Local view for "http://purl.org/linkedpolitics/eu/plenary/2002-02-06-Speech-3-183"
| Predicate | Value (sorted: default) |
|---|---|
| rdf:type | |
| dcterms:Date | |
| dcterms:Is Part Of | |
| dcterms:Language | |
| lpv:document identification number |
"en.20020206.9.3-183"4
|
| lpv:hasSubsequent | |
| lpv:speaker | |
| lpv:spoken text |
"Monsieur le Commissaire, chers collègues, le rapport d'initiative de M. Pohjamo, que je félicite pour sa clarté, met une fois de plus en lumière les objectifs auxquels doivent répondre la politique régionale et les fonds structurels. Ils résultent ni plus ni moins du constat des dysfonctionnements des précédents programmes. Dès lors, comment ne pas être d'accord avec un certain nombre de propositions, qui sont des déclarations d'intention, visant à rendre ces programmations plus efficaces ?
Cependant, je voudrais mettre à mon tour l'accent sur certaines priorités qui apparaissent importantes, notamment sur le terrain, lorsque je rencontre mes administrés. Une première remarque en effet se répète : celle qui concerne la limitation des petits projets. L'objectif de simplification générale est certes louable, mais il ne doit pas conduire systématiquement à privilégier les grands projets, mais seulement les bons projets, ceux qui sont utiles pour le développement et viables économiquement.
Une deuxième remarque concerne la volonté politique d'associer davantage les États et leurs autorités décentralisées au contrôle mais aussi, en amont, à l'élaboration des programmes ; car nous devons garder à l'esprit et rappeler que le niveau le plus approprié pour juger efficacement d'un projet reste le niveau le plus proche de l'initiateur.
Enfin, que ce soit dans la définition des programmes dans les régions, leur suivi, l'évolution ou, surtout, l'instruction des différents dossiers, tout ressemble - j'espère que vous me pardonnerez l'expression - à une "usine à gaz". Or, il faut faire attention à ce que trop de concertation et trop d'entraves technocratiques ne tuent pas les projets et n'aient pas pour résultat, comme c'est le cas en France, que les possibilités financières ne soient que partiellement utilisées.
Je ne peux conclure ce propos sans m'interroger sur le paragraphe 12 du rapport. Il est en effet pour le moins curieux de voir qu'il est demandé à la Commission de s'immiscer dans l'organisation juridico-administrative des États. Qu'ils soient plus ou moins régionalisés, c'est leur problème.
En conclusion, il est difficile d'admettre que, sous couvert de régionalisation, l'Europe s'arroge une nouvelle fois un droit qui lui appartient d'autant moins qu'il a pour conséquence de vider les États de leur substance."@fr6
|
| lpv:spokenAs | |
| lpv:translated text |
"Hr. kommissær, kære kolleger, hr. Pohjamos klart formulerede initiativbetænkning sætter endnu en gang fokus på målsætningerne for regionalpolitikken og strukturfondene. Målsætninger, der skal ses som et resultat af de konstaterede mangler ved de tidligere programmer, hverken mere eller mindre. Man kan således heller ikke være uenig i de forslag, man kunne også kalde det hensigtserklæringer, som tager sigte på at gøre disse programmer mere effektive.
Jeg vil imidlertid gerne pege på nogle forhold, som bør prioriteres højt, og som jeg ikke mindst oplever, at mine vælgere finder væsentlige. Først en bemærkning, som vedrører et tilbagevendende spørgsmål, nemlig begrænsningen af små projekter. Det er prisværdigt, at man forfølger et overordnet mål om forenkling. Det bør imidlertid ikke indebære, at man systematisk prioriterer store projekter, men derimod at man giver de gode projekter forrang. De projekter, som fremmer udviklingen og er økonomisk levedygtige.
Dernæst en bemærkning, som vedrører den politiske vilje til at inddrage staterne og de decentrale myndigheder i staterne i kontrollen, men også tidligere i processen i forbindelse med udarbejdelsen af programmerne. Vi bør til stadighed holde os for øje, at den mest effektive vurdering af et projekt foretages af instanser, som er så tæt på iværksætteren som muligt.
Endelig skal det bemærkes, at både udarbejdelsen af programmerne i regionerne, kontrollen med og udviklingen af programmerne og ikke mindst den indledende sagsbehandling minder om - ja, undskyld udtrykket - et "gasværk". Vi bør være opmærksomme på, at for megen fælles planlægning og for mange teknokratiske forhindringer kan kvæle projekterne og resultere i, således som det er tilfældet i Frankrig, at de finansielle muligheder kun delvist udnyttes.
Afslutningsvis må jeg sætte spørgsmålstegn ved punkt 12 i betænkningen. Det må vække undren, at Kommissionen anmodes om at blande sig i domstolenes organisation og de forvaltningsmæssige strukturer i staterne. I hvilken grad disse er områdeopdelte, må være de pågældende staters egen sag.
Det er med andre ord vanskeligt at acceptere, at EU i regionaliseringens tegn endnu en gang tilegner sig en ret, der ikke tilkommer det, i særdeleshed fordi hele fundamentet for staterne dermed undergraves."@da1
"Herr Kommissar, verehrte Kolleginnen und Kollegen! Der Initiativbericht von Herrn Pohjamo, den ich zu seiner Klarheit beglückwünsche, verdeutlicht einmal mehr die Zielvorgaben, denen die Regionalpolitik und die Strukturfonds genügen müssen. Sie sind die exakten Folgerungen aus den Unzulänglichkeiten der vorangegangenen Programme. Wir können daher nur einverstanden sein mit einigen Vorschlägen in Form von Absichtserklärungen, die auf eine effizientere Programmplanung abzielen.
Auch ich möchte allerdings bestimmte Prioritäten hervorheben, die sich insbesondere im Gespräch mit den Bürgern vor Ort als bedeutsam herausgestellt haben. Eine erste Anmerkung bezüglich der Begrenzung der kleinen Projekte ist in der Tat immer wieder zu hören. Die geplante allgemeine Vereinfachung ist zwar lobenswert, aber sie darf nicht zu einer generellen Bevorzugung von Großprojekten führen, vielmehr sollten nur gute Projekte, die entwicklungstechnisch sinnvoll und wirtschaftlich tragfähig sind, gefördert werden.
Meine zweite Anmerkung betrifft den politischen Willen zur stärkeren Einbeziehung der Staaten und ihrer dezentralisierten Behörden in die Überwachung, aber auch bereits in die Ausarbeitung der Programme, denn wir müssen uns immer vor Augen halten und uns daran erinnern, dass beste Ebene zur Beurteilung eines Projektes die seinem Urheber am nächsten stehende Ebene ist.
Was schließlich die Aufstellung der Programme in den Regionen, ihre Weiterverfolgung und vor allem die Prüfung der Unterlagen anbelangt, all das gleicht – ich hoffe, Sie verzeihen mir diese Formulierung – einem recht undurchsichtigen Gewirr. Wir müssen jedoch aufpassen, dass die Projekte nicht durch zu viele Abstimmungen und technokratische Hindernisse zum Scheitern gebracht werden, mit dem Ergebnis, dass, wie in Frankreich, die finanziellen Möglichkeiten nur teilweise genutzt werden.
Ehe ich zum Schluss komme, muss ich noch eine Anmerkung zu Ziffer 12 des Berichts machen. Es ist doch zumindest seltsam, dass die Kommission zur Einmischung in die verwaltungsrechtliche Organisation der Staaten aufgefordert wird. Ob letztere mehr oder weniger regionalisiert sind, ist ihr Problem.
Und schließlich ist es nur schwer zu akzeptieren, dass Europa sich unter dem Deckmantel der Regionalisierung wieder einmal ein Recht anmaßt, das ihm umso weniger zusteht, als es in der Folge die Staaten ihrer Substanz beraubt."@de7
"Κύριε Επίτροπε, αγαπητοί συνάδελφοι, η έκθεση πρωτοβουλίας του κ. Pohjamo, τον οποίο συγχαίρω για τη σαφήνειά του, επισημαίνει για μια ακόμη φορά τους στόχους τους οποίους καλούνται να επιτύχουν η περιφερειακή πολιτική και τα διαρθρωτικά ταμεία. Οι στόχοι αυτοί προκύπτουν ούτε λίγο ούτε πολύ από τη διαπίστωση ότι υπήρξαν δυσλειτουργίες σε προηγούμενα προγράμματα. Επομένως, πώς να μην συμφωνήσουμε με ορισμένες προτάσεις, οι οποίες αποτελούν δηλώσεις προθέσεως, που στόχο έχουν τη βελτίωση της αποτελεσματικότητας του προγραμματισμού;
Ωστόσο, θα ήθελα με τη σειρά μου να επισημάνω ορισμένες προτεραιότητες που θεωρώ σημαντικές, κυρίως στο πεδίο, όταν συναντώμαι με τους συνεργάτες μου. Η πρώτη παρατήρηση που ουσιαστικά επαναλαμβάνεται αφορά τον περιορισμό των μικρών προγραμμάτων. Ο στόχος της γενικής απλοποίησης είναι ασφαλώς αξιέπαινος, δεν πρέπει όμως να οδηγεί συστηματικά στην πριμοδότηση των μεγάλων προγραμμάτων, αλλά μόνο των καλών προγραμμάτων, των προγραμμάτων που είναι χρήσιμα για την ανάπτυξη και οικονομικά βιώσιμα.
Η δεύτερη παρατήρηση αφορά την πολιτική βούληση περί περαιτέρω ενίσχυσης της συμμετοχής των κρατών και των αποκεντρωμένων αρχών τους στον έλεγχο αλλά επίσης, πρώτα, στην επεξεργασία των προγραμμάτων, καθώς οφείλουμε να έχουμε πάντοτε υπόψη μας και να θυμόμαστε ότι το πλέον κατάλληλο επίπεδο προκειμένου να κριθεί αποτελεσματικά ένα πρόγραμμα είναι το πλησιέστερο στον εμπνευστή του.
Τέλος, είτε πρόκειται για τον ορισμό των προγραμμάτων στις περιφέρειες, για την παρακολούθηση, την εξέλιξη ή, κυρίως, για την εξέταση των διαφόρων φακέλων, το τοπίο μοιάζει να είναι – συγχωρείστε μου την έκφραση – ομιχλώδες. Επομένως, πρέπει να προσέξουμε ώστε οι υπερβολές όσον αφορά τις διαβουλεύσεις και τα τεχνοκρατικά εμπόδια να μην έχουν αρνητικά αποτελέσματα για τα προγράμματα και να μην έχουν ως αποτέλεσμα, όπως συνέβη στη Γαλλία, τη μερική μόνο αξιοποίηση των οικονομικών δυνατοτήτων.
Δεν θα μπορούσα να κλείσω την ομιλία μου χωρίς να αναφερθώ στην παράγραφο 12 της έκθεσης. Είναι τουλάχιστον περίεργο το γεγονός ότι ζητείται από την Επιτροπή να εμπλακεί στη νομικό-διοικητική οργάνωση των κρατών. Είναι δικό τους πρόβλημα εάν είναι λιγότερο ή περισσότερο περιθωριοποιημένα.
Εν κατακλείδι, είναι δύσκολο να αποδεχθεί κανείς ότι, υπό το πρόσχημα της περιφερειακής διαίρεσης, η Ευρώπη σφετερίζεται για μια ακόμη φορά ένα δικαίωμα που δεν της ανήκει ειδικά δε όταν αυτό έχει ως συνέπεια την πλήρη αποδυνάμωση των κρατών."@el8
"Commissioner, ladies and gentlemen, the own-initiative report by Mr Pohjamo, whom I would like to congratulate on his clear approach, once again highlights the objectives that must be met by regional policy and Structural Funds. They are the result, no more, no less, of the observation of failures in previous programmes. How can we therefore fail to agree with a number of proposals, which are declarations of intent that seek to make the programming system more efficient?
I would, however, like to highlight some priorities which appear important, particularly on the ground, when I visit my citizens. I hear the first comment time and time again, which concerns the limitation of small projects. General simplification is, of course, a laudable objective, but it must not automatically lead to large projects being favoured; only the good projects and those which are useful in terms of development and that are economically viable should be favoured.
The second comment relates to the political will to increase the involvement of Member States and their local and regional authorities in monitoring, but also, prior to this, in drawing up programmes, because we must bear in mind and remember that the most appropriate level from which to properly judge a project is the level that is closest to the person responsible for its initiation.
Lastly, every aspect of this subject, whether it be the definition of programmes in the regions, the way they are monitored or developed, or, above all, the way various assessments are completed, reminds me – and I hope that you will forgive me for using this expression – of a labyrinth. We must ensure that excessive collaboration and a surfeit of technocratic barriers do not put the projects at risk and do not result, as in France, in the funds being only partially used.
I cannot conclude without giving my thoughts on paragraph 12 of the report. It is curious, to say the least, to see the Commission being asked to interfere in the legal and administrative affairs of the Member States. In answer to whether to be more or less regionalised, this is their problem.
To sum up, it is all the more difficult to allow Europe, on the pretext of regionalisation, to once again assume a right that belongs to it because it results in the Member States being stripped of their substance."@en3
"(FR) Señor Comisario, Señorías, el informe de propia iniciativa del Sr. Pohjamo, a quien felicito por su claridad, pone une vez más de relieve los objetivos a los que deben responder la política regional y los Fondos Estructurales. Los mismos resultan ni más ni menos del balance negativo del funcionamiento de los anteriores programas. Por consiguiente, ¿cómo no podemos estar de acuerdo con muchas propuestas, que constituyen declaraciones de intenciones tendentes a dotar dichas programaciones de una mayor eficacia?
Sin embargo, desearía, a mi vez, hacer hincapié en algunas prioridades que son importantes, concretamente
en mis reuniones con mis conciudadanos. Se repite, en efecto, una primera observación: ésta se refiere a la limitación de los proyectos pequeños. El objetivo de simplificación general es, ciertamente, loable, pero no debe conducir sistemáticamente a privilegiar los grandes proyectos, sino sólo los buenos proyectos, los que son útiles para el desarrollo y viables desde el punto de vista económico.
Una segunda observación se refiere a la voluntad política de asociar más los Estados y a las autoridades descentralizadas a la función de control, pero también, en la fase previa, a la elaboración de los programas; puesto que debemos seguir teniendo presente y recordar que el nivel más apropiado para juzgar eficazmente un proyecto sigue siendo el nivel más próximo al promotor.
Finalmente, ya sea respecto a la definición de programas en las regiones, a su seguimiento, a la evolución o sobre todo a la tramitación de los diferentes expedientes, me atrevería a decir que todo ello forma un conjunto complicado e incoherente. Ahora bien, hay que tener cuidado de que demasiada concertación y demasiados obstáculos tecnocráticos no acaben con los proyectos y arrojen como resultado - como ocurre en Francia - una utilización parcial de las posibilidades financieras.
No puedo concluir estas palabras sin interrogarme sobre el apartado 12 del informe. En efecto, es cuando menos curioso el hecho de que se haya pedido a la Comisión que interviniera en la organización jurídico-administrativa de los Estados. Es su problema si se encuentran más o menos regionalizados.
En conclusión, es difícil admitir que con el pretexto de regionalización, Europa se arrogue de nuevo un derecho que no le pertenece, menos aún cuando la consecuencia que ello supone es vaciar los Estados de su sustancia."@es12
"Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, onnittelen jäsen Pohjamoa selkeydestä, jota hän osoitti valiokunta-aloitteisessa mietinnössään, jossa jälleen tuodaan esiin ne tavoitteet, jotka aluepolitiikassa ja rakennerahastojen kohdalla on saavutettava. Ne ovat enemmän tai vähemmän seurausta siitä, että edelliset ohjelmat eivät ole toimineet. Miten voisimme näin ollen olla yhtymättä muutamaan ehdotukseen, joissa ilmoitetaan aikomuksesta pyrkiä tekemään näistä ohjelmista entistä tehokkaampia?
Haluaisin kuitenkin omasta puolestani korostaa joitakin painopisteitä, joiden huomaan olevan tärkeitä eritoten käytännön tasolla, kun tapaan kansalaisia. Ensimmäinen huomio itse asiassa toistuu usein, ja se koskee pienten hankkeiden rajoittamista. Yleinen yksinkertaistamistavoite on toki kiitettävä, mutta sen ei pidä johtaa siihen, että järjestelmällisesti suositaan suuria hankkeita, vaan ainoastaan hyviä hankkeita, jotka ovat hyödyllisiä kehityksen kannalta ja taloudellisesti kestäviä.
Toinen huomio koskee poliittista tahtoa ottaa valtiot ja niiden paikalliset viranomaiset mukaan valvontatehtävään, mutta alkuvaiheessa myös ohjelmien laadintaan, sillä meidän on pidettävä mielessä ja muistettava, että kaikkein sopivin taso arvioida tehokkaasti jotakin hanketta on se taso, joka on hankkeen alullepanijaa lähimpänä.
Lopuksi totean, että olipa kyse sitten ohjelmien määrittelystä alueilla, niiden seurannasta, kehityksestä tai ennen kaikkea tapausten käsittelemisestä, kaikki muistuttaa toivon, että suotte minulle anteeksi tämän ilmauksen "kaasutehdasta". Niinpä meidän on oltava tarkkoina, etteivät liiallinen yhteistoiminta ja liian monet teknokraattiset esteet tuhoa näitä hankkeita ja johda siihen, että taloudellisia mahdollisuuksia hyödynnetään vain osittain, kuten Ranskassa kävi.
En voi päättää puheenvuoroani pohtimatta mietinnön 12 kohtaa. On nimittäin vähintäänkin merkillistä huomata, että komissiota pyydetään puuttumaan valtioiden oikeudellis-hallinnolliseen organisaatioon. Se, onko ne jaettu useampaan alueeseen vai ei, on niiden ongelma.
Lopuksi haluan sanoa, että on vaikea hyväksyä, että alueellistamisen turvin Eurooppa omii itselleen jälleen kerran sellaisen oikeuden, jolla ei ole syytä kuulua sille varsinkaan siksi, että sen seurauksena valtioilta viedään pois niiden perusolemus."@fi5
"Signor Presidente, signor Commissario, onorevoli colleghi, la relazione d'iniziativa dell'onorevole Pohjamo, con cui mi complimento per la scrupolosità, chiarisce gli obiettivi cui devono rispondere la politica regionale e i Fondi strutturali. Essi emergono direttamente dalla constatazione delle carenze dei precedenti programmi. Come potremmo dunque non essere d'accordo su talune proposte, che sono dichiarazioni d'intenti, volte a rendere più efficace la programmazione?
Tuttavia vorrei a mia volta mettere l'accento su alcune priorità che risultano importanti, soprattutto sul campo, quando incontro i cittadini della mia circoscrizione. Una prima osservazione, infatti, ricorre spesso e riguarda la limitazione dei piccoli progetti. L'obiettivo di semplificazione generale è indubbiamente lodevole, ma non deve portare a privilegiare sistematicamente i grandi progetti, quanto piuttosto quelli validi, utili per lo sviluppo ed economicamente realizzabili.
Una seconda osservazione verte sulla volontà politica di associare maggiormente gli Stati e le loro autorità decentrate al controllo, ma anche, a monte, all'elaborazione dei programmi; infatti dobbiamo tener presente e ricordare che il livello più appropriato per giudicare efficacemente un progetto resta quello più vicino ai suoi promotori.
Infine, nella definizione dei programmi nelle diverse regioni, nella fase di monitoraggio e nel loro evolvere o soprattutto nell'espletamento delle diverse pratiche, tutto assomiglia - scusate l'espressione - ad un marchingegno inutilmente complicato. Ebbene, occorre fare attenzione a non stroncare i progetti con un eccesso di concertazione e di ostacoli tecnocratici, con il risultato che, come in Francia, le risorse finanziarie restino parzialmente inutilizzate.
Non posso concludere questo intervento senza interrogarmi sul paragrafo 12 della relazione. Infatti è perlomeno curioso che si chieda alla Commissione di intromettersi nell'organizzazione giuridica ed amministrativa degli Stati. Se le regioni hanno più o meno autonomia, è un loro problema.
In conclusione, è difficile ammettere che, dietro il paravento della regionalizzazione, l'Europa si arroghi ancora una volta un diritto che non le appartiene in quanto ha la conseguenza di privare gli Stati della loro essenza."@it9
"Commissioner, ladies and gentlemen, the own-initiative report by Mr Pohjamo, whom I would like to congratulate on his clear approach, once again highlights the objectives that must be met by regional policy and Structural Funds. They are the result, no more, no less, of the observation of failures in previous programmes. How can we therefore fail to agree with a number of proposals, which are declarations of intent that seek to make the programming system more efficient?
I would, however, like to highlight some priorities which appear important, particularly on the ground, when I visit my citizens. I hear the first comment time and time again, which concerns the limitation of small projects. General simplification is, of course, a laudable objective, but it must not automatically lead to large projects being favoured; only the good projects and those which are useful in terms of development and that are economically viable should be favoured.
The second comment relates to the political will to increase the involvement of Member States and their local and regional authorities in monitoring, but also, prior to this, in drawing up programmes, because we must bear in mind and remember that the most appropriate level from which to properly judge a project is the level that is closest to the person responsible for its initiation.
Lastly, every aspect of this subject, whether it be the definition of programmes in the regions, the way they are monitored or developed, or, above all, the way various assessments are completed, reminds me – and I hope that you will forgive me for using this expression – of a labyrinth. We must ensure that excessive collaboration and a surfeit of technocratic barriers do not put the projects at risk and do not result, as in France, in the funds being only partially used.
I cannot conclude without giving my thoughts on paragraph 12 of the report. It is curious, to say the least, to see the Commission being asked to interfere in the legal and administrative affairs of the Member States. In answer to whether to be more or less regionalised, this is their problem.
To sum up, it is all the more difficult to allow Europe, on the pretext of regionalisation, to once again assume a right that belongs to it because it results in the Member States being stripped of their substance."@lv10
"Mijnheer de commissaris, geachte collega’s, het initiatiefverslag van de heer Pohjamo, die ik complimenteer met de helderheid van zijn verslag, belicht eens te meer de doelstellingen waaraan het regionale beleid en de structuurfondsen moeten beantwoorden. Deze zijn niet meer en niet minder het resultaat van de constatering dat de werking van de vorige programma’s sterk te wensen over liet. Waarom zouden we derhalve niet instemmen met een aantal voorstellen waarmee wij onze intenties kenbaar kunnen maken en de programmering efficiënter kunnen maken?
Ik van mijn kant wil de nadruk leggen op bepaalde prioriteiten waarop ik met name in mijn contacten met de burgers thuis word gewezen. Mijn eerste opmerking - die ik inderdaad niet voor de eerste keer maak - betreft de beperking van kleine projecten. Het doel van de algemene vereenvoudiging is zeker prijzenswaardig, maar het moet niet systematisch leiden tot het bevoorrechten van grote projecten. Daarmee moeten vooral goede projecten worden geholpen, projecten die nuttig zijn voor de ontwikkeling en economisch levensvatbaar zijn.
Mijn tweede opmerking betreft de politieke wens om de landen en hun gedecentraliseerde autoriteiten meer bij de controle te betrekken, maar ook bij de uitwerking van de programma’s. Wij moeten namelijk altijd voor ogen houden dat het geschiktste niveau om efficiënt over een project te oordelen, het niveau is dat het dichtst bij de initiatiefnemer staat.
Enfin, of het nu gaat om de opstelling van programma’s in de regio’s, het toezicht daarop, de ontwikkeling of met name ook de samenstelling van de verschillende dossiers, alles lijkt - ik hoop dat u mij de uitdrukking zult vergeven - op een “gasfabriek”. Welnu, we moeten ervoor zorgen dat te veel overleg en technocratische belemmeringen de projecten niet om zeep helpen. Zij mogen er niet toe leiden, zoals in Frankrijk gebeurt, dat de financiële mogelijkheden slechts ten dele worden benut.
Ik kan dit betoog niet besluiten zonder een vraagteken te plaatsen bij paragraaf 12 van het verslag. Het is immers op zijn minst merkwaardig dat de Commissie gevraagd wordt zich in te laten met de juridische, administratieve organisatie van de staten. Dat ze min of meer geregionaliseerd zijn, is hun probleem.
Tenslotte is het moeilijk te dulden dat Europa zich, onder het mom van de regionalisering, een recht aanmatigt waar het absoluut geen te aanspraak op heeft. Daarom wordt de essentie van staat aangetast."@nl2
"Senhor Comissário, caros colegas, o relatório de iniciativa Pohjamo, que felicito pela sua clareza, vem mais uma vez realçar os objectivos a que deveriam responder a política regional e os Fundos Estruturais. Resultam, muito simplesmente, da verificação dos disfuncionamentos dos programas anteriores. Como é possível, então, não concordar com certo número de propostas, verdadeiras declarações de intenção que visam tornar essas programações mais eficazes?
Gostaria, contudo, de acentuar, pela minha parte, determinadas prioridades que adquirem relevância, nomeadamente no terreno, quando encontro os meus eleitores. Uma primeira observação é recorrente e refere-se à limitação dos pequenos projectos. Embora o objectivo de simplificação geral seja, sem dúvida, de louvar, não deve, sistematicamente, levar a que se privilegiem os grandes projectos, mas antes os bons projectos, os que são úteis para o desenvolvimentos e economicamente viáveis.
Uma segunda observação tem a ver com a vontade política de associar mais profundamente os Estados e as suas autoridades descentralizadas ao controlo, bem como, a montante, à elaboração dos programas; recordemos que o nível mais adequado para julgar de forma eficaz um projecto continua a ser o nível mais próximo de quem o executa.
Finalmente, quer na definição dos programas nas regiões, quer no seu acompanhamento, evolução ou, sobretudo, na instrução dos vários dossiês, tudo parece – e perdoem-me a expressão – uma “fábrica de vento”. Ora há que prestar atenção para que demasiada concertação e demasiados entraves tecnocráticos não matem os projectos e não tenham como resultado, como acontece em França, que as possibilidades financeiras sejam apenas parcialmente utilizadas.
Não posso concluir sem lançar uma dúvida quanto ao número 12 do relatório. Com efeito é, no mínimo, curioso verificar que se pede à Comissão que se intrometa na organização jurídico-administrativa dos Estados. Se são mais ou menos regionalizados é assunto que só a eles diz respeito.
Para terminar, direi que é difícil aceitar que, a coberto da regionalização, a Europa se arrogue, mais uma vez, um direito que lhe cabe tanto menos quanto tem por consequência esvaziar os Estados da sua substância."@pt11
"Herr kommissionär, kära kolleger! Initiativbetänkandet av Pohjamo, som jag vill gratulera till hans tydlighet, belyser än en gång de mål som regionalpolitiken och strukturfonderna måste uppfylla. Dessa mål är det som framgår av konstaterade funktionsbrister inom tidigare program, varken mer eller mindre. Hur kan man då inte gå med på ett antal förslag, dvs. avsiktsförklaringar som syftar till att effektivisera programplaneringarna?
Samtidigt skulle jag i min tur vilja lägga tonvikten på vissa prioriteringar som framstår som viktiga, framför allt ute på fältet, när jag träffar invånarna i min region. En första synpunkt är återkommande, nämligen begränsningen för småskaliga projekt. Målet om en allmän förenkling är visserligen lovvärd, men får inte leda till att man systematiskt prioriterar större projekt, utan endast projekt som är bra, de som används för utveckling och som är ekonomiskt livsdugliga.
En andra synpunkt handlar om den politiska viljan att i större utsträckning göra staterna och deras lokala och regionala myndigheter delaktiga i kontrollen, men också, i ett tidigare led, i arbetet med att utarbeta programmen. Vi måste nämligen komma ihåg och påpeka att den lämpligaste nivån för en verklig bedömning av ett projekt alltid är den nivå som ligger närmast initiativtagaren.
Till sist: oavsett om det gäller utformningen, uppföljningen och utvecklingen av program i regionerna eller, framför allt, handläggningen av olika ärenden, allt tillsammans liknar – jag hoppas att ni förlåter mig uttrycket – en ”gasfabrik”. Man måste se upp så att en alltför stark koncentration och alltför många tekniska hinder inte tar kål på projekten och att de inte leder till, som i Frankrike, att finansieringsmöjligheterna bara utnyttjas till viss del.
Jag kan inte avsluta detta inlägg utan att ställa mig frågande till punkt 12 i betänkandet. Det är faktiskt allra minst märkligt att kommissionen uppmanas att blanda sig i staternas rättsliga och administrativa organisation. Det är deras problem om de är mer eller mindre regionaliserade.
Sammanfattningsvis är det svårt att tillåta att EU återigen tillskansar sig en rätt som inte tillhör unionen, med regionalisering som täckmantel, framför allt inte med tanke på att det leder till att staterna töms på sitt innehåll."@sv13
|
| lpv:unclassifiedMetadata |
Named graphs describing this resource:
The resource appears as object in 2 triples