Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-13-Speech-3-192"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020313.7.3-192"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Señor Presidente, en primer lugar, quisiera destacar que la Comisión comparte la tesis de que las relaciones con los Estados Unidos son esenciales, pero eso no debe impedir, en ningún caso, llevar a cabo
Como ustedes saben, en este momento estamos estudiando y trabajando en diferentes opciones y cualquier aportación nueva procedente de esta Asamblea sería bien recibida.
Por último, quisiera agradecer su claro apoyo a la posición de firmeza mantenida por la Comisión. Esperamos que en la resolución que ustedes votarán se refuercen las posiciones de la Unión Europea en este tema fundamental para todos.
con firmeza las acciones que son necesarias para defender los intereses de la Unión.
El debate de hoy ha derivado hacia los conflictos existentes entre los Estados Unidos y la Unión Europea, especialmente el conflicto del acero, aunque también ha habido alguna referencia a otros temas. El gran problema que tenemos ante nosotros es qué hacer. Como dicen algunos de ustedes, la mejor fórmula es establecer una vinculación entre conflicto del acero y otros problemas comerciales con la Unión. Realmente, cuando nuestro punto fuerte es la defensa del multilateralismo, es razonable que nosotros ataquemos esa contradicción con la aplicación de las reglas multilaterales. Pensamos que no es una buena solución y que no es la que mejor sirve a los intereses de la Unión a largo plazo.
Otros de ustedes han planteado la posibilidad de vincular este asunto a otros temas; se ha hablado, por ejemplo, de la
o del tema de las hormonas. Nuevamente nos planteamos si la búsqueda de soluciones por paquetes, en función de un debate político, es la fórmula que debemos utilizar.
Creemos que nuestra posición fuerte con los Estados Unidos radica en la necesidad de respetar lo pactado en el ámbito multilateral. Ése debe ser el camino utilizado; por esa razón consideramos que la primera decisión es, sin duda alguna, utilizar todos los procedimientos existentes en la Organización Mundial del Comercio; y por todos los procedimientos entendemos no sólo aquellos cuya aplicación exigirá mucho tiempo, sino también las medidas de retorsión necesarias, ello siempre en el ámbito de la Organización Mundial del Comercio. Por supuesto, esto nos puede llevar también a la necesidad de aplicar cláusulas de salvaguardia específicas que -ya avanzo- pretendemos que afecten lo menos posible a los países en desarrollo, dado que nuestra opinión en cuanto a las cláusulas de salvaguardia no es cerrar nuestros mercados sino mantener nuestras relaciones comerciales tradicionales con nuestros proveedores.
Evidentemente, la posibilidad planteada por algunos de ustedes de acuerdos voluntarios restrictivos de reducir la exportación no es compatible con la Organización Mundial del Comercio.
Respecto al caso de las clementinas -el Presidente del Consejo ya se ha referido a ese tema- únicamente señalaré que estamos negociando con los Estados Unidos para intentar buscar una solución al problema antes de la próxima cosecha. Evidentemente, también en este caso, como en el anterior, estamos dispuestos a utilizar todos los recursos legales establecidos en la Organización Mundial del Comercio.
La Comisión ha constatado con satisfacción el amplio grado de consenso por parte de las instituciones europeas en cuanto a la necesidad de hacer funcionar las instituciones multilaterales y a hacer frente a los desafíos de la mundialización, intentando conseguir con nuestros interlocutores norteamericanos la mejor de las soluciones e intentando conseguir que la unilateralidad no sea la opción exigida.
Pascal Lamy ha comentado ya esta mañana -y yo lo subrayo-, que sería fundamental buscar un acuerdo, que es el que hemos visto aquí, entre todos los defensores de un nuevo impulso positivo en las relaciones transatlánticas. Sin que eso signifique no hacer frente a los problemas existentes con todas las medidas o con todos los medios a nuestro alcance."@es12
|
| lpv:translated text |
"Hr. formand, jeg vil allerførst understrege, at Kommissionen er enig i synspunktet om, at forbindelserne med USA er væsentlige, men det må på ingen måde forhindre os i uden vaklen at gennemføre de aktioner, der er nødvendige for at forsvare Unionens interesser.
Til sidst vil jeg takke Dem for Deres klare støtte til Kommissionens faste holdning. Vi håber, at EU's holdninger til dette spørgsmål, der er afgørende for alle, vil blive styrket i den beslutning, som De skal stemme om.
Forhandlingen i dag har drejet sig om eksisterende konflikter mellem USA og EU, særligt stålkonflikten, selv om andre emner også har været nævnt. Vores store problem er, hvad vi skal gøre. Som nogle af Dem siger, er det bedst at skabe forbindelse mellem stålkonflikten og andre handelsmæssige problemer med Unionen. Når vores stærke side er forsvaret af multilateralisme, er det faktisk fornuftigt, at vi angriber denne modstrid med de multilaterale bestemmelser. Vi mener, at det er en dårlig løsning, og at den ikke er i Unionens interesse på lang sigt.
Der er andre medlemmer, som har nævnt muligheden for at forbinde dette anliggende med andre spørgsmål. Der er f.eks. blevet talt om
og hormonsagen. Vi har for nylig rejst spørgsmålet om, hvorvidt pakkeløsninger som følge af en politisk debat er vejen frem.
Vi mener, at vores faste holdning over for USA bunder i nødvendigheden af at respektere det, der er aftalt på det multilaterale område. Det bør være vejen frem, og derfor er vi overbevist om, at det første skridt er at gøre brug af alle de procedurer, der eksisterer i WTO, og med alle procedurer mener vi ikke bare procedurer, som er meget tidskrævende, men også de nødvendige repressalier, men inden for rammerne af WTO. Det kan naturligvis føre til, at det bliver nødvendigt at anvende specifikke beskyttelsesklausuler, som - nu uddyber jeg det - vi skal sørge for påvirker udviklingslandene mindst muligt, da vores holdning til beskyttelsesklausuler er, at vi ikke skal lukke vores markeder, men bibeholde vores traditionelle handelsforbindelser med vores leverandører.
Det er klart, at muligheden, som nogle af Dem har fremført, for at indgå restriktive frivillige aftaler og indføre eksportrestriktioner ikke er forenelig med WTO.
Hvad angår klementinerne - rådsformanden har allerede været inde på spørgsmålet - skal jeg blot sige, at vi forhandler med USA for at finde en løsning på problemet før næste høst. Ligesom i det foregående tilfælde er vi naturligvis også i dette tilfælde rede til at anvende de retsmidler, der findes i WTO.
Kommissionen har med tilfredshed konstateret, at der er bred enighed i de europæiske institutioner om, at det er nødvendigt at få de multilaterale institutioner til at fungere og tage globaliseringens udfordringer op ved at forsøge at opnå den bedste løsning med vores amerikanske forhandlingspartnere og forsøge at opnå, at ensidigheden ikke er en mulighed.
Pascal Lamy har i formiddag sagt - og jeg understreger det - at det er væsentligt at få en aftale, som er den, vi har set her, mellem alle dem, der går ind for en ny positiv fremdrift i de transatlantiske forbindelser. Det skal dog ikke betyde, at de eksisterende problemer ikke imødegås med alle forhåndenværende midler.
Som De ved, undersøger og arbejder vi i øjeblikket med forskellige muligheder, og ethvert nyt bidrag fra Parlamentet er velkomment."@da1
"Herr Präsident, zunächst möchte ich hervorheben, dass die Kommission die These teilt, dass die Beziehungen zu den USA sehr wichtig sind, aber dies darf uns in keinem Fall daran hindern, entschlossen die Aktionen durchzuführen, die zur Verteidigung der Interessen der Union erforderlich sind.
Wie Sie wissen, untersuchen und bearbeiten wir derzeit verschiedene Optionen, und jeder neue Beitrag aus diesem Hohen Haus wird von uns gern entgegengenommen.
Abschließend möchte ich für Ihre klare Unterstützung der von der Kommission eingenommenen entschlossenen Position danken. Wir hoffen, dass die Positionen der Europäischen Union zu diesem für alle grundlegenden Thema in der Entschließung, über die Sie abzustimmen haben, gestärkt werden.
Die heutige Aussprache hat sich stark auf die Streitpunkte zwischen den USA und der Europäischen Union konzentriert, insbesondere auf den Stahlkonflikt, obwohl auch andere Themen angesprochen wurden. Das große Problem, vor dem wir stehen, ist die Frage, was wir tun sollen. Wie hier verschiedentlich erklärt wurde, besteht die beste Formel darin, eine Verbindung zwischen dem Stahlkonflikt und anderen kommerziellen Problemen mit der Union herzustellen. Wenn unsere Stärke die Verteidigung des Multilateralismus ist, dann ist es eigentlich sinnvoll, dass wir diesen Widerspruch mit der Anwendung der multilateralen Regeln anpacken. Wir halten das aber für keine gute Lösung, für keine Lösung, die langfristig den Interessen der Union am besten dienen könnte.
Weiterhin wurde die Möglichkeit angesprochen, diese Angelegenheit mit anderen Themen zu verbinden; erwähnt wurden zum Beispiel der
und das Thema der Hormone. Erneut fragen wir uns, ob die Suche nach Paketlösungen aufgrund einer politischen Debatte die Formel ist, die wir anwenden sollten.
Unserer Ansicht nach beruht unsere Stärke gegenüber den USA auf der Tatsache, dass Vereinbarungen im multilateralen Bereich eingehalten werden müssen. Dies ist der einzuschlagende Weg; aus diesem Grunde meinen wir, dass die erste Entscheidung zweifellos darin besteht, alle in der Welthandelsorganisation bestehenden Verfahren zu nutzen; und unter allen Verfahren verstehen wir nicht nur diejenigen, deren Anwendung viel Zeit erfordern würde, sondern auch die notwendigen Vergeltungsmaßnahmen, immer im Rahmen der Welthandelsorganisation. Natürlich kann uns das auch zwingen, spezifische Schutzklauseln anzuwenden, die sich – hier greife ich vor – nach unserer Ansicht möglichst wenig auf die Entwicklungsländer auswirken sollen, da unser Standpunkt zu den Schutzklauseln nicht in der Schließung unserer Märkte, sondern in der Aufrechterhaltung unserer traditionellen Handelsbeziehungen mit unseren Lieferanten besteht.
Die hier mehrfach angesprochene Möglichkeit freiwilliger restriktiver Vereinbarungen zur Reduzierung des Exports ist natürlich nicht mit der Welthandelsorganisation vereinbar.
Was den Fall der Clementinen anbelangt – der Ratspräsident hat dieses Thema bereits angesprochen –, so möchte ich nur darauf hinweisen, dass wir uns in Verhandlungen mit den USA befinden, um nach Möglichkeit vor der nächsten Ernte eine Lösung des Problems zu finden. Natürlich sind wir, wie im vorangegangenen, auch in diesem Fall bereit, alle in der Welthandelsorganisation festgelegten rechtlichen Mittel einzusetzen.
Die Kommission hat mit Genugtuung den hohen Konsensgrad seitens der europäischen Institutionen zur Kenntnis genommen, wenn es um die Notwendigkeit geht, die multilateralen Institutionen zur Wirkung zu bringen und den Herausforderungen der Internationalisierung zu begegnen, indem wir versuchen, mit unseren Gesprächspartnern in den USA die beste Lösung zu finden, und indem wir den Unilateralismus nicht als die geforderte Option anstreben.
Pascal Lamy hat bereits heute Vormittag erklärt – und ich unterstreiche das –, dass es äußerst wichtig ist, eine Einigung, wie wir sie hier gesehen haben, zwischen allen Verfechtern eines neuen, positiven Impulses in den transatlantischen Beziehungen anzustreben. Was nicht bedeuten soll, dass wir nicht mit allen uns zur Verfügung stehenden Maßnahmen und Mitteln den bestehenden Problemen die Stirn bieten."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, καταρχάς θα ήθελα να επισημάνω ότι η Επιτροπή συμμερίζεται τη θέση ότι οι σχέσεις με τις Ηνωμένες Πολιτείες είναι ουσιώδεις, αλλά αυτό σε καμία περίπτωση δεν πρέπει να εμποδίζει την αποφασιστική ανάληψη των δράσεων που απαιτούνται για την υπεράσπιση των συμφερόντων της Ένωσης.
Τέλος, θα ήθελα να σας ευχαριστήσω για τη σαφή υποστήριξη της σταθερής θέσης της Επιτροπής. Ελπίζουμε στο ψήφισμα που θα υιοθετήσετε να ενισχυθούν οι θέσεις της Ευρωπαϊκής Ένωσης σ’ αυτό το θεμελιώδες για όλους θέμα.
Η σημερινή συζήτηση περιστράφηκε γύρω από τις διαφορές που υπάρχουν μεταξύ των Ηνωμένων Πολιτειών και της Ευρωπαϊκής Ένωσης, ιδιαίτερα εκείνη που αφορά τον χάλυβα, παρότι έγιναν επίσης μερικές αναφορές και σε άλλα θέματα. Το μεγάλο πρόβλημα που αντιμετωπίζουμε είναι το τι να κάνουμε. Όπως λέτε μερικοί από εσάς, η καλύτερη μέθοδος είναι να καθιερωθεί μια σύνδεση μεταξύ της διαφοράς σχετικά με τον άνθρακα και των άλλων εμπορικών προβλημάτων με την Ένωση. Πραγματικά, όταν το δυνατό μας σημείο είναι η υπεράσπιση του πολυμερούς συστήματος, είναι λογικό να αντιμετωπίσουμε αυτήν την αντίφαση με την εφαρμογή των πολυμερών κανόνων. Πιστεύουμε πως δεν είναι καλή λύση και δεν είναι αυτή που εξυπηρετεί καλύτερα τα συμφέροντα της Ένωσης μακροπρόθεσμα.
Κάποιοι άλλοι από εσάς ανέφεραν τη δυνατότητα σύνδεσης αυτού του θέματος με άλλα· έγινε λόγος, επί παραδείγματι, για τη
ή για το θέμα των ορμονών. Πάλι αναρωτούμαστε αν η αναζήτηση λύσεων κατά δέσμες, βάσει πολιτικής συζήτησης, είναι η μέθοδος που πρέπει να χρησιμοποιήσουμε.
Πιστεύουμε πως η σταθερή μας θέση με τις Ηνωμένες Πολιτείες έχει τις ρίζες της στην ανάγκη για σεβασμό των συμφωνηθέντων σε πολυμερές επίπεδο. Αυτός πρέπει να είναι ο δρόμος που θα ακολουθήσουμε· για αυτόν τον λόγο, θεωρούμε πως η πρώτη απόφαση είναι αναμφίβολα να χρησιμοποιήσουμε όλες τις διαδικασίες που υφίστανται στον Παγκόσμιο Οργανισμό Εμπορίου· και λέγοντας όλες τις διαδικασίες εννοούμε όχι μόνο εκείνες των οποίων η εφαρμογή θα χρειαστεί πολύ χρόνο, αλλά επίσης τα απαραίτητα μέτρα αντιποίνων, πάντα στο πλαίσιο του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου. Φυσικά, αυτό μπορεί να μας οδηγήσει, επίσης, στην ανάγκη να εφαρμόσουμε ειδικές ρήτρες διασφάλισης, οι οποίες – δηλώνω ήδη – θα προσπαθήσουμε να θίξουν όσο το δυνατόν λιγότερο τις αναπτυσσόμενες χώρες, δεδομένου ότι η γνώμη μας σχετικά με τις ρήτρες διασφάλισης δεν είναι να κλείσουμε τις αγορές μας, αλλά να διατηρήσουμε τις παραδοσιακές εμπορικές μας σχέσεις με τους προμηθευτές μας.
Προφανώς, η δυνατότητα που έθεσαν κάποιοι από εσάς για εθελοντικές περιοριστικές συμφωνίες για μείωση των εξαγωγών, δεν είναι συμβατή με τον Παγκόσμιο Οργανισμό Εμπορίου.
Σχετικά με την περίπτωση των κλημεντινών – ο Προεδρεύων του Συμβουλίου έχει ήδη αναφερθεί σε αυτό το θέμα – θα επισημάνω μόνο ότι βρισκόμαστε σε διαπραγματεύσεις με τις Ηνωμένες Πολιτείες προκειμένου να καταβληθούν προσπάθειες για την ανεύρεση λύσης στο πρόβλημα πριν από την επόμενη συγκομιδή. Προφανώς, και σε αυτήν την περίπτωση, όπως και στην προηγούμενη, είμαστε διατεθειμένοι να χρησιμοποιήσουμε όλα τα νόμιμα μέσα του Παγκόσμιου Οργανισμού Εμπορίου.
Η Επιτροπή διαπίστωσε με ικανοποίηση την ευρεία συμφωνία των ευρωπαϊκών οργάνων όσον αφορά την ανάγκη να κινήσουμε τη λειτουργία των πολυμερών θεσμικών οργάνων και να αντιμετωπίσουμε τις προκλήσεις της παγκοσμιοποίησης, προσπαθώντας να επιτύχουμε την καλύτερη δυνατή λύση με τους βορειοαμερικανούς συνομιλητές μας και να μην χρειαστεί η επιλογή της μονομέρειας.
Ο Pascal Lamy είπε σήμερα το πρωί – και εγώ το υπογραμμίζω – ότι θα ήταν θεμελιώδους σημασίας η επίτευξη μιας συμφωνίας, κάτι που είδαμε εδώ, μεταξύ όλων των υπερασπιστών μιας νέας θετικής ώθησης στις διατλαντικές σχέσεις. Χωρίς αυτό να σημαίνει ότι δεν θα αντιμετωπίσουμε τα υφιστάμενα προβλήματα με όλα τα μέτρα ή μέσα που διαθέτουμε.
Όπως γνωρίζετε, αυτήν τη στιγμή μελετούμε και επεξεργαζόμαστε διάφορες επιλογές και οποιαδήποτε νέα συνεισφορά αυτού του Σώματος θα ήταν καλοδεχούμενη."@el8
".
Mr President, I should first like to point out that the Commission also believes that our relations with the United States are essential, but that must never stop us from firmly carrying out the actions needed to defend the Union’s interests.
Lastly, I should like to thank you for your unambiguous support for the firm line held by the Commission. We hope that the resolution you are to vote on will strengthen the European Union’s positions on this fundamental issue for us all.
Today’s debate has drifted towards the existing conflicts between the United States and the European Union, particularly the steel dispute, although other matters have also been mentioned. The major problem facing us is what we should do. According to some of you, the best formula is to establish a link between the steel dispute and other trading problems with the Union. Really, though, as our strong point is upholding multilateralism, it is reasonable that we should attack that contradiction by applying multilateral rules. We do not think it is a good solution and it is not the one that best serves the Union’s long-term interests.
Others amongst you have suggested linking this issue to other matters; the Foreign Sales Act has been mentioned, as has the matter of hormones. Again we wonder whether seeking a package solution dependent on a political debate is the formula we should be using.
We believe that the strength of our position with the United States lies in the need to comply with what has been agreed multilaterally. This must be the road we take; we therefore consider that the first decision, without any question, is to use all existing procedures within the World Trade Organisation, and by all procedures we mean not only those that will take a long time to implement but also the necessary retaliatory measures, but all this must be done through the World Trade Organisation. This may, of course, make it necessary for us to implement specific safeguard clauses which, I may say in advance, we intend will affect developing countries as little as possible, since our opinion on safeguard clauses is not to close off our markets but to maintain our traditional trade relations with our suppliers.
Clearly, the possibility some of you have suggested of making restrictive voluntary agreements to reduce exports is not compatible with the World Trade Organisation.
With regard to the clementines case – the President-in-Office of the Council has already referred to this matter – I shall only point out that we are negotiating with the United States in an attempt to find a solution to the problem before the next harvest. Clearly, in this case too, just as in the last one, we are prepared to use all the legal resources established in the World Trade Organisation.
The Commission has been pleased to see the broad consensus among the European institutions regarding the need to make multilateral institutions work and to tackle the challenges of globalisation by seeking the best of solutions with our American counterparts and seeking to ensure that the unilateral option is not the one chosen.
I endorse Pascal Lamy’s comments here this morning that it would be fundamental to seek an agreement, as we have seen here, among all those supporting a new and positive boost to transatlantic relations. However, that must not mean failing to tackle existing problems with all the means or all the facts at our disposal.
As you know, right now we are studying and working on various options, and any new contribution this House might make would be welcome."@en3
"Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi korostaa, että komissionkin mielestä suhteet Yhdysvaltoihin ovat olennainen asia, mutta tämä ei missään tapauksessa saa estää meitä päättäväisesti ryhtymästä toimiin, joita tarvitaan unionin etujen puolustamiseksi.
Haluaisin lopuksi kiittää teitä siitä, että olette antaneet selkeän tuen komission järkähtämättömälle kannalle. Toivomme, että päätöslauselmassa, josta äänestätte, vahvistetaan Euroopan unionin asemia tässä kaikkien kannalta keskeisessä aiheessa.
Tämänpäiväinen keskustelu kääntyi Yhdysvaltain ja Euroopan unionin nykyisiin kiistoihin ja erityisesti teräskiistaan, vaikka siinä viitattiin välillä muihinkin aiheisiin. Meidän on nyt päätettävä, mitä teemme. Jotkut teistä sanoivat, että paras keino on yhdistää teräskiista Yhdysvaltojen muihin kauppakiistoihin unionin kanssa. Kun vahvuutenamme on monenvälisyyden puolustaminen, on kohtuullista, että hyökkäämme monenvälisyyden torjumista vastaan soveltamalla monenvälisiä sääntöjä. Mielestämme se ei ole hyvä ratkaisu, eikä se palvele parhaiten unionin etuja pitkällä aikavälillä.
Jotkut teistä esittivät sellaista mahdollisuutta, että yhdistäisimme teräsasian muihin asioihin; täällä puhuttiin esimerkiksi
kiistasta tai hormoniasiasta. Kysymme jälleen, onko pakettiratkaisujen etsiminen poliittisen keskustelun perusteella keino, jota meidän pitää käyttää.
Yhdysvaltoja koskeva voimakas kantamme perustuu siihen, että monenvälisesti tehtyjä sopimuksia on mielestämme noudatettava. Tätä tietä meidän on edettävä; tästä syystä päätämme aivan epäilemättä ensiksi soveltaa kaikkia Maailman kauppajärjestön nykyisiä menettelyjä; tarkoitamme kaikilla menettelyillä paitsi niitä menettelyjä, joiden soveltaminen vie aikaa, myös tarvittavia vastatoimenpiteitä Maailman kauppajärjestön sääntöjen puitteissa. Saatamme toki joutua soveltamaan myös erityisiä suojalausekkeita, mutta niiden vaikutukset kehitysmaihin – palaan tähän vielä – pyritään minimoimaan, sillä emme halua suojalausekkeiden avulla sulkea markkinoitamme vaan säilyttää perinteiset kauppasuhteet tavarantoimittajiimme.
On selvää, että joidenkin teistä esittämä mahdollisuus rajoittavista vapaaehtoisista sopimuksista, joilla vähennetään vientiä, ei ole Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukainen.
Klementiiniasiasta – neuvoston puheenjohtaja viittasi jo tähän aiheeseen – sanon ainoastaan, että neuvottelemme parhaillaan Yhdysvaltojen kanssa, jotta löytäisimme ongelmaan ratkaisun ennen seuraavaa satokautta. On selvää, että olemme myös tässä tapauksessa, kuten aiemmassa tapauksessa, valmiita käyttämään kaikkia Maailman kauppajärjestössä vahvistettuja laillisia keinoja.
Komissio on pannut tyytyväisenä merkille, että unionin toimielimet ovat laajalti yksimielisiä siitä, että monenväliset instituutiot on saatava toimiviksi ja että maailmanlaajuistumisen haasteisiin on vastattava siten, että yritämme yhdysvaltalaisten keskustelukumppaniemme kanssa löytää parhaan mahdollisen ratkaisun ja estää, että vaihtoehdoksi valitaan yksipuolisuus.
Pascal Lamy totesi jo tänä aamuna – ja kannatan häntä –, että olisi tärkeää päästä sopimukseen – kuten olemme täällä nähneet – kaikkien niiden välillä, jotka kannattavat uutta myönteistä sysäystä transatlanttisissa suhteissa. Tämä ei tarkoita, ettemme pyrkisi puuttumaan nykyisiin ongelmiin kaikin käytettävissämme olevin toimenpitein ja keinoin.
Kuten tiedätte, tarkastelemme ja kehittelemme parhaillaan erilaisia vaihtoehtoja, ja mikä tahansa uusi panos parlamentilta olisi erittäin tervetullut."@fi5
"Monsieur le Président, je voudrais tout d'abord souligner le fait que la Commission partage la thèse selon laquelle les relations avec les États-Unis sont essentielles, mais ne doivent empêcher en aucun cas la réalisation, avec fermeté, des actions qui sont nécessaires pour défendre les intérêts de l'Union.
Enfin, je voudrais vous remercier pour votre fort soutien de la position de fermeté maintenue par la Commission. Nous espérons que, dans la résolution que vous voterez, les positions de l'Union européenne se renforceront dans cette question fondamentale pour tous.
Le débat d'aujourd'hui a dérivé sur les conflits existants entre les États-Unis et l'Union européenne, en particulier le conflit de l'acier, bien que l'on ait également fait référence à d'autres questions. Le grand problème que nous rencontrons est de savoir ce que nous devons faire. Comme certains d'entre vous le disent, la meilleure solution consiste à établir un lien entre le conflit de l'acier et d'autres problèmes commerciaux avec l'Union. En réalité, alors que notre point fort est la défense du multilatéralisme, il est raisonnable que nous attaquions cette contradiction par l'exécution des règles multilatérales. Nous pensons que ce n'est pas la bonne solution et que ce n'est pas celle qui sert le mieux les intérêts de l'Union à long terme.
D'autres parmi vous ont proposé la possibilité de lier ce sujet à d'autres questions ; on a parlé, par exemple, de la
ou du problème des hormones. De nouveau, nous nous demandons si la recherche de solutions par paquets, en fonction d'un débat politique, est la méthode que nous devons suivre.
Nous croyons que notre position forte avec les États-Unis réside dans la nécessité de respecter les conventions conclues sur le plan multilatéral. Ce doit être le chemin à suivre et pour cette raison nous considérons que la première décision consiste, sans aucun doute, à utiliser toutes les procédures existantes à l'Organisation mondiale du commerce ; et en parlant de toutes les procédures, nous entendons non seulement celles dont la mise en œuvre demandera beaucoup de temps, mais également les mesures de représailles nécessaires, et ce, toujours dans le cadre de l'Organisation mondiale du commerce. Bien entendu, ceci peut nous mener également à la nécessité de mettre en œuvre des clauses de sauvegarde spécifiques que, je le dis d'ores et déjà, nous désirons les moins dommageables possible pour les pays en développement, étant donné que notre opinion sur les clauses de sauvegarde est de ne pas fermer nos marchés, mais bien de maintenir nos relations commerciales traditionnelles avec nos fournisseurs.
Évidemment, la possibilité, présentée par certains d'entre vous, d'accords volontaires restrictifs, de réduire l'exportation, n'est pas compatible avec l'Organisation mondiale du commerce.
Pour ce qui est de la question des clémentines - le président du Conseil a déjà mentionné cette question -, je signalerai uniquement que nous sommes en train de négocier avec les États-Unis afin d'essayer de chercher une solution au problème avant la prochaine récolte. Bien sûr, dans ce cas aussi, comme dans le cas précédent, nous sommes disposés à utiliser tous les recours légaux établis à l'Organisation mondiale du commerce.
La Commission a constaté avec satisfaction le large consensus de la part des institutions européennes quant à la nécessité de faire fonctionner les institutions multilatérales et de faire face aux défis de la mondialisation, en tentant de parvenir avec nos interlocuteurs américains à la meilleure solution et en essayant de parvenir à ce que l'unilatéralité ne soit pas l'option exigée.
Pascal Lamy a déjà déclaré ce matin - et je le souligne - qu'il serait fondamental de chercher un accord, qui est celui que nous avons vu ici, entre tous les défenseurs d'un nouvel élan positif dans les relations transatlantiques. Mais cela ne signifie pas que nous ne fassions pas face aux problèmes existants par l'utilisation de toutes les mesures et de tous les moyens à notre portée.
Comme vous le savez, nous étudions et travaillons en ce moment sur différentes options et toute nouvelle contribution de la part de cette Assemblée serait la bienvenue."@fr6
"Signor Presidente, innanzi tutto desidero sottolineare che la Commissione condivide la tesi secondo la quale le relazioni con gli Stati Uniti sono essenziali, ma che in nessun caso ciò deve impedire di portare avanti le azioni necessarie alla difesa degli interessi dell'Unione.
Infine, vorrei ringraziarvi per aver appoggiato in modo così chiaro la posizione di fermezza mantenuta dalla Commissione. Speriamo che nella risoluzione che voterete vengano rafforzate le posizioni dell'Unione europea in merito a un argomento fondamentale per tutti noi.
La discussione odierna si è spostata verso le controversie in atto tra gli Stati Uniti e l'Unione europea, in particolare il conflitto dell'acciaio, sebbene si sia fatto riferimento anche ad altri argomenti. Il nostro grande problema è cosa dobbiamo fare. Come sostengono alcuni di voi, la formula migliore sarebbe quella di stabilire un collegamento tra il conflitto dell'acciaio e altre questioni commerciali aperte con l'Unione. In realtà, poiché il nostro punto di forza è la difesa del multilateralismo, è ragionevole da parte nostra attaccare la contraddizione mediante l'applicazione delle regole multilaterali. Non ci sembra pertanto una buona soluzione e soprattutto non crediamo che sia la più utile per gli interessi dell'Unione a lungo termine.
Altri deputati hanno prospettato la possibilità di vincolare la questione ad altri argomenti; si è parlato, ad esempio, della
o del problema degli ormoni. Di nuovo ci chiediamo se la ricerca di soluzioni a pacchetti, in funzione di un dibattito politico, sia la formula giusta.
Siamo convinti che la nostra posizione di forza nei confronti degli Stati Uniti dipenda dalla necessità di rispettare gli accordi presi in ambito multilaterale. E' questo il cammino da seguire. Pertanto, riteniamo che la prima decisione da prendere sia, senza dubbio, quella di utilizzare tutte le procedure consentite dall'Organizzazione mondiale del commercio, vale a dire non solo quelle la cui attuazione richiede molto tempo, ma anche le misure di ritorsione necessarie, sempre nell'ambito dell'Organizzazione mondiale del commercio. Naturalmente questo può comportare la necessità di applicare specifiche clausole di salvaguardia che, premetto fin d'ora, vogliamo che coinvolgano il meno possibile i paesi in via di sviluppo, dal momento che per noi le clausole di salvaguardia non prevedono la chiusura dei mercati, bensì il mantenimento delle relazioni commerciali tradizionali con i nostri fornitori.
E' evidente che la possibilità prospettata da alcuni di voi di stabilire accordi volontari restrittivi per ridurre l'esportazione non è compatibile con l'Organizzazione mondiale del commercio.
Per quanto riguarda il caso delle clementine, già affrontato dal Presidente in carica del Consiglio, vorrei solo ricordare che stiamo negoziando con gli Stati Uniti al fine di trovare una soluzione al problema prima del prossimo raccolto. Naturalmente anche in questo caso, come per quello precedente, siamo pronti ad avvalerci di tutte le risorse legali ammesse dall'Organizzazione mondiale del commercio.
La Commissione ha constatato con soddisfazione l'ampio grado di consenso da parte delle Istituzioni europee in merito alla necessità di far funzionare le istituzioni multilaterali e di affrontare le sfide della mondializzazione, cercando di raggiungere con gli interlocutori americani la miglior soluzione possibile e di fare in modo che non si arrivi più all'unilateralità.
Stamane il Commissario Lamy ha detto che sarebbe fondamentale trovare un accordo, come ho prospettato poc'anzi, tra tutti i sostenitori di un nuovo positivo impulso alle relazioni transatlantiche. Ciò non deve però significare che non affronteremo i problemi esistenti con tutte le misure e tutti i mezzi in nostro possesso.
Come sapete, in questo momento stiamo studiando e lavorando su diverse opzioni e qualunque nuovo contributo da parte del Parlamento sarà ben accetto."@it9
".
Mr President, I should first like to point out that the Commission also believes that our relations with the United States are essential, but that must never stop us from firmly carrying out the actions needed to defend the Union’s interests.
Lastly, I should like to thank you for your unambiguous support for the firm line held by the Commission. We hope that the resolution you are to vote on will strengthen the European Union’s positions on this fundamental issue for us all.
Today’s debate has drifted towards the existing conflicts between the United States and the European Union, particularly the steel dispute, although other matters have also been mentioned. The major problem facing us is what we should do. According to some of you, the best formula is to establish a link between the steel dispute and other trading problems with the Union. Really, though, as our strong point is upholding multilateralism, it is reasonable that we should attack that contradiction by applying multilateral rules. We do not think it is a good solution and it is not the one that best serves the Union’s long-term interests.
Others amongst you have suggested linking this issue to other matters; the Foreign Sales Act has been mentioned, as has the matter of hormones. Again we wonder whether seeking a package solution dependent on a political debate is the formula we should be using.
We believe that the strength of our position with the United States lies in the need to comply with what has been agreed multilaterally. This must be the road we take; we therefore consider that the first decision, without any question, is to use all existing procedures within the World Trade Organisation, and by all procedures we mean not only those that will take a long time to implement but also the necessary retaliatory measures, but all this must be done through the World Trade Organisation. This may, of course, make it necessary for us to implement specific safeguard clauses which, I may say in advance, we intend will affect developing countries as little as possible, since our opinion on safeguard clauses is not to close off our markets but to maintain our traditional trade relations with our suppliers.
Clearly, the possibility some of you have suggested of making restrictive voluntary agreements to reduce exports is not compatible with the World Trade Organisation.
With regard to the clementines case – the President-in-Office of the Council has already referred to this matter – I shall only point out that we are negotiating with the United States in an attempt to find a solution to the problem before the next harvest. Clearly, in this case too, just as in the last one, we are prepared to use all the legal resources established in the World Trade Organisation.
The Commission has been pleased to see the broad consensus among the European institutions regarding the need to make multilateral institutions work and to tackle the challenges of globalisation by seeking the best of solutions with our American counterparts and seeking to ensure that the unilateral option is not the one chosen.
I endorse Pascal Lamy’s comments here this morning that it would be fundamental to seek an agreement, as we have seen here, among all those supporting a new and positive boost to transatlantic relations. However, that must not mean failing to tackle existing problems with all the means or all the facts at our disposal.
As you know, right now we are studying and working on various options, and any new contribution this House might make would be welcome."@lv10
"Mijnheer de Voorzitter, in de eerste plaats wil ik benadrukken dat ook de Commissie de betrekkingen met de Verenigde Staten van cruciaal belang acht. Dit mag ons er echter in geen geval van weerhouden de belangen van de Europese Unie op doortastende wijze te behartigen.
Tot slot zou ik u willen bedanken voor uw duidelijke steun aan de onverzettelijke houding van de Commissie. Wij hopen dat uw resolutie de standpunten van de Europese Unie over dit voor eenieder zo belangrijke onderwerp, bekrachtigd.
Het debat van vandaag heeft zich gaandeweg toegespitst op de huidige problemen tussen de Verenigde Staten en de Europese Unie, vooral het staalconflict, alhoewel ook andere onderwerpen de revue zijn gepasseerd. Wat te doen? Dat is de hamvraag. Een aantal onder u meent dat wij het staalconflict moeten koppelen aan andere handelsproblemen tussen de Verenigde Staten en de Europese Unie. Als onze kracht ligt in de verdediging van het multilateralisme is het niet meer dan logisch dat wij deze contradictie bestrijden met behulp van de multilaterale regels. Het lijkt ons geen goede oplossing en bovendien niet de beste strategie voor het verdedigen van de belangen van de Unie op lange termijn.
Er gingen ook stemmen op om het staalconflict in verband te brengen met andere onderwerpen, zoals bijvoorbeeld de
of de hormonenkwestie. Wij vragen ons ook hier af of een pakketoplossing, middels een politiek debat, de te hanteren formule moet zijn.
Wij gaan ervan uit dat onze sterke positie jegens de Verenigde Staten steunt op de noodzaak de op multilateraal niveau gemaakte afspraken te respecteren. Die weg moeten wij bewandelen. Vandaar dat de eerste stap absoluut moet liggen in het benutten van alle bij de Wereldhandelsorganisatie bestaande procedures. Daaronder verstaan wij niet alleen de tijdrovende procedures maar ook de noodzakelijke vergeldingsmaatregelen, dit alles dus binnen het kader van de Wereldhandelsorganisatie. Natuurlijk kan dit ons ertoe brengen specifieke vrijwaringclausules toe te passen die - ik loop nu op de situatie vooruit - de ontwikkelingslanden het minst treffen. Het doel van de vrijwaringclausules is namelijk niet het afsluiten van onze markten maar het handhaven van de traditionele handelsbetrekkingen met onze leveranciers.
Uiteraard is de door enkelen onder u genoemde mogelijkheid van vrijwillige exportrestricties niet compatibel met de Wereldhandelsorganisatie.
Wat de clementines betreft - de voorzitter van de Raad heeft hier al over gesproken - wijs ik er slechts op dat de onderhandelingen met de Verenigde Staten tot doel hebben het probleem vóór de volgende oogst op te lossen. Net als bij het staalconflict zullen wij ook hier niet aarzelen alle juridische middelen die de Wereldhandelsorganisatie biedt, te benutten.
De Commissie stelt met voldoening vast dat er een grote mate van overeenstemming bestaat tussen de Europese instellingen over de noodzaak de multilaterale instellingen hun werk te laten doen en de uitdagingen van de globalisering het hoofd te bieden. Samen met onze Amerikaanse gesprekspartners streven wij naar de best mogelijke oplossing waarbij wij de unilaterale optie proberen uit te sluiten.
Pascal Lamy heeft vanochtend reeds gezegd - en ik wil dat benadrukken - dat er absoluut gezocht moet worden naar een akkoord, iets wat doorechode in de woorden van al degenen die hier pleitten voor een nieuwe, positieve impuls voor de transatlantische betrekkingen. Dat betekent niet dat wij de bestaande problemen niet op alle mogelijke manieren zullen bestrijden.
Zoals u weet, bestuderen wij momenteel de verschillende opties. Elke nieuwe bijdrage van uw kant is meer dan welkom."@nl2
"Senhor Presidente, em primeiro lugar, gostaria de salientar que a Comissão partilha da tese de que as relações com os Estados Unidos são essenciais, mas que tal não deve impedir, de forma alguma, que se levem a cabo com firmeza as acções necessárias para defender os interesses da União.
Por último, gostaria de agradecer o vosso inequívoco apoio à posição de firmeza assumida pela Comissão. Esperamos que, na resolução que irão votar, sejam reforçadas as posições da União Europeia nesta questão fundamental para todos.
O debate de hoje derivou para os conflitos existentes entre os Estados Unidos e a União Europeia, especialmente o conflito do aço, ainda que também tenha havido alguma referência a outros temas. O grande problema que temos diante de nós é o que fazer. Como referem alguns dos senhores deputados, a melhor fórmula é estabelecer uma relação entre o conflito do aço e outros problemas comerciais com a União. De facto, quando o nosso ponto forte é a defesa do multilateralismo, é compreensível que ataquemos essa contradição com a aplicação das regras multilaterais. Pensamos que não é uma boa solução e que não é a que melhor serve os interesses da União a longo prazo.
Outros deputados levantaram a possibilidade de ligar este assunto a outros temas; falou-se, por exemplo, da
ou do tema das hormonas. Questionamo-nos, uma vez mais, sobre se a procura de soluções por pacotes, em função de um debate político, é a fórmula que devemos utilizar.
Pensamos que a nossa posição firme relativamente aos Estados Unidos assenta na necessidade de respeitar o acordado no âmbito multilateral. Deve ser este o caminho a seguir; consideramos, portanto, que a primeira decisão é, sem dúvida alguma, utilizar todos os procedimentos existentes na Organização Mundial do Comércio, e por todos os procedimentos entendemos não só aqueles cuja aplicação exigirá muito tempo, mas também as medidas de retaliação necessárias, e isso sempre no âmbito da referida Organização. É um facto que tal atitude também nos poderá levar à necessidade de aplicar cláusulas de salvaguarda específicas que - adianto já - pretendemos que afectem o menos possível os países em desenvolvimento, dado que a nossa opinião quanto às cláusulas de salvaguarda não é encerrar os nossos mercados, mas manter as nossas relações comerciais tradicionais com os nossos fornecedores.
É evidente que a possibilidade levantada por alguns dos senhores deputados de acordos voluntários restritivos no sentido de reduzir a exportação não é compatível com a Organização Mundial do Comércio.
No que respeita ao caso das clementinas - o Presidente em exercício do Conselho já se referiu a esse tema -, limitar-me-ei a assinalar que estamos a negociar com os Estados Unidos no sentido de procurar encontrar uma solução para o problema antes da próxima colheita. Evidentemente, também neste caso, tal como no anterior, estamos dispostos a utilizar todos os recursos legais estabelecidos no âmbito da Organização Mundial do Comércio.
A Comissão constatou com satisfação o amplo grau de consenso por parte das Instituições europeias no que respeita à necessidade de fazer funcionar as instituições multilaterais e no que respeita a fazer face aos desafios da globalização, procurando conseguir, juntamente com os nossos interlocutores norte-americanos, a melhor das soluções e procurando fazer com que a unilateralidade não seja a opção exigida.
O Comissário Pascal Lamy já comentou esta manhã - e eu insisto nesse ponto - que seria fundamental procurar um acordo, e foi isso que se verificou aqui, entre todos os defensores de dar um novo impulso positivo às relações transatlânticas, sem que tal signifique não fazer face aos problemas existentes com todas as medidas ou com todos os meios ao nosso alcance.
Como sabem, estamos neste momento a examinar e a trabalhar em diferentes opções e qualquer novo contributo vindo desta assembleia seria bem recebido."@pt11
"Herr talman! Jag vill först och främst framhålla att kommissionen instämmer i tesen att förbindelserna med USA är viktiga, men detta får aldrig hindra oss från att på ett fast sätt genomföra de åtgärder som är nödvändiga för att försvara unionens intressen.
Slutligen skulle jag vilja tacka för det tydliga stödet för den fasta ståndpunkt som kommissionen har. Vi hoppas att Europeiska unionens ståndpunkt i denna för alla så viktiga fråga stärks med den resolution ni skall rösta om.
Debatten i dag har rört de nuvarande konflikterna mellan USA och Europeiska unionen, särskilt konflikten om stål, även om också andra frågor har tagits upp. Det stora problemet vi har framför oss är vad vi skall göra. Som vissa av er säger är det bästa sättet att fastställa sambandet mellan stålkonflikten och andra handelsproblem med unionen. När vår starka punkt är försvaret av det multilaterala är det verkligen rimligt att vi angriper motsägelsen i tillämpningen av de multilaterala bestämmelserna. Vi anser att det inte är en bra lösning och att det inte är den som bäst tjänar unionens långsiktiga intressen.
Andra av er har tagit upp möjligheten att knyta denna fråga till andra, ni har till exempel nämnt
eller frågan om hormoner. Vi frågar oss än en gång om sökandet efter paketlösningar utifrån en politisk debatt är den metod vi skall använda oss av.
Vi anser att vår starka hållning gentemot Förenta staterna grundas på behovet att respektera det vi har kommit överens om på det multilaterala området. Detta bör vara den väg vi går. Därför anser vi att det första beslutet utan tvivel måste vara att använda oss av alla existerande förfaranden i WTO, och med alla förfaranden menar vi inte enbart de vars tillämpning kommer att kräva mycket tid, utan även nödvändiga motåtgärder, och hela tiden inom WTO:s ramar. Detta kan naturligtvis också leda till att vi måste tillämpa specifika skyddsklausuler som vi, om vi ser framåt, måste försöka se till att de påverkar utvecklingsländerna så litet som möjligt, eftersom vår åsikt beträffande skyddsklausulerna inte är att vi skall stänga våra marknader utan att bibehålla våra traditionella handelsrelationer med våra leverantörer.
Den möjlighet några av ledamöterna har pekat på med frivilliga restriktiva avtal för att minska exporten är inte förenlig med WTO.
När det gäller klementinerna, något som rådsordföranden redan har tagit upp, vill jag bara peka på att vi förhandlar med Förenta staterna för att söka en lösning på problemet innan nästa skörd. Vi är naturligtvis beredda att även i detta fall, precis som i det förra, använda alla våra lagliga möjligheter i WTO.
Kommissionen har med tillfredsställelse konstaterat den breda enhällighet som råder mellan de europeiska institutionerna när det gäller att vi måste få de multilaterala institutionerna att fungera och möta globaliseringens utmaningar genom att tillsammans med våra amerikanska samtalspartner försöka uppnå de bästa lösningarna och att ensidigheten inte skall vara det alternativ som väljs.
Pascal Lamy kommenterade i förmiddags, och jag vill betona det, att det är väsentligt att uppnå en överenskommelse, och det är den vi har sett här, mellan alla som försvarar en ny positiv påstötning i de transatlantiska förbindelserna. Och detta innebär inte att vi låter bli att ta itu med de existerande problemen genom alla åtgärder eller metoder vi kan.
Som ni känner till studerar vi just nu och arbetar med olika möjligheter och alla nya bidrag från denna kammare kommer att välkomnas."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Foreign Sales Act"13,8,1,2,12,7,11,9,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples