Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-143"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Försvar/ försvarsmateriel4
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020409.7.2-143"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-09-Speech-2-1444
lpv:speaker	lp:Patten4
lpv:spoken text	". – Mr President, Minister, let me first thank Parliament for giving the Commission this opportunity to debate the vital matters covered by these motions, and let me also thank the Council presidency for the contribution it has just made through the Spanish Minister of Defence, who made an extremely interesting and important speech. I particularly endorse all that he said in his closing remarks about terrorism and the importance of giving terrorism the priority which it deserves to be given by pluralist democracies. Some Member States have a particular concern about defeating terrorism in all its manifestations. We are ready to play our part as I say. But we need to proceed in such matters in close cooperation with Member States who retain national responsibility for many of the policies involved. The linkages between civil and military concerns, and between European Union and national responsibilities, in the conduct of an integrated security and crisis management policy are still being thought through. Yet the necessary institutional machinery is starting to take shape – in the Political and Security Committee, for example, and in the bodies that advise it, including the Military Committee, the Politico-Military Group and the Committee for Civilian Aspects of Crisis Management. I am working with Mr Solana to define the potential and the limits of our respective roles and responsibilities. It is not always easy. There are unresolved questions, for example, about the financing of the common foreign and security policy, whether for actions funded out of the Community budget, or for expenditure with military or defence implications, which must always be charged to Member States. The European Union needs mechanisms that will give it greater budgetary flexibility in the conduct of foreign policy, and will enable it to deploy funds more quickly in times of crisis. We have put forward some Community budget proposals to that end. But in the search for greater flexibility we must not create parallel structures in the common foreign and security policy which escape proper parliamentary scrutiny and financial control through the Court of Auditors – or which encroach upon matters of Community competence. These problems are not insoluble. We have agreed arrangements for the EU Policing Mission in Bosnia, for example, which tread a careful path between the competing concerns. But we must continue to proceed with sensitivity – and that applies as well in the area of defence-related industries which my colleague, Mr Liikanen, is about to address. I should like to make one final point and I am provoked – or encouraged – to do so by the interesting remarks made by Mr Brok. Mr Brok quite understandably said that we needed to be able to demonstrate how serious we are about Europe's security. He spoke about expenditure on defence and expenditure on defence equipment. These are extremely dangerous waters – shark-filled waters – for a Commissioner to seek to swim in. The Commission is not a 16th Member State; it does not have its own taxpayers responsible for electing it or discharging it. I read about the important debate as to whether Europe should spend more on precision-guided missiles, on special forces, on air-lift capacity, on military telecommunications. It seems to me that a very strong intellectual and political case is made that unless we are prepared to spend more in these areas, the consequences on the trans-Atlantic alliance in terms of the difference in technological capacity are bound, in due course, to be destabilising. But I do not want to enter any further into that debate, I just want to make one very important, realistic point. The President of the United States has just asked for a 14% increase in defence spending – an increase of USD 48 billion in the United States defence budget. I would like to know whether there is anybody in this Parliament who is a member of a political party which would be able to get elected, advocating in Europe a 14% increase in defence spending, while at the same time health and education spending are cut. Hands up! I just want to make the point that we should be realistic. We should not allow the gap between our rhetoric and what we are actually prepared to argue for as politicians to open up too widely. And we should recognise the extremely important contribution we make to all those other aspects of security which, for example, we were talking about at Monterrey a few weeks ago under the aegis of the United Nations. It is not irrelevant to security to engage at the moment in what some people rather sneeringly call social work in Afghanistan. If social work in Afghanistan makes it unnecessary for us to be militarily involved in Afghanistan again in five or ten years' time, then that seems to be to be a very good investment in the security of the European Union and the region and the world. I hope we can be realistic in our assessments of security and realistic about the best ways in which Europe can actually contribute to greater security around the world, with the wholehearted endorsement of those who vote for you, if not for me. As you said, Mr President, my colleague Mr Liikanen will intervene in a moment on defence trade and production issues but let me say something about the Commission’s overall approach to security and defence. I start from the extremely strong conviction that it is not possible to divide foreign policy neatly into civil matters on the one hand, and military and defence issues on the other, as if they were unrelated and as if they could be handled without reference to one another. The European Security and Defence Policy is an integral part of the common foreign and security policy. The Treaty requires that the Commission should be fully associated with that policy. The Commission has no direct role in military aspects, which are themselves limited by the Treaty to the so-called Petersberg tasks. But in practice our full association with the common foreign and security policy means that we are closely involved in the policy as a whole. That is as it should be – because a coherent overall European security, conflict prevention and crisis management policy is bound to embrace both civil and military matters, and this is a point to which I want to return at the end of my remarks. The European Union has international relationships and programmes in many fields covering, for example, energy, environment, economic cooperation, human rights, justice and home affairs, external assistance programmes and so on. It may be that, in a crisis, initiatives are taken which also involve military deployments, or have other defence implications. But in that case the military element is one strand in what must be a seamless and integrated European policy towards the country or region in question. Take the example of the Western Balkans which we have debated so often in this Chamber. After a long period of bloodshed and inter-ethnic strife culminating in the successful military campaign to halt ethnic cleansing in Kosovo, the European Union launched a concerted effort to restore stability and to bring about thoroughgoing political and economic reform in the region. We have created a framework of Stabilisation and Association Agreements to encourage regional integration and to give these countries a long-term political perspective of European Union membership. We are managing a key part of the UN Mission in Kosovo. We also took initiatives such as the Energy for Democracy programme in Serbia, which had explicitly political, as well as economic and humanitarian objectives. All these have been elements – and important elements – of an integrated European security and conflict prevention policy in the region. The European Commission continues to play a central part in the conception and execution of that policy. But the EU’s policy in the region has also involved military deployments – for example in the former Yugoslav Republic of Macedonia, where NATO deployed overwhelmingly European forces in support of a political settlement at a time of rising inter-ethnic tension and violence. The deployment had to be closely co-ordinated with what the European Union was already doing. Mr Solana and I were directly involved in mediation at the time the force went in, as Parliament knows. The Commission supported the political purposes of the military deployment through its Rapid Reaction Mechanism, helping to restore confidence in the region and to reduce inter-ethnic tension through an emergency house-reconstruction programme and through other measures. Now, at the European Council in Barcelona, heads of government have expressed the European Union’s availability to take responsibility for a follow-on military operation, if certain conditions can be fulfilled, including permanent arrangements on European Union-NATO cooperation. The Commission is not directly involved in that decision, which touches upon the physical security of national military personnel deployed in the region – nor do we seek direct involvement. But, again, we must be associated in so far as this will add value to the European Union’s overall effort. We need to be able to make our voice heard because, as I have said, military decisions also have implications for the European Union's comprehensive security policy in the wider sense, as I have described it. The linkages between defence and military aspects of CFSP, and the more traditional areas of Community concern, are complex and often politically sensitive. The European Commission stands ready to play its part in using the potential of the Treaty to help to develop a strong, efficient and viable European armaments industry. It is clear from the motions before us today that this is as the European Parliament would wish. Most Members of this House, for example, would support the Commission’s initiative to launch the Advisory Group on Aerospace – or STAR 21 as it is known – to consider the strategic challenges faced by the European Union in that crucial sector. We welcome the participation in that Group of Carlos Westendorp, Chairman of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, and of Karl von Wogau."@en3
lpv:translated text	"Hr. formand, hr. minister, lad mig først takke Parlamentet for at have givet Kommissionen lejlighed til at drøfte disse meget vigtige spørgsmål, der er omfattet af disse forslag til beslutning, og lad mig også takke formandskabet for det bidrag, det lige har ydet via den spanske forsvarsminister, som holdt en yderst interessant og vigtig tale. Jeg støtter navnlig alt det, han sagde i sine afsluttende bemærkninger om terrorisme og betydningen af at give terrorisme den prioritet, den fortjener at blive givet af pluralistiske demokratier. Nogle medlemsstater er særlig optaget af at knuse terrorismen i alle dens udtryksformer. Vi er, som jeg allerede har sagt, rede til at spille vores rolle. Men i sådanne spørgsmål er vi nødt til at skride frem i tæt samarbejde med medlemsstaterne, som ligger inde med det nationale ansvar for mange af de pågældende politikker. Forbindelserne mellem civile og militære hensyn og mellem EU's og medlemsstaternes ansvar, når det gælder udførelsen af en integreret sikkerheds- og krisestyringspolitik, er stadig under overvejelse. Det nødvendige institutionelle maskineri er imidlertid ved at tage form - f.eks. i Den Politiske og Sikkerhedspolitiske Komité og i de organer, der rådgiver den, herunder Militærkomitéen, den politisk-militære gruppe og Komitéen for De Civile Aspekter af Krisestyring. Jeg arbejder sammen med hr. Solana om at definere potentialet og begrænsningerne for vores respektive roller og ansvar. Det er ikke altid nemt. Der er f.eks. uløste spørgsmål om finansieringen af den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik - hvorvidt der er tale om aktioner, der skal finansieres af fællesskabsbudgettet, eller udgifter med militære eller forsvarsimplikationer, som altid skal debiteres medlemsstaterne. EU har brug for mekanismer, som vil give den større budgetmæssig fleksibilitet i gennemførelsen af udenrigspolitikken, og som vil gøre det muligt for det at rejse midler hurtigere i krisesituationer. Vi har i dette øjemed fremsat en række forslag til fællesskabsbudgettet på dette område. Men i vores søgen efter øget fleksibilitet må vi ikke skabe parallelle strukturer inden for den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik, som unddrager sig ordentlig kontrol fra Parlamentet og finanskontrol fra Revisionsretten - eller som trænger ind på anliggender, som henhører under fællesskabskompetencen. Disse problemer er ikke uløselige. Vi har aftaler om f.eks. EU's politimission i Bosnien, der træder varsomt for ikke at støde de konkurrerende interesser. Men vi må fortsat skride varsomt frem - og det gælder også inden for det forsvarsrelaterede industriområde, som min kollega, hr. Liikanen, vil komme ind på om lidt. Jeg vil gerne komme ind på et sidste punkt, og det er jeg blevet provokeret - eller tilskyndet - til af de interessante bemærkninger fra hr. Brok. Hr. Brok udtalte ganske forståeligt, at vi bør være i stand til at vise, hvor alvorligt vi mener det, når vi taler om Europas sikkerhed. Han talte om udgifter til forsvar og udgifter til forsvarsmateriel. Det er yderst farligt vand - fyldt med hajer - for en kommissær at søge at svømme i. Kommissionen er ikke en 16. medlemsstat. Den har ikke sine egne skatteydere, der kan vælge eller afsætte den. Jeg læste om den vigtige debat om, hvorvidt Europa skulle bruge mere på præcisionsstyrede missiler, specialstyrker, lufttransportkapacitet og militær telekommunikation. Det forekommer mig, at der både intellektuelt og politisk tales meget stærkt for, at konsekvenserne for den transatlantiske alliance med hensyn til forskelle i teknologisk kapacitet med tiden helt sikkert vil være destabiliserende, medmindre vi er rede til at bruge flere penge inden for disse områder. Men jeg ønsker ikke at komme nærmere ind på denne debat, jeg vil blot komme ind på et meget vigtigt og realistisk punkt. USA's præsident har lige bedt om en 14%'s forøgelse af forsvarsudgifterne - en forøgelse på 48 milliarder dollars af det amerikanske forsvarsbudget. Jeg vil gerne vide, om der er nogen her i Parlamentet, som er medlem af et politisk parti, der ville kunne blive valgt, hvis han talte for en 14%'s forøgelse af forsvarsbudgettet, samtidig med at sundheds- og uddannelsesudgifterne blev skåret ned. Lad mig se hænder! Jeg vil blot sige, at vi bør være realistiske. Vi må ikke tillade, at der udvikler sig en alt for stor afstand mellem vores retorik og det, vi rent faktisk er rede til at tale for som politikere. Og vi bør anerkende det yderst vigtige bidrag, vi yder til alle de andre aspekter af sikkerheden, som vi f.eks. talte om i Monterrey for et par uger siden i FN-regi. Det er ikke irrelevant for sikkerheden, at vi for nærværende involverer os i noget, som nogle temmelig hånligt kalder socialt arbejde i Afghanistan. Hvis socialt arbejde i Afghanistan gør det unødvendigt for os at blive militært involverede i Afghanistan igen om 5-10 års tid, så synes det at være en meget god investering i EU's og regionens og verdens sikkerhed. Jeg håber, at vi kan være realistiske i vores vurdering af sikkerheden og realistiske med hensyn til, hvordan Europa rent faktisk bedst muligt kan bidrage til større sikkerhed i verden med helhjertet støtte fra dem, som stemmer på Dem, om ikke på mig. Som De sagde, hr. formand, vil min kollega, hr. Liikanen, komme med et indlæg om lidt om handel med og produktion af forsvarsmateriel, men lad mig sige noget om Kommissionens overordnede tilgang til sikkerhed og forsvar. Jeg starter ud fra den yderst stærke overbevisning, at det ikke er muligt at adskille udenrigspolitikken klart og tydeligt i på den ene side civile spørgsmål og på den anden side militære spørgsmål og forsvarsspørgsmål, som om de var ubeslægtede, og som om de kunne håndteres hver for sig. Den europæiske forsvars- og sikkerhedspolitik er en integreret del af den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik. Traktaten kræver, at Kommissionen skal være fuldt ud tilknyttet denne politik. Kommissionen har ikke nogen direkte rolle at spille i de militære aspekter, som selv ifølge traktaten er begrænset til de såkaldte Petersberg-opgaver. Men i praksis betyder vores fulde tilknytning til den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik, at vi er nært tilknyttet til politikken som helhed. Det er, som det skal være - for en sammenhængende overordnet europæisk sikkerheds-, konfliktforebyggelses- og krisestyringspolitik vil nødvendigvis omfatte både civile og militære anliggender, og det er et punkt, som jeg vil vende tilbage til i slutningen af mine bemærkninger. EU har internationale forbindelser og programmer inden for mange områder, der f.eks. omfatter energi, miljø, økonomisk samarbejde, menneskerettigheder, retlige og indre anliggender, programmer for ekstern bistand osv. Det kan være, at der i en krisesituation tages initiativer, som også medfører inddragelse af militæret eller har andre forsvarsimplikationer. Men i så fald er det militære element en streng i noget, der må være en helstøbt og integreret europæisk politik over for det pågældende land eller den pågældende region. Tag f.eks. det vestlige Balkan, som vi så ofte har drøftet her i Parlamentet. Efter en lang periode med blodsudgydelser og stridigheder mellem de forskellige etniske grupper, der kulminerede i den succesrige militære kampagne for at sætte en stopper for den etniske udrensning i Kosovo, indledte EU en fælles indsats for at genoprette stabiliteten og skabe gennemgribende politisk og økonomisk reform i regionen. Vi har skabt en ramme for stabiliserings- og associeringsaftaler for at tilskynde til regional integration og give disse lande et langsigtet politisk perspektiv om EU-medlemskab. Vi står for en væsentlig del af FN's opgaver i Kosovo. Vi har også taget initiativer såsom "energi for demokrati"-programmet i Serbien, som har udtrykkeligt politiske såvel som økonomiske og humanitære målsætninger. Alle disse tiltag har været elementer - og vigtige elementer - i en integreret europæisk sikkerheds- og konfliktforebyggelsespolitik i regionen. Europa-Kommissionen spiller fortsat en central rolle i forbindelse med udformningen og gennemførelsen af denne politik. Men EU's politik i regionen har også omfattet brug af militære styrker - f.eks. i Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien, hvor NATO i overvejende grad benyttede europæiske styrker til støtte for en politisk løsning på et tidspunkt med øget spænding og vold mellem de etniske grupper. Det var nødvendigt med en nøje koordinering af indsættelsen af militæret og det, EU allerede foretog sig på stedet. Hr. Solana og jeg var, som Parlamentet ved, direkte involveret i mægling på det tidspunkt, hvor styrken gik ind. Kommissionen støttede de politiske mål for indsættelsen af militæret via sin hurtige udrykningsmekanisme ved at hjælpe med at genoprette tilliden i regionen og nedbringe spændingen mellem de etniske grupper gennem et nødgenopbygningsprogram og andre foranstaltninger. Nu har regeringscheferne ved Det Europæiske Råds møde i Barcelona givet udtryk for EU's vilje til, hvis visse betingelser kan opfyldes, at tage ansvar for en opfølgende militær operation, der omfatter et permanent EU-NATO-samarbejde. Kommissionen er ikke direkte involveret i denne beslutning, der omhandler den fysiske sikkerhed for det nationale militære personel, der er udstationeret i regionen - og vi søger heller ikke at blive direkte involveret. Men igen må vi tilknyttes, for så vidt som det kan give en merværdi til EU's samlede indsats. Vi bør være i stand til at sørge for, at vores røst bliver hørt, for, som jeg allerede har sagt, har militære beslutninger også implikationer for EU's omfattende sikkerhedspolitik i den bredere forstand, som jeg har beskrevet. Forbindelserne mellem de forsvarsrelaterede og militære aspekter i FUSP og de mere traditionelle områder, som er af fællesskabsinteresse, er komplekse og ofte politisk følsomme. Europa-Kommissionen står parat til at spille sin rolle ved at gøre brug af traktatens potentiale med at hjælpe med til at udvikle en stærk, effektiv og bæredygtig europæisk våbenindustri. Det fremgår klart af de forslag, vi har liggende foran os i dag, at dette er, hvad Parlamentet ønsker. De fleste medlemmer af Europa-Parlamentet vil f.eks. støtte Kommissionens initiativ til at få den rådgivende gruppe for luft- og rumfarten - eller STAR 21, som den er kendt som - til at overveje de strategiske udfordringer, som EU står over for i denne meget vigtige sektor. Vi bifalder formanden for Udvalget om Industripolitik, Eksterne Økonomiske Forbindelser, Forskning og Energi, Carlos Westendorps og Karl von Wogaus deltagelse i denne gruppe."@da1 ". Herr Präsident, Herr Minister, lassen Sie mich eingangs dem Parlament dafür danken, dass es der Kommission die Möglichkeit gegeben hat, diese äußerst wichtigen Punkte, um die es in diesen Entschließungsanträgen geht, zu diskutieren. Gleichzeitig möchten ich dem Ratsvorsitz für seinen Beitrag danken, den der spanische Verteidigungsminister mit seinem höchst interessanten und wichtigen Vortrag stellvertretend geleistet hat. Ganz besonders unterstütze ich, was er gegen Ende seiner Ausführungen über den Terrorismus und darüber gesagt hat, dass wir dem Terrorismus die Priorität einräumen müssen, die er von Seiten pluralistischer Demokratien verdient. Einigen Mitgliedstaaten liegt die Bekämpfung des Terrorismus in all seinen Erscheinungsformen ganz besonders am Herzen. Wie ich schon sagte, sind wir bereit, unseren Beitrag zu leisten. Dies muss jedoch in enger Zusammenarbeit mit den Mitgliedstaaten erfolgen, in deren nationale Zuständigkeit viele der betroffenen Politiken fallen. Noch wird über die Schnittstellen zwischen zivilen und militärischen Belangen sowie Aufgaben der Europäischen Union und der einzelnen Mitgliedstaaten im Hinblick auf ein integriertes Sicherheits- und Krisenmanagement nachgedacht. Die erforderlichen institutionellen Strukturen nehmen jedoch bereits Gestalt an - z. B. in Form des Ausschusses für politische und Sicherheitsfragen sowie seiner Beratungsgremien, zu denen der Militärausschuss, die politisch-militärische Gruppe und der Ausschuss für zivile Aspekte des Krisenmanagements zählen. Gemeinsam mit Herrn Solana versuche ich derzeit, die Möglichkeiten und Grenzen unserer jeweiligen Rollen und Aufgaben zu definieren. Das ist nicht immer einfach. Es gibt nach wie vor ungeklärte Fragen beispielsweise im Hinblick auf die Finanzierung der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik. Davon sind sowohl Aktionen betroffen, die aus dem Gemeinschaftshaushalt finanziert werden, als auch Ausgaben mit militärischem oder Verteidigungscharakter, die stets den Mitgliedstaaten in Rechnung zu stellen sind. Die Europäische Union braucht Mechanismen, die im Bereich der Außenpolitik eine größere Haushaltsflexibilität und eine schnellere Bereitstellung von Mitteln in Krisensituationen ermöglichen. Wir haben zu diesem Zweck einige Vorschläge für die Gestaltung des Gemeinschaftshaushalts vorgelegt. In unserem Bemühen um mehr Flexibilität dürfen wir jedoch keine Parallelstrukturen im Bereich der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik schaffen, die sich einer ordnungsgemäßen Prüfung durch das Parlament oder der finanziellen Kontrolle durch den Rechnungshof entziehen oder die einen Übergriff auf Belange darstellen, die der Kompetenz der Gemeinschaft unterliegen. Diese Probleme sind nicht unlösbar. So haben wir uns auf Bedingungen für die Polizeimission der EU in Bosnien geeinigt, die den konkurrierenden Interessen der verschiedenen Seiten vorsichtig Rechnung tragen. Wir müssen jedoch auch weiterhin sehr sensibel vorgehen. Das gilt auch für den Bereich der Verteidigungsindustrie, zu dem sich mein Kollege Herr Liikanen nachher äußern wird. Ich möchte noch einen letzten Punkt ansprechen, zu dem mich die interessanten Bemerkungen von Herrn Brok provozieren bzw. ermutigen. Herr Brok sagte verständlicherweise, dass wir in der Lage sein müssen nachzuweisen, wie ernst es uns mit der europäischen Sicherheit ist. Er sprach von Ausgaben für die Verteidigung und von Aufwendungen für die Rüstung. Ich gerate hier als Kommissionsmitglied in gefährliche, ja geradezu von Haien wimmelnde Gewässer, wenn ich mich dazu konkret festlege. Die Kommission ist ja kein 16. Mitgliedstaat; sie hat keine eigenen Steuerzahler, von denen sie gewählt oder entlastet wird. Mir ist die wichtige Debatte bekannt, in der es darum geht, ob Europa mehr Mittel für präzisionsgelenkte Flugkörper, für Spezialkräfte, für unsere die Transportkapazität unserer Luftstreitkräfte oder die militärische Telekommunikation ausgeben sollte. Ich habe den Eindruck, dass intellektuell wie politisch massiv dahingehend argumentiert wird, dass die Unterschiede in der technologischen Leistungsfähigkeit früher oder später zur Destabilisierung des transatlantischen Bündnisses führen müssen, sofern wir nicht bereit sind, unsere Ausgaben in diesen Bereichen aufzustocken. Ich möchte mich nicht weiter in diese Debatte vertiefen, ich möchte nur einen sehr wichtigen und realistischen Punkt ansprechen. Der Präsident der USA hat eben erst eine Erhöhung der Verteidigungsausgaben um 14 % gefordert - bezogen auf den US-Verteidigungshaushalt ist das eine Erhöhung um 48 Milliarden Dollar. Ich wüsste wirklich gern, ob es hier in diesem Parlament jemanden gibt, der einer politischen Partei angehört und mit einer Forderung nach einer 14 %igen Aufstockung des europäischen Verteidigungshaushalts gewählt werden würde, während gleichzeitig die Ausgaben für Gesundheit und Bildung gekürzt werden. Melden Sie sich ruhig. Ich möchte unterstreichen, dass wir das Machbare nicht aus den Augen verlieren sollten. Lassen wir also keine allzu große Schere entstehen zwischen unseren flotten Sprüchen und den Maßnahmen, für die wir uns als Politiker tatsächlich einsetzen. Vergessen sollten wir dabei nicht, dass wir einen äußerst wichtigen Beitrag zu zahlreichen anderen Sicherheitsaspekten leisten, über die wir beispielsweise vor einigen Wochen in Monterrey unter der Schirmherrschaft der UNO gesprochen haben. Nicht unwichtig ist beispielsweise unser derzeitiges Engagement in Afghanistan, was von einigen spöttisch als Sozialarbeit abgetan wird. Wenn diese Sozialarbeit in Afghanistan verhindert, dass wir dort in fünf oder zehn Jahren erneut militärisch eingreifen müssen, dann ist das doch wohl eine sehr gute Investition in die Sicherheit der Europäischen Union und der Region sowie der Welt. Ich hoffe, dass es uns gelingt, Fragen der Sicherheit realistisch einzuschätzen und mit realistischen Methoden zu mehr Sicherheit weltweit beizutragen, und dass wir dies mit der rückhaltlosen Zustimmung Ihrer, wenn schon nicht meiner Wähler tun. Herr Präsident, wie Sie bereits sagten, wird sich mein Kollege Herr Liikanen nachher zur Problematik Handel und Produktion in der Verteidigungswirtschaft äußern, aber zuvor möchte ich Ihnen einen Überblick über den Ansatz der Kommission zu Fragen der Sicherheit und Verteidigung geben. Ich bin der grundsätzlichen Überzeugung, dass sich die Außenpolitik nicht fein säuberlich in einen zivilen Bereich einerseits und einen militärischen und Verteidigungsbereich andererseits unterteilen lässt, so als hätten beide Bereiche nichts miteinander zu tun, als könne man sie voneinander losgelöst behandeln. Die Europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik ist fester Bestandteil der Gemeinsamen Außen- und Sicherheitspolitik. Der Vertrag sieht vor, dass die Kommission umfassend in diese Politik einbezogen wird. Die Kommission spielt in Bezug auf militärische Aspekte, die durch den Vertrag auf die so genannten Petersberg-Aufgaben begrenzt sind, keine direkte Rolle. In der Praxis bedeutet unsere umfassende Einbeziehung in die Gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik jedoch, dass wir maßgeblich an dieser Politik als Ganzes beteiligt sind. So sollte es auch sein, denn eine in sich geschlossene, auf Sicherheit, Konfliktverhütung und Krisenmanagement abzielende europäische Politik umfasst zwangsläufig sowohl zivile als auch militärische Aspekte, und auf diesen Punkt möchte ich am Ende meiner Ausführungen zurückkommen. Die Europäische Union unterhält auf vielen Gebieten internationale Beziehungen und Programme. Dazu zählen beispielsweise der Energiebereich, die Umwelt, wirtschaftliche Zusammenarbeit, Menschenrechte, Justiz und Inneres, Programme im Bereich der Außenhilfe usw. In Krisensituation werden gegebenenfalls Initiativen ergriffen, die auch militärische Einsätze vorsehen oder sonstigen Verteidigungscharakter tragen. Doch in einem solchen Fall stellt das militärische Element lediglich einen Aspekt einer ansonsten nahtlosen und einheitlichen Politik im Hinblick auf das in Frage stehende Land bzw. die in Frage stehende Region dar. Als Beispiel sei der westliche Balkan angeführt, über den wir hier im Plenarsaal schon so oft debattiert haben. Nach Jahren des Blutvergießens und der Kämpfe zwischen verschiedenen ethnischen Gruppen, die in einer erfolgreichen Militärkampagne zur Beendigung der ethnischen Säuberung im Kosovo gipfelten, startete die Europäische Union eine konzertierte Aktion, um die Stabilität wiederherzustellen und eine durchgreifende politische und ökonomische Reform in der Region herbeizuführen. Wir haben ein System von Stabilisierungs- und Assoziierungsabkommen geschaffen, um die regionale Integration anzukurbeln und diesen Ländern langfristig die Perspektive der EU-Mitgliedschaft zu bieten. Wir sind für einen sehr wichtigen Teil der UN-Mission im Kosovo verantwortlich. Wir hatten zudem Initiativen wie das Programm „Energie für Demokratie“ in Serbien eingeleitet, das eindeutig politische wie auch wirtschaftliche und humanitäre Ziele verfolgte. All dies sind Elemente - wichtige Elemente - einer integrierten europäischen Sicherheits- und Konfliktverhütungspolitik in der Region. Die Europäische Kommission wird auch künftig eine zentrale Rolle bei der Erarbeitung und Umsetzung dieser Politik spielen. Doch die von der EU in der Region verfolgte Politik umfasste auch Militäreinsätze, so beispielsweise in der ehemaligen jugoslawischen Republik Mazedonien, wo die NATO vornehmlich europäische Truppen stationierte, um zu einer Zeit zunehmender ethnischer Spannungen und Gewalt die Suche nach einer politischen Lösung zu unterstützen. Dieser Truppeneinsatz musste sorgfältig mit den anderen Maßnahmen der Europäischen Union abgestimmt werden. Wie den Abgeordneten bekannt ist, haben Herr Solana und ich zum Zeitpunkt des Truppeneinsatzes eine Vermittlerrolle gespielt. Über ihren Mechanismus für Kriseneinsätze unterstützte die Kommission die politischen Ziele des Militäreinsatzes und konnte durch ein Programm zum Wiederaufbau der Häuser und andere Maßnahmen zur Schaffung von Vertrauen in der Region und zum Abbau der ethnischen Spannungen beitragen. Auf der Tagung des Europäischen Rates, die kürzlich in Barcelona stattfand, haben die Regierungschefs die Bereitschaft der Europäischen Union zur Übernahme der Verantwortung für eine Nachfolge-Militäroperation zum Ausdruck gebracht, vorausgesetzt, es werden bestimmte Bedingungen erfüllt, zu denen beispielsweise dauerhafte Vorkehrungen für die Zusammenarbeit zwischen EU und NATO zählen. Die Kommission ist an dieser Entscheidung, die die Sicherheit der in der Region stationierten nationalen militärischen Einsatzkräfte berührt, weder direkt beteiligt noch strebt sie eine direkte Beteiligung an. Doch auch hier ist unsere Einbeziehung insofern erforderlich, als dies die Bemühungen der Europäischen Union insgesamt aufwertet. Wir müssen die Möglichkeit haben, uns Gehör zu verschaffen, weil, wie ich bereits sagte, militärische Entscheidungen die umfangreiche Sicherheitspolitik der Europäischen Union im weiteren Sinne beeinflussen. Die Schnittstellen zwischen den verteidigungsbezogenen und militärischen Aspekten der GASP und den traditionellen Bereichen der Gemeinschaftspolitik sind kompliziert und häufig auch politisch brisant. Die Europäische Kommission ist bereit, ihren Beitrag zur Ausschöpfung der Möglichkeiten, die der Vertrag im Hinblick auf die Entwicklung einer leistungsfähigen und wirtschaftlich gesunden europäischen Rüstungsindustrie bietet, zu leisten. Aus den uns heute vorliegenden Anträgen geht hervor, dass dies dem Wunsch des Europäischen Parlaments entspricht. So würden die meisten Abgeordneten des Hauses die Initiative der Kommission zur Bildung der unter der Bezeichnung STAR 21 bekannten Beratungsgruppe über Luft- und Raumfahrt zur Prüfung der strategischen Aufgaben der Europäischen Union in diesem bedeutenden Sektor befürworten. Wir begrüßen die Mitarbeit von Carlos Westendorp, dem Vorsitzenden des Ausschusses für Industrie, Außenhandel, Forschung und Energie, sowie von Karl von Wogau in dieser Gruppe."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κύριε Υπουργέ, επιτρέψτε μου πρώτα από όλα να ευχαριστήσω το Σώμα που έδωσε στην Επιτροπή την ευκαιρία να συζητήσει τα ζωτικής σημασίας θέματα που καλύπτουν οι δύο αυτές προφορικές ερωτήσεις, και να ευχαριστήσω επίσης την Προεδρία του Συμβουλίου για τη συμβολή της στη συζήτηση της μέσω του Ισπανού Υπουργού Άμυνας, ο οποίος εκφώνησε μία εξαιρετικά ενδιαφέρουσα και σημαντική ομιλία. Συμφωνώ ιδιαίτερα με όσα είπε στο τέλος της ομιλίας του σχετικά με την τρομοκρατία και το πόσο σημαντικό είναι να δοθεί στο θέμα της τρομοκρατίας η αναγκαία προτεραιότητα, όπως αρμόζει σε μια πλουραλιστική δημοκρατία. Ορισμένα κράτη μέλη ανησυχούν ιδιαίτερα για την καταπολέμηση της τρομοκρατίας σε όλες της τις εκφράσεις. Είμαστε έτοιμοι να αναλάβουμε τον ρόλο μας, όπως είπα. Ωστόσο, σε παρόμοια θέματα είναι απαραίτητο να ενεργούμε σε στενή συνεργασία με τα κράτη μέλη, τα οποία διατηρούν την εθνική αρμοδιότητα για πολλές από αυτές τις πολιτικές. Η σύνδεση μεταξύ αστικών και στρατιωτικών θεμάτων και μεταξύ ευρωπαϊκών και εθνικών αρμοδιοτήτων, για την υλοποίηση μιας ολοκληρωμένης πολιτικής ασφάλειας και διαχείρισης των κρίσεων, συνεχίζεται να μελετάται. Ωστόσο, οι αναγκαίοι θεσμικοί μηχανισμοί αρχίζουν να διαμορφώνονται – η Επιτροπή Πολιτικής και Ασφάλειας, για παράδειγμα, και οι σχετικοί συμβουλευτικοί φορείς, καθώς και η Στρατιωτική Επιτροπή, η Πολιτικοστρατιωτική Ομάδα και η επιτροπή πολιτικής διαχείρισης κρίσεων που αφορούν τους άμαχους. Συνεργάζομαι με τον κ. Σολάνα, ώστε να καθορίσουμε τις δυνατότητες και τους περιορισμούς των ρόλων και των αρμοδιοτήτων μας, αντίστοιχα. Δεν είναι πάντα εύκολο. Υπάρχουν, για παράδειγμα, ανεπίλυτα ζητήματα σχετικά με τη χρηματοδότηση της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας, είτε πρόκειται για δράσεις χρηματοδοτούμενες εκτός κοινοτικού προϋπολογισμού είτε για δαπάνες με στρατιωτικές ή αμυντικές συνέπειες, οι οποίες πρέπει πάντα να χρηματοδοτούνται από τα κράτη μέλη. Η Ευρωπαϊκή Ένωση χρειάζεται μηχανισμούς που θα της παρέχουν μεγαλύτερη δημοσιονομική ευελιξία στη διεξαγωγή της εξωτερικής πολιτικής και θα της επιτρέπουν να διαθέτει γρηγορότερα χρηματικά κεφάλαια σε περιόδους κρίσης. Για τον σκοπό αυτόν, έχουμε κάνει ορισμένες προτάσεις για τον κοινοτικό προϋπολογισμό. Κατά την αναζήτηση μεγαλύτερης ευελιξίας, ωστόσο, δεν θα πρέπει να δημιουργήσουμε παράλληλες δομές στην κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας, οι οποίες θα διαφεύγουν από τον απαραίτητο κοινοβουλευτικό έλεγχο και τον οικονομικό έλεγχο του Ελεγκτικού Συνεδρίου – ή θα προσκρούουν σε θέματα κοινοτικής αρμοδιότητας. Τα προβλήματα αυτά δεν είναι άλυτα. Υπάρχουν συμφωνηθείσες ρυθμίσεις για την αποστολή αστυνόμευσης της Ευρωπαϊκής Ένωσης στη Βοσνία, για παράδειγμα, που κινούνται σε ένα επικίνδυνο μονοπάτι μεταξύ αντίθετων συμφερόντων. Αλλά πρέπει να συνεχίσουμε να ενεργούμε με προσοχή – κι αυτό ισχύει επίσης για τον τομέα των βιομηχανιών που συνδέονται με τον τομέα της άμυνας, στον οποίο θα αναφερθεί ο συνάδελφος κ. Liikanen. Θα ήθελα να θίξω ένα τελευταίο θέμα για το οποίο με προκάλεσαν – ή με ενθάρρυναν – οι ενδιαφέρουσες παρατηρήσεις του κ. Brok. Δικαιολογημένα ο κ. Brok είπε πως πρέπει να είμαστε σε θέση να αποδείξουμε τη σοβαρότητα με την οποία αντιμετωπίζουμε την ασφάλεια της Ευρώπης. Μίλησε για τις δαπάνες που προορίζονται για τον αμυντικό τομέα και για αμυντικό εξοπλισμό. Αυτά τα νερά παραείναι επικίνδυνα – γεμάτα καρχαρίες – για να κολυμπήσει ένα μέλος της Επιτροπής. Η Επιτροπή δεν είναι το 16ο κράτος μέλος της ΕΕ� δεν έχει φορολογούμενους που την ψηφίζουν ή την απαλλάσσουν από τα καθήκοντά της. Διάβασα για τη σημαντική συζήτηση σχετικά με το αν η Ευρώπη θα πρέπει να διαθέσει περισσότερους πόρους για κατευθυνόμενους πυραύλους ακριβείας, ειδικές δυνάμεις, μεταφερόμενες δυνάμεις, στρατιωτικές τηλεπικοινωνίες. Έχω την εντύπωση ότι προωθείται πολύ σθεναρά το διανοητικό και πολιτικό επιχείρημα ότι, εάν δεν είμαστε έτοιμοι να δαπανήσουμε περισσότερα σε αυτούς τους τομείς, οι συνέπειες στους κόλπους της διατλαντικής συμμαχίας, όσον αφορά τις διαφορές σε επίπεδο τεχνολογικών δυνατοτήτων, θα είναι αναπόφευκτα αποσταθεροποιητικές με το πέρασμα του χρόνου. Δεν επιθυμώ να επεκταθώ περισσότερο σε αυτήν τη συζήτηση, θέλω απλώς να θίξω ένα πολύ σημαντικό, πραγματικό ζήτημα. Ο Πρόεδρος των Ηνωμένων Πολιτειών μόλις ζήτησε αύξηση της τάξεως του 14% για τις αμυντικές δαπάνες – αύξηση 48 δις δολαρίων ΗΠΑ στον αμυντικό προϋπολογισμό των Ηνωμένων Πολιτειών. Θα ήθελα να ξέρω αν κάποιος βουλευτής ανήκει σε πολιτικό κόμμα που θα μπορούσε να εκλεγεί, αν θα πρότεινε αύξηση 14% στις αμυντικές δαπάνες στην Ευρώπη, την ίδια στιγμή που οι δαπάνες για την υγεία και την παιδεία περικόπτονται. Ας σηκώσει το χέρι του! Θέλω απλώς να πω ότι οφείλουμε να είμαστε ρεαλιστές. Δεν θα πρέπει να επιτρέψουμε στο χάσμα ανάμεσα στα λόγια μας και σε αυτά που πραγματικά είμαστε προετοιμασμένοι να υποστηρίξουμε ως πολιτικοί να διευρυνθεί υπερβολικά. Και θα πρέπει να αναγνωρίζουμε την εξαιρετικά σημαντική προσφορά μας στις υπόλοιπες πτυχές της πολιτικής ασφάλειας, τις οποίες, για παράδειγμα, συζητήσαμε στο Μοντερέι πριν από μερικές εβδομάδες υπό την αιγίδα των Ηνωμένων Εθνών. Η συμμετοχή μας σε αυτό που ορισμένοι ειρωνικά αποκαλούν κοινωνική εργασία στο Αφγανιστάν δεν είναι άσχετη με το θέμα της ασφάλειας. Αν χάρη στην κοινωνική εργασία στο Αφγανιστάν αποφύγουμε να αναμιχθούμε και πάλι στην περιοχή ύστερα από πέντε ή δέκα χρόνια, τότε μου φαίνεται ότι είναι μια πολύ καλή επένδυση για την ασφάλεια της Ευρωπαϊκής Ένωσης, της περιοχής και ολόκληρου του κόσμου. Ελπίζω ότι θα μπορέσουμε να είμαστε ρεαλιστές στην αξιολόγηση των θεμάτων που άπτονται του τομέα της ασφάλειας και στην εξεύρεση των καλύτερων τρόπων για να συμβάλει η Ευρώπη στην επίτευξη μεγαλύτερης ασφάλειας στον κόσμο, και να έχουμε την πλήρη υποστήριξη όσων ψηφίζουν εσάς, αν όχι εμένα. Όπως είπατε, κ. Πρόεδρε, ο συνάδελφός μου κ. Liikanen θα λάβει σε λίγο τον λόγο για να μιλήσει για θέματα που αφορούν το εμπόριο και την παραγωγή στον τομέα της άμυνας, εγώ όμως θα ήθελα να αναφερθώ στη γενική προσέγγιση της Επιτροπής για τον τομέα της ασφάλειας και της άμυνας. Θα ξεκινήσω από την ακλόνητη πεποίθηση ότι δεν είναι δυνατόν να διαχωρίσουμε την εξωτερική πολιτική σε μη στρατιωτικά θέματα, από τη μία, και σε στρατιωτικά και αμυντικά θέματα, από την άλλη, σαν να μην έχουν σχέση μεταξύ τους και σαν να μπορούν να αντιμετωπιστούν χωρίς να επηρεάζει το ένα το άλλο. Η ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας αποτελεί αναπόσπαστο κομμάτι της κοινής εξωτερικής πολιτικής και πολιτικής ασφάλειας. Σύμφωνα με τη Συνθήκη, η Επιτροπή θα πρέπει να συμμετέχει πλήρως σε αυτήν την πολιτική. Η Επιτροπή δεν έχει άμεσο ρόλο στις στρατιωτικές πτυχές, οι οποίες περιορίζονται από τη Συνθήκη στα επονομαζόμενα καθήκοντα Πέτεσμπεργκ. Στην πράξη, όμως, η πλήρης συμμετοχή μας στην κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας σημαίνει ότι συμμετέχουμε στενά στην πολιτική αυτή στο σύνολό της. Και έτσι θα πρέπει να είναι γιατί, εάν θέλουμε να έχει συνοχή η ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας, πρόληψης των συγκρούσεων και διαχείρισης των κρίσεων, είναι απαραίτητο να περιλαμβάνει τόσο μη στρατιωτικά όσο και στρατιωτικά θέματα, και αυτό είναι ένα σημείο στο οποίο θα ήθελα να επανέλθω στο τέλος της παρέμβασής μου. Η Ευρωπαϊκή Ένωση διατηρεί διεθνείς επαφές και προγράμματα σε πολλούς τομείς, οι οποίοι καλύπτουν, για παράδειγμα, την ενέργεια, το περιβάλλον, την οικονομική συνεργασία, τα ανθρώπινα δικαιώματα, τη δικαιοσύνη και τις εσωτερικές υποθέσεις, τα προγράμματα εξωτερικής βοήθειας και άλλα. Μπορεί, σε συνθήκες κρίσης, να λαμβάνονται πρωτοβουλίες οι οποίες περιλαμβάνουν επίσης την ανάπτυξη στρατιωτικών δυνάμεων ή άλλες αμυντικές ενέργειες. Αλλά στις περιπτώσεις αυτές το στρατιωτικό στοιχείο αποτελεί μία μόνο πτυχή της ενιαίας και ολοκληρωμένης ευρωπαϊκής πολιτικής για την εν λόγω χώρα ή περιοχή. Ας πάρουμε το παράδειγμα των Δυτικών Βαλκανίων, για τα οποία έχουμε συζητήσει επανειλημμένα σε αυτήν την αίθουσα. Ύστερα από μακρά περίοδο αιματοχυσίας και εθνοτικών συγκρούσεων, που κατέληξε στην επιτυχημένη στρατιωτική εκστρατεία για το σταμάτημα της εθνοκάθαρσης στο Κοσσυφοπέδιο, η Ευρωπαϊκή Ένωση ξεκίνησε μία συντονισμένη προσπάθεια για να αποκαταστήσει τη σταθερότητα και να επιφέρει ολοκληρωτική πολιτική και οικονομική μεταρρύθμιση στην περιοχή. Δημιουργήσαμε ένα πλαίσιο συμφωνιών σταθεροποίησης και σύνδεσης για να ενθαρρύνουμε την περιφερειακή ολοκλήρωση και να προσφέρουμε στις χώρες αυτές μία μακροπρόθεσμη πολιτική προοπτική ένταξης στην Ευρωπαϊκή Ένωση. Διαχειριζόμαστε, επίσης, ένα σημαντικό σκέλος της ειρηνευτικής αποστολής του ΟΗΕ στο Κοσσυφοπέδιο. Αναλάβαμε επίσης πρωτοβουλίες, όπως το πρόγραμμα “Ενέργεια για τη Δημοκρατία” στη Σερβία, το οποίο είχε σαφείς πολιτικούς, αλλά και οικονομικούς και ανθρωπιστικούς στόχους. Όλα αυτά αποτέλεσαν στοιχεία – και σημαντικά μάλιστα – μιας ολοκληρωμένης ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και πρόληψης των συγκρούσεων στην περιοχή. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή εξακολουθεί να διαδραματίζει κεντρικό ρόλο στη διαμόρφωση και εκτέλεση αυτής της πολιτικής. Αλλά η πολιτική της ΕΕ στην περιοχή περιέλαβε, επίσης, και στρατιωτικές ενέργειες – π.χ. στην Πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας, όπου το ΝΑΤΟ ανέπτυξε μεγάλο αριθμό ευρωπαϊκών στρατιωτικών δυνάμεων, για να ενισχύσει την πολιτική διευθέτηση της κατάστασης σε μια περίοδο αυξανόμενων εθνοτικών εντάσεων και βίας. Η ανάπτυξη των στρατιωτικών αυτών δυνάμεων έπρεπε να είναι απόλυτα συντονισμένη με τις υπόλοιπες ενέργειες της ΕΕ. Ο κ. Σολάνα κι εγώ ήμασταν άμεσα αναμεμιγμένοι σε συνομιλίες διαμεσολάβησης όταν εστάλησαν οι δυνάμεις, όπως γνωρίζει ήδη το Κοινοβούλιο. Η Επιτροπή υποστήριξε την πολιτική σκοπιμότητα της ανάπτυξης των στρατευμάτων μέσω του Μηχανισμού Ταχείας Αντίδρασης, βοηθώντας στην αποκατάσταση του κλίματος εμπιστοσύνης στην περιοχή και στη μείωση των εθνοτικών εντάσεων με ένα πρόγραμμα επείγουσας ανοικοδόμησης κατοικιών, καθώς και με τη λήψη άλλων μέτρων. Τώρα, στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης, οι αρχηγοί των κυβερνήσεων δήλωσαν ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση είναι πρόθυμη να αναλάβει την ευθύνη για τη συνέχεια που πρέπει να δοθεί στη στρατιωτική επιχείρηση, υπό ορισμένες προϋποθέσεις, καθώς και για μόνιμη διευθέτηση της συνεργασίας ΕΕ/ΝΑΤΟ. Η Επιτροπή δεν εμπλέκεται άμεσα σε αυτήν την απόφαση, που έχει συνέπειες και για τη σωματική ακεραιότητα των μελών των εθνικών στρατιωτικών δυνάμεων που έχουν αναπτυχθεί στην περιοχή – ούτε και επιδιώκουμε άμεση ανάμειξη. Αλλά, και πάλι, πρέπει να έχουμε ανάμειξη στο βαθμό στον οποίο κάτι τέτοιο θα ενισχύσει τη συνολική προσπάθεια της ΕΕ. Πρέπει να είμαστε σε θέση να κάνουμε τη φωνή μας να ακουστεί, γιατί, όπως είπα, οι στρατιωτικές αποφάσεις έχουν συνέπειες και στη συνολική πολιτική ασφάλειας της ΕΕ με την ευρεία έννοια, όπως την περιέγραψα. Η σύνδεση μεταξύ αμυντικού και στρατιωτικού σκέλους της ΚΕΠΠΑ και των πιο παραδοσιακών τομέων κοινοτικού ενδιαφέροντος είναι πολύπλοκη και συχνά ευαίσθητη από πολιτικής πλευράς. Η Ευρωπαϊκή Επιτροπή είναι έτοιμη να αναλάβει τον ρόλο της και να χρησιμοποιήσει τη δυναμική της Συνθήκης για να συμβάλει στην ανάπτυξη μίας ισχυρής, αποτελεσματικής και βιώσιμης ευρωπαϊκής βιομηχανίας εξοπλισμών. Είναι σαφές από τις προτάσεις που συζητούμε σήμερα ότι αυτό ακριβώς επιθυμεί το Κοινοβούλιο. Τα περισσότερα μέλη του Σώματος, για παράδειγμα, πιστεύω ότι υποστηρίζουν την πρωτοβουλία της Επιτροπής να συστήσει Συμβουλευτική Ομάδα για το Αεροδιάστημα – ή STAR 21 όπως είναι γνωστή – για να εξετάσει τις στρατηγικές προκλήσεις που αντιμετωπίζει η Ευρωπαϊκή Ένωση σε αυτόν τον κρίσιμο τομέα. Εκφράζουμε ικανοποίηση για τη συμμετοχή στην ομάδα του κ. Carlos Westendorp, Προέδρου της Επιτροπής Βιομηχανίας, Εξωτερικού Εμπορίου, Έρευνας και Ενέργειας, καθώς και του κ. Karl von Wogau."@el8 "(EN) Señor Presidente, señor Ministro, permítanme, en primer lugar, expresar mi agradecimiento al Parlamento por brindar a la Comisión esta oportunidad de debatir asuntos de importancia fundamental como los que cubren estas propuestas de resolución, y permítanme también agradecer a la Presidencia del Consejo la contribución que acaba de hacer a través del Ministro de Defensa español, que ha pronunciado una intervención sumamente interesante e importante. Respaldo, en particular, todo lo que ha dicho en sus observaciones finales sobre el terrorismo y la importancia de que las democracias pluralistas den al terrorismo la prioridad que merece. Algunos Estados miembros tienen un interés especial en derrotar al terrorismo en todas sus manifestaciones. Estamos dispuestos a desempeñar nuestro papel, como digo. Pero en estos asuntos, debemos proceder en estrecha cooperación con los Estados miembros que conservan sus competencias nacionales en muchas de las políticas afectadas. Aún se están estudiando detenidamente los vínculos entre los aspectos civiles y militares, y entre las competencias de la Unión Europea y aquéllas nacionales en la realización de una política integrada de seguridad y de gestión de crisis. No obstante, la maquinaria institucional necesaria está comenzando a tomar forma – en el Comité Político y de Seguridad, por ejemplo, y en los organismos que lo asesoran, incluidos el Comité Militar, el Grupo político-militar y el Comité de gestión civil de crisis. Estoy trabajando con el Sr. Solana en la definición del potencial y de los límites de nuestros respectivos papeles y competencias. No siempre resulta fácil. Quedan asuntos por resolver, por ejemplo, la financiación de la Política Exterior y de Seguridad Común, en el caso de las acciones financiadas con cargo al presupuesto comunitario o del gasto con implicaciones militares o de defensa, que siempre debe correr a cargo de los Estados miembros. La Unión Europea necesita mecanismos que la doten de mayor flexibilidad presupuestaria en la ejecución de la política exterior, y que le permitan asignar fondos con mayor rapidez en tiempos de crisis. Hemos presentado algunas propuestas relativas al presupuesto comunitario con este fin. Pero en la búsqueda de mayor flexibilidad no debemos crear estructuras paralelas en la Política Exterior y de Seguridad Común que escapen al necesario escrutinio parlamentario y al control financiero del Tribunal de Cuentas – ni que invadan asuntos de competencia comunitaria. Estos problemas tienen solución. Hemos adoptado acuerdos sobre la Misión de la UE de mantenimiento del orden en Bosnia, por ejemplo, que establecen un delicado equilibrio entre intereses contrapuestos. Y debemos seguir avanzando con delicadeza – también en el ámbito de la industria de defensa, sobre la que mi colega, Sr. Liikanen, se dispone a tratar. Quisiera hacer una última observación provocado – o alentado – por las interesantes observaciones que ha hecho el Sr. Brok. El Sr. Brok, comprensiblemente, ha dicho que debemos poder demostrar la seriedad con que nos tomamos la seguridad de Europa. Ha hablado del gasto de la defensa y del gasto del equipamiento de defensa. Éstas son aguas sumamente peligrosas – aguas infectadas de tiburones – como para que un Comisario quiera bañarse en ellas. La Comisión no es el 16º Estado miembro; no tiene sus propios contribuyentes responsables de elegirla o de aprobar su gestión. Leo sobre el importante debate de si Europa debe gastar más en misiles dirigidos de precisión, en fuerzas especiales, en capacidad de puente aéreo, en telecomunicaciones militares. Me parece que existe un argumento intelectual y político muy sólido de que a menos que estemos dispuestos a incrementar el gasto en estos ámbitos, las consecuencias para la Alianza Atlántica en términos de diferencia en capacidad tecnológica serán, tarde o temprano, desestabilizadoras. Pero no quiero adentrarme más en este debate, sólo quiero hacer una observación realista muy importante. El Presidente de los Estados Unidos acaba de pedir un aumento del gasto militar del 14% – un incremento del presupuesto de defensa de los Estados Unidos por valor de 48.000 millones de USD. Me gustaría saber en este Parlamento si hay alguien perteneciente a un partido político que saldría elegido si defiende en Europa un incremento del gasto de defensa del 14%, al tiempo que se recortan los gastos de salud y educación. ¡Que levante la mano! Sólo quisiera señalar que debemos ser realistas. No deberíamos permitir que la diferencia entre nuestra retórica y lo que realmente estamos dispuestos a defender como políticos sea demasiado grande. Y deberíamos reconocer la contribución sumamente importante que hacemos a todos aquellos otros aspectos de la seguridad sobre los que, por ejemplo, hablábamos en Monterrey hace unas semanas bajo los auspicios de las Naciones Unidas. No es irrelevante para la seguridad que en estos momentos participemos en lo que algunos denominan con desdén asistencia social en Afganistán. Si la asistencia social en Afganistán hace innecesaria nuestra participación militar en aquel país dentro de cinco o diez años, podría decirse que es una excelente inversión en la seguridad de la Unión Europea y de la región y del mundo. Espero que seamos realistas en nuestras valoraciones de la seguridad y realistas sobre la mejor forma en que Europa puede contribuir realmente a una mayor seguridad en todo el mundo, con el respaldo incondicional de aquellos que les han elegido, aunque no me hayan elegido a mí. Como usted ha dicho, señor Presidente, mi colega el Sr. Liikanen intervendrá dentro de un momento para tratar sobre los temas del comercio y la producción relacionados con la defensa, pero permítanme unas palabras sobre el enfoque general de la Comisión respecto a la seguridad y la defensa. Parto de la firme convicción de que no es posible dividir sencillamente la política exterior en asuntos civiles, por un lado, y asuntos militares y de defensa, por otro, como si no guardaran ninguna relación entre sí y como si fuera posible tratar sobre ellos sin hacer referencia a unos y otros. La política europea de seguridad y de defensa es parte integral de la Política Exterior y de Seguridad Común. El Tratado exige que la Comisión participe plenamente en dicha política. La Comisión no tiene ninguna función directa en asuntos militares, que el Tratado restringe a las denominadas misiones Petersberg. Pero en la práctica, nuestra vinculación con la Política Exterior y de Seguridad Común significa que participamos estrechamente en la política global. Y así es como debe ser; porque una política europea de seguridad, prevención de conflictos y gestión de crisis coherente tiene que abarcar aspectos civiles y militares, y éste es un punto sobre el que quiero volver al final de mis observaciones. La Unión Europea tiene relaciones y programas internacionales en numerosos ámbitos que cubren, por ejemplo, la energía, el medio ambiente, la cooperación económica, los derechos humanos, la justicia y los asuntos interiores, programas de ayuda exterior, etcétera. Puede suceder que, en una crisis, se tomen iniciativas que también incluyen despliegues militares o que tengan otras implicaciones de defensa. Pero en ese caso, el elemento militar es un componente de la que debe ser una política europea uniforme e integrada para el país o la región en cuestión. Tomemos el ejemplo de los Balcanes Occidentales, que tantas veces hemos debatido en esta Asamblea. Después de un largo período de derramamiento de sangre y de luchas interétnicas que culminaron en la campaña militar que logró poner fin a la limpieza étnica en Kosovo, la Unión Europea lanzó un esfuerzo concertado para restablecer la estabilidad y provocar una reforma política y económica profunda en la región. Hemos creado un marco de Acuerdos de estabilización y asociación para fomentar la integración regional y dar a estos países la perspectiva a largo plazo de la adhesión a la Unión Europea. Estamos gestionando una parte fundamental de la Misión de las Naciones Unidas en Kosovo. Asimismo hemos tomado iniciativas como el programa Energía por Democracia en Serbia, con claro objetivos políticos, así como económicos y humanitarios. Todos ellos han sido elementos – y elementos importantes – de la política integrada europea de seguridad y prevención de conflictos en la región. La Comisión Europea sigue desempeñando un papel principal en la concepción y ejecución de dicha política. Pero la política de la UE en la región ha incluido además despliegues militares – por ejemplo, en la Antigua República Yugoslava de Macedonia, donde la OTAN desplegó tropas, en su mayoría europeas, para apoyar un acuerdo político en unos momentos en que la tensión y la violencia interétnica iban en aumento. El despliegue debía ser coordinado estrechamente con lo que la Unión Europea ya estaba haciendo. Como el Parlamento sabe, el Sr. Solana y yo participamos directamente en la mediación cuando entraron las tropas. La Comisión apoyó los objetivos políticos del despliegue militar a través de la Fuerza de Reacción Rápida, que ayudó a restablecer la confianza en la región y a reducir la tensión interétnica a través de un programa de emergencia de reconstrucción de viviendas, entre otras medidas. Ahora, en el Consejo Europeo de Barcelona, los Jefes de Gobierno han declarado que la Unión Europea está dispuesta a asumir la responsabilidad de una operación militar de seguimiento, si se cumple una serie de condiciones, incluidos acuerdos permanentes de cooperación entre la Unión Europea y la OTAN. La Comisión no ha intervenido directamente en dicha decisión, que atañe a la seguridad física del personal militar nacional desplegado en la región – ni tampoco buscamos una participación directa. Pero, una vez más, la vinculación de la Comisión es necesaria en la medida en que dicha vinculación añade valor al esfuerzo general de la Unión Europea. Es necesario que hagamos oír nuestra voz porque, como he dicho, las decisiones militares también repercuten en la política de seguridad global de la Unión Europea en el sentido más amplio, como he descrito. Los vínculos entre los aspectos de defensa y militares de la PESC y los ámbitos más tradicionales de interés comunitario son complejos y, a menudo, políticamente delicados. La Comisión Europea está dispuesta a desempeñar su papel, dentro de las competencias que le otorga el Tratado, para contribuir al desarrollo de una industria europea de armamento fuerte, eficiente y viable. Resulta evidente de las resoluciones que hoy nos ocupan que eso es lo que el Parlamento Europeo desea. La mayoría de los diputados de esta Asamblea, por ejemplo, estaría dispuesta a respaldar la iniciativa de la Comisión de lanzar un Grupo consultivo sobre asuntos aeroespaciales – o STAR 21, como se le conoce – para estudiar los retos estratégicos a los que la Unión Europea debe hacer frente en este sector de crucial importancia. Acogemos con satisfacción la participación en ese Grupo de Carlos Westendorp, presidente de la Comisión de Industria, Comercio Exterior, Investigación y Energía, así como la de Karl von Wogau."@es12 "Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, haluan ensin kiittää parlamenttia siitä, että se on antanut komissiolle tilaisuuden keskustella näissä päätöslauselmaesityksissä mainituista elintärkeistä kysymyksistä. Saanen samalla kiittää myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltiota siitä panoksesta, jonka se antoi Espanjan puolustusministerin äsken pitämän äärimmäisen mielenkiintoisen ja tärkeän puheen kautta. Kannatan erityisesti sitä, mitä puolustusministeri sanoi puheenvuoronsa lopussa terrorismista ja siitä, miten tärkeää on asettaa terrorismin vastustaminen sille ensisijaiselle paikalle, jonka se moniarvoisissa demokratioissa ansaitsee. Jotkin jäsenvaltiot pitävät erityisen tärkeänä, että terrorismi saadaan kitkettyä pois kaikissa sen ilmenemismuodoissa. Kuten sanottu, olemme valmiit tekemään oman osuutemme. Näissä asioissa meidän on kuitenkin toimittava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, joilla on kansallinen vastuu monista niihin kytkeytyvistä politiikanaloista. Siviili- ja sotilasasioiden sekä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden vastuualueiden välisiä yhteyksiä integroidussa turvallisuus- ja kriisinhallintapolitiikassa pohditaan yhä. Tarvittava institutionaalinen koneisto alkaa kuitenkin vähitellen olla koossa – siihen kuuluvat esimerkiksi poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea ja sitä neuvovat elimet, EU:n sotilaskomitea, poliittis-sotilaallinen työryhmä sekä siviilikriisinhallintakomitea. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Solana ja minä työskentelemme parhaillaan yhdessä neuvoston ja komission roolien ja vastuualueiden sisältämien mahdollisuuksien ja rajoitusten määrittelemiseksi. Se ei ole aina helppoa. Monta kysymystä on vielä ratkaisematta, esimerkiksi se, rahoitetaanko yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät toimet yhteisön talousarviosta vai toimintamenoista, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla ja joiden rahoitus on aina jäsenvaltioiden vastuulla. Euroopan unioni tarvitsee mekanismeja, joiden kautta se voi joustavasti käyttää talousarviota ulkopolitiikan johtamisessa ja ottaa kriisitilanteessa nopeasti varoja käyttöön. Tästä asiasta olemmekin esittäneet joitakin yhteisön talousarviota koskevia ehdotuksia. Pyrkiessämme suurempaan joustavuuteen emme saa kuitenkaan luoda yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle sellaisia rinnakkaisia rakenteita, joita parlamentti ei voi kunnolla valvoa ja joihin tilintarkastustuomioistuimen kautta toteutettu varainhoidon valvonta ei ulotu – tai joissa kajotaan yhteisön toimivaltaan kuuluviin asioihin. Nämä ongelmat eivät suinkaan ole mahdottomia. Esimerkiksi Bosniassa olemme sopineet EU:n valvontajärjestelyistä, joissa kilpailevat tarpeet on tasapainotettu huolellisesti. Mutta meidän on jatkossakin edettävä varovaisesti – ja tämä koskee myös puolustusmateriaaliteollisuutta, josta kollegani Erkki Liikanen kohta puhuu. Lopuksi haluaisin puhua vielä yhdestä asiasta, ja tähän minua yllyttivät – tai rohkaisivat – jäsen Brokin mielenkiintoiset huomiot. Kuten jäsen Brok varsin ymmärrettävistä syistä huomautti, meidän on pystyttävä osoittamaan, että suhtaudumme vakavasti Euroopan turvallisuuteen. Hänhän puhui puolustusmenoista ja puolustusmateriaalimenoista. Näillä haita kuhisevilla vesillä komission jäsenen on äärimmäisen vaarallista lähteä uimaan. Komissiohan ei ole mikään 16. jäsenvaltio; sillä ei ole omia veronmaksajia, jotka valitsisivat sen jäsenet ja myöntäisivät sille vastuuvapauden. Luin juuri eräästä tärkeästä keskustelusta, jossa pohdittiin, pitäisikö yhteisön osoittaa entistä enemmän varoja täsmäohjuksiin, erityisjoukkoihin, ilmakuljetuskapasiteettiin ja sotilastietoliikenteeseen. Vaikuttaa siltä, että älyllisesti ja poliittisesti näyttää pitkälti siltä, että ellemme ole valmiita käyttämään enemmän rahaa näillä aloilla, niin ennen pitkää teknisen kapasiteetin erot johtavat pakosti transatlanttisen liittouman epätasapainoon. En aio nyt kuitenkaan tämän enempää syventyä tuohon keskusteluun, vaan haluan korostaa erästä hyvin tärkeää ja realistista näkökohtaa. Yhdysvaltain presidentti on juuri ehdottanut 14 prosentin korotusta puolustusmenoihin – se merkitsee 48 miljardin dollarin lisämäärärahoja Yhdysvaltain puolustusbudjettiin. Haluaisin tietää, onko täällä ketään sellaista parlamentin jäsentä, jonka puolue saisi edustajanpaikkoja vaatimalla yhteisöä korottamaan puolustusmenojaan 14 prosentilla samaan aikaan, kun terveys- ja koulutusmenoja supistetaan. Käsi ylös! Haluan vain korostaa, että meidän tulisi olla realistisia. Emme saisi päästää retoriikkaamme erkanemaan liian kauas siitä, mitä todella olemme valmiita poliitikkoina puolustamaan. Ja meidän olisi tunnustettava, että panoksemme on äärimmäisen tärkeä niille kaikille muillekin turvallisuusnäkökohdille, joista keskustelimme esimerkiksi muutama viikko sitten YK:n suojeluksessa Monterreyssä pidetyssä kokouksessa. Turvallisuuden kannalta ei ole lainkaan merkityksetöntä, että olemme nyt sitoutuneet toimiin, joita jotkut hieman pilkallisesti kutsuvat sosiaalityöksi Afganistanissa. Jos sosiaalityöllä Afganistanissa päästään siihen, ettei meidän viiden tai kymmenen seuraavan vuoden kuluessa tarvitse enää osallistua siellä sotatoimiin, niin minusta se kyllä vaikuttaa oikein hyvältä investoinnilta Euroopan unionin, Afganistanin alueen ja koko maailman turvallisuuteen. Toivonkin, että voisimme pohtia realistisesti turvallisuuskysymyksiä ja sitä, mikä olisi Euroopalle paras tapa parantaa turvallisuutta eri puolilla maailmaa. Tätä kaikki äänestäjännekin varmasti tukevat varauksetta, vaikka he eivät minua äänestäneetkään. Arvoisa puhemies, kuten te sanoitte, kollegani Erkki Liikanen käyttää kohta puheenvuoron puolustukseen kuuluvan kaluston kauppaan ja tuotantoon liittyvistä asioista, mutta sitä ennen haluaisin sanoa jotakin komission yleisestä lähestymistavasta turvallisuus- ja puolustuskysymyksiin. Aluksi toteaisin olevani erittäin vakuuttunut siitä, ettei ulkopolitiikkaa voida yksiselitteisesti jakaa siviiliasioihin ja sotilas- ja puolustusasioihin, ikään kuin nämä kaksi eivät mitenkään liittyisi toisiinsa ja ikään kuin niitä voitaisiin käsitellä täysin erikseen. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Perustamissopimuksessa edellytetään, että komissio osallistuu tähän politiikkaan täysimääräisesti. Komissiolla ei ole suoranaista vastuuta sotilasasioista, jotka on sinänsä rajoitettu perustamissopimuksessa niin sanottuihin Petersbergin tehtäviin. Mutta komission täysimääräinen osallistuminen ulko- ja turvallisuuspoliittisten tehtävien hoitamiseen merkitsee käytännössä, että se on tiiviisti mukana politiikassa kokonaisuutena. Näin kuuluukin olla, sillä johdonmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen eurooppalaiseen turvallisuus-, konfliktinehkäisy- ja kriisinhallintapolitiikkaan kuuluu pakostikin sekä siviili- että sotilasasioita. Tähän näkökohtaan haluankin vielä palata puheenvuoroni lopussa. Euroopan unioni hoitaa kansainvälisiä suhteita ja ohjelmia monilla saroilla, joita ovat esimerkiksi energia, ympäristö, taloudellinen yhteistyö, ihmisoikeudet, oikeus- ja sisäasiat, ulkomaanavun ohjelmat ja niin edelleen. Kriisitilanteissa voidaan joutua tekemään aloitteita, jotka vaativat myös joukkojen liikekannallepanoa tai joilla on muuta puolustuspoliittista merkitystä. Mutta siinäkin tapauksessa sotilaalliset toimet ovat vain yksi osa sitä saumatonta ja yhtenäistä eurooppalaista politiikkaa, jota kyseiseen maahan tai kriisialueeseen kohdistetaan. Esimerkkinä voidaan mainita Länsi-Balkan, josta olemme niin usein keskustelleet tässä istuntosalissa. Pitkään kestänyt verenvuodatus ja etniset selkkaukset päättyivät alueelle tehtyihin sotatoimiin, joilla onnistuttiin pysäyttämään etniset puhdistukset Kosovossa. Sen jälkeen Euroopan unioni aloitti koordinoidut toimet palauttaakseen alueen vakauden ja käynnistääkseen siellä perusteelliset poliittiset ja taloudelliset uudistukset. Nyt olemme luoneet sinne vakaus- ja assosiaatiosopimuksiin perustuvan toimintakehyksen, joka edistää alueellista integraatiota ja tarjoaa Länsi-Balkanin maille mahdollisuuden Euroopan unionin jäsenyyteen pitkällä aikavälillä. Johdamme keskeistä osaa YK:n toimista Kosovossa. Olemme myös käynnistäneet erilaisia aloitteita, joista voidaan mainita Serbiassa toteutettu Energiaa vastineeksi demokratiasta -ohjelma, jolla oli sekä avoimesti poliittisia että taloudellisia ja humanitaarisia tavoitteita. Kaikki nämä toimet ovat olleet osa – ja nimenomaan tärkeä osa – Länsi-Balkanin alueella harjoitettua integroitua eurooppalaista turvallisuus- ja konfliktinehkäisypolitiikkaa. Euroopan komissiolla on edelleen keskeinen osa sen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Mutta EU:n politiikkaan Länsi-Balkanilla on sisältynyt myös joukkojen sijoittamista esimerkiksi entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan, jossa Nato käytti laajamittaisesti eurooppalaisia asevoimia tukiessaan poliittista sovintoratkaisua aikana, jolloin alueen etniset jännitteet ja väkivalta alkoivat kiihtyä. Liikekannallepano oli koordinoitava tiiviisti Euroopan unionin jo aloittamien muiden toimien kanssa. Kuten parlamentti tietää, Javier Solana ja minä osallistuimme suoraan rauhan sovitteluun silloin, kun joukkoja alettiin sijoittaa. Komissio tuki joukkojen liikekannallepanon poliittisia päämääriä nopean toiminnan järjestelmänsä kautta ja auttoi palauttamaan luottamusta ja vähentämään etnisiä jännitteitä alueella hätäavuksi tarkoitetulla talonkunnostusohjelmalla ja muilla toimilla. Eurooppa-neuvostossa kokoontuneet hallitusten päämiehet ovat nyt ilmoittaneet Euroopan unionin olevan valmis ottamaan vastuuta sotilaallisista jatkotoimista, mikäli tietyt edellytykset täyttyvät, Euroopan unionin ja Naton väliset pysyvät yhteistyöjärjestelyt mukaan luettuina. Komissio ei osallistu – eikä edes halua osallistua – suoraan päätöksen tekemiseen, sillä sehän koskee alueelle siirretyn kansallisen sotilashenkilöstön fyysistä turvallisuutta. Mutta meidän on osallistuttava jälleen täysimääräisesti tähän politiikkaan niin kauan kuin se antaa yleistä lisäarvoa Euroopan unionin ponnisteluille. Meidän on saatava äänemme kuuluville, koska – kuten olen jo sanonut – puolustuspoliittiset päätökset vaikuttavat laajemmin myös Euroopan unionin yleiseen turvallisuuspolitiikkaan, kuten olen kuvaillut. Yhteydet YUTP:n puolustus- ja sotilasnäkökohtien ja yhteisön perinteisten politiikanalojen välillä ovat monitahoisia ja usein poliittisesti arkaluonteisia. Euroopan komissio on valmis tekemään oman osuutensa ja käyttämään sille perustamissopimuksessa annettuja valtuuksia tukeakseen vahvan, tehokkaan ja elinvoimaisen aseteollisuuden kehittämistä Euroopassa. Tänään käsiteltävinä olevista päätöslauselmaesityksistä käy selvästi ilmi, että tämä on myös Euroopan parlamentin toiveena. Useimmat parlamentin jäsenistä esimerkiksi kannattavat komission aloitetta perustaa avaruusalan neuvoa-antava työryhmä (Advisory Group on Aerospace) – joka tunnetaan myös nimellä STAR 21 – käsittelemään Euroopan unionin strategisia haasteita tällä kriittisellä teollisuudenalalla. Pidämme myönteisenä, että teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtaja Carlos Westendorp ja jäsen Karl von Wogau osallistuvat työryhmään."@fi5 ". Monsieur le Président, Monsieur le Ministre, permettez-moi tout d'abord de remercier le Parlement pour avoir offert à la Commission l'occasion de débattre de thèmes cruciaux couverts par ces propositions de résolution, et permettez-moi également de remercier la présidence du Conseil pour la contribution qu'elle vient d'apporter par le biais du ministre espagnol de la Défense, qui a prononcé un discours extrêmement important et intéressant. Je partage, en particulier, tout ce qu'il a dit lors des remarques finales qu'il a formulées sur le terrorisme et l'importance d'accorder au terrorisme la priorité qui mérite d'être accordée par les démocraties pluralistes. Certains États membres sont particulièrement soucieux de vaincre le terrorisme sous toutes ses manifestations. Nous sommes prêts à jouer notre rôle, comme nous l'avons dit. Cependant, dans le cadre de dossiers de cette nature, nous devons agir en coopération étroite avec les États membres qui conservent la responsabilité nationale dans de nombreuses politiques concernées. Les liens entre préoccupations civiles et militaires, ainsi que les liens entre les responsabilités de l'Union européenne et nationales pour ce qui est de mener une politique intégrée de sécurité et de gestion des crises font toujours l'objet de réflexions approfondies. Toutefois, les mécanismes institutionnels nécessaires commencent à prendre forme - le Comité politique et de sécurité, par exemple, et les organismes qui le conseillent, y compris le Comité militaire, le Groupe politico-militaire et le Comité chargé des aspects civils de la gestion des crises. Je travaille avec M. Solana afin de définir le potentiel et les limites de nos rôles et responsabilités respectifs. Ce n'est pas toujours aisé. Certaines questions n'ont pas été résolues, par exemple, en ce qui concerne le financement de la politique étrangère et de sécurité commune, que ce soient des mesures financées par le budget communautaire, ou des dépenses ayant des conséquences en matière de défense ou militaire, qui doivent toujours être prises en charge par les États membres. L'Union européenne a besoin de mécanismes qui lui conféreront une flexibilité budgétaire accrue dans la conduite de la politique étrangère et lui permettront de dégager des fonds plus rapidement en temps de crise. Nous avons fait certaines propositions relatives au budget communautaire à cette fin. Toutefois, dans la recherche d'une flexibilité accrue, nous ne devons pas créer de structures parallèles au sein de la politique étrangère et de sécurité commune qui échappent à un contrôle parlementaire correct et à un contrôle financier effectué par la Cour des comptes - ou bien des structures parallèles qui empiètent sur des thèmes relevant de la compétence communautaire. Ces problèmes ne sont pas insolubles. Nous avons, par exemple, convenu d'arrangements en vue de la mission de police de l'UE en Bosnie, qui tracent une voie prudente entre les préoccupations concurrentes. Toutefois, nous devons continuer à agir en faisant preuve de sensibilité - et cela s'applique également au domaine des industries liées à la défense que mon collègue, M. Liikanen, est sur le point d'évoquer. Je voudrais formuler une dernière remarque, et ce sont les remarques intéressantes de M. Brok qui m'y poussent ou m'y encouragent. M. Brok a déclaré, de manière tout à fait compréhensible, que nous devions être en mesure de montrer à quel point nous prenons la sécurité de l'Europe au sérieux. Il a évoqué les dépenses en matière de défense et les dépenses en matières d'équipements de défense. Ce sont des eaux très dangereuses - infestées de requins - pour qu'un Commissaire cherche à y nager. La Commission n'est pas un 16e État membre ; elle ne dispose pas de ses propres contribuables responsables de son élection ou de son éviction. J'ai lu des documents concernant l'important débat portant sur la question de savoir si l'Europe devait dépenser davantage pour des missiles guidés avec précision, des forces spéciales, des capacités de transport aérien, des télécommunications militaires. Il me semble que de solides arguments intellectuels et politiques sont avancés pour défendre l'idée suivante : à moins que nous soyons prêts à dépenser davantage dans ces domaines, les répercussions de la différence de capacité technologique sont destinées, le moment venu, à déstabiliser l'alliance transatlantique. Mais je ne veux pas poursuivre ce débat, je veux simplement formuler une remarque très importante et réaliste. Le président des États-Unis vient de demander une augmentation de 14 % des dépenses en matière de défense - c'est à dire une augmentation du budget de défense des États-Unis de 48 milliards de dollars. Je voudrais savoir s'il existe au sein de ce Parlement un membre de parti politique en mesure de se faire élire s'il défendait en Europe une augmentation des dépenses en matière de défense de 14 %, et, dans le même temps, une diminution des dépenses en matière d'éducation et de santé. Levez la main ! Je voudrais simplement faire remarquer que nous devons nous montrer réalistes. Nous ne devrions pas tolérer que le fossé entre nos discours et ce que nous sommes réellement prêts à défendre en tant que responsables politiques ne se creuse trop largement. Et nous devrions reconnaître la contribution extrêmement importante que nous apportons à tous les autres aspects de la sécurité, dont nous parlions, par exemple, il y a quelques semaines à Monterrey, sous l'égide des Nations unies. Il n'est pas illogique, en matière de sécurité, de s'engager à l'heure actuelle en faveur de ce que certaines personnes appellent, non sans ironie, le travail social en Afghanistan. Si le travail social rend inutile notre participation militaire en Afghanistan dans cinq ou dix ans, il me semble que cela constitue un excellent investissement dans la sécurité de Union européenne, de la région et du monde. J'espère que nous pouvons nous montrer réalistes dans nos évaluations de la sécurité et réalistes quant aux meilleures manières par lesquelles l'Europe peut réellement contribuer à une sécurité accrue dans le monde, avec l'assentiment sans réserve de tous ceux qui votent pour vous, sinon pour moi. Comme vous l'avez dit, Monsieur le Président, mon collègue, M. Liikanen, prendra la parole dans un instant sur le commerce lié à la défense et les questions de production, mais permettez-moi d'aborder l'approche globale de la Commission en ce qui concerne la sécurité et la défense. Je prends comme point de départ la conviction extrêmement forte qu'il est impossible de séparer nettement la politique étrangère en thèmes civils, d'une part, et en thèmes militaires et liés à la défense d'autre part, comme s'il n'existait aucun lien entre eux et comme s'ils pouvaient être traités sans que les uns fassent référence aux autres. La politique européenne de sécurité et de défense fait partie intégrante de la politique étrangère et de sécurité commune. Le Traité requiert que la Commission soit pleinement associée à cette politique. La Commission n'a aucun rôle direct à jouer dans les aspects militaires, qui sont eux-mêmes limités par le Traité aux missions dites "de Petersberg". Toutefois, dans la pratique, notre pleine participation à la politique étrangère et de sécurité commune signifie que nous sommes étroitement impliqués dans la politique dans son ensemble. C'est de cette manière que cela doit se dérouler. En effet, une politique européenne globale et cohérente en matière de sécurité, de prévention de conflits et de gestion de crises doit inclure les aspects militaires et civils, et c'est un point sur lequel je reviendrai à la fin de mes remarques. L'Union européenne entretient des relations internationales et dispose de programmes internationaux dans de nombreux domaines, tels que, par exemple, l'énergie, l'environnement, la coopération économique, les droits de l'homme, la justice et les affaires intérieures, les programmes d'aide extérieure, etc. Il se peut que, lorsqu'une crise éclate, des initiatives soient prises qui impliquent des déploiements ou d'autres conséquences militaires. Cependant, dans ce cas, l'aspect militaire ne constitue qu'un élément de ce que doit être une politique européenne continue et intégrée vis-à-vis du pays ou de la région en question. Prenons l'exemple des Balkans occidentaux dont nous avons débattu si souvent au sein de cette Assemblée. Après une longue période marquée par des bains de sang et des luttes interethniques, qui a culminé par une campagne militaire réussie visant à mettre un terme à la purification ethnique au Kosovo, l'Union européenne a entamé des efforts concertés afin de restaurer la stabilité et de mettre en œuvre des réformes politiques et économiques approfondies dans la région. Nous avons créé un cadre pour les accords de stabilisation et d'association afin d'encourager l'intégration régionale et accorder à ces pays une perspective politique à long terme relative à l'adhésion à l'Union européenne. Nous gérons une partie cruciale de la mission des Nations unies au Kosovo. Nous avons également pris des initiatives telles que le programme "Energy for Democracy" en Serbie, qui poursuivait explicitement des objectifs tant politiques qu'économiques et humanitaires. Tous ces aspects - importants - ont constitué des éléments d'une politique européenne intégrée en matière de sécurité et de prévention de conflits dans la région. La Commission européenne continue à jouer un rôle central dans la conception et l'exécution de cette politique. Cependant, la politique de l'UE dans la région a également eu pour conséquence des déploiements militaires - par exemple, dans l'Ancienne République yougoslave de Macédoine, où l'OTAN a déployé des troupes dont l'écrasante majorité était européenne, afin de soutenir un règlement politique à un moment ou les tensions et les violences interethniques augmentaient. Le déploiement a dû être étroitement coordonné avec les activités de l'Union européenne déjà en place. Le Parlement n'est pas sans savoir que M. Solana et moi-même participions directement à la médiation au moment où les troupes ont été déployées. La Commission a soutenu l'objectif politique du déploiement militaire par le biais de son mécanisme de réaction rapide, contribuant à restaurer la confiance dans la région et à réduire les tensions interethniques grâce à un programme urgent de reconstruction de logements et d'autres mesures. À présent, lors du Conseil européen de Barcelone, les chefs de gouvernement ont exprimé le fait que l'Union européenne était disposée à assumer la responsabilité d'une opération militaire de suivi, si certaines conditions peuvent être remplies, y compris des arrangements permanents concernant la coopération entre l'Union européenne et l'OTAN. La Commission n'a pas participé directement à la prise de cette décision relative à la sécurité physique du personnel militaire national déployé dans la région - et nous ne cherchons pas à y participer directement. Toutefois, je répète que nous devons être associés dans la mesure où cela apportera de la valeur ajoutée à l'effort global de l'Union européenne. Nous devons être en mesure de faire entendre notre voix parce que, comme je l'ai dit, les décisions militaires ont également des répercussions sur la politique de sécurité globale de l'Union européenne au sens large, comme je l'ai décrit. Les liens entre, d'une part, les aspects de défense et militaires de la PESC et, d'autre part, les domaines d'activité plus traditionnels de la Communauté sont complexes et souvent sensibles sur le plan politique. La Commission européenne est prête à jouer son rôle en utilisant le potentiel du Traité en vue de développer une industrie européenne de l'armement forte, efficace et viable. Il est clair, au vu des propositions de résolution à l'examen aujourd'hui, que cela correspond au souhait du Parlement européen. La plupart des députés de cette Assemblée, par exemple, soutiendrait l'initiative de la Commission visant à lancer le Groupe consultatif sur l'aérospatiale - connu sous le nom de STAR 21 -, afin d'envisager les défis cruciaux auxquels l'Union européenne est confrontée dans ce secteur capital. Nous nous réjouissons de la participation au sein de ce groupe de Carlos Westendorp, président de la commission de l'industrie, du commerce extérieur, de la recherche et de l'énergie, ainsi que de Karl von Wogau."@fr6 "Signor Presidente, signor Ministro, vorrei innanzi tutto ringraziare il Parlamento per aver dato alla Commissione l’opportunità di discutere le questioni vitali oggetto delle proposte di risoluzione in discussione e desidero anche ringraziare per il suo contributo la Presidenza del Consiglio nella persona del Ministro della difesa, che ha pronunciato un discorso estremamente importante e interessante. Approvo in modo particolare tutto quanto ha affermato, al termine del suo intervento, sul terrorismo e l’importanza di dare al terrorismo la priorità che merita nelle democrazie pluraliste. Alcuni Stati membri hanno particolarmente a cuore sconfiggere il terrorismo in tutte le sue manifestazioni. Siamo pronti a fare la nostra parte come ho detto, ma in queste materie occorre procedere in stretta cooperazione con gli Stati membri, che mantengono la competenza nazionale su molte delle politiche coinvolte. I collegamenti tra aspetti civili e militari e tra responsabilità dell’Unione europea e nazionali nella condotta della politica integrata di sicurezza e gestione delle crisi sono ancora oggetto di riflessione. Tuttavia i meccanismi istituzionali necessari stanno cominciando a prendere forma – in seno al comitato politico e di sicurezza, per esempio, e nei suoi organi consultivi, inclusi il comitato militare, il gruppo politico-militare e il comitato per gli aspetti civili della gestione delle crisi. Sto lavorando con Javier Solana per definire il potenziale e i limiti dei nostri rispettivi ruoli e responsabilità. Non è sempre facile. Vi sono questioni irrisolte, ad esempio, circa il finanziamento della politica estera e di sicurezza comune, vuoi per le azioni finanziate dal bilancio comunitario, vuoi per le spese con implicazioni militari o di difesa che devono sempre far capo agli Stati membri. L’Unione europea necessita di meccanismi che le offrano una maggiore flessibilità di bilancio nella condotta della politica estera e che le consentano di mobilitare fondi più rapidamente nei momenti di crisi. Abbiamo avanzato in tal senso alcune proposte al bilancio comunitario. Ma nella ricerca di una maggiore flessibilità non dobbiamo creare strutture parallele nella politica estera e di sicurezza comune che sfuggano allo scrutinio parlamentare e al controllo finanziario da parte della Corte dei conti, o che travalichino le materie di competenza comunitaria. Tali problemi non sono insolubili. Per la missione di polizia dell’Unione in Bosnia, ad esempio, abbiamo concordato misure organizzative improntate alla cautela a fronte delle preoccupazioni avverse. Ma dobbiamo continuare a procedere con sensibilità, e ciò vale anche per l’industria collegata al settore della difesa, della quale parlerà tra breve il mio collega Liikanen. Vorrei formulare un’ultima considerazione che mi provocano, o mi incoraggiano a fare le interessanti osservazioni dell’onorevole Brok. L’onorevole Brok, molto comprensibilmente, ha affermato che quello che dobbiamo riuscire a dimostrare è quanto facciamo sul serio parlando di sicurezza europea. Ha parlato di spese per la difesa e per equipaggiamenti di difesa. Queste sono acque estremamente pericolose – infestate da squali – per un Commissario che volesse provare a nuotarci. La Commissione non è il sedicesimo Stato membro: non ha elettori propri che possano eleggerla o sfiduciarla. Ho letto dell’importante discussione in merito a se l’Europa debba spendere di più per missili guidati di precisione, truppe speciali, capacità di trasporto aereo o telecomunicazioni militari. Mi pare che sia una tesi politicamente e concettualmente valida sostenere che la mancanza di disponibilità a investire di più in questi settori comporterà a termine una destabilizzazione dell’Alleanza transatlantica in termini di squilibrio di capacità tecnologica. Ma non voglio addentrarmi oltre in questa discussione, voglio soltanto fare un’osservazione molto importante e realistica. Il Presidente degli Stati Uniti ha appena chiesto un aumento del 14 percento delle spese per la difesa – un incremento di 48 miliardi di dollari al bilancio della difesa statunitense. Vorrei sapere se c’è qualche deputato in questo Parlamento iscritto a un partito politico che potrebbe essere eletto se invocasse un aumento del 14 percento delle spese per la difesa in Europa, tagliando contemporaneamente le spese per la sanità e l’istruzione. Alzi la mano! Voglio solo dire con questo che dobbiamo essere realistici. Non possiamo lasciare che si approfondisca eccessivamente il divario tra la nostra retorica e ciò che siamo davvero pronti a sostenere in quanto politici. E dovremmo riconoscere il contributo estremamente importante che offriamo a tutti gli altri aspetti della sicurezza di cui, ad esempio, abbiamo parlato a Monterey un paio di settimane fa sotto l’egida delle Nazioni Unite. Non è irrilevante ai fini della sicurezza impegnarsi in questo momento in quello che alcuni, con una buona dose di scherno, chiamano il “lavoro sociale” in Afghanistan. Se il lavoro sociale in Afghanistan ci eviterà di intervenire di nuovo militarmente in Afghanistan tra cinque o dieci anni, allora sembra essere un ottimo investimento nella sicurezza dell’Unione europea, della regione e del mondo. Spero che la nostra valutazione della sicurezza e del modo migliore un cui l’Europa può contribuire ad una maggiore sicurezza nel mondo possa essere realistica e contare sull’appoggio incondizionato di chi vota per voi, se non per me. Come lei ha detto, signor Presidente, il mio collega Liikanen interverrà tra breve sul commercio nel settore della difesa e sulle questioni relative alla produzione, ma io vorrei, se mi è consentito, fare qualche osservazione sull’approccio globale della Commissione in materia di sicurezza e difesa. Parto dalla fermissima convinzione che non sia possibile dividere in modo netto la politica estera tra questioni civili, da un lato, e questioni militari e di difesa dall’altro, come se fossero disgiunte e potessero essere trattate senza rapporto reciproco. La politica europea di sicurezza e difesa è parte integrante della politica estera e di sicurezza comune. Il Trattato prevede che la Commissione sia pienamente associata a tale politica. La Commissione non ha un ruolo diretto negli aspetti militari che, peraltro, sono limitati dal Trattato alle sole missioni cosiddette di Petersberg. Tuttavia, in pratica, la nostra piena associazione alla politica estera e di sicurezza comune significa che siamo strettamente coinvolti nella politica nella sua totalità. Così è e così deve essere, in quanto una coerente politica europea di sicurezza, di prevenzione dei conflitti e di gestione delle crisi è destinata ad abbracciare sia questioni civili che militari e questo è un aspetto su cui intendo tornare al termine del mio intervento. L’Unione europea ha relazioni e programmi internazionali in molti campi che spaziano dall’energia, all’ambiente, alla cooperazione economica, ai diritti umani, alla giustizia e agli affari interni, ai programmi di assistenza esterna e via dicendo. Può darsi che in presenza di una crisi siano adottate iniziative che implichino anche uno spiegamento di forze militari o comportino altre implicazioni nel settore della difesa. In tal caso, tuttavia, l’elemento militare è un filo nella trama di una politica europea integrata verso il paese o la regione in questione. Prendiamo l’esempio dei Balcani occidentali di cui tanto spesso abbiamo discusso in quest’Aula. Dopo un lungo periodo segnato dai bagni di sangue e dalle lotte interetniche e culminato nella riuscita campagna militare per porre fine alla pulizia etnica in Kosovo, l’Unione europea ha lanciato uno sforzo concertato per riportare la stabilità e promuovere profonde riforme politiche ed economiche nella regione. Abbiamo creato un quadro di Accordi di stabilità e associazione per incoraggiare l’integrazione regionale e offrire a questi paesi una prospettiva politica a lungo termine di adesione all’Unione europea. Siamo responsabili della gestione di una parte centrale della missione dell’ONU in Kosovo. Abbiamo anche adottato iniziative quali il programma “Energia per la democrazia” in Serbia, che aveva obiettivi esplicitamente politici come pure economici e umanitari. Tutti questi sono stati elementi – importanti – di una politica europea integrata di sicurezza e prevenzione dei conflitti nella regione. La Commissione europea continua a svolgere il ruolo centrale nella concezione e nell’esecuzione di tale politica. Ma la politica dell’Unione nella regione ha anche comportato una presenza militare, ad esempio nell’ex repubblica iugoslava di Macedonia, dove la NATO ha inviato forze prevalentemente europee per sostenere una soluzione politica in un momento di crescenti tensioni e violenze interetniche. E’ stato necessario coordinare strettamente questo invio di truppe con le iniziative dell’Unione già in corso. Javier Solana ed io siamo stati direttamente implicati nella mediazione quando le truppe sono state inviate, come è noto al Parlamento. La Commissione ha sostenuto le finalità politiche dell’invio di truppe tramite il meccanismo di reazione rapida, contribuendo a ristabilire un clima di fiducia nella regione e a ridurre le tensioni interetniche tramite un programma di emergenza per la ricostruzione degli edifici e altre misure. Ora, al Consiglio europeo di Barcellona, i Capi di governo hanno espresso la disponibilità dell’Unione europea ad assumersi la responsabilità per un’operazione militare di compatibilmente con il rispetto di talune condizioni, inclusi accordi permanenti sulla cooperazione NATO-Unione europea. La Commissione non è direttamente coinvolta nella decisione, che riguarda la sicurezza fisica del personale militare nazionale di stanza nella regione, né per altro cerchiamo un simile coinvolgimento diretto. Ma, ancora una volta, dobbiamo essere associati nella misura in cui ciò può apportare un valore aggiunto all’impegno complessivo dell’Unione. Dobbiamo riuscire a far sentire la nostra voce perché, come dicevo, le decisioni militari hanno implicazioni per la politica di sicurezza generale dell’Unione in senso lato, nei termini in cui l’ho descritta poc’anzi. I collegamenti tra aspetti militari e aspetti relativi alla difesa nella PESC e settori più tradizionali di intervento comunitario sono complessi e spesso politicamente sensibili. La Commissione europea è pronta a svolgere il proprio ruolo sfruttando il potenziale del Trattato, per contribuire a creare un’industria degli armamenti europea forte, efficiente e operativa. Risulta chiaramente dalle proposte di risoluzione che sono state presentate che questo è quanto il Parlamento europeo auspica. La maggioranza dei deputati di questo Parlamento, ad esempio, sarebbe favorevole all’iniziativa di lanciare il gruppo consultivo sull’industria aerospaziale – o gruppo STAR 21, come va noto – per considerare le sfide strategiche per l’Unione europea in questo settore cruciale. Accogliamo con favore la partecipazione a questo gruppo dell’onorevole Carlos Westendorp, presidente della commissione per l’industria, il commercio estero, la ricerca e l’energia, e dell’onorevole Karl von Wogau."@it9 ". – Mr President, Minister, let me first thank Parliament for giving the Commission this opportunity to debate the vital matters covered by these motions, and let me also thank the Council presidency for the contribution it has just made through the Spanish Minister of Defence, who made an extremely interesting and important speech. I particularly endorse all that he said in his closing remarks about terrorism and the importance of giving terrorism the priority which it deserves to be given by pluralist democracies. Some Member States have a particular concern about defeating terrorism in all its manifestations. We are ready to play our part as I say. But we need to proceed in such matters in close cooperation with Member States who retain national responsibility for many of the policies involved. The linkages between civil and military concerns, and between European Union and national responsibilities, in the conduct of an integrated security and crisis management policy are still being thought through. Yet the necessary institutional machinery is starting to take shape – in the Political and Security Committee, for example, and in the bodies that advise it, including the Military Committee, the Politico-Military Group and the Committee for Civilian Aspects of Crisis Management. I am working with Mr Solana to define the potential and the limits of our respective roles and responsibilities. It is not always easy. There are unresolved questions, for example, about the financing of the common foreign and security policy, whether for actions funded out of the Community budget, or for expenditure with military or defence implications, which must always be charged to Member States. The European Union needs mechanisms that will give it greater budgetary flexibility in the conduct of foreign policy, and will enable it to deploy funds more quickly in times of crisis. We have put forward some Community budget proposals to that end. But in the search for greater flexibility we must not create parallel structures in the common foreign and security policy which escape proper parliamentary scrutiny and financial control through the Court of Auditors – or which encroach upon matters of Community competence. These problems are not insoluble. We have agreed arrangements for the EU Policing Mission in Bosnia, for example, which tread a careful path between the competing concerns. But we must continue to proceed with sensitivity – and that applies as well in the area of defence-related industries which my colleague, Mr Liikanen, is about to address. I should like to make one final point and I am provoked – or encouraged – to do so by the interesting remarks made by Mr Brok. Mr Brok quite understandably said that we needed to be able to demonstrate how serious we are about Europe's security. He spoke about expenditure on defence and expenditure on defence equipment. These are extremely dangerous waters – shark-filled waters – for a Commissioner to seek to swim in. The Commission is not a 16th Member State; it does not have its own taxpayers responsible for electing it or discharging it. I read about the important debate as to whether Europe should spend more on precision-guided missiles, on special forces, on air-lift capacity, on military telecommunications. It seems to me that a very strong intellectual and political case is made that unless we are prepared to spend more in these areas, the consequences on the trans-Atlantic alliance in terms of the difference in technological capacity are bound, in due course, to be destabilising. But I do not want to enter any further into that debate, I just want to make one very important, realistic point. The President of the United States has just asked for a 14% increase in defence spending – an increase of USD 48 billion in the United States defence budget. I would like to know whether there is anybody in this Parliament who is a member of a political party which would be able to get elected, advocating in Europe a 14% increase in defence spending, while at the same time health and education spending are cut. Hands up! I just want to make the point that we should be realistic. We should not allow the gap between our rhetoric and what we are actually prepared to argue for as politicians to open up too widely. And we should recognise the extremely important contribution we make to all those other aspects of security which, for example, we were talking about at Monterrey a few weeks ago under the aegis of the United Nations. It is not irrelevant to security to engage at the moment in what some people rather sneeringly call social work in Afghanistan. If social work in Afghanistan makes it unnecessary for us to be militarily involved in Afghanistan again in five or ten years' time, then that seems to be to be a very good investment in the security of the European Union and the region and the world. I hope we can be realistic in our assessments of security and realistic about the best ways in which Europe can actually contribute to greater security around the world, with the wholehearted endorsement of those who vote for you, if not for me. As you said, Mr President, my colleague Mr Liikanen will intervene in a moment on defence trade and production issues but let me say something about the Commission’s overall approach to security and defence. I start from the extremely strong conviction that it is not possible to divide foreign policy neatly into civil matters on the one hand, and military and defence issues on the other, as if they were unrelated and as if they could be handled without reference to one another. The European Security and Defence Policy is an integral part of the common foreign and security policy. The Treaty requires that the Commission should be fully associated with that policy. The Commission has no direct role in military aspects, which are themselves limited by the Treaty to the so-called Petersberg tasks. But in practice our full association with the common foreign and security policy means that we are closely involved in the policy as a whole. That is as it should be – because a coherent overall European security, conflict prevention and crisis management policy is bound to embrace both civil and military matters, and this is a point to which I want to return at the end of my remarks. The European Union has international relationships and programmes in many fields covering, for example, energy, environment, economic cooperation, human rights, justice and home affairs, external assistance programmes and so on. It may be that, in a crisis, initiatives are taken which also involve military deployments, or have other defence implications. But in that case the military element is one strand in what must be a seamless and integrated European policy towards the country or region in question. Take the example of the Western Balkans which we have debated so often in this Chamber. After a long period of bloodshed and inter-ethnic strife culminating in the successful military campaign to halt ethnic cleansing in Kosovo, the European Union launched a concerted effort to restore stability and to bring about thoroughgoing political and economic reform in the region. We have created a framework of Stabilisation and Association Agreements to encourage regional integration and to give these countries a long-term political perspective of European Union membership. We are managing a key part of the UN Mission in Kosovo. We also took initiatives such as the Energy for Democracy programme in Serbia, which had explicitly political, as well as economic and humanitarian objectives. All these have been elements – and important elements – of an integrated European security and conflict prevention policy in the region. The European Commission continues to play a central part in the conception and execution of that policy. But the EU’s policy in the region has also involved military deployments – for example in the former Yugoslav Republic of Macedonia, where NATO deployed overwhelmingly European forces in support of a political settlement at a time of rising inter-ethnic tension and violence. The deployment had to be closely co-ordinated with what the European Union was already doing. Mr Solana and I were directly involved in mediation at the time the force went in, as Parliament knows. The Commission supported the political purposes of the military deployment through its Rapid Reaction Mechanism, helping to restore confidence in the region and to reduce inter-ethnic tension through an emergency house-reconstruction programme and through other measures. Now, at the European Council in Barcelona, heads of government have expressed the European Union’s availability to take responsibility for a follow-on military operation, if certain conditions can be fulfilled, including permanent arrangements on European Union-NATO cooperation. The Commission is not directly involved in that decision, which touches upon the physical security of national military personnel deployed in the region – nor do we seek direct involvement. But, again, we must be associated in so far as this will add value to the European Union’s overall effort. We need to be able to make our voice heard because, as I have said, military decisions also have implications for the European Union's comprehensive security policy in the wider sense, as I have described it. The linkages between defence and military aspects of CFSP, and the more traditional areas of Community concern, are complex and often politically sensitive. The European Commission stands ready to play its part in using the potential of the Treaty to help to develop a strong, efficient and viable European armaments industry. It is clear from the motions before us today that this is as the European Parliament would wish. Most Members of this House, for example, would support the Commission’s initiative to launch the Advisory Group on Aerospace – or STAR 21 as it is known – to consider the strategic challenges faced by the European Union in that crucial sector. We welcome the participation in that Group of Carlos Westendorp, Chairman of the Committee on Industry, External Trade, Research and Energy, and of Karl von Wogau."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, minister, laat ik allereerst het Parlement bedanken voor de gelegenheid die het de Commissie biedt om de buitengemeen belangrijke zaken te bespreken die in deze moties aan de orde worden gesteld. Ik wil ook het voorzitterschap van de Raad bedanken voor zijn bijdrage via de Spaanse minister van Defensie, die zojuist een buitengewoon interessante en belangrijke toespraak heeft gehouden. Ik onderschrijf in het bijzonder zijn slotopmerkingen over het terrorisme en het feit dat het belangrijk is terrorisme de prioriteit te geven die het in pluralistische democratieën verdient. Sommige lidstaten hebben er een bijzonder belang bij het terrorisme in al zijn vormen te verslaan. Zoals ik al zei, staat de Commissie klaar om haar bijdrage te leveren. Wij moeten in dit soort zaken evenwel nauw samenwerken met de lidstaten, die op nationaal niveau immers verantwoordelijk blijven voor veel van de betreffende beleidsvormen. Er wordt momenteel nog grondig nagedacht over de verstrengeling van burgerlijke en militaire belangen en van de verantwoordelijkheden van de Europese Unie en de afzonderlijke lidstaten bij het voeren van een geïntegreerd beleid op het gebied van veiligheid en crisisbeheersing. Niettemin begint de noodzakelijke institutionele machinerie vorm te krijgen – in het Comité voor politieke en veiligheidsvraagstukken, bijvoorbeeld, en in de organen die dit comité adviseren, zoals het Militair Comité, de Politiek-militaire Groep en het Comité voor civiele aspecten van crisisbeheersing. De heer Solana en ik werken op dit ogenblik aan een afbakening van de mogelijkheden en beperkingen van onze respectievelijke rollen en verantwoordelijkheden. Het is niet altijd gemakkelijk. Zo zijn er onbeantwoorde vragen over de financiering van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid, zowel voor acties die uit de communautaire begroting worden gefinancierd, als voor uitgaven met implicaties op militair of defensiegebied, die altijd ten laste van de lidstaten moeten worden gebracht. De Europese Unie heeft mechanismen nodig die haar een grotere budgettaire bewegingsruimte bieden bij het voeren van het buitenlands beleid en die haar in staat stellen in crisissituaties sneller middelen beschikbaar te maken. Wij hebben daartoe enige communautaire begrotingsvoorstellen ter tafel gelegd. Wij moeten in ons streven naar grotere flexibiliteit echter geen parallelle structuren in het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid creëren die onttrokken zijn aan de kritische blik van het Parlement en aan het financiële toezicht van de Rekenkamer – of zaken betreffen die onder communautaire bevoegdheden vallen. Deze problemen zijn niet onoplosbaar. Wij zijn bijvoorbeeld regelingen overeengekomen met betrekking tot de toezichthoudende EU-missie in Bosnië, waarin zorgvuldig tussen de strijdige belangen gelaveerd wordt. Wij moeten echter met gevoeligheid te werk blijven gaan – en dat is ook van toepassing op het gebied van de met defensie verband houdende industrie, waarover mijn collega, de heer Liikanen, zo dadelijk het woord zal voeren. Tot besluit zou ik graag nog één ding naar voren willen brengen; de interessante opmerkingen van de heer Brok hebben mij daartoe uitgedaagd – of aangemoedigd. De heer Brok bracht te berde dat wij moeten kunnen laten zien hoeveel belang wij hechten aan de veiligheid van Europa, en dat is zeer begrijpelijk. Hij sprak over defensie-uitgaven en over uitgaven voor militair materieel. Een commissaris begeeft zich in gevaarlijk vaarwater als hij zich met deze onderwerpen wil bezighouden. De Commissie is niet de zestiende lidstaat; zij heeft niet haar eigen belastingbetalers die haar kunnen kiezen of wegsturen. Ik heb gelezen over het belangrijke debat aangaande de vraag of Europa meer geld zou moeten besteden aan precisieraketten, speciale eenheden, luchtbrugcapaciteit en militaire telecommunicatiemiddelen. Het lijkt mij dat met intellectueel en politiek zeer steekhoudende argumenten wordt aangetoond dat de consequenties voor het transatlantisch bondgenootschap, in de zin van verschillen in technologische capaciteit, op den duur wel destabiliserend moeten werken, tenzij wij bereid zijn op voornoemde gebieden meer geld uit te geven. Ik wil mij echter verder niet in dat debat mengen, maar slechts één uitermate belangrijk, realistisch punt naar voren brengen. De president van de Verenigde Staten heeft onlangs gevraagd om een verhoging van het defensiebudget met 14 procent, dat wil zeggen 48 miljard dollar. Ik betwijfel of ook maar iemand in dit Parlement lid is van een politieke partij die erin zou slagen gekozen te worden, hoewel zij in Europa pleit voor een verhoging van de defensie-uitgaven met 14 procent, terwijl tegelijkertijd het mes wordt gezet in de uitgaven voor de gezondheidszorg en het onderwijs. Wie lid is van zo’n partij, mag zijn hand opsteken! Ik wil slechts duidelijk maken dat wij realistisch moeten zijn. Wij moeten de kloof tussen onze retoriek en datgene wat wij werkelijk bereid zijn als politici te verdedigen, niet te groot laten worden. En wij moeten niet de buitengewoon belangrijke bijdrage bagatelliseren die wij allen leveren aan al die andere aspecten van veiligheid waarover wij bijvoorbeeld een paar weken geleden gesproken hebben in Monterrey, onder auspiciën van de Verenigde Naties. Het is wel degelijk van belang voor de veiligheid als wij ons op dit moment in Afghanistan bezighouden met wat sommige mensen nogal laatdunkend maatschappelijk werk noemen. Als wij door maatschappelijk werk te verrichten voorkomen dat wij de komende vijf tot tien jaar opnieuw militair betrokken raken bij Afghanistan, dan lijkt mij dat een uitstekende investering in de veiligheid van de Europese Unie en de regio en de wereld. Ik hoop dat wij realistisch kunnen zijn in onze beoordeling van veiligheid en realistisch over de manieren waarop Europa het beste daadwerkelijk kan bijdragen aan een grotere veiligheid overal ter wereld, met de volmondige instemming van degenen die weliswaar niet voor mij, maar wel voor u stemmen. Zoals u reeds gezegd heeft, mijnheer de Voorzitter, zal mijn collega, de heer Liikanen, zo dadelijk het woord voeren over kwesties die de defensie-industrie betreffen, maar ik wil graag iets zeggen over de alomvattende wijze waarop de Commissie veiligheid en defensie benadert. Het is mijn zeer stellige overtuiging dat het onmogelijk is het buitenlands beleid keurig te verdelen in burgerlijke zaken aan de ene kant en militaire en defensieaangelegenheden aan de andere kant, alsof zij geen verband met elkaar houden en alsof het één behandeld zou kunnen worden zonder rekening te houden met het ander. Het Europees veiligheids- en defensiebeleid is integraal onderdeel van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid. Het Verdrag bepaalt dat de Commissie volledig bij dat beleid betrokken moet worden. De Commissie speelt geen rechtstreekse rol in militaire zaken, die op zich krachtens het Verdrag beperkt zijn tot de zogenaamde Petersbergtaken. Dit neemt niet weg dat onze volledige betrokkenheid bij het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid in de praktijk betekent dat wij nauw betrokken zijn bij het totale beleid. Zo hoort het ook – want een samenhangend algemeen Europees beleid op het gebied van veiligheid, conflictpreventie en crisisbeheersing kan niet anders dan zowel burgerlijke als militaire zaken omvatten, en op dit punt wil ik aan het eind van mijn betoog nog even terugkomen. De Europese Unie onderhoudt internationale betrekkingen en legt programma’s ten uitvoer op vele gebieden, zoals energie, milieu, economische samenwerking, mensenrechten, justitie en binnenlandse zaken, programma’s voor externe bijstand, enzovoort. Het is mogelijk dat tijdens een crisissituatie initiatieven ontplooid worden die ook de inzet van strijdkrachten met zich meebrengen of andere defensiegerelateerde implicaties hebben. In dat geval is het militaire element evenwel één onderdeel van wat een naadloos en geïntegreerd Europees beleid moet zijn ten opzichte van het land of de regio in kwestie. Neem bijvoorbeeld de westelijke Balkan, waarover wij zo vaak in deze Vergaderzaal hebben gedebatteerd. Na een lange periode van bloedvergieten en etnische conflicten, die gevolgd werd door de geslaagde militaire campagne ter beëindiging van de etnische zuiveringen in Kosovo, zette de Europese Unie zich eendrachtig in om de stabiliteit te herstellen en drastische politieke en economische hervormingen te bewerkstelligen. Wij hebben een kader van stabilisatie- en associatieovereenkomsten geschapen teneinde de regionale integratie te stimuleren en deze landen politiek uitzicht te geven op het lidmaatschap van de Europese Unie op de lange termijn. Wij leiden een cruciaal onderdeel van de VN-missie in Kosovo. Wij hebben ook initiatieven opgezet zoals het programma “Energie voor democratie” in Servië, dat uitdrukkelijk politieke, economische en humanitaire doelstellingen had. Dit waren allemaal elementen – en belangrijke elementen – van een geïntegreerd Europees beleid inzake veiligheid en conflictpreventie in de regio. De Europese Commissie blijft een centrale rol spelen in de ontwikkeling en de tenuitvoerlegging van dat beleid. Het EU-beleid in de regio bracht echter ook het inzetten van militaire middelen met zich mee – bijvoorbeeld in de voormalige Joegoslavische republiek Macedonië, waar de NAVO merendeels Europese troepen inzette ter ondersteuning van een politiek akkoord ten tijde van toenemende spanning en geweld tussen etnische groeperingen. De inzet van de troepen en de activiteiten die de Europese Unie al uitvoerde moesten zorgvuldig op elkaar worden afgestemd. Zoals het Parlement weet waren de heer Solana en ik rechtstreeks betrokken bij bemiddelingspogingen op het moment dat de interventiemacht binnentrok. De Commissie steunde de politieke doelstellingen van de militaire inzet door middel van haar snelle-reactiefaciliteit en hielp daarmee het vertrouwen te herstellen in de regio en de etnische spanningen te verminderen middels een noodprogramma voor de wederopbouw van huizen, en andere maatregelen. Thans hebben de regeringsleiders, tijdens de Europese Raad van Barcelona, verklaard dat de Europese Unie bereid is de verantwoordelijkheid voor een militaire vervolgoperatie op zich te nemen, met dien verstande dat aan bepaalde voorwaarden, bijvoorbeeld permanente regelingen voor de samenwerking tussen de EU en de NAVO, is voldaan. De Commissie is niet rechtstreeks betrokken bij dat besluit, dat raakt aan de fysieke veiligheid van het nationale militaire personeel dat in de regio wordt ingezet – en daar streeft zij ook niet naar. Maar, nogmaals, wij moeten erbij betrokken worden in zoverre dat het iets toevoegt aan de totale inspanning van de Europese Unie. Wij moeten onze stem kunnen laten horen, aangezien militaire beslissingen, zoals ik al zei, ook implicaties hebben voor het alomvattende veiligheidsbeleid van de Europese Unie in bredere zin, zoals ik dat beschreven heb. De verstrengeling van militaire en defensieaspecten van het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid enerzijds en de meer traditionele gebieden van communautair belang anderzijds is complex en ligt politiek vaak gevoelig. De Europese Commissie staat klaar om, gebruikmakend van de mogelijkheden van het Verdrag, haar bijdrage te leveren aan de ontwikkeling van een sterke, efficiënte en levensvatbare Europese bewapeningsindustrie. Uit de moties die vandaag voor ons liggen blijkt dat dit ook de wens van het Parlement is. De meeste afgevaardigden steunden bijvoorbeeld het initiatief van de Commissie om de Adviesgroep voor lucht- en ruimtevaartonderzoek – ofwel STAR 21 – in het leven te roepen, die tot taak heeft na te denken over de strategische uitdagingen waarvoor de EU in die cruciale sector staat. Wij juichen het toe dat Carlos Westendorp, de voorzitter van de Commissie industrie, externe handel, onderzoek en energie, en Karl von Wogau zitting zullen nemen in deze adviesgroep."@nl2 "Senhor Presidente, Senhor Ministro, permitam-me que agradeça ao Parlamento a oportunidade que deu à Comissão de debater estas matérias tão fundamentais tratadas nestas propostas e que agradeça também à Presidência do Conselho o seu contributo, expresso na presença do Ministro espanhol da Defesa, que proferiu um discurso extremamente interessante e importante. Pessoalmente, subscrevo tudo o que disse no final do seu discurso sobre o terrorismo e a importância de as democracias pluralistas atribuírem ao problema do terrorismo a prioridade que este merece. Alguns Estados-Membros preocupam-se particularmente com a necessidade de derrotar o terrorismo em todas as suas manifestações. As ligações entre os aspectos militares e de defesa da PESC e as áreas mais tradicionais de actuação da Comunidade são complexas e frequentemente melindrosas do ponto de vista político. A Comissão Europeia continua pronta a desempenhar o seu papel, fazendo uso do potencial que o Tratado lhe confere para ajudar a desenvolver uma indústria europeia de armamento eficaz e viável. Ficou hoje claro, mediante as propostas apresentadas, que isto está de acordo com as aspirações deste Parlamento. A maioria dos deputados desta assembleia, por exemplo, apoiariam a iniciativa da Comissão de criar o Grupo Consultivo para o Aerospaço - ou o STAR 21 como é conhecido –, com o objectivo de estudar os desafios estratégicos que a União Europeia enfrenta neste sector crucial. Regozijamo-nos com a participação nesse Grupo do senhor deputado Carlos Westendorp, Presidente da Comissão da Indústria, do Comércio Externo, da Investigação e Energia e do senhor deputado Karl von Wogau. Como já disse, estamos prontos a fazer o que nos compete. No entanto, nestas matérias é preciso trabalhar em estreita colaboração com os Estados-Membros, que são responsáveis nos seus próprios países por muitas das políticas envolvidas. As relações entre as questões de natureza militar e civil e entre as responsabilidades da União Europeia e as nacionais, na condução de uma política integrada de segurança e de gestão de crises, estão ainda a ser equacionadas. No entanto, a máquina institucional necessária está a começar a tomar forma - no Comité Político e de Segurança, por exemplo, e nos órgãos que lhe prestam assistência ao nível da consultoria, incluindo o Comité Militar, o Grupo Político-Militar e o Comité para os Aspectos Civis da Gestão de Crises. Presentemente estou a trabalhar com o Alto Representante, Javier Solana, na definição do potencial e dos limites dos nossos respectivos papéis e responsabilidades. Nem sempre é fácil. Há questões que continuam por resolver, por exemplo, acerca da questão do financiamento da Política Externa e de Segurança Comum, quer relativamente a acções financiadas a partir do orçamento comunitário, quer relativamente a despesas com implicações militares e no plano da defesa, que devem ser sempre da responsabilidade dos Estados-Membros. A União Europeia carece de mecanismos que lhe ofereçam maior flexibilidade orçamental na condução da política externa e lhe permitam utilizar fundos com maior celeridade em tempo de crise. Tendo em vista essa necessidade, a Comissão avançou com algumas propostas no âmbito do Orçamento da Comunidade. Contudo, ao procurar uma maior flexibilidade, não podemos criar estruturas paralelas dentro da Política Externa e de Segurança Comum que escapem à fiscalização parlamentar prevista e ao controlo financeiro efectuado pelo Tribunal de Contas - ou que se imiscuam em assuntos que são da competência da Comunidade. Estes problemas não são insolúveis. Chegámos a acordo quanto à missão das forças policiais da UE na Bósnia, por exemplo, que patrulham cuidadosamente um local onde há conflitos de interesses. Mas há que continuar a dar provas de sensibilidade - e isso aplica-se também à área das indústrias ligadas à defesa, sobre as quais o meu colega, o Comissário Liikanen irá falar dentro em pouco. Gostaria de fazer uma última observação e sou levado - ou encorajado - a fazê-lo pelos comentários interessantes que o senhor deputado Brok fez. O senhor deputado Brok afirmou, o que é perfeitamente compreensível, que é preciso que sejamos capazes de demonstrar o quanto levamos a sério a questão da segurança na Europa. O senhor deputado falou em investir na defesa e em investir em equipamento de defesa. Estas são águas extremamente perigosas - cheias de tubarões - para que um Comissário se atreva a nadar nelas. A Comissão não é um 16º Estado-Membro; não possui os seus próprios contribuintes, responsáveis pela sua eleição ou demissão. Li informações acerca do importante debate sobre se a Europa deveria despender mais em mísseis de precisão, em forças especiais, na capacidade de transporte aéreo ou em telecomunicações militares. Parece-me que, a defender esta posição, há um argumento racional e político extremamente poderoso, a saber: ou estamos preparados para despender mais nestas áreas, ou as consequências para a aliança transatlântica, em termos de disparidade na capacidade tecnológica, estão destinadas, a seu tempo, a ser desestabilizadoras. Não quero, no entanto, aprofundar esta questão, quero apenas fazer uma observação que é realista. O Presidente dos Estados Unidos acabou de solicitar um aumento de 14% para as despesas ligadas à defesa - um aumento de 48 mil milhões de dólares no orçamento de defesa dos EUA. Gostaria de saber se há alguém, aqui neste Parlamento, membro de um partido político, que conseguisse ser eleito, defendendo um aumento de 14% para a defesa na Europa, quando, simultaneamente as despesas destinadas à educação e à saúde são reduzidas. Se há, levantem o braço! Queria apenas mostrar que devemos ser realistas. Não devemos permitir que o fosso entre a nossa retórica e o que estamos efectivamente preparados para defender como políticos seja excessivo. Devemos reconhecer a contribuição extremamente significativa que damos a todos os outros aspectos da segurança, acerca dos quais, por exemplo, falávamos em Monterrey há umas semanas atrás, sob a égide das Nações Unidas. Não é irrelevante para a segurança que nos envolvamos, neste momento, naquilo que algumas pessoas, sarcasticamente, apelidam de trabalho social no Afeganistão. Se o trabalho social no Afeganistão evitar a necessidade de nos vermos de novo envolvidos em operações militares neste país, por um período de cinco ou dez anos, então parece ser um bom investimento na segurança da União Europeia, da região e do mundo. Espero que possamos ser realistas nas nossas avaliações em matéria de segurança, bem como quanto à melhor forma de a Europa poder, efectivamente, contribuir para uma segurança acrescida em todo o mundo, com o apoio sincero de todos aqueles que, senão em mim, votaram em vós. Tal como o Senhor Presidente referiu, o meu colega, o Senhor Comissário Liikanen, falará dentro em pouco sobre o comércio e a produção relacionados com a defesa; todavia, permitam-me que diga algumas palavras sobre a abordagem global da Comissão à segurança e à defesa. Começo por dizer que estou absolutamente convicto de que, dentro da política externa, não é possível fazer-se uma separação nítida entre questões civis, por um lado, e questões militares e de defesa por outro, como se tratassem de matérias distintas, sem relação entre si, e como se pudessem ser abordadas sem que uma remeta para a outra. A Política Europeia de Segurança e Defesa é parte integrante da Política Externa e de Segurança Comum. O Tratado obriga a que a Comissão esteja plenamente associada a essa política. A Comissão não interfere directamente nos aspectos militares, eles próprios limitados pelo Tratado às chamadas missões Petersberg. Mas, na prática, o facto de estarmos plenamente associados à Política Externa e de Segurança Comum significa estarmos profundamente envolvidos nesta política como um todo. É assim que deve ser - porque uma política europeia de segurança, de prevenção de conflitos e de gestão de crises que seja coerente e global tem necessariamente de abarcar tanto questões de natureza civil como militar; este é um assunto a que gostaria de voltar, no final da minha intervenção. A União Europeia desenvolve relações internacionais e programas em várias áreas, como por exemplo, energia, ambiente, cooperação económica, direitos humanos, justiça e assuntos internos, bem como programas de ajuda externa, etc.. Pode suceder que, numa situação de crise, sejam tomadas iniciativas que envolvam também operações militares ou ainda que tenham outras implicações no plano da defesa. Mas, nesse caso, o elemento militar corresponde apenas a uma vertente daquela que deverá ser uma política europeia integrada e única relativamente ao país ou região em questão. Vejam o exemplo dos Balcãs Ocidentais que tanto debatemos nesta câmara. Depois de um longo período de carnificina e de conflitos interétnicos, que culminaram na vitoriosa campanha militar destinada a pôr cobro à limpeza étnica no Kosovo, a União Europeia envidou esforços concertados no sentido de repor a estabilidade e levar a cabo uma reforma económica e política total na região. Criámos um quadro de Acordos de Associação e de Estabilização com o objectivo de encorajar a integração regional e de dar a estes países uma perspectiva política, a longo prazo, de adesão à União Europeia. Gerimos neste momento uma parte fundamental da Missão da ONU no Kosovo. Tomámos igualmente iniciativas, como por exemplo o Programa Energia ao serviço da Democracia na Sérvia, com objectivos claramente políticos, económicos e humanitários Estes são os elementos - e elementos importantes - de uma política europeia integrada de segurança e de prevenção de conflitos na região. A Comissão Europeia continua a desempenhar um papel central na concepção e execução dessa mesma política. No entanto, a política da União Europeia na região envolveu também operações militares - por exemplo, na ex-República Jugoslava da Macedónia, nas quais a NATO utilizou forças militares maioritariamente europeias em defesa de uma solução política, numa altura de crescente tensão e violência interétnicas. A operação tinha de estar intimamente coordenada com as acções que a União Europeia já desenvolvia no terreno. Javier Solana e eu próprio estivemos directamente envolvidos na mediação aquando do início das operações deste contingente militar, como é do conhecimento deste Parlamento. A Comissão apoiou os objectivos políticos desta operação militar através do seu Mecanismo de Reacção Rápida, ajudando a restabelecer a confiança na região e a reduzir a tensão interétnica, por meio de programas de emergência destinados à reconstrução de casas e de outras medidas. Neste momento, no Conselho Europeu de Barcelona, os Chefes de governo expressaram a disponibilidade da União Europeia para assumir responsabilidades relativamente a uma operação militar de seguimento, caso seja possível atender a certas condições, incluindo acordos permanentes no que se refere à cooperação União Europeia-NATO. A Comissão não está directamente envolvida nessa decisão que diz respeito à segurança física dos militares nacionais destacados para a região - nem procuramos estar directamente envolvidos. Todavia, mais uma vez, a nossa associação impõe-se sempre que representar uma mais valia para o esforço global da União Europeia. Precisamos de fazer ouvir a nossa voz, pois, como disse, as decisões militares têm implicações na política global de segurança da União Europeia, num sentido lato, como já expus."@pt11 "Herr talman, herr minister! Låt mig först tacka parlamentet för att man gett kommissionen detta tillfälle att debattera de viktiga frågor som omfattas av dessa resolutionsförslag och tillåt mig även att tacka rådets ordförandeskap för det bidrag det just har lämnat genom den spanske försvarsministern som höll ett ytterst intressant och viktigt tal. Jag stöder i synnerhet allt det han sade i sina avslutande anmärkningar om terrorismen och vikten av att prioritera terrorismen så som den förtjänar att prioriteras av pluralistiska demokratier. Vissa medlemsstater har ett särskilt intresse av att besegra terrorismen i alla dess skepnader. Vi är, som sagt, redo att göra vår del. Men i sådana här frågor måste vi fortsätta i nära samarbete med medlemsstaterna som bevarar det nationella ansvaret för mycket av den politik det gäller. Sambanden mellan civila och militära spörsmål, och mellan Europeiska unionens och de enskilda ländernas ansvar i genomförandet av en integrerad politik för säkerhet och krishantering har ännu inte beaktats fullt ut. Den erforderliga institutionella strukturen har dock börjat ta form, till exempel i Kommittén för utrikes- och säkerhetspolitik och i de organ som skall vägleda den, inklusive militära kommittén, politiskt-militära gruppen och kommittén för de civila aspekterna av krishantering. Tillsammans med Solana arbetar jag på att definiera möjligheterna och begränsningarna för våra respektive roller och ansvarsområden. Det är inte alltid enkelt. Det finns olösta frågor, till exempel när det gäller finansieringen av den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken, vare sig det gäller insatser som finansieras över gemenskapens budget eller åtgärder med militära implikationer som alltid måste påläggas medlemsstater. Europeiska unionen behöver strukturer som erbjuder större budgetflexibilitet i genomförandet av utrikespolitiken och ger den möjlighet att använda medel snabbare i krislägen. Vi har lagt fram några förslag till gemenskapens budget i det syftet. Men i sökandet efter större flexibilitet får vi inte skapa parallella strukturer i den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken som är undandragna korrekt parlamentarisk granskning och finansiell kontroll genom revisionsrätten – eller inkräktar på gemenskapens behörighet. Det är inte omöjligt att lösa dessa problem. Vi har, till exempel, gjort en överenskommelse om arrangemangen för EU:s polisiära uppdrag i Bosnien, som söker en balanserad medelväg mellan de två konkurrerande frågorna. Men vi måste gå fram med stor lyhördhet, och det gäller även på försvarsindustrins område, som min kollega Liikanen just skall tala om. Jag skulle vilja ta upp en sista sak och jag drivs – eller uppmuntras – att göra det av Bloks intressanta anmärkningar. Brok sade, och det kan jag mycket väl förstå, att vi måste kunna visa att vi menar allvar med Europas säkerhet. Han talade om försvarskostnader och utgifter för militär utrustning. Detta är ytterst farliga vatten – där det vimlar av hajar – för en kommissionär att försöka simma i. Kommissionen är inte en 16:e medlemsstat; den har inte sina egna skattebetalare som svarar för att välja den eller avsätta den. Jag läste om den viktiga diskussionen huruvida Europa bör spendera mer på precisionsstyrda robotar, på elitförband, på luftburen förmåga, på militära telekommunikationer. Det förefaller mig som att det finns mycket starka argument för att konsekvenserna för den transatlantiska alliansen när det gäller skillnader i teknisk förmåga med tiden kommer att vara destabiliserande om vi inte är beredda att spendera mer på dessa områden. Men jag vill inte gå in mera i detalj på den diskussionen, jag vill bara peka på en mycket viktig, realistisk omständighet. Förenta staternas president har just begärt en ökning av försvarsutgifterna med 14 procent – en ökning av Förenta staternas försvarsbudget med 48 miljarder USD. Jag skulle vilja veta om det finns någon i detta parlament som är medlem i ett politiskt parti som skulle kunna vinna ett parlamentsval genom att förespråka en ökning av försvarsutgifterna med 14 procent i Europa, samtidigt som man skär ner på utgifterna för hälsovård och utbildning. Räck upp händerna! Jag vill bara påpeka att vi måste vara realistiska. Vi får inte låta klyftan mellan vår retorik och vad vi faktiskt är beredda att plädera för som politiker att bli för stor. Och vi bör erkänna de ytterst viktiga bidrag vi lämnar till alla de andra aspekter av säkerheten som vi, till exempel, talade om för några veckor sedan i Monterrey under Förenta nationernas beskydd. Det saknar inte betydelse för säkerheten att just nu syssla med vad vissa hånfullt kallar socialt arbete i Afghanistan. Om socialt arbete i Afghanistan innebär att vi inte behöver engagera oss militärt i Afghanistan på nytt om fem eller tio år, så förefaller det vara en mycket bra investering i säkerheten för Europeiska unionen, regionen och världen. Jag hoppas att vi kan vara realistiska i vår bedömning av säkerhet och realistiska när det gäller på vilket sätt Europa faktiskt kan bidra till större säkerhet runtom i världen, med helhjärtat stöd från de som röstar för er, om än inte för mig. Som ni sade, herr talman, kommer min kollega Liikanen att tala om handel och produktion inom försvarsområdet om en liten stund, men låt mig säga något om kommissionens övergripande strategi när det gäller säkerhet och försvar. Min utgångspunkt är en mycket stark övertygelse att det inte är möjligt att göra en strikt uppdelning av utrikespolitiken i civila frågor, å ena sidan, och militära och försvarsrelaterade frågor å andra sidan, som om de inte hade något med varandra att skaffa och kunde behandlas utan hänsyn till varandra. Den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken är en integrerad del av den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Fördraget kräver att kommissionen skall delta fullt ut i denna politik. Kommissionen har inte någon direkt roll i militära frågor som i sig, genom fördraget, är begränsade till de så kallade Petersberguppdragen. Men i praktiken innebär vårt fulla deltagande i den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken att vi är nära involverade i politiken som helhet. Det är som det bör vara eftersom en enhetlig övergripande europeisk politik för säkerhet, konfliktförebyggande och krishantering måste spänna över både civila och militära spörsmål, och detta är en punkt som jag vill återkomma till i slutet av mina anmärkningar. Europeiska unionen har internationella förbindelser och program på många områden, till exempel, energi, miljö, ekonomiskt samarbete, mänskliga rättigheter, rättsliga och inrikes frågor, program för externt bistånd och så vidare. Det kan hända att man i en kris tar initiativ som även inbegriper militära insatser eller på annat sätt berör försvaret. Men i så fall är det militära inslaget en del av vad som måste vara en helgjuten och integrerad europeisk politik gentemot landet eller regionen i fråga. Ta till exempel västra Balkan som vi har debatterat så ofta i denna kammare. Efter en lång tid av blodspillan och strider mellan olika etniska grupper som kulminerade i den framgångsrika militära kampanjen för att sätta stopp för den etniska rensningen i Kosovo, tog Europeiska unionen initiativ till en samlad insats för att återupprätta stabiliteten och få till stånd en genomgripande politisk och ekonomisk reform i regionen. Vi har skapat ett ramverk av stabiliserings- och associeringsavtal för att uppmuntra regional integration och för att ge dessa länder ett långsiktigt politiskt perspektiv som medlemmar i Europeiska unionen. Vi förvaltar en avgörande del av FN-uppdraget i Kosovo. Vi har även tagit initiativ som programmet Energi för demokrati i Serbien, vilket hade klart uttalade politiska, såväl som ekonomiska och humanitära, mål. Allt detta har varit delar – och viktiga delar – av en integrerad europeisk politik för säkerhet och konfliktförebyggande insatser i regionen. Europeiska kommissionen fortsätter att spela en central roll i utformningen och utförandet av den politiken. Men EU:s politik i regionen har även inbegripit militära insatser – till exempel i före detta jugoslaviska republiken Makedonien, där Nato placerade i huvudsak europeiska styrkor till stöd för en politisk lösning när våldet och spänningarna mellan olika etniska grupper ökade. Det var nödvändigt att nära samordna utplaceringen med det som Europeiska unionen redan gjorde. Som parlamentet känner till var Solana och jag direkt engagerade i medlingen när styrkan gick in. Kommissionen stödde de politiska avsikterna med den militära insatsen genom sin mekanism för akuta ingripanden, och hjälpte till att återskapa förtroendet i regionen och minska spänningarna mellan olika etniska grupper genom ett katastrofprogram för återuppbyggnad av bostäder och genom andra åtgärder. Nu har regeringschefer, vid Europeiska rådets möte i Barcelona, uttryckt Europeiska unionens beredskap att ta ansvar för en fortsatt militär operation om vissa förutsättningar kan uppfyllas, däribland permanenta arrangemang för samarbete mellan EU och Nato. Kommissionen är inte direkt engagerad i det beslutet, som rör den fysiska säkerheten för nationell militär personal som stationeras i regionen, och vi önskar inte heller ett direkt engagemang. Men, återigen måste vi vara delaktiga i så måtto som det ökar värdet av Europeiska unionens samlade ansträngningar. Vi måste kunna göra vår stämma hörd eftersom militära beslut, som jag har sagt, även har konsekvenser för Europeiska unionens samlade säkerhetspolitik i den vidare bemärkelse som jag har beskrivit. Sambanden mellan de militära inslagen i GUSP och de områden som av tradition varit en angelägenhet för gemenskapen är komplexa och ofta politiskt känsliga. Europeiska kommissionen är redo att göra vad som ankommer på den genom att använda fördragets stora möjligheter för att utveckla en stark, effektiv och livskraftig europeisk försvarsindustri. Det framgår tydligt av resolutionsförslagen framför oss att detta står i överensstämmelse med Europaparlamentets önskan. De flesta ledamöter av denna kammare skulle, till exempel, stödja kommissionens initiativ att låta den rådgivande gruppen för flyg- och rymdsektorn – eller STAR 21 som den också kallas – undersöka de strategiska utmaningar som Europeiska unionen står inför inom denna avgörande sektor. Vi välkomnar Carlos Westendorps, ordförande i utskottet för industrifrågor, utrikeshandel, forskning och energi, och Karl von Wogaus deltagande i den gruppen."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(ΕΝ)"8 "(Χειροκροτήματα)"8 "Comisión"12 "Commission"10,3 "Patten,"8,10,3,12 "follow-up"9 "Επιτροπή"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph