Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-14-Speech-4-141"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-03-14"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Omröstning4
dcterms:Language	"fr"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020314.6.4-141"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-03-14-Speech-4-1424
lpv:speaker	lp:Georges Berthu4
lpv:spoken text	". - On ne peut que regretter l'instauration par les États-Unis d'une taxe sur les aciers importés, qui lèse les intérêts européens et s'affranchit apparemment des règles de l'OMC. Néanmoins, en sens inverse, nous avons été effarés par l'assurance et la bonne conscience avec lesquelles le commissaire Lamy donnait hier, dans cet hémicycle, des leçons de morale libre-échangiste aux Américains. Il faudrait rappeler quelques réalités que l'on oublie, et qui devraient conduire à plus de discrétion. 1- Tout d'abord, la surtaxe américaine, susceptible de s'élever jusqu'à 30 %, correspond à peu près à la dépréciation de l'euro depuis son entrée en vigueur, qui impose un véritable "dumping monétaire" à nos partenaires commerciaux. Bien entendu, personne n'en parle en Europe parce que, pour inattendue qu'elle soit, cette dépréciation nous favorise commercialement. Il n'en reste pas moins qu'elle cause un grave préjudice à nos partenaires. Certes, les États-Unis ont souhaité le "dollar fort", mais ils ne voulaient pas pour autant un dollar surpuissant, pénalisant gravement leurs propres industries. 2- Dans l'affaire de l'acier, les États-Unis ont invoqué la nécessité de mesures de sauvegarde pour éviter des désordres intérieurs. Sans doute en l'espèce détournent-ils des règles de l'OMC qu'ils ont eux-mêmes adoptées, et par lesquelles ils se retrouvent piégés. Mais il n'en reste pas moins qu'ils posent un vrai problème. Au lieu de les accabler, ne faudrait-il pas plutôt saisir la balle au bond, et proposer d'ouvrir une réflexion sur les exceptions légitimes au libre-échangisme, pour les pays développés, et encore plus pour les pays sous-développés ? L'Europe, en particulier, ferait bien d'y réfléchir si elle veut à l'avenir sauver son modèle agricole. On peut d'ailleurs se demander à cet égard si les déclarations tonitruantes du commissaire Lamy, attaquant "l'unilatéralisme" des mesures américaines, ne vont pas aboutir (ou ne sont pas destinées), au-delà du cas présent, à renforcer la discipline multilatérale d'un libre-échangisme simpliste, tel qu'il a été adopté, par manipulation de l'opinion, à l'issue de l'Uruguay Round. Et nous nous apercevrons demain que ces disciplines renforcées nous retiennent prisonniers, par contrecoup, sur d'autres sujets vitaux pour nous, comme l'agriculture. La manipulation continue."@fr6
lpv:spokenAs	substitute; Delegation to the European Economic Area Joint Parliamentary Committee (EEA) (2002-02-07--2004-07-19)14 substitute; ECON (2002-01-17--2004-07-19)14 member; NA (2001-01-31--2004-07-19)14 unknown; Mouvement pour la France (2000-11-23--2004-07-19)14 member; AFCO (2002-01-17--2004-07-19)14 member; Delegation for relations with Canada (2002-02-07--2004-07-19)14
lpv:translated text	"Man kan kun beklage USA's indførelse af en importafgift på stål, som skader Europas interesser og tilsyneladende unddrager sig WTO's regler. Til gengæld er vi imidlertid blevet skræmt af den sikkerhed og gode samvittighed, hvormed kommissær Lamy i går i mødesalen gav frihandelsmoralske lektioner til amerikanerne. Det er nødvendigt at gøre opmærksom på et par fakta, som man glemmer, og som burde føre til større tilbageholdenhed. 1. Først og fremmest svarer den amerikanske ekstraafgift, som kan stige til hele 30%, omtrent til euroens devaluering siden indførelsen af denne valuta, hvilket betyder en sand "monetær dumping" for vores handelspartnere. Selvfølgelig er det ikke noget, man nævner i Europa, for hvor uventet den end er, giver denne devaluering os en handelsfordel. Og ikke mindst er den til alvorlig skade for vores partnere. USA har ganske sikkert ønsket en "stærk dollar", men landet ønskede ikke af den grund en overmægtig dollar, som alvorligt straffer dets egne industrier. 2. Hvad angår stålsagen, har USA påberåbt sig nødvendigheden af sikkerhedsforanstaltninger for at undgå interne uroligheder. USA omgår utvivlsomt i dette tilfælde WTO's regler, som landet selv har godkendt, og som det er blevet fanget af. Men USA skaber under alle omstændigheder et stort problem. Burde vi ikke i stedet for at skyde skylden på landet gribe om nældens rod og foreslå at indlede en overvejelse af de juridiske undtagelser for frihandelssystemet for de udviklede lande og i endnu højere grad for de underudviklede lande? Især Europa ville have godt af disse overvejelser, hvis det fremover ønsker at bevare sin landbrugsmodel. Man kan i øvrigt i den forbindelse spørge sig selv, om kommissær Lamys tordnende erklæringer imod de amerikanske foranstaltningers "unilateralisme" ikke vil føre til (eller ikke sigter mod) ud over i nærværende tilfælde at styrke det multilaterale aspekt ved et enkelt frihandelssystem, som det blev vedtaget ved manipulation af opinionen ved udgangen af Uruguay-runden. Og vi vil i morgen opdage, at vores idéer giver bagslag, og at disse styrkede områder holder os fangen på andre områder, som er vitale for os, som f.eks. landbrugsområdet. Manipulationen fortsætter."@da1 "Man kann die Einführung von Strafzöllen auf Stahl durch die USA nur bedauern, denn sie schadet den europäischen Interessen und stellt eine klare Missachtung der WTO-Regeln dar. Dennoch waren wir andererseits verwundert über die Selbstgefälligkeit und Selbstgerechtigkeit, mit der Kommissar Lamy gestern hier im Parlament den Amerikanern Lehren in Sachen Freihandelsmoral erteilte. Man sollte sich an einige vergessene Tatsachen erinnern, die Anlass zu etwas mehr Zurückhaltung sein sollten. 1- Erstens entsprechen die amerikanischen Strafzölle, die sich auf bis zu 30 % belaufen können, in etwa der Abwertung des Euro seit seiner Einführung, die unseren Handelspartnern ein wahres „Währungsdumping“ aufzwingt. Selbstverständlich spricht niemand in Europa über diesen Aspekt, weil diese Abwertung zwar unerwartet kam, unseren Handel jedoch begünstigt. Für unsere Partner bringt sie allerdings große Nachteile mit sich. Die USA haben zwar einen „starken Dollar“ angestrebt, aber sie wollten keinen übermächtigen Dollar, der ihre eigene Industrie benachteiligt. 2- In der Stahlfrage haben sich die USA auf die Notwendigkeit von Schutzmaßnahmen zur Vermeidung innerstaatlicher Störungen berufen. Im vorliegenden Fall verstoßen sie eindeutig gegen WTO-Regeln, die sie selbst verabschiedet haben und die sich nun gegen sie kehren. Diese Regeln stellen allerdings in der Tat ein echtes Problem dar. Wäre es nicht besser, anstatt die USA anzuprangern, die Gelegenheit beim Schopf zu fassen und Überlegungen über berechtigte Ausnahmen vom Freihandelsgrundsatz für die entwickelten und in besonderem Maße für die unterentwickelten Länder anzuregen? Vor allem Europa sollte allmählich darüber nachdenken, wenn es sein Agrarmodell auch in Zukunft fortführen möchte. Im Übrigen stellt sich die Frage, ob die lautstarken Erklärungen von Kommissar Lamy, in denen er die „Einseitigkeit“ der amerikanischen Maßnahmen anprangert, nicht dazu führen werden (oder darauf abzielen), über den vorliegenden Fall hinaus die multilaterale Disziplin eines vereinfachenden Freihandelsdogmas zu verstärken, das infolge der Manipulation der öffentlichen Meinung von der Uruguay-Runde beschlossen wurde. Wir werden bald feststellen müssen, dass uns diese verstärkten Disziplinen in der Folge bei anderen, für uns lebenswichtigen Themen, wie etwa der Landwirtschaft, die Hände binden. Die Manipulation geht weiter."@de7 "Δεν μπορούμε παρά να λυπούμαστε για τη θέσπιση ενός φόρου εκ μέρους των Ηνωμένων Πολιτειών στον εισαγόμενο χάλυβα, ο οποίος βλάπτει τα ευρωπαϊκά συμφέροντα και, απ’ό,τι φαίνεται, παραβιάζει τους κανόνες του ΠΟΕ. Ωστόσο, αντίθετα, μείναμε κατάπληκτοι από την αυτοπεποίθηση και την καθαρή συνείδηση, με την οποία ο Επίτροπος Lamy παρέδιδε χθες βράδυ, σε αυτό το ημικύκλιο, μαθήματα περί ηθικής ελεύθερων συναλλαγών στους Αμερικανούς. Θα έπρεπε να υπενθυμίσουμε κάποιες αλήθειες που ξεχνάμε και που θα έπρεπε να οδηγούν σε μεγαλύτερη διακριτικότητα. 1- Καταρχάς, οι επιπρόσθετοι αμερικάνικοι φόροι, οι οποίοι μπορούν να φτάσουν το 30%, αντιστοιχούν στην υποτίμηση του ευρώ από τότε που ισχύει, γεγονός που επιβάλλει ένα πραγματικό “νομισματικό ντάμπινγκ” στους εμπορικούς μας εταίρους. Βέβαια, κανένας δεν μιλάει γι’αυτό στην Ευρώπη διότι, όσο απρόβλεπτη κι αν είναι, αυτή η υποτίμηση μας ευνοεί εμπορικά. Ωστόσο, δημιουργεί σοβαρές ζημίες στους εταίρους μας. Βέβαια, οι Ηνωμένες Πολιτείες επιθυμούν το “ισχυρό δολάριο”, αλλά δεν ήθελαν ωστόσο ένα υπέρ-ισχυρό δολάριο, το οποίο θα ζημίωνε σοβαρά την ίδια τους τη βιομηχανία. 2- Όσον αφορά την υπόθεση του χάλυβα, οι Ηνωμένες Πολιτείες επικαλέστηκαν την ανάγκη μέτρων ασφαλείας προκειμένου να αποφύγουν την εσωτερική αποδιοργάνωση. Χωρίς καμία αμφιβολία, στην πραγματικότητα, διαστρέφουν τους κανόνες του ΠΟΕ, τους οποίους οι ίδιοι υιοθέτησαν και εξ’αιτίας των οποίων βρίσκονται παγιδευμένοι. Ωστόσο, δημιουργούν ένα πραγματικό πρόβλημα. Αντί να τους κατατροπώνουμε, μήπως θα έπρεπε να αρπάξουμε την ευκαιρία και να προτείνουμε το ξεκίνημα μιας σκέψης σχετικά με τις νόμιμες εξαιρέσεις από τις ελεύθερες συναλλαγές, για τις ανεπτυγμένες χώρες, και ακόμα περισσότερο για τις υπανάπτυκτες χώρες ; Η Ευρώπη, ιδιαίτερα, θα έπρεπε να το σκεφτεί λίγο αν θέλει να σώσει στο μέλλον το γεωργικό της πρότυπο. Μπορούμε, εξάλλου, να αναρωτηθούμε σχετικά με αυτό το ζήτημα, αν οι εντυπωσιακές δηλώσεις του Επίτροπου Lamy, που επιτίθενται στη “μονομέρεια” των αμερικανικών μέτρων, δεν θα καταλήξουν (ή δεν προορίζονται), πέρα από την τωρινή κατάσταση, στο να ενισχύσουν τους περιορισμούς του πολυμερούς κλάδου ενός απλοϊκού συστήματος ελεύθερων συναλλαγών, όπως υιοθετήθηκε, χρησιμοποιώντας την κοινή γνώμη, στο τέλος του γύρου της Ουρουγουάης. Και, αύριο, θα διαπιστώσουμε ότι αυτοί οι ενισχυμένοι περιορισμοί μας κρατούν αιχμάλωτους, ως απλή συνέπεια, σε άλλα θέματα ζωτικής σημασίας για μας, όπως στον τομέα της γεωργίας. Η χειραγώγηση συνεχίζεται."@el8 ". We can only regret the fact that the United States has introduced a tax on steel imports, at the expense of European interests and which apparently violates WTO rules. Nonetheless, we were also alarmed by the assured and clear conscience displayed by Commissioner Lamy yesterday in the House, when he gave us a lecture on American free-market morale. We must point out a few realities that have been forgotten, and which should lead to greater discretion being shown. 1- First of all, the tax introduced by the US, which is likely to be of up to 30%, closely corresponds to the depreciation of the euro since its introduction, which certainly imposes monetary dumping on our trade partners. Naturally, no one in Europe mentions this because, however unexpected it may be, this depreciation favours us commercially. The fact remains that it is the source of serious prejudice to our partners. Admittedly, the United States hoped for the ‘strong dollar’, but equally, they did not want an overly powerful dollar, which seriously punishes their own industries. 2- In the steel dispute, the United States has cited the need for safeguard measures to avoid domestic problems. In this case, they may well be disregarding the WTO rules that they themselves adopted, and by which they find themselves trapped. The fact remains, however, that they pose a real problem. Instead of trying to triumph over them, should they not instead jump at the opportunity, and propose to consider the legitimate exceptions to a free trade doctrine, for the developed countries, and even more so for the under-developed countries? Europe, in particular, would do well to consider this issue if it wants, in future, to save its agricultural model. In this respect, one might also wonder whether Commissioner Lamy’s thundering declarations, attacking the ‘unilateralism’ of the American measures, will, in future, end up reinforcing (or are actually designed to reinforce) the multilateral approach of a simplistic free trade doctrine, as adopted at the end of the Uruguay Round through the manipulation of public opinion. And we will in future realise that these reinforced approaches are, as an indirect consequence, holding us prisoner on other subjects that are vital for us, such as agriculture. The manipulation goes on."@en3 ". - (FR) No se puede más que lamentar la instauración por parte de Estados Unidos de una tasa al acero importado, que perjudica los intereses europeos y se exime aparentemente de las reglas de la OMC. Sin embargo, en sentido inverso, hemos quedado estupefactos por la seguridad y la buena conciencia con los cuales el Comisario Lamy daba aquí ayer, en este hemiciclo, lecciones de moral librecambista a los americanos. Es necesario recordar algunas realidades que se olvidan y que deberían llevar a una mayor discreción. 1 - En primer lugar, la sobretasa americana, susceptible de elevarse hasta el 30% corresponde aproximadamente a la depreciación del euro desde su entrada en vigor, que impone un verdadero "dumping monetario" a nuestros socios comerciales. Por supuesto, nadie habla de ella en Europa porque, por inesperada que sea, esta depreciación nos favorece desde el punto de vista comercial, aunque cause sin embargo un grave perjuicio a nuestros socios. Sin duda, los Estados Unidos han buscado el "dólar fuerte", pero no querrían sin embargo un dólar demasiado fuerte, que penaliza gravemente sus propias industrias. 2 - En el asunto del acero, Estados Unidos ha invocado necesidad de medidas de salvaguarda para evitar desórdenes interiores. Sin duda, en este caso soslayan reglas de la OMC que ellos mismos han aprobado, y en las cuales se encuentran entrampados. Pero sin embargo plantean un verdadero problema. En lugar de agobiarlos, ¿no sería necesario coger la ocasión por los pelos y proponer que se inicie una reflexión sobre las excepciones legítimas al librecambismo para los países desarrollados y aún más para los países subdesarrollados? Europa, en especial, haría bien reflexionando si desea en el futuro salvar su modelo agrícola. Podemos preguntarnos además en este sentido si las declaraciones atronadoras del Comisario Lamy, atacando el “unilateralismo” de las medidas americanas no van a llegar (o no están destinadas), más allá del presente caso, a reforzar la disciplina multilateral de un librecambismo simplista, tal como el que se adoptó, mediante la manipulación de la opinión, tras la Ronda Uruguay. Y comprobaremos mañana que esas disciplinas reforzadas nos tienen prisioneros, de rechazo, en otros temas vitales para nosotros, como la agricultura. La manipulación sigue."@es12 "Yhdysvaltojen teräkseen soveltama tuontitulli, joka on eurooppalaisten etujen vastainen ja ilmeisesti rikkoo WTO:n sääntöjä, on tietenkin valitettava. Toisaalta säikähdimme eilen itsevarmuutta ja hyvää omaatuntoa, joilla komission jäsen Lamy antoi tässä istuntosalissa vapaakauppaa puoltavia moraalisaarnoja yhdysvaltalaisille. On syytä muistuttaa muutamia tosiseikkoja, jotka ovat unohtuneet ja joiden pitäisi vaimentaa hieman ääntämme. 1- Ensinnäkin yhdysvaltalaisten veronkorotus, joka saattaa olla jopa 30 prosentin luokkaa, vastaa suunnilleen euron arvon laskua sen käyttöönotosta lähtien, joka pakottaa kauppakumppanimme todelliseen "talouden polkumyyntiin". Kukaan ei tietenkään puhu siitä Euroopassa, sillä, vaikka se oli odotettavissa, siitä on meille etua kaupankäynnissä. Siitä on kuitenkin vakavaa haittaa kumppaneillemme. Toki Yhdysvallat halusi "vahvan dollarin", mutta se ei silti halunnut ylivahvaa dollaria, joka haittaa vakavasti maan omaa teollisuutta. 2- Teräskiistassa Yhdysvallat vetosi tarpeeseen toteuttaa suojatoimenpiteitä maan sisäisen sekasorron välttämiseksi. Kenties Yhdysvallat kiertää tässä tapauksessa WTO:n sääntöjä, jotka se on itse hyväksynyt ja joiden loukkuun se on nyt joutunut. Se tuo kuitenkin esiin todellisen ongelman. Sen sijaan, että syytämme Yhdysvaltoja, eikö meidän pitäisi pikemminkin tarttua sen ilmaan heittämään palloon ja ehdottaa, että pohtisimme, missä tapauksissa teollisuusmaat ja etenkin kehitysmaat voivat poiketa vapaakauppajärjestelmästä? Etenkin Euroopan olisi hyvä pohtia tätä asiaa, jos se haluaa tulevaisuudessa säilyttää maatalousmallinsa. Tässä yhteydessä voidaan lisäksi miettiä, voivatko komission jäsen Lamyn kovaääniset julistukset, joissa hän tuomitsi yhdysvaltalaisten yksipuoliset toimenpiteet, johtaa (tai onko ne jopa tarkoitettu) tämän tapauksen ulkopuolella siihen, että vahvistetaan yksiviivaisen vapaakauppajärjestelmän monenvälisiä sääntöjä sellaisina, kuin ne hyväksyttiin yleisen mielipiteen manipuloinnin kautta Uruguayn kierroksen päätteeksi. Saatamme pian huomata, että jäämme itse vuorostamme näiden vahvistettujen sääntöjen vangiksi muissa meille elintärkeissä asioissa kuten maataloudessa. Manipulointi vain jatkuu."@fi5 "Non si può fare a meno di deplorare l’imposizione, da parte degli Stati Uniti, di una tassa sugli acciai importati che lede gli interessi europei e, all’apparenza, elude le regole dell’OMC. Ciò nondimeno, all’opposto, ha stupito la convinzione e la serenità con cui il Commissario Lamy impartiva ieri, in Aula, lezioni di morale liberista agli americani. Ci sono realtà dimenticate che andrebbero ricordate e che dovrebbero condurre ad una maggiore discrezione. 1- Innanzi tutto, la sovrattassa americana, che può raggiungere il 30 per cento, corrisponde pressappoco al deprezzamento dell’euro dalla sua entrata in vigore, il quale impone un vero e proprio “ monetario” ai nostri commerciali. Beninteso nessuno ne parla in Europa poiché, per quanto inatteso, tale deprezzamento ci favorisce dal punto di vista commerciale. Ciò non toglie che esso arreca grave pregiudizio ai nostri . E’ innegabile che gli Stati Uniti abbiano auspicato un “dollaro forte”, tuttavia essi non volevano neppure un dollaro super potente in grado di penalizzare seriamente le loro industrie. 2- Nel caso dell’acciaio, gli Stati Uniti hanno invocato la necessità di misure di salvaguardia per evitare disordini interni. Probabilmente, nella fattispecie, essi infrangono le regole dell’OMC che hanno essi stessi adottato e dalle quali si trovano intrappolati. Ciò non toglie che essi pongano un vero problema. Anziché schiacciarli non sarebbe forse più opportuno cogliere la palla al balzo e proporre l’avvio di una riflessione sulle legittime eccezioni del libero scambio per i paesi sviluppati e, ancor più, per i paesi sottosviluppati? L’Europa, in particolare, farebbe bene a riflettervi, se intende in futuro salvare il proprio modello agricolo. Ci si può peraltro chiedere a tale proposito se le dichiarazioni altisonanti del Commissario Lamy, che ha attaccato “l’unilateralismo” delle misure americane, non finiranno col rafforzare (o non sono destinate a rafforzare), al di là del caso presente, la disciplina multilaterale di un liberismo semplicistico, così com’è stato adottato, tramite la manipolazione dell’opinione pubblica, al termine dell’ . E ci si accorgerà domani che tali discipline rafforzate ci tengono prigionieri, per contro, su altri temi vitali per noi, quali l’agricoltura. La manipolazione continua."@it9 ". We can only regret the fact that the United States has introduced a tax on steel imports, at the expense of European interests and which apparently violates WTO rules. Nonetheless, we were also alarmed by the assured and clear conscience displayed by Commissioner Lamy yesterday in the House, when he gave us a lecture on American free-market morale. We must point out a few realities that have been forgotten, and which should lead to greater discretion being shown. 1- First of all, the tax introduced by the US, which is likely to be of up to 30%, closely corresponds to the depreciation of the euro since its introduction, which certainly imposes monetary dumping on our trade partners. Naturally, no one in Europe mentions this because, however unexpected it may be, this depreciation favours us commercially. The fact remains that it is the source of serious prejudice to our partners. Admittedly, the United States hoped for the ‘strong dollar’, but equally, they did not want an overly powerful dollar, which seriously punishes their own industries. 2- In the steel dispute, the United States has cited the need for safeguard measures to avoid domestic problems. In this case, they may well be disregarding the WTO rules that they themselves adopted, and by which they find themselves trapped. The fact remains, however, that they pose a real problem. Instead of trying to triumph over them, should they not instead jump at the opportunity, and propose to consider the legitimate exceptions to a free trade doctrine, for the developed countries, and even more so for the under-developed countries? Europe, in particular, would do well to consider this issue if it wants, in future, to save its agricultural model. In this respect, one might also wonder whether Commissioner Lamy’s thundering declarations, attacking the ‘unilateralism’ of the American measures, will, in future, end up reinforcing (or are actually designed to reinforce) the multilateral approach of a simplistic free trade doctrine, as adopted at the end of the Uruguay Round through the manipulation of public opinion. And we will in future realise that these reinforced approaches are, as an indirect consequence, holding us prisoner on other subjects that are vital for us, such as agriculture. The manipulation goes on."@lv10 "Het is zeer betreurenswaardig dat de Verenigde Staten besloten hebben invoerrechten te heffen op buitenlands staal. Deze maatregel is schadelijk voor de Europese belangen en naar ik meen in strijd met de regels van de WTO. Wij zijn aan de andere kant echter ook verbijsterd over de zelfverzekerdheid en het aplomb waarmee commissaris Lamy gisteren in deze vergaderzaal de Amerikanen een lesje in het vrijhandelschap gaf. Daarom wil ik enkele zaken in herinnering brengen die soms uit het oog worden verloren en die de heer Lamy tot een bescheidener opstelling zouden moeten dwingen. Allereerst komt de buitengewone heffing van maximaal 30 procent ongeveer overeen met de depreciatie die de euro sinds zijn invoering heeft ondergaan en die voor onze handelspartners in feite een "monetaire dumping" is. Uiteraard wordt hierover niet gesproken in Europa. Deze depreciatie was dan weliswaar onverwacht, maar pakte commercieel gezien wel in ons voordeel uit. Voor onze partners is deze situatie dus zeer nadelig. De Verenigde Staten hebben weliswaar altijd hun zinnen gezet op een "sterke dollar", maar niet op een te sterke dollar die de eigen industrie grote schade berokkent. In de tweede plaats hebben de Verenigde Staten in het kader van deze staalkwestie beschermende maatregelen getroffen om zo een situatie van interne chaos te voorkomen. Het behoeft geen betoog dat ze in het onderhavige geval de WTO-regels overtreden hebben. Deze regels hebben ze zelf goedgekeurd en daardoor staan ze nu met de rug tegen de muur. De Verenigde Staten hebben hoe dan ook een probleem gecreëerd. Wij kunnen ze natuurlijk de oorlog verklaren, maar is het niet beter om van de gelegenheid gebruik te maken en te proberen het debat aan te gaan over de legitieme uitzonderingen op de vrijhandel voor de ontwikkelde landen en vooral voor de ontwikkelingslanden? Met name Europa zou hier serieus over moeten nadenken als het zijn landbouwmodel wil handhaven in de toekomst. Wij kunnen ons wat dit betreft overigens afvragen of de hoogdravende verklaringen waarmee commissaris Lamy het unilaterale karakter van de Amerikaanse maatregelen aanvalt al dan niet gewild zullen leiden tot versterking van het multilaterale karakter van een simplistische vrijhandelsgedachte. De publieke opinie is in dit opzicht gemanipuleerd, met als gevolg dat de vrijhandelsgedachte tijdens de Uruguay Round tot dogma is verheven. Straks zullen ook wij de negatieve gevolgen van de vrijhandel ondervinden, en wel op voor ons vitale terreinen als de landbouw. Het manipuleren gaat gewoon door."@nl2 "Não podemos deixar de lamentar a instauração por parte dos Estados Unidos de um imposto sobre os aços importados, que lesa os interesses europeus e desrespeita claramente as regras da OMC. No entanto, em sentido inverso, ficámos estupefactos com a confiança e a consciência tranquila com as quais senhor Comissário Lamy deu ontem, neste hemiciclo, lições de moral livre-cambista aos Americanos. Caberia recordar algumas realidades que esquecemos e que deveriam conduzir-nos a uma maior discrição. 1- Antes de mais, o imposto extraordinário americano, susceptível de atingir 30%, corresponde mais ou menos à depreciação do euro desde a sua entrada em vigor, a qual impõe um verdadeiro " monetário" aos nossos parceiros comerciais. Evidentemente, ninguém fala disso na Europa, porque, por muito inesperada que seja, esta depreciação favorece-nos em termos comerciais. Não deixa, contudo, de ser igualmente verdade que causa graves prejuízos aos nossos parceiros. Obviamente, os Estados Unidos desejaram um "dólar forte", o que não significa, porém, que queiram um dólar super-poderoso que penaliza gravemente as suas próprias indústrias. 2- No caso do aço, os Estados Unidos invocaram a necessidade de medidas de salvaguarda para evitar perturbações internas. Sem dúvida que, no caso vertente, não observaram as regras da OMC, que eles mesmos aprovaram e que fazem com que estejam encurralados. Mas não é menos verdade que causam um problema real. E, em vez de os esmagar, não seria antes mais sensato aproveitar o ensejo e propor a abertura de uma reflexão sobre as excepções legítimas ao livre-câmbio, para os países industrializados, e ainda mais para os países subdesenvolvidos? A Europa, em particular, faria bem em ponderar, se pretende, de futuro, salvar o seu modelo agrícola. A este respeito, podemos aliás perguntar-nos se as declarações bombásticas do senhor Comissário Lamy, contra o “unilateralismo” das medidas americanas, não conduzirão (ou não serão destinadas), para além do caso vertente, a reforçar a disciplina multilateral de um livre-câmbio simplista, tal como adoptado, pela manipulação da opinião, na sequência da Ronda do Uruguai. E aperceber-nos-emos, amanhã, que estas disciplinas reforçadas nos mantêm prisioneiros, a contra-gosto, no que respeita a outras questões vitais para nós, como a agricultura. A manipulação continua."@pt11 "Man kan bara beklaga införandet av amerikanska tullavgifter på stålimport, som skadar de europeiska intressena och uppenbarligen frångår Världshandelsorganisationens regler. I motsatt riktning blev vi ändå förskräckta av den tillförsikt och det goda samvete med vilka kommissionär Lamy i denna kammare i går gav amerikanerna en moralisk tillrättavisning angående frihandel. Vi måste påminna om vissa realiteter som man glömmer, och som borde leda till större betänksamhet. 1- För det första motsvarar den amerikanska tilläggsskatten, som troligen kommer att höjas till 30 procent, ungefär deprecieringen av euron sedan dess införande, vilket innebär en verklig ”valutadumpning” för våra handelspartner. Naturligtvis talar ingen om detta i Europa, eftersom denna depreciering gynnar oss ekonomiskt, hur oväntad den än är. Men den har dock en allvarlig skadlig inverkan på våra partner. USA önskade visserligen en ”stark dollar”, men det innebar inte att de ville ha en alltför stark dollar, som allvarligt skulle drabba landets egna industrier. 2- När det gäller stålfrågan har USA åberopat nödvändigheten med skyddsåtgärder för att undvika interna oroligheter. Förvisso kringgår de i frågan Världshandelsorganisationens regler som de själva har antagit, och som utgör en fälla för dem. Men icke desto mindre orsakar USA ett verkligt problem. I stället för att belasta USA, borde man inte snarare gripa tillfället i flykten och föreslå att man skall inleda en diskussion om de berättigade undantagen från frihandeln för industriländerna och ännu hellre för u-länderna? En sådan diskussion skulle i synnerhet gynna Europa, om man i framtiden vill rädda sin jordbruksmodell. I detta hänseende kan man för övrigt fråga sig om kommissionär Lamys mullrande uttalanden, med vilka han angriper de amerikanska åtgärdernas ”ensidighet”, utöver detta fall inte kommer att leda till (eller inte syftar till) en skärpning av den flersidiga ordningen hos ett alltför enkelt frihandelssystem, i den utformning som detta system, genom en manipulation av opinionen i slutet av Uruguayrundan, antagits i. Och i morgon kommer vi att upptäcka att denna skärpta ordning följaktligen håller oss fångna när det gäller andra mycket viktiga frågor för oss, som till exempel jordbruket. Manipulationen fortsätter."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Berthu (NI ),"12,6 "Uruguay Round"9 "dumping"11,9 "par écrit"6 "partner"9 "por escrito"12

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph