Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-13-Speech-3-108"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020313.6.3-108"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
L'histoire des directives européennes sur l'ouverture à la concurrence des services postaux montre bien la méthode de la Commission : de coups de force en dissimulations, elle utilise savamment les armes que lui donne le traité, notamment le monopole d'initiative, pour imposer ses thèses et faire reculer peu à peu ses adversaires, y compris en l'occurrence le Parlement européen, qui dans cette affaire était plutôt partisan de la modération.
C'est d'autant plus regrettable, ici comme souvent, que sur le fond la position de la Commission est parfaitement unilatérale et contestable. Elle n'a pas apporté la preuve que la mise en concurrence complète de la distribution postale serait globalement profitable dans un pays comme la France. Pourtant c'est vers cet objectif qu'elle nous conduit de facto. Et de quel droit ? Autant il paraîtrait défendable que la Commission veuille s'occuper de la distribution transnationale du courrier, autant il nous semble que la distribution interne doit relever de la responsabilité de chaque État.
De telles distinctions n'existent pas, cependant, aux yeux de la Commission. Le commissaire Bolkestein vient d'expliquer à notre Assemblée qu'il faudrait "aller vers l'achèvement du marché intérieur pour les services postaux". Ce marché intérieur n'existerait-il pas aujourd'hui ? Serait-il impossible d'envoyer une lettre de France au Danemark ou en Angleterre dans de bonnes conditions ? Tout cela est risible. Le marché intérieur existe déjà, et le commissaire Bolkestein trahit seulement que, pour la Commission, le véritable objectif est tout autre, c'est l'unification, dont nous n'avons nul besoin.
Cette affaire pose une autre question d'ordre général : l'articulation entre les pouvoirs de la Commission en matière de concurrence (pouvoirs aujourd'hui exorbitants), et ceux des États en matière d'organisation des services publics nationaux. Nous pensons que, lorsqu'il y a incertitude, c'est l'État qui doit avoir le dernier mot, à condition bien entendu qu'il s'appuie sur une claire volonté populaire. Il ne faut pas laisser la Commission développer, et imposer, une conception tentaculaire de ses pouvoirs de mise en concurrence.
C'est pourquoi la Convention qui va se réunir pour réfléchir à l'avenir de l'Europe devrait inscrire cette importante question à son ordre du jour."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Sagen om EU-direktiverne om åbning af markedet for posttjenester er et udmærket bevis på Kommissionens metode, som svinger fra kup til forstillelse. Den anvender klogt de våben, som traktaten giver den, særlig eneretten til at tage initiativer, for at påtvinge dens meninger og få modstanderne til lidt efter lidt at trække sig tilbage. De omfatter i dette tilfælde Europa-Parlamentet, som i dette spørgsmål snarere var tilhænger af at gå mere moderat til værks.
Det er her, som det ofte er tilfældet, så meget mere beklageligt, som Kommissionens holdning i grunden er totalt ensidig og diskutabel. Den har ikke bevist, at en fuldstændig åbning af markedet for postomdeling som helhed ville være rentabel i et land som Frankrig. Det er alligevel dette mål, som Kommissionen rent faktisk fører os hen imod. Og med hvilken ret? Lige så forsvarligt det forekommer, at Kommissionen vil beskæftige sig med transnational postomdeling, i lige så høj grad skal den nationale postomdeling efter vores mening høre under hver enkelt medlemsstats ansvarsområde.
En sådan skelnen eksisterer imidlertid ikke i Kommissionens øjne. Kommissær Bolkestein har lige forklaret Parlamentet, at vi skal arbejde for at gennemføre det indre marked for posttjenester. Eksisterer et sådant indre marked ikke i dag? Ville det være umuligt at sende et brev fra Frankrig til Danmark eller England på gode betingelser? Alt dette er latterligt. Det indre marked findes allerede, og kommissær Bolkestein røber blot, at Kommissionens egentlige mål er et helt andet, nemlig harmonisering, som der overhovedet ikke er brug for.
Dette rejser et andet generelt spørgsmål, nemlig forbindelsen mellem Kommissionens beføjelser til at åbne markedet for konkurrence, som i dag er urimelige, og medlemsstaternes beføjelser til at organisere nationale offentlige tjenester. Vi mener, at når der hersker usikkerhed, er det staten, der skal have det sidste ord, men selvfølgelig på betingelse af at det bygger på et klart folkeligt ønske. Man skal ikke lade Kommissionen udvikle og påtvinge en følelsesmæssig opfattelse af dens beføjelser til at åbne markedet for konkurrence.
Derfor skal konventet, som samles for at overveje EU's fremtid, optage dette vigtige spørgsmål på sin dagsorden."@da1
".
) Die Geschichte der europäischen Richtlinien zur Öffnung des Postdienstes für den Wettbewerb zeigt deutlich, welcher Methoden sich die Kommission bedient: Vom Handstreich bis zur verdeckten Aktion setzt sie gekonnt alle Waffen ein, die der Vertrag ihr in die Hand gibt, insbesondere das alleinige Initiativrecht, um ihre Ansichten durchzusetzen und ihre Gegner nach und nach zurückzudrängen, so auch das Europäische Parlament, das in dieser Frage eher eine gemäßigte Linie vertrat.
Die ist hier wie so oft umso bedauerlicher, da die Position der Kommission inhaltlich völlig einseitig und anfechtbar ist. So hat sie nicht den Beweis dafür erbracht, dass die völlige Öffnung der Postzustellung für den Wettbewerb in einem Land wie Frankreich insgesamt gewinnbringend wäre. Denn dies ist das Ziel, zu dem sie uns im Grunde genommen führt. Doch mit welchem Recht? So sehr es angebracht ist, dass sich die Kommission mit der internationalen Postzustellung befassen will, so sehr scheint uns auch, dass die innerstaatliche Postzustellung in der Zuständigkeit jedes Staates verbleiben muss.
Solche Differenzierungen scheint es jedoch in den Augen der Kommission nicht zu geben. Kommissar Bolkestein hat vorhin vor unserem Parlament erklärt, dass es um die Vollendung des Binnenmarktes für die Postdienste gehe. Besteht dieser Binnenmarkt gegenwärtig etwa nicht? Kann man etwa keinen Brief unter ordnungsgemäßen Bedingungen von Frankreich nach Dänemark oder England schicken? All dies ist lachhaft. Der Binnenmarkt besteht bereits, und Kommissar Bolkestein lässt damit nur erkennen, dass das wirkliche Ziel der Kommission ein ganz anderes ist, nämlich die Vereinheitlichung, die wir in keiner Weise brauchen.
Diese Angelegenheit wirft noch eine andere Frage von genereller Bedeutung auf: die Abgrenzung zwischen den wettbewerbsrechtlichen Befugnissen der Kommission (die gegenwärtig übermäßig groß sind) und denen der Staaten zur Organisierung der nationalen Daseinsvorsorge. Wir sind der Auffassung, wenn eine Ungewissheit auftritt, dann muss der Staat das letzte Wort haben, natürlich unter der Voraussetzung, dass er sich auf den eindeutigen Volkswillen stützt. Es darf nicht zugelassen werden, dass die Kommission eine ausufernde Auffassung ihrer Befugnisse zur Wettbewerbsöffnung entwickelt und durchsetzt.
Daher sollte der Konvent, der demnächst zusammentritt, um über die Zukunft Europas zu beraten, diese wichtige Frage in seine Tagesordnung aufnehmen."@de7
"Η ιστορία των ευρωπαϊκών οδηγιών σχετικά με το άνοιγμα των ταχυδρομικών υπηρεσιών στον ανταγωνισμό μαρτυρά με σαφήνεια την τακτική που ακολουθεί η Επιτροπή: χρησιμοποιώντας εμμέσως την ισχύ της, αξιοποιεί σοφά τα όπλα που της παρέχει η Συνθήκη, κυρίως το μονοπώλιο της πρωτοβουλίας, για να επιβάλλει τις θέσεις της και να επιτυγχάνει τη σταδιακή οπισθοχώρηση των αντιπάλων της, συμπεριλαμβανομένου στην περίπτωση αυτή του Ευρωπαϊκού Κοινοβουλίου, το οποίο στη συγκεκριμένη περίπτωση είχε υιοθετήσει μάλλον μετριοπαθή στάση.
Στο σημείο αυτό, όπως συμβαίνει συχνά, είναι ακόμη πιο λυπηρό το γεγονός ότι, στην ουσία, η θέση της Επιτροπής είναι τελείως μονομερής και αμφισβητήσιμη. Δεν έχει αποδείξει ότι το πλήρες άνοιγμα στον ανταγωνισμό των ταχυδρομικών υπηρεσιών θα είναι συνολικά επωφελές για μια χώρα όπως η Γαλλία. Ωστόσο, μας καθοδηγεί
προς τον στόχο αυτό. Με ποιο δικαίωμα; Όσο περισσότερο θα μπορούσε να θεωρηθεί λογικό να ασχοληθεί η Επιτροπή με τη διεθνική διανομή της αλληλογραφίας, τόσο περισσότερο πιστεύουμε ότι η εσωτερική διανομή πρέπει να είναι αρμοδιότητα κάθε κράτους ξεχωριστά.
Η Επιτροπή δεν μπαίνει στον κόπο, όμως, να κάνει τόσο λεπτές διακρίσεις. Ο Επίτροπος Bolkestein μας είπε ότι θα πρέπει να “προχωρήσουμε προς την ολοκλήρωση της εσωτερικής αγοράς όσον αφορά τις ταχυδρομικές υπηρεσίες”. Η εσωτερική αυτή αγορά δεν υπάρχει άραγε σήμερα; Είναι αδύνατο να στείλουμε επιστολή από τη Γαλλία στη Δανία ή στην Αγγλία υπό καλές συνθήκες; Αυτά τα πράγματα είναι γελοία. Η εσωτερική αγορά υφίσταται ήδη, και ο Επίτροπος Bolkestein προδίδει απλώς τον πραγματικό στόχο της Επιτροπής, ο οποίος είναι τελείως διαφορετικός: είναι η ενοποίηση, την οποία δεν χρειαζόμαστε καθόλου.
Το θέμα αυτό θέτει ένα άλλο ερώτημα γενικής φύσεως: τη διάρθρωση μεταξύ των εξουσιών της Επιτροπής σε θέματα ανταγωνισμού (εξουσίες επί του παρόντος υπερβολικές) και των εξουσιών των κρατών σε θέματα οργάνωσης των εθνικών δημόσιων υπηρεσιών. Φρονούμε ότι, όταν υπάρχει αβεβαιότητα, το κράτος είναι αυτό που πρέπει να έχει τον τελευταίο λόγο, υπό τον όρο ασφαλώς να στηρίζεται στη σαφή λαϊκή βούληση. Δεν πρέπει να αφήσουμε την Επιτροπή να αναπτύξει και να επιβάλει σε όλους την αντίληψή της για τις συναφείς με το άνοιγμα στον ανταγωνισμό εξουσίες της.
Για τους λόγους αυτούς, η Συνέλευση που θα συνέλθει για να αποφασίσει το μέλλον της Ευρώπης πρέπει να εγγράψει το σημαντικό αυτό ερώτημα στην ημερήσια διάταξή της."@el8
"The history of European directives on opening the market in postal services to competition is a good illustration of the Commission's methods: from force to stealth, it makes skilful use of the weapons bestowed on it by the Treaty, in particular the monopoly on the right of initiative, to impose its theories and gradually see off its opponents, including in this case the European Parliament, which here had tended to advocate moderation.
It is all the more regrettable, as is so often the case, that the Commission's position is, in essence, perfectly unilateral and open to dispute. It has not furnished the proof that opening up postal distribution to full competition would be profitable overall in a country like France. And yet this is the objective towards which it is leading us
. And by what right? Just as it would appear justifiable that the Commission should wish to concern itself with cross-border mail distribution, so it seems to us that internal distribution should be the responsibility of each State.
Such distinctions do not exist, however, in the eyes of the Commission. Commissioner Bolkestein has just explained to this House that we need to "move forward towards the completion of the internal market for postal services". Does not this internal market exist today? Is it not possible to send a letter from France to Denmark or the United Kingdom easily and inexpensively? All of this is laughable. The internal market already exists and Commissioner Bolkestein is only betraying the fact that, for the Commission, the real objective is quite different: it is unification, of which we have no need whatsoever.
This issue raises another general question: the interface between the Commission's competence in matters of competition (where it now enjoys inordinate powers) and the Member States' competence to organise national public services. We think that, where there is any uncertainty, it is the State that should have the last word, provided of course that it has the clear support of the public. We must not allow the Commission to develop and impose a megalomaniac vision of its competences in the field of competition.
That is why the Convention which is going to meet to discuss the future of Europe should add this important issue to its agenda."@en3
"(FR) La historia de las directivas europeas sobre la apertura a la competencia de los servicios postales muestra muy bien el método de la Comisión: de abusos de autoridad en disimulaciones, la Comisión utiliza hábilmente las armas que le da el Tratado - concretamente el monopolio de la iniciativa - para imponer sus tesis y hacer retroceder poco a poco a sus adversarios, incluyendo, en este caso, al Parlamento Europeo, que en el asunto que nos ocupa era más bien partidario de la moderación.
En este caso, como ocurre a menudo, ello es tanto más lamentable sobre todo teniendo en cuenta que en cuanto al fondo la posición de la Comisión es totalmente unilateral y cuestionable. La Comisión no ha demostrado que la libre competencia completa de la distribución postal sería globalmente ventajosa en un país como Francia. Sin embargo, nos conduce
hacia ese objetivo. ¿Y con qué derecho? Así como parece defendible que la Comisión desee ocuparse de la distribución transnacional del correo, del mismo modo creemos que la distribución interna debe ser responsabilidad de cada Estado.
Estas distinciones, sin embargo, no existen para la Comisión. El comisario Bolkestein acaba de explicar a nuestra Asamblea que sería necesario “ir hacia la realización del mercado interior de los servicios postales”. Dicho mercado interior, ¿acaso hoy no existe? ¿No es posible enviar una carta de Francia a Dinamarca o al Reino Unido en buenas condiciones? Todo esto es ridículo. El mercado interior ya existe, y el comisario Bolkestein revela solamente que para la Comisión el verdadero objetivo es otro, es la unificación, de la que no tenemos ninguna necesidad.
Este asunto plantea otra cuestión de orden general: la articulación entre los poderes de la Comisión en materia de competencia (poderes hoy exorbitantes) y los de los Estados en materia de organización de los servicios públicos nacionales. Nosotros pensamos que, en caso de duda, es el Estado el que debe tener la última palabra, con la condición, naturalmente, de que se apoye en una clara voluntad popular. No hay que dejar que la Comisión desarrolle, e imponga, una concepción tentacular de sus poderes de apertura del mercado.
Por eso la Convención que va a reunirse para reflexionar en el futuro de Europa debería inscribir esta importante cuestión en su orden del día."@es12
"Postipalvelujen kilpailulle avaamisesta annettujen eurooppalaisten direktiivien historia on hyvä esimerkki komission menettelytavasta: voimaotteista peittelyyn, se käyttää viisaasti kaikkia aseita, joita sille on perustamissopimuksessa annettu, kuten yksinoikeutta aloitteisiin, saadakseen oman kantansa hyväksytyksi ja nujertaakseen vähitellen vastustajansa – tässä tapauksessa Euroopan parlamentin, joka olisi tässäkin ollut pikemminkin maltillisuuden puolella.
Vielä valitettavammaksi asian tekee nyt kuten usein muulloinkin se, että komission kanta on pohjimmiltaan täysin yksipuolinen ja kiistanalainen. Se ei ole todistanut, että postijakelun täydellinen avaaminen kilpailulle olisi kokonaisuudessaan kannattavaa esimerkiksi Ranskassa. Komissio kuitenkin johtaa meitä tosiasiallisesti kohti tätä päämäärää. Mutta millä oikeudella? Vaikka voidaankin puolustaa sitä, että komissio haluaa huolehtia maiden välisestä postin jakelusta, maiden sisäisen postin jakelun on mielestämme kuuluttava kunkin valtion vastuulle.
Komissio ei kuitenkaan tee tällaista erottelua. Komission jäsen Bolkestein selitti juuri parlamentille, että meidän on "edettävä kohti sisämarkkinoiden toteutumista postipalvelujen alalla". Eikö näitä sisämarkkinoita sitten ole vielä olemassa? Onko mahdotonta lähettää Ranskasta kirje Tanskaan tai Englantiin hyvissä olosuhteissa? Tämä on aivan naurettavaa. Sisämarkkinat ovat jo olemassa, ja komission jäsen Bolkestein vain paljastaa, että komission todellinen päämäärä on aivan toinen, se on yhdistäminen, jota emme tarvitse lainkaan.
Asia tuo esiin toisen yleisluonteisen kysymyksen: kuinka sovitetaan yhteen komission valtuudet kilpailun alalla (ne ovat tällä hetkellä suunnattoman suuret) ja jäsenvaltioiden valtuudet kansallisten julkisten palvelujen järjestämisen alalla? Meidän mielestämme epäselvissä tapauksissa viimeisen sanan on oltava jäsenvaltiolla edellyttäen tietenkin, että sillä on tukenaan selkeä kansan tahto. Komission ei saa antaa luoda ja vahvistaa käsitystä sen joka paikkaan ulottuvista valtuuksista kilpailulle avaamisen alalla.
Tästä syystä Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan pitäisi ottaa tämä tärkeä kysymys työohjelmaansa."@fi5
"La storia delle direttive europee sull'apertura alla concorrenza dei servizi postali mostra bene il metodo della Commissione: tra colpi di forza e dissimulazioni essa utilizza sapientemente le armi conferitele dal Trattato, in particolare il monopolio dell'iniziativa, per imporre le proprie tesi e fare indietreggiare a poco a poco gli avversari, tra cui nel caso specifico vi è anche il Parlamento europeo che era piuttosto fautore della moderazione su tale argomento.
E' tanto più deplorevole che, in questo come in molti altri casi, la posizione della Commissione sia assolutamente unilaterale e contestabile nel merito. Essa non ha fornito alcuna prova che la completa liberalizzazione della distribuzione postale sarebbe complessivamente vantaggiosa in un paese come la Francia. Tuttavia la Commissione ci sta conducendo
proprio verso questo obiettivo. Con quale diritto? Mentre apparirebbe sostenibile che la Commissione intenda occuparsi della distribuzione postale transnazionale, ci sembra che la distribuzione interna debba rientrare nella responsabilità di ciascuno Stato.
Tuttavia agli occhi della Commissione tali distinzioni sono inesistenti. Il Commissario Bolkestein ha spiegato all'Assemblea che occorrerebbe "lavorare alla realizzazione del mercato interno per i servizi postali". Questo mercato interno oggi sarebbe inesistente? Sarebbe impossibile inviare una lettera dalla Francia alla Danimarca in condizioni accettabili? Tutto questo è ridicolo. Il mercato interno esiste già e il Commissario Bolkestein si lascia solo sfuggire che per la Commissione il vero obiettivo è ben diverso, ovvero l'unificazione, di cui non abbiamo nessun bisogno.
Tale questione pone un altro problema di ordine generale: l'articolazione tra i poteri della Commissione in materia di concorrenza (poteri oggi eccessivi) e quelli degli Stati in materia di organizzazione dei servizi pubblici nazionali. Pensiamo che, in caso di incertezza, sia lo Stato a dover avere l'ultima parola, a condizione beninteso che sia espressione di una chiara volontà popolare. Occorre impedire che la Commissione sviluppi e imponga una concezione tentacolare della liberalizzazione.
Ecco perché la Convenzione che si riunirà per riflettere sul futuro dell'Europa dovrebbe inserire questa importante questione all'ordine del giorno."@it9
"The history of European directives on opening the market in postal services to competition is a good illustration of the Commission's methods: from force to stealth, it makes skilful use of the weapons bestowed on it by the Treaty, in particular the monopoly on the right of initiative, to impose its theories and gradually see off its opponents, including in this case the European Parliament, which here had tended to advocate moderation.
It is all the more regrettable, as is so often the case, that the Commission's position is, in essence, perfectly unilateral and open to dispute. It has not furnished the proof that opening up postal distribution to full competition would be profitable overall in a country like France. And yet this is the objective towards which it is leading us
. And by what right? Just as it would appear justifiable that the Commission should wish to concern itself with cross-border mail distribution, so it seems to us that internal distribution should be the responsibility of each State.
Such distinctions do not exist, however, in the eyes of the Commission. Commissioner Bolkestein has just explained to this House that we need to "move forward towards the completion of the internal market for postal services". Does not this internal market exist today? Is it not possible to send a letter from France to Denmark or the United Kingdom easily and inexpensively? All of this is laughable. The internal market already exists and Commissioner Bolkestein is only betraying the fact that, for the Commission, the real objective is quite different: it is unification, of which we have no need whatsoever.
This issue raises another general question: the interface between the Commission's competence in matters of competition (where it now enjoys inordinate powers) and the Member States' competence to organise national public services. We think that, where there is any uncertainty, it is the State that should have the last word, provided of course that it has the clear support of the public. We must not allow the Commission to develop and impose a megalomaniac vision of its competences in the field of competition.
That is why the Convention which is going to meet to discuss the future of Europe should add this important issue to its agenda."@lv10
".
De geschiedenis van de Europese richtlijnen over de liberalisering van de markt voor postdiensten laat duidelijk zien welke methode de Commissie volgt: forceren en camoufleren. Zij maakt kundig gebruik van de wapens die het Verdrag haar in handen geeft, door met behulp van haar exclusieve initiatiefrecht haar zienswijze op te leggen en zo haar tegenstanders beetje bij beetje terug te dringen. Ook het Europees Parlement, dat in deze zaak veeleer voorstander van een gematigde opstelling was, moet deze tactiek ondergaan.
Dit is des te betreurenswaardiger wanneer, zoals nu en in veel andere gevallen, het standpunt van de Commissie in de grond uiterst eenzijdig en discutabel is. De Commissie heeft immers geen bewijs geleverd dat het volledig openstellen van het postverkeer voor concurrentie in een land als Frankrijk per saldo een gunstig resultaat oplevert. Toch is dit het doel waar zij ons de facto heen leidt. Met welk recht eigenlijk? Hoewel het verdedigbaar lijkt dat de Commissie zich bezighoudt met het transnationale postverkeer, lijkt het interne postverkeer ons de verantwoordelijkheid van de afzonderlijke lidstaten te zijn.
De Commissie hanteert dit onderscheid echter niet. Commissaris Bolkestein heeft deze vergadering zojuist uitgelegd dat "de interne markt voor postverkeer moet worden voltooid". Bestaat deze interne markt op dit moment dan soms niet? Is het soms niet mogelijk vlot een brief van Frankrijk naar Denemarken of Engeland te sturen? Het is gewoon te gek voor woorden. De interne markt bestaat al, en commissaris Bolkestein verraadt alleen maar dat de Commissie eigenlijk een heel ander doel nastreeft, namelijk eenmaking, en daar zitten we bepaald niet op te wachten.
Deze zaak stelt een andere, algemenere vraag aan de orde: waar ligt de scheidslijn tussen de bevoegdheden van de Commissie inzake mededinging (die op dit moment buitensporig zijn) en die van de lidstaten inzake hun nationale openbare nutsvoorzieningen? Wij vinden dat bij twijfel de lidstaat het laatste woord moet krijgen, uiteraard onder voorwaarde dat die zich daarbij baseert op de duidelijke wil van het volk. We mogen de Commissie niet het gevoel geven dat zij haar macht op het vlak van concurrentie maar kan blijven uitbreiden, laat staan dat zij daartoe ook effectief de kans mag krijgen.
Daarom zou de Conventie die bijeen gaat komen om over de toekomst van Europa na te denken deze belangrijke kwestie ter discussie moeten stellen."@nl2
"A história das directivas europeias sobre a abertura à concorrência dos serviços postais demonstra bem o método da Comissão: desde prepotências até dissimulações, tem utilizado sabiamente as armas que o Tratado lhe concede, nomeadamente o monopólio de iniciativa, para impor as suas teses e fazer recuar a pouco e pouco os seus adversários incluindo, no caso vertente, o Parlamento Europeu que, aqui, era partidário da moderação.
Isto é tanto mais lamentável, neste como noutros casos, quanto, no fundo, a posição da Comissão é perfeitamente unilateral e contestável. A Comissão não provou que a abertura total à concorrência da distribuição postal seja globalmente benéfica num país como a França. Contudo, é para este objectivo que, de facto, nos conduz. E com que direito? Quanto mais parece desejável que a Comissão queira ocupar-se da distribuição transnacional do correio, tanto mais nos parece que a distribuição interna deve ser da responsabilidade de cada Estado.
Todavia, estas distinções não existem aos olhos da Comissão. O Comissário Bolkestein acaba de explicar à nossa assembleia que conviria “avançar no sentido da conclusão do mercado interno para os serviços postais”. Será que esse mercado interno não existe ainda? Será impossível enviar uma carta da França para a Dinamarca ou a Inglaterra em boas condições? Tudo isto é ridículo. O mercado interno já existe e o que o Comissário Bolkestein fez foi confessar que, para a Comissão, o verdadeiro objectivo é bem diferente, é a unificação, de que não temos qualquer necessidade.
Este assunto suscita outra questão de carácter geral: a articulação entre os poderes da Comissão em matéria de concorrência (os quais são, hoje, exorbitantes) e os dos Estados em matéria de organização dos serviços públicos nacionais. Pensamos que, em caso de dúvida, é o Estado que deve ter a última palavra, desde que se baseie, obviamente, numa clara vontade popular. Não podemos deixar a Comissão desenvolver e impor uma concepção tentacular dos seus poderes de abertura à concorrência.
Pelos motivos expostos, a Convenção que vai reunir-se para reflectir no futuro da Europa deveria inscrever na ordem de trabalhos tão ingente assunto."@pt11
"Historien om de europeiska direktiven om att öppna postsektorn för konkurrens visar tydligt vilken metod kommissionen tillämpar: när det gäller allt från maktövertagande till hyckleri använder kommissionen skickligt de vapen som fördraget ger den, framför allt monopolet på initiativrätten, för att få igenom sina teser och få sina motståndare att backa steg för steg. I det här fallet också Europaparlamentet, som i den aktuella frågan snarare var en anhängare av rim och reson.
Detta är dessutom beklagligt med tanke på att innehållet i kommissionens ståndpunkt är, i det här fallet som så ofta annars, helt ensidigt och diskutabelt. Kommissionen har inte lagt fram några bevis för att en fullständig konkurrensutsättning av postutdelningen allmänt sett lönar sig i ett land som Frankrike. Ändå är det mot detta mål kommissionen
leder oss. Och med vilken rätt? Precis som det verkar vara försvarbart att kommissionen ägnar sig åt gränsöverskridande postutdelning, anser vi att den interna utdelningen bör vara varje stats ansvarsområde.
Sådana distinktioner finns emellertid inte i kommissionens ögon. Kommissionär Bolkestein förklarade just för kammaren att vi måste ”fullborda den inre marknaden för posttjänster”. Skulle denna inre marknad inte existera i dag? Skulle det vara omöjligt att skicka ett brev från Frankrike till Danmark eller Förenade kungariket på bra villkor? Allt detta är skrattretande. Den inre marknaden existerar redan, och kommissionär Bolkestein avslöjar bara att det egentliga syftet är ett helt annat, nämligen ett enande, vilket vi inte har något som helst behov av.
Den här frågan väcker en annan, mer allmän fråga: att förena kommissionens befogenheter på konkurrensområdet (befogenheter som i dag är orimliga) och staternas befogenheter i fråga om organisationen av nationella offentliga tjänster. När det råder osäkerhet anser vi att det är staten som bör ha sista ordet, men självklart under förutsättningen att det sker med stöd av en tydlig folkvilja. Vi får inte låta kommissionen utveckla och hävda en extensiv uppfattning om sina befogenheter att öppna olika områden för konkurrens.
Konventet, som skall samlas för diskussioner om Europas framtid, bör därför skriva in denna viktiga fråga på sin dagordning."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"7,12,6
"de facto"13,8,10,3,12,9
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples