Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-20-Speech-3-021"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020320.5.3-021"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Hr. formand, topmødet har nu nedsat en arbejdsgruppe, som skal barsle med reformer af Rådets arbejde, og det er der stærkt brug for. I dag vedtages 70% af alle love i EU af embedsmænd i Rådets arbejdsgrupper, 15% vedtages af ambassadørmusketererne i Coreper, 15% når Ministerrådet. Jeg har ikke procenter for, hvad ministrene ser, dog ved jeg, at lovgivningsmagten tilhører vælgere og folkevalgte, men at den i EU er erobret af embedsmænd og deres skiftende ministre. Vi kunne udskifte vore egne ministre, men vi kan aldrig stemme os til nye love ved valg. Hvis en lov virker dårligt, kan den kun ændres, hvis vi får Kommissionen til at stille forslag og får det vedtaget med som regel 62 af 87 stemmer bag de lukkede døre i Rådet.
Europa-Parlamentet kan med absolut flertal komme med ændringsforslag og forkaste en lov under forligsproceduren, men Europa-Parlamentet har ikke fået den lovgivningsmagt, som vælgerne og vore folkevalgte i medlemslandene har mistet. Vi står stadig med et voksende demokratisk underskud. Jeg vil foreslå, at enhver EU-lov behandles parallelt af de nationale parlamenter. Det er der, folk kan følge med; det er der, demokratiet starter.
Næste reform er så at åbne behandlingen i Rådet for offentligheden. Forhandlingerne om lovene bør være offentlige, ligesom i de nationale parlamenter og i Europa-Parlamentet. Afstemningerne bør også være offentligt tilgængelige. Folkevalgte bør have adgang til alle dokumenter i Rådets arbejdsgrupper, og hvorfor ikke også kigge på ombudsmandens forslag til forvaltningsreform.
Under forhandlingerne om forordningen om aktindsigt var Tyskland, Frankrig og Spanien de tre største modstandere af mere åbenhed. Nu har Aznar López chancen for at give Spanien et andet image. Det kunne blive juni-topmødet i Sevilla, der kommer til at gå over i historien som det sted, hvor EU for alvor blev åbent for sine borgere. Jeg håber også, det bliver stedet, hvor man dræber de store landes forsøg på at erobre formandskabet i EU. Der bør ikke laves gruppeformandskaber, hvor hvert af de fem store lande får fire/fem småstater med i et gruppeformandskab - så er risikoen, at det store land tager løvens rolle. Små lande må også kunne repræsentere den fælles udenrigs- og sikkerhedspolitik udadtil. Vi skal fremstå som et samarbejde mellem selvstændige lande - ikke som en ny stat. Hvis de store lande gerne vil optræde fælles, må de slå sig sammen i en fælles stat. De må ikke kunne bruge de fælles institutioner til at marginalisere de mindre medlemslande."@da1
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Herr Präsident, das Gipfeltreffen hat jetzt eine Arbeitsgruppe eingesetzt, die Reformen der Ratsarbeit zustande bringen soll. Das ist wirklich überfällig. Heute werden 70 % aller Gesetze der EU von Beamten in den Arbeitsgruppen des Rates beschlossen, 15 % vom Botschafterausschuss der Ständigen Vertreter und 15 % erreichen den Ministerrat. Mir liegen keine Angaben darüber vor, wie die Minister es sehen, aber ich weiß, dass die legislative Gewalt den Wählern und Volksvertretern gehört; in der EU ist sie aber von Beamten und ihren wechselnden Ministern erobert worden. Wir könnten unsere eigenen Minister austauschen, aber wir können keine neuen Gesetze durch unsere Stimmabgabe in Wahlen erreichen. Wenn uns ein Gesetz nicht gefällt, kann es nur geändert werden, wenn wir die Kommission zu einem Entwurf bewegen können, dann kommt es im Rat hinter verschlossenen Türen in der Regel zu einem Beschluss mit 62 von 87 Stimmen.
Das Europäische Parlament kann mit absoluter Mehrheit einen Änderungsvorschlag verabschieden und ein Gesetz im Vermittlungsverfahren ablehnen, aber es hat nicht die legislative Gewalt bekommen, die man den Wählern und unseren Volksvertretern in den Mitgliedstaaten genommen hat. Es gibt noch immer ein demokratisches Defizit, das ständig größer wird. Ich möchte vorschlagen, dass jedes EU-Gesetz parallel in den nationalen Parlamenten beraten wird. Das ist der Ort, wo die Bürger Anteil nehmen können, dort beginnt die Demokratie.
Die nächste Reform betrifft die Arbeit des Rates und die Öffentlichkeit. Gesetzesverhandlungen müssen öffentlich sein, wie dies in den nationalen Parlamenten und im Europäischen Parlament der Fall ist. Auch die Abstimmungen müssen öffentlich nachvollziehbar sein. Volksvertreter müssen Zugang zu allen Dokumenten der Arbeitsgruppen des Rates haben, und auch über den Entwurf des Bürgerbeauftragten für eine Verwaltungsreform könnte man sich Gedanken machen.
Bei den Verhandlungen über die Verordnung über den Zugang der Öffentlichkeit zu amtlichen und Verwaltungsdokumenten waren Deutschland, Frankreich und Spanien die größten Gegner von mehr Offenheit. Jetzt hat Aznar López die Möglichkeit, Spanien ein anderes Image zu verschaffen. Das Gipfeltreffen in Sevilla im Juni könnte als der Ort in die Geschichte eingehen, an dem sich die EU ihren Bürgern wirklich öffnet. Ich hoffe auch, dass dort der Versuch der großen Länder zu Fall gebracht werden wird, die Präsidentschaft in der EU zu erobern. Es dürfen keine Gruppenpräsidentschaften gebildet werden, in denen jedes der fünf großen Länder vier/fünf kleinere Staaten in einer Gruppenpräsidentschaft um sich versammelt; es besteht das Risiko, dass das große Land dominieren wird. Auch kleine Länder müssen die gemeinsame Außen- und Sicherheitspolitik nach außen vertreten können. Wir müssen als Zusammenarbeit selbständiger Länder in Erscheinung treten, nicht als neuer Staat. Wenn die großen Länder gemeinsam auftreten möchten, müssen sie sich zu einem gemeinsamen Staat zusammenschließen. Aber sie dürfen nicht die Institutionen der Gemeinschaft dazu benutzen, die kleineren Mitgliedstaaten an den Rand zu drängen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, η Σύνοδος Κορυφής αποφάσισε τη σύσταση ομάδας εργασίας, η οποία θα καταλήξει σε προτάσεις για μεταρρυθμίσεις στο έργο του Συμβουλίου, μεταρρυθμίσεις απολύτως απαραίτητες. Σήμερα υιοθετείται το 70% όλων των νόμων της ΕΕ από υπαλλήλους στις ομάδες εργασίας του Συμβουλίου, το 15% από τους πρέσβεις της Επιτροπής Μονίμων Αντιπροσώπων και το 15% από το Συμβούλιο Υπουργών. Δεν γνωρίζω τι ποσοστό εξετάζουν τελικά οι υπουργοί, γνωρίζω όμως ότι η νομοθετική εξουσία ανήκει μεν στους ψηφοφόρους και στους αιρετούς αντιπροσώπους τους, όμως στην ΕΕ έχουν σφετερισθεί οι υπάλληλοι και οι εναλλασσόμενοι υπουργοί τους. Μπορούμε να αλλάζουμε τους υπουργούς μας στις εκλογές, όμως δεν μπορούμε μέσω των εκλογών να υιοθετούμε νέους νόμους. Εάν δεν μας αρέσει ένας νόμος, μπορούμε να τον αλλάξουμε μόνον εφόσον πείσουμε την Επιτροπή να υποβάλει πρόταση, προκειμένου στη συνέχεια να υιοθετηθεί από το Συμβούλιο με πλειοψηφία 62 από τις 87 ψήφους κατά κανόνα, κεκλεισμένων των θυρών.
Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο μπορεί να υιοθετεί τροπολογίες με απόλυτη πλειοψηφία και να απορρίπτει νόμους κατά τη διαδικασία συνδιαλλαγής, όμως δεν του έχουν δοθεί οι νομοθετικές αρμοδιότητες που αφαιρέθηκαν από τους ψηφοφόρους και τα κοινοβούλια των κρατών μελών. Αντιμετωπίζουμε διαρκώς ένα αυξανόμενο έλλειμμα δημοκρατίας. Θα πρότεινα να συζητάται κάθε νόμος της ΕΕ παράλληλα από τα εθνικά κοινοβούλια. Εκεί ακριβώς οι πολίτες θα μπορούν να παρακολουθούν τις συζητήσεις, εκεί ακριβώς ξεκινά η δημοκρατία.
Η επόμενη μεταρρύθμιση είναι να ανοίξουν στο κοινό οι συνεδριάσεις του Συμβουλίου. Οι νομοθετικές συζητήσεις οφείλουν να καταστούν δημόσιες, όπως συμβαίνει στα εθνικά κοινοβούλια και στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο. Οι ψηφοφορίες θα πρέπει επίσης να είναι δημόσιες. Οι βουλευτές θα πρέπει να έχουν πρόσβαση σε όλα τα έγγραφα των ομάδων εργασίας του Συμβουλίου και, γιατί όχι, να λαμβάνουν γνώση των προτάσεων του Ευρωπαίου Διαμεσολαβητή σχετικά με τις διοικητικές μεταρρυθμίσεις.
Κατά τις διαπραγματεύσεις για τον κανονισμό σχετικά με την πρόσβαση στα κοινοτικά έγγραφα, η Γερμανία, η Γαλλία και η Ισπανία πρόβαλαν τις περισσότερες αντιρρήσεις στην αύξηση της διαφάνειας. Τώρα ο κ. Aznar López έχει την ευκαιρία να δώσει μία άλλη εικόνα της Ισπανίας. Με τη Σύνοδο Κορυφής του Ιουλίου η Σεβίλη θα μπορούσε να μείνει στην Ιστορία ως η πόλη στην οποία η ΕΕ κατέστη ανοικτή στους πολίτες της. Ελπίζω επίσης να γίνει και η πόλη στην οποία θα αποδειχθούν άκαρπες οι απόπειρες των μεγάλων χωρών να σφετερισθούν την Προεδρία της ΕΕ. Δεν θα πρέπει να δημιουργηθούν ομαδικές Προεδρίες, στις οποίες θα συμμετέχει κάθε μία από τις πέντε μεγάλες χώρες συν τέσσερις ή πέντε μικρότερες, καθώς θα υπάρχει ο κίνδυνος να λάβει η μεγάλη χώρα τη μερίδα του λέοντος. Θα πρέπει και οι μικρές χώρες να μπορούν να αντιπροσωπεύουν την κοινή εξωτερική πολιτική και πολιτική ασφάλειας. Οφείλουμε να εμφανιζόμαστε ως συνεργασία ανεξαρτήτων κρατών και όχι ως ένα νέο κράτος. Εάν οι μεγάλες χώρες θέλουν σώνει και καλά να εμφανίζονται από κοινού, ας δημιουργήσουν μεταξύ τους ένα κοινό κράτος. Δεν πρέπει να εκμεταλλεύονται τα κοινοτικά όργανα για να θέσουν στο περιθώριο τα μικρότερα κράτη μέλη."@el8
"Mr President, the summit has now appointed a working party that is to produce reforms of the Council’s work, which are greatly needed. At present 70% of all legislation in the EU is adopted by officials in the Council’s working parties, 15% is adopted by the ambassadorial musketeers in COREPER, while 15% reaches the Council of Ministers. I do not have the percentages for what the ministers see. However, I know that legislative power belongs with the electorate and elected representatives, but that in the EU it has been seized by officials and their changing ministers. We could replace our own ministers, but we can never vote for new legislation via elections. If a law appears not to be a good law, it can only be amended if we get the Commission to table a proposal and have it adopted on the strength, as a rule, of 62 out of 87 votes, cast behind the closed doors of the Council.
The European Parliament is able, with an absolute majority, to submit amendments and reject a law during the conciliation procedure, but the European Parliament has not been given the legislative power of which the electorate and our elected representatives in the Member States have been deprived. We still have a growing democratic deficit. I should like to propose that every EU law be dealt with in parallel by the national parliaments. It is there that people can follow what is going on. It is there that democracy begins.
The next reform is, then, to open up the Council’s deliberations to the public. Laws should be debated in public, just as they are in the national parliaments and in the European Parliament. The voting should also be publicly accessible. Elected representatives should have access to all the documents of the Council’s working parties. Why not, moreover, also look at the Ombudsman’s proposals for administrative reform?
During the debates on the regulation on public access to administrative documents, Germany, France and Spain were the three biggest opponents of greater openness. Now, Mr Aznar López has an opportunity to give Spain a different image. It could be the June summit in Seville that goes down in history as the place where the EU was genuinely opened up to its citizens. I hope, too, that it will be the place where we put an end to the big countries’ attempts to conquer the presidency of the EU. There should be no group presidencies in which each of the five large countries gets four or five small states to join them in a group presidency. There would then be the risk of the large country’s taking the lion’s share of the power. Small countries must also be able to represent the common foreign and security policy to the outside world. We must be seen as a form of cooperation between independent countries – not as a new state. If the large countries want to act jointly, they must merge to form a common state. They must not be allowed to use our common institutions to marginalise the smaller Member States."@en3
"(DA) Señor Presidente, la Cumbre ha creado ahora un grupo de trabajo que debe dar a luz reformas del trabajo del Consejo, lo cual es muy necesario. Actualmente el 70% de todas las leyes comunitarias son aprobadas por funcionarios en los grupos de trabajo del Consejo, un 15% adicional es aprobado por los lugartenientes de los embajadores en Coreper y el 15% restante llega al Consejo de Ministros. No dispongo de porcentajes sobre qué ven los ministros, sin embargo, sé que el poder legislativo pertenece a electores y elegidos pero que en la UE éste ha sido conquistado por los funcionarios y sus ministros cambiantes. Podríamos relevar a nuestros propios ministros, pero nunca podremos votar nuevas leyes. Si una ley funciona mal, sólo puede ser modificada si conseguimos que la Comisión presente una propuesta y sea aprobada como norma con 62 votos de los 87 posibles detrás de las puertas cerradas del Consejo.
El Parlamento Europeo puede, con mayoría absoluta, presentar enmiendas y rechazar una ley según el procedimiento de conciliación, sin embargo, el Parlamento Europeo no ha conseguido el poder legislativo que han perdido los electores y nuestros elegidos en los países miembros. Seguimos encontrándonos con un creciente déficit democrático. Quiero proponer que cualquier ley comunitaria sea tramitada paralelamente por los parlamentos nacionales. Es en éstos donde la población puede hacer un seguimiento de aquéllas; es en éstos donde comienza la democracia.
La próxima reforma es abrir el debate en el Consejo a la opinión pública. Las negociaciones sobre las leyes deben ser públicas, al igual que en los parlamentos nacionales y en el Parlamento Europeo. Asimismo se debe permitir el acceso del público a las votaciones. Los elegidos deben tener acceso a todos los documentos de los grupos de trabajo del Consejo y, por qué no a examinar las propuestas del Defensor del Pueblo sobre la reforma administrativa.
Durante las negociaciones sobre el Reglamento relativo al acceso del público, Alemania, Francia y España fueron los tres mayores opositores a una mayor transparencia. Ahora el Sr. Aznar López tiene la oportunidad de dar a España otra imagen. Ésta podría ser la Cumbre de junio en Sevilla, que pasará a la historia como el lugar en el que la UE se abrió de veras a sus ciudadanos. Espero que también sea el lugar en el que se acabe de una vez por todas con los intentos de los países grandes por conquistar la Presidencia de la UE. No deben crearse presidencias de grupo en las que cada uno de los cinco países grandes incluya cuatro o cinco estados pequeños en una presidencia de grupo – se corre el riesgo de que el país grande tome la parte del león. Los países pequeños deben poder también representar la política exterior y de seguridad común de puertas afuera. Debemos aparecer como una cooperación entre países independientes –no como un nuevo estado. Si los países grandes quieren presentarse juntos, pueden agruparse en un estado común. No pueden utilizar las instituciones comunitarias para marginar a los países miembros más pequeños."@es12
"Arvoisa puhemies, huippukokous on nyt asettanut työryhmän pohtimaan neuvoston työn uudistamista, ja sellaista todella tarvitaan. 70 prosenttia kaikista EU:n laeista päätetään tällä hetkellä neuvoston virkamiestyöryhmissä, 15 prosenttia päätetään suurlähettiläs-muskettisotureiden Coreper-komiteassa, 15 prosenttia pääsee ministerineuvostoon asti. Tiedossani ei ole, kuinka monta prosenttia ministerit niistä näkevät, mutta tiedän, että lainsäädäntövalta kuuluu äänestäjille ja äänestäjien valitsemille edustajille ja että EU:ssa virkamiehet ja vaihtuvat ministerit ovat ryöstäneet sen itselleen. Voimme vaihtaa ministerimme, mutta emme voi koskaan äänestää uusista laeista vaaleissa. Jos laki toimii huonosti, sitä voidaan muuttaa ainoastaan, jos komissio saadaan tekemään siitä ehdotus ja jos se hyväksytään yleensä 62 äänellä 87 äänestä neuvoston suljettujen ovien takana.
Euroopan parlamentti voi ehdottomalla enemmistöllä tehdä tarkistuksen ja hylätä lain sovittelumenettelyn aikana, mutta Euroopan parlamentti ei ole saanut sitä lainsäädäntövaltaa, jonka äänestäjät ja heidän valitsemansa edustajat jäsenvaltioissa ovat menettäneet. Demokratiavaje kasvaa jatkuvasti. Haluan ehdottaa, että jokainen EU-laki käsitellään rinnakkain kansallisissa parlamenteissa. Siellä kansalaiset voivat seurata sen kulkua. Sieltä alkaa demokratia.
Seuraava uudistus on siis neuvoston käsittelyjen avaaminen julkisuudelle. Lakeja koskevien neuvottelujen pitää olla julkisia samalla tavalla kuin kansallisissa parlamenteissa ja Euroopan parlamentissa. Myös äänestysten pitää olla julkisia. Kansan valitsemien edustajien pitää voida tutustua neuvoston työryhmien kaikkiin asiakirjoihin ja mahdollisesti myös oikeusasiamiehen ehdotukseen hallintouudistukseksi.
Kun asetus yleisön oikeudesta saada tietoja asiakirjoista oli neuvottelupöydällä, niin avoimuuden lisäämistä vastustivat eniten Saksa, Ranska ja Espanja. Nyt Aznar Lópezilla on tilaisuus antaa Espanjasta toisenlainen kuva. Kesäkuun huippukokouksessa Sevilla voisi jäädä historiaan kaupunkina, jossa EU todella avattiin kansalaisille. Toivon myös, että Sevillassa annetaan kuolinisku suurien maiden pyrkimykselle valloittaa EU:n puheenjohtajuus. Unioniin ei pidä luoda ryhmäpuheenjohtajuutta, jossa yksi viidestä suuresta maasta muodostaa neljän tai viiden pienen maan kanssa ryhmäpuheenjohtajuuden. Sillä tavalla syntyy vaara, että suuri maa ottaa itselleen leijonan roolin. Pienten maiden pitää myös voida edustaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ulospäin. Meidän pitää esiintyä yhteistyötä tekevinä itsenäisinä maina eikä uutena valtiona. Jos suuret maat haluavat esiintyä yhdessä, niiden pitää yhdistyä yhteiseksi valtioksi. Niiden ei pidä voida käyttää yhteisön instituutioita pienempien jäsenvaltioiden marginalisoimiseen."@fi5
"Monsieur le Président, le sommet a décidé de créer un groupe de travail destiné à accoucher de réformes relatives au travail à réaliser par le Conseil et on peut dire que cela est amplement nécessaire. De nos jours, 70 % de l’ensemble des mesures législatives de l’UE sont adoptés par des fonctionnaires issus de groupes de travail du Conseil, 15 % sont adoptés par des mousquetaires-ambassadeurs au sein du Coreper et 15 % arrivent jusqu’au Conseil de ministres. J’ignore le pourcentage de la législation que les ministres voient ; je sais, en tout cas, que le pouvoir législatif appartient aux électeurs et aux élus du peuple, mais qu’au sein de l’Union européenne, ce sont des fonctionnaires et leurs ministres successifs qui se sont emparés de ce pouvoir. Nous pourrions remplacer nos propres ministres, mais nous ne pourrons jamais nous accorder sur de nouvelles mesures par un vote. Si une mesure est mauvaise, elle ne pourra être modifiée que si la Commission présente des propositions et pour autant que celles-ci soient adoptées, en règle générale, par 62 voix sur 87 derrière les portes closes du Conseil.
Le Parlement européen peut présenter à la majorité absolue des amendements et rejeter une mesure dans le cadre de la procédure de conciliation, mais le Parlement européen n’a pas obtenu le pouvoir législatif qui a été retiré aux électeurs et aux élus du peuple au sein des États membres. Nous sommes toujours confrontés à un déficit démocratique croissant. Je proposerais que chaque mesure communautaire soit examinée parallèlement par les parlements nationaux. C’est ainsi que les gens pourraient savoir ce qui se passe ; c’est là que débute la démocratie.
La prochaine réforme à réaliser consistera donc à permettre à l’opinion publique de suivre l’examen des propositions au sein du Conseil. Les discussions relatives à de nouvelles mesures doivent être publiques, à l’instar de ce qui se passe dans les parlements nationaux ainsi qu’au sein du Parlement européen. Il faut également que le public puisse connaître le résultat des votes. Les élus du peuple doivent avoir accès à tous les documents utilisés par les groupes de travail du Conseil et pourquoi ne leur permettrions-nous pas de jeter également un coup d’œil sur les propositions présentées par le Médiateur en vue de réformer l’administration ?
À l’occasion des négociations sur le règlement relatif à l’accès du public aux documents, l’Allemagne, la France et l’Espagne étaient les trois principaux pays à s’opposer à davantage de transparence. M. Aznar López a désormais la chance de pouvoir donner une autre image de l’Espagne. Le sommet de Séville prévu au mois de juin pourrait être l’occasion historique de montrer que l’UE a décidé de s’ouvrir sérieusement à ses citoyens. J’espère également que ce sera à Séville qu’on constatera un anéantissement définitif des tentatives effectuées par les plus grands pays de s’accaparer la présidence de l’UE. Il faut empêcher la formation de présidences par groupes dans lesquels chacun des cinq plus grands pays serait accompagné de quatre ou cinq petits pays, car le plus grand pays risquerait alors de s’accaparer la part du lion. Les petits pays doivent aussi être en mesure de représenter à l’extérieur la politique étrangère et de sécurité commune. L’Union européenne doit être le résultat d’une collaboration entre États indépendants et elle ne doit pas être un nouvel État. Si les plus grands pays veulent faire bloc commun, qu’ils s’associent en un État commun. Ils n’ont pas à se servir des institutions communes pour marginaliser les petits États membres."@fr6
"Signor Presidente, il Vertice ha costituito un gruppo di lavoro che dovrà elaborare le riforme relative al lavoro del Consiglio, e ce n’è molto bisogno. Oggi il 70 per cento delle leggi nell’Unione europea è adottato da funzionari dei gruppi di lavoro del Consiglio. Non ho le percentuali relative a quello che vedono i ministri, però so che il potere legislativo appartiene agli elettori e agli eletti, ma che all’interno dell’Unione europea esso è stato conquistato dai funzionari e dai loro ministri che si avvicendano. Potremmo sostituire i ministri, ma con le elezioni non possiamo mai avere nuove leggi. Se una legge non funziona, può essere modificata solo se facciamo in modo che la Commissione presenti una proposta e che venga adottata a porte chiuse dal Consiglio con almeno 62 voti su 87.
Il Parlamento europeo può presentare emendamenti secondo la regola della maggioranza assoluta e respingere una legge con la procedura di conciliazione, ma al Parlamento europeo non è stato attribuito il potere legislativo che hanno perso gli elettori e i nostri eletti nei paesi membri. Siamo ancora in presenza di un crescente
democratico. Propongo che qualsiasi legge comunitaria sia discussa parallelamente dai parlamenti nazionali. E’ lì che la popolazione può seguire e partecipare; è lì che inizia la democrazia.
La prossima riforma è quindi l’apertura del Consiglio al pubblico. I dibattiti sulle leggi devono essere pubblici, come nei parlamenti nazionali e al Parlamento europeo. Anche le votazioni devono essere accessibili al pubblico. Gli eletti devono avere accesso a tutti i documenti dei gruppi di lavoro del Consiglio; perché non dare un’occhiata alle proposte di riforma amministrativa del Mediatore?
Durante i dibattiti sul regolamento sull’accesso del pubblico ai documenti, Germania, Francia e Spagna sono stati i tre principali avversari di una maggiore trasparenza. Ora Aznar ha la possibilità di dare alla Spagna un’altra immagine. Potrebbe essere il Vertice di giugno a Siviglia a passare alla storia come il luogo in cui l’Unione europea si aprirà davvero ai propri cittadini. Spero inoltre che sia il luogo in cui si stroncherà il tentativo dei grandi paesi di conquistare la Presidenza dell’Unione europea. Non si devono costituire presidenze di gruppi nelle quali ognuno dei cinque paesi grandi si porta dietro quattro/cinque Stati piccoli - perché c’è il rischio che il paese grande faccia la parte del leone. Anche i paesi piccoli devono poter rappresentare verso l’esterno la PESC. Dobbiamo assumere la forma di una cooperazione tra paesi indipendenti - non di un nuovo Stato. Se i paesi grandi vogliono agire insieme, devono unirsi in uno Stato comune. Non devono poter utilizzare le istituzioni comuni per emarginare gli Stati membri più piccoli."@it9
"Mr President, the summit has now appointed a working party that is to produce reforms of the Council’s work, which are greatly needed. At present 70% of all legislation in the EU is adopted by officials in the Council’s working parties, 15% is adopted by the ambassadorial musketeers in COREPER, while 15% reaches the Council of Ministers. I do not have the percentages for what the ministers see. However, I know that legislative power belongs with the electorate and elected representatives, but that in the EU it has been seized by officials and their changing ministers. We could replace our own ministers, but we can never vote for new legislation via elections. If a law appears not to be a good law, it can only be amended if we get the Commission to table a proposal and have it adopted on the strength, as a rule, of 62 out of 87 votes, cast behind the closed doors of the Council.
The European Parliament is able, with an absolute majority, to submit amendments and reject a law during the conciliation procedure, but the European Parliament has not been given the legislative power of which the electorate and our elected representatives in the Member States have been deprived. We still have a growing democratic deficit. I should like to propose that every EU law be dealt with in parallel by the national parliaments. It is there that people can follow what is going on. It is there that democracy begins.
The next reform is, then, to open up the Council’s deliberations to the public. Laws should be debated in public, just as they are in the national parliaments and in the European Parliament. The voting should also be publicly accessible. Elected representatives should have access to all the documents of the Council’s working parties. Why not, moreover, also look at the Ombudsman’s proposals for administrative reform?
During the debates on the regulation on public access to administrative documents, Germany, France and Spain were the three biggest opponents of greater openness. Now, Mr Aznar López has an opportunity to give Spain a different image. It could be the June summit in Seville that goes down in history as the place where the EU was genuinely opened up to its citizens. I hope, too, that it will be the place where we put an end to the big countries’ attempts to conquer the presidency of the EU. There should be no group presidencies in which each of the five large countries gets four or five small states to join them in a group presidency. There would then be the risk of the large country’s taking the lion’s share of the power. Small countries must also be able to represent the common foreign and security policy to the outside world. We must be seen as a form of cooperation between independent countries – not as a new state. If the large countries want to act jointly, they must merge to form a common state. They must not be allowed to use our common institutions to marginalise the smaller Member States."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, de Top heeft nu een werkgroep ingesteld om de werkzaamheden van de Raad te hervormen. En dat is ook hard nodig. Tegenwoordig wordt 70 procent van alle wetten in de EU aangenomen door ambtenaren in werkgroepen van de Raad en 15 procent door de ambassadeurmusketiers in het Coreper, terwijl 15 procent de Raad haalt. Ik heb geen percentages met betrekking tot hetgeen de ministers onder ogen krijgen. Wat ik wel weet is dat de wetgevende macht toebehoort aan de kiezers en hun vertegenwoordigers en dat deze macht in de EU is veroverd door ambtenaren en hun wisselende ministers. Wij kunnen onze eigen ministers vervangen, maar ons stemgedrag bij verkiezingen kan nooit nieuwe wetten opleveren. Als een wet slecht functioneert, kan deze slechts worden gewijzigd als we de Commissie zover krijgen een voorstel te doen, en dat voorstel moet vervolgens achter de gesloten deuren van de Raad aangenomen worden met in de regel 62 van de 87 stemmen.
Het Europees Parlement kan met een absolute meerderheid amendementen indienen en een wetsvoorstel tijdens de bemiddelingsprocedure verwerpen, maar het Europees Parlement heeft niet de wetgevende macht gekregen die de kiezers en onze volksvertegenwoordigers in de lidstaten zijn kwijtgeraakt. Er is nog immer sprake van een groeiend democratisch tekort. Ik zou willen voorstellen dat elke EU-wet parallel door de nationale parlementen wordt behandeld. Daar kunnen de mensen het volgen, daar begint de democratie.
De volgende hervorming betreft dan het openbaar maken van de beraadslagingen in de Raad. Onderhandelingen over wetsvoorstellen dienen openbaar te zijn, net als in de nationale parlementen en in het Europees Parlement. De stemmingen dienen eveneens openbaar te zijn. Volksvertegenwoordigers behoren toegang te hebben tot alle documenten die in de werkgroepen van de Raad circuleren, en waarom zouden we niet ook naar de voorstellen van de Ombudsman voor bestuurlijke hervorming kijken?
Tijdens de onderhandelingen over de verordening inzake de toegang van het publiek tot documenten waren Duitsland, Frankrijk en Spanje de drie grootste tegenstanders van meer openheid. Nu heeft de heer Aznar López de kans om Spanje een ander imago te geven. De Top van Sevilla in juni zou de geschiedenis in kunnen gaan als het moment waarop de EU serieus de deuren voor haar burgers heeft geopend. Ik hoop dat Sevilla ook de plaats wordt waar de pogingen van de grote landen om het voorzitterschap van de EU te veroveren worden verijdeld. Er moeten geen collectieve voorzitterschappen worden gecreëerd die elk bestaan uit een van de vijf grote landen en vier à vijf kleine landen - dan bestaat het gevaar dat het grote land de rol van de leeuw gaat spelen. Ook kleine landen moeten het gemeenschappelijk buitenlands en veiligheidsbeleid naar buiten toe kunnen vertegenwoordigen. Wij moeten ons duidelijk als een samenwerkingsverband tussen zelfstandige landen presenteren - niet als een nieuwe staat. Als de grote landen graag gezamenlijk willen optreden, moeten ze zich verenigen in een gemeenschappelijke staat. Ze moeten niet in staat gesteld worden de gemeenschappelijke instellingen te gebruiken om de kleinere lidstaten te marginaliseren."@nl2
"Senhor Presidente, a cimeira criou um grupo de trabalho que deverá “parir” a reforma dos trabalhos do Conselho, reforma essa que, de facto, faz muita falta. Actualmente, 70% das leis da UE são produzidas por funcionários nos grupos de trabalho do Conselho, 15% são aprovadas pelos “mosqueteiros dos embaixadores” no COREPER e 15% chegam ao Conselho de Ministros. Desconheço qual é a percentagem que cabe aos ministros. Porém, sei que o poder legislativo pertence aos eleitores e aos representantes do povo, mas na UE foi tomado pelos funcionários e pelos seus ministros, que vão mudando. Poderíamos, eventualmente, substituir os nossos ministros, mas nunca iremos conseguir novas leis através de eleições. Se uma lei se mostrar inadequada, apenas poderá ser alterada se conseguirmos que a Comissão apresente uma proposta nesse sentido e se a proposta for aprovada no Conselho, atrás de portas fechadas e, em regra, por 62 dos 87 votos.
O Parlamento Europeu pode, por maioria absoluta, apresentar propostas de alteração e rejeitar uma lei no âmbito do processo de conciliação, mas não logrou ganhar o poder legislativo que, entretanto, foi perdido pelos eleitores e pelos representantes do povo dos Estados-Membros. Continuamos com um défice democrático crescente. Sugiro que todas as leis comunitárias passem a ser debatidas em paralelo nos parlamentos nacionais. Esse é o fórum que a população consegue acompanhar; é aí que começam as democracias.
A reforma seguinte será a abertura ao público dos debates do Conselho. Os debates sobre as leis devem ser públicos, como acontece nos parlamentos nacionais e no Parlamento Europeu. A votação deverá igualmente ser pública. Os representantes do povo devem ter acesso a todos os documentos dos grupos de trabalho do Conselho e, já agora, penso que as propostas de reforma da administração elaboradas pelo Provedor de Justiça Europeu devem igualmente ser consideradas.
No debate sobre o regulamento relativo ao acesso aos documentos, a Alemanha, a França e a Espanha foram os Estados-Membros que mais se opuseram à abertura. O Senhor Primeiro-Ministro Aznar López tem agora uma oportunidade para dar uma imagem diferente da Espanha. A Cimeira de Junho, em Sevilha, poderá passar à história como o local em que a UE se abriu realmente aos seus cidadãos. Espero ainda que possa ser o lugar onde serão aniquiladas as tentativas dos Estados grandes para conquistar a presidência da UE. Não devemos permitir a criação de presidências de grupos em que cada um dos cinco grandes consegue incluir quatro ou cinco Estados-Membros pequenos, pois, em caso afirmativo, corremos o risco do Estado-Membro maior poder ficar com a parte de leão. Os Estados-Membros pequenos também devem poder representar a política externa e de segurança comum no exterior. Devemos apresentar-nos como uma cooperação entre Estados independentes – e não como um novo Estado. Se os Estados-Membros grandes quiserem apresentar-se em conjunto poderão formar um Estado comum. Mas não devem poder utilizar as instituições comunitárias para marginalizar os Estados-Membros mais pequenos."@pt11
"Herr talman! Toppmötet har nu tillsatt en arbetsgrupp som skall utarbeta välbehövliga reformer för rådets arbete. I dag antas 70 procent av alla lagar i Europeiska unionen av ämbetsmän i rådets arbetsgrupper, 15 procent antas av ambassadörsmusketörerna i Coreper, och 15 procent når ministerrådet. Jag känner inte till procenttalet för den del som ministrarna ser, dock vet jag att lagstiftningsmakten tillhör väljarna och de folkvalda, men att den i Europeiska unionen har erövrats av ämbetsmännen och unionens växlande ministrar. Vi skulle kunna byta ut våra egna ministrar men vi kan aldrig rösta oss till nya lagar genom val. Om en lag fungerar dåligt kan den endast ändras om vi kan få kommissionen att lägga fram ett förslag och få det antaget med minst 62 av 87 röster innanför rådets stängda dörrar.
Europaparlamentet kan med absolut majoritet komma med ändringsförslag och förkasta en lag under förlikningsförfarandet, men Europaparlamentet har inte tilldelats den lagstiftningsmakt som väljarna och våra folkvalda i medlemsländerna har förlorat. Vi har fortfarande ett växande demokratiskt underskott. Jag skulle vilja föreslå att varje EU-lag behandlas parallellt av de nationella parlamenten. Det är där folk kan följa med; det är där demokratin börjar.
Nästkommande reform är att göra behandlingen i rådet tillgänglig för allmänheten. Förhandlingarna om lagarna bör vara offentliga, liksom i de nationella parlamenten och i Europaparlamentet. Omröstningarna bör också vara tillgängliga för allmänheten. De folkvalda bör ha tillgång till alla dokument i rådets arbetsgrupper och varför inte även få lov att titta på ombudsmannens förslag till förvaltningsreform.
Under förhandlingarna om förordningen om allmänhetens tillgång till handlingar var Tyskland, Frankrike och Spanien de tre största motståndarna till ökad öppenhet. Nu har Aznar López chansen att ge Spanien en annan image. Det skulle kunna bli junitoppmötet i Sevilla som går till historien som den plats där Europeiska unionen på allvar blev tillgänglig för sina medborgare. Jag hoppas också att det blir platsen där man undanröjer de stora ländernas försök att erövra ordförandeskapet i Europeiska unionen. Det bör inte inrättas gruppordförandeskap, där vart ett av de fem stora länderna får med fyra/fem småstater i ett gruppordförandeskap. Risken är då att det stora landet intar lejonets roll. Små länder måste också utåt kunna representera den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken. Europeiska unionen skall framstå som ett samarbete mellan självständiga länder – inte som en ny stat. Om de stora länderna gärna vill framträda gemensamt så får de slå sig ihop till en gemensam stat. De skall inte kunna använda de gemensamma institutionerna för att marginalisera de mindre medlemsstaterna."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Bonde (EDD )."1,8,12
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples