Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-13-Speech-3-223"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-03-13"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Allmänna riktlinjer för den ekonomiska politiken4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020313.9.3-223"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-03-13-Speech-3-2244
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, voy a intentar comentar rápidamente gran parte de los temas que se han suscitado, en primer lugar, agradeciendo al Sr. Trentin su informe. Es una buena contribución a las orientaciones generales de política económica que vamos a discutir y creo que, como en nuestras preocupaciones fundamentales, el informe se centra en dos objetivos: un objetivo a corto plazo -cómo consolidar la naciente recuperación y convertirla en un crecimiento duradero en Europa- y el segundo -cómo hacer frente a nuestros problemas de potencial de crecimiento y avanzar en los objetivos de Lisboa-, tema que es especialmente atractivo en este momento inmediatamente antes de la Cumbre de Barcelona. La seguridad en el empleo debe basarse en la formación y en la cualificación, y éste es un elemento activo fundamental para todos. Una seguridad en el empleo basada única y exclusivamente en una rígida legislación de protección puede ser, a corto plazo, una ventaja, pero sin duda alguna introduce frenos para la modernización y para la mayor eficiencia económica. Como se pone de relieve en la Resolución, el empleo no es únicamente un problema de costes salariales, sino que también es un problema de estructuras salariales bien adaptadas a los diferenciales de productividad en cada sector de actividad. En nuestro informe hacemos también referencia a los bienes y servicios, y en su Resolución también se subraya la importancia de las redes integradas de infraestructuras de transportes y servicios, así como la necesidad de una política competencia rigurosa y se propone que se dé al consumidor la posibilidad de elegir entre distintas redes de servicios. La Comisión está absolutamente de acuerdo con estas aportaciones y también señalamos la necesidad de avanzar en la inversión en proyectos prioritarios de infraestructura, tema que consideramos fundamental para estimular nuestra capacidad de crecimiento a largo plazo. En nuestro reciente informe sobre la aplicación de las orientaciones generales de política económica de 2001, señalamos que en algunas industrias de red, los antiguos operadores mantienen aún elevadas cuotas de mercado, indicio de que la apertura de mercado no es todavía la deseable. Por eso, es imprescindible avanzar para tener una competencia más robusta que finalmente favorezca a los ciudadanos. Un punto final, especialmente importante, ha sido señalado por el Sr. Trentin, y también por algunos otros, y consiste en la necesidad de prestar mayor atención a la economía del conocimiento. En su Resolución se destaca la necesidad de dar más importancia al I+D. Es cierto que el I+D es un factor esencial para el aumento sostenible de la productividad y la competitividad, elementos fundamentales si queremos conseguir ese objetivo de Lisboa de hacer de nuestra economía la más competitiva del mundo. Y es verdad que se ha avanzado en I+D, pero no es menos cierto que los avances en la aportación financiera se están produciendo fundamentalmente en el sector público, si bien las mayores diferencias en cuanto a la inversión en este tipo de actividad se dan en el sector privado. Sin duda alguna, es un punto que merece atención. Espero que de Lisboa salga alguna conclusión en este sentido y tendremos que trabajar para intentar mejorar esa situación, al igual que creo que deberíamos trabajar para avanzar en la patente comunitaria, elemento fundamental para la innovación tecnológica. El Sr. Trentin ha hecho referencia a otros elementos vinculados a la participación de los Parlamentos nacionales. Por parte de la Comisión, nada nos podría satisfacer más que una mayor implicación de los Parlamentos nacionales en este tipo de debate y ustedes como Parlamento, y especialmente la IMAC, han desempeñado en el pasado un papel importante en favor de algunas iniciativas de este tipo, que han sido, sin duda, enormemente útiles. Para terminar diría que la Comisión considera en estos momentos que las grandes orientaciones de política económica, el documento básico sobre directrices, tiene que seguir funcionando de acuerdo con lo pactado en Lisboa, y en ese sentido es absolutamente imprescindible recoger cualquier aportación que el Parlamento Europeo pueda presentar para mejorar estas orientaciones. Sus aportaciones, junto con los debates que van a salir de Lisboa, serán elementos fundamentales para la definición de nuestro documento que se presentará, como suele ser habitual, en el mes de abril para debatirlo en los meses siguientes. Con algunos de ustedes comparto la tesis de que nuestras dificultades no se inician con el 11 de septiembre. Veníamos ya de una situación de menor crecimiento económico y también comparto la tesis de que el impacto de la evolución de la economía americana ha sido mayor de lo que inicialmente esperábamos, pero creo que hay que reconocer que la actuación de la política económica en la Unión durante este período ha sido correcta. Las autoridades monetarias han aprovechado el menor riesgo en materia de estabilidad de precios para recortar los tipos de interés, y las políticas presupuestarias han apoyado la actividad a través del funcionamiento de los estabilizadores automáticos y de las rebajas fiscales que se han producido durante este período. No comparto la tesis de que hemos tenido una política procíclica. Basta ver el impacto en términos porcentuales que los estabilizadores automáticos han tenido en Europa. La buena conducción de la política macroeconómica nos está permitiendo ya obtener buenos resultados. Creo que hoy se puede afirmar ya que la desaceleración ha tocado fondo en el último trimestre del año y que los principales indicadores nos muestran un principio de recuperación. En estos momentos estamos ya trabajando sobre la ronda de previsiones para el 2002 y ya puedo señalar que, en nuestras perspectivas, el crecimiento va cobrando impulso a lo largo de este año y pensamos que se acercará al crecimiento potencial o que incluso lo podrá superar a finales de año. Hay, sin embargo, dos elementos que nos interesan especialmente: en primer lugar, el comportamiento de los salarios, que ha sido enormemente cooperador durante este período -tanto en términos de estabilizador de precios como de creación de empleo- y que esperamos que siga con el mismo comportamiento. En segundo lugar, la necesidad de aprovechar la recuperación para la consolidación presupuestaria. Pensamos que éste es un elemento fundamental. Las dificultades a las que hemos tenido que hacer frente durante los últimos meses han sido fundamentalmente derivadas de no haber alcanzado una situación presupuestaria de equilibrio o de superávit presupuestario en la anterior mejora de nuestro contexto económico. Y en este sentido no se debe deducir de mis palabras -a las que ha hecho referencia a alguno de los oradores- que haya tenido, en ningún caso, interés en entrar en ningún debate político interno, sino que simplemente he querido recordar algo que he dicho muchas veces y es que, en mi opinión, toda rebaja de impuestos para hacer frente a nuestras obligaciones presupuestarias tiene que partir de excedentes presupuestarios o tiene que compensarse con reducciones de gasto. Eso es lo único que he dicho, lo he dicho muchas veces y lo vuelvo a repetir, pero no me parece lo único coherente con nuestros compromisos presupuestarios. A largo plazo ¿hacia dónde debemos ir? Sin duda alguna a aumentar nuestro potencial de crecimiento, es decir, poner en marcha Lisboa. Y esos son los objetivos que también vamos a volvernos a encontrar en las grandes orientaciones de política económica. ¿Cómo podemos incrementar nuestro potencial de producción? En el informe que la Comisión ha enviado a Lisboa, ya planteamos algunos de los retos que consideramos fundamentales. Es cierto que Lisboa es un programa para diez años. En estos momentos nos estamos planteando lo que debemos hacer en los próximos doce meses y, en ese sentido, hay que definir algunas prioridades que podemos considerar fundamentales, por supuesto en el mercado de trabajo. El Sr. Trentin ha hecho referencia a este tema y ya en su propuesta de resolución destaca la importancia de la formación continua, de la movilidad, de la flexibilidad y de la seguridad, así como de los costes no salariales de la mano de obra, sobre todo en la parte más baja de la escala. Estoy absolutamente de acuerdo con cada una de estas afirmaciones. Sin embargo, me gustaría añadir un punto. Creo que también tenemos que pensar en que el trabajo debe compensar; debemos tener un sistema que nos permita incentivar la participación en el trabajo y, para esto, es imprescindible modernizar los sistemas fiscales y también los de construcción social, así como la legislación sobre protección laboral para favorecer el empleo. Creo que debemos evitar las trampas del desempleo que, sin duda alguna, son una aportación negativa a nuestra situación."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, jeg skal forsøge hurtigt at kommentere størstedelen af de spørgsmål, der er blevet rejst, og allerførst takke hr. Trentin for hans betænkning. Den er et godt bidrag til de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, som vi skal diskutere, og jeg mener, at betænkningen, ligesom vores grundlæggende bekymringer, drejer sig om to mål: et mål på kort sigt - hvordan kan vi konsolidere det spirende opsving og gøre det til en vedvarende vækst i Europa - og det andet - hvordan kan vi klare vores problemer med vækstpotentialet og komme målene fra Lissabon nærmere - et spørgsmål, der er ekstra interessant nu, hvor topmødet i Barcelona står for døren. Sikkerhed i beskæftigelsen bør være baseret på uddannelse og dygtiggørelse, og det er et aktiv med betydning for alle. En sikkerhed i beskæftigelsen, der udelukkende er baseret på en streng beskyttelseslovgivning, kan på kort sigt være en fordel, men den vil uden tvivl lægge hindringer i vejen for moderniseringen og for større økonomisk effektivitet. Som det fremgår af beslutningen, er beskæftigelse ikke kun et spørgsmål om lønomkostninger, men også et spørgsmål om lønstrukturer, der er godt tilpasset til produktivitetsforskelle i de enkelte sektorer. I vores rapport nævner vi også varer og tjenesteydelser, og i Deres beslutning understreges betydningen af integrerede transportinfrastruktur- og tjenesteydelsesnetværk også ligesom nødvendigheden af en stram konkurrencepolitik, og det foreslås, at forbrugerne skal have mulighed for at vælge mellem forskellige tjenesteydelsesnetværk. Kommissionen er helt enig i disse bidrag, og vi påpeger også, at det er nødvendigt at fremme investeringerne i prioriterede infrastrukturprojekter, noget, som vi finder afgørende for stimuleringen af vores vækstkapacitet på lang sigt. I vores nye rapport om gennemførelsen af de overordnede økonomiske retningslinjer for 2001 påpeger vi, at de tidligere operatører i nogle netværksindustrier stadig har høje markedsandele, og det er et tegn på, at åbningen af markedet stadig ikke er som ønsket. Derfor er det helt nødvendigt at arbejde på at få en mere robust konkurrence, der i den sidste ende vil gavne borgerne. En sidste særligt vigtig ting, som hr. Trentin og andre har nævnt, er nødvendigheden af at være mere opmærksom på den videnbaserede økonomi. I hans beslutning påpeges det, at der skal lægges mere vægt på forskning og udvikling. Det er rigtigt, at forskning og udvikling er vigtig for en vedvarende stigning i produktivitet og konkurrenceevne, som er afgørende, hvis vi ønsker at nå målet fra Lissabon om at gøre vores økonomi til verdens mest konkurrencedygtige. Og det er rigtigt, at der er gjort fremskridt inden for forskning og udvikling, men det er også rigtigt, at fremskridtene i de finansielle bidrag hovedsageligt kommer fra den offentlige sektor, selv om de største forskelle i investeringerne i denne type aktiviteter findes i den private sektor. Der er ingen tvivl om, at det er noget, der fortjener opmærksomhed. Jeg håber, at der udgår en konklusion fra Lissabon om dette, og vi skal forsøge at forbedre den situation, og jeg mener ligeledes, at vi bør arbejde for at fremme EF-patentet, som er afgørende for den teknologiske innovation. Hr. Trentin har nævnt andre ting om de nationale parlamenters deltagelse. Intet ville glæde Kommissionen mere end en større inddragelse af de nationale parlamenter i denne type debatter, og som parlament har De, og især IMAC, tidligere spillet en vigtig rolle for nogle initiativer af denne type, som uden tvivl har været meget brugbare. Til sidst vil jeg sige, at Kommissionen i øjeblikket mener, at de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik, grunddokumentet om retningslinjerne, fortsat skal fungere i overensstemmelser med det, der blev vedtaget i Lissabon, og i den forbindelse er det meget vigtigt, at vi får alle de bidrag, som Europa-Parlamentet kan yde for at forbedre disse retningslinjer. Deres bidrag vil sammen med de debatter, der kommer ud af Lissabon, være af største betydning for udformningen af vores dokument, der, som sædvanlig, vil blive forelagt i april og diskuteret i de efterfølgende måneder. Jeg deler det synspunkt, som nogle af Dem har, at vores vanskeligheder ikke startede den 11. september. Vi havde allerede en situation med mindre økonomisk vækst, og jeg er også enig i, at den amerikanske økonomis udvikling har haft større indflydelse, end vi forventede i begyndelsen, men jeg mener, at det bør anerkendes, at den økonomiske politik, der er blevet ført i Unionen i denne periode, har været korrekt. De monetære myndigheder har udnyttet den mindre risiko, hvad angår prisstabilitet, til at sænke renten, og budgetpolitikkerne har støttet aktiviteten ved hjælp af de automatiske stabilisatorer og de skattenedsættelser, der har fundet sted i denne periode. Jeg er ikke enig i synspunktet om, at vi har ført en procyklisk politik. Det er nok at se på den procentvise indflydelse, som de automatiske stabilisatorer har haft i Europa. Den rigtige makroøkonomiske politik gør det nu muligt at opnå gode resultater. Jeg mener, at man i dag kan sige, at afmatningen nåede bunden i årets sidste kvartal, og at de overordnede indikatorer viser et spirende opsving. I øjeblikket arbejder vi med skønnene for 2002, og jeg kan allerede sige, at væksten ifølge vores prognoser vil tage fart i løbet af i år, og vi mener, at den vil nærme sig vækstpotentialet eller måske endda overstige det i slutningen af året. Der er imidlertid to ting, der interesserer os særligt: Den ene er lønudviklingen, som har været meget gunstig i denne periode - både med hensyn til prisstabilitet og jobskabelse - og som forhåbentlig fortsætter på den måde. Den anden er nødvendigheden af at udnytte opsvinget til budgetkonsolidering. Det er efter vores mening en grundlæggende ting. De vanskeligheder, som vi har haft i de seneste måneder, skyldes hovedsageligt, at vi ikke fik en afbalanceret budgetstilling eller et budgetoverskud under den foregående forbedring af vores økonomi. Men mine ord skal ikke forstås sådan - som nogle af talerne har gjort det - at jeg på nogen måde er interesseret i at indlede en intern politisk debat, men blot sådan, at jeg har ønsket at minde om noget, som jeg har sagt mange gange, og det er, at efter min mening bør enhver skattenedsættelse med sigte på at klare vores budgetforpligtelser tage udgangspunkt i budgetoverskud eller kompenseres med udgiftsbesparelser. Det er det eneste, jeg har sagt, jeg har sagt det mange gange, og jeg vil blive ved med at sige det, men det er efter min mening ikke det eneste, der harmonerer med vores budgetforpligtelser. Hvor skal vi hen på lang sigt? Vi skal uden tvivl forøge vores vækstpotentiale, det vil sige iværksætte Lissabon-beslutningerne. Og det er de mål, som vi også vil finde i de overordnede retningslinjer for den økonomiske politik. Hvordan kan vi forøge vores produktionspotentiale? I den rapport, som Kommissionen har sendt til Lissabon, påpegede vi allerede nogle af de udfordringer, som vi finder afgørende. Det er rigtigt, at Lissabon er et program for 10 år. I øjeblikket er vi ved at planlægge, hvad vi skal gøre i de næste 12 måneder, og i den forbindelse skal der fastsættes nogle prioriteter, som vi kan betragte som afgørende, naturligvis på arbejdsmarkedet. Hr. Trentin har behandlet dette spørgsmål, og i hans forslag til beslutning fremhæves vigtigheden af løbende uddannelse, mobilitet, fleksibilitet og sikkerhed og ligeledes af de arbejdskraftomkostninger, der ikke er lønomkostninger, især i den laveste ende af skalaen. Jeg er helt enig i alle disse synspunkter. Alligevel vil jeg gerne tilføje et punkt. Jeg mener, at vi også bør tænke på, at arbejdet skal lønne sig. Vi bør have et system, der giver os mulighed for at tilskynde til at arbejde, og derfor er det helt nødvendigt at modernisere skattesystemerne og de sociale systemer og ligeledes lovgivningen om beskyttelse af arbejdstagere for at fremme beskæftigelsen. Jeg mener, at vi skal undgå arbejdsløshedsfælden, der uden tvivl har en negativ indvirkning på vores situation."@da1 "Herr Präsident, ich werde versuchen, ganz kurz einen Großteil der angesprochenen Fragen zu kommentieren, wobei ich zunächst Herrn Trentin für seinen Bericht danke. Es ist ein guter Beitrag zu den Grundzügen der Wirtschaftpolitik, die wir diskutieren werden, und ich glaube, dass sich der Bericht, ebenso wie unsere Hauptanliegen, auf zwei Ziele konzentriert: auf ein kurzfristiges Ziel – wie die einsetzende Erholung konsolidiert und in ein dauerhaftes Wachstum in Europa umgewandelt werden kann – und auf das zweite – wie wir unsere Probleme in Bezug auf das Wachstumspotenzial lösen und bei den Zielen von Lissabon vorankommen können. Letzteres Thema ist zum gegenwärtigen Zeitpunkt, unmittelbar vor dem Gipfel von Barcelona, besonders attraktiv. Die Arbeitsplatzsicherheit muss auf der Ausbildung und der Qualifizierung basieren, und dies ist ein grundlegendes aktives Element für alle. Eine einzig und allein auf einer starren Schutzgesetzgebung basierende Arbeitsplatzsicherheit kann kurzfristig von Vorteil sein, bremst aber zweifellos die Modernisierung und eine höhere Leistungsfähigkeit der Wirtschaft. Wie in der Entschließung deutlich gemacht wird, ist die Beschäftigung nicht nur ein Problem der Lohnkosten, sondern auch ein Problem von Lohnstrukturen, die gut an die Produktivitätsunterschiede in jedem Tätigkeitssektor angepasst sein müssen. In unserem Bericht nehmen wir auch auf die Waren und Dienstleistungen Bezug, und in Ihrer Entschließung wird die Bedeutung der integrierten Netze von Verkehrs- und Dienstleistungsinfrastrukturen unterstrichen sowie die Notwendigkeit einer rigorosen Wettbewerbspolitik, und es wird vorgeschlagen, dem Verbraucher die Möglichkeit der Wahl unter verschiedenen Dienstleistungsnetzen einzuräumen. Die Kommission ist mit diesen Beiträgen völlig einverstanden, und wir weisen auch auf die Notwendigkeit hin, bei Investitionen in vorrangige Infrastrukturprojekte voranzukommen, ein Thema, das wir als grundlegend für die Stimulierung unserer langfristigen Wachstumsfähigkeit erachten. In unserem kürzlich veröffentlichten Bericht über die Umsetzung der Grundzüge der Wirtschaftspolitik 2001 hatten wir darauf verwiesen, dass die alten Betreiber in manchen netzgebundenen Branchen weiterhin hohe Marktanteile haben, was ein Zeichen dafür ist, dass die Marktöffnung noch nicht das wünschenswerte Niveau erreicht hat. Deshalb muss man unbedingt weiter voranschreiten, um einen stärkeren Wettbewerb zu haben, der letztendlich den Bürgern zugute kommt. Ein letzter, besonders wichtiger Punkt, der von Herrn Trentin und auch von einigen anderen angesprochen wurde, besteht in der Notwendigkeit, der wissensbasierten Wirtschaft mehr Aufmerksamkeit zu widmen. In Ihrer Entschließung wird hervorgehoben, dass der Forschung und Entwicklung größere Bedeutung beizumessen ist. Ja, Forschung und Entwicklung sind ein wesentlicher Faktor für die nachhaltige Steigerung der Produktivität und Wettbewerbsfähigkeit; dies sind grundlegende Elemente, wenn wir das Ziel von Lissabon erreichen wollen, unsere Wirtschaft zur wettbewerbsfähigsten der Welt zu machen. Wir sind auch in der Forschung und Entwicklung vorangekommen, aber die Fortschritte in der Frage des finanziellen Beitrags vollziehen sich vor allem im öffentlichen Sektor, während die größten Unterschiede in Bezug auf Investitionen in diese Art der Tätigkeit im privaten Sektor zu verzeichnen sind. Ohne jeden Zweifel ist dies ein Punkt, der Aufmerksamkeit verdient. Ich hoffe, dass von Lissabon eine entsprechende Schlussfolgerung ausgeht, und wir werden daran arbeiten müssen, diese Situation zu verbessern, wie ich auch glaube, dass wir beim Gemeinschaftspatent vorankommen müssen, das ein grundlegendes Element der technologischen Innovation darstellt. Herr Trentin hat weitere Aspekte angesprochen. Sie betreffen die Beteiligung der nationalen Parlamente. Nichts würde der Kommission mehr gefallen als eine stärkere Einbindung der nationalen Parlamente in Debatten dieser Art, und Sie als Parlament, und speziell der IMAC, haben in der Vergangenheit eine wichtige Rolle bei einigen Initiativen dieser Art gespielt, die zweifellos höchst nützlich gewesen sind. Zum Abschluss möchte ich sagen, dass nach Ansicht der Kommission derzeit die Grundzüge der Wirtschaftspolitik, das Basisdokument über Leitlinien, gemäß den in Lissabon gefassten Beschlüssen funktionieren müssen, und insofern ist es absolut unumgänglich, jeden Beitrag, den das Europäischen Parlament zur Verbesserung dieser Grundzüge vorlegen kann, zu prüfen. Ihre Beiträge werden zusammen mit den Debatten, die sich aus Lissabon ergeben, Grundgedanken für unser Dokument sein, das wie üblich im April vorgelegt wird, damit es in den Folgemonaten diskutiert werden kann. Ich teile mit einer Reihe von Abgeordneten die Auffassung, dass unsere Schwierigkeiten nicht mit dem 11. September begonnen haben. Wir hatten bereits eine Situation niedrigeren Wirtschaftswachstums, und ich gebe auch zu, dass sich die Entwicklung der amerikanischen Wirtschaft stärker ausgewirkt hat, als wir ursprünglich erwartet hatten, aber meiner Meinung nach muss man anerkennen, dass die Wirtschaftspolitik der Union während dieses Zeitraums richtig gewesen ist. Die Währungsbehörden haben das geringere Risiko im Bereich der Preisstabilität ausgenutzt, um die Zinssätze zu senken, und die Haushaltspolitiken haben diese Aktivität über das Wirken der automatischen Stabilisatoren und der während dieses Zeitraums eingetretenen Steuersenkungen unterstützt. Ich stimme nicht mit der Aussage überein, dass wir eine prozyklische Politik betrieben haben. Man braucht sich nur anzusehen, welche prozentuale Wirkung die automatischen Stabilisatoren in Europa hatten. Die gute makroökonomische Politik führt bereits zu guten Ergebnissen. Ich glaube, man kann heute schon behaupten, dass der Abschwung im letzten Quartal des Jahres seinen Tiefpunkt erreicht hat und uns die Hauptindikatoren den Beginn einer Erholung anzeigen. Gegenwärtig arbeiten wir bereits an der Runde von Vorausschätzungen für 2002, und es lässt sich schon sagen, dass das Wachstum nach unseren Vorausschauen im Laufe dieses Jahres an Schwung gewinnt. Wir denken, dass es sich gegen Ende des Jahres dem potenziellen Wachstum annähern oder dieses gar übertreffen wird. Es gibt jedoch zwei Aspekte, die uns dabei besonders interessieren: erstens das Verhalten der Löhne; das während dieses Zeitraums äußerst kooperativ war – sowohl als Preisstabilisator als auch in Bezug auf die Schaffung von Arbeitsplätzen –, und wir hoffen, dass sich dieses Verhalten fortsetzt. Zweitens, die Nutzung der Erholung für die Haushaltskonsolidierung. Wir denken, dass dies ein grundlegender Aspekt ist. Die Schwierigkeiten, mit denen wir in den letzten Monaten zu kämpfen hatten, waren hauptsächlich darauf zurückzuführen, dass wir bei der vorangegangenen Verbesserung unseres wirtschaftlichen Umfelds keine ausgeglichene Haushaltssituation bzw. keinen Haushaltsüberschuss erreicht hatten. Und insofern darf aus meinen Worten – auf die einer der Redner Bezug genommen hat – nicht abgeleitet werden, dass ich irgendein Interesse daran gehabt hätte, in eine interne politische Debatte einzutreten, sondern ich habe einfach an etwas erinnern wollen, das ich viele Male gesagt habe, nämlich, dass jede Steuersenkung zur Einhaltung unserer Haushaltsverpflichtungen meiner Meinung nach von Haushaltsüberschüssen ausgehen oder durch Ausgabenkürzungen kompensiert werden muss. Das allein war meine Aussage; ich habe sie oft wiederholt, und ich sage es nochmals, aber das dürfte nicht die einzige Frage gewesen sein, in der wir entsprechend unseren Haushaltsverpflichtungen gehandelt haben. In welche Richtung müssen wir langfristig gehen? Ohne jeden Zweifel in Richtung auf die Erhöhung unseres Wachstumspotenzials, das heißt, Ingangsetzung von Lissabon. Dies sind die Ziele, die wir auch in den Grundzügen der Wirtschaftpolitik wiederfinden werden. Wie können wir unser Produktionspotenzial steigern? In dem Bericht, den die Kommission nach Lissabon geschickt hat, hatten wir bereits einige der von uns als grundlegend erachteten Aufgaben angesprochen. Nun ist Lissabon ein Programm für zehn Jahre. Gegenwärtig konzipieren wir, was in den kommenden zwölf Monaten zu tun sein wird, und in dieser Hinsicht sind einige unseres Erachtens grundlegende Prioritäten festzulegen, natürlich auf dem Arbeitsmarkt. Herr Trentin ist auf dieses Thema eingegangen und hat bereits in seinem Entschließungsentwurf die Bedeutung der lebenslangen Bildung, der Mobilität, der Flexibilität und der Sicherheit sowie der Lohnnebenkosten, insbesondere in den niedrigeren Einkommensgruppen, hervorgehoben. Ich bin mit jeder einzelnen dieser Aussagen voll und ganz einverstanden. Aber ich möchte gern einen Punkt hinzufügen. Ich glaube, wir dürfen dabei nicht vergessen, dass sich die Arbeit lohnen muss; wir müssen ein System haben, dass es uns ermöglicht, einen Anreiz für die Teilnahme an der Arbeit zu schaffen, und dazu ist es unumgänglich, die Steuer- und auch die Sozialversicherungssysteme sowie die Arbeitsschutzgesetzgebung zu modernisieren, um die Beschäftigung zu fördern. Meiner Meinung nach müssen wir die Fallen der Arbeitslosigkeit vermeiden, die sich fraglos negativ auf unsere Situation auswirken."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, θα προσπαθήσω να σχολιάσω εν τάχει μεγάλο μέρος των θεμάτων που αναφέρθηκαν, ευχαριστώντας καταρχάς τον κ. Trentin για την έκθεσή του. Είναι μια καλή συνεισφορά στους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής που θα συζητήσουμε και πιστεύω πως, όπως και οι θεμελιώδεις ανησυχίες μας, έτσι και η έκθεση επικεντρώνεται σε δύο στόχους: έναν βραχυπρόθεσμο στόχο – πώς να παγιώσουμε τη νεοεμφανιζόμενη ανάκαμψη και να την μετατρέψουμε σε αειφόρο ανάπτυξη για την Ευρώπη – και έναν δεύτερο – πώς να αντιμετωπίσουμε τα προβλήματά μας όσον αφορά τις αναπτυξιακές δυνατότητες και να προχωρήσουμε στην επίτευξη των στόχων της Λισαβόνας, θέμα που είναι ιδιαίτερης σημασίας αυτήν τη στιγμή αμέσως πριν από τη Σύνοδο Κορυφής της Βαρκελώνης. Η ασφάλεια στην απασχόληση πρέπει να βασίζεται στην κατάρτιση και στα προσόντα και αυτό είναι ένα θεμελιώδες ενεργό στοιχείο για όλους. Μια ασφάλεια απασχόλησης βασιζόμενη αποκλειστικά και μόνο σε μια προστατευτική νομοθεσία μπορεί βραχυπρόθεσμα να αποτελεί πλεονέκτημα, αλλά αναμφίβολα θέτει τροχοπέδη στον εκσυγχρονισμό και τη μεγαλύτερη οικονομική αποτελεσματικότητα. Όπως τονίζεται στο ψήφισμα, η απασχόληση δεν είναι μόνο πρόβλημα μισθολογικού κόστους, αλλά και πρόβλημα μισθολογικών διαρθρώσεων καλά προσαρμοσμένων στις διαφορές παραγωγικότητας σε κάθε τομέα δραστηριοτήτων. Στην έκθεσή μας αναφερόμαστε, επίσης, στα αγαθά και στις υπηρεσίες και στο ψήφισμά σας τονίζεται ακόμη η σπουδαιότητα των ολοκληρωμένων δικτύων υποδομών μεταφορών και υπηρεσιών, καθώς και η ανάγκη για μια αυστηρή πολιτική ανταγωνισμού, και προτείνεται να δοθεί στον καταναλωτή η δυνατότητα να επιλέγει από τα διάφορα δίκτυα υπηρεσιών. Η Επιτροπή συμφωνεί απόλυτα με αυτές τις συνεισφορές και, επίσης, επισημαίνουμε την ανάγκη για την επίτευξη προόδου στις επενδύσεις σε έργα υποδομών προτεραιότητας, θέμα που θεωρούμε μείζονος σημασίας για την ενθάρρυνση της ικανότητάς μας για μακροπρόθεσμη ανάπτυξη. Στην πρόσφατη έκθεσή μας σχετικά με την εφαρμογή των γενικών προσανατολισμών της οικονομικής πολιτικής του 2001, επισημάναμε ότι σε ορισμένες βιομηχανίες δικτύου, οι παλαιοί φορείς διατηρούν ακόμη υψηλότερα μερίδια αγοράς, ένδειξη ότι το άνοιγμα της αγοράς δεν είναι ακόμη αυτό που επιθυμούμε. Για αυτόν τον λόγο, είναι απαραίτητο να προχωρήσουμε, ώστε να αποκτήσουμε έναν ισχυρότερο ανταγωνισμό που θα ευνοήσει τους πολίτες. Ένα τελευταίο, ιδιαίτερα σημαντικό σημείο, που επισημάνθηκε από τον κ. Trentin, καθώς και από μερικούς άλλους, είναι η ανάγκη να αποδοθεί μεγαλύτερη προσοχή στην οικονομία της γνώσης. Στο ψήφισμά σας τονίζεται η ανάγκη να δοθεί μεγαλύτερη σημασία στην Ε[amp]Α. Είναι αλήθεια ότι η Ε[amp]Α αποτελεί ουσιαστικό παράγοντα για την αειφόρο αύξηση της παραγωγικότητας και της ανταγωνιστικότητας, που αποτελούν θεμελιώδη στοιχεία αν θέλουμε να επιτύχουμε αυτόν τον στόχο της Λισαβόνας και να καταστήσουμε την οικονομία μας την ανταγωνιστικότερη στον κόσμο. Και είναι αλήθεια ότι έχουν επιτευχθεί πρόοδοι στην Ε[amp]Α, αλλά είναι επίσης αλήθεια ότι οι πρόοδοι όσον αφορά τις δημοσιονομικές συμβολές επιτυγχάνονται, κατά κύριο λόγο, στον δημόσιο τομέα, παρότι οι μεγαλύτερες διαφορές όσον αφορά τις επενδύσεις σε αυτού του είδους τη δραστηριότητα απαντώνται στον ιδιωτικό τομέα. Πρόκειται αναμφίβολα για ένα σημείο που χρήζει προσοχής. Ελπίζω στη Λισαβόνα να εξαχθεί κάποιο σχετικό συμπέρασμα και θα πρέπει να εργαστούμε προκειμένου να προσπαθήσουμε να βελτιώσουμε αυτήν την κατάσταση, όπως επίσης πιστεύω ότι θα πρέπει να εργαστούμε προκειμένου να σημειώσουμε προόδους όσον αφορά το ευρωπαϊκό δίπλωμα ευρεσιτεχνίας, θεμελιώδες στοιχείο για την τεχνολογική καινοτομία. Ο κ. Trentin αναφέρθηκε σε άλλα στοιχεία που σχετίζονται με τη συμμετοχή των εθνικών κοινοβουλίων. Τίποτα δεν θα έδινε μεγαλύτερη χαρά στην Επιτροπή από τη μεγαλύτερη συμμετοχή των εθνικών κοινοβουλίων σε τέτοιες συζητήσεις και εσείς ως Κοινοβούλιο, και ιδιαίτερα το IMAC, στο παρελθόν έχετε διαδραματίσει σημαντικό ρόλο υπέρ ορισμένων πρωτοβουλιών αυτού του είδους που αναμφίβολα υπήρξαν εξαιρετικά χρήσιμες. Τελειώνοντας, θα πω πως η Επιτροπή φρονεί πως αυτή τη στιγμή οι φενικοί προσανατολισμοί της οικονομικής πολιτικής, το βασικό έγγραφο σχετικά με τις κατευθυντήριες γραμμές, πρέπει να συνεχίσουν να λειτουργούν σύμφωνα με τα συμφωνηθέντα στη Λισαβόνα, και από αυτήν την άποψη είναι άκρως απαραίτητο να γίνει δεκτή οποιαδήποτε συνεισφορά του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου για τη βελτίωση αυτών των προσανατολισμών. Η συνεισφορά σας, μαζί με τις συζητήσεις που θα προκύψουν από τη Λισαβόνα, θα αποτελέσουν θεμελιώδη στοιχεία για τον καθορισμό του εγγράφου μας που θα παρουσιαστεί, όπως συνήθως, τον Απρίλιο, προκειμένου να συζητηθεί εντός των επόμενων μηνών. Συμμερίζομαι με ορισμένους από εσάς τη θέση ότι οι δυσκολίες μας δεν άρχισαν στις 11 Σεπτεμβρίου. Ερχόμασταν ήδη από μια κατάσταση μειωμένης οικονομικής ανάπτυξης και συμμερίζομαι, επίσης, τη θέση ότι οι επιπτώσεις της εξέλιξης της αμερικανικής οικονομίας ήταν μεγαλύτερες από ό,τι περιμέναμε αρχικά, αλλά πιστεύω πως πρέπει να αναγνωρίσουμε ότι η δράση της οικονομικής πολιτικής στην Ένωση, κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου, ήταν σωστή. Οι νομισματικές αρχές επωφελήθηκαν από τον μικρότερο κίνδυνο σε θέματα σταθερότητας των τιμών για να προβούν σε μειώσεις των επιτοκίων και οι δημοσιονομικές πολιτικές στήριξαν τις δραστηριότητες μέσω της λειτουργίας των αυτόματων σταθεροποιητών και των φορολογικών μειώσεων που υπήρξαν κατά τη διάρκεια της εν λόγω περιόδου. Δεν συμμερίζομαι τη θέση ότι η πολιτική μας ήταν προκυκλική. Αρκεί να δούμε τις επιπτώσεις από την άποψη των ποσοστών που είχαν οι αυτόματοι σταθεροποιητές στην Ευρώπη. Η καλή εκτέλεση της μακροοικονομικής πολιτικής μάς επιτρέπει ήδη να έχουμε καλά αποτελέσματα. Πιστεύω πως σήμερα μπορεί να ειπωθεί ήδη ότι η επιβράδυνση έφτασε στα χαμηλότερα επίπεδα στο τελευταίο τρίμηνο του χρόνου και ότι οι κύριοι δείκτες μάς δείχνουν την έναρξη μιας ανάκαμψης. Αυτήν τη στιγμή, ήδη προετοιμάζουμε τον γύρο των προβλέψεων για το 2002 και μπορώ ήδη να επισημάνω ότι, στις προοπτικές μας, η ανάπτυξη κερδίζει έδαφος κατά τη διάρκεια αυτού του χρόνου και πιστεύουμε ότι θα πλησιάσει το αναπτυξιακό δυναμικό ή και θα το ξεπεράσει στα τέλη του έτους. Ωστόσο, υπάρχουν δύο στοιχεία που μας ενδιαφέρουν ιδιαίτερα: καταρχάς, η συμπεριφορά των μισθών, που συνεργάστηκε πάρα πολύ κατά τη διάρκεια αυτής της περιόδου, τόσο όσον αφορά τη σταθεροποίηση των τιμών όσο και τη δημιουργία απασχόλησης – και ελπίζουμε να συνεχίσει να έχει την ίδια συμπεριφορά. Δεύτερον, η ανάγκη να επωφεληθούμε από την ανάκαμψη για τη δημοσιονομική σταθεροποίηση. Πιστεύουμε πως αυτό είναι ένα θεμελιώδες στοιχείο. Οι δυσκολίες που χρειάστηκε να αντιμετωπίσουμε τους τελευταίους μήνες οφείλονταν, κυρίως, στο ότι δεν επιτύχαμε μια κατάσταση δημοσιονομικής ισορροπίας ή δημοσιονομικού πλεονάσματος στην προηγούμενη βελτίωση του οικονομικού μας πλαισίου. Και επ’ αυτού του θέματος, δεν πρέπει να συμπεράνετε από τα λόγια μου – στα οποία αναφέρθηκε κάποιος από τους ομιλητές – ότι είχαμε σε καμία περίπτωση συμφέρον να εισέλθουμε σε εσωτερικές πολιτικές συζητήσεις, αλλά απλά θέλησα να υπενθυμίσω κάτι που έχω πει πολλές φορές και αυτό είναι ότι, κατά τη γνώμη μου, κάθε μείωση της φορολογίας για την αντιμετώπιση των δημοσιονομικών μας υποχρεώσεων θα πρέπει να ξεκινά από δημοσιονομικά πλεονάσματα ή να αντισταθμίζεται με μειώσεις των δαπανών. Αυτό είναι το μόνο που είπα, το είπα πολλές φορές και το επαναλαμβάνω, αλλά δεν πιστεύω ότι είναι το μόνο που είναι συνεκτικό με τις δημοσιονομικές μας δεσμεύσεις. Προς ποια κατεύθυνση θα πρέπει να κινηθούμε μακροπρόθεσμα; Αναμφίβολα προς την αύξηση του αναπτυξιακού δυναμικού μας, δηλαδή να θέσουμε σε εφαρμογή τη Λισαβόνα. Και αυτοί είναι οι στόχοι που θα συναντήσουμε ξανά και στους γενικούς προσανατολισμούς της οικονομικής πολιτικής. Πώς μπορούμε να αυξήσουμε το παραγωγικό δυναμικό μας; Στην έκθεση που έστειλε η Επιτροπή στη Λισαβόνα, είχαμε ήδη θέσει μερικές από τις προκλήσεις που θεωρούμε θεμελιώδεις. Είναι αλήθεια πως η Λισαβόνα είναι ένα δεκαετές πρόγραμμα. Αυτήν τη στιγμή, εξετάζουμε τι πρέπει να κάνουμε στους επόμενους δώδεκα μήνες και, από αυτήν την άποψη, πρέπει να θέσουμε ορισμένες προτεραιότητες που μπορούμε να θεωρήσουμε θεμελιώδεις, φυσικά στην αγορά εργασίας. Ο κ. Trentin αναφέρθηκε σε αυτό το θέμα και στην πρόταση ψηφίσματός του έχει ήδη επισημάνει τη σπουδαιότητα της συνεχούς κατάρτισης, της κινητικότητας, της ευελιξίας και της ασφάλειας, καθώς και του μη μισθολογικού κόστους του εργατικού δυναμικού, κυρίως στα κατώτερα κλιμάκια. Συμφωνώ απολύτως με καθεμία από αυτές τις δηλώσεις. Εντούτοις, θα ήθελα να προσθέσω ένα σημείο. Πιστεύω πως πρέπει, επίσης, να σκεφτούμε ότι η εργασία πρέπει να αντισταθμιστεί: πρέπει να διαθέτουμε ένα σύστημα που να μας επιτρέπει να παρέχουμε κίνητρα για τη συμμετοχή στην εργασία και γι’ αυτό είναι απαραίτητος ο εκσυγχρονισμός των φορολογικών συστημάτων και των συστημάτων κοινωνικής οικοδόμησης, καθώς επίσης και της νομοθεσίας περί εργασιακής προστασίας προκειμένου να ευνοηθεί η απασχόληση. Πιστεύω πως πρέπει να αποφύγουμε τις παγίδες της ανεργίας που αναμφίβολα επιδρούν αρνητικά στην κατάστασή μας."@el8 ". Mr President, I am going to try to quickly mention most of the issues raised and I would firstly like to thank Mr Trentin for his report. It is a good contribution to the broad economic policy guidelines which we are going to discuss and I believe that, in accordance with our fundamental concerns, the report focuses on two objectives: one short-term objective; how to consolidate the emerging recovery and turn it into a lasting growth in Europe; and secondly, how to deal with our problems of growth potential and make progress with the Lisbon objectives, an issue which is particularly attractive at this time, immediately before the Barcelona Summit. Safety in employment must be based on training and qualification, and this is a fundamental active element for everybody. Safety in work based solely and exclusively on rigid protection legislation may be an advantage in the short term, but there is no doubt whatsoever that it hinders modernisation and greater economic efficiency. As the Resolution stresses, employment is not just a problem of wage costs, but it is also a problem of wage structures which are well suited to the productivity differentials in each sector of activity. In our report we also refer to goods and services, and your Resolution also stresses the importance of integrated networks of transport and services infrastructures, as well as the need for rigorous competition policy and proposes that consumers be offered the possibility of choosing between different networks of services. The Commission absolutely agrees with these contributions and we also point to the need to make progress in investment in priority infrastructure projects, an issue which we consider to be fundamental in order to stimulate our capacity for long-term growth. In our recent report on the application of the broad economic policy guidelines for 2001, we point out that in some network industries, the older operators still maintain high market quotas, an indicator that the opening up of the market is still not as desired. Therefore, it is essential to make progress in order to have more robust competition which will finally benefit the citizens. A final particularly important point has been mentioned by Mr Trentin, and also by some others, and involves the need to pay more attention to the knowledge economy. Your Resolution stresses the need to attach more importance to R+D. It is true that R+D is an essential factor for a sustainable increase in productivity and competitiveness, which are essential elements if we want to achieve the Lisbon objective of making our economy the most competitive economy in the world. And it is true that progress has been made with R+D, but it is also true that progress in the financial contribution is taking place essentially in the public sector, although the greatest differences in terms of investment in this type of activity arise in the private sector. This is undoubtedly a point which warrants attention. I hope some conclusion in this respect will emerge from Lisbon and we will have to work to try to improve this situation, just as I believe we should work to make progress with the Community patent, an essential element for technological innovation. Mr Trentin has mentioned other elements connected to the participation of national parliaments. Nothing would please the Commission more than greater participation by national parliaments in this type of debate and you as a Parliament, and in particular the IMAC, have played an important role in the past in support of certain initiatives of this type, which have undoubtedly been enormously useful. I will end by saying that the Commission considers at this time that the broad economic policy guidelines, the basic document on guidelines, must continue to function in accordance with what was agreed in Lisbon, and in this regard it is absolutely essential to accept any contribution that the European Parliament may present in order to improve these guidelines. Your contributions, together with the debates which are going to come out of Lisbon, will be fundamental elements for defining our document, which will be presented, as usual, in April, so that it may be debated in the subsequent months. I agree with the view of some of you that our difficulties did not begin with 11 September. We were already in a situation of less economic growth and I also share the view that the impact of the evolution of the American economy has been greater than we initially expected, but I believe we should acknowledge that the Union’s action in terms of economic policy during this period has been correct. The monetary authorities have taken advantage of the lower risk in the field of price stability in order to cut interest rates, and budgetary policies have supported the activity by means of the functioning of automatic stabilisers and tax reductions which have taken place during this period. I do not share the view that we have had a procyclic policy. We only have to look at the impact the automatic stabilisers have had in Europe in percentage terms. Good handling of macroeconomic policy is allowing us to achieve good results. I believe that we can now say that the slow-down reached its worst during the last six months of the year and that the main indicators demonstrate that we are starting a recovery. We are currently working on the round of forecasts for 2002 and I can point out that, according to those forecasts, growth has been gaining momentum throughout this year and we believe it will come close to potential growth and may even exceed it by the end of the year. However, there are two elements of particular interest to us: firstly, the trend in salaries, which has been extremely helpful during this period – both in terms of stabilising prices and creating employment – and we hope the same trend will continue. Secondly, the need to take advantage of recovery for budgetary consolidation. We believe that this is a fundamental element. The difficulties we have had to face during recent months have basically stemmed from not having achieved a situation of budgetary balance or budgetary surplus during the previous improvement in our economic context. And in this respect it should not be inferred from my comments – which some speakers have referred to – that I had any intention whatsoever of entering into an internal political debate, but that I simply wanted to point out something that I have said many times and that is that, in my opinion, any reduction in taxes to confront our budgetary obligations must be based on budgetary surpluses or must be counterbalanced by spending reductions. That is all I have said, I have said it many times and I am saying it again, but I do not believe it is the only thing coherent with our budgetary commitments. Where must we go in the long term? The answer is unquestionably to increase our growth potential, that is to say, to implement Lisbon. And those are the objectives we are also going to find again in the broad economic policy guidelines. How can we increase our production potential? In the report which the Commission has sent to Lisbon, we suggest some of the challenges we consider fundamental. It is true that Lisbon is a programme for ten years. We are currently considering what we must do over the next twelve months and, in this respect, we must define certain priorities which we consider essential to the labour market. Mr Trentin has mentioned this issue and in his motion for a resolution he stresses the importance of continuous training, mobility, flexibility and safety, as well as the non-wage costs of the workforce, above all at the lowest end of the scale. I completely agree with each of these points. However, I would like to add one point. I believe we also have to consider that work must be worthwhile; we must have a system which provides incentives for participation in work and, to this end, it is essential to modernise the tax systems and also the social construction systems, as well as the legislation on work protection in order to favour employment. I believe that we must avoid unemployment traps which clearly have a negative impact on our situation."@en3 "Arvoisa puhemies, pyrin kommentoimaan pikaisesti valtaosaa esille otetuista aiheista, mutta ensiksi kiitän esittelijä Trentiniä hänen mietinnöstään. Se on hyvä panos talouspolitiikan yleisiin suuntaviivoihin, joista aiomme keskustella, ja mielestäni mietinnössä, niin kuin pääasiallisissa pyrkimyksissämmekin, keskitytään kahteen tavoitteeseen: lyhyen aikavälin tavoitteeseen – miten voimme vahvistaa talouden orastavaa elpymistä ja muuttaa sen kestäväksi kasvuksi Euroopassa – ja toiseen tavoitteeseen – miten voimme ratkaista kasvumahdollisuuksiin liittyvät ongelmamme ja edistyä Lissabonin tavoitteissa – joka on erityisen houkutteleva aihe juuri nyt Barcelonan huippukokouksen kynnyksellä. Työn turvallisuuden on perustuttava koulutukseen ja pätevyyteen, ja tämä on kaikkien kannalta keskeinen aktiivinen seikka. Työn turvallisuus, joka perustuu täysin ja ainoastaan jäykkään työsuojalainsäädäntöön, voi lyhyellä aikavälillä tuoda hyötyä, mutta on selvää, että se jarruttaa uudenaikaistamista ja taloudellista tehokkuutta. Kuten päätöslauselmassa korostetaan, työllisyyden ongelmana eivät ole ainoastaan palkkakustannukset vaan myös palkkarakenteet, jotka on mukautettu tuottavuuseroihin kullakin toiminnan alalla. Kertomuksessamme viitataan myös tavaroihin ja palveluihin, ja myös parlamentin päätöslauselmassa korostetaan liikenneinfrastruktuurien ja palvelujen integroitujen verkkojen merkitystä ja voimakkaan kilpailupolitiikan tarvetta sekä ehdotetaan, että kuluttajalla pitäisi olla mahdollisuus valita palveluverkkonsa. Komissio on täysin samaa mieltä näistä näkemyksistä, ja toteamme myös, että meidän on lisättävä investointeja ensisijaisiin infrastruktuurihankkeisiin, sillä mielestämme kasvumahdollisuuksien lisääminen edellyttää tätä pitkällä aikavälillä. Toteamme tuoreessa kertomuksessamme, joka koskee vuoden 2001 talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen täytäntöönpanoa, että yhteysverkkoja tarvitsevilla alueilla yksittäisillä yrityksillä on yhä hyvin suuria markkinaosuuksia, mikä viittaa siihen, että markkinoiden avaamisessa ei ole edistytty toivotulla tavalla. Tästä syystä on entisestään vahvistettava kilpailua, mikä hyödyttäisi lopulta kansalaisia. On vielä yksi asia, joka on erityisen tärkeä ja jonka esittelijä Trentin ja muutkin puhujat ottivat esille: tietotalouteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Päätöslauselmanne mukaan T [amp] K -toimien merkitystä on korostettava. On totta, että T [amp] K -toimet ovat olennainen tekijä tuottavuuden ja kilpailukyvyn kestävässä kasvussa, joka taas on välttämätöntä, jos haluamme saavuttaa Lissabonin tavoitteen ja tehdä taloudestamme maailman kilpailukykyisimmän. On totta, että T [amp] K -toimissa on edistytty, mutta on aivan yhtä totta, että määrärahat ovat lisääntyneet pääasiassa julkisella sektorilla, vaikka tällaisiin toimiin tehtävien investointien erot ovat suurimmillaan yksityisellä sektorilla. Tähän seikkaan on aivan epäilemättä syytä kiinnittää huomiota. Toivon, että Lissabonin perusteella asiaan saataisiin parannus, ja meidän on yritettävä parantaa tilannetta, ja mielestäni meidän olisi edistyttävä myös yhteisöpatentissa, joka on keskeinen teknisten innovaatioiden kannalta. Esittelijä Trentin viittasi muihin seikkoihin, jotka liittyvät kansallisten parlamenttien osallistumiseen. Komission mielestä mikään ei olisi ilahduttavampaa kuin se, että kansalliset parlamentit olisivat entistä enemmän mukana tällaisessa keskustelussa, ja parlamentilla ja erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnalla on aiemmin ollut tärkeä rooli tällaisten epäilemättä erittäin hyödyllisten aloitteiden edistämisessä. Sanoisin lopuksi, että komission mielestä talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa, jotka ovat suuntaviivojen perusasiakirja, on edelleen noudatettava Lissabonin sopimusta, ja tältä kannalta on aivan välttämätöntä ottaa huomioon se panos, jonka Euroopan parlamentti voi antaa suuntaviivojen parantamiseksi. Parlamentilla on Lissabonin perusteella käytävien keskustelujen ohella keskeinen panos, kun laadimme asiakirjaamme, joka esitetään – kuten tapana on – huhtikuussa ja josta keskustellaan sitä seuraavina kuukausina. Olen samaa mieltä siitä joidenkin jäsenten esittämästä näkemyksestä, että vaikeutemme eivät alkaneet syyskuun 11. päivän tapahtumista. Talouskasvu oli jo hidastunut, ja olen samaa mieltä siitäkin näkemyksestä, että Yhdysvaltain talouden kehitys on vaikuttanut meihin enemmän kuin ensin uskoimme, mutta mielestäni meidän on tunnustettava, että talouspoliittiset toimet unionissa ovat tänä aikana olleet asianmukaisia. Rahapolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat hyödyntäneet hintavakauden riskin vähenemistä laskemalla korkoja, ja talouspolitiikassa on tuettu toimintaa käyttämällä automaattisia vakauttajia ja toteuttamalla veronalennuksia. En ole samaa mieltä siitä näkemyksestä, että politiikkamme olisi kärjistänyt suhdannevaihtelua. Meidän tarvitsee vain katsoa automaattisten vakauttajien prosentuaalista vaikutusta Euroopassa. Olemme jo saaneet hyviä tuloksia makrotalouspolitiikan hyvän hoidon ansiosta. Minusta nyt voidaan jo sanoa, että talouskasvun hidastuminen on tasoittunut vuoden viimeisellä neljänneksellä ja että tärkeimmät indikaattorit kertovat elpymisen alkaneen. Laadimme parhaillaan ennusteita vuodeksi 2002, ja voin jo todeta, että ennusteidemme mukaan kasvu voimistuu vuoden aikana ja lähestyy potentiaalista kasvua tai saattaa jopa ylittää sen vuoden lopussa. Olemme kuitenkin kiinnostuneita erityisesti kahdesta asiasta: ensimmäinen asia on palkkakehitys, joka on ollut erittäin suotuisaa tällä kaudella – niin hintavakauden kuin työpaikkojen syntymisenkin kannalta – ja jonka toivomme jatkuvan samaan tapaan. Toiseksi on hyödynnettävä elpymistä talousarvion vakauttamisessa. Tämä on mielestämme keskeinen seikka. Viime kuukausien vaikeudet ovat pääasiassa johtuneet siitä, ettemme ole saaneet aikaan tasapainoista tai ylijäämäistä talousarviota taloudellisen toimintaympäristön parannuttua. Tältä osin sanoistani – joihin joku puhujista viittasi – ei ole syytä päätellä, että halusin osallistua sisäpoliittiseen keskusteluun, vaan halusin yksinkertaisesti muistuttaa asiasta, jonka olen sanonut monta kertaa: jos haluamme selviytyä talousarviovelvoitteistamme, veronalennukset edellyttävät ylijäämäistä talousarviota tai ne on kompensoitava vähentämällä menoja. Olen sanonut ainoastaan tämän, olen sanonut sen monta kertaa, ja toistan sen vielä, mutta se ei ole mielestäni ainoa talousarviositoumustemme mukainen asia. Mitä meidän on tehtävä pitkällä aikavälillä? Meidän on aivan epäilemättä lisättävä kasvumahdollisuuksiamme eli pantava täytäntöön Lissabonin sitoumukset. Löydämme nämä tavoitteet myös talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista. Miten voimme lisätä kasvumahdollisuuksiamme? Kertomuksessa, jonka komissio toimitti Lissaboniin, toimme jo esille joitakin mielestämme keskeisiä haasteita. On totta, että Lissabonin ohjelma kestää kymmenen vuotta. Tarkastelemme parhaillaan, mitä meidän on tehtävä seuraavan vuoden aikana, ja tätä varten on määriteltävä keskeisiä painopisteitä etenkin työmarkkinoilla. Esittelijä Trentin viittasi tähän aiheeseen, ja hän korostaa jo päätöslauselmaesityksessään jatkuvan koulutuksen, liikkuvuuden, joustavuuden ja turvallisuuden merkitystä sekä välillisten työvoimakustannusten merkitystä etenkin asteikon häntäpäässä. Olen täysin samaa mieltä kaikista näistä näkemyksistä. Haluaisin kuitenkin mainita vielä yhden asian. Mielestäni meidän on ajateltava myös, että työstä on saatava asianmukainen korvaus; meillä on oltava järjestelmä, jossa kannustetaan työntekoon, joten meidän on uudenaikaistettava verotusjärjestelmiä ja myös sosiaaliturvajärjestelmiä sekä työsuojalainsäädäntöä työllisyyden edistämiseksi. Mielestäni meidän on vältettävä työttömyysloukku, joka aivan epäilemättä vaikuttaa kielteisesti tilanteeseemme."@fi5 "Monsieur le Président, je vais tenter de commenter brièvement une grande partie des questions que vous avez soulevées mais je voudrais tout d’abord remercier M. Trentin pour son rapport qui apporte une bonne contribution aux grandes orientations de politique économique que nous allons débattre. De plus, je pense que le rapport, tout comme nos principales préoccupations, se concentre sur deux objectifs : un objectif à court terme - comment consolider la reprise amorcée et la transformer en une croissance durable en Europe - et un deuxième - comment affronter nos problèmes de potentiel de croissance et progresser dans les objectifs de Lisbonne -, sujet particulièrement attrayant à l’heure actuelle, juste avant le Sommet de Barcelone. La sécurité de l’emploi doit se fonder sur la formation et la qualification ; il s’agit d’un élément actif essentiel pour tous. Une sécurité d’emploi basée uniquement et exclusivement sur une législation de protection rigide pourrait constituer un avantage à court terme mais elle introduirait incontestablement des freins à la modernisation et à une plus grande efficacité économique. Comme le souligne la résolution, l’emploi n’est pas uniquement un problème de coûts salariaux, il s’agit également d’un problème de structures salariales bien adaptées aux différences de productivité de chaque secteur d’activité. Dans notre rapport, nous parlons également des biens et services et la résolution met également l’accent sur l’importance des réseaux intégrés d’infrastructures de transport et de services, ainsi que sur la nécessité d’une politique de la concurrence rigoureuse et elle propose que le consommateur ait la possibilité de choisir parmi les différents réseaux de services. La Commission est entièrement d’accord avec ces points et nous signalons également la nécessité d’investir davantage dans des projets prioritaires d’infrastructure, sujet que nous considérons comme essentiel pour stimuler notre capacité de croissance à long terme. Dans notre récent rapport sur l’application des grandes orientations de politique économique de 2001, nous avons signalé que dans certaines industries de réseau, les anciens opérateurs conservent encore des parts de marché élevées, signe que l’ouverture des marchés n’a pas encore atteint un niveau souhaitable. C’est la raison pour laquelle il faut aller vers une concurrence accrue afin qu’elle bénéficie finalement aux citoyens. Un point final, particulièrement important, a été soulevé par M. Trentin et par certains autres orateurs, il s’agit de la nécessité de prêter une plus grande attention à l’économie de la connaissance. La résolution met l’accent sur la nécessité d’accorder une plus grande importance à la R[amp]D. Il est vrai que la recherche et le développement sont essentiels à l’accroissement durable de la productivité et de la compétitivité, éléments essentiels si nous voulons atteindre cet objectif de Lisbonne de faire de notre économie la plus compétitive du monde. Il est vrai que l’on a progressé dans le domaine de la R[amp]D mais il n’en reste pas moins que les augmentations de l’apport financier sont essentiellement réalisées dans le secteur public bien que les plus grandes différences dans l’investissement dans ce type d’activités se produisent dans le secteur privé. Il s’agit d’un point qui mérite incontestablement notre attention. J’espère que nous tirerons une conclusion de Lisbonne dans ce sens. Nous devrons travailler pour tenter d’améliorer cette situation et je pense que nous devrions travailler pour avancer dans le domaine du brevet communautaire, élément essentiel pour l’innovation technologique. M. Trentin a parlé d’autres éléments liés à la participation des parlements nationaux. Rien ne pourrait faire plus plaisir à la Commission qu’une plus grande participation des parlements nationaux à ce type de débats et vous, en tant que Parlement, et en particulier le CCMI, avez joué un rôle important par le passé en faveur de certaines initiatives de ce type qui ont sans conteste été très précieuses. Pour terminer, je dirais que la Commission pense actuellement que les grandes orientations de politique économique, le document de base sur les lignes directrices, doivent continuer à fonctionner conformément à ce qui a été convenu à Lisbonne et, en ce sens, il faut absolument reprendre toute contribution que le Parlement européen pourrait apporter pour améliorer ces orientations. Vos contributions, avec les débats qui vont sortir de Lisbonne, seront des éléments essentiels pour la définition de notre document qui sera présenté, comme d’habitude, dans le courant du mois d’avril afin qu’il puisse être débattu au cours des mois suivants. Je suis d’accord avec certains d’entre vous sur le fait que nos difficultés ne sont pas nées le 11 septembre, nous connaissions déjà une situation de croissance économique moindre, ainsi que sur le fait que l’évolution de l’économie américaine a eu plus d’impact que ce que nous avions prévu au départ. Je pense néanmoins qu’il faut reconnaître que l’action de la politique économique au sein de l’Union au cours de cette période a été adéquate. Les autorités monétaires ont profité du risque plus faible en matière de stabilité des prix pour réduire les taux d’intérêt et les politiques budgétaires ont soutenu l’activité par la mise en œuvre des stabilisateurs automatiques et ainsi que par des réductions d’impôts au cours de cette période. Je ne suis pas d’accord sur le fait que nous avons eu une politique procyclique. Il suffit de voir l’impact qu’ont eu les stabilisateurs automatiques en Europe en termes de pourcentages. Le bon comportement de la politique macro-économique nous permet dès à présent d’obtenir de bons résultats. Je pense que l’on peut déjà affirmer aujourd’hui que le ralentissement a touché le fond au cours du dernier trimestre de l’année et que les principaux indicateurs nous signalent un début de reprise. Nous travaillons déjà actuellement au cycle de prévisions pour 2002 et je peux déjà vous dire que, selon nos perspectives, la croissance va reprendre tout au long de cette année et nous pensons qu’elle se rapprochera de la croissance potentielle ou qu’elle pourrait même la dépasser à la fin de l’année. Néanmoins, il y a deux éléments qui nous intéressent particulièrement : tout d’abord, le comportement des salaires, qui a été très coopératif au cours de cette période - tant au niveau de la stabilisation des prix qu’au niveau de la création d’emplois - et nous espérons qu’il continuera sur cette voie. Ensuite, la nécessité de profiter de la reprise pour consolider le budget. Nous pensons qu’il s’agit là d’un élément essentiel. Les difficultés auxquelles nous avons dû faire face au cours de ces derniers mois ont principalement découlé du fait que nous n’avions pas atteint une situation budgétaire d’équilibre et d’excédent budgétaire lors de la précédente amélioration de notre contexte économique. En ce sens, vous ne devez pas déduire de mes propos - dont a parlé l’un des orateurs - que j’ai eu un quelconque intérêt à entrer dans un débat politique interne mais plutôt que j’ai simplement voulu rappeler une chose que j’ai dite à maintes reprises et qui est que, selon moi, toute réduction d’impôts ayant pour objectif de respecter nos obligations budgétaires doit se fonder sur des excédents budgétaires ou doit être compensée par une réduction des dépenses. C’est tout ce que j’ai dit, je l’ai dit à maintes reprises et je le répète, mais je ne pense pas que ce soit la seule chose cohérente par rapport à nos engagements budgétaires. À long terme, vers quoi devons-nous nous orienter ? Sans conteste vers une augmentation de notre potentiel de croissance, autrement dit, vers la mise en œuvre de Lisbonne. Tels sont les objectifs que nous allons également retrouver dans les grandes orientations de politique économique. De quelle manière pouvons-nous accroître notre potentiel de production ? Dans le rapport que la Commission a envoyé à Lisbonne, nous avions déjà soulevé certains des défis que nous considérons comme essentiels. Il est vrai que Lisbonne constitue un programme pour dix ans. Nous déterminons actuellement ce que nous devons faire au cours des douze prochains mois et, en ce sens, il faut définir certaines priorités que nous pouvons considérer comme essentielles, sur le marché de l’emploi évidemment. M. Trentin a abordé ce sujet et souligne, dans sa proposition de résolution, l’importance de la formation continue, de la mobilité, de la flexibilité et de la sécurité, ainsi que de celle des coûts non salariaux de la main d’œuvre, en particulier pour les rémunérations les plus faibles. Je suis entièrement d’accord avec chacune de ces affirmations. Néanmoins, je voudrais ajouter une chose. Je pense que nous devons également penser que le travail doit être une compensation ; nous devons disposer d’un système qui nous permette d’encourager la participation au travail et il faut pour cela moderniser les systèmes fiscaux et les systèmes de construction sociale ainsi que la législation sur la protection du travail afin de favoriser l’emploi. Je pense que nous devons éviter les pièges du chômage qui ont incontestablement un impact négatif sur notre situation."@fr6 "Signor Presidente, cercherò di commentare rapidamente la maggior parte degli argomenti proposti, ma prima vorrei ringraziare l'onorevole Trentin per la sua relazione, che rappresenta un ottimo contributo agli orientamenti generali della politica economica su cui verte la discussione odierna. Al pari delle nostre preoccupazioni fondamentali, la relazione è incentrata su due obiettivi: un obiettivo a breve termine - come consolidare la nascente ripresa e trasformarla in una crescita duratura per l'Europa - e il secondo - come far fronte ai nostri problemi di potenziale di crescita e portare avanti gli obiettivi di Lisbona -, argomento quest'ultimo assai interessante in vista dell'imminente Vertice di Barcellona. La sicurezza in materia di occupazione deve basarsi sulla formazione e sulla qualificazione, e rappresenta un elemento attivo fondamentale per tutti. Una sicurezza del posto di lavoro basata esclusivamente su una rigida legislazione di protezione può rivelarsi, a breve termine, un vantaggio, ma indubbiamente introdurrebbe un freno alla modernizzazione e ad una maggior efficienza economica. Come evidenziato nella risoluzione, l'occupazione non è solo un problema di costo del lavoro, bensì un problema di strutture salariali che devono adattarsi bene ai tassi di produttività in ogni settore di attività. Nella nostra relazione facciamo inoltre riferimento ai beni e ai servizi, e anche nella vostra proposta di risoluzione si sottolinea l'importanza delle reti integrate di infrastrutture di trasporti e di servizi, nonché la necessità di una politica rigorosa in materia di concorrenza e si propone di dare al consumatore la possibilità di scegliere tra diverse reti di servizi. La Commissione accetta di buon grado questi contributi, ma vogliamo anche sottolineare la necessità di portare avanti gli investimenti in progetti prioritari di infrastruttura, argomento che consideriamo fondamentale al fine di stimolare la nostra capacità di crescita a lungo termine. Nella nostra recente relazione in merito all'applicazione degli orientamenti generali della politica economica per il 2001, abbiamo segnalato che in alcune industrie di rete i vecchi operatori conservano tuttora elevate quote di mercato, indizio che rivela come l'apertura del mercato non sia ancora ottimale. E' pertanto imprescindibile continuare a favorire una concorrenza più vivace, a sicuro vantaggio dei cittadini. Vi è un punto particolarmente importante che l'onorevole Trentin e altri deputati hanno evidenziato, vale a dire la necessità di prestare maggior attenzione all'economia della conoscenza. Nella proposta di risoluzione viene messa in evidenza la necessità di dare più importanza all'elemento R[amp]S. Indubbiamente, si tratta di un fattore essenziale per l'aumento sostenibile della produttività e della competitività, elementi fondamentali se vogliamo raggiungere l'obiettivo stabilito a Lisbona di rendere la nostra economia la più competitiva del mondo. E' vero che abbiamo fatto progressi nel campo della ricerca e dello sviluppo, ma è altrettanto vero che l'incremento negli apporti finanziari si sta verificando soprattutto nel settore pubblico, mentre le maggiori differenze riguardo agli investimenti in questo tipo di attività si riscontrano nel settore privato. Senza dubbio, si tratta di un punto che richiede attenzione. Mi auguro che da Lisbona si sviluppi qualche conclusione in tal senso, e noi dovremo lavorare per cercare di migliorare la situazione; parimenti, credo che dovremmo lavorare per portare avanti il brevetto comunitario, elemento fondamentale per l'innovazione tecnologica. L'onorevole Trentin ha fatto riferimento ad altri elementi legati alla partecipazione dei parlamenti nazionali. Nulla potrebbe recare maggior soddisfazione alla Commissione che un maggior coinvolgimento dei parlamenti nazionali in questo tipo di dibattiti e voi, come Parlamento, e in particolar modo l'IMAC, in passato avete svolto un ruolo importante a favore di alcune iniziative dello stesso tipo, che si sono rivelate enormemente utili. La Commissione, infine, ritiene che in questo momento i grandi orientamenti di politica economica, contenuti nel documento di base sulle linee direttrici, debbano continuare a funzionare come stabilito a Lisbona, e in tal senso è assolutamente indispensabile accettare ogni contributo che il Parlamento europeo possa offrire al fine di migliorare i suddetti orientamenti. Tali contributi, insieme ai dibattiti sulla strategia di Lisbona, costituiranno gli elementi fondamentali per definire il nostro documento che verrà presentato nel mese di aprile, com'è consuetudine, per essere discusso nei mesi successivi. Condivido la tesi suggerita da alcuni di voi, secondo la quale le nostre difficoltà non sono iniziate con l'11 settembre, dal momento che venivamo già da una situazione di rallentamento economico. Sono anche d'accordo sul fatto che l'impatto dell'evoluzione dell'economia americana si è rivelato più grande di quanto non ci aspettassimo all'inizio, ma ritengo si debba riconoscere che l'operato dell'Unione nell'ambito della politica economica nel corso di questo periodo è stato corretto. Le autorità monetarie hanno approfittato del minor rischio in materia di stabilità dei prezzi per tagliare i tassi d'interesse, e le politiche di bilancio hanno sostenuto l'attività attraverso l'applicazione di stabilizzatori automatici e di minor pressione fiscale. Non sono d'accordo invece con chi sostiene che si è attuata una politica prociclica. Basta guardare l'impatto in termini percentuali che gli stabilizzatori automatici hanno avuto in Europa. La buona conduzione della politica macroeconomica ci sta già permettendo di ottenere risultati significativi. Credo che oggi si possa ormai affermare che nell'ultimo trimestre dell'anno il rallentamento ha toccato il fondo e che i principali indicatori rivelano un principio di ripresa. In questo momento stiamo lavorando alle previsioni per il 2002 e posso anticiparvi che, secondo le nostre prospettive, nel corso dell'anno la crescita si accentuerà, e riteniamo che possa avvicinarsi alla crescita potenziale, se non addirittura superarla per la fine dell'anno. Tuttavia vi sono due elementi che ci stanno particolarmente a cuore: innanzi tutto, il comportamento delle retribuzioni, che in questo periodo si è rivelato di grande aiuto - sia per stabilizzare i prezzi che per creare occupazione - e che ci auguriamo continuerà a seguire la stessa tendenza. In secondo luogo, la necessità di avvalerci della ripresa ai fini del consolidamento di bilancio. Riteniamo che si tratti di un elemento fondamentale. Le difficoltà che abbiamo dovuto affrontare nel corso degli ultimi mesi derivavano fondamentalmente dal mancato raggiungimento di una situazione di bilancio in equilibrio o che presentasse un nella precedente fase ascendente del nostro contesto economico. A tale proposito, non vorrei che si fraintendessero le mie parole - a cui qualcuno tra gli oratori ha fatto riferimento - con le quali non intendevo in alcun modo entrare in un dibattito politico interno, ma volevo semplicemente ricordare quello che ho già detto molte volte, ovvero che a mio parere qualunque riduzione delle imposte mirata a far fronte ai nostri impegni di bilancio deve partire da eccedenze di bilancio o deve essere compensata da riduzioni di spesa. L'ho detto molte volte e torno a ripeterlo, ma non mi sembra l'unica cosa coerente con i nostri impegni di bilancio. Quale direzione dobbiamo seguire a lungo termine? Senza dubbio dobbiamo aumentare il nostro potenziale di crescita, vale a dire attuare la strategia di Lisbona. Sono gli stessi obiettivi che ritroveremo nei grandi orientamenti di politica economica. Come possiamo incrementare il nostro potenziale di produzione? Nella relazione che la Commissione ha inviato a Lisbona, avevamo già preso in esame alcune delle sfide che riteniamo fondamentali. E' pur vero che Lisbona rappresenta un programma per dieci anni, mentre adesso stiamo affrontando ciò che dobbiamo fare nei prossimi dodici mesi; in tal senso, occorre definire alcune priorità fondamentali, naturalmente per quanto riguarda il mercato del lavoro. L'onorevole Trentin ha fatto riferimento a questo tema e già nella sua proposta di risoluzione sottolinea l'importanza della formazione permanente, della mobilità, della flessibilità e della sicurezza, al pari dei costi non salariali della manodopera, soprattutto per le fasce più basse. Sono completamente d'accordo su tutte queste affermazioni, e tuttavia vorrei aggiungere un altro punto. Ritengo che si debba anche pensare al fatto che il lavoro deve dare soddisfazioni; dobbiamo creare un sistema che ci permetta di incentivare la partecipazione al lavoro, e per fare ciò è imprescindibile modernizzare i sistemi fiscali e quelli di costruzione sociale, nonché la legislazione di tutela del lavoro per favorire l'occupazione. Dobbiamo evitare le trappole della disoccupazione che, senza alcun dubbio, rappresentano per la nostra situazione un fattore negativo."@it9 ". Mr President, I am going to try to quickly mention most of the issues raised and I would firstly like to thank Mr Trentin for his report. It is a good contribution to the broad economic policy guidelines which we are going to discuss and I believe that, in accordance with our fundamental concerns, the report focuses on two objectives: one short-term objective; how to consolidate the emerging recovery and turn it into a lasting growth in Europe; and secondly, how to deal with our problems of growth potential and make progress with the Lisbon objectives, an issue which is particularly attractive at this time, immediately before the Barcelona Summit. Safety in employment must be based on training and qualification, and this is a fundamental active element for everybody. Safety in work based solely and exclusively on rigid protection legislation may be an advantage in the short term, but there is no doubt whatsoever that it hinders modernisation and greater economic efficiency. As the Resolution stresses, employment is not just a problem of wage costs, but it is also a problem of wage structures which are well suited to the productivity differentials in each sector of activity. In our report we also refer to goods and services, and your Resolution also stresses the importance of integrated networks of transport and services infrastructures, as well as the need for rigorous competition policy and proposes that consumers be offered the possibility of choosing between different networks of services. The Commission absolutely agrees with these contributions and we also point to the need to make progress in investment in priority infrastructure projects, an issue which we consider to be fundamental in order to stimulate our capacity for long-term growth. In our recent report on the application of the broad economic policy guidelines for 2001, we point out that in some network industries, the older operators still maintain high market quotas, an indicator that the opening up of the market is still not as desired. Therefore, it is essential to make progress in order to have more robust competition which will finally benefit the citizens. A final particularly important point has been mentioned by Mr Trentin, and also by some others, and involves the need to pay more attention to the knowledge economy. Your Resolution stresses the need to attach more importance to R+D. It is true that R+D is an essential factor for a sustainable increase in productivity and competitiveness, which are essential elements if we want to achieve the Lisbon objective of making our economy the most competitive economy in the world. And it is true that progress has been made with R+D, but it is also true that progress in the financial contribution is taking place essentially in the public sector, although the greatest differences in terms of investment in this type of activity arise in the private sector. This is undoubtedly a point which warrants attention. I hope some conclusion in this respect will emerge from Lisbon and we will have to work to try to improve this situation, just as I believe we should work to make progress with the Community patent, an essential element for technological innovation. Mr Trentin has mentioned other elements connected to the participation of national parliaments. Nothing would please the Commission more than greater participation by national parliaments in this type of debate and you as a Parliament, and in particular the IMAC, have played an important role in the past in support of certain initiatives of this type, which have undoubtedly been enormously useful. I will end by saying that the Commission considers at this time that the broad economic policy guidelines, the basic document on guidelines, must continue to function in accordance with what was agreed in Lisbon, and in this regard it is absolutely essential to accept any contribution that the European Parliament may present in order to improve these guidelines. Your contributions, together with the debates which are going to come out of Lisbon, will be fundamental elements for defining our document, which will be presented, as usual, in April, so that it may be debated in the subsequent months. I agree with the view of some of you that our difficulties did not begin with 11 September. We were already in a situation of less economic growth and I also share the view that the impact of the evolution of the American economy has been greater than we initially expected, but I believe we should acknowledge that the Union’s action in terms of economic policy during this period has been correct. The monetary authorities have taken advantage of the lower risk in the field of price stability in order to cut interest rates, and budgetary policies have supported the activity by means of the functioning of automatic stabilisers and tax reductions which have taken place during this period. I do not share the view that we have had a procyclic policy. We only have to look at the impact the automatic stabilisers have had in Europe in percentage terms. Good handling of macroeconomic policy is allowing us to achieve good results. I believe that we can now say that the slow-down reached its worst during the last six months of the year and that the main indicators demonstrate that we are starting a recovery. We are currently working on the round of forecasts for 2002 and I can point out that, according to those forecasts, growth has been gaining momentum throughout this year and we believe it will come close to potential growth and may even exceed it by the end of the year. However, there are two elements of particular interest to us: firstly, the trend in salaries, which has been extremely helpful during this period – both in terms of stabilising prices and creating employment – and we hope the same trend will continue. Secondly, the need to take advantage of recovery for budgetary consolidation. We believe that this is a fundamental element. The difficulties we have had to face during recent months have basically stemmed from not having achieved a situation of budgetary balance or budgetary surplus during the previous improvement in our economic context. And in this respect it should not be inferred from my comments – which some speakers have referred to – that I had any intention whatsoever of entering into an internal political debate, but that I simply wanted to point out something that I have said many times and that is that, in my opinion, any reduction in taxes to confront our budgetary obligations must be based on budgetary surpluses or must be counterbalanced by spending reductions. That is all I have said, I have said it many times and I am saying it again, but I do not believe it is the only thing coherent with our budgetary commitments. Where must we go in the long term? The answer is unquestionably to increase our growth potential, that is to say, to implement Lisbon. And those are the objectives we are also going to find again in the broad economic policy guidelines. How can we increase our production potential? In the report which the Commission has sent to Lisbon, we suggest some of the challenges we consider fundamental. It is true that Lisbon is a programme for ten years. We are currently considering what we must do over the next twelve months and, in this respect, we must define certain priorities which we consider essential to the labour market. Mr Trentin has mentioned this issue and in his motion for a resolution he stresses the importance of continuous training, mobility, flexibility and safety, as well as the non-wage costs of the workforce, above all at the lowest end of the scale. I completely agree with each of these points. However, I would like to add one point. I believe we also have to consider that work must be worthwhile; we must have a system which provides incentives for participation in work and, to this end, it is essential to modernise the tax systems and also the social construction systems, as well as the legislation on work protection in order to favour employment. I believe that we must avoid unemployment traps which clearly have a negative impact on our situation."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik ga proberen kort te reageren op het merendeel van de hier aangekaarte onderwerpen waarbij ik in de eerste plaats de heer Trentin wil bedanken voor zijn verslag. Het is een goede bijdrage aan de discussie over de algemene richtsnoeren voor het economisch beleid. Net zoals wij dat deden in onze beraadslagingen is het verslag in principe toegespitst op twee doelstellingen: een korte-termijndoelstelling - hoe het beginnende herstel te consolideren en om te buigen in een duurzame groei voor Europa - en een tweede doelstelling - hoe onze problemen met betrekking tot het groeipotentieel het hoofd te bieden en de doelstellingen van Lissabon te realiseren. Dat is bijzonder nuttig zo vlak voor de Top van Barcelona. De garantie op werk moet gebaseerd zijn op opleiding en scholing en dat is iets waar iedereen actief aan kan werken. Wanneer deze zekerheid louter en alleen stoelt op een rigide arbeidswetgeving kan dat weliswaar op korte termijn voordelig uitpakken maar zal het uiteindelijk onvermijdelijk remmend werken op de modernisering en de economische efficiency. Zoals uit de ontwerpresolutie blijkt, is werkgelegenheid niet alleen een probleem van loonkosten maar betreft het ook loonstructuren die per economische sector moeten zijn aangepast aan de verschillen in productiviteit. Ook wij verwijzen naar de goederen- en dienstensector. In de ontwerpresolutie wordt gewezen op het belang van geïntegreerde netwerken voor vervoersinfrastructuren en diensten. Bovendien pleit u in uw ontwerpresolutie voor een krachtig mededingingsbeleid en stelt u voor de consument de keus te laten tussen verschillende dienstennetwerken. De Commissie staat daar volledig achter. Wij vermelden ook de noodzaak te investeren in prioritaire infrastructuurprojecten omdat alleen zo onze groeicapaciteit op lange termijn kan worden gestimuleerd. In ons recente verslag over de toepassing van de algemene richtsnoeren voor het economisch beleid voor 2001 wijzen wij op het feit dat in bepaalde netwerkbranches de voormalige operatoren nog altijd een aanzienlijk marktaandeel in handen hebben. Dat geeft wel aan dat de openstelling van de markt nog niet optimaal is. Het is dus hoogstnoodzakelijk meer mededinging te creëren, iets wat in laatste instantie de burgers ten goede zal komen. Mijnheer Trentin - en hij is daarin niet de enige - signaleert tot slot een uitermate belangrijk punt, namelijk de noodzaak meer aandacht te besteden aan de kenniseconomie. In zijn ontwerpresolutie pleit hij voor een grotere rol voor onderzoek en ontwikkeling. Onderzoek en ontwikkeling is absoluut een essentiële factor voor een duurzame productiviteitstijging. Dat zijn onmisbare elementen willen wij van onze economie de sterkste ter wereld maken, zoals één van de doelstellingen van Lissabon luidt. Het klopt dat er vooruitgang is geboekt bij onderzoek en ontwikkeling maar het is ook waar dat de financiële steun vooral in de overheidssector terechtkomt terwijl de grootste winst van dit soort investeringen in de particuliere sector te halen valt. Hier moet zeker aandacht aan worden besteed. Ik hoop dat Lissabon resulteert in een conclusie voor deze sector. Wij zullen sowieso ons best moeten doen om deze situatie te verbeteren. Datzelfde geldt overigens ook voor het communautair octrooi, een zaak die van fundamenteel belang is voor de technologische innovatie. Mijnheer Trentin heeft ook een aantal elementen aangekaart die verband houden met een grotere betrokkenheid van de nationale parlementen bij dit soort discussies. De Commissie zou niets liever willen. Het Parlement, en met name de COSAC, heeft dit soort initiatieven in het verleden al eerder gestimuleerd, wat bijzonder nuttig is gebleken. Tot besluit zou ik willen zeggen dat de Commissie op dit moment van mening is dat de globale richtsnoeren voor het economisch beleid, het basisdocument hierover, moeten stroken met de in Lissabon gemaakte afspraken. Wat dat betreft zijn alle bijdragen van het Europees Parlement ter verbetering van die richtsnoeren meer dan welkom. Deze bijdragen zullen samen met de uit Lissabon voortspruitende debatten de hoeksteen vormen van ons document dat, naar goede gewoonte, in april zal worden gepresenteerd, zodat het in de daaropvolgende maanden kan worden bediscussieerd. Ik ben het eens met de stelling dat onze moeilijkheden dateren van vóór 11 september. Wij werden reeds vóór die datum geconfronteerd met een afgezwakte economische groei. Ook deel ik de mening dat de gevolgen van de economische ontwikkeling in de Verenigde Staten zwaarder zijn uitgevallen dan wij aanvankelijk hadden verwacht. Ik meen echter wel te moeten vaststellen dat het in deze periode door de Unie gevoerde economische beleid correct was. De monetaire autoriteiten hebben van de grotere prijsstabiliteit geprofiteerd door de rentevoeten te verlagen terwijl budgettair bezien de economische bedrijvigheid werd gesteund via de automatische stabilisatoren en de in deze periode doorgevoerde fiscale tegemoetkomingen. Ik vind niet dat wij een procyclisch beleid hebben gevoerd. Kijkt u alleen al naar de gevolgen, uitgedrukt in procenten, in Europa van de automatische stabilisatoren. Dit goede macro-economische beleid werpt nu al vruchten af. Ik denkt dat wij nu al kunnen zeggen dat de economische terugloop tijdens het laatste trimester van vorig jaar een dieptepunt heeft bereikt en dat de belangrijkste indicatoren wijzen op een beginnend herstel. Wij zijn momenteel bezig met de prognoses voor 2002 en ik kan u meedelen dat wij uitgaan van een in de loop van dit jaar aantrekkende groei die de potentiële groei zal benaderen of misschien zelfs overstijgen aan het eind van het jaar. Naar twee elementen gaat onze aandacht echter vooral uit: in de eerste plaats de loonontwikkeling die in deze periode uitstekend werd gecoördineerd en daardoor niet alleen als prijsstabilisator kon functioneren maar ook werkgelegenheid heeft opgeleverd. Wij hopen dat dit beleid kan worden voortgezet. In de tweede plaats is daar de noodzaak het herstel te gebruiken voor het consolideren van de begroting. Dit is echt van het allergrootste belang. De problemen van de afgelopen maanden vloeien in wezen voort uit het feit dat de vorige economische opleving niet is omgezet in een evenwichtige begroting of een begrotingsoverschot. En nu moet u uit mijn woorden niet afleiden - zoals één van de sprekers deed - dat er nooit belangstelling zou zijn geweest voor een intern politiek debat. Het enige dat ik heb willen zeggen is dat elke belastingvermindering, gelet op de begrotingsverplichtingen, ofwel moet voortkomen uit een belastingoverschot ofwel gecompenseerd moet worden door dalende uitgaven. Ik heb dat al heel vaak gezegd en zal het ongetwijfeld nog herhalen maar volgens mij is dat niet het enige punt dat past binnen onze begrotingsdiscipline. Waar moeten wij heen op de lange termijn? Ongetwijfeld ons groeipotentieel verhogen, met andere woorden Lissabon op de rails zetten. En dat zijn de doelstellingen die wij opnieuw zullen tegenkomen bij de discussie over de grote richtsnoeren voor het economisch beleid. Hoe kunnen wij ons productiepotentieel uitbreiden? In het verslag dat de Commissie naar Lissabon heeft gestuurd, worden enkele van de in onze ogen cruciale uitdagingen aangekaart. Lissabon is inderdaad een tienjarenprogramma. Op dit moment gaan wij na wat wij de komende twaalf maanden moeten doen, en dat betekent dat wij een aantal topprioriteiten moeten definiëren, zeker voor de arbeidsmarkt. Mijnheer Trentin heeft naar dit onderwerp verwezen en wijst in zijn ontwerpresolutie op het belang van levenslang leren, mobiliteit, flexibiliteit en veiligheid. Ook noemt hij de niet-loonkosten van de arbeidskrachten, met name voor de laagste inkomensklassen. Ik ben het roerend eens met al deze stellingen maar ik zou er nog een punt aan willen toevoegen. Wij mogen niet vergeten dat arbeid compensatie met zich mee moet brengen. Wij hebben een systeem nodig dat mensen ertoe aanzet te gaan werken. Om dit te bewerkstelligen, moeten de fiscale systemen, de sociale context en de arbeidswetgeving worden gemoderniseerd. Ik denk dat wij de valkuilen van de werkloosheid, die onze situatie ongetwijfeld negatief beïnvloedt, moeten zien te omzeilen."@nl2 "Senhor Presidente, vou tentar comentar rapidamente uma grande parte das questões levantadas, começando por agradecer ao senhor deputado Trentin pelo seu relatório. Este relatório é um bom contributo para as orientações gerais de política económica que vamos discutir e creio que, como acontece com as nossas preocupações fundamentais, o relatório concentra-se em dois objectivos: um objectivo a curto prazo - como consolidar a recuperação emergente e convertê-la num crescimento duradouro na Europa; e o segundo - como enfrentar os nossos problemas de potencial de crescimento e avançar na realização dos objectivos de Lisboa, um tema particularmente atractivo neste momento imediatamente antes da Cimeira de Barcelona. A segurança no emprego deve basear-se na formação e na qualificação, e este é um elemento activo fundamental para todos. Uma segurança no emprego baseada única e exclusivamente numa legislação rígida em matéria de protecção pode, a curto prazo, constituir uma vantagem, mas não há dúvida de que levanta obstáculos à modernização e a uma maior eficiência económica. Como é assinalado na resolução, o emprego não é exclusivamente um problema de custos salariais, é também um problema de estruturas salariais bem adaptadas às diferenças de produtividade em cada sector de actividade. No nosso relatório fazemos igualmente referência aos bens e serviços, e na vossa resolução também se salienta a importância das redes integradas de infra-estruturas de transportes e de serviços, bem como a necessidade de uma política de concorrência rigorosa, e propõe-se que se dê ao consumidor a possibilidade de escolher entre diferentes redes de serviços. A Comissão está inteiramente de acordo com estas propostas e também assinalamos a necessidade de avançar no investimento em projectos prioritários de infra-estruturas, um tema que consideramos fundamental para estimular a nossa capacidade de crescimento a longo prazo. No nosso recente relatório sobre a aplicação das orientações gerais de política económica de 2001, assinalamos que, em algumas indústrias de rede, os antigos operadores continuam a manter elevadas quotas de mercado, o que constitui um indício de que a abertura de mercado ainda não é a que desejamos. Por essa razão, é imprescindível avançar para conseguir uma concorrência mais robusta que finalmente beneficie os cidadãos. Um último ponto particularmente importante, assinalado pelo senhor deputado Trentin e por outros oradores, é a necessidade de prestar maior atenção à economia do conhecimento. Na vossa resolução destaca-se a necessidade de dar mais importância à I[amp]D. É verdade que a I[amp]D é um factor essencial para o crescimento sustentado da produtividade e da competitividade, elementos fundamentais se queremos atingir o objectivo de Lisboa de fazer da nossa economia a mais competitiva do mundo. É verdade que se progrediu no domínio da I[amp]D, mas não é menos verdade que os progressos a nível do seu financiamento registam-se fundamentalmente no sector público, se bem que as maiores diferenças dos investimentos neste tipo de actividade se dêem no sector privado. Este é sem dúvida alguma um aspecto que merece atenção. Espero que Lisboa dê origem a alguma conclusão neste sentido e vamos ter de trabalhar para tentar melhorar essa situação, assim como creio que deveríamos trabalhar para avançar com a patente comunitária, elemento fundamental para a inovação tecnológica. O senhor deputado Trentin fez referência a outros aspectos relacionados com a participação dos parlamentos nacionais. Pela parte da Comissão, nada nos poderia satisfazer mais do que uma maior participação dos parlamentos nacionais neste tipo de debate, e os senhores, como Parlamento, e especialmente a IMAC, desempenharam no passado um papel importante a favor de algumas iniciativas deste tipo, que sem dúvida alguma foram extremamente úteis. Para terminar, diria que a Comissão considera neste momento que as grandes orientações de política económica, o documento básico sobre directrizes, têm de continuar a funcionar como foi acordado em Lisboa e, nesse sentido, é absolutamente imprescindível recolher todos os contributos que o Parlamento Europeu possa dar para melhorar essas orientações. O seu contributo, juntamente com os debates que vão sair de Lisboa, serão elementos fundamentais para a elaboração do nosso documento que, como é habitual, será apresentado no mês de Abril para ser debatido durante os meses seguintes. Partilho com alguns de vós a tese de que as nossas dificuldades não começaram no dia 11 de Setembro. Vínhamos já de uma situação de menor crescimento económico e também partilho da tese que defende que o impacto da evolução da economia americana foi maior do que o inicialmente esperado, mas creio que temos de reconhecer que a política económica seguida na União durante este período tem sido correcta. As autoridades monetárias aproveitaram o menor risco em matéria de estabilidade de preços para reduzir as taxas de juro, e as políticas orçamentais apoiaram a actividade através do funcionamento dos estabilizadores automáticos e das reduções fiscais que se produziram durante este período. Não partilho da tese que defende que temos tido uma política pró-cíclica. Basta ver o impacto, em termos percentuais, que os estabilizadores automáticos tiveram na Europa. A boa condução da política macro-económica já está proporcionar-nos bons resultados. Creio que já hoje se pode afirmar que a desaceleração tocou no fundo no último trimestre do ano passado e que os principais indicadores revelam um início de recuperação. Neste momento, já estamos a trabalhar nas previsões para 2002 e já posso assinalar que, nas nossas perspectivas, o crescimento vai ganhando impulso ao longo deste ano e pensamos que se aproximará do crescimento potencial ou que até poderá superá-lo no final do ano. Todavia, existem dois elementos que nos interessam de um modo especial: em primeiro lugar, o comportamento dos salários, que foi extremamente positivo durante este período - tanto em termos de estabilização dos preços como de criação de emprego - e que esperamos se mantenha. Em segundo lugar, a necessidade de aproveitar a recuperação para a consolidação orçamental. Pensamos que este é um elemento fundamental. As dificuldades que tivemos de enfrentar durante os últimos meses resultaram fundamentalmente do facto de não se ter alcançado uma situação de equilíbrio ou excedente orçamental na anterior melhoria da nossa conjuntura económica. Neste sentido, não se deve deduzir das minhas palavras - a que alguns dos oradores fizeram referência - que alguma vez tive interesse em entrar num debate político interno, mas que apenas pretendi recordar algo que tenho dito muitas vezes: na minha opinião, qualquer redução de impostos para cumprirmos com as nossas obrigações orçamentais tem de partir de excedentes orçamentais ou tem de ser compensada com reduções das despesas. Foi só isto que eu disse, disse-o muitas vezes e volto a repeti-lo, mas não parece ser a única coisa coerente com os nossos compromissos orçamentais. A longo prazo, até onde devemos ir? Sem dúvida alguma até aumentar o nosso potencial de crescimento, ou seja, pôr em marcha o processo de Lisboa. E esses são os objectivos que também vamos voltar a encontrar nas grandes orientações de política económica. Como é que podemos aumentar o nosso potencial de produção? No relatório apresentado pela Comissão em Lisboa, já definimos alguns dos desafios que consideramos fundamentais. É certo que o processo de Lisboa é um programa para dez anos. Neste momento estamos a reflectir sobre o que devemos fazer nos próximos doze meses e, nesse sentido, há que definir algumas prioridades que podemos considerar fundamentais, nomeadamente no mercado de trabalho. O senhor deputado Trentin fez referência a este tema e já na sua proposta de resolução destaca a importância da formação contínua, da mobilidade, da flexibilidade e da segurança, bem como dos custos não salariais da mão-de-obra, principalmente na parte mais baixa da escala. Estou absolutamente de acordo com cada uma destas afirmações. No entanto, gostaria de acrescentar um ponto. Creio que também temos de pensar que o trabalho deve compensar; devemos ter um sistema que nos permita incentivar a participação no trabalho e, para tal, é imprescindível modernizar os regimes fiscais e de protecção social, bem como a legislação sobre protecção laboral a fim de favorecer o emprego. Creio que devemos evitar as ciladas do desemprego que, sem dúvida alguma, afectam negativamente a nossa situação."@pt11 "Herr talman! Jag kommer snabbt att försöka kommentera de flesta frågor som togs upp. För det första vill jag tacka herr Trentin för hans betänkande. Det är ett bra bidrag till dagens diskussionsämne, de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken, och jag anser att betänkandet koncentreras till två mål, vilka överensstämmer med de faktorer som bekymrar oss mest just nu: ett mål på kort sikt – hur vi skall se till att den återhämtning som vi börjar se får fäste och hur vi skall förvandla den till varaktig tillväxt i Europa – och det andra – hur vi skall ta itu med våra problem när det gäller tillväxtpotentialen och gå vidare med målen från Lissabon – en fråga som är av särskilt intresse nu precis innan toppmötet i Barcelona. Säkerhet på arbetsplatsen måste grundas på utbildning och på kompetens och detta är en grundläggande aktiv faktor för alla. Säkerhet på arbetsplatsen som endast grundas på en sträng skyddslagstiftning kan på kort sikt vara en fördel, men den bromsar moderniseringen och en ökad ekonomisk effektivitet. Som det klart och tydligt framgår av resolutionen handlar problemen inom sysselsättningen inte bara om lönekostnader, utan även om lönestrukturer som måste vara väl anpassade till produktivitetsskillnaderna i varje yrkessektor. I vår rapport tar vi även upp varor och tjänster och i parlamentets resolution understryks också vikten av integrerade infrastrukturnät och behovet av en stram konkurrenspolitik och man föreslår att konsumenten skall få möjlighet att välja mellan olika tjänstenät. Kommissionen instämmer fullständigt i dessa förslag och vi betonar även behovet av att gå framåt med investeringar i prioriterade infrastrukturprojekt, en fråga vi anser vara av grundläggande vikt för att stimulera vår tillväxtkapacitet på lång sikt. I den rekommendation vi nyligen lagt fram om genomförandet av de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken för år 2001 påtalar vi att de gamla operatörerna i några industrinät fortfarande bibehåller höga marknadskvoter, en indikation på att öppnandet av marknaden fortfarande inte är det önskvärda. Därför är det absolut nödvändigt att vi gör framsteg för att ha en starkare konkurrens, vilket i slutändan kommer att gagna medborgarna. En sista särskilt viktig punkt betonades av Trentin och även av några andra talare, nämligen behovet av att ägna större uppmärksamhet åt kunskapsmarknaden. I parlamentets resolution understryks behovet av att ge särskild vikt åt forskning och utveckling. Det är sant att FoU är en grundläggande faktor för att nå en hållbar produktivitetsökning och för konkurrensen, vilka är grundläggande faktorer om vi vill uppnå målet från Lissabon att bli världens mest konkurrenskraftiga ekonomi. Det är sant att vi har gått framåt inom forskning och utveckling, men det är likaså sant att det främst är den offentliga sektorn som bidrar ekonomiskt, trots att de största skillnaderna när det gäller investeringar av denna slags verksamhet finns inom den privata sektorn. Vi måste ägna uppmärksamhet åt den punkten. Jag hoppas att man i Lissabon kommer fram till någon slutsats i den här riktningen och vi måste arbeta för att försöka förbättra denna situation, och vi måste även arbeta för att nå framsteg när det gäller gemenskapspatentet, som är av grundläggande vikt för den tekniska innovationen. Trentin tog upp andra faktorer som är kopplade till de nationella parlamentens deltagande. Från kommissionens sida skulle inget tillfredsställa oss mer än att de nationella parlamenten deltar i högre grad i detta slags debatter och ni som parlament, och särskilt Rådgivande kommittén för den inre marknaden, har spelat en viktig roll i det förgångna för att föra fram initiativ av det här slaget, som har varit enormt användbara. Avslutningsvis vill jag säga att kommissionen för närvarande anser att arbetet med de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken, vilket är det grundläggande dokumentet om riktlinjer, måste fortsätta fungera i enlighet med överenskommelsen från Lissabon, och i det här sammanhanget är det mycket viktigt att vi tar till oss alla bidrag som Europaparlamentet kan komma med för att förbättra dessa riktlinjer. Era bidrag, tillsammans med de debatter som kommer att hållas efter Lissabon, kommer att bli mycket viktiga för att definiera den rapport som vi som vanligt kommer att lägga fram i april för att sedan diskutera den under de följande månaderna. Jag håller med några av er om att våra svårigheter inte började i och med den 11 september. Den ekonomiska tillväxten hade redan dämpats och jag håller även med om teorin att effekterna av den amerikanska ekonomins utveckling har varit större än vad vi väntade oss från början, men jag anser att det måste sägas att unionen har agerat korrekt i sin ekonomiska politik under denna period. De monetära myndigheterna har utnyttjat den minsta risken när det gäller prisstabilitet för att sänka räntesatserna och i budgetpolitiken har man stöttat den ekonomiska aktiviteten genom att använda de automatiska stabilisatorerna och man har utnyttjat de skattesänkningar som har gjorts under den här perioden. Däremot håller jag inte med om teorin att vi har fört en procyklisk politik. Det räcker med att nämna den effekt i procentuella termer som de automatiska stabilisatorerna har haft i Europa. De goda förhållandena i den makroekonomiska politiken gör nu att vi kan nå goda resultat. Jag anser att vi i dag kan säga att avmattningen nådde botten under sista kvartalet förra året och att de främsta indikatorerna visar en början på en återhämtning. Vi arbetar för närvarande med beräkningarna för år 2002 och jag kan redan nu säga att tillväxten tar fart under detta år enligt våra beräkningar, och vi tror att den kommer att närma sig den potentiella tillväxten eller att den till och med överstiger den i slutet av året. Det finns dock två faktorer som är av särskilt intresse för oss: för det första har vi löneutvecklingen, vilken har varit till stor hjälp för oss under den här perioden – såväl för att stabilisera priserna som för att skapa arbetstillfällen – och vi hoppas att den fortsätter på samma sätt. För det andra har vi behovet av att utnyttja återhämtningen för att konsolidera budgeten. Enligt vår åsikt är detta en grundläggande faktor. De svårigheter vi har varit tvungna att ta itu med under de senaste månaderna har främst berott på att vi inte nådde jämvikt eller överskott i budgeten under den förra perioden av förbättrade ekonomiska förhållanden. I det här sammanhanget skall mina ord absolut inte tolkas som – vilket någon av talarna tog upp – att jag har haft för avsikt att gå in på en debatt om intern politik, jag har helt enkelt velat påminna om något som jag har sagt många gånger, nämligen att alla skattesänkningar för att uppfylla våra budgetskyldigheter enligt min åsikt måste utgå från budgetöverskott och de måste kompenseras med utgiftssänkningar. Detta är det enda jag har sagt, jag har sagt det många gånger och jag upprepar det igen, men jag anser inte att det är det enda som är sammanhängande med våra budgetåtaganden. I vilken riktning bör vi gå på lång sikt? Det råder inget tvivel om att vi måste öka vår tillväxtpotential, det vill säga genomföra åtagandena från Lissabon. Dessa mål finner vi även i de allmänna riktlinjerna för den ekonomiska politiken. Hur skall vi gå tillväga för att öka vår produktionspotential? I det betänkande kommissionen har sänt till Lissabon tar vi upp några av de utmaningar som vi anser vara grundläggande. Lissabon är visserligen ett program som sträcker sig över tio år. För närvarande funderar vi på vad vi bör göra under de kommande tolv månaderna och i det här sammanhanget är det nödvändigt att definiera de prioriteringar vi anser vara viktigast, naturligtvis på arbetsmarknaden. Trentin tog upp den här frågan och i sitt förslag till resolution betonar han vikten av livslångt lärande, rörlighet, flexibilitet och säkerhet samt även de arbetskraftskostnader som inte är lönekostnader, framför allt när det gäller låginkomsttagarna. Jag håller fullständigt med om alla dessa påståenden. Jag vill dock lägga till en punkt. Jag anser att vi även måste tänka på att arbetstagarna måste få kompensation för sitt arbete, vi måste ha ett system som gör det möjligt för oss att stimulera deltagande i arbetet och för att uppnå detta är det absolut nödvändigt att modernisera skattesystemen, de sociala systemen och lagstiftningen om arbetsskydd för på så vis att stimulera människor till att vilja arbeta. Enligt min åsikt måste vi undvika arbetslöshetsfällan som helt klart är ett negativt bidrag till vår situation."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	"Comisión"12 "Solbes,"12 "surplus"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph