Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-07-Speech-4-100"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020207.6.4-100"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
".
La délégation MPF soutient fermement le projet Galileo de mise en place d'un système européen de radionavigation par satellites, parallèle au système américain GPS, autonome par rapport à ce dernier, mais préservant l'"interopérabilité", c'est-à-dire la non-contradiction et la possibilité de travail commun.
Le projet Galileo paraît exemplaire pour trois raisons. Du point de vue technique, il procurera de nombreuses retombées positives à toutes les activités économiques et augmentera la productivité générale de l'Europe, qui en a bien besoin. Du point de vue institutionnel, il est clair qu'une coopération européenne serait justifiée, quant à la subsidiarité, et que l'Agence spatiale européenne (ASE) pourrait fournir l'instrument approprié. Enfin, du point de vue politique et stratégique, le projet Galileo dotera l'Europe d'une autonomie vis-à-vis des États-Unis, alors qu'à l'inverse, l'acceptation du monopole du GPS impliquerait une dépendance visible, et en plus destinée à s'aggraver au fil du temps.
Malgré ces arguments, la décision finale sur le développement de Galileo a été repoussée de Conseil en Conseil, et le dernier, tenu à Laeken, n'a pas failli à la règle. Nous sommes déjà presque hors limites pour prendre une décision utile.
Au-delà des discussions techniques sur les modalités précises d'association des partenaires privés, la vraie raison du retard réside dans les réticences des États-Unis, qui ont influencé certains pays européens. Nous arrivons à la question essentielle : est-ce que le passage obligé par des structures communautaires n'est pas un frein, parce qu'elles sont trop rigides et que les partenaires ne sont pas tous d'accord ? C'est un frein aujourd'hui pour lancer le projet, et ce serait un frein demain à chaque étape de son développement, notamment si l'on veut ajouter des applications militaires ou de "maintien de la paix".
Sur ce point, le Parlement européen choisit franchement la mauvaise direction en réclamant une communautarisation encore plus grande du projet, et en estimant par exemple, dans sa résolution du 17 janvier dernier, que "l'ASE, fruit de la coopération entre États, devrait à long terme rejoindre le giron de l'Union européenne". Il faut en réalité faire l'inverse : appliquer à Galileo le principe de la géométrie variable, comme pour Airbus et Ariane, et créer une structure rassemblant les seuls États vraiment intéressés. C'est le meilleur moyen pour sortir ce projet de l'ornière et aller de l'avant."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"De franske medlemmer af Europa-Parlamentet støtter fuldt ud Galileo-projektet til oprettelse af et satellitbaseret europæisk radionavigationssystem i lighed med det amerikanske GPS-system, og som er uafhængigt af sidstnævnte, men bibeholder "interoperabiliteten", det vil sige kompatibiliteten og muligheden for samarbejde.
Galileo-projektet forekommer forbilledligt af tre grunde. Set ud fra et teknisk synspunkt vil det have en række positive følgevirkninger for alle de økonomiske aktiviteter og betyde en velkommen stigning i den generelle produktivitet i Europa. Set ud fra et institutionelt synspunkt er det indlysende, at et europæisk samarbejde vil være berettiget på grund af subsidiariteten, og at Den Europæiske Rumorganisation (ESA) kunne være et passende instrument. Endvidere vil Galileo-projektet ud fra et politisk og strategisk synspunkt gøre Europa uafhængigt af USA, hvorimod det, hvis man accepterer monopolet i forbindelse med GPS, vil betyde en synlig afhængighed, som endvidere vil blive øget med tiden.
Trods disse argumenter er den endelige beslutning om gennemførelsen af Galileo-projektet blevet udskudt fra det ene møde i Det Europæiske Råd til det andet, og det sidste Europæiske Råd i Laeken var ingen undtagelse. Vi er allerede ved at være for sent på den til at træffe en fornuftig beslutning.
Ud over de tekniske diskussioner om de nærmere bestemmelser for de private aktørers deltagelse ligger den egentlige grund til forsinkelsen i USA's forbehold, som har påvirket visse europæiske lande. Vi kommer nu til det væsentlige spørgsmål. Er det ikke en hæmsko at skulle omkring fællesskabsstrukturerne, eftersom strukturerne er for stive, og eftersom aktørerne ikke alle er enige? Dette er en hæmsko i dag for at gennemføre projektet, og det vil være en hæmsko i morgen ved hver enkelt etape, især hvis man vil tilføje militære anvendelsesområder eller "bevaring af freden".
På dette punkt har Europa-Parlamentet ærlig talt valgt den forkerte retning ved at kræve, at projektet i endnu højere grad overføres til Fællesskabets kompetence, og ved f.eks. i Parlamentets beslutning af 17. januar 2002 at vurdere, at "ESA, der bygger på et mellemstatsligt samarbejde, på længere sigt bør overføres til EU-regi". Man bør i virkeligheden gøre det modsatte, nemlig anvende princippet om at afpasse projektet efter forholdene og behovet, som det var tilfældet i forbindelse med Airbus og Ariane, og etablere en struktur, der udelukkende passer til de medlemsstater, der virkelig er interesseret. Det er den bedste måde at få dette projekt ud af den gamle skure og gøre fremskridt."@da1
".
Die MPF-Delegation unterstützt nachdrücklich das Galileo-Projekt zur Errichtung eines europäischen Satellitennavigationssystems parallel zum amerikanischen System GPS, welches von diesem unabhängig ist, jedoch die „Interoperabilität“, das heißt die Kompatibilität und die Möglichkeit eines gemeinsamen Betriebs, gewährleistet.
Das Galileo-Projekt erscheint aus drei Gründen beispielhaft. Aus technischer Sicht hat es zahlreiche positive Auswirkungen auf sämtliche wirtschaftlichen Aktivitäten und wird die allgemeine Leistungsfähigkeit Europas erhöhen, was Europa durchaus nötig hat. Aus institutioneller Sicht ist klar, dass eine europäische Kooperation in Bezug auf die Subsidiarität gerechtfertigt wäre und dass die Europäische Weltraumorganisation (ESA) dafür das geeignete Instrument sein könnte. Aus politischer und strategischer Sicht sichert das Galileo-Projekt Europa seine Autonomie gegenüber den Vereinigten Staaten, wohingegen die Anerkennung des GPS-Monopols eine offensichtliche Abhängigkeit bedeuten würde, die im Laufe der Zeit weiter anwachsen würde.
Trotz dieser Argumente wurde die endgültige Entscheidung über die Entwicklung von Galileo von einer Ratstagung auf die andere verschoben, und auch die letzte in Laeken ist nicht von dieser Regel abgewichen. Wir haben die Grenzen schon fast überschritten, um noch eine sachdienliche Entscheidung treffen zu können.
Abgesehen von den technischen Diskussionen über die genauen Modalitäten der Beteiligung privater Partner liegt der wahre Grund für die Verzögerung in den Vorbehalten der USA, welche gewisse europäische Länder beeinflusst haben. Wir kommen damit zur grundlegenden Frage: Ist das obligatorische Durchlaufen der gemeinschaftlichen Strukturen nicht eher eine Bremse, weil diese zu starr sind und weil die Partner nicht immer alle einverstanden sind? Dies wirkt heute als Bremse bei der Einleitung des Projektes, was morgen in jeder einzelnen Entwicklungsphase nicht anders sein wird, vor allem wenn militärische Anwendungen oder Anwendungen zu friedenserhaltenden Zwecken hinzukommen sollen.
In diesem Punkt schlägt das Europäische Parlament eindeutig die falsche Richtung ein, wenn es eine noch größere Vergemeinschaftung des Projektes fordert und beispielsweise in seiner Entschließung vom 17. Januar dieses Jahres einschätzt, dass „die auf zwischenstaatlicher Zusammenarbeit beruhende ESA längerfristig unter das Dach der Europäischen Union gebracht werden sollte“. Man muss in Wirklichkeit das Gegenteil tun, nämlich auf Galileo, wie bei Airbus und Ariane, den Grundsatz der veränderlichen Geometrie anwenden und eine Struktur schaffen, welche die wirklich interessierten Staaten umfasst. Dies ist das beste Mittel, um dieses Vorhaben aus der Sackgasse herauszuholen und rasch voranzukommen."@de7
"Η αντιπροσωπεία του Κινήματος για τη Γαλλία (MPF) υποστηρίζει θερμά το πρόγραμμα GALILEO όσον αφορά την υλοποίηση ενός ευρωπαϊκού συστήματος δορυφορικής ραδιοπλοήγησης, που είναι παρόμοιο με το αμερικάνικο σύστημα GPS, αλλά αυτόνομο συγκριτικά με το τελευταίο, και που διατηρεί τη “διαλειτουργικότητα”, δηλαδή τη μη ανακολουθία και τη δυνατότητα κοινής χρήσης.
Το πρόγραμμα GALILEO δείχνει υποδειγματικό για τρεις λόγους. Από τεχνικής άποψης, θα έχει ποικίλα θετικά επακόλουθα σε όλες τις οικονομικές δραστηριότητες και θα αυξήσει τη γενική παραγωγικότητα της Ευρώπης, κάτι που έχει ανάγκη. Από θεσμικής άποψης, είναι σαφές ότι μια ευρωπαϊκή συνεργασία θα ήταν εύλογη, όσον αφορά την επικουρικότητα, και η Ευρωπαϊκή Υπηρεσία Διαστήματος (ΕΥΔ) θα μπορούσε να δώσει τα κατάλληλα μέσα. Τέλος, από πολιτικής και στρατηγικής άποψης, το πρόγραμμα GALILEO θα προσφέρει στην Ευρώπη αυτονομία απέναντι στις Ηνωμένες Πολιτείες, ενώ, αντίστροφα, η αποδοχή του μονοπωλίου του GPS θα σήμαινε προφανή εξάρτηση που, επιπλέον, θα επιδεινωνόταν με το πέρασμα του χρόνου.
Παρά τα επιχειρήματα αυτά, η τελική απόφαση για την ανάπτυξη του εν λόγω προγράμματος αναβαλλόταν συνεχώς από Συμβούλιο σε Συμβούλιο. Το τελευταίο, το Συμβούλιο του στο Λάκεν, δεν αποτέλεσε εξαίρεση στον κανόνα. Έχουμε σχεδόν υπερβεί τα όρια για να πάρουμε μια χρήσιμη απόφαση.
Πέραν των τεχνικών συζητήσεων για τους ακριβείς όρους συνεργασίας των ιδιωτικών εταίρων, ο πραγματικός λόγος της καθυστέρησης βρίσκεται στην επιφυλακτικότητα των Ηνωμένων Πολιτειών οι οποίες επηρέασαν ορισμένες ευρωπαϊκές χώρες. Ερχόμαστε τώρα στην ουσία: μήπως το υποχρεωτικό πέρασμα μέσα από τις κοινοτικές δομές αποτελεί ανασταλτικό παράγοντα επειδή ακριβώς αυτές οι δομές είναι υπερβολικά άκαμπτες και οι εταίροι δεν είναι όλοι σύμφωνοι; Είναι ανασταλτικός παράγοντας, επί του παρόντος, για την υλοποίηση του προγράμματος και θα είναι και στο μέλλον, σε κάθε στάδιο της ανάπτυξής του, κυρίως όταν θελήσουμε να προσθέσουμε στρατιωτικές εφαρμογές ή εφαρμογές “διατήρησης της ειρήνης”.
Σχετικά με αυτό, το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο επιλέγει πραγματικά λανθασμένη κατεύθυνση απαιτώντας την ακόμα μεγαλύτερη κοινοτικοποίηση του προγράμματος, εκτιμώντας, για παράδειγμα, στο ψήφισμα της 17ης Ιανουαρίου 2001, ότι “η βασιζόμενη στη διακρατική συνεργασία ΕΥΔ θα πρέπει μακροπρόθεσμα να ενταχθεί στην ΕΕ”. Στην πραγματικότητα, πρέπει να κάνουμε το αντίθετο: να εφαρμόσουμε στο πρόγραμμα GALILEO την αρχή των πολλών ταχυτήτων, όπως για το Airbus και το Ariane, και να δημιουργήσουμε μια δομή που να συγκεντρώνει μόνο τις πραγματικά ενδιαφερόμενες χώρες. Είναι το καλύτερο μέσον για να απεγκλωβίσουμε το πρόγραμμα και να προχωρήσουμε μπροστά."@el8
"The MPF delegation firmly supports the Galileo project for the implementation of a European satellite radionavigation programme, a system that will work parallel to yet independently of the American GPS system whilst maintaining ‘interoperability’, in other words, it will not work against this system and will permit the possibility for the two systems to work together.
The Galileo project seems exemplary for three reasons. From a technical point of view, it will have numerous positive effects for all economic activities and will increase Europe’s general productivity at a time when this is very much needed. From an institutional point of view, it is clear that a project on which there is Europe-wide cooperation would be justified with regard to subsidiarity, and that the European Space Agency (ESA) could provide the appropriate instrument for this. Finally, from a political and strategic point of view, the Galileo project will grant Europe independence from the United States while the acceptance of the GPS monopoly, on the other hand, would imply a tangible dependence that would increase over time.
In spite of these arguments, the final decision on the development of the Galileo project has been deferred from Council to Council, and the latest, held at Laeken, was no exception. It is already almost too late for a useful decision to be made.
Apart from the technical discussions on the precise procedures for the involvement of private partners, the true reason for the delay lies in the United States’ hesitation, which has influenced certain European countries. This brings us to the main issue: do Community procedures not slow the whole process down because they are too rigid and the partners are not all in agreement? These structures are acting like a brake now on the project’s launch and they will act like a brake tomorrow and at each stage of development, especially if we want to add military or ‘peacekeeping’ operations.
On this point, the European Parliament is frankly making a mistake in demanding an ever greater communitisation of the project, for example in estimating, in its resolution of 17 January, that “The ESA with its basis of intergovernmental cooperation should in the longer term be brought within the EU”. In truth, the opposite is the case: we need to apply the principle of variable geometry to Galileo, as for Airbus and Ariane, and create a structure that groups together only those States that are truly involved in the project. This would be the best way to pull this project out of the rut it is currently stuck in and make real progress."@en3
". - (FR) La delegación MPF da su firme apoyo al proyecto Galileo de puesta en marcha de un sistema europeo de radionavegación por satélite, paralelo al sistema americano GPS, autónomo con respecto a este último, pero que preserve la “interoperabilidad ", es decir, la no contradicción y la posibilidad de trabajo en común.
El proyecto Galileo parece ejemplar por tres razones. Desde el punto de vista técnico, procurará muchos efectos positivos a todas las actividades económicas y aumentará la productividad general de Europa, que lo necesita bastante. Desde el punto de vista institucional, resulta claro que estaría justificada una cooperación Europea, en cuanto a la subsidiariedad, y que la Agencia Espacial Europea (AEE) podría proporcionar el instrumento apropiado. Finalmente, desde el punto de vista político y estratégico, el proyecto Galileo dotará a Europa de una autonomía con respecto a Estados Unidos, mientras que, a la inversa, la aceptación del monopolio del GPS implicaría una dependencia visible, y además destinada a agravarse con el paso del tiempo.
A pesar de estos argumentos, la decisión final sobre el desarrollo de Galileo se ha retrasado de Consejo en Consejo, y el último, que tuvo lugar en Laeken, no se saltó la regla. Ya estamos casi fuera de los límites para adoptar una decisión útil.
Más allá de los debates técnicos sobre las modalidades precisas de asociación de los socios privados, la verdadera razón del retraso reside en las reticencias de los Estados Unidos, que han influido en ciertos países europeos. Llegamos a la pregunta esencial: ¿Es que el paso obligado por estructuras comunitarias no es un freno porque son demasiado rígidas y los socios no están todos de acuerdo? Se trata de un freno ahora para impulsar el proyecto, y sería un freno en el futuro en cada etapa de su desarrollo, principalmente si se quieren añadir aplicaciones militares o de "mantenimiento de la paz".
Sobre este punto, el Parlamento Europeo elige verdaderamente la dirección equivocada reclamando una comunitarización aún mayor del proyecto, y estimando por ejemplo, en su resolución del pasado 17 de enero, que "la AEE, fruto de la cooperación entre Estados, debería a largo plazo integrarse en el seno de la Unión Europea". En realidad, es necesario hacer lo contrario: aplicar a Galileo el principio de la geometría variable, como para Airbus y Ariane, y crear una estructura que reúna solamente a los Estados verdaderamente interesados. Es el mejor medio para sacar este proyecto del atolladero y avanzar."@es12
".
Ranskan puolesta -liike tukee voimakkaasti eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän kehittämishanketta Galileota yhdysvaltalaisen GPS-järjestelmän rinnalle. Se on yhdysvaltalaisesta järjestelmästä riippumaton mutta säilyttää "yhteentoimivuuden", toisin sanoen yhtenäisyyden ja yhteistyön mahdollisuuden.
Galileo-hanke vaikuttaa esimerkilliseltä hankkeelta kolmesta syystä. Teknisesti sillä tulee olemaan monia myönteisiä vaikutuksia kaikkeen taloudelliseen toimintaan, ja se lisää tuottavuutta yleisesti Euroopassa, mitä Eurooppa tarvitsee. Institutionaalisessa mielessä on selvää, että eurooppalainen yhteistyö on perusteltua toissijaisuusperiaatteen vuoksi ja että Euroopan avaruusjärjestö ESA voisi tarjota sopivan välineen. Galileo tekee Euroopasta myös poliittisesti ja strategisesti riippumattoman Yhdysvalloista, kun taas GPS-järjestelmän monopolin hyväksyminen päinvastoin merkitsisi näkyvää riippuvaisuutta, joka kaiken kukkuraksi pahenisi ajan kuluessa.
Näistä perusteluista huolimatta Galileon kehittämistä koskevaa lopullista päätöksentekoa on lykätty neuvostosta neuvostoon, eikä viimeisin, Laekenin Eurooppa-neuvosto, tehnyt poikkeusta. Olemme jo nyt lähes siinä pisteessä, ettei järkevä päätös ole enää mahdollinen.
Niiden teknisten keskustelujen ohella, joita käydään niistä tarkoista menettelytavoista, joilla yksityiset kumppanit otetaan mukaan hankkeeseen, viivyttelyn todellinen syy johtuu Yhdysvaltojen epäröinnistä, mikä on vaikuttanut eräisiin Euroopan maihin. Tulemmekin nyt olennaiseen kysymykseen: eikö yhteisön rakenteiden edellyttämä pakollinen siirtyminen ole jarru, koska ne ovat liian jäykkiä ja koska kaikki yhteistyökumppanit eivät vielä ole hanketta hyväksyneet? Tämä on nykyään hankkeen käynnistymisen jarruna, ja tämä on sen jarruna myös tulevaisuudessa kaikissa sen kehitysvaiheissa etenkin, jos siihen halutaan ottaa mukaan sotilassovellutuksia tai "rauhan ylläpitämisen" sovellutuksia.
Tältä osin Euroopan parlamentti valitsee todellakin väärän suunnan vaatimalla hankkeen entistä laajempaa yhteisöllistämistä ja toteamalla esimerkiksi viime tammikuun 17. päivänä hyväksymässään päätöslauselmassa, että "valtioiden väliseen yhteistyöhön perustuva ESA olisi pidemmällä aikavälillä tehtävä EU:n alaiseksi". Todellisuudessa on toimittava juuri päinvastoin: Galileohon on sovellettava vaihtelevan tilanteen periaatetta, kuten tehtiin Airbusin ja Arianen tapauksissa, ja on perustettava järjestelmä, johon tulevat mukaan ainoastaan hankkeesta todella kiinnostuneet valtiot. Tämä on paras tapa saada hanke pelastettua ja päästä eteenpäin."@fi5
"La delegazione Movimento per la Francia sostiene risolutamente il progetto GALILEO per la creazione di un sistema europeo di radionavigazione satellitare, il corrispettivo del sistema americano GPS, un sistema autonomo rispetto a quest’ultimo ma che ne garantisce “l’interoperabilità”, ossia la compatibilità e la possibilità di cooperazione.
Il progetto GALILEO sembra esemplare per tre ragioni. Dal punto di vista tecnico, esso darà luogo a numerose ricadute positive per tutte le attività economiche e incrementerà la produttività generale dell’Europa che ne ha molto bisogno. Dal punto di vista istituzionale, è chiaro che, in applicazione del principio di sussidiarietà, una cooperazione europea sarebbe giustificata e l’Agenzia spaziale europea (ASE) potrebbe costituire lo strumento adeguato di intervento. Infine, dal punto di vista politico e strategico, il progetto GALILEO conferirà all’Europa un’autonomia nei confronti degli Stati Uniti; al contrario, l’accettazione del monopolio del sistema GPS determinerebbe un’evidente dipendenza, per di più destinata ad accrescersi con il passare del tempo.
Nonostante questi argomenti, la decisione finale sullo sviluppo di GALILEO è stata rinviata di Consiglio in Consiglio e l’ultimo, tenutosi a Laeken, non ha fatto eccezione. Oramai siamo già oltre il tempo limite per prendere una decisione utile.
Al di là delle discussioni tecniche sulle modalità precise di associazione di
privati, la vera ragione del ritardo è da imputarsi alle reticenze degli Stati Uniti, che hanno influenzato taluni paesi europei. E giungiamo alla questione fondamentale: il passaggio obbligato attraverso strutture comunitarie, non è forse un freno, considerata la loro rigidità e la necessità che tutti i
siano d’accordo? E’ un freno oggi nella fase di avvio del progetto, e sarebbe un freno domani in ciascuna fase del suo sviluppo, tanto più se si intendono aggiungere applicazioni militari o di “mantenimento della pace”.
Su questo punto il Parlamento europeo imbocca decisamente la strada sbagliata reclamando una comunitarizzazione ancora maggiore del progetto e dichiarando, ad esempio, nella risoluzione del 17 gennaio scorso, che “l’Agenzia spaziale europea, frutto della cooperazione tra gli Stati, dovrebbe a lungo termine entrare nella sfera d’azione dell’Unione europea”. In realtà si deve procedere in modo opposto: si deve applicare a GALILEO, come per Airbus e Arianna, il principio della geometria variabile, creando una struttura che riunisca solo gli Stati realmente interessati. E’ il modo migliore per promuovere questo progetto e compiere dei progressi."@it9
"The MPF delegation firmly supports the Galileo project for the implementation of a European satellite radionavigation programme, a system that will work parallel to yet independently of the American GPS system whilst maintaining ‘interoperability’, in other words, it will not work against this system and will permit the possibility for the two systems to work together.
The Galileo project seems exemplary for three reasons. From a technical point of view, it will have numerous positive effects for all economic activities and will increase Europe’s general productivity at a time when this is very much needed. From an institutional point of view, it is clear that a project on which there is Europe-wide cooperation would be justified with regard to subsidiarity, and that the European Space Agency (ESA) could provide the appropriate instrument for this. Finally, from a political and strategic point of view, the Galileo project will grant Europe independence from the United States while the acceptance of the GPS monopoly, on the other hand, would imply a tangible dependence that would increase over time.
In spite of these arguments, the final decision on the development of the Galileo project has been deferred from Council to Council, and the latest, held at Laeken, was no exception. It is already almost too late for a useful decision to be made.
Apart from the technical discussions on the precise procedures for the involvement of private partners, the true reason for the delay lies in the United States’ hesitation, which has influenced certain European countries. This brings us to the main issue: do Community procedures not slow the whole process down because they are too rigid and the partners are not all in agreement? These structures are acting like a brake now on the project’s launch and they will act like a brake tomorrow and at each stage of development, especially if we want to add military or ‘peacekeeping’ operations.
On this point, the European Parliament is frankly making a mistake in demanding an ever greater communitisation of the project, for example in estimating, in its resolution of 17 January, that “The ESA with its basis of intergovernmental cooperation should in the longer term be brought within the EU”. In truth, the opposite is the case: we need to apply the principle of variable geometry to Galileo, as for Airbus and Ariane, and create a structure that groups together only those States that are truly involved in the project. This would be the best way to pull this project out of the rut it is currently stuck in and make real progress."@lv10
".
De delegatie van
(MPF) verleent alle steun aan GALILEO, een project dat voorziet in een Europees navigatiesysteem op basis van radiosatellieten. GALILEO is gelijksoortig aan het Amerikaanse GPS-netwerk maar staat er los van, al is er sprake van zogenaamde
wat betekent dat deze systemen niet strijdig zijn met elkaar en dat ze eventueel kunnen samenwerken.
GALILEO lijkt om drie redenen een voorbeeld. Vanuit technisch oogpunt biedt het project een groot aantal positieve impulsen aan alle vormen van economische activiteit en verhoogt het de algemene productiviteit in Europa, en dat is geen overbodige luxe. Vanuit institutioneel oogpunt is, met de subsidiariteit in het achterhoofd, een Europese samenwerking duidelijk op haar plaats. De Europese Ruimtevaartorganisatie ESA kan daarvoor het uitgelezen instrument vormen. Vanuit politiek en strategisch oogpunt ten slotte wordt Europa dankzij GALILEO autonoom ten opzichte van de Verenigde Staten. In het omgekeerde geval, als Europa zich met andere woorden neerlegt bij het monopolie van het GPS-netwerk, zijn we zichtbaar in een afhankelijke positie, die bovendien in de loop der tijd alleen maar kan verergeren.
Ondanks deze argumenten is een eindbeslissing over de ontwikkeling van GALILEO van Raad tot Raad vooruitgeschoven, en de jongste Raad, die van Laken, was de zoveelste in de rij. Het is al bijna te laat om nog een beslissing te nemen, wil die nog enige zin hebben.
Los van de technische discussies over de precieze voorwaarden waaronder privé-partners zich bij het project kunnen aansluiten is de ware reden voor de vertraging de terughoudendheid van de Verenigde Staten. Deze hebben hun invloed laten gelden bij enkele Europese landen. We komen bij de hamvraag: zet het feit dat we gebruik moeten maken van communautaire structuren geen rem op het project, omdat die structuren te star zijn en omdat niet alle partners het eens zijn met die keuze? Dit zet momenteel een rem op de start van het project, en het zal in de toekomst in elk ontwikkelingsstadium een rem blijven, vooral als we militaire toepassingen of toepassingen voor “vredeshandhaving” willen toevoegen.
In dit verband kiest het Europees Parlement ronduit de verkeerde weg. Het vraagt om een nog grotere communautarisering van het project, en is bijvoorbeeld in zijn resolutie van 17 januari jongstleden van oordeel dat "de ESA, die is ontstaan uit een samenwerking tussen verschillende landen, op lange termijn zou moeten worden ondergebracht bij de Europese Unie". In feite moet juist het tegenovergestelde gebeuren: het team rond GALILEO moet flexibel worden samengesteld, naar het voorbeeld van Airbus en Ariane, en er moet een structuur worden opgezet waarbinnen alleen die landen worden gegroepeerd die dat ook echt willen. Dat is de beste manier om dit project weer vlot te trekken."@nl2
"A delegação do MPF apoia firmemente o projecto GALILEO que cria um sistema europeu de radionavegação por satélite, paralelo ao sistema americano GPS, autónomo em relação a este último, preservando no entanto a "interoperabilidade", isto é, a não contradição e a possibilidade de trabalho comum.
O programa GALILEO parece exemplar por três razões. Do ponto de vista técnico, ele proporcionará vários efeitos positivos em todas as actividades económicas e aumentará a produtividade geral da Europa, que bem necessita. Do ponto de vista institucional, é óbvio que se justificará um cooperação europeia, no que se refere à subsidiariedade, e que a Agência Espacial Europeia (AEE) poderá fornecer o instrumento adequado. Por fim, do ponto de vista político e estratégico, o programa GALILEO dotará a Europa de uma autonomia face aos Estados Unidos, quando o inverso, a aceitação do monopólio do GPS, implicaria uma dependência visível e, além do mais, destinada a agravar-se com o passar do tempo.
Apesar destes argumentos, a decisão final sobre o desenvolvimento do programa GALILEO passou de Conselho em Conselho e o último, realizado em Laeken, não faltou à regra. Já quase ultrapassámos o tempo limite para tomar uma decisão útil.
Para além das discussões de ordem técnica sobre as modalidades específicas de associação dos parceiros privados, a verdadeira razão do atraso reside nas reticências colocadas pelos Estados Unidos, que influenciaram alguns países europeus. Chegamos à questão essencial: será que a passagem obrigatória por estruturas comunitárias não constitui um entrave, uma vez que estas são demasiado rígidas e que nem todos os parceiros estão de acordo? Hoje, isso representa um entrave para lançar o programa, amanhã representará um entrave para cada etapa do seu desenvolvimento, nomeadamente, se quisermos acrescentar aplicações militares ou de "manutenção da paz".
Neste ponto, o Parlamento Europeu opta claramente pelo mau caminho, ao reclamar uma comunitarização ainda maior do programa e ao considerar, por exemplo, na sua resolução de 17 de Janeiro último, que a "AEE, dependente da cooperação intergovernamental, deve, a longo prazo, ser colocada sob a égide da UE". Na realidade, há que fazer o contrário: aplicar ao programa GALILEO o princípio da geometria variável, tal como para o Airbus e o Ariane, e criar uma estrutura que reuna apenas os Estados verdadeiramente interessados. Esta é a melhor maneira de este projecto sair da situação difícil em que se encontra e ir avante."@pt11
"MPF-delegationen stöder helt Galileoprojektet om inrättande av ett europeiskt satellitnavigationsprogram, vid sidan om det amerikanska GPS-systemet och självständigt i förhållande till detta, men med bibehållen ”driftskompatibilitet”, vilket innebär att systemen inte är oförenliga och att det finns möjligheter att samarbeta.
Galileoprojektet framstår som exemplariskt och det av tre skäl. I tekniskt hänseende kommer det att generera ett stort antal positiva effekter för hela näringslivet och öka EU:s allmänna produktivitet, något som väl behövs. I institutionellt hänseende är det uppenbart att ett samarbete inom gemenskapen är motiverat med tanke på subsidiariteten, och lika uppenbart att Europeiska rymdorganisationen kan erbjuda ett lämpligt instrument. Slutligen kommer Galileoprojektet ur politisk och strategisk synpunkt att göra Europa självständigt i förhållande till Förenta staterna, samtidigt som det motsatta förhållandet – ett accepterande av GPS-monopolet – skulle försätta oss i en uppenbar beroendeställning, som dessutom skulle vara dömd att förvärras med tiden.
Trots dessa argument har det slutgiltiga beslutet om utvecklandet av Galileo skjutits upp från rådsmöte till rådsmöte, och rådets senaste möte i Laeken utgjorde inget undantag. Redan har vi nästan passerat gränsen för att kunna fatta ett användbart beslut.
Bortsett från de tekniska diskussionerna om detaljerade villkor för att knyta privata aktörer till systemet, ligger det enda verkliga skälet till förseningen i Förenta staternas tveksamhet, som har påverkat vissa EU-länder. Därmed kommer vi till den avgörande frågan – om inte den obligatoriska styrningen via gemenskapsstrukturer är en broms, eftersom dessa strukturer är alltför stelbenta och alla aktörer inte eniga. I dag är detta en broms för att starta projektet, och i morgon blir det en broms i alla systemets utvecklingsfaser, framför allt om man vill komplettera det med militära eller ”fredsbevarande” tillämpningar.
Här väljer parlamentet rent ut sagt fel väg när man kräver en än mer utpräglad EU-styrning av projektet och när man exempelvis i sin resolution av den 17 januari anser att ”Europeiska rymdorganisationen, som grundar sig på mellanstatligt samarbete, på sikt bör underställas EU”. Vi måste i själva verket göra tvärtom – tillämpa den variabla geometrins princip för Galileo, precis som för Airbus och Ariane, och skapa en struktur som endast omfattar de medlemsstater som är verkligt intresserade. Det är det bästa sättet att få fart på projektet och gå vidare."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
"Berthu (NI ),"12,6
|
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples