Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-140"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Försvar/ försvarsmateriel4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020409.7.2-140"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-09-Speech-2-1424
lpv:speaker	lp:Trillo-Figueroa4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, Señorías, permítanme expresar, en primer lugar, mi enorme satisfacción personal y en nombre del Gobierno de España por esta primera comparecencia, que ha subrayado el señor Presidente y que en mi caso además, si me lo permiten, es un reencuentro con el mundo parlamentario. Tuve el honor de presidir el Parlamento -las Cortes Generales de España- en la pasada legislatura como Presidente del Congreso y es esa -la parlamentaria- mi auténtica y definitiva vocación política. De ahí que el cuarto principio sea el principio de complementariedad, de forma que, combinando adecuadamente las estructuras de la Alianza Atlántica y las de la Unión Europea, podamos mantener esos principios, requeridos absolutamente por el sentido común de no reduplicación, no redundancia y no duplicidad ni en las estructuras, ni en el planeamiento, ni en el gasto. Al cabo son inversiones en defensa como las dos caras de la misma moneda, en este caso de nuestra moneda común. Permítanme referirme ahora, antes de desglosar los objetivos de la Presidencia española el lema que ha elegido esta Presidencia para estos seis meses: como ustedes saben, “más Europa”, que se entiende hacia dentro y hacia fuera. Más Europa hacia dentro quiere hacer referencia, en la política europea de seguridad y de defensa, a que los ciudadanos adquieran mayor conciencia de la necesidad de una política de seguridad y de defensa común. Más defensa hacia fuera significa, ni más ni menos, hacer frente a una necesidad existencial. Señorías, créanme que expreso una opinión no sólo personal sino del Gobierno de España, al decir que la política europea de seguridad y defensa es una necesidad existencial de la Unión Europea. Si Europa quiere tener una presencia unida en el mundo necesita inexcusablemente una política de seguridad y de defensa común. No es creíble una Unión Europea en el mundo si no tiene una voz propia y unida en materia de seguridad y si esa voz no va acompañada y respaldada por capacidades militares. Ocasiones estamos teniendo y viviendo para darnos cuenta de esa insuficiencia. Creo además, Señorías, que ni siquiera es pensable a largo plazo una política monetaria común si no hay una política exterior y de seguridad común de la Unión Europea que respalde esa moneda. En fin, les anticipaba, señor Presidente, Señorías, que podríamos agrupar los objetivos de estos seis meses de la Presidencia española en los siguientes tres ámbitos: los objetivos de carácter operativo u operacional, los objetivos de carácter institucional y los objetivos relativos o atinentes a la opinión pública. Comenzando por los de carácter operativo, necesariamente ya más técnicos, tengo que decir ante el Parlamento que han constituido el primer objeto de interés de la reunión informal que he mantenido con mis colegas, los Ministros de Defensa de la Unión, en los pasados días 22 y 23 de marzo en Zaragoza. Todos estamos decididos a dar al Headline Goal y a sus capacidades militares la prioridad de las prioridades. Y así, en primer lugar, tengo que señalar que se ha puesto en marcha la determinación de los elementos de respuesta inmediata para el ejercicio eventual de las operaciones Petersberg acordadas en Helsinki. Esta necesidad de determinar los elementos de respuesta inmediata se deriva también de la necesidad comprobada últimamente de elegir determinadas capacidades del Headline Goal -de su catálogo- de forma que existan procedimientos que permitan su movilización inmediata en caso de crisis. No hemos tratado, sencillamente, de construir un mini Headline Goal, ni tampoco de construir un Headline Goal paralelo, sino sencillamente de determinar los procedimientos para seleccionar qué capacidades estarían dispuestas en los primeros momentos para hacer frente, de manera más inminente, a una crisis. En segundo lugar, estamos impulsando el progreso en la designación de cuarteles generales operacionales. Por decirlo de una manera clara, con la informalidad que tiene siempre el debate parlamentario, la Declaración de Operatividad de Laeken no permite, de momento, saber cuál sería el cuartel general operacional que dirigiría una fuerza encargada de desarrollar una misión Petersberg en situación de crisis. Aún no lo sabemos, pero, además, tampoco sabríamos cuáles son los elementos de esa fuerza que habrían de desplegarse en un primer momento. En consecuencia, estos dos primeros objetivos son vitales para conseguir la efectividad de la Declaración de Operatividad. Hay ofertas suficientes de cuarteles generales para determinar cuáles pueden ser en el futuro inmediato esos cuarteles generales. Han de conseguir -y hemos establecido los requisitos- la correspondiente multinacionalidad de sus estructuras y la homologación de sus procedimientos y funcionamiento. La Presidencia seguirá impulsando los trabajos siguiendo dos líneas de acción en este punto: desarrollando los procedimientos operativos normalizados que regirán el funcionamiento de los futuros cuarteles generales y, en segundo lugar, participando también en el panel de cuarteles generales que se ha creado dentro del Plan de Acción Europeo al que paso a referirme. En efecto, señor Presidente, Señorías, el Consejo de Laeken aprobó una propuesta belga, auspiciada por los Países Bajos, de un plan de acción de capacidades militares europeo. No viene a ser otra cosa que el método de trabajo para señalar las discapacidades, las insuficiencias de nuestro catálogo y proveer los métodos para solventar esas incapacidades. La Presidencia española se puso en marcha, precisamente, activando a los Jefes de Estado Mayor de Defensa de cada uno de los países, de forma que designaran lo que, para ellos, eran incapacidades prioritarias del catálogo. Se contestó en tiempo récord y se han podido constituir y están ya funcionando diecisiete paneles de expertos, que dedican su trabajo a analizar soluciones para veintitrés prioridades o incapacidades que se considera prioritario cubrir. Por nuestra parte, estamos haciendo un esfuerzo solidario liderando cuatro de esos paneles, que, para darles una idea ejemplificativa, les indico que se refieren a helicópteros de ataque, reabastecimiento en vuelo, poder aéreo embarcado y hospitales de campaña. Participamos, además, en otros ocho paneles. Hemos efectuado en Zaragoza un intercambio preliminar de opiniones sobre el camino a seguir para la dotación y financiación de las nuevas capacidades que resulten necesarias como consecuencia de los estudios en curso y se han puesto sobre la mesa ideas originales sobre financiación en común, que estamos estudiando y que quizás, más adelante, podré también, en algún momento de mi intervención, detallar. Por otra parte, y en consonancia con el objetivo permanente de transparencia de nuestras actuaciones en relación con la Alianza Atlántica, está trabajando ya el grupo de expertos de la Unión Europea conocido como el Headline Task Force, que lleva a cabo estudios que están reuniendo en formato durante nuestra Presidencia junto con los expertos de la OTAN, que continuarán prestando su apoyo en este proceso y, por tanto, con plena coordinación y transparencia con los trabajos de la Alianza Atlántica para el desarrollo de su iniciativa de capacidades de defensa. También en este campo debo mencionar la necesidad de dotarnos de un mecanismo de desarrollo de capacidades que pueda indicarnos en cada momento, con claridad, la situación de las capacidades y discapacidades europeas. Ha de ser, naturalmente, un mecanismo autónomo y propio de la Unión Europea, pero igualmente y, en nuestro propio beneficio, debe tener también muy en cuenta las positivas experiencias vividas en la Alianza Atlántica. Sin duda, la mayor dificultad hoy se encuentra en la relación con el proceso de planeamiento de fuerzas de la Alianzas en aspectos tales, por poner algún ejemplo, como el formulario adaptado y los cometidos del propio grupo de capacidades. En consecuencia, reiterando el honor, quiero también recordarles que he tenido oportunidad de recibir a los presidentes de las Comisiones de Defensa de los Parlamentos de los quince países de Europa junto con la representación del Parlamento Europeo y de la Asamblea Parlamentaria de la UEO para tratar, justamente, de los objetivos de la Presidencia española de la Unión durante este semestre, que así mismo expuse en la Comisión de Asuntos Exteriores, Derechos Humanos, Seguridad Común y Política de Defensa de este Parlamento el pasado 18 de febrero. Sin duda, entramos así en un aspecto capital, si no decisivo, no sólo de nuestra Presidencia, sino del desarrollo de la política europea de seguridad y de defensa, que es el de las relaciones entre la Unión Europea y la Alianza Atlántica, el desarrollo del acuerdo denominado Berlín Plus, especialmente en el capítulo referente al acceso permanente de la Unión Europea en procesos de gestión de crisis a las capacidades de la OTAN. El Consejo Europeo de Barcelona ha subrayado la importancia de alcanzar y cerrar los acuerdos permanentes entre la Unión Europea y la OTAN lo antes posible y ha encargado a la Presidencia y al Secretario General, Alto Representante, la realización de los contactos de alto nivel necesarios para llevar a buen término las negociaciones. Nuestros Jefes de Estado y de Gobierno no han hecho sino constatar que no se puede seguir retrasando el logro de un marco permanente de cooperación con la OTAN y que las soluciones o caso por caso podrían conducir a situaciones de bloqueo similares a las ya vividas y perjudicarían a la Unión en el momento menos adecuado, el momento de desarrollar, por primera vez, una operación de gestión de crisis, poniendo en grave riesgo su prestigio de presente y de futuro. Señor Presidente, dejo, por si existe mayor interés por parte de sus Señorías, el examen de la asunción por parte de la Unión Europea del liderazgo de determinadas misiones, tanto respecto de la Antigua República Yugoslava de Macedonia, de la continuidad de la operación Amber Fox, como de la asunción de ciertas responsabilidades en Bosnia y Herzegovina, y sólo me resta en este ámbito referirme a la importancia del ejercicio CME 02, que pondrá a prueba nuestra capacidad de organización a través de los procedimientos de gestión de crisis el próximo mes de mayo. Se va a realizar durante la Presidencia española y puedo garantizarles, señoras y señores diputados, que las dificultades que, en principio, parecían insalvables se han ido venciendo y confirmarles también que desarrollaremos este ejercicio no sólo en la fecha prevista sino -estoy seguro- que con éxito, tanto el adecuado protagonismo a las distintas instituciones de la Unión Europea, como el Comité Militar, el Comité Político y de Seguridad, el Secretario General, Alto Representante, y el propio Estado Mayor. Me refería a un segundo ámbito, Señor Presidente, Señorías, que es el ámbito institucional. En este punto tengo que señalar que España ha sido impulsora, junto a otro grupo de países, de la necesidad de constituir y formalizar un Consejo de Ministros de Defensa. Entiéndanme, señoras y señores diputados, no se trata de añadir otro Consejo a la galaxia institucional europea; se trata sencillamente de que quienes tenemos encomendada esa responsabilidad podamos cumplirla, podamos trabajar. No queremos ni suplantar ni interferir las competencias propias de los Ministros de Asuntos Exteriores; pretendemos tan solo hacer nuestro trabajo, poder ocuparnos entre nosotros de los problemas a los que me he referido: de la efectividad del Headline Goal y del despliegue eventual de misiones Petersberg. Para eso, ese Consejo es de vital importancia. Hemos conseguido ya un primer y gran paso, porque ha suscitado el consenso de todos, que es la reunión, bajo el paraguas del Consejo de Asuntos Generales, de un Consejo de Ministros de Defensa, formado sólo por Ministros de Defensa, para el próximo mes de mayo en Bruselas. Paso, en segundo lugar y dentro de los objetivos institucionales, a referirme a las bases para una política europea de armamentos, que vienen así también a responder a las preguntas y las inquietudes del diputado Sr. Brok. En efecto, aunque muy brevemente mencionado en la Declaración de Helsinki, hasta ahora no se había desarrollado un intento de poner en práctica -o poner al menos las bases, o pavimentar el camino- de una política europea de armamentos. Y hemos querido dar ese paso de una manera decidida. No se trata, en modo alguno, de interferir en la industria europea de armamento, que no sería propio de nuestra competencia, pero sí de fijar las bases, los principios elementales de una política europea de armamento. Antes decía que la política europea de seguridad y de defensa es una necesidad existencial para la Unión, y también es necesidad existencial para cualquier política de defensa una política de armamento. En consecuencia, hemos preparado una especie de decálogo -el número de principios es, al final, lo de menos- que suscite consenso sobre los grandes principios que habrían de orientar una política europea de armamento. Este listado parte de la aseveración de que la industria europea de armamento ha de estar al servicio de la PESC y no al contrario -alegación que podría parecer una evidencia si no se mira la realidad que suele demostrar lo contrario- y que debe basarse obviamente en los principios de voluntariedad, transparencia y coordinación con otras organizaciones. Entre las medidas concretas previstas también incorporamos la armonización de requisitos operativos, la utilización común de capacidades, la posible adquisición de las mismas a través de una agencia europea de armamento, que venga a unificar o al menos a coordinar las existentes, el estudio de un sistema contable más adecuado a la realidad, que facilite la financiación a largo plazo de determinados sistemas y la búsqueda también -antes lo cité- de nuevas fórmulas de financiación común. La necesidad de definir una metodología que permita abordar a medio y largo plazo las carencias de capacidades identificadas en el catálogo de Helsinki nos pone, a su vez, ante esos principios de una política europea de armamento, que examinarán los directores naciones responsables de armamento de los distintos países en una reunión que la Presidencia ha convocado para el próximo 29 de abril. Por fin, Señor Presidente, entrando ya en el final del tiempo que se me ha concedido y tratando de resumir aspectos no menos importantes pero que sin duda no constituyen la prioridad esencial, que es la operativa, déjeme referirme, en los segundos que me restan, a aquellos aspectos que hacen referencia a la creación de una conciencia de defensa europea ante la opinión pública y a aspectos concatenados con esa conciencia. Señorías, hemos vivido acontecimientos que nos llevan a la necesidad de ir construyendo un acervo jurídico del Derecho humanitario de las misiones Petersberg para el futuro. Cuando España hizo esta propuesta aún no habían ocurrido los acontecimientos del 11 de septiembre. Después del 11 de septiembre, algunos meses después, ciertos acontecimientos han demostrado que es absolutamente imprescindible que clarifiquemos el derecho aplicable a las situaciones de crisis. Me refiero, claro está, al trato dispensado a los prisioneros, al trato a la población civil, al tratamiento de las propiedades privadas y a la relación con autoridades civiles en el desarrollo de esas misiones Petersberg. Hemos pensado que ese puede ser un camino que comience en Salamanca, Capital de la Cultura Europea durante estos meses, allí donde naciera también hace muchos años, en siglo XVI, el y el y a tal efecto hemos convocado también una reunión para el mes de mayo en Salamanca, a la que están invitados, por supuesto, los representantes de todos los países de la Unión y también terceros países, así como el Comité Internacional de la Cruz Roja. En fin, señor Presidente, Señorías, no podíamos olvidar la dimensión mediterránea de la PESC desde la Presidencia española. Como ustedes saben, se ha convocado una reunión en Valencia en los próximos días 22 y 23 de abril, convocatoria muy oportuna. Por nuestra parte hemos querido que la PESC no se quede fuera de esa dimensión mediterránea y, a tal efecto, también hemos convocado para el 20 y 21 de mayo en Barcelona un seminario sobre la dimensión mediterránea de nuestra Política de Seguridad y Defensa Común. Se trata sencillamente de hacer saber a los países de la ribera sur que el Headline Goal no es una amenaza y aún menos contra ellos: se trata de establecer contactos estables con sus fuerzas armadas, con sus gobiernos, que permitan enriquecer el Mediterráneo como zona de seguridad y de prosperidad. Y, por fin, también con ese objetivo, reuniremos en Cartagena, siguiendo una iniciativa belga, a los responsables de opinión pública de los distintos departamentos de defensa junto a especialistas de diversos medios de comunicación, para dar un nuevo impulso a la comprensión y a la transmisión de nuestro mensaje a la ciudadanía europea. Me quedaría, señor Presidente, abusando de su paciencia, una mínima reflexión, que creo importante, sobre el terrorismo. Señoras y señores diputados, ya he recordado que la Presidencia española -y aquí tuvo oportunidad de manifestarlo el Presidente Aznar- sitúa la lucha contra el terrorismo como la primera de sus prioridades. No hace falta enfatizar por qué España tiene, en estas circunstancias, la obligación moral de poner la lucha contra el terrorismo en el frontispicio de su Presidencia. Permítanme, al inicio de mi intervención, que presente el esquema de la misma: quiero, en primer lugar, recordar brevemente los antecedentes y los principios que inspiran la política europea de seguridad y de defensa para pasar luego al análisis de los objetivos de la Presidencia española en tres áreas en las que hemos agrupado esos objetivos. La dimensión o área operativa, la institucional y la, no por última menos importante, de todo aquello que corresponde a las cuestiones de relación con la opinión pública, tanto con las opiniones públicas nacionales, cuanto con la opinión pública europea. Por nuestra parte hemos reflexionado mucho y en común con los colegas de defensa de la Unión Europea, y estamos de acuerdo en que no cabe la lucha contra el terrorismo en las misiones Petersberg, como antes anticipaba. También estamos de acuerdo en que corresponde ejercer la lucha contra el terrorismo interior en la Unión al Estado de Derecho a través de sus procedimientos ordinarios, a través de los tribunales de justicia y de las fuerzas de seguridad del Estado, pero no podríamos quedarnos impasibles ante la defensa de la ciudadanía europea frente a eventuales ataques terroristas desde el exterior, caso para el que sin ninguna duda serían requeridas capacidades militares como las que estamos tratando de poner en común entre todos. Me refiero a las capacidades frente a armas de destrucción masiva NBC -nuclear, bacteriológica o química- también a las capacidades de inteligencia, a las de autoprotección de nuestras fuerzas en misiones desplazadas y, en fin, a aquellas que puedan proteger en común el ya conocido como espacio común o cielo común único europeo. Esas capacidades, esas misiones constituyen las reflexiones y las líneas básicas de un documento que está preparando la Presidencia española para someterlo al Consejo Europeo de Sevilla, en donde esperamos que sea aprobado y para lo cual también desearíamos el respaldo, como para todo lo mencionado, de este Parlamento. Muchas gracias, señor Presidente. Comenzando, en consecuencia, por los antecedentes tengo que recordar que nuestro verdadero mandato, y tras la reunión de Saint-Malo, comienza en diciembre de 1999 en Helsinki cuando se decide la creación de un cuerpo de ejército como fuerza de reacción rápida europea, que se constituya con un total de, al menos, 60 000 efectivos desplegables en dos meses, sostenibles en teatro al menos durante un año y con elementos de apoyo logístico, medios aéreos, navales y terrestres para el desarrollo de misiones que hemos acuñado como “de Petersberg”, en alusión al ya célebre palacio cercano a Bonn en donde se analizaron y que, básicamente, son de mantenimiento e imposición de la paz, de rescate y de carácter humanitario, que habrán de estar constituidas para el año 2003. Por tanto, a partir de comienzos del año 2000, en estos escasos dos años, hemos tenido ocasión de desarrollar en gran medida ese objetivo principal de forma que, tras las Presidencias portuguesa y francesa, se llegó a la constitución de órganos que primero fueron transitorios y ya son permanentes, a la confección de un catálogo de capacidades militares, que luego ha sido puesto al día y al que se han incorporado las contribuciones de seis países aspirantes y que fue revisado por la anterior Presidencia belga, a la que quiero agradecer su trabajo. El objetivo militar tuvo cierta ralentización durante la Presidencia sueca, la cual, sin embargo, aprovechó muy bien el tiempo para desarrollar los procedimientos y órganos de gestión civil de crisis. Como saben, el Consejo Europeo de Laeken declaró la operatividad de esta fuerza de reacción rápida, operatividad que, tengo que decir con sinceridad, es, de momento, más bien una declaración de operatividad virtual que de operatividad realmente efectiva, y eso sitúa a la Presidencia española ante un mandato si cabe más compulsivo después de los acontecimientos del 11 de septiembre. Haciendo ahora un breve recordatorio de los principios, quiero, en primer lugar, recordar, como sabe muy bien esta Cámara, el carácter intergubernamental del área que nos ocupa y del cual, además, se desprende como corolario el principio de voluntariedad, la vinculación directa al Consejo Europeo y la propia organización de esta área, en donde existen el Alto Comisionado y Secretario General, que posteriormente tendrá oportunidad de intervenir ante el Pleno para otra materia, el CPS, el Comité Militar y el Estado Mayor Europeo. El segundo principio es el de especialidad de la misión. Señorías, creo que ese principio de especialidad debe ser entendido como principio de tasación, de forma que reitero que estamos hablando exclusivamente de misiones militares para el desarrollo de tareas Petersberg, de misiones humanitarias de imposición o mantenimiento de la paz, en su caso, de rescate. He ahí una de las dificultades, señor Presidente, para incluir la aportación de capacidades militares europeas a la defensa frente al terrorismo exterior, eventualmente, que viene a ponerse en conexión con la primera prioridad de la Presidencia española, que es la lucha contra el terrorismo y que, sin embargo, en el estado actual del desarrollo de nuestras misiones del principio de tasación, no podemos asumir sin una previa declaración del Consejo a la que luego, si hay tiempo, podré referirme. Un tercer principio es el de subsidiariedad, obviamente no en el sentido tradicional entendido en esta Cámara y todo el Derecho europeo, el antiguo Derecho comunitario, sino simplemente en el sentido de que nuestras tareas como europeos en la Europa de la política de seguridad y defensa son subsidiarias de la defensa nacional, que corresponde -como todavía formando parte de ese núcleo, antes duro, de la soberanía- a los Gobiernos nacionales. Sin duda, también es subsidiario de la defensa colectiva, que a la mayoría de los países integrantes de la Unión les corresponde entenderla como atribuida a la Alianza Atlántica, de forma que nuestras misiones, a su vez, son en ese sentido subsidiarias de la defensa colectiva que corresponde a la Alianza Atlántica, pero no por ello menos autónomas."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mine damer og herrer, tillad mig at indlede med at give udtryk for min og den spanske regerings enorme tilfredshed med dette første fremmøde, der, som formanden har understreget og for mig også, hvis De tillader det, er et sammenstød med den parlamentariske verden. Jeg havde æren af at lede det spanske parlament under den foregående valgperiode som formand for Kongressen, og det parlamentariske arbejde er mit virkelige og endelige politiske kald. Det fjerde princip er komplementaritetsprincippet, der betyder, at vi ved på en hensigtsmæssig måde at kombinere Den Atlantiske Alliances og EU's strukturer kan bevare de principper, som er helt påkrævede for at undgå overlapning, overflødighed og gentagelse i strukturer, planlægning og udgifter. Når alt kommer til alt, er det forsvarsinvesteringer, der udgør to sider af samme mønt, i dette tilfælde vores fælles mønt. Før jeg går i gang med det spanske formandskabs mål, vil jeg tale om det valgsprog, som formandskabet har valgt for disse seks måneder. Som De ved, er det "mere Europa", som skal forstås indadtil og udadtil. Mere Europa indadtil skal inden for den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik forstås sådan, at borgerene bliver mere bevidste om nødvendigheden af en fælles sikkerheds- og forsvarspolitik. Mere forsvar udadtil betyder hverken mere eller mindre end at imødekomme en eksistentiel nødvendighed. Mine damer og herrer, De kan være sikre på, at jeg giver udtryk for ikke blot min egen, men også den spanske regerings holdning, når jeg siger, at den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik er en eksistentiel nødvendighed for EU. Hvis Europa ønsker at optræde som en enhed i verden, er der ingen vej uden om en fælles sikkerheds- og forsvarspolitik. En Europæisk Union er ikke troværdig i verden, hvis den ikke har sin egen entydige stemme i sikkerhedsspørgsmål, og hvis den stemme ikke er ledsaget og understøttet af militær kapacitet. Vi oplever situationer nok til at være bevidste om den utilstrækkelighed. Jeg mener desuden, mine damer og herrer, at det på lang sigt er helt utænkeligt med en fælles monetær politik, hvis EU ikke har en fælles sikkerheds- og forsvarspolitik, der støtter den valuta. Jeg sagde til Dem før, hr. formand, mine damer og herrer, at vi kunne inddele det spanske formandskabs mål i disse seks måneder i følgende tre områder: mål af operativ eller operationel karakter, mål af institutionel karakter og mål vedrørende den offentlige mening. Idet jeg begynder med målene af operativ karakter, som nødvendigvis er de mest tekniske, skal jeg sige til Parlamentet, at de var genstand for størst interesse på det uformelle møde, som jeg havde med mine kolleger, Unionens forsvarsministre, den 22. og 23. marts i Zaragoza. Vi er alle sammen indstillet på at give det overordnede mål og dets militære kapacitet den allerhøjeste prioritet. Og derfor skal jeg sige, at identifikationen af elementerne i hurtig reaktion til eventuel udførelse af de Petersberg-opgaver, som blev aftalt i Helsinki, er blevet iværksat. Nødvendigheden af at identificere elementerne i hurtig reaktion skyldes også den for nylig beviste nødvendighed af at vælge nogle bestemte kapaciteter fra det overordnede mål - fra dets katalog - så der findes procedurer, som gør det muligt at mobilisere det omgående i tilfælde af krise. Vi har ikke forsøgt bare at skabe et overordnet mål i miniformat, heller ikke at skabe et parallelt overordnet mål, men ganske enkelt at fastlægge procedurer til at vælge, hvilke kapaciteter der fra starten ville være klar til hurtigst muligt at imødegå en krise. For det andet presser vi på for, at der udpeges operationelle hovedkvarterer. For at sige det klart og på den uformelle måde, der kendetegner parlamentariske debatter, gør Laeken-erklæringen om operativ kapacitet det ikke muligt i øjeblikket at vide, hvilket operationelt hovedkvarter der skulle lede en styrke, der skulle udføre en Petersberg-opgave i en krisesituation. Vi ved det ikke endnu, men vi ville heller ikke vide, hvilke elementer denne styrke, som skulle udsendes omgående, ville bestå af. Derfor er disse to første mål afgørende for, om erklæringen om operativ kapacitet bliver virkningsfuld. Der er tilbud nok fra hovedkvarterer til, at der kan bestemmes, hvilke der skal være hovedkvarterer i nærmeste fremtid. Deres strukturer skal være tilsvarende multinationale, og deres procedurer og funktionsmåde skal være godkendt - og vi har fastsat kravene. Formandskabet vil fortsat fremme arbejdet og følge to aktionslinjer på dette punkt: udvikling af normaliserede operative procedurer, som skal styre de fremtidige hovedkvarterers funktionsmåde, og deltagelse i det panel af hovedkvarterer, der er oprettet inden for rammerne af den europæiske handlingsplan, som jeg vil tale om nu. Hr. formand, mine damer og herrer, Det Europæiske Råd i Laeken vedtog faktisk et belgisk forslag, støttet af Nederlandene, til en handlingsplan om den europæiske militære kapacitet. Det bliver ganske enkelt arbejdsmetoden til angivelse af kapacitetsmangler, mangler i vores katalog, og til at angive måder, hvorpå der kan rettes op på disse kapacitetsmangler. Det spanske formandskab bad netop de enkelte landes stabschefer om at pege på det, som for dem var de væsentligste kapacitetsmangler i kataloget. Der kom svar på rekordtid, og man kunne oprette 17 ekspertpaneler, som nu er i funktion, der arbejder med at finde løsninger på 23 prioriteter eller kapacitetsmangler, som anses for at være væsentlige. Vi for vores del gør en solidarisk indsats ved at lede fire af de paneler, som jeg kan fortælle Dem, så De får en idé om, hvad det drejer sig om, beskæftiger sig med kamphelikoptere, brændstofpåfyldning i luften, hangarskibsfly og felthospitaler. Vi deltager desuden i otte andre paneler. I Zaragoza havde vi en indledende drøftelse om udrustning og finansiering af de nye kapaciteter, der er nødvendige som følge af de igangværende undersøgelser, og der er blevet forelagt gode idéer om fælles finansiering, som vi behandler, og som jeg måske senere i mit indlæg kan komme nærmere ind på. Samtidig og i overensstemmelse med det eviggyldige mål om gennemsigtighed i vores optræden over for Den Atlantiske Alliance er der nedsat en EU-ekspertgruppe kendt som der laver undersøgelser efter HTFPlus-modellen under vores formandskab sammen med NATO's eksperter, som vil fortsætte med at yde deres bistand i denne proces, og det sker dermed fuldt ud gennemsigtigt og koordineret med Den Atlantiske Alliances arbejde med gennemførelse af dens forsvarskapacitetsinitiativ. På dette område skal jeg også nævne nødvendigheden af, at vi udstyrer os med en mekanisme til udvikling af kapaciteter, der til enhver tid tydeligt kan angive de europæiske kapaciteters og kapacitetsmanglers tilstand. Det skal naturligvis være Unionens egen, uafhængige mekanisme, men for vores egen skyld skal den tage Den Atlantiske Alliances positive erfaringer i betragtning. Der er ingen tvivl om, at de største vanskeligheder i dag ligger i processen med planlægning af Alliancens styrker på områder som f.eks. den tilpassede model og selve kapacitetsgruppens opgaver. Som følge heraf vil jeg også gøre Dem opmærksom på, at jeg har haft æren af at modtage formændene for de 15 EU-landes parlamenters forsvarskommissioner med tilstedeværelse af repræsentanter for Europa-Parlamentet og for WEU's parlamentariske forsamling for netop at behandle det spanske formandskabs mål i dette halvår, som jeg ligeledes gjorde rede for over for Parlamentets Udvalg om Udenrigsanliggender, Menneskerettigheder, Fælles Sikkerhed og Forsvarspolitik den 18. februar i år. Her berører vi ganske givet et vigtigt, hvis ikke afgørende aspekt, ikke bare for vores formandskab, men også for gennemførelsen af den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik, nemlig forbindelserne mellem EU og Den Atlantiske Alliance, gennemførelsen af den såkaldte Berlin plus-aftale, navnlig kapitlet om EU's vedvarende adgang til NATO's kapaciteter i krisestyringssituationer. Det Europæiske Råd i Barcelona understregede betydningen af hurtigst muligt at opnå og indgå de permanente aftaler mellem EU og NATO, og det har pålagt formandskabet og generalsekretæren/den højtstående repræsentant at skabe de kontakter på højt plan, der er nødvendige for at afslutte forhandlingerne med et positivt resultat. Vores stats- og regeringschefer har blot konstateret, at man ikke kan blive ved med at udsætte oprettelsen af en permanent ramme for samarbejde med NATO, og at ad hoc-løsninger eller løsninger fra sag til sag kunne føre til situationer med stilstand i stil med de tidligere og kunne skade Unionen på det værst mulige tidspunkt, hvor man for første gang er ved at udvikle en krisestyringsoperation, hvorved dens nuværende og fremtidige anseelse bringes alvorligt i fare. Hr. formand, hvis medlemmerne samtykker, undlader jeg at tale om undersøgelsen af EU's overtagelse af ledelsen af visse opgaver, både hvad angår Den Tidligere Jugoslaviske Republik Makedonien og fortsættelsen af Amber Fox-operationen, og hvad angår overtagelse af visse ansvar i Bosnien-Hercegovina, og på dette område har jeg kun tilbage at tale om betydningen af CME 02-øvelsen i maj, som sætter vores evner til organisering gennem krisestyringsprocedurerne på prøve. Den finder sted under det spanske formandskab, og jeg kan forsikre Dem for, mine damer og herrer, at de vanskeligheder, der til at begynde med syntes uoverstigelige, er blevet overvundet, og jeg kan også bekræfte over for Dem, at vi vil gennemføre denne øvelse på den fastlagte dato og - det er jeg overbevist om - med succes, hvor EU's forskellige institutioner, f.eks. Militærkomitéen, Den Politiske og Sikkerhedspolitiske Komité, generalsekretæren/den højtstående repræsentant og Militærstaben, kommer til at spille en passende rolle. Jeg vil tale om et andet område, hr. formand, mine damer og herrer, nemlig det institutionelle område. På det punkt skal jeg sige, at Spanien sammen med en gruppe lande har påpeget nødvendigheden af at oprette og formalisere et Råd for forsvarsministre. Forstå mig nu ret, kære medlemmer, det drejer sig ikke om at tilføje endnu et Råd til den europæiske institutionelle galakse, det drejer sig ganske enkelt om, at vi, der har fået betroet det ansvar, skal kunne påtage os det, skal kunne arbejde. Vi ønsker hverken at overtage eller blande os i udenrigsministrenes beføjelser, vi ønsker blot at udføre vores arbejde, sammen at kunne beskæftige os med de problemer, jeg har talt om: det overordnede måls effektivitet og eventuel udsendelse på Petersberg-opgaver. Derfor er Rådet af afgørende betydning. Vi har allerede taget et første skridt, som er stort, for alle har været enige om det, da der i maj i Bruxelles under Rådets (almindelige anliggender) paraply afholdes et Råd udelukkende bestående af forsvarsministre. Dernæst vil jeg i forbindelse med de institutionelle mål tale om grundlaget for en europæisk forsvarsmaterielpolitik, som også vil være et svar på hr. Broks spørgsmål og betænkeligheder. Selv om der var en meget kort omtale i Helsinki-erklæringen, er der faktisk hidtil ikke blevet gjort noget forsøg på at iværksætte - eller at skabe grundlag for - en europæisk forsvarsmaterielpolitik. Og vi har ønsket at tage det skridt beslutsomt. Det drejer sig på ingen måde om at blande sig i den europæiske forsvarsmaterielindustri, hvilket vi ikke har beføjelse til, men om at fastlægge grundlaget, de grundlæggende principper for en europæisk forsvarsmaterielpolitik. Jeg sagde før, at den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik er en eksistentiel nødvendighed for Unionen, og en forsvarsmaterielpolitik er også en eksistentiel nødvendighed for enhver forsvarspolitik. Som følge heraf har vi udarbejdet en slags dekalog - antallet af principper er i sidste ende det mindste - som skaber enighed om de overordnede retningslinjer for en europæisk forsvarsmaterielpolitik. Denne fortegnelse udspringer af en antagelse om, at den europæiske forsvarsmaterielindustri skal være i FUSP's tjeneste og ikke omvendt - en antagelse, der kunne synes indlysende, hvis man ikke ser på virkeligheden, som plejer at vise det modsatte - og den bør naturligvis være baseret på principperne om frivillighed, gennemsigtighed og koordinering med andre organisationer. Blandt de konkrete foranstaltninger har vi også inddraget harmonisering af operative krav, fælles udnyttelse af kapaciteter, eventuel erhvervelse af disse gennem et europæisk forsvarsmaterielagentur, som skal forene eller i det mindste koordinere de eksisterende, undersøgelse af et regnskabssystem, der svarer bedre til virkeligheden, og som fremmer langsigtet finansiering af visse systemer, og som nævnt undersøgelse af nye metoder til fælles finansiering. Nødvendigheden af at fastlægge en metode, der gør det muligt på mellemlang og lang sigt at dæmme op for de kapacitetsmangler, der fremgår af Helsinki-kataloget, fører os til de principper for en europæisk forsvarsmaterielpolitik, som de nationale ledere, der er ansvarlige for de forskellige landes forsvarsmateriel, vil behandle på et møde den 29. april i år, som formandskabet har indkaldt til. I den sidste tid, jeg har til rådighed, hr. formand, vil jeg forsøge at sammenfatte aspekter, der ikke er mindre vigtige, men som uden tvivl ikke har højeste prioritet, for det har det operative aspekt. Lad mig i de sekunder, jeg har tilbage, tale om de aspekter, der vedrører skabelsen af en bevidsthed om europæisk forsvar i offentligheden, og om aspekter forbundet med den bevidsthed. Mine damer og herrer, vi har oplevet begivenheder, som nødvendiggør, at vi med henblik på fremtiden skaber en samling af regler for den humanitære ret inden for rammerne af Petersberg-opgaverne. Da Spanien stillede det forslag, havde begivenhederne den 11. september endnu ikke udspillet sig. Nogle måneder efter den 11. september har visse begivenheder vist, at det er helt nødvendigt, at vi afklarer den ret, der skal gælde i krisesituationer. Jeg tænker naturligvis på behandlingen af fanger, af den civile befolkning og af privat ejendomsret og på forbindelserne med de civile myndigheder under udførelse af Petersberg-opgaverne. Vi har forestillet os, at det kan være den vej, vi slår ind på i Salamanca, som er europæisk kulturby i disse måneder, der hvor og også opstod for mange år siden, i det 16. århundrede, og derfor har vi også indkaldt til et møde i maj i Salamanca, hvor repræsentanter for Unionens lande naturligvis er inviteret og ligeledes tredjelande og Den Internationale Røde Kors Komité. Endelig, hr. formand, mine damer og herrer, kunne det spanske formandskab ikke glemme FUSP's Middelhavsdimension. Som De ved, er der blevet indkaldt til et møde i Valencia den 22. og 23. april, en meget passende indkaldelse. Vi for vores del har ønsket, at FUSP ikke holder sig uden for Middelhavsdimensionen, og derfor har vi også indkaldt til et seminar den 21. og 22. maj i Barcelona om vores fælles sikkerheds- og forsvarspolitiks Middelhavsdimension. Det drejer sig ganske enkelt om at lade de lande, som grænser op til den sydlige del af Middelhavet, vide, at det overordnede mål ikke er en trussel og da slet ikke for dem. Det drejer sig om at skabe stabile kontakter med deres væbnede styrker, med deres regeringer, som kan sikre, at Middelhavsområdet bliver et sikkert og velstående område. Og med det formål følger vi op på et belgisk initiativ og samler de ansvarlige for den offentlige mening i de forskellige forsvarsministerier og specialister fra forskellige medier i Cartagena for på ny at fremme forståelsen og formidlingen af vores budskab til de europæiske borgere. Hr. formand, jeg misbruger Deres tålmodighed, men jeg har en kort bemærkning om terrorisme, som jeg finder vigtig. Mine damer og herrer, jeg har allerede gjort opmærksom på, at det spanske formandskab har bekæmpelse af terrorismen som sin højeste prioritet - og det har rådsformand Aznar haft lejlighed til at erklære her. Det er ikke nødvendigt at understrege, hvorfor Spanien under disse omstændigheder har en moralsk forpligtelse til at gøre bekæmpelse af terrorismen til dets formandskabs mærkesag. Tillad, at jeg indleder med at give en oversigt over mit indlæg: Jeg vil først kort gøre rede for baggrunden og de principper, der ligger til grund for den europæiske sikkerheds- og forsvarspolitik, for dernæst at gå over til at analysere det spanske formandskabs mål på de tre områder, som de er inddelt i. Den operative dimension, den institutionelle dimension og sidst, men ikke mindst, alt det, der vedrører spørgsmålene om forbindelsen med den offentlige mening på både nationalt og europæisk plan. Vi har sammen med vores forsvarskolleger i EU overvejet det grundigt, og vi er enige om, at bekæmpelse af terrorismen ikke hører ind under Petersberg-opgaverne, som jeg sagde tidligere. Vi er også enige om, at retsstaten skal bekæmpe terrorismen inden for Unionen gennem de normale procedurer, gennem domstolene og statens sikkerhedsstyrker, men vi ville ikke kunne være ligeglade med forsvaret af de europæiske borgere mod eventuelle terrorangreb udefra, hvor der uden tvivl ville være brug for militære kapaciteter som dem, vi forsøger at gøre fælles. Jeg tænker på kapaciteter over for ABC-masseødelæggelsesvåben - atomare, bakteriologiske og kemiske masseødelæggelsesvåben - og ligeledes på efterretningskapacitet og kapacitet til selvforsvar af vores udsendte styrker og endelig på dem, der tilsammen kan beskytte det, der er kendt som det fælles europæiske luftrum. Disse kapaciteter, disse opgaver indgår i overvejelserne om og er hovedindholdet i et dokument, som det spanske formandskab er i gang med at forberede til Det Europæiske Råd i Sevilla, hvor vi håber, at det bliver vedtaget, og vi vil også gerne have Parlamentets støtte til det og til alt det, jeg har talt om. Mange tak, hr. formand. For at begynde med baggrunden skal jeg gøre opmærksom på, at vores virkelige mandat, efter Saint Malo-mødet, indledes i december 1999 i Helsinki, hvor det bliver besluttet at oprette et hærkorps som europæisk hurtig udrykningsstyrke med et samlet antal på mindst 60.000 mand, som kan udsendes inden for to måneder og opretholdes i mindst et år og med logistisk støtte, luft-, flåde- og hærelementer til gennemførelse af det, vi har kaldt Petersberg-opgaverne, under henvisning til det allerede berømte palads nær Bonn, hvor de blev analyseret, som grundlæggende er fredsbevarende og fredsskabende opgaver, redningsopgaver og humanitære opgaver, der skal være oprettet inden 2003. Siden begyndelsen af 2000, på kun to år, har vi derfor i stor udstrækning haft lejlighed til at udvikle det hovedmål, således at man efter det portugisiske og det franske formandskab fik oprettet organer, der til at begynde med var midlertidige og nu er permanente, udarbejdet et katalog over militær kapacitet, som senere er blevet opdateret og tilføjet bidragene fra seks ansøgerlande, og som blev revideret af det foregående belgiske formandskab, som jeg vil takke for dets arbejde. Det militære mål var lidt stillestående under det svenske formandskab, som dog udnyttede tiden fint til at udarbejde procedurer og oprette organer for civil krisestyring. Som bekendt erklærede Det Europæiske Råd i Laeken, at denne hurtige udrykningsstyrke havde operationel kapacitet, men jeg skal oprigtigt sige, at der for øjeblikket snarere er tale om en erklæring om en virtuel operationel kapacitet end om en egentlig operationel kapacitet, og det giver det spanske formandskab et om muligt endnu mere tvungent mandat efter begivenhederne den 11. september. For kort at gøre rede for principperne vil jeg allerførst gøre opmærksom på noget, som Parlamentet ved udmærket, nemlig den mellemstatslige karakter af det område, vi beskæftiger os med, og inden for hvilket man desuden finder det naturligt med frivillighedsprincippet, den direkte tilknytning til Det Europæiske Råd og selve organisationen på dette område, der omfatter generalsekretæren/den højtstående repræsentant, som senere får lejlighed til at tale i Parlamentet om et andet emne, PSC, Militærkomitéen og EU's Militærstab. Det andet princip er princippet om opgavens egenart. Mine damer og herrer, jeg mener, at dette princip om egenart skal forstås som et vurderingsprincip, og derfor gentager jeg, at der udelukkende er tale om militære missioner til gennemførelse af Petersberg-opgaverne, det vil sige humanitære, fredsskabende eller fredsbevarende opgaver og eventuelt redningsopgaver. Heraf følger en af de vanskeligheder, hr. formand, med at inddrage den europæiske militære kapacitets bidrag i forsvaret mod eventuel udefra kommende terrorisme, der opstår i forbindelse med det spanske formandskabs første prioritet, som er bekæmpelse af terrorismen, og som vi imidlertid på det stade, som udviklingen af vores opgaver befinder sig på i øjeblikket på grund af vurderingsprincippet, ikke kan påtage os uden en forudgående erklæring fra Rådet, som jeg kan tale om senere, hvis tiden tillader det. Et tredje princip er subsidiaritetsprincippet, naturligvis ikke i den traditionelle forståelse, som Parlamentet og hele den europæiske ret, den tidligere fællesskabsret, har af det, men bare forstået på den måde, at vores opgaver som europæere i et Europa med fælles sikkerheds- og forsvarspolitik er subsidiære til det nationale forsvar, der - idet det stadig er en del af suverænitetens, før så hårde, kerne - henhører under de nationale regeringer. Det er uden tvivl også subsidiært til det kollektive forsvar, som størstedelen af Unionens medlemsstater bør opfatte det som medlemmer af Den Atlantiske Alliance, således at vores opgaver i den forstand er subsidiære til det kollektive forsvar, der påhviler Den Atlantiske Alliance, men de er ikke af den grund mindre selvstændige."@da1 "Herr Präsident, meine Damen und Herren! Gestatten Sie mir zunächst, in meinem eigenen Namen und im Namen der Regierung Spaniens meine außerordentlich große Genugtuung über dieses erste Auftreten eines Verteidigungsministers zum Ausdruck zu bringen, das vom Herrn Präsidenten hervorgehoben wurde und der in meinem Fall zudem, wenn Sie mir gestatten, ein neuerliches Zusammentreffen mit der parlamentarischen Welt ist. Ich hatte die Ehre, in der vergangenen Wahlperiode das spanische Parlament – die Cortes Generales – als Präsident zu leiten, und diese – die parlamentarische – ist meine echte und definitive politische Berufung. Daher ist der vierte Grundsatz die Komplementarität, so dass wir diese Prinzipien durch eine angemessene Kombination der Strukturen der Atlantischen Allianz mit denen der Europäischen Union aufrechterhalten können, die durch den gesunden Menschenverstand zur Vermeidung von Doppelungen, Redundanzen und Duplizitäten sowohl bei den Strukturen als auch bei der Planung und den Ausgaben gefordert werden. Schließlich sind Investitionen in die Verteidigung wie zwei Seiten ein und derselben Münze, in diesem Fall unserer gemeinsamen Münze. Gestatten Sie mir jetzt, bevor ich die Ziele des spanischen Ratsvorsitzes aufschlüssele, auf das von der Präsidentschaft für diese sechs Monate gewählte Motto zu sprechen zu kommen, das, wie Sie wissen, „Mehr Europa“ lautet und sich nach innen und nach außen versteht. Mehr Europa nach innen will Bezug nehmen auf die europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik, damit den Bürgern die Notwendigkeit einer gemeinsamen Sicherheits- und Verteidigungspolitik stärker bewusst wird. Mehr Verteidigung nach außen bedeutet nicht mehr und nicht weniger, als einer existenziellen Notwendigkeit nachzukommen. Meine Damen und Herren, glauben Sie mir, dass ich nicht nur eine persönliche Meinung, sondern den Standpunkt der Regierung Spaniens zum Ausdruck bringe, wenn ich sage, dass die europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik eine existenzielle Notwendigkeit für die Europäische Union darstellt. Wenn Europa in der Welt einheitlich auftreten will, braucht es unbedingt eine gemeinsame Sicherheits- und Verteidigungspolitik. Eine Europäische Union ist nicht glaubhaft in der Welt, wenn sie keine eigene, einheitliche Stimme auf dem Gebiet der Sicherheit hat und wenn diese Stimme nicht von militärischen Fähigkeiten begleitet und gestützt wird. Dieser Mangel wird uns bei genügend Gelegenheiten offenbar. Ich glaube außerdem, dass langfristig nicht einmal eine gemeinsame Währungspolitik denkbar ist, wenn es keine gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik zur Stützung dieser Währung gibt. Schließlich hatte ich bereits eingangs gesagt, dass wir die Ziele dieser sechs Monate der spanischen Präsidentschaft in folgende drei Bereiche zusammenfassen könnten: Ziele mit operativem oder operationellem Charakter, Ziele mit institutionellem Charakter und Ziele in Bezug auf die Öffentlichkeit. Um mit den Zielen operativen Charakters zu beginnen, die notwendigerweise schon mehr technischer Art sind, muss ich diesem Parlament sagen, dass sie auf dem informellen Treffen, das ich mit meinen Kollegen, den Verteidigungsministern der Union, am 22. und 23. März dieses Jahres in Zaragoza durchgeführt habe, den wichtigsten Punkt darstellten. Wir sind alle entschlossen, dem Headline Goal und seinen militärischen Fähigkeiten allerhöchste Priorität einzuräumen. Und so muss ich als Erstes darauf verweisen, dass mit der Festlegung der Elemente von Sofortmaßnahmen für die mögliche Durchführung der in Helsinki beschlossenen Petersberg-Operationen begonnen wurde. Diese notwendige Festlegung der Elemente von Sofortmaßnahmen ergibt sich auch aus dem in letzter Zeit nachgewiesenen Erfordernis, bestimmte Kapazitäten des Headline Goal – aus seinem Katalog – auszuwählen, so dass Verfahren existieren, die ihre sofortige Mobilisierung im Krisenfall ermöglichen. Wir haben nicht versucht, einfach ein Mini-Headline Goal oder ein paralleles Headline Goal zu errichten, sondern einfach die Verfahren festzulegen, um auszuwählen, welche Kapazitäten von Anfang an verfügbar wären, um unmittelbar auf eine Krise zu reagieren. Zum Zweiten drängen wir auf Fortschritte bei der Benennung von operationellen Hauptquartieren. Um es ganz deutlich zu sagen: Die Erklärung von Laeken über die Einsatzbereitschaft gibt derzeit keinen Aufschluss darüber, welches das Hauptquartier wäre, das eine mit der Abwicklung einer Petersberg-Mission in einer Krisensituation beauftragte Truppe führen würde. Das wissen wir noch nicht, aber zudem würden wir auch nicht wissen, welche Elemente dieser Truppe als erste verlegt werden müssten. Folglich sind diese beiden ersten Ziele von entscheidender Bedeutung, um die Wirksamkeit der Einsatzbereitschaft zu erreichen. Es gibt genügend Angebote, um festzulegen, welche in unmittelbarer Zukunft diese Hauptquartiere sein können. Sie müssen die entsprechende Multinationalität ihrer Strukturen und die Vereinheitlichung ihrer Verfahren und ihrer Funktionsweise erreichen – wir haben die Anforderungen dafür festgelegt. Die Ratspräsidentschaft wird die Arbeiten durch Verfolgung von zwei Aktionslinien in diesem Punkt weiter vorantreiben: Entwicklung von standardisierten operativen Verfahren, die für das Funktionieren der künftigen Hauptquartiere gelten, und zweitens auch Beteiligung am Panel von Hauptquartieren, das innerhalb des Europäischen Aktionsplans geschaffen wurde und zu dem ich jetzt übergehen möchte. Der Rat von Laeken nahm einen von den Niederlanden unterstützten belgischen Vorschlag für einen europäischen Aktionsplan zu den militärischen Kapazitäten an. Das ist nichts anderes als die Arbeitsmethode, um die fehlenden Kapazitäten, die Unzulänglichkeiten unseres Katalogs aufzuzeigen und die Methoden zur Lösung dieser fehlenden Fähigkeiten zu liefern. Die spanische Präsidentschaft hat gerade diese Aufgabe in Angriff genommen, die Generalstabschefs aller Länder aufzufordern, die aus ihrer Sicht vorrangig fehlenden Kapazitäten des Katalogs zu benennen. Die Antworten sind in Rekordzeit eingegangen, und es konnten siebzehn Expertenpanels gebildet werden, die bereits tätig sind und Lösungen für dreiundzwanzig Prioritäten bzw. als vorrangig angesehene fehlende Kapazitäten analysieren. Wir unternehmen unsererseits solidarische Anstrengungen, indem wir vier dieser Panels leiten, die sich, um Ihnen anhand von Beispielen eine Vorstellung zu geben, mit Angriffshubschraubern, Auftanken in der Luft, seegestützten Luftstreitkräften und Feldlazaretten beschäftigen. Außerdem beteiligen wir uns an acht weiteren Panels. Wir haben in Zaragoza einen vorläufigen Meinungsaustausch über den einzuschlagenden Weg für die Ausstattung und Finanzierung der neuen Kapazitäten durchgeführt, die infolge der laufenden Untersuchungen erforderlich werden, und es wurden originelle Ideen für eine gemeinsame Finanzierung unterbreitet, die wir analysieren und über die ich vielleicht zu einem späteren Zeitpunkt meiner Rede ausführlicher sprechen kann. Andererseits und in Übereinstimmung mit dem ständigen Ziel von Transparenz in unseren Handlungen im Zusammenhang mit der Atlantischen Allianz ist bereits eine Expertengruppe der Europäischen Union tätig, die als Headline Task Force bekannt ist und Untersuchungen durchführt, die während unserer Präsidentschaft gemeinsam mit den Experten der NATO und folglich in voller Abstimmung und Transparenz mit den Arbeiten der Atlantischen Allianz für die Entwicklung ihrer Initiative zu den Verteidigungsfähigkeiten großformatig zusammengestellt werden. Hier muss ich auch die Notwendigkeit erwähnen, uns mit einem Mechanismus zur Entwicklung von Fähigkeiten auszustatten, der uns jederzeit die europäischen Fähigkeiten und Grenzen eindeutig aufzeigen kann. Das muss natürlich ein selbstständiger, eigener Mechanismus der Europäischen Union sein, aber zu unserem eigenen Nutzen muss er auch die positiven Erfahrungen der Atlantischen Allianz berücksichtigen. Fraglos besteht heute im Zusammenhang mit dem Planungsprozess der Streitkräfte der Bündnisse die größte Schwierigkeit in solchen Fragen wie beispielsweise dem angepassten Formular und den Aufgaben der Kapazitätengruppe. Daher möchte ich nochmals betonen, dass ich mich geehrt fühle, und Sie auch daran erinnern, dass ich Gelegenheit hatte, die Vorsitzenden der Verteidigungsausschüsse der Parlamente der fünfzehn europäischen Staaten und die Vertretung des Europäischen Parlaments und der Parlamentarischen Versammlung der WEU zu empfangen, um eben die Ziele des spanischen Ratsvorsitzes der Union in diesem Halbjahr zu erörtern, wie ich sie am 18. Februar dieses Jahres auch dem Ausschuss für auswärtige Angelegenheiten, Menschenrechte, gemeinsame Sicherheit und Verteidigungspolitik dieses Parlaments vorgetragen habe. Zweifellos kommen wir damit zu einem wesentlichen, wenn nicht gar entscheidenden Aspekt, nicht nur für unsere Präsidentschaft, sondern für die Entwicklung der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik, nämlich dem der Beziehungen zwischen der Europäischen Union und der Atlantischen Allianz, der Gestaltung der so genannten Berlin Plus-Vereinbarung, speziell in der Frage des ständigen Zugriffs der Europäischen Union auf die Kapazitäten der NATO bei Krisenmanagementprozessen. Der Europäische Rat von Barcelona hat die Bedeutung unterstrichen, die ständigen Vereinbarungen zwischen der Europäischen Union und der NATO schnellstmöglich unter Dach und Fach zu bringen, und die Präsidentschaft und den Generalsekretär, den Hohen Vertreter, beauftragt, die notwendigen Kontakte auf hoher Ebene herzustellen, um die Verhandlungen erfolgreich abzuschließen. Unsere Staats- und Regierungschefs haben lediglich festgestellt, dass man die Erreichung eines ständigen Rahmens der Zusammenarbeit mit der NATO nicht weiter hinauszögern darf und dass die Ad-hoc- oder Einzelfalllösungen zu ähnlichen Blockadesituationen führen könnten, wie den bereits erlebten, und sich zum unpassendsten Zeitpunkt schädlich für die Union auswirken könnten, nämlich dem Zeitpunkt, an dem sie erstmalig mit einer Krisenbewältigung zu tun hat, indem sie ihr gegenwärtiges und künftiges Ansehen in große Gefahr bringt. Herr Präsident, meine Damen und Herren, ich möchte Sie nur darauf hinweisen, dass ich auf die Behandlung des Themas der Übernahme der Führung bestimmter Missionen durch die Europäische Union sowohl bei der Fortsetzung der Operation Amber Fox in der Ehemaligen Jugoslawischen Republik Mazedonien als auch der Übernahme bestimmter Verantwortlichkeiten in Bosnien und Herzegowina verzichte und mir hier nur noch der Hinweis auf die Bedeutung der Übung CME 02 im Mai dieses Jahres bleibt, die unsere Organisationsfähigkeit durch die Krisenbewältigungsverfahren auf die Probe stellen wird. Sie wird während der spanischen Vorsitzperiode durchgeführt, und ich kann Ihnen versichern, dass die anfangs unlösbar scheinenden Schwierigkeiten nach und nach überwunden wurden. Ich kann Ihnen auch bestätigen, dass wir diese Übung nicht nur zum vorgesehenen Termin, sondern – da bin ich mir sicher – auch erfolgreich abwickeln und dabei den verschiedenen Institutionen der Europäischen Union, wie dem Militärausschuss, dem Politischen und Sicherheitsausschuss, dem Generalsekretär und Hohen Vertreter und dem Militärstab selbst, die ihnen zustehende Rolle einräumen werden. Ich hatte einen zweiten Bereich angesprochen, den institutionellen Bereich. In diesem Punkt muss ich darauf hinweisen, dass Spanien zusammen mit einer Gruppe weiterer Länder die Notwendigkeit der Bildung und Gestaltung eines Ministerrats „Verteidigung“ vorangetrieben hat. Verstehen Sie mich richtig, meine Damen und Herren Abgeordneten. Es geht nicht darum, zu der europäischen institutionellen Galaxis einen weiteren Rat hinzuzufügen; es handelt sich einfach darum, dass wir, denen diese Verantwortung übertragen wurde, ihr gerecht werden, dass wir arbeiten können. Wir wollen weder die Minister für auswärtige Angelegenheiten verdrängen noch uns in deren Zuständigkeiten einmischen; wir wollen nur unsere Arbeit machen, uns untereinander mit den Problemen beschäftigen können, die ich angesprochen habe: die Wirksamkeit des Headline Goal und die mögliche Ausführung von Petersberg-Aufgaben. Dazu ist dieser Rat von ausschlaggebender Bedeutung. Wir haben bereits einen ersten und großen Schritt getan, nämlich die Zustimmung aller erreicht, die Tagung eines Ministerrats „Verteidigung“, der nur aus den Verteidigungsministern besteht, unter dem Schirm des Rates „Allgemeine Angelegenheiten“ für Mai dieses Jahres in Brüssel einzuberufen. Als zweiten Punkt innerhalb der institutionellen Ziele möchte ich die Grundlagen für eine europäische Rüstungspolitik ansprechen, womit ich gleichzeitig auf die Fragen und Sorgen des Abgeordneten Herrn Brok antworten möchte. In der Tat ist bis jetzt, obwohl es dazu eine ganz kurze Erwähnung in der Erklärung von Helsinki gibt, noch kein Versuch unternommen worden, eine europäische Rüstungspolitik zu verwirklichen – oder wenigstens die Grundlagen dafür zu legen, den Weg zu bereiten. Wir wollten diesen Weg entschlossen beschreiten. Es geht in keiner Weise darum, uns in die europäische Rüstungsindustrie einzumischen, was nicht in unserer Zuständigkeit liegen würde, sondern die Grundlagen, die elementaren Prinzipien einer europäischen Rüstungspolitik festzulegen. Ich sagte bereits, dass die europäische Sicherheits- und Verteidigungspolitik eine existenzielle Notwendigkeit für die Union ist, und eine existenzielle Notwendigkeit für jegliche Verteidigungspolitik ist auch eine Rüstungspolitik. Demzufolge haben wir eine Art von Zehn Geboten erarbeitet – die Anzahl von Grundsätzen ist letztendlich das Geringste –, die einen Konsens in den Grundzügen einer europäischen Rüstungspolitik herstellen sollen. Diese Liste geht von dem Konzept aus, dass die europäische Rüstungsindustrie im Dienste der GASP stehen muss und nicht umgekehrt – eine Behauptung, die offenkundig zu sein scheint, wenn man die Realität außer Acht lässt, die gewöhnlich das Gegenteil beweist – und dass sie natürlich auf den Grundsätzen der Freiwilligkeit, Transparenz und Koordinierung mit anderen Organisationen beruhen muss. Zu den vorgesehenen konkreten Maßnahmen gehören auch die Harmonisierung der operativen Voraussetzungen, die gemeinsame Nutzung von Kapazitäten, deren möglicher Erwerb über eine europäische Rüstungsagentur, mit der die vorhandenen Agenturen vereinheitlicht oder zumindest koordiniert werden sollen, die Analyse eines der Realität besser gerecht werdenden Rechnungslegungssystems, das die langfristige Finanzierung bestimmter Systeme und auch die Suche – das sagte ich schon – nach neuen Formeln der gemeinsamen Finanzierung erleichtert. Die Notwendigkeit der Definition einer Methodik, die es gestattet, mittel- und langfristig die Beseitigung der im Katalog von Helsinki festgestellten Kapazitätsmängel in Angriff zu nehmen, erfordert die Befassung mit diesen Grundsätzen einer europäischen Rüstungspolitik, die die für die Rüstung zuständigen nationalen Direktoren der einzelnen Länder in einer Tagung prüfen werden, die von der Präsidentschaft für den 29. April dieses Jahres einberufen wurde. Da ich mich bereits dem Ende der mir gewährten Redezeit nähere, möchte ich in den mir verbleibenden Sekunden versuchen, zwar nicht weniger wichtige, aber zweifellos nicht so vorrangige Aspekte wie die operativen ansprechen, Aspekte, die mit der Schaffung eines Bewusstseins um die europäische Verteidigung in der Öffentlichkeit zu tun haben, sowie Aspekte, die mit diesem Bewusstsein verkettet sind. Die jüngsten Ereignisse veranlassen uns, für die Zukunft einen rechtlichen Besitzstand des humanitären Rechts der Petersberg-Aufgaben zu errichten. Als Spanien diesen Vorschlag machte, hatte es den 11. September noch nicht gegeben. Nach dem 11. September, einige Monate danach, haben bestimmte Ereignisse bewiesen, dass es absolut unumgänglich ist, das auf die Krisensituationen anwendbare Recht zu klären. Ich beziehe mich natürlich auf die Behandlung von Gefangenen, die Behandlung der Zivilbevölkerung, den Umgang mit privatem Eigentum und das Verhältnis zu den zivilen Behörden bei der Abwicklung dieser Petersberg-Aufgaben. Wir haben gedacht, dass dies ein Weg sein kann, der in Salamanca beginnen soll, der derzeitigen europäischen Kulturhauptstadt, wo vor vielen Jahren, im 16. Jahrhundert, das und das geboren wurden, und zu diesem Zweck haben wir auch für den Monat Mai eine Beratung in Salamanca einberufen, zu der natürlich die Vertreter aller Länder der Union und auch von Drittländern sowie das Internationale Komitee vom Roten Kreuz eingeladen sind. Schließlich durften wir als spanische Präsidentschaft nicht die mediterrane Dimension der GASP außer Acht lassen. Wie Sie wissen, wurde für den 22. und 23. April dieses Jahres, genau zum richtigen Zeitpunkt, eine Beratung in Valencia einberufen. Wir wollten die GASP nicht aus dieser mediterranen Dimension ausgeschlossen sehen, und dazu haben wir für den 20. und 21. Mai in Barcelona zu einem Seminar über die mediterrane Dimension unserer Gemeinsamen Sicherheits- und Verteidigungspolitik eingeladen. Es geht einfach darum, die Anrainerländer im Süden des Mittelmeers davon in Kenntnis zu setzen, dass das Headline Goal keine Bedrohung darstellt und schon gar nicht gegen sie gerichtet ist: Es geht darum, stabile Kontakte mit ihren Streitkräften und ihren Regierungen herzustellen, die es ermöglichen, das Mittelmeer als Zone der Sicherheit und des Wohlstands zu stärken. Schließlich werden wir mit demselben Ziel, einer belgischen Initiative folgend, in Cartagena die Verantwortlichen für die Öffentlichkeitsarbeit der verschiedenen Abteilungen für Verteidigung mit Spezialisten diverser Massenkommunikationsmittel zusammenführen, um dem Verständnis und der Übermittlung unserer Botschaft an die europäischen Bürger einen neuen Impuls zu verleihen. Mir bleibt nur noch, Herr Präsident, unter Ausnutzung Ihrer Geduld, eine ganz kurze Überlegung zum Terrorismus anzufügen, die ich für wichtig halte. Ich habe bereits darauf hingewiesen, dass die spanische Präsidentschaft – und Präsident Aznar hatte Gelegenheit, dies hier zum Ausdruck zu bringen – den Kampf gegen den Terrorismus als oberste Priorität ansieht. Es versteht sich von selbst, warum Spanien unter diesen Umständen die moralische Verpflichtung hat, den Kampf gegen den Terrorismus auf die Titelseite seiner Präsidentschaft zu setzen. Gestatten Sie mir, zu Beginn den Aufbau meiner Rede vorzustellen: Zunächst will ich kurz auf die Hintergründe und Prinzipien der europäischen Sicherheits- und Verteidigungspolitik eingehen und dann die Ziele des spanischen Ratsvorsitzes, aufgeteilt in drei Bereiche, analysieren. Ich will auf die operative Dimension oder den operativen Bereich, die institutionelle und zuletzt auf die nicht weniger wichtigen Fragen der Öffentlichkeitsarbeit, sowohl auf nationaler als auch auf europäischer Ebene, eingehen. Wir haben unsererseits und gemeinsam mit den Kollegen aus dem Verteidigungsbereich der Europäischen Union viel darüber nachgedacht und sind uns darin einig, dass der Kampf gegen den Terrorismus nicht unter die Petersberg-Aufgaben fällt, wie ich vorher schon gesagt hatte. Wir sind uns auch darin einig, dass dem Kampf gegen den inneren Terrorismus in der Union dem Rechtsstaat mittels seiner ordentlichen Verfahren, mittels der Gerichte und der staatlichen Sicherheitskräfte zukommt, aber wir dürfen nicht tatenlos sein bei der Verteidigung der europäischen Bürgerschaft gegenüber möglichen Terrorangriffen von außen, wofür ohne jeden Zweifel militärische Kapazitäten erforderlich wären, wie diejenigen, die wir derzeit alle gemeinsam zu schaffen versuchen. Ich meine die Kapazitäten gegen ABC-Massenvernichtungswaffen – nukleare, bakteriologische oder chemische –, auch die Geheimdienstkapazitäten, den Selbstschutz unserer Streitkräfte bei Einsätzen im Ausland und schließlich diejenigen, die den gemeinsamen oder einheitlichen europäischen Luftraum schützen können. Diese Kapazitäten, diese Aufgaben bilden den Ideengehalt und die Grundlinien eines Dokuments, das von der spanischen Präsidentschaft erarbeitet wird, um es dem Europäischen Rat von Sevilla zu unterbreiten, wobei wir hoffen, dass es von diesem angenommen wird, und für das wir auch wie bei allen anderen angesprochenen Fragen gern die Unterstützung dieses Parlaments haben würden. Vielen Dank, Herr Präsident. Um also mit den Hintergründen zu beginnen, muss ich betonen, dass unser eigentliches Mandat nach der Tagung von St. Malo im Dezember 1999 in Helsinki beginnt, als die Schaffung eines Armeekorps als europäische schnelle Eingreiftruppe mit einer Gesamtstärke von mindestens 60 000 Mann beschlossen wird, die binnen zwei Monaten einsetzbar sind und mindestens ein Jahr im Krisengebiet bleiben können, versehen mit Mitteln der logistischen Unterstützung, mit Flugzeugen, Schiffen und Landfahrzeugen zur Durchführung von Missionen, für die wir den Begriff „Petersberg“ geprägt haben, in Anspielung an das schon berühmte Schloss bei Bonn, wo diese Missionen analysiert wurden, bei denen es in der Hauptsache um die Erhaltung und Stiftung von Frieden, Rettungs- und humanitäre Aktionen geht. Diese Eingreiftruppe soll bis zum Jahr 2003 gebildet sein. Somit verblieben uns seit Anfang 2000 knapp zwei Jahre Zeit, um dieses grundsätzliche Ziel weitgehend umzusetzen, so dass nach der portugiesischen und der französischen Vorsitzperiode Organe geschaffen wurden, die zunächst Übergangscharakter hatten und jetzt ständige Einrichtungen sind; gleichzeitig wurde ein Katalog der militärischen Kapazitäten erstellt. Er wurde später aktualisiert, die Beiträge von sechs Bewerberländern wurden einbezogen, und er wurde dann von der vorangegangenen belgischen Präsidentschaft überarbeitet, der ich für ihre Arbeit danken möchte. Das militärische Ziel trat während des schwedischen Ratsvorsitzes etwas in den Hintergrund. Die schwedische Präsidentschaft nutzte die Zeit jedoch sehr gut, um die Verfahren und Organe für das zivile Krisenmanagement zu entwickeln. Wie Sie wissen, verkündete der Europäische Rat von Laeken die Einsatzbereitschaft dieser schnellen Eingreiftruppe, wobei ich ganz offen sagen muss, dass es sich gegenwärtig eher um eine virtuelle Einsatzbereitschaft als um eine tatsächlich praktische Einsatzbereitschaft handelt. Das stellt die spanische Präsidentschaft vor eine Aufgabe, die nach den Ereignissen vom 11. September noch zwingender ist, wenn das überhaupt möglich ist. Wenn ich jetzt kurz die Grundsätze in Erinnerung rufe, dann möchte ich zunächst auf den zwischenstaatlichen Charakter des uns beschäftigenden Bereichs verweisen, der diesem Parlament sehr gut bekannt ist und aus dem sich außerdem als logische Folge der Grundsatz der Freiwilligkeit, die direkte Bindung an den Europäischen Rat und die eigene Organisation dieses Bereichs ergeben, in dem es den Hohen Vertreter und Generalsekretär gibt, der später Gelegenheit haben wird, vor dem Plenum für ein anderes Gebiet, den APS, den Militärausschuss und den Europäischen Militärstab, aufzutreten. Der zweite Grundsatz betrifft die Besonderheit des Auftrags. Meine Damen und Herren, ich glaube, dass dieser Grundsatz der Besonderheit als Bewertungsprinzip verstanden werden muss, so dass ich nochmals wiederhole, dass wir ausschließlich von militärischen Missionen zur Abwicklung von Petersberg-Aufgaben, von humanitären Missionen zur Friedensstiftung und Friedenserhaltung bzw. Rettungsmaßnahmen sprechen. Darin besteht eine der Schwierigkeiten, wenn es um den Beitrag der europäischen militärischen Kapazitäten zur Verteidigung gegen den äußeren Terrorismus geht, der im Zusammenhang mit der ersten Priorität des spanischen Ratsvorsitzes zu sehen ist, die im Kampf gegen den Terrorismus besteht und die wir allerdings beim gegenwärtigen Stand unserer Missionen wegen des Bewertungsprinzips nicht ohne eine vorherige Erklärung des Rates übernehmen können, auf die ich später, wenn Zeit bleibt, noch eingehen kann. Ein dritter Grundsatz ist die Subsidiarität, natürlich nicht in dem traditionellen Sinne, wie er in diesem Parlament, im gesamten europäischen Recht, dem früheren Gemeinschaftsrecht, verstanden wird, sondern einfach in dem Sinne, dass unsere Aufgaben als Europäer im Europa der Sicherheits- und Verteidigungspolitik der nationalen Verteidigung untergeordnet sind, die – da sie noch Bestandteil dieses einst harten Kerns der Souveränität sind – den nationalen Regierungen zusteht. Zweifellos ist sie auch der kollektiven Verteidigung untergeordnet, die für die meisten Mitgliedstaaten der Union als der Atlantischen Allianz übertragen anzusehen ist, so dass unsere Missionen wiederum insofern der kollektiven Verteidigung im Rahmen der Atlantischen Allianz untergeordnet, aber deshalb nicht weniger autonom sind."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, επιτρέψτε μου να εκφράσω, καταρχάς, τη μεγάλη ικανοποίησή μου προσωπικά και εξ ονόματος της ισπανικής κυβέρνησης γι’ αυτήν την πρώτη παρουσία, που υπογράμμισε ο κύριος Πρόεδρος και που στη δική μου περίπτωση μάλιστα, αν μου το επιτρέπετε, είναι μια επανασύνδεση με τον κοινοβουλευτικό κόσμο. Είχα την τιμή να ασκώ την Προεδρία του Κοινοβουλίου – του ισπανικού Κοινοβουλίου – στην προηγούμενη κοινοβουλευτική περίοδο ως Πρόεδρος της Γερουσίας και αυτή – η κοινοβουλευτική – είναι η αυθεντική και οριστική πολιτική κλίση μου. Έτσι, η τέταρτη αρχή είναι η αρχή της συμπληρωματικότητας, ούτως ώστε, συνδυάζοντας κατάλληλα τις διαρθρώσεις της Βορειοατλαντικής Συμμαχίας και τις διαρθρώσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης, να μπορούμε να τηρούμε τις αρχές, που απαιτούνται αναμφίβολα από την κοινή λογική, του μη διπλασιασμού, της μη επικάλυψης και της μη δυαδικότητας ούτε στις διαρθρώσεις ούτε στο σχεδιασμό, ούτε στις δαπάνες. Τελικά, οι επενδύσεις στην άμυνα είναι σαν τις δυο πλευρές του ίδιου νομίσματος, στην προκειμένη περίπτωση του κοινού μας νομίσματος. Επιτρέψτε μου να αναφερθώ τώρα, πριν από την ανάλυση των στόχων της ισπανικής Προεδρίας, στο σύνθημα που επέλεξε αυτή η Προεδρία γι’ αυτό το εξάμηνο: όπως γνωρίζετε, αυτό είναι “περισσότερη Ευρώπη” και νοείται προς τα μέσα και προς τα έξω. Περισσότερη Ευρώπη προς τα μέσα απαιτεί να γίνει αναφορά, στην ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας, στη μεγαλύτερη συνειδητοποίηση από πλευράς των πολιτών της αναγκαιότητας μιας κοινής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας. Περισσότερη άμυνα προς τα έξω σημαίνει, ούτε λίγο ούτε πολύ, αντιμετώπιση μιας υπαρξιακής ανάγκης. Κυρίες και κύριοι, πιστέψτε με, εκφράζω μια γνώμη όχι μόνο προσωπική, αλλά και της ισπανικής κυβέρνησης, λέγοντας ότι η ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας είναι μια υπαρξιακή ανάγκη της Ευρωπαϊκής Ένωσης. Αν η Ευρώπη θέλει να έχει μια ενωμένη παρουσία στον κόσμο, χρειάζεται αναπόφευκτα μια κοινή πολιτική ασφάλειας και άμυνας. Δεν είναι αξιόπιστη μια Ευρωπαϊκή Ένωση στον κόσμο, αν δεν έχει δική της ενιαία φωνή σε θέματα ασφάλειας και αν αυτή η φωνή δεν συνοδεύεται και δεν υποστηρίζεται από στρατιωτικές δυνατότητες. Ευκαιρίες έχουμε και ζούμε για να αντιληφθούμε αυτήν την ανεπάρκεια. Επιπλέον, πιστεύω, κυρίες και κύριοι, ότι δεν είναι καν διανοητή μια μακροπρόθεσμη κοινή νομισματική πολιτική, αν δεν υπάρχει μια κοινή εξωτερική πολιτική ασφάλειας της Ευρωπαϊκής Ένωσης που να υποστηρίζει αυτό το νόμισμα. Τέλος, σας είπα εξ αρχής, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, ότι θα μπορούσαμε να κατηγοριοποιήσουμε τους στόχους αυτού του εξαμήνου της ισπανικής Προεδρίας στα εξής τρία πεδία: τους στόχους επιχειρησιακού και λειτουργικού χαρακτήρα, τους στόχους θεσμικού χαρακτήρα και τους στόχους που σχετίζονται ή αφορούν την κοινή γνώμη Ξεκινώντας από τους στόχους επιχειρησιακού χαρακτήρα, που υποχρεωτικά είναι πιο τεχνικοί, πρέπει να πω ενώπιον του Κοινοβουλίου ότι αποτέλεσαν το κύριο αντικείμενο ενδιαφέροντος της άτυπης συνάντησης που είχα με τους συναδέλφους μου, τους Υπουργούς Άμυνας της Ένωσης, στις 22 και 23 Μαρτίου στη Σαραγόσα. Όλοι είμαστε αποφασισμένοι να δώσουμε στον και στις στρατιωτικές του δυνατότητες την ύψιστη προτεραιότητα. Και έτσι, πρώτον, πρέπει να επισημάνω ότι έχει αρχίσει ο καθορισμός των στοιχείων άμεσης απάντησης για την ενδεχόμενη άσκηση των επιχειρήσεων Πέτερσμπεργκ που συμφωνήθηκαν στο Ελσίνκι. Αυτή η ανάγκη καθορισμού των στοιχείων άμεσης απάντησης απορρέει επίσης από την ανάγκη που έχει διαπιστωθεί τελευταία για επιλογή συγκεκριμένων δυνατοτήτων από τον κατάλογό του – ώστε να υπάρχουν διαδικασίες που να επιτρέπουν την άμεση κινητοποίησή του σε περίπτωση κρίσης. Δεν προσπαθήσαμε απλά να δημιουργήσουμε έναν μίνι ούτε έναν παράλληλο αλλά απλά να καθορίσουμε τις διαδικασίες για την επιλογή των δυνάμενων που θα είναι διαθέσιμες από την πρώτη στιγμή για την αμεσότερη αντιμετώπιση μιας κρίσης. Δεύτερον, προωθούμε την πρόοδο στον προσδιορισμό επιχειρησιακών στρατιωτικών αρχηγείων. Για να το πούμε με σαφή τρόπο, με τον ανεπίσημο χαρακτήρα που έχουν πάντα οι κοινοβουλευτικές συζητήσεις, η Δήλωση Επιχειρησιακής Ετοιμότητας του Λάκεν δεν επιτρέπει προς το παρόν να γνωρίζουμε ποιο θα ήταν το επιχειρησιακό αρχηγείο που θα διηύθυνε μια δύναμη υπεύθυνη για την ανάπτυξη μιας αποστολής Πέτερσμπεργκ σε κατάσταση κρίσης. Ακόμα δεν το ξέρουμε αυτό, όπως δεν θα ξέραμε ούτε ποια είναι τα στοιχεία αυτής της δύναμης που θα έπρεπε να αναπτυχθούν σε πρώτη φάση. Συνεπώς, αυτοί οι δύο πρώτοι στόχοι είναι ζωτικής σημασίας για να επιτευχθεί η αποτελεσματικότητα της Δήλωσης Επιχειρησιακής Ετοιμότητας. Υπάρχουν αρκετές προσφορές στρατιωτικών αρχηγείων για να καθορίσουμε ποια μπορεί να είναι στο άμεσο μέλλον αυτά τα στρατιωτικά αρχηγεία. Πρέπει να πληρούν – και έχουμε καθορίσει τις προϋποθέσεις – την ανάλογη πολυεθνικότητα στις δομές τους και την εναρμόνιση των διαδικασιών και της λειτουργίας τους. Η Προεδρία θα συνεχίσει να προωθεί τις εργασίες ακολουθώντας δύο γραμμές δράσης σχετικά με αυτό το θέμα: αναπτύσσοντας τις τυπικές επιχειρησιακές διαδικασίες που θα διέπουν τη λειτουργία των μελλοντικών στρατιωτικών αρχηγείων και, δεύτερον, συμμετέχοντας στην ομάδα στρατιωτικών αρχηγείων που δημιουργήθηκε στο πλαίσιο του Ευρωπαϊκού Σχεδίου Δράσης στο οποίο θα αναφερθώ τώρα. Πράγματι, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, το Συμβούλιο του Λάκεν ενέκρινε μια βελγική πρόταση, υποστηριζόμενη από τις Κάτω Χώρες, για ένα Ευρωπαϊκό Σχέδιο Δράσης Στρατιωτικών Δυνατοτήτων. Δεν είναι τίποτα άλλο από τη μέθοδο εργασίας για την επισήμανση των ελλείψεων και των ανεπαρκειών του καταλόγου μας και την πρόβλεψη των μεθόδων για την κάλυψη αυτών των ελλείψεων. Η ισπανική Προεδρία άρχισε να εργάζεται δραστηριοποιώντας, ακριβώς, τους Αρχηγούς των Γενικών Επιτελείων Άμυνας κάθε χώρας, για να προσδιορίσουν ποιες είναι κατ’ αυτούς οι πρωταρχικές ελλείψεις του καταλόγου. Οι απαντήσεις δόθηκαν σε χρόνο ρεκόρ και έτσι μπόρεσαν να συνταχθούν και λειτουργούν ήδη δεκαεπτά ομάδες εμπειρογνωμόνων, που ασχολούνται με την ανάλυση λύσεων για είκοσι τρεις προτεραιότητες ή ελλείψεις που θεωρείται ότι πρέπει να καλυφθούν κατά προτεραιότητα. Από την πλευρά μας, καταβάλλουμε μια αλληλέγγυα προσπάθεια συντονίζοντας τέσσερις από αυτές τις ομάδες, οι οποίες, για να σας δώσω μια αντιπροσωπευτική ιδέα, σας λέω ότι έχουν να κάνουν με τα ελικόπτερα επίθεσης, με τον ανεφοδιασμό εν πτήσει, με τη δυνατότητα εναέριας επιβίβασης και με τα κινητά νοσοκομεία. Συμμετέχουμε, επίσης, σε άλλες οκτώ ομάδες. Πραγματοποιήσαμε στη Σαραγόσα μια προκαταρκτική ανταλλαγή απόψεων σχετικά με την πορεία που πρέπει να ακολουθήσουμε για την επιχορήγηση και τη χρηματοδότηση των νέων δυνατοτήτων που είναι απαραίτητες ως συνέπεια των διενεργούμενων μελετών και τέθηκαν, επίσης, προς συζήτηση πρωτότυπες ιδέες σχετικά με την από κοινού χρηματοδότηση, τις οποίες μελετούμε και τις οποίες ίσως αργότερα, σε κάποιο σημείο της παρέμβασής μου, θα μπορέσω επίσης να αναλύσω. Από την άλλη πλευρά, και σύμφωνα με τον μόνιμο στόχο της διαφάνειας των ενεργειών μας σε σχέση με τη Βορειοατλαντική Συμμαχία, εργάζεται ήδη η ομάδα εμπειρογνωμόνων της Ευρωπαϊκής Ένωσης που είναι γνωστή ως η οποία πραγματοποιεί έρευνες σε HTF+ κατά τη διάρκεια της Προεδρίας μας μαζί με τους εμπειρογνώμονες του ΝΑΤΟ, που θα συνεχίσουν να παρέχουν την υποστήριξή τους σε αυτήν τη διαδικασία, και άρα με πλήρη συντονισμό και διαφάνεια με τις εργασίες της Βορειοατλαντικής Συμμαχίας για την ανάπτυξη της πρωτοβουλίας της για τις αμυντικές δυνατότητες. Επίσης, σε αυτό το σημείο πρέπει να αναφέρω την ανάγκη να αποκτήσουμε ένα μηχανισμό ανάπτυξης δυνατοτήτων που να μπορεί να μας δηλώνει ανά πάσα στιγμή με σαφήνεια την κατάσταση των ευρωπαϊκών δυνατοτήτων και ελλείψεων. Πρέπει να είναι, φυσικά, ένας αυτόνομος και ιδιαίτερος μηχανισμός της Ευρωπαϊκής Ένωσης, αλλά επίσης, και για το δικό μας συμφέρον, πρέπει να λαμβάνει σε μεγάλο βαθμό υπόψη του και τις θετικές εμπειρίες της Βορειοατλαντικής Συμμαχίας. Αναμφίβολα, η μεγαλύτερη δυσκολία σήμερα βρίσκεται στο σχεδιασμό των δυνάμεων της Συμμαχίας σε πτυχές όπως, για να δώσω κάποιο παράδειγμα, το σχετικό εναρμονισμένο έγγραφο και οι ευθύνες της ίδιας της ομάδας δυνατοτήτων. Συνεπώς, εκτός από την τιμή, θέλω να σας υπενθυμίσω επίσης ότι είχα την ευκαιρία να υποδεχθώ τους προέδρους των Επιτροπών Άμυνας των Κοινοβουλίων των δεκαπέντε ευρωπαϊκών χωρών μαζί με την αντιπροσωπεία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου και της Κοινοβουλευτικής Συνέλευσης της ΔΕΕ για να συζητήσουμε, ακριβώς, για τους στόχους της ισπανικής Προεδρίας της Ένωσης κατά τη διάρκεια αυτού του εξαμήνου, τους οποίους ανέπτυξα και στην Επιτροπή Εξωτερικών Υποθέσεων, Δικαιωμάτων του Ανθρώπου, Κοινής Ασφάλειας και Αμυντικής Πολιτικής του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου στις 18 Φεβρουαρίου. Αναμφίβολα, εισερχόμαστε έτσι σε μια κεφαλαιώδη, αν όχι καθοριστική, πτυχή, όχι μόνο της Προεδρίας μας, αλλά και της ανάπτυξης της ευρωπαϊκής πολιτικής ασφάλειας και άμυνας, που είναι η πτυχή των σχέσεων μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και της Βορειοατλαντικής Συμμαχίας, η ανάπτυξη της συμφωνίας της επονομαζόμενης “Βερολίνο Plus”, ειδικά στο κεφάλαιο που αφορά τη διαρκή πρόσβαση της Ευρωπαϊκής Ένωσης σε διαδικασίες διαχείρισης κρίσεων όσον αφορά τις δυνατότητες του ΝΑΤΟ. Το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Βαρκελώνης υπογράμμισε τη σημασία της επίτευξης και της σύναψης των μόνιμων συμφωνιών μεταξύ της Ευρωπαϊκής Ένωσης και του ΝΑΤΟ το ταχύτερο δυνατό και ανέθεσε στην Προεδρία και στο Γενικό Γραμματέα, Ύπατο Εκπρόσωπο, την πραγματοποίηση των απαραίτητων επαφών υψηλού επιπέδου για να έχουν αίσιο τέλος οι διαπραγματεύσεις. Οι αρχηγοί κρατών και κυβερνήσεών μας δεν έκαναν τίποτα άλλο από το να διαπιστώσουν ότι δεν είναι δυνατόν να συνεχίσουμε να καθυστερούμε την επίτευξη ενός μόνιμου πλαισίου συνεργασίας με το ΝΑΤΟ και ότι οι λύσεις ή κατά περίπτωση θα μπορούσαν να οδηγήσουν σε καταστάσεις αποκλεισμού, παρόμοιες με αυτές που έχουμε ήδη ζήσει, και θα έβλαπταν την Ένωση την πιο ακατάλληλη στιγμή, τη στιγμή που θα πρέπει για πρώτη φορά να αναπτύξει μια επιχείρηση διαχείρισης της κρίσης, θέτοντας σε σοβαρό κίνδυνο το τωρινό και μελλοντικό κύρος της. Κύριε Πρόεδρε, αφήνω, επειδή υπάρχει μεγαλύτερο ενδιαφέρον από την πλευρά των βουλευτών, την εξέταση της ανάληψης από την Ευρωπαϊκή Ένωση της αρχηγίας ορισμένων αποστολών, τόσο όσον αφορά την Πρώην Γιουγκοσλαβική Δημοκρατία της Μακεδονίας, με τη συνέχιση της επιχείρησης Amber Fox, όσο και της ανάληψης ορισμένων αρμοδιοτήτων στη Βοσνία και Ερζεγοβίνη, και το μόνο που μου απομένει σ’ αυτό το πεδίο είναι να αναφέρω τη σημασία της άσκησης CME 02, που θα θέσει σε δοκιμασία τη δυνατότητα οργάνωσης που διαθέτουμε μέσω των διαδικασιών διαχείρισης κρίσεων τον προσεχή Μάιο. Θα πραγματοποιηθεί κατά τη διάρκεια της ισπανικής Προεδρίας και μπορώ να σας εγγυηθώ, κυρίες και κύριοι βουλευτές, ότι οι δυσκολίες που στην αρχή φαίνονταν ανυπέρβλητες ξεπεράστηκαν και να σας επιβεβαιώσω επίσης ότι θα εκτελέσουμε αυτήν την άσκηση όχι μόνο την προβλεπόμενη ημερομηνία, αλλά – είμαι βέβαιος – και επιτυχώς, παρέχοντας τον κατάλληλο πρωταγωνιστικό ρόλο στα διάφορα όργανα της Ευρωπαϊκής Ένωσης, όπως η Στρατιωτική Επιτροπή, η Πολιτική Επιτροπή Ασφαλείας, ο Γενικός Γραμματέας, Ύπατος Εκπρόσωπος, και το ίδιο το Γενικό Επιτελείο. Θα αναφερθώ σ’ ένα δεύτερο πεδίο, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, που είναι το θεσμικό πεδίο. Σ’ αυτό το σημείο πρέπει να επισημάνω ότι η Ισπανία προώθησε, μαζί με μια ομάδα άλλων χωρών, την ανάγκη σύστασης και καθιέρωσης ενός Συμβουλίου Υπουργών Άμυνας. Πρέπει να κατανοήσετε, κυρίες και κύριοι βουλευτές, ότι δεν πρόκειται για την προσθήκη ενός ακόμη Συμβουλίου στον ευρωπαϊκό θεσμικό γαλαξία, αλλά σημαίνει απλά ότι εμείς που έχουμε επωμιστεί αυτήν την ευθύνη θα μπορούμε να την εκπληρώσουμε, θα μπορούμε να εργαστούμε. Δεν θέλουμε ούτε να αντικαταστήσουμε ούτε να επέμβουμε στις αρμοδιότητες των Υπουργών Εξωτερικών· αξιώνουμε μόνο να κάνουμε τη δουλειά μας, να μπορούμε να συσκεφθούμε για τα προβλήματα που έχω ήδη αναφέρει: το πρόβλημα της δυνατότητας εφαρμογής του και της ενδεχόμενης ανάπτυξης αποστολών Πέτερσμπεργκ. Γι’ αυτό, αυτό το Συμβούλιο είναι ζωτικής σημασίας. Έχουμε επιτύχει ήδη ένα πρώτο και σημαντικό βήμα, αφού έχει λάβει τη συναίνεση όλων, που είναι ότι η σύνοδος, υπό την αιγίδα του Συμβουλίου Γενικών Υποθέσεων, ενός Συμβουλίου Υπουργών Άμυνας, αποτελούμενου μόνο από Υπουργούς Άμυνας, θα γίνει τον προσεχή Μάιο στις Βρυξέλλες. Δεύτερον και στο πλαίσιο των θεσμικών στόχων, θα αναφερθώ στις βάσεις για μια ευρωπαϊκή πολιτική εξοπλισμών, που θα χρησιμεύσουν και ως απαντήσεις στις ερωτήσεις και τις ανησυχίες του βουλευτή κ. Brok. Πράγματι, αν και είχε γίνει μια πολύ σύντομη αναφορά στη Δήλωση του Ελσίνκι, μέχρι τώρα δεν είχε υπάρξει καμιά προσπάθεια να τεθεί σε εφαρμογή – ή να τεθούν τουλάχιστον οι βάσεις ή να στρωθεί ο δρόμος – μια ευρωπαϊκή πολιτική εξοπλισμών. Και θελήσαμε να κάνουμε αυτό το πολύ αποφασιστικό βήμα. Δεν πρόκειται σε καμιά περίπτωση για παρέμβαση στην ευρωπαϊκή βιομηχανία εξοπλισμών, που δεν είναι αρμοδιότητά μας, αλλά για τον καθορισμό των βάσεων, των στοιχειωδών αρχών μιας ευρωπαϊκής πολιτικής εξοπλισμών. Είπα πριν ότι η ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας είναι μια υπαρξιακή ανάγκη για την Ένωση και μια πολιτική εξοπλισμών είναι, επίσης, υπαρξιακή ανάγκη για οποιαδήποτε αμυντική πολιτική. Κατά συνέπεια, έχουμε ετοιμάσει ένα είδος δεκάλογου – ο αριθμός των αρχών είναι τελικά το λιγότερο που μας ενδιαφέρει – που θα επιφέρει συναίνεση σχετικά με τις γενικές αρχές που θα πρέπει να κατευθύνουν μια ευρωπαϊκή πολιτική εξοπλισμών. Αυτός ο κατάλογος ξεκινά από τη διαβεβαίωση ότι η ευρωπαϊκή βιομηχανία εξοπλισμών πρέπει να βρίσκεται στην υπηρεσία της ΚΕΠΠΑ και όχι το αντίθετο – έναν ισχυρισμό που θα ήταν προφανής, αν δεν κοιτάξει κανείς την πραγματικότητα, που συνήθως δείχνει το αντίθετο – και πρέπει να βασίζεται προφανώς στις αρχές της προαίρεσης, της διαφάνειας και του συντονισμού με άλλες οργανώσεις. Μεταξύ των συγκεκριμένων προβλεπόμενων μέτρων συγκαταλέγουμε επίσης την εναρμόνιση των επιχειρησιακών προϋποθέσεων, την κοινή χρήση δυνατοτήτων, την πιθανή απόκτησή τους μέσω μιας ευρωπαϊκής υπηρεσίας εξοπλισμών, η οποία θα ενοποιήσει ή τουλάχιστον θα συντονίσει τις υπάρχουσες, τη μελέτη ενός λογιστικού συστήματος περισσότερο προσαρμοσμένου στην πραγματικότητα, που θα διευκολύνει τη μακροπρόθεσμη χρηματοδότηση συγκεκριμένων συστημάτων και την αναζήτηση, επίσης, – το ανέφερα πριν – νέων τύπων κοινής χρηματοδότησης. Η ανάγκη καθορισμού μιας μεθοδολογίας που να επιτρέπει τη βραχυπρόθεσμη και μακροπρόθεσμη προσέγγιση των ελλείψεων δυνάμεων που προσδιορίζονται στον κατάλογο του Ελσίνκι μας θέτει, με τη σειρά της, ενώπιον εκείνων των αρχών μιας ευρωπαϊκής πολιτικής εξοπλισμών που θα εξετάσουν οι εθνικοί υπεύθυνοι εξοπλισμού των διάφορων χωρών σε μια συνάντηση που η Προεδρία έχει συγκαλέσει για τις 29 Απριλίου. Τελικά, κύριε Πρόεδρε, φτάνοντας πια στο τέλος του χρόνου που μου έχει παραχωρηθεί και προσπαθώντας να συνοψίσω πτυχές όχι λιγότερο σημαντικές, αλλά που αναμφίβολα δεν αποτελούν τη βασική προτεραιότητά μας, που είναι η επιχειρησιακή, αφήστε με να αναφέρω, στα δευτερόλεπτα που μου απομένουν, εκείνες τις πτυχές που αφορούν τη δημιουργία μιας συνείδησης ευρωπαϊκής άμυνας στην κοινή γνώμη και σε πτυχές που συνδέονται με αυτήν τη συνείδηση. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, έχουμε ζήσει γεγονότα που μας οδηγούν στην ανάγκη να αρχίσουμε να δημιουργούμε ένα νομικό κεκτημένο του ανθρωπιστικού δικαίου των αποστολών Πέτερσμπεργκ για το μέλλον. Όταν η Ισπανία έκανε αυτήν την πρόταση, δεν είχαν ακόμα συμβεί τα γεγονότα της 11ης Σεπτεμβρίου. Μετά τις 11 Σεπτεμβρίου, μερικούς μήνες αργότερα, ορισμένα γεγονότα κατέδειξαν ότι είναι απολύτως απαραίτητο να αποσαφηνίσουμε το δίκαιο που πρέπει να εφαρμόζεται σε καταστάσεις κρίσης. Αναφέρομαι, είναι σαφές, στη μεταχείριση των αιχμαλώτων, στη μεταχείριση των πολιτών, στη μεταχείριση της ατομικής ιδιοκτησίας και στη σχέση με τις πολιτικές αρχές για την ανάπτυξη αυτών των αποστολών Πέτερσμπεργκ. Έχουμε σκεφτεί ότι αυτή μπορεί να είναι μια πορεία που θα ξεκινήσει στη Σαλαμάνκα, Πολιτιστική Πρωτεύουσα της Ευρώπης κατά τη διάρκεια αυτών των μηνών, εκεί όπου γεννήθηκε επίσης πριν από πολλά χρόνια, τον 16ο αιώνα, το και και γι’ αυτό συγκαλέσαμε επίσης μια σύνοδο τον Μάιο στη Σαλαμάνκα, στην οποία είναι προσκεκλημένοι, φυσικά, οι εκπρόσωποι όλων των χωρών της Ένωσης και επίσης τρίτων χωρών, καθώς και η Διεθνής Επιτροπή του Ερυθρού Σταυρού. Τελικά, κύριε Πρόεδρε, κυρίες και κύριοι, δεν θα μπορούσαμε να λησμονήσουμε τη μεσογειακή διάσταση της ΚΕΠΠΑ ως ισπανική Προεδρία. Όπως γνωρίζετε, συγκαλέσαμε μια σύνοδο στη Βαλένθια στις 22 και 23 Απριλίου, που θα αποβεί πολύ χρήσιμη. Από τη δική μας πλευρά, θελήσαμε να μην μείνει η ΚΕΠΠΑ εκτός αυτής της μεσογειακής διάστασης και γι’ αυτόν τον λόγο συγκαλέσαμε επίσης στις 20 και 21 Μαΐου στη Βαρκελώνη ένα σεμινάριο σχετικά με τη μεσογειακή διάσταση της Κοινής Πολιτικής Ασφάλειας και Άμυνας. Πρόκειται απλά να κάνουμε γνωστό στις χώρες της νότιας ακτής της Μεσογείου ότι ο δεν είναι ούτε απειλή ούτε εναντίον τους: πρόκειται για την καθιέρωση μόνιμων επαφών με τις ένοπλες δυνάμεις τους, με τις κυβερνήσεις τους, που να επιτρέπουν τον εμπλουτισμό της Μεσογείου ως ζώνης ασφάλειας και ευημερίας. Και τελικά, με τον ίδιο αυτόν στόχο, θα συγκεντρώσουμε στην Καρταχένα, συνεχίζοντας μια βελγική πρωτοβουλία, τους υπευθύνους για την κοινή γνώμη των διάφορων τμημάτων άμυνας μαζί με ειδικούς διάφορων μέσων μαζικής ενημέρωσης, για να δοθεί μια νέα ώθηση στην κατανόηση και τη μετάδοση του μηνύματός μας στους ευρωπαίους πολίτες. Θα ήθελα ακόμη, κύριε Πρόεδρε, κάνοντας κατάχρηση της υπομονής σας, να εκφράσω μια πολύ σύντομη σκέψη, την οποία θεωρώ σημαντική, σχετικά με την τρομοκρατία. Κυρίες και κύριοι βουλευτές, ήδη υπενθύμισα ότι η ισπανική Προεδρία – και είχε την ευκαιρία να το εκφράσει εδώ και ο Πρωθυπουργός Aznar – τοποθετεί την καταπολέμηση της τρομοκρατίας ως την πρώτη από τις προτεραιότητές της. Δεν χρειάζεται να δώσουμε έμφαση σ’ αυτό, επειδή η Ισπανία έχει, υπό τις παρούσες συνθήκες, την ηθική υποχρέωση να καταστήσει την καταπολέμηση της τρομοκρατίας κύρια προτεραιότητα της Προεδρίας της. Επιτρέψτε μου, στην αρχή της παρέμβασής μου, να παρουσιάσω το διάγραμμά της: θέλω, πρώτον, να υπενθυμίσω εν συντομία το ιστορικό και τις αρχές που εμπνέουν την ευρωπαϊκή πολιτική ασφάλειας και άμυνας, για να προχωρήσω έπειτα στην ανάλυση των στόχων της ισπανικής Προεδρίας σε τρεις τομείς, στους οποίους έχουμε κατηγοριοποιήσει αυτούς τους στόχους. Τον επιχειρησιακό τομέα ή διάσταση, τον θεσμικό και τον τελευταίο, αν και όχι λιγότερο σημαντικό, που σχετίζεται με όλα αυτά τα ζητήματα που αφορούν την κοινή γνώμη, τόσο την κοινή γνώμη κάθε χώρας χωριστά όσο και την ευρωπαϊκή κοινή γνώμη. Από την πλευρά μας, σκεφτήκαμε πολύ και από κοινού με τους συναδέλφους μας Υπουργούς Άμυνας της Ευρωπαϊκής Ένωσης, και συμφωνούμε ότι δεν πρέπει να συμπεριληφθεί η καταπολέμηση της τρομοκρατίας στις αποστολές Πέτερσμπεργκ, όπως ανέφερα και πριν. Επίσης, συμφωνούμε ότι η καταπολέμηση της εσωτερικής τρομοκρατίας στην Ένωση εναπόκειται στο κράτος δικαίου, μέσω των τακτικών του διαδικασιών, μέσω των δικαστηρίων και των κρατικών δυνάμεων ασφαλείας, αλλά δεν θα μπορούσαμε να μείνουμε απαθείς όταν πρόκειται για την προάσπιση των ευρωπαίων πολιτών κατά πιθανών τρομοκρατικών επιθέσεων από το εξωτερικό, περίπτωση για την οποία αναμφίβολα θα απαιτούνταν στρατιωτικές δυνατότητες σαν αυτές που επιχειρούμε να θέσουμε από κοινού μεταξύ μας. Αναφέρομαι στις δυνατότητες αντιμετώπισης όπλων μαζικής καταστροφής – πυρηνικής, βιολογικής ή χημικής – και επίσης στις δυνατότητες συλλογής πληροφοριών, αυτοπροστασίας των δυνάμεών μας σε εκτός έδρας αποστολές και, τέλος, σε εκείνες που θα μπορούσαν να προστατεύσουν από κοινού τον ήδη γνωστό ως κοινό ευρωπαϊκό χώρο ή κοινό ενιαίο ευρωπαϊκό ουρανό. Αυτές οι δυνατότητες, αυτές οι αποστολές αποτελούν τις βασικές σκέψεις και γραμμές ενός εγγράφου που ετοιμάζει αυτόν τον καιρό η ισπανική Προεδρία για να το υποβάλει στο Ευρωπαϊκό Συμβούλιο της Σεβίλλης, όπου ελπίζουμε να εγκριθεί και θα θέλαμε να το υποστηρίξει επίσης, όπως όλα τα προαναφερθέντα, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Ευχαριστώ πολύ, κύριε Πρόεδρε. Αρχίζοντας, λοιπόν, από το ιστορικό, πρέπει να υπενθυμίσω ότι η πραγματική μας θητεία αρχίζει, ύστερα από τη συνάντηση του Saint-Malo, τον Δεκέμβριο του 1999 στο Ελσίνκι, όταν αποφασίζεται η σύσταση ενός στρατιωτικού σώματος ως ευρωπαϊκής δύναμης ταχείας αντιδράσεως, που αποτελείται από ένα σύνολο τουλάχιστον 60 000 ατόμων, τα οποία μπορούν να αναπτυχθούν σε δύο μήνες και να παραμείνουν εν εκστρατεία για τουλάχιστον ένα χρόνο, με στοιχεία υλικοτεχνικής υποστήριξης και με εναέρια, ναυτικά και χερσαία μέσα για την ανάπτυξη αποστολών τις οποίες έχουμε ονομάσει “αποστολές του Πέτερσμπεργκ”, παίρνοντας το όνομα από το ξακουστό πλέον παλάτι κοντά στη Βόννη όπου αναλύθηκαν, και οι οποίες βασικά είναι αποστολές διατήρησης και επιβολής της ειρήνης, διάσωσης και ανθρωπιστικής φύσεως, και θα πρέπει να θεσμοθετηθούν μέχρι το 2003. Επομένως, από τις αρχές του 2000, σε αυτά τα δύο μόλις χρόνια, είχαμε την ευκαιρία να αναπτύξουμε σε μεγάλο βαθμό αυτόν τον πρωταρχικό στόχο έτσι ώστε, μετά την Προεδρία της Πορτογαλίας και της Γαλλίας, να επιτευχθεί η σύσταση οργάνων τα οποία προηγουμένως ήταν μεταβατικά και τώρα είναι μόνιμα, η κατάρτιση ενός καταλόγου στρατιωτικών δυνατοτήτων που κατόπιν ενημερώθηκε, στον οποίο ενσωματώθηκαν οι συνεισφορές έξι υποψήφιων χωρών και ο οποίος αναθεωρήθηκε από την προηγούμενη βελγική Προεδρία, την οποία θέλω να ευχαριστήσω για το έργο της. Ο στρατιωτικός στόχος παρουσίασε κάποια επιβράδυνση κατά τη σουηδική Προεδρία, η οποία, ωστόσο, εκμεταλλεύθηκε πολύ καλά τον χρόνο για να αναπτύξει τις διαδικασίες και τα όργανα πολιτικής διαχείρισης των κρίσεων. Όπως γνωρίζετε, το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο του Λάκεν διακήρυξε την επιχειρησιακή ετοιμότητα αυτής της δύναμης ταχείας αντιδράσεως, μια διακήρυξη που πρέπει να πω με ειλικρίνεια ότι αφορά, για την ώρα, περισσότερο μια εικονική παρά μια πραγματική επιχειρησιακή ετοιμότητα, γεγονός που θέτει την ισπανική Προεδρία ενώπιον μιας ακόμη πιο επιτακτικής, αν γίνεται, εντολής μετά τα γεγονότα της 11ης Σεπτεμβρίου. Κάνοντας τώρα μια σύντομη υπόμνηση των αρχών, θέλω, καταρχάς, να υπενθυμίσω, όπως ξέρει πολύ καλά αυτό το Σώμα, τον διακυβερνητικό χαρακτήρα του τομέα που μας απασχολεί και από τον οποίο προκύπτει, επιπλέον, ως κορωνίδα η αρχή της προαίρεσης, την άμεση σύνδεση με το Ευρωπαϊκό Συμβούλιο και την ιδιότυπη οργάνωση αυτού του τομέα, όπου υπάρχουν ο Ύπατος Αρμοστής και Γενικός Γραμματέας, ο οποίος θα έχει αργότερα την ευκαιρία να παρέμβει ενώπιον της Ολομέλειας για άλλα ζητήματα, η ΕΠΑ, η Στρατιωτική Επιτροπή και το Ευρωπαϊκό Γενικό Επιτελείο. Η δεύτερη αρχή είναι η ειδική φύση της αποστολής. Πιστεύω, κυρίες και κύριοι, ότι αυτή η αρχή της ειδικής φύσεως πρέπει να νοηθεί ως αρχή αξιολόγησης, γι’ αυτό επαναλαμβάνω ότι μιλάμε αποκλειστικά για στρατιωτικές αποστολές που αποσκοπούν στην ανάπτυξη των καθηκόντων του Πέτερσμπεργκ, ανθρωπιστικών αποστολών επιβολής ή διατήρησης της ειρήνης ή, εάν συντρέχει περίπτωση, διάσωσης. Υπάρχει εδώ μία δυσκολία, κύριε Πρόεδρε, για τη συμπερίληψη της συνεισφοράς ευρωπαϊκών στρατιωτικών δυνατοτήτων στην άμυνα κατά της εξωτερικής τρομοκρατίας, ενδεχομένως, που συνδέεται με την πρώτη προτεραιότητα της ισπανικής Προεδρίας, που είναι η καταπολέμηση της τρομοκρατίας, την οποία όμως, στη σημερινή κατάσταση της ανάπτυξης των αποστολών μας λόγω της αρχής της αξιολόγησης, δεν μπορούμε να αναλάβουμε χωρίς να προηγηθεί δήλωση του Συμβουλίου, στην οποία, αν υπάρχει χρόνος, θα μπορέσω να αναφερθώ αργότερα. Μια τρίτη αρχή είναι η αρχή της επικουρικότητας, προφανώς όχι με την παραδοσιακή έννοια με την οποία την κατανοούσε αυτό το Σώμα και όλο το ευρωπαϊκό δίκαιο, το παλιό κοινοτικό δίκαιο, αλλά απλά με την έννοια ότι τα καθήκοντά μας ως Ευρωπαίων στην Ευρώπη της πολιτικής για την ασφάλεια και την άμυνα είναι επικουρικά της εθνικής άμυνας, που εναπόκειται – αφού αποτελεί ακόμα τμήμα αυτού του σκληρού προηγουμένως πυρήνα της εθνικής κυριαρχίας – στις εθνικές κυβερνήσεις. Αναμφίβολα, επικουρική είναι και η συλλογική άμυνα, την οποία οι περισσότερες χώρες μέλη της Ένωσης θεωρούν ανατεθειμένη στη Βορειοατλαντική Συμμαχία, έτσι ώστε οι αποστολές μας, με τη σειρά τους, να είναι με αυτήν την έννοια επικουρικές της συλλογικής άμυνας που αναλογεί στη Βορειοατλαντική Συμμαχία, αλλά χωρίς αυτό να σημαίνει ότι είναι λιγότερο αυτόνομες."@el8 ". Mr President, ladies and gentlemen, I would like firstly to express my enormous personal satisfaction and that of the Spanish Government at this first appearance, as has been highlighted by the President, which, furthermore, if you will allow me, is for me a re-acquaintance with the parliamentary world. I had the honour of presiding over the Spanish Parliament – the Spanish during the last legislature as President of Congress and my true and definitive political vocation is a parliamentary one. Therefore the fourth principle is the principle of complementarity, so that, by appropriately combining the structures of the Atlantic Alliance with those of the European Union, we can maintain those principles, which common sense suggests are absolutely essential in order that there be no duplication or redundancy of structures, planning or expenditure. At the end of the day investments in defence are like the two sides of the same coin, as in the case of our common currency. Please allow me now to refer, before listing the objectives of the Spanish Presidency, to the slogan chosen by this Presidency for this six-month period: as you know, ‘more Europe’, which applies both internally and externally. More Europe internally means, in terms of the European security and defence policy, that the European citizens should acquire a greater awareness of the need for a common foreign and security policy. More Europe externally means no more and no less than confronting an essential need. Ladies and gentlemen, please believe me that I am expressing not only a personal opinion but also that of the Spanish Government when I say that the European security and defence policy is an essential need for the European Union. If Europe wants to have a united presence in the world it is essential that it has a common security and defence policy. The European Union cannot have credibility in the world without having its own united voice in the field of security and without that voice being accompanied and supported by military capabilities. We have had the opportunity to witness this shortcoming. I also believe, ladies and gentlemen, that neither is it feasible in the long term to have a common monetary policy if there is no European common foreign and security policy to support that currency. As I said earlier, Mr President, ladies and gentlemen, we can group the objectives for these six months of the Spanish Presidency into the following three areas: operative or operational objectives, institutional objectives and objectives relating to public opinion. Beginning with the operative objectives, which are clearly the most technical, I must tell Parliament that they were the main focus of the informal meeting I held with the my colleagues, the Defence Ministers of the Union, on 22 and 23 March in Zaragoza. We have all decided to make the Headline Goal and its military capabilities our main priority. And in this respect I must firstly point out that we are working on determining the immediate response elements for the possible carrying out of the Petersberg tasks agreed in Helsinki. This need to determine the elements for immediate response also stems from the recently proven need to choose certain capabilities for the Headline Goal – its catalogue – so that there may be procedures to allow it to be mobilised immediately in the event of crisis. We have not simply tried to construct a mini Headline Goal, nor to create a parallel Headline Goal, but to determine the procedures for selecting capabilities that would be available in the initial moments in order to confront a crisis more rapidly. Secondly, we are promoting progress in the designation of a general operational headquarters. To put it clearly, with the informality which is normal in a parliamentary debate, the Laeken Declaration on Operational Capability does not for the moment tell us where the general operational headquarters to lead a force commissioned to carry out a Petersberg task in a situation of crisis would be. We still do not know, but neither do we know what the elements of that force which would have to be deployed in the initial moments would be. Therefore, these two objectives are essential to making the Declaration on Operational Capability effective. There are sufficient offers of general headquarters to determine what the immediate future of those general headquarters may be. We need to ensure – and we have established the requirements – the corresponding multinationality of its structures and the harmonisation of its procedures and operation. The Presidency will continue to promote lines of action for the work on this issue: developing normalised operational procedures which will govern the operation of future general headquarters and, secondly, also participating in the general headquarters panel which has been created within the European Action Plan that I will now refer to. In fact, Mr President, ladies and gentlemen, the Laeken Council approved a Belgian proposal, sponsored by the Netherlands, for an action plan for European military capabilities. It is simply the working method for indicating the shortcomings of our catalogue and for providing the means to resolve that lack of capability. By mobilising the Chiefs of Defence Staff of each of the Member States, the Spanish Presidency sought to determine what they saw as the most significant shortcomings in capability in the catalogue. An answer was given in record time and seventeen panels of experts have been created and are now operating, and they are working on analysing solutions for the twenty-three priorities or shortcomings considered the most important. For our part, we are making a cooperative effort to head four of these panels, which, by way of example, relate to attack helicopters, in-flight refuelling, air carrier capability and field hospitals. We are also participating in eight other panels. In Zaragoza, we held a preliminary exchange of views on the direction to take for the provision and funding of the new capabilities that are necessary as a result of the studies under way and original ideas for common funding have been put on the table, which we are studying and which perhaps I will also be able to explain in detail later on. Furthermore, and in accordance with the permanent objective of transparency in our actions with regard to the Atlantic Alliance, the European Union group of experts known as the Headline Task Force is already operating and carrying out studies and is meeting frequently during our Presidency together with NATO experts, who will continue to support this process with full cooperation and transparency with the work of the Atlantic Alliance in order to develop its defence capability initiative. In this field I must also mention the need for us to create a mechanism for developing capabilities which can clearly indicate at any time our situation in terms of European capabilities or lack thereof. It must naturally be an autonomous European Union mechanism but at the same time, for our own benefit, it must draw on the positive experiences of the Atlantic Alliance. There is no doubt that the greatest difficulty lies in the relationship with planning procedures of the Alliance forces in aspects such as the appropriate form and the tasks of the group of capabilities. Consequently, it has also been an honour for me to have the opportunity to receive the Chairmen of the Defence Committees of the Parliaments of the fifteen countries of Europe, together with the representatives of the European Parliament and the Parliamentary Assembly of the WEU, in order to deal, quite rightly, with the objectives of the Spanish Presidency of the Union during this six-month period, which I also explained in this Parliament’s Committee on External Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy on 18 February. That no doubt brings us to an important, if not decisive, aspect, not just of our Presidency, but of the development of the European security and defence policy, which is the relationship between the European Union and the Atlantic Alliance, the development of the so-called Berlin Plus agreement, particularly in the chapter relating to the permanent access of the European Union during crisis management processes to NATO’s capabilities. The Barcelona European Council stressed the importance of reaching and concluding permanent agreements between the European Union and NATO as soon as possible and has charged the Presidency and the Secretary-General, the High Representative, with making the necessary high-level contacts in order to make the negotiations a success. Our Heads of State and Government have simply stated that we cannot go on delaying the creation of a permanent framework for cooperation with NATO and that or case-by-case solutions could lead to situations of stalemate similar to those we have already seen and would harm the Union at the least appropriate time, at the point of implementing, for the first time, a crisis management operation, seriously jeopardising its present and future prestige. Mr President, I will leave, in case there is greater interest on the part of the honourable Members, the examination of the assumption by the European Union of the leadership of certain missions, both in relation to the Former Yugoslav Republic of Macedonia, the continuation of the Amber Fox operation, and the assumption of certain responsibilities in Bosnia and Herzegovina, and it remains for me in this field to mention the importance of the CME 02 exercise, which will test our capacity for organisation by means of crisis management procedures in May. It is going to take place during the Spanish Presidency and I can guarantee, ladies and gentlemen, that the difficulties which initially seemed insoluble are being overcome and also confirm to you that we will carry out this exercise not only on the date set but – I am sure – with success, giving an appropriate role to the various European Union institutions, such as the Military Committee, the Political and Security Committee, the Secretary-General, the High Representative, and the Chiefs of Staff. I referred to a second area, Mr President, ladies and gentlemen, which is the institutional field. In this regard I must point out that Spain, together with certain other countries, has promoted the need to create and formalise a Council of Defence Ministers. Please understand, ladies and gentlemen, that this is not just a question of adding another Council to the European institutional galaxy; it is simply a question of those of us who hold this responsibility being able to fulfil it, being able to work. We neither want to replace nor interfere with the competences of the Foreign Ministers; we simply want to do our work, to be able to deal with the problems I have referred to: the effectiveness of the Headline Goal and the possible deployment of Petersberg tasks. To this end, the Council is of essential importance. We have taken a first big step, because it has enjoyed full consensus, which is the meeting, under the umbrella of the General Affairs Council, of the Council of Defence Ministers, consisting solely of Defence Ministers, during May in Brussels. Secondly, and within the institutional objectives, I will move on to discussing the bases for a European arms policy, which will also provide an answer to the questions and concerns of Mr Brok. In reality, although very briefly mentioned in the Helsinki declaration, there had so far been no attempt to implement – or at least to establish the bases, to pave the way to – a European arms policy. And we wanted to take this step in a decisive manner. It is in no way a question of interfering with the European arms industry, which would not fall within our competence, but it is a question of setting the bases, the elemental principles, of a European arms policy. Earlier I said that the European security and defence policy is absolutely essential to the Union, and an arms policy is also essential to any defence policy. We have therefore prepared a kind of decalogue – the number of principles is of minimal importance at the end of the day – which achieves consensus on the broad principles that would govern a European arms policy. This list is based on the notion that the European arms industry must be at the service of the CFSP and not the other way round – which may seem an obvious principle, but in reality quite the opposite is usually true – and that it must be based on the principles of voluntarism, transparency and coordination with other organisations. Amongst the concrete measures envisaged we also incorporate the harmonisation of operative requirements, the common use of capabilities, the possible acquisition of those capabilities via a European arms agency, which unifies or at least coordinates the existing ones, the study of an accounting system more suited to reality, which facilitates the long-term funding of certain systems and also the search – as I said before – for new common funding formulas. The need to define a methodology to deal in the medium and long term with the lack of capability identified in the Helsinki catalogue brings us to these principles of a European arms policy, which will be examined by the national arms directors of the various countries at a meeting organised by the Presidency for 29 April. Finally, Mr President, I am coming to the end of the time available to me and, in trying to sum up aspects which are no less important but which are clearly not the essential priority, the operational aspects, please allow me to refer, in the seconds remaining to me, to those aspects which relate to the creation of an awareness of European defence amongst public opinion and to aspects connected to that awareness. Ladies and gentlemen, we have witnessed events which require us to construct a legal of humanitarian law for Petersberg tasks in the future. When Spain made this proposal the events of 11 September had not yet taken place. After 11 September, some months afterwards, certain events have demonstrated that it is absolutely essential for us to clarify the law applicable to crisis situations. I am clearly referring to the treatment given to prisoners, the treatment of the civil population, the treatment of private property and the relationship with civil authorities in the implementation of these tasks. We thought that this could be a road which starts in Salamanca, European Capital of Culture during these months, where many years ago, in the sixteenth century, the and the were born, and to that end we have also called a meeting in Salamanca in May, to which the representatives of all the countries of the Union and also third countries are of course invited, as well as the International Committee of the Red Cross. Finally, Mr President, ladies and gentlemen, the Spanish Presidency could not ignore the Mediterranean dimension of the CFSP. As you know, a meeting has been scheduled for 22 and 23 April in Valencia, which is very timely. We did not want the CFSP to be left out of this Mediterranean dimension and, to that end, we have also scheduled a seminar in Barcelona for 20 and 21 April on the Mediterranean dimension within our common security and defence policy. It is simply a question of letting the southern Mediterranean countries know that the Headline Goal is not a threat, even less against them: it is a question of establishing stable contacts with their armed forces, with their governments, which enrich the Mediterranean as an area of security and prosperity. And finally, also with this objective, there will be a meeting in Cartagena, following a Belgian initiative, of the people responsible for public opinion within the various defence departments, together with specialists from various media, in order to give new impetus to the understanding and communication of our message to the European citizens. If I may be allowed to abuse your patience, Mr President, I would like to make a final brief comment, which I believe to be important, on terrorism. Ladies and gentlemen, I have already pointed out that the Spanish Presidency – and President Aznar was able to say this in this House – treats the fight against terrorism as its main priority. In these circumstances, there is no need to stress why Spain is morally obliged to place the fight against terrorism at the forefront of its Presidency. I would like to start by describing the form my speech will take: I would firstly like to briefly point out the precedents and principles which inspire the European security and defence policy and then move on to an analysis of the objectives of the Spanish Presidency in the three areas into which these objectives have been grouped. The operational dimension, the institutional dimension, and equally importantly, the dimension relating to all the issues of concern to public opinion, both national and European. We have given the subject much consideration together with our defence colleagues in the European Union and we agree that the fight against terrorism should not fall within the Petersberg tasks, as I previously anticipated. We also agree that the fight against internal terrorism in the Union should correspond to the Rule of Law by means of its normal procedures, by means of courts of law and State security forces, but we could not remain passive in terms of the defence of our citizens in the face of possible terrorist attacks from outside the Union, which would undoubtedly require these common military capabilities we are trying to create. I am referring to our capabilities to tackle arms of mass destruction, NBC – nuclear, bacteriological or chemical – and also to our intelligence capabilities, the ability of our forces to protect themselves during missions and, finally, our capability to protect what has come to be known as the common space or European single sky. These capabilities, these tasks, make up the considerations and the basic approaches of a document being prepared by the Spanish Presidency to submit to the Seville European Council, where we hope it will be approved and for which we would also like the support, as for everything I have mentioned, of this Parliament. Thank you very much, Mr President. To start with the precedents, I must point out that our real mandate, following the Saint-Malo meeting, started in December 1999 in Helsinki when it was decided to create a European rapid reaction force, which would consist of at least 60 000 troops deployable within two months and for at least one year and including logistical support and air, sea and land resources for carrying out the missions we have christened ‘Petersberg tasks’, in a reference to the famous palace near Bonn where they were analysed, and which are basically the maintenance or enforcement of peace and rescue and humanitarian missions, which will have to be created by 2003. Therefore, since the beginning of 2000, in just two years, we have largely been able to implement this main objective in such a way that, following the Portuguese and French Presidencies, bodies were created which were initially transitional and which are now permanent, and a catalogue of military capabilities has been created, which has since been updated and to which the contributions of six aspiring countries have been incorporated and which was revised by the previous Belgian Presidency, whose work I am grateful for. The military objective slowed down somewhat during the Swedish Presidency, although that Presidency did make good use of its time to develop civil crisis procedures and management bodies. As you know, the Laeken European Council declared this rapid reaction force operable, but I must say frankly that this operability is for the moment more virtual than real, and this means that the Spanish Presidency’s mandate is even more urgent following the events of 11 September. I would now like to briefly indicate the principles and firstly point out, as this House knows very well, the intergovernmental nature of the area we are dealing with from which, furthermore, stems the principle of voluntarism, the direct link to the European Council and the organisation of this area, which includes the High Commissioner and the Secretary-General, who will subsequently have the opportunity to speak to this House concerning another area, the PSC, the Military Committee and the European Military Staff. The second principle is that of mission speciality. Ladies and gentlemen, I believe that this principle of speciality must be understood as a principle of evaluation, and I therefore repeat that we are talking exclusively about military missions for the carrying out of Petersberg tasks, humanitarian peace enforcement or peacekeeping missions, or rescue missions. Hence one of the difficulties, Mr President, in including the contribution of European military capabilities to defending against external terrorism, when necessary, which is connected to the main priority of the Spanish Presidency, which is the fight against terrorism and which, nevertheless, in the current state of development of our missions as a result of the principle of evaluation, we cannot undertake without a prior Council declaration which I will refer to later if there is time. The third principle is that of subsidiarity, obviously not in the traditional sense understood by this House and by all European law, the former Community law, but simply in the sense that our tasks as Europeans in the Europe of the security and defence policy are subsidiary to national defence, which corresponds – since it still forms part of that core, previously a hard core, of sovereignty – to national governments. It is undoubtedly also subsidiary to collective defence, which for the majority of the countries of the Union is attributed to the Atlantic Alliance, so that our missions, in turn, are in this respect subsidiary to the collective defence which falls to the Atlantic Alliance, but are no less autonomous for that."@en3 "Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, saanen ensiksi ilmaista omasta puolestani ja Espanjan hallituksen puolesta suuren iloni tämän ensimmäisen esiintymiseni johdosta, jota arvoisa puhemies korosti ja joka minun tapauksessani on myös, jos saan luvan mainita, jälleentapaaminen parlamenttimaailman kanssa. Minulla oli kunnia johtaa Espanjan parlamenttia, Cortes Generalesia, viime lainsäädäntökaudella edustajainhuoneen puhemiehenä, ja juuri parlamentti on aito ja lopullinen poliittinen kutsumukseni. Tästä tulemmekin neljänteen, täydentävyysperiaatteeseen. Yhdistämällä tarkoituksenmukaisesti Atlantin liiton ja Euroopan unionin rakenteet voimme säilyttää kyseiset periaatteet, joita terve järki ehdottomasti vaatii, jotta rakenteissa, suunnittelussa ja kuluissa ei olisi tarpeetonta ja ylimääräistä päällekkäisyyttä. Lopulta ne ovat sijoituksia puolustukseen kuten saman kolikon molemmat puolet, tässä tapauksessa yhteisen rahamme. Ennen kuin erittelen Espanjan puheenjohtajakauden tavoitteita, haluaisin mainita iskulauseen, jonka puheenjohtaja valitsi näiksi kuudeksi kuukaudeksi ja joka on, kuten tiedätte, "Enemmän Eurooppaa", mikä ymmärretään sekä sisään- että ulospäin. Enemmän Eurooppaa sisäänpäin tarkoittaa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sitä, että kansalaiset tiedostavat paremmin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tarpeen. Enemmän puolustusta ulospäin tarkoittaa yksinkertaisesti olemassa olevan tarpeen kohtaamista. Hyvät parlamentin jäsenet, voitte uskoa, että ilmaisen sekä oman henkilökohtaisen että Espanjan hallituksen mielipiteen sanoessani, että yhteisön turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on Euroopan unionissa ehdottomasti tarpeen. Jos Eurooppa haluaa esiintyä maailmassa yhtenäisenä, se tarvitsee ehdottomasti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Sellainen Euroopan unioni ei ole maailmalla uskottava, jolla ei ole omaa yhtenäistä ääntä turvallisuusasioissa ja jos ääntä ei tueta eikä vahvisteta sotilaallisin voimavaroin. Tilaisuuksia huomata tuo riittämättömyys on kyllä ollut. Katson myös, hyvät jäsenet, että pitkällä aikavälillä ei voida ajatellakaan yhteistä rahapolitiikkaa, mikäli ei ole Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jolla rahaa tuetaan. Kuten aiemmin mainitsin, arvoisa puhemies ja hyvät parlamentin jäsenet, voisimme ryhmitellä kuuden kuukauden Espanjan puheenjohtajakauden tavoitteet kolmeen alaan: operatiiviset tai toiminnalliset tavoitteet, institutionaaliset tavoitteet ja yleiseen mielipiteeseen liittyvät tavoitteet. Aloittamalla operatiivisista tavoitteista, jotka ovat väistämättä varsin teknisiä, minun on sanottava parlamentille, että ne olivat merkittävin tavoite epävirallisessa kokouksessa, jonka pidin kollegoideni, unionin puolustusministereiden kanssa, 22.–23. maaliskuuta Zaragozassa. Olemme kaikki päättäneet antaa joukkotavoitteelle (Headline Goal) ja sen sotilaallisille voimavaroille ehdottoman etusijan. Niinpä minun on ennen muuta sanottava, että päätös nopean toiminnan joukoista on saanut vauhtia Helsingissä sovittujen Petersbergin tehtävien tulevaksi toteuttamiseksi. Nopean toiminnan joukkojen tarve johtuu myös viime aikoina esiin nousseesta tarpeesta valita tiettyjä joukkotavoitteeseen liittyviä voimavaroja – sen luettelosta – niin, että olisi menettelyjä, joiden avulla välitön liikekannallepano kriisitapauksessa on mahdollinen. Emme ole suinkaan pyrkineet perustamaan pienimuotoisia nopean toiminnan joukkoja emmekä rinnakkaisia nopean toiminnan joukkoja, vaan yksinkertaisesti päättämään menettelyistä niiden voimavarojen valitsemiseksi, joilla kriisit ratkaistaisiin heti tuoreeltaan. Toiseksi olemme vauhdittaneet operatiivisten esikuntien nimeämistä. Selvästi sanottuna, koska parlamentissa käytävä keskustelu on aina epämuodollista, Laekenin operatiivisesta julkilausumasta ei voi tällä hetkellä päätellä, mikä olisi se operatiivinen esikunta, josta nopean toiminnan joukkoja johdettaisiin kriisitilanteessa Petersbergin tehtävien mukaisesti. Emme tiedä sitä vielä, kuten emme sitäkään, mistä osista nopeasti toimintavalmiuteen saatavat joukot muodostuvat. Näin ollen nämä kaksi tavoitetta ovat hyvin tärkeitä operatiivisen julkilausuman tehokkuuden saavuttamiseksi. Esikunnista on riittävästi tarjontaa, jotta voidaan päättää, mistä voisi lähitulevaisuudessa tulla kyseinen esikunta. Olemme asettaneet vaatimuksiksi, että esikuntien rakenteissa on saavutettava vastaava monikansallisuus ja niiden menettelyt ja toiminta on hyväksyttävä. Puheenjohtaja jatkaa toimien vauhdittamista tässä kohdin kahden toimintalinjan mukaisesti, joita ovat yhtenäistettyjen toimintamenettelyjen kehittäminen tulevien esikuntien toiminnan ohjaamiseksi ja osallistuminen esikuntapaneeliin, joka on muodostettu yhteisön toimintasuunnitelman mukaisesti, josta puhun seuraavaksi. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Laekenin huippukokouksessa hyväksyttiin Belgian tekemä ehdotus, jota Alankomaat tuki, Euroopan sotilaallisten voimavarojen toimintasuunnitelmasta. Kyseessä on yksinkertaisesti menetelmä, jolla osoitetaan voimavarojen ja luettelomme puutteet ja annetaan menettelytavat niiden korjaamiseksi. Espanjan puheenjohtajakauden alussa kaikkien maiden puolustusvoimien komentajia kehotettiin sanomaan, mitkä heidän mielestään olivat luettelon pääasialliset voimavarojen puutteet. Vastaus saatiin ennätysajassa ja niin voitiin muodostaa 17 asiantuntijoista koostuvaa paneelia, jotka toimivat jo. Niiden toimenkuvaan kuuluu löytää ratkaisuja 23 ensisijaiselle tavoitteelle tai ensi tilassa korjattavalle voimavarojen puutteelle. Omasta puolestamme pyrimme toimimaan yhteisvastuullisesti johtamalla neljää näistä paneeleista, joissa, valaistakseni asiaa esimerkein, käsitellään hyökkäyshelikoptereihin, lennossa tankkaamiseen, tukialuslentovoimiin ja kenttäsairaaloihin liittyviä asioita. Osallistumme lisäksi kahdeksaan muuhun paneeliin. Zaragozassa keskustelimme alustavasti noudatettavasta linjasta niiden uusien voimavarojen varustamiseksi ja rahoittamiseksi, joita tarvitaan jatkotoimiksi meneillään oleviin tutkimuksiin, ja työpöydälle on jäänyt omintakeisia ideoita yhteisestä rahoituksesta, jota tutkimme ja jota selvitän kenties myöhemmin puheessani yksityiskohtaisemmin. Toisaalta Atlantin liittoon liittyviä toimiamme koskevan jatkuvan avoimuuden tavoitteen mukaisesti toiminnassa on jo asiantuntijoista koostuva Euroopan unionin ryhmä, joka tunnetaan nimellä (joukkotavoitetta käsittelevä erikoistyöryhmä). Ryhmä tekee tutkimuksia, jotka kootaan edistykselliseen sähköiseen muotoon puheenjohtajakaudellamme Naton asiantuntijoiden kanssa, jotka antavat edelleen apuaan hankkeessa ja tukevat siis toimia täysin koordinoidusti ja avoimesti Atlantin liiton toimien kanssa puolustuskykyaloitteensa kehittämiseksi. Tältä osin minun on mainittava, että voimavarojen kehittämiseksi on tarpeen luoda järjestelmä, josta voidaan koko ajan selvästi nähdä tilanne yhteisön voimavaroissa ja niiden puutteissa. Järjestelmän on luonnollisesti oltava autonominen ja Euroopan unionille ominainen, mutta oman etumme kannalta siinä on myös otettava tarkkaan huomioon Atlantin liitossa koetut myönteiset kokemukset. Tämän hetken suurin vaikeus liittyy epäilemättä liiton joukkojen suunnitteluun muun muassa sellaisissa näkökohdissa kuin sovellettavat kaaviot ja itse voimavaroista vastaavan ryhmän tehtävät. Haluan myös muistuttaa teitä, että minulla oli niin ikään kunnia saada tavata yhteisön 15 jäsenvaltion parlamenttien puolustusvaliokuntien puheenjohtajat sekä Euroopan parlamentin ja WEU:n parlamentaarisen edustajakokouksen edustajat nimenomaan unionin kuluvan Espanjan puheenjohtajakauden tavoitteiden käsittelemistä varten. Aihetta käsiteltiin myös ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa 18. helmikuuta. Näin päädymme epäilemättä olennaisimpaan näkökohtaan, joka ei ole ratkaiseva ainoastaan meidän puheenjohtajakautemme kannalta, vaan yhteisön turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen kannalta. Kyse on Euroopan unionin ja Atlantin liiton välistä yhteistyötä koskevien pysyvien järjestelyiden, Berliini plus -järjestelyn, kehittämisestä, erityisesti sen luvun osalta, joka koskee Euroopan unionin pysyvää pääsyä Naton voimavaroihin kriisinhallinnassa. Barcelonan Eurooppa-neuvoston kokouksessa korostettiin, että Euroopan unionin ja Naton välillä on tärkeää saavuttaa ja tehdä pysyviä järjestelyjä mahdollisimman pian, ja kokouksessa annettiin puheenjohtajavaltiolle, pääsihteerille ja korkealle edustajalle tehtäväksi suorittaa tarvittavia korkean tason yhteydenottoja neuvottelujen saattamiseksi onnistuneeseen lopputulokseen. Valtioidemme ja hallitustemme päämiehet ovat vain todenneet, että Naton kanssa tehtävää jatkuvaa yhteistyötä ei saa enää viivästyttää, ja että tilapäiset tai tapauskohtaiset ratkaisut saattaisivat johtaa jo koetunlaisiin umpikujiin. Niillä vahingoitettaisiin unionia varsin huonoon aikaan, kun ensimmäistä kertaa kehitetään kriisinhallintatoimintaa, ja silloin unionin nykyinen ja tuleva arvostus joutuisivat vaakalaudalle. Arvoisa puhemies, vaikka se sattuisikin kiinnostamaan enemmän arvoisia parlamentin jäseniä, en käsittele sitä, että Euroopan unioni ryhtyisi johtamaan tiettyjä tehtäviä, jotka liittyvät entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan, Amber Fox -operaation jatkuvuuteen tai tiettyihin toimiin ryhtymiseen Bosniassa ja Hertsegovinassa. Mainitsen tältä osin vain sen, mikä merkitys on Euroopan unionin sotilaskomitealla 02, joka asettaa organisaatiokykymme koetukselle kriisinhallintamenettelyissä ensi toukokuussa. Hanke toteutetaan Espanjan puheenjohtajakaudella, ja arvoisat parlamentin jäsenet, voin taata, että aluksi mahdottomilta tuntuneet vaikeudet on vähitellen voitettu, ja voin edelleen vakuuttaa teille, että hanketta ei kehitetä ainoastaan ennalta määrättyyn päivämäärään asti, vaan sen lisäksi sitä kehitetään, siitä olen varma, menestyksekkäästi ja suojellen asiaankuuluvasti Euroopan unionin instituutioita, kuten sotilaskomiteaa, poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteaa, pääsihteeriä, korkeaa edustajaa ja itse sotilasesikuntaa. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mainitsin toisen, institutionaalisen alan. Siitä minun on sanottava, että Espanja on yhdessä toisen maaryhmän kanssa tukenut puolustusministerineuvoston muodostamista ja vahvistamista. Arvoisien parlamentin jäsenten on ymmärrettävä, että kyseessä ei ole uuden neuvoston liittäminen yhteisön institutionaaliseen galaksiin, vaan tarkoituksena on, että me, joille tuo velvollisuus kuuluu, kykenemme täyttämään sen, että me kykenemme työskentelemään. Emme halua syrjäyttää ulkoasiainministereille kuuluvaa toimivaltaa emmekä puuttua siihen. Pyrimme vain tekemään työmme ja ratkaisemaan keskenämme mainitsemani ongelmat, joita ovat joukkotavoitteen tehokkuus ja Petersbergin tehtävien tuleva jakaminen. Tätä varten kyseinen neuvosto on hyvin tärkeä. Olemme jo ottaneet ensimmäisen, suuren askeleen, sillä asiassa saavutettiin kaikkien yksimielisyys. Tarkoitan kokousta, joka pidetään yleisten asioiden neuvoston ja vain puolustusministereistä koostuvan ministerineuvoston kanssa toukokuussa Brysselissä. Ryhdyn toiseksi puhumaan institutionaalisista tavoitteista, jotka koskevat Euroopan puolustusmateriaalipolitiikan perusteista, joilla vastataan myös jäsen Brokin kysymyksiin ja joista hän on huolissaan. Vaikka Euroopan puolustusmateriaalipolitiikka mainitaan vain ohimennen Helsingin julistuksessa, sitä ei tähän mennessä ollut yritetty toteuttaa käytännössä tai luoda edes perustaa saati viitoittaa tietä. Olemme halunneet ottaa tuon askeleen päättäväisesti. Tarkoituksena ei ole suinkaan puuttua Euroopan puolustusmateriaalipolitiikkaan, joka ei kuulu toimivaltaamme, mutta vakiinnuttaa kylläkin perusta ja Euroopan puolustusmateriaalipolitiikan olennaiset periaatteet. Sanoin aikaisemmin, että yhteisön turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on unionin kannalta aivan välttämätön. Se on aivan välttämätön myös kaikenlaisen puolustusmateriaalipolitiikan kannalta. Tämän vuoksi olemme laatineet eräänlaiset kymmenen käskyä, joskaan periaatteiden lukumäärä ei ole loppujen lopuksi niin tärkeä päästäksemme yksimielisyyteen suurista periaatteista, joilla olisi ohjattava Euroopan puolustusmateriaalipolitiikkaa. Tämän luetteloinnin lähtökohtana on vakuutus, että Euroopan puolustusmateriaalipolitiikan on palveltava YUTP:tä eikä päinvastoin – tämä perustelu saattaisi tuntua itsestään selvältä, jos ei katsota totuutta silmiin ja huomata, että asia on yleensä päinvastoin – ja että sen on perustuttava ilman muuta vapaaehtoisuuden, avoimuuden ja yhteensovittamisen periaatteisiin suhteessa muihin järjestöihin. Vaadittuihin tehokkaisiin keinoihin luetaan myös operatiivisten vaatimusten yhdenmukaistaminen, voimavarojen yhteinen käyttö, niiden mahdollinen hankinta Euroopan puolustusmateriaaliviraston välityksellä, joka yhdistää tai ainakin sovittaa yhteen olemassa olevat voimavarat, tarkoituksenmukaisimman kirjanpitojärjestelmän tutkiminen tiettyjen järjestelmien rahoituksen edistämiseksi pitkällä aikavälillä, ja myös, kuten aiemmin mainitsin, uusien yhteisten rahoitusmuotojen etsiminen. Tarve määrittää menetelmät, joilla voidaan käsitellä Helsingin luettelossa vahvistetut voimavarojen puutteet pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä, vie meidät jälleen noiden Euroopan puolustusmateriaalipolitiikan periaatteiden eteen, joita eri maiden asevarustelusta vastaavat johtavat kansakunnat tutkivat kokouksessa, jonka puheenjohtajavaltio on kutsunut koolle 29. päiväksi huhtikuuta. Arvoisa puhemies, koska minulle suotu aika on käymässä vähiin, yritän tehdä yhteenvedon niistä näkökohdista, jotka ovat kyllä tärkeitä mutta jotka eivät kuulu suinkaan aivan ensisijaisiin tavoitteisiin, joita ovat operatiiviset tavoitteet. Saanen puhua loppuajan niistä näkökohdista, joilla viitataan yhteisön puolustusta koskevan tietoisuuden luomiseen yleisen mielipiteen edessä, ja niihin näkökohtiin, jotka yhdistetään tuohon tietoisuuteen. Hyvät parlamentin jäsenet, olemme kokeneet tapahtumia, joiden vuoksi meidän on edelleen rakennettava Petersbergin tehtävien mukaista humanitaarisen oikeuden säännöstöä. Kun Espanja teki kyseisen ehdotuksen, ei ollut vielä koettu syyskuun 11. päivän tapahtumia. Syyskuun 11. päivän jälkeen, muutamaa kuukautta myöhemmin, tietyt tapahtumat ovat osoittaneet, että kriisitilanteissa sovellettavaa oikeutta on selvennettävä aivan ehdottomasti. Tarkoitan tietenkin vankien kohtelua, siviiliväestön kohtelua, yksityisomaisuuden käsittelyä ja suhdetta siviiliviranomaisiin Petersbergin tehtävien kehittämiseksi. Olemme ajatelleet, että tämä voi olla se tie, joka alkaa Salamancasta, näiden kuukausien aikaisesta Euroopan kulttuuripääkaupungista, jossa kauan aikaa sitten, 1500-luvulla, syntyivät myös ja ja tätä tarkoitusta varten olemme kutsuneet koolle toukokuuksi Salamancaan kokouksen, johon on luonnollisesti kutsuttu unionin kaikkien maiden ja myös kolmansien maiden edustajat, samoin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, emme voineet unohtaa YUTP:n Välimeren ulottuvuutta Espanjan puheenjohtajakaudella. Kuten tiedätte, Valenciaan on kutsuttu koolle 22.–23. huhtikuuta kokous, joka pidetään erittäin otolliseen aikaan. Omasta puolestamme olemme halunneet, että YUTP ei jäisi Välimeren ulottuvuuden ulkopuolelle, ja tätä tarkoitusta varten olemme myös kutsuneet koolle 20.–21. toukokuuta Barcelonassa pidettävän seminaarin, jossa käsitellään yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan Välimeren ulottuvuutta. Kyseessä on yksinkertaisesti Etelä-Euroopan rannikkovaltioiden tekeminen tietoisiksi siitä, että nopean toiminnan joukot ei ole uhka varsinkaan niille. Kyseessä on pysyvien suhteiden luominen niiden asevoimiin ja hallituksiin, joiden ansiosta Välimeren maat voivat vaurastua turvallisena ja hyvinvoivana alueena. Tämän tavoitteen puitteissa kokoamme Belgian aloitteen mukaisesti Cartagenaan eri puolustusyksiköiden yleisestä mielipiteestä vastaavat ja tiedotusvälineiden asiantuntijat, jotta saadaan uusi sysäys sille, että yhteisön kansalaiset ymmärtävät viestimme ja että se välitetään eteenpäin. Arvoisa puhemies, kiitän kärsivällisyydestänne. Minulla olisi vielä ihan pieni ajatus, jonka uskon olevan tärkeä. Se koskee terrorismia. Arvoisat jäsenet, olen jo muistuttanut, että puheenjohtajavaltio Espanja, kuten puheenjohtaja Aznarilla oli tilaisuus tuoda julki, asettaa terrorismin vastaiset toimet aivan ensisijaiseksi tavoitteekseen. Ei ole tarpeen tähdentää, minkä vuoksi Espanjalla on vallitsevat olot huomioon ottaen moraalinen velvollisuus asettaa terrorismin vastaiset toimet puheenjohtajakautensa näkyvimmäksi osaksi. Saanen hahmotella puheenvuoroni aluksi sen kulkua. Aluksi haluan muistuttaa lyhyesti yhteisön turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa edeltäneistä vaiheista ja alkuajoista. Tämän jälkeen erittelen Espanjan puheenjohtajakauden tavoitteita kolmella alalla, joihin olemme ryhmitelleet mainitut tavoitteet. Näitä ovat ulottuvuus eli toiminnallinen ala, institutionaalinen ala ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, koko se ala, joka vastaa yleistä mielipidettä koskevia kysymyksiä sekä kansallisella että yhteisön tasolla. Omasta puolestamme olemme pohtineet kovasti Euroopan unionin puolustusministereiden kanssa sitä ja olemme yhtä mieltä siitä, että Petersbergin tehtäviin eivät sisälly terrorismin vastaiset toimet, kuten aiemmin katsoin. Olemme yhtä mieltä myös siitä, että unionissa oikeusvaltion sisäisen terrorismin vastaisia toimia on harjoitettava tavanomaisin menettelyin, tuomioistuinten ja valtion turvajoukkojen välityksellä, mutta meidän ei pidä suhtautua välinpitämättömästi yhteisön kansalaisten puolustamiseen ulkoapäin uhkaavia mahdollisia hyökkäyksiä vastaan, mitä varten tarvittaisiin ilman muuta sotilaallisia voimavaroja, joita yritämme asettaa kaikkien yhteisiksi. Tarkoitan voimavaroja NBC-joukkotuhoaseita, siis ydinaseita sekä biologisia ja kemiallisia aseita vastaan, sekä älyllisiä voimavaroja, toimintavalmiudessa olevien joukkojemme itsesuojelua ja myös niitä voimavaroja, joilla voidaan yhteisesti suojata sitä, mikä tunnetaan ainoana Euroopan yhteisenä alueena tai yhteisenä taivaana. Nuo voimavarat ja tehtävät ovat ajatuksina ja peruslinjoina asiakirjassa, jota puheenjohtajavaltio Espanja valmistelee Sevillan Eurooppa-neuvoston kokousta varten, jossa se toivottavasti hyväksytään ja jota toivottavasti myös tuetaan, kuten kaikkea tässä kokouksessa mainittua. Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies. Aloitan siis turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa edeltäneistä vaiheista. Minun on muistutettava, että varsinainen tehtävämme Saint-Malon kokouksen jatkotoimina alkoi Helsingissä joulukuussa 1999, jolloin päätettiin luoda nopean toiminnan joukot. Niihin kuuluu yhteensä vähintään 60 000 kahdessa kuukaudessa toimintavalmiuteen saatettavaa sotilasta, joita voidaan pitää sotanäyttämöllä vähintään vuosi ja joilla on materiaalista tukea, ilmavoimien, merivoimien ja maavoimien välineitä niiden toimien kehittämiseksi, joita kutsumme vakiintuneesti Petersbergin tehtäviksi viitaten kuuluisaan Berliinin lähellä sijaitsevaan palatsiin. Siellä perustehtäviksi vahvistettiin rauhan turvaaminen, rauhan palauttaminen, humanitaariset tehtävät ja pelastustehtävät, jotka on järjestettävä vuoteen 2003 mennessä. Vuoden 2000 alusta lähtien, siis juuri ja juuri kahden vuoden aikana, meillä on ollut tilaisuus kehittää suuresti kyseistä päätavoitetta niin, että Portugalin ja Ranskan puheenjohtajakausina onnistuttiin luomaan elimiä, jotka olivat aluksi väliaikaisia, mutta jo nyt pysyviä. Niissä laadittiin luettelo sotilaallisista voimavaroista, joita on sittemmin ajantasaistettu, joihin on sisällytetty kuuden jäsenyyttä tavoittelevan maan osuus ja jotka tarkisti edellinen puheenjohtaja, Belgia, jota haluan kiittää työstä. Sotilaallinen tavoite kangerteli tietyssä määrin, kun puheenjohtajana toimi Ruotsi, joka kuitenkin hyödynsi omaa kauttaan tehokkaasti kehittämällä siviilikriisinhallinnan menettelyjä ja välineitä. Kuten tiedätte, Laekenin Eurooppa-neuvoston kokous toi julki nopean toiminnan joukkojen toimintakyvyn, joka suoraan sanottuna on nyt pikemminkin julkilausuma näennäisestä kuin todella tehokkaasta toimintakyvystä, ja siksi Espanjalla on puheenjohtajakaudellaan erityisen tärkeä tehtävä, varsinkin syyskuun 11. päivän tapahtumien vuoksi. Muistuttaakseni lyhyesti periaatteista haluan ensiksi huomauttaa, kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietävät, että käsiteltävänämme oleva ala on luonteeltaan hallitustenvälinen, ja että siitä on lähtöisin vapaaehtoisuuden periaate, välitön sitoutuminen Eurooppa-neuvostoon, ja itse organisaatio on (omaa luokkaansa) alalla, jolla on päävaltuutettu ja pääsihteeri, jolla on myöhemmin tässä istunnossa tilaisuus käyttää puheenvuoro toisesta aiheesta, PTK:sta (poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteasta), sotilaskomiteasta ja Euroopan sotilasesikunnasta. Toinen periaate on tehtävän erityislaatuisuuden periaate. Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni erityislaatuisuuden periaate on ymmärrettävä arvioperiaatteeksi niin, että, sanon tämän toistamiseen, puhumme yksinomaan sotilaallisista tehtävistä Petersbergin tehtävien, rauhan turvaamisen, rauhaan palauttamisen, humanitaaristen ja tarvittaessa pelastustehtävien kehittämiseksi. Arvoisa puhemies, yhtenä vaikeutena onkin yhdistää yhteisön sotilaalliset voimavarat puolustukseen ulkoapäin uhkaavaa terrorismia vastaan, mikä liittyy läheisesti Espanjan puheenjohtajakauden tärkeimpään tavoitteeseen, terrorismin torjuntaan, johon tehtäviemme tämänhetkisessä kehitysvaiheessa arvioperiaate huomioon ottaen emme voi kuitenkaan ryhtyä ilman neuvoston etukäteen antamaa julkilausumaa, johon viittaan myöhemmin, jos aika antaa myöten. Kolmas periaate on toissijaisuusperiaate, ei tietenkään parlamentissa ja koko Eurooppaoikeudessa, vanhassa yhteisön oikeudessa ymmärretyssä perinteisessä merkityksessä, vaan yksinkertaisesti siinä merkityksessä, jossa tehtävämme eurooppalaisina turvallisuus- ja puolustuspolitiikan Euroopassa ovat toissijaisia suhteessa kansalliseen puolustukseen, joka kuuluu vieläkin, kuten aiemminkin, kansallisille hallituksille osana kovaa suvereenisuuden ydintä. Epäilemättä se on toissijainen myös suhteessa kollektiiviseen puolustukseen, jonka unionin muodostavien maiden enemmistön on ymmärrettävä Atlantin liitolle kuuluvaksi niin, että meidän tehtävämme ovat puolestaan siinä merkityksessä toissijaisia suhteessa Atlantin liitolle kuuluvaan kollektiiviseen puolustukseen, mutta ne eivät ole sen vuoksi vähemmän autonomisia."@fi5 "Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, permettez-moi d'exprimer tout d'abord, en mon nom personnel et au nom du gouvernement espagnol, notre très grande satisfaction, sur laquelle le président a insisté, pour cette première comparution qui est, de plus, dans mon cas, si vous me le permettez, une nouvelle rencontre avec le monde parlementaire. J'ai eu l'honneur de présider le parlement - les Cortès générales espagnoles - au cours de la précédente législature en tant que président du congrès et mon travail de député est ma véritable vocation politique, ma vocation finale. Le quatrième principe est celui de la complémentarité de sorte que, par la combinaison adéquate des structures de l'OTAN et de celles de l'Union européenne, nous puissions maintenir ces principes, qu'exige pleinement la logique de non-reproduction, de non-redondance et de non-duplication, que ce soit dans les structures, dans les projets ou dans les dépenses. En définitive, il s'agit d'investissements dans la défense comme les deux côtés d'une même pièce, en l'occurrence, de notre pièce commune. Permettez-moi à présent, avant de détailler les objectifs de la présidence espagnole, de parler du slogan qu'elle a choisi pour ce semestre qui est, comme vous le savez, "Plus d'Europe", vers l'intérieur et l'extérieur. Plus d'Europe vers l'intérieur implique, dans la politique européenne de sécurité et de défense, que les citoyens soient davantage conscients de la nécessité d'une politique de sécurité et de défense commune. Plus d'Europe vers l'extérieur implique, ni plus ni moins, de faire face à une nécessité existentielle. Mesdames et Messieurs, croyez que l'opinion que j'exprime ici, en disant que la politique européenne de sécurité et de défense est une nécessité existentielle pour l'Union européenne, est non seulement la mienne, mais aussi celle du gouvernement espagnol. Si l'Europe veut une présence unie dans le monde, elle a inévitablement besoin d'une politique de sécurité et de défense commune. Une Union européenne qui n'a pas de voix propre et unique en matière de sécurité ou une Union européenne dont la voix n'est pas accompagnée ou soutenue par des capacités militaires n'est pas crédible dans le monde. Nous avons eu plusieurs fois l'occasion de nous rendre compte de cette insuffisance. Je pense de plus, Mesdames et Messieurs, qu'une politique monétaire commune est impensable à long terme s'il n'y a pas de politique étrangère et de sécurité commune de l'Union européenne qui soutienne cette monnaie. Enfin, je vous disais, Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, que nous pouvions regrouper les objectifs de la présidence espagnole pour ce semestre en trois catégories : les objectifs de type opérationnel, les objectifs de type institutionnel et les objectifs relatifs à l'opinion publique. Je vais commencer par les objectifs de type opérationnel, forcément plus techniques, en disant devant ce Parlement qu'ils ont été le principal centre d'intérêt de la réunion informelle des ministres de la Défense de l'Union, les 22 et 23 mars derniers à Saragosse. Nous étions tous décidés à donner au et à ses capacités militaires la toute première priorité. Je dois donc tout d'abord dire que l'on a commencé à déterminer des éléments de réponse immédiate pour la conduite éventuelle des missions de Petersberg décidées à Helsinki. Cette nécessité de déterminer les éléments de réponse immédiate découle également de la nécessité récemment vérifiée de choisir certaines capacités du de son catalogue - afin qu'il existe des procédures qui permettent leur mobilisation immédiate face à une situation de crise. Nous n'avons pas essayé simplement de construire un mini ou de construire un parallèle, mais simplement de déterminer les procédures pour choisir quelles capacités seraient prêtes dans les premiers temps pour faire face à une crise imminente. Ensuite, nous encourageons les progrès dans la désignation des quartiers généraux opérationnels. Pour le dire clairement, avec le caractère informel que revêt en permanence le débat parlementaire, la déclaration d'opérationnalité de Laeken nous permet actuellement de savoir quel serait le quartier général opérationnel qui dirigerait une force chargée de développer une mission de Petersberg dans une situation de crise. Nous ne le savons pas encore mais nous ne savons pas non plus quels sont les éléments de cette force qu'il faudrait déployer dans un premier temps. En conséquence, ces deux premiers objectifs sont essentiels pour rendre la déclaration d'opérationnalité effective. Il y a suffisamment de propositions de quartiers généraux pour déterminer quels peuvent être ces quartiers généraux dans un avenir immédiat. Il leur faut parvenir - et nous en avons fixé les conditions - à ce que leurs structures soient multinationales et à ce que leurs procédures et leur fonctionnement soient homologués. La présidence continuera à encourager les travaux en suivant deux lignes d'action dans ce domaine : le développement des procédures opérationnelles normalisées qui régiront le fonctionnement des futurs quartiers généraux et la participation au panel de quartiers généraux qui a été créé dans le cadre du plan d'action européen que je vais aborder. En effet, Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, le Conseil de Laeken a approuvé une proposition belge, sous les auspices des Pays-Bas, d'un plan d'action européen sur les capacités militaires. Il s'agit simplement d'une méthode de travail pour signaler les incapacités, les insuffisances de notre catalogue et pour fournir les méthodes afin de résoudre ces incapacités. La présidence espagnole s'est lancée, précisément, en incitant les chefs d'état-major de chaque pays à désigner les incapacités prioritaires que présente, selon eux, ce catalogue. Ils ont répondu en un temps record et on a pu constituer dix-sept panels d'experts, qui fonctionnent déjà et qui analysent les solutions pour vingt-trois priorités ou incapacités considérées comme prioritaires. Pour notre part, nous réalisons un effort solidaire en dirigeant quatre de ces panels qui, pour vous donner un exemple, concernent les hélicoptères d'attaque, le réapprovisionnement en vol, le pouvoir aérien embarqué et les hôpitaux de campagne. Nous participons de plus à huit autres panels. À Saragosse, nous avons procédé à un premier échange d'avis concernant la voie à suivre pour la dotation et le financement des nouvelles capacités qui s'avèrent nécessaires à la suite des études en cours et des idées originales ont été proposées pour le financement en commun, que nous étudions et que je pourrai peut-être, plus tard, également détailler pendant mon intervention. Par ailleurs, et conformément à l'objectif permanent de transparence de nos actions vis-à-vis de l'OTAN, le groupe d'experts de l'Union européenne connu sous le nom de travaille déjà, il réalise des études rassemblées en format Plus au cours de notre présidence avec les experts de l'OTAN, qui continueront à apporter un soutien à ce processus et, par conséquent, en une totale coordination et transparence par rapport aux travaux de l'OTAN pour le développement de son initiative de capacités de défense. Dans ce domaine, je dois également mentionner la nécessité de nous doter d'un mécanisme de développement des capacités qui pourra nous indiquer à tout moment, de manière claire, l'état des capacités et incapacités européennes. Il doit évidemment s'agir d'un mécanisme autonome et propre de l'Union européenne et il doit également, dans notre propre intérêt, tenir compte des expériences positives vécues au sein de l'OTAN. La plus grande difficulté se trouve aujourd'hui, sans aucun doute, dans le lien avec le processus de planification des forces de l'Alliance dans des aspects tels que, par exemple, le formulaire adapté et les missions du groupe de capacités lui-même. En conséquence, en renouvelant cet honneur, je tiens également à vous rappeler que j'ai eu l'occasion de recevoir les présidents des commissions de la défense des parlements des quinze pays de l'Union ainsi qu'une délégation du Parlement européen et de l'assemblée parlementaire de l'UEO pour aborder précisément les deux objectifs de la présidence espagnole de l'Union pour ce semestre, que j'ai également exprimés devant la commission des affaires étrangères, des droits de l'homme, de la sécurité commune et de la politique de défense de ce Parlement le 18 février dernier. Nous entrerons ainsi indiscutablement dans un aspect capital, pour ne pas dire vital, non seulement de notre présidence, mais également du développement de la politique européenne de sécurité et de défense, qui est celui des relations entre l'Union européenne et l'OTAN, le développement de l'accord baptisé Berlin Plus, en particulier dans le chapitre concernant l'accès permanent de l'Union européenne, dans des situations de gestion de crises, aux capacités de l'OTAN. Le Conseil européen de Barcelone a souligné l'importance de parvenir et de finaliser le plus rapidement possible les arrangements permanents avec l'OTAN et il a chargé la présidence et le secrétaire général, le haut représentant, de prendre les contacts de haut niveau nécessaires pour mener à bien les négociations. Nos chefs d'État et de gouvernement n'ont fait que constater que l'on ne pouvait retarder davantage la réalisation d'un cadre permanent de coopération avec l'OTAN et que les solutions ou au cas par cas pouvaient engendrer des situations de paralysie similaires à celles que l'Union européenne a déjà vécues et qui porteraient préjudice au plus mauvais moment, au moment de développer pour la première fois une opération de gestion de crise, mettant en grand péril son prestige présent et à venir. Monsieur le Président, je vous laisse, si cette Assemblée y porte un plus grand intérêt, l'examen de la prise en charge par l'Union européenne de la direction de certains missions, tant en ce qui concerne l'ancienne république yougoslave de Macédoine, que la poursuite de l'opération Amber Fox et la prise en charge de certaines responsabilités en Bosnie-Herzégovine, et il ne me reste à ce sujet qu'à parler de l'importance de l'exercice CME 02, qui mettra notre capacité d'organisation à l'épreuve au travers des procédures de gestion de crises au cours du mois de mai prochain. Cela va se passer sous la présidence espagnole et je peux vous garantir, Mesdames et Messieurs, que les difficultés qui, au départ, semblaient insurmontables, ont peu à peu été vaincues, et je peux également vous confirmer que nous développerons cette armée non seulement pour la date prévue mais aussi - j'en suis sûr - avec succès, en distribuant de manière appropriée les principaux rôles aux différentes institutions de l'Union européenne, comme le comité militaire, le comité politique et de sécurité, le secrétariat général, le haut représentant et l'état-major. Je parlais d'un deuxième domaine, Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, qui est le domaine institutionnel. Dans ce domaine, je dois signaler que l'Espagne a donné une impulsion, avec un autre groupe de pays, à la nécessité de constituer et d'officialiser un Conseil de ministres de la Défense. Comprenez-moi, Mesdames et Messieurs, il ne s'agit pas d'ajouter un autre conseil à la galaxie institutionnelle européenne ; il s'agit simplement de faire en sorte que ceux qui sont chargés de cette responsabilité puissent la remplir, que nous puissions travailler. Nous ne voulons ni supplanter ni interférer dans les compétences propres des ministres des Affaires étrangères ; nous voulons seulement faire notre travail, pouvoir nous occuper entre nous des problèmes dont j'ai parlés : du caractère effectif du et du déploiement éventuel de missions de Petersberg. Pour ce faire, ce Conseil revêt une importance capitale. Nous avons déjà fait un pas important en avant, qui a fait l'objet d'un consensus général : il s'agit de la réunion, sous l'égide du Conseil "affaires générales", d'un Conseil de ministres de la Défense, constitué uniquement de ministres de la Défense, pour le mois de mai prochain à Bruxelles. Je vais ensuite, et dans le cadre des objectifs institutionnels, parler des bases pour une politique européenne de l'armement, qui répondent également aux questions et aux inquiétudes du député Brok. En effet, bien que cela ait été très brièvement mentionné dans la déclaration d'Helsinki, il n'y a pas eu jusqu'à présent de tentative pour mettre en pratique une politique européenne de l'armement - ou au moins d'en jeter les bases. Nous avons souhaité franchir ce pas de manière décidée. Il ne s'agit en aucune façon d'interférer dans l'industrie européenne de l'armement, cela ne relèverait pas de notre compétence, mais de fixer les bases, les principes fondamentaux d'une politique européenne de l'armement. J'ai dit plus tôt que la politique européenne de sécurité et de défense était un besoin vital pour l'Union ; une politique de l'armement est un besoin vital pour toute politique de défense. En conséquence, nous avons préparé une espèce de décalogue - le nombre de principes est, finalement, ce qui importe le moins - qui a fait l'objet d'un consensus sur les grands principes qu'il faudrait donner à une politique européenne de l'armement. Cette liste part de l'affirmation selon laquelle l'industrie européenne de l'armement doit être au service de la PESC et non le contraire - allégation qui pourrait paraître évidente, mais la réalité témoigne généralement du contraire - et qui doit évidemment se baser sur les principes de volontarité, de transparence et de coordination avec d'autres organisations. Parmi les mesures concrètes prévues, il y a également l'harmonisation des exigences opérationnelles, l'utilisation commune des capacités, l'éventuelle acquisition de celles-ci par une agence européenne de l'armement, qui réunirait ou du moins coordonnerait les capacités existantes, l'étude d'un système comptable plus conforme à la réalité, qui faciliterait le financement à long terme de certains systèmes ainsi que la recherche - je l'ai citée auparavant - de nouvelles formules de financement commun. La nécessité de définir une méthodologie commune qui permette d'aborder à moyen et à long terme les lacunes en capacités identifiées dans le catalogue d'Helsinki nous place, à son tour, devant ces principes d'une politique européenne de l'armement, qu'examineront les dirigeants nationaux responsables de l'armement des différents pays lors d'une réunion que la présidence a convoqué pour le 29 avril prochain. Enfin, Monsieur le Président, arrivant au terme du temps que vous m'avez accordé, pour tenter de résumer des aspects non moins importants mais qui ne sont incontestablement pas la première priorité, qui est la priorité opérationnelle, laissez-moi aborder, au cours des secondes qu'il me reste, ces questions qui concernent la création d'une conscience de défense européenne vis-à-vis de l'opinion publique ainsi que les aspects liés à cette conscience. Mesdames et Messieurs, nous avons vécu des événements qui nous ont mis devant la nécessité de construire un patrimoine juridique de droit humanitaire pour les missions de Petersberg à l'avenir. L'Espagne a présenté cette proposition avant les événements du 11 septembre. Après le 11 septembre, quelques mois après, certains événements ont prouvé qu'il est absolument indispensable de clarifier le droit applicable aux situations de crise. Je parle évidemment du traitement des prisonniers, du traitement de la population civile, du traitement des propriétés privées et à la relation avec les autorités civiles dans le développement de ces missions de Petersberg. Nous avons pensé que cette voie pourrait éventuellement s'ouvrir à Salamanque, capitale de la culture européenne durant ces quelques mois, là où sont nés il y a de nombreuses années, au XVIe siècle, le et le et c'est dans ce but que nous avons convoqué une réunion au mois de mai à Salamanque, à laquelle sont évidemment invités les représentants de tous les pays de l'Union et de pays tiers, ainsi que le Comité international de la croix rouge. Enfin, Monsieur le Président, Mesdames et Messieurs, la présidence espagnole ne pouvait omettre la dimension méditerranéenne de la PESC. Comme vous le savez, une réunion est convoquée à Valence les 22 et 23 avril prochains, réunion qui tombe à point nommé. Pour notre part, nous avons souhaité que la PESC ne reste pas en dehors de cette dimension méditerranéenne et c'est dans ce but qu'un séminaire sur la dimension méditerranéenne de notre politique de sécurité et de défense commune se tiendra les 20 et 21 mai prochains à Barcelone. Il s'agit simplement de faire savoir aux pays de la côte sud que le ne constitue pas une menace et encore moins pour eux : il s'agit d'établir des contacts stables avec leurs forces armées, leurs gouvernements, qui enrichiront le bassin méditerranéen en tant que zone de sécurité et de prospérité. Enfin, dans ce but, pour poursuivre une initiative belge, les responsables de l'opinion publique des différents départements de défense ainsi que des spécialistes de différents moyens de communication se réuniront à Carthagène pour donner une nouvelle impulsion à la compréhension et à la transmission de notre message à la citoyenneté européenne. Monsieur le Président, j'abuse de votre patience, je n'ai plus qu'une petite réflexion, importante selon moi, concernant le terrorisme. Mesdames et Messieurs - et le président Aznar a eu l'occasion de le dire ici -, j'ai déjà rappelé que la présidence espagnole place la lutte contre le terrorisme en tête de ses priorités. Il est inutile de dire pourquoi l'Espagne a, dans ces circonstances, l'obligation morale de mettre la lutte contre le terrorisme au premier plan de sa présidence. Permettez-moi, pour commencer mon intervention, de présenter le schéma de celle-ci : je tiens tout d'abord à rappeler brièvement les antécédents et les principes qui sous-tendent la politique européenne de sécurité et de défense puis je passerai à l'analyse des objectifs de la présidence espagnole dans les trois domaines dans lesquels nous avons regroupé ces objectifs : la dimension, ou domaine, opérationnelle, la dimension institutionnelle et celle, et non la moindre, concernant tout ce qui est lié à l'opinion publique, tant au niveau national qu'au niveau européen. Pour notre part, nous avons beaucoup réfléchi, avec les collègues de la défense de l'Union européenne, et nous sommes d'accord sur le fait que la lutte contre le terrorisme ne rentre pas dans le cadre des missions de Petersberg, comme c'était initialement prévu. Nous sommes également d'accord sur le fait qu'il incombe à l'État de droit de lutter contre le terrorisme intérieur au sein de l'Union par le biais de ses procédures ordinaires, des tribunaux et des forces de sécurité de l'État, mais nous ne pourrions pas rester impassibles face à la défense de la citoyenneté européenne contre d'éventuelles attaques terroristes depuis l'étranger, situation pour laquelle les capacités militaires, comme celles que nous tentons de mettre en commun, seraient sans aucun doute nécessaires. Je parle des capacités face aux armes de destruction massives NBC - nucléaire, bactériologique ou chimique -, mais également des capacités d'intelligence, des capacités d'autodéfense de nos forces en missions de déplacement et, enfin, des capacités qui pourraient protéger ensemble ce qui est déjà connu sous le nom d'espace commun ou de ciel unique européen. Ces capacités, ces missions constituent les réflexions et les lignes de base d'un document que prépare la présidence espagnole et qui sera soumis au Conseil européen de Séville où, nous l'espérons, il sera adopté et qui bénéficiera, comme tous les autres documents, du soutien de ce Parlement. Merci beaucoup, Monsieur le Président. Je commence donc par les antécédents. Je dois rappeler que notre véritable mandat, après la réunion de Saint-Malo, a commencé en décembre 1999 à Helsinki où il a été décidé de créer, pour 2003, un corps d'armée sous la forme d'une force de réaction rapide européenne, composée d'au moins 60 000 hommes, pouvant être déployée en deux mois et sur une durée d'un an au moins, avec des éléments de soutien logistique, des moyens aériens, navals et terrestres pour le développement de missions que nous avons baptisées "missions de Petersberg", en référence au château déjà célèbre près de Bonn où elles ont été étudiées, qui sont principalement des missions humanitaires, d'évacuation, de maintien et d'imposition de la paix. Par conséquent, dès le début 2000, dans ces deux courtes années, nous avons eu l'occasion de bien développer cet objectif principal de sorte que nous sommes parvenus, après les présidences française et portugaise, à constituer des organes qui ont été provisoires au départ et qui sont déjà permanents ainsi qu'à réaliser un catalogue de capacités militaires, qui a été ensuite mis à jour et auquel ont été intégrées les contributions des six pays candidats et qui a été révisé par la présidence belge, que je remercie pour son travail. La présidence suédoise a moins développé l'objectif militaire mais en a néanmoins profité pour développer les procédures et organes de gestion civile de crises. Comme vous le savez, le Conseil européen de Laeken a déclaré l'opérationnalité de cette force de réaction rapide, opérationnalité qui, je dois le dire sincèrement, est pour l'instant davantage virtuelle que réelle, et cela place la présidence espagnole devant un mandat plus irréductible encore, s'il en est, après les événements du 11 septembre. Pour rappeler brièvement les principes, je tiens tout d'abord à rappeler, et ce Parlement le sait très bien, le caractère intergouvernemental du domaine qui nous occupe et dont se dégage de plus le principe de volontarité, le lien direct avec le Conseil européen et l'organisation même de ce domaine, où il y a le Haut Commissariat et le secrétaire général, qui aura par la suite l'occasion d'intervenir en séance plénière sur un autre sujet, le COPS, le comité militaire et l'état-major européen. Le deuxième principe est celui de la spécialité de la mission. Mesdames et Messieurs, je pense que ce principe de spécialité doit être perçu comme un principe d'évaluation. Je dis donc à nouveau que nous parlons exclusivement de missions militaires pour le développement de missions de Petersberg, de missions humanitaires d'imposition ou de maintien de la paix, le cas échéant, d'évacuation. De là l'un des problèmes, Monsieur le Président : intégrer l'apport de capacités militaires européennes à la défense face à un éventuel terrorisme de l'étranger, ce qui vient se relier à la première priorité de la présidence espagnole, qui est la lutte contre le terrorisme et que nous ne pouvons toutefois assumer, dans l'état actuel du développement de nos missions au nom du principe d'évaluation, sans une déclaration préalable du Conseil dont je pourrai parler plus tard, si j'en ai le temps. Un troisième principe est celui de la subsidiarité, évidemment pas dans le sens traditionnel du terme dans cette Assemblée et dans l'ensemble de la législation européenne, l'ancienne législation communautaire, mais simplement dans le sens où nos missions en tant qu'Européens dans l'Europe de la politique de sécurité et de défense sont subsidiaires de la défense nationale, qui relève - comme elle fait encore partie de ce noyau, dur auparavant, de la souveraineté - des gouvernements nationaux. Elle est incontestablement subsidiaire aussi de la défense collective, que la majorité des États de l'Union doivent reconnaître comme relevant de l'OTAN, de sorte que nos missions, à leur tour, sont en ce sens subsidiaires de la défense collective qui relève de l'OTAN, mais elles n'en sont pas moins autonomes."@fr6 "Signor Presidente, onorevoli, desidero anzitutto esprimere la mia enorme soddisfazione personale e del governo del mio paese per questo primo incontro, come ribadito dal Presidente di seduta, che poi nel mio caso, mi si consenta, equivale a un rincontro con il mondo parlamentare. Ho infatti avuto l’onore di presiedere il Parlamento spagnolo – le nella scorsa legislatura in qualità di Presidente del Congresso ed è proprio questa la mia autentica e inequivocabile vocazione politica: quella parlamentare. Ecco perché il quarto principio in causa è quello della complementarità: i vari principi in gioco vanno applicati combinando le strutture dell’Alleanza atlantica e quelle dell’Unione europea, in pieno ossequio al comune buon senso e alla necessità di evitare superflui doppioni tanto nelle strutture, quanto nei progetti, quanto nelle spese. Sono tutti investimenti nella difesa che possono essere visti come le due facce della stessa moneta, in questo caso della nostra moneta comune. Ora, prima di illustrare gli obiettivi della Presidenza spagnola, vorrei soffermarmi sul motto scelto dalla medesima per questi sei mesi: “Più Europa”, come sapete, da intendersi sia all’interno, sia all’esterno. Più Europa all’interno significa, nel caso della politica europea di sicurezza e difesa, maggiore consapevolezza dei cittadini della necessità di una politica di sicurezza e difesa comune. Più difesa verso l’esterno significa, senza mezzi termini, fare riscontro a una necessità esistenziale. Onorevoli, posso garantire di esprimere non soltanto un’opinione personale, ma quella del governo spagnolo, quando affermo che la politica europea di sicurezza e difesa rappresenta, per l’Unione, una necessità esistenziale. Se l’Europa vuole agire compatta nel mondo, una politica di sicurezza e difesa le è assolutamente indispensabile. Agli occhi del mondo non è credibile un’Unione europea priva di una voce propria e uniforme in materia di sicurezza, tanto più se questa voce non è accompagnata e sostenuta da capacità militari. Le occasioni per rendersi conto di questo nostro limite non sono mancate di certo. Credo inoltre che non sia neppure lontanamente immaginabile, a medio termine, una politica monetaria comune senza una politica estera e di sicurezza comune dell’Unione che faccia da supporto a detta moneta. Inoltre, signor Presidente e onorevoli parlamentari, vi stavo preannunciando che gli obiettivi di questo semestre di Presidenza spagnola potrebbero essere suddivisi nei seguenti tre ambiti: obiettivi di carattere operativo o pratico, obiettivi di carattere istituzionale e obiettivi attinenti all’opinione pubblica. Per iniziare dagli obiettivi di carattere operativo, che sono necessariamente anche i più tecnici, devo dichiarare che hanno costituito il primo oggetto di interesse dell’incontro informale che ho avuto a Saragozza con i miei omologhi, i ministri della difesa dell’Unione, in data 22-23 marzo. Siamo tutti decisi a dare a e alle sue capacità militari la priorità assoluta. Devo quindi segnalarvi, in primo luogo, che è stata avviata la definizione degli elementi per una risposta immediata nell’ipotesi di esecuzione dei compiti di Petersberg concordati a Helsinki. Tale necessità di determinare gli estremi di una risposta immediata scaturisce anche dalla necessità, che ha trovato recenti conferme, di selezionare alcune capacità di dal relativo catalogo – così da disporre di procedure che ne consentano la mobilitazione immediata in caso di crisi. Non abbiamo tentato di costruire semplicemente un “mini ”, né di costruirne una versione parallela, ma soltanto di individuare le procedure atte a selezionare le capacità da rendere immediatamente disponibili per far fronte a una crisi imminente. In secondo luogo, stiamo dando impulso al processo di designazione dei quartieri generali operativi. Per essere chiari, in ossequio al classico stile informale di un dibattito parlamentare, la Dichiarazione di operatività di Laeken non consente, allo stato attuale, di sapere quale sarebbe il quartier generale operativo che dirigerebbe un contingente incaricato di eseguire una missione Petersberg in una situazione di crisi. Non lo sappiamo ancora, ma non potremmo sapere neppure quali sarebbero gli elementi di tale contingente da dispiegare in fase iniziale. Pertanto, questi due primi obiettivi sono fondamentali per rendere effettiva la Dichiarazione di operatività. Vi è un’offerta di quartieri generali sufficiente per operare una selezione già in un futuro immediato. Essi dovranno garantire – abbiamo fissato i requisiti in proposito – un’adeguata plurinazionalità delle loro strutture e ottenere un’omologazione delle rispettive procedure e modalità di funzionamento. La Presidenza continuerà a dare impulso ai lavori secondo due linee di azione: sviluppo di procedure operative standard a disciplinare il funzionamento dei futuri quartieri generali; partecipazione al di quartieri generali istituito nel quadro del Piano d’azione europeo del quale parlerò ora. Infatti, signor Presidente e onorevoli parlamentari, il Consiglio di Laeken ha approvato una proposta belga, patrocinata anche dai Paesi Bassi, relativa a un piano d’azione europeo in materia di capacità militare. Si tratta né più, né meno di un sistema finalizzato a evidenziare i limiti, le carenze del nostro catalogo in modo da porvi rimedio. La Presidenza spagnola si è attivata interpellando i capi di stato maggiore della difesa di ciascuno Stato membro, affinché indicassero quelle che ritenevano come le carenze più gravi del nostro catalogo. Le risposte sono giunte a tempo di record; è stato così possibile costituire 17 di esperti, già in funzione, che si occupano di analizzare le soluzioni possibili per fare riscontro a 23 priorità o carenze da fronteggiare con urgenza. Dal canto nostro, stiamo compiendo uno sforzo di solidarietà, avendo assunto la guida di quattro di questi : per darvi un’idea a titolo di esempio, posso dirvi che riguardano temi come gli elicotteri da combattimento, i rifornimenti in volo, le forze aeree imbarcate e gli ospedali da campo. Partecipiamo inoltre ad altri otto . Abbiamo tenuto a Saragozza un primo scambio di vedute sulla strada da seguire per la dotazione e il finanziamento delle nuove capacità che gli studi ora in corso indicassero come necessarie. Sul tema del finanziamento congiunto sono emerse idee originali che abbiamo ora allo studio e che, ancora una volta, forse avrò modo di esporvi più tardi in dettaglio, nel seguito del mio intervento. D’altra parte, e in linea con l’obiettivo permanente della trasparenza nel nostro operato verso la NATO, è già al lavoro il gruppo di esperti dell’Unione noto come che effettua studi e che, sotto la nostra Presidenza, si sta riunendo in configurazione “plus” con esperti NATO. Gli esperti dell’Alleanza atlantica continueranno a prestare il proprio appoggio a questo processo e, pertanto, sono garantiti il coordinamento e la trasparenza rispetto ai lavori dell’Alleanza atlantica per lo sviluppo della sua iniziativa in materia di capacità di difesa. Sempre in questo ambito, non va dimenticata la necessità di dotarsi di un meccanismo per lo sviluppo di capacità che possa indicarci con chiarezza, in qualsiasi momento, la situazione delle capacità e delle carenze a livello europeo. Naturalmente dovrà trattarsi di un meccanismo proprio dell’Unione e autonomo, ma nel nostro stesso interesse dovrà tenere nella massima considerazione le esperienze positive già fatte dall’Alleanza atlantica al riguardo. Indubbiamente, la principale difficoltà risiede oggi nei rapporti con il processo di pianificazione delle forze NATO in aspetti quali, ad esempio, il formulario aggiornato e il mandato stesso del gruppo che si occupa delle capacità. Pertanto, ribadendo come ciò mi onori, vi ricordo ancora di avere avuto modo di ricevere i presidenti delle commissioni per la difesa dei parlamenti dei quindici Stati membri insieme con la rappresentanza del Parlamento europeo e dell’Assemblea parlamentare della UEO per discutere proprio degli obiettivi del semestre di Presidenza spagnola dell’Unione, obiettivi che ho illustrato anche alla commissione per gli affari esteri, i diritti umani, la sicurezza comune e la politica di difesa del vostro Parlamento lo scorso 18 febbraio. Eccoci così giunti a un aspetto capitale, per non dire decisivo, non solo per la nostra Presidenza, ma per l’intero sviluppo della politica europea di sicurezza e difesa: le relazioni fra UE e NATO, lo sviluppo dell’accordo denominato Berlino Plus, specie per quanto concerne il capitolo relativo all’accesso permanente dell’Unione, in fase di gestione delle crisi, alle capacità della NATO. Il Consiglio europeo di Barcellona ha sottolineato l’importanza di definire e concludere quanto prima gli accordi permanenti fra UE e NATO e ha incaricato la Presidenza e il Segretario generale, l’Alto rappresentante, di procedere ai contatti ad alto livello indispensabili per il buon esito dei negoziati. I nostri capi di Stato e di governo non hanno fatto altro che constatare come l’instaurazione di un quadro di cooperazione permanente con la NATO non possa più essere procrastinata, e come le soluzioni o caso per caso rischino di condurre a situazioni di stallo – peraltro già vissute – che, in situazioni di crisi, danneggerebbero l’Unione mettendo pesantemente a repentaglio il suo prestigio presente e futuro. Signor Presidente, salvo esplicito interesse da pare dei deputati non tratterò in questa sede la guida di alcune missioni assunta dall’Unione, per esempio nella FYROM o con il proseguimento dell’operazione o talune responsabilità di cui l’Unione si è fatta carico in Bosnia Erzegovina. A tale riguardo, mi limito a ricordare l’importanza dell’esercitazione CME 02, che in maggio metterà alla prova la nostra capacità organizzativa applicandola alle procedure per la gestione delle crisi. Si svolgerà sotto Presidenza spagnola e posso garantivi, onorevoli deputati, che difficoltà inizialmente percepite come insormontabili sono state a poco a poco risolte. Posso confermare non solo che l’esercitazione si terrà nella data prevista, ma che si svolgerà con successo, ne sono certo, riconoscendo alle varie istituzioni dell’Unione quali il Comitato militare, il Comitato politico e di sicurezza, il Segretario generale e Alto rappresentante e lo stesso Stato maggiore il ruolo di loro spettanza. Ho alluso a un secondo ambito, signor Presidente e onorevoli parlamentari: l’ambito istituzionale. A tale riguardo devo segnalare che la Spagna si è fatta portavoce, insieme ad altri paesi, della necessità di costituire e sancire formalmente un Consiglio “Difesa”. Non fraintendetemi, onorevoli, qui non si tratta di aggiungere alla galassia istituzionale europea l’ennesima configurazione del Consiglio, ma soltanto di permettere a chi ricopre questo incarico, la difesa, di assumersene la responsabilità, di lavorare. Non abbiamo intenzione né di soppiantare, né di inficiare le competenze dei ministri degli esteri; chiediamo solo di poter svolgere il nostro lavoro, di poterci occupare al nostro interno di tutti i problemi ai quali ho alluso: l’effettiva operatività di l’eventuale esecuzione sul campo dei compiti di Petersberg. A tale scopo, un Consiglio “Difesa” è di vitale importanza. Abbiamo già compiuto un primo grande passo, grande perché ha destato il consenso generale: la riunione, sotto il cappello del Consiglio “Affari generali”, di un Consiglio “Difesa” composto di soli ministri della difesa, il prossimo maggio a Bruxelles. Passo ora, nel quadro degli obiettivi istituzionali, a trattare le basi di una politica europea degli armamenti, per rispondere anche alle domande e alle inquietudini dell’onorevole Brok. Infatti, anche se nella Dichiarazione di Helsinki vi è una breve menzione, finora non si era ancora tentato di attuare – o almeno di gettarne le basi, di spianarle la strada – una politica europea degli armamenti. Ebbene, abbiamo voluto compiere un deciso passo in tal senso. Nessuno intende interferire nelle attività dell’industria bellica europea, non è certo di nostra competenza; si vogliono invece fissare le basi, i principi elementari di una politica europea degli armamenti. Dicevo poc’anzi che la politica europea di sicurezza e difesa costituisce per l’Unione una necessità esistenziale, ma a sua volta per ogni politica di difesa rappresenta una necessità esistenziale una politica degli armamenti. Di conseguenza, abbiamo approntato una sorta di decalogo – dopotutto il numero dei principi è ciò che meno conta – che permetta l’emergere di un consenso intorno ai grandi principi che dovrebbero presiedere a una politica europea degli armamenti. Tale elenco prende le mosse dall’affermazione che l’industria europea degli armamenti deve essere al servizio della PESC, e non il contrario – tesi che potrebbe parere una banalità, se non ci si prende la briga di guardare alla realtà che spesso mostra il contrario – e che tale politica deve basarsi naturalmente sui principi di volontarietà, trasparenza e coordinamento con altre organizzazioni. Fra i provvedimenti concreti previsti abbiamo inserito anche l’armonizzazione dei requisiti operativi, l’impiego in comune delle capacità, la possibile acquisizione delle medesime tramite un’agenzia europea per gli armamenti, in grado di unificare o almeno di coordinare quelle esistenti, lo studio di un sistema contabile più acconcio alla realtà, che agevoli il finanziamento a lungo termine di determinati sistemi e la ricerca – come ho già ricordato – di nuove formule di finanziamento comune. Ma anche la necessità di definire una metodologia che consenta di affrontare, a medio e lungo termine, le carenze di capacità riscontrate nel catalogo di Helsinki ci riporta ai principi di una politica europea degli armamenti, principi che i direttori nazionali competenti in materia esamineranno in un incontro organizzato dalla Presidenza in data 29 aprile. Infine, signor Presidente, ormai verso la fine del tempo di parola concessomi, tento di citare brevemente alcuni aspetti non meno importanti ma senza dubbio non rientranti nella priorità essenziale, che è la dimensione operativa. Nei secondi che mi restano vorrei parlare degli aspetti relativi alla creazione di una consapevolezza verso la difesa europea in seno all’opinione pubblica e degli aspetti connessi a tale consapevolezza. Onorevoli, siamo stati testimoni di eventi che pongono la necessità di dar vita a un coacervo giuridico di diritto umanitario per le future missioni Petersberg. Quando la Spagna ha avanzato questa proposta, gli eventi dell’11 settembre non avevano ancora avuto luogo. Dopo l’11 settembre, qualche mese più tardi, alcuni fatti hanno dimostrato come sia assolutamente indispensabile chiarire la questione del diritto applicabile alle situazioni di crisi. Mi riferisco ovviamente al trattamento riservato ai prigionieri, alla popolazione civile, alla proprietà privata e ai rapporti con le autorità civili dell’esecuzione dei compiti di Petersberg. Abbiamo ritenuto che questo cammino possa prendere il via a Salamanca, in questi mesi Capitale culturale europea, proprio dove nacquero, secoli fa, nel Cinquecento, lo e lo ; a tale scopo abbiamo organizzato per il mese di maggio a Salamanca un incontro al quale sono invitati, naturalmente, rappresentanti di tutti i paesi dell’Unione e di paesi terzi, nonché il Comitato internazionale della Croce Rossa. Per concludere, signor Presidente, come Presidenza spagnola non possiamo tralasciare la dimensione mediterranea della PESC. Come sapete, il 22 e il 23 aprile è previsto un incontro, a Valencia, scelta molto opportuna. Non volevamo infatti che la PESC rimanesse estranea alla dimensione mediterranea e, proprio a tale riguardo, abbiamo previsto in data 20-21 maggio a Barcellona un seminario sulla dimensione mediterranea della nostra politica di sicurezza e difesa comune. Con ciò si intende far sapere ai paesi della sponda sud del Mediterraneo che non è una minaccia, e men che meno contro di loro. Si vogliono anzi stabilire contatti permanenti con le loro forze armate, con i loro governi, proprio per arricchire il Mediterraneo facendone un’area di prosperità e sicurezza. Infine, e sempre in questo obiettivo, riprendendo un’iniziativa belga intendiamo riunire a Cartagena i responsabili relazioni con il pubblico dei vari ministeri della difesa, insieme a specialisti di diversi mezzi di comunicazione, per imprimere nuovo slancio alla comprensione e alla divulgazione del nostro messaggio alla cittadinanza europea. Signor Presidente, abusando della sua pazienza vorrei fare ancora una riflessione brevissima, ma che mi pare importante, sul tema del terrorismo. Onorevoli, ho già ricordato che la presidenza spagnola – come ha avuto modo di ribadire il Presidente Aznar – individua nella lotta al terrorismo la sua prima priorità. Non occorre dilungarsi sul perché la Spagna abbia, in queste circostanze, l’obbligo morale di porre la lotta al terrorismo sul frontespizio stesso della sua Presidenza. In apertura di intervento, vorrei presentare la scaletta alla quale mi atterrò. Anzitutto ricorderò brevemente gli antefatti e i principi cui si ispira la politica europea di sicurezza e difesa, per passare poi ad analizzare gli obiettivi della Presidenza spagnola nei tre ambiti in cui abbiamo suddiviso i nostri obiettivi: la dimensione o area operativa; quella istituzionale; e, non ultima, la dimensione rappresentata da tutto ciò che ha che fare con i rapporti con l’opinione pubblica, nazionale ed europea. Abbiamo riflettuto lungamente e in modo concertato con i nostri omologhi alla difesa di tutta l’Unione; siamo d’accordo che, come dicevo prima, la lotta al terrorismo non possa rientrare fra i compiti di Petersberg. Siamo inoltre d’accordo sulla necessità di lottare contro il terrorismo interno all’Unione sempre nel quadro dello Stato di diritto, con le procedure ordinarie, con la magistratura, con le forze dell’ordine, ma non potremmo restare sordi alla necessità di difendere la cittadinanza europea da eventuali attacchi terroristici esterni, ipotesi nella quale sarebbero indubbiamente necessarie capacità militari come quelle che stiamo tentando di mettere i comune fra tutti noi. Mi riferisco alle capacità necessarie per far fronte alle armi di distruzione di massa NBC – nucleari, batteriologiche e chimiche – nonché alle capacità di di autoprotezione delle nostre forze in caso di missioni esterne, alle capacità necessarie per proteggere fra tutti quello che va già oggi noto come spazio comune o cielo unico europeo. Queste capacità, queste missioni costituiscono le linee di riflessione fondamentali di un documento in corso di elaborazione da parte della Presidenza spagnola, che lo presenterà al Consiglio di Siviglia nella speranza che sia approvato. A tale proposito, e su tutto quanto ho illustrato, auspichiamo il sostegno di questo Parlamento. Grazie, signor Presidente. Inizio quindi dagli antefatti. Devo ricordare che il nostro vero mandato, dopo l’incontro di Saint-Malo, ha origine a Helsinki, con la decisione di dar vita a un corpo militare che funga da forza europea di reazione rapida, da costituire con un numero di effettivi non inferiore a 60.000, schierabili nell’arco di due mesi e impiegabili nel teatro delle operazioni per almeno un anno, con elementi di supporto logistico, aereo, navale e terrestre per l’esecuzione delle missioni definite come “compiti di Petersberg”, alludendo all’ormai celebre palazzo nei pressi di Bonn in cui sono stati elaborati: si tratta sostanzialmente di compiti di mantenimento e di imposizione della pace, di salvataggio e di carattere umanitario, e che dovranno essere operativi entro il 2003. Pertanto, dall’inizio del 2000, ossia in due anni scarsi, abbiamo avuto modo di sviluppare, in larga misura, questo obiettivo di fondo, tanto che dopo le Presidenze portoghese e francese sono stati costituiti organi inizialmente provvisori, e ora resi permanenti, ed è stato messo a punto un catalogo di capacità militari, successivamente aggiornato, al quale sono andati aggiungendosi i contributi di sei paesi candidati e che è stato riveduto dalla precedente Presidenza belga, che ringrazio per il lavoro svolto. L’obiettivo militare ha segnato un certo rallentamento durante la Presidenza svedese la quale, tuttavia, ha messo a frutto il tempo a sua disposizione per sviluppare procedure e organi per la gestione civile delle crisi. Come sapete, il Consiglio europeo di Laeken ha dichiarato l’operatività di detta forza di reazione rapida, operatività che, lo dico sinceramente, allo stato equivale più a una dichiarazione di operatività virtuale che a un’operatività effettiva. Ciò pone la Presidenza spagnola davanti a un mandato, se possibile, ancor più tassativo alla luce degli eventi dell’11 settembre. Per passare brevemente in rassegna i principi, in primo luogo devo rammentare, come l’Assemblea certamente sa, il carattere intergovernativo della materia in esame dal quale derivano, come corollario, il principio della volontarietà, il legame diretto con il Consiglio europeo e l’organizzazione stessa di questo settore in cui esistono un Alto commissariato e un Segretario generale, che poi avrà modo di intervenire in Aula su un altro tema, il CPS, il Comitato militare e lo Stato maggiore europeo. Il secondo principio è dato dal carattere speciale della missione. Onorevoli parlamentari, credo che questo principio del carattere speciale vada interpretato alla stregua di un principio di limitazione: ripeto quindi che stiamo parlando unicamente di missioni militari in applicazione dei compiti di Petersberg, di missioni umanitarie, di mantenimento o di imposizione della pace e, se del caso, di salvataggio. Ecco una delle difficoltà, signor Presidente, che ostacolano l’impiego di capacità di difesa europee, eventualmente, nella lotta al terrorismo esterno, che rinvia alla prima priorità della Presidenza spagnola, ossia la lotta al terrorismo. Tuttavia, all’attuale stadio di sviluppo delle nostre missioni, e in ossequio a detto principio di limitazione, noi non possiamo assumere funzioni di lotta al terrorismo senza una precedente dichiarazione del Consiglio, della quale posso parlare più tardi, se ne resta il tempo. Un terzo principio in gioco è la sussidiarietà, ovviamente non nel senso tradizionalmente inteso in questo Parlamento e in tutto il diritto europeo, in quello che si chiamava diritto comunitario, ma semplicemente nel senso che i nostri compiti europei in materia di politica e di sicurezza e difesa risultano sussidiari rispetto alla difesa nazionale, che spetta ai governi nazionali – come è logico, se si considera che essa fa tuttora parte di ciò che una volta era ritenuto come il nocciolo duro della sovranità. Ma vi è sussidiarietà anche rispetto alla difesa collettiva, che la maggior parte dei paesi UE deve intendere come attribuita all’Alleanza atlantica; pertanto, i nostri compiti sono a loro volta sussidiari rispetto alla difesa collettiva di competenza della NATO, ma non per questo meno autonomi."@it9 ". Mr President, ladies and gentlemen, I would like firstly to express my enormous personal satisfaction and that of the Spanish Government at this first appearance, as has been highlighted by the President, which, furthermore, if you will allow me, is for me a re-acquaintance with the parliamentary world. I had the honour of presiding over the Spanish Parliament – the Spanish during the last legislature as President of Congress and my true and definitive political vocation is a parliamentary one. Therefore the fourth principle is the principle of complementarity, so that, by appropriately combining the structures of the Atlantic Alliance with those of the European Union, we can maintain those principles, which common sense suggests are absolutely essential in order that there be no duplication or redundancy of structures, planning or expenditure. At the end of the day investments in defence are like the two sides of the same coin, as in the case of our common currency. Please allow me now to refer, before listing the objectives of the Spanish Presidency, to the slogan chosen by this Presidency for this six-month period: as you know, ‘more Europe’, which applies both internally and externally. More Europe internally means, in terms of the European security and defence policy, that the European citizens should acquire a greater awareness of the need for a common foreign and security policy. More Europe externally means no more and no less than confronting an essential need. Ladies and gentlemen, please believe me that I am expressing not only a personal opinion but also that of the Spanish Government when I say that the European security and defence policy is an essential need for the European Union. If Europe wants to have a united presence in the world it is essential that it has a common security and defence policy. The European Union cannot have credibility in the world without having its own united voice in the field of security and without that voice being accompanied and supported by military capabilities. We have had the opportunity to witness this shortcoming. I also believe, ladies and gentlemen, that neither is it feasible in the long term to have a common monetary policy if there is no European common foreign and security policy to support that currency. As I said earlier, Mr President, ladies and gentlemen, we can group the objectives for these six months of the Spanish Presidency into the following three areas: operative or operational objectives, institutional objectives and objectives relating to public opinion. Beginning with the operative objectives, which are clearly the most technical, I must tell Parliament that they were the main focus of the informal meeting I held with the my colleagues, the Defence Ministers of the Union, on 22 and 23 March in Zaragoza. We have all decided to make the Headline Goal and its military capabilities our main priority. And in this respect I must firstly point out that we are working on determining the immediate response elements for the possible carrying out of the Petersberg tasks agreed in Helsinki. This need to determine the elements for immediate response also stems from the recently proven need to choose certain capabilities for the Headline Goal – its catalogue – so that there may be procedures to allow it to be mobilised immediately in the event of crisis. We have not simply tried to construct a mini Headline Goal, nor to create a parallel Headline Goal, but to determine the procedures for selecting capabilities that would be available in the initial moments in order to confront a crisis more rapidly. Secondly, we are promoting progress in the designation of a general operational headquarters. To put it clearly, with the informality which is normal in a parliamentary debate, the Laeken Declaration on Operational Capability does not for the moment tell us where the general operational headquarters to lead a force commissioned to carry out a Petersberg task in a situation of crisis would be. We still do not know, but neither do we know what the elements of that force which would have to be deployed in the initial moments would be. Therefore, these two objectives are essential to making the Declaration on Operational Capability effective. There are sufficient offers of general headquarters to determine what the immediate future of those general headquarters may be. We need to ensure – and we have established the requirements – the corresponding multinationality of its structures and the harmonisation of its procedures and operation. The Presidency will continue to promote lines of action for the work on this issue: developing normalised operational procedures which will govern the operation of future general headquarters and, secondly, also participating in the general headquarters panel which has been created within the European Action Plan that I will now refer to. In fact, Mr President, ladies and gentlemen, the Laeken Council approved a Belgian proposal, sponsored by the Netherlands, for an action plan for European military capabilities. It is simply the working method for indicating the shortcomings of our catalogue and for providing the means to resolve that lack of capability. By mobilising the Chiefs of Defence Staff of each of the Member States, the Spanish Presidency sought to determine what they saw as the most significant shortcomings in capability in the catalogue. An answer was given in record time and seventeen panels of experts have been created and are now operating, and they are working on analysing solutions for the twenty-three priorities or shortcomings considered the most important. For our part, we are making a cooperative effort to head four of these panels, which, by way of example, relate to attack helicopters, in-flight refuelling, air carrier capability and field hospitals. We are also participating in eight other panels. In Zaragoza, we held a preliminary exchange of views on the direction to take for the provision and funding of the new capabilities that are necessary as a result of the studies under way and original ideas for common funding have been put on the table, which we are studying and which perhaps I will also be able to explain in detail later on. Furthermore, and in accordance with the permanent objective of transparency in our actions with regard to the Atlantic Alliance, the European Union group of experts known as the Headline Task Force is already operating and carrying out studies and is meeting frequently during our Presidency together with NATO experts, who will continue to support this process with full cooperation and transparency with the work of the Atlantic Alliance in order to develop its defence capability initiative. In this field I must also mention the need for us to create a mechanism for developing capabilities which can clearly indicate at any time our situation in terms of European capabilities or lack thereof. It must naturally be an autonomous European Union mechanism but at the same time, for our own benefit, it must draw on the positive experiences of the Atlantic Alliance. There is no doubt that the greatest difficulty lies in the relationship with planning procedures of the Alliance forces in aspects such as the appropriate form and the tasks of the group of capabilities. Consequently, it has also been an honour for me to have the opportunity to receive the Chairmen of the Defence Committees of the Parliaments of the fifteen countries of Europe, together with the representatives of the European Parliament and the Parliamentary Assembly of the WEU, in order to deal, quite rightly, with the objectives of the Spanish Presidency of the Union during this six-month period, which I also explained in this Parliament’s Committee on External Affairs, Human Rights, Common Security and Defence Policy on 18 February. That no doubt brings us to an important, if not decisive, aspect, not just of our Presidency, but of the development of the European security and defence policy, which is the relationship between the European Union and the Atlantic Alliance, the development of the so-called Berlin Plus agreement, particularly in the chapter relating to the permanent access of the European Union during crisis management processes to NATO’s capabilities. The Barcelona European Council stressed the importance of reaching and concluding permanent agreements between the European Union and NATO as soon as possible and has charged the Presidency and the Secretary-General, the High Representative, with making the necessary high-level contacts in order to make the negotiations a success. Our Heads of State and Government have simply stated that we cannot go on delaying the creation of a permanent framework for cooperation with NATO and that or case-by-case solutions could lead to situations of stalemate similar to those we have already seen and would harm the Union at the least appropriate time, at the point of implementing, for the first time, a crisis management operation, seriously jeopardising its present and future prestige. Mr President, I will leave, in case there is greater interest on the part of the honourable Members, the examination of the assumption by the European Union of the leadership of certain missions, both in relation to the Former Yugoslav Republic of Macedonia, the continuation of the Amber Fox operation, and the assumption of certain responsibilities in Bosnia and Herzegovina, and it remains for me in this field to mention the importance of the CME 02 exercise, which will test our capacity for organisation by means of crisis management procedures in May. It is going to take place during the Spanish Presidency and I can guarantee, ladies and gentlemen, that the difficulties which initially seemed insoluble are being overcome and also confirm to you that we will carry out this exercise not only on the date set but – I am sure – with success, giving an appropriate role to the various European Union institutions, such as the Military Committee, the Political and Security Committee, the Secretary-General, the High Representative, and the Chiefs of Staff. I referred to a second area, Mr President, ladies and gentlemen, which is the institutional field. In this regard I must point out that Spain, together with certain other countries, has promoted the need to create and formalise a Council of Defence Ministers. Please understand, ladies and gentlemen, that this is not just a question of adding another Council to the European institutional galaxy; it is simply a question of those of us who hold this responsibility being able to fulfil it, being able to work. We neither want to replace nor interfere with the competences of the Foreign Ministers; we simply want to do our work, to be able to deal with the problems I have referred to: the effectiveness of the Headline Goal and the possible deployment of Petersberg tasks. To this end, the Council is of essential importance. We have taken a first big step, because it has enjoyed full consensus, which is the meeting, under the umbrella of the General Affairs Council, of the Council of Defence Ministers, consisting solely of Defence Ministers, during May in Brussels. Secondly, and within the institutional objectives, I will move on to discussing the bases for a European arms policy, which will also provide an answer to the questions and concerns of Mr Brok. In reality, although very briefly mentioned in the Helsinki declaration, there had so far been no attempt to implement – or at least to establish the bases, to pave the way to – a European arms policy. And we wanted to take this step in a decisive manner. It is in no way a question of interfering with the European arms industry, which would not fall within our competence, but it is a question of setting the bases, the elemental principles, of a European arms policy. Earlier I said that the European security and defence policy is absolutely essential to the Union, and an arms policy is also essential to any defence policy. We have therefore prepared a kind of decalogue – the number of principles is of minimal importance at the end of the day – which achieves consensus on the broad principles that would govern a European arms policy. This list is based on the notion that the European arms industry must be at the service of the CFSP and not the other way round – which may seem an obvious principle, but in reality quite the opposite is usually true – and that it must be based on the principles of voluntarism, transparency and coordination with other organisations. Amongst the concrete measures envisaged we also incorporate the harmonisation of operative requirements, the common use of capabilities, the possible acquisition of those capabilities via a European arms agency, which unifies or at least coordinates the existing ones, the study of an accounting system more suited to reality, which facilitates the long-term funding of certain systems and also the search – as I said before – for new common funding formulas. The need to define a methodology to deal in the medium and long term with the lack of capability identified in the Helsinki catalogue brings us to these principles of a European arms policy, which will be examined by the national arms directors of the various countries at a meeting organised by the Presidency for 29 April. Finally, Mr President, I am coming to the end of the time available to me and, in trying to sum up aspects which are no less important but which are clearly not the essential priority, the operational aspects, please allow me to refer, in the seconds remaining to me, to those aspects which relate to the creation of an awareness of European defence amongst public opinion and to aspects connected to that awareness. Ladies and gentlemen, we have witnessed events which require us to construct a legal of humanitarian law for Petersberg tasks in the future. When Spain made this proposal the events of 11 September had not yet taken place. After 11 September, some months afterwards, certain events have demonstrated that it is absolutely essential for us to clarify the law applicable to crisis situations. I am clearly referring to the treatment given to prisoners, the treatment of the civil population, the treatment of private property and the relationship with civil authorities in the implementation of these tasks. We thought that this could be a road which starts in Salamanca, European Capital of Culture during these months, where many years ago, in the sixteenth century, the and the were born, and to that end we have also called a meeting in Salamanca in May, to which the representatives of all the countries of the Union and also third countries are of course invited, as well as the International Committee of the Red Cross. Finally, Mr President, ladies and gentlemen, the Spanish Presidency could not ignore the Mediterranean dimension of the CFSP. As you know, a meeting has been scheduled for 22 and 23 April in Valencia, which is very timely. We did not want the CFSP to be left out of this Mediterranean dimension and, to that end, we have also scheduled a seminar in Barcelona for 20 and 21 April on the Mediterranean dimension within our common security and defence policy. It is simply a question of letting the southern Mediterranean countries know that the Headline Goal is not a threat, even less against them: it is a question of establishing stable contacts with their armed forces, with their governments, which enrich the Mediterranean as an area of security and prosperity. And finally, also with this objective, there will be a meeting in Cartagena, following a Belgian initiative, of the people responsible for public opinion within the various defence departments, together with specialists from various media, in order to give new impetus to the understanding and communication of our message to the European citizens. If I may be allowed to abuse your patience, Mr President, I would like to make a final brief comment, which I believe to be important, on terrorism. Ladies and gentlemen, I have already pointed out that the Spanish Presidency – and President Aznar was able to say this in this House – treats the fight against terrorism as its main priority. In these circumstances, there is no need to stress why Spain is morally obliged to place the fight against terrorism at the forefront of its Presidency. I would like to start by describing the form my speech will take: I would firstly like to briefly point out the precedents and principles which inspire the European security and defence policy and then move on to an analysis of the objectives of the Spanish Presidency in the three areas into which these objectives have been grouped. The operational dimension, the institutional dimension, and equally importantly, the dimension relating to all the issues of concern to public opinion, both national and European. We have given the subject much consideration together with our defence colleagues in the European Union and we agree that the fight against terrorism should not fall within the Petersberg tasks, as I previously anticipated. We also agree that the fight against internal terrorism in the Union should correspond to the Rule of Law by means of its normal procedures, by means of courts of law and State security forces, but we could not remain passive in terms of the defence of our citizens in the face of possible terrorist attacks from outside the Union, which would undoubtedly require these common military capabilities we are trying to create. I am referring to our capabilities to tackle arms of mass destruction, NBC – nuclear, bacteriological or chemical – and also to our intelligence capabilities, the ability of our forces to protect themselves during missions and, finally, our capability to protect what has come to be known as the common space or European single sky. These capabilities, these tasks, make up the considerations and the basic approaches of a document being prepared by the Spanish Presidency to submit to the Seville European Council, where we hope it will be approved and for which we would also like the support, as for everything I have mentioned, of this Parliament. Thank you very much, Mr President. To start with the precedents, I must point out that our real mandate, following the Saint-Malo meeting, started in December 1999 in Helsinki when it was decided to create a European rapid reaction force, which would consist of at least 60 000 troops deployable within two months and for at least one year and including logistical support and air, sea and land resources for carrying out the missions we have christened ‘Petersberg tasks’, in a reference to the famous palace near Bonn where they were analysed, and which are basically the maintenance or enforcement of peace and rescue and humanitarian missions, which will have to be created by 2003. Therefore, since the beginning of 2000, in just two years, we have largely been able to implement this main objective in such a way that, following the Portuguese and French Presidencies, bodies were created which were initially transitional and which are now permanent, and a catalogue of military capabilities has been created, which has since been updated and to which the contributions of six aspiring countries have been incorporated and which was revised by the previous Belgian Presidency, whose work I am grateful for. The military objective slowed down somewhat during the Swedish Presidency, although that Presidency did make good use of its time to develop civil crisis procedures and management bodies. As you know, the Laeken European Council declared this rapid reaction force operable, but I must say frankly that this operability is for the moment more virtual than real, and this means that the Spanish Presidency’s mandate is even more urgent following the events of 11 September. I would now like to briefly indicate the principles and firstly point out, as this House knows very well, the intergovernmental nature of the area we are dealing with from which, furthermore, stems the principle of voluntarism, the direct link to the European Council and the organisation of this area, which includes the High Commissioner and the Secretary-General, who will subsequently have the opportunity to speak to this House concerning another area, the PSC, the Military Committee and the European Military Staff. The second principle is that of mission speciality. Ladies and gentlemen, I believe that this principle of speciality must be understood as a principle of evaluation, and I therefore repeat that we are talking exclusively about military missions for the carrying out of Petersberg tasks, humanitarian peace enforcement or peacekeeping missions, or rescue missions. Hence one of the difficulties, Mr President, in including the contribution of European military capabilities to defending against external terrorism, when necessary, which is connected to the main priority of the Spanish Presidency, which is the fight against terrorism and which, nevertheless, in the current state of development of our missions as a result of the principle of evaluation, we cannot undertake without a prior Council declaration which I will refer to later if there is time. The third principle is that of subsidiarity, obviously not in the traditional sense understood by this House and by all European law, the former Community law, but simply in the sense that our tasks as Europeans in the Europe of the security and defence policy are subsidiary to national defence, which corresponds – since it still forms part of that core, previously a hard core, of sovereignty – to national governments. It is undoubtedly also subsidiary to collective defence, which for the majority of the countries of the Union is attributed to the Atlantic Alliance, so that our missions, in turn, are in this respect subsidiary to the collective defence which falls to the Atlantic Alliance, but are no less autonomous for that."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, geachte parlementsleden, in de eerste plaats wil ik u zeggen hoeveel genoegen het mij doet om hier, zoals de Voorzitter al aangaf, voor de eerste keer namens de Spaanse regering het woord te mogen voeren. Bovendien is dit voor mij ook een soort terugkeer tot de parlementaire wereld. Tijdens de vorige legislatuur is mij in Spanje de eer te beurt gevallen de Tweede Kamer van het Spaanse parlement voor te mogen zitten en ik zal u niet verhelen dat mijn politieke hart ook ligt bij de gekozen volksvertegenwoordiging. Vandaar dat het vierde principe het principe van de complementariteit is. Om te voldoen aan deze principes moeten de structuren van de NAVO en die van de Europese Unie goed op elkaar worden afgestemd. Het gezond verstand eist dat zowel wat de structuren, de planning als de uitgaven betreft, overlapping en overtolligheid vermeden worden. Uiteindelijk zijn investeringen in defensie als de twee kanten van één munt, onze gemeenschappelijke munt welteverstaan. Voordat ik de doelstellingen van het Spaans voorzitterschap ontleed, wil ik even stilstaan bij het u ongetwijfeld bekende motto dat wij voor de komende zes maanden hebben gekozen; “meer Europa’, zowel intern als naar buiten toe. Meer Europa intern betekent, wat het Europese veiligheids- en defensiebeleid betreft, dat wij meer begrip aankweken bij de burgers voor de noodzaak van dit gemeenschappelijk beleid. Meer defensie naar buiten toe betekent niets minder dan het lenigen van een existentiële nood. Gelooft u mij, dames en heren, dat het niet slechts mijn persoonlijke overtuiging maar ook die van de Spaanse regering is dat het Europese veiligheids- en defensiebeleid beantwoordt aan een existentiële nood. Als Europa als entiteit een rol wil spelen in deze wereld is een gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid onontkoombaar. Een Europese Unie die op het vlak van de veiligheid niet met één stem spreekt en niet over een eigen, militaire rugdekking beschikt, is niet geloofwaardig. Er zijn voorbeelden te over waaruit deze leemte blijkt. Bovendien denk ik, geachte leden, dat zelfs een gemeenschappelijk monetair beleid op lange termijn ondenkbaar is zonder een Europees buitenlands- en veiligheidsbeleid ter ondersteuning van deze munt. Dan wil ik nu, mijnheer de Voorzitter, geachte parlementsleden, nader ingaan op de door ons in drie groepen verdeelde doelstellingen van het Spaans voorzitterschap; operationele doelstellingen, institutionele doelstellingen en doelstellingen met betrekking tot de publieke opinie. Ik steek van wal met de operationele doelstellingen, die onvermijdelijk wat technisch van aard zijn. Ik moet u zeggen dat dit onderwerp centraal stond tijdens de informele vergadering van de ministers van Defensie van de Unie, op 22 en 23 maart jongstleden in Zaragoza. Iedereen was het erover eens dat Headline Goal en de bijbehorende militaire capaciteit de prioriteit der prioriteiten is. Wij hebben dus ten eerste een begin gemaakt met het vastleggen van de snelle interventie-eenheden binnen de eventuele strijdmacht die de in Helsinki omschreven Petersbergtaken moet uitvoeren. De noodzaak om deze snelle interventie-eenheden te identificeren vloeit ook voort uit de recent gebleken noodzaak bepaalde onderdelen van Headline Goal – uit de lijst – te selecteren zodat er in geval van crisis procedures bestaan voor een onmiddellijke mobilisering. Het was ons er niet om te doen een mini-Headline Goal te creëren, of een parallelle Headline Goal; wij wilden eenvoudigweg de procedures vastleggen op basis waarvan de eenheden kunnen worden geselecteerd die bij een crisis meteen inzetbaar zijn. In de tweede plaats werken wij aan de realisering van de operationele hoofdkwartieren. Met de informaliteit die het parlementaire debat eigen is, kan ik u zonder omwegen zeggen dat de Lakense Verklaring van Operationaliteit geen uitsluitsel geeft over welk operationeel hoofdkwartier het bevel voert over de eenheid die in geval van crisis ingezet wordt voor een Petersbergtaak. Wat dat betreft tasten wij in het duister maar bovendien weten wij ook nog niet welke eenheden in eerste instantie zullen worden gemobiliseerd. Voor een effectieve Verklaring van Operationaliteit zijn deze eerste twee doelstellingen dus van cruciaal belang. Het aanbod van hoofdkwartieren is groot genoeg om in de nabije toekomst een keuze te maken. Ze moeten een multinationale structuur hebben – wij hebben de vereisten uitgewerkt – en verder dienen de wijze van functioneren en de procedures van deze hoofdkwartieren te zijn gehomologeerd. Het voorzitterschap blijft op dit punt aansturen op twee actielijnen: het ontwikkelen van genormaliseerde operationele procedures voor de toekomstige hoofdkwartieren en in de tweede plaats aandacht voor de groep hoofdkwartieren die is ingesteld in het Europees Actieplan, waar ik nu nader op zal ingaan. Mijnheer de Voorzitter, geachte leden, de Raad van Laken heeft onder auspiciën van Nederland een Belgisch voorstel aangenomen voor een Europees militair actieplan. Het is eigenlijk niets anders dan een werkmethode om de leemtes en onvolkomenheden op onze lijst te traceren en te verhelpen. Het Spaans voorzitterschap heeft de nationale chefs van staven aan het werk gezet door ze te vragen wat voor hen de belangrijkste tekortkomingen van de lijst zijn. Ze hebben in no time gereageerd en momenteel zijn er reeds 17 deskundigenpanels bezig oplossingen te formuleren voor de 24 gesignaleerde prioriteiten of tekortkomingen. Wij tonen onze goede wil door vier van die panels voor te zitten waarin, om u een idee te geven, gesproken wordt over gevechtshelikopters, aanvoer via de lucht, gestationeerde luchtverdediging en veldhospitalen. In Zaragoza hebben wij een verkennend gesprek gevoerd over de kosten en de financiering van de zaken die uit dit lopend onderzoek naar voren komen. Daarbij zijn originele ideeën met betrekking tot een gemeenschappelijke financiering aan de orde gekomen waarover wij ons momenteel beraden. Misschien kan ik hier straks nog op terugkomen. Anderzijds is ook de Headline Task Force reeds actief, de Europese deskundigengroep die alle lijnen naar het Noord-Atlantisch Bondgenootschap moet openhouden. Deze groep komt tijdens ons voorzitterschap in trojkasamenstelling bijeen met de deskundigen van de NAVO, die dit proces volledig steunt. Dat betekent dat ons defensiebeleid in alle openheid wordt gecoördineerd met de NAVO-activiteiten. Binnen deze context vermeld ik ook de noodzaak een mechanisme in het leven te roepen dat op ieder gewenst moment een duidelijk inzicht kan verschaffen in de mogelijkheden of tekorten van de Europese troepenmacht. Uiteraard moet het hier een eigen, autonoom mechanisme van de Europese Unie betreffen maar ook hier strekt het ons tot voordeel indien wij erin slagen de positieve ervaringen van de NAVO te verdisconteren. Het grootste struikelblok ligt momenteel ontegenzeggelijk bij de planning en indeling van de troepenmacht. Te denken valt aan de aangepaste codes en de taakomschrijving van de eenheden zelf. Als blijk van respect heb ik op mijn beurt dan ook de voorzitters van de 15 nationale defensiecommissies van de Europese Unie alsmede de vertegenwoordigers van het Europees Parlement en de Parlementaire Assemblee van de WEU uitgenodigd om de doelstellingen van het Spaans voorzitterschap toe te lichten. Op 18 februari jongstleden heb ik datzelfde gedaan ten overstaan van de Commissie buitenlandse zaken, mensenrechten, gemeenschappelijke veiligheid en defensiebeleid van dit Parlement. Als ik het nu ga hebben over de betrekkingen tussen de Europese Unie en het Noord-Atlantisch Bondgenootschap zoals die zijn vastgelegd in het zogenaamde Berlijn-Plus-Akkoord, met name in het hoofdstuk over de permanente toegang van de Europese Unie tot het crisisbeheer bij de NAVO, dan moge duidelijk zijn dat dit een cruciaal, zoniet doorslaggevend aspect is van niet alleen ons voorzitterschap maar van het gehele Europese veiligheids- en defensiebeleid. De Europese Top van Barcelona heeft het belang onderstreept van doorlopende akkoorden tussen de Europese Unie en de NAVO en heeft het voorzitterschap en de secretaris-generaal, de hoge vertegenwoordiger, belast met het leggen van de noodzakelijke contacten om de onderhandelingen zo snel mogelijk tot een goed einde te brengen. Onze staatshoofden en regeringsleiders hebben eenvoudigweg vastgesteld dat de realisering van een permanent samenwerkingsverband met de NAVO niet langer mag worden uitgesteld. Uit het verleden is reeds gebleken dat ad hoc oplossingen kunnen leiden tot ernstige storingen. Op het moment dat de Unie voor het eerst een crisisbeheer opzet, zou zo’n storing bijzonder ongelegen komen en een wissel trekken op onze huidige en toekomstige reputatie. Mijnheer de Voorzitter, tenzij u erop aandringt, wil ik voorbijgaan aan de wijze waarop de Europese Unie zich van bepaalde missies heeft gekweten, zoals in de voormalige Joegoslavische Republiek Macedonië en in Bosnië Herzegovina. Operatie Amber Fox is nog gaande. Ik wil in deze context slechts wijzen op het belang van oefening CME 02, waarmee wij in mei ons organisatievermogen op basis van crisisbeheerprocedures zullen toetsen. Dat vindt dus plaats tijdens het Spaans voorzitterschap en ik kan u garanderen, geachte Parlementsleden, dat gaandeweg schijnbaar onoplosbare problemen zijn overwonnen. Gelet op de betrokkenheid van vooraanstaande Europese instanties als het Militair Comité, het Politiek Comité voor de veiligheid, de secretaris-generaal, de hoge vertegenwoordiger en de generale staf zelf, ben ik ervan overtuigd dat wij dit leger in mei, en in de toekomst, met succes op de been zullen brengen. Ik sprak, mijnheer de Voorzitter, dames en heren, over een tweede dimensie, de institutionele dimensie. Ik wil erop wijzen dat Spanje, samen met een aantal landen, heeft aangedrongen op de formele oprichting van een Ministerraad voor Defensie. Begrijpt u mij alstublieft goed; wij willen niet zomaar nog een Raad toevoegen aan de Europese institutionele kosmos. Waar het ons om gaat, is dat diegenen die de verantwoordelijkheid dragen, ook inderdaad aan de slag kunnen. Wij willen geen bevoegdheden afnemen van de ministers van Buitenlandse Zaken; wij willen alleen maar ons werk kunnen doen en met elkaar de door mij genoemde problemen aanpakken: de effectiviteit van Headline Goal en de eventuele Petersbergtaken. Daar hebben wij deze Raad voor nodig. Een eerste, belangrijke slag is reeds gewonnen; met algemene consensus vindt er in mei, in Brussel, onder de paraplu van de Raad Algemene Zaken, een Defensieraad plaats waarbij alleen ministers van Defensie aanwezig zijn. Wat de institutionele doelstellingen betreft wil ik in de tweede plaats ingaan op de uitgangspunten voor een Europees bewapeningsbeleid waarmee ik dan meteen reageer op de vragen en zorgen van afgevaardigde Brok. Hoewel er kort melding van wordt gemaakt in de Verklaring van Helsinki is er in de praktijk inderdaad nog niets gebeurd met het Europees bewapeningsbeleid – zelfs de fundamenten zijn nog niet gelegd. Die eerste stap hebben wij vastberaden willen zetten. Wij willen op geen enkele wijze ingrijpen in de Europese wapenindustrie, wij beschikken ook niet over de bevoegdheden daartoe. Wat wij wel willen, is de basis, de fundamenten leggen voor een Europees bewapeningsbeleid. Ik zei al eerder dat het Europese veiligheids- en defensiebeleid voor de Unie overeenkomt met een existentiële nood. Tegelijkertijd geldt dat geen enkel veiligheids- en defensiebeleid zonder een bewapeningsbeleid kan. Wij hebben bijgevolg een soort van tien geboden opgesteld – alhoewel het aantal uiteindelijk wat lager uitviel – op het vlak van de principes waarop een Europees bewapeningsbeleid moet zijn gebaseerd. Uitgangspunt hierbij is dat de Europese bewapeningsindustrie het GBVB dient en niet andersom – dat kan overkomen als een open deur maar de werkelijkheid ziet er vaak anders uit. Daarnaast gelden uiteraard de principes van vrijwilligheid, transparantie en coördinatie met andere organisaties. Wat concrete maatregelen betreft denken wij aan de harmonisatie van operationele vereisten, het gemeenschappelijk gebruik van eenheden, de aankoop van uitrustingen voor deze eenheden bij een Europees bewapeningsagentschap dat de reeds bestaande wapeninstanties verenigt of anders coördineert, het opzetten van een accountancysysteem dat een meer waarheidsgetrouw beeld geeft waardoor de financiering op lange termijn van bepaalde systemen eenvoudiger wordt en de poging om – zoals ik al eerder zei – nieuwe vormen van gemeenschappelijke financiering te vinden. Door de noodzaak om de op de lijst van Helsinki geïdentificeerde tekortkomingen te ondervangen met behulp van een methodologie stuiten wij automatisch op deze grondslagen voor een Europees bewapeningsbeleid. Het voorzitterschap heeft hierover een vergadering belegd op 29 april aanstaande met de bewindslieden die op nationaal niveau verantwoordelijk zijn voor bewapening. Mijn spreektijd, mijnheer de Voorzitter, begint ten einde te lopen en alhoewel de operationele dimensie onze hoofdprioriteit is, wil ik in de tijd die mij rest, wijzen op enkele aspecten die een soort bewustzijn kunnen aanwakkeren bij de Europese burger op het vlak van de Europese defensie, iets wat ook zeker niet van belang ontbloot is. Dames en heren, wij hebben gebeurtenissen achter de rug die aantonen dat wij een juridisch corpus van humanitair recht nodig hebben voor de toekomstige Petersbergtaken. Toen Spanje dit voorstel deed, had 11 september nog niet plaatsgevonden. Enkele maanden na 11 september deden zich gebeurtenissen voor die aan het licht brachten hoe absoluut noodzakelijk het is dat wij het recht dat in crisissituaties geldt, nader definiëren. Ik heb het hier uiteraard over de behandeling van gevangenen en van de burgerbevolking, de omgang met privé-bezit en de betrekkingen met civiele autoriteiten bij de uitvoering van Petersbergtaken. Het leek ons een goed idee om dit pad te laten beginnen in Salamanca, op dit moment Culturele Hoofdstad van Europa en ook de plaats waar lang geleden, in de XVIe eeuw, het en het ontstonden. Vandaar dat wij in mei ook een vergadering houden in Salamanca waarvoor natuurlijk de vertegenwoordigers van de lidstaten zijn uitgenodigd, evenals een aantal derde landen en het Internationale Comité van het Rode Kruis. Tot slot kunnen wij, mijnheer de Voorzitter, geachte Parlementsleden, als Spaans voorzitterschap niet voorbijgaan aan de mediterrane dimensie van het GBVB. Zoals u weet, vindt er, heel opportuun, op 22 en 23 april aanstaande een vergadering plaats in Valencia. Wij wilden geen GBVB zonder mediterrane dimensie en daarom hebben wij ook een seminar gepland op 20 en 21 mei, in Barcelona, over de mediterrane dimensie van ons gemeenschappelijk veiligheids- en defensiebeleid. De oeverstaten moet duidelijk worden gemaakt dat Headline Goal zeker voor hen geen bedreiging vormt: het gaat erom stabiele contacten aan te gaan met hun strijdkrachten en regeringen die de veiligheid en de welvaart van het Middellandse-Zeegebied ten goede zullen komen. En met ditzelfde doel komen wij ook, op initiatief van België, in Cartagena bijeen waar de pr-hoofden van de verschillende defensiedepartementen samen met communicatiewetenschappers een nieuwe impuls zullen geven aan het op een begrijpelijke manier overbrengen van onze boodschap aan de Europese burger. Mag ik, mijnheer de Voorzitter, uw geduld nog even op de proef stellen met een korte opmerking over het terrorisme. Dames en heren parlementsleden, ik zei reeds dat het Spaans voorzitterschap – en u heeft dat hier ook al kunnen horen uit de mond van voorzitter Aznar – de strijd tegen het terrorisme bovenaan het prioriteitenlijstje heeft staan. Het behoeft geen toelichting waarom Spanje, als voorzitter, in de huidige omstandigheden de morele plicht heeft om de strijd tegen het terrorisme hoog in het vaandel te dragen. Misschien mag ik daar aan het begin van mijn interventie even schematisch op ingaan. Ik wil kort de voorgeschiedenis en de beginselen schetsen van het Europese veiligheids- en defensiebeleid en vervolgens de drie beleidsterreinen analyseren waarin wij de doelstellingen van het Spaanse voorzitterschap hebben gegroepeerd: de operationele dimensie, de institutionele dimensie en tot slot maar daarom niet minder belangrijk, de publieke opinie en alles wat daar zowel op nationaal als op Europees vlak aan is gerelateerd. Samen met de defensiecollega’s van de Europese Unie hebben wij intensief nagedacht en wij zijn het erover eens dat de strijd tegen het terrorisme niet past binnen de Petersbergtaken, zoals ik reeds zei. Ook delen wij de mening dat de strijd tegen het terrorisme binnen de Unie moet worden gevoerd door de rechtsstaat via de daartoe bestaande procedures, de rechtbanken en de staatsveiligheidsdiensten. Wij kunnen echter niet inert blijven indien de Europese burger het slachtoffer zou worden van terroristische aanvallen van buitenaf. In dat geval zijn er onherroepelijk gemeenschappelijke militaire eenheden nodig zoals wij die momenteel proberen op te zetten. Ik heb het over eenheden die ingezet kunnen worden bij aanslagen met NBC-massavernietigingswapens – nucleaire, bacteriologische of chemische wapens. Ik doel op veiligheidsdiensten, op eenheden die onze strijdkrachten op missies moeten beschermen en ik denk aan troepen die de zogenaamde gemeenschappelijke Europese ruimte of ons gemeenschappelijk luchtruim moeten beveiligen. Deze eenheden, deze missies vormen het hoofdbestanddeel van een document dat nu in voorbereiding is en dat het Spaans voorzitterschap tijdens de Top van Sevilla aan de Europese Raad wil voorleggen. Het is onze wens dat het document daar ook wordt goedgekeurd en wij hopen dan ook op de steun, hiervoor en voor de andere punten die ik heb aangekaart, van het Europees Parlement. Hartelijk dank, mijnheer de Voorzitter. Wat de voorgeschiedenis betreft kan ik zeggen dat na de vergadering in Saint-Malo het echte mandaat in december 1999, in Helsinki, vorm kreeg toen daar werd besloten tot de oprichting van een snelle Europese interventiemacht bestaande uit minimaal 60.000 manschappen die binnen twee maanden en voor een periode van tenminste één jaar inzetbaar is. Daarbij moet logistieke steun, luchtsteun, landsteun en steun over het water geleverd kunnen worden voor de zogenaamde Petersbergtaken, zo genoemd naar het beroemde paleis nabij Bonn waar deze taken werden gedefinieerd. Het betreft vredesmissies – het bewaren en afdwingen van vrede - , reddingsmissies en humanitaire missies die in het jaar 2003 van start zouden moeten gaan. In nauwelijks twee jaar tijd – vanaf het begin van het jaar 2000 tot nu - hebben wij deze hoofddoelstelling verder uitgewerkt. Tijdens het Portugese en het Franse voorzitterschap zijn er in eerste instantie tijdelijke maar nu reeds definitieve instanties opgericht en werd een overzicht gemaakt en later geactualiseerd van het militaire vermogen, waarin de bijdragen van zes aspirant-leden zijn verwerkt. Het Belgisch voorzitterschap heeft dit overzicht nog eens herzien, waarvoor ik mijn dank uitspreek. Tijdens het Zweedse voorzitterschap liep de militaire doelstelling enige vertraging op maar werden daarentegen de procedures en de inrichting van burgerlijke crisiscentra actief ter hand genomen. Zoals u weet, verklaarde de Europese Top van Laken deze snelle interventiemacht operationeel, waarbij ik in alle eerlijkheid moet zeggen dat het hier eerder een virtuele dan een werkelijke inzetbaarheid betreft. Dat maakt dit mandaat, zeker na de gebeurtenissen van 11 september, voor het Spaans voorzitterschap des te prangender. Dan wil ik nu kort ingaan op de grondbeginselen van het defensiebeleid. Zoals dit Parlement uiteraard weet, betreft het hier een intergouvernementele aangelegenheid die op basis van vrijwilligheid wordt ingevuld. Het beleid is rechtstreeks verbonden aan de Europese Raad en er bestaat een organisatie met een hoge vertegenwoordiger en secretaris-generaal, die overigens op een later tijdstip in dit plenum een ander onderwerp, het CPV, het Militair Comité en de Europese generale staf, zal behandelen. Het tweede principe betreft de speciale aard van de missies. U moet, dames en heren, die speciale aard opvatten als een inschattingsprincipe want wij spreken, nogmaals, uitsluitend over militaire missies in de zin van Petersberg; humanitaire missies die tot doel hebben de vrede te bewaren of af te dwingen en, eventueel, reddingsoperaties. Hierin schuilt ook één van de problemen, mijnheer de Voorzitter, bij het inzetten van deze Europese strijdmacht tegen het terrorisme van buitenaf, wat als onderwerp bovenaan het prioriteitenlijstje van het Spaanse voorzitterschap staat. Vanwege het inschattingsmechanisme kunnen wij momenteel deze missies niet betrekken in de strijd tegen het terrorisme zonder een voorafgaande verklaring van de Raad. Als de tijd het toelaat, zal ik hier later nog op terugkomen. Een derde principe is dat van de subsidiariteit, uiteraard niet in de traditionele zin van het woord zoals het door dit Parlement en in het Europees recht, het oude Europees recht wordt gebruikt. Met subsidiariteit bedoelen wij dat onze taken als Europeanen op het vlak van het Europees veiligheids- en defensiebeleid subsidiair zijn aan de nationale defensie die nog steeds valt onder de voorheen onwrikbare soevereiniteit van de regeringen van de lidstaten. Ook is het Europees beleid subsidiair aan de collectieve defensie die in de meeste landen van de Unie is ondergebracht bij de Noord-Atlantische Verdragsorganisatie. Dat betekent dat onze missies in deze zin een aanvulling zijn op de collectieve defensie zoals die door de NAVO wordt waargenomen. Dat maakt ze echter niet minder autonoom."@nl2 "Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, permitam-me que comece por expressar, em meu nome pessoal e em nome do Governo de Espanha, o nosso regozijo por este nosso primeiro encontro, como salientou o senhor Presidente que, no que me diz respeito, é igualmente um reencontro com o mundo parlamentar. Tive a honra de presidir ao Parlamento - as de Espanha na passada legislatura, na qualidade de Presidente do Congresso e, efectivamente, a minha verdadeira vocação política, a minha vocação política final, é a parlamentar. Daí que o quarto princípio seja o princípio da complementaridade, de forma que, pela combinação adequada das estruturas da Aliança Atlântica e da União Europeia, possamos manter esses princípios, exigidos pela lógica da não-reprodução, da não-redundância e da não-duplicação, tanto a nível das estruturas quanto a nível do planeamento e da despesa. Trata-se, ao fim e ao cabo, de investimentos na defesa como duas faces da mesma moeda, no caso em apreço, da nossa moeda comum Gostaria agora, antes de desenvolver os objectivos da Presidência espanhola, de falar sobre o lema que a Presidência escolheu para este semestre e que é, como sabeis, “mais Europa”, quer no plano interno quer no plano externo. Mais Europa no plano interno significa que, em termos de política europeia de segurança e de defesa, é necessário que os cidadãos estejam mais conscientes da necessidade de dispor de uma política de segurança e de defesa comum. Mais Europa no plano externo significa, tão-só, enfrentar uma necessidade existencial. Acreditem, Senhoras e Senhores Deputados, que ao afirmar que a política europeia de segurança e defesa é uma necessidade existencial para a União Europeia, não expresso apenas um ponto de vista pessoal, mas a opinião do Governo de Espanha. Se a Europa pretende ter uma presença una no mundo é imperioso que disponha de uma política de segurança e de defesa comum. Uma União Europeia que não tenha uma voz própria e única em matéria de segurança ou uma União Europeia cuja voz não seja acompanhada e apoiada por capacidades militares, não terá credibilidade à face do mundo. Tivemos mais de uma vez oportunidade de nos apercebermos dessa insuficiência. Entendo inclusivamente, Senhoras e Senhores, que uma política monetária comum será inconcebível, a longo prazo, na ausência de uma política externa e de segurança da União Europeia em apoio dessa moeda. Enfim, dizia-vos, Senhor Presidente, Minhas Senhoras e Meus Senhores, que poderíamos agrupar os objectivos da Presidência espanhola para este semestre em três categorias: os objectivos de carácter operacional, os objectivos de carácter institucional e os objectivos atinentes à opinião pública. Começo pelos objectivos de carácter operacional, necessariamente mais técnicos, afirmando perante o Parlamento que constituíram o principal motivo de interesse da reunião informal dos Ministros da Defesa da União, que decorreu a 22 e 23 de Março último, em Saragoça. Todos nós estávamos decididos a atribuir ao e às suas capacidades militares a prioridade das prioridades. Assim sendo, terei de assinalar que foi dado início à determinação de elementos de resposta imediata para o eventual exercício das missões de Petersberg acordadas em Helsínquia. Esta necessidade de determinar os elementos de resposta imediata decorre também da necessidade, comprovada ultimamente, de escolher - no inventário geral – algumas capacidades do a fim de que existam procedimentos que permitam a sua mobilização imediata face a uma situação de crise. Não foi nosso propósito construir um mini ou construir um paralelo; tentámos apenas determinar os procedimentos para seleccionar as capacidades que, num primeiro momento, estariam disponíveis para fazer face a uma crise iminente. Em segundo lugar, encorajámos os progressos no que respeita à designação de quartéis-generais operacionais. Para falar em termos muito claros, com a informalidade que caracteriza sempre o debate parlamentar, a Declaração de Laeken sobre a Operacionalidade não permite, de momento, saber qual seria o quartel-general operacional que dirigiria uma força incumbida de levar a cabo uma missão de Petersberg numa situação de crise. Ainda não o sabemos, mas não saberíamos também quais são os elementos dessa força que seriam colocados no terreno num primeiro momento. Consequentemente, estes dois primeiros objectivos são vitais para que a Declaração sobre a Operacionalidade produza efeitos. A oferta de quartéis-generais é suficiente para determinar quais podem ser, no futuro imediato, esses quartéis-generais. É necessário ainda - as condições para tanto foram estabelecidas - que as suas estruturas sejam multinacionais e que os seus procedimentos e funcionamento sejam homologados. A Presidência continuará a incentivar os trabalhos seguindo duas linhas de acção neste domínio: o desenvolvimento dos procedimentos operacionais normalizados que irão reger o funcionamento dos futuros quartéis-generais e a participação no painel de quartéis-generais que foi criado no quadro do Plano de Acção Europeu, que passo a referir. Com efeito, Senhor Presidente, Senhoras e Senhores, o Conselho de Laeken aprovou uma proposta belga, sob os auspícios dos Países Baixos, relativa a um plano de acção europeu sobre capacidades militares. Mais não é do que um método de trabalho para detectar as lacunas, as insuficiências do nosso inventário e facultar os métodos que permitam colmatá-las. A Presidência espanhola entrou em acção, incentivando os Chefes de Estado-Maior da Defesa de cada país a indicarem o que, em seu entender, constituíam as incapacidades prioritárias do inventário. A resposta foi dada em tempo recorde, tendo sido possível constituir dezassete painéis de peritos, que já iniciaram os seus trabalhos, analisando soluções para vinte e três prioridades ou lacunas tidas como prioritárias. Pela parte que nos toca, estamos a fazer um esforço solidário dirigindo quatro desses painéis que, para dar um exemplo, dizem respeito a helicópteros de ataque, reabastecimento em voo, poder aéreo embarcado e hospitais de campanha. Participamos, ainda, em outros oito painéis. Em Saragoça, procedemos a uma primeira troca de pontos de vista sobre a via a seguir para a dotação e o financiamento das novas capacidades que se revelem necessárias em consequência dos estudos em curso, tendo igualmente sido propostas ideias originais para o financiamento em comum, que estamos a estudar e que talvez possa apresentar em detalhe um pouco mais adiante. Por outro lado, em conformidade com o objectivo permanente de assegurar a transparência das nossas acções relativamente à NATO, o grupo de peritos da União Europeia, conhecido pelo nome de já iniciou os seus trabalhos, procedendo a estudos que, durante o período de Presidência espanhola, estão a reunir em formato em concertação com os peritos da NATO - que continuarão a dar apoio a este processo – e, por conseguinte, de uma forma transparente e em plena coordenação com os trabalhos da Aliança Atlântica com vista a implementar a sua iniciativa em termos de capacidades de defesa. Neste domínio, devo igualmente referir a necessidade de nos dotarmos de um mecanismo de desenvolvimento de capacidades susceptível de nos indicar permanentemente, com clareza, a situação das capacidades e incapacidades europeias. Tratar-se-á, naturalmente, de um mecanismo autónomo e próprio da União Europeia, mas também - e no nosso próprio interesse - deverá tomar devidamente em conta as experiências positivas vividas na NATO. A maior dificuldade reside actualmente, sem sombra de dúvida, na ligação com o processo de planeamento das forças da Aliança em aspectos como - para citar um exemplo - o formulário adaptado e as missões do próprio grupo de capacidades. Consequentemente, reiterando a honra que me merece a possibilidade que me é dada de comparecer, hoje, perante esta assembleia, desejo recordar que tive a oportunidade de receber os presidentes das comissões na área da defesa dos parlamentos dos quinze Estados-Membros, bem como uma delegação do Parlamento Europeu e da Assembleia Parlamentar da UEO, para abordar, justamente, os objectivos da Presidência espanhola da União durante este semestre, que constituíram igualmente objecto de uma exposição perante a Comissão dos Assuntos Externos, dos Direitos do Homem, da Segurança Comum e da Política de Defesa deste Parlamento, em 18 de Fevereiro último. Entramos assim num aspecto fundamental, para não dizer vital, não só da nossa Presidência, mas também do desenvolvimento da política europeia de segurança e de defesa, a saber, as relações entre a União Europeia e a Aliança Atlântica, o desenvolvimento do acordo denominado “Berlim Plus”, particularmente no capítulo referente ao acesso permanente da União Europeia, em processos de gestão de crises, às capacidades da NATO. O Conselho Europeu de Barcelona realçou a importância de alcançar e de concluir quanto antes os acordos permanentes entre a União Europeia e a NATO, tendo encarregado a Presidência e o Secretário-Geral/Alto Representante, de efectuar os contactos a alto nível necessários para levar a bom termo as negociações. Os nossos Chefes de Estado e de Governo foram forçados a constatar que não é possível adiar indefinidamente a consecução de um quadro permanente de cooperação com a NATO e que as soluções ou caso a caso são susceptíveis de engendrar situações de paralisia análogas a outras já experimentadas, em prejuízo da União no momento menos adequado, no momento de efectuar, pela primeira vez, uma operação de gestão de crises, pondo seriamente em risco o seu prestígio presente e futuro. Senhor Presidente, deixo-vos, se tal constitui motivo de interesse especial para a assembleia, a análise da forma como a União Europeia assumiu a liderança de determinadas missões, tanto no que respeita à Antiga República Jugoslava da Macedónia, quanto à prossecução da operação Amber Fox e a determinadas responsabilidades na Bósnia-Herzegovina; neste âmbito, só me resta referir a importância do exercício CME 02, que, em Maio, porá à prova a nossa capacidade de organização através dos procedimentos de gestão de crises. Terá lugar durante a Presidência espanhola e posso assegurar-vos, Senhoras e Senhores Deputados, que as dificuldades que, em princípio, pareciam intransponíveis têm sido superadas e confirmar-vos também que faremos este exercício não nó na data prevista como - estou certo - com êxito, fazendo uma distribuição judiciosa dos papéis principais às diversas instituições da União Europeia, designadamente ao Comité Militar, ao Comité Político e de Segurança, ao Secretário-Geral/Alto Representante e ao próprio Estado-Maior. Falava de um segundo âmbito, Senhor Presidente, Senhoras e Senhores Deputados, que é o âmbito institucional. Neste domínio, cumpre salientar que a Espanha foi a impulsionadora, de par com outro grupo de países, da necessidade de constituir e formalizar um Conselho de Ministros da Defesa. Não se trata, Senhoras e Senhores Deputados, de acrescentar outro Conselho à galáxia institucional europeia; trata-se simplesmente de assegurar que aqueles a quem foi cometida essa responsabilidade possam cumprir, possam trabalhar. Não pretendemos nem suplantar nem interferir nas competências próprias dos Ministros dos Assuntos Externos; pretendemos apenas fazer o nosso trabalho, ter a possibilidade de nos ocuparmos entre nós dos problemas que referi: a concretização do e o eventual desempenho de missões de Petersberg. Para o efeito, esse Conselho tem uma importância vital. Demos já um primeiro passo importante, que foi objecto de consenso geral: a reunião, sob a égide do Conselho “Assuntos Gerais”, de um Conselho de Ministros da Defesa, unicamente constituído por ministros da Defesa, agendado para Maio próximo, em Bruxelas. Passo, em seguida e no quadro dos objectivos institucionais, a referir as bases para uma política europeia do armamento, que dão resposta também às perguntas e às preocupações expressas pelo senhor deputado Brok. Com efeito, muito embora exista uma breve menção neste sentido na Declaração de Helsínquia, não havia até agora qualquer tentativa para pôr em prática - ou, pelo menos, lançar as bases ou aplanar o caminho - uma política europeia do armamento. Pretendemos dar esse passo de uma forma decidida. Não se trata, de modo algum, de interferir na indústria europeia do armamento, já que tal não é da nossa competência, mas de lançar as bases, estabelecer os princípios fundamentais de uma política europeia do armamento. Afirmei há pouco que a política europeia de segurança e de defesa é uma necessidade vital para a União; uma política do armamento é uma necessidade vital para qualquer política de defesa. Por conseguinte, preparámos uma espécie de decálogo - o número de princípios é, afinal, o que menos importa - que suscite consenso sobre os grandes princípios que deverão nortear uma política europeia de armamento. Esta lista assenta na afirmação de que a indústria europeia do armamento deve estar ao serviço da PESC e não o inverso - alegação que poderia parecer evidente, mas a realidade prova frequentemente o contrário - e que, obviamente, deve basear-se nos princípios de voluntariedade, transparência e coordenação com outras organizações. Entre as medidas concretas previstas, incluímos igualmente a harmonização de requisitos operacionais, a utilização comum de capacidades, a possibilidade de aquisição das mesmas através de uma agência europeia do armamento, que reunisse ou, pelo menos, coordenasse as capacidades existentes, o estudo de um sistema contabilístico mais adequado à realidade, que facilite o financiamento a longo prazo de determinados sistemas e ainda a procura - referi-o anteriormente - de novas fórmulas de financiamento comum. A necessidade de definir uma metodologia que permita abordar a médio e a longo prazo as lacunas em termos de capacidades identificadas no inventário de Helsínquia, coloca-nos, por sua vez, perante os princípios de uma política europeia do armamento, que os dirigentes nacionais responsáveis pelo domínio do armamento dos Estados-Membros irão examinar numa reunião convocada pela Presidência para 29 de Abril. Por último, Senhor Presidente, tendo quase esgotado o tempo que me concedeu e para tentar resumir aspectos não menos importantes, mas que não constituem obviamente a prioridade essencial - que é a prioridade operacional -, permita-me que refira, nos segundos que me restam, as questões atinentes à criação de uma consciência de defesa europeia face à opinião pública e aspectos relacionados com essa consciência. Minhas Senhoras e Meus Senhores, vivemos acontecimentos que nos colocaram perante a necessidade de ir construindo um acervo jurídico do direito humanitário para as futuras missões de Petersberg. A Espanha apresentou esta proposta antes dos acontecimentos de 11 de Setembro. Depois do 11 de Setembro, alguns meses mais tarde, certos acontecimentos provaram que é absolutamente imprescindível clarificar o direito aplicável às situações de crise. Refiro-me, naturalmente, ao tratamento dos prisioneiros, ao tratamento da população civil, ao tratamento das propriedades privadas e à relação com autoridades civis no cumprimento das missões de Petersberg. Entendemos que pode ser uma via a iniciar em Salamanca, Capital da Cultura Europeia durante estes próximos meses, onde há muitos anos, no século XVI, nasceu o e o e foi com esse objectivo que convocámos uma reunião para Maio, em Salamanca, para a qual estão naturalmente convidados os representantes de todos os países da União e de países terceiros, bem como o Comité Internacional da Cruz Vermelha. Finalmente, Senhor Presidente, Minhas Senhoras e Meus Senhores, a Presidência espanhola não poderia omitir a dimensão mediterrânica da PESC. Como sabeis, foi convocada uma reunião para 22 e 23 de Abril, em Valência, reunião esta que não podia ser mais oportuna. Pela parte que nos toca, pretendemos que a PESC não fique alheia a essa dimensão mediterrânica e, nesse sentido, convocámos também para 20 e 21 de Maio, em Barcelona, um seminário sobre a dimensão mediterrânica da nossa Política Europeia Comum de Segurança e Defesa. Trata-se simplesmente de fazer saber aos países da costa sul que o não constitui uma ameaça e muito menos para eles: trata-se de estabelecer contactos estáveis com as suas forças armadas, com os seus governos por forma a enriquecer o Mediterrâneo enquanto zona de segurança e de prosperidade. Por último, também com esse objectivo e na sequência de uma iniciativa belga, os responsáveis pela opinião pública dos diversos departamentos de defesa, bem como especialistas de diversos meios de comunicação irão reunir-se em Cartagena para dar um novo impulso à compreensão e à transmissão da nossa mensagem aos cidadãos europeus. Resta-me, Senhor Presidente, abusando da sua paciência, fazer uma reflexão que considero importante sobre o terrorismo. Senhoras e Senhores Deputados, lembrei já - e o Presidente Aznar afirmou-o neste hemiciclo - que a Presidência espanhola fez da luta contra o terrorismo a sua grande prioridade. Desnecessário será sublinhar o motivo por que, nas circunstâncias actuais, a Espanha tem a obrigação moral de colocar a luta contra o terrorismo no primeiro plano da sua Presidência. Permitam-me que, para começar a minha intervenção, apresente a forma como esta está estruturada: desejo, em primeiro lugar, recordar de forma muito breve os antecedentes e os princípios que inspiram a política europeia comum de segurança e defesa, passando em seguida à análise dos objectivos da Presidência espanhola nos três domínios em que agrupámos esses objectivos. A dimensão ou área operacional, a dimensão institucional e, por último, mas não menos importante, tudo o que tem a ver com as questões de relação com a opinião pública, tanto a nível nacional como a nível europeu. Pela nossa parte, reflectimos muito com os nossos colegas da defesa da União Europeia e estamos de acordo quanto ao facto de que a luta contra o terrorismo não se insere no âmbito das missões de Petersberg, conforme fora previsto. Também estamos de acordo quanto ao facto de que compete ao Estado de direito, através dos seus procedimentos ordinários, através dos tribunais e das forças de segurança do Estado, lutar contra o terrorismo interno da União, mas não poderíamos ficar impassíveis em face da defesa dos cidadãos europeus perante eventuais ataques terroristas cometidos do exterior, situação esta em que indubitavelmente seriam requeridas capacidades militares como aquelas que estamos a procurar pôr em comum. Refiro-me às capacidades perante armas de destruição maciça NBQ- nucleares, biológicas ou químicas -, assim como às capacidades de inteligência, às capacidades de autodefesa das nossas forças em missões no terreno e, finalmente, às capacidades susceptíveis de proteger em comum o que já é conhecido pelo nome de espaço comum ou céu único europeu. Essas capacidades, essas missões constituem as reflexões e as grandes linhas de um documento que a Presidência espanhola está a elaborar para ser apresentado ao Conselho Europeu de Sevilha, com vista à sua aprovação e que, tal como todos os outros documentos, gostaríamos que pudesse contar com o apoio do Parlamento Europeu. Muito obrigado, Senhor Presidente. Começarei, portanto, pelos antecedentes. Recordo que o nosso verdadeiro mandato, após a reunião de Saint-Malo, tem início em Dezembro de 1999, em Helsínquia, quando foi decidido criar um corpo militar sob a forma de força de reacção rápida europeia, constituído pelo menos por 60 000 homens capazes de se posicionar em dois meses e seguidamente mantidos no teatro das operações por um período mínimo de um ano, com elementos de apoio logístico, meios aéreos, navais e terrestres para levar a cabo missões a que demos o nome de "missões de Petersberg", em referência ao já célebre castelo nas imediações de Bona onde foram estudadas e que são, basicamente, missões humanitárias, de evacuação, de manutenção e de imposição da paz, força esta que deverá estar constituída até 2003. Assim, a partir do início do ano 2000, neste curto período de dois anos, realizámos progressos notáveis em termos de consecução deste objectivo central de tal modo que, na sequência das Presidências portuguesa e francesa, se chegou à constituição de órgãos, inicialmente provisórios e transitórios, mas hoje permanentes, assim como à elaboração de um inventário de capacidades militares, subsequentemente actualizado, em que foram incorporados os contributos de seis países candidatos e que foi revisto pela Presidência belga que nos antecedeu, cujo trabalho desejo agradecer. O objectivo militar registou alguma desaceleração durante a Presidência sueca, que, no entanto, aproveitou o tempo para desenvolver os procedimentos e órgãos de gestão civil das crises. Como decerto é do conhecimento de todos, o Conselho Europeu de Laeken declarou a operacionalidade desta força de reacção rápida, uma declaração de operacionalidade que, confesso, é actualmente mais virtual do que real, o que coloca a Presidência espanhola perante um mandato ainda mais irredutível na sequência dos acontecimentos de 11 de Setembro. Recapitulando agora os princípios, desejo, antes de mais, recordar - como esta assembleia sabe perfeitamente - o carácter intergovernamental do domínio que nos ocupa e de que decorre, como corolário, o princípio de voluntariedade, a ligação directa ao Conselho Europeu e a própria organização deste domínio, que compreende o Alto Comissariado e o Secretário-Geral, que mais tarde terá ocasião de se pronunciar neste hemiciclo sobre outra temática, o CPS, o Comité Militar e o Estado-Maior Europeu. O segundo princípio é o da especialidade da missão. Creio, Senhoras e Senhores Deputados, que este princípio deve ser entendido como princípio de avaliação. Repito que estamos a falar exclusivamente de capacidades militares para levar a cabo missões de Petersberg, missões humanitárias de imposição ou manutenção da paz, porventura de evacuação. Daí uma das dificuldades, Senhor Presidente: integrar o contributo de capacidades militares europeias na defesa face a um eventual terrorismo estrangeiro, o que vem ligar-se à grande prioridade da Presidência espanhola, que é a luta contra o terrorismo e que no entanto não podemos assumir, no actual estado de desenvolvimento das nossas missões, por força do princípio da avaliação, sem uma declaração prévia do Conselho, de que poderei falar mais tarde, se o tempo mo permitir. Um terceiro princípio é o da subsidiariedade, entendido não no sentido tradicional do termo nesta assembleia e no conjunto do direito europeu - no antigo direito comunitário -, mas no sentido em que as nossas missões, enquanto Europeus na Europa da política de segurança e de defesa, são subsidiárias da defesa nacional, que compete – enquanto parte desse núcleo, anteriormente duro, da soberania - aos governos nacionais. Incontestavelmente, também é subsidiária da defesa colectiva, que a maioria dos Estados-Membros da União deve considerar como da esfera de atribuições da Aliança Atlântica, de forma que as nossas missões, por seu turno, são nesse sentido subsidiárias da defesa colectiva que compete à NATO, sem que tal signifique que sejam menos autónomas."@pt11 "Herr talman, ärade ledamöter! Låt mig först uttrycka min enorma personliga tillfredsställelse, även å Spaniens regerings vägnar, över att för första gången, vilket talmannen även påpekade, framträda i kammaren. I mitt fall är detta även ett återseende med den parlamentariska världen. Jag hade äran att vara ordförande för parlamentet – Spaniens parlament – under den förra mandatperioden som talman för kongressen och detta – den parlamentariska världen – är min verkliga och definitiva politiska kallelse. Den fjärde principen är alltså principen om komplimentaritet. Om vi kombinerar Atlantpaktens strukturer med Europeiska unionens på lämpligt sätt kommer vi att kunna bevara dessa principer, som är absolut nödvändiga för principerna om icke-fördubbling, icke-överskott och icke-dubbelhet i varken strukturer, planering eller utgifter. När allt kommer omkring är investeringar i försvar som två sidor av samma mynt, i det här fallet vår gemensamma valuta. Låt mig nu ta upp, innan jag tar upp det spanska ordförandeskapets mål, det motto som det spanska ordförandeskap har valt för dessa sex månader: som ni vet är det ”mer Europa”, vilket skall förstås som både internt och externt. Mer Europa internt inom den europeiska försvars- och säkerhetspolitiken innebär att medborgarnas medvetande om behovet av en gemensam säkerhets- och försvarspolitik ökar. Mer försvar externt betyder, varken mer eller mindre, att ta itu med ett existentiellt behov. Ärade ledamöter, tro mig, jag uttrycker inte bara en personlig åsikt, utan den spanska regeringens åsikt, när jag säger att den europeiska säkerhets- oh försvarspolitiken är ett existentiellt behov för Europeiska unionen. Om Europa vill ha en enad närvaro i världen behöver vi ofrånkomligen en gemensam säkerhets- och försvarspolitik. Europeiska unionen är inte trovärdig om den inte talar med en egen och enad röst på säkerhetsområdet och om denna röst inte följs och stöds av militär kapacitet är vi inte trovärdiga. Vi har och har haft tillfällen för att lägga märke till denna brist. Jag anser dessutom, ärade ledamöter, att en gemensam monetär politik inte ens är tänkbar på lång sikt om vi inte har en gemensam utrikes- och säkerhetspolitik för Europeiska unionen för att stödja vår valuta. Herr talman, jag börjar med att dela in det spanska ordförandeskapets mål för dessa sex månader i följande tre grupper: operativa eller operationella mål, institutionella mål och de mål som har med den allmänna opinionen att göra. Om vi börjar med de operativa målen, som logiskt nog är mer tekniska, vill jag tala om för parlamentet att de var den viktigaste frågan vid det informella möte som jag höll med mina kolleger, unionens försvarsministrar, den 22-23 mars i Zaragoza. Vi är alla beslutna att ge främsta prioritet åt det övergripande målet ( ) och till dess militära kapacitet. Därför vill jag för det första betona att man har inlett arbetet med att fastställa de faktorer som skall ingå i snabbinsatsstyrkan för ett eventuellt genomförande av Petersberguppdragen, som överenskoms i Helsingfors. Det är viktigt att fastställa vilka faktorer som skall ingå i snabbinsatsstyrkan och det finns ett behov, vilket har bekräftats den senaste tiden, av att välja vissa bestämda styrkor ur från styrkekatalogen – så att det finns förfaranden som möjliggör omedelbar mobilisering i fall av kris. Vi har inte försökt skapa ett mini och inte heller ett parallellt utan helt enkelt velat fastställa förfarandena för att välja vilka styrkor som skall hållas beredda under den första tiden för att mer effektivt ta itu med en hotande kris. För det andra driver vi på framstegen i fastställandet av operativa högkvarter. För att tala klarspråk, med den informella stämning som alltid råder i parlamentsdebatter, ger Laekenförklaringen om att snabbt göra Europeiska unionen operativ inga vinkar om hur det högkvarter som skall leda en styrka som skall genomföra ett Petersberguppdrag i en krissituation kommer att utformas. Detta vet vi inte än, och vi vet inte heller vilka resurser som kommer att ingå i denna styrka som skall grupperas i början. Dessa två främsta mål är följaktligen grundläggande för att förklaringen om att göra unionen operativ skall bli effektiv. Man har fått tillräckligt med erbjudanden om högkvarter för att fastställa vilka de kommer att bli i en nära framtid. De måste ha – och vi har fastställt villkoren – motsvarande multifunktionella strukturer, gemensamma förfaranden och verksamhet. Ordförandeskapet kommer att fortsätta att driva på arbetet med denna fråga genom två handlingslinjer: att utveckla de normaliserade operativa förfarandena som skall styra verksamheten inom de framtida högkvarteren och för det andra genom att även delta i den högkvarterspanel som har inrättats inom ramen för den europeiska handlingsplanen, som jag nu kommer att ta upp. Herr talman, ärade ledamöter, som ni vet antogs ett belgiskt förslag som stöddes av Nederländerna vid rådet i Laeken om en handlingsplan för europeiska militära resurser. Denna handlingsplan är helt enkelt en metod för att peka på brister i vår katalog och tillhandahålla metoder för att åtgärda dessa brister. Det spanska ordförandeskapet började med att kontakta unionens militära stab i varje medlemsstat och bad dem ange vilka prioriterade brister det enligt deras åsikt finns i katalogen. De svarade på rekordtid och man inrättade sjutton expertpaneler som nu är verksamma, vilka arbetar med att analysera lösningar för tjugotre prioriteringar eller brister som man anser att det är prioriterat att täck. Vi å vår sida genomför nu en solidarisk ansträngning genom att leda fyra av dessa paneler och det handlar exempelvis om attackhelikoptrar, flygtankning flygembarkering och fältsjukhus. Vi deltar dessutom i ytterligare åtta paneler. Vi genomförde en preliminär diskussion i Zaragoza om den väg vi skall följa för att finansiera nödvändiga nya resurser som framkommer i de undersökningar som genomförs för närvarande och vi har intressanta förslag om gemensam finansiering som vi nu ser på och som jag kanske hinner ta upp i detalj under mitt inlägg. I överensstämmelser med det ständiga målet för öppenhet i våra förbindelser med Atlantpakten genomför nu Europeiska unionens expertgrupp, känd som Headline Task Force, tillsammans med Natos experter undersökningar som under vårt ordförandeskap sammanställs i formato plus. Denna process kommer att få fortsatt stöd med fullständig samordning och öppenhet med Atlantpaktens arbete för att utveckla deras initiativ om försvarsresurser. På det här området vill jag även nämna behovet av att förse oss med en mekanism för utveckling av militära resurser. Med hjälp av denna mekanism får vi tydliga indikationer på situationen för de europeiska resurserna och bristerna i dessa. Det måste naturligtvis vara en oberoende mekanism inom Europeiska unionen, men vi bör även i vårt eget intresse mycket noga beakta de positiva erfarenheterna från Atlantpakten. Den största svårigheten i dag är otvivelaktigt planeringsprocessen av Atlantpaktens styrkor i aspekter som exempelvis det formulär som har antagits och utarbetats inom själva resursgruppen. Följaktligen vill jag även erinra er om att jag har haft tillfälle att sammanträffa med ordförandena för försvarsdelegationerna från de femton medlemsstaternas parlament samt och VEU:s parlamentariska församling för att redogöra för det spanska ordförandeskapets mål för detta halvår, vilka jag även lade fram i utskottet för utrikesfrågor, mänskliga rättigheter, gemensam säkerhet och försvarspolitik den 18 februari i år. Denna aspekt är helt klart grundläggande, om inte utslagsgivande, inte bara för vårt ordförandeskap, utan för utvecklingen av den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken, nämligen förbindelserna mellan Europeiska unionen och Atlantpakten, genomförandet av det så kallade Berlin Plus-avtalet, särskilt när det gäller kapitlet om Europeiska unionens ständiga tillgång till Natos krishanteringsprocesser. Vid rådet i Barcelona underströks vikten av att nå och sluta permanenta avtal mellan Europeiska unionen och Nato så snart som möjligt och rådet gav ordförandeskapet och generalsekreteraren, den höge representanten, uppdraget att knyta kontakter på hög nivå för att framgångsrikt avsluta förhandlingarna. Våra stats- och regeringschefer har konstaterat att man inte kan fortsätta att skjuta upp målet att nå en permanent samarbetsram med Nato och att lösningarna eller lösningar från fall till fall kan leda till blockeringar liknande de som har uppstått tidigare och som kommer att skada unionen när det är som minst lämpligt, det vill säga när det är dags att för första gången genomföra en krishanteringsoperation, vilket riskerar unionens nuvarande och framtida prestige allvarligt. Herr talman, jag kommer nu att ta upp en fråga som kanske intresserar ledamöterna mer, nämligen en genomgång av Europeiska unionens övertagande av ledningen för vissa uppdrag, såväl när det gäller före detta jugoslaviska republiken Makedonien, fortsättningen av operation Amber Fox, som övertagande av vissa ansvarsuppgifter i Bosnien Hercegovina, och på det här området återstår bara att tala om vikten av att genomföra CME 02, som kommer att sätta vår organisationsförmåga på prov genom förfarandena för krishantering nu i maj. Dessa kommer att genomföras under det spanska ordförandeskapet och jag kan garantera er, ärade ledamöter, att de svårigheter som från början verkade vara omöjliga att komma till rätta med har övervunnits och jag kan även bekräfta att vi kommer att genomföra denna uppgift till det fastställda datumet och vi kommer även – jag är övertygad om detta – att genomföra den framgångsrikt och tillerkänna Europeiska unionens institutioner tillräcklig vikt,, som Militära kommittén, kommittén för politik och säkerhet, generalsekreteraren och tillika den höge representanten samt Europeiska unionens militärstab. Jag nämnde ett andra område, herr talman, nämligen det institutionella området. När det gäller denna punkt vill jag betona att Spanien tillsammans med en annan grupp länder har varit en pådrivande kraft, när det gäller behovet av att inrätta och formalisera ett råd för försvarsministrarna. Förstå mig rätt, ärade ledamöter, det handlar inte om att lägga till ytterligare ett råd till den europeiska institutionella galaxen, det handlar helt enkelt om att de personer som har anförtrotts detta ansvar skall kunna fullgöra det och kunna arbeta. Vi vill varken tränga ut eller lägga oss i utrikesministrarnas befogenheter, vi vill bara göra vårt arbete och kunna ta upp de problem jag nämnde tidigare: effektiviteten av och en eventuell gruppering av Petersberguppdragen. För att kunna göra detta är ett råd av grundläggande vikt. Vi har nu tagit ett första, viktigt steg, eftersom alla har ställt sig positiva till vårt förslag, nämligen ett möte under rådets (allmänna frågor) beskydd, där frågan om ett råd för försvarsministrarna i vilket endast dessa ministrar skall ingå kommer att tas upp i maj i Bryssel. Jag tar nu upp det andra institutionella målet, som handlar om grunderna för en europeisk vapenpolitik, och jag kommer även att besvara ledamot Broks frågor och de faktorer som bekymrade honom. Det stämmer att man hittills inte har försökt genomföra – eller åtminstone lägga grunden till eller dra upp riktlinjerna för – en europeisk vapenpolitik. Vi har velat ta detta steg på ett beslutsamt sätt. Det handlar inte under några omständigheter om att lägga sig i den europeiska vapenindustrin, det faller inte under våra befogenheter, men däremot om att fastställa grunderna, de grundläggande principerna för en europeisk vapenpolitik. Jag sade tidigare att den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken är ett existentiellt behov för all slags vapenpolitik. Vi har följaktligen förberett ett slags dekalog – antalet principer blir till syvende och sist det minst viktiga – för att söka enighet om de huvudprinciper som bör styra en europeisk vapenpolitik. Denna lista utgår från påståendet att den europeiska vapenindustrin måste stå till GUSP:s tjänst och inte tvärtom – ett påstående som förefaller självklart om man inte ser på verkligheten, där det brukar vara tvärtom – och som naturligtvis bör grundas på principerna för frivillighet, öppenhet och samordning med andra organisationer. Bland de konkreta åtgärder som planeras innefattar vi även harmoniering av operativa krav, gemensam användning av resurser, möjligheten att dessa resurser skulle kunna anskaffas genom en europeisk vapenbyrå, vilken skulle ena eller åtminstone samordna de befintliga organen, att undersöka möjligheterna till ett bokföringssystem som är mer anpassat till verkligheten, vilket kommer att underlätta finansiering på lång sikt av vissa system och även sökandet efter – jag tog upp det tidigare – nya metoder för gemensam finansiering. Behovet av att fastställa en metod som på medellång och lång sikt gör det möjligt att ta itu med de resursbrister som identifierades i Helsingforskatalogen ställer oss i sin tur inför principerna om en europeisk vapenpolitik, genom vilken man kommer att undersöka de nationer som är ledande inom vapentillverkning vid ett möte som ordförandeskapet har utlyst till den 29 april. Slutligen, herr talman, och jag närmar mig nu slutet på min talartid, kommer jag att sammanfatta aspekter som inte är mindre viktiga men som utan tvivel inte utgör den grundläggande prioriteringen, den operativa. Under den stund jag har kvar vill jag ta upp aspekterna om att medvetandegöra allmänheten om ett europeiskt försvar och aspekter som är sammanlänkade med detta. Ärade ledamöter, vi har upplevt händelser om gör det nödvändigt att inleda arbetet med att skapa ett rättsligt regelverk inom den humanitära rätten för Petersberguppdragen inför framtiden. När Spanien kom med detta förslag hade händelserna den 11 september ännu inte inträffat. Efter den 11 september, några månader senare, visade vissa händelser att det är absolut nödvändigt att vi klargör den rätt som är tillämplig för krissituationer. Jag talar naturligtvis om den dispenserade behandlingen av fångar, behandlingen av civilbefolkningar, privat egendom och förbindelserna med de civila myndigheterna under genomförandet av Petersberguppdragen. Vi har tänkt oss att detta kan vara en väg som påbörjas i Salamanca, som är europeisk kulturstad under dessa månader och där även och föddes för många år sedan under femtonhundratalet och vi har därför även sammankallat ett möte i maj i Salamanca, till vilket naturligtvis alla företrädare från unionens medlemsstater och även tredje länder är inbjudna samt även Röda korsets internationella kommitté. Herr talman, ärade ledamöter, vi får inte glömma Medelhavsdimensionen inom GUSP sett ur det spanska ordförandeskapets perspektiv. Som ni vet har ett möte sammankallats i Valencia den 22-23 april, ett mycket lämpligt tillfälle. Vi vill inte att GUSP står utanför denna Medelhavsdimension och därför har vi utlyst ett seminarium i Barcelona den 20-21 maj om Medelhavsdimensionen i vår gemensamma säkerhets- och försvarspolitik. Det handlar helt enkelt om att tala om för länderna i södra Medelhavsområdet att inte utgör ett hot och ännu mindre mot dem: det handlar om att knyta stabila kontakter med deras krigsmakter och regeringar som gör det möjligt att berika Medelhavet som ett område för säkerhet och välstånd. Slutligen kommer vi i Cartagena i samma syfte och i enlighet med ett belgiskt initiativ samla ansvariga för att informera allmänheten inom de olika försvarsministerierna samt specialister från olika kommunikationsmedier för att ge en ny impuls till förståelse och spridning av vårt budskap till de europeiska medborgarna. Herr talman, jag frestar på ert tålamod, men jag har en kort kommentar om terrorismen kvar att ta upp som jag anser vara viktig. Ärade ledamöter, jag har redan påmint om att det spanska ordförandeskapets – president Aznar har förklarat detta här i kammaren – främsta prioritering är kampen mot terrorismen. Det behöver inte betonas att Spanien under dessa omständigheter har en moralisk skyldighet att sätta kampen mot terrorismen främst under sitt ordförandeskap. Låt mig börja mitt inlägg med att beskriva hur jag tänker lägga upp det: jag vill för det första kort erinra om bakgrunden och de principer som den europeiska säkerhets- och försvarspolitiken bygger på för att sedan gå över till en analys av det spanska ordförandeskapets mål inom de tre områden som vi har delat in dessa mål i. Dimensionen eller det operativa området, det institutionella området och sist, men inte minst alla frågor som berör den allmänna opinionen, såväl på ett nationellt som på ett europeiskt plan. Vi har funderat mycket på detta, även tillsammans med försvarskollegerna inom Europeiska unionen och vi är överens om att kampen mot terrorismen inte hör till Petersberguppdragen, vilket jag tidigare sade. Vi är även överens om att det är rättstaten som skall föra kampen mot den interna terrorismen i unionen genom dennas vanliga förfaranden, genom domstolarna och statens säkerhetsstyrkor, men det är vår skyldighet att försvara de europeiska medborgarna inför eventuella terroristattacker utifrån, och för att göra detta krävs det otvivelaktigt militära resurser som vi nu gemensamt försöker skapa. Jag syftar på resurser för att bekämpa NBC-massförstörelsevapen – atomvapen, biologiska eller kemiska vapen – även underrättelseresurser, våra styrkors självskydd vid förflyttningsuppdrag, helt enkelt alla resurser som gemensamt skall bidra till att skydda det område vi kallare det gemensamma området eller det gemensamma inre luftrummet. Dessa resurser och uppdrag utgör de grundläggande betraktelserna och riktlinjerna i en handling som det spanska ordförandeskapet är i färd med att utarbeta för att lägga fram den vid Europeiska rådet i Sevilla, där vi hoppas att den kommer att antas. Vi vill skulle även gärna vilja ha parlamentets stöd för de punkter jag tagit upp. Tack så mycket, herr talman. Jag börjar således med bakgrunden och i det sammanhanget vill jag påminna om att vårt verkliga mandat, efter mötet i Saint-Malo, inleddes i december 1999 i Helsingfors när man beslutade att inrätta en europeisk snabbinsatsstyrka, vilken kommer att utgöras av ett totalt antal på minst 60 000 man som skall sättas in på två månader och under och underhållas under minst ett år, med logistiskt stöd, flyg-, sjö- och landstridskrafter för att genomföra uppdrag som vi benämner Petersberguppdragen, en anspelning på det vid det här laget berömda slottet i närheten av Bonn där dessa uppgifter analyserades, vilka huvudsakligen utgörs av fredsbevarande och fredsskapande insatser, evakueringar och uppdrag av humanitär karaktär, och som skall vara uppbyggd senast år 2003. Sedan början av år 2000, på knappt två år, har vi kunnat utveckla detta huvudsakliga mål i stor utsträckning, så att man efter de portugisiska och franska ordförandeskapen kunde inrätta organ som först var tillfälliga och som nu är permanenta, man sammanställde en militär resurskatalog som senare har aktualiserats och där bidragen från sex kandidatländer har tagits med. Katalogen granskades under det föregående belgiska ordförandeskapet och jag tackar för deras arbete. Arbetet med de militära målen avsaktade i viss grad under det svenska ordförandeskapet, som emellertid utnyttjade tiden mycket väl för att utveckla förfaranden och civila förvaltningsorgan för krishantering. Som ni vet förklarades snabbinsatsstyrkan operativ vid Europeiska rådet i Laeken. För närvarande innebär detta ärligt talat snarare en förklaring om en teoretiskt möjligt operativ styrka och detta gör att det spanska ordförandeskapet ställs inför en ännu mer tvingande uppgift efter händelserna den 11 september. Jag kommer nu kort att erinra om principerna och jag vill för det första påminna om, som ni mycket väl känner till, att det område vi talar om har en mellanstatlig karaktär, och att principen om frivillighet är en naturlig följd av detta, det finns dessutom en direkt anknytning till Europeiska rådet och själva organisationen av detta område, som leds av den höge representanten och generalsekreteraren finns, som senare kommer att tala inför plenum om andra frågor, KUSP, Militära kommittén och Europeiska unionens militära stab. Den andra principen är uppdragets känsliga karaktär. Ärade ledamöter, jag anser att principen om specialisering bör ses som en princip för uppskattning, och jag upprepar att vi endast talar om militära uppdrag för att genomföra Petersberguppdragen, humanitära uppdrag för skapande av fred, fredsbevarande uppdrag och evakuering i de fall det blir nödvändigt. Herr talman, här har vi en av svårigheterna med att eventuellt inbegripa bidrag från europeisk militär kapacitet i försvaret mot den externa terrorismen, som har samband med det spanska ordförandeskapets främsta uppgift, kampen mot terrorismen, som emellertid i det nuvarande utvecklingsstadiet av våra uppdrag som av hänsyn till principen om uppskattning inte kan ta på oss utan en föregående förklaring från rådet, vilket jag kommer att ta upp senare i mån av tid. Den tredje principen är subsidiaritetsprincipen, naturligtvis inte i den traditionella innebörden som den tolkas av kammaren och inom den europeiska rätten, den gamla gemenskapsrätten, utan helt enkelt med den innebörden att våra uppgifter som européer i säkerhets- och försvarspolitikens Europa är subsidiära det nationella förvaret, som tillkommer – eftersom det fortfarande ingår i den tidigare hårda kärnan av självbestämmanderätt – de nationella regeringarna. Det står dock helt klart det även är subsidiärt i förhållande till det kollektiva försvaret, som i de flesta av unionens medlemsstater ses som Atlantpaktens ansvar. Detta leder till att våra uppdrag i sin tur är subsidiära i förhållande till det kollektiva försvar som är Atlantpaktens uppgift, men som inte för den skull är mindre oberoende."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"(Aplausos)"12,11 "(Applaudissements)"6 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Bifald)"1 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Amber Fox"9 "Consejo"12,12 "Headline Goal"8,11,9,6,6 "Headline Goal Task Force"5 "Headline Task Force"1,8,11,9,6 "Plus"11 "Trillo-Figueroa,"12 "acquis"10,3 "ad hoc"13,8,10,3,12,11,9,6 "headline goal"13 "intelligence"9 "ius ad bellum"13,5,2,1,8,10,3,12,11,7,9,6 "ius in bello"13,8,5,1,10,2,3,12,7,11,9,6 "panel"9 "plus"12 "por mor"12 "sui generis"13,5,1,10,2,3,12,7,11,9,6

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph