in der NATO oder in der Westeuropäischen Union noch über spezielle Bestimmungen zur Zusammenarbeit im Rüstungsbereich verfügt.
Was Europa betrifft, so sind diese Fragen bekanntermaßen in dem geänderten Vertrag von Brüssel, im Rahmen der so genannten noch zu lösenden Aufgaben der Westeuropäischen Union geregelt. Hinzu kommt, dass uns allen seit dem 11. September noch klarer und bewusster ist, dass eine neue Definition der Verteidigung erforderlich ist, die innere und äußere Sicherheit miteinander verbindet. Wir müssen uns zurzeit Feinden stellen, die keine Armeen haben und dennoch die Sicherheit der Länder und der Bürger gefährden, ohne dass es den traditionellen Armeen gelingt, darauf im Sinne ihrer Verteidigung eine entscheidende Antwort zu geben.
In der globalisierten Welt, in der wir leben, gehen nun Politik, Diplomatie, Informationen, innere Sicherheit und Verteidigung Hand in Hand, um auf diese neuen Gefahren zu reagieren. Die Sicherheit ist zu einem globalen und unteilbaren Begriff geworden, der sich von den herkömmlichen Auffassungen unterscheidet. Deshalb müssen die Europäische Union und ihre Mitgliedstaaten ihre Fähigkeiten auf militärischem Gebiet und im Bereich der Rüstungsherstellung rationalisieren und die Mittel der diplomatischen Zusammenarbeit, der Nachrichtendienste und der justiziellen und polizeilichen Beziehungen in einer echten Synergie der nationalen und länderübergreifenden Politiken verstärken. In Bezug auf die Beziehungen zum Nordatlantikbündnis meinen wir, dass die Bemühungen zur Entwicklung einer gemeinsamen Sicherheits- und Verteidigungspolitik auf die Partnerschaft mit der NATO ausgerichtet sein müssen. Die Stärke der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik liegt eindeutig in der Zusammenarbeit mit der NATO und nicht in der gefährlichen und nutzlosen Versuchung, mit dieser Organisation in irgendeinen Wettbewerb zu treten.
Abschließend ein Wort zur parlamentarischen Aufsicht der Europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik, die bekanntlich auf zwei Ebenen stattfindet: der europäischen, von diesem Parlament sichergestellten, was mit der Prävention und dem zivilen Management von Krisen im Zusammenhang steht, und der nationalen, was deren militärisches Management betrifft, deren Aufsicht von den nationalen Parlamenten ausgeübt wird. Diese Frage war jüngst Gegenstand einer Aussprache und Stellungnahme in diesem Parlament. Deshalb ist es auf jeden Fall angebracht anzumahnen, dass zwischen dem Europäischen Parlament und den nationalen Parlamenten in den Fragen zur Europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik die Beziehungen enger zu gestalten sind und ein umfassenderer Informationsaustausch erfolgen muss, um den einzelnen parlamentarischen Organen eine sachdienlichere und zweckgemäßere Ausübung ihrer demokratischen Aufsicht zu ermöglichen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στη συζήτηση αυτή, και αφού ακούσαμε τις δηλώσεις του Συμβουλίου και της Επιτροπής, και εκφράσω την ικανοποίησή μου για την ποιότητα και καταλληλότητα τους, θεωρώ ορθό να υπενθυμίσω ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση εξακολουθεί να μην διαθέτει, στις συνθήκες της, ούτε μία ρήτρα αμοιβαίας στρατιωτικής συνδρομής, παρόμοια με αυτή που υπάρχει στο ΝΑΤΟ ή στη ΔΕΕ, ούτε ειδικές διατάξεις σχετικά με τη συνεργασία σε θέματα εξοπλισμού.
Όσον αφορά την Ευρώπη, τα θέματα αυτά, ως γνωστόν, ρυθμίζονται στην αναθεωρημένη Συνθήκη των Βρυξελλών, στο πλαίσιο των λειτουργιών της Δυτικοευρωπαϊκής Ένωσης, οι οποίες αποκαλούνται εναπομένουσες. Επιπλέον, μετά την 11η Σεπτεμβρίου, έχουμε όλοι μία πιο σαφή και συνειδητή αντίληψη ότι χρειάζεται νέος ορισμός της άμυνας, ο οποίος θα συνδυάζει εσωτερική και εξωτερική ασφάλεια. Επί του παρόντος πρέπει να ξέρουμε να αντιμετωπίζουμε εχθρούς, οι οποίοι αν και δεν διαθέτουν στρατούς, θέτουν την ασφάλεια των χωρών και των πολιτών σε κίνδυνο, ενώ οι παραδοσιακοί στρατοί, από την πλευρά τους, δεν καταφέρνουν να ανταποκριθούν πλήρως όσον αφορά την άμυνά τους.
Πράγματι, στον κόσμο της παγκοσμιοποίησης στον οποίο ζούμε, πολιτική, διπλωματία, πληροφορίες εσωτερική ασφάλεια και άμυνα αλληλοσυμπληρώνονται για να δώσουν απάντηση σε αυτά τα νέα είδη απειλής. Η ασφάλεια κατέληξε να αποτελεί μία σφαιρική και αδιαίρετη έννοια, διαφορετική από τις παραδοσιακές αντιλήψεις. Η υποχρέωση της Ευρωπαϊκής Ένωσης και των κρατών μελών της είναι, επομένως, να εξορθολογίσουν τις στρατιωτικές τους ικανότητες, καθώς και τις ικανότητες παραγωγής εξοπλισμού, όπως επίσης και να ενισχύσουν τα μέσα διπλωματικής συνεργασίας, τις υπηρεσίες πληροφόρησης και, επίσης, τη δικαστική και αστυνομική διάρθρωση, σε ένα πραγματικό συντονισμό εθνικών και υπερεθνικών πολιτικών. Όσον αφορά τις σχέσεις με την Ατλαντική Συμμαχία, πιστεύουμε ότι οι προσπάθειες με σκοπό την ανάπτυξη κοινής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας πρέπει να εξεταστούν υπό την οπτική της συνεργασίας με το ΝΑΤΟ. Η δύναμη της ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας βρίσκεται πραγματικά στη συνεργασία της με το ΝΑΤΟ και όχι στην επικίνδυνη και άχρηστη απόπειρα ανταγωνισμού με τον οργανισμό αυτόν.
Τέλος, μερικά λόγια για τον κοινοβουλευτικό έλεγχο της ΚΕΠΠΑ, ο οποίος, ως γνωστόν, πραγματοποιείται σε δύο επίπεδα: σε ευρωπαϊκό που διασφαλίζεται από το Κοινοβούλιο αυτό, όσον αφορά την πρόληψη και πολιτική διαχείριση των κρίσεων, και σε εθνικό όσον αφορά τη στρατιωτική διαχείρισή τους, και αυτό το είδος ελέγχου ασκείται από τα εθνικά κοινοβούλια. Το θέμα υπήρξε αντικείμενο πρόσφατης συζήτησης και θέσης που ενέκρινε το Σώμα αυτό. Είναι, επομένως, απολύτως ορθή η παρότρυνση για δημιουργία πιο στενών σχέσεων και μεγαλύτερης ανταλλαγής πληροφόρησης μεταξύ Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και εθνικών κοινοβουλίων στα ζητήματα σχετικά με την ΚΕΠΑΑ, ούτως ώστε να δύνανται τα διάφορα κοινοβουλευτικά όργανα να πραγματοποιούν τον δημοκρατικό έλεγχο τους με ορθότερο και καταλληλότερο τρόπο."@el8
"Mr President, in this debate, having heard the statements by the Council and the Commission, whom I thank for the quality and relevance of their contributions, it would seem appropriate to point out that the European Union’s Treaties still contain neither a clause for mutual military assistance, similar to the clause that exists in NATO or in the WEU, nor specific provisions on cooperation in the field of arms.
Where Europe is concerned, these matters are, as we all know, regulated by the revised Treaty of Brussels under the so-called ‘left-over’ functions of the Western European Union. It should be added that, since 11 September, we have all been more keenly aware that a new definition of defence is needed, one which combines internal and external security. We must now find a way of dealing with enemies who, despite not having armies, manage to threaten the security of countries and of citizens and against the attacks of which traditional armies are insufficient defence.
Indeed, in the globalised world in which we live, politics, diplomacy, information, internal security and defence complement one another to respond to these new types of threat. Security has become a global and indivisible concept, quite different from traditional concepts. The obligation of the European Union and its Member States is, therefore, to rationalise their military and arms production capacities and to strengthen their resources for diplomatic cooperation, information services and also judicial and police cooperation in a genuine synergy of national and transnational policies. Where relations with the Atlantic alliance are concerned, we feel that efforts to develop a common security and defence policy must be viewed in terms of our partnership with NATO. The strength of European security and defence policy lies precisely in its cooperation with NATO and not in the dangerous and pointless temptation to compete with that organisation in any way.
Finally, a word on the parliamentary monitoring of the CFSP, which, as is well-known, is performed at two levels: the European level, which is overseen by the European Parliament, which deals with the prevention and civilian management of crises, and the national level, which deals with military crisis management. This type of monitoring is carried out by national parliaments. This issue was the subject of a recent debate and statement in this House. It is, therefore, entirely appropriate to call for the establishment of closer relations and for a greater exchange of information between the European Parliament and the national parliaments on issues involving the CFSP as a means of enabling the various parliamentary bodies to undertake democratic monitoring in a more appropriate and more suitable way."@en3
"(PT) Señor Presidente, en este debate, y después de oír las declaraciones del Consejo y la Comisión, que agradezco, por su calidad y oportunidad, parece oportuno recordar que la Unión Europea sigue sin disponer, en sus Tratados, ni de una cláusula de asistencia militar mutua, semejante a la que existe en la OTAN o en la UEO, ni de disposiciones concretas sobre la cooperación en materia de armamentos.
Por lo que se refiere a Europa, esos asuntos están, como es sabido, regulados en el Tratado de Bruselas revisado, en el ámbito de las llamadas funciones reminiscentes de la Unión Europea Occidental. A ello se suma que, desde el 11 de septiembre, todos tenemos una idea más clara y consciente de que es necesaria una nueva definición de defensa, que combine seguridad interna y externa. Actualmente, debemos saber afrontar a enemigos que, a pesar de no disponer de ejércitos, ponen en peligro la seguridad de los países y los ciudadanos, sin que los ejércitos tradicionales consigan , por su parte, dar respuestas cabales desde el punto de vista de su defensa.
En efecto, en el mundo globalizado en que vivimos, política, diplomacia, informaciones, seguridad interior y defensa se complementan para dar respuesta a esos nuevos tipos de amenaza. La seguridad ha pasado a ser un concepto mundial e indivisible, diferente de las concepciones tradicionales. De modo que la obligación de la Unión Europea y sus Estados miembros es la de racionalizar sus capacidades militares y de producción de armamento, así como fortalecer los medios de cooperación diplomática, los servicios de información y también la articulación judicial y policial, en una auténtica sinergia de políticas nacionales y transnacionales. Por lo que se refiere a las relaciones con la Alianza Atlántica, consideramos que se deben ver las medidas encaminadas a la formulación de una política de seguridad y defensa común desde la óptica de la cooperación con la OTAN. La fuerza de la política europea de seguridad y defensa radica precisamente en su cooperación con la OTAN y no en la tentación, peligrosa e inútil, de competición alguna con esa organización.
Por último, unas palabras sobre la fiscalización parlamentaria de la PESD, que, como se sabe, se hace en dos niveles: el europeo, a cargo de este Parlamento, en lo relativo a la prevención y la gestión civil de las crisis, y el nacional, en lo relativo a la gestión militar de éstas, que corre a cargo de los parlamentos nacionales. En esta Asamblea se debatió y se aprobó recientemente una posición sobre este asunto. De modo que resulta absolutamente pertinente la exhortación con vistas al establecimiento de relaciones más estrechas y un mayor intercambio de información entre el Parlamento Europeo y los parlamentos nacionales para los asuntos relativos a la PESD como forma de posibilitar a los diferentes órganos parlamentarios su fiscalización democrática del modo más apropiado y adecuado."@es12
"Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa, ja kun olemme kuulleet neuvoston ja komission oivalliset ja ajankohtaiset julkilausumat, tuntuu tarkoituksenmukaiselta palauttaa mieleen, että Euroopan unionin perustamissopimuksissa ei edelleenkään ole vastaavanlaista keskinäistä sotilaallista apua koskevaa lauseketta kuin Natossa tai Länsi-Euroopan unionissa, eikä myöskään erityisiä säännöksiä aseellisesta yhteistyöstä.
Kuten tiedetään, Euroopan osalta näistä asioita säädetään tarkistetussa Brysselin perustamissopimuksessa niin kutsuttujen Länsi-Euroopan liiton jäljelle jäävien tehtävien yhteydessä. Lisäksi syyskuun 11. päivästä lähtien me kaikki olemme olleet paremmin tietoisia, että puolustus on määriteltävä uudestaan tavalla, jossa yhdistyvät ulkoinen ja sisäinen turvallisuus. Tänä aikana meidän on osattava kohdata vihollisia, joilla ei ole armeijoita, mutta jotka siitä huolimatta vaarantavat valtioiden ja kansalaisten turvallisuuden ilman, että perinteiset armeijat onnistuisivat puolestaan esittämään hyväksyttäviä puolustusratkaisuja.
Maailmanlaajuistuneessa maailmassamme politiikka, diplomatia, tiedot, sisäinen turvallisuus ja puolustus täydentävät todellakin toinen toisiaan vastatakseen näihin uudentyyppisiin uhkiin. Turvallisuudesta on tullut yleinen ja jakamaton käsite, joka poikkeaa perinteisistä käsityksistä. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuutena on siten järkiperäistää sotilaallisia voimavarojaan ja asetuotantoaan sekä vahvistaa diplomaattisen yhteistyönsä, tiedustelupalvelujensa sekä oikeus- ja poliisiyhteistyön keinoja todellisen kansallisten ja rajat ylittävien politiikkojen yhteisvaikutuksen avulla. Atlantin liiton suhteiden osalta olemme sitä mieltä, että ponnistukset yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi on tehtävä Nato-kumppanuutta ajatellen. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan voima piilee nimenomaan sen yhteistyössä Naton kanssa, eikä vaarallisessa ja hyödyttämässä yrityksessä kilpailla tämän järjestön kanssa.
Lopuksi sananen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan parlamentaarisesta valvonnasta, jota toteutetaan kahdella tasolla, kuten tiedetään: Euroopan tasolla parlamentti varmistaa kriisien ehkäisyä ja siviilihallintaa koskevat kysymykset, ja kansalliset parlamentit valvovat niiden sotilaallista hallintaa kansallisella tasolla. Tästä aiheesta keskusteltiin äskettäin parlamentissa, jossa laadittiin sitä koskeva kanta. On siis ehdottomasti oikein kannustaa Euroopan parlamenttia ja kansallisia parlamentteja solmimaan keskenään tiiviimpiä suhteita ja vaihtamaan lisää tietoja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevista kysymyksistä, sillä siten eri parlamentaaristen elinten on mahdollista valvoa sitä demokraattisesti mahdollisimman sopivalla ja asianmukaisella tavalla."@fi5
"Monsieur le Président, dans ce débat, et après avoir entendu les déclarations du Conseil et de la Commission, que je remercie, pour leur qualité et leur sens de l’opportunité, il me semble bon de rappeler que l’Union européenne ne dispose toujours pas, dans ses Traités, ni d’une clause d’assistance militaire mutuelle, identique à celle de l’OTAN ou de l’UEO, ni de dispositions spécifiques concernant la coopération en matière d’armement.
Pour ce qui concerne l’Europe, ces matières sont régies, comme vous le savez, par le traité de Bruxelles révisé, dans le cadre des fonctions dites résiduelles de l’Union de l’Europe occidentale. Il faut ajouter que, depuis le 11 septembre, nous avons tous une notion plus claire et consciente du fait qu’il faut une nouvelle définition de la défense, combinant la sécurité intérieure et extérieure. À l’heure actuelle, nous devons pouvoir faire face à des ennemis qui menacent la sécurité des pays et des citoyens, tout en étant dépourvus d’une armée, sans que les armées traditionnelles puisse y opposer une réponse adaptée en termes de défense.
En effet, dans le monde global dans lequel nous vivons, la politique, la diplomatie, les informations, la sécurité intérieure et la défense se complètent pour répondre à ces nouveaux types de menace. La sécurité est devenue une notion globale et indivisible, différente des conceptions traditionnelles. L’obligation de l’Union européenne et de ses États membres consiste dès lors à rationaliser les capacités militaires et de production d’armement, à renforcer les moyens de coopération diplomatique, les services d’information et encore l’articulation judiciaire et policière, dans une véritable synergie des politiques nationales et transnationales. Pour ce qui concerne les relations avec l’alliance atlantique, nous pensons que les efforts en vue de développer une politique de sécurité et de défense commune doivent être envisagés dans l’optique du partenariat avec l’OTAN. La force de la politique européenne de sécurité et de défense réside précisément dans sa coopération avec l’OTAN et non dans la tentation, dangereuse et futile, d’une quelconque compétition avec cette organisation.
Un mot enfin sur le contrôle parlementaire de la PESD, qui s’effectue à deux niveaux comme vous le savez : le niveau européen, par notre Parlement, pour ce qui est de la prévention et de la gestion des crises, et le niveau national pour ce qui est de la gestion militaire, ce type de contrôle étant exercé par les parlements nationaux. Cette matière a fait l’objet d’un récent débat et d’une prise de position de notre Assemblée. Il est donc tout à fait pertinent d’appeler de ses vœux l’établissement de relations plus étroites et d’un meilleur échange d’informations entre le Parlement européen et les parlements nationaux pour ce qui est des questions concernant la PESD, afin de permettre aux différents organes parlementaires de se livrer à leur contrôle démocratique d’une manière plus appropriée et plus adaptée."@fr6
"Signor Presidente, dopo aver ascoltato le dichiarazioni del Consiglio e della Commissione di cui mi compiaccio per qualità e tempestività, è opportuno ricordare che l’Unione europea continua a non disporre nei trattati né di una clausola di mutua assistenza militare, simile a quella esistente in seno alla NATO o all’UEO, né di disposizioni specifiche di cooperazione in materia di armamenti.
Per quanto attiene all’Europa questi temi sono, come è noto, disciplinati dal trattato di Bruxelles modificato nel quadro delle cosiddette funzioni residue della UEO. Inoltre, dopo l’11 settembre, abbiamo tutti una più chiara coscienza della necessità di una nuova definizione di difesa che coniughi sicurezza interna e esterna. Oggi dobbiamo saper affrontare nemici che, nonostante non dispongano di un esercito, mettono in pericolo la sicurezza dei paesi e dei cittadini, senza che dal canto loro gli eserciti tradizionali riescano a fornire risposte esaurienti in termini di difesa.
Di fatto, nel mondo globalizzato in cui viviamo, politica, diplomazia
sicurezza interna e difesa sono elementi complementari per dare una risposta a questo nuovo tipo di minaccia. La sicurezza è diventata una nozione globale e indivisibile, diversa dalle concezioni tradizionali. L’obbligo dell’Unione europea e dei suoi Stati membri è quindi quello di razionalizzare le proprie capacità militari e di produzione di armamenti nonché di consolidare gli strumenti di cooperazione diplomatica, dei servizi di
e dell’ordinamento giudiziario e di polizia per giungere ad una vera sinergia fra politiche nazionali e transnazionali. Quanto alle relazioni con l’Alleanza atlantica, auspichiamo che gli sforzi tesi alla definizione di una politica di sicurezza e di difesa comune si inquadrino nell’ottica del partenariato con la NATO. La forza della politica europea di sicurezza e di difesa risiede precisamente nella cooperazione con la NATO e non nella tentazione, inutile e pericolosa, di una qualsivoglia forma di competizione con detta organizzazione.
Per concludere, una parola sul controllo parlamentare della PESD che, come è noto, si effettua a due livelli: quello europeo, assicurato da questo Parlamento, attraverso la prevenzione e la gestione civile delle crisi, e quello nazionale attraverso la gestione militare delle crisi stesse dato che questo tipo di controllo viene esercitato dai parlamenti nazionali. La materia è stata oggetto di recente discussione e presa di posizione in quest'Assemblea. E’ pertanto assolutamente pertinente l’esortazione ad allacciare relazioni più strette e ad avviare un maggior scambio di informazioni fra il Parlamento europeo e i parlamenti nazionali su temi relativi alla PESD onde consentire ai diversi organi parlamentari di esercitare il dovuto controllo democratico nel modo più appropriato."@it9
"Mr President, in this debate, having heard the statements by the Council and the Commission, whom I thank for the quality and relevance of their contributions, it would seem appropriate to point out that the European Union’s Treaties still contain neither a clause for mutual military assistance, similar to the clause that exists in NATO or in the WEU, nor specific provisions on cooperation in the field of arms.
Where Europe is concerned, these matters are, as we all know, regulated by the revised Treaty of Brussels under the so-called ‘left-over’ functions of the Western European Union. It should be added that, since 11 September, we have all been more keenly aware that a new definition of defence is needed, one which combines internal and external security. We must now find a way of dealing with enemies who, despite not having armies, manage to threaten the security of countries and of citizens and against the attacks of which traditional armies are insufficient defence.
Indeed, in the globalised world in which we live, politics, diplomacy, information, internal security and defence complement one another to respond to these new types of threat. Security has become a global and indivisible concept, quite different from traditional concepts. The obligation of the European Union and its Member States is, therefore, to rationalise their military and arms production capacities and to strengthen their resources for diplomatic cooperation, information services and also judicial and police cooperation in a genuine synergy of national and transnational policies. Where relations with the Atlantic alliance are concerned, we feel that efforts to develop a common security and defence policy must be viewed in terms of our partnership with NATO. The strength of European security and defence policy lies precisely in its cooperation with NATO and not in the dangerous and pointless temptation to compete with that organisation in any way.
Finally, a word on the parliamentary monitoring of the CFSP, which, as is well-known, is performed at two levels: the European level, which is overseen by the European Parliament, which deals with the prevention and civilian management of crises, and the national level, which deals with military crisis management. This type of monitoring is carried out by national parliaments. This issue was the subject of a recent debate and statement in this House. It is, therefore, entirely appropriate to call for the establishment of closer relations and for a greater exchange of information between the European Parliament and the national parliaments on issues involving the CFSP as a means of enabling the various parliamentary bodies to undertake democratic monitoring in a more appropriate and more suitable way."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, we hebben nu de Raad en de Commissie gehoord, en ik dank deze instellingen voor de kwaliteit van hun verklaringen en de raakheid ervan. Ik moet er in het kader van dit debat echter wel op wijzen dat er in de Verdragen betreffende de Europese Unie nog steeds geen enkele clausule is opgenomen over wederzijdse militaire bijstand, vergelijkbaar met de bijstandsclausules zoals die binnen het kader van de NAVO of de WEU gelden. Bovendien ontbreken specifieke bepalingen over samenwerking op het gebied van militair materieel.
Zoals bekend is deze materie voor Europa geregeld in het – herziene – Verdrag van Brussel, en wel binnen een kader dat doet denken aan dat van de West-Europese Unie. De gebeurtenissen van 11 september hebben ons erop gewezen dat het defensiebeleid opnieuw moet worden vastgelegd, met aandacht voor zowel interne als externe veiligheid. We moeten ons nu immers ook teweerstellen tegen vijanden die weliswaar niet over een leger beschikken, maar toch een bedreiging vormen voor de veiligheid van landen en hun burgers. Traditionele legers kunnen deze veiligheid niet voor de volle honderd procent garanderen.
In de huidige, geglobaliseerde wereld moeten politiek, diplomatie, inlichtingendiensten, en het beleid op het gebied van interne veiligheid en defensie elkaar aanvullen bij het formuleren van een antwoord op de nieuwe bedreigingen. Veiligheid is nu een begrip dat de hele wereld omvat en niet verder opgedeeld kan worden. De traditionele opvattingen hebben hun geldigheid verloren. De lidstaten van de Europese Unie moeten hun wapenproductie en militaire capaciteiten daarom op elkaar afstellen, en daarnaast de instrumenten voor samenwerking op diplomatiek vlak en op het gebied van inlichtingen verder uitwerken. Tenslotte moet ook de samenwerking op politieel en justitieel gebied versterkt worden om zo te komen tot een gecoördineerd nationaal en transnationaal beleid. Als we het dan hebben over de betrekkingen binnen het Atlantische Bongenootschap, dan vinden wij dat het gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid moet worden uitgewerkt binnen een partnerschap met de NAVO. De kracht van een Europees veiligheids- en defensiebeleid schuilt nu juist in de samenwerking met de NAVO. Het heeft geen zin – en is zelfs gevaarlijk – om een organisatie op te zetten náást de NAVO.
Tot slot een opmerking over het parlementair toezicht op het gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid. Dat toezicht speelt zich op twee niveaus af. Op Europees niveau houdt dit Parlement toezicht op de wijze waarop crises in de burgersfeer voorkomen en beheerst worden. Gaat het om militair crisisbeheer op nationaal niveau, dan zijn de nationale parlementen bevoegd. We hebben onlangs over deze zaken een debat gevoerd en een standpunt geformuleerd. De oproep om met betrekking tot het gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid te komen tot een nauwere samenwerking en een betere informatie-uitwisseling tussen de nationale parlementen en het Europees Parlement is uiterst actueel. Op deze wijze kunnen de verschillende parlementen het democratisch toezicht immers beter uitoefenen."@nl2
"Herr talman! I denna debatt, och efter att ha hört rådets och kommissionens uttalanden, som jag välkomnar på grund av deras kvalitet och läglighet, tycker jag det är lämpligt att påminna om att Europeiska unionen ännu inte i sina föredrag har någon klausul om ömsesidig militär hjälp så som i Nato eller VEU, och inte heller några specifika bestämmelser för vapensamarbete.
När det gäller Europa regleras dessa frågor som bekant i det reviderade Brysselfördraget, inom ramen för de så kallade återstående funktionerna i Västeuropeiska unionen. Dessutom har vi alla efter den 11 september en tydligare och mer medveten uppfattning om att det är nödvändigt med en ny definition av försvaret som kombinerar den inre och yttre säkerheten. Vi måste i dag kunna möta sådana fiender som trots att de inte har arméer utsätter ländernas och medborgarnas säkerhet för fara, utan att de traditionella arméerna lyckas upprätthålla ett fullständigt försvar.
I den globaliserade värld vi lever så kompletterar politik, diplomati, information, inre säkerhet och försvar varandra för att kunna möta dessa nya typer av hot. Säkerheten har blivit en global och osynlig aspekt som skiljer sig från de traditionella uppfattningarna. Europeiska unionens och dess medlemsstaters är alltså skyldiga att rationalisera sin militära förmåga och vapenproduktion, liksom att stärka de diplomatiska samarbetsmedlen, informationen och även de rättsliga och polisiära förbindelserna, i en verklig politisk synergism av nationell och transnationell politik. När det gäller förbindelserna med Atlantpakten anser vi att ansträngningarna för att utveckla säkerhetspolitiken och ett gemensamt försvar måste tas upp inom ramen för partnerskapet med Nato. Den europeiska säkerhets- och försvarspolitikens styrka ligger just i dess samarbete med Nato och inte i en farlig och meningslös frestelse att på något sätt konkurrera med denna organisation.
Slutligen ett ord om den parlamentariska kontrollen av den gemensamma europeiska säkerhets- och försvarspolitiken vilken som bekant sker på två plan: den europeiska som sköts av detta parlament, vilken handlar om förebyggande och civil krishantering, och den nationella när det gäller den militära hanteringen av dessa, vars kontroll utförs av de nationella parlamenten. Denna fråga var nyligen föremål för debatt i kammaren och antagande av en ståndpunkt. Det är alltså helt riktigt att uppmuntra tätare förbindelser och bättre informationsutbyte mellan Europaparlamentet och de nationella parlamenten när det gäller frågor om den gemensamma europeiska säkerhets- och försvarspolitiken för att på så sätt göra det möjligt för olika parlamentsorganen att utföra sin demokratiska kontroll på bästa sätt."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"(ΡΤ)"8,8
"Queiró (UEN )."8,12,11
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples