Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-13-Speech-3-198"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020313.8.3-198"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, respondiendo a las dudas planteadas en la pregunta oral del Sr. Bouwman, por parte de la Comisión me gustaría destacar lo siguiente: en primer lugar, en cuanto al fundamento jurídico, compartimos lo expresado por la Presidencia en ejercicio del Consejo; en nuestra opinión, el fundamento jurídico adecuado es el apartado 4 del artículo 63 del Tratado CE. No hace falta repetir su lectura textual, cosa que ya ha hecho la Presidencia. Nosotros consideramos que la sentencia Jalil, de octubre del pasado año, plantea la inadecuación del fundamento jurídico del artículo 51 (42 actual) y obliga a reconsiderar el de la Decisión propuesta en el año 1997. A partir de la entrada en vigor del Tratado de Ámsterdam, con las nuevas disposiciones del Título cuarto, pensamos que el fundamento jurídico adecuado es el apartado 4 del artículo 63 del mismo, teniendo presente, al mismo tiempo, que el artículo 308 del Tratado sólo puede aplicarse si no existe ningún otro fundamento jurídico.
Su Señoría también pregunta la opinión de la Comisión acerca de una serie de parámetros planteados por el Consejo, concretamente los parámetros 6, 10 y 11, relativos a los acuerdos entre países, las prestaciones de desempleo y las prestaciones familiares.
En cuanto al primer punto, la Comisión opina que el parámetro 6 es aceptable, dado que esta posibilidad ya está contemplada en el actual Reglamento. La Comisión considera positivo que en este Reglamento, a diferencia del actual, se establezcan criterios para mantener estos acuerdos, especialmente en los casos más favorables para la persona afectada.
En segundo lugar, en lo que se refiere a las prestaciones de desempleo, la Comisión lamenta la falta de progreso en lo que respecta al parámetro 10, que no aporta ninguna modificación esencial de las disposiciones actuales, sobre todo porque no ofrece ninguna solución concreta respecto a la situación de los trabajadores fronterizos.
En cuanto a las prestaciones familiares, el parámetro 11 no responde exactamente a la propuesta de la Comisión, pero, en todo caso, ésta considera positivo que en el mismo esté previsto garantizar al beneficiario el importe máximo de las prestaciones. Este parámetro mejorará la situación de los pensionistas y de los huérfanos en comparación con el Reglamento, ya que estas personas se beneficiarán de las mismas disposiciones aplicables a la misma categoría de prestaciones familiares que los trabajadores por cuenta ajena y por cuenta propia.
La relación entre fiscalidad y seguridad social es otra de sus preguntas. Es cierto que el Reglamento (CEE) nº 1408/71 se refiere a la coordinación de los regímenes de seguridad social en los Estados miembros. No existen normas explícitas para la coordinación de estos sistemas fiscales y, en su mayor parte, esta cuestión se resuelve por los acuerdos bilaterales sobre la doble imposición que han celebrado casi todos los Estados miembros. Estos acuerdos siguen el modelo de la OCDE, lo que significa que, en la mayor parte de los casos, los ingresos procedentes del trabajo asalariado (y también los de cuenta propia) están sujetos únicamente, o bien a los impuestos del país en que se ejerce la actividad, o bien a los del país de residencia. Por tanto, si están sujetos a los impuestos del Estado miembro donde se ejerce la actividad, el mismo país es competente tanto para la fiscalidad como para la seguridad social.
El Tribunal de Justicia confirmó que, a falta de una armonización a nivel comunitario, los Estados miembros son competentes para establecer los criterios de asignación de la competencia fiscal para eliminar la doble imposición, pero, al hacerlo, es lógico que tengan que respetar los principios de la legislación comunitaria y, entre otros, el de la prohibición de discriminación por razones de nacionalidad.
Expreso mis últimos comentarios en cuanto a la ampliación. En primer lugar, las negociaciones con los países candidatos, como ha dicho la Presidencia, sobre el Reglamento (CEE) nº 1408/71, en la parte relativa al capítulo 2, concluyeron provisionalmente -o han concluido- con todos los países menos con Estonia y, dentro de este capítulo 2, se incluye también la coordinación de los regímenes de seguridad social. Sin embargo, está pendiente la negociación en cuanto a los anexos. Se ha encomendado a la Comisión administrativa para la seguridad social de los trabajadores migrantes, que presentará en breve a los grupos de trabajo del Consejo los resultados de sus debates acerca de las entradas que los países candidatos han pedido que se incluyan en dichos anexos.
Por último, el Reglamento (CEE) nº 1481/71 se aplicará a los nacionales de los países candidatos tan pronto como accedan a la Unión Europea, ya que no está previsto ningún período transitorio en el ámbito de la coordinación de los regímenes de seguridad social."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, som svar på hr. Bouwmans mundtlige forespørgsel vil jeg på vegne af Kommissionen gerne understrege følgende: For det første er vi enige med Rådets formandskab i, at det rigtige retsgrundlag er EF-traktatens artikel 63, stk. 4. Det er ikke nødvendigt at gentage bestemmelsens ordlyd, for det har formandskabet allerede gjort. Vi mener, at Khalil-dommen fra oktober sidste år viser, at artikel 51 (nu 42) ikke kan anvendes som retsgrundlag og forpligter til at tage retsgrundlaget for den afgørelse, der blev foreslået i 1997, op til fornyet overvejelse. Efter Amsterdam-traktatens ikrafttræden med de nye bestemmelser i afsnit IV mener vi, at det rigtige retsgrundlag er traktatens artikel 63, stk. 4, i betragtning af at traktatens artikel 308 kun finder anvendelse, når der ikke er noget andet retsgrundlag.
De spørger også, hvad Kommissionen mener om en række parametre, som Rådet har foreslået, nærmere betegnet parameter 6, 10 og 11 om aftaler mellem lande, arbejdsløshedsunderstøttelse og familieydelser.
Hvad angår det første punkt, mener Kommissionen, at parameter 6 er acceptabelt, da denne mulighed allerede findes i den eksisterende forordning. Kommissionen finder det positivt, at der i denne forordning, i modsætning til den eksisterende, fastlægges kriterier for opretholdelse af disse aftaler, navnlig i de tilfælde, der er mest gunstige for den berørte person.
Hvad angår arbejdsløshedsunderstøttelse, beklager Kommissionen, at der ikke sker fremskridt med parameter 10, som ikke fører til nogen væsentlige ændringer af de eksisterende bestemmelser, især fordi den ikke giver nogen konkret løsning på problemet med grænsearbejdere.
Hvad angår familieydelserne, svarer parameter 11 ikke helt til Kommissionens forslag, men det anses i hvert fald for positivt, at den indeholder bestemmelser om at sikre den berettigede ydelsernes maksimale beløb. Dette parameter vil forbedre pensionisters og forældreløses situation i sammenligning med forordningen, da disse personer vil kunne benytte sig af de samme bestemmelser, der gælder for den samme gruppe familieydelser, som arbejdstagere.
Forholdet mellem beskatning og social sikring er et af de andre spørgsmål. Det er rigtigt, at forordning (EØF) nr. 1408/71 drejer sig om koordinering af de sociale sikringsordninger i medlemsstaterne. Der er ingen udtrykkelige bestemmelser om koordineringen af disse skattesystemer, og i de fleste tilfælde løses dette problem gennem bilaterale aftaler om dobbeltbeskatning, som næsten alle medlemsstaterne har indgået. Disse aftaler følger OECD's model, hvilket betyder, at indtægter fra lønnet arbejde (og også fra selvstændig virksomhed) i de fleste tilfælde udelukkende beskattes enten i det land, hvor arbejdet udføres, eller i bopælslandet. Hvis indtægterne derfor beskattes i det land, hvor arbejdet udføres, er dette land kompetent på områderne for beskatning og social sikring.
Domstolen bekræftede, at hvis der ikke er en harmonisering på fællesskabsplan, er medlemsstaterne kompetente til at fastlægge kriterier for tildeling af skattemæssig kompetence for at undgå dobbeltbeskatning, men når de gør det, er det indlysende, at de skal overholde principperne i fællesskabslovgivningen, bl.a. princippet om forbud mod forskelsbehandling på grundlag af nationalitet.
Mine sidste kommentarer vedrører udvidelsen. For det første blev forhandlingerne med ansøgerlandene, som formandskabet har sagt, om forordning (EØF) nr. 1408/71 i den del, der vedrører kapitel 2, foreløbigt - eller endeligt - afsluttet med alle lande undtagen Estland, og kapitel 2 omfatter også koordineringen af de sociale sikringsordninger. Forhandlingen om bilagene har dog ikke fundet sted endnu. Den Administrative Kommission for Vandrende Arbejdstageres Sociale Sikring er blevet pålagt om kort tid at forelægge Rådets arbejdsgrupper resultaterne af drøftelserne om tiltrædelserne, som ansøgerlandene har anmodet om bliver inddraget i nævnte bilag.
Endelig vil forordning (EØF) nr. 1408/71 gælde for statsborgere fra ansøgerlandene, så snart de tiltræder EU, da der ikke er planlagt nogen overgangsperiode for koordinering af de sociale sikringsordninger."@da1
"Herr Präsident, zu den Unklarheiten, die in der mündlichen Anfrage von Herrn Bouwman angesprochen wurden, möchte ich seitens der Kommission Folgendes hervorheben: Was zunächst die Rechtsgrundlage anbelangt, so stimmen wir mit der Darlegung der amtierenden Ratspräsidentschaft überein; nach unserer Meinung ist Artikel 63 Absatz 4 EG-Vertrag die geeignete Rechtsgrundlage. Es ist nicht notwendig, ihn nochmals wörtlich zu verlesen, da dies bereits durch die Präsidentschaft erfolgt ist. Unserer Ansicht nach stellt das Urteil Khalil vom Oktober vergangenen Jahres die Unangemessenheit der Rechtsgrundlage des Artikels 51 (jetzt 42) fest und zwingt dazu, die Rechtsgrundlage der vorgeschlagenen Entscheidung aus dem Jahre 1997 zu überdenken. Wir meinen, dass seit dem Inkrafttreten des Vertrags von Amsterdam mit den neuen Bestimmungen des Titels IV die geeignete Rechtsgrundlage sein Artikel 63 Absatz 4 ist, wobei gleichzeitig berücksichtigt wird, dass Artikel 308 des Vertrags nur angewendet werden darf, wenn keine andere Rechtsgrundlage existiert.
Sie fragen auch nach der Meinung der Kommission zu einer Reihe von Parametern, die vom Rat angesprochen wurden, konkret den Parametern 6, 10 und 11 bezüglich der Abkommen zwischen Ländern, der Leistungen bei Arbeitslosigkeit und der Familienleistungen.
Was den ersten Punkt anbelangt, so ist die Kommission der Meinung, dass der Parameter 6 annehmbar ist, da diese Möglichkeit bereits in der gegenwärtigen Verordnung vorgesehen ist. Die Kommission erachtet es als positiv, dass in dieser Verordnung im Gegensatz zur jetzigen Kriterien für die Aufrechterhaltung dieser Abkommen, speziell in den für die betroffene Person ungünstigsten Fällen, festgelegt werden.
Was zweitens die Leistungen bei Arbeitslosigkeit betrifft, bedauert die Kommission das Ausbleiben von Fortschritten im Hinblick auf den Parameter 10, der keine wesentliche Änderung der gegenwärtigen Bestimmungen bedeutet, vor allem weil er keine konkrete Lösung in Bezug auf die Situation der Grenzarbeitnehmer bietet.
Hinsichtlich der Familienleistungen geht der Parameter 11 nicht genau auf den Vorschlag der Kommission ein, aber diese erachtet es auf jeden Fall als positiv, dass darin vorgesehen ist, dem Begünstigten den Höchstbetrag der Leistungen zu garantieren. Dieser Parameter wird die Situation der Rentner und der Waisen im Vergleich zur Verordnung verbessern, da diese Personen Vorteile aus denselben Bestimmungen ziehen werden, die auf die gleiche Kategorie von Familienleistungen anwendbar sind, wie sie für Arbeitnehmer und Selbständige gelten.
Eine weitere Ihrer Fragen betrifft den Zusammenhang zwischen Besteuerung und sozialer Sicherheit. Es stimmt, dass die Verordnung (EWG) Nr. 1408/71 die Koordinierung der Sozialversicherungssysteme in den Mitgliedstaaten behandelt. Es gibt keine expliziten Rechtsvorschriften für die Koordinierung dieser Steuersysteme, so dass diese Frage zum größten Teil durch die bilateralen Abkommen über die Doppelbesteuerung gelöst wird, die fast alle Mitgliedstaaten abgeschlossen haben. Diese Abkommen folgen dem OECD-Modell, was bedeutet, dass die Einkünfte aus unselbständiger Arbeit (und auch die aus selbständiger Arbeit) in den meisten Fällen entweder nur der Besteuerung in dem Land, in dem die Tätigkeit ausgeübt wird, oder nur der Besteuerung im Land des Wohnsitzes unterliegen. Unterliegen sie der Besteuerung durch den Mitgliedstaat, in dem die Tätigkeit ausgeübt wird, dann ist dieses Land folglich sowohl für die Besteuerung als auch für die soziale Sicherheit zuständig.
Der Gerichtshof hat bestätigt, dass bei Fehlen einer Harmonisierung auf Gemeinschaftsebene die Mitgliedstaaten dafür zuständig sind, die Zuordnungskriterien der steuerlichen Zuständigkeit festzulegen, um die Doppelbesteuerung zu beseitigen, aber wenn sie dies tun, müssen sie natürlich die Grundsätze der Gemeinschaftsgesetzgebung, unter anderem auch den des Verbots einer Diskriminierung aus Gründen der Nationalität beachten.
Meine letzten Bemerkungen sollen der Erweiterung gelten. Erstens sind, wie die Präsidentschaft erklärt hat, die Verhandlungen mit den Kandidatenländern über die Verordnung (EWG) Nr. 1408/71 in dem Teil betreffend das Kapitel 2 vorläufig – oder endgültig – mit allen Ländern außer Estland abgeschlossen, und zu diesem Kapitel 2 gehört auch die Koordinierung der Sozialversicherungssysteme. Offen ist jedoch noch die Verhandlung über die Anhänge. Die Verwaltungskommission für die soziale Sicherheit der Wanderarbeitnehmer wurde beauftragt, den Arbeitsgruppen des Rates in Kürze die Ergebnisse der Debatten über die Einträge vorzulegen, deren Einbeziehung in diese Anhänge die Kandidatenländer fordern.
Schließlich wird die Verordnung (EWG) Nr. 1481/71 auf die Staatsangehörigen der Beitrittsländer angewendet, sobald diese der Europäischen Union beitreten, da bei der Koordinierung der Sozialversicherungssysteme kein Übergangszeitraum vorgesehen ist."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, απαντώντας στις αμφιβολίες που εκφράζονται στην προφορική ερώτηση του κ. Bouwman, από πλευράς της Επιτροπής θα ήθελα να επισημάνω τα εξής: καταρχάς, όσον αφορά τη νομική βάση συμμεριζόμαστε τα λεχθέντα της Προεδρίας του Συμβουλίου· κατά τη γνώμη μας, η κατάλληλη νομική βάση είναι η παράγραφος 4 του άρθρου 63 της Συνθήκης ΕΚ. Δεν χρειάζεται να επαναλάβουμε αυτολεξεί το περιεχόμενό της, κάτι που έχει ήδη κάνει η Προεδρία. Εμείς θεωρούμε πως η απόφαση Jalil, του περασμένου Οκτωβρίου, επισημαίνει την ανεπάρκεια της νομικής βάσης του άρθρου 51 (νυν άρθρο 42) και επιβάλλει την επανεξέταση της νομικής βάσης της απόφασης που προτάθηκε το 1997. Μετά τη θέση σε ισχύ της Συνθήκης του Άμστερνταμ, με τις νέες διατάξεις του τέταρτου Τίτλου, πιστεύουμε πως η κατάλληλη νομική βάση είναι το άρθρο 63, παράγραφος 4 αυτής της Συνθήκης, λαμβάνοντας παράλληλα υπόψη ότι το άρθρο 308 της Συνθήκης μπορεί να εφαρμοσθεί μόνο αν δεν υπάρχει καμία άλλη νομική βάση.
Ζητάτε, επίσης, τη γνώμη της Επιτροπής σχετικά με μια σειρά παραμέτρων που έχει θέσει το Συμβούλιο, συγκεκριμένα τις παραμέτρους 6, 10 και 11 σχετικά με τις συμφωνίες μεταξύ χωρών, τα επιδόματα ανεργίας και τα οικογενειακά επιδόματα.
Όσον αφορά το πρώτο σημείο, η Επιτροπή φρονεί ότι η παράμετρος 6 είναι αποδεκτή, δεδομένου ότι αυτή η δυνατότητα περιλαμβάνεται ήδη στον τρέχοντα κανονισμό. Η Επιτροπή θεωρεί θετικό το γεγονός ότι σε αυτόν τον κανονισμό, σε αντίθεση με τον τρέχοντα, καθορίζονται κριτήρια για τη διατήρηση αυτών των συμφωνιών, ιδιαίτερα στις ευνοϊκότερες για τους εμπλεκόμενους περιπτώσεις.
Δεύτερον, όσον αφορά τα επιδόματα ανεργίας, η Επιτροπή εκφράζει τη λύπη της για την έλλειψη προόδου όσον αφορά την παράμετρο 10, που δεν επιφέρει καμία ουσιαστική μεταβολή στις τρέχουσες διατάξεις, προπαντός επειδή δεν προσφέρει καμία συγκεκριμένη λύση σε σχέση με την κατάσταση των διασυνοριακών εργαζόμενων.
Όσον αφορά τα οικογενειακά επιδόματα, η παράμετρος 11 δεν αντιστοιχεί ακριβώς στην πρόταση της Επιτροπής, αλλά, εν πάση περιπτώσει, η Επιτροπή θεωρεί θετικό το ότι στην παράμετρο αυτή προβλέπεται η εξασφάλιση του μέγιστου ποσού παροχών στο δικαιούχο. Η παράμετρος αυτή θα βελτιώσει την κατάσταση των συνταξιούχων και των ορφανών συγκριτικά με τον κανονισμό, αφού τα άτομα αυτά θα απολαύουν των ίδιων διατάξεων που εφαρμόζονται στην ίδια κατηγορία οικογενειακών επιδομάτων για τους μισθωτούς και τους ελεύθερους επαγγελματίες.
Η σχέση μεταξύ φορολογίας και κοινωνικής ασφάλισης είναι ένα άλλο ερώτημά σας. Είναι αλήθεια ότι ο κανονισμός (ΕΟΚ) αριθ. 1408/71 αναφέρεται στον συντονισμό των καθεστώτων κοινωνικής ασφάλισης στα κράτη μέλη. Δεν υφίστανται ρητοί κανόνες για τον συντονισμό αυτών των φορολογικών συστημάτων και, στο μεγαλύτερο μέρος του, αυτό το ζήτημα επιλύεται μέσω των διμερών συμφωνιών περί διπλής φορολόγησης που έχουν συνάψει σχεδόν όλα τα κράτη μέλη. Οι συμφωνίες αυτές ακολουθούν το πρότυπο του ΟΟΣΑ, πράγμα που σημαίνει ότι, στην πλειοψηφία των περιπτώσεων, τα έσοδα που προέρχονται από έμμισθη εργασία (όπως και εκείνα που προέρχονται από ελευθέρια επαγγέλματα) υπόκεινται μόνο στη φορολογία είτε του κράτους όπου ασκείται η επαγγελματική δραστηριότητα είτε του κράτους κατοικίας. Συνεπώς, αν υπόκεινται σε φορολόγηση στο κράτος μέλος όπου ασκείται η επαγγελματική δραστηριότητα, τότε η ίδια χώρα είναι αρμόδια τόσο για τη φορολόγηση όσο και για την κοινωνική ασφάλιση.
Το Ευρωπαϊκό Δικαστήριο επιβεβαίωσε ότι ελλείψει εναρμόνισης σε κοινοτικό επίπεδο, τα κράτη μέλη είναι αρμόδια για τον καθορισμό των κριτηρίων προσδιορισμού της φορολογικής αρμοδιότητας ώστε να μην υπάρχει διπλή φορολόγηση, όμως, κατά τον προσδιορισμό αυτόν, είναι λογικό να πρέπει να σεβαστούν τις αρχές της κοινοτικής νομοθεσίας και, μεταξύ άλλων, την αρχή της απαγόρευσης των διακρίσεων για λόγους εθνικότητας.
Εκφράζω τα τελευταία μου σχόλια όσον αφορά τη διεύρυνση. Καταρχάς, οι διαπραγματεύσεις με τις υποψήφιες χώρες, όπως είπε η Προεδρία, σχετικά με τον Κανονισμό (ΕΟΚ) αριθ. 1408/71, στο μέρος που σχετίζεται με το Κεφάλαιο 2, έχουν ολοκληρωθεί προσωρινά – ή πλήρως – με όλες τις χώρες εκτός από την Εσθονία και, σε αυτό το Κεφάλαιο 2, περιλαμβάνεται επίσης ο συντονισμός των καθεστώτων κοινωνικής ασφάλισης. Εντούτοις, εκκρεμεί η διαπραγμάτευση των παραρτημάτων. Έχει ανατεθεί στη Διοικητική Επιτροπή για την Κοινωνική Ασφάλιση των Διακινούμενων Εργαζομένων, που σύντομα θα υποβάλει στις ομάδες εργασίας του Συμβουλίου τα συμπεράσματα των συζητήσεών της σχετικά με τα έσοδα που έχουν ζητήσει οι υποψήφιες χώρες να συμπεριληφθούν σ’ αυτά τα παραρτήματα.
Τέλος, ο κανονισμός (ΕΟΚ) αριθ. 1481/71 θα ισχύει για τους υπηκόους των υποψήφιων χωρών αμέσως μόλις ενταχθούν στην Ευρωπαϊκή Ένωση, εφόσον δεν προβλέπεται καμία μεταβατική περίοδος στο πεδίο του συντονισμού των καθεστώτων κοινωνικής ασφάλισης."@el8
".
Mr President, in response to the doubts raised in the oral question by Mr Bouwman, I would like to stress the following on behalf of the Commission: firstly, in relation to the legal basis, we agree with the view of the President-in-Office of the Council; in our opinion, the appropriate legal basis is paragraph 4 of Article 63 of the EC Treaty. There is no need to read out its actual text, since the Presidency has already done so. We believe that the Khalil sentence, of October last year, raises the inadequacy of the legal basis of Article 51 (currently 42) and obliges us to reconsider that of the Decision proposed in 1997. Since the entry into force of the Treaty of Amsterdam, with the new provisions of Title 4, we believe that the appropriate legal basis is paragraph 4 of Article 63 of that Treaty, while bearing in mind that Article 308 of the Treaty can only be applied if there is no other legal basis.
You also ask for the Commission’s opinion on a series of parameters proposed by the Council, specifically parameters 6, 10 and 11, relating to agreements between countries, unemployment benefits and family benefits.
With regard to the first point, the Commission believes that parameter 6 is acceptable, since this possibility is laid down in the current Regulation. The Commission believes it positive that in the Regulation, unlike the current one, criteria are established to maintain these agreements, especially in cases which are more favourable to the person affected.
Secondly, with regard to unemployment benefits, the Commission regrets the lack of progress in relation to parameter 10, which does not provide any essential modification of the current provisions, above all because it does not offer any specific solution in the relation to the situation of border workers.
With regard to family benefits, parameter 11 does not correspond exactly to the Commission’s proposal, but, in any event, the Commission considers it positive that that parameter intends to guarantee the beneficiary the maximum amount of benefits. This parameter will improve the situation of pensioners and orphans in comparison with the Regulation, since these people will benefit from the same provisions applicable to the same category of family benefits as self-employed and salaried workers.
The relationship between taxation and social security is another of your questions. It is true that Regulation (EEC) No 1408/71 refers to the coordination of social security systems in the Member States. There are no explicit rules for the coordination of these tax systems and this issue is largely resolved by the bilateral agreements on double taxation which have been reached by almost all the Member States. The agreements follow the model of the OECD, which means that, in most cases, the income from salaried work (and also freelance work) is only subject to the taxes of either the country in which the work is carried out or the country of residence. Therefore, if they are subject to the taxes of the Member State in which they work, that country has competence both in terms of taxation and in terms of social security.
The Court of Justice confirmed that, in the absence of harmonisation at Community level, the Member States have the competence to establish the criteria for allocation of fiscal competence in order to eliminate double taxation, but, in doing so, it is logical that they should respect the principles of Community legislation and, amongst others, that of the prohibition of discrimination on the grounds of nationality.
My final comments relate to enlargement. Firstly, the negotiations with the candidate countries, as the Presidency has said, on Regulation (EEC) No 1408/71, in its part relating to Chapter 2, have provisionally been concluded – or have been concluded – with all the countries apart from Estonia, and this Chapter 2 also includes the coordination of social security systems. However, the annexes are still under negotiation. It has been entrusted to the administrative Committee for the social security of migrant workers, which will shortly present to the Council’s working groups the results of its debates on entries, which the candidate countries have asked to be included in those annexes.
Finally, Regulation (EEC) No 1481/71 will be applied to nationals of candidate countries as soon as they accede to the European Union, since there is no provision for a transitional period in the field of the coordination of social security systems."@en3
"Arvoisa puhemies, vastaisin jäsen Bouwmanin suullisessa kysymyksessä esitettyihin epäilyihin komission puolesta ja haluaisin korostaa seuraavaa: ensiksi olemme oikeusperustasta samaa mieltä neuvoston puheenjohtajan kanssa; mielestämme asianmukainen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 4 kohta. Sen sisältöä ei tarvitse toistaa, sillä puheenjohtaja on jo lukenut sen ääneen. Katsomme, että asiassa Khalil viime lokakuussa annetun tuomion mukaan 51 artikla (nykyinen 42 artikla) ei ole asianmukainen oikeusperusta ja että vuonna 1997 ehdotetun päätöksen oikeusperustaa on harkittava uudelleen. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon ja IV osaston uusien määräysten perusteella katsomme, että asianmukainen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 4 kohta, kun otetaan huomioon myös, että perustamissopimuksen 308 artiklaa voidaan soveltaa vain, jos muuta oikeusperustaa ei ole.
Parlamentin jäsen tiedustelee myös komission mielipidettä tietyistä neuvoston ehdottamista parametreista, tarkemmin sanottuna parametreista 6, 10 ja 11, jotka koskevat maiden välisiä sopimuksia, työttömyysetuuksia ja perhe-etuuksia.
Komissio katsoo ensimmäisestä kohdasta, että parametri 6 voidaan hyväksyä, koska tällainen mahdollisuus on otettu huomioon jo nykyisessä asetuksessa. Komissio pitää myönteisenä, että ehdotetussa asetuksessa – toisin kuin nykyisessä asetuksessa – vahvistetaan tällaisten sopimusten kriteerit erityisesti asianomaiselle henkilölle suotuisimmissa tapauksissa.
Toiseksi komissio pahoittelee vähäistä edistymistä työttömyysetuuksien alalla parametrissa 10; se ei merkitse olennaista muutosta nykyisiin säännöksiin verrattuna, koska siinä ei esitetä minkäänlaista konkreettista ratkaisua rajatyöntekijöiden tilanteeseen.
Perhe-etuuksia koskeva parametri 11 ei tarkalleen ottaen vastaa komission ehdotusta, mutta komission mielestä on joka tapauksessa myönteistä, että siinä ehdotetaan mahdollisimman suuren etuuksien määrän takaamista edunsaajalle. Parametri parantaa eläkeläisten ja orpojen tilannetta asetukseen verrattuna, koska näitä henkilöitä koskevat samaan perhe-etuuksien ryhmään sovellettavat säännökset kuin palkattuja työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia.
Yksi kysymys käsitteli verotuksen ja sosiaaliturvan suhdetta. Pitää paikkansa, että asetus (ETY) N:o 1408/71 koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista jäsenvaltioissa. Verotusjärjestelmien yhteensovittamiseksi ei ole olemassa nimenomaisia säännöksiä, vaan kysymys on suurelta osin ratkaistu kaksinkertaista verotusta koskevilla kahdenvälisillä sopimuksilla, joita lähes kaikki jäsenvaltiot ovat tehneet. Sopimukset noudattavat OECD:n mallia, mikä tarkoittaa, että useimmissa tapauksissa palkkatyöstä saatavia tuloja (ja myös itsenäisen ammatinharjoittajan tuloja) verotetaan ainoastaan joko siinä maassa, jossa toimintaa harjoitetaan, tai asuinpaikan valtiossa. Jos tuloja verotetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa toimintaa harjoitetaan, kyseinen maa on toimivaltainen niin verotuksen kuin sosiaaliturvankin alalla.
Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että yhteisön tason yhdenmukaistamisen puuttuessa jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia määrittämään verotustoimivallan jakoperusteet kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi, mutta tällöin niiden on ilman muuta kunnioitettava yhteisön lainsäädännön periaatteita ja muun muassa kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta.
Viimeiset huomioni koskevat laajentumista. Ensinnäkin, kuten neuvoston puheenjohtaja sanoi, neuvottelut ehdokasvaltioiden kanssa asetuksesta (ETY) N:o 1408/71 ja erityisesti 2 lukua koskevasta osasta on tällä erää saatu päätökseen kaikkien maiden kanssa Viroa lukuun ottamatta, ja 2 lukuun sisältyy myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen. Neuvottelut ovat kuitenkin vielä kesken liitteiden osalta. Asia on uskottu siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnalle, joka esittelee lähiaikoina neuvoston työryhmille asiaa koskevien keskustelujensa tulokset, joita ehdokasvaltiot ovat pyytäneet sisällytettäviksi liitteisiin.
Sanoisin lopuksi, että asetusta (ETY) N:o 1481/71 sovelletaan ehdokasvaltioiden kansalaisiin heti, kun kyseiset maat liittyvät Euroopan unioniin, sillä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiselle ei ole ehdotettu minkäänlaista siirtymäkautta."@fi5
"Monsieur le Président, pour répondre aux doutes exposés dans la question orale de M. Bouwman, je voudrais, au nom de la Commission, souligner ceci : tout d'abord, quant à la base juridique, nous partageons l'opinion exprimée par la présidence en exercice du Conseil ; selon nous, la base juridique adéquate est l'article 63, paragraphe 4, du traité CE. Il n'est pas nécessaire d'en reprendre la lecture textuelle, comme l'a déjà fait la présidence. Nous considérons que l'arrêt Khalil, rendu au mois d'octobre de l'année passée, pose la question de l'inadéquation de la base juridique de l'article 51 (actuellement 42) et oblige à reconsidérer la base juridique de la décision proposée en 1997. À partir de l'entrée en vigueur du traité d'Amsterdam, comprenant les nouvelles dispositions du quatrième titre, nous pensons que la base juridique adéquate est l'article 63, paragraphe 4, de ce traité, en ne perdant pas de vue que l'article 308 du traité ne peut être invoqué que s'il n'existe aucune autre base juridique.
M. Bouwman demande également l'opinion de la Commission à propos d'une série de paramètres établis par le Conseil, à savoir les paramètres 6, 10 et 11, concernant les accords entre pays, les prestations de chômage et les prestations familiales.
Quant au premier point, la Commission estime que le paramètre 6 est acceptable, étant donné que cette possibilité est déjà envisagée dans le règlement actuel. La Commission voit d'un bon œil le fait que ce règlement, à la différence du règlement actuel, établisse des critères pour conserver ces accords, en particulier dans les cas les plus favorables pour la personne concernée.
En deuxième lieu, pour ce qui est des prestations de chômage, la Commission regrette le manque de progrès concernant le paramètre 10, qui n'apporte aucune modification essentielle aux dispositions actuelles, surtout parce qu'il ne propose aucune solution concrète en ce qui concerne la situation des travailleurs frontaliers.
Concernant les prestations familiales, le paramètre 11 ne répond pas exactement à la proposition de la Commission, mais, quoi qu'il en soit, celle-ci apprécie le fait que ce paramètre prévoie de garantir au bénéficiaire le montant maximal des prestations. Ce paramètre améliorera la situation des pensionnés et des orphelins par rapport au règlement, étant donné que ces personnes bénéficieront des mêmes dispositions applicables à la même catégorie de prestations familiales que les travailleurs salariés ou non salariés.
La relation entre la fiscalité et la sécurité sociale est une autre de ses questions. Il est certain que le règlement (CEE) nº 1408/71 se réfère à la coordination des régimes de sécurité sociale dans les États membres. Il n'existe pas de normes explicites pour la coordination de ces systèmes fiscaux et cette question trouve la majeure partie de sa solution dans les accords bilatéraux sur la double imposition que presque tous les États membres ont conclus. Ces accords suivent le modèle de l'OCDE, ce qui signifie que, dans la plupart des cas, les revenus provenant du travail salarié (et également du travail non salarié) sont uniquement soumis soit aux impôts du pays où s'exerce l'activité, soit aux impôts du pays de résidence. Par conséquent, s'ils sont soumis aux impôts de l'État membre où s'exerce l'activité, ce pays est compétent tant en matière de fiscalité qu'en matière de sécurité sociale.
La Cour de justice a confirmé que, à défaut d'une harmonisation à l'échelle communautaire, les États membres sont compétents pour établir les critères d'attribution de la compétence fiscale visant à éliminer la double imposition, mais, ce faisant, il est logique qu'ils doivent respecter les principes de la législation communautaire et, entre autres, le principe de l'interdiction de discrimination pour des raisons de nationalité.
J'expose mes derniers commentaires à propos de l'élargissement. Tout d'abord, les négociations menées avec les pays candidats, comme l'a déclaré la présidence, sur le règlement (CEE) nº 1408/71, à propos de la partie relative au chapitre 2, se sont terminées provisoirement - ou ont été conclues - avec tous les pays excepté l'Estonie et ce chapitre 2 comprend également la coordination des régimes de sécurité sociale. Cependant, la négociation concernant les annexes est en cours. Il a été demandé à la Commission administrative pour la sécurité sociale des travailleurs migrants de présenter brièvement aux groupes de travail du Conseil les résultats de ses débats sur les entrées dont les pays candidats ont demandé l'ajout dans ces annexes.
Enfin, le règlement (CEE) nº 1481/71 s'appliquera aux ressortissants des pays candidats dès qu'ils accéderont à l'Union européenne, étant donné qu'aucune période transitoire n'est prévue dans le cadre de la coordination des régimes de sécurité sociale."@fr6
"Signor Presidente, per rispondere a nome della Commissione ai dubbi sollevati dall'interrogazione orale dell'onorevole Bouwman, vorrei fare le seguenti precisazioni: innanzi tutto, riguardo alla base giuridica, condividiamo le affermazioni della Presidenza in carica del Consiglio; secondo noi, la base giuridica idonea è l'articolo 63, paragrafo 4, del Trattato CE. Non è necessario ripeterne la lettura testuale, cosa che peraltro ha già fatto la Presidenza. A nostro parere la sentenza Khalil, dello scorso mese di ottobre, pone il problema dell'inadeguatezza della base giuridica dell'articolo 51 (divenuto ora articolo 42) e rende necessario riconsiderare quella della decisione proposta nel 1997. A seguito dell'entrata in vigore del Trattato di Amsterdam e delle nuove disposizioni del titolo IV del Trattato, riteniamo che la base giuridica idonea sia l'articolo 63, paragrafo 4, dello stesso, tenendo al tempo stesso conto del fatto che l'articolo 308 del Trattato può essere applicato solo se non esistono altre basi giuridiche.
L'onorevole deputato chiede inoltre il parere della Commissione su una serie di parametri fissati dal Consiglio, ovvero i parametri 6, 10 e 11, relativi agli accordi tra paesi, alle prestazioni di disoccupazione e alle prestazioni familiari.
Riguardo al primo punto, la Commissione ritiene che il parametro 6 sia accettabile, poiché questa possibilità è già contemplata nel regolamento attuale. Secondo la Commissione è positivo che, nel regolamento in questione, a differenza di quello attuale, vengano stabiliti precisi criteri volti a mantenere tali norme, soprattutto nei casi più favorevoli alla persona interessata.
In secondo luogo, riguardo alle prestazioni di disoccupazione, la Commissione si rammarica per i mancati progressi in merito al parametro 10, che non apporta alcuna modifica significativa alle disposizioni attuali, soprattutto perché non offre soluzioni concrete alla situazione dei lavoratori frontalieri.
Riguardo alle prestazioni familiari, il parametro 11 non risponde esattamente alla proposta della Commissione, ma essa ritiene comunque positivo che il testo preveda che al beneficiario venga garantito l'importo massimo delle prestazioni. Rispetto al regolamento, questo parametro migliorerà la situazione dei pensionati e degli orfani, poiché queste persone godranno delle stesse disposizioni applicabili alla categoria delle prestazioni familiari previste per i lavoratori subordinati e i lavoratori autonomi.
La relazione tra fiscalità e sicurezza sociale rappresenta un altro dei suoi quesiti. E' vero che il regolamento (CEE) n. 1408/71 disciplina il coordinamento comunitario dei regimi di sicurezza sociale degli Stati membri. Non esistono regole esplicite per il coordinamento di questi sistemi fiscali e, il più delle volte, la questione si risolve con gli accordi bilaterali sulla doppia imposizione fiscale sottoscritti da quasi tutti gli Stati membri. Tali accordi seguono il modello OCSE; questo significa che, nella maggior parte dei casi, le entrate derivanti da lavoro dipendente (nonché quelle derivanti da lavoro autonomo) sono soggette unicamente alle imposte del paese in cui si esercita l'attività oppure a quelle del paese di residenza. Pertanto, se le entrate sono soggette alle imposte dello Stato membro in cui si esercita l'attività, lo stesso paese è competente sia in materia di fiscalità che in materia di sicurezza sociale.
La Corte di Giustizia ha confermato che, in mancanza di uniformità a livello comunitario, spetta agli Stati membri stabilire i criteri di assegnazione della competenza fiscale per eliminare la doppia imposizione. Nel fare questo, però, è logico che essi debbano rispettare i principi della legislazione comunitaria e, tra gli altri, quello del divieto di discriminazione per motivi di nazionalità.
Infine vorrei spendere alcune parole sull'allargamento. Innanzi tutto, come ha detto la Presidenza, le trattative riguardanti il regolamento (CEE) n. 1408/71, nella parte relativa al capitolo 2, sono state concluse, temporaneamente o definitivamente, con tutti i paesi candidati, tranne che con l'Estonia. Inoltre, all'interno di questo capitolo 2, è compreso anche il coordinamento dei regimi di sicurezza sociale. Tuttavia, riguardo agli allegati, le trattative sono sospese. Un incarico specifico è stato affidato alla commissione amministrativa per la sicurezza sociale dei lavoratori migranti, che a breve presenterà ai gruppi di lavoro del Consiglio i risultati dei suoi dibattiti sugli ingressi, che i paesi candidati hanno chiesto di includere in tali allegati.
Infine, il regolamento (CEE) n. 1408/71 verrà applicato ai cittadini dei paesi candidati non appena questi entreranno a far parte dell'Unione europea, poiché non è previsto alcun periodo di transizione nell'ambito del coordinamento dei regimi di sicurezza sociale."@it9
".
Mr President, in response to the doubts raised in the oral question by Mr Bouwman, I would like to stress the following on behalf of the Commission: firstly, in relation to the legal basis, we agree with the view of the President-in-Office of the Council; in our opinion, the appropriate legal basis is paragraph 4 of Article 63 of the EC Treaty. There is no need to read out its actual text, since the Presidency has already done so. We believe that the Khalil sentence, of October last year, raises the inadequacy of the legal basis of Article 51 (currently 42) and obliges us to reconsider that of the Decision proposed in 1997. Since the entry into force of the Treaty of Amsterdam, with the new provisions of Title 4, we believe that the appropriate legal basis is paragraph 4 of Article 63 of that Treaty, while bearing in mind that Article 308 of the Treaty can only be applied if there is no other legal basis.
You also ask for the Commission’s opinion on a series of parameters proposed by the Council, specifically parameters 6, 10 and 11, relating to agreements between countries, unemployment benefits and family benefits.
With regard to the first point, the Commission believes that parameter 6 is acceptable, since this possibility is laid down in the current Regulation. The Commission believes it positive that in the Regulation, unlike the current one, criteria are established to maintain these agreements, especially in cases which are more favourable to the person affected.
Secondly, with regard to unemployment benefits, the Commission regrets the lack of progress in relation to parameter 10, which does not provide any essential modification of the current provisions, above all because it does not offer any specific solution in the relation to the situation of border workers.
With regard to family benefits, parameter 11 does not correspond exactly to the Commission’s proposal, but, in any event, the Commission considers it positive that that parameter intends to guarantee the beneficiary the maximum amount of benefits. This parameter will improve the situation of pensioners and orphans in comparison with the Regulation, since these people will benefit from the same provisions applicable to the same category of family benefits as self-employed and salaried workers.
The relationship between taxation and social security is another of your questions. It is true that Regulation (EEC) No 1408/71 refers to the coordination of social security systems in the Member States. There are no explicit rules for the coordination of these tax systems and this issue is largely resolved by the bilateral agreements on double taxation which have been reached by almost all the Member States. The agreements follow the model of the OECD, which means that, in most cases, the income from salaried work (and also freelance work) is only subject to the taxes of either the country in which the work is carried out or the country of residence. Therefore, if they are subject to the taxes of the Member State in which they work, that country has competence both in terms of taxation and in terms of social security.
The Court of Justice confirmed that, in the absence of harmonisation at Community level, the Member States have the competence to establish the criteria for allocation of fiscal competence in order to eliminate double taxation, but, in doing so, it is logical that they should respect the principles of Community legislation and, amongst others, that of the prohibition of discrimination on the grounds of nationality.
My final comments relate to enlargement. Firstly, the negotiations with the candidate countries, as the Presidency has said, on Regulation (EEC) No 1408/71, in its part relating to Chapter 2, have provisionally been concluded – or have been concluded – with all the countries apart from Estonia, and this Chapter 2 also includes the coordination of social security systems. However, the annexes are still under negotiation. It has been entrusted to the administrative Committee for the social security of migrant workers, which will shortly present to the Council’s working groups the results of its debates on entries, which the candidate countries have asked to be included in those annexes.
Finally, Regulation (EEC) No 1481/71 will be applied to nationals of candidate countries as soon as they accede to the European Union, since there is no provision for a transitional period in the field of the coordination of social security systems."@lv10
".
Mijnheer de Voorzitter, ik zou namens de Commissie als volgt willen reageren op de door mijnheer Bouwman in zijn mondelinge vraag geuite twijfel: in de eerste plaats delen wij de mening van het fungerend voorzitterschap van de Raad dat artikel 63, lid 4 van het EG-Verdrag de juiste rechtsgrondslag is. Het is niet nodig de tekst voor te lezen aangezien het voorzitterschap dat al heeft gedaan. Wij menen dat het arrest-Khalil van oktober vorig jaar aantoont dat artikel 51 (het huidige artikel 42) als rechtsgrondslag niet voldoet en ons dwingt de in 1997 voorgestelde beschikking opnieuw te bekijken. Wij denken dat met de inwerkingtreding van het Verdrag van Amsterdam en de nieuwe bepalingen onder titel 4, artikel 63, lid 4 de correcte rechtsgrondslag is waarbij wij tegelijkertijd willen aantekenen dat artikel 308 van het Verdrag alleen kan worden toegepast indien er geen enkele andere rechtsgrondslag te vinden is.
U vraagt ook naar de mening van de Commissie met betrekking tot een aantal door de Raad geformuleerde parameters, namelijk de parameters 6, 10 en 11, over de akkoorden tussen landen, de werkloosheidsuitkering en de kinderbijslag.
Om te beginnen kan de Commissie instemmen met parameter 6 aangezien deze mogelijkheid ook in de huidige verordening wordt geboden. De Commissie vindt het positief dat in tegenstelling tot de huidige verordening, de nieuwe verordening criteria vastlegt voor het behoud van deze akkoorden, met name wanneer deze gunstiger uitvallen voor de betrokken persoon.
In de tweede plaats betreurt de Commissie het gebrek aan vooruitgang op het vlak van de werkloosheidsuitkeringen. Parameter 10 behelst geen wezenlijke verbetering van de huidige bepalingen, vooral omdat er geen concrete oplossing wordt geboden voor de situatie van de grensarbeiders.
Wat de kinderbijslag betreft meent de Commissie dat alhoewel parameter 11 niet volledig strookt met het eigen voorstel, de ingebouwde garantie op een maximale uitkering voor de uitkeringsgerechtigde een stap voorwaarts is. In vergelijking met de huidige verordening betekent dit een verbetering van de situatie voor gepensioneerden en wezen, aangezien deze nu vallen onder hetzelfde kinderbijslagstelsel als zelfstandige werknemers en werknemers in loondienst.
Verder stelt u ook een vraag over de relatie tussen fiscaliteit en sociale zekerheid. Verordening (EEG) 1408/71 verwijst inderdaad naar de coördinatie van de socialezekerheidsstelsels in de lidstaten. Er bestaan geen expliciete normen voor de coördinatie van de fiscale systemen en dit wordt grotendeels opgevangen door de bilaterale akkoorden over dubbele belastingheffing die vrijwel alle lidstaten hebben gesloten. Deze akkoorden zijn geënt op het OESO-model, wat betekent dat inkomsten uit loonarbeid (of als zelfstandige) slechts eenmaal belast worden, ofwel in het land waar de activiteit is uitgevoerd ofwel in het land van verblijf. Dat land is dan dus niet alleen bevoegd voor de fiscaliteit maar ook voor de sociale zekerheid.
Het Hof van Justitie heeft bevestigd dat, bij gebrek aan harmonisatie op communautair niveau, de lidstaten de toekenningscriteria voor de fiscale bevoegdheid mogen opstellen om dubbele belastingheffing te voorkomen. Daarbij is het echter niet meer dan logisch dat zij de beginselen van de communautaire wetgeving respecteren waaronder het verbod op discriminatie uit hoofde van nationaliteit.
Dan tot slot enkele opmerkingen over de uitbreiding. In de eerste plaats zijn - zoals het voorzitterschap reeds zei - de onderhandelingen met de kandidaat-landen over verordening (EEG) 1408/71, hoofdstuk 2 voor alle landen met uitzondering van Estland tijdelijk of definitief afgerond. Hoofdstuk 2 gaat onder meer over de coördinatie van de socialezekerheidsstelsels. Deze hangt echter af van wat er tijdens de onderhandelingen over de bijlagen uit de bus komt. De administratieve commissie voor de sociale zekerheid van migrantwerknemers is hiermee belast en binnenkort zal deze commissie de resultaten van haar discussies over de posten die volgens de kandidaat-landen moeten worden opgenomen in deze bijlagen, voorleggen aan de werkgroepen van de Raad.
Tot besluit is het zo dat zodra kandidaat-landen toetreden tot de Europese Unie, verordening (EEG) 1481/71 van kracht wordt voor de inwoners van deze landen. Er is namelijk geen overgangsperiode voorzien voor de coördinatie van de socialezekerheidsstelsels."@nl2
"Senhor Presidente, em resposta às dúvidas levantadas na pergunta oral do senhor deputado Bouwman, gostaria, em nome da Comissão, de salientar o seguinte: em primeiro lugar, quanto à base jurídica, partilhamos do que foi referido pela Presidência em exercício do Conselho; em nossa opinião, a base jurídica adequada é o nº 4 do artigo 63º do Tratado CE. Não é necessário repetir a sua leitura textual, que já foi feita pela Presidência. Consideramos que o Acórdão
de Outubro do ano passado, evidencia a não adequação do artigo 51º (actual 42º) como base jurídica e obriga a reconsiderar o da Decisão proposta em 1997. A partir da entrada em vigor do Tratado de Amesterdão, com as novas disposições do Título quarto, pensamos que a base jurídica adequada é o nº 4 do artigo 63º do mesmo, tendo presente, ao mesmo tempo, que o artigo 308º do Tratado só pode aplicar-se se não existir nenhuma outra base jurídica.
O senhor deputado pergunta igualmente qual é a opinião da Comissão acerca de uma série de parâmetros estabelecidos pelo Conselho, concretamente os parâmetros 6, 10 e 11, relativos aos acordos entre países, subsídio de desemprego e prestações familiares.
Quanto ao primeiro ponto, a Comissão considera que o parâmetro 6 é aceitável, dado que esta possibilidade já está contemplada no actual Regulamento. A Comissão considera positivo que, neste Regulamento, ao contrário do que acontece no actual, se estabeleçam critérios para manter estes acordos, especialmente nos casos mais favoráveis para a pessoa afectada.
Em segundo lugar, no que se refere ao subsídio de desemprego, a Comissão lamenta a falta de progressos no que respeita ao parâmetro 10, que não traz qualquer modificação essencial das actuais disposições, sobretudo porque não oferece nenhuma solução concreta para a situação dos trabalhadores fronteiriços.
Quanto às prestações familiares, o parâmetro 11 não responde exactamente à proposta da Comissão, mas, em todo o caso, esta considera positivo que, no mesmo, esteja previsto garantir ao beneficiário o montante máximo das prestações. Este parâmetro irá melhorar a situação dos pensionistas e dos órfãos relativamente ao Regulamento, já que estas pessoas beneficiarão das mesmas disposições aplicáveis à mesma categoria de prestações familiares que os trabalhadores por conta de outrem e por conta própria.
A relação entre fiscalidade e segurança social é outra das suas questões. É verdade que o Regulamento (CEE) nº 1408/71 se refere à coordenação dos regimes de segurança social nos Estados-Membros. Não existem normas explícitas para a coordenação destes sistemas fiscais e, na sua maior parte, esta questão resolve-se através dos acordos bilaterais sobre a dupla tributação que foram celebrados por quase todos os Estados-Membros. Estes acordos seguem o modelo da OCDE, o que significa que, na maior parte dos casos, os rendimentos provenientes do trabalho assalariado (e também os do trabalho por conta própria) estão sujeitos unicamente ou aos impostos do país onde se exerce a actividade ou aos do país de residência. Portanto, se estão sujeitos aos impostos do Estado-Membro onde se exerce a actividade, o mesmo país é competente tanto para a fiscalidade como para a segurança social.
O Tribunal de Justiça confirmou que, na falta de uma harmonização a nível comunitário, os Estados-Membros são competentes para estabelecer os critérios de atribuição da competência fiscal no sentido de eliminar a dupla tributação, mas, ao fazê-lo, é lógico que tenham de respeitar os princípios da legislação comunitária e, nomeadamente, o da proibição de discriminação por razões de nacionalidade.
Dedico as minhas últimas observações ao alargamento. Em primeiro lugar, as negociações com os países candidatos, como referiu a Presidência, sobre o Regulamento (CEE) nº 1408/71, na parte relativa ao capítulo 2, concluíram-se provisoriamente com todos os países menos com a Estónia e, dentro deste capítulo 2, inclui-se também a coordenação dos regimes de segurança social. No entanto, está pendente a negociação dos anexos, tendo sido disso encarregada a Comissão Administrativa para a Segurança Social dos Trabalhadores Migrantes, que apresentará, em breve, aos grupos de trabalho do Conselho, os resultados dos seus debates acerca das receitas - cuja inclusão nesses anexos foi solicitada pelos países candidatos.
Por último, o Regulamento (CEE) nº 1481/71 aplicar-se-á aos nacionais dos países candidatos logo que adiram à União Europeia, já que não está previsto nenhum período de transição no âmbito da coordenação dos regimes de segurança social."@pt11
"Herr talman! Som svar på tvivlen som framkommer i Bouwmans muntliga fråga skulle jag för kommissionens räkning vilja betona följande: När det för det första gäller den rättsliga grunden instämmer vi i det som rådets ordförandeskap uttryckt, enligt vår mening är den lämpliga rättsliga ramen artikel 63.4 i EG-fördraget. Jag behöver inte upprepa dess ordalydelse eftersom ordförandeskapet gjort detta. Vi anser att Khalil-domen från oktober förra året visar på det olämpliga i den rättsliga grunden i artikel 51 (nuvarande 42) och tvingar oss att omvärdera den från det föreslagna beslutet år 1997. Från ikraftträdandet av Amsterdamfördraget, med de nya bestämmelserna i fjärde avdelningen, anser vi att den lämpliga rättsliga ramen är artikel 63.4 i densamma, med hänsyn samtidigt till att artikel 308 i fördraget bara kan tillämpas om det inte finns någon annan rättslig ram.
Ni frågar också efter kommissionens åsikt om en rad parametrar som rådet lagt fram, konkret parametrarna 6, 10 och 11, angående avtalen mellan länderna, arbetslöshetsunderstöd och familjestöden.
Angående första punkten anser kommissionen att parameter 6 är godtagbar, eftersom denna möjlighet redan är upptagen i den befintliga förordningen. Kommissionen anser att det är positivt att det i denna förordning, till skillnad från i den befintliga, fastställs kriterier för att upprätthålla dessa avtal, särskilt i de för den berörda personen mest fördelaktiga fallen.
För det andra, när det gäller arbetslöshetsunderstödet beklagar kommissionen de bristande framstegen när det gäller parameter 10, som inte bidrar med någon väsentlig förändring av de nuvarande bestämmelserna, framför allt för att den inte ger någon konkret lösning på gränsarbetarnas situation.
Angående familjebidragen svarar inte parameter 11 exakt mot kommissionens förslag, men hur som helst anser vi det positivt att det i denna planeras en garanti för mottagaren av maximibeloppet för bidrag. Denna parameter förbättrar pensionärernas och de föräldralösas situation i jämförelse med förordningen, eftersom dessa personer kommer i åtnjutande av samma bestämmelser som tillämpas på samma kategori familjebidrag som gäller för arbetstagare eller egenföretagare.
Förhållandet mellan beskattning och socialförsäkring är en annan av era frågor. Det är sant att förordning (EEG) nr 1408/71 handlar om samordning av socialförsäkringssystemen i medlemsstaterna. Det finns inga uttryckliga bestämmelser för samordningen av dessa skattesystem och till största delen löses denna fråga genom bilaterala dubbelbeskattningsavtal som har skrivits mellan nästan alla medlemsstater. Dessa avtal följer OECD:s modell, vilket innebär att inkomsterna från arbete (och även som företagare) i de flesta fall endast beskattas av det land där verksamheten utförs eller i det land där personen är bosatt. De beskattas alltså av den medlemsstat där verksamheten sker, samma land är behörigt både när det gäller beskattning och socialförsäkring.
EG-domstolen har bekräftat att medlemsstaterna i brist på samordning på gemenskapsnivå är behöriga för att fastställa tilldelningskriterierna för skattebehörighet så att dubbelbeskattning undviks, men då de gör detta är det logiskt att de måste respektera gemenskapslagstiftningens principer och bland andra den som förbjuder diskriminering på grund av nationalitet.
Jag vill ge mina sista kommentarer angående utvidgningen. För det första har förhandlingarna med kandidatländerna, som ordförandeskapet sade, om förordning (EEG) nr 1408/71, i den del som gäller kapitel 2, tillfälligt avslutats eller har avslutats med alla länder utom Estland, och inom kapitel 2, finns också samordningen av socialförsäkringssystemen upptagna. Däremot återstår förhandlingarna när det gäller bilagorna. Den administrativa kommissionen för socialförsäkringen för invandrade arbetstagare har fått i uppgift att inom kort för rådets arbetsgrupper presentera resultaten av dess debatter om anslutningarna, vilka kandidatländerna har bett skall tas med i dessa bilagor.
Slutligen kommer förordning (EEG) nr 1481/71 att tillämpas på medborgare från kandidatländerna så fort de kommer med i Europeiska unionen, eftersom ingen övergångsperiod är planerad när det gäller samordningen av socialförsäkringssystemen."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples