Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-04-09-Speech-2-049"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-04-09"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Decharge 20004
dcterms:Language	"en"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020409.3.2-049"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-04-09-Speech-2-0504
lpv:speaker	lp:Christopher Heaton-harris4
lpv:spoken text	"Mr President, I too should like to congratulate all the rapporteurs, especially Mr McCartin, who has taken a reasonable amount of flak from me. I should also like to congratulate Mrs Morgan on her discharge report. I was not in the Chamber when she made her comments about ECOSOC, but I am sure she is now with me in calling for this organisation not only not to get discharge but actually to be disbanded because it is a waste of money. My primary job here on behalf of my group is to talk about the Staes and Seppänen discharges. This is very easy because they are two very good reports written by two very good parliamentarians. Regarding the McCartin report, I want to put on record, especially for people in the public gallery, some of the simple facts which we should be talking about. There is still no positive statement of assurance from the Court of Auditors. This is the seventh year running. There probably never will be one because they have got themselves into a very tight corner now. How can they give discharge to an organisation where 5% or more of the budget is lost through fraud, mismanagement or waste and 14% of the budget, at least, is running as a surplus? Nearly 20% of the budget is not spent correctly, as we would like it to be. This is not a record to be proud of. The discharge report by Mr McCartin contains a number of quite scathing points and highlights ongoing problems within the Commission. And yet Mr McCartin comes to the conclusion that he should recommend discharge. Quite correctly, he notes that the majority of the EU's budget is administered in the Member States. However this does not absolve the Commission of final responsibility and accountability. The buck stops with the Commission. It is its responsibility, as stated in Article 274, to implement and oversee the Community's budget. Once again this is a year in which it has failed to manage and control the Community's budget properly. My party's representatives in this House were elected on a whole host of pledges, the main one being to sort out the accounts of the European Commission and other European institutions and make sure that the reform process that most people in this House are pleased to see going forward is actually driven through and achieves results. As much money is now being lost through fraud and mismanagement of funds in the 2000 budget as when we made the pledge in 1999 to try and sort this out. John Wiggins, a former member of the European Court of Auditors, is quoted in a British newspaper saying that the situation in the Commission is unchanged. Things have to change. The European Parliament's legal services wrote a note to the Budgetary Control Committee on 5 November 2001 giving an opinion on whether not granting discharge should lead to the fall of the Commission. It states that undoubtedly refusal to grant discharge is the expression of serious political sanctioning of the Commission. Its legal effect, however, is not such as to compel the Commission to resign. That is covered by a special procedure laid down in Article 141 of the EC Treaty. In voting not to give discharge to the Commission, we are actually making sure that the Commission knows firstly, that we do not want it to resign and, secondly, that we want it to sort the problems out. If nothing has changed by this time next year, if there is still no positive statement of assurance, if there is still 5% and more waste, mismanagement, fraud and disappearing money, and if there is still a huge budget surplus, then we will be getting to the stage where we will have to say to the people in the public gallery and the people who put us here that nothing has changed in the European Commission, the reform process is still ongoing – and is the slowest process ever – and we have failed in one of our core tasks which was to sort these problems out in the first place. That is not a record to be proud of and not something I am prepared to stand before my constituents and say."@en3
lpv:spokenAs	member; EPP-ED (1999-07-20--2004-07-19)14 unknown; Conservative and Unionist Party (1999-07-20--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with the NATO Parliamentary Assembly (2002-03-07--2004-07-19)14 member; CONT (2002-01-17--2004-07-19)14 substitute; BUDG (2002-02-04--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Hr. formand, også jeg vil gerne lykønske alle ordførerne og navnlig hr. McCartin, som har været udsat for en hel del kritik fra min side. Jeg vil også gerne takke fru Morgan for hendes dechargebetænkning. Jeg var ikke til stede her i salen, da hun fremsatte sine bemærkninger om Det Økonomiske og Sociale Udvalg, men jeg er sikker på, at hun er enig med mig i, at vi bør opfordre til, at denne organisation ikke kun meddeles decharge, men rent faktisk også opløses, for den er spild af penge. Min primære opgave her er på min gruppes vegne at tale om Staes- og Seppänen-dechargebetænkningerne. Det er meget nemt, for det er to meget gode betænkninger udarbejdet af to meget gode parlamentsmedlemmer. Hvad McCartin-betænkningen angår, vil jeg gerne - navnlig for folk oppe i tilhørerlogen - forklare nogle af de enkle kendsgerninger, som vi taler om. Der foreligger endnu ikke nogen positiv revisionserklæring fra Revisionsretten. Det er syvende år i træk, at dette sker. Der vil formentlig aldrig komme til at foreligge nogen, for den har fået bragt sig op i et meget snævert hjørne nu. Hvordan vil den kunne meddele decharge til en organisation, hvor 5% eller mere af budgettet er tabt gennem svindel, dårlig forvaltning eller svind, og mindst 14% af budgettet er opført som overskud? Næsten 20% af budgettet bliver ikke anvendt korrekt, som vi gerne så det anvendt. Det er ikke en præstation at være stolt af. Hr. McCartins dechargebetænkning indeholder en ret så sønderlemmende kritik af en række punkter og fremhæver vedvarende problemer inden for Kommissionen. Hr. McCartin kommer dog alligevel til den konklusion, at han bør anbefale, at der meddeles decharge. Ret så korrekt bemærker han, at hovedparten af EU's budget forvaltes i medlemsstaterne. Dette fritager imidlertid ikke Kommissionen fra at have det endelige ansvar og den endelige ansvarlighed. Ansvaret ligger hos Kommissionen. Som angivet i artikel 274 er det dens ansvar at gennemføre og føre tilsyn med Fællesskabets budget. Endnu en gang har vi et år, hvor den har forfejlet at forvalte og føre ordentlig kontrol med Fællesskabets budget. Mit partis repræsentanter her i Parlamentet blev valgt på en lang række løfter, hvoraf det væsentligste var at få styr på Europa-Kommissionens og andre europæiske institutioners regnskaber og sikre, at den reformproces, som de fleste medlemmer af Parlamentet er glade for at se skride fremad, rent faktisk bliver gennemført og fører til resultater. Der går lige så mange penge tabt nu gennem svig og dårlig forvaltning af midlerne i budgettet for 2000, som da vi kom med vores valgløfter i 1999 om at forsøge at rette op på dette. Et tidligere medlem af Revisionsretten, John Wiggins, citeres i en britisk avis for at have sagt, at situationen i Kommissionen er uforandret. Det der gøres noget ved. Europa-Parlamentets juridiske tjenestegrene skrev et notat til Budgetkontroludvalget den 5. november 2001, hvori de afgav en udtalelse om, hvorvidt en manglende dechargemeddelelse burde føre til Kommissionens fald. Det siges heri, at nægtelse af decharge uden tvivl er udtryk for en alvorlig politisk sanktionering af Kommissionen. Dens retsvirkning er imidlertid ikke af en sådan art, at den kan tvinge Kommissionen til at gå af. Det er omfattet af en særlig procedure, der er fastsat i artikel 141 i EF-traktaten. Ved at vedtage, at vi ikke vil meddele decharge til Kommissionen, sikrer vi rent faktisk, at Kommissionen for det første ved, at vi ikke ønsker, at den skal gå af, og for det andet at vi ønsker, at den skal løse problemerne. Hvis der ikke er sket noget på dette tidspunkt næste år, hvis der stadig ikke foreligger nogen positiv revisionserklæring, hvis der stadig er 5% eller mere spild, dårlig forvaltning, svig og beløb, der forsvinder, og hvis der stadig er et stort budgetoverskud, så vil vi være nået derhen, hvor vi er nødt til at sige til folk i tilhørerlogen og til de folk, der bragte os her, at intet er forandret i Kommissionen, at reformprocessen stadig skrider frem - og er den langsomste proces nogensinde - og at vi har forfejlet en af vores kerneopgaver, som var at løse problemerne. Det er ikke en præstation at være stolt af og ikke noget, som jeg er rede til at stå op foran mine vælgere og sige."@da1 "Herr Präsident, ich schließe mich den Glückwünschen an sämtliche Berichterstatter und insbesondere an Herrn McCartin an, dem ich das Leben nicht immer leicht gemacht habe. Ich möchte auch Frau Morgan zu ihrem Entlastungsbericht gratulieren. Als sie sich zum Wirtschafts- und Sozialausschuss äußerte, war ich gerade nicht im Plenarsaal, aber ich bin sicher, dass sie mir zustimmt, wenn ich dazu aufrufe, dieser Organisation nicht nur keine Entlastung zu erteilen, sondern sie aufzulösen, weil sie eine Geldverschwendung darstellt. Meine eigentliche Aufgabe ist es jedoch, mich im Namen meiner Fraktion zu den Entlastungsberichten von Herrn Staes und Herrn Seppänen zu äußern. Das fällt mir sehr leicht, da es sich hier um zwei sehr gute Berichte handelt, die von zwei sehr guten Parlamentariern verfasst wurden. Im Hinblick auf den Bericht McCartin möchte ich vor allem für unsere Gäste auf der Besuchertribüne offiziell auf einige simple Fakten verweisen, über die wir uns unterhalten sollten. So liegt uns noch immer keine positive Zuverlässigkeitserklärung vom Rechnungshof vor und das bereits zum siebten Mal in Folge. Möglicherweise wird er nie eine erteilen, weil er sich selbst in eine ziemlich schwierige Lage manövriert hat. Wie kann er einer Organisation Entlastung erteilen, in der 5 % des Haushalts oder mehr durch Betrug, Misswirtschaft oder Verschwendung verloren gehen und der Haushalt einen Überschuss von mindestens 14 % aufweist? Fast 20 % des Haushalts werden nicht ordnungsgemäß und so, wie wir uns das vorstellen, ausgegeben. Auf diese Bilanz kann man wirklich nicht stolz sein. Der Entlastungsbericht von Herrn McCartin übt in einigen Punkten scharfe Kritik und verweist auf anhaltende Probleme in der Kommission. Dennoch kommt Herr McCartin zu dem Schluss, dass die Entlastung empfehlen sollte. Er stellt ganz zu Recht fest, dass der Großteil des EU-Haushalts in den Mitgliedstaaten verwaltet wird. Das entbindet die Kommission jedoch nicht von ihrer Verantwortung und Rechenschaftspflicht. Die Verantwortung trägt letztlich die Kommission. Gemäß Artikel 274 EG-Vertrag ist es ihre Aufgabe, den Haushaltsplan der Gemeinschaft auszuführen und zu überwachen. Auch in diesem Jahr ist es der Kommission nicht gelungen, den Gemeinschaftshaushalt ordnungsgemäß zu verwalten und zu kontrollieren. Die Vertreter meiner Partei in diesem Haus wurden auf der Grundlage einer Vielzahl von Versprechen gewählt, wobei das wichtigste darin bestand, Licht ins Dunkel der Rechnungsabschlüsse der Europäischen Kommission und anderer europäischer Organe und Einrichtungen zu bringen und dafür zu sorgen, dass der Reformprozess, über dessen Fortschritte sich die meisten Abgeordneten dieses Hauses freuen, konsequent und ergebnisorientiert fortgesetzt wird. Die durch Betrug und Misswirtschaft verursachten Einbußen waren im Haushaltsjahr 2000 noch genauso hoch wie 1999, als wir unser Versprechen gaben, etwas dagegen zu unternehmen. In einer britischen Tageszeitung wird John Wiggins, der ehemals Mitglied des Europäischen Rechnungshofs war, mit den Worten zitiert, dass sich an der Situation in der Kommission nichts geändert habe. Es sich aber etwas ändern! In einer Mitteilung an den Haushaltskontrollausschuss vom 5. November 2001 nahm der juristische Dienst des Europäischen Parlaments Stellung zu der Frage, ob die Verweigerung der Entlastung die Kommission zu Fall bringen sollte. Er stellt fest, dass die Verweigerung der Entlastung zweifellos einer schwerwiegenden politischen Sanktion der Kommission gleichkommt, die diese rechtlich jedoch nicht zum Rücktritt zwingen würde. Dieser wird durch ein spezielles Verfahren nach Artikel 114 EG-Vertrag geregelt. Mit einer Verweigerung der Entlastung sorgen wir sogar dafür, dass die Kommission weiß, dass wir erstens nicht an ihrem Rücktritt, sondern zweitens an einer Lösung ihrer Probleme interessiert sind. Wenn sich bis nächstes Jahr um diese Zeit nichts geändert hat, wenn immer noch keine positive Zuverlässigkeitserklärung vorliegt, wenn noch immer 5 % des Haushalts und mehr aufgrund von Verschwendung, Misswirtschaft und Betrug verloren gehen und wenn bis dahin der riesige Überschuss nicht abgebaut werden kann, dann müssen wir unseren Gästen auf der Besuchertribüne und unseren Wählern gegenüber, denen wir dieses Amt verdanken, eingestehen, dass sich in der Europäischen Kommission nichts geändert hat, dass der Reformprozess - der an Langsamkeit kaum zu unterbieten ist - noch läuft und dass wir nicht in der Lage waren, eine unserer Hauptaufgaben, nämlich diese Probleme zu klären, zu erfüllen. Auf diese Leistung können wir nicht stolz sein, und ich bin nicht bereit, mit dieser Botschaft vor meine Wähler zu treten."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα ήθελα και εγώ με τη σειρά μου να συγχαρώ όλους τους εισηγητές, και ιδιαίτερα τον κ. McCartin, ο οποίος έχει δεχτεί στο παρελθόν αρκετά πυρά από εμένα. Θα ήθελα, επίσης, να συγχαρώ την κ. Morgan για την έκθεσή της σχετικά με τη χορήγηση απαλλαγής. Δεν ήμουν στην αίθουσα όταν έκανε τις παρατηρήσεις της για την ΟΚΕ, αλλά είμαι βέβαιος ότι συμμερίζεται την άποψή μου όχι μόνο να μην δοθεί απαλλαγή στο όργανο αυτό, αλλά και να προχωρήσουμε στη διάλυσή του γιατί αποτελεί σπατάλη χρημάτων. Ο βασικός λόγος που βρίσκομαι εδώ εξ ονόματος της Ομάδας μου είναι να μιλήσω για τις εκθέσεις απαλλαγής των κκ. Staes και Seppänen. Το καθήκον μου είναι πολύ εύκολο, διότι πρόκειται για δύο πολύ καλές εκθέσεις που συντάχθηκαν από δύο ικανότατους βουλευτές. Όσον αφορά την έκθεση McCartin, θα ήθελα να καταγραφεί στα πρακτικά, ιδιαίτερα για όσους παρακολουθούν από τα θεωρεία των επισκεπτών, ορισμένα απλά στοιχεία τα οποία θα πρέπει να συζητήσουμε. Το Ελεγκτικό Συνέδριο δεν έχει ακόμα εκδώσει θετική δήλωση αξιοπιστίας. Αυτό γίνεται για έβδομη συνεχή χρονιά. Δεν πιστεύω ότι θα εκδοθεί ποτέ, γιατί πλέον το Συνέδριο βρίσκεται σε πολύ δύσκολη θέση. Πώς να χορηγήσει απαλλαγή σε ένα όργανο όπου το 5% του προϋπολογισμού ή και περισσότερο χάνεται λόγω απάτης, κακοδιαχείρισης ή σπατάλης και το 14%, τουλάχιστον, του προϋπολογισμού αποτελεί πλεόνασμα; Σχεδόν το 20% του προϋπολογισμού δεν δαπανάται σωστά, όπως θα θέλαμε. Κανείς δεν μπορεί να αισθάνεται υπερήφανος για τέτοιες επιδόσεις. Η έκθεση απαλλαγής του κ. McCartin περιλαμβάνει αρκετά δυσμενή στοιχεία και επισημαίνει τα συνεχιζόμενα προβλήματα στους κόλπους της Επιτροπής. Παρόλα αυτά, ο κ. McCartin καταλήγει στο συμπέρασμα ότι θα πρέπει να προτείνει απαλλαγή. Πολύ σωστά, παρατηρεί ότι η διαχείριση του μεγαλύτερου μέρους του κοινοτικού προϋπολογισμού πραγματοποιείται στα κράτη μέλη. Αυτό, ωστόσο, δεν απαλλάσσει την Επιτροπή από την τελική ευθύνη και λογοδοσία. Την τελική ευθύνη έχει η Επιτροπή. Δική της ευθύνη είναι, όπως αναφέρεται στο άρθρο 274, η εκτέλεση και εποπτεία του κοινοτικού προϋπολογισμού. Για μία ακόμη φορά φέτος, απέτυχε να διαχειριστεί και να παρακολουθήσει σωστά τον προϋπολογισμό της Κοινότητας. Οι εκπρόσωποι του κόμματός μου στο Κοινοβούλιο εξελέγησαν βάσει μιας ολόκληρης σειράς δεσμεύσεων, εκ των οποίων η βασική ήταν η διευθέτηση των λογαριασμών της Ευρωπαϊκής Επιτροπής και άλλων ευρωπαϊκών οργάνων και η διασφάλιση ότι η διαδικασία μεταρρύθμισης, την οποία με χαρά οι περισσότεροι βουλευτές βλέπουμε να προωθείται, θα προχωρήσει πραγματικά και θα επιτύχει αποτελέσματα. Σήμερα σπαταλώνται τα ίδια χρηματικά ποσά λόγω απάτης και κακοδιαχείρισης των κεφαλαίων του προϋπολογισμού για το 2000, όσα και όταν αναλάβαμε τη δέσμευση να διευθετήσουμε αυτήν την υπόθεση το 1999. Ο John Wiggins, πρώην μέλος του Ευρωπαϊκού Ελεγκτικού Συνεδρίου, δήλωσε σε βρετανική εφημερίδα ότι η κατάσταση στην Επιτροπή παραμένει αμετάβλητη. Τα πράγματα να αλλάξουν. Η νομική υπηρεσία του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου απέστειλε σημείωμα στην Επιτροπή Ελέγχου του Προϋπολογισμού στις 5 Νοεμβρίου 2001, όπου γνωμοδοτεί για το αν η μη χορήγηση απαλλαγής θα πρέπει να οδηγήσει σε παραίτηση της Επιτροπής. Στο σημείωμα δηλώνεται ότι η άρνηση χορήγησης απαλλαγής αποτελεί σαφώς σοβαρή πολιτική μομφή για την Επιτροπή. Από νομική άποψη, όμως, δεν είναι ικανή να υποχρεώσει την Επιτροπή σε παραίτηση. Για κάτι τέτοιο απαιτείται ειδική διαδικασία που καθορίζεται στο άρθρο 141 της Συνθήκης ΕΚ. Ψηφίζοντας υπέρ της μη χορήγησης απαλλαγής στην Επιτροπή, διασφαλίζουμε ότι η Επιτροπή γνωρίζει, καταρχάς, ότι δεν θέλουμε να παραιτηθεί, και, κατά δεύτερον, ότι θέλουμε να διευθετήσει το πρόβλημα. Εάν δεν έχει αλλάξει τίποτα σε ένα χρόνο, εάν δεν έχει εκδοθεί ακόμα δήλωση αξιοπιστίας, εάν η σπατάλη, η κακοδιαχείριση, η απάτη και τα χαμένα χρηματικά ποσά εξακολουθούν να ανέρχονται στο 5% και περισσότερο, και εάν ο προϋπολογισμός εξακολουθεί να έχει τεράστιο πλεόνασμα, τότε θα έχουμε φτάσει στο στάδιο όπου θα είμαστε υποχρεωμένοι να πούμε στον κόσμο που μας παρακολουθεί από τα θεωρεία του κοινού και στους πολίτες που μας ψήφισαν ότι τίποτε δεν έχει αλλάξει στην Ευρωπαϊκή Επιτροπή, ότι η μεταρρύθμιση συνεχίζεται – με τον βραδύτερο δυνατό ρυθμό – και ότι έχουμε αποτύχει σε ένα από τα βασικά καθήκοντά μας, που ήταν να διευθετήσουμε ακριβώς αυτά τα προβλήματα. Κάτι τέτοιο δεν μας τιμά και δεν είμαι έτοιμος να σταθώ μπροστά στους ψηφοφόρους μου και να πω κάτι τέτοιο."@el8 "(EN) Señor Presidente, yo también deseo felicitar a los ponentes, en especial, al Sr. McCartin, que me ha ahorrado un buen número de críticas. También quisiera felicitar a la Sra. Morgan por su informe sobre la aprobación de la gestión. No estaba presente cuando hizo sus comentarios sobre el Comité Económico y Social, pero estoy seguro de que ahora se unirá a mi petición no sólo de no conceder la aprobación de su gestión, sino incluso de que se disuelva, porque es un despilfarro. Mi principal deber aquí es hablar, en nombre de mi Grupo, sobre los informes Staes y Seppänen sobre la aprobación de la gestión. Es una tarea muy fácil porque son dos excelentes informes elaborados por dos excelentes diputados. Respecto al informe del Sr. McCartin, quiero declarar públicamente, especialmente para las personas que se encuentran en la tribuna de invitados, algunas verdades sencillas de las que deberíamos ocuparnos. El Tribunal de Cuentas sigue sin conceder una declaración de fiabilidad positiva. Es el séptimo año consecutivo. Probablemente nunca la concederá porque ahora ha entrado en una situación muy delicada. ¿Cómo puede concederse la aprobación de la gestión a una organización en la que el 5% o más del presupuesto se pierde como consecuencia del fraude, la mala gestión o el despilfarro, y en la que el 14%, como mínimo, del presupuesto se presenta como excedentes? Cerca del 20% del presupuesto no se utiliza correctamente, como a nosotros nos gustaría. No es un balance del que sentirse orgulloso. El informe del Sr. McCartin sobre la aprobación de la gestión contiene varias observaciones bastante mordaces y pone de relieve los problemas que actualmente existen en el seno de la Comisión. Y sin embargo, el Sr. McCartin llega a la conclusión de que debe recomendar la aprobación de la gestión. Muy acertadamente, el ponente observa que la mayor parte del presupuesto de la UE es administrada por los Estados miembros. No obstante, esto no exime a la Comisión de su responsabilidad final y de su deber de rendir cuentas. La responsabilidad es de la Comisión. Como establece el artículo 274, la Comisión tiene la responsabilidad de ejecutar y de supervisar el presupuesto comunitario. Una vez más, este año ha vuelto a fracasar en su intento de gestionar y vigilar debidamente el presupuesto comunitario. Los representantes de mi partido en esta Asamblea hicieron toda una serie de promesas cuando fueron elegidos, siendo la principal de ellas la de poner en orden las cuentas de la Comisión Europea y de otras instituciones europeas y la de garantizar que el proceso de reforma, que la mayoría de los diputados vemos con buenos ojos, sigue adelante, se completa y da frutos. En el presupuesto 2000 se está perdiendo la misma proporción de fondos como consecuencia del fraude y de la mala gestión que en 1999, cuando nos comprometimos a buscar una solución a este problema. John Wiggins, antiguo miembro del Tribunal de Cuentas Europeo, declara en un periódico británico que la situación en la Comisión permanece inalterada. Las cosas que cambiar. Los servicios jurídicos del Parlamento Europeo enviaron a la Comisión de Control Presupuestario el 5 de noviembre de 2001 una nota en la que daban su opinión sobre si la no concesión de la aprobación de la gestión debía dar lugar a la dimisión de la Comisión. La nota declara que, sin ninguna duda, las negativas a conceder la aprobación de la gestión es la expresión de una grave sanción política a la Comisión. No obstante, sus repercusiones legales no obligan a la Comisión a dimitir. Este aspecto está contemplado en un procedimiento especial establecido en el artículo 141 del Tratado CE. Con nuestro voto en contra de la aprobación de la gestión de la Comisión, en realidad nos estamos asegurando de que la Comisión se entera, en primer lugar, de que no queremos su dimisión y, en segundo lugar, de nuestro deseo de que la Comisión solucione sus problemas. Si el año próximo por estas fechas no ha cambiado nada, si sigue sin producirse una declaración de fiabilidad positiva, si sigue desapareciendo el 5% y más de los fondos como consecuencia del despilfarro, la mala gestión y el fraude, y si se mantiene el enorme excedente presupuestario, nos veremos obligados a decir a las personas que se encuentran en la tribuna de invitados y a aquellos que nos han elegido que en la Comisión Europea no ha cambiado nada, que el proceso de reforma sigue su curso – y que es el proceso más lento de la historia - y que hemos fracasado en uno de nuestros deberes fundamentales que es, ante todo, poner orden en estos problemas. No es un balance como para sentirse orgulloso ni que yo esté dispuesto a defender ante mis electores."@es12 "Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin onnitella kaikkia esittelijöitä, erityisesti McCartinia, joka on saanut minulta melko voimakasta kritiikkiä. Haluaisin myös onnitella esittelijä Morgania hänen vastuuvapautta koskevasta mietinnöstään. En ollut istuntosalissa, kun hän puhui ECOSOCista (YK:n talous- ja sosiaalisesta neuvostosta), mutta hän varmaan tukee minua, kun vaadin, ettei tälle järjestölle myönnetä vastuuvapautta, ja että se jopa lakkautetaan, koska se on rahojen tuhlausta. Ensisijainen tehtäväni täällä ryhmäni puolesta on puhua Staesin ja Seppäsen vastuuvapauden myöntämistä koskevista mietinnöistä. Tämä on erittäin helppoa, koska ne ovat kahden erittäin hyvän parlamentaarikon laatimia erittäin hyviä mietintöjä. Jäsen McCartinin mietinnöstä haluaisin kirjata muistiin, erityisesti yleisölehterillä olevia ihmisiä varten, muutamia yksinkertaisia tosiseikkoja, joista meidän pitäisi puhua. Emme ole vieläkään saaneet myönteistä tarkastuslausumaa tilintarkastustuomioistuimelta. Tämä on jo seitsemäs peräkkäinen vuosi. Emme ehkä koskaan saakaan, koska tuomioistuin on nyt hyvin suurissa hankaluuksissa. Kuinka se voi myöntää vastuuvapauden organisaatiolle, jonka talousarviosta 5 prosenttia tai enemmän on hävinnyt petosten, huonon hallinnon tai tuhlauksen kautta, ja talousarvio on vähintään 14 prosenttia ylijäämäinen? Melkein 20:tä prosenttia talousarviosta ei ole käytetty asianmukaisesti, kuten haluaisimme asian olevan. Tästä ei ole mitään syytä olla ylpeä. Jäsen McCartinin laatima vastuuvapautta koskeva mietintö sisältää lukuisia melko murskaavia huomioita, ja siinä korostetaan jatkuvia ongelmia komission kanssa. Kuitenkin jäsen McCartin tulee siihen lopputulokseen, että hän suosittelee vastuuvapauden myöntämistä. Hän on aivan oikein huomannutkin, että jäsenvaltiot hallinnoivat suurinta osaa EU:n talousarviosta. Tämä ei kuitenkaan vapauta komissiota lopullisesta vastuusta ja vastuuvelvollisuudesta. Vastuu on komission. Kuten 274 artiklassa sanotaan, komission vastuulla on toteuttaa ja valvoa yhteisön talousarviota. Tämä on taas vuosi, jolloin se on täysin epäonnistunut yhteisön talousarvion hallinnassa ja valvonnassa. Puolueeni edustajat valittiin parlamenttiin lukuisten lupausten avulla, joista tärkein oli Euroopan komission ja muiden toimielinten tilien selvittäminen ja sen varmistaminen, että se uudistusprosessi, jonka eteenpäinmenoa suurin osa parlamentista pitää myönteisenä, viedään läpi ja että sen avulla saadaan tuloksia. Nyt häviää yhtä paljon rahaa petosten ja varojen huonon hallinnon kautta vuoden 2000 talousarviosta kuin vuonna 1999 hävisi, kun me annoimme lupauksen yrittää selvittää tämän asian. John Wiggins, Euroopan tilintarkastusistuimen entinen jäsen sanoo brittiläisessä sanomalehdessä, että tilanne komissiossa on ennallaan. Asioiden muuttua. Euroopan parlamentin oikeudellinen yksikkö kirjoitti 5. marraskuuta 2001 talousarvion valvontavaliokunnalle kirjeen, jossa annettiin lausunto siitä, pitäisikö vastuuvapauden myöntämisen johtaa komission kaatumiseen. Siinä sanotaan, että epäilemättä kieltäytyminen vastuuvapauden myöntämisestä on vakava poliittinen sanktio komissiolle. Sen oikeudellinen vaikutus ei ole kuitenkaan niin suuri, että se pakottaisi komission eroamaan. Sitä varten on erityinen menettely, joka määrätään EY:on perustamissopimuksen 141 artiklassa. Kun äänestämme niin, ettei komissiolle myönnetä vastuuvapautta, niin varmistamme, että ensiksi komissio tietää, ettemme halua sen eroavan, ja toiseksi, että haluamme sen selvittävän tilanteen. Jos mikään ei ole muuttunut ensi vuonna tähän aikaan, jos vieläkään ei ole tullut myönteistä tarkastuslausumaa, jos talousarviosta 5 prosenttia tai enemmän on vieläkin haaskausta, huonoa hallintoa, petoksia ja hävinneitä rahoja, ja jos vieläkin on valtava talousarvion ylijäämä, niin olemme tulossa siihen vaiheeseen, että meidän on sanottava yleisölehtereillä oleville ihmisille ja meidät tänne valinneille ihmisille, että Euroopan komissiossa mikään ei ole muuttunut, uudistusprosessi on edelleen käynnissä – ja se on kaikkien aikojen hitain prosessi – ja että me olemme epäonnistuneet yhdessä tärkeimmistä tehtävistämme, joka oli näiden ongelmien selvittäminen. Tässä ei ole mitään ylpeydenaihetta, enkä ole valmis sanomaan sitä äänestäjieni edessä."@fi5 "Monsieur le Président, à mon tour, je voudrais féliciter tous les rapporteurs, en particulier M. McCartin, que j'ai quelque peu critiqué. Je voudrais également féliciter Mme Morgan pour son rapport sur la décharge. Je n'étais pas présent lorsqu'elle a fait ses commentaires sur le Comité économique et social, mais je suis sûr qu'à présent, elle est d'accord avec moi pour demander non seulement que cette organisation n'obtienne pas la décharge, mais également qu'elle soit démantelée, parce qu'elle représente un gaspillage d'argent. J'ai pour mission principale de parler, au nom de mon groupe, des décharges Staes et Seppänen. C'est très facile, étant donné que ce sont deux excellents rapports rédigés par deux excellents parlementaires. Pour ce qui est du rapport McCartin, je veux déclarer publiquement, en particulier pour les personnes se trouvant dans les tribunes publiques, certains faits simples dont nous devrions parler. La Cour des comptes n'a toujours pas émis de déclaration d'assurance positive. C'est la septième année consécutive que cela se produit. Il n'y en aura probablement jamais, parce qu'elle se trouve acculée. Comment peut-elle accorder la décharge à une organisation dont 5 % ou plus du budget se perdent en fraude, mauvaise gestion ou gaspillage et dont les excédents s'élèvent à 14 % du budget au moins ? Presque 20 % du budget ne sont pas dépensés correctement, comme nous voulons qu'il le soit. Ce n'est pas un bilan dont on peut être fier. Le rapport de décharge de M. McCartin contient un certain nombre de points assez acerbes et met en exergue des problèmes actuels au sein de la Commission. Et pourtant, M. McCartin en arrive à la conclusion qu'il faut recommander la décharge. Il remarque tout à fait à juste titre que la plus grande partie du budget de l'UE est gérée au sein des États membres. Toutefois, cela n'enlève pas la responsabilité finale de la Commission. En fin de compte, c'est la Commission qui assume la responsabilité. Il est de la responsabilité de la Commission, comme le stipule l'article 274, d'exécuter et de surveiller le budget communautaire. Une fois de plus, il s'agit d'une année au cours de laquelle elle n'a pas géré et contrôlé le budget communautaire de manière correcte. Les représentants de mon parti au sein de cette Assemblée ont été élus sur la base de toute une série de requêtes, dont la principale est de mettre de l'ordre dans les comptes de la Commission européenne et d'autres institutions européennes, ainsi que de garantir que le processus de réforme, auquel la plupart des personnes de cette Assemblée est satisfaite d'assister, s'effectue réellement et fournisse des résultats. Aujourd'hui, la même quantité d'argent disparaît en raison de fraudes et de la mauvaise gestion de fonds dans le budget 2000 qu'à l'époque où nous avons formulé la requête consistant à y mettre de l'ordre, en 1999. John Wiggins, ancien membre de la Cour des comptes, est cité dans un quotidien britannique et déclare que la situation au sein de la Commission est demeurée la même. Les choses changer. Les services juridiques du Parlement européen ont adressé une note à la commission du contrôle budgétaire le 5 novembre 2001 dans laquelle ils émettent un avis sur la question de savoir si le fait de ne pas accorder la décharge à la Commission entraînerait sa chute. Celle-ci stipule qu'il ne fait aucun doute que le refus d'octroyer la décharge est l'expression d'une sanction politique grave de la Commission. Toutefois, les conséquences juridiques ne sont pas telles qu'elles obligeraient la Commission à démissionner. Cela relève d'une procédure spéciale établie dans l'article 141 du traité CE. En fait, en votant en faveur du refus d'octroyer la décharge à la Commission, nous faisons en sorte que la Commission sache d'abord que nous ne voulons pas qu'elle démissionne, et, ensuite, que nous voulons qu'elle règle ses problèmes. Si rien n'a changé à la même date l'année prochaine, s'il n'y a toujours pas de déclaration d'assurance, si les gaspillages, mauvaise gestion, fraudes et disparition d'argent constituent encore 5 % ou plus du budget, si celui-ci affiche encore un excédent énorme, alors nous en serons arrivés à un stade où nous devrons dire aux personnes se trouvant dans la tribune publique et à celles qui votent pour nous que rien n'a changé au sein de la Commission européenne. Nous devrons dire que le processus de réforme est toujours en cours - c'est le processus le plus lent qui ait jamais existé -, et que nous avons échoué dans une de nos tâches principales qui consistait à régler ces problèmes. Ce n'est pas un bilan dont nous pouvons être fiers et c'est quelque chose que je ne suis pas disposé à dire à mes électeurs."@fr6 "Signor Presidente, anch’io desidero congratularmi con tutti i relatori, in particolare l’onorevole McCartin, che ha anticipato molte delle mie critiche. Desidero anche congratularmi con la onorevole Morgan per la sua relazione sul discarico. Non ero in Aula quando ha presentato le sue osservazioni sul Comitato economico e sociale, ma sono certo che sia d’accordo con me in questo momento nel chiedere, non solo di non concedere il discarico a questo organismo, ma addirittura di abolirlo, perché è una perdita di soldi. Il mio compito principale, a nome del mio gruppo, è parlare delle relazioni sul discarico degli onorevoli Staes e Seppänen, compito molto facile poiché le due relazioni sono eccellenti e sono state scritte da due deputati eccelsi. In riferimento alla relazione McCartin, vorrei dichiarare pubblicamente, soprattutto all’attenzione del pubblico in tribuna, quali sono i fatti, puri e semplici, che dovrebbero essere oggetto della nostra discussione. Ancora una volta la Corte dei conti non ha dato una dichiarazione di affidabilità positiva, per il settimo anno consecutivo. Probabilmente non la darà mai poiché a questo punto, di fatto, la Corte si è messa in un angolo: come può concedere il discarico a un’organizzazione dove almeno il 5 percento del bilancio va perduto a causa delle frodi, della cattiva gestione o degli sprechi e il 14 percento del bilancio, se non di più, non viene utilizzato e risulta essere un’eccedenza. Quasi il 20 percento del bilancio non è eseguito correttamente, secondo i nostri auspici. Non è un risultato di cui andare fieri. La relazione sul discarico dell’onorevole McCartin contiene alcuni punti molto critici e mette in luce alcuni problemi che perdurano in seno alla Commissione. Tuttavia, l’onorevole McCartin giunge alla conclusione di raccomandare il discarico. A giusto titolo egli sottolinea che la più grande parte del bilancio dell’Unione è amministrata dagli Stati membri, ma questo non assolve la Commissione dalla responsabilità e dal controllo finale. La Commissione ha la responsabilità ultima. Ai sensi dell’articolo 274 la Commissione cura e supervisiona l’esecuzione del bilancio comunitario. Anche quest’anno, ancora una volta, la Commissione non è stata in grado di gestire e controllare adeguatamente l’esecuzione del bilancio. I rappresentanti del mio partito in questo Parlamento sono stati eletti in base a una piattaforma di impegni solenni, primo fra tutti vigilare sui conti della Commissione europea e delle altre Istituzioni europee e garantire che il processo di riforma che la maggior parte dei deputati di questo Parlamento si rallegra di veder progredire sia effettivamente portato avanti e produca risultati. Nel bilancio 2000 le perdite dovute alle frodi e alla cattiva gestione dei fondi sono pari alle perdite registrate nel 1999, quando abbiamo assunto formalmente l’impegno di fare ordine nella questione. John Wiggings, ex membro della Corte dei conti europea, ha dichiarato ad un giornale britannico che la situazione all’interno della Commissione non è mutata. Le cose cambiare. Il servizio giuridico del Parlamento europeo ha inviato una nota alla commissione per il controllo dei bilanci il 5 novembre 2001, nella quale si pronuncia in merito al fatto se la mancata concessione del discarico debba comportare le dimissioni della Commissione. Esso afferma che, senza dubbio, il rifiuto di concedere il discarico è l’espressione di una grave sanzione politica nei confronti della Commissione. Tuttavia l’effetto giuridico non è tale da imporre alla Commissione di dimettersi. Tale materia è oggetto della speciale procedura ai sensi dell’articolo 141 del TCE. Votando contro la concessione del discarico alla Commissione, di fatto, garantiamo che la Commissione sappia innanzi tutto che non vogliamo che si dimetta e, secondo, che vogliamo che risolva i problemi. Se l’anno prossimo, di questi tempi, non sarà cambiato nulla, se non si otterrà la dichiarazione di affidabilità positiva, se il 5 percento e più dei fondi andrà perso a causa delle frodi, degli sprechi e della cattiva gestione e continuerà ad esserci un enorme surplus di bilancio allora ci troveremo nella situazione di dover dire al pubblico in tribuna e a coloro che ci hanno eletti che nella Commissione europea non è cambiato nulla, che il processo di riforma è ancora in corso – più lento di così non si può – che non siamo stati all’altezza di svolgere uno dei nostri compiti principali: risolvere innanzi tutto questi problemi. Non è nulla di cui vantarsi e non sono disposto a presentarmi ai miei elettori con un simile risultato."@it9 "Mr President, I too should like to congratulate all the rapporteurs, especially Mr McCartin, who has taken a reasonable amount of flak from me. I should also like to congratulate Mrs Morgan on her discharge report. I was not in the Chamber when she made her comments about ECOSOC, but I am sure she is now with me in calling for this organisation not only not to get discharge but actually to be disbanded because it is a waste of money. My primary job here on behalf of my group is to talk about the Staes and Seppänen discharges. This is very easy because they are two very good reports written by two very good parliamentarians. Regarding the McCartin report, I want to put on record, especially for people in the public gallery, some of the simple facts which we should be talking about. There is still no positive statement of assurance from the Court of Auditors. This is the seventh year running. There probably never will be one because they have got themselves into a very tight corner now. How can they give discharge to an organisation where 5% or more of the budget is lost through fraud, mismanagement or waste and 14% of the budget, at least, is running as a surplus? Nearly 20% of the budget is not spent correctly, as we would like it to be. This is not a record to be proud of. The discharge report by Mr McCartin contains a number of quite scathing points and highlights ongoing problems within the Commission. And yet Mr McCartin comes to the conclusion that he should recommend discharge. Quite correctly, he notes that the majority of the EU's budget is administered in the Member States. However this does not absolve the Commission of final responsibility and accountability. The buck stops with the Commission. It is its responsibility, as stated in Article 274, to implement and oversee the Community's budget. Once again this is a year in which it has failed to manage and control the Community's budget properly. My party's representatives in this House were elected on a whole host of pledges, the main one being to sort out the accounts of the European Commission and other European institutions and make sure that the reform process that most people in this House are pleased to see going forward is actually driven through and achieves results. As much money is now being lost through fraud and mismanagement of funds in the 2000 budget as when we made the pledge in 1999 to try and sort this out. John Wiggins, a former member of the European Court of Auditors, is quoted in a British newspaper saying that the situation in the Commission is unchanged. Things have to change. The European Parliament's legal services wrote a note to the Budgetary Control Committee on 5 November 2001 giving an opinion on whether not granting discharge should lead to the fall of the Commission. It states that undoubtedly refusal to grant discharge is the expression of serious political sanctioning of the Commission. Its legal effect, however, is not such as to compel the Commission to resign. That is covered by a special procedure laid down in Article 141 of the EC Treaty. In voting not to give discharge to the Commission, we are actually making sure that the Commission knows firstly, that we do not want it to resign and, secondly, that we want it to sort the problems out. If nothing has changed by this time next year, if there is still no positive statement of assurance, if there is still 5% and more waste, mismanagement, fraud and disappearing money, and if there is still a huge budget surplus, then we will be getting to the stage where we will have to say to the people in the public gallery and the people who put us here that nothing has changed in the European Commission, the reform process is still ongoing – and is the slowest process ever – and we have failed in one of our core tasks which was to sort these problems out in the first place. That is not a record to be proud of and not something I am prepared to stand before my constituents and say."@lv10 "Mijnheer de Voorzitter, ook ik wil graag alle rapporteurs feliciteren, met name de heer McCartin, die nogal wat kritiek van mij te verduren heeft gehad. Ik wil ook graag mevrouw Morgan gelukwensen met haar kwijtingsverslag. Ik was niet in de vergaderzaal aanwezig toen zij haar opmerkingen maakte over het Economisch en Sociaal Comité, maar ik weet zeker dat zij het met mij eens is als ik vraag om deze organisatie niet alleen geen kwijting te verlenen, maar ook om het Economisch en Sociaal Comité te ontbinden omdat het louter geldverspilling is. Mijn voornaamste taak is om namens mijn fractie te spreken over het verslag-Staes en het verslag-Seppänen. Dat is erg gemakkelijk, omdat het twee zeer goede verslagen zijn die door twee zeer goede parlementsleden zijn opgesteld. Wat betreft het verslag-McCartin wil ik, met name voor de mensen op de publieke tribune, een aantal van de simpele feiten opgetekend hebben waarover we zouden moeten praten. De Rekenkamer heeft nog steeds geen positieve betrouwbaarheidsverklaring afgegeven. Dat is nu voor het zevende achtereenvolgende jaar. Die verklaring zal er waarschijnlijk ook nooit komen, want de Rekenkamer zit nu wel erg in het nauw. Hoe kan men kwijting verlenen aan een organisatie waar 5% van de begroting of meer opgaat aan fraude, wanbeheer of verspilling, en de begroting een overschot kent van zeker 14%? Bijna 20% van de begroting is niet op de juiste wijze, zoals wij willen, besteed. Dat is geen prestatie om trots op te zijn. In het kwijtingsverslag van de heer McCartin staan een aantal vernietigende opmerkingen en worden aanhoudende problemen binnen de Commissie naar voren gebracht. Toch komt de heer McCartin tot de slotsom dat hij de aanbeveling moet doen om kwijting te verlenen. Hij merkt zeer terecht op dat het merendeel van de begroting van de EU wordt beheerd in de lidstaten. Dit ontheft de Commissie echter niet van de uiteindelijke verantwoordelijkheid en aansprakelijkheid. De Commissie is de eindverantwoordelijke. Zij is, zoals in artikel 274 wordt uiteengezet, verantwoordelijk voor de uitvoering van en het toezicht op de begroting van de Gemeenschap. Het is de Commissie dit jaar opnieuw niet gelukt om deze taken naar behoren uit te voeren. De vertegenwoordigers van mijn partij in dit Parlement zijn gekozen op grond van een hele waslijst plechtige beloften, waarvan de belangrijkste was om de rekeningen van de Europese Commissie en andere Europese instellingen te controleren, en om ervoor te zorgen dat het hervormingsproces, dat de meeste leden van dit Parlement tot hun genoegen zien vorderen, daadwerkelijk wordt doorgevoerd en vruchten afwerpt. Er gaat nu in de begroting van 2000 net zoveel geld verloren door fraude en wanbeheer van gelden als toen wij in 1999 de belofte deden om te trachten hier wat aan te doen. John Wiggins, voormalig lid van de Europese Rekenkamer, heeft in een Britse krant gezegd dat de situatie in de Commissie nog steeds hetzelfde is. Er echt wat veranderen. De juridische diensten van het Europees Parlement hebben op 5 november 2001 een brief geschreven aan de Commissie begrotingscontrole met een oordeel over de vraag of het niet-verlenen van kwijting tot de val van de Commissie zou leiden. In de brief wordt gezegd dat het niet-verlenen van kwijting ondubbelzinnig aangeeft dat de Commissie politiek gezien een gevoelige tik op de vingers krijgt, maar dat de juridische implicatie niet zodanig is dat de Commissie gedwongen wordt om af te treden. Daarvoor bestaat een speciale procedure, die is vastgelegd in artikel 141 van het EG-Verdrag. Door geen kwijting te verlenen aan de Commissie zorgen we er in feite voor dat de Commissie weet dat we, ten eerste, niet willen dat zij aftreedt en dat we, ten tweede, willen dat zij de problemen oplost. Als er over een jaar nog niets is veranderd, als er nog steeds geen verklaring van betrouwbaarheid is, als er nog steeds sprake is van 5% of meer verspilling, wanbeheer, fraude of verdwenen geld, en als er nog steeds een enorm begrotingsoverschot is, dan komen we op het punt dat we tegen de mensen op de publieke tribune en de mensen die ons hebben gekozen moeten zeggen dat er binnen de Europese Commissie niets is veranderd, dat het hervormingsproces nog steeds voortduurt – en dat er nog nooit een trager verlopend proces is geweest – en dat we tekort zijn geschoten ten aanzien van een van onze belangrijkste taken en dat was eerst en vooral het oplossen van deze problemen. Dat is niet iets om trots op te zijn en niet iets wat ik ten overstaan van mijn kiezers wil zeggen."@nl2 "Senhor Presidente, também eu gostaria de felicitar os relatores, especialmente o senhor deputado McCartin, que conseguiu dissipar muitas das minhas hesitações. Gostaria de felicitar também a senhora deputada Morgan pelo seu relatório sobre a quitação. Não estava presente no hemiciclo quando a senhora deputada teceu os seus comentários a respeito do CES, mas estou certo de que estará de acordo comigo em apelar não só a que não se conceda quitação como a que se extinga esta organização, porque representa dinheiro mal gasto. A minha primeira obrigação aqui, em nome do meu grupo, é pronunciar-me sobre os relatórios dos senhores deputados Staes e Seppänen sobre a quitação. É uma tarefa muito fácil, já que se trata de dois excelentes relatórios, redigidos por dois excelentes parlamentares. No que se refere ao relatório do senhor deputado McCartin, gostaria de deixar registados, especialmente para os ocupantes das galerias, os factos nus e crus que deveríamos abordar. Não existe ainda uma declaração de fiabilidade do Tribunal de Contas. É o sétimo ano consecutivo em que isso acontece. Provavelmente nunca acontecerá, visto que o próprio Tribunal se colocou numa posição que lhe deixa uma muito escassa margem de manobra. Como poderão conceder quitação a uma organização em que 5% ou mais do orçamento se perde devido à fraude, à má gestão ou ao desperdício e em que existe um excedente de, pelo menos, 14%? Cerca de 20% do orçamento não é utilizado convenientemente, como gostaríamos. Não é uma realidade de que possamos orgulhar-nos. O relatório sobre a quitação elaborado pelo senhor deputado McCartin contém um certo número de elementos bastante espantosos e põe a nu alguns problemas existentes na Comissão. No entanto, o senhor deputado McCartin chega à conclusão de que deve recomendar a quitação. Regista, com toda a pertinência, que a maioria do orçamento da UE é administrado nos Estados-Membros. Porém, esse facto não absolve a Comissão da responsabilidade final e não a isenta da prestação de contas. Nessa matéria, a parte de leão cabe à Comissão. É responsabilidade desta, conforme estipulado no artigo 274º, exercer o controlo e a supervisão da utilização do orçamento da Comunidade. Uma vez mais, este foi um ano em que a Comissão malogrou em gerir e controlar o orçamento comunitário. Os representantes do meu partido neste hemiciclo foram eleitos com base num grande número de compromissos, o principal dos quais era o controlo das contas da Comissão e de outras Instituições Europeias e a garantia de que o processo de reformas, com cuja realização a maioria dos deputados deste hemiciclo se congratula, fosse efectivamente levado a cabo com resultados palpáveis. Actualmente, está a perder-se, devido à fraude e à má gestão das verbas inscritas no orçamento para 2000, tanto dinheiro como em 1999, altura em que nos comprometemos a tentar averiguar e solucionar este problema. John Wiggins, um antigo membro do Tribunal de Contas Europeu, é citado num jornal britânico como tendo afirmado que a situação na Comissão não se alterou. É preciso que este estado de coisas mude . Os serviços jurídicos do Parlamento Europeu endereçaram uma nota à Comissão do Controlo Orçamental, a 5 de Novembro de 2001, manifestando a opinião de que não conceder quitação conduziria à queda da Comissão. Afirmam que, indubitavelmente, as recusas em conceder quitação são a expressão de uma sanção política grave à Comissão. No entanto, o seu efeito jurídico não é de natureza a obrigar a Comissão a demitir-se. Esta situação está abrangida por um procedimento especial estabelecido no artigo 141º do Tratado CE. Na verdade, ao votarmos a favor da não concessão da quitação à Comissão, estamos a garantir que esta fique ciente, em primeiro lugar, de que não pretendemos que se demita e, em segundo lugar, de que contamos que resolva os problemas existentes. Se por esta altura, no próximo ano, nada tiver mudado, se ainda não existir declaração de fiabilidade, se continuarem a existir 5% ou mais de desperdício, má gestão ou fraude e desaparecimentos e verbas, se ainda existir um enorme excedente orçamental, então ver-nos-emos obrigados a dizer às pessoas que se encontram nas galerias e aos eleitores que nos elegeram que está tudo na mesma, que o processo de reformas ainda prossegue – o processo mais lento de sempre – e que falhámos numa das nossas principais tarefas, a saber, a resolução destes problemas. Não é motivo de orgulho e não é notícia que, pessoalmente, esteja preparado para dar aos meus eleitores."@pt11 "Herr talman! Jag vill också gratulera samtliga föredraganden, i synnerhet McCartin, som har fått ta emot en hel del kritik från mig. Jag vill även gratulera Morgan för hennes betänkande om beviljande av ansvarsfrihet. Jag var inte närvarande i kammaren när hon gjorde sina kommentarer om ESK, men jag är säker på att hon instämmer med mig nu i att den organisationen inte bara borde beviljas ansvarsfrihet utan att den rentav borde upplösas, eftersom den bara är ett slöseri med pengar. Min uppgift här är i första hand att på min grupps vägnar tala om Staes och Seppänens betänkanden om beviljande av ansvarsfrihet. Detta är mycket lätt eftersom det är två mycket bra betänkanden skrivna av två mycket bra parlamentariker. När det gäller betänkandet av McCartin vill jag slå fast några av de enkla fakta som vi borde tala om, i synnerhet för dem på åhörarläktaren. Det finns fortfarande inte någon positiv revisionsförklaring från revisionsrätten. Detta är det sjunde året i rad. Troligen kommer det aldrig att finnas någon eftersom de har satt sig i en ordentlig knipa. Hur kan de bevilja ansvarsfrihet för en organisation där 5 procent eller mer av budgeten försvinner genom bedrägeri, misskötsel eller misshushållning och budgeten har ett överskott på åtminstone 14 procent? Nästan 20 procent av budgeten används inte korrekt, så som vi skulle önska. Det är inte ett resultat som man kan vara stolt över. Betänkandet om beviljande av ansvarsfrihet av McCartin innehåller ett antal punkter med mycket skarp kritik och sätter ljuset på olösta problem inom kommissionen. Ändå kommer McCartin fram till att han bör rekommendera oss att bevilja ansvarsfrihet. Han konstaterar, helt riktigt, att huvuddelen av EU:s budget förvaltas av medlemsstaterna. Men detta kan inte innebära att kommissionen fritas från det slutliga ansvaret och inte skulle kunna ställas till svars. Ansvaret ligger i sista hand på kommissionen. Det är dess skyldighet att, som sägs i artikel 274, genomföra och övervaka gemenskapens budget. Detta är ännu ett år då den har misslyckats med att förvalta och kontrollera gemenskapens budget. Företrädarna för mitt parti i denna kammare blev valda på en rad löften varav det viktigaste var att få ordning på räkenskaperna för Europeiska kommissionen och andra europeiska institutioner och se till att den reformprocess, som de flesta i denna kammare gläder sig åt, faktiskt förs till slut och ger resultat. Lika mycket pengar försvinner på grund av bedrägerier och vanskötsel av fonder nu i 2000 års budget som när vi lovade att försöka få ordning på det här 1999. John Wiggins, en före detta ledamot av Europeiska revisionsrätten, säger enligt en brittisk tidning att situationen i kommissionen är oförändrad. Detta förändras. Europaparlamentets rättstjänst skrev ett brev till budgetkontrollutskottet den 5 november 2001 och yttrade sig om huruvida beviljande av ansvarsfrihet skulle leda till kommissionens fall eller inte. Det konstaterar att vägran att bevilja ansvarsfrihet otvivelaktigt är uttryck för allvarliga politiska sanktioner av kommissionen. Dess rättsverkan är dock inte en sådan att det kan tvinga kommissionen att avgå. Det regleras i ett särskilt förfarande enligt artikel 141 i EG-fördraget. Genom att inte rösta för ansvarsfrihet för kommissionen ser vi i själva verket till att kommissionen får veta, för det första, att vi inte vill att den skall avgå, och, för det andra, att vi vill att den skall lösa problemen. Om ingenting har förändrats vid den här tiden nästa år, om det fortfarande inte finns någon positiv revisionsförklaring, om slöseri, misskötsel, bedrägeri och pengar som försvinner fortfarande uppgår till mer än 5 procent, och om det då fortfarande finns ett gigantiskt budgetöverskott kommer vi till det stadium då vi måste säga till de på åhörarläktaren och till de som har placerat oss här att ingenting har förändrats i Europeiska kommissionen, att reformprocessen fortfarande pågår – och det är den långsammaste processen vi någonsin har sett – och att vi har misslyckats med en av våra viktigaste uppgifter, som var att få ordning på de här problemen. Det är inte ett resultat som man kan vara stolt över och det är inte någonting som jag är beredd att säga till mina väljare."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Heaton-Harris (PPE-DE )."10,3,12 "de facto"11 "devono"9 "doivent"6 "got"10,3 "moet"2 "muss"7 "må"1 "måste"13 "pitää"5 "tienen"12 "πρέπει"8

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph