Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-13-Speech-3-380"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020313.16.3-380"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Président, le Parlement européen était à l'origine de la création d'une ligne budgétaire pour la coopération décentralisée dans les années quatre-vingt-dix. La convention de Lomé 4bis a également intégré cette idée, dérogeant ainsi au principe de coopération d'État à État. Aujourd'hui, le concept, selon les mots de la Commission, a fait son chemin et prouvé son bien-fondé, son efficacité.
La Commission propose donc de prolonger de deux ans son application. Nous ne pouvons qu'approuver cette proposition, avec des réserves cependant sur la forme. Le règlement, outre le fait qu'il est transitoire, reste flou. On y trouve un peu de tout : coopération décentralisée, sociétés civiles, ONG. Y aurait-il absence de stratégie de la Commission dans ce domaine ? De même, l'accord de Cotonou consacre la participation de la société civile des pays ACP au partenariat, au détriment de la coopération décentralisée qui aurait disparu.
La communication sur la société civile dans les pays en développement, promise par la Commission depuis plusieurs mois, devrait éclaircir ces notions et élaborer l'approche coordonnée de l'Union européenne en la matière, mais on l'attend toujours.
En effet, les deux thèmes "aide à la coopération décentralisée" et "aide à la société civile" vont de pair. Dans les deux cas, le but est d'appuyer des dynamiques locales en évitant la lourdeur et parfois l'absence de transparence de la mise en œuvre des programmes nationaux.
La Commission semble avoir compris puisqu'elle prévoit de fusionner ces deux lignes budgétaires mais les aménagements ponctuels qui se font, sans consulter le Parlement européen, ne suffisent pas. Les transferts de fonds d'une ligne budgétaire à l'autre montrent l'absence de perspective globale et témoignent du peu de considération pour l'autorité budgétaire.
Nous sommes, bien sûr, en faveur d'une aide directe aux projets sur le terrain. Mais nous sommes quelque peu agacés des actions de dernière minute. Cette refonte budgétaire ne peut se faire que dans le cadre d'une réelle mise à plat du concept de coopération décentralisée et des relations avec les ONG du Nord et du Sud. Ces deux années supplémentaires doivent donc être consacrées à une réflexion de fond sur la coopération de l'Union européenne avec les acteurs locaux des pays en développement et leur contribution au développement durable.
On doit s'interroger sur les définitions : qu'est-ce que la coopération décentralisée, la coopération entre entités infranationales du Nord et du Sud ou une aide aux autorités locales et régionales des pays en développement ? Qu'est-ce que la société civile ? Cette question se fait de plus en plus pressante avec la mise en œuvre de l'accord de Cotonou. En réalité, c'est la question plus générale de la gouvernance et de la démocratie qui est posée. Le développement des pays du Sud passe nécessairement par leur démocratisation, c'est-à-dire par l'implication des citoyens aux orientations du pays.
Or, ces citoyens peuvent participer de plusieurs manières : en votant pour des gouvernements locaux, régionaux, nationaux. En ce sens, l'appui aux élections et le renforcement des capacités institutionnelles aux différents niveaux de décision et d'administration sont primordiaux. En jouant également le rôle d'acteurs économiques et sociaux dans les entreprises ou dans le secteur associatif. L'aide directe aux ONG et aux PME est donc également importante.
Ces deux aspects ne sont pas contradictoires mais sont en fait complémentaires. La Commission doit continuer le débat, doit continuer à accélérer ce débat car il est grand temps de rendre aux populations locales les moyens de leur développement."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. formand, Europa-Parlamentet skabte en budgetpost for decentraliseret samarbejde i 1990'erne. Lomé-konventionens artikel 4, litra a)
har ligeledes indarbejdet denne idé, der således afviger fra princippet om samarbejde mellem stater. I dag har idéen ifølge Kommissionen banet sig vej og bevist, at den er velbegrundet og effektiv.
Kommissionen foreslår derfor at forlænge dens anvendelse med to år. Vi kan blot godkende dette forslag, dog med visse forbehold vedrørende formen. Forordningen, ud over at den er midlertidig, er stadig uklar. Man finder lidt af hvert i den, både decentraliseret samarbejde, civilsamfund og ngo'er. Mangler Kommissionen strategi på dette område? Ligeledes anerkender Cotonou-aftalen, at AVS-landenes civilsamfund deltager i partnerskabet, hvilket er til skade for det decentraliserede samarbejde, som så forsvinder.
Meddelelsen om civilsamfundet i udviklingslandene, som er blevet lovet af Kommissionen i månedsvis, burde opklare disse begreber og udarbejde EU's koordinerede fremgangsmåde på dette område, men vi venter stadig på den.
Faktisk står de to temaer "hjælp til decentraliseret samarbejde" og "hjælp til civilsamfundet" på lige fod. I begge tilfælde er formålet at støtte den lokale dynamik ved at undgå tyngden og den til tider manglende gennemsigtighed ved iværksættelsen af de nationale programmer.
Det ser ud til, at Kommissionen har forstået det, eftersom den planlægger at lægge disse to budgetposter sammen, men de enkelte foranstaltninger, der gøres, uden at Europa-Parlamentet bliver taget med på råd, er ikke tilstrækkelige. Kapitaloverførsler fra en budgetpost til en anden viser manglen på globalt perspektiv og vidner om, hvor lidt respekt der er for budgetmyndigheden.
Vi er selvfølgelig for en direkte hjælp til projekterne på stedet. Men vi er lidt irriterede over handlinger foretaget i sidste øjeblik. Denne budgetomlægning kan udelukkende ske i forbindelse med en reel revision af idéen om decentraliseret samarbejde og om forholdet til ngo'erne i Nord og Syd. Disse to yderligere år skal derfor bruges til grundigt at overveje EU's samarbejde med de lokale aktører i udviklingslandene og deres bidrag til den varige udvikling.
Man må spørge sig selv om definitionerne. Hvad er decentraliseret samarbejde, samarbejde mellem regionale
enheder i Nord og Syd eller en hjælp til de lokale og regionale myndigheder i udviklingslandene? Hvad er civilsamfundet? Dette spørgsmål haster mere og mere i takt med iværksættelsen af Cotonou-aftalen. I virkeligheden er det det mere generelle spørgsmål om ledelse og demokrati, der stilles. Udviklingen i de sydlige lande er nødvendigvis betinget af, at de demokratiseres, det vil sige ved borgernes involvering i, i hvilken politisk retning landet bevæger sig.
Men disse borgere kan deltage på flere måder, nemlig ved at stemme på lokale, regionale og nationale regeringer. Med henblik på dette er støtten til valg og styrkelsen af de institutionelle egenskaber på de forskellige beslutnings- og forvaltningsniveauer vigtige. Det er også vigtigt at spille en rolle som økonomisk og social aktør i virksomhederne og i foreningsverdenen. Den direkte hjælp til ngo'er og SMV er derfor også vigtig.
Disse to aspekter er ikke modsatrettede, men supplerer hinanden. Kommissionen skal fortsætte debatten. Den skal fortsætte med at fremskynde
denne debat, for det er på høje tid at give de lokale befolkninger midlerne til deres udvikling tilbage."@da1
"Herr Präsident, das Europäische Parlament hatte die Einrichtung einer Haushaltslinie für die dezentralisierte Zusammenarbeit in den neunziger Jahren veranlasst. Im Vierten Abkommen von Lomé IV/2 war dieser Gedanke ebenfalls enthalten, was jedoch eine Abweichung von dem Grundsatz der Zusammenarbeit zwischen zwei Staaten bedeutete. Wie die Kommission verlauten lässt, hat sich dieser Ansatz inzwischen durchgesetzt und seine Berechtigung und Effizienz unter Beweis gestellt.
Die Kommission schlägt daher vor, die Geltungsdauer der Verordnung um zwei Jahre zu verlängern. Wir können diesen Vorschlag nur befürworten, wenn auch mit einigen Vorbehalten hinsichtlich der Form. Die Verordnung ist - abgesehen davon, dass sie nur vorübergehend gilt - nach wie vor diffus. Sie bietet von allem ein wenig: dezentralisierte Zusammenarbeit, Bürgergesellschaften, NRO usw. Hat denn die Kommission in diesem Bereich keine Strategie? Außerdem ist die Einbeziehung der Zivilgesellschaft der AKP-Staaten in die Partnerschaft im Abkommen von Cotonou verankert, was zu Lasten der dezentralisierten Zusammenarbeit geht, die somit aufgehört haben dürfte zu existieren.
Die von der Kommission seit mehreren Monaten angekündigte Mitteilung über die Zivilgesellschaft in den Entwicklungsländern sollte diese Begriffe klären und ein koordiniertes Konzept der Europäischen Union in diesem Bereich vorlegen, aber bislang lässt sie noch auf sich warten.
Denn die beiden Themen „Förderung der dezentralisierten Zusammenarbeit“ und „Förderung der Zivilgesellschaft“ gehören zusammen. Ziel ist es in beiden Fällen, die örtlichen Aktivitäten zu unterstützen und dabei schwerfällige Bürokratie und die mitunter bestehende mangelnde Transparenz bei der Umsetzung der nationalen Programme zu vermeiden.
Anscheinend hat die Kommission das nun verstanden, denn sie plant, diese beiden Haushaltslinien zu vereinigen, aber die punktuellen Maßnahmen, die getroffen werden, ohne das Europäische Parlament zu konsultieren, reichen nicht aus. Die Übertragung von Mitteln zwischen den einzelnen Haushaltslinien zeugt vom Fehlen einer Gesamtperspektive und von der geringen Wertschätzung für die Haushaltsbehörde.
Selbstverständlich befürworten wir die direkte Förderung von Projekten vor Ort. Aber wir sind über überstürzte Hau-Ruck-Aktionen verärgert. Derartige Änderungen am Haushalt können nur im Rahmen einer gründlichen Überarbeitung des Konzepts der dezentralisierten Zusammenarbeit und der Beziehungen zu den NRO in Nord und Süd vorgenommen werden. Daher müssen diese beiden zusätzlichen Jahre genutzt werden, um gründlich über die Zusammenarbeit der Europäischen Union mit den lokalen Akteuren der Entwicklungsländer und deren Beitrag zu einer nachhaltigen Entwicklung nachzudenken.
Da wären die Definitionen zu klären: was ist dezentralisierte Zusammenarbeit, regionale Nord-Süd-Zusammenarbeit oder Förderung für die örtlichen und regionalen Behörden der Entwicklungsländer? Was ist Zivilgesellschaft? Diese Frage stellt sich mit der Umsetzung des Abkommens von Cotonou mit immer mehr Nachdruck. Dabei geht es in Wahrheit um die generelle Frage des Regierens und der Demokratie. Die Entwicklung der Länder im Süden vollzieht sich zwangsläufig über ihre Demokratisierung, d. h. über die Mitwirkung der Bürger, wenn es darum geht, die Richtung des Landes zu bestimmen.
Allerdings ist diese Mitwirkung der Bürger auf vielerlei Art und Weise möglich, so über die Stimmabgabe bei Wahlen auf lokaler, regionaler oder nationaler Ebene. In diesem Sinne ist die Unterstützung der Wahlen und die Stärkung der institutionellen Kapazitäten auf den verschiedenen Entscheidungs- und Verwaltungsebenen von vorrangiger Bedeutung. Oder aber über das Auftreten als wirtschaftliche und soziale Akteure in Unternehmen oder im Verbandswesen. Daher ist auch Direkthilfe für die NRO oder KMU wichtig.
Diese beiden Aspekte bilden keinen Widerspruch, sondern ergänzen sich tatsächlich gegenseitig. Die Europäische Kommission muss die entsprechenden Debatten mit weiterhin verstärktem Tempo fortsetzen, denn die Zeit ist längst reif, um der Bevölkerung auf lokaler Ebene die Mittel für ihre Entwicklung in die Hand zu geben."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, στο Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο οφείλεται η δημιουργία ενός κονδυλίου του προϋπολογισμού για την αποκεντρωμένη συνεργασία τη δεκαετία του εννενήντα. Η Σύμβαση της Λομέ 4 (α) ακολούθησε αυτήν την ιδέα εγκαταλείποντας, έτσι την αρχή της συνεργασίας μεταξύ κρατών. Σήμερα, η έννοια αυτή έχει, όπως λέει η Επιτροπή, εξελιχθεί και έχει αποδείξει τη βασιμότητα και την αποτελεσματικότητά της.
Η Επιτροπή προτείνει, λοιπόν, να παραταθεί η εφαρμογή της κατά δύο έτη. Δεν μπορούμε παρά να εγκρίνουμε αυτήν την πρόταση, αν και διατηρούμε επιφυλάξεις όσον αφορά τον τύπο. Ο κανονισμός, εκτός από τον μεταβατικό του χαρακτήρα, παραμένει ασαφής. Περιλαμβάνει λίγο απ’ όλα: αποκεντρωμένη συνεργασία, κοινωνία των πολιτών, ΜΚΟ. Μήπως δεν υπάρχει στρατηγική της Επιτροπής σε αυτόν τον τομέα; Επίσης, η Συμφωνία του Κοτονού καθιερώνει τη συμμετοχή της κοινωνίας των πολιτών των χωρών ΑΚΕ στην εταιρική σχέση, εις βάρος της αποκεντρωμένης συνεργασίας που προβλέπεται να καταργηθεί.
Η ανακοίνωση για την κοινωνία των πολιτών στις αναπτυσσόμενες χώρες, την οποία έχει υποσχεθεί η Επιτροπή εδώ και πολλούς μήνες, θα πρέπει να διευκρινίσει αυτές τις έννοιες και να συγκεκριμενοποιήσει τη συντονισμένη προσέγγιση της Ευρωπαϊκής Ένωσης στο θέμα, αλλά ακόμα την περιμένουμε.
Πράγματι, τα δύο θέματα “ενίσχυση για την αποκεντρωμένη συνεργασία” και “ενίσχυση προς την κοινωνία των πολιτών” πρέπει να εξετάζονται παράλληλα. Και στις δύο περιπτώσεις, ο στόχος είναι η στήριξη των τοπικών δυναμικών, αποφεύγοντας τη δυσκινησία και καμμιά φορά την έλλειψη διαφάνειας κατά την υλοποίηση των εθνικών προγραμμάτων.
Η Επιτροπή φαίνεται να το έχει καταλάβει, εφόσον προβλέπει τη συγχώνευση των δύο αυτών κονδυλίων του προϋπολογισμού, αλλά οι κατά περίπτωση τροποποιήσεις που γίνονται χωρίς να ζητηθεί η γνώμη του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου δεν αρκούν. Οι μεταφορές κεφαλαίων από ένα κονδύλιο του προϋπολογισμού σε άλλο αποδεικνύουν την έλλειψη συνολικής προοπτικής και την έλλειψη σεβασμού προς την αρμόδια για τον προϋπολογισμό αρχή.
Ασφαλώς, ευνοούμε την παροχή απευθείας ενίσχυσης στα σχέδια επί του πεδίου. Αλλά μας εκνευρίζουν κάπως οι ενέργειες της τελευταίας στιγμής. Αυτή η δημοσιονομική αναμόρφωση μπορεί να πραγματοποιηθεί μόνον στο πλαίσιο μιας πραγματικής επανεξέτασης από μηδενική βάση της έννοιας της αποκεντρωμένης συνεργασίας και των σχέσεων με τις ΜΚΟ του Βορρά και του Νότου. Αυτά τα δύο επιπλέον χρόνια πρέπει, λοιπόν, να αφιερωθούν σε μια εις βάθος μελέτη της συνεργασίας της Ευρωπαϊκής Ένωσης με τους τοπικούς παράγοντες των αναπτυσσομένων χωρών και της συμβολής τους στην αειφόρο ανάπτυξη.
Πρέπει να αναρωτηθούμε σχετικά με τους ορισμούς: τί σημαίνει αποκεντρωμένη συνεργασία, συνεργασία μεταξύ υποεθνικών οντοτήτων του Βορρά και του Νότου, ή βοήθεια προς τις τοπικές και περιφερειακές αρχές των αναπτυσσομένων χωρών; Τί σημαίνει κοινωνία των πολιτών; Αυτό το ερώτημα γίνεται όλο και πιο πιεστικό με την έναρξη εφαρμογής της συμφωνίας του Κοτονού. Στην πραγματικότητα, τίθεται το γενικότερο ερώτημα της διακυβέρνησης και της δημοκρατίας. Η ανάπτυξη των χωρών του Νότου περνάει απαραίτητα από τον εκδημοκρατισμό τους, δηλαδή από τη συμμετοχή των πολιτών στους προσανατολισμούς της χώρας.
Όμως, οι πολίτες αυτοί μπορούν να συμμετέχουν κατά πολλούς τρόπους: ψηφίζοντας για τοπικές περιφερειακές, εθνικές κυβερνήσεις. Υπ’ αυτήν την έννοια, έχει πρωταρχική σημασία η υποστήριξη για τις εκλογές και η ενίσχυση των θεσμικών ικανοτήτων στα διάφορα επίπεδα λήψης αποφάσεων και διοίκησης. Διαδραματίζοντας, επίσης, ρόλο οικονομικών και κοινωνικών παραγόντων στις επιχειρήσεις ή στις διάφορες ενώσεις. Εξίσου σημαντική είναι, λοιπόν, η απευθείας ενίσχυση των ΜΚΟ και των ΜΜΕ.
Οι δύο αυτές πτυχές δεν είναι αντιφατικές, αλλά ουσιαστικά συμπληρωματικές. Η Επιτροπή πρέπει να συνεχίσει τη συζήτηση, πρέπει να συνεχίσει να επιταχύνει τη συζήτηση, γιατί είναι πια καιρός να δοθούν στους τοπικούς πληθυσμούς τα μέσα για την ανάπτυξή τους."@el8
"Mr President, the European Parliament was behind the creation of a budget heading for decentralised cooperation in the 1990s. The Lomé Convention Section 4a also incorporated this idea, thus departing from the principle of cooperation between States. Now, according to the Commission, the concept has gained ground and proved that it is valid and effective.
The Commission is therefore proposing that its application should be extended by two years. We can only approve that proposal, although we have reservations regarding its form. As well as the fact that it is transitory, the Regulation remains vague. It contains a little of everything: decentralised cooperation, civil society and NGOs. Could it be that there is a lack of Commission strategy in this area? In the same way, the Cotonou Agreement dedicates the participation of civil society in the ACP countries to the partnership, at the expense of decentralised cooperation, which seems to have disappeared.
The communication on civil society in developing countries promised by the Commission several months ago should have clarified these notions and set out a coordinated approach for the European Union in this area, but we are still awaiting it.
The two areas of ‘aid for decentralised cooperation’ and ‘aid for civil society’ go hand in hand. In both cases, the goal is to support local dynamics, avoiding the cumbersome nature and sometimes the lack of transparency of implementing national programmes.
The Commission appears to have realised this, as it plans to merge these two budget headings, but the limited adjustments that are being made, without consulting the European Parliament, are not sufficient. The transfers of funds from one budgetary heading to another demonstrate a lack of an overall perspective and show little consideration for the budgetary authority.
We are, of course, in favour of direct aid to projects on the ground. But we are somewhat irritated with last minute action. This reform of the budget can only be done as part of a thorough review of the concept of decentralised cooperation and of relations with the NGOs of the North and the South. These two extra years should therefore be used for in-depth discussion on the European Union’s cooperation with local players in developing countries and their contribution to sustainable development.
We should look at the definitions: what is decentralised cooperation, cooperation between sub-national entities in the North and South or aid to local and regional authorities in developing countries? What is civil society? This question is becoming increasingly urgent with the implementation of the Cotonou Agreement. The real question is in fact the more general one of governance and democracy. In order for the countries of the South to develop they will have to become democratic, which means that citizens need to become involved in directing the country.
They can take part in several ways: by voting for local, regional or national governments. In this respect, support for elections and increasing institutional capacity at the different levels of decision-making and administration are essential. They can also take an economic and social role in companies or associations. Direct aid to NGOs and SMEs is therefore equally important.
These two aspects are not contradictory but do in fact complement each other. The Commission must continue the debate and continue to push it forward as it is high time that we provided the local populations with the resources for development."@en3
"(FR) Señor Presidente, en la década de 1990 el Parlamento Europeo abogaba por la creación de una línea presupuestaria para la cooperación descentralizada. El Convenio de Lomé IV bis también recogió esta idea, introduciendo una excepción al principio de cooperación de Estado a Estado. Hoy el concepto, según las palabras de la Comisión, se ha abierto camino y ha demostrado su legitimidad, su eficacia.
La Comisión propone, pues, prorrogar dos años su aplicación. No podemos sino aprobar esta propuesta, aunque con reservas en cuanto a la forma. El reglamento, además del hecho de ser transitorio, sigue siendo impreciso. Contiene un poco de todo: cooperación descentralizada, sociedades civiles, ONG. ¿Podría existir una falta de estrategia de la Comisión en este ámbito? Asimismo, el Acuerdo de Cotonú consagra la participación de la sociedad civil de los países ACP en la asociación, en detrimento de la cooperación descentralizada, que habría desaparecido.
La comunicación sobre la sociedad civil en los países en desarrollo, prometida por la Comisión hace varios meses, debería aclarar estas nociones y elaborar el enfoque coordinado de la Unión Europea en la materia, pero la seguimos esperando.
En efecto, las dos cuestiones “ayuda a la cooperación” y “ayuda a la sociedad civil” van juntas. En ambos casos, el objetivo es apoyar dinámicas locales, evitando la complejidad y a veces la falta de transparencia de la aplicación de los programas nacionales.
La Comisión parece haber entendido, ya que establece la fusión de estas dos líneas presupuestarias, pero los ajustes puntuales que se realizan, sin consultar al Parlamento Europeo, no son suficientes. Las transferencias de fondos de una línea presupuestaria a otra demuestran la falta de perspectiva global, así como poca consideración por la autoridad presupuestaria.
Somos favorables, naturalmente, a una ayuda directa a los proyectos desarrollados
. Pero estamos algo molestos por las acciones de último minuto. Dicha reestructuración presupuestaria sólo puede efectuarse en el marco de una verdadera revisión del concepto de cooperación descentralizada y de las relaciones con las ONG del Norte y del Sur. Estos dos años adicionales deben, pues, destinarse a una reflexión de fondo sobre la cooperación de la Unión Europea con los actores locales de los países en desarrollo y la contribución al desarrollo sostenible.
Debemos interrogarnos sobre las definiciones: ¿en qué consiste la cooperación descentralizada, la cooperación entre organismos infranacionales del Norte y del Sur o una ayuda a las autoridades locales y regionales de los países en desarrollo? ¿Qué es la sociedad civil? Esta pregunta se hace cada vez más urgente con la aplicación del Acuerdo de Cotonú. En realidad, lo que se plantea es la cuestión más general de la gobernanza y de la democracia. El desarrollo de los países del Sur supone necesariamente su democratización, es decir, la implicación de los ciudadanos en las orientaciones del país.
Ahora bien, estos ciudadanos pueden participar de varias maneras: votando por gobiernos locales, regionales, nacionales. En ese sentido, el apoyo a las elecciones y el refuerzo de las capacidades institucionales en los diferentes niveles de decisión y de administración son elementos primordiales. Pueden participar desempeñando asimismo el papel de actores económicos y sociales en las empresas o en el sector asociativo. La ayuda directa a las ONG y a las PYME es, pues, también importante.
Estos dos aspectos no son contradictorios, pero, en realidad, son complementarios. La Comisión debe continuar el debate, debe continuar acelerando este debate puesto que ya es hora de dar a las poblaciones locales los medios para su desarrollo."@es12
"Arvoisa puhemies, hajautetun yhteistyön budjettikohta luotiin Euroopan parlamentin pyynnöstä 1990-luvulla. Ajatus on sisällytetty myös Lomé IV a -sopimukseen, jossa poiketaan täten valtioiden välisen yhteistyön periaatteesta. Käsite on komission sanojen mukaan edistynyt ja todistanut pätevyytensä ja tehokkuutensa.
Komissio siis ehdottaa sen soveltamisen jatkamista kahdella vuodella. Ehdotusta voidaan vain kannattaa, vaikka sen muodosta on esitettävä varauksia. Sen lisäksi, että asetus on väliaikainen, se on epämääräinen. Siinä on vähän kaikkea: hajautettua yhteistyötä, kansalaisyhteiskuntia ja kansalaisjärjestöjä. Puuttuuko komissiolta strategia tällä alalla? Cotonoun sopimuksessa vahvistetaan myös AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kumppanuuteen kadonneen hajautetun yhteistyön kustannuksella.
Komission useita kuukausia sitten lupaamassa kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntaa koskevassa tiedonannossa pitäisi valaista näitä käsitteitä ja esittää Euroopan unionin koordinoitu lähestymistapa tässä asiassa, mutta sitä odotetaan yhä.
Kaksi teemaa: "tuki hajautetulle yhteistyölle" ja "tuki kansalaisyhteiskunnalle" kulkevat todellakin käsi kädessä. Molemmissa tapauksissa tavoitteena on tukea näitä paikallisia dynamiikkoja välttäen kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon raskautta ja toisinaan avoimuuden puutetta.
Komissio vaikuttaa ymmärtäneen tämän, sillä se ehdottaa näiden kahden budjettikohdan yhdistämistä, mutta Euroopan parlamenttia kuulematta tehdyt yksittäiset muutokset eivät riitä. Varojen siirtämiset budjettikohdasta toiseen kertovat kokonaisnäkemyksen puutteesta ja todistavat vähäisestä arvostuksesta budjettivallan käyttäjää kohtaan.
Kannatamme tietenkin suoraa tukea itse paikalla toteutettaville hankkeille. Viime hetken toimet kuitenkin ärsyttävät meitä jonkin verran. Talousarvion uudistamista ei voida toteuttaa kuin kyseenalaistamalla koko hajautetun yhteistyön käsite ja suhteet kansalaisjärjestöihin niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Kaksi ylimääräistä vuotta on siis käytettävä perusteelliseen pohdintaan Euroopan unionin yhteistyöstä kehitysmaiden paikallisten toimijoiden kanssa ja heidän panoksestaan kestävälle kehitykselle.
Meidän on mietittävä määritelmiä: mitä on hajautettu yhteistyö, pohjoisen ja etelän valtakunnan tasoa alempien laitosten yhteistyö tai tuki kehitysmaiden paikallisille ja alueellisille viranomaisille? Mikä on kansalaisyhteiskunta? Tämä kysymys käy yhä olennaisemmaksi Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä. Tosiasiassa esiin nousee yleisempi kysymys hallinnoinnista ja demokratiasta. Etelän maiden kehityksen ehdottomana edellytyksenä on niiden demokratisointi eli kansalaisten osallistuminen maan suuntaviivojen laadintaan.
Kansalaiset voivat kuitenkin osallistua usealla tavalla: valitsemalla paikallisia, alueellisia ja kansallisia hallintoelimiä. Täten vaalien tukeminen ja institutionaalisten valmiuksien parantaminen päätöksenteon ja hallinnon eri tasoilla ovat ensisijaisen tärkeitä. Kansalaiset voivat myös olla taloudellisia toimijoita ja työmarkkinaosapuolia yrityksissä tai ammattijärjestöissä. Suora tuki kansalaisjärjestöille ja pk-yrityksille on siis myös tärkeä.
Nämä kaksi näkökohtaa eivät ole keskenään ristiriitaiset vaan oikeastaan täydentävät toisiaan. Komission on jatkettava keskustelua ja keskustelun vauhdittamista, sillä nyt on oikea hetki tarjota paikallisille väestöille välineet kehitykseen."@fi5
"Signor Presidente, il Parlamento europeo era all'origine della creazione di una linea di bilancio per la cooperazione decentralizzata negli anni '90. Anche la Convenzione di Lomé 4bis ha integrato quest'idea, derogando in tal modo al principio di cooperazione da Stato a Stato. Oggi, secondo le parole della Commissione, il concetto ha fatto il suo corso e dimostrato la propria fondatezza ed efficacia.
La Commissione propone pertanto di prorogarne di due anni l'applicazione. Non possiamo che approvare questa proposta, esprimendo tuttavia alcune riserve sulla forma. Il regolamento, oltre al fatto di essere transitorio, resta vago. Vi si trova un po' di tutto: cooperazione decentralizzata, società civili, ONG. Vi è forse una mancanza di strategia della Commissione in questo settore? Allo stesso modo, l'accordo di Cotonou sancisce la partecipazione della società civile dei paesi ACP al partenariato, a scapito della cooperazione decentralizzata che sarebbe scomparsa.
La comunicazione sulla società civile nei paesi in via di sviluppo, promessa da diversi mesi dalla Commissione, dovrebbe chiarire questi concetti ed elaborare l'approccio coordinato dell'Unione europea in materia, ma la stiamo ancora aspettando.
In effetti, i due temi "sostegno alla cooperazione decentralizzata" e "sostegno alla società civile" vanno di pari passo. In entrambi i casi, lo scopo è di sostenere dinamiche locali evitando l'onerosità e talvolta la mancanza di trasparenza dell'attuazione dei programmi nazionali.
La Commissione sembra aver compreso dato che prevede di unificare le due relative linee di bilancio, ma gli adeguamenti puntuali che vengono effettuati, senza consultare il Parlamento, non sono sufficienti. I trasferimenti di fondi da una linea di bilancio all'altra dimostrano la mancanza di prospettiva globale e testimoniano la scarsa considerazione rivolta all'Autorità di bilancio.
E' ovvio che siamo favorevoli a un sostegno diretto ai progetti sul campo, ma siamo un po' infastiditi dalle azioni dell'ultimo minuto. Tale unificazione di bilancio può essere effettuata solo nel quadro di una chiara definizione del concetto di cooperazione decentralizzata e delle relazioni con le ONG del nord e del sud. Questi due anni supplementari devono pertanto essere dedicati a una riflessione di fondo sulla cooperazione dell'Unione europea con gli attori locali dei paesi in via di sviluppo e sul loro contributo allo sviluppo sostenibile.
E' indispensabile interrogarsi sulle definizioni: che cos'è la cooperazione decentralizzata, la cooperazione tra entità infranazionali del nord e del sud o un sostegno alle autorità locali e regionali dei paesi in via di sviluppo? Che cos'è la società civile? Tale questione diventa sempre più pressante con l'attuazione dell'accordo di Cotonou. In realtà quella che si pone è la questione più generale del sistema di governo e della democrazia. Lo sviluppo dei paesi del sud passa necessariamente attraverso la loro democratizzazione, ossia attraverso il coinvolgimento dei cittadini agli orientamenti del paese.
Orbene, la partecipazione dei cittadini può avvenire in diversi modi: votando per governi locali, regionali, nazionali. In questo senso, il sostegno alle elezioni ed il rafforzamento delle capacità istituzionali ai vari livelli decisionali ed amministrativi rivestono un'importanza primaria. Svolgendo anche il ruolo di attori economici e sociali nelle imprese o nel settore associativo. Anche il sostegno diretto alle ONG e alle PMI è quindi altrettanto importante.
Questi due aspetti non sono contraddittori, ma piuttosto complementari. La Commissione deve portare avanti il dibattito, deve continuare ad accelerarlo perché è giunto ormai il momento di fornire alle popolazioni locali i mezzi necessari per il loro sviluppo."@it9
"Mr President, the European Parliament was behind the creation of a budget heading for decentralised cooperation in the 1990s. The Lomé Convention Section 4a also incorporated this idea, thus departing from the principle of cooperation between States. Now, according to the Commission, the concept has gained ground and proved that it is valid and effective.
The Commission is therefore proposing that its application should be extended by two years. We can only approve that proposal, although we have reservations regarding its form. As well as the fact that it is transitory, the Regulation remains vague. It contains a little of everything: decentralised cooperation, civil society and NGOs. Could it be that there is a lack of Commission strategy in this area? In the same way, the Cotonou Agreement dedicates the participation of civil society in the ACP countries to the partnership, at the expense of decentralised cooperation, which seems to have disappeared.
The communication on civil society in developing countries promised by the Commission several months ago should have clarified these notions and set out a coordinated approach for the European Union in this area, but we are still awaiting it.
The two areas of ‘aid for decentralised cooperation’ and ‘aid for civil society’ go hand in hand. In both cases, the goal is to support local dynamics, avoiding the cumbersome nature and sometimes the lack of transparency of implementing national programmes.
The Commission appears to have realised this, as it plans to merge these two budget headings, but the limited adjustments that are being made, without consulting the European Parliament, are not sufficient. The transfers of funds from one budgetary heading to another demonstrate a lack of an overall perspective and show little consideration for the budgetary authority.
We are, of course, in favour of direct aid to projects on the ground. But we are somewhat irritated with last minute action. This reform of the budget can only be done as part of a thorough review of the concept of decentralised cooperation and of relations with the NGOs of the North and the South. These two extra years should therefore be used for in-depth discussion on the European Union’s cooperation with local players in developing countries and their contribution to sustainable development.
We should look at the definitions: what is decentralised cooperation, cooperation between sub-national entities in the North and South or aid to local and regional authorities in developing countries? What is civil society? This question is becoming increasingly urgent with the implementation of the Cotonou Agreement. The real question is in fact the more general one of governance and democracy. In order for the countries of the South to develop they will have to become democratic, which means that citizens need to become involved in directing the country.
They can take part in several ways: by voting for local, regional or national governments. In this respect, support for elections and increasing institutional capacity at the different levels of decision-making and administration are essential. They can also take an economic and social role in companies or associations. Direct aid to NGOs and SMEs is therefore equally important.
These two aspects are not contradictory but do in fact complement each other. The Commission must continue the debate and continue to push it forward as it is high time that we provided the local populations with the resources for development."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, als Europees Parlement waren wij degenen die in de jaren 90’s het initiatief namen tot de instelling van een begrotingslijn voor gedecentraliseerde samenwerking. Dit principe had ook zijn beslag gevonden in de Overeenkomst van Lomé IVbis, waarmee aldus werd afgeweken van het beginsel van samenwerking tussen landen. Dit concept heeft nu, volgens de woorden van de Commissie, vorderingen gemaakt en bewezen goed gefundeerd en efficiënt te zijn.
De Commissie stelt nu voor de toepassing van de verordening met twee jaar te verlengen. Wij kunnen het daar alleen maar mee eens zijn, behoudens enkele voorbehouden ten aanzien van de vorm. De verordening is namelijk slechts voorlopig en nogal vaag. Daar staat van alles en nog wat in: gedecentraliseerde samenwerking, maatschappelijk middenveld en NGO’s. Ontbreekt er soms een strategie van de Commissie op dit gebied? Bovendien heeft in de Overeenkomst van Cotonou de deelneming van het maatschappelijk middenveld van de ACS-landen aan het partnerschap haar beslag gevonden, ten koste van de gedecentraliseerde samenwerking die daarin zo goed als verdween.
De al maanden geleden door de Commissie beloofde mededeling over het maatschappelijk middenveld van de ontwikkelingslanden zal waarschijnlijk opheldering bieden over deze begrippen en een gecoördineerde aanpak van de Europese Unie op dit gebied voorstellen, maar deze mededeling laat nog steeds op zich wachten.
Het vraagstuk van de gedecentraliseerde ontwikkelingshulp houdt namelijk gelijke tred met het vraagstuk van de hulp aan het maatschappelijk middenveld. In beide gevallen is het doel steun te geven aan de lokale krachten en de zwaarte, en soms ook het gebrek aan transparantie van nationale programma’s te vermijden.
De Commissie schijnt dat te hebben begrepen. Zij is immers van plan de twee begrotingslijnen samen te smelten. Her en der wat bijschaven zonder raadpleging van het Europees Parlement volstaat echter niet. Uit de overschrijvingen van kredieten van de ene begrotingslijn naar de andere blijkt dat er geen allesomvattende visie is en er weinig consideratie is voor de begrotingsautoriteit.
Wij zijn natuurlijk voor rechtstreekse steun aan projecten ter plekke. Wij zijn echter wel wat geïrriteerd over acties te elfder ure. Deze begrotingshervorming kan alleen geschieden binnen een kader waarin absolute duidelijkheid wordt verschaft over het begrip van gedecentraliseerde samenwerking en de betrekkingen met de NGO’s van het Noorden en het Zuiden. Deze twee extra jaren moeten worden gebruikt om diep na te denken over de samenwerking tussen de Europese Unie en de lokale instanties in de ontwikkelingslanden en over hun bijdrage aan de duurzame ontwikkeling.
Wij zetten ook vraagstekens bij de definities: wat is gedecentraliseerde samenwerking, samenwerking tussen nationale entiteiten van het Noorden en het Zuiden, of steun aan de lokale en regionale autoriteiten van de ontwikkelingslanden? Wat is het maatschappelijk middenveld? Deze vraag wordt steeds urgenter nu de Overeenkomst van Cotonou ten uitvoer wordt gelegd. In werkelijkheid gaat het hier meer algemeen om bestuur en democratie. De voorwaarde voor de ontwikkeling van de landen van het Zuiden is hun democratisering, dat wil zeggen de betrokkenheid van de burgers bij de oriëntaties van het land.
Welnu, deze betrokkenheid van de burgers kan op verschillende manieren tot uiting komen. Een manier is de deelneming aan verkiezingen voor lokale, regionale en nationale regeringen. Daarom is het van doorslaggevend belang dat steun wordt gegeven aan verkiezingen en aan de versterking van de institutionele capaciteiten op de verschillende niveaus van besluitvorming en administratie. Een andere manier is de rol te spelen van economische en sociale acteur in de ondernemingen of het verenigingsleven. Daarom is het eveneens belangrijk dat rechtstreekse steun wordt gegeven aan de NGO’s en het MKB.
Deze twee zaken druisen niet tegen elkaar in maar vullen elkaar veeleer aan. De Commissie moet het debat voortzetten en hier meer vaart achter zetten. Het is namelijk hoog tijd dat de lokale bevolkingen hun ontwikkelingsmiddelen terugkrijgen."@nl2
"Senhor Presidente, o Parlamento Europeu esteve na origem da criação de uma rubrica orçamental destinada à cooperação descentralizada nos anos noventa. A Convenção de Lomé IV A integrou também essa ideia, contrariando assim o princípio da cooperação Estado a Estado. Actualmente, o conceito, nas palavras da Comissão, percorreu o seu caminho e provou a sua adequação, a sua eficácia.
Assim, a Comissão propõe prolongar por dois anos a sua aplicação. Não podemos deixar de aprovar essa proposta, no entanto com reservas quanto à forma. O regulamento, para além do facto de ser transitório, mantém-se pouco nítido. Nele se encontra um pouco de tudo: cooperação descentralizada, sociedades civis, ONG. Será que houve ausência de estratégia da Comissão neste domínio? Da mesma maneira, o Acordo de Cotonou consagra a participação da sociedade civil dos países ACP na parceria, em detrimento da cooperação descentralizada, que teria desaparecido.
A comunicação sobre a sociedade civil nos países em desenvolvimento, prometida pela Comissão há vários meses, deveria esclarecer estas noções e elaborar a abordagem coordenada da União Europeia na matéria, mas continuamos à espera dela.
Com efeito, os dois temas “ajuda à cooperação descentralizada” e “ajuda à sociedade civil” formam um par. Em ambos os casos, a finalidade é a de apoiar as dinâmicas locais, evitando o peso e por vezes a ausência de transparência da aplicação dos programas nacionais.
A Comissão parece ter compreendido, pois prevê fundir essas duas rubricas orçamentais, mas as adaptações pontuais introduzidas, sem consultar o Parlamento Europeu, não são suficientes. As transferências de fundos de uma rubrica orçamental para a outra mostram a ausência de perspectiva global e testemunham a pouca consideração pela autoridade orçamental.
Evidentemente que somos favoráveis a uma ajuda directa aos projectos no terreno. Mas estamos um pouco irritados com as acções de última hora. Esta reformulação orçamental só pode ser feita no âmbito de uma verdadeira reavaliação integral do conceito de cooperação descentralizada e das relações com as ONG do Norte e do Sul. Estes dois anos suplementares devem portanto ser dedicados a uma reflexão de fundo sobre a cooperação da União Europeia com os actores locais dos países em desenvolvimento e respectiva contribuição para o desenvolvimento sustentável.
Temos de nos interrogar sobre as seguintes definições: o que é a cooperação descentralizada, a cooperação entre entidades infranacionais do Norte e do Sul ou uma ajuda às autoridades locais e regionais dos países em desenvolvimento? O que é a sociedade civil? Esta questão torna-se cada vez mais urgente com a aplicação do Acordo de Cotonou. Na realidade, trata-se da questão mais geral da governação e da democracia. O desenvolvimento dos países do Sul passa necessariamente pela sua democratização, isto é, pela implicação dos cidadãos nas orientações do país.
Ora, esses cidadãos podem participar de várias maneiras: votando para os governos locais, regionais, nacionais. Neste sentido, o apoio às eleições e o reforço das capacidades institucionais aos diferentes níveis de decisão e administração são primordiais. E desempenhando também o papel de actores económicos e sociais nas empresas e no sector associativo. A ajuda directa às ONG e às PME é portanto igualmente importante.
Estes dois aspectos não são contraditórios mas sim complementares. A Comissão tem de continuar o debate, tem de continuar a acelerar este debate, pois é mais que tempo de conceder às populações locais os meios do seu desenvolvimento."@pt11
"Herr talman! Det var Europaparlamentet som låg bakom inrättandet av en budgetpost för decentraliserat samarbete under 1990-talet. Lomékonventionen 4b införlivade också denna idé, och avvek således från principen om samarbete stater emellan. I dag har begreppet, enligt kommissionens ord, gett framgång och visat att det är välgrundat och effektivt.
Kommissionen föreslår således att tillämpningen skall förlängas med två år. Vi kan bara ge vårt stöd till det förslaget, dock med en reservation i fråga om formen. Förutom att förordningen bara gäller under en övergångsperiod är den fortfarande luddig. Här kan man hitta lite av varje: decentraliserat samarbete, civila samhällen, icke-statliga organisationer. Har kommissionen ingen strategi på det här området? På samma sätt befäster Cotonouavtalet det faktum att AVS-ländernas civila samhällen skall få delta i partnerskapet, till nackdel för det decentraliserade samarbetet, som tycks ha försvunnit.
I meddelandet om det civila samhället i utvecklingsländerna, som kommissionen har utlovat i flera månader, bör man klargöra dessa begrepp och utveckla Europeiska unionens samordnade strategi i den här frågan, men vi har fortfarande inte sett detta meddelande.
De två frågorna ”stöd till decentraliserat samarbete” och ”stöd till det civila samhället” går faktiskt hand i hand. I båda fallen är målet att stödja den lokala dynamiken genom att undvika nationella program, som är tungrodda och ofta stängda för insyn.
Kommissionen tycks ha förstått att det, eftersom den planerar att slå ihop de båda budgetposterna. Men de punktvisa omorganisationer som görs – utan att Europaparlamentet rådfrågas – räcker inte. Att överföra medel från en budgetpost till en annan visar att det saknas en helhetssyn och vittnar om ett litet hänsynstagande till budgetmyndigheten.
Vi är självklart för direkta stöd till projekt ute på fältet. Men vi är något irriterade över insatser som görs i sista minuten. Denna omstöpning av budgeten är bara möjlig om man verkligen omstrukturerar begreppet decentraliserat samarbete och förbindelserna med icke-statliga organisationer i nord och syd. Dessa två ytterligare år bör därför ägnas åt en genomgripande diskussion om Europeiska unionens samarbete med lokala aktörer i utvecklingsländerna och deras bidrag till en hållbar utveckling.
Man måste fundera över definitioner: vad är decentraliserat samarbete, samarbete mellan intranationella enheter i nord och i syd, och vad är ett stöd till lokala och regionala myndigheter i ett utvecklingsland? Vad är det civila samhället? Den här frågan har blivit alltmer påträngande med Cotonouavtalets genomförande. I realiteten är det den mer allmänna frågan om styrning och demokrati som ställs. Utvecklingen av länderna i syd fordrar med nödvändighet att de demokratiseras, vilket innebär att medborgarna tar del i landets inriktning.
Medborgarna kan delta på flera sätt: genom att rösta för lokala, regionala och nationella regeringar. I det sammanhanget är det mycket viktigt att stödja val och förstärka den institutionella kapaciteten på olika besluts- och administrationsnivåer. Och även att använda sig av de ekonomiska och sociala aktörernas roll i företagen och föreningsvärlden. Ett direkt stöd till icke-statliga organisationer och små och medelstora företag är också viktigt.
Dessa två aspekter är inte motstridande, utan kompletterande. Kommissionen måste fullfölja debatten, den måste fortsätta att driva på debatten, för det är hög tid att ge lokalbefolkningarna medel för deras utveckling."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples