Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-03-11-Speech-1-048"

Predicate	Value (sorted: default)
rdf:type	lpv_eu:Speech4
dcterms:Date	"2002-03-11"^^xsd:date4
dcterms:Is Part Of	lp_eu:Global samhällsstyrning efter det sociala världsforumet i Porto Alegre och det världsekonomiska forumet i New York4
dcterms:Language	"es"^^xsd:language4
lpv:document identification number	"en.20020311.4.1-048"4
lpv:hasSubsequent	lp_eu:2002-03-11-Speech-1-0494
lpv:speaker	lp:Solbes4
lpv:spoken text	"Señor Presidente, muchas gracias por invitar a la Comisión a presentar sus reflexiones sobre los acontecimientos de Porto Alegre y Nueva York. Creo que es una buena ocasión para exponer también las iniciativas que la Comisión ha adoptado sobre estos temas en las últimas semanas. En el informe se reconoce que muchos países han conseguido un aumento de su renta y una mejora de su calidad de vida que no habrían logrado con una estrategia de menor integración. También da cuenta del fuerte aumento de la inversión directa extranjera, factor fundamental para potenciar el crecimiento y, en consecuencia, para combatir la pobreza. El informe examina varias propuestas existentes sobre impuestos internacionales. Por lo que se refiere a la utilización general de estos impuestos como fuente potencial de financiación del desarrollo o de bienes públicos, llegamos a la conclusión de que, aunque algunos de ellos parecerán atractivos para las necesidades a corto y medio plazo, no hay muchas alternativas a la financiación procedente de los recursos presupuestarios nacionales. Esta conclusión implica un reajuste de prioridades dentro de las disponibilidades presupuestarias. Otra propuesta de interés es la introducción del impuesto sobre las transacciones monetarias. El informe considera dos perspectivas: en primer lugar, respecto al denominado “Tobin Tax” o impuesto Tobin como herramienta de estabilización de los mercados de divisas, el análisis nos lleva a la conclusión de que es difícil suponer que dicho impuesto contribuirá esencialmente a la estabilidad de los tipos de cambio. Sin embargo, si analizamos este instrumento como herramienta para aumentar los recursos disponibles para la financiación del desarrollo, el impuesto Tobin puede resultar más atractivo. Es cierto que su aplicación sería laboriosa, pues requeriría una cobertura casi global para minimizar la evasión fiscal y precisaría un sólido consenso internacional. Incluso en el caso de que pudiera alcanzarse dicho consenso a nivel político, seguirían planteándose numerosos problemas técnicos, como, por ejemplo, los relacionados con la base impositiva apropiada y los mecanismos de recaudación. Estos resultados coinciden sustancialmente con la Resolución sobre el sistema monetario internacional aprobada por el Parlamento Europeo el otoño pasado. Otro aspecto importante del informe es la constatación de que para muchos países en vías de desarrollo la asistencia técnica comercial y el desarrollo de capacidades son importantes para el aprovechamiento de las oportunidades de crecimiento resultantes del comercio. Señoras y señores, la Unión Europea está bien situada para asumir un papel de primer orden en la potenciación del desarrollo global sostenible. Es el mayor donante mundial de ayuda al desarrollo, el mayor socio comercial del mundo y una importante fuente de inversión directa extranjera. Por otra parte, en el marco de su compromiso de proteger el medio ambiente, está desarrollando y promoviendo el uso y la difusión de tecnologías que respeten el medio ambiente tanto dentro como fuera de Europa. El modelo europeo de integración se ha desarrollado siguiendo las líneas de unas estrategias de mutuo apoyo para un crecimiento económico estable, desarrollo social y protección del medio ambiente. Basándose en estos logros y teniendo en cuenta la próxima Cumbre Mundial sobre Desarrollo Sostenible de Johannesburgo, la Comisión ha elaborado la comunicación hacia un para el desarrollo sostenible. Su propósito es señalar los componentes estratégicos que sirvan de base a un para Johannesburgo, con vistas a conseguir que todos los socios, tanto los del norte como los del sur, trabajen juntos en pro de un desarrollo sostenible. La comunicación subraya varias prioridades clave y presenta propuestas concretas de actuación en los ámbitos económico, social y medioambiental. La Comisión y los Estados miembros se han comprometido a negociar con un espíritu constructivo, en el marco de la OMC, para continuar el proceso de establecimiento de un sistema comercial justo y de libre mercado, de acuerdo con las conclusiones de la Conferencia Ministerial de Doha. Nuestro objetivo es aumentar de forma global el nivel de vida mundial a través de la liberalización y del desarrollo del comercio. La Comunidad promueve activamente la participación de los países en vías de desarrollo y en especial de los menos desarrollados en el sistema comercial internacional. La iniciativa “Everything but arms” es un paso importante en esta dirección, pero no es suficiente e invitamos a otros a seguir nuestro ejemplo y a mejorar el acceso de los países menos desarrollados al mercado. También adoptamos medidas para respaldar los esfuerzos de los países en vías de desarrollo para integrarse en el sistema comercial global y beneficiarse de él. De acuerdo con la agenda de desarrollo de Doha hemos recomendado, asimismo, a los Estados miembros que aumenten la ayuda relacionada con el comercio. Como ustedes saben, la Conferencia Internacional sobre la Financiación para el Desarrollo de Monterrey se celebrará de inmediato, la Cumbre Mundial sobre el Desarrollo Sostenible de Johannesburgo se celebrará durante el mes de septiembre y debemos definir nuestra posición respecto de ambos temas. La Unión Europea está contribuyendo también al esfuerzo internacional para reforzar la resistencia del sistema financiero y monetario internacional y reducir las posibilidades de abuso para la financiación del terrorismo, el blanqueo de dinero y otras actividades financieras ilegales. La Unión seguirá centrando su política de desarrollo en el objetivo primordial de reducir la pobreza. Asignará en consecuencia sus recursos y se asegurará de que las ayudas europeas se empleen de manera eficaz. Se podrían conseguir verdaderos progresos prácticos en materia de calidad y eficacia de la ayuda, si las normas que regulan las políticas y procedimientos estuvieran mejor armonizadas, tanto a nivel comunitario como en los Estados miembros. No obstante, sin olvidar la necesidad de aumentar la eficacia, la Comisión cree que existe un desfase entre los recursos necesarios para alcanzar los objetivos de desarrollo del milenio y los plazos acordados y medios disponibles actuales. Por tanto, con vistas al éxito de la Conferencia sobre la Financiación del Desarrollo de Monterrey, la Comisión ha dirigido al Consejo la recomendación de aumentar el volumen de Ayudas Oficiales al Desarrollo y sugerimos que antes del año 2006 todos los países cuyo porcentaje de ayuda sobre renta nacional esté por debajo de la media de la Unión Europea, el 0,33 %, se sitúen a este nivel. Si consiguiéramos este objetivo, la media de la Unión aumentaría entonces hasta prácticamente el 0,4 %, lo que se convertiría en un nuevo umbral para los Estados miembros de la Unión, que, con este aumento, podría contribuir significativamente al logro de los objetivos del desarrollo del milenio. Por otra parte, un fuerte compromiso con este enfoque gradual consolidaría la posición de la Unión en la negociación de una fructífera distribución internacional de la carga. Por último, en cuanto a la protección global del medio ambiente, la Comisión propone poner en marcha una iniciativa en materia de gestión sostenible del agua. Nos hemos comprometido a presionar a nuestros socios para lograr una recomposición de hasta el 50 % de la “global environment facility” antes del mes de abril de 2002 y para ampliar su mandato. Promovemos la aplicación de acuerdos medioambientales multilaterales incluida la ratificación del Protocolo de Kyoto, cosa que ya han hecho los Estados miembros a principios de este mes. Hablando en términos generales, pienso que, como países industrializados, no tenemos derecho a exigir a los países en vías de desarrollo que realicen más esfuerzos para la protección del planeta si no estamos dispuestos a respetar nuestros propios compromisos. Señoras y señores, la construcción de un futuro sostenible para el mundo requiere la colaboración de todos. Sin embargo, sólo podrán lograrse verdaderos progresos si los principales socios se comprometen a desempeñar un papel crucial y en este sentido estoy convencido de que nosotros, como Unión Europea, debemos y podemos desempeñar ese papel fundamental. Se ha escrito mucho sobre el antagonismo percibido entre el Foro social mundial de Porto Alegre y el Foro económico mundial de Nueva York. En ambos casos se han reunido agentes de distintos orígenes -culturales e ideológicos-, procedentes de distintos entornos. Sin duda alguna el Foro económico mundial ha proporcionado una buena plataforma para un debate amplio, bien fundamentado y sin prejuicios sobre problemas que preocupan con carácter urgente al mundo entero. Algunos comentaristas afirman que la reunión de Porto Alegre, sin embargo, fue más importante que la de Nueva York. Se argumentó que la verdadera sociedad civil mundial estaba en Brasil y no en Nueva York. Yo no negaría a los asistentes del Foro económico mundial del desarrollo el derecho a ser considerados como una parte de la sociedad civil. Pero es cierto que el Foro social fue una reunión significativa, un evento importante con el que los responsables políticos deberán contar de forma clara a partir de ahora. Sin embargo, yo llegaría a la conclusión de que no todos los participantes que se congregaron en Porto Alegre mantienen una posición en contra de la globalización. Creo, más bien, que incluso son parte de este fenómeno de globalización, que ha permitido, gracias a las nuevas tecnologías, a los movimientos no gubernamentales, tener un impacto global. Otra cosa es criticar un modelo capitalista que puede llevar a socavar la cohesión social y a un agotamiento de los recursos naturales. En este sentido, posiblemente las ópticas y preocupaciones de Davos y Porto Alegre no estén tan alejadas. Conseguir un equilibrio entre el proceso económico y social a nivel global, y la preservación de los recursos de nuestro planeta, es una gran responsabilidad y una difícil tarea que ninguna persona o país puede gestionar por sí solo. Para ello las soluciones son difíciles y complejas. Las soluciones fáciles a veces son populares, pero tienden a silenciar los efectos secundarios y las dolorosas elecciones y renuncias que muchas veces implican las políticas. Ahora bien, la complejidad de las verdaderas soluciones provoca a menudo una falta de comprensión por parte de los movimientos sociales e incluso por parte de los responsables políticos. Por eso, consideramos imprescindible que se realicen estudios en profundidad, que permitan clarificar, explicar bien las cosas, y comunicarlas de forma clara. La Comisión ha intentado realizar un esfuerzo de este tipo a través de su informe "Respuestas a los desafíos de la globalización". Obviamos cualquier tipo de prejuicio y el estudio recoge una serie de propuestas de reforma de la arquitectura financiera internacional, tal y como se plantean en el debate académico y político en el mundo actual, y la sitúa en la perspectiva en que nos encontramos. Aun admitiendo que la globalización tiene otras muchas facetas, incluidas la dimensión social y medioambiental, el informe se centra prioritariamente en el sistema financiero y monetario internacional y en los problemas de financiación al desarrollo. Para su elaboración se empezó analizando la evolución del proceso de globalización en el ámbito económico y la identificación de alguno de los desafíos relacionados con el sistema financiero y monetario. En el informe se reconocen los beneficios que se derivan de la integración económica internacional, pero también se constata la existencia de deficiencias sistémicas y que la reducción de la pobreza sigue siendo un problema importante. En él se confirma la necesidad de una mayor y más eficaz ayuda oficial al desarrollo."@es12
lpv:translated text	"Hr. formand, mange tak, fordi De har inviteret Kommissionen til at fremlægge vores tanker om begivenhederne i Porto Alegre og New York. Jeg synes, det er en god mulighed for også at fremlægge de initiativer, som Kommissionen de seneste uger har vedtaget om disse emner. I rapporten anerkendes det, at mange lande har opnået en stigning i deres indkomst pr. indbygger og en forbedret livskvalitet, hvilket de ikke ville have opnået med en strategi, der indebar mindre integration. Rapporten beretter også om den store stigning i udenlandske direkte investeringer, hvilket er en grundlæggende faktor for øget vækst og følgeligt for bekæmpelse af fattigdom. Rapporten undersøger flere eksisterende forslag om internationale skatter. Hvad angår den generelle anvendelse af disse skatter som en mulig finansieringskilde til udvikling eller offentlige goder, når vi frem til den konklusion, at selv om nogle af dem forekommer tiltalende for behovene på kort og mellemlang sigt, er der ikke mange alternativer til finansieringen fra de nationale budgetmidler. Konklusionen indebærer en tilpasning af prioriteter i forbindelse med de disponible budgetmidler. Et andet interessant forslag er indførelsen af skat på monetære transaktioner. Rapporten overvejer to perspektiver. For det første vedrørende den såkaldte Tobin-skat som et redskab til at stabilisere valutamarkederne fører analysen os til den konklusion, at det er svært at forestille sig, at en sådan skat vil bidrage væsentligt til en stabilisering af vekselkurserne. Hvis vi imidlertid analyserer dette instrument som et redskab til at forøge de disponible midler til finansiering af udvikling, kan Tobin-skatten vise sig at være mere tiltalende. Det er rigtigt, at det ville være besværligt at anvende denne skat, eftersom det ville kræve en næsten global dækning for at begrænse skatteunddragelse mest muligt, og der ville være brug for en solid international konsensus. Selv hvis det lykkedes at opnå en sådan politisk konsensus, ville der stadig være adskillige tekniske problemer, f.eks. i forbindelse med det passende beskatningsgrundlag og opkrævningsmekanismerne. Disse resultater falder i det væsentlige sammen med beslutningen om det internationale monetære system, som Europa-Parlamentet vedtog sidste efterår. Et andet vigtigt aspekt i rapporten er en konstatering af, at den tekniske handelsstøtte og kapacitetsudviklingen er vigtige aspekter for, at mange udviklingslande kan udnytte de vækstmuligheder, der følger i kølvandet på handlen. Mine damer og herrer, EU er udmærket i stand til at påtage sig førerrollen i forstærkelsen af den bæredygtige globale udvikling. EU er verdens største donor af udviklingsbistand og handelspartner og en vigtig direkte udenlandsk investeringskilde. På den anden side udvikler og fremmer EU - inden for rammerne af sin forpligtelse til at beskytte miljøet - anvendelsen og spredningen af teknologier, der respekterer miljøet både i og uden for EU. Den europæiske integrationsmodel har i sin udvikling fulgt retningslinjerne for nogle strategier for fælles støtte til en stabil økonomisk vækst, social udvikling og beskyttelse af miljøet. Kommissionen har taget udgangspunkt i disse fordele og taget hensyn til det kommende verdenstopmøde om bæredygtig udvikling i Johannesburg og har således udarbejdet meddelelsen "Mod et partnerskab om bæredygtig udvikling". Målet er at udpege de strategiske dele, som kan danne grundlag for en global aftale til Johannesburg med tanke på at opnå, at alle partnere både fra Nord og fra Syd samarbejder til gavn for en bæredygtig udvikling. Meddelelsen understreger flere nøgleprioriteter og stiller konkrete økonomiske, sociale og miljømæssige handlingsforslag. Kommissionen og medlemsstaterne har forpligtet sig til at forhandle i en konstruktiv ånd inden for rammerne af WTO for at fortsætte processen med at etablere et retfærdigt og frit handelssystem i overensstemmelse med konklusionerne fra ministerkonferencen i Doha. Vores mål er at styrke levestandarden globalt via liberalisering og udvikling af handlen. Fællesskabet fremmer aktivt udviklingslandenes og navnlig de mindst udviklede landes deltagelse i det internationale handelssystem. Alt undtagen våben-initiativet er et vigtigt skridt i denne retning, men det er ikke tilstrækkeligt, og vi opfordrer andre til at følge vores eksempel og forbedre de mindst udviklede landes adgang til markedet. Vi træffer også foranstaltninger for at bakke op om udviklingslandenes bestræbelser på at blive integreret i det globale handelssystem og drage fordel af det. I henhold til udviklingsdagsordenen fra Doha har vi ligeledes anbefalet medlemsstaterne at forøge bistanden forbundet med handlen. Som De ved, afholdes den internationale konference om finansiering af udvikling i Monterrey snarest, mens verdenstopmødet om bæredygtig udvikling i Johannesburg afholdes i september, og vi bør definere vores holdning til begge emner. EU bidrager også til den internationale bestræbelse for at styrke bæredygtigheden i det internationale finansielle og monetære system og mindske mulighederne for misbrug til finansiering af terrorisme, hvidvaskning af penge og andre ulovlige finansielle aktiviteter. Unionen vil fortsat koncentrere sin udviklingspolitik om det grundlæggende mål om bekæmpelse af fattigdom. Følgelig vil EU bevilge sine midler og sikre sig, at den europæiske bistand anvendes effektivt. Der kunne opnås virkelige praktiske fremskridt i forbindelse med kvalitet og effektivitet i bistanden, hvis de bestemmelser, der regulerer politikkerne og procedurerne, var bedre harmoniseret både på fællesskabsniveau og i medlemsstaterne. Imidlertid mener Kommissionen, uden at glemme behovet for at forøge effektiviteten, at der findes et misforhold mellem de nødvendige midler til at nå år 2000-erklæringens udviklingsmål og de nuværende aftalte frister og disponible midler. Derfor har Kommissionen med tanke på at opnå succes på Monterrey-konferencen om finansiering af udvikling forelagt Rådet en henstilling om at forøge omfanget af officiel udviklingsbistand. Vi foreslår, at alle lande, hvis bistandsprocentandel af BNP ligger under EU's gennemsnit på 0,33%, kommer op på dette niveau inden 2006. Hvis vi kunne opnå dette mål, ville Unionens gennemsnit stige til praktisk talt 0,4%, hvilket ville blive til en ny tærskel for de EU-medlemslande, som med denne stigning kunne bidrage betydeligt til at nå år 2000-erklæringens udviklingsmål. På den anden side ville en stærk forpligtelse over for denne gradvise fremgangsmåde konsolidere Unionens position i forhandlingerne om en frugtbar international fordeling af byrden. Til sidst, hvad angår den globale beskyttelse af miljøet, foreslår Kommissionen at igangsætte et initiativ om bæredygtig vandforvaltning. Vi har forpligtet os til at lægge pres på vores partnere for at opnå en nyopsætning på op til 50% af før april 2002 og for at udvide mandatet. Vi fremmer anvendelsen af multilaterale miljøaftaler, herunder ratificeringen af Kyoto-protokollen, hvilket medlemsstaterne allerede gjorde i begyndelsen af denne måned. Generelt mener jeg ikke, at vi som industrilande har ret til at kræve, at udviklingslandene skal gøre sig større bestræbelser for at beskytte planeten, hvis vi ikke er villige til at overholde vores egne forpligtelser. Mine damer og herrer, opbygningen af en bæredygtig fremtid for hele verden kræver et samarbejde fra alle parter. Imidlertid kan der kun opnås virkelige fremskridt, hvis de vigtigste partnere forpligter sig til at spille en afgørende rolle, og i den retning er jeg overbevist om, at vi som Europæisk Union bør og kan spille denne afgørende rolle. Der er skrevet meget om den antagonisme, der kunne fornemmes mellem World Social Forum i Porto Alegre og World Economic Forum i New York. I begge tilfælde samledes repræsentanter af forskellig kulturel og ideologisk oprindelse og fra forskellige miljøer. World Economic Forum har uden tvivl lagt et godt grundlag for en bred og velfunderet debat uden fordomme om de problemer, som bekymrer hele verden her og nu. Nogle kommentatorer hævder, at mødet i Porto Alegre imidlertid var vigtigere end mødet i New York. Det blev sagt, at det virkelige civile samfund var i Brasilien og ikke i New York. Jeg vil ikke nægte deltagerne i World Economic Forum retten til at blive betragtet som en del af det civile samfund. Men det er rigtigt, at World Social Forum var et betydningsfuldt møde, en vigtig begivenhed, som de ansvarlige politikere klart bør regne med fra nu af. Imidlertid kommer jeg til den konklusion, at ikke alle deltagere, der samledes i Porto Alegre, er imod globalisering. Jeg tror snarere, at de endog er en del af globaliseringsfænomenet, som takket være de nye teknologier har gjort det muligt for ngo'erne at få en global indvirkning. Noget andet er at kritisere en kapitalistisk model, som kan føre til en underminering af den sociale samhørighed og til en udtømning af naturrigdommene. I denne henseende ligger visionerne og bekymringerne fra Davos og Porto Alegre ikke så fjernt. Det er et stort ansvar og en svær opgave at opnå en balance mellem den økonomiske og sociale proces på globalt niveau og bevare vores planets ressourcer, og det er ikke noget, som enkeltpersoner eller lande kan forvalte alene. Dertil er løsningerne for svære og indviklede. De lette løsninger er nogle gange populære, men de har en tilbøjelighed til at fortie bivirkningerne og de smertefulde valg og afkald, som politik mange gange indebærer. Det indviklede i de sande løsninger giver ofte anledning til en mangel på forståelse fra de sociale bevægelser og endog fra de ansvarlige politikere. Derfor mener vi, det er absolut nødvendigt at gennemføre dybtgående undersøgelser, som gør det muligt at klargøre og forklare tingene godt, og meddele dem klart. Kommissionen har forsøgt at gøre sig netop sådanne bestræbelser i sin rapport "Svar på globaliseringens udfordringer". Vi forebygger alle former for fordomme, og undersøgelsen omfatter en række forslag til reform af den internationale finansielle arkitektur, sådan som de fremlægges i den akademiske og politiske debat i vores tid, og placerer den i det perspektiv, vi befinder os i. Skønt det i rapporten indrømmes, at globaliseringen har mange andre nuancer, herunder den sociale og miljømæssige dimension, fokuseres der først og fremmest på det internationale finansielle og monetære system og på problemerne med finansiering af udviklingen. I udarbejdelsen af rapporten begyndte vi med at analysere udviklingen i den økonomiske globaliseringsproces og udpege nogle af udfordringerne forbundet med det finansielle og monetære system. I rapporten anerkendes fordelene ved international økonomisk integration, men det konstateres også, at der findes systematiske mangler, og at bekæmpelse af fattigdom stadig er et stort problem. I rapporten bekræftes behovet for en større og mere effektiv officiel udviklingsbistand."@da1 "Herr Präsident, vielen Dank für die Einladung an die Kommission, ihre Gedanken zu den Ereignissen von Porto Alegre und New York darzulegen. Dies dürfte auch eine gute Gelegenheit sein, um die Initiativen zu erläutern, die die Kommission in diesem Zusammenhang in den letzten Wochen beschlossen hat. Der Bericht räumt ein, dass viele Länder ihr Pro-Kopf-Einkommen erhöhen und ihre Lebensqualität verbessern konnten, was ihnen mit einer weniger integrativen Strategie nicht gelungen wäre. Er nimmt ferner den starken Anstieg der ausländischen Direktinvestitionen, eines grundlegenden Faktors zur Stärkung des Wachstums und folglich zur Bekämpfung der Armut, zur Kenntnis. Der Bericht prüft mehrere vorliegende Vorschläge zu internationalen Steuern. Was die allgemeine Verwendung dieser Steuern als potenzielle Quelle der Finanzierung der Entwicklung oder des öffentlichen Vermögens angeht, so sind wir zu dem Schluss gelangt, dass einige davon zwar attraktiv für die Erfordernisse auf kurze und mittlere Sicht erscheinen, es aber nicht viele Alternativen zur Finanzierung aus nationalen Haushaltsmitteln gibt. Diese Schlussfolgerung bedeutet eine Korrektur von Prioritäten im Rahmen der verfügbaren Haushaltsmittel. Ein anderer interessanter Vorschlag ist die Einführung der Steuer auf Geldgeschäfte. Der Bericht betrachtet sie aus zwei Blickwinkeln: Zum einen ist es aufgrund unserer Analyse der so genannten „Tobin Tax“ oder Tobin-Steuer als Mittel zur Stabilisierung der Devisenmärkte nur schwer vorstellbar, dass diese Steuer wesentlich zur Stabilität der Wechselkurse beitragen könnte. Analysieren wir hingegen dieses Instrument als Mittel zur Erhöhung der für die Entwicklungsfinanzierung verfügbaren Mittel, kann die Tobin-Steuer an Attraktivität gewinnen. In der Tat wäre ihre Umsetzung aufwändig, denn es wäre eine fast globale Erfassung erforderlich, um die Steuerflucht zu minimieren, und es müsste ein solider internationaler Konsens erreicht werden. Selbst wenn man diesen Konsens auf politischer Ebene erreichen würde, stellten sich noch zahlreiche technische Probleme wie beispielsweise die geeignete Steuergrundlage und die Mechanismen der Erhebung. Diese Ergebnisse stimmen im Wesentlichen mit der Entschließung über das internationale Währungssystem überein, die im Herbst letzten Jahres vom Europäischen Parlament angenommen wurde. Ein weiterer wichtiger Aspekt des Berichts ist die Feststellung, dass für viele Entwicklungsländer die technisch-kommerzielle Hilfe und der Aufbau von Kapazitäten für die Nutzung der aus dem Handel resultierenden Wachstumschancen von großer Bedeutung sind. Meine Damen und Herren! Die Europäische Union ist gut gerüstet, um bei der Stärkung der nachhaltigen globalen Entwicklung eine erstrangige Rolle zu spielen. Sie ist der wichtigste Geber von Entwicklungshilfe, der größte Handelspartner der Welt und eine bedeutende Quelle für Direktinvestitionen im Ausland. Auf der anderen Seite unterstützt und fördert sie im Rahmen ihrer Umweltschutzverpflichtungen die Anwendung und Verbreitung von umweltschonenden Technologien innerhalb und außerhalb Europas. Das europäische Integrationsmodell wurde auf der Grundlage von Strategien der gegenseitigen Unterstützung zugunsten eines stabilen Wirtschaftswachstums, sozialer Entwicklung und des Umweltschutzes entwickelt. Auf der Grundlage des Erreichten und unter Berücksichtigung des nächsten Weltgipfels über eine nachhaltige Entwicklung in Johannesburg hat die Kommission die Mitteilung über die Errichtung einer Partnerschaft für die nachhaltige Entwicklung ausgearbeitet. Mit ihre sollen die strategischen Komponenten aufgezeigt werden, die als Grundlage eines für Johannesburg dienen, um zu erreichen, dass sich alle Partner, die aus dem Norden wie die aus dem Süden, gemeinsam für eine nachhaltige Entwicklung einsetzen. Die Mitteilung hebt mehrere entscheidende Prioritäten hervor und unterbreitet konkrete Handlungsvorschläge auf wirtschaftlichem, sozialem und umweltpolitischem Gebiet. Die Kommission und die Mitgliedstaaten haben sich verpflichtet, im Rahmen der WTO konstruktiv zu verhandeln, um den Prozess zur Schaffung einer gerechten Handelsordnung und eines freien Marktsystems fortzusetzen, wie es die Schlussfolgerungen der Ministerkonferenz von Doha vorsehen. Unser Ziel ist die globale Erhöhung des Lebensstandards weltweit durch die Liberalisierung und die Entwicklung des Handels. Die Gemeinschaft fördert aktiv die Beteiligung der Entwicklungsländer und insbesondere der am wenigsten entwickelten Länder am internationalen Handelssystem. Die Initiative „Everything but arms“ ist ein wichtiger Schritt in diese Richtung, aber er reicht nicht aus, und wir fordern auch andere auf, unserem Beispiel zu folgen und den Zugang der weniger entwickelten Länder zum Markt zu verbessern. Wir haben weiterhin Maßnahmen beschlossen, um die Anstrengungen der Entwicklungsländer zu unterstützen, sich dem globalen Handelssystem anzuschließen und davon zu profitieren. Gemäß der Entwicklungsagenda von Doha haben wir den Mitgliedstaaten ebenfalls empfohlen, die Hilfe in Bezug auf den Handel zu verstärken. Wie Sie wissen, steht die Internationale Konferenz über die Entwicklungsfinanzierung in Monterrey kurz bevor, und im September wird in Johannesburg der Weltgipfel über die nachhaltige Entwicklung stattfinden. Zu beiden Themen müssen wir uns positionieren. Die Europäische Union trägt auch zu den internationalen Bemühungen bei, die Widerstandskraft des internationalen Finanz- und Währungssystems zu stärken und die Möglichkeiten des Missbrauchs für die Finanzierung des Terrorismus, die Geldwäsche und andere illegale Finanzaktivitäten zu reduzieren. Die Union wird ihre Entwicklungspolitik weiterhin auf das vorrangige Ziel des Abbaus der Armut konzentrieren. Folglich wird sie ihre Ressourcen bereitstellen und sich dessen versichern, dass die europäischen Hilfen effektiv verwendet werden. Es könnten wirkliche praktische Fortschritte hinsichtlich der Qualität und Effektivität der Hilfe erreicht werden, wenn die Normen zur Regulierung der Politiken und Verfahren sowohl auf Gemeinschaftsebene als auch in den Mitgliedstaaten besser harmonisiert wären. Ohne jedoch die notwendige Effektivitätserhöhung aus den Augen zu verlieren, ist die Kommission der Ansicht, dass ein Missverhältnis zwischen den erforderlichen Ressourcen zur Erreichung der Entwicklungsziele des Millenniums sowie den vereinbarten Fristen und den zur Zeit verfügbaren Mitteln besteht. Deshalb hat die Kommission, um den Erfolg der Konferenz über die Entwicklungsfinanzierung von Monterrey zu sichern, dem Rat empfohlen, den Umfang offizieller Entwicklungshilfen zu erhöhen, und wir regen an, dass alle Länder, deren Hilfe im Verhältnis zu ihrem Sozialprodukt unter dem Durchschnitt der Europäischen Union von 0,33 % liegt, diese bis zum Jahr 2006 auf diesen Wert anheben. Wenn wir dieses Ziel erreichen könnten, dann würde die Union ihren Beitrag praktisch auf durchschnittlich 0,4 % aufstocken, was zu einem neuen Schwellenwert für die Mitgliedstaaten der Union werden würde, die mit dieser Erhöhung wesentlich zur Erreichung der Entwicklungsziele des Millenniums beitragen könnte. Andererseits würde eine nachdrückliche Verpflichtung zu diesem stufenweisen Ansatz die Position der Union in den Verhandlungen über eine fruchtbringende internationale Lastenverteilung stärken. Schließlich schlägt die Kommission in Bezug auf den globalen Umweltschutz eine Initiative im Bereich der nachhaltigen Wasserbewirtschaftung vor. Wir haben uns verpflichtet, Druck auf unsere Partner auszuüben, um bis April 2002 eine Umgestaltung der „Global Environment Facility“ um bis zu 50 % zu erreichen und ihr Mandat zu erweitern. Wir unterstützen die Umsetzung multilateraler Umweltvereinbarungen, einschließlich der Ratifizierung des Kyoto-Protokolls, was die Mitgliedstaaten bereits Anfang dieses Monats getan haben. Allgemein glaube ich, dass wir als Industrieländer nicht das Recht haben, von den Entwicklungsländern größere Anstrengungen für den Schutz unseres Planeten zu fordern, wenn wir nicht zur Einhaltung unserer eigenen Verpflichtungen bereit sind. Meine Damen und Herren! Die Gestaltung einer nachhaltigen Zukunft für die Welt erfordert die Mitwirkung aller. Allerdings können wirkliche Fortschritte nur dann erzielt werden, wenn die Hauptpartner sich verpflichten, eine entscheidende Rolle zu spielen, und in diesem Sinne bin ich überzeugt, dass wir als Europäische Union diese grundlegende Rolle übernehmen können und müssen. Es ist viel über den Antagonismus zwischen dem Weltsozialforum von Porto Alegre und dem Weltwirtschaftsforum von New York geschrieben worden. In beiden Fällen kamen Akteure unterschiedlicher – kultureller und ideologischer – Herkunft und aus einem unterschiedlichen Umfeld zusammen. Zweifellos bot das Weltwirtschaftsforum eine gute Plattform für eine breite, gut fundierte und vorurteilsfreie Debatte über dringend zu lösende Probleme in der ganzen Welt. Einige Kommentatoren behaupten jedoch, dass die Konferenz von Porto Alegre wichtiger als die von New York war. Es wurde argumentiert, dass die eigentliche internationale Zivilgesellschaft in Brasilien und nicht in New York vertreten war. Ich würde den Teilnehmern des Weltwirtschaftsgipfels nicht das Recht absprechen, als ein Teil der Zivilgesellschaft betrachtet zu werden. Aber es stimmt, dass das Sozialforum eine bedeutsame Konferenz, ein wichtiges Ereignis darstellte, mit dem die politischen Verantwortungsträger von jetzt an ganz fest zu rechnen haben. Allerdings würde ich die Schlussfolgerung ziehen, dass nicht alle in Porto Alegre versammelten Teilnehmer eine gegen die Globalisierung gerichtete Position einnehmen. Ich glaube vielmehr, dass sie sogar Teil dieses Phänomens der Globalisierung sind, die es dank der neuen Technologien den Nichtregierungsbewegungen ermöglicht hat, eine globale Wirkung zu haben. Eine andere Sache ist es, ein kapitalistisches Modell zu kritisieren, das zur Unterwanderung der sozialen Kohäsion und zur Erschöpfung der natürlichen Ressourcen führen kann. In dieser Hinsicht liegen die Sichtweisen und Besorgnisse von Davos und Porto Alegre nicht so weit auseinander. Die Herstellung eines Gleichgewichts zwischen dem Wirtschafts- und Sozialprozess im globalen Maßstab und die Erhaltung der Ressourcen unseres Planeten sind eine große Verantwortung und eine komplizierte Aufgabe, die kein Mensch oder Land allein bewältigen kann. Die Lösungen hierfür sind schwierig und komplex. Manchmal sind die leichten Lösungen populär, aber sie tendieren dazu, die Nebeneffekte und die schmerzhafte Wahl und Entsagung zu verschweigen, welche die Politiken häufig mit sich bringen. Aber die Komplexität der echten Lösungen ruft zuweilen Unverständnis bei den sozialen Bewegungen und sogar den politisch Verantwortlichen hervor. Deshalb halten wir gründliche Studien für unerlässlich, die es ermöglichen, diese Fragen zu prüfen, zu erläutern und sie klar und verständlich zu vermitteln. Die Kommission hat mit ihrem Bericht „Antworten auf die Herausforderungen der Globalisierung“ einen solchen Versuch unternommen. Die Studie greift vorurteilsfrei eine Reihe von Vorschlägen zur Reform der internationalen Finanzarchitektur auf, wie sie sich in der akademischen und politischen Debatte in der heutigen Welt stellen, und beleuchtet sie aus unserer Sicht. Auch wenn die Globalisierung viele weitere Facetten hat, darunter die soziale und die Umweltdimension, konzentriert sich der Bericht vorrangig auf das internationale Finanz- und Währungssystem und auf die Probleme der Entwicklungsfinanzierung. Bei seiner Ausarbeitung hat man zunächst eine Analyse der Entwicklung des Globalisierungsprozesses im wirtschaftlichen Bereich angestellt und einige Herausforderungen in Verbindung mit dem Finanz- und Währungssystem konstatiert. Im Bericht werden die sich aus der internationalen Wirtschaftsintegration herleitenden Vorzüge gewürdigt, aber es wird auch festgestellt, dass systembedingte Mängel existieren und dass die Linderung der Armut ein wichtiges Problem bleibt. Es wird darin die Notwendigkeit einer größeren und effektiveren offiziellen Entwicklungshilfe bekräftigt."@de7 "Κύριε Πρόεδρε, ευχαριστώ πολύ που καλέσατε την Επιτροπή να παρουσιάσει τις παρατηρήσεις της σχετικά με τα γεγονότα του Πόρτο Αλέγκρε και της Νέας Υόρκης. Πιστεύω ότι είναι μία καλή ευκαιρία να εκτεθούν επίσης οι πρωτοβουλίες που ενέκρινε η Επιτροπή σχετικά με αυτά τα θέματα τις τελευταίες εβδομάδες. Στην έκθεση αναγνωρίζεται ότι πολλές χώρες επέτυχαν αύξηση του κατά κεφαλήν εισοδήματός τους και βελτίωση της ποιότητας ζωής τους, που δεν θα είχαν καταφέρει με μια στρατηγική μικρότερης ολοκλήρωσης. Επίσης καταγράφεται η έντονη αύξηση των άμεσων ξένων επενδύσεων, θεμελιώδης παράγοντας για την προώθηση της οικονομικής ανάπτυξης και, κατά συνέπεια, την καταπολέμηση της φτώχειας. Η έκθεση εξετάζει διάφορες υπάρχουσες προτάσεις για διεθνείς φόρους. Όσον αφορά τη γενική χρήση αυτών των φόρων ως δυνητικής πηγής χρηματοδότησης της ανάπτυξης ή δημόσιων αγαθών, καταλήξαμε στο συμπέρασμα ότι, παρότι ορισμένοι από αυτούς θα φανούν ελκυστικοί για τις βραχυπρόθεσμες και μεσοπρόθεσμες ανάγκες, δεν υπάρχουν πολλές εναλλακτικές λύσεις για τη χρηματοδότηση που προέρχεται από τους πόρους των εθνικών προϋπολογισμών. Αυτό το συμπέρασμα σημαίνει μία αναδιάρθρωση των προτεραιοτήτων εντός των διαθεσιμοτήτων των προϋπολογισμών. Άλλη ενδιαφέρουσα πρόταση είναι η καθιέρωση του φόρου επί των νομισματικών συναλλαγών. Η έκθεση εξετάζει δύο προοπτικές: πρώτον, όσον αφορά τον αποκαλούμενο “Tobin Tax” ή φόρο Tobin ως εργαλείο σταθεροποίησης των αγορών συναλλάγματος, η ανάλυση μας οδηγεί στο συμπέρασμα ότι είναι δύσκολο να υποθέσουμε πως ο εν λόγω φόρος θα συνεισφέρει ουσιωδώς στη σταθερότητα των συναλλαγματικών ισοτιμιών. Ωστόσο, αν αναλύσουμε αυτό το μέσο ως εργαλείο για την αύξηση των διαθέσιμων πόρων για τη χρηματοδότηση της ανάπτυξης, ο φόρος Tobin μπορεί να αποδειχθεί ελκυστικότερος. Είναι γεγονός ότι η εφαρμογή του θα ήταν επίπονη, καθώς θα απαιτούσε σχεδόν παγκόσμια κάλυψη για να ελαχιστοποιήσει τη φοροδιαφυγή και θα χρειαζόταν αρραγή διεθνή συναίνεση. Ακόμη και στην περίπτωση που θα μπορούσε να επιτευχθεί η εν λόγω συναίνεση σε πολιτικό επίπεδο, θα εξακολουθούσαν να τίθενται πολυάριθμα τεχνικά προβλήματα όπως, επί παραδείγματι, τα σχετιζόμενα με την κατάλληλη φορολογητέα βάση και τους εισπρακτικούς μηχανισμούς. Αυτά τα αποτελέσματα συμπίπτουν ουσιαστικά με το ψήφισμα σχετικά με το διεθνές νομισματικό σύστημα που εγκρίθηκε από το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο το περασμένο φθινόπωρο. Άλλη ενδιαφέρουσα πτυχή της έκθεσης είναι η διαπίστωση ότι για πολλές αναπτυσσόμενες χώρες η εμπορική τεχνική βοήθεια και η ανάπτυξη ικανοτήτων είναι σημαντικές για να επωφεληθούν από τις αναπτυξιακές δυνατότητες που απορρέουν από το εμπόριο. Κυρίες και κύριοι, η Ευρωπαϊκή Ένωση βρίσκεται σε κατάλληλη θέση για να αναλάβει ηγετικό ρόλο στην προαγωγή της αειφόρου παγκόσμιας ανάπτυξης. Είναι ο μεγαλύτερος παγκόσμιος χορηγός αναπτυξιακής βοήθειας, ο μεγαλύτερος εμπορικός εταίρος του κόσμου και μία σημαντική πηγή άμεσων ξένων επενδύσεων. Από την άλλη πλευρά, στο πλαίσιο της δέσμευσής της να προστατεύει το περιβάλλον, αναπτύσσει και προωθεί τη χρήση και τη διάδοση τεχνολογιών που σέβονται το περιβάλλον, τόσο εντός όσο και εκτός της Ευρώπης. Το πρότυπο ευρωπαϊκής ολοκλήρωσης αναπτύχθηκε ακολουθώντας τις γραμμές συγκεκριμένων στρατηγικών αμοιβαίας υποστήριξης για μια σταθερή οικονομική μεγέθυνση, κοινωνική ανάπτυξη και προστασία του περιβάλλοντος. Βασιζόμενη σε αυτά τα επιτεύγματα και έχοντας υπόψη την επόμενη Παγκόσμια Σύνοδο Κορυφής για την Αειφόρο Ανάπτυξη του Γιοχάνεσμπουργκ, η Επιτροπή συνέταξε την ανακοίνωση για μια εταιρική σχέση για την αειφόρο ανάπτυξη. Σκοπός της είναι να επισημάνει τις στρατηγικές συνιστώσες που θα χρησιμεύσουν ως βάση ενός για το Γιοχάνεσμπουργκ, με απώτερο στόχο να επιτύχει να συνεργαστούν όλοι οι εταίροι, τόσο του Βορρά όσο και του Νότου, υπέρ μιας αειφόρου ανάπτυξης. Η ανακοίνωση υπογραμμίζει διάφορες βασικές προτεραιότητες και παρουσιάζει συγκεκριμένες προτάσεις δράσης στο οικονομικό, κοινωνικό και περιβαλλοντικό πεδίο. Η Επιτροπή και τα κράτη μέλη δεσμεύτηκαν να διαπραγματευτούν με εποικοδομητικό πνεύμα, στο πλαίσιο του ΠΟΕ, για να συνεχίσουν τη διαδικασία καθιέρωσης ενός δίκαιου συστήματος εμπορίου και ελεύθερης αγοράς, σύμφωνα με τα συμπεράσματα της υπουργικής διάσκεψης της Ντόχα. Στόχος μας είναι η γενική ανάπτυξη του επιπέδου διαβίωσης στον κόσμο μέσω της απελευθέρωσης και της ανάπτυξης του εμπορίου. Η Κοινότητα προωθεί ενεργά τη συμμετοχή των αναπτυσσόμενων και ιδίως των λιγότερο αναπτυγμένων χωρών στο διεθνές εμπορικό σύστημα. Η πρωτοβουλία “Όλα εκτός από όπλα” είναι ένα σημαντικό βήμα προς αυτή την κατεύθυνση, δεν είναι όμως αρκετή και καλούμε και άλλους να ακολουθήσουν το παράδειγμά μας και να βελτιώσουν την πρόσβαση των λιγότερο αναπτυγμένων χωρών στην αγορά. Επίσης, εγκρίνουμε μέτρα για να στηρίξουμε τις προσπάθειες των αναπτυσσόμενων χωρών να ενταχθούν στο παγκόσμιο εμπορικό σύστημα και να ωφεληθούν από αυτό. Σύμφωνα με το αναπτυξιακό πρόγραμμα δράσης της Ντόχα, συστήσαμε, ομοίως, στα κράτη μέλη να αυξήσουν την αρωγή που σχετίζεται με το εμπόριο. Όπως γνωρίζετε, η Διεθνής Διάσκεψη για τη Χρηματοδότηση της Ανάπτυξης του Μοντερέι θα πραγματοποιηθεί άμεσα, η Παγκόσμια Σύνοδος Κορυφής για την Αειφόρο Ανάπτυξη του Γιοχάνεσμπουργκ θα πραγματοποιηθεί στη διάρκεια του Σεπτεμβρίου και πρέπει να προσδιορίσουμε τη θέση μας σε σχέση με τα δύο θέματα. Η Ευρωπαϊκή Ένωση συμβάλλει επίσης στη διεθνή προσπάθεια για την ενίσχυση της ανθεκτικότητας του διεθνούς χρηματοοικονομικού και νομισματικού συστήματος και τη μείωση των δυνατοτήτων κατάχρησης για τη χρηματοδότηση της τρομοκρατίας, το ξέπλυμα χρημάτων και άλλες παράνομες οικονομικές δραστηριότητες. Η Ένωση θα εξακολουθήσει να επικεντρώνει την αναπτυξιακή πολιτική της στον πρωταρχικό στόχο της μείωσης της φτώχειας. Θα διαθέσει, συνεπώς, τους πόρους της και θα εξασφαλίσει ότι η ευρωπαϊκή βοήθεια χρησιμοποιεί με αποτελεσματικό τρόπο. Θα μπορούσαν να επιτευχθούν πραγματικές πρακτικές πρόοδοι σε θέματα ποιότητας και αποτελεσματικότητας της βοήθειας, αν οι κανόνες που ρυθμίζουν τις πολιτικές και τις διαδικασίες ήταν καλύτερα εναρμονισμένες τόσο σε κοινοτικό επίπεδο όσο και στα κράτη μέλη. Ωστόσο, χωρίς να λησμονείται η ανάγκη αύξησης της αποτελεσματικότητας, η Επιτροπή πιστεύει ότι υπάρχει διαφορά φάσεως μεταξύ των απαραίτητων πόρων για την επίτευξη των αναπτυξιακών στόχων της χιλιετίας και των υφισταμένων συμφωνημένων προθεσμιών και διαθέσιμων μέσων. Επομένως, προκειμένου να επιτύχει η συνδιάσκεψη για τη Χρηματοδότηση της Ανάπτυξης του Μοντερέι, η Επιτροπή απηύθυνε στο Συμβούλιο τη σύσταση να αυξήσει τον όγκο της Επίσημης Αναπτυξιακής Βοήθειας και συστήσαμε όλες οι χώρες που το ποσοστό βοηθείας τους επί του εθνικού εισοδήματος είναι κατώτερο του μέσου όρου της Ευρωπαϊκής Ένωσης, του 0,33%, να τοποθετηθούν σε αυτό το επίπεδο πριν από το έτος 2006. Αν επιτυγχάναμε αυτόν τον στόχο, τότε ο μέσος όρος της Ένωσης θα αυξανόταν πρακτικά μέχρι το 0,4%, το οποίο θα μετατρεπόταν σε ένα νέο κατώφλι για τα κράτη μέλη της Ένωσης, η οποία, με αυτή την αύξηση, θα μπορούσε να συμβάλει σημαντικά στην επίτευξη των αναπτυξιακών στόχων της χιλιετίας. Από την άλλη πλευρά, μια ισχυρή δέσμευση υπέρ αυτής της βαθμιαίας προσέγγισης θα εδραίωνε τη θέση της Ένωσης στη διαπραγμάτευση μιας καρποφόρας διεθνούς κατανομής του βάρους. Τέλος, όσον αφορά την παγκόσμια προστασία του περιβάλλοντος, η Επιτροπή προτείνει τη θέση σε εφαρμογή μιας πρωτοβουλίας για την αειφόρο διαχείριση του ύδατος. Έχουμε δεσμευτεί να πιέσουμε τους εταίρους μας για να επιτύχουμε μία ανασύνθεση μέχρι του 50% της “global environment facility” πριν από τον Απρίλιο του 2002 και για να διευρύνουμε την εντολή της. Προωθούμε την εφαρμογή πολυμερών περιβαλλοντικών συμφωνιών, συμπεριλαμβανομένης της επικύρωσης του Πρωτοκόλλου του Κυότο, πράγμα που έκαναν ήδη τα κράτη μέλη στις αρχές αυτού του μήνα. Μιλώντας γενικά, θεωρώ ότι, ως εκβιομηχανισμένες χώρες, δεν έχουμε δικαίωμα να απαιτούμε από τις αναπτυσσόμενες χώρες να καταβάλλουν περισσότερες προσπάθειες για την προστασία του πλανήτη, εάν δεν είμαστε διατεθειμένοι να σεβαστούμε τις δικές μας δεσμεύσεις. Κυρίες και κύριοι, η οικοδόμηση ενός αειφόρου μέλλοντος για τον κόσμο απαιτεί τη συνεργασία όλων. Ωστόσο, θα μπορέσουν να επιτευχθούν πραγματικές πρόοδοι μόνον εάν οι κυριότεροι εταίροι δεσμευτούν να διαδραματίσουν έναν κρίσιμο ρόλο και από αυτήν την άποψη είμαι πεπεισμένος ότι εμείς, ως Ευρωπαϊκή Ένωση, οφείλουμε και μπορούμε να διαδραματίσουμε αυτόν τον θεμελιώδη ρόλο. Γράφτηκαν πολλά σχετικά με την αντιπαλότητα που παρατηρήθηκε μεταξύ του Παγκόσμιου Κοινωνικού Φόρουμ του Πόρτο Αλέγκρε και του Παγκόσμιου Οικονομικού Φόρουμ της Νέας Υόρκης. Και στις δύο περιπτώσεις συγκεντρώθηκαν παράγοντες διαφόρων πολιτισμικών και ιδεολογικών προελεύσεων, προερχόμενοι από διάφορα περιβάλλοντα. Χωρίς καμία αμφιβολία, το Παγκόσμιο Οικονομικό Φόρουμ παρέσχε μία καλή βάση για μία ευρεία, καλά θεμελιωμένη και χωρίς προκαταλήψεις συζήτηση σχετικά με προβλήματα που απασχολούν με επείγοντα χαρακτήρα ολόκληρο τον κόσμο. Μερικοί σχολιαστές δηλώνουν ότι η συνάντηση του Πόρτο Αλέγκρε ήταν, ωστόσο, σημαντικότερη από αυτήν της Νέας Υόρκης. Υποστηρίχθηκε ότι η αληθινή παγκόσμια κοινωνία των πολιτών βρισκόταν στη Βραζιλία και όχι στη Νέα Υόρκη. Εγώ δεν θα αρνιόμουν στους παρευρεθέντες στο Παγκόσμιο Οικονομικό Φόρουμ της ανάπτυξης το δικαίωμα να θεωρούνται μέρος της κοινωνίας των πολιτών. Είναι όμως βέβαιο ότι το Κοινωνικό Φόρουμ ήταν μια σημαίνουσα συνάντηση, ένα σημαντικό γεγονός που οι πολιτικοί αρμόδιοι θα πρέπει να συνυπολογίζουν σαφώς από εδώ και στο εξής. Εντούτοις, εγώ θα κατέληγα στο συμπέρασμα ότι δεν είναι όλοι οι συμμετέχοντες που συγκεντρώθηκαν στο Πόρτο Αλέγκρε αντίθετοι στην παγκοσμιοποίηση. Πιστεύω, ακριβέστερα, ότι είναι μάλιστα τμήμα αυτού του φαινομένου της παγκοσμιοποίησης, που επέτρεψε, χάρη στις νέες τεχνολογίες, στα μη κυβερνητικά κινήματα να έχουν παγκόσμια απήχηση. Είναι διαφορετικό πράγμα η επίκριση ενός καπιταλιστικού μοντέλου που μπορεί να οδηγήσει σε υπόσκαψη της κοινωνικής συνοχής και σε εξάντληση των φυσικών πόρων. Με αυτή την έννοια, πιθανώς οι οπτικές και οι ανησυχίες του Νταβός και του Πόρτο Αλέγκρε να μην είναι τόσο αφιστάμενες. Η επίτευξη ισορροπίας μεταξύ της οικονομικής και κοινωνικής διαδικασίας σε παγκόσμιο επίπεδο και της διατήρησης των πόρων του πλανήτη μας είναι μία μεγάλη ευθύνη και ένα δύσκολο έργο που κανένα πρόσωπο ή χώρα δεν μπορεί να διαχειριστεί μόνο του. Για αυτό οι λύσεις είναι δύσκολες και πολύπλοκες. Οι εύκολες λύσεις μερικές φορές είναι δημοφιλείς, αλλά τείνουν να αποσιωπούν τις δευτερογενείς συνέπειες και τις οδυνηρές επιλογές και παραιτήσεις που πολλές φορές συνεπάγονται οι πολιτικές. Από την άλλη πλευρά, πάλι, η πολυπλοκότητα των πραγματικών λύσεων προκαλεί συχνά έλλειψη κατανόησης εκ μέρους των κοινωνικών κινημάτων, ακόμη και εκ μέρους των πολιτικών αρμοδίων. Για αυτό, θεωρούμε απαραίτητο να πραγματοποιηθούν μελέτες σε βάθος, που να επιτρέψουν τη διασαφήνιση, την καλή εξήγηση των πραγμάτων και την ανακοίνωσή τους με σαφή τρόπο. Η Επιτροπή επιχείρησε να πραγματοποιήσει μία προσπάθεια αυτού του τύπου μέσω της έκθεσής της “Απαντήσεις στις προκλήσεις της παγκοσμιοποίησης”. Αποφεύγουμε οιουδήποτε είδους προκατάληψη και η μελέτη συγκεντρώνει μία σειρά προτάσεων μεταρρύθμισης της διεθνούς χρηματοοικονομικής αρχιτεκτονικής, έτσι όπως προσεγγίζονται στην ακαδημαϊκή και πολιτική συζήτηση του σημερινού κόσμου, και την τοποθετεί στην υφιστάμενη προοπτική μας. Ακόμη και αν παραδεχθούμε ότι η παγκοσμιοποίηση έχει πολλές άλλες όψεις, συμπεριλαμβανομένης της κοινωνικής και της περιβαλλοντικής διάστασης, η έκθεση επικεντρώνεται κατά προτεραιότητα στο διεθνές χρηματοοικονομικό και νομισματικό σύστημα και στα προβλήματα χρηματοδότησης της ανάπτυξης. Για την κατάρτισή της αναλύθηκε αρχικά η εξέλιξη της διαδικασίας παγκοσμιοποίησης στο οικονομικό πεδίο και ο εντοπισμός μερικών από τις προκλήσεις που σχετίζονται με το χρηματοοικονομικό και νομισματικό σύστημα. Στην έκθεση αναγνωρίζονται τα οφέλη που προκύπτουν από τη διεθνή οικονομική ολοκλήρωση, διαπιστώνεται όμως επίσης η ύπαρξη ανεπαρκειών του συστήματος και ότι η μείωση της φτώχειας εξακολουθεί να είναι ένα σημαντικό πρόβλημα. Σε αυτήν επιβεβαιώνεται η ανάγκη μεγαλύτερης και αποτελεσματικότερης επίσημης ενίσχυσης της ανάπτυξης."@el8 ". Mr President, thank you very much for inviting the Commission to present its views on the events in Porto Alegre and New York. I believe that this is also a good opportunity to explain the initiatives that the Commission has adopted on these issues in recent weeks. The report recognises that many countries have achieved an increase in their per capita income and an improvement in the standards of living which would not have been achieved with a strategy of less integration. It also notes a considerable increase in direct foreign investment, an essential factor in increasing growth and therefore combating poverty. The report examines various existing proposals on international taxes. In relation to the general use of these taxes as a potential source of development funding or public funds, we reach the conclusion that, while some of them would appear attractive in terms of short- and medium-term needs, there are not many alternatives to funding coming from national budgetary resources. This conclusion implies an adjustment of the priorities in accordance with budgetary availability. Another interesting proposal is the introduction of the tax on monetary transactions. The report considers two perspectives: firstly, in relation to the so-called Tobin tax as an instrument for stabilising the currency markets, the analysis leads us to the conclusion that it is difficult to imagine that this tax would make a fundamental contribution to the stability of exchange rates. However, if we analyse it as an instrument for increasing the resources available for development funding, the Tobin tax may appear more attractive. It is true that its implementation would be laborious, since it would require almost global coverage in order to minimise tax evasion and would require a solid international consensus. Even if it were possible to achieve that consensus on a political level, numerous technical problems would still arise, such as problems relating to the appropriate tax basis and collection mechanisms. These conclusions are very similar to the Resolution on the international monetary system adopted by the European Parliament last autumn. Another important aspect of the report is the statement that for many developing countries, technical commercial assistance and the development of capacities are important in terms of their profiting from the growth opportunities resulting from trade. Ladies and gentlemen, the European Union is well placed to play a leading role in strengthening sustainable global development. It is the world’s largest donor of development aid, the world’s largest trading partner and an important source of direct foreign investment. Furthermore, within the framework of its commitment to protect the environment, it is developing and promoting the use and distribution of technologies which respect the environment both inside and outside of Europe. The European integration model has developed along the lines of strategies for mutual support for stable economic growth, social development and environmental protection. On the basis of these achievements and in view of the forthcoming World Summit on Sustainable Development in Johannesburg, the Commission has directed the communication towards partnership for sustainable development. Its purpose is to point out the strategic components which will serve as a basis for a global deal in Johannesburg, with a view to ensuring that all partners, from both the north and the south, work together in favour of sustainable development. The communication highlights several key priorities and presents concrete proposals for action in the economic, social and environmental fields. The Commission and the Member States have committed themselves to negotiating in a constructive spirit, within the framework of the WTO, in order to continue with the process of establishing a just and free-market commercial system, in accordance with the conclusions of the Doha Ministerial Conference. Our global objective is to increase the world’s standard of living by means of the liberalisation and development of trade. The Community actively promotes the participation of developing countries and, in particular, the least-developed countries, in the international commercial system. The ‘Everything but arms’ initiative is an important step in this direction, but it is not enough and we urge others to follow our example and to improve access to the market for the least-developed countries. We also adopt measures to support the efforts of the developing countries to integrate into the global commercial system and to profit from it. In accordance with the Doha development agenda, we also recommended that the Member States increase trade-related aid. As you know, the International Conference on Financing for Development in Monterrey will take place very soon, the Johannesburg World Summit on Sustainable Development will take place in September and we must define our position on both issues. The European Union is also contributing to the international effort to strengthen the resistance of the international financial and monetary system and to reduce the opportunities for abuse relating to the funding of terrorism, money laundering and other illegal financial activities. The Union will continue to focus its development policy on the essential objective of reducing poverty. It will allocate its resources accordingly and will ensure that European aid is used effectively. Genuine practical progress could be made in terms of the quality and effectiveness of aid if the rules regulating policies and the procedures were more harmonised, both on Community and Member States levels. However, without ignoring the need to increase efficiency, the Commission considers that there is inconsistency between the resources necessary to achieve the millennium development objectives and the agreed time limits and current available means. Therefore, with a view to the success of the Conference on Financing for Development in Monterrey, the Commission has recommended that the Council increase the volume of Official Development Aid and we suggest that by 2006 all countries whose percentage of aid in relation to GNP is less than the European Union average of 0.33%, should have reached that level. If we achieve that objective, the European Union average would increase to practically 0.4%, which would become a new threshold for the Member States of the Union, which, with that increase, could make a significant contribution to the development objectives of this millennium. Furthermore, a strong commitment together with this gradual approach would consolidate the Union’s position in the negotiation of a fruitful international distribution of the burden. Finally, in relation to the global protection of the environment, the Commission proposes to implement an initiative in the field of sustainable water management. We have committed ourselves to putting pressure on our partners in order to achieve a restructuring of up to 50% of the global environment facility before April 2002 and in order to broaden its mandate. We are promoting the application of multilateral environmental agreements including the ratification of the Kyoto Protocol, which the Member States did at the beginning of this month. Speaking in general terms, I believe that, as industrialised countries, we do not have the right to demand that developing countries make more effort to protect the environment if we are not prepared to respect our own commitments. Ladies and gentlemen, the construction of a sustainable future for the world requires the cooperation of all of us. However, real progress can only be made if the main partners commit themselves to playing a pivotal role and in this respect I am convinced that we, in the European Union, can and must play that fundamental role. Much has been written about the apparent antagonism between the World Social Forum in Porto Alegre and the World Economic Forum in New York. In both cases, agents from different cultural and ideological origins and from different areas have met. There is no doubt that the World Economic Forum has provided a good platform for a well-founded and broad debate, without prejudices, on problems which are of urgent concern to the whole world. However, some commentators have stated that the Porto Alegre meeting was more important than the one in New York. It has been argued that the world’s real civil society was in attendance in Brazil and not in New York. I would not deny the participants in the World Economic Forum the right to be considered as part of civil society. But the fact is that the Social Forum was a significant meeting, an important event which political leaders must count on clearly from now on. Nevertheless, I would reach the conclusion that not all the participants who met in Porto Alegre hold an anti-globalisation position. Rather I believe that they are also part of this phenomenon of globalisation, which has allowed non-governmental movements to have a global impact, thanks to the new technologies. It is another thing to criticise a capitalist model which could undermine social cohesion and deplete natural resources. In this respect, the views and concerns of Davos and of Porto Alegre are perhaps not so far apart. To achieve a balance between economic and social process on a global level, and the preservation of our planet’s resources, is a great responsibility and a difficult task which no person or country can manage alone. The solutions are difficult and complex. Easy solutions are sometimes popular, but they tend to ignore the secondary effects and the difficult choices and sacrifices which policies often imply. The complexity of the genuine solutions often leads to a lack of comprehension by social movements and also by political leaders. Therefore, we believe it is essential to carry out in-depth studies which clarify and properly explain the issues and communicate them in a clear way. The Commission has tried to make an effort of this type by means of its report ‘Response to the challenges of globalisation’. We avoid any type of prejudice and the study includes a series of proposed reforms of the international financial architecture, in accordance with the current world academic and political debate, and places it within the current perspective. While accepting that globalisation has many other facets, including social and environmental aspects, the priority focus of the report is the international financial and monetary system and problems of development funding. In producing it, we began by analysing the evolution of the process of globalisation in the economic field and identifying some of the challenges relating to the financial and monetary system. The report acknowledges the benefits of international economic integration, but also notes the existence of systemic deficiencies and the fact that poverty is still a significant problem. It confirms the need for greater and more effective official development aid."@en3 "Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia siitä, että pyysitte komissiota kertomaan mielipiteensä Porto Alegren ja New Yorkin tapahtumista. Tämä on mielestäni hyvä tilaisuus kertoa myös niistä aloitteista, joita komissio on tehnyt asiassa viime viikkoina. Kertomuksessa todetaan, että monissa maissa on onnistuttu lisäämään kansantuloa henkeä kohti ja parantamaan elämänlaatua, missä ei ollut onnistuttu vähäisempää yhdentymistä koskevalla strategialla. Lisäksi siinä pannaan merkille ulkomaisten suorien investointien voimakas lisääntyminen, joka on keskeinen tekijä kasvun edistämisessä ja siten myös köyhyyden torjunnassa. Kertomuksessa tarkastellaan erilaisia kansainvälisistä veroista tehtyjä ehdotuksia. Kun on kyse näiden verojen yleisestä käytöstä kehitysavun tai julkishyödykkeiden mahdollisena rahoituslähteenä, teemme sellaisen johtopäätöksen, että vaikka jotkin ehdotukset tuntuvat houkuttelevilta lyhyen ja keskipitkän aikavälin tarpeiden kannalta, kansallisista talousarvioista peräisin olevalle rahoitukselle ei ole olemassa kovin monia vaihtoehtoja. Tämä johtopäätös merkitsee painopisteiden säätöä käytettävissä olevan talousarvion puitteissa. Toinen kiinnostava ehdotus on rahoitustapahtumista kannettavan veron käyttöönotto. Kertomuksessa tarkastellaan kahta mahdollisuutta: kun on kyse ensiksikin niin sanotusta Tobinin verosta valuuttamarkkinoiden vakauttamisen välineenä, analyysissa tehdään sellainen johtopäätös, ettei voida olettaa, että kyseisellä verolla olisi oleellista vaikutusta valuuttakurssien vakauteen. Jos kuitenkin analysoimme Tobinin veroa kehitysavun rahoitukseen käytettävissä olevien määrärahojen lisäämisen välineenä, se saattaa olla houkuttelevampi vaihtoehto. On totta, että veron soveltaminen olisi hankalaa, sillä sen olisi oltava melkeinpä maailmanlaajuinen, jotta veronkierto voitaisiin minimoida, ja tämä edellyttäisi voimakasta kansainvälistä yksimielisyyttä. Vaikka poliittisella tasolla pystyttäisiinkin pääsemään yksimielisyyteen, jäljelle jäisi vielä lukuisia teknisiä ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi sen asianmukaiseen määräytymisperusteeseen ja perimismekanismeihin. Nämä tulokset ovat pääosin samoja kuin Euroopan parlamentin viime syksynä hyväksymässä päätöslauselmassa, joka koski kansainvälistä valuuttajärjestelmää. Kertomuksessa on tärkeää myös se toteamus, että monet kehitysmaat tarvitsevat kaupallista teknistä apua ja valmiuksien kehittämistä voidakseen hyödyntää kaupankäyntiin liittyviä kasvumahdollisuuksia. Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni kykenee ottamaan itselleen johtavan aseman maailmanlaajuisen kestävän kehityksen edistäjänä. Se on maailman merkittävin kehitysavun rahoittaja, maailman merkittävin kauppakumppani ja tärkeä suorien ulkomaisten investointien lähde. Toisaalta se kehittää ja edistää ympäristönsuojelua koskevan sitoumuksensa perusteella ympäristöä säästävien tekniikoiden käyttöä ja leviämistä niin Euroopassa kuin sen ulkopuolellakin. Euroopan yhdentymismallia on kehitetty vakaata talouskasvua, sosiaalista kehitystä ja ympäristönsuojelua koskevan keskinäisen avun strategioiden mukaisesti. Näiden saavutusten pohjalta ja ottaen huomioon Johannesburgissa pidettävän kestävän kehityksen huippukokouksen komissio on laatinut tiedonannon kestävään kehitykseen tähtäävästä yhteistyöstä. Siinä pyritään erittelemään strategiset osatekijät Johannesburgissa tehtävää maailmanlaajuista sopimusta varten, jotta kaikki kumppanit – niin pohjoisen kuin myös etelän kumppanit – tekisivät yhteistyötä kestävän kehityksen hyväksi. Tiedonannossa korostetaan useita ensisijaisia tavoitteita ja tehdään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla. Komissio ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet neuvottelemaan rakentavasti WTO:n puitteissa, jotta oikeudenmukaisen kauppajärjestelmän ja vapaiden markkinoiden luomista voidaan jatkaa Dohan ministerikonferenssin päätelmien mukaisesti. Tavoitteenamme on maailman elintason nostaminen maailmanlaajuisesti vapauttamalla ja kehittämällä kauppaa. Yhteisö edistää aktiivisesti kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden osallistumista kansainväliseen kauppajärjestelmään. aloite on merkittävä askel tähän suuntaan, mutta se ei riitä, ja kehotamme muita noudattamaan esimerkkiämme ja parantamaan vähiten kehittyneiden maiden pääsyä markkinoille. Ryhdymme myös toimenpiteisiin, joilla tuetaan kehitysmaiden pyrkimyksiä yhdentyä maailmanlaajuiseen kauppajärjestelmään ja hyötyä siitä. Dohan kehitysasialistan mukaisesti olemme niin ikään suositelleet, että jäsenvaltiot lisäisivät kauppaan liittyvää tukea. Kuten tiedätte, Monterreyssa pidetään piakkoin kehitysavun rahoitusta käsittelevä kansainvälinen konferenssi, ja syyskuussa järjestetään Johannesburgissa kestävän kehityksen huippukokous, ja meidän on määriteltävä kantamme kumpaankin asiaan. Lisäksi Euroopan unioni on mukana kansainvälisissä pyrkimyksissä, joilla vahvistetaan kansainvälisen rahoitus- ja valuuttajärjestelmän kestävyyttä ja vähennetään mahdollisuuksia käyttää sitä väärin terrorismin rahoitukseen, rahanpesuun ja muihin laittomiin rahoitustoimiin. Unionin kehitysyhteistyöpolitiikassa keskitytään edelleen köyhyyden lievittämistä koskevaan ensisijaiseen tavoitteeseen. Unioni osoittaa määrärahansa tämän mukaisesti ja varmistaa eurooppalaisten tukien tehokkaan käytön. Tuen laadussa ja tehokkuudessa voisi tapahtua todellista käytännön edistystä, jos politiikkoja ja menettelyjä koskevia sääntöjä yhdenmukaistettaisiin niin yhteisön kuin jäsenvaltioidenkin tasolla. Tehostamisen tarvetta ei saa unohtaa, mutta komissio katsoo, että yhtäältä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien määrärahojen ja toisaalta sovittujen määräaikojen ja nykyisin käytettävissä olevien keinojen välillä on tietty epäsuhta. Jotta Monterreyssa pidettävä kehitysavun rahoituskonferenssi olisi menestys, komissio on välittänyt neuvostolle virallisen kehitysavun lisäämistä koskevan suosituksen, jossa ehdotamme, että vuoteen 2006 mennessä kaikki maat, joiden kehitysavun osuus kansantulosta alittaa Euroopan unionin keskitason eli 0,33 prosenttia, nostaisivat kehitysavun tuolle tasolle. Jos saavuttaisimme tämän tavoitteen, unionin keskiarvo nousisi melkein 0,4 prosenttiin, josta tulisi unionin jäsenvaltioille uusi kynnys, ja nousun ansiosta voitaisiin merkittävästi edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Toisaalta voimakas sitoutuminen tähän asteittaiseen lähestymistapaan vahvistaisi unionin asemaa neuvotteluissa, jotka koskevat taakan asianmukaista kansainvälistä jakamista. Lopuksi komissio ehdottaa maailmanlaajuisen ympäristönsuojelun osalta vesivarojen kestävää hoitoa koskevan aloitteen käynnistämistä. Olemme sitoutuneet painostamaan kumppaneitamme, jotta jopa 50 prosenttia Maailman ympäristörahastosta voitaisiin kohdentaa uudelleen huhtikuuhun 2002 mennessä ja jotta sen mandaattia voitaisiin laajentaa. Edistämme monenvälisten ympäristösopimusten soveltamista, mukaan luettuna Kioton pöytäkirjan ratifiointi, jonka jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet tämän kuun alussa. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että meillä teollisuusmailla ei ole oikeutta vaatia kehitysmaita lisäämään ponnistelujaan maapallomme suojelemiseksi, ellemme itse ole valmiita noudattamaan omia sitoumuksiamme. Hyvät parlamentin jäsenet, kestävän tulevaisuuden rakentaminen maailmassa edellyttää kaikkien yhteistyötä. Todellista edistymistä voidaan kuitenkin saada aikaan vain, jos tärkeimmät kumppanit sitoutuvat ottamaan itselleen tärkeän roolin, ja olen tältä osin vakuuttunut siitä, että meillä Euroopan unionissa täytyy ja voi olla tuo keskeinen rooli. Porto Alegressa pidetyn Maailman sosiaalifoorumin ja New Yorkissa pidetyn Maailman talousfoorumin oletetusta vastakkainasettelusta on kirjoitettu paljon. Kumpaankin foorumiin kokoontui erilaisia toimijoita – kulttuurisia ja ideologisia toimijoita – eri ympäristöistä. Maailman talousfoorumi tarjosi epäilemättä hyvän tilaisuuden laajalle, perustellulle ja ennakkoluulottomalle keskustelulle niistä ongelmista, joita koko maailmassa pidetään kiireellisinä. Jotkin tahot ovat kommentoineet, että Porto Alegren kokous oli silti New Yorkin kokousta tärkeämpi. Tätä perusteltiin sillä, että maailman todellinen kansalaisyhteiskunta oli paikalla Brasiliassa, ei New Yorkissa. Minä en kieltäisi Maailman talousfoorumin osallistujilta oikeutta tulla nähdyksi osana kansalaisyhteiskuntaa. On kuitenkin totta, että sosiaalifoorumi oli merkittävä kokous ja tärkeä tapahtuma, joka poliittisten päättäjien on tästä lähin otettava selkeästi huomioon. Tekisin kuitenkin sellaisen johtopäätöksen, että kaikki Porto Alegren kokouksen osallistujat eivät suhtaudu kielteisesti globalisaatioon. Olen pikemminkin sitä mieltä, että hekin ovat osa globalisaation ilmiötä, joka on uusien tekniikoiden myötä mahdollistanut valtiosta riippumattomien liikkeiden maailmanlaajuisen vaikutuksen. On asia erikseen arvostella sellaista kapitalismin mallia, joka voi johtaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkenemiseen ja luonnonvarojen ehtymiseen. Tässä mielessä Davosin ja Porto Alegren näkökulmat ja huolet eivät kenties olekaan niin etäällä toisistaan. Tasapainon saavuttaminen maailmanlaajuisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ja maapallomme luonnonvarojen suojelun välillä on suuri haaste ja vaikea tehtävä, josta yksikään ihminen tai maa ei selviydy omin neuvoin. Siihen tarvittavat ratkaisut ovat vaikeita ja monimutkaisia. Helpot ratkaisut ovat toisinaan suosittuja, mutta niissä usein vaietaan niistä sivuvaikutuksista ja kipeistä valinnoista, joita politiikkoihin monesti liittyy. Todellisten ratkaisujen monimutkaisuus ei kuitenkaan aina saa osakseen ymmärrystä yhteiskunnallisilta liikkeiltä eikä edes poliittisilta päättäjiltä. Tästä syystä mielestämme on välttämätöntä tehdä perusteellisia tutkimuksia, joiden ansiosta asioita voidaan täsmentää ja selvittää ja niistä voidaan tiedottaa selkeästi. Komissiolla on ollut tämänsuuntaisia pyrkimyksiä globalisaation haasteita koskevassa tiedonannossaan. Torjumme kaikenlaiset ennakkoluulot, ja tutkimuksessa esitetään monenlaisia kansainvälisten rahoitusrakenteiden uudistamista koskevia ehdotuksia, joita on tuotu esille nykyisessä akateemisessa ja poliittisessa keskustelussa, ja tarkastellaan rakenteita tämänhetkisessä tilanteessa. Globalisaatiossa on toki monia osa-alueita, kuten sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä ulottuvuus, mutta kertomuksessa keskitytään ensisijaisesti kansainväliseen rahoitus- ja valuuttajärjestelmään sekä kehitysavun rahoitusongelmiin. Kertomusta laadittaessa analysoitiin ensiksi globalisaation etenemistä talouden alalla sekä yksilöitiin joitakin rahoitus- ja valuuttajärjestelmään liittyviä haasteita. Kertomuksessa tunnustetaan kansainväliseen taloudelliseen yhdentymiseen liittyvät hyödyt, mutta siinä myös todetaan, että järjestelmissä on puutteita ja että köyhyyden vähentäminen on edelleen merkittävä ongelma. Kertomuksessa vahvistetaan, että virallista kehitysapua on lisättävä ja tehostettava."@fi5 "Monsieur le Président, merci beaucoup d’avoir invité la Commission à présenter ses réflexions sur les événements de Porto Alegre et de New York. Je pense que c’est une bonne occasion d’exposer également les initiatives que la Commission a adoptées ces dernières semaines à l’égard de ces questions. Ce rapport constate que de nombreux pays sont parvenus à élever leur revenu par habitant et à améliorer leur qualité de vie dans une mesure qu’ils n’auraient pu atteindre avec une stratégie d’intégration moindre. Il rend également compte de la forte augmentation de l’investissement direct étranger, facteur fondamental pour le renforcement de la croissance et, partant, pour la lutte contre la pauvreté. Le rapport examine plusieurs propositions existantes concernant les impôts internationaux. Quant à l’utilisation générale de ces impôts comme source potentielle de financement du développement ou des biens publics, nous arrivons à la conclusion que, bien que certains d’entre eux semblent attrayants pour les besoins à court et à moyen terme, il n’existe pas beaucoup d’alternatives au financement provenant des ressources budgétaires nationales. Cette conclusion implique un réajustement des priorités au sein des disponibilités budgétaires. Une autre proposition intéressante est l’introduction de la taxe sur les transactions monétaires. Le rapport considère deux perspectives : pour commencer, en ce qui concerne la dénommée "Tobin Tax" ou taxe Tobin, vue comme un outil de stabilisation des marchés des devises, l’analyse nous mène à conclure qu’il est difficile de supposer que cette taxe contribuera essentiellement à stabiliser les taux de change. Cependant, si nous envisageons cet instrument comme un outil destiné à augmenter les ressources disponibles pour le financement du développement, la taxe Tobin peut s’avérer plus attrayante. Il est certain que son application se révélerait laborieuse, car elle devrait recouvrir la quasi-totalité du monde afin de minimiser l’évasion fiscale et elle nécessiterait un solide consensus international. Même dans le cas où il serait possible de parvenir à un tel consensus au niveau politique, de nombreux problèmes techniques se poseraient encore, notamment les problèmes liés à une base d’imposition appropriée et aux mécanismes de recouvrement. Ces résultats coïncident en substance avec la résolution sur le système monétaire international approuvée par le Parlement européen l’automne dernier. Un autre aspect important du rapport est le constat selon lequel l’assistance technique commerciale et le développement des capacités sont importants pour un grand nombre de pays en voie de développement s’ils veulent pouvoir profiter des possibilités de croissance résultant du commerce. Mesdames et Messieurs, l'Union européenne est bien placée pour assumer un rôle de premier ordre dans l’encouragement du développement durable au niveau mondial. Elle occupe la première place mondiale de l’aide au développement, elle est le principal partenaire commercial à l’échelle du globe et elle représente une importante source d’investissement direct étranger. D’autre part, dans le cadre de son engagement à protéger l’environnement, elle développe et promeut l’utilisation et la diffusion de technologies respectueuses de l’environnement tant au sein qu’à l’extérieur de l’Europe. Le modèle européen d’intégration a été mis au point conformément à des stratégies de soutien mutuel en faveur d’une croissance économique stable, du développement social et de la protection de l’environnement. Sur la base de ces succès et sans oublier le prochain sommet mondial sur le développement durable de Johannesburg, la Commission a élaboré la communication en faveur d’un partenariat pour le développement durable. Son intention est d’exposer les éléments stratégiques qui serviront de base à un à Johannesburg en vue de parvenir à ce que tous les partenaires, tant du Nord que du Sud, œuvrent ensemble pour un développement durable. La communication souligne plusieurs priorités essentielles et elle émet des propositions d’action concrètes dans les domaines économique, social et écologique. Dans le cadre de l’OMC, la Commission et les États membres se sont engagés à mener des négociations d’une manière constructive afin de poursuivre le processus d’établissement d’un système commercial juste et d'économie de marché, conformément aux conclusions de la conférence ministérielle de Doha. Notre objectif est d’améliorer de façon globale le niveau de vie mondial par l’intermédiaire de la libéralisation et du développement du commerce. La Communauté encourage activement les pays en voie de développement et en particulier les nations les moins développées à participer au système commercial international. L’initiative "Tout sauf les armes" constitue un pas important dans cette direction, mais elle n’est pas suffisante et nous invitons tout le monde à suivre notre exemple et à faciliter l’accès des pays les moins développés au marché. Nous adoptons également des mesures destinées à soutenir les efforts consentis par les pays en voie de développement pour s’intégrer dans le système commercial mondial et pour en tirer profit. Conformément au programme de développement de Doha, nous avons de même recommandé aux États membres d’augmenter leur aide en ce qui concerne le commerce. Comme vous le savez, la conférence internationale sur le financement du développement de Monterrey va se tenir très prochainement, le sommet mondial sur le développement durable de Johannesburg aura lieu au mois de septembre et nous devons définir notre position en ce qui concerne ces deux sujets. L'Union européenne contribue également à l’effort international en vue de renforcer la résistance du système financier et monétaire international et de diminuer les risques d’abus à l’égard du financement du terrorisme, du blanchiment d’argent et d’autres activités financières illégales. L’Union va continuer à centrer sa politique de développement sur l’objectif primordial que constitue la réduction de la pauvreté. Elle va donc allouer des ressources en conséquence et s’assurer que les aides européennes sont employées efficacement. Il serait possible de parvenir à de réels progrès pratiques en matière de qualité et d’efficacité de l’aide si les règles qui régissent les politiques et les méthodes à utiliser étaient davantage harmonisées, tant au niveau communautaire que dans les États membres. Néanmoins, sans oublier la nécessité d’augmenter l’efficacité, la Commission estime qu’il existe un déséquilibre entre les ressources nécessaires à la réalisation des objectifs de développement du nouveau millénaire et les délais fixés ainsi que les moyens disponibles actuellement. C’est pourquoi, en prévision du succès de la conférence sur le financement du développement de Monterrey, la Commission a recommandé au Conseil d’accroître le volume des aides officielles au développement, et nous suggérons que d’ici à 2006, tous les pays dont le pourcentage d’aide par rapport au revenu national se situe en dessous de la moyenne de l’Union européenne, à savoir 0,33 %, parviennent à ce niveau. Si nous atteignions cet objectif, la moyenne de l’Union augmenterait et s’élèverait alors quasiment à 0,4 %, ce qui deviendrait un nouveau seuil pour les États membres de l’Union qui, par cette augmentation, pourrait contribuer de manière significative à la réalisation des objectifs de développement du nouveau millénaire. D’autre part, un solide engagement accompagné de cette mise au point graduelle consoliderait la position de l’Union dans les négociations portant sur une fructueuse distribution internationale des charges. Pour terminer, en ce qui concerne la protection mondiale de l’environnement, la Commission propose de lancer une initiative en matière de gestion durable de l’eau. Nous nous sommes engagés à faire pression sur nos partenaires dans le but de parvenir à une recomposition de pas moins de 50 % du Fonds pour l’environnement mondial avant le mois d’avril 2002 et dans le but d’étendre son champ d’application. Nous encourageons l’application d’accords environnementaux multilatéraux, tels que la ratification du protocole de Kyoto, chose que les États membres ont déjà faite au début de ce mois. Pour parler en termes généraux, je pense qu’en tant que nations industrialisées, nous n’avons pas le droit d’exiger des pays en voie de développement qu’ils consentent davantage d’efforts pour la protection de la planète si nous ne sommes pas nous-mêmes disposés à respecter nos engagements. Mesdames et Messieurs, la construction d’un avenir durable pour le monde requiert la collaboration de tous. Cependant, de réels progrès ne pourront être réalisés que si les principaux partenaires s’engagent à jouer un rôle essentiel et, à cet égard, je suis convaincu que l’Union européenne doit et peut jouer ce rôle fondamental. Beaucoup d’encre a coulé à propos de l’antagonisme existant entre le Forum social mondial de Porto Alegre et le Forum économique mondial de New York. Dans les deux cas, des représentants de diverses origines - culturelles et idéologiques - et provenant d’environnements différents se sont réunis. Le Forum économique mondial a sans aucun doute, et de manière adéquate, servi de tremplin pour un vaste débat, bien fondé et sans parti pris, sur des problèmes qui préoccupent le monde entier et nécessitent d’urgence une solution. Cependant, certains observateurs affirment que la réunion de Porto Alegre a revêtu plus d’importance que celle de New York. Ils avancent que la véritable société civile mondiale était représentée au Brésil et non à New York. Personnellement, je ne nierais pas aux participants du Forum économique mondial sur le développement le droit d’être considérés comme une partie intégrante de la société civile. Néanmoins, il est certain que le Forum social a constitué une réunion importante, un événement essentiel dont les responsables politiques vont dorénavant devoir clairement tenir compte. Maintenant, ma conclusion est que les participants du Forum social mondial de Porto Alegre n’adoptent pas tous une attitude purement antimondialiste. Je pense plutôt qu’ils font même partie de ce phénomène de mondialisation qui, grâce aux nouvelles technologies, a permis aux mouvements non gouvernementaux d’avoir un impact à l’échelle du globe. Critiquer un modèle capitaliste susceptible de mener à l’affaiblissement de la cohésion sociale et à un épuisement des ressources naturelles est une tout autre chose. Dans ce sens, il se peut que les optiques et les préoccupations de Davos et de Porto Alegre ne soient pas tellement éloignées les unes des autres. Parvenir à un équilibre entre le processus économique et social au niveau mondial et la préservation des ressources de notre planète est une responsabilité importante et une tâche ardue qu’aucune personne ni aucun pays ne peut prendre en charge seul. Les solutions destinées à atteindre ce but sont difficiles et complexes. Il existe des solutions faciles et elles sont parfois populaires, mais elles ont tendance à passer sous silence les effets secondaires et les choix et renoncements douloureux très souvent impliqués par les politiques adoptées. Cela dit, la complexité des véritables solutions entraîne fréquemment un manque de compréhension de la part des mouvements sociaux et même des responsables politiques. C’est pourquoi nous pensons qu’il est indispensable de réaliser des études en profondeur, qui permettront de clarifier les choses, de bien les expliquer et de communiquer les informations d’une manière claire. La Commission a tenté d’effectuer une telle démarche par l’intermédiaire de son rapport "Les réponses aux défis de la mondialisation". Nous rejetons tout type de préjugé et l’étude reprend une série de propositions de réforme de l’architecture financière internationale, telles qu’elles se présentent dans le débat académique et politique du monde actuel, et elle situe cette série de propositions dans la perspective dans laquelle nous nous trouvons. Tout en admettant que la mondialisation présente de nombreuses autres facettes, notamment un aspect social et écologique, le rapport se centre en priorité sur le système financier et monétaire international et sur les problèmes de financement du développement. Pour élaborer ce rapport, on a commencé par analyser l’évolution du processus de mondialisation dans le domaine économique et par déterminer un certain nombre de défis liés au système financier et monétaire. Le rapport reconnaît les bienfaits dérivés de l’intégration économique internationale, mais il constate également l’existence de déficiences systémiques et la persistance d’un problème important : la réduction de la pauvreté. Il confirme la nécessité d’une aide officielle au développement plus importante et plus efficace."@fr6 "Signor Presidente, la ringrazio di invitare la Commissione a presentare le sue riflessioni sugli avvenimenti di Porto Allegre e New York. Ritengo sia una buona occasione per illustrare anche le iniziative che la Commissione ha adottato su tali temi in queste ultime settimane. Nella relazione si riconosce altresì che molti paesi hanno conseguito un aumento del proprio reddito nonché un miglioramento della qualità di vita che non avrebbero ottenuto con una strategia di minore integrazione. Menziona inoltre il forte aumento dell’investimento diretto straniero, fattore fondamentale per potenziare la crescita e di conseguenza, per lottare contro la povertà. La relazione analizza varie proposte prospettate al riguardo di imposte internazionali. Per quanto riguarda l’utilizzo generale di tali imposte come fonte potenziale di finanziamento dello sviluppo o di beni pubblici giungiamo alla conclusione che, sebbene alcune sembrino attraenti ai fini delle necessità di breve e medio termine, non vi sono molte alternative al finanziamento derivante dalle risorse dei bilanci nazionali.Tale conclusione implica un riaggiustamento delle priorità all’interno delle disponibilità di bilancio. Un’altra proposta interessante è l’introduzione dell’imposta sulle transazioni monetarie. La relazione esamina due prospettive. In primo luogo, per quanto concerne la cosiddetta “Tassa Tobin”, o imposta Tobin, quale strumento di stabilizzazione dei mercati monetari, l’analisi ci porta alla conclusione che è difficile supporre che tale imposta contribuirà in modo incisivo alla stabilità dei tassi di cambio. Tuttavia, se analizziamo tale strumento come mezzo per accrescere le risorse disponibili per il finanziamento dello sviluppo, l’imposta Tobin può rivelarsi più attraente. Una cosa certa è che la sua applicazione sarà laboriosa poiché richiederebbe una copertura quasi globale per ridurre al minimo l’evasione fiscale e avrebbe bisogno di un solido consenso internazionale. Anche se si potesse ottenere un siffatto consenso a livello politico, continueranno ad esistere numerosi problemi tecnici, come per esempio quelli connessi alla base imponibile appropriata e ai meccanismi di riscossione. Tali risultati coincidono sostanzialmente con la risoluzione sul sistema monetario internazionale approvata dal Parlamento europeo lo scorso autunno. Un altro aspetto importante della relazione è la constatazione che per molti paesi in via di sviluppo l’assistenza tecnica commerciale e lo sviluppo di capacità sono importanti per trarre vantaggio dalle opportunità di crescita risultanti dagli scambi commerciali. Onorevoli deputati, l’Unione europea è ben attrezzata per assumere un ruolo di prim’ordine nel potenziamento dello sviluppo globale sostenibile. E’ il maggiore donatore mondiale nell’aiuto allo sviluppo, il maggiore commerciale del mondo e un’importante fonte d’investimento diretto straniero. D’altro canto, nell’ambito del suo impegno di protezione dell’ambiente, sta sviluppando e promovendo l’uso e la diffusione di tecnologie che rispettino l’ambiente sia all’interno che all’esterno dell’Europa. Il modello europeo di integrazione si è evoluto seguendo le linee di talune strategie di reciproco sostegno per una crescita economica stabile, per lo sviluppo sociale e per la protezione dell’ambiente. Fondandosi su questi risultati e tenendo conto del prossimo Vertice mondiale sullo sviluppo sostenibile di Johannesburg, la Commissione ha elaborato la comunicazione sulla per lo sviluppo sostenibile. Il suo obiettivo è di segnalare le componenti strategiche che fungano da base per un per Johannesburg affinché tutti i sia del nord sia del sud, lavorino insieme a favore di uno sviluppo sostenibile. La comunicazione sottolinea varie priorità chiave e presenta proposte concrete di attuazione nei settori economico, sociale e ambientale. La Commissione e gli Stati membri si sono impegnati a negoziare con spirito costruttivo, nell’ambito della OMC, per continuare il processo di istituzione di un sistema commerciale equo e di libero mercato, conformemente alle conclusioni della Conferenza ministeriale di Doha. Il nostro obiettivo consiste nell’aumentare globalmente il tenore di vita mondiale attraverso la liberalizzazione e lo sviluppo del commercio. La Comunità promuove attivamente la partecipazione dei paesi in via di sviluppo e in particolare dei meno sviluppati nel sistema commerciale internazionale. L’iniziativa “ ” costituisce un passo importante in questa direzione, ma non è sufficiente e invitiamo altri a seguire il nostro esempio e a migliorare l’accesso al mercato dei paesi meno sviluppati. Abbiamo altresì adottato misure volte a sostenere l’impegno dei paesi in via di sviluppo per integrarsi nel sistema commerciale globale e trarne vantaggio. Conformemente all’agenda sullo sviluppo di Doha abbiamo analogamente raccomandato agli Stati membri di aumentare l’aiuto collegato al commercio. Vi è noto che la Conferenza internazionale di Monterrey sul Finanziamento allo sviluppo si terrà nell’immediato mentre il Vertice mondiale di Johannesburg sullo sviluppo sostenibile avrà luogo nel mese di settembre e pertanto dobbiamo definire la nostra posizione su entrambi questi temi. L’Unione europea sta contribuendo anche all’impegno internazionale per rafforzare la solidità del sistema finanziario e monetario internazionale e ridurre le possibilità di abuso indirizzate al finanziamento del terrorismo,al riciclaggio di denaro e ad altre attività finanziarie illegali. L’Unione continuerà a incentrare la sua politica di sviluppo sull’obiettivo primario di riduzione della povertà. Destinerà conseguentemente le sue risorse e si assicurerà che gli aiuti europei siano impiegati in modo efficace. Se le norme che disciplinano le politiche e le procedure fossero meglio armonizzate, tanto a livello comunitario che a livello di Stati membri, sarebbe possibile conseguire autentici progressi pratici in materia di qualità ed efficacia degli aiuti. Tuttavia la Commissione, pur non trascurando la necessità di aumentare l’efficacia, ritiene che vi sia un divario fra le risorse necessarie al conseguimento degli obiettivi di sviluppo del millennio, i tempi concordati e gli attuali mezzi a disposizione. Pertanto, ai fini di un successo della Conferenza sul finanziamento dello sviluppo di Monterrey, la Commissione ha rivolto al Consiglio la raccomandazione di aumentare il volume degli aiuti ufficiali allo sviluppo e suggeriamo che prima del 2006 tutti i paesi la cui percentuale di aiuto rispetto al reddito nazionale fosse al di sotto della media dell’Unione europea, lo 0,33 percento, si allineino a quel livello. Se raggiungessimo quell’obiettivo la media dell’Unione aumenterebbe praticamente fino allo 0,4 percento. Tale percentuale diventerebbe un nuovo massimale per gli Stati membri dell’Unione che, grazie a questo aumento, potrebbe contribuire in modo significativo al conseguimento degli obiettivi di sviluppo del millennio. D’altro canto, un forte impegno nei confronti di quest’impostazione graduale consoliderebbe la posizione dell’Unione nel negoziare un’efficace ripartizione internazionale dell’onere. Infine, per quanto concerne la protezione globale dell’ambiente, la Commissione propone di avviare un’iniziativa in materia di gestione sostenibile dell’acqua. Ci siamo impegnati a esercitare pressioni sui nostri al fine di conseguire una ricomposizione che giunga fino al 50 percento della “global environmente facility” prima del mese di aprile del 2002 e per ampliarne il mandato. Promuoviamo l’applicazione di accordi ambientali multilaterali compresa la ratifica del protocollo di Kyoto, cosa che gli Stati membri già hanno fatto all’inizio di questo mese. Dal punto di vista generale, ritengo che come paesi industrializzati non abbiamo il diritto di esigere dai paesi in via di sviluppo sforzi maggiori per la protezione del pianeta se non siamo disposti a rispettare i nostri stessi impegni. Onorevoli deputati, la costruzione di un futuro sostenibile per il mondo richiede la collaborazione di tutti. Tuttavia, si potranno conseguire veri progressi soltanto se i principali si impegnano a svolgere un ruolo cruciale e in tal senso sono convinto che noi, come Unione europea, dobbiamo e possiamo svolgere tale ruolo fondamentale. Si è scritto molto sull’antagonismo di cui si è avuto sentore fra il f sociale mondiale di Porto Alegre e il economico mondiale di New York. In entrambi i casi si sono riunite persone di origini diverse, sia culturali che ideologiche, provenienti da ambienti diversi. Non vi è dubbio che il f economico mondiale abbia fornito una buona piattaforma per un ampio dibattito, ben motivato e senza pregiudizi sui problemi di natura urgente che preoccupano il mondo intero. Alcuni cronisti affermano che la riunione di Porto Alegre sia stata comunque più importante di quella di New York. E’ stato detto che la vera società civile mondiale fosse in Brasile e non a New York. Io però non negherei ai partecipanti del economico mondiale per lo sviluppo il diritto di essere considerati una parte della società civile. In ogni modo, il sociale è stato certamente una riunione significativa, un evento importante del quale i responsabili politici dovranno evidentemente tenere conto da subito. Tuttavia, io giungerei alla conclusione che non tutti i partecipanti riunitisi a Porto Alegre hanno una posizione contraria alla globalizzazione. Credo invece che anch’essi facciano parte di questo fenomeno della globalizzazione che, grazie alle nuove tecnologie, ha consentito ai movimenti non governativi di avere un impatto globale. Una cosa diversa è criticare un modello capitalista suscettibile di minare la coesione sociale e di portare a un esaurimento delle risorse naturali. In tal senso, probabilmente i punti di vista e le preoccupazioni di Davos e di Porto Alegre non sono tanto lontani. Conseguire l’equilibrio fra il processo socioeconomico a livello globale e la conservazione delle risorse del nostro pianeta è una grande responsabilità e un compito difficile che nessuna persona e nessun paese può gestire da solo. Le soluzioni sono difficili e complesse. Le soluzioni facili sono forse popolari ma tendono a trascurare gli effetti secondari, le scelte dolorose e le rinunce insite spesso nelle politiche seguite. La complessità delle vere soluzioni provoca sovente una mancanza di comprensione da parte dei movimenti sociali e anche dei responsabili politici. Pertanto, riteniamo indispensabile la realizzazione di studi approfonditi che permettano di chiarire e illustrare adeguatamente le questioni nonché di comunicarle in modo chiaro. La Commissione ha tentato di concretizzare un siffatto impegno attraverso la sua relazione “Risposte alle sfide della globalizzazione”. Abbiamo evitato ogni tipo di pregiudizio e lo studio contiene una serie di proposte di riforma della struttura finanziaria internazionale, così come sorgono nel dibattito accademico e politico del mondo d’oggi, situandola nella prospettiva della congiuntura attuale. Pur riconoscendo che la globalizzazione è un fenomeno poliedrico in cui rientrano anche la dimensione sociale e l’ambiente, la relazione si concentra principalmente sul sistema finanziario e monetario internazionale e sui problemi di finanziamento dello sviluppo. Ai fini della sua redazione abbiamo cominciato analizzando l’evoluzione del processo di globalizzazione in ambito economico e identificando alcune delle sfide connesse al sistema finanziario e monetario. Nella relazione si riconoscono i benefici derivanti dall’integrazione economica internazionale ma si constata anche l’esistenza di carenze sistemiche e che la riduzione della povertà continua a essere un problema importante che conferma la necessità di un maggiore e più efficace aiuto ufficiale allo sviluppo."@it9 ". Mr President, thank you very much for inviting the Commission to present its views on the events in Porto Alegre and New York. I believe that this is also a good opportunity to explain the initiatives that the Commission has adopted on these issues in recent weeks. The report recognises that many countries have achieved an increase in their per capita income and an improvement in the standards of living which would not have been achieved with a strategy of less integration. It also notes a considerable increase in direct foreign investment, an essential factor in increasing growth and therefore combating poverty. The report examines various existing proposals on international taxes. In relation to the general use of these taxes as a potential source of development funding or public funds, we reach the conclusion that, while some of them would appear attractive in terms of short- and medium-term needs, there are not many alternatives to funding coming from national budgetary resources. This conclusion implies an adjustment of the priorities in accordance with budgetary availability. Another interesting proposal is the introduction of the tax on monetary transactions. The report considers two perspectives: firstly, in relation to the so-called Tobin tax as an instrument for stabilising the currency markets, the analysis leads us to the conclusion that it is difficult to imagine that this tax would make a fundamental contribution to the stability of exchange rates. However, if we analyse it as an instrument for increasing the resources available for development funding, the Tobin tax may appear more attractive. It is true that its implementation would be laborious, since it would require almost global coverage in order to minimise tax evasion and would require a solid international consensus. Even if it were possible to achieve that consensus on a political level, numerous technical problems would still arise, such as problems relating to the appropriate tax basis and collection mechanisms. These conclusions are very similar to the Resolution on the international monetary system adopted by the European Parliament last autumn. Another important aspect of the report is the statement that for many developing countries, technical commercial assistance and the development of capacities are important in terms of their profiting from the growth opportunities resulting from trade. Ladies and gentlemen, the European Union is well placed to play a leading role in strengthening sustainable global development. It is the world’s largest donor of development aid, the world’s largest trading partner and an important source of direct foreign investment. Furthermore, within the framework of its commitment to protect the environment, it is developing and promoting the use and distribution of technologies which respect the environment both inside and outside of Europe. The European integration model has developed along the lines of strategies for mutual support for stable economic growth, social development and environmental protection. On the basis of these achievements and in view of the forthcoming World Summit on Sustainable Development in Johannesburg, the Commission has directed the communication towards partnership for sustainable development. Its purpose is to point out the strategic components which will serve as a basis for a global deal in Johannesburg, with a view to ensuring that all partners, from both the north and the south, work together in favour of sustainable development. The communication highlights several key priorities and presents concrete proposals for action in the economic, social and environmental fields. The Commission and the Member States have committed themselves to negotiating in a constructive spirit, within the framework of the WTO, in order to continue with the process of establishing a just and free-market commercial system, in accordance with the conclusions of the Doha Ministerial Conference. Our global objective is to increase the world’s standard of living by means of the liberalisation and development of trade. The Community actively promotes the participation of developing countries and, in particular, the least-developed countries, in the international commercial system. The ‘Everything but arms’ initiative is an important step in this direction, but it is not enough and we urge others to follow our example and to improve access to the market for the least-developed countries. We also adopt measures to support the efforts of the developing countries to integrate into the global commercial system and to profit from it. In accordance with the Doha development agenda, we also recommended that the Member States increase trade-related aid. As you know, the International Conference on Financing for Development in Monterrey will take place very soon, the Johannesburg World Summit on Sustainable Development will take place in September and we must define our position on both issues. The European Union is also contributing to the international effort to strengthen the resistance of the international financial and monetary system and to reduce the opportunities for abuse relating to the funding of terrorism, money laundering and other illegal financial activities. The Union will continue to focus its development policy on the essential objective of reducing poverty. It will allocate its resources accordingly and will ensure that European aid is used effectively. Genuine practical progress could be made in terms of the quality and effectiveness of aid if the rules regulating policies and the procedures were more harmonised, both on Community and Member States levels. However, without ignoring the need to increase efficiency, the Commission considers that there is inconsistency between the resources necessary to achieve the millennium development objectives and the agreed time limits and current available means. Therefore, with a view to the success of the Conference on Financing for Development in Monterrey, the Commission has recommended that the Council increase the volume of Official Development Aid and we suggest that by 2006 all countries whose percentage of aid in relation to GNP is less than the European Union average of 0.33%, should have reached that level. If we achieve that objective, the European Union average would increase to practically 0.4%, which would become a new threshold for the Member States of the Union, which, with that increase, could make a significant contribution to the development objectives of this millennium. Furthermore, a strong commitment together with this gradual approach would consolidate the Union’s position in the negotiation of a fruitful international distribution of the burden. Finally, in relation to the global protection of the environment, the Commission proposes to implement an initiative in the field of sustainable water management. We have committed ourselves to putting pressure on our partners in order to achieve a restructuring of up to 50% of the global environment facility before April 2002 and in order to broaden its mandate. We are promoting the application of multilateral environmental agreements including the ratification of the Kyoto Protocol, which the Member States did at the beginning of this month. Speaking in general terms, I believe that, as industrialised countries, we do not have the right to demand that developing countries make more effort to protect the environment if we are not prepared to respect our own commitments. Ladies and gentlemen, the construction of a sustainable future for the world requires the cooperation of all of us. However, real progress can only be made if the main partners commit themselves to playing a pivotal role and in this respect I am convinced that we, in the European Union, can and must play that fundamental role. Much has been written about the apparent antagonism between the World Social Forum in Porto Alegre and the World Economic Forum in New York. In both cases, agents from different cultural and ideological origins and from different areas have met. There is no doubt that the World Economic Forum has provided a good platform for a well-founded and broad debate, without prejudices, on problems which are of urgent concern to the whole world. However, some commentators have stated that the Porto Alegre meeting was more important than the one in New York. It has been argued that the world’s real civil society was in attendance in Brazil and not in New York. I would not deny the participants in the World Economic Forum the right to be considered as part of civil society. But the fact is that the Social Forum was a significant meeting, an important event which political leaders must count on clearly from now on. Nevertheless, I would reach the conclusion that not all the participants who met in Porto Alegre hold an anti-globalisation position. Rather I believe that they are also part of this phenomenon of globalisation, which has allowed non-governmental movements to have a global impact, thanks to the new technologies. It is another thing to criticise a capitalist model which could undermine social cohesion and deplete natural resources. In this respect, the views and concerns of Davos and of Porto Alegre are perhaps not so far apart. To achieve a balance between economic and social process on a global level, and the preservation of our planet’s resources, is a great responsibility and a difficult task which no person or country can manage alone. The solutions are difficult and complex. Easy solutions are sometimes popular, but they tend to ignore the secondary effects and the difficult choices and sacrifices which policies often imply. The complexity of the genuine solutions often leads to a lack of comprehension by social movements and also by political leaders. Therefore, we believe it is essential to carry out in-depth studies which clarify and properly explain the issues and communicate them in a clear way. The Commission has tried to make an effort of this type by means of its report ‘Response to the challenges of globalisation’. We avoid any type of prejudice and the study includes a series of proposed reforms of the international financial architecture, in accordance with the current world academic and political debate, and places it within the current perspective. While accepting that globalisation has many other facets, including social and environmental aspects, the priority focus of the report is the international financial and monetary system and problems of development funding. In producing it, we began by analysing the evolution of the process of globalisation in the economic field and identifying some of the challenges relating to the financial and monetary system. The report acknowledges the benefits of international economic integration, but also notes the existence of systemic deficiencies and the fact that poverty is still a significant problem. It confirms the need for greater and more effective official development aid."@lv10 ". Mijnheer de Voorzitter, ik zou u hartelijk willen bedanken voor het feit dat u de Commissie heeft uitgenodigd om haar mening over de gebeurtenissen van Porto Alegre en New York uiteen te zetten. Ik geloof dat dit ook een goede gelegenheid is om de initiatieven die de Commissie de afgelopen weken ten aanzien van deze vraagstukken heeft genomen toe te lichten. In het verslag wordt onderstreept dat veel landen hun inkomen en de levenskwaliteit hebben kunnen verbeteren in een mate die met een strategie van minder integratie niet mogelijk zou zijn geweest. Ook wordt hierin gewezen op de sterke toename van de rechtstreekse buitenlandse investeringen, die een wezenlijke voorwaarde zijn voor de bevordering van de groei en dientengevolge de armoedebestrijding. Het verslag analyseert verschillende bestaande voorstellen betreffende internationale belastingen. Aangaande de ideeën om dergelijke belastingen algemeen te gebruiken voor de potentiële financiering van de ontwikkeling of openbare goederen, is de Commissie tot de conclusie gekomen dat alhoewel sommige hiervan aantrekkelijk lijken met het oog op de behoeften op de korte en middellange termijn, er toch niet veel alternatieven bestaan voor financiering uit de nationale begrotingen. Deze conclusie impliceert dat de prioriteiten aangaande de budgettaire mogelijkheden moeten worden herzien. Een ander interessant voorstel is de invoering van een belasting op monetaire transacties. In het verslag worden twee ideeën onder de loep genomen. De ene betreft de inzet van de zogenoemde Tobin Tax als instrument voor de stabilisering van de deviezenmarkten. Ten aanzien van deze idee zijn wij tot de conclusie gekomen dat hiermee geen wezenlijke bijdrage tot de stabiliteit van de wisselkoersen zou worden geleverd. Als instrument ter verhoging van de beschikbare middelen voor de financiering van de ontwikkeling zou de Tobin Tax daarentegen wel interessant kunnen zijn. De uitvoering hiervan zou ongetwijfeld veel voeten in de aarde hebben, aangezien hiervoor een vrijwel globale toepassing vereist zou zijn om belastingontduiking te voorkomen, evenals een solide internationale consensus. Zelfs wanneer men erin zou slagen deze consensus op politiek vlak tot stand te brengen, zouden zich nog steeds tal van technische problemen voordoen, zoals bijvoorbeeld de vaststelling van de adequate belastinggrondslag en de mechanismen voor belastinginning. Deze uitkomsten komen grotendeels overeen met de resolutie over het internationaal monetair stelsel die het Europees Parlement in oktober vorig jaar heeft goedgekeurd. Een ander belangrijk aspect van het verslag is de constatering dat voor veel ontwikkelingslanden commerciële technische hulp en ontwikkeling van de knowhow belangrijk zijn om de groeimogelijkheden die de handel biedt te kunnen benutten. Dames en heren, de Europese Unie bevindt zich in een goede positie om bij de bevordering van een duurzame globale ontwikkeling het voortouw te nemen. Zij is de grootste donor van ontwikkelingshulp, de grootste handelspartner van de wereld en een belangrijke bron van rechtstreekse buitenlandse investeringen. Anderzijds werkt zij in het kader van haar verplichting tot bescherming van het milieu aan de ontwikkeling en bevordering van het gebruik en de verspreiding van milieuvriendelijke technologieën zowel binnen als buiten Europa. Het Europese integratiemodel heeft zich ontwikkeld in de lijn van een aantal strategieën inzake wederzijdse steun voor een stabiele economische groei, sociale ontwikkeling en milieubescherming. Uitgaande van deze verworvenheden en in het licht van de komende wereldtop over duurzame ontwikkeling in Johannesburg heeft de Commissie een mededeling over partnerschap voor duurzame ontwikkeling opgesteld. Doel hiervan is de strategische elementen af te bakenen die als basis voor een in Johannesburg kunnen dienen teneinde te bereiken dat alle betrokken partijen, zowel die uit Noorden als die uit het Zuiden, de handen ineenslaan om duurzame ontwikkeling tot stand te brengen. In de mededeling worden verschillende essentiële prioriteiten genoemd en concrete voorstellen gedaan voor maatregelen op economisch, sociaal en milieugebied. De Commissie en de lidstaten hebben zich ertoe verplicht de onderhandelingen in een constructieve geest te voeren, in het kader van de WTO, ten einde het proces ter stabilisering van een rechtvaardig handelsstelsel en van de vrije markt voort te zetten, overeenkomstig de conclusies van de ministeriële conferentie van Doha. Wij streven naar een globale verhoging van het levenspeil door liberalisering en ontwikkeling van de handel. De Gemeenschap voert een actief beleid voor de participatie van de ontwikkelingslanden, in het bijzonder de minst ontwikkelde landen, in het internationale handelsstelsel. Het “ ”-initiatief is een belangrijke stap in deze richting, maar hiermee kan niet worden volstaan. Wij appelleren aan de andere landen om ons voorbeeld te volgen en de toegang van de minder ontwikkelde landen tot de markt te verbeteren. Tevens hebben wij maatregelen genomen om de ontwikkelingslanden bij te staan in hun inspanningen om een plaats in het globale handelsstelsel te veroveren en hiervan te profiteren. Overeenkomstig de ontwikkelingsagenda van Doha hebben wij de lidstaten eveneens voorgesteld om de met de handel verband houdende steun op te trekken. Zoals u weet, zal de internationale conferentie over de financiering van de ontwikkelingssamenwerking binnenkort en de mondiale top over duurzame ontwikkeling van Johannesburg in september worden gehouden. Wij dienen ons standpunt ten aanzien van beide vraagstukken vast te leggen. De Europese Unie draagt ook bij tot de internationale inspanningen om de weerstand van het internationaal financieel en monetair stelsel te versterken en de mogelijkheden van misbruik ter financiering van het terrorisme, het wiswassen van geld en andere illegale financiële transacties te verminderen. Het prioritaire doel van het ontwikkelingsbeleid van de Unie blijft armoedebestrijding. Met dit doel voor ogen zet zij haar middelen in en zorgt zij ervoor dat de Europese steun efficiënt wordt gebruikt. Er zou echte praktische vooruitgang ten aanzien van de kwaliteit en de doelmatigheid van de hulp kunnen worden geboekt indien het beleid en de activiteiten zowel op communautair vlak als op het niveau van de lidstaten beter zouden worden geharmoniseerd. Maar afgezien van de noodzakelijke verhoging van de doelmatigheid bestaat er volgens de Commissie een kloof tussen de middelen die noodzakelijk zijn om de millenniumdoelstellingen voor de ontwikkeling te verwezenlijken en de termijnen die op het huidige tijdstip zijn vastgelegd en de beschikbare middelen. De Commissie heeft de Raad derhalve met het oog op de conferentie Monterrey inzake de financiering van de ontwikkelingssamenwerking aanbevolen het volume van de officiële ontwikkelingshulp op te trekken. In dit verband hebben wij voorgesteld dat alle landen waarvan het voor ontwikkelingshulp uitgetrokken percentage van het BBP onder het communautair gemiddelde, namelijk 0,33%, ligt, tot het jaar 2006 dit gemiddelde dienen te bereiken. Mochten wij hierin slagen, dan zou het communautair gemiddelde tot bijna 0,4% stijgen, hetgeen wederom een nieuwe drempel zou zijn voor de lidstaten van de Unie. De Unie zou op haar beurt door deze verhoging in wezenlijke mate kunnen bijdragen tot de verwezenlijking van de millenniumdoelstellingen. Tegelijkertijd zou een vaste toezegging op basis van een dergelijke trapsgewijze benadering de onderhandelingspositie van de Unie versterken waar het gaat om een adequate internationale verdeling van de lasten. Tenslotte heeft de Commissie ten aanzien van de globale milieubescherming voorgesteld een initiatief inzake duurzaam waterbeheer op stapel te zetten. Wij hebben toegezegd druk uit te oefenen op onze partners om de “global environment facility” voor april 2002 voor 50% te herstructureren en het mandaat uit te breiden.Wij werken aan de toepassing van multilaterale overeenkomsten op milieugebied, met inbegrip van de ratificatie van het Protocol van Kyoto, dat door de lidstaten reeds begin deze maand is geratificeerd. Algemeen gezien geloof ik dat wij, als geïndustrialiseerde landen, niet het recht hebben om van de ontwikkelingslanden te verlangen dat zij meer doen voor de bescherming van de aarde als wij zelf niet bereid zijn onze eigen geloften gestand te doen. Dames en heren, de opbouw van een duurzame toekomst van de wereld hangt van ons allemaal af. Maar echte vooruitgang kan alleen maar worden geboekt wanneer de belangrijkste actoren zich ertoe verplichten een fundamentele rol te spelen, en ik geloof dat wij, de Europese Unie, deze fundamentele rol op ons moeten en kunnen nemen. Er is veel geschreven over de vermeende tegenstelling tussen het Sociaal Wereldforum van Porto Alegre en het Economisch Wereldforum van New York. Bij beide gelegenheden zijn actoren van verschillende oorsprong, zowel cultureel als ideologisch, uit uiteenlopende milieus bijeengekomen. Het staat buiten kijf dat het Economisch Wereldforum een goed platform heeft geboden voor een breed opgezet, goed gefundeerd en onbevooroordeeld debat over dringende problemen die de hele wereld bezighouden. Sommige commentatoren zijn echter van mening dat de bijeenkomst van Porto Alegre belangrijker was dan die van New York. Zij argumenteren dat het echte mondiale maatschappelijke middenveld in Brazilië zat en niet in New York. Ik wil de deelnemers aan het Economisch Wereldforum voor ontwikkeling niet het recht ontzeggen om als deel van het maatschappelijk middenveld te worden beschouwd. Maar het is een feit dat het Sociaal Forum een belangrijke gebeurtenis was waarmee de verantwoordelijke politici vanaf nu terdege rekening dienen te houden. Ik zou echter willen stellen dat niet alle deelnemers aan het forum van Porto Alegre tegen globalisering zijn. Ik ben veeleer van mening dat ook zij deel uitmaken van het globaliseringsverschijnsel dat hen in staat stelt dankzij de nieuwe technologieën en de niet-gouvernementele bewegingen hun boodschap globaal uit te dragen. Kritiek leveren op een kapitalistisch model dat de sociale samenhang zou kunnen ondermijnen en op de uitputting van de natuurlijke hulpbronnen is een andere zaak. Zo gezien liggen de zienswijzen en benaderingen van Davos en Porto Alegre wellicht niet eens zo ver uit elkaar. De totstandbrenging van een evenwicht tussen het economisch en het sociaal proces op globaal niveau en het behoud van de hulpbronnen van de aarde zijn een grote verantwoordelijkheid en een moeilijke taak die geen enkele persoon en geen enkel land alleen op zich wil nemen. De oplossingen zijn moeilijk en complex. Makkelijke oplossingen zijn soms populair maar verzwijgen meestal de secundaire effecten en de pijnlijke keuzes en ontberingen die met het beleid gepaard gaan. Het is echter een feit dat de complexiteit van de echte oplossingen vaak op weinig begrip stuit bij de maatschappelijke bewegingen en ten dele zelfs bij de verantwoordelijke politici. Derhalve achten wij het van cruciaal belang dat er diepgaand onderzoek wordt verricht op basis waarvan inzicht kan worden verkregen in de dingen en deze goed kunnen worden uitgelegd en meegedeeld. De Commissie heeft dit proberen te doen in haar verslag over antwoorden op de uitdaging van de globalisering, waarbij wij ons volledig onbevooroordeeld hebben opgesteld. De studie omvat een aantal voorstellen voor de hervorming van de internationale financiële architectuur zoals die in het academisch en politiek debat momenteel worden besproken en plaatst deze in het juiste perspectief. Alhoewel in het verslag wordt erkend dat de globalisering nog tal van andere facetten heeft, zoals de sociale en de ecologische dimensie, richt het zich in eerste instantie op het internationaal financieel en monetair stelsel en de problemen van de ontwikkelingsfinanciering. Bij het opstellen hiervan is begonnen met een analyse van de evolutie van het globaliseringsproces op economisch vlak en de identificatie van een aantal uitdagingen die verband houden met het financieel en monetair stelsel. In het verslag wordt erkend dat de internationale economische integratie voordelen heeft, maar tevens vastgesteld dat het stelsel een aantal tekortkomingen kent en de armoedebestrijding een belangrijk probleem blijft. Er wordt dan ook de nadruk gelegd op het belang van meer en doelmatiger officiële ontwikkelingshulp."@nl2 "Senhor Presidente, agradeço-lhe o convite dirigido à Comissão para apresentar as suas reflexões sobre os eventos de Porto Alegre e de Nova Iorque. Julgo que esta é uma boa ocasião para expor também as iniciativas adoptadas, nas últimas semanas, pela Comissão sobre estes mesmos temas. No relatório reconhece-se que muitos países conseguiram aumentar o seu rendimento e melhor a sua qualidade de vida, o que não teriam conseguido com uma estratégia com um nível inferior de integração. Dá igualmente conta do substancial aumento do investimento directo externo, factor fundamental para reforçar o crescimento e, daí, combater a pobreza. No relatório examina-se uma série de propostas existentes sobre impostos internacionais. No que diz respeito à utilização geral destes impostos enquanto fonte potencial de financiamento do desenvolvimento ou de bens públicos, conclui-se que, muito embora alguns deles possam afigurar-se atraentes para dar resposta às necessidades a curto e a médio prazo, não existem muitas alternativas ao financiamento procedente dos recursos orçamentais nacionais. Conclusão que implica um reajustamento de prioridades dentro das disponibilidades orçamentais. Outra proposta de interesse é a introdução do imposto sobre as transacções monetárias. O relatório considera duas perspectivas: em primeiro lugar, em relação ao designado " ", ou imposto Tobin, como instrumento de estabilização dos mercados de divisas, a análise leva-nos a concluir que é difícil pensar que este imposto contribuirá essencialmente para a estabilidade das taxas de câmbio. No entanto, se analisarmos este instrumento enquanto meio para aumentar os recursos disponíveis para o financiamento do desenvolvimento, o imposto Tobin pode revelar-se mais atraente. A sua aplicação seria, sem dúvida, complexa, dado que requereria uma cobertura praticamente global para minimizar a evasão fiscal e exigiria um sólido consenso internacional. Mesmo se se conseguisse alcançar esse consenso a nível político, continuariam a colocar-se numerosos problemas a nível técnico, como, designadamente, os que se prendem com a base tributária adequada e com os mecanismos de cobrança. Estes resultados coincidem substancialmente com a resolução sobre o sistema monetário internacional aprovada pelo Parlamento Europeu no Outono passado. O relatório contém ainda outro aspecto importante: a constatação de que, para muitos países em vias de desenvolvimento, a assistência técnica comercial e o desenvolvimento de capacidades são importantes para poder tirar partido das oportunidades de crescimento propiciadas pelo comércio. Minhas Senhoras e Meus Senhores, a União Europeia encontra-se em posição de assumir um papel de primeira ordem na promoção do desenvolvimento sustentável global. É o maior doador a nível mundial de ajuda ao desenvolvimento, o maior parceiro comercial do mundo e uma importante fonte de investimento directo externo. Por outro lado, no âmbito do seu compromisso de preservação do ambiente, está a desenvolver e a promover a utilização e difusão de tecnologias que respeitem o ambiente, tanto na União como fora do seu espaço. O desenvolvimento do modelo de integração europeu assentou em estratégias de mútuo apoio que visam um crescimento económico estável, o desenvolvimento social e a protecção do ambiente. Com base nestas conquistas, e tendo em conta a próxima Cimeira Mundial de Joanesburgo sobre o Desenvolvimento Sustentável, a Comissão elaborou a comunicação sobre uma parceria para o desenvolvimento sustentável, que pretende salientar os elementos estratégicos que servem de base a um para Joanesburgo, visando que todos os parceiros, tanto os do Norte como os do Sul, desenvolvam um trabalho conjunto em prol de um desenvolvimento sustentável. A comunicação sublinha várias prioridades fundamentais e avança propostas concretas de acção nos domínios económico, social e ambiental. A Comissão e os Estados-Membros comprometeram-se a negociar com um espírito construtivo, no âmbito da OMC, para prosseguir o processo de estabelecimento de um sistema comercial equitativo e de mercado livre, na linha das conclusões da Conferência Ministerial de Doha. O nosso objectivo é aumentar, de forma global, o nível de vida mundial através da liberalização e do desenvolvimento do comércio. A Comunidade promove activamente a participação dos países em vias de desenvolvimento, em particular dos países menos desenvolvidos, no sistema comercial internacional. A iniciativa " " constitui um passo importante nesta direcção, mas não é suficiente, e apelamos a que outros sigam o nosso exemplo e que promovam o acesso dos países menos desenvolvidos aos mercados. Adoptamos também medidas para apoiar os esforços dos países em vias de desenvolvimento no sentido de se integrarem no sistema comercial global e beneficiarem do mesmo. Na linha da agenda de Doha sobre o desenvolvimento, recomendámos, igualmente, aos Estados-Membros que aumentem o nível de ajuda relacionada com o comércio. Como é do vosso conhecimento, a Conferência Internacional de Monterrey sobre o Financiamento do Desenvolvimento terá lugar a muito breve trecho, a Cimeira Mundial de Joanesburgo sobre o Desenvolvimento Sustentável realizar-se-á em Setembro, e incumbe-nos definir a posição comunitária em relação a estes dois acontecimentos. A União Europeia está também a contribuir para o esforço internacional no sentido de reforçar a resistência do sistema financeiro e monetário internacional, e reduzir as possibilidades de abuso, no caso do financiamento do terrorismo, do branqueamento de dinheiro e de outras actividades ilegais. A União continuará a centrar a sua política de desenvolvimento no objectivo primordial de redução da pobreza. Afectará em conformidade com este objectivo os seus recursos e assegurar-se-á de que as ajudas europeias são executadas eficazmente. Seria possível obter progressos práticos efectivos em matéria de qualidade e eficácia das ajudas, se as normas que regem as políticas e os procedimentos fossem mais uniformes, tanto a nível comunitário como nos Estados-Membros. Todavia, sem esquecer a necessidade de aumentar a eficácia, a Comissão é de opinião que existe uma decalagem entre os recursos necessários para alcançar os objectivos de desenvolvimento do milénio e os prazos acordados e os meios actualmente disponíveis. Na perspectiva do êxito da Conferência de Monterrey sobre o Financiamento do Desenvolvimento, a Comissão submeteu ao Conselho a recomendação de aumentar o volume de Ajudas para o Desenvolvimento e sugeriu que, até 2006, todos os países que afectem à ajuda uma percentagem do seu rendimento nacional inferior à média da União Europeia, 0,33%, alcancem esse nível. Se conseguíssemos este objectivo, a média da União aumentaria para, praticamente, 0,4%, que se converteria num novo limiar para os Estados-Membros da União, que, com este aumento, poderia contribuir significativamente para a consecução dos objectivos do desenvolvimento do milénio. Por outro lado, um forte compromisso com esta abordagem gradual consolidaria a posição da União na negociação de uma distribuição internacional positiva dos encargos. Por último, no tocante à protecção global do ambiente, a Comissão propõe lançar uma iniciativa em matéria de gestão sustentável da água. Comprometemo-nos a exercer pressão sobre os nossos parceiros para alcançar uma reposição até 50% da " ", até Abril de 2002, e para ampliar o seu mandato. Promovemos a aplicação de acordos ambientais multilaterais, incluindo a ratificação do Protocolo de Quioto, ratificação a que os Estados-Membros procederam já, no início deste mês. Em termos gerais, penso que, na qualidade de países industrializados, não nos cabe o direito de exigir aos países em vias de desenvolvimento mais esforços para a preservação do planeta se não estivermos dispostos a respeitar os compromissos que nós próprios assumimos. Senhoras e Senhores, a construção de um futuro sustentável para o mundo requer a colaboração de todos. Porém, só poderão efectuar-se verdadeiros progressos se os principais parceiros se comprometerem a desempenhar um papel crucial e, neste sentido, estou convencido de que a União Europeia deve e pode desempenhar esse papel fundamental. Muito se escreveu sobre o antagonismo observado entre o Fórum Social Mundial de Porto Alegre e o Fórum Económico Mundial de Nova Iorque. Ambos acontecimentos reuniram participantes de diversas origens - culturais e ideológicas -, procedentes de diferentes meios. O Fórum Económico Mundial propiciou, sem dúvida, uma boa plataforma para um amplo debate, bem fundamentado e despreconceituado sobre problemas que são motivo de preocupação, e que têm carácter urgente, para o mundo inteiro. Alguns comentadores afirmam que a reunião de Porto Alegre, no entanto, foi mais importante do que a de Nova Iorque. Argumentou-se que a verdadeira sociedade civil mundial encontrava-se no Brasil e não em Nova Iorque. Não recusaria aos participantes do Fórum Económico Mundial do Desenvolvimento o direito a serem considerados uma parte da sociedade civil. Mas não há dúvida de que o Fórum Social foi uma reunião significativa, um acontecimento importante, que os responsáveis políticos deverão ter claramente em conta a partir de agora. Poderia, todavia, concluir que nem todos os participantes da Cimeira de Porto Alegre mantêm uma posição contrária à globalização. Penso, pelo contrário, que integram, inclusivamente, este fenómeno de globalização, que permitiu, graças às novas tecnologias, aos movimentos não governamentais, ter um impacte global. O que é diferente de criticar um modelo capitalista que pode levar à redução da coesão social e ao esgotamento dos recursos naturais. Neste sentido, os pontos de vista e as preocupações de Davos e de Porto Alegre não serão, provavelmente, muito diferentes. Alcançar um equilíbrio entre o processo económico e social a nível global e a preservação dos recursos do nosso planeta é uma grande responsabilidade e uma missão difícil, que ninguém nem nenhum país poderá, individualmente, administrar. As soluções para este problema são difíceis e complexas. As soluções fáceis são, por vezes, populares, mas tendem a silenciar os efeitos colaterais e as dolorosas escolhas e renúncias a que, frequentemente, as políticas obrigam. Mas a complexidade das verdadeiras soluções provoca, com frequência, uma falta de compreensão por parte dos movimentos cívicos e, inclusivamente, por parte dos responsáveis políticos. É por esta razão que consideramos imprescindível a realização de estudos circunstanciados, que permitam esclarecer, explicar convenientemente as situações, e comunicá-las de forma clara. A Comissão tentou empreender um esforço neste sentido com o seu relatório "Respostas aos desafios da globalização". Evitamos todo o tipo de ideias preconcebidas, e o estudo contempla uma série de propostas de reforma da arquitectura financeira internacional, tal como são suscitadas no debate académico e político no mundo actual, e situa-a na perspectiva em que nos encontramos. Mesmo admitindo que a globalização tem muitas outras facetas, incluindo a dimensão social e ambiental, o relatório centra-se prioritariamente no sistema financeiro e monetário internacional e nos problemas do financiamento do desenvolvimento. Começou por se analisar, para a sua elaboração, a evolução do processo de globalização no âmbito económico e por identificar alguns dos desafios relacionados com o sistema financeiro e monetário. No relatório reconhecem-se as vantagens resultantes da integração económica a nível mundial, constatando-se igualmente, porém, a existência de deficiências sistémicas e reconhecendo-se que a redução da pobreza continua a ser um problema importante. No documento confirma-se a necessidade de uma maior e mais eficaz ajuda oficial para o desenvolvimento."@pt11 "Herr talman! Tack för att kommissionen blivit inbjuden att tala om sina reflektioner om händelserna i Porto Alegre och New York. Jag tror att det är ett bra tillfälle att också visa upp de initiativ kommissionen antagit i dessa frågor under de senaste veckorna. I rapporten erkänns också att många länder har uppnått en ökning av inkomsten per capita och en förbättring av livskvaliteten, som de inte skulle ha uppnått med en strategi med mindre integrering. Den tar också upp den starka ökningen av de direkta utlandsinvesteringarna, en grundläggande faktor för att stärka tillväxten, och i konsekvens med det för att bekämpa fattigdomen. Rapporten granskar flera existerande förslag om internationella skatter. När det gäller den allmänna användningen av dessa internationella skatter som potentiell källa att finansiera utveckling eller allmänna egendomar, kommer vi till slutsatsen att även om vissa av dem kommer att verka attraktiva för behoven på kort och medellång sikt, finns det inte många alternativ för finansiering ur nationella budgetresurser. Denna slutsats innebär en justering av prioriteringar inom tillgängliga budgetar. Ett annat intressant förslag är att införa en skatt på valutatransaktioner. Rapporten tar upp två perspektiv: för det första, när det gäller den s.k. ”Tobin Tax” eller Tobinskatten, som verktyg för stabilisering av valutamarknaderna, leder analysen oss till slutsatsen att det är svårt att anta att nämnda skatt på ett betydande sätt skulle bidra till stabila växlingstyper. Om vi däremot analyserar instrumentet som ett verktyg för att öka tillgängliga resurser för att finansiera utveckling kan Tobinskatten vara mer attraktiv. Det är sant att tillämpningen av den skulle vara svår eftersom den skulle kräva en nästan total täckning för att minimera skatteflykt, och det skulle behövas en solid internationell enighet. Även i de fall då man skulle kunna nå detta konsensus på politisk nivå skulle det fortsätta att uppkomma många tekniska problem, som t.ex. de som har med lämplig skattebas att göra och mekanismerna för uppbörd. Dessa resultat sammanfaller i betydande grad med resolutionen om det internationella monetära systemet som antogs av Europaparlamentet förra hösten. En annan viktig aspekt i rapporten är att man konstaterar att kommersiell teknisk hjälp och utvecklingen av möjligheter för utvecklingsländerna är viktiga för att utnyttja de tillväxtmöjligheter som uppkommer genom handeln. Ledamöter! Europeiska unionen ligger väl till för att ta huvudrollen i främjandet av en global hållbar utveckling. Unionen är den största biståndsgivaren i världen, den största handelspartnern i världen och en betydande källa för direkta utlandsinvesteringar. Å andra sidan utvecklar och främjar den, inom ramen för sin förpliktelse att skydda miljön, användningen och spridningen av miljövänlig teknik såväl i som utanför Europa. Den europeiska integrationsmodellen har utvecklats i enlighet med riktlinjerna i strategier för ömsesidigt stöd för stabil ekonomisk tillväxt, social utveckling och miljöskydd. Med grund i dessa framgångar och med tanke på nästa världstoppmöte om hållbar utveckling i Johannesburg har kommissionen utarbetat ett meddelande om ett globalt partnerskap för hållbar utveckling. Dess syfte är att visa de strategiska faktorer som tjänar som grund för en global överenskommelse i Johannesburg, i syfte att uppnå att alla parter, såväl de från norr som de från söder, skall arbeta tillsammans för en hållbar utveckling. I meddelandet understryks flera nyckelprioriteringar och man lägger fram konkreta handlingsförslag på de ekonomiska, sociala och miljöområdena. Kommissionen och medlemsstaterna har förpliktat sig att förhandla i en konstruktiv anda, inom ramen för de gemensamma marknadsorganisationerna, för att fortsätta processen att upprätta ett rättvist handels- och frihandelssystem, i enlighet med slutsatserna från ministermötet i Doha. Vårt mål är att på ett totalt sätt öka levnadsnivån i världen genom avreglering och utveckling av handeln. Gemenskapen främjar aktivt utvecklingsländernas deltagande, i synnerhet de minst utvecklade, i det internationella handelssystemet. Initiativet ”Everything but arms” är ett viktigt steg i denna riktning, men det är inte tillräckligt och vi inbjuder andra att följa vårt exempel och att förbättra de mindre utvecklade ländernas tillgång till marknaden. Vi antar också ett antal åtgärder för att stötta det arbete länder i utveckling lägger ned för att integrera sig i det globala handelssystemet och dra nytta av det. I enlighet med dagordningen i Doha i fråga om utveckling har vi således rekommenderat medlemsstaterna att öka handelsstödet. Som ni känner till kommer den internationella konferensen om utvecklingsfinansiering i Monterrey att hållas nu, och toppmötet om hållbar utveckling i Johannesburg kommer att hållas under september månad. Vi bör fastställa vår ståndpunkt i båda fallen. Europeiska unionen bidrar också till det internationella arbetet att stärka motståndskraften i det internationella ekonomiska och monetära systemet och minska möjligheterna till missbruk för att finansiera terrorism, penningtvätt och andra olagliga ekonomiska verksamheter. Unionen kommer att fortsätta låta sin politik för utveckling kretsa kring det primära målet att minska fattigdomen. Den kommer därför att tilldela den resurser och försäkra sig om att de europeiska stöden används på ett effektivt sätt. Man skulle kunna uppnå verkliga framsteg i praktiken i stödens kvalitet och effektivitet om de normer som reglerar politiken och förfarandena var bättre harmoniserade, såväl på gemenskapsnivå som i medlemsstaterna. Dock tror kommissionen, utan att bortse från behovet av att öka effektiviteten, att det föreligger en brist i överensstämmelse mellan de nödvändiga resurserna för att uppnå millenniets mål för utveckling och de aktuella beslutade fristerna samt tillgängliga medel. Kommissionen har rekommenderat rådet att, med beaktande av resultatet från konferensen om utvecklingsfinansiering i Monterrey, öka summan av de allmänna stöden för utveckling och vi föreslår att alla länder vars procentdel stöd av bruttonationalprodukten ligger under Europeiska unionens medeltal, 0,33 procent, innan år 2006 lägger sig på denna nivå. Om vi uppnådde det målet skulle medeltalet i unionen öka till nästan 0,4 procent, vilket skulle bli en ny tröskel för medlemsstaterna i unionen. Med denna ökning skulle vi på ett betydande sätt kunna bidra till att uppnå målen för utveckling under millenniet. Å andra sidan skulle ett starkt åtagande med denna gradvisa fokusering konsolidera unionens ståndpunkt i förhandlingarna om en fruktbar internationell fördelning av bördan. Slutligen när det gäller det globala skyddet av miljön föreslår kommissionen att ett initiativ inleds för en hållbar förvaltning av vattnet. Vi har åtagit oss att trycka på våra medlemmar att uppnå ett återställande på upp till 50 procent av ”global environment facility” före april 2002 och för att utöka mandatet. Vi främjar användningen av multilaterala miljöavtal, inklusive ratificeringen av Kyotoprotokollet, vilket medlemsstaterna redan gjort i början av denna månad. I allmänna ordalag anser jag att vi som industrialiserade länder inte har rätt att kräva av utvecklingsländerna att de skall anstränga sig mer för att skydda planeten om vi inte är beredda att respektera våra egna åtaganden. Ledamöter! Att skapa en hållbar utveckling för världen kräver allas samarbete. Vi kan dock bara uppnå verkliga framsteg om de huvudsakligaste parterna förpliktar sig att spela en avgörande roll och jag är övertygad om att vi, som europeisk union, bör och kan spela denna avgörande roll. Det har skrivits mycket om den antagonism som märkts mellan det sociala världsforumet i Porto Alegre och det världsekonomiska forumet i New York. I båda fallen har ombud av olika ursprung, kulturellt och ideologiskt, och från olika miljöer träffats. Utan tvivel har det världsekonomiska forumet försett oss med en bra plattform för bred debatt, välgrundad och utan fördomar om problem som är brådskande för hela världen. Vissa kommentatorer bekräftar att mötet i Porto Alegre dock var viktigare än det i New York. Man sade att det verkliga civila globala samhället befann sig i Brasilien och inte i New York. Jag skulle inte förneka de närvarande på det världsekonomiska forumet för utveckling rätten att betraktas som en del i det civila samhället. Men det är sant att det sociala forumet var ett betydande möte, en viktig händelse som ansvariga politiker på ett tydligt sätt bör beakta hädanefter. Dock skulle jag dra slutsatsen att inte alla de deltagare som samlades i Porto Alegre är emot globaliseringen. Jag tror snarare att de dessutom är en del i globaliseringsfenomenet, som tack vare den nya tekniken har gjort det möjligt för de icke-statliga organisationerna att kunna påverka globalt. Det är en annan sak att kritisera en kapitalistisk modell som kan leda till att den sociala sammanhållningen undergrävs och en fullständig förbrukning av naturresurserna. Ur det perspektivet ligger förmodligen ståndpunkter och orosmoment från Davos och Porto Alegre inte så långt från varandra. Att uppnå en balans mellan den ekonomiska och sociala processen på global nivå, och bevarandet av vår planets resurser, är ett stort ansvar och ett svårt uppdrag som ingen person eller land kan klara själv. Lösningarna är svåra och komplexa. Lätta lösningar är ibland populära men tenderar att tysta ned bieffekter och de smärtsamma val och försakelser som politiken ofta innebär. Komplexiteten i de verkliga lösningarna ger många gånger upphov till en brist på förståelse från medborgarrörelser och även från ansvariga politiker. Därför anser vi att det är nödvändigt att genomföra djupgående studier, som gör det möjligt att förtydliga, förklara saker väl, och kommunicera dem på ett tydligt sätt. Kommissionen har försökt genomföra ett sådant arbete i sin rapport ”Responses to the Challenges of Globalisation”. Vi undviker alla slag av fördomar och studien innefattar ett antal reformförslag i den internationella ekonomiska strukturen, på det sätt som läggs fram i den akademiska och politiska debatten i världen i dag, och placerar den i ett nuläge. Även om vi medger att globaliseringen har många ansikten, inklusive den sociala och miljömässiga dimensionen, kretsar rapporten i huvudsak kring det internationella ekonomiska och monetära ekonomiska systemet, och i problemen att finansiera utveckling. Utarbetandet av rapporten började med en analys av globaliseringsprocessen på det ekonomiska området och identifieringen av vissa av de utmaningar som har med det ekonomiska och monetära systemet att göra. I rapporten erkänns fördelarna med den internationella ekonomiska integrationen, men det konstateras också att det finns systembrister och att minskningen av fattigdomen fortfarande är ett stort problem. Behovet av ett större och effektivare officiellt stöd till utveckling bekräftas."@sv13
lpv:unclassifiedMetadata	""the global environment facility""1 "(Aplausos)"11 "(Applaus)"2 "(Applause)"10,10,3 "(Applausi)"9 "(Applåder)"13 "(Beifall)"7 "(Suosionosoituksia)"5 "(Χειροκροτήματα)"8 "Aplausos"12 "Applaudissements"6 "Comisión"12 "Everything but arms"5,11,9 "Solbes,"12 "Tobin Tax"11 "everything but arms"2 "forum"9 "global deal"2,8,12,11,7,9,6 "global environment facility"11 "orum"9 "partner"9 "partners"9 "partnership"12,9 "per capita"2,11 "per cápita"12 "pro capite"9

Named graphs describing this resource:

The resource appears as object in 2 triples

Context graph