Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-11-Speech-1-062"

PredicateValue (sorted: default)
rdf:type
dcterms:Date
dcterms:Is Part Of
dcterms:Language
lpv:document identification number
"en.20020311.4.1-062"4
lpv:hasSubsequent
lpv:speaker
lpv:spoken text
"Señor Presidente, agradezco a todos los oradores de esta tarde sus aportaciones. Intentaré hacer algunos comentarios, necesariamente generales, sobre las distintas aportaciones que se han hecho hoy porque, desgraciadamente, con el tiempo disponible no podemos entrar en mayor detalle. La Comisión opina que, en los aspectos relativos a la globalización, al apoyo al desarrollo y al medio ambiente, tenemos que avanzar al mismo tiempo y de forma conjunta, sin olvidar un esquema fundamental: el derivado de los compromisos de Doha. El comercio juega un papel fundamental, al igual que la transferencia de inversiones, en la ayuda al desarrollo, y tiene que hacerse de forma más equitativa en el futuro. Para la negociación derivada de Doha, no sólo es fundamental defender nuestros puntos de vista como Unión Europea, sino también que los países en vías de desarrollo defiendan los suyos. Por eso, además de la iniciativa "Todo menos armas", la Comisión ha propuesto las iniciativas de ayuda técnica para estos países, de forma que puedan defender mejor sus intereses y, en definitiva, alcanzar un sistema mucho más justo. Todos estos elementos, de forma conjunta, nos permitirán mejorar, pero dentro de unos años seguiremos hablando de los necesarios retos de la globalización. Debemos poner en marcha un camino que nos permita obtener una sociedad más justa, aunque éste sea un objetivo a largo plazo. En primer lugar, creo que todos estamos de acuerdo en que el modelo actual en el que nos movemos está generando una deriva hacia modelos unilaterales totalmente inaceptables. Tenemos que insistir en este punto. La mundialización tiene reglas que es imprescindible respetar; en caso contrario, obviamente, cualquier proceso de mundialización está abocado al fracaso, y los movimientos unilaterales tendrán graves problemas para promover las ventajas de la globalización. En segundo lugar, el proceso de globalización -creo que todos estamos de acuerdo- ha aportado beneficios al desarrollo económico; el problema es que también tiene inconvenientes y, en consecuencia, nuestro trabajo no consiste -o no debería consistir- en atacar la globalización, sino un determinado modelo de globalización o los aspectos negativos de un determinado modelo de globalización. Cuando la Comisión analizó estos temas -razón por la que he presentado conjuntamente sus tres informes- llegó a la conclusión de que el concepto de globalización debe incluir, como mínimo, los elementos que hacen referencia a la existencia de un sistema financiero internacional que funcione de manera eficiente, los sistemas de ayuda al desarrollo y los elementos vinculados al medio ambiente y al desarrollo sostenible. Una vez escuchados los comentarios de sus Señorías, voy a hacer una referencia a cada uno de estos temas: en primer lugar, en la ayuda al desarrollo. Todos estamos de acuerdo en centrarnos en la lucha contra la pobreza como elemento fundamental de la ayuda al desarrollo y en que el problema de la ayuda al desarrollo no es únicamente un problema de cantidad, sino también de calidad. En ese sentido, estoy absolutamente a favor de las ideas de mejora de la gobernanza en algunos de estos países, lo que supone un elemento clave para un mejor funcionamiento de dicha ayuda al desarrollo. Sin embargo, la mejora de la calidad de la ayuda al desarrollo no debe hacernos olvidar la cantidad de la misma, que debemos reconocer que sigue siendo insuficiente. Es cierto que podemos correr el riesgo de que no sea aceptada la propuesta relativamente pragmática de la Comisión de alcanzar en 2006, como mínimo, el 0,33 % para los países de la Unión. En todo caso, otros países terceros no aceptan esta propuesta. Olvidamos un tema fundamental en todo el proceso del desarrollo futuro: las inversiones de capital. Precisamente, las inversiones directas están jugando un papel fundamental en todo el proceso del desarrollo, y elementos como la gobernanza juegan un papel clave y fundamental en ello, al igual que -como alguno de ustedes ha comentado- todos los elementos vinculados a las mejores transferencias de tecnología y a cualquier otro elemento que permita el desarrollo más adecuado de estos países. Quiero hacer un comentario muy concreto sobre la deuda: es verdad que la Unión Europea ha hecho un esfuerzo fundamental en la condonación de la deuda de los países ACP. En estos momentos, la aportación realizada por la Unión es superior a los 1 000 millones de euros y, por lo tanto, el objetivo inicialmente previsto va por buen camino. ¿Es esto suficiente? Posiblemente, no. Probablemente tengamos que plantearnos elementos más ambiciosos. En nuestro informe sobre la globalización nos planteamos cuáles son los posibles sistemas para obtener más recursos a fin de hacer frente a los procesos de desarrollo. Sin duda alguna, comparto la tesis de aquéllos que han dicho que las soluciones no deben ser simplistas. Desgraciadamente, no hemos encontrado una solución única que nos permita resolver todos los problemas."@es12
lpv:translated text
"Hr. formand, jeg takker alle eftermiddagens talere for deres bidrag. Jeg vil prøve at komme med nogle kommentarer, som nødvendigvis bliver generelle, til de forskellige bidrag, der er kommet i dag, for med den tid, vi har til rådighed, kan vi desværre ikke gå i detaljer. Kommissionen mener, at vi skal gøre samlede og samtidige fremskridt i aspekterne om globaliseringen, udviklingsbistanden og miljøet uden at glemme et afgørende punkt, nemlig det, der udsprang af forpligtelserne fra Doha. Handlen spiller ligesom overførslen af investeringer en afgørende rolle for udviklingsbistanden, og det skal ske mere retfærdigt i fremtiden. For forhandlingen i Doha er det ikke alene væsentligt at forsvare vores synspunkter som Europæisk Union, men også at udviklingslandene forsvarer deres synspunkter. Derfor har Kommissionen ud over Alt undtagen våben-initiativet foreslået initiativer om teknisk støtte til disse lande således, at de bedre kan forsvare deres interesser og i sidste ende nå frem til et langt mere retfærdigt system. Alle disse elementer vil samlet gøre det muligt for os at forbedre os, men om nogle år vil vi fortsætte med at tale om globaliseringens nødvendige udfordringer. Vi bør slå ind på en vej, som gør det muligt for os at opnå et mere retfærdigt samfund, selv om det bliver et langsigtet mål. For det første tror jeg, vi alle er enige om, at den nuværende model, vi bevæger os rundt i, afleder nogle fuldstændigt uacceptable, ensidige modeller. Vi bliver nødt til at insistere på dette punkt. Globaliseringen har regler, som absolut skal overholdes. I modsat fald nærmer enhver globaliseringsproces sig tydeligvis en fiasko, og de ensidige bevægelser vil få alvorlige problemer med at fremme fordelene ved globaliseringen. For det andet har globaliseringsprocessen - det tror jeg, vi alle er enige om - været til gavn for den økonomiske udvikling. Problemet er, at der også er ulemper, og derfor består vores arbejde ikke i - eller burde ikke bestå i - at angribe globaliseringen, men en bestemt globaliseringsmodel eller de negative aspekter ved en bestemt globaliseringsmodel. Da Kommissionen analyserede disse emner - hvilket er grunden til, at jeg fremlægger dens tre rapporter sammen - nåede den frem til den konklusion, at begrebet globalisering mindst bør omfatte de elementer, der vedrører eksistensen af et internationalt finansieringssystem, som fungerer effektivt, systemer til udviklingsbistand og elementerne forbundet med miljø og bæredygtig udvikling. Når jeg nu har lyttet til Deres kommentarer, vil jeg henvise til hvert enkelt af disse emner. For det første udviklingsbistanden. Vi er alle enige om at koncentrere os om bekæmpelse af fattigdom som grundlæggende element i udviklingsbistanden. Vi er også enige om, at problemet med udviklingsbistanden ikke alene er et kvantitetsproblem, men også et kvalitetsproblem. I denne henseende går jeg fuldt ud ind for idéerne om en forbedring af styreformerne i nogle af disse lande, hvilket er et nøgleelement til en bedre funktion af den nævnte udviklingsbistand. Imidlertid bør forbedringen af kvaliteten i udviklingsbistanden ikke få os til at glemme kvantiteten af bistanden, som, må vi anerkende, stadig er utilstrækkelig. Det er rigtigt, at vi risikerer ikke at få godkendt Kommissionens relativt pragmatiske forslag om i 2006 at nå mindst 0,33% for Unionens lande. Under alle omstændigheder er der andre tredjelande, der ikke accepterer dette forslag. Vi glemmer et grundlæggende emne i hele den fremtidige udviklingsproces, nemlig kapitalinvesteringerne. Netop de direkte investeringer spiller en vigtig rolle i hele udviklingsprocessen, og elementer som styreformer spiller en afgørende nøglerolle her ligesom alle elementer forbundet med en bedre overførsel af teknologi og ethvert andet element, som muliggør den mest passende udvikling af disse lande, som en af Dem sagde. Jeg har en meget konkret kommentar til gælden. Det er rigtigt, at EU har gjort nogle væsentlige anstrengelser med gældseftergivelse til AVS-landene. For indeværende ligger Unionens bidrag på over 1 milliard euro, så derfor går det den rigtige vej med det oprindelige mål. Er det tilstrækkeligt? Muligvis ikke. Vi bliver sandsynligvis nødt til at forelægge nogle mere ambitiøse planer. I vores rapport om globaliseringen beskriver vi, hvilke mulige systemer der findes til at opnå flere midler til at klare udviklingsprocesserne. Jeg er uden tvivl enig i den omtalte påstand om, at løsningerne ikke bør være ensidige. Desværre har vi ikke fundet en enkelt løsning, som gør det muligt for os at løse alle problemerne."@da1
"Herr Präsident, ich danke allen Rednern des heutigen Nachmittags für ihre Beiträge. Ich werde versuchen, einige, notwendigerweise allgemeine, Bemerkungen zu den verschiedenen heute hier vorgetragenen Beiträgen zu machen, da wir angesichts der verfügbaren Zeit leider nicht ins Einzelne gehen können. Die Kommission meint, dass wir in den Fragen der Globalisierung sowie der Unterstützung für die Entwicklung und die Umwelt gleichzeitig und im Komplex vorankommen müssen, ohne dabei ein grundlegendes Schema außer Acht zu lassen, das sich aus den Verpflichtungen von Doha ergibt. Der Handel spielt genauso wie der Investitionstransfer eine wesentliche Rolle bei der Entwicklungshilfe und muss in Zukunft gerechter ablaufen. Für die sich aus Doha herleitenden Verhandlungen ist es nicht nur von grundsätzlicher Bedeutung, dass wir unsere Standpunkte als Europäische Union verteidigen, sondern auch die Entwicklungsländer müssen die ihren verteidigen. Daher hat die Kommission neben der Initiative „Alles außer Waffen“ die Initiativen zur technischen Hilfe für diese Länder vorgeschlagen, sodass sie besser ihre Interessen verteidigen und letztendlich ein viel gerechteres System erreichen können. Alle diese Elemente in ihrer Gesamtheit werden uns eine Verbesserung gestatten, aber in einigen Jahren werden wir erneut über die notwendigen Aufgaben der Globalisierung reden. Wir müssen einen Weg finden, der es uns erlaubt, eine gerechtere Gesellschaft zu errichten, auch wenn dies ein langfristiges Ziel darstellt. Erstens glaube ich uns alle darin einig, dass uns das derzeitige Modell, in dem wir uns bewegen, zu völlig unannehmbaren einseitigen Modellen abdriften lässt. Das ist ein ganz wichtiger Punkt. Die Globalisierung hat Regeln, die man unbedingt einhalten muss; andernfalls ist jeglicher Globalisierungsprozess eindeutig zum Scheitern verurteilt, und die einseitigen Bewegungen werden große Probleme haben, die Vorteile der Globalisierung zu fördern. Zweitens hat der Globalisierungsprozess – ich glaube, darin sind wir uns alle einig – der wirtschaftlichen Entwicklung genützt; das Problem besteht darin, dass er auch Nachteile hat, und unsere Arbeit besteht folglich nicht darin – oder sollte nicht darin bestehen –, gegen die Globalisierung an sich, sondern gegen ein bestimmtes Globalisierungsmodell bzw. die negativen Aspekte eines bestimmten Globalisierungsmodells anzugehen. Als die Kommission diese Fragen analysierte – das ist der Grund, weshalb ich ihre drei Berichte zusammen vorgelegt habe –, kam sie zu dem Schluss, dass das Globalisierungskonzept zumindest die Elemente enthalten muss, die auf das Vorhandensein eines effizient funktionierenden internationalen Finanzsystems, der Entwicklungshilfesysteme und der mit der Umwelt und der nachhaltigen Entwicklung verknüpften Elemente Bezug nehmen. Nachdem ich die Kommentare der Damen und Herren Abgeordneten gehört habe, möchte ich eine Anmerkung zu jedem einzelnen dieser Themen machen: erstens zur Entwicklungshilfe. Wir sind uns alle darin einig, dass wir uns auf den Kampf gegen die Armut als grundlegendem Element der Entwicklungshilfe konzentrieren, auch darin, dass das Problem der Entwicklungshilfe nicht nur ein Problem der Quantität, sondern auch der Qualität ist. In dieser Hinsicht bin ich voll und ganz für die Ideen zur Verbesserung des Regierens in einigen Ländern, was entscheidend ist für ein besseres Funktionieren dieser Entwicklungshilfe. Über der Verbesserung der Qualität der Entwicklungshilfe dürfen wir jedoch nicht ihre Quantität vergessen, die, das müssen wir einräumen, weiterhin unzureichend ist. Ja, wir können Gefahr laufen, dass der relativ pragmatische Vorschlag der Kommission, im Jahre 2006 für die Länder der Union mindestens 0,33 % zu erreichen, nicht angenommen wird. Andere Drittländer akzeptieren diesen Vorschlag ohnehin nicht. In dem gesamten Prozess der künftigen Entwicklung haben wir ein grundlegendes Thema vergessen: die Kapitalinvestitionen. Gerade die direkten Investitionen spielen eine wesentliche Rolle in dem gesamten Entwicklungsprozess, und Aspekte wie das Regieren haben dabei eine grundsätzliche Schlüsselstellung genauso, ebenso alle Aspekte – wie jemand von Ihnen angemerkt hat –, die mit den besten Technologietransfers und allen anderen Aspekten verknüpft sind, die die zweckmäßigste Entwicklung dieser Länder gestatten. Ich möchte eine ganz konkrete Bemerkung zu den Schulden machen: Tatsache ist, dass die Europäische Union eine grundlegende Anstrengung im Hinblick auf den Schuldenerlass für die AKP-Länder unternommen hat. Zurzeit liegt der von der Union geleistete Beitrag bei über einer Milliarde Euro, also sind wir auf dem Weg zu dem ursprünglich vorgesehenen Ziel gut vorangekommen. Reicht das aus? Möglicherweise nicht. Wahrscheinlich werden wir uns noch Anspruchsvolleres vornehmen müssen. In unserem Bericht über die Globalisierung haben wir uns die Frage gestellt, welches die möglichen Systeme zur Erlangung von mehr Ressourcen für die Entwicklungsprozesse sind. Ich teile zweifellos die Auffassung jener, die grob vereinfachende Lösungen ablehnen. Leider haben wir nicht Lösung gefunden, die es uns erlaubt, alle Probleme zu lösen."@de7
"Κύριε Πρόεδρε, ευχαριστώ όλους τους αποψινούς ομιλητές για τις συμβολές τους. Θα επιχειρήσω να κάνω ορισμένα σχόλια, κατ’ ανάγκην γενικά, σχετικά με τις διάφορες συμβολές που έγιναν σήμερα, επειδή, δυστυχώς, με τον διαθέσιμο χρόνο δεν μπορούμε να εισέλθουμε σε μεγαλύτερες λεπτομέρειες. Η Επιτροπή θεωρεί ότι, στις πτυχές που σχετίζονται με την παγκοσμιοποίηση, την ενίσχυση της ανάπτυξης και το περιβάλλον, πρέπει να προχωρήσουμε ταυτόχρονα και από κοινού, χωρίς να ξεχνάμε ένα θεμελιώδες περίγραμμα: αυτό που απορρέει από τις υποχρεώσεις της Ντόχα. Το εμπόριο διαδραματίζει θεμελιώδη ρόλο, όπως και η μεταφορά επενδύσεων, στην ενίσχυση της ανάπτυξης, και πρέπει να διεξάγεται με πιο ισότιμο τρόπο στο μέλλον. Για τη διαπραγμάτευση που απορρέει από τη Ντόχα, δεν είναι θεμελιώδες να υπερασπιστούμε τις απόψεις μας μόνο εμείς ως Ευρωπαϊκή Ένωση, αλλά και οι αναπτυσσόμενες χώρες να υπερασπιστούν τις δικές τους. Για αυτό, επιπλέον της πρωτοβουλίας “Όλα εκτός από όπλα”, η Επιτροπή πρότεινε τις πρωτοβουλίες τεχνικής βοήθειας για αυτές τις χώρες, έτσι ώστε να μπορούν να υπερασπίζονται καλύτερα τα συμφέροντά τους και, τελικά, να φθάσουν σε ένα πολύ δικαιότερο σύστημα. Όλα αυτά τα στοιχεία, από κοινού, θα μας επιτρέψουν τη βελτίωση, αλλά σε λίγα χρόνια θα εξακολουθούμε να μιλάμε για τις απαραίτητες προκλήσεις της παγκοσμιοποίησης. Πρέπει να ξεκινήσουμε μία πορεία που θα μας επιτρέψει να αποκτήσουμε μια δικαιότερη κοινωνία, ακόμη και αν αυτός είναι ένας μακροπρόθεσμος στόχος. Πρώτον, πιστεύω πως συμφωνούμε όλοι ότι το υφιστάμενο πρότυπο στο οποίο κινούμαστε προξενεί μια παρέκκλιση προς μονόπλευρα πρότυπα απολύτως απαράδεκτα. Πρέπει να επιμείνουμε σε αυτό το σημείο. Η παγκοσμιοποίηση έχει κανόνες που είναι απαραίτητο να τηρούνται· διαφορετικά, προφανώς, οποιαδήποτε διαδικασία παγκοσμιοποίησης οδηγείται σε αποτυχία και τα μονόπλευρα κινήματα θα έχουν σοβαρά προβλήματα να προωθήσουν τα πλεονεκτήματα της παγκοσμιοποίησης. Δεύτερον, η διαδικασία της παγκοσμιοποίησης – πιστεύω ότι συμφωνούμε όλοι – παρείχε οφέλη στην οικονομική ανάπτυξη· το πρόβλημα είναι ότι έχει επίσης μειονεκτήματα και, κατά συνέπεια, το έργο μας δεν συνίσταται – ή δεν θα πρέπει να συνίσταται – στην επίθεση εναντίον της παγκοσμιοποίησης, αλλά εναντίον ενός συγκεκριμένου προτύπου παγκοσμιοποίησης ή των αρνητικών πτυχών ενός συγκεκριμένου προτύπου παγκοσμιοποίησης. Όταν η Επιτροπή ανέλυσε αυτά τα θέματα – ο λόγος για τον οποίο παρουσίασα από κοινού τις τρεις εκθέσεις της – κατέληξε στο συμπέρασμα ότι η έννοια της παγκοσμιοποίησης πρέπει να περιλαμβάνει, κατ’ ελάχιστο, τα στοιχεία που αναφέρονται στην ύπαρξη ενός διεθνούς χρηματοοικονομικού συστήματος που να λειτουργεί με αποτελεσματικό τρόπο, τα συστήματα ενίσχυσης της ανάπτυξης και τα στοιχεία που συνδέονται με το περιβάλλον και την αειφόρο ανάπτυξη. Αφού ακούστηκαν οι παρατηρήσεις σας, κύριοι βουλευτές, θα αναφερθώ σε καθένα από αυτά τα θέματα: πρώτον, στην ενίσχυση της ανάπτυξης. Είμαστε όλοι σύμφωνοι να επικεντρωθούμε στην καταπολέμηση της φτώχειας ως θεμελιώδες στοιχείο της ενίσχυσης της ανάπτυξης και ότι το πρόβλημα της ενίσχυσης της ανάπτυξης δεν είναι μόνο πρόβλημα ποσότητας, αλλά και ποιότητας. Από αυτήν την άποψη, είμαι απολύτως υπέρ των ιδεών βελτίωσης της διακυβέρνησης σε μερικές από αυτές τις χώρες, πράγμα που αποτελεί βασικό στοιχείο για μια καλύτερη λειτουργία αυτής της ενίσχυσης. Ωστόσο, η βελτίωση της ποιότητας της ενίσχυσης της ανάπτυξης δεν πρέπει να μας κάνει να λησμονούμε την ποσότητά της, που πρέπει να παραδεχθούμε ότι εξακολουθεί να είναι ανεπαρκής. Βεβαίως, μπορεί να διατρέξουμε τον κίνδυνο να μην γίνει δεκτή η σχετικά πραγματιστική πρόταση της Επιτροπής να φθάσουμε το 2006, κατ’ ελάχιστο όριο, στο 0,33% για τις χώρες της Ένωσης. Εν πάση περιπτώσει, άλλες τρίτες χώρες δεν αποδέχονται αυτήν την πρόταση. Λησμονούμε ένα θεμελιώδες θέμα στην όλη διαδικασία της μελλοντικής ανάπτυξης: τις επενδύσεις κεφαλαίου. Ακριβώς, οι άμεσες επενδύσεις διαδραματίζουν θεμελιώδη ρόλο σε όλη τη διαδικασία της ανάπτυξης και στοιχεία όπως η διακυβέρνηση παίζουν καίριο και θεμελιώδη ρόλο σε αυτή τη διαδικασία, όπως άλλωστε – όπως παρατήρησε κάποιος από εσάς – και όλα τα στοιχεία που συνδέονται με τις καλύτερες μεταφορές τεχνολογίας και οποιοδήποτε άλλο στοιχείο επιτρέπει την πιο ενδεδειγμένη ανάπτυξη αυτών των χωρών. Θέλω να κάνω μια πολύ συγκεκριμένη παρατήρηση σχετικά με το χρέος: είναι γεγονός ότι η Ευρωπαϊκή Ένωση έκανε μια ουσιαστική προσπάθεια για τη διαγραφή του χρέους των χωρών ΑΚΕ. Αυτή τη στιγμή, η εισφορά που παρείχε η Ένωση υπερβαίνει το ένα δισεκατομμύριο ευρώ και, επομένως, ο αρχικά προβλεφθείς στόχος βρίσκεται σε καλό δρόμο. Είναι αυτό αρκετό; Πιθανώς όχι. Ενδεχομένως να πρέπει να εξετάσουμε περισσότερο φιλόδοξα στοιχεία. Στην έκθεσή μας σχετικά με την παγκοσμιοποίηση εξετάζουμε ποια είναι τα πιθανά συστήματα για να έχουμε περισσότερους πόρους ώστε να αντεπεξέλθουμε στις αναπτυξιακές διαδικασίες. Αναμφισβήτητα, συμμερίζομαι τη θέση εκείνων που είπαν ότι οι λύσεις δεν πρέπει να είναι απλουστευτικές. Δυστυχώς, δεν βρήκαμε μία μοναδική λύση, που να μας επιτρέπει να διευθετήσουμε όλα τα προβλήματα."@el8
". Mr President, I would like to thank all the speakers this afternoon for their contributions. I will try to make a few comments, which must be general, on the various contributions which have been made today because we cannot go into more detail given the time available. The Commission believes that, on the aspects relating to globalisation, support for development and the environment, we must move ahead together and at the same time, without forgetting one fundamental approach: the one stemming from the Doha commitments. Trade plays a fundamental role, as does the transfer of investments, in development aid, and it must be carried out in a more equitable way in the future. For the negotiation stemming from Doha it is not only essential to defend our points of view as the European Union, but the developing countries must also defend theirs. Therefore, as well as the ‘Everything but arms’ initiative, the Commission has proposed technical aid initiatives for these countries, so that they can better defend their interests and ultimately achieve a fairer system. All the elements combined will allow us to improve, but in a few years time we will continue to discuss the necessary challenges of globalisation. We must implement an approach which leads towards a fairer society, although that is a long-term objective. Firstly, I think we all agree that the current model we are following is creating a drift towards totally unacceptable unilateral models. We must insist on this point. Globalisation has rules which absolutely must be respected; otherwise, any globalisation process is obviously doomed to failure, and unilateral movements will have serious problems promoting the advantages of globalisation. Secondly, the process of globalisation – I think we all agree – has brought benefits to economic development; the problem is that it also has drawbacks and consequently our work does not consist – or should not consist – of attacking globalisation, but of attacking a certain model of globalisation or the negative aspects of a certain model of globalisation. When the Commission analysed these issues – which is the reason why I have jointly presented its three reports – it reached the conclusion that the concept of globalisation must include, as a minimum, the elements which relate to the existence of an international financial system which works efficiently, development aid systems and the elements relating to the environment and sustainable development. Having heard your comments, I am going to refer to each of these issues: firstly, development aid. We all agree that we should concentrate on the fight against poverty as a fundamental element of development aid and that the problem of development aid is not only a problem of quantity but also of quality. In this respect, I am completely in favour of the ideas for improving governance in some of these countries, which is a key element in improving the functioning of that development aid. Nevertheless, improving the quality of development aid must not lead us to forget its quantity, and we must acknowledge that it is still insufficient. It is true that we may run the risk of the Commission’s relatively pragmatic proposal of reaching a minimum of 0.33% for the countries of the Union by 2006 not being accepted. In any event, other third countries do not accept this proposal. We are forgetting an issue which is fundamental to the whole process of future development: capital investment. Direct investments are playing a fundamental role in the whole process of development, and elements such as governance play a key and fundamental role in it, as do – as some of you have said – all the elements relating to better transfers of technology and any other element which allows for more appropriate development in these countries. I would like to make a very specific comment on debt: it is true that the European Union has made a fundamental effort in relation to the cancelling of ACP countries’ debts. At the moment, the Union’s contribution has been greater than EUR 1 000 million and therefore the initial objective is heading in the right direction. Is this sufficient? Possibly not. We probably have to consider more ambitious elements. In our report on globalisation we consider what are the possible systems for finding more resources with a view to dealing with the development processes. I absolutely agree with those people who have said that the solutions must not be simplistic. Unfortunately, we have not found any one single solution which would solve all the problems."@en3
"Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia tämänpäiväisiä puhujia heidän puheenvuoroistaan. Pyrin esittämään joitakin huomioita – jotka ovat väistämättä yleisluonteisia – tänään käytetyistä puheenvuoroista, koska aika ei salli yksityiskohtiin puuttumista. Komissio katsoo, että meidän on edettävä globalisaatioon, kehitysapuun ja ympäristöön liittyvissä asioissa samanaikaisesti ja yhdessä unohtamatta erästä perusluonteista suunnitelmaa: Dohan sitoumuksiin perustuvaa suunnitelmaa. Kaupalla on sijoitusten ohella keskeinen rooli kehitysavussa, joten kauppaa on tulevaisuudessa käytävä entistä oikeudenmukaisemmin. Dohan jälkeisissä neuvotteluissa on tärkeää puolustaa paitsi Euroopan unionin näkökantoja myös sitä, että kehitysmaat voivat puolustaa omia näkökantojaan. Tästä syystä komissio on ehdottanut aloitteen lisäksi teknistä apua koskevia aloitteita näissä maissa, jotta ne voisivat entistä paremmin puolustaa etujaan ja jotta lopulta saataisiin aikaan paljon nykyistä oikeudenmukaisempi järjestelmä. Kaikki nämä tekijät yhdessä auttavat meitä parantamaan tilannetta, mutta joudumme vielä lähivuosina jatkamaan keskustelua globalisaatioon liittyvistä haasteista. Meidän on lähdettävä sellaiselle tielle, joka johtaa entistä oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan, vaikka se olisikin pitkän aikavälin tavoite. Ensiksikin uskon, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että nykyinen malli on johtamassa yksipuolisiin malleihin, joita ei missään nimessä voida hyväksyä. Meidän on korostettava tätä seikkaa. Maailmanlaajuistumisessa on sääntöjä, joiden noudattaminen on välttämätöntä; muutoin maailmanlaajuistuminen on ilman muuta tuomittu epäonnistumaan, ja yksipuolisten liikkeiden on erittäin vaikea edistää globalisaation hyötyjä. Toiseksi toteaisin, että globalisaatioprosessista – uskoakseni me kaikki olemme samaa mieltä – on ollut hyötyä talouskehitykselle; ongelma on siinä, että siitä on ollut myös haittoja, joten tehtävänämme ei ole – tai tehtävänämme ei saisi olla – hyökätä globalisaatiota vastaan vaan tiettyä globalisaatiomallia tai tietyn globalisaatiomallin kielteisiä piirteitä vastaan. Näitä aiheita analysoidessaan – tästä syystä käsittelin samalla kolmea komission asiakirjaa – komissio teki sellaisen johtopäätöksen, että globalisaation käsitteeseen on vähintäänkin sisällytettävä tehokkaasti toimivan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän olemassaolo, kehitysapujärjestelmät sekä ympäristöön ja kestävään kehitykseen liittyvät tekijät. Olen kuullut parlamentin jäsenten huomiot ja viittaan kuhunkin näistä aiheista ja ensiksi kehitysapuun. Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että köyhyyden torjunnan on oltava kehitysavun olennainen osa ja että kehitysavun ongelmana ei ole yksinomaan määrä vaan myös laatu. Tältä osin kannatan ilman muuta hallintotavan parantamista joissakin maissa, sillä se on keskeinen tekijä kehitysavun toimivuuden parantamisessa. Emme kuitenkaan saa kehitysavun laadun parantamisen takia unohtaa sen määrää, vaan meidän on myönnettävä, että kehitysavun määrä on edelleen riittämätön. Vaarana voi todellakin olla, että komission varsin käytännönläheinen ehdotus, jonka mukaan unionin maissa olisi saavutettava vuoteen 2006 mennessä vähintään 0,33 prosentin taso, jää hyväksymättä. Joka tapauksessa jotkin kolmannet maat eivät hyväksy tätä ehdotusta. Unohdamme tulevaa kehitystä koskevassa prosessissa erään olennaisen seikan: pääomainvestoinnit. Nimenomaan suorilla investoinneilla on keskeinen rooli koko kehitysprosessissa, ja hallintotavan kaltaisilla tekijöillä on tässä keskeinen ja olennainen rooli, kuten myös – niin kuin jotkut teistä ovat todenneet – kaikilla tekijöillä, jotka liittyvät teknologian siirron parantamiseen tai mahdollistavat näiden maiden entistä paremman kehityksen. Haluan tehdä erään hyvin konkreettisen huomion velasta: pitää paikkansa, että Euroopan unioni on ponnistellut aktiivisesti AKT-maiden velan kuolettamisen hyväksi. Tällä hetkellä unionin panos on yli miljardi euroa, joten alun perin asetetussa tavoitteessa edetään hyvin. Riittääkö tämä? Luultavasti ei. Joudumme mahdollisesti asettamaan vielä kunnianhimoisempia tavoitteita. Käsittelemme globalisaatiota koskevassa kertomuksessamme mahdollisia järjestelmiä, joilla voitaisiin lisätä kehitysprosesseihin annettavia määrärahoja. Olen ilman muuta samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat sanoneet, että ratkaisut eivät saa olla liian yksinkertaisia. Emme valitettavasti ole löytäneet yhtä ainoaa ratkaisua, joka soveltuisi kaikkiin ongelmiin."@fi5
"Monsieur le Président, je remercie tous les orateurs intervenus cet après-midi pour leur contribution. Je vais tenter d’émettre quelques commentaires, nécessairement généraux, sur les différentes déclarations prononcées aujourd’hui car, étant donné le temps dont nous disposons, nous ne pouvons pas entrer dans les détails. La Commission pense que, pour les aspects relatifs à la mondialisation, au soutien du développement et à l’environnement, nous devons avancer en même temps et ensemble, sans oublier le schéma fondamental que constitue le schéma émanant des engagements de Doha. Le commerce, comme le transfert des investissements, joue un rôle essentiel dans l’aide au développement et il doit à l’avenir se faire d’une manière plus équitable. En ce qui concerne les négociations dérivées de Doha, il est non seulement primordial pour nous de défendre notre point de vue en tant qu’Union européenne, mais ce l’est également pour les pays en voie de développement. C’est pourquoi, outre l’initiative "Tout sauf les armes", la Commission a proposé des initiatives d’assistance technique pour ces pays de sorte qu’ils puissent mieux défendre leurs intérêts et, en définitive, parvenir à un système beaucoup plus juste. Tous ces éléments considérés conjointement nous permettront d’améliorer la situation, mais dans quelques années, nous parlerons toujours des défis nécessaires de la mondialisation. Nous devons établir un système qui nous permette d’arriver à une société plus équitable, même s’il s’agit d’un objectif à long terme. Pour commencer, je pense que nous sommes tous d’accord sur le fait que le modèle en vigueur actuellement est à l’origine d’une dérive vers des modèles unilatéraux totalement inacceptables. Nous nous devons d’insister sur ce point. La mondialisation comporte des règles qu’il est indispensable de respecter ; dans le cas contraire, tout processus de mondialisation est assurément voué à l’échec, et les mouvements unilatéraux auront de sérieux problèmes à promouvoir les avantages de la mondialisation. Ensuite, le processus de mondialisation - je crois que nous sommes à nouveau tous d’accord sur ce point - a été bénéfique au développement économique. Le problème est qu’il présente également des inconvénients ; par conséquent, notre travail ne consiste pas - ou ne devrait pas consister - à attaquer la mondialisation, mais bien un modèle donné de mondialisation ou encore les aspects négatifs d’un tel modèle. Lorsque la Commission a analysé toutes ces questions - raison pour laquelle j’ai présenté ces trois rapports conjointement -, elle est arrivée à la conclusion que le concept de mondialisation doit au moins inclure les éléments qui font référence à l’existence d’un système financier international fonctionnant d’une manière efficace, les systèmes d’aide au développement et les éléments liés à l’environnement et au développement durable. Mesdames et Messieurs, maintenant que j’ai entendu vos commentaires, je vais reprendre chacun de ces sujets séparément : en premier lieu, l’aide au développement. Nous nous accordons tous sur l’idée de se centrer sur la lutte contre la pauvreté en tant qu’élément fondamental de l’aide au développement et sur le fait que le problème de cette aide n’est pas uniquement un problème de quantité, mais également de qualité. À cet égard, je suis totalement en faveur des idées d’amélioration de la gouvernance dans certains de ces pays, car il s’agit là d’un élément essentiel pour un meilleur fonctionnement de l’aide au développement. Néanmoins, l’amélioration de la qualité de l’aide au développement ne doit pas nous faire oublier la quantité de cette aide, et il nous faut bien reconnaître qu’elle reste insuffisante. Il est certain que nous courons le risque que soit rejetée la proposition relativement pragmatique de la Commission d’atteindre au moins en 2006 le taux de 0,33 % pour les pays de l’Union. En tout cas, d’autres pays n’acceptent pas cette proposition. Nous oublions un sujet fondamental dans tout ce processus du développement futur : les investissements de capitaux. Les investissements directs jouent précisément un rôle majeur dans ce processus et des éléments comme la gouvernance y assument une fonction essentielle ; c’est également le cas - comme certains d’entre vous l’ont dit - de tous les éléments liés à un meilleur transfert des technologies et de tout autre élément permettant le développement le plus adéquat possible pour ces pays. Je tiens à émettre un commentaire très concret sur la dette : il est vrai que l'Union européenne a consenti un effort très important en ce qui concerne la remise de la dette des pays ACP. Actuellement, la contribution de l’Union est supérieure à 1 milliard d’euros ; l’objectif initialement fixé est donc en bonne voie de réalisation. Est-ce suffisant ? Il est possible que non. Nous devrons probablement avoir des visées plus ambitieuses. Dans notre rapport sur la mondialisation, nous exposons les différents systèmes possibles pour obtenir davantage de ressources afin de pouvoir faire face aux processus de développement. Je partage sans aucun doute la thèse émise par certains d’entre vous selon laquelle les solutions ne doivent pas être simplistes. Malheureusement, nous n’avons pas trouvé de solution unique qui nous permette de résoudre tous les problèmes."@fr6
"Signor Presidente, ringrazio tutti gli oratori di questo pomeriggio per i loro contributi. Tenterò di fare alcuni commenti sui vari interventi di oggi, necessariamente di natura generale in quanto purtroppo il tempo a disposizione non ci permette di entrare nei dettagli. La Commissione sostiene che, per quanto attiene agli aspetti della globalizzazione, dell’appoggio allo sviluppo e dell’ambiente, dobbiamo progredire in contemporanea e congiuntamente senza dimenticare uno schema fondamentale: quello derivante dagli impegni assunti a Doha. Nell’aiuto allo sviluppo il commercio svolge un ruolo basilare al pari del trasferimento di investimenti e in futuro dovrà essere praticato in modo più equo. Per quanto riguarda il negoziato derivato da Doha, non soltanto è fondamentale che l’Unione europea in quanto tale difenda i suoi punti di vista ma che anche i paesi in via di sviluppo difendano i loro. Per questa ragione, oltre all’iniziativa “ la Commissione ha proposto le iniziative di aiuto tecnico per questi paesi affinché possano difendere meglio i loro interessi e in definitiva conseguire un sistema molto più equo. Tutti questi aspetti, congiuntamente, ci permetteranno di migliorare sebbene, ancora per qualche anno, parleremo delle necessarie sfide della globalizzazione. Dobbiamo avviarci su una strada che ci permetta di ottenere una società più giusta anche se si tratta di un obiettivo a lungo termine. In primo luogo, mi pare che siamo tutti d’accordo sul fatto che l’attuale modello in cui ci muoviamo sta generando una deriva che conduce a modelli unilaterali totalmente inaccettabili. Su questo punto dobbiamo insistere. La mondializzazione ha regole che è imperativo rispettare; in caso contrario, ovviamente, qualsiasi processo di mondializzazione è destinato all’insuccesso e i movimenti unilaterali avranno grossi problemi a promuovere i vantaggi della globalizzazione. In secondo luogo, il processo di globalizzazione – credo che siamo tutti d’accordo – ha portato benefici allo sviluppo economico; il problema è che porta anche inconvenienti e, di conseguenza, il nostro lavoro non consiste, o non dovrebbe consistere, nell’attaccare la globalizzazione ma un determinato modello di globalizzazione o gli aspetti negativi di un determinato modello di globalizzazione. Quando la Commissione ha analizzato questi temi – ragione per cui ha presentato congiuntamente le sue tre relazioni – è giunta alla conclusione che il concetto di globalizzazione debba includere, come minimo, gli elementi che fanno riferimento all’esistenza di un sistema finanziario internazionale che funzioni in modo efficiente, i sistemi di aiuto allo sviluppo e gli elementi connessi all’ambiente e allo sviluppo sostenibile. Sentiti i commenti degli onorevoli deputati, desidero fare riferimento ad ognuno di questi temi e in primo luogo all’aiuto allo sviluppo. Siamo tutti d’accordo nel concentrarci sulla lotta alla povertà come elemento fondamentale dell’aiuto allo sviluppo e sul fatto che l’aiuto allo sviluppo non è unicamente un problema quantitativo ma qualitativo. Da questo punto di vista, sono assolutamente favorevole alle idee di miglioramento della in alcuni di questi paesi, il che presuppone un elemento chiave volto a migliorare il funzionamento del suddetto aiuto allo sviluppo. Tuttavia, il miglioramento qualitativo dell’aiuto allo sviluppo non ci deve far dimenticare l’aspetto quantitativo che, dobbiamo riconoscerlo, continua a essere insufficiente. Naturalmente possiamo correre il rischio di vedere rifiutata la proposta relativamente pragmatica della Commissione di raggiungere nel 2006, come minimo, lo 0,33 percento per i paesi dell’Unione. Ad ogni modo, altri paesi terzi non accettano questa proposta. Dimentichiamo un tema fondamentale in tutto il processo del futuro sviluppo: gli investimenti di capitale. Proprio gli investimenti diretti stanno svolgendo un ruolo fondamentale nell’intero processo di sviluppo e anche elementi come la svolgono un ruolo chiave e fondamentale così come, alcuni di voi lo hanno affermato, tutti gli aspetti legati a un potenziamento dei trasferimenti di tecnologia e a qualsiasi altro aspetto che consenta uno sviluppo più adeguato di questi paesi. Desidero fare un commento molto concreto sul debito: è vero che l’Unione europea ha compiuto uno sforzo fondamentale con la cancellazione del debito dei paesi ACP. Attualmente il contributo dell’Unione europea è superiore a 1000 milioni di euro e, pertanto, l’obiettivo inizialmente previsto segue la giusta direzione. E’ sufficiente? Probabilmente no. Forse dobbiamo proporre elementi più ambiziosi. Nella nostra relazione sulla globalizzazione prospettiamo i possibili sistemi per ottenere più risorse per far fronte ai processi di sviluppo. Senza dubbio condivido la tesi di coloro che hanno affermato che le soluzioni non debbono essere semplicistiche. Purtroppo, non abbiamo trovato una soluzione unica che ci consenta di risolvere tutti i problemi."@it9
". Mr President, I would like to thank all the speakers this afternoon for their contributions. I will try to make a few comments, which must be general, on the various contributions which have been made today because we cannot go into more detail given the time available. The Commission believes that, on the aspects relating to globalisation, support for development and the environment, we must move ahead together and at the same time, without forgetting one fundamental approach: the one stemming from the Doha commitments. Trade plays a fundamental role, as does the transfer of investments, in development aid, and it must be carried out in a more equitable way in the future. For the negotiation stemming from Doha it is not only essential to defend our points of view as the European Union, but the developing countries must also defend theirs. Therefore, as well as the ‘Everything but arms’ initiative, the Commission has proposed technical aid initiatives for these countries, so that they can better defend their interests and ultimately achieve a fairer system. All the elements combined will allow us to improve, but in a few years time we will continue to discuss the necessary challenges of globalisation. We must implement an approach which leads towards a fairer society, although that is a long-term objective. Firstly, I think we all agree that the current model we are following is creating a drift towards totally unacceptable unilateral models. We must insist on this point. Globalisation has rules which absolutely must be respected; otherwise, any globalisation process is obviously doomed to failure, and unilateral movements will have serious problems promoting the advantages of globalisation. Secondly, the process of globalisation – I think we all agree – has brought benefits to economic development; the problem is that it also has drawbacks and consequently our work does not consist – or should not consist – of attacking globalisation, but of attacking a certain model of globalisation or the negative aspects of a certain model of globalisation. When the Commission analysed these issues – which is the reason why I have jointly presented its three reports – it reached the conclusion that the concept of globalisation must include, as a minimum, the elements which relate to the existence of an international financial system which works efficiently, development aid systems and the elements relating to the environment and sustainable development. Having heard your comments, I am going to refer to each of these issues: firstly, development aid. We all agree that we should concentrate on the fight against poverty as a fundamental element of development aid and that the problem of development aid is not only a problem of quantity but also of quality. In this respect, I am completely in favour of the ideas for improving governance in some of these countries, which is a key element in improving the functioning of that development aid. Nevertheless, improving the quality of development aid must not lead us to forget its quantity, and we must acknowledge that it is still insufficient. It is true that we may run the risk of the Commission’s relatively pragmatic proposal of reaching a minimum of 0.33% for the countries of the Union by 2006 not being accepted. In any event, other third countries do not accept this proposal. We are forgetting an issue which is fundamental to the whole process of future development: capital investment. Direct investments are playing a fundamental role in the whole process of development, and elements such as governance play a key and fundamental role in it, as do – as some of you have said – all the elements relating to better transfers of technology and any other element which allows for more appropriate development in these countries. I would like to make a very specific comment on debt: it is true that the European Union has made a fundamental effort in relation to the cancelling of ACP countries’ debts. At the moment, the Union’s contribution has been greater than EUR 1 000 million and therefore the initial objective is heading in the right direction. Is this sufficient? Possibly not. We probably have to consider more ambitious elements. In our report on globalisation we consider what are the possible systems for finding more resources with a view to dealing with the development processes. I absolutely agree with those people who have said that the solutions must not be simplistic. Unfortunately, we have not found any one single solution which would solve all the problems."@lv10
". Mijnheer de Voorzitter, ik zou alle sprekers van de huidige namiddag voor hun bijdrage willen bedanken. Ik zal proberen hierop algemeen in te gaan, omdat er helaas niet genoeg tijd is voor een gedetailleerd antwoord. De Commissie is van mening dat wij met betrekking tot de aspecten die verband houden met de globalisering, de ontwikkelingshulp en het milieu tegelijkertijd en gezamenlijk moeten optreden zonder een fundamenteel beginsel uit het oog te verliezen: de consequenties van de toezeggingen van Doha. De handel speelt voor de ontwikkelingssamenwerking een even belangrijke rol als de rechtstreekse investeringen en dient in de toekomst evenwichtiger te worden. Aangaande de onderhandelingen die voortvloeien uit Doha is het niet alleen van belang dat wij als Europese Unie onze standpunten verdedigen, maar ook dat de ontwikkelingslanden dit doen. Derhalve heeft de Commissie naast het initiatief maatregelen inzake technische steun aan deze landen voorgesteld zodat deze hun belangen beter kunnen behartigen en er uiteindelijk een veel rechtvaardiger stelsel tot stand wordt gebracht. Al deze elementen bij elkaar stellen ons in staat om verbeteringen te verwezenlijken, maar wij zullen het nog enkele jaren over de uitdagingen van de globalisering hebben. Wij moeten de weg inslaan naar een rechtvaardiger maatschappij, ook al kan dit doel pas op de lange termijn worden bereikt. Ten eerste geloof ik dat wij het er allen over eens zijn dat het huidig model tot het ontstaan van geheel onaanvaardbare unilaterale modellen leidt. Dit mag niet buiten acht worden gelaten. De mondialisering heeft regels die absoluut dienen te worden gerespecteerd. Gebeurt dit niet, dan is ieder mondialiseringsproces al bij voorbaat tot mislukking gedoemd en zullen de unilaterale bewegingen grote problemen hebben om de vruchten van de globalisering te plukken. Ten tweede - en ook op dit punt zijn wij het volgens mij met elkaar eens - heeft de globalisering gunstige gevolgen gehad voor de economische ontwikkeling. Het probleem is dat zij niet alleen positieve kanten heeft, en derhalve bestaat onze taak erin - of zou erin moeten bestaan - niet de globalisering op zich aan te vallen, maar een bepaald globaliseringsmodel of de negatieve aspecten van een bepaald globaliseringsmodel. Bij de analyse van deze vraagstukken is de Commissie tot de conclusie gekomen dat het globaliseringsconcept ten minste dient uit te gaan van het bestaan van een efficiënt internationaal financieel stelsel, systemen voor ontwikkelingshulp en elementen betreffende het milieu en duurzame ontwikkeling, en dit is de reden waarom ik uw drie verslagen gezamenlijk heb behandeld. Naar aanleiding van uw opmerkingen zal ik op alle drie de vraagstukken ingaan. Ten eerste de ontwikkelingshulp. Wij zijn het erover eens dat armoedebestrijding centraal moet staan in de ontwikkelingshulp en dat deze hulp niet alleen met een kwantitatief, maar ook met een kwalitatief probleem te kampen heeft. In dit opzicht ben ik absoluut voorstander van de ideeën voor een verbetering van het bestuur in sommige landen, aangezien een en ander een bepalende factor is voor een beter functioneren van de ontwikkelingshulp. De verbetering van de kwaliteit van de ontwikkelingshulp mag ons echter niet doen vergeten dat ook de kwantiteit hiervan veel te wensen overlaat. Het risico bestaat uiteraard dat ons vrij pragmatische voorstel om voor het jaar 2006 het doel van 0,33% voor de lidstaten van de Europese Unie te bereiken, niet wordt aanvaard. Andere derde landen zijn het sowieso niet met dit voorstel eens. Ten aanzien van het toekomstige ontwikkelingsproces verliezen wij één ding uit het oog: de rechtstreekse investeringen. Deze investeringen spelen een fundamentele rol in ieder ontwikkelingsproces, net als elementen als goed bestuur en, zoals sommigen van u hebben gezegd, een betere technologietransfer en andere maatregelen die een adequatere ontwikkeling van de ontwikkelingslanden mogelijk maken. Ik wil heel concreet ingaan op het vraagstuk van de schulden: het is een feit dat de Europese Unie ten aanzien van de kwijtschelding van de schulden van de ACS-landen wezenlijke inspanningen heeft ondernomen. Momenteel gaat het hier om een bedrag van meer dan 1 miljard euro, hetgeen betekent dat met betrekking tot het oorspronkelijke doel al een flink stuk is afgelegd. Is dit echter voldoende? Misschien niet. Wellicht moeten wij ambitieuzere doelstellingen nastreven. In ons verslag over de globalisering hebben wij een toelichting gegeven op de potentiële stelsels om meer middelen voor ontwikkeling te verkrijgen. Ik stem uiteraard geheel overeen met degenen onder u die gezegd hebben dat wij geen simplistische oplossingen mogen kiezen. Helaas hebben wij die ene oplossing voor alle problemen niet gevonden."@nl2
"Senhor Presidente, agradeço a todos os oradores que intervieram no debate desta tarde as suas contribuições. Tentarei fazer algumas observações, necessariamente de carácter geral, sobre as várias contribuições apresentadas hoje, porque, lamentavelmente, o tempo de que dispomos não nos permite ser mais exaustivos. A Comissão é de opinião que, relativamente aos aspectos que se prendem com a globalização, o apoio ao desenvolvimento e ao ambiente, temos de avançar ao mesmo tempo e de forma conjunta, sem esquecer um modelo fundamental: aquele que emana dos compromissos de Doha. O comércio tem um papel fundamental a desempenhar, à semelhança da transferência de investimento, na ajuda ao desenvolvimento, e deve haver mais equidade no futuro. Para a negociação no seguimento de Doha, não só é fundamental defender os nossos pontos de vista enquanto União Europeia, como também o é que os países em vias de desenvolvimento defendam os seus. Para esse fim, além da iniciativa "Tudo menos armas", a Comissão propôs as iniciativas de ajuda técnica dirigida a estes países, por forma a que possam defender mais eficazmente os seus interesses e, em síntese, alcançar um sistema muito mais equitativo. Todos estes elementos, conjuntamente, permitir-nos-ão melhorias, mas daqui a alguns anos continuaremos a falar dos necessários reptos da globalização. Devemos encetar um caminho que nos conduza a uma sociedade mais justa, ainda que se trate de um objectivo a longo prazo. Em primeiro lugar, penso que estamos todos de acordo em que o modelo actualmente em vigor está a gerar uma deriva para modelos unilaterais totalmente inadmissíveis. Devemos insistir neste ponto. A mundialização tem regras, e é imprescindível observá-las; caso contrário, qualquer processo de mundialização está, obviamente, votado ao fracasso, e os movimentos unilaterais confrontar-se-ão com graves problemas para promover as vantagens da globalização. Em segundo lugar, o processo de globalização - penso que é consensual entre nós - trouxe benefícios para o desenvolvimento económico; o problema é que tem também inconvenientes, pelo que o nosso trabalho não consiste - ou não deveria consistir - em atacar a globalização, mas sim um determinado modelo de globalização ou os aspectos negativos de um determinado modelo de globalização. Quando a Comissão examinou estes temas - razão pela qual apresentei conjuntamente os seus três relatórios - concluiu que o conceito de globalização deve incluir, no mínimo, os elementos que fazem referência à existência de um sistema financeiro internacional, cujo funcionamento seja eficiente, os sistemas de ajuda ao desenvolvimento e os elementos relacionados com o ambiente e com o desenvolvimento sustentável. Depois de ouvir as observações dos senhores deputados, passo a referir-me a cada um dos temas em causa: em primeiro lugar, a ajuda ao desenvolvimento. É consensual que devemos concentrar-nos na luta contra a pobreza enquanto elemento fundamental da ajuda ao desenvolvimento e que o problema da ajuda ao desenvolvimento não é unicamente um problema de quantidade, mas também de qualidade. Neste sentido, sou totalmente a favor das ideias de melhoria da governança em alguns destes países, o que representa um elemento fundamental para um melhor funcionamento dessa ajuda ao desenvolvimento. A melhoria da qualidade da ajuda ao desenvolvimento não deve, porém, fazer-nos esquecer o volume desta mesma ajuda, que devemos reconhecer que continua a ser insuficiente. Corre-se, sem dúvida, o risco de não ver aceite a proposta relativamente pragmática da Comissão de alcançar, até 2006, 0,33%, pelo menos, no caso dos países da União. De todas as formas, outros países terceiros não aceitam esta proposta. Esquecemos um tema fundamental em todo o processo do desenvolvimento futuro: o investimento de capital. O investimento directo desempenha um papel fundamental em todo o processo de desenvolvimento, e elementos como a governança são cruciais e fundamentais, à semelhança - como alguns de vós referiram - de todos os elementos associados às melhores transferências de tecnologia e a qualquer outro elemento susceptível de favorecer o desenvolvimento mais adequado destes países. Desejo tecer uma observação muito concreta relativamente à dívida: a União Europeia desenvolveu um esforço fundamental em relação ao perdão da dívida dos países ACP. Actualmente, a contribuição da União é superior a 1000 milhões de euros, ou seja, o objectivo inicialmente previsto está a ter um bom andamento. É suficiente? Possivelmente não. Talvez tenhamos que definir elementos mais ambiciosos. No relatório da Comissão sobre a globalização faz-se uma reflexão sobre quais são os possíveis sistemas que nos permitirão obter mais recursos com a finalidade de financiar os processos de desenvolvimento. Partilho, sem dúvida alguma, a tese daqueles que afirmam que as soluções não devem ser simplistas. Lamentavelmente, não encontrámos uma solução única que nos permita resolver todos os problemas."@pt11
"Herr talman! Jag vill tacka alla talare för deras inlägg. Jag skall försöka bidra med några kommentarer, allmänna naturligtvis, om de olika bidrag som gjorts i dag eftersom vi tyvärr med den tid vi har till förfogande inte kan gå in på detaljer. Kommissionen anser att vi i de frågor som handlar om globaliseringen, utvecklingsstödet och miljön måste gå framåt samtidigt och tillsammans utan att glömma en grundläggande plan: åtagandena i Doha. Handeln spelar en avgörande roll, precis som investeringsöverföringarna, i utvecklingsstödet och måste ske på ett rättvist sätt i framtiden. För förhandlingarna efter Doha är det inte bara av grundläggande vikt att försvara våra ståndpunkter som europeisk union utan också att utvecklingsländerna försvarar sina. Därför har kommissionen, förutom initiativet föreslagit initiativ för tekniskt stöd till dessa länder så att de bättre skall kunna försvara sina intressen och i slutändan uppnå ett mycket rättvisare system. Alla dessa faktorer tillsammans skulle göra det möjligt för oss att bli bättre, men inom några år kommer vi att fortsätta att tala om globaliseringens nödvändiga utmaningar. Vi bör slå in på en väg som gör det möjligt att nå ett rättvisare samhälle, även om det är ett mål på lång sikt. För det första tror jag att vi alla är överens om att vår nuvarande modell håller på att glida över i totalt oacceptabla ensidiga modeller. Vi måste insistera på det. Globaliseringen har regler som vi måste respektera. Om vi inte gör det kommer naturligtvis alla globaliseringsprocesser utmynna i fiasko och de unilaterala rörelserna kommer att få stora problem för att främja fördelarna med globaliseringen. För det andra tror jag att vi alla är överens om att globaliseringsprocessen har medfört vinster för den ekonomiska utvecklingen. Problemet är att den också har nackdelar och därför består inte vårt arbete i, eller borde inte bestå i, att attackera globaliseringen, utan en viss globaliseringsmodell eller de negativa aspekterna av en viss globaliseringsmodell. När kommissionen analyserade dessa frågor, vilket är anledningen till att jag lagt fram de tre rapporterna tillsammans, kom vi till slutsatsen att globaliseringsbegreppet som minimum bör innefatta de delar som handlar om förekomsten av ett internationellt ekonomiskt system, som fungerar på ett effektivt sätt, systemen för utvecklingsstöd och de delar som har med miljö och hållbar utveckling att göra. Jag har lyssnat på ledamöterna och nu skall jag tala om var och en av dessa frågor. Först utvecklingsstödet. Alla är vi överens om att inrikta oss på att bekämpa fattigdomen som grundläggande del i utvecklingsstödet och att utvecklingsstödets problem inte bara gäller kvantitet, utan också kvalitet. Jag är fullständigt för förbättringsidéerna vad gäller styrformer i vissa av dessa länder, vilket är en nyckelfaktor för att utvecklingsstöden skall fungera bättre. Förbättringen av utvecklingsstödens kvalitet bör inte få oss att glömma kvantiteten på desamma, som vi måste medge fortfarande är otillräckliga. Det är sant att vi kan riskera att kommissionens relativt pragmatiska förslag att till år 2006 uppnå minst 0,33 procent för unionens medlemsstater inte accepteras. Hur som helst godtar inte andra tredjeländer detta förslag. Vi glömmer en grundläggande fråga i hela den framtida utvecklingsprocessen: kapitalinvesteringarna. Just de direkta investeringarna spelar en avgörande roll för hela utvecklingsprocessen och faktorer som styrformer spelar en nyckelroll i detta, precis som, vilket några av er kommenterat, alla de faktorer gör som är kopplade till förbättrad tekniköverföring samt alla andra faktorer som möjliggör en mer adekvat utveckling i dessa länder. Jag vill göra en mycket konkret kommentar om skulden. Det är sant att Europeiska unionen har gjort en betydande ansträngning för att efterskänka skulden till AVS-länderna. För närvarande överstiger det bidrag som ges av unionen 1 000 miljoner euro och därför går det inledningsvis planerade målet åt rätt håll. Är det tillräckligt? Kanske inte. Förmodligen måste vi sätta upp mer ambitiösa faktorer för oss. I vår rapport om globaliseringen tar vi upp vilka de möjliga systemen är för att erhålla mer resurser i syfte att klara utvecklingsprocessen. Utan något som helst tvivel delar jag den tes som uttryckts av dem som sagt att lösningarna inte bör vara förenklande. Tyvärr har vi inte funnit en enda lösning som gör det möjligt att lösa alla problem."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata
"Everything but arms”"9

Named graphs describing this resource:

1http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Danish.ttl.gz
2http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Dutch.ttl.gz
3http://purl.org/linkedpolitics/rdf/English.ttl.gz
4http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Events_and_structure.ttl.gz
5http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Finnish.ttl.gz
6http://purl.org/linkedpolitics/rdf/French.ttl.gz
7http://purl.org/linkedpolitics/rdf/German.ttl.gz
8http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Greek.ttl.gz
9http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Italian.ttl.gz
10http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Latvian.ttl.gz
11http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Portuguese.ttl.gz
12http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Spanish.ttl.gz
13http://purl.org/linkedpolitics/rdf/Swedish.ttl.gz

The resource appears as object in 2 triples

Context graph